Paavalin kirje roomalaisille

33/38 RAAMATTU

1776 BIBLIA

   

PAAVALIN KIRJE ROOMALAISILLE

APOSTOLI P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE




Josta ymmärretään, että sinä sydämestäs lakia vihaat. Mikäs se on, kuin kiellät muita varastamasta, koska sinä itse varas sydämessäs olet, ja sen mielelläs tekisit itse työllä, jos tohtisit. Niin kuin ei senkaltainen ulkokullainen työ pysy kauvan salassa ulkokullatuissa, ennen kuin se itse töihin puhkee. Sinä opetat, etkä itsiäs opeta, etkä tiedä, mitäs opetat, ja etpäs itsekään ole koskaan lakia oikein ymmärtänyt. Laki lisää syntiä, niin kuin hän 5 luvussa 20 värssyssä sanoo; sillä ihminen tulee ainoastaan lain kautta sen viholliseksi, jota enemmän laki vaatii sitä, mitä ei ihminen voi ensinkään tehdä.


Esipuhe.


Ensin tulee meidän ymmärtää puheenparren ja tietää, mitä pyhä Paavali ajattelee näillä sanoilla: laki, synti, armo, vanhurskaus, liha, henki, ja muut senkaltaiset: ei siitä muutoin ole mitään hyvää sille, joka sitä lukee.


Sanaa; laki ei pidä tässä niin ymmärrettämän, kuin se merkitsis jonkun opetuksen, mitä ihmisen tekemän eli jättämän pitää, niin kuin maailmallisessa laissa tapahtuu, jossa laki töillä täytetään,, vaikkei se sydämestä tapahtuisi; mutta Jumala tuomitsee sydämen pohjan jälkeen. Sen tähden myös hänen lakinsa vaatii sydämen pohjaa, eikä tyydy töihin, mutta pikemmin laittaa niitä töitä, joita ei sydämestä tehdä, niin kuin on ulkokullaisuus ja valhe.


Jonka tähden kaikki ihmiset valehteliaksi kutsutaan. Ps 116:11. Sillä ei yksikään ihminen taida pitää lakia sydämensä pohjasta, mutta kaikki löytävät itsessänsä ylönmielisyyden siihen, mikä hyvä on, ja himon siihen, mikä paha on. Kussa ei ole vahvaa halua hyvään, ei ja siellä myös ole sydämen pohjaa Jumalan lakiin. Ja sen tähden siellä totisesti syntiä tehdään ja Jumalan mieli rikotaan, ehkä kuinka kunniallinen elämä ja hyvät työt ulkonaisesti kiiltävät.


Siitä p. Paavali toisessa luvussa päättä Juudalaiset kaikki syntisiksi ja sanoo; ne vaan, jotka lain täyttävät, ovat vanhurskaat Jumalan edessä, jolla hän tahtoo sanoa, ettei yksikään taida lakia töillä täyttää. mutta sanoo paremmin heille: sinä opetat, ettei pidä huorin tehtämän, ja kuitenkin sinä itse teet huorin.


Ja taas: joissa sinä tuomitset, niissä sinä itses tuomitset. Niin kuin hän tahtois sanoa: kyllä sinä hyvästi ja kauniisti lain töissä elät, ja tuomitset niitä, jotka ei niin tee, taidat myös jokaista opettaa; sinä näet raiskan toisen silmässä, mutta et sinä äkkää malkaa omassa silmässäs.


Sen tähden hän sanoo 7 luvussa 14 värssyssä; laki on hengellinen. Mitä se on? Jos laki olis lihallinen, niin se taidettaisiin töillä täyttää, mutta että se on hengellinen, niin ei taida sitä yksikään täyttää, mutta että se on hengellinen, niin ei taida sitä yksikään täyttää, ellei kaikki, mitä sinä teet, sydämen pohjasta tapahdu. Mutta senkaltaista sydäntä ei saavuta kenkään paitsi ainoa Jumalan Henki, joka ihmisen lain kaltaiseksi tekee, että hän sydämellisen halun saa lain puoleen, ja sitte tekee kaikki, ei pelvosta eikä pakosta, vaan vapaasta sydämestä. Ja niin on laki hengellinen siinä, että se tahtoo hengellisellä sydämellä rakastettaa ja täytettää, ja vaatii senkaltaista henkeä. Kussa sydämessä ei sitä ole, siinä on synti, ylönmielisyys, vaino ja viha lakia vastaan, joka kuitenkin hyvä, oikia ja pyhä on.


