2 luku

Paavali muistuttaa tessalonikalaisille, kuinka lempeästi hän oli käyttäytynyt heitä kohtaan saarnatessaan heille evankeliumia 1 – 12, kiittää Jumalaa siitä, että he olivat uskollisia evankeliumille kärsimyksien ja vainojen aikoina 13 – 16, ja ilmaisee haluavansa jälleen nähdä heitä 17 – 20.

1 Tiedättehän itsekin, veljet, ettei tulomme teidän tykönne ollut turha;

1 Tiedätte näet itse, veljet, tulomme luoksenne, ettei se ole turha,

1. Sillä te tiedätte, rakkaat veljet, meidän tulemisemme teidän tykönne, ettei se ole turha ollut;

1. Sillä te idzekin tiedätte rackat weljet meidän tulemisem teidän tygön ettei se ole turha ollut.

1. SIlle itze te mös tiedhette rackat Weliet/ meiden Siselkieumisesta teiden tygen/ ettei se ole turha ollut/ (Sillä itse te myös tiedätte rakkaat weljet/ meidän sisälle käymisestä teidän tykön/ ettei se ole turha ollut/)

1. Αὐτοὶ γὰρ οἴδατε, ἀδελφοί, τὴν εἴσοδον ἡμῶν τὴν πρὸς ὑμᾶς, ὅτι οὐ κενὴ γέγονεν,

1. αυτοι γαρ οιδατε αδελφοι την εισοδον ημων την προς υμας οτι ου κενη γεγονεν 1. aυtoi gar oidate adelfoi ten eisodon emon ten pros υmas oti oυ kene gegonen

1 For* brethren, you° yourselves know our entrance to you°, that it has not become empty.

1. For yourselves, brethren, know our entrance in unto you, that it was not in vain:

1. Denn auch ihr wisset, liebe Brüder, von unserm Eingang zu euch, daß er nicht vergeblich gewesen ist;

1. PORQUE, hermanos, vosotros sabéis que nuestra entrada a vosotros no fué vana:

1 Вы сами знаете, братия, о нашем входе к вам, что он был не бездейственный;

2 vaan, vaikka me ennen, niinkuin tiedätte, olimme kärsineet Filippissä ja meitä siellä oli pahoin pidelty, oli meillä kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia, suuressa kilvoituksessa.

2 vaan, vaikka me ennen, niin kuin tiedätte, olimmekin* kärsineet ja meitä oli pahoinpidelty Filippissä, rohkenimme kuitenkin Jumalassamme puhua teille Jumalan ilosanomaa suuressa kilvoituksessa.

2. Vaan niinkuin me ennen kärsineet ja häväistyt olimme Philipissä, niinkuin te tiedätte, kuitenkin olimme me rohkiat meidän Jumalassamme, puhumaan teille Jumalan evankeliumia suuressa kilvoittelemisessa.

2. Waan nijncuin me ennen kärsinet olemma ja me Philippis häwäistin ( nijncuin te tiedätte ) cuitengin olimma me rohkiat meidän Jumalasam puhuman teille Jumalan Evangeliumita suures kilwoittelemises.

2. Waan quin me ennen kersinet olema/ ia häueistudh olima Philippis (qui te tiedhette) nin me quitengin rochkiat olima meiden Jumalasam/ puhuman teille Jumalan Euangelium swres campauxes. (Waan kuin me ennen kärsineet olemme/ ja häwäistyt olimme Philippissä (kun te tiedätte) niin me kuitenkin rohkiat olimme meidän Jumalassamme/ puhumaan teille Jumalan ewankelium suuren kamppauksessa.)

2. ἀλλὰ προπαθόντες καὶ ὑβρισθέντες, καθὼς οἴδατε, ἐν Φιλίπποις, ἐπαρρησιασάμεθα ἐν τῷ Θεῷ ἡμῶν λαλῆσαι πρὸς ὑμᾶς τὸ εὐαγγέλιον τοῦ Θεοῦ ἐν πολλῷ ἀγῶνι.

2. αλλα και προπαθοντες και υβρισθεντες καθως οιδατε εν φιλιπποις επαρρησιασαμεθα εν τω θεω ημων λαλησαι προς υμας το ευαγγελιον του θεου εν πολλω αγωνι 2. alla kai propathontes kai υβristhentes kathos oidate en filippois eparresiasametha en to theo emon lalesai pros υmas to eυaggelion toυ theoυ en pollo agoni

2 But having suffered before, and having been abused in Philippi {Acts 16:12-40} , just-as you° know, we were bold in our God to speak to you° the good-news of God, (even) in (our) large struggle.

2. But even after that we had suffered before, and were shamefully entreated, as ye know, at Philippi, we were bold in our God to speak unto you the gospel of God with much contention.

2. sondern, ob wir gleich zuvor gelitten hatten und geschmäht gewesen waren zu Philippi, wie ihr wisset, waren wir freudig in unserm Gott, bei euch zu sagen das Evangelium Gottes mit großen Kämpfen.

2. Mas aun, habiendo padecido ántes, y sido afrentados en Filipos, como vosotros sabéis, tuvimos confianza en el Dios nuestro para anunciaros el evangelio de Dios en medio de grande combate.

2 но, прежде пострадав и быв поруганы в Филиппах, как вы знаете, мы дерзнули в Боге нашем проповедать вам благовестие Божие с великим подвигом.

