1179
Valitusvirret
VALITUSVIRRET
Kuinka istuukaan yksinänsä tuo väkirikas kaupunki! Kuinka onkaan
lesken kaltaiseksi tullut se, joka oli suuri kansakuntien joukossa!
Ruhtinatar maakuntien joukossa on tullut työveron alaiseksi. Se
katkerasti itkee yössä, ja sillä on kyyneleet poskillansa. Ei ole sillä
lohduttajaa kaikkien sen rakastajain seassa. Uskottomia ovat sille
olleet kaikki sen ystävät, ovat sille vihamiehiksi tulleet. Juuda on
siirtynyt maastansa kurjuutta ja työn kovuutta pakoon. Se istuu pa-
kanakansain seassa eikä lepoa löydä. Kaikki sen vainoojat saavutti-
vat sen, kun se oli ahdistuksien keskellä. Siionin tiet surevat, sillä
juhlilletulijoita ei ole. Kaikki sen portit ovat autioina, sen papit huo-
kailevat, sen neitsyet ovat murheissaan, ja sillä itsellään on katkera
mieli. Sen viholliset ovat voitolle päässeet, sen vihamiehet menesty-
vät. Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi sen rikkomusten
paljouden tähden. Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen vi-
hollisen vieminä. Mennyt on tytär Siionilta kaikki hänen kauneuten-
sa. Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat, jotka eivät laidunta löydä;
he kulkivat voimattomina vainoojan edessä. Jerusalem muistelee
kurjuutensa päivinä ja kodittomuudessaan kaikkea kallisarvoista, mi-
tä sillä oli muinaisista päivistä asti. Kun sen kansa sortui vihollisen
käsiin eikä sillä ollut auttajaa, katsoivat viholliset sitä ja nauroivat
sen turmiota. Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt, sentähden se
on saastaksi tullut. Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä
nyt, kun ovat nähneet sen alastomuuden. Itsekin se huokaa ja
kääntyy poispäin. Sen tahrat ovat sen liepeissä. Se ei ajatellut, mi-
kä sille tuleva oli, ja niin se sortui hämmästyttävästi. Ei ole sillä
lohduttajaa. Katso, Herra, minun kurjuuttani, sillä vihamies ylväste-
lee. Vihollinen levitti kätensä kaikkia sen kalleuksia kohti. Niin, sen
täytyi nähdä, kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön, ne, jotka
sinä olit kieltänyt tulemasta sinun seurakuntaasi. Kaikki sen kansa
huokaa etsiessänsä leipää: he antavat, mitä heillä kallista on, ruu-
asta, saadakseen nälkänsä tyydytetyksi. Katso, Herra, ja näe, kuin-
ka halveksittu minä olen. Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat?