Tästä siis se tulee, että ainoa usko ihmisen vanhurskaaksi tekee, ja täyttää lain: sillä se tuo myötänsä hengen Kristuksen ansiosta, joka ihmisen tekee iloiseksi ja vapaamieliseksi, niin kuin lakikin vaatii: ja niin hyvät työt uskoa mielellänsä seuraavat. Sitä hän 3 luvussa 31 värssyssä ajattelee, sitte kuin hän lain työt hyljännyt oli, joka niin kuuluu kuin että hän lain työt kaikki tahtois peräti uskon kautta maahan laskea. Pois se, sanoo hän, vaan me vahvistamme uskon kautta lain, se on, me täytämme lain uskon kautta.


Synniksi kutsutaan Raamatussa ei ainoastaan ulkonainen työ, vaan myös kaikki, mikä sen vetää ja kääntää ulkonaisiin töihin, nimittäin sydämen pohja kaikkein voimain kanssa, niin ettei yksikään ulkonainen työ taida pahaksi luettaa eikä synniksi kutsuttaa, ellei se tapahdu sydämen pohjasta. Ja Raamattu katsoo erinomattain sydäntä ja juurta ja kaikkein syntein alkua, joka on epäusko sydämen pohjassa. Niin että ainoastaan usko vanhurskaaksi tekee ja saattaa hengen ja halun ulkonaisiin hyviin töihin; mutta epäusko tekee syntiä, kehoittaa lihan ja saattaa himon ulkonaisiin pahoihin töihin, niin kuin Adamille ja Evalle paradisissa tapahtui, 1 Mos. 3:6.


Tästä siis se tulee, että Kristuskin ainoastaan epäuskon synniksi lukee, Joh.16:8. sanoen: Henki nuhtelee maailmaa synnin tähden, ettei he minun päälleni uskoneet. Sen tähden on sydämessä, ennen kuin hyvät eli pahat teot, niin kuin hyvät eli pahat hedelmät, tapahtuvat, usko taikka epäusko, niin kuin juuri, neste ja paras voima kaikkiin synteihin. Joka sen tähden Raamatussa kärmeen ja vanhan lohikärmen pääksi kutsutaan, vaimon siemen, Kristus, järkevä oli, niin kuin Adamille luvattiin.


Armo ja lahja näin eroitetaan; armon on erinomaisesti Jumalan suosio ja hyvä tahto, joka meihin on hänellä itsestänsä, josta hän itse on valmis meille antamaan Kristuksen ja vuodattamaan meihin hänen henkensä lahjoinensa, niin kuin 5 luvussa värssyssä 15 selitetään sanottaissa: armo ja lahja Kristuksessa; vaikka lahja ja henki meissä päivä päivältä lisääntyvät, niin ei ole ne vielä täydelliset; sillä paha himo ja synti jäävät meihin vielä alallensa, ja sotivat henkeä vastaan, niin kuin hän 7 luvussa värssyssä 15 etc. sanoo ja Galatalaisten 5 luvussa värssyssä 17. Ja niin kuin 1 Mos 3:15. sanottu on, että riita on oleva vaimon siemenen ja kärmeen siemenen välillä: niin kuitenkin armo niin paljon tekee ja saattaa, että me peräti Jumalan edessä vanhurskaaksi luetaan; sillä ei hänen armonsa eroita ei hajoita itsiänsä, niin kuin lahjat tekevät, vaan ottaa meidät peräti Jumalan suosioon Kristuksen tähden, joka on meidän edes vastaajamme, sovittajamme ja välimiehemme: niin myös sen tähden, että ne lahjat ovat jo meissä alkaneet.


