2 luku

Heinäsirkkavitsaus ja Herran päivä. Kääntymys Herran tykö. Runsas ajallinen siunaus ja hengen vuodatus.

1. Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä:

1. Soittakaat basunalla Zionissa, huutakaat minun pyhällä vuorellani, vaviskaat kaikki maan asuvaiset; sillä Herran päivä tulee ja on läsnä:

1. SOittacat Basunalla Zionis huutacat minun pyhän wuoreni päällä wapiscat caicki maan asuwaiset:

1. SOittacat Basunal Zionis/ Hwtacat minun Pyhen Wooren päle/ Wapiskat caiki maan Asuiamet/ (Soitttakaat basuunalla Zionissa/ Huutakaat minun pyhän wuoren päälle/ Wapiskaat kaikki maan asujaimet/)

1 You* blow the trumpet in Zion and shout an alarm in my holy mountain. Let all the inhabitants of the land tremble. For the day of Jehovah comes, for it is near at hand,

1. Blow ye the trumpet in Zion, and sound an alarm in my holy mountain: let all the inhabitants of the land tremble: for the day of the LORD cometh, for it is nigh at hand;

1. Støder i Basunen paa Zion, og raaber højt paa mit hellige Bjerg, alle Landets Indbyggere bæve! thi Herrens Dag kommer, thi den er nær.

1. Blåser med basuner i Zion, roper på mino helgo berge, darrer, alle landsens inbyggare; ty Herrans dag kommer, och är hardt när;

1. Puhhuge passunat Sionis, ja karjuge mo pühha mäe peäl; wärrisego keik se Ma rahwas, et Jehowa pääw tulleb, et se liggi on ,

1. Trimituokite Sione, skelbkite pavojų mano šventajame kalne. Tedreba krašto gyventojai, nes ateina Viešpaties diena, nes ji arti.

1. Blaset mit der Posaune zu Zion, rufet auf meinem heiligen Berge; erzittert, alle Einwohner im Lande! denn der Tag des HERRN kommt und ist nahe:

1. Sonnez de la trompette en Sion, faites-la retentir sur ma sainte montagne! Que tous les habitants du pays tremblent! Car le jour de l'Éternel vient, car il est proche;

1. TOCÁD trompeta en Sión, y pregonád en mi santo monte: tiemblen todos los moradores de la tierra; porque viene el día de Jehová, porque cercano está.

1 Blaast de bazuin te Sion, en roept luide op den berg Mijner heiligheid; laat alle inwoners des lands beroerd zijn, want de dag des HEEREN komt, want hij is nabij.

1. Trąbcie w trąbę na Syonie, a krzyczcie na świętej górze mojej! niechaj zadrżą wszyscy obywatele ziemi; bo przychodzi dzieó Paóski, bo już bliski jest;

1. Fújjátok a kürtöt [1†] a Sionon, és rivalgjatok az én szent hegyemen! Rémüljenek meg e föld minden lakói; mert eljő az Úrnak napja; mert közel van az.

1 Трубите трубою на Сионе и бейте тревогу на святой горе Моей; да трепещут все жители земли, ибо наступает день Господень, ибо он близок –

1. Затрубіте трубою в Сионї; вдаряйте на трівогу на сьвятій горі моїй; нехай стрепенеться все, що живе на землї, бо надходить день Господень, він уже близько -

2. pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Vuorille levinneenä niinkuin aamurusko on lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevaisten polvien vuosiin saakka.

2. Pimiä päivä, synkiä päivä, sumuinen päivä ja utuinen päivä; niinkuin aamurusko itsensä levittää vuorten ylitse; suuri ja väkevä kansa, jonka kaltaista ei ikänä ole ollut, eikä vasta tule ijankaikkiseen aikaan.

2. Sillä HERran päiwä tule ja on läsnä. Pimiä päiwä syngiä päiwä sumuinen päiwä ja utuinen päiwä. Nijncuin amurusco idzens lewittä wuorten ylidze nimittäin suuri ja wäkewä Canssa jonga caltaista ei ikänäns ole ollut eikä wasta tule ijancaickiseen aican.

2. Sille se HERRAN peiue tulepi/ ia on leszne. Pimie peiue/ musta peiue/ ia sumuinen peiue/ ia vtuinen peiue/ Ninquin se Amurusko itzens vlosleuitte ylitze Worten/ nimitein yxi swri ia wäkeue Canssa/ ionga caltainen ei ikenens ole ollut/ eike edespein tule ijancaikisehen aican/ (Sillä se HERRAN päiwä tuleepi/ ja on läsnä. Pimeä päiwä/ musta päiwä/ ja sumuinen päiwä/ ja utuinen päiwä/ Niinkuin se aamurusko itsensä uloslewittää ylitse wuorten/ nimittäin yksi suuri ja wäkewä kansa/ jonka kaltainen ei ikänänsä ole ollut/ eikä edespäin tule iankaikkiseen aikaan/)

2 a day of darkness and gloominess, a day of clouds and thick darkness, as the dawn spreads upon the mountains, a great people and a strong, there has not been the like, everlasting, nor will be any more after them, even to the years of generations to generations.

2. A day of darkness and of gloominess, a day of clouds and of thick darkness, as the morning spread upon the mountains: a great people and a strong; there hath not been ever the like, neither shall be any more after it, even to the years of many generations.

2. En Mørkheds og Dunkelheds Dag, en Dag med Sky og Mulm, som Morgenrøde udbredt over Bjergene! et stort og mægtigt Folk, hvis Lige ikke har været fra Arilds Tid og ikke heller skal komme efter det, saa mange Aar der er Slægt efter Slægt til!

2. En mörk dag, en bister dag, en mulen dag, och dimbog dag, lika som morgonrodnen utbreder sig öfver bergen; nämliga ett stort och mägtigt folk; hvilkets like tillförene icke varit hafver, och härefter icke varda skall i evig tid.

2. Üks pilkane pimme pääw, üks pilline ja suur pimme pääw, nenda kui koit, mis wäljalautud mäggede ülle: nisuggune suur ja wäggew rahwas, kui ep olle ammust aiast olnud, ja ei tulle ennam mitte temma järrele ei ühhegi tullewa pölwe-rahwa aastaist sadik.

2. Tamsi, niūri ir debesuota diena. Kaip ryto migla apgaubia kalnų viršūnes, taip galinga ir didelė tauta ateina. Tokios nebuvo iki šiol ir nebebus per kartų kartas.

2. Ein finstrer Tag, ein dunkler Tag, ein wolkiger Tag, ein nebliger Tag; gleichwie sich die Morgenröte ausbreitet über die Berge, kommt ein großes und mächtiges Volk, desgleichen vormals nicht gewesen ist und hinfort nicht sein wird zu ewigen Zeiten für und für.

2. Jour de ténèbres et d'obscurité, jour de nuées et de brouillards. Comme l'aube du jour s'étend sur les montagnes, voici un peuple nombreux et fort, tel qu'il n'y en a point eu dans tous les temps et qu'il n'y en aura plus dans la suite, de génération en génération.

2. día de tinieblas y de oscuridad: día de nube y de sombra: como el alba que se derrama sobre los montes, un pueblo grande y fuerte, nunca desde el principio del siglo fué su semejante, ni después de él será jamas en años de generación y generación.

2 Een dag van duisternis en donkerheid, een dag van wolken en dikke duisterheid, als de dageraad uitgespreid over de bergen; een groot en machtig volk, desgelijks van ouds niet geweest is, en na hetzelve niet meer zal zijn tot in jaren van vele geslachten.

2. Dzieó ciemności i mroku, dzieó obłoku i chmury, jako ranna zorza rozciągniona po górach; lud wielki a mocny, któremu równego nie było od wieku, i nie będzie po nim nigdy aż do lat rodzaju i rodzaju.

2. Sötétségnek és homálynak napja; felhőnek és borulatnak napja; mint a hegyekre ráterülő alkonyat! Nagy és hatalmas nép, a milyen nem volt öröktől fogva és nem is lesz utána többé, nemzetségről [2†] nemzetségre.

2 день тьмы и мрака, день облачный и туманный: как утренняя заря распространяется по горам народ многочисленный и сильный, какого не бывало от века и после того не будет в роды родов.

2. Той день темний та мрячний, день хмарний і смутний; мов уранцї зоря, розкидається нарід скрізь по горах; безлїч його, нарід сильний, якого не бувало з давних віків, та й не буде через довгі роди.

3. Sen edellä käy kuluttava tuli, sen jäljissä polttava liekki. Niinkuin Eedenin puutarha on maa sen edessä, sen jäljissä on autio erämaa, eikä jää ketään, joka olisi siltä pelastunut.

3. Hänen edellänsä käy kuluttavainen tuli, ja hänen jälissänsä polttavainen liekki. Maa on hänen edessänsä niinkuin Edenin puutarha, mutta hänen jälissänsä niinkuin autio erämaa, ja ei pidä kenenkään pääsemän häneltä pois.

3. Hänen edelläns käy tähtetöin tuli ja hänen jälisäns palawa liecki. Maa on hänen edesäns nijncuin krydimaa mutta hänen jälisäns nijncuin autia erimaa ja ei pidä kenengän pääsemän häneldä pois.

3. henen edhellens keupi yxi techtetöin Tuli/ ia henen ielkins yxi palaua liecki. Maa ombi henen edhesens/ ninquin iocu Lustitarha/ Mutta henen ielkins/ ninquin synghie Erima/ ia eikengen pidhe henelde poispäsemen. (hänen edelläns käypi yksi tähdetöin tuli/ ja hänen jälkeens yksi palawa liekki. Maa ompi hänen edessänsä/ niinkuin joku lustitarha/ Mutta hänen jälkeens/ niinkuin synkeä erämaa/ ja eikenkään pidä häneltä poispääsemään.)

3 A fire devours before them and behind them a flame burns. The land is as the garden of Eden before them and behind them a desolate wilderness. Yes and none has escaped them.

3. A fire devoureth before them; and behind them a flame burneth: the land is as the garden of Eden before them, and behind them a desolate wilderness; yea, and nothing shall escape them.

3. Foran det fortærer en Ild, og efter det brænder en Lue; foran det er Landet som Edens Have, men efter det som en øde Ørk, og heller intet undslipper det.

3. För honom går en förtärande eld, och efter honom en brinnande låge; landet är för honom lika som en lustgård; men efter honom lika som en vild öken, och ingen skall undslippa honom.

3. Temma ees on tulli laggedaks teinud, ja temma järrel legib tulle-leek; temma ees on se Ma kui Edeni rohho-aed, ja temma järrel kui üks ärrahäwwitud körb; ei ollege sedda, kes selle eest ärrapeäseb.

3. Jų priekyje­visa ryjanti ugnis, užpakalyje­siaučianti liepsna. Kraštas prieš juos kaip Edeno sodas, jiems praėjus­tuščia dykuma; niekas neišsigelbės nuo jų.

3. Vor ihm her geht ein verzehrend Feuer und nach ihm eine brennende Flamme. Das Land ist vor ihm wie ein Lustgarten, aber nach ihm wie eine wüste Einöde, und niemand wird ihm entgehen.

3. Un feu dévore devant lui, et derrière lui une flamme consume. Avant lui le pays était un jardin d'Éden, après lui c'est un désert affreux, et il n'y a rien qui lui échappe.

3. Delante de él consumirá fuego, detrás de él abrasará llama: como el huerto de Edén será la tierra delante de él, y detrás de él, como desierto asolado: ni tampoco habrá quien de él escape.

3 Voor hetzelve verteert een vuur, en achter hetzelve brandt een vlam; het land is voor hetzelve als een lusthof, maar achter hetzelve een woeste wildernis, en ook is er geen ontkomen van hetzelve.

3. Przed obliczem jako ogieó pożerający, a za nim płomieó pałający; ta ziemia jest przed nim jako ogród Eden, ale po nim będzie pustynią pustą i nie ujdzie nikt przed nim.

3. Előtte tűz emészt, utána láng lobog; előtte a föld olyan, mint az Éden kertje, utána pedig kietlen pusztaság; meg sem menekülhet tőle semmi.

3 Перед ним пожирает огонь, а за ним палит пламя; перед ним земля как сад Едемский, а позади него будет опустошенная степь, и никому не будет спасения от него.

3. Поперед його - огонь пожераючий, а позад його - поломє палаюче; поперед його земля, мов би сад Едемський, а позад його - пустиня порожня, і нїкому не буде рятунку від його.

4. Ne ovat näöltänsä kuin hevoset, ja niinkuin ratsut ne juoksevat.

4. Hänen muotonsa on niinkuin hevosten muoto; ja he karkaavat niinkuin ratsasmiehet.

4. Hänen hahmons on nijncuin orihit ja he carcajawat nijncuin radzasmiehet.

4. Henen Hahmons on ninquin Orihit/ ia carkaiauat ninquin Ratzaiset. (Hänen hahmonsa on niinkuin orhit/ ja karkaawat niinkuin ratsaiset.)

4 The appearance of them is as the appearance of horses and as horsemen, so do they run.

4. The appearance of them is as the appearance of horses; and as horsemen, so shall they run.

4. Dets Udseende er som Heste at se til, og som Rideheste saa rende de.

4. De äro till seende såsom hästar, och ränna såsom resenärer.

4. Temma näggo on kui hooste näggo; ja nemmad jookswad nenda kui rüütlide wäggi.

4. Jie atrodo kaip žirgai ir puls kaip kariuomenės raiteliai.

4. Sie sind gestaltet wie Rosse und rennen wie die Reiter.

4. Leur aspect est comme l'aspect des chevaux, et ils s'élancent comme des cavaliers.

4. Su parecer, como parecer de caballos, y como gente de a caballo correrán.

4 De gedaante deszelven is als de gedaante van paarden, en als ruiters zo zullen zij lopen.

4. Kształt ich jest jako kształt koni, a tak pobieżą jako jezdni.

4. A milyen a lovak alakja, olyan annak alakja, és száguldoznak, mint a lovasok.

4 Вид его как вид коней, и скачут они как всадники;

4. З виду вони - мов ті конї дужі, а скачуть, як їздецї (на конях);

5. Ryskyen kuin sotavaunut ne hyppivät vuorten huipuilla, räiskyen kuin tulen liekki, joka kuluttaa oljet; ne ovat kuin väkevä kansa, sotarintaan asettunut.

5. He hyppäävät ylhäällä vuorten kukkuloilla niinkuin rattaat kitisevät, niinkuin liekki korsissa kihisis; niinkuin väkevä kansa, joka sotaan on hankittu.

5. He hyppäwät ylhällä wuorilla nijncuin rattat kituisit nijncuin liecki corsis kihisis ja nijncuin wäkewä Canssa joca sotaan on hangittu.

5. He hyppeuet ylhel Woorein päle/ ninquin Rattat kituisit/ ia ninquin Liecki corsis kähisis/ ninquin iocu wäkeue Canssa/ ioca Sotahan hangittu on. (Ne hyppääwät ylhäällä wuortein päälle/ niinkuin rattaat kituisit/ ja niinkuin liekki korsissa kähisisi/ niinkuin joku wäkewä kansa/ joka sotaan hankittu on.)

5 They leap like the noise of chariots on the tops of the mountains, like the noise of a flame of fire that devours the stubble, as a strong people set in battle array.

5. Like the noise of chariots on the tops of mountains shall they leap, like the noise of a flame of fire that devoureth the stubble, as a strong people set in battle array.

5. De springe paa Bjergenes Toppe, med en Lyd som af Vogne, med en Lyd som af Ildslue, der fortærer Halm, som et mægtigt Folk, der er rustet til Krig.

5. De springa ofvanpå bergen, lika som der vagnar bullrade, och såsom en låge dånar i halm, såsom ett mägtigt folk, som till strids rustadt är.

5. Kui wankritte kärrin mäggede otsade peäl hüppawad nemmad, kui tulle-lege wurrin, mis kört ärrapölletab; kui wägga paljo rahwast, mis seätud taplusse tarwis.

5. Jų garsas lyg kovos vežimų, riedančių kalnų viršūnėmis, kaip ūžimas liepsnos, ryjančios ražienas, kaip kariuomenės, kuri išsirikiavusi kovai.

5. Sie sprengen daher oben auf den Bergen, wie die Wagen rasseln, und wie eine Flamme lodert im Stroh, wie ein mächtiges Volk, das zum Streit gerüstet ist.

5. C'est comme un bruit de chars, quand ils bondissent au sommet des montagnes, comme le pétillement d'une flamme de feu, qui dévore du chaume; c'est comme un peuple puissant rangé en bataille!

5. Como estruendo de carros saltarán sobre las cumbres de los montes: como sonido de llama de fuego que consume rastrojos, como algún fuerte pueblo aparejado para la batalla.

5 Zij zullen daarhenen springen als een gedruis van wagenen, op de hoogten der bergen; als het gedruis ener vuurvlam, die stoppelen verteert; als een machtig volk, dat in slagorde gesteld is.

5. Po wierzchu gór skakać będą jako grzmot wozów, a jako szum płomienia ognistego pożerającego ściernisko, jako lud możny uszykowany do bitwy.

5. Rohannak a hegyek tetején, mintha hadi szekerek robognának; mintha tarlót emésztő láng ropogna; a milyen az ütközetre kész hatalmas nép.

5 скачут по вершинам гор как бы со стуком колесниц, как бы с треском огненного пламени, пожирающего солому, как сильный народ, выстроенный к битве.

5. Скачуть по верхах гір із гуком, наче від возів, із тріскотом поломя огненного, як солому пожерає, - се нарід потужний, все до бою готовий.

6. Niitten edessä kansat vapisevat, kaikki kasvot kalpenevat.

6. Kansat pitää hänen edessänsä hämmästymän, että kaikki kasvot valjuksi muuttuvat.

6. Canssat pitä händä hämmästymän että caicki caswot tulewat nijn walkexi cuin sawiastia.

6. Canssat henen edesens pite hemmestymen/ ette caiki Casuot tuleuat nin Pleikixi quin Sauicrwsi. (Kansat hänen edessänsä pitää hämmästymän/ että kaikki kaswot tulewat pläikiksi (walkeiksi) kuin sawikruusi.)

6 At their presence the peoples are in anguish; all faces have grown pale.

6. Before their face the people shall be much pained: all faces shall gather blackness.

6. Folkene bæve for dets Ansigt, alle Ansigter skifte Farve.

6. Folken skola förskräcka sig för honom; all ansigte äro så blek som lerpottor.

6. Temma eest tundwad keik rahwas wallo, keik palled kahwatawad ärra.

6. Prieš juos drebės tautos, visų veidai pabals.

6. Die Völker werden sich vor ihm entsetzen, aller Angesichter werden bleich.

6. Devant eux les peuples tremblent, tous les visages pâlissent.

6. Delante de él temerán los pueblos: todas las caras se pararán negras.

6 Van deszelfs aangezicht zullen de volken in pijn zijn; alle aangezichten zullen betrekken als een pot.

6. Ulękną się narody przed obliczem jego, wszystkie twarze ich jako garniec poczernieją.

6. Elrémülnek tőle a népek; minden arcz elsáppad.

6 При виде его затрепещут народы, у всех лица побледнеют.

6. Побачать його люде, й затремтять, - у всїх обличчя поблїднуть.

7. Ne juoksevat kuin sankarit, kuin soturit ne nousevat muurille. Jokainen kulkee tietänsä suoraan, ei mutkittele polullansa.

7. He juoksevat niinkuin uljaat, ja karkaavat muurien ylitse niinkuin sotamiehet; ja kukin käy kohdastansa edes, ja ei poikkee ulos tiestänsä.

7. He juoxewat nijncuin uljat ja carcajawat muurein ylidze nijncuin sotamiehet ja cukin käy cohdastans edes ja ei wijwytä heitäns.

7. Heiden pite ioxeman ninquin Uliat/ ia mwrit ylitzecarkaman/ ninquin Sotamiehet. Ja cukin pite codhastans edeskeumen/ ia ei heitens wiwyttemen. (Heidän pitää juokseman niinkuin uljaat/ ja muurit ylitsekarkaaman/ niinkuin sotamiehet. Ja kukin pitää kohdastansa edeskäymään/ ja ei heitäns wiiwyttelemän.)

7 They run like mighty men. They climb the wall like men of war and they march each one on his ways. And they do not break their ranks.

7. They shall run like mighty men; they shall climb the wall like men of war; and they shall march every one on his ways, and they shall not break their ranks:

7. Som vældige komme de løbende, som Krigsmænd bestige de Muren; og de drage frem, hver sin Vej, og forandre ikke deres Retning.

7. De skola löpa såsom hjeltar, och bestiga murarna såsom krigsmän; hvar och en skall draga rätt fram, och intet försumma sig.

7. Nemmad jookswad kui wäggewad mehhed, nemmad lähhäwad ülles müri peäle kui söamehhed, ja käiwad iggaüks omma tee peäl, ja ei kalla körwale omma teeraddade peält.

7. Jie bėgs kaip karžygiai, lips sienomis kaip kariai; kiekvienas eis savo keliu, nesuardydamas gretų.

7. Sie werden laufen wie die Riesen und die Mauern ersteigen wie die Krieger; ein jeglicher wird stracks vor sich daherziehen und sich nicht säumen.

7. Ils courent comme des hommes vaillants; ils montent sur la muraille comme des gens de guerre; ils marchent chacun en son rang, et ne s'écartent point de leur route.

7. Como valientes correrán: como hombres de guerra subirán la muralla; y cada cual irá en sus caminos, y no torcerán sus sendas.

7 Als helden zullen zij lopen, als krijgslieden zullen zij de muren beklimmen; en zij zullen daarhenen trekken, een iegelijk in zijn wegen, en zullen hun paden niet verdraaien.

7. Pobieżą jako mocarze, a wbieżą na mury jako mężowie waleczni; każdy z nich drogą swoją pójdzie, a nie ustąpią z ścieżek swoich.

7. Száguldoznak, mint a hősök, felhágnak a kőfalakra, mint a bajnokok; mindenik a maga útján halad, nem bontják meg soraikat.

7 Как борцы бегут они и как храбрые воины влезают на стену, и каждый идет своею дорогою, и не сбивается с путей своих.

7. Бігом біжать вони, бо сильні, вилїзають на мури, бо се воіни хоробрі; кожний прямує своєю дорогою, з дороги не зверне.

8. Toinen ei sysi toistansa: jokainen kulkee omaa suuntaansa. Heittoaseitten välitse ne syöksyvät pysähtymättä.

8. Ei estä kenkään kumppaniansa, vaan kukin matkustaa asetuksessansa; ja kuin he sota-aseiden välistä tunkevat sisälle, niin ei heitä haavoiteta.

8. Ei estä kengän toistans waan cukin matcusta asetuxesans ja cosca he tungewat ja sisälle langewat nijn ei heitä haawoiteta.

8. Eikengen toistans este/ Waan cukin pite henen asetoxesans matkustaman. Ja quin he tungeuat ia sisellangeuat/ nin eipe he haauoiteta. (Eikenkään toistansa estä/ Waan kukin pitää hänen asetuksissansa matkustama. Ja kuin he tunkewät ja sisälle lankeawat/ niin eipä heitä haawoiteta.)

8 Neither does one push another. They march each one in his path and they burst through the weapons and do not break off.

8. Neither shall one thrust another; they shall walk every one in his path: and when they fall upon the sword, they shall not be wounded.

8. Og de trænge ikke den ene den anden, de drage frem, hver ad sin slagne Vej; og de styrte frem igennem Vaaben, de bryde ikke af.

8. Ingen skall hindra den andra, utan hvar och en skall gå i sin orden; och när de storma och infalla, skola de intet såre varda.

8. Ja teine ei tungi teise peäle, nemmad käiwad iggamees omma tee peäl; ja ehk nemmad süst-oddade sekka peaksid langema, ei sa nemmad hawo.

8. Jie nesistumdys, bet eis kiekvienas savo taku. Jie kris ant kardo, bet nesusižeis.

8. Keiner wird den andern irren; sondern ein jeglicher wird in seiner Ordnung daherfahren und werden durch die Waffen brechen und nicht verwundet werden.

8. L'un ne presse point l'autre; chacun poursuit sa voie. Ils se précipitent au travers des traits, ils n'interrompent point leur marche.

8. Ninguno apretará a su compañero, cada uno irá por su carrera; y sobre la misma espada se arrojarán, y no se herirán.

8 Ook zullen zij de een den ander niet dringen; zij zullen daarhenen trekken elk in zijn baan; en al vielen zij op een geweer, zij zouden niet verwond worden.

8. Jeden drugiego nie ściśnie, każdy drogą swoją pójdzie; a choć i na miecz upadną, nie będą zranieni.

8. Egymást nem szorongatják; mindenik a maga útján halad; néki rohannak a fegyvernek, és nem esik seb rajtok.

8 Не давят друг друга, каждый идет своею стезею, и падают на копья, но остаются невредимы.

8. Один одного не тисне, всякий пильнує путя свого, а впаде хто на списа, так і се не шкодить.

9. Kaupunkiin ne hyökkäävät, ryntäävät muurille, nousevat taloihin, tulevat ikkunoista sisään kuin varas.

9. He ajelevat ympäri kaupungissa, ja muurien päällä juoksevat, ja kiipeevät huoneisiin, ja tulevat akkunoista sisälle, niinkuin varas.

9. He ajelewat ymbärins Caupungis ja muurein päällä juoxewat ja kijpewät huoneisin ja tulewat ackunasta sisälle nijncuin waras.

9. Heiden pite Caupngis ymberins aieleman/ ia mwrin päle ioxeman/ ia Honein siselkijpemen/ ia ninquin Waras lepi Ackona siselkeumen. (Heidän pitää kaupungissa ympäriins ajeleman/ ja muurin päälle juoksemaan/ ja huoneisiin sisälle käymän/ ja niinkuin waras läpi ikkunan sisälle käymään.)

9 They leap upon the city. They run upon the wall. They climb up into the houses. They enter in at the windows like a thief.

9. They shall run to and fro in the city; they shall run upon the wall, they shall climb up upon the houses; they shall enter in at the windows like a thief.

9. De løbe om i Staden, rende paa Muren, stige ind i Husene; de komme ind igennem Vinduerne som en: Tyv.

9. De skola rida omkring i stadenom, löpa på murarna, och stiga in uti husen; och såsom en tjuf infalla genom fenstren.

9. Liñna sees kargawad nemmad senna ja tenna, müri peäl jookswad nemmad, nemmad lähhäwad ülles koddade peäle, aknaist lähhäwad nemmad sisse kui warras.

9. Jie lakstys po miestą, bėgs sienomis, lips į namus, lįs pro langus kaip vagys.

9. Sie werden in der Stadt umherrennen, auf der Mauer laufen und in die Häuser steigen und wie ein Dieb durch die Fenster hineinkommen.

9. Ils se répandent dans la ville, courent sur les murs, montent dans les maisons; ils entrent par les fenêtres comme le voleur.

9. Irán por la ciudad, correrán por el muro, subirán por las casas, entrarán por las ventanas a manera de ladrones.

9 Zij zullen in de stad omlopen, zij zullen lopen op de muren, zij zullen klimmen in de huizen; zij zullen door de vensteren inkomen als een dief.

9. Po mieście chodzić będą, po murze biegać, na domy wstąpią, a oknami wlezą jako złodziej.

9. Betörnek a városba, futkároznak a kőfalon, felhágnak a házakra, betörnek az ablakokon, mint a tolvaj.

9 Бегают по городу, поднимаются на стены, влезают на дома, входят в окна, как вор.

9. Ввихаються по містї, вилїзають на мури, на доми, вломлюються в вікна, мов ті розбишаки.

10. Niitten edessä maa vapisee, ja taivaat järkkyvät; aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa.

10. Hänen edessänsä vapisee maa, ja taivas värisee: aurinko ja kuu pimenevät, ja tähdet peittävät valkeutensa.

10. Hänen edesäns wapise maa ja taiwas wärise Auringo ja Cuu pimenewät ja tähdet peittäwät walkeudens.

10. HEnen edesens wapise Maa/ Ja Taiuas wärise/ Auringo ia Cw tuleuat pimiexi/ ia Tedhet peixouat heiden walkiudhens. (Hänen edessänsä wapisee maa/ ja taiwas wärisee/ Aurinko ja kuu tulewat pimeäksi/ ja tähdet peittoawat heidän walkeutensa.)

10 The earth quakes before them. The heavens tremble. The sun and the moon are darkened and the stars withdraw their shining.

10. The earth shall quake before them; the heavens shall tremble: the sun and the moon shall be dark, and the stars shall withdraw their shining:

10. Foran dem bæver Jorden, Himmelen ryster; Sol og Maane sortne, og Stjerner drage deres Glans tilbage.

10. För honom darrar landet, och himmelen bäfvar; sol och måne varda mörk, och stjernorna förhålla sitt sken;

10. Temma seltsi eest wärriseb Ma, taewas wabbiseb, pääw ja ku lähhäwad mustaks, ja taewa tähhed ei anna omma selgust wälja.

10. Prieš juos drebės žemė ir svyruos dangus, saulė ir mėnulis aptems, žvaigždės nebespindės.

10. Vor ihm zittert das ganze Land und bebt der Himmel; Sonne und Mond werden finster, und die Sterne verhalten ihren Schein.

10. Devant eux la terre tremble, les cieux sont ébranlés, le soleil et la lune s'obscurcissent, et les étoiles retirent leur éclat.

10. Delante de él temblará la tierra, los cielos se estremecerán: el sol y la luna se oscurecerán, y las estrellas retraerán su resplandor.

10 De aarde is beroerd voor deszelfs aangezicht, de hemel beeft; de zon en maan worden zwart, en de sterren trekken haar glans in.

10. Przed obliczem jego ziemia zadrży, niebiosa się poruszą, słoóce i miesiąc się zaćmi, a gwiazdy zawściągną jasność swoję.

10. Reszket előttök a föld, és megrendülnek az egek; a nap és hold elsötétednek, a csillagok is bevonják fényöket.

10 Перед ними потрясется земля, поколеблется небо; солнце и луна помрачатся, и звезды потеряют свой свет.

10. Перед ними, бачиться, здрігається земля, хитається небо, сонце й місяць померкають, а сьвітло зір гасне.

11. Ja Herra antaa äänensä jylistä sotajoukkonsa edellä, sillä ylen lukuisa on hänen väkensä, sillä väkevä on hänen käskynsä täyttäjä, sillä suuri on Herran päivä ja sangen peljättävä; kuka voi sitä kestää?

11. Sillä Herra on paneva jylinänsä hänen sotaväkensä edellä; sillä hänen sotaväkensä on sangen suuri ja väkevä, joka hänen käskynsä toimittaa; sillä Herran päivä on suuri ja sangen hirmuinen, kuka sitä voi kärsiä?

11. Sillä HERra on panewa jylinäns hänen sotawäkens edellä: sillä hänen sotawäkens on sangen suuri ja wäkewä ja cuca woi händä kärsiä? Sillä HERran päiwä on suuri ja sangen hirmuinen cuca sitä woi kärsiä?

11. Sille HERRAN pite henen Jylinens laskeman henen Sotawäens edhelkeumen. Sille hene' Sotawäkens ombi sangen swri ia waltias/ ioca henen Keskyns pite päättemen. Sille se HERRAN peiue ombi swri/ ia sangen hirmulinen/ cuca sen woi kersie? (Sillä HERRAN pitää hänen jylinänsä laskemaan hänen sotawäkensä edellä käymän. Sillä hänen sotawäkensä ompi sangen suuri ja waltias/ joka hänen käskynsä pitää päättämän. Sillä se HERRAN päiwä ompi suuri/ ja sangen hirmullinen/ kuka sen woi kärsiä?)

11 And Jehovah utters his voice before his army, for his camp is very great. For he is strong who executes his word. For the day of Jehovah is great and very fearful and who can abide it?

11. And the LORD shall utter his voice before his army: for his camp is very great: for he is strong that executeth his word: for the day of the LORD is great and very terrible; and who can abide it?

11. Og Herren opløfter sin Røst foran sin Hær, thi saare stor er hans Lejr, thi mægtig er den, som udretter hans Ord;

11. Ty Herren skall låta gå sin dunder för sinom här; ty hans här är ganska stor och mägtig; han skall uträtta hans befallning; ty Herrans dag är stor, och fast förskräckelig; ho kan lida honom?

11. Ja Jehowa annab om̃a heält kuulda om̃a wäe ees; sest temma leer on wägga suur, sest se on wäggew, kes temma sanna möda teeb: sest Jehowa pääw on suur , ja tulleb wägga karta, ja kes jouab sedda kannatada?

11. Viešpats pakels balsą priešais savo kariuomenę. Jo pulkai yra labai gausūs, ir stiprus tas, kuris vykdo Jo žodį. Viešpaties diena yra didi ir labai baisi, kas galės ją iškęsti?

11. Denn der HERR wird seinen Donner vor seinem Heer lassen her gehen; denn sein Heer ist sehr groß und mächtig, das seinen Befehl wird ausrichten; denn der Tag des HERRN ist groß und sehr erschrecklich: wer kann ihn leiden?

11. Et l'Éternel fait entendre sa voix devant son armée; car son camp est fort nombreux, l'exécuteur de sa parole est puissant. Certainement le jour de l'Éternel est grand et terrible; qui pourra le soutenir?

11. Y Jehová dará su voz delante de su ejército, porque muchos son sus reales, y fuertes, que ponen en efecto su palabra; porque grande es el día de Jehová, y muy terrible, ¿y quién lo podrá sufrir?

11 En de HEERE verheft Zijn stem voor Zijn heir henen; want Zijn leger is zeer groot, want Hij is machtig, doende Zijn woord; want de dag des HEEREN is groot en zeer vreselijk, en wie zal hem verdragen?

11. A Pan wyda głos swój przed wojskiem swojem, przeto, że bardzo wielki będzie obóz jego, przeto, że mocny ten, co wykona słowo jego; wielki bowiem dzieó Paóski będzie i straszliwy bardzo, i któż go zniesie?

11. És megzendül az Úrnak szava az ő serege előtt, mert felette nagy az ő tábora; mert hatalmas az ő rendeletének végrehajtója. Bizony nagy az Úrnak napja és igen rettenetes! Ki [3†] állhatja ki azt?

11 И Господь даст глас Свой пред воинством Своим, ибо весьма многочисленно полчище Его и могуществен исполнитель слова Его; ибо велик день Господеньи весьма страшен, и кто выдержит его?

11. А Господь загрімить перед військом своїм гуком величнїм; бо се його - отта безлїч війська, се його волю виповняє оттой могучий; бо то великий і страшний день Господень, - хто видержить його?

12. Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen.

12. Niin sanoo nyt Herra: kääntykäät kaikesta sydämestänne minun tyköni, paastolla, itkulla ja murheella.

12. Nijn sano nyt HERra: käändäkät teitän caikest sydämestän minun tygöni paastolla itculla ja murhella:

12. Nin sanopi nyt se HERRA/ Käendeket teiten minun tyköni coco sydhemesten/ paastolla/ idkulla/ ia murehella. (Niin sanoopi nyt se HERRA/ Kääntäkäät teitänne minun tyköni koko sydämestänne/ paastolla/ itkulla/ ja murheella.)

12 Yet even now, says Jehovah, turn to me with all your* heart and with fasting and with weeping and with mourning.

12. Therefore also now, saith the LORD, turn ye even to me with all your heart, and with fasting, and with weeping, and with mourning:

12. thi stor er Herrens Dag og saare forfærdelig, og nu, siger Herren, vender om til mig af eders ganske Hjerte og med Faste og med Graad og med Klage,

12. Så säger nu Herren: Vänder eder till mig af allt hjerta, med fastande, med gråtande, och med sörjande.

12. Agga nüüdki weel on Jehowa sanna: Pöörge minno pole keigest ommast süddamest, ja paastmissega, ja nuttoga, ja kaebdussega.

12. ‘‘Todėl dabar,­sako Viešpats,­ gręžkitės į mane visa širdimi, pasninkaudami, verkdami ir dejuodami’‘.

12. Doch spricht auch jetzt der HERR: Bekehrt euch zu mir von ganzem Herzen mit Fasten, mit Weinen, mit Klagen!

12. Et maintenant encore, dit l'Éternel, convertissez-vous à moi de tout votre cœur, avec jeûne, avec larmes et avec lamentations.

12. Y también ahora, dijo Jehová: Convertíos a mí con todo vuestro corazón, con ayuno, y lloro, y llanto.

12 Nu dan ook, spreekt de HEERE, bekeert u tot Mij met uw ganse hart, en dat met vasten en met geween, en met rouwklage.

12. A przetoż jeszcze i teraz mówi Pan: Nawróćcie się do mnie samego całem sercem swojem, i w poście i w płaczu i w kwileniu.

12. De még most is így szól az Úr: Térjetek [4†] meg hozzám teljes szívetek szerint; bőjtöléssel is, sírással is, kesergéssel is.

12 Но и ныне еще говорит Господь: обратитесь ко Мне всем сердцем своим в посте, плаче и рыдании.

12. Та тепер ще говорить Господь: Обернїтесь до мене всїм серцем в постї, в плачу й у жалї.

13. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa.

13. Leikatkaat teidän sydämenne, ja älkäät teidän vaatteitannne, ja palatkaat Herran teidän Jumalanne tykö; sillä hän on armollinen ja laupias, pitkämielinen ja suuresta hyvyydestä, ja katuu rangaistusta.

13. Leicatcat teidän sydämen ja ei teidän waatteitan ja palaitcat teidän HERran Jumalanne tygö: sillä hän on armollinen laupias kärsiwäinen ja suuresta hywydestä ja catu pian rangaistustans cuca tietä?

13. Leickacat teiden sydhemen/ ia ei teiden Waateitan ia palaiakat teiden HERRAN Jumalan tyge. Sille hen on Armolinen/ Laupias/ Kersiueinen/ ia swresta Hywydhestä/ ia pian Catuua Rangastoxens päle. (Leikatkaa teidän sydämenne/ ja ei teidän waatteitanne ja palatkaa teidän HERRAN Jumalan tykö. Sillä hän on armollinen/ laupias/ kärsiwäinen/ ja suuresta hywyydestä/ ja pian katuwa rangaistuksensa päälle.)

13 And tear your* heart and not your* garments and turn to Jehovah your* God, for he is gracious and merciful, slow to anger and abundant in loving kindness and relents of the evil.

13. And rend your heart, and not your garments, and turn unto the LORD your God: for he is gracious and merciful, slow to anger, and of great kindness, and repenteth him of the evil.

13. og sønderriver eders Hjerte, og ikke eders Klæder, og vender om til Herren, eders Gud; thi han er naadig og barmhjertig, langmodig og stor af Miskundhed og angrer det onde.

13. Rifver edor hjerta, och icke edor kläder, och vänder eder till Herran, edar Gud; ty han är nådelig, barmhertig, tålig, och af stor mildhet, och låter sig snart ångra straffet.

13. Agga kärristage löhki om̃a süddant, ja ei mitte ennaste ridid, ja pöörge JEHOWA omma Jummala pole: sest temma on armolinne ja üks hallastaja, pitka melega ja rikkas heldussest, ja kahhetseb se kurja pärrast.

13. Persiplėškite savo širdis, ne rūbus! Gręžkitės į Viešpatį, savo Dievą, nes Jis yra maloningas ir gailestingas, lėtas pykti ir didžiai geras bei susilaikantis nuo bausmės.

13. Zerreißet eure Herzen und nicht eure Kleider, und bekehret euch zu dem HERRN, eurem Gott! denn er ist gnädig, barmherzig, geduldig und von großer Güte, und ihn reut bald der Strafe.

13. Déchirez vos cœurs, et non vos vêtements; et revenez à l'Éternel votre Dieu; car il est miséricordieux et compatissant, lent à la colère et abondant en grâce, et il se repent d'avoir affligé.

13. Y rompéd vuestro corazón, y no vuestros vestidos, y convertíos a Jehová vuestro Dios, porque misericordioso es y clemente, luengo de iras y grande en misericordia, y que se arrepiente del castigo.

13 En scheurt uw hart en niet uw klederen, en bekeert u tot den HEERE, uw God; want Hij is genadig en barmhartig, lankmoedig en groot van goedertierenheid, en berouw hebbende over het kwade.

13. Rozedrzyjcie serce wasze a nie szaty wasze, i nawróćcie się do Pana, Boga waszego; boć on jest łaskawy i miłosierny, nierychły ku gniewu, a hojny w miłosierdziu, i żałujący złego.

13. És szíveteket szaggassátok meg, ne ruháitokat, úgy térjetek meg az Úrhoz, a ti Istenetekhez; mert könyörülő és irgalmas ő; késedelmes a haragra és nagy kegyelmű, [5†] és bánkódik a gonosz miatt.

13 Раздирайте сердца ваши, а не одежды ваши, и обратитесь к Господу Богу вашему; ибо Он благ и милосерд, долготерпелив и многомилостив и сожалеет о бедствии.

13. Роздирайте серця, ваші, а не одежу, й навернїтесь до Господа, Бога вашого, він бо благий і милосерден, довготерпеливий і вірно милуючий та й болїє над нещастєм.

14. Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, teidän Jumalallenne.

14. Kukaties hän kääntyy ja katuu, ja jättää jälkeensä siunauksen, ruokauhrin ja juomauhrin Herralle teidän Jumalallenne.

14. Wielä hän nytkin meitä armahta ja rangaistuxens jälken armons osotta ruocauhrijn ja juomauhrijn teidän Jumalallen.

14. Wiele hen taas nytki armachtapi/ ia rangastoxens ielkin Armons hen osotta/ Rocawffrixi ia Jomawffrixi HERRALLE teiden Jumalalle. (Wielä hän taas nytkin armahtaapi/ ja rangaistuksensa jälkeen armonsa hän osoittaa/ Ruokauhriksi ja juomauhriksi HERRALLE teidän Jumalalle.)

14 Who knows whether he will not turn and relent and leave a blessing behind him, even a meal offering and a drink offering to Jehovah your* God?

14. Who knoweth if he will return and repent, and leave a blessing behind him; even a meat offering and a drink offering unto the LORD your God?

14. Hvo ved han maatte maaske vende om og angre det, saa at han lader Velsignelse efter sig, Madoffer og Drikoffer for Herren, eders Gud.

14. Ho vet, han förbarmar sig ju ännu och efter sitt straff nåde beviser, till spisoffer och drickoffer Herranom edrom Gudi.

14. Kes teab ehk ta pörab ja kahhetseb, ja jättab ennese järrele önnistust, roa- ja joma-ohwriks Jehowale teie Jummalale.

14. Kas žino, gal Jis sugrįš, pasigailės ir paliks palaiminimą­duonos auką ir geriamąją auką Viešpačiui, jūsų Dievui?

14. Wer weiß, es mag ihn wiederum gereuen, und er mag einen Segen hinter sich lassen, zu opfern Speisopfer und Trankopfer dem HERRN, eurem Gott.

14. Qui sait s'il ne reviendra pas et ne se repentira pas, et s'il ne laissera pas après lui la bénédiction, l'offrande et la libation pour l'Éternel votre Dieu?

14. ¿Quién sabe si se convertirá, y se arrepentirá, y dejará bendición tras de él, presente y derramadura para Jehová vuestro Dios?

14 Wie weet, Hij mocht Zich wenden en berouw hebben; en Hij mocht een zegen achter Zich overlaten tot spijsoffer en drankoffer voor den HEERE, uw God.

14. Któż wie, nie obrócili się, a nie będzieli mu żal, i nie zostawili po sobie błogosławieóstwa na śniedną i mokrą ofiarę Panu, Bogu waszemu.

14. Ki tudja, hátha visszatér és megbánja, [6†] és áldást hagy maga után; étel- és italáldozatot az Úrnak, a ti Isteneteknek?!

14 Кто знает, не сжалится ли Он, и не оставит либлагословения, хлебного приношения и возлияния Господу Богу вашему?

14. Хто знає, чи він не пожалує вас, і не дасть своє благословеннє на хлїбові та ливні приноси Господеві, Богу вашому.

15. Puhaltakaa pasunaan Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous.

15. Soittakaat basunalla Zionissa, pyhittäkäät paasto, kutsukaat seurakunta kokoon.

15. Soittacat Basunalla Zionis pyhittäkät paasto cudzucat seuracunda cocon cootcat Canssa pyhittäkät yhteys yhten cudzucat wanhimmat yhten saattacat nuorucaiset ja imewäiset.

15. SOittacat Pasunalla Zionissa/ pyhitteket ychte Paasto/ coconcutzucat Seurakunnat/ cootkata Canssa/ Pyhitteket ne Ychteyxet/ ychtencutzucat ne Wanhimmat/ ychtenwieket ne Norucaiset ia Imeueiset. (Soittakaat pasuunalla Zionissa/ pyhittäkäät yhteen paasto/ kokoon kutsukaat seurakunnat/ kootkaat kansa/ pyhittäkäät ne yhteydet/ yhteen kutsukaat ne wanhimmat/ yhteen wiekäät ne nuorukaiset ja imewäiset.)

15 Blow the trumpet in Zion. Sanctify a fast. Call a solemn assembly.

15. Blow the trumpet in Zion, sanctify a fast, call a solemn assembly:

15. Støder i Basunen paa Zion, helliger en Faste, udraaber en Forsamling!

15. Blåser med basun i Zion; helger ena fasto; kaller menigheten tillhopa.

15. Puhhuge passunat Sionis, pühhitsege paasto, kulutage mahha suurt Pühha.

15. Trimituokite Sione, paskelbkite pasninką, sušaukite iškilmingą susirinkimą,

15. Blaset mit Posaunen zu Zion, heiliget ein Fasten, rufet die Gemeinde zusammen!

15. Sonnez de la trompette en Sion, sanctifiez un jeûne, convoquez une assemblée solennelle!

15. Tocád trompeta en Sión, pregonád ayuno, llamád a congregación.

15 Blaast de bazuin te Sion, heiligt een vasten, roept een verbodsdag uit.

15. Trąbcie w trąbę na Syonie, poświęćcie post, zwołajcie zgromadzenie.

15. Fújjatok kürtöt a Sionon; [7†] szenteljetek bőjtöt, hirdessetek gyűlést!

15 Вострубите трубою на Сионе, назначьте пост и объявите торжественное собрание.

15. То ж затрубіте трубою на Сионї, визначіть піст, і оповістїть сьвяточні збори.

16. Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa.

16. Kootkaat kansa, pyhittäkäät kokous, kutsukaat yhteen vanhimmat, saattakaat yhteen nuorukaiset ja imeväiset; ylkä lähtekään kammiostansa, ja morsian makaushuoneestansa.

16. Ylkä lähtekän cammiostans ja morsian macaus huonestans.

16. Ylke vlosmengehen Cammiostans/ ia Morsian henen macaus Honeestans. (Ylkä ulos menkään kammiostansa/ ja morsian hänen makaus huoneestansa.)

16 Gather the people. Sanctify the assembly. Assemble the old men. Gather the sons and those who suck the breasts. Let the bridegroom go forth from his chamber and the bride out of her closet.

16. Gather the people, sanctify the congregation, assemble the elders, gather the children, and those that suck the breasts: let the bridegroom go forth of his chamber, and the bride out of her closet.

16. Samler Folket, helliger en Forsamling, sanker de gamle, samler de spæde Børn og dem, som die Brysterne; en Brudgom gaa ud af sit Kammer og en Brud af sit Brudehus!

16. Församler folket, helger församlingena; sammankaller de äldsta, hafver de unga barn och däggobarn tillsammans; brudgummen gånge utu sinom kammar, och bruden utu sitt mak.

16. Kogguge kokko rahwast, pühhitsege koggodust, kogguge wannemad, kogguge kokko nored lapsed, ja kes rindas immewad; peigmees mingo ommast kambrist wälja, ja pruut omma katte alt.

16. sukvieskite tautą ir vyresniuosius, atgabenkite vaikus ir žindomus kūdikius. Jaunavedžiai teišeina iš savo kambarių.

16. Versammelt das Volk, heiliget die Gemeinde, sammelt die Ältesten, bringt zuhauf die jungen Kinder und die Säuglinge! Der Bräutigam gehe aus seiner Kammer und die Braut aus ihrem Gemach.

16. Réunissez le peuple, sanctifiez l'assemblée; réunissez les anciens! Assemblez les enfants et les nourrissons à la mamelle! Que l'époux sorte de sa chambre, et l'épouse de son appartement!

16. Congregád el pueblo, pregonád congregación, juntád los viejos, congregád los niños, y los que maman: salga de su cámara el novio, y la novia de su tálamo.

16 Verzamelt het volk, heiligt de gemeente, vergadert de oudsten, verzamelt de kinderkens, en die de borsten zuigen; de bruidegom ga uit zijn binnenkamer, en de bruid uit haar slaapkamer.

16. Zgromadźcie lud, poświęćcie zgromadzenie, zbierzcie starców, znieście maluczkie i ssące piersi; niech wynijdzie oblubieniec z łożnicy swojej, a oblubienica z pokoju swego.

16. Gyűjtsétek össze a népet, szenteljétek meg a gyülekezetet; hívjátok egybe a véneket, gyűjtsétek össze a kisdedeket és a csecsszopókat; menjen ki a vőlegény az ő ágyasházából és a menyasszony is az ő szobájából.

16 Соберите народ, созовите собрание, пригласите старцев, соберите отроков и грудных младенцев; пусть выйдет жених из чертога своего и невеста из своей горницы.

16. Зберіть народ, скличте збори, позбірайте старих, дїти й немовлят при грудях; нехай вийде жених із своєї сьвітлицї і молода з своєї комори.

17. Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ja sanokoot: Säästä, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: 'Missä on heidän Jumalansa?'

17. Papit, Herran palveliat, itkekään esihuoneen ja alttarin välillä, ja sanokaan: armahda, Herra, sinun kansaas, ja älä laske sinun perikuntaas pilkkaan, niin ettei pakanat saisi valtaa heidän päällensä! miksi pitäis sanottaman kansain seassa: kussa on nyt heidän Jumalansa?

17. Papit HERran palweliat itkekät esihuonen ja Altarin wälillä ja sanocat: armahda HERra sinun Canssas ja älä laske sinun pericundas pilckan nijn ettei pacanat sais walda heidän päällens.

17. Papit ne HERRAN palueliat/ Esihonen ia Altarin welille idkeket/ ia sanocat. HERRA armaitze sinun Canssas/ ia ele laske sinun Perikundas pilcahan/ nin ettei Pacanat walda saisi heiden pälens. (Papit ne HERRAN palwelijat/ Esihuoneen ja alttarin wälillä itkekäät/ ja sanokaat. HERRA armaitse sinun kansaas/ ja älä laske sinun perikuntaas pilkkaan/ niin ettei pakanat waltaa saisi hänen päällensä.)

17 Let the priests, the ministers of Jehovah, weep between the porch and the altar and let them say, Spare your people, O Jehovah and do not give your heritage to reproach, that the nations should rule over them. Why should they say among the peoples, Where is their God?

17. Let the priests, the ministers of the LORD, weep between the porch and the altar, and let them say, Spare thy people, O LORD, and give not thine heritage to reproach, that the heathen should rule over them: wherefore should they say among the people, Where is their God?

17. Præsterne, Herrens Tjenere, skulle græde imellem Forhallen og Alteret, og de skulle sige: Herre ! spar dit Folk og giv ikke min Arv hen til Skændsel, saa at Hedningerne skulle herske over dem; hvorfor skulle de sige iblandt Folkene: Hvor er deres Gud?

17. Låter Presterna, Herrans tjenare, gråta emellan förhuset och altaret, och säga: Herre, skona dino folke, och låt icke din arfvedel till skam varda, så att Hedningarna få råda öfver dem; hvi vill du låta säga ibland folken: Hvar är nu deras Gud?

17. Eestkoia ja altari wahhel nutko need preestrid, kes Jehowat teniwad, ja üttelgo: Anna armo, Jehowa, omma rahwale, ja ärra panne omma pärris-ossa teotamisseks, et pagganad nende ülle wallitsewad; mispärrast peab rahwa seas ööldama: Kus on nende Jummal?

17. Tarp prieangio ir aukuro tegul rauda kunigai, Viešpaties tarnai, sakydami: ‘‘Viešpatie, pasigailėk savo tautos, neatiduok savo paveldo pagonių paniekai ir pajuokai! Kodėl tautos turėtų sakyti: ‘Kur yra jų Dievas’?’‘

17. Lasset die Priester, des Hauses Diener, weinen zwischen Halle und Altar und sagen: HERR, schone deines Volkes und laß dein Erbteil nicht zu Schanden werden, daß Heiden über sie herrschen! Warum willst du lassen unter den Völkern sagen: Wo ist nun ihr Gott?

17. Que les sacrificateurs qui font le service de l'Éternel pleurent entre le portique et l'autel, et qu'ils disent: Éternel! épargne ton peuple, et n'expose pas ton héritage à l'opprobre, aux railleries des nations. Pourquoi dirait-on parmi les peuples: Où est leur Dieu?

17. Entre la entrada y el altar lloren los sacerdotes, ministros de Jehová, y digan: Perdona, o! Jehová, a tu pueblo, y no pongas en vergüenza tu heredad, para que las gentes se enseñoreen de ella: ¿por qué han de decir entre los pueblos: Donde está su Dios?

17 Laat de priesters, des HEEREN dienaars, wenen tussen het voorhuis en het altaar, en laat hen zeggen: Spaar Uw volk, o HEERE! en geef Uw erfenis niet over tot een smaadheid, dat de heidenen over hen zouden heersen; waarom zouden zij onder de volken zeggen: Waar is hunlieder God?

17. Kapłani, słudzy Paóscy, między przysionkiem a ołtarzem niech płaczą i mówią: Przepuść, Panie! ludowi twemu, a nie daj dziedzictwa swego na pohaóbienie, aby nad nimi poganie panować mieli. Przeczżeby mówiono między narodami: Gdzież jest Bóg ich?

17. A tornácz és az oltár között sírjanak a papok, az Úr szolgái, és mondják: Légy kegyelmes, oh Uram, a te népedhez, és ne bocsásd szidalomra a te örökségedet, hogy uralkodjanak rajtok a pogányok. Miért mondanák a népek között: Hol az ő [8†] Istenök?

17 Между притвором и жертвенником да плачут священники, служители Господни, и говорят: „пощади, Господи, народ Твой, не предай наследия Твоего напоругание, чтобы не издевались над ним народы; для чего будут говорить между народами: где Бог их?"

17. Між двором і жертівником нехай заплачуть сьвященники, божі слуги, та й промовлять: Пожалься, Господи, люду твого, не подай наслїддя свого на поругу, щоб невірні з його не сьміялись. Чого б говорити невірним між собою: Де Бог їх?

18. Niin Herra kiivaili maansa puolesta ja sääli kansaansa.

18. Niin Herralla on kiivaus maastansa; ja hän armahtaa kansaansa.

18. Mixis sallit sanoa Canssain seas? cusa on nyt heidän Jumalans? Nijn HERralla on olewa kijwaus maastans ja hän armahta Canssans.

18. Mixis sallit sanotta Canssain seas/ Cussa nyt ombi heiden Jumalans. Nin HERRALLA pite Kiuaus oleman henen Maastans/ ia henen Canssans päle armaitzeman. (Miksi sallit sanottaa kansain seassa/ Kussa nyt ompi heidän Jumalansa. Niin Herralla pitää kiiwas oleman hänen maastansa/ ja hänen kansansa päälle armaitseman.)

18 Then Jehovah was jealous for his land and had pity on his people.

18. Then will the LORD be jealous for his land, and pity his people.

18. Og Herren var nidkær for sit Land og sparede sit Folk.

18. Så skall då Herren hafva nit om sitt land, och skona sino folke.

18. Siis wöttab Jehowa pühha wihhaga hoolt kanda omma Ma eest, ja omma rahwale armo anda.

18. Tada Viešpatį apims pavydas dėl savo krašto ir Jis pasigailės savo tautos.

18. So wird der HERR um sein Land eifern und sein Volk verschonen.

18. L'Éternel a été jaloux de sa terre, il a été ému de compassion envers son peuple.

18. Y Jehová zelará su tierra, y perdonará a su pueblo.

18 Zo zal de HEERE ijveren over Zijn land, en Hij zal Zijn volk verschonen.

18. I zapali się Pan miłością ku ziemi swojej, a zmiłuje się nad ludem swoim.

18. Erre buzgó lőn az Úrnak szeretete az ő földe iránt, és kegyelmezett az ő népének.

18 И тогда возревнует Господь о земле Своей, и пощадит народ Свой.

18. А тодї пожалує Господь землю свою і пощадить свій нарід.

19. Ja Herra vastasi ja sanoi kansalleen: Katso, minä lähetän teille viljaa, viiniä ja öljyä, niin että te tulette niistä ravituiksi. Enkä minä anna enää häväistä teitä pakanain seassa.

19. Ja Herra vastaa ja sanoo kansallensa: katso, minä lähetin teille jyviä, viinaa ja öljyä, että teillä piti niistä kyllä oleman; ja en salli teitä enään häpiään tulla pakanain sekaan.

19. Ja HERra wasta ja sano Canssallens: cadzo minä lähetin teille jywiä wijna ja öljyä runsast että teillä piti nijstä kyllä oleman. Ja en minä salli teitä sillen häpiään tulla pacanain secaan.

19. Ja se HERRA wastapi/ ia sano Canssallens/ Catzos/ Mine lehetin teille Jyue/ Wina ia Oliu runsasti/ ette teille nijste kylle piti oleman. Ja em mine salli teite/ sillen häpiexi tuleman/ pacanain seas. (Ja se HERRA wastaapi/ ja sanoo kansallensa/ Katsos/ Minä lähetin teille jywiä/ wiinaa ja öljyä runsaasti/ eetä teillä niistä kyllä piti oleman. Ja en minä salli teitä/ silleen häpeäksi tuleman/ pakanain seas.)

19 And Jehovah answered and said to his people, Behold, I will send you* grain and new wine and oil and you* will be satisfied with it. And I will no more make you* a reproach among the nations.

19. Yea, the LORD will answer and say unto his people, Behold, I will send you corn, and wine, and oil, and ye shall be satisfied therewith: and I will no more make you a reproach among the heathen:

19. Og Herren svarede og sagde til sit Folk: Se, jeg sender eder Kornet og Mosten og Olien, og I skulle mættes dermed; og jeg vil ikke ydermere gøre eder til Spot iblandt Hedningerne.

19. Och Herren skall svara, och säga till sitt folk: Si, jag skall sända eder korn, must och oljo tillfyllest, så att I skolen deraf nog hafva; och skall icke mer låta eder på skam komma ibland Hedningarna.

19. Ja Jehowa kostab, ja ütleb omma rahwale: Wata, ma läkkitan teile wilja, ja wärsket wina, ja ölli, et teie köht neist peab täis sama, ja ma ei tahha teid mitte ennam teotamisseks panna pagganatte sekka.

19. Viešpats atsakys ir tars savo tautai: ‘‘Štai Aš duosiu jums javų, vyno ir aliejaus, ir jūs būsite sotūs; Aš nebeleisiu tautoms jūsų niekinti.

19. Und der HERR wird antworten und sagen zu seinem Volk: Siehe, ich will euch Getreide, Most und Öl die Fülle schicken, daß ihr genug daran haben sollt, und will euch nicht mehr lassen unter den Heiden zu Schanden werden,

19. Et l'Éternel a répondu et a dit à son peuple: Voici, je vais vous envoyer du blé, du moût et de l'huile; vous en serez rassasiés, et je ne vous livrerai plus à l'opprobre parmi les nations.

19. Y responderá Jehová, y dirá a su pueblo: He aquí que yo os envío pan, y mosto, y aceite; y seréis hartos de ellos, y nunca más os pondré en vergüenza entre las gentes.

19 En de HEERE zal antwoorden en tot Zijn volk zeggen: Ziet, Ik zend ulieden het koren, en den most, en de olie, dat gij daarvan verzadigd zult worden; en Ik zal u niet meer overgeven tot een smaadheid onder de heidenen.

19. I ozwie się Pan, a rzecze do ludu swego: Oto Ja poślę wam zboże, i moszcz, i oliwę, a będziecie niemi nasyceni, i nie podam was więcej na pohaóbienie między pogan.

19. És választ tőn az Úr, és mondá az ő népének: Ímé, adok néktek gabonát, bort és olajat, hogy megelégedtek vele, és nem adlak többé titeket szidalomra a pogányok között.

19 И ответит Господь, и скажет народу Своему: вот, Я пошлю вам хлеб и вино и елей, и будете насыщаться ими, и более не отдам вас на поругание народам.

19. І відповість Господь та й скаже свому народові: Ось, я пошлю вам хлїб і вино й олїю, і будете споживати їх, та й не подам вас уже в наругу невірам;

20. Ja mikä pohjoisesta tulee, sen minä karkoitan teistä kauas ja syöksen sen kuivaan ja autioon maahan, sen alkupään Idänmereen ja sen loppupään Länsimereen. Ja siitä nousee löyhkä, nousee katku. Sillä suuria se on yrittänyt.

20. Ja tahdon sen, joka pohjoisesta tullut on, teiltä kauvas saattaa, ja ajaa hänen pois korkiaan ja hävitettyyn maahan, hänen kasvonsa itäistä merta päin, ja hänen lopppunsa äärimäisen meren puoleen; ja hänen pitää mätänemän ja haiseman; sillä hän on suuria tehnyt.

20. Ja tahdon sen teildä pohjaisest cauwas aja pois carkiaan ja häwitettyn maahan nimittäin hänen caswons meren päin ja hänen loppuns ärimmäisen meren puolen.

20. Ja tadhon sen pohiaisest caucan teilde poisaia/ ychten carckian ia häuitetyn Maan/ nimittein/ henen Casuons sen Ite Merehen pein/ ia henen Loppuns sen ärimeisen Meren polen. (Ja tahdon sen pohjoisesta kauas teiltä poisajaa/ yhden karkean ja häwitetyn maan/ nimittäin/ hänen kaswonsa sen itämerehen päin/ ja hänen loppunsa sen äärimmäisen meren puoleen.)

20 But I will remove the northern army far off from you* and will drive it into a land barren and desolate, its forepart into the eastern sea and its rear part into the western sea. And its stench will come up and its foul odor will come up, because it has done great things.

20. But I will remove far off from you the northern army, and will drive him into a land barren and desolate, with his face toward the east sea, and his hinder part toward the utmost sea, and his stink shall come up, and his ill savour shall come up, because he hath done great things.

20. Og ham fra Norden vil jeg drive langt bort fra eder og støde ham ud i et tørt og øde Land, hans Fortrop imod det østre Hav og hans Bagtrop imod det vestre Hav; og der skal opstige en Stank af ham og opstige en væmmelig Lugt af ham; thi han tog sig for at bare store Ting:

20. Och skall jaga dem af nordan långt bort ifrån eder, och drifva honom bort uti ett torrt och öde land; nämliga hans ansigte bort emot hafvet österut, och hans ända bort emot yttersta hafvet; han skall ruttna och lukta för sina högfärds skull.

20. Ja sedda pohja-polist seltsi tahhan ma teie peält kaugele ärrasata, ja sedda ärralükkada ühhe kuiwa ja ärrahäwwitud male; temma essimest otsa päwatousma merre pole, ja temma taggumist otsa taggumisse merre pole: ja temma hais peab tousma, ja ta mädda-hais peab tousma, et se selts on suurt kahjo teinud.

20. Atėjusį iš šiaurės pašalinsiu toli nuo jūsų ir nusviesiu jį į tuščią dykumą, jo veidas bus į Rytų jūrą ir užpakalinė dalis­į Vakarų jūrą. Nuo jo smarvė pakils ir bjaurus kvapas, nes jis baisių dalykų padarė’‘.

20. und will den von Mitternacht fern von euch treiben und ihn in ein dürres und wüstes Land verstoßen, sein Angesicht hin zum Meer gegen Morgen und sein Ende hin zum Meer gegen Abend. Er soll verfaulen und stinken; denn er hat große Dinge getan.

20. J'éloignerai de vous l'ennemi du nord, et je le chasserai dans une contrée aride et désolée; son avant-garde vers la mer orientale, et son arrière-garde vers la mer occidentale; sa puanteur montera, et son infection s'élèvera, quoiqu'il ait fait de grandes choses.

20. Y haré alejar de vosotros al aquilonar, y echarlo he en la tierra seca y desierta: su haz será hacia el mar oriental, y su fin al mar occidental; y subirá su hedor, y subirá su podrición, porque hizo grandes cosas.

20 En Ik zal dien van het noorden verre van ulieden doen vertrekken, en hem wegdrijven in een dor en woest land, zijn aangezicht naar de Oostzee, en zijn einde naar de achterste zee; en zijn stank zal opgaan, en zijn vuiligheid zal opgaan; want hij heeft grote dingen gedaan.

20. Bo północne wojsko oddalę od was, a zapędzę je do ziemi suchej i spustoszonej; przedni huf jego obróci się ku morzu wschodniemu, a koniec jego ku morzu ostatecznemu, i wynijdzie z niego smród i zgniłość, choć sobie hardzie poczyna.

20. Az északi népet is elűzöm tőletek, és puszta és sivatag vidékre vetem azt; elejét a keleti tengerbe, hátulját a nyugoti tengerbe, és bűze magasra száll; felszáll büdössége, mert nagy dolgokat cselekedett.

20 И пришедшего от севера удалю от вас, и изгоню в землю безводную и пустую, переднее полчище его – в море восточное, а заднее – в море западное, и пойдет от негозловоние, и поднимется от него смрад, так как он много наделал зла .

20. А того, що прийде з півночі, я відверну од вас і прожену його в безводню пустиню; переднє крило його сягати ме в восточнє, а задне до західнього моря, і завонїє трупами його й пійде від них смород, за те, що стільки наробив лиха.

21. Älä pelkää, maa. Iloitse ja riemuitse, sillä Herra on tehnyt suuria.

21. Älä pelkää, sinä maa, vaan iloise ja riemuitse; sillä Herra taitaa myös suuria tehdä.

21. Hänen pitä mätänemän ja haiseman: sillä hän on suuria tehnyt. Älä pelkä sinä maa waan paremmin iloidze ja ole turwas: sillä HERra taita myös suuria tehdä.

21. Henen pite mätenemen ia Haiseman/ henen Coreudhens teden. Ele pelke sine Maa/ waan paramin iloitze ia ole turuas/ Sille HERRA mös taita swria tedhä. (Hänen pitää mätänemän ja haiseman/ hänen koreutensa tähden. Älä pelkää sinä maa/ waan paremmin iloitse ja ole turwassa/ Sillä HERRA myös taitaa suuria tehdä.)

21 Do not fear, O land. Be glad and rejoice, for Jehovah has done great things.

21. Fear not, O land; be glad and rejoice: for the LORD will do great things.

21. Frygt ikke, du Jord! fryd dig og vær glad; thi Herren har taget sig for at gøre store Ting:

21. Frukta dig intet, du land, utan gläd dig, och var vid ett godt mod; ty Herren kan ock göra mägtig ting.

21. Ärra karda, oh Ma! olle wägga römus ja römusta ennast, sest Jehowa on sured asjad teinud.

21. Nebijok, žeme, džiaukis ir džiūgauk, nes Viešpats padarys didelių dalykų.

21. Fürchte dich nicht, liebes Land, sondern sei fröhlich und getrost; denn der HERR kann auch große Dinge tun.

21. Terre, ne crains point; égaye-toi et réjouis-toi! Car l'Éternel a fait de grandes choses.

21. Tierra, no temas: alégrate, y gózate; porque Jehová hizo grandes cosas.

21 Vrees niet, o land! verheug u, en wees blijde; want de HEERE heeft grote dingen gedaan.

21. Nie bój się, ziemio! wesel się a raduj się; bo Pan wielkie rzeczy uczyni.

21. Ne félj, te föld! Örülj és vígadozz, mert nagy dolgokat cselekeszik az Úr!

21 Не бойся, земля: радуйся и веселись, ибо Господь велик, чтобы совершить это.

21. Не бійся ж, ти, земле; радуйся і веселися, бо Господь великий, він довершить теє.

22. Älkää peljätkö, metsän eläimet, sillä erämaan laitumet viheriöivät, sillä puu kantaa hedelmänsä, viikunapuu ja viiniköynnös antavat voimansa.

22. Älkäät peljätkö, te pedot kedolla; sillä laitumet korvessa pitää viheriöitsemän, ja puut hedelmänsä kantaman, fikunapuut ja viinapuut kyllä hedelmöitsemän.

22. Älkät peljätkö te pedot kedolla: sillä asumiset corwes pitä wiherjöidzemän ja puut pitä hedelmäns candaman ficunapuut ja wijnapuut pitä kyllä hedelmöidzemän.

22. Elket pelkekö te Pedhot kedhossa/ Sille ne Asumiset Corues pite wihertemen. Ja Puudh pite heiden hedelmens candaman/ Ficunapuudh ia Winapuudh pite kylle hedelmeitzemen. (Älkäät pelätkö te pedot kedossa/ Sillä ne asumiset korwessa pitää wihertämän. Ja puut pitää heidän hedelmänsä kantaman/ Wiikunapuut ja wiinapuut pitää kyllä hedelmäitsemän.)

22 Do not be afraid, you* beasts of the field, for the pastures of the wilderness spring, for the tree bears its fruit, the fig tree and the vine yield their strength.

22. Be not afraid, ye beasts of the field: for the pastures of the wilderness do spring, for the tree beareth her fruit, the fig tree and the vine do yield their strength.

22. Frygter ikke, I Dyr paa Marken! thi Græsgangene i Ørken grønnes; thi Træet bærer sin Frugt, Figentræerne og Vintræerne give deres Kraft.

22. Frukter eder intet, I djur på markene; ty boningarna i öknene skola grönskas, och trän bära sin frukt, och fikonaträn och vinträn skola väl bära.

22. Ärge kartke mitte, teie metsa-lojuksed; sest rohho-maad körbes kaswatawad rohto, sest puud kandwad omma wilja, wigi- ja winapuud andwad omma rammo wälja.

22. Laukiniai žvėrys, nebijokite! Ganyklos vėl žaliuoja, medžiai neša vaisių, figmedis ir vynmedis duoda derlių.

22. Fürchtet euch nicht, ihr Tiere auf dem Felde; denn die Auen in der Wüste sollen grünen und die Bäume ihre Früchte bringen, und die Feigenbäume und Weinstöcke sollen wohl tragen.

22. Ne craignez pas, bêtes des champs; car les pâturages du désert reverdissent; les arbres portent leurs fruits; le figuier et la vigne donnent leurs richesses.

22. Animales del campo, no temáis; porque los pastos del desierto reverdecerán, porque los árboles llevarán su fruto, la higuera y la vid darán sus frutos.

22 Vreest niet, gij beesten des velds! want de weiden der woestijn zullen weder jong gras voortbrengen; want het geboomte zal zijn vrucht dragen, de wijnstok en vijgeboom zullen hun vermogen geven.

22. Nie bójcie się zwierzęta pól moich; boć wzrosło pastwisko na pustyni, a drzewa przyniosą owoce swoje, figowe drzewo i macica winna wydadzą moc swoję.

22. Ne féljetek, ti mezei vadak! mert zöldülnek a pusztának virányai; mert a fa megtermi gyümölcsét; a füge és szőlő is kitárják gazdagságukat.

22 Не бойтесь, животные, ибо пастбища пустыни произрастят траву, дерево принесет плод свой, смоковница и виноградная лоза окажут свою силу.

22. Не лякайтесь, животини, бо пасовища в степах ізнов зазеленїють травою, дерева почнуть наново родити, фиґовина й виноградник покажуть ізнов свою силу.

23. Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan.

23. Ja te, Zionin lapset, iloitkaat ja riemuitkaat Herrassa teidän Jumalassanne, joka teille antaa vanhurskauden opettajan, ja laskee alas teille aamu- ja ehtoosateen niinkuin ennenkin;

23. TE Zionin lapset iloitcat ja riemuitcat teidän HERrasan Jumalasan joca teille anda wanhurscauden opettajat ja laske alas teille amu ja ehto saten nijncuin ennengin.

23. Ja te Zionin lapset iloitka/ ia riemuitka teiden HERRAS Jumalas/ ioca andapi teille Wanhurskaudhen Opettaiat/ ia alaslaskepi teille amun ia echton Sathen/ ninquin ennengi. (Ja te Zionin lapset iloitkaa/ ja riemuitkaa teidän HERRASSA Jumalas/ joka antaapi teille wanhurskauden opettajat/ ja alaslaskeepi teille aamun ja ehtoon sateen/ niinkuin ennenkin.)

23 Be glad then, you* sons of Zion and rejoice in Jehovah your* God, for he gives you* the former rain in just measure and he causes the rain to come down for you*, the former rain and the latter rain, in the first month.

23. Be glad then, ye children of Zion, and rejoice in the LORD your God: for he hath given you the former rain moderately, and he will cause to come down for you the rain, the former rain, and the latter rain in the first month.

23. Og I, Zions Børn! fryder og glæder eder i Herren eders Gud; thi han giver eder Læreren til Retfærdighed og nedsender saa til eder for det første tidlig Regn og sildig Regn.

23. Och I Zions barn, fröjder eder, och varer glade i Herranom, edrom Gud, den eder nådeligit regn gifver, och sänder eder neder morgonregn och aftonregn, såsom tillförene;

23. Ja teie, Sioni lapsed, olge wägga röömsad, ja römustage Jehowa omma Jummala sees, sest ta annab teile sedda Öppetajat öigusseks, ja lasseb teile warratse ja hillise wihma mahhatulla essimessel kuul .

23. Siono vaikai, džiaukitės Viešpačiu, savo Dievu. Jis ištikimai duodavo jums ankstyvą lietų ir Jis siųs jums lietų, ankstyvąjį ir vėlyvąjį lietų, kaip ir anksčiau.

23. Und ihr, Kinder Zions, freut euch und seid fröhlich im HERRN, eurem Gott, der euch Lehrer zur Gerechtigkeit gibt und euch herabsendet Frühregen und Spätregen wie zuvor,

23. Et vous, enfants de Sion, égayez-vous et réjouissez-vous en l'Éternel votre Dieu! Car il vous donne la pluie de la première saison dans une juste mesure, et il vous envoie une pluie abondante de la première et de la dernière saison, comme autrefois.

23. Vosotros también hijos de Sión, alegráos y regocijáos en Jehová vuestro Dios; porque os dará enseñador de justicia; y hará descender sobre vosotros lluvia temprana y tardía como al principio.

23 En gij, kinderen van Sion! verheugt u en zijt blijde in den HEERE, uw God; want Hij zal u geven dien Leraar ter gerechtigheid; en Hij zal u den regen doen nederdalen, den vroegen regen en den spaden regen in de eerste maand.

23. I wy, synowie Syoóscy! weselcie się i radujcie się w Panu, Bogu waszym; bo wam da deszcz wczesny, a ześle wam deszcz obfity w jesieni i na wiosnę.

23. Ti is, Sionnak fiai! örvendezzetek és vígadjatok az Úrban, a ti Istenetekben; mert megadja néktek az esőt igazság szerint, és korai és kései esőt hullat néktek az első hónapban.

23 И вы, чада Сиона, радуйтесь и веселитесь о Господе Боге вашем; ибоОн даст вам дождь в меру и будет ниспосылать вам дождь, дождь ранний и поздний, как прежде.

23. Та й ви, чада Сионові, зрадїйте й втїшайтесь Господом, Богом вашим, бо він подасть вам дощу доволї, посилати ме дощ, - дощ раннїй і пізнїй, як і перед тим.

24. Ja puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurna-altaat pursuvat viiniä ja öljyä.

24. Että aitat jyviä täynnä olisivat, ja kuurnat nuoresta viinasta ja öljystä ylitse vuotaisivat.

24. Että aitat jywistä ja cuurnat tuoresta wijnasta ja öljystä täynä olisit.

24. Ette aitat iyuille/ ia Perssut Norest winast ia Oliusta teunens olisit. (Että aitat jywille/ ja perssut (kuurnat) nuoresta wiinasta ja öljystä täynnäns olisit.)

24 And the floors will be full of wheat and the vats will overflow with new wine and oil.

24. And the floors shall be full of wheat, and the fats shall overflow with wine and oil.

24. Og Tærskepladserne skulle være fulde af Korn og Persekarrene løbe over med Most og Olie.

24. Att ladorna varda fulla med korn, och presserna öfverflödighet af must och oljo hafva skola.

24. Ja rehheallused peawad täis puhhast wilja sama, ja surrotörred wärskest winast ja öllist üllejooksma.

24. Klojimai bus pilni javų ir statinės sklidinos vyno ir aliejaus.

24. daß die Tenne voll Korn werden und die Keltern Überfluß von Most und Öl haben sollen.

24. Les aires se rempliront de froment, et les cuves regorgeront de moût et d'huile.

24. Y las eras se henchirán de trigo; y los lagares rebosarán de vino y aceite.

24 En de dorsvloeren zullen vol koren zijn, en de perskuipen van most en olie overlopen.

24. I będą gumna zbożem napełnione, a prasy opływać będą moszczem i oliwą.

24. És megtelnek a csűrök gabonával, és bőven öntik a sajtók a [9†] mustot és az olajat.

24 И наполнятся гумна хлебом, и переполнятся подточилия виноградным соком и елеем.

24. І сповняться гумна пашнею, а вино та олїя будуть переповнювати посуд під тискарнями.

25. Ja minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni, jonka minä lähetin teitä vastaan.

25. Ja minä saatan teille jälleen ne vuodet, jotka heinäsirkka, lehtimato, jyvämato ja ruohomato söi; se minun suuri sotaväkeni, jonka minä teidän sekaanne lähetin;

25. Ja minä saatan teille jällens ne wuodet jotca ruohomadot heinäsircat täit ja etanat (jotca minun suuri sotawäkeni olit ja minä teidän secaan lähetin) syönet olit.

25. Ja mine tadhon teille ne Woodhet iellenssaatta/ iotca ne Rohomadhot/ wapsaiset Sijuicot/ Teijt ia Etanot (iotca minun swri Sotawäken oli/ iotca mine teiden secan lehetin) ylessönyt olit. (Ja minä tahdon teille ne wuodet jälleens saattaa/ jotka ne ruohomadot/ wapsaiset sijuikot (heinäsirkat) / Täit ja etanat (jotka minun suuri sotawäkeni oli/ jotka minä teidän sekaan lähetin) ylössyönyt olit.)

25 And I will restore to you* the years that the locust, the canker-worm and the caterpillar and the palmer-worm has eaten — my great army which I sent among you*.

25. And I will restore to you the years that the locust hath eaten, the cankerworm, and the caterpiller, and the palmerworm, my great army which I sent among you.

25. Og jeg vil godtgøre eder Aarene, i hvilke Græshoppen, Oldenborren og Kornormen og Høskrækken fortærede, denne min store Hær, som jeg havde sendt paa eder.

25. Och jag skall gifva eder de åren igen, som gräshoppor, flogmatkar, lus och gräsmatkar, som min stora här voro, den jag ibland eder sände, uppätit hafva;

25. Ja ma tahhan teile ärratassuda need aastad, mis rohhotirtsud, Jeleki- ja Asili- ja Kasami-linnud on ärrasönud, mo suur wäggi, mis me teie peäle ollin lähhätanud.

25. ‘‘Aš atlyginsiu jums už metus, kuriuos sunaikino vikšrai, skėriai, vabalai ir amaras­mano didžioji kariuomenė, kurią siunčiau prieš jus.

25. Und ich will euch die Jahre erstatten, welche die Heuschrecken, Käfer, Geschmeiß und Raupen, mein großes Heer, so ich unter euch schickte, gefressen haben;

25. Et je vous rendrai les années qu'a dévorées la sauterelle, le jélek, le hasil, et le gazam, ma grande armée, que j'avais envoyée contre vous.

25. Y restituiros he los años que comió la oruga, la langosta, el pulgón, el revoltón, mi grande ejército que envié contra vosotros.

25 Alzo zal Ik ulieden de jaren vergelden, die de sprinkhaan, de kever, en de kruidworm, en de rups heeft afgegeten; Mijn groot heir, dat Ik onder u gezonden heb.

25. A tak nagrodzę wam lata, które zjadła szaraócza, czerw, chrząszcze i gąsienice, wojsko moje wielkie, którem posyłał na was.

25. És kipótolom néktek az esztendőket, a melyeket tönkre tett [10†] a szöcskő, a cserebogár és a hernyó és a sáska; az én nagy seregem, a melyet reátok küldöttem.

25 И воздам вам за те годы, которые пожирали саранча, черви, жуки игусеница, великое войско Мое, которое послал Я на вас.

25. І поповню вам усе за всї ті часи, коли в вас пожерала все сарана, черви, гусїнниця та жучки - те військо моє велике, що я насилав на вас.

26. Ja te syötte kyllälti ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.

26. Että teidän pitää kyllä syömän ja ravituksi tuleman, ja ylistämän Herran teidän Jumalanne nimeä, joka teidän seassanne on ihmeitä tehnyt; ja ei minun kansani pidä ikänä häpiään tuleman.

26. Että teillä on kyllä syötäwätä ja te ylistäisitte teidän HERran Jumalan nime joca teidän seasan on ihmeitä tehnyt ja ei minun Canssan pidä sillen häpiään tuleman.

26. Ette teille pidheis kylle söteuete oleman/ ia teiden Herran Jumalan Nimen ylisteisit/ ioca Ihmet ombi teiden seassan tehnyt/ ia eipe minun Canssan pidhe sillen häpien tuleman. (Että teillä pitäis kyllä syötäwätä oleman/ ja teidän Herran Jumalan nimen ylistäisit/ joka ihmeet ompi teidän seassan tehnyt/ ja eipä minun kansan pidä silleen häpeään tuleman.)

26 And you* will eat in plenty and be satisfied. And will praise the name of Jehovah your* God, who has dealt wondrously with you*. And my people will never be put to shame.

26. And ye shall eat in plenty, and be satisfied, and praise the name of the LORD your God, that hath dealt wondrously with you: and my people shall never be ashamed.

26. Og I skulle æde, æde og mættes, og love Herrens eders Guds Navn, som har handlet underfuldt med eder, og mit Folk skal ikke beskæmmes evindelig.

26. Att I skolen hafva nog till att äta, och prisa Herrans edars Guds Namn, den ibland eder under gjort hafver; och mitt folk skall icke mer till skam varda.

26. Ja teie peate rohkeste söma ja köhho täide sama, ja kiitma Jehowa omma Jummala nimme, kes immet teiega on teinud: ja mo rahwas ei pea iggaweste häbbisse sama.

26. Jūs gausiai valgysite ir būsite sotūs, ir girsite Viešpaties, savo Dievo, vardą, kuris padarė jums nuostabių dalykų. Mano tauta nebus sugėdinta per amžius.

26. daß ihr zu essen genug haben sollt und den Namen des HERRN, eures Gottes, preisen, der Wunder unter euch getan hat; und mein Volk soll nicht mehr zu Schanden werden.

26. Vous mangerez et vous serez rassasiés, et vous louerez le nom de l'Éternel, votre Dieu, qui vous aura fait des choses merveilleuses; et mon peuple ne sera jamais confus.

26. Y comeréis hasta hartaros; y alabaréis él nombre de Jehová vuestro Dios, el cual hizo maravillas con vosotros; y mi pueblo no será para siempre avergonzado.

26 En gij zult overvloediglijk en tot verzadiging eten, en prijzen den Naam des HEEREN, uw Gods, Die wonderlijk bij u gehandeld heeft; en Mijn volk zal niet beschaamd worden tot in eeuwigheid.

26. Tedy jedząc jeść będziecie, a nasyceni będąc chwalić będziecie imię Pana, Boga swego, który uczynił z wami dziwne rzeczy, i nie będzie pohaóbiony lud mój na wieki.

26. És esztek bőven és megelégesztek, és magasztaljátok az Úrnak, a ti Isteneteknek nevét, a ki csodálatosan cselekedett veletek, és soha többé nem pironkodik az én népem.

26 И до сытости будете есть и насыщаться и славить имя Господа Бога вашего, Который дивное соделал с вами, и непосрамится народ Мой во веки.

26. І їсти мете до наситу, а споживаючи, будете славити імя Господа, Бога вашого, що так з вами предивно вчинив; і нарід мій сорому вже не дознає.

27. Ja te tulette tietämään, että Israelin keskellä olen minä. Ja minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä toista ole. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.

27. Ja teidän pitää ymmärtämän, että minä olen Israelin keskellä, ja että minä olen Herra teidän Jumalanne ja ei kenkään muu; eikä minun kansani pidä ikänä häpiään tuleman.

27. Ja teidän pitä ymmärtämän että minä olen Israelin keskellä ja että minä olen teidän HERran Jumalan ja ei kengän muu eikä minun Canssan pidä sillen häpiään tuleman.

27. Ja teiden pite ymmertemen/ ette mine olen Israelin keskene/ ia ette mine olen teiden HERRAN Jumalan/ ia eikengen mw/ Ja eipe minun Canssan pidhe sillen häpien tuleman. (Ja teidän pitää ymmärtämän/ että minä olen Israelin keskellä/ ja että minä olen teidän HERRAN Jumalan/ ja eikenkään muu/ Ja eip minun kansan pidä silleen häpeään tuleman.)

27 And you* will know that I am in the midst of Israel and that I am Jehovah your* God and there is none else. And my people will not be put to shame, everlasting.

27. And ye shall know that I am in the midst of Israel, and that I am the LORD your God, and none else: and my people shall never be ashamed.

27. Og I skulle fornemme, at jeg er midt i Israel, og jeg er Herren eders Gud, og ingen ydermere; og mit Folk skal ikke beskæmmes evindelig.

27. Och I skolen förnimma, att jag är midt ibland Israel, och att jag är Herren, edar Gud, och ingen mer; och mitt folk skall icke mer till skam varda.

27. Siis peate teie tundma, et minna Israeli seas, ja et minna Jehowa teie Jummal ollen , ja ei ükski mu: ja mo rahwas ei pea iggaweste häbbisse sama.

27. Jūs žinosite, kad Aš esu Izraelyje, Aš, Viešpats, jūsų Dievas, ir nėra kito. Mano tauta nebus sugėdinta per amžius.

27. Und ihr sollt erfahren, daß ich mitten unter Israel sei und daß ich, der HERR, euer Gott sei und keiner mehr; und mein Volk soll nicht mehr zu Schanden werden.

27. Vous saurez que je suis au milieu d'Israël; que moi, l'Éternel, je suis votre Dieu, et qu'il n'y en a point d'autre; et mon peuple ne sera plus jamais confus.

27. Y conoceréis que en medio de Israel estoy yo, y que yo soy Jehová vuestro Dios, y no hay otro; y mi pueblo no será para siempre avergonzado.

27 En gij zult weten, dat Ik in het midden van Israel ben, en dat Ik de HEERE, uw God, ben, en niemand meer; en Mijn volk zal niet beschaamd worden in eeuwigheid.

27. I dowiecie się, żem Ja jest w pośród Izraela, a żem Ja Panem, Bogiem waszym, a że niemasz inszego; boć nie będzie pohaóbiony lud mój na wieki.

27. És megtudjátok, hogy az Izráel között vagyok én, és hogy én vagyok az Úr, a ti Istenetek és nincs más! És soha többé nem pironkodik az én népem.

27 И узнаете, что Я посреди Израиля, и Я – Господь Бог ваш, и нет другого, и Мой народне посрамится вовеки.

27. І зрозумієте, що я - посеред Ізраїля, та що я - Господь, Бог ваш, і нема другого, а тим і нарід мій сорому не дознає.

28. Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.

28. Ja sitte pitää tapahtuman, että minä tahdon vuodattaa minun Henkeni kaiken lihan päälle; ja teidän poikanne ja tyttärenne pitää ennustaman, teidän vanhimpanne pitää unia uneksuman, ja teidän nuorukaisenne pitää näkyjä näkemän.

28. Ja sijtte minä tahdon wuodatta minun Hengeni caiken lihan päälle: ja teidän poican ja tyttären pitä ennustaman teidän wanhimban pitä unia unexuman ja teidän nuorucaisen pitä näkyjä näkemän.

28. JA sitelehin mine tadhon vloswodhatta minun Hengesteni/ caiken Lihan päle. Ja teiden Poiat ia teiden Tytteret pite propheteraman/ teiden Wanhimat pite Unia vnestuman/ ia teiden Noricaiset pite Näghyt näkemen. (Ja siitälähin minä tahdon uloswuodattaa minun Hengestäni/ kaiken lihan päälle. Ja teidän pojat ja teidän tyttäret pitää propheteeraamaan/ teidän wanhimmat pitää unia uneksuman/ ja teidän nuorukaiset pitää näyt näkemän.)

28 And it will happen afterward, that I will pour out my Spirit upon all flesh and your* sons and your* daughters will prophesy. Your* old men will dream dreams. Your* young men will see visions.

28. And it shall come to pass afterward, that I will pour out my spirit upon all flesh; and your sons and your daughters shall prophesy, your old men shall dream dreams, your young men shall see visions:

1. Og det skal ske der efter, at jeg vil udgyde min Aand over alt Kød, og eders Sønner og eders Døtre skulle profetere; eders Ældste skulle drømme Drømme og eders unge I, Karle se Syner.

28. Och derefter skall jag utgjuta min Anda öfver allt kött, och edra söner och döttrar skola prophetera; edre äldste skola hafva drömmar, och edre ynglingar skola se syner.

1. Ja pärrast sedda peab sündima: ma tahhan omma Waimo wäljawallada keige lihha peäle, ja teie poiad ja teie tütred peawad prohweti wisil räkima; teie wanna rahwas peab unnenäggusid unnes näggema, teie nored mehhed peawad prohweti näggemissi näggema.

28. Po to Aš išliesiu savo dvasios ant kiekvieno kūno. Jūsų sūnūs ir dukterys pranašaus, seniai sapnuos sapnus ir jaunuoliai matys regėjimus.

28. 3:1 Und nach diesem will ich meinen Geist ausgießen über alles Fleisch, und eure Söhne und Töchter sollen weissagen; eure Ältesten sollen Träume haben, und eure Jünglinge sollen Gesichte sehen;

28. Et il arrivera, après ces choses, que je répandrai mon Esprit sur toute chair; vos fils et vos filles prophétiseront; vos vieillards auront des songes, et vos jeunes gens des visions.

28. Y será que después de esto, derramaré mi Espíritu sobre toda carne, y profetizarán vuestros hijos y vuestras hijas, vuestros viejos soñarán sueños, y vuestros mancebos verán visiones.

28 En daarna zal het geschieden, dat Ik Mijn Geest zal uitgieten over alle vlees, en uw zonen en uw dochteren zullen profeteren; uw ouden zullen dromen dromen, uw jongelingen zullen gezichten zien;

28. A potem wyleję Ducha mego na wszelkie ciało, a prorokować będą synowie wasi i córki wasze; starcom waszym sny się śnić będą, a młodzieócy wasi widzenia widzieć będą.

28. És lészen azután, hogy kiöntöm lelkemet [11†] minden testre, és prófétálnak a ti fiaitok és leányaitok; véneitek álmokat álmodnak; ifjaitok pedig látomásokat látnak.

28 И будет после того, излию от Духа Моего на всякую плоть, и будутпророчествовать сыны ваши и дочери ваши; старцам вашим будут сниться сны, и юноши ваши будут видеть видения.

28. І станеться після сього, що на всякого з'іллю мого духа, й будуть сини ваші й дочки ваші пророкувати; старим людям у вас будуть сни од мене снитись, та й молодї в вас будуть видива бачити.

29. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.

29. Ja myös niinä päivinä tahdon minä palveliain ja piikain päälle vuodattaa minun Henkeni.

29. Ja nijnä päiwinä tahdon minä minun Hengeni sekä poicain että pijcain päälle wuodatta.

29. Ja nine peiuine mine tadhon minun Hengeni/ seke ylitze piltit ette Picat/ vloswodhatta. (Ja niinä päiwinä minä tahdon minun Henkeni/ sekä ylitse piltit että piikat/ uloswuodattaa.)

29 And also I will pour out my Spirit upon the servants and upon the handmaids in those days.

29. And also upon the servants and upon the handmaids in those days will I pour out my spirit.

2. Ogsaa over Tjenere og over Tjenestepiger vil jeg i de samme Dage udgyde min Aand.

29. Och vill jag på den tiden utgjuta min Anda, både öfver tjenare och tjenarinnor;

2. Ja ka sullaste peäle ja ümmardajatte peäle tahhan ma neil päiwil omma Waimo wäljawallada,

29. Taip pat ant vergų ir vergių tomis dienomis išliesiu savo dvasios.

29. 3:2 auch will ich mich zur selben Zeit über Knechte und Mägde meinen Geist ausgießen.

29. Et même sur les serviteurs et sur les servantes, en ces jours-là, je répandrai mon Esprit.

29. Y aun también sobre los siervos, y sobre las siervas derramaré mi Espíritu en aquellos dias.

29 Ja, ook over de dienstknechten, en over de dienstmaagden, zal Ik in die dagen Mijn Geest uitgieten.

29. Nawet i na sługi i na służebnice wyleję w one dni Ducha mego.

29. Sőt még a szolgákra és szolgálóleányokra is kiöntöm azokban a napokban az én lelkemet.

29 И также на рабов и на рабынь в те дни излию от Духа Моего.

29. Ба й на раби й рабинї я того часу злию духа мого.

30. Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;

30. Ja tahdon antaa tapahtua tunnustähdet taivaassa ja maassa, veren, tulen ja savun suitsun.

30. Ja tahdon anda tapahtua tunnustähdet taiwasa ja maasa nimittäin weren tulen ja sawun suidzun.

30. Ja tadhon anda Tunnustechti Taiuas ia Maas/ nimittein/ Weren/ Tulen/ ia Sauunsuitzun. (Ja tahdon antaa tunnustähtiä taiwaassa ja maassa/ nimittäin/ weren/ tulen/ ja sawunsuitsun.)

30 And I will show wonders in the heavens and in the earth, blood and fire and pillars of smoke.

30. And I will shew wonders in the heavens and in the earth, blood, and fire, and pillars of smoke.

3. Og jeg vil give underfulde Tegn paa Himmelen og paa Jorden, Blod og Ild og Røgstøtter.

30. Och skall gifva undertecken i himmelen och på jordene, nämliga blod, eld och rökdamb.

3. Ja immeteggusid tehha taewas ja Ma peäl, werd, ja tuld, ja suitso-sambad.

30. Aš danguje ir žemėje parodysiu stebuklų­kraujo, ugnies bei rūkstančių dūmų.

30. 3:3 Und ich will Wunderzeichen geben am Himmel und auf Erden: Blut, Feuer und Rauchdampf;

30. Et je ferai des prodiges dans les cieux et sur la terre; du sang, du feu, et des colonnes de fumée.

30. Y daré prodigios en el cielo y en la tierra, sangre, y fuego, y columnas de humo.

30 En Ik zal wondertekenen geven in den hemel en op de aarde: bloed, en vuur, en rookpilaren.

30. I dam cuda na niebie i na ziemi, krew i ogieó i słupy dymowe.

30. És csodajeleket mutatok az égen és a földön; vért, tüzet és füstoszlopokat.

30 И покажу знамения на небе и на земле: кровь и огонь и столпы дыма.

30. А опісля покажу знамення на небі й на землї: кров і огонь і стовпи диму.

31. aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.

31. Auringon pitää muuttuman pimiäksi, ja kuun vereksi; ennenkuin se suuri ja hirmuinen Herran päivä tulee.

31. Auringon pitä muuttuman pimiäxi ja Cuun werexi ennencuin se suuri ja hirmuinen HERran päiwä tule.

31. Auringo pite mwttuman pimeyxi/ ia Cw werexi/ ennenquin se swri ia hirmulinen HERRAN peiue tulepi. (Aurinko pitää muuttuman pimeydeksi/ ja kuu wereksi/ ennenkuin se suuri ja hirmuinen HERRAN päiwä tuleepi.)

31 The sun will be turned into darkness and the moon into blood, before the great and wonderful day of Jehovah comes.

31. The sun shall be turned into darkness, and the moon into blood, before the great and the terrible day of the LORD come.

4. Solen skal omvendes til Mørke og Maanen til Blod, førend Herrens Dag, den store og forfærdelige, kommer.

31. Solen skall förvandlad varda uti mörker, och månen uti blod, förr än den store och förskräckelige Herrans dag kommer.

4. Päike peab pimmedusseks, ja ku werreks mudetama, ennego tulleb Jehowa pääw, mis suur on ja tulleb karta.

31. Saulė pavirs tamsa ir mėnulis­ krauju, prieš ateinant didingai ir baisiai Viešpaties dienai.

31. 3:4 die Sonne soll in Finsternis und der Mond in Blut verwandelt werden, ehe denn der große und schreckliche Tag des HERRN kommt.

31. Le soleil sera changé en ténèbres, et la lune en sang, avant que le grand et terrible jour de l'Éternel vienne.

31. El sol se tornará en tinieblas, y la luna en sangre, ántes que venga el día grande y espantoso de Jehová.

31 De zon zal veranderd worden in duisternis, en de maan in bloed, eer dat die grote en vreselijke dag des HEEREN komt.

31. Słoóce obróci się w ciemność, a miesiąc w krew, pierwej niż dzieó Paóski wielki a straszny przyjdzie.

31. A nap [12†] sötétséggé válik, a hold pedig vérré, minekelőtte eljő az Úrnak nagy és rettenetes napja.

31 Солнце превратится во тьму и луна – в кровь, прежде нежели наступит день Господень, великий и страшный.

31. Сонце обернеться в темряву, а місяць - у кров перед тим, нїм настане день Господень, великий і страшний.

32. Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.

32. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, se tulee autuaaksi; sillä Zionin vuorella ja Jerusalemissa on vapaus oleva, niinkuin Herra on luvannut, ja jääneiden tykönä, jotka Herra kutsuva on.

32. Ja on tapahtuwa että jocainen cuin HERran nime rucoile hän tule autuaxi: sillä Zionin wuorella ja Jerusalemis on wapaus olewa nijncuin HERra on luwannut ja jäänytten tykönä jotca HERra cudzuwa on.

32. Ja sen tapactuman pite/ Ette Jocainen/ quin HERRAN Nime auxenshwtapi/ henen pite autuaxi tuleman. Sille sen Zionin Wooren päle/ ia Jerusalemis pite ydhen wapadhuxen oleman/ ninquin HERRA luuannut on/ ia ninen muidhen Jänyten tyge/ iotca HERRA cutzuman pite. (Ja sen tapahtuman pitää/ että jokainen/ kuin HERRAN nimeä awuksihuutaapi/ hänen pitää autuaaksi tuleman. Sillä sen Zionin wuoren päälle/ ja Jerusalemissa pitää yhden wapahduksen oleman/ niinkuin HERRA luwannut on/ ja niiden muiden jääneiden tykö/ jotka HERRA kutsuman pitää.)

32 And it will happen, that whoever will call on the name of Jehovah will be saved. For in Mount Zion and in Jerusalem there will be those who escape, as Jehovah has said and among the remnant those whom Jehovah calls.

32. And it shall come to pass, that whosoever shall call on the name of the LORD shall be delivered: for in mount Zion and in Jerusalem shall be deliverance, as the LORD hath said, and in the remnant whom the LORD shall call.

5. Og det skal ske, at hver, som paakalder Herrens Navn, skal undkomme; thi paa Zions Bjerg og i Jerusalem skal der være nogle, som undkomme, saaledes som Herren har sagt, og iblandt de undslupne skal den være, som Herren kalder.

32. Och det skall ske: Ho som helst Herrans Namn åkallandes varder, han skall frälst varda; ty på Zions berg och i Jerusalem skall en salighet vara, såsom Herren sagt hafver, och när de andra qvarblefna, de Herren kallandes varder.

5. Ja peab sündima: iggaüks, kes Jehowa nimme appi hüab, se peab ärrapeäsema: sest Sioni mäe peäl ja Jerusalemmas peab se ärrapeäsminne ollema, nenda kui Jehowa on üttelnud, ka nende seas, kes on üllejänud, kedda Jehowa wöttab kutsuda.

32. Tada kiekvienas, kuris šauksis Viešpaties vardo, bus išgelbėtas. Siono kalne ir Jeruzalėje bus išgelbėjimas, kaip Viešpats sakė, likučiui, kurį Jis pašauks’‘.

32. 3:5 Und es soll geschehen, wer des HERRN Namen anrufen wird, der soll errettet werden. Denn auf dem Berge Zion und zu Jerusalem wird eine Errettung sein, wie der HERR verheißen hat, auch bei den andern übrigen, die der HERR berufen wird.

32. Et il arrivera que quiconque invoquera le nom de l'Éternel sera sauvé; car le salut sera sur la montagne de Sion et à Jérusalem, comme l'a dit l'Éternel; et parmi les réchappés seront ceux que l'Éternel appellera.

32. Y será que cualquiera que invocare el nombre de Jehová, escapará; porque en el monte de Sión, y en Jerusalem, habrá salvación, como Jehová ha dicho, y en los que habrán quedado, a los cuales Jehová habrá llamado.

32 En het zal geschieden, al wie den Naam des HEEREN zal aanroepen, zal behouden worden; want op den berg Sions en te Jeruzalem zal ontkoming zijn, gelijk als de HEERE gezegd heeft; en dat, bij de overgeblevenen, die de HEERE zal roepen.

32. Wszakże stanie się, że ktobykolwiek wzywał imienia Paóskiego, wybawiony będzie; bo na górze Syon i w Jeruzalemie będzie wybawienie, jako rzekł Pan, to jest w ostatkach, które Pan powoła.

32. De mindaz, a ki az Úrnak nevét hívja segítségül, [13†] megmenekül; mert a Sion hegyén és Jeruzsálemben lészen a szabadulás, a mint megigérte az Úr, és a megszabadultak [14†] közt lesznek azok, a kiket elhí az Úr!

32 И будет: всякий, кто призовет имя Господне, спасется; ибо на горе Сионе и в Иерусалиме будет спасение, как сказал Господь, и у остальных, которых призовет Господь.

32. І буде того часу: Кожен, хто призивати буде ймя Господнє, спасеться; бо тілько на Сионї і в Ерусалимі буде спасеннє, - як сказав Господь, - та в останках, що їх Господь покличе.