3 Sillä meidän kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua;

3 Kehoituspuheemme ei näet johdu eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa esitetty.

3. Sillä ei meidän neuvomme ollut eksytyksessä, eikä saastaisuudessa, ei myös petoksessa;

3. Sillä ei meidän neuwom ollut exytyxes eikä saastaisudes ei myös cawaluxes.

3. Sille ette meiden manauxen ei ollut exytoxehen eikä saastautehen/ eikä mös caualuxen cansa/ (Sillä että meidän manauksen ei ollut eksytyksehen eikä saastautehen/ eikä myös kawaluksen kanssa/)

3. ἡ γὰρ παράκλησις ἡμῶν οὐκ ἐκ πλάνης οὐδὲ ἐξ ἀκαθαρσίας, οὔτε ἐν δόλῳ,

3. η γαρ παρακλησις ημων ουκ εκ πλανης ουδε εξ ακαθαρσιας ουτε εν δολω 3. e gar paraklesis emon oυk ek planes oυde eks akatharsias oυte en dolo

3 For* our encouragement (is) not from deceit, nor from uncleanness, nor in treachery.

3. For our exhortation was not of deceit, nor of uncleanness, nor in guile:

3. Denn unsere Ermahnung ist nicht gewesen aus Irrtum noch aus Unreinigkeit noch mit List;

3. Porque nuestra exhortación no fué de error, ni de inmundicia, ni con engaño;

3 Ибо в учении нашем нет ни заблуждения, ни нечистых побуждений , ни лукавства;

4 vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.

4 Vaan niin kuin Jumala on katsonut meidät kelvollisiksi siihen, että meille on uskottu ilosanoma, niin me puhumme, emme ollaksemme mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee sydämemme.

4. Vaan niinkuin me Jumalalta koetellut olemme, ja meille on evankeliumi uskottu, niin me myös puhumme; ei niin että me tahtoisimme ihmisille kelvata, vaan Jumalalle, joka meidän sydämemme koettelee.

4. Waan nijncuin me Jumalalda coetellut olemma ja meille on Evangelium uscottu saarnata nijn me myös puhumma. Ei nijn että me tahdoisim ihmisille kelwata waan Jumalalle joca meidän sydämemme coettele.

4. Waan quin me Jumalalda coetellud olema/ ette meille Euangelium on vskottu sarnata/ nin me puhuma/ Ei nin ette me tahdhoisim Inhimisten keluata waan Jumalan/ ioca meiden sydhemen coettele. (Waan kuin me Jumalalta koetellut olemme/ että meille ewankelium on uskottu saarnata/ niin me puhumme/ Ei niin että me tahtoisimme ihmisten kelwata waan Jumalan/ Joka meidän sydämen koettelee.)

4. ἀλλὰ καθὼς δεδοκιμάσμεθα ὑπὸ τοῦ Θεοῦ πιστευθῆναι τὸ εὐαγγέλιον, οὕτω λαλοῦμεν, οὐχ ὡς ἀνθρώποις ἀρέσκοντες, ἀλλὰ Θεῷ τῷ δοκιμάζοντι τὰς καρδίας ἡμῶν.

4. αλλα καθως δεδοκιμασμεθα υπο του θεου πιστευθηναι το ευαγγελιον ουτως λαλουμεν ουχ ως ανθρωποις αρεσκοντες αλλα τω θεω τω δοκιμαζοντι τας καρδιας ημων 4. alla kathos dedokimasmetha υpo toυ theoυ pisteυthenai to eυaggelion oυtos laloυmen oυch os anthropois areskontes alla to theo to dokimazonti tas kardias emon

4 But just-as we have been approved by God to be entrusted (with) the good-news, so we are speaking; not as pleasing men, but (it is) God who tests our hearts.

4. But as we were allowed of God to be put in trust with the gospel, even so we speak; not as pleasing men, but God, which trieth our hearts.

4. sondern, wie wir von Gott bewährt sind, daß uns das Evangelium vertraut ist zu predigen, also reden wir, nicht, als wollten wir den Menschen gefallen, sondern Gott, der unser Herz prüft.

4. Sino que como hemos sido aprobados de Dios, para que se nos encargase el evangelio; así también hablamos, no como los que agradan a los hombres, sino a Dios, el cual prueba nuestros corazones.

4 но, как Бог удостоил нас того, чтобы вверить нам благовестие, так мы и говорим, угождая не человекам, но Богу, испытующему сердца наши.

5 Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme,

5 Sillä emme koskaan ole esiintyneet liehakoivin sanoin, niin kuin tiedätte, emmekä tekosyin voitonhimoa tyydyttääksemme — Jumala on todistajamme —

5. Sillä emmepä me koskaan vaeltaneet liukkailla sanoilla, niinkuin te tiedätte, emmekä ahneuden tilalla; Jumala on todistaja.

5. Sillä embä me coscan waeldanet liuckailla sanoilla ( nijncuin te tiedätte ) engä ahneuden tilalla Jumala on sijhen todistaja.

5. Sille eipe me coskan waeldanuet ole liuckasten sanain cansa (quin te tiedhette) eikä mös Ahneuxen tilan cansa/ Jumala ombi sihen Todhistaija. (Sillä eipä me koskaan waeltaneet ole liukasten sanain kanssa (kuin te tiedätte) eikä myös ahneuksen tilan kanssa/ Jumala ompi siihen todistaja.)

5. οὔτε γάρ ποτε ἐν λόγῳ κολακείας ἐγενήθημεν, καθὼς οἴδατε, οὔτε ἐν προφάσει πλεονεξίας, Θεὸς μάρτυς,

5. ουτε γαρ ποτε εν λογω κολακειας εγενηθημεν καθως οιδατε ουτε εν προφασει πλεονεξιας θεος μαρτυς 5. oυte gar pote en logo kolakeias egenethemen kathos oidate oυte en profasei pleoneksias theos martυs

5 For* just-as you° know, (God (being) witness), we neither previously came* in words of flattery, nor in a pretext of greed,

5. For neither at any time used we flattering words, as ye know, nor a cloke of covetousness; God is witness:

5. Denn wir sind nie mit Schmeichelworten umgegangen, wie ihr wisset, noch mit verstecktem Geiz, Gott ist des Zeuge;

5. Porque nunca nos servimos de palabras lisongeras, como vosotros sabéis, ni de pretexto de avaricia: Dios es testigo:

5 Ибо никогда не было у нас перед вами ни слов ласкательства, как вы знаете, ни видов корысти: Бог свидетель!