Näin sinä siis ymmärrät 7 luvun, jossa p. Paavali vielä itsensäkin syntiseksi laittaa, ja sanoo kuitenkin 8 luvussa, ettei niissä, jotka Kristuksessa ovat, ole mitään tuomittavaa. Vaan lihan tähden, joka ei vielä ole kuoletettu, olemme me vielä syntiset, mutta että me uskomme Kristuksen päälle ja meillä ovat hengen uutiset, on Jumala meille niin leppyinen ja armollinen, ettei hän senkaltaisia syntejä tuomitse eikä tottele, vaan tekee meidän kanssamme uskon jälkeen Kristuksen päälle, siihen asti kuin synti peräti kuoletetaan.


Usko ei ole joku inhimillinen luulo eli uni, jonka muutamat uskoksi sanovat; ja kuin he näkevät, ettei yhtään elämän parannusta eikä hyvää työtä noudata uskoa, ja kuitenkin paljon uskosta kuulevat ja puhuvat, lankeevat he siihen erehdykseen, että he sanovat: ei uskossa kyllä ole, ihmisen pitää töitäkin tekemän, jos hän vapaaksi ja autuaaksi tulla tahtoo. Siitä tulee, kuin he evankeliumin kuulevat, rupeevat he tekemään ajatuksen omasta voimastansa sydämessänsä, joka sanoo: minä uskon, jonka he sitte oikiana uskona pitävät. Mutta niin kuin se on inhimillinen teko ja ajatus, niin ei se myös taida mihinkään hyvyyteen sydäntä kääntää eli muuttaa, ei myös siitä yhtään elämän parannusta seuraa.


Mutta usko on Jumalan työ ja vaikutus meissä, joka meidät muuttaa ja Jumalasta vastuudesta synnyttää, Joh.1:13, ja kuolettaa vanhan Adamin, ja tekee meidät peräti toiseksi ihmiseksi sydämestä, mielestä ja taidosta, ja Pyhä Henki on hänen kanssansa. Hän on elävä ja väkevä, niin ettei ikänä taida olla hyvää tekemättä, eikä kysy, pitääkö hyviä töitä tehtämän. Mutta ennen kuin joku siitä kysyy, on hän sen jo tehnyt ja on aina töissä. Vaan joka ei senkaltaisia töitä tee, se on uskotoin ihminen, joka uskoa ympärillänsä etsii ja koperoitsee, niin myös hyviä töitä, eikä tiedä kummastakaan, mikä usko eli hyvät työt ovat.


Usko on elävä ja vahva toivo Jumalan armoihin, niin luja, että joku sen edestä tuhannen kertaa kuolis. Ja senkaltainen uskallus Jumalan armoon tekee ihmisen iloiseksi ja rohkiaksi Jumalan ja kaikkein luontokappalten puoleen, jonka Pyhä Henki uskossa tekee. Sitten on ihminen vaatimatta valmis ja iloinen kaikille hyvää tekemään, jokaista palvelemaan, kaikkinaista kärsimään, Jumalan mielen nouteeksi ja kiitokseksi, joka hänelle senkaltaisen armon antanut on. Niin että mahdotoin on hyviä töitä uskosta eroittaa: tosin niin mahdotoin, kuin että palavuus ja paiste taidetaan tulesta eroittaa. Sen tähden karta omaa väärää ajatustas ja turhan puhuvaisia, jotka itseänsä ylen viisaaksi tekevät, tuomitsemaan uskosta ja hyvistä töistä, ja ovat kuitenkin kaikkein tyhmimmät tomppelit. Rukoile Jumalaa sinussa vaikuttamaan uskoa, muutoin sinä kyllä jäät uskottomaksi ijankaikkisesti, hae ja tee niin paljon kuin sinä tahdot ja taidat.


Vanhurskaus on senkaltainen usko, joka kutsutaan Jumalan vanhurskaudeksi, eli siksi, joka Jumalalle kelpaa; sillä Jumala antaa sen ja lukee sen vanhurskaudeksi, Kristuksen meidän välimiehemme tähden, ja saattaa ihmisen kullekin antamaan sen mikä tulee. Sillä uskon kautta ihminen tulee vapaaksi synnistä ja saa halun Jumalan käskyihin, ja antaa sen kanssa Jumalalle kunnian, ja maksaa, mitä hän on hänelle velkaa. Palvelee myös ihmisiä mielellänsä niin kuin hän taitaa, ja maksaa niin jokaiselle. Ei meidän luontomme eli oma ehtomme, eikä voimamme taida senkaltaista vanhurskautta matkaan saattaa. Sillä niin kuin ei yksikään taida itsellensä uskoa antaa, niin ei myös taida yksikään epäuskoa itseltänsä ottaa pois. Sen tähden on kaikki petos, ulkokullaisuus ja synti, mitä ilman uskoa taikka epäuskossa tapahtuu, Rom.14:23. kiiltäkään se niin hyvin niin se taitaa.


Liha ja henki ei pidä tässä niin ymmärrettämän, että liha on ainoastaan, mitä haureuteen tulee, ja henki ainoastaan, joka sisällisesti sydämessä vaikuttaa. Vaan lihaksi Paavali kutsuu, niin kuin Kristuskin Joh.3:6, kaiken sen, mikä lihasta syntynyt on, koko ihmisen sielun ja ruumiin, toimen ja kaiken taidon, jotka kaikki lihallisia pyytävät. Niin että sekin mahdetaan kutsua lihalliseksi, joka ilman armoa korkeista hengellisistä asioista paljon puhuu ja opettaa: niin kuin ymmärtää taidetaan lihan töistä, Gal.5:19, kussa hän eriseurat ja kateuden myös kutsuu lihan töiksi. Ja Rom.8:3. sanoo hän: laki tulee lihan kautta heikoksi. Joka ei ainoastaan ole sanottu haureudesta, mutta myös kaikista muista synneistä, erinomattain epäuskosta, joka kaikkein suurin hengellinen synti on.


Mutta hengelliseksi ihmiseksi kutsutaan se, joka kaikki asiat hengellisesti toimittaa, vaikka hän on ulkonaisissakin asioissa, niin kuin Kristuskin opetuslasten jalkoja pestessänsä. ja Pietari venhettä soutaessansa ja kaloja pyytäessänsä. Niin että liha on se ihminen, joka sisällisellä ja ulkonaisella työllä elää ja toimittaa sitä, mikä ruumiin ja ajallisen elämän tarpeeksi tulee. Henki on se ihminen, joka sisällisellä ja ulkonaisella työllä toimittaa sitä, mikä hengen ja tulevaisen elämän tarpeeksi tulee.


Paitsi senkaltaista näiden sanain ymmärrystä, kuin tähän asti selitetyt ovat, et sinä ikänä tätä Epistolaa eli jotakuta muuta Pyhän Raamatun kirjaa ymmärrä. Sen tähden karta kaikkia niitä opettajia, jotka näitä sanoja toisin vääntelevät, olis se kuka ikänä tahtois. Nyt me tahdomme itse Epistolaa katsoa.


Että oikian saarnaajan tulee ensisti nuhdella ja syntiseksi osoittaa Jumalan lain ilmoituksen kautta kaikki, jotka ilman henkeä ja uskoa Kristuksen päälle elävät, jolla ihminen saatetaan tuntemaan itsensä, se on, oman heikkoutensa ja vaivansa, joka sitte nöyryyttää itsensä ja halajaa apua, niin kuin p. Paavalikin tässä tekee, ja rupee ensimäisessä luvussa epäuskoa laittamaan ja niitä suuria julkisyntejä, jotka pakanainkin synnit olivat, ja vielä nyt monet ovat, jotka ilman Jumalan armoa elävät. Ja sanoo: Jumalan viha ilmestyy taivaasta evankeliumin kautta kaikkein ihmisten päälle, heidän jumalattoman ja häpiällisen menonsa tähden; sillä vaikka he tietävät ja joka päivä edessänsä löytävät yhden Jumalan olevan, niin on kuitenkin luonto itsestänsä ilman armoa niin paha, ettei hän kiitä eikä kunnioita häntä, mutta sokaisee itsensä ja lankee lakkaamatta pahempaan menoon, siihen asti kuin hän joutuu epäjumalan palvelukseen, ja häpiällisiin synteihin, ja kaikkiin vikoihin, eikä senkaltaisia nuhtele muissa.


Toisessa luvussa levittää hän senkaltaisen nuhteen leveämmälle niitä vastaan, jotka ulkonaisesti hurskaaksi näkyvät, mutta kuitenkin salaa syntiä tekevät, niin kuin Juudalaiset olivat, ja vieläkin kaikki ulkokullatut, jotka ylönmielin hyvää tekevät, mutta sydämestä he ovat Jumalan lain viholliset ja ovat kuitenkin valmiit muita tuomitsemaan, niin kuin kaikkein ulkokullattuin tapa on, jotka itsensä kunniallisena ja puhtaana pitävät, mutta ovat kuitenkin täynnänsä ahneutta, kateutta, koreutta ja kaikkea pahuutta, Matt.23:26 etc. Ne katsovat ylön Jumalan armon ja laupiuden, ja kokoovat päällensä Jumalan vihan, sydämensä kovuuden tähden. Niin että Paavali niin kuin jalo lain selittäjä ei jätä ketään ilman syntiä, mutta ilmoittaa Jumalan vihan kaikille niille, jotka omasta luonnostansa eli voimastansa hyvää elämää pitää tahtovat, ja niin ei heitä paremmaksi kuin julkisyntiseksi, ja sanoo heidät paatuneiksi ja katumattomiksi.


3. luvussa tekee hän ne molemmat yhtäläiseksi ja sanoo yhden olevan niin kuin toisenkin: kaikki syntiset Jumalan edessä paitsi että Juudalaisilla oli Jumalan sana, vaikka ei monta heistä sitä uskoneet, mutta ei kuitenkaan sen tähden ole Jumalan totuus ja vakuus hukkunut. Ja sanoo sitte 51 Psalmista 6v. Jumalan olevan vakaan sanassansa. Tulee niin taas siihen entiseen, osottaen Raamatusta kaikki syntiseksi, ja ettei kenkään tule lain töiden kautta vanhurskaaksi; mutta laki, sanoo hän, on annettu, että ihminen tuntis syntinsä. Sitte rupee hän opettamaan oikiasta tiestä, kuinka ihminen autuaaksi ja vapaaksi tulee, sanoen; he ovat kaikki syntiset, eikä taida kerskata Jumalan edessä, mutta he tulevat ilman omaa ansiotansa vanhurskaaksi uskon kautta Kristuksen päälle, joka meille sen verellänsä on ansainnut ja tullut meille armoistuimeksi Jumalasta, joka meille kaikki entiset synnit antaa anteeksi. Jolla hän osoittaa, että hänen vanhurskautensa, jonka hän meille uskosta antaa, ainoastaan meitä auttaa: joka tällä ajalla evankeliumin kautta julistetaan, ja entiseen aikaan lain ja prophetain kautta todistettiin. Ja niin laki uskon kautta vahvistetaan, vaikka lain työs sen kanssa maahan lasketaan, niin ettei kenkään niistä kehua taida.


Niin kuin hän edellisessä kolmessa luvussa on ilmoittanut synnin, ja opettanut uskon tietä vanhurskauteen, niin hän neljännessä kohtaa muutamia vastahakoisia puheita, ja rupee ensin siitä, joka kaikkein enimmästi niiden suussa on, jotka uskosta puhuttavan kuulevat, kuinka se ilman töitä vanhurskaaksi tekee, ja sanovat: eikös ihmisen pidä hyviä töitä tekemän! Niin hän myös tässä puhuu Abrahamista, ja sanoo: mitäs Abraham on töillänsä tehnyt? Ovatko ne kaikki turha? Olivatko hänen työnsä kaikki kelvottomat? Ja päättää niin Abrahamin paljaasta uskosta, paitsi yhtäkään työtä, tulleen vanhurskaaksi, niin selkiästi, että ennen kuin hän ympärileikkauksen työn täyttänyt oli, kiitettiin häntä ennen Raamatussa uskon kautta vanhurskaaksi tulleen, 1 Mos.15:6. Jos ei hänen ympärileikkauksensa työ hänen vanhurskauteensa mitään auttanut, jonka kuitenkin itse Jumala hänen tehdä käski, ja hän teki hyvin, että hän Jumalalle kuuliainen oli, niin ei tosin myös yksikään muu hyvä työ auta mitään vanhurskauteen. Mutta niin kuin ympärileikkaus oli Abrahamille ulkonainen merkki, jolla hän vanhurskautensa uskossa osoitti, niin myös kaikki muut hyvät työt ei ole muuta kuin ulkonaisia merkkejä, jotka uskoa noudattavat ja osoittavat ihmisen myös sisällisesti olevan Jumalan edessä vanhurskaana, niin kuin hyväkin hedelmä puun hyväksi osoittaa.


Ja näin p. Paavali vahvistaa Raamatuista entisen opetuksensa, kuin hän uskosta kolmannessa luvussa opettanut oli, ja lisää vielä Davidin todistuksen, Ps.32:1, joka myös sanoo ihmisen ilman töitä vanhurskaaksi tulevan; vaikka ei hän ilman töitä ole, koska hän on vanhurskaaksi tullut. Sitte levittää hän tämän kaikkia muita lain töitä vastaan ja päättää, ettei Juudalaiset taida ainoastaan olla Abrahamin perilliset suvun puolesta, paljoa vähemmän lain töiden tähden, mutta heidän pitää perimän Abrahamin uskoo, jos he oikiat perilliset olla tahtovat: että Abraham, ennen kuin Moseksen taikka ympärileikkauksen laki tuli, oli uskon kautta vanhurskaaksi tullut, ja kaikkein uskovaisten isäksi kutsuttiin; ja myös paljoa enemmin, että laki saattaa pikemmin vihan kuin armon, ettei yksikään täytä lakia rakkaudella ja mielellänsä. Sen tähden pitää ainoan uskon sitä armoa hakeman, joka Abrahamille luvattu oli. Ja niin senkaltaiset ovat meidän tähtemme kirjoitetut, että mekin uskoisimme.


5 luvussa puhuu hän uskon hedelmistä ja töistä, jotka ovat rauha, ilo, rakkaus Jumalan ja jokaisen ihmisen puoleen, suruttomuus, rohkeus ja vahva toivo murheessa ja kärsimisestä; sillä senkaltaiset aina oikiaa uskoa noudattavat, sen sanomattoman hyvyyden tähden, jonka Jumala on meille Kristuksessa osoittanut, että hän on antanut hänen kuolla meidän tähtemme, ennen kuin me sitä häneltä taisimmekaan rukoilla, ja kuin me vielä hänen vihollisenansa olimme. Niin tietäkäämme siis uskon, ilman yhtäkään työtä, vanhurskaaksi tekevän; mutta ei siitä kuitenkaan seuraa, ettei ensinkään pidä hyviä töitä tehtämän, vaan ettei oikiat työt jäisi takaperin, joista tekopyhät ei mitään tiedä, jotka omia tekojansa ajattelevat, joissa ei rauhaa, riemua, lepoa, rakkautta, toivoa, eikä jonkun kristillisen työn taikka uskon muotoa ole.


Sitte levittää hän tämän suloisesti ja luettelee, kusta molemmat, sekä synti että vanhurskaus, kuolema ja elämä tulevat, ja asettaa nämät kaksi toisen toista vastaan; Adamin ja Kristuksen, niin kuin hän tahtois sanoa: Kristus, toinen Adam, tuli meille omistamaan vanhurskautensa, uuden syntymisen kautta uskossa: niin kuin toinen Adam oli synnin, vanhan lihallisen syntymän kautta, meidän päällemme saattanut.


Niin sen kautta nyt saadaan tietää ja vahvistetaan, ettei yksikään taida töillänsä itsiänsä synnistä auttaa vanhurskauