1186
Valitusvirret
malja on tuleva sinunkin kohdallesi: sinä juovut ja paljastat itsesi.
Sinun syntivelkasi, tytär Siion, on loppunut: ei Herra ole enää siir-
tävä sinua pois. Sinun syntivelkasi, tytär Edom, hän on etsiskelevä,
on paljastava sinun syntisi.
Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän hä-
väistyksemme. Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän
talomme muukalaisille. Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, mei-
dän äitimme ovat kuin lesket. Oman juomavetemme me ostamme
rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan. Vainoo-
jamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa
suoda. Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää
ravinnoksi. Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole.
Me kannamme heidän syntivelkaansa. Orjat hallitsevat meitä; ei ole
sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä. Henkemme kaupalla
me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa. Meidän
ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia. Naisia raiskataan
Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa. Ruhtinaita heidän kätensä
hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa. Nuorukaiset kantavat
myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla. Poissa ovat
vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä. Poissa on
ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut. Pudonnut
on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat
silmämme pimenneet - Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla
ketut juoksentelevat. Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun val-
taistuimesi pysyy suvusta sukuun. Miksi unhotat meidät ainiaaksi,
hylkäät meidät ikipäiviksi? Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me
palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen. Vai oletko
meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
HESEKIEL
Kolmantenakymmenentenä vuotena, neljännessä kuussa, kuukauden
viidentenä päivänä, kun minä olin pakkosiirtolaisten joukossa Kebar-