6 emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta,

6 emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta,

6. Emme myös ole ihmisiltä kunniaa pyytäneet, ei teiltä eikä muilta, vaikka me olisimme taitaneet teitä rasittaa, niinkuin Kristuksen apostolit;

6. En me myös ole ihmisildä cunniata pyytänet eikä teildä eikä muilda.

6. Eipe me mös ole Cunnia pytenyet Inhimisilde/ eikä teilde eikä muilda. (Eipä me myös ole kunniaa pyytäneet ihmisiltä/ eikä teiltä eikä muilta.)

6. οὔτε ζητοῦντες ἐξ ἀνθρώπων δόξαν, οὔτε ἀφ’ ὑμῶν, οὔτε ἀπὸ ἄλλων, δυνάμενοι ἐν βάρει εἶναι ὡς Χριστοῦ ἀπόστολοι,

6. ουτε ζητουντες εξ ανθρωπων δοξαν ουτε αφ υμων ουτε απ αλλων δυναμενοι εν βαρει ειναι ως χριστου αποστολοι 6. oυte zetoυntes eks anthropon doksan oυte af υmon oυte ap allon dυnamenoi en βarei einai os christoυ apostoloi

6 nor seeking glory from men, neither from you° nor from others, (while) being able to be a burden (to) you° as apostles of Christ.

6. Nor of men sought we glory, neither of you, nor yet of others, when we might have been burdensome, as the apostles of Christ.

6. haben auch nicht Ehre gesucht von den Leuten, weder von euch noch von andern;

6. Ni de los hombres buscamos gloria, ni de vosotros, ni de otros; aunque podíamos seros de carga como apóstoles de Cristo.

6 Не ищем славы человеческой ни от вас, ни от других:

7 vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa;

7 vaikka Kristuksen apostoleina voisimme vaatia arvonantoa, vaan olimme lempeät keskellänne, niin kuin *imettävä äiti* vaalii lapsiaan.

7. Mutta me olimme hienot teidän keskellänne: niinkuin imettäjä lapsiansa holhoo,

7. Waicka meillä olis kyllä walda teitä rasitta nincuin Christuxen Apostoleilla cuitengin olemma me ollet hienot teidän cansan.

7. Waicka meille olis kylle walta teite raskautta/ ninquin Christusen Apostolit. Waan me olema Eiteliset olluet teiden tykenen/ (Waikka meillä olisi kyllä walta teitä raskauttaa/ niinkuin Kristuksen apostolit. Waan me olimme äiteelliset olleet teidän tykönän/)

7. ἀλλ’ ἐγενήθημεν ἤπιοι ἐν μέσῳ ὑμῶν, ὡς ἂν τροφὸς θάλπῃ τὰ ἑαυτῆς τέκνα·

7. αλλ εγενηθημεν ηπιοι εν μεσω υμων ως αν τροφος θαλπη τα εαυτης τεκνα 7. all egenethemen epioi en meso υmon os an trofos thalpe ta eaυtes tekna

7 But we became mild in your° midst, as a nurse may cherish her own children.

7. But we were gentle among you, even as a nurse cherisheth her children:

7. hätten euch auch mögen schwer sein als Christi Apostel. Aber wir sind mütterlich gewesen bei euch, gleichwie eine Amme ihr Kind pflegt;

7. Ántes fuimos blandos entre vosotros como nodriza, que acaricia a sus propios hijos:

7 мы могли явиться с важностью, как Апостолы Христовы,но были тихи среди вас, подобно как кормилица нежно обходится с детьми своими.

8 niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet.

8 Näin me teitä kaivaten,* halusimme antaa teille ei ainoastaan Jumalan ilosanomaa, vaan oman henkemmekin, sillä olitte käyneet rakkaiksi.

8. Niin oli myös meidän sydämemme halu teihin, jakamaan teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, mutta myös meidän henkeämme; sillä te olette meille rakkaiksi tulleet.

8. Nijncuin jocu imettäjä lapsens hellikeinä pitä nijn oli myös meidän sydämem halu teihin jacaman teille ei ainoastans Jumalan Evangeliumita mutta myös meidän hengem: sillä te oletta meille rackaxi tullet.

8. Ninquin iocu amma Lapsensa hellikeine pideis/ Juri nin oli meille sydemen halu teihin/ iacamaha' teide' cansan/ ei waan Jumala' Eua'gelium/ mutta mös meide' He'gem/ Sille te oletta tullet meille rackahaxi. (Niinkuin joku ämmä lapsensa hellikäinä pitäisi/ Juuri niin oli meillä sydämen halu teihin/ jakamahan teidän kanssan/ ei waan Jumalan ewankelium/ mutta myös meidän henkemme/ Sillä te olette tulleet meille rakkahaksi.)

8. οὕτως ὁμειρόμενοι ὑμῶν εὐδοκοῦμεν μεταδοῦναι ὑμῖν οὐ μόνον τὸ εὐαγγέλιον τοῦ Θεοῦ, ἀλλὰ καὶ τὰς ἑαυτῶν ψυχάς, διότι ἀγαπητοὶ ἡμῖν γεγένησθε.

8. ουτως ιμειρομενοι υμων ευδοκουμεν μεταδουναι υμιν ου μονον το ευαγγελιον του θεου αλλα και τας εαυτων ψυχας διοτι αγαπητοι ημιν γεγενησθε 8. oυtos imeiromenoi υmon eυdokoυmen metadoυnai υmin oυ monon to eυaggelion toυ theoυ alla kai tas eaυton psυchas dioti agapetoi emin gegenesthe

8 So having kindly-feelings of you°, we were delighted to give to you° not only the good-news of God, but also our own souls, because you° have become beloved to us.

8. So being affectionately desirous of you, we were willing to have imparted unto you, not the gospel of God only, but also our own souls, because ye were dear unto us.

8. also hatten wir Herzenslust an euch und waren willig, euch mitzuteilen nicht allein das Evangelium Gottes sondern auch unser Leben, darum daß wir euch liebgewonnen haben.

8. De manera que, teniéndoos grande afecto, quisiéramos entregaros no solo el evangelio de Dios, mas aun nuestras propias almas; por cuanto nos erais muy caros.

8 Так мы, из усердия к вам, восхотелипередать вам не только благовестие Божие, но и души наши, потому что вы стали нам любезны.

9 Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia.

9 Te näet muistatte, veljet, työmme ja *vaivamme, sillä yöt* päivät työskennellen, jottemme rasittaisi ketään teistä, me julistimme teille Jumalan ilosanomaa.

9. Sillä te muistatte, rakkaat veljet, meidän työmme ja vaivamme; sillä yöllä ja päivällä me työtä teimme, ettemme ketään teistä rasittaisi, ja saarnasimme Jumalan evankeliumia teidän edessänne.

9. Te muistatte rackat weljet meidän työm ja waiwam: sillä yöllä ja päiwällä me työtä teimme etten me ketän teistä rasitais ja saarnaisim Jumalan Evangeliumi teidän edesän.

9. Te muistatta kylle (rackat weliet) meiden töen ia meiden waiuan. Sille ette ölle ia peiuelle me töteteimme/ ettei me ketäken teiste raskauttaisi/ ia sarnasim teiden edesen Jumalan Euangelium. (Te muistatte kyllä (rakkaat weljet) meidän työn ja meidän waiwan. Sillä että yöllä ja päiwällä me työtä teimme/ ettei me ketäkään teistä raskauttaisi/ ja saarnasimme teidän edessän Jumalan ewankelium.)

9. μνημονεύετε γάρ, ἀδελφοί, τὸν κόπον ἡμῶν καὶ τὸν μόχθον· νυκτὸς γὰρ καὶ ἡμέρας ἐργαζόμενοι πρὸς τὸ μὴ ἐπιβαρῆσαί τινα ὑμῶν ἐκηρύξαμεν εἰς ὑμᾶς τὸ εὐαγγέλιον τοῦ Θεοῦ.

9. μνημονευετε γαρ αδελφοι τον κοπον ημων και τον μοχθον νυκτος γαρ και ημερας εργαζομενοι προς το μη επιβαρησαι τινα υμων εκηρυξαμεν εις υμας το ευαγγελιον του θεου 9. mnemoneυete gar adelfoi ton kopon emon kai ton mochthon nυktos gar kai emeras ergazomenoi pros to me epiβaresai tina υmon ekerυksamen eis υmas to eυaggelion toυ theoυ

9 For* brethren, you° remember our labor and hardship. For* (while) working night and day, in order to not burden any of you°, we preached to you° the good-news of God.

9. For ye remember, brethren, our labour and travail: for labouring night and day, because we would not be chargeable unto any of you, we preached unto you the gospel of God.

9. Ihr seid wohl eingedenk, liebe Brüder, unsrer Arbeit und unsrer Mühe; denn Tag und Nacht arbeiteten wir, daß wir niemand unter euch beschwerlich wären, und predigten unter euch das Evangelium Gottes.

9. Porque os acordáis, hermanos, de nuestro trabajo y fatiga, que trabajando de noche y de día, por no ser gravosos a ninguno de vosotros, predicámos entre vosotros el evangelio de Dios.

9 Ибо вы помните, братия, труд наш и изнурение: ночью и днем работая, чтобы не отяготить кого из вас, мы проповедывали у вас благовестие Божие.

10 Te olette meidän todistajamme, ja Jumala, kuinka pyhät ja oikeamieliset ja nuhteettomat me olimme teitä kohtaan, jotka uskotte,

10 Te olette todistajamme ja Jumala, kuinka pyhästi ja oikeamielisesti ja nuhteettomasti esiinnyimme teitä kohtaan, jotka uskotte,

10. Siihen te olette todistajat ja Jumala, kuinka pyhästi, hurskaasti ja nuhteettomasti me olimme teidän tykönänne, jotka uskotte.

10. Sijhen te oletta todistajat ja Jumala cuinga pyhäst oikiast ja nuhtettomast me teidän tykönän ( jotca uscoitta ) waelsimme.

10. Sihen te oletta Todhistaijat ia Jumala/ quinga Pyhesti ia oikiasti ia nuchtettomasti me teiden tykenen (iotca vskoitta) waelsim. (Siihen te olette todistajat ja Jumala/ kuinka pyhästi ja oikeasti ja nuhteettomasti me teidän tykönän (jotka uskoitte) waelsimme.)

10. ὑμεῖς μάρτυρες καὶ ὁ Θεός ὡς ὁσίως καὶ δικαίως καὶ ἀμέμπτως ὑμῖν τοῖς πιστεύουσιν ἐγενήθημεν,

10. υμεις μαρτυρες και ο θεος ως οσιως και δικαιως και αμεμπτως υμιν τοις πιστευουσιν εγενηθημεν 10. υmeis martυres kai o theos os osios kai dikaios kai amemptos υmin tois pisteυoυsin egenethemen

10 You° and God (are) witnesses, as we became holy and righteous and blameless toward you° who believe.

10. Ye are witnesses, and God also, how holily and justly and unblameably we behaved ourselves among you that believe:

10. Des seid ihr Zeugen und Gott, wie heilig und gerecht und unsträflich wir bei euch, die ihr gläubig waret, gewesen sind;

10. Vosotros sois testigos, y Dios también, de cuán santa, y justa, y irreprensiblemente nos portábamos entre vosotros que creisteis:

10 Свидетели вы и Бог, как свято и праведно и безукоризненно поступали мы перед вами, верующими,

11 samoinkuin te tiedätte, kuinka me, niinkuin isä lapsiansa, kehoitimme itsekutakin teistä ja rohkaisimme teitä,

11 samoin kuin tiedätte, kuinka me niin kuin isä lapsiaan kehoitimme itsekutakin teistä ja rohkaisimme teitä

11. Niinkuin te tiedätte, kuinka me jokaista teitä niinkuin isä lapsiansa olemme neuvoneet ja lohduttaneet,

11. Te tiedätte että me nijncuin Isä lastans olemma jocaista teitä neuwonet lohduttanet ja todistanet.

11. Ninquin te tiedhette/ ette me quin yxi Ise henen Lapsens/ olema iocaista teiden seassan mananet ia lohuttanet/ ia todistanet (Niinkuin te tiedätte/ että me kuin yksi isä hänen lapsensa/ olemme jokaista teidän seassan mananneet ja lohduttaneet/ ja todistaneet.)

11. καθάπερ οἴδατε ὡς ἕνα ἕκαστον ὑμῶν ὡς πατὴρ τέκνα ἑαυτοῦ παρακαλοῦντες ὑμᾶς καὶ παραμυθούμενοι

11. καθαπερ οιδατε ως ενα εκαστον υμων ως πατηρ τεκνα εαυτου παρακαλουντες υμας και παραμυθουμενοι 11. kathaper oidate os ena ekaston υmon os pater tekna eaυtoυ parakaloυntes υmas kai paramυthoυmenoi

11 Just-as you° know, as we (became with) each one of you°, like a father (with) his own children, encouraging you° and consoling you°

11. As ye know how we exhorted and comforted and charged every one of you, as a father doth his children,

11. wie ihr denn wisset, daß wir, wie ein Vater seine Kinder, einen jeglichen unter euch ermahnt und getröstet

11. Como también sabéis, de qué manera exhortábamos y confortábamos y protestábamos a cada uno de vosotros, como un padre a sus propios hijos.

11 потому что вы знаете, как каждого из вас, как отецдетей своих,

12 ja teroitimme teille, että teidän on vaeltaminen arvollisesti Jumalan edessä, joka kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa.

12 ja painotimme, että teidän tulee vaeltaa Jumalan arvon mukaisesti. Hänen, joka kutsuu teidät valtakuntaansa ja kirkkauteensa.

12. Ja todistaneet, että te otollisesti Jumalan edessä vaeltaisitte, joka teitä valtakuntaansa ja kunniaansa kutsunut on.

12. Että te otollisest Jumalan edes waellaisitta joca teitä hänen waldacundaans ja cunniaans cudzunut on.

12. ette te waellaisit otolisesta Jumalan edes/ ioca teite cutzunut ombi henen waldakundahans ia henen Cunniahans. (että te waeltaisit otollisesti Jumalan edessä/ joka teitä kutsunut ompi hänen waltakuntahansa ja hänen kunniahansa.)

12. καὶ μαρτυρόμενοι εἰς τὸ περιπατήσαι ὑμᾶς ἀξίως τοῦ Θεοῦ τοῦ καλοῦντος ὑμᾶς εἰς τὴν ἑαυτοῦ βασιλείαν καὶ δόξαν.

12. και μαρτυρουμενοι εις το περιπατησαι υμας αξιως του θεου του καλουντος υμας εις την εαυτου βασιλειαν και δοξαν 12. kai martυroυmenoi eis to peripatesai υmas aksios toυ theoυ toυ kaloυntos υmas eis ten eaυtoυ βasileian kai doksan

12 and testifying, *that* you° should walk worthy of God, who is calling you° into his own kingdom and glory.

12. That ye would walk worthy of God, who hath called you unto his kingdom and glory.

12. und bezeugt haben, daß ihr wandeln solltet würdig vor Gott, der euch berufen hat zu seinem Reich und zu seiner Herrlichkeit.

12. Que anduvieseis como es digno de Dios, que os llamó a su reino y gloria.

12 мы просили и убеждали и умоляли поступать достойно Бога, призвавшего вас в Свое Царство и славу.

13 Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.

13 Sen vuoksi mekin lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että saatuanne julistamamme Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.

13. Sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa, että kuin te saitte sen sanan Jumalasta, jonka te meiltä kuulitte, niin te sen otitte vastaan, ei niinkuin ihmisen sanan, vaan (niinkuin se totisesti on) kuin Jumalan sanan, joka myös teissä uskovaisissa vaikuttaa.

13. Sentähden me myös lackamat kijtämme Jumalata että cosca te meildä saitte sen jumalisen saarnan sanan nijn et te sitä ottanet nijncuin ihmisen sana waan ( nijncuin se myös totisest on ) nijncuin Jumalan sanan joca teisä uscollisis waicutta.

13. Senteden mös me lackamat kijtem Jumalata/ ette coska te meilde saitte sen Jumalisen sarnan Sanan/ nin eipe te site ottanuet quin Inhimisen sana waan (ninquin se mös totisesta ombi) quin Jumala' sanan ioca mös teisse vskolisisa waickuttapi. (Sentähden myös me lakkaamat kiitämme Jumalata/ että koska te meiltä saitte sen Jumalisen saarnan Sanan/ niin eipä te sitä ottaneet kuin ihmisen sana waan (niinkuin se myös totisesti ompi) kuin Jumalan sanan joka myös teissä uskollisissa waikuttaapi.)

13. Διὰ τοῦτο καὶ ἡμεῖς εὐχαριστοῦμεν τῷ Θεῷ ἀδιαλείπτως, ὅτι παραλαβόντες λόγον ἀκοῆς παρ’ ἡμῶν τοῦ Θεοῦ ἐδέξασθε οὐ λόγον ἀνθρώπων, ἀλλὰ, καθώς ἐστιν ἀληθῶς, λόγον Θεοῦ, ὃς καὶ ἐνεργεῖται ἐν ὑμῖν τοῖς πιστεύουσιν.

13. δια τουτο και ημεις ευχαριστουμεν τω θεω αδιαλειπτως οτι παραλαβοντες λογον ακοης παρ ημων του θεου εδεξασθε ου λογον ανθρωπων αλλα καθως εστιν αληθως λογον θεου ος και ενεργειται εν υμιν τοις πιστευουσιν 13. dia toυto kai emeis eυcharistoυmen to theo adialeiptos oti paralaβontes logon akoes par emon toυ theoυ edeksasthe oυ logon anthropon alla kathos estin alethos logon theoυ os kai energeitai en υmin tois pisteυoυsin

13 We also are constantly giving-thanks to God because of this, that (after) you° received (the) word of God from our report, you° accepted (it) not (as) the word of men, but just-as it truly is, the word of God, which is also working in you° who believe.

13. For this cause also thank we God without ceasing, because, when ye received the word of God which ye heard of us, ye received it not as the word of men, but as it is in truth, the word of God, which effectually worketh also in you that believe.

13. Darum danken auch wir ohne Unterlaß Gott, daß ihr, da ihr empfinget von uns das Wort göttlicher Predigt, es aufnahmt nicht als Menschenwort, sondern, wie es denn wahrhaftig ist, als Gottes Wort, welcher auch wirkt in euch, die ihr glaubet.

13. Por lo cual también nosotros damos gracias a Dios sin cesar, de que en recibiendo de nosotros la palabra de Dios, la que oisteis de nosotros, la recibisteis no como palabra de hombres, mas (como a la verdad lo es) como palabra de Dios, que también obra eficazmente en vosotros los que creeis.

13 Посему и мы непрестанно благодарим Бога, что, приняв от нас слышанное слово Божие, вы приняли не какслово человеческое, но как слово Божие, – каково оно есть по истине, –которое и действует в вас, верующих.

14 Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta,

14 Sillä teistä, veljet, on tullut niitten Kristuksessa Jeesuksessa olevain Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta,

14. Sillä te olette tulleet, rakkaat veljet, Jumalan seurakuntain, jotka ovat Juudeassa, tavoittajaksi, Kristuksessa Jesuksessa, että te olette myös niitä kärsineet teidän omilta langoiltanne, niinkuin hekin Juudalaisilta,

14. Sillä te oletta tullet rackat weljet Jumalan Seuracunnan Judeas tawoittajaxi Christuxes Jesuxes että te oletta ne kärsinet juuri teidän omilda langoildan jota he owat Judalaisilda kärsinet.

14. Sille te oletta tullet (rackat weliet) sen Jumalan Seurakunnan Judeas Tauoittaijaxi Christuses Iesuses/ Ette te oletta iuri ne samat kersinyet teiden omilda Langoilda/ iota he kersinyet ouat Juttailda. (Sillä te olette tulleet (rakkaat weljet) sen Jumalan seurakunnan Judeassa tawoittajaksi Kristuksessa Jesuksessa/ Että te oletta juuri ne samat kärsineet teidän omilta lankoilta/ jota he kärsineet owat juuttailta.)

14. ὑμεῖς γὰρ μιμηταὶ ἐγενήθητε, ἀδελφοί, τῶν ἐκκλησιῶν τοῦ Θεοῦ τῶν οὐσῶν ἐν τῇ Ἰουδαίᾳ ἐν Χριστῷ Ἰησοῦ, ὅτι τὰ αὐτὰ ἐπάθετε καὶ ὑμεῖς ὑπὸ τῶν ἰδίων συμφυλετῶν καθὼς καὶ αὐτοὶ ὑπὸ τῶν Ἰουδαίων,

14. υμεις γαρ μιμηται εγενηθητε αδελφοι των εκκλησιων του θεου των ουσων εν τη ιουδαια εν χριστω ιησου οτι ταυτα επαθετε και υμεις υπο των ιδιων συμφυλετων καθως και αυτοι υπο των ιουδαιων 14. υmeis gar mimetai egenethete adelfoi ton ekklesion toυ theoυ ton oυson en te ioυdaia en christo iesoυ oti taυta epathete kai υmeis υpo ton idion sυmfυleton kathos kai aυtoi υpo ton ioυdaion

14 For* brethren, you° became imitators of the congregations* of God, which are in Judea in Christ Jesus, because you° also suffered the same things by your° own countrymen, just-as they did also by the Jews.

14. For ye, brethren, became followers of the churches of God which in Judaea are in Christ Jesus: for ye also have suffered like things of your own countrymen, even as they have of the Jews:

14. Denn ihr seid Nachfolger geworden, liebe Brüder, der Gemeinden Gottes in Judäa in Christo Jesu, weil ihr ebendasselbe erlitten habt von euren Blutsfreunden, was jene von den Juden,

14. Porque vosotros, hermanos, habéis sido imitadores en Cristo Jesús de las iglesias de Dios que están en Judea: que habéis padecido también vosotros las mismas cosas de los de vuestra propia nación, como también ellos de los Judíos:

14 Ибо вы, братия, сделались подражателями церквам Божиим во Христе Иисусе, находящимся в Иудее, потому что и вы тоже претерпели от своих единоплеменников, что и те от Иудеев,

15 jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia,

15 jotka tappoivat sekä Herran Jeesuksen että omat profeettansa ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia. Ja he ovat vihamielisiä kaikille ihmisille,

15. Jotka myös tappoivat Herran Jesuksen ja omat prophetansa, ja ovat meitä vainonneet, ja ei he Jumalalle kelpaa, ja ovat kaikille ihmisille vastahakoiset;

15. Jotca tapoit Herran Jesuxen heidän oman Prophetans ja owat meitä wainonnet jotca ei Jumalalle kelpa ja owat caikille ihmisille wastahacoiset.

15. Jotca mös sen Herran Iesusen tapoit/ ia heiden omans Prophetans/ ia ouat meite wainonut/ ia eiuet he Jumala' kelpa/ ia caikille Inhimisille he wasthacoiset ouat/ (Jotka myös sen Herran Jesuksen tapoit/ ja heidän omansa prophetat/ ja owat meitä wainonnut/ ja eiwät he Jumalan kelpaa/ ja kaikille ihmisille he wastahakoiset owat/)

15. τῶν καὶ τὸν Κύριον ἀποκτεινάντων Ἰησοῦν καὶ τοὺς ἰδίους προφήτας, καὶ ἡμᾶς ἐκδιωξάντων, καὶ Θεῷ μὴ ἀρεσκόντων, καὶ πᾶσιν ἀνθρώποις ἐναντίων,

15. των και τον κυριον αποκτειναντων ιησουν και τους ιδιους προφητας και {VAR1: υμας } {VAR2: ημας } εκδιωξαντων και θεω μη αρεσκοντων και πασιν ανθρωποις εναντιων 15. ton kai ton kυrion apokteinanton iesoυn kai toυs idioυs profetas kai {VAR1: υmas } {VAR2: emas } ekdioksanton kai theo me areskonton kai pasin anthropois enantion

15 (The Jews), who both killed the Lord Jesus and their own prophets, and banished us, and (were) not pleasing to God, and (are) adverse to all men;

15. Who both killed the Lord Jesus, and their own prophets, and have persecuted us; and they please not God, and are contrary to all men:

15. welche auch den HERRN Jesus getötet haben und ihre eigenen Propheten und haben uns verfolgt und gefallen Gott nicht und sind allen Menschen zuwider,

15. Los cuales mataron así al Señor Jesús como a sus mismos profetas, y a nosotros nos han perseguido; y no son agradables a Dios, y a todos los hombres son enemigos:

15 которые убили и Господа Иисуса и Его пророков, и нас изгнали, и Богу не угождают,и всем человекам противятся,

16 kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti.

16 kun estävät meitä puhumasta pakanoille, jotta he pelastuisivat. Näin he alati täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin saavuttanut heidät äärimmilleen.

16. Jotka meidän kieltävät pakanoille puhumasta, että he autuaiksi tulisivat, että he aina syntinsä täyttäisivät; sillä viha on jo peräti heidän päällensä tullut.

16. Jotca meidän kieldäwät pacanoille puhumast jolla he autuaxi tulisit että he aina heidän syndins täyttäisit: sillä wiha on jo peräti heidän päällens tullut.

16. iotca meite toriuuat puhumasta site Pacanoille/ iolla he autuaxi tulisit/ senpäle ette he teuteisit heiden synninse aina/ Sille se Wiha ombi io lopusa heiden ylitzens tullut. (jotka meitä torjuwat puhumasta sitä pakanoille/ jolla he autuaaksi tulisit/ sen päälle että he täyttäisit heidän syntinsä aina/ Sillä se wiha ompi jo lopussa heidän ylitsensä tullut.)

16. κωλυόντων ἡμᾶς τοῖς ἔθνεσι λαλῆσαι ἵνα σωθῶσιν, εἰς τὸ ἀναπληρῶσαι αὐτῶν τὰς ἁμαρτίας πάντοτε. ἔφθασε δὲ ἐπ’ αὐτοὺς ἡ ὀργὴ εἰς τέλος.

16. κωλυοντων ημας τοις εθνεσιν λαλησαι ινα σωθωσιν εις το αναπληρωσαι αυτων τας αμαρτιας παντοτε εφθασεν δε επ αυτους η οργη εις τελος 16. kolυonton emas tois ethnesin lalesai ina sothosin eis to anaplerosai aυton tas amartias pantote efthasen de ep aυtoυs e orge eis telos

16 forbidding us to speak to the Gentiles in order that they might be saved; *that* they should always fill up their sins, but the wrath (has) arrived-unexpectedly upon them– to the end.

16. Forbidding us to speak to the Gentiles that they might be saved, to fill up their sins alway: for the wrath is come upon them to the uttermost.

16. wehren uns, zu predigen den Heiden, damit sie selig würden, auf daß sie ihre Sünden erfüllen allewege; denn der Zorn ist schon über sie gekommen zum Ende hin.

16. Impidiéndonos para que no hablemos a los Gentiles a fin de que sean salvos; para henchir la medida de sus pecados siempre; porque la ira los ha alcanzado hasta el cabo.

16 которые препятствуют нам говорить язычникам, чтобы спаслись, и через это всегда наполняют меру грехов своих; но приближается на них гнев до конца.

17 Mutta kun meidät nyt, veljet, on hetkeksi aikaa erotettu teistä, ulkonaisesti, ei sydämeltä, niin on meille tullut yhä suurempi halu päästä näkemään teidän kasvojanne.

17 Mutta kun meidät, veljet, on lyhyeksi aikaa teistä erotettu, ulkonaisesti*, ei sydämeltä, olemme suuresti kaivaten vielä enemmän pyrkineet näkemään kasvojanne.

17. Mutta me, rakkaat veljet, sitte kuin me hetkeksi olemme teiltä otetut pois, näkyvistä, ei sydämestä, niin me olemme sitä enemmin suurella halulla pyytäneet teidän kasvojanne nähdä.

17. Mutta me rackat weljet sijtte cuin me hetkexi olemma teildä poistemmatut näkywistän ja emme sydämestän nijn me olemma sitä enämmin suurella halulla riendänet teidän caswojan näkemän.

17. Mutta me (rackat weliet) sijttequin me hetkexi olema teilde radhellut/ näkyuisten ia ei sydhemesten/ nin me olema site enämin riendeneet teiden casuoitan näkemehe' surella halulla. (Mutta me (rakkaat weljet) sittenkuin me hetkeksi olemme teiltä raadellut/ näkywisten ja ei sydämestän/ niin me olemme sitä enemmin rientäneet teidän kaswoitan näkemähän suurella halulla.)

17. Ἡμεῖς δέ, ἀδελφοί, ἀπορφανισθέντες ἀφ’ ὑμῶν πρὸς καιρὸν ὥρας, προσώπῳ οὐ καρδίᾳ, περισσοτέρως ἐσπουδάσαμεν τὸ πρόσωπον ὑμῶν ἰδεῖν ἐν πολλῇ ἐπιθυμίᾳ.

17. ημεις δε αδελφοι απορφανισθεντες αφ υμων προς καιρον ωρας προσωπω ου καρδια περισσοτερως εσπουδασαμεν το προσωπον υμων ιδειν εν πολλη επιθυμια 17. emeis de adelfoi aporfanisthentes af υmon pros kairon oras prosopo oυ kardia perissoteros espoυdasamen to prosopon υmon idein en polle epithυmia

17 But brethren, having been orphaned away from you° *for (the) time of an hour, in face {i.e. person} (but) not in heart, we were even-more diligent to see your° face in much desire.

17. But we, brethren, being taken from you for a short time in presence, not in heart, endeavoured the more abundantly to see your face with great desire.

17. Wir aber, liebe Brüder, nachdem wir euer eine Weile beraubt gewesen sind nach dem Angesicht, nicht nach dem Herzen, haben wir desto mehr geeilt, euer Angesicht zu sehen mit großem Verlangen.

17. Mas, hermanos, nosotros privados de vosotros por un poco de tiempo, de la vista, no empero del corazón, hicimos mayor diligencia, con mucho deseo, para ver vuestro rostro.

17 Мы же, братия, быв разлучены с вами на короткое время лицем, а не сердцем, тем с большим желанием старались увидеть лице ваше.

18 Sentähden olemme tahtoneet tulla teidän tykönne, minä, Paavali, puolestani, en vain kerran, vaan kahdestikin, mutta saatana on meidät estänyt.

18 Sen vuoksi olemme tahtoneet tulla luoksenne, minä Paavali sekä kerran että kahdesti, mutta saatana on meitä estänyt.

18. Sentähden tahdoimme me tulla teidän tykönne, (minä Paavali,) kerran ja kaksi, mutta saatana esti meitä.

18. Sentähden tahdoimma me tulla teidän tygönne ( minä Pawali ) jo cahdesti mutta Satanas esti meitä.

18. Senteden me tahdhoima tulla teiden tygen (Mine Pauali) caxikerta/ Ja Satanas oli meite estenyt. (Sentähden me tahdoimme tulla teidän tykön (minä Pawali) kaksi kertaa/ ja satanas oli meitä estänyt.)

18. διὸ ἠθελήσαμεν ἐλθεῖν πρὸς ὑμᾶς, ἐγὼ μὲν Παῦλος καὶ ἅπαξ καὶ δίς, καὶ ἐνέκοψεν ἡμᾶς ὁ σατανᾶς.

18. διο ηθελησαμεν ελθειν προς υμας εγω μεν παυλος και απαξ και δις και ενεκοψεν ημας ο σατανας 18. dio ethelesamen elthein pros υmas ego men paυlos kai apaks kai dis kai enekopsen emas o satanas

18 Hence, we wished to come to you°, indeed, I, Paul, even once and (then) twice, and (yet) the Adversary hindered us.

18. Wherefore we would have come unto you, even I Paul, once and again; but Satan hindered us.

18. Darum haben wir wollen zu euch kommen (ich, Paulus) zweimal, und Satan hat uns verhindert.

18. Por lo cual quisimos venir a vosotros, yo Pablo a la verdad, una vez y dos; mas nos estorbó Satanás.

18 И потому мы, я Павел, и раз и два хотели прийти к вам, но воспрепятствовал нам сатана.

19 Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan?

19 Sillä kuka on toivomme tai ilomme tai kerskauksemme kruunu? Ettekö tekin Herramme Jeesuksen Kristuksen edessä Hänen tulemuksessaan?

19. Sillä mikä on meidän toivomme taikka ilomme, eli meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te meidän Herran Jesuksen Kristuksen edessä hänen tulemisessansa?

19. Sillä mikä on meidän toiwom taicka ilom eli meidän kerscauxemme Cruunu?

19. Sille ette mike on meiden Toiuo taicka Ilo/ eli meide' Kerskauxen Crunu? (Sillä että mikä on meidän toiwo taikka ilo/ eli meidän kerskauksen kruunu?)

19. τίς γὰρ ἡμῶν ἐλπὶς ἢ χαρὰ ἢ στέφανος καυχήσεως ἢ οὐχὶ καὶ ὑμεῖς ἔμπροσθεν τοῦ Κυρίου ἡμῶν Ἰησοῦ Χριστοῦ ἐν τῇ αὐτοῦ παρουσίᾳ;

19. τις γαρ ημων ελπις η χαρα η στεφανος καυχησεως η ουχι και υμεις εμπροσθεν του κυριου ημων ιησου χριστου εν τη αυτου παρουσια 19. tis gar emon elpis e chara e stefanos kaυcheseos e oυchi kai υmeis emprosthen toυ kυrioυ emon iesoυ christoυ en te aυtoυ paroυsia

19 For* what (is) our hope or joy or crown of boasting, or (is it) not also you°, (which is) before our Lord Jesus Christ at his presence?

19. For what is our hope, or joy, or crown of rejoicing? Are not even ye in the presence of our Lord Jesus Christ at his coming?

19. Denn wer ist unsre Hoffnung oder Freude oder Krone des Ruhms? Seid nicht auch ihr es vor unserm HERRN Jesus Christus zu seiner Zukunft?

19. Porque ¿cuál es nuestra esperanza, o gozo, o corona de que me glorie? ¿no lo sois pues vosotros delante del Señor nuestro Jesu Cristo en su venida?

19 Ибо кто наша надежда, или радость, или венец похвалы? Не и вы ли пред Господом нашим Иисусом Христом в пришествие Его?

20 Sillä te olette meidän kunniamme ja meidän ilomme.

20 Sillä te olette kunniamme ja ilomme.

20. Sillä te olette meidän kunniamme ja ilomme.

20. Ettekö te ole meidän Herran Jesuxen Christuxen edes hänen tulemisesans ? totisest te oletta meidän cunniamma ja riemumma.

20. Ettekö te ne ole meide' Herran Iesusen Christusen casuon edes/ hene' Tyge tulemisesans? Te oletta wissist meiden Cunnia ia remu. (Ettäkö te ne ole meidän Herran Jesuksen Kristuksen kaswon edessä/ hänen tykö tulemisessansa? Te olette wissiste meidän kunnia ja riemu.)

20. ὑμεῖς γάρ ἐστε ἡ δόξα ἡμῶν καὶ ἡ χαρά.

20. υμεις γαρ εστε η δοξα ημων και η χαρα 20. υmeis gar este e doksa emon kai e chara

20 For* you° are our glory and (our) joy.

20. For ye are our glory and joy.

20. Ihr seid ja unsre Ehre und Freude.

20. Que vosotros sois en verdad nuestra gloria y gozo.

20 Ибо вы – слава наша и радость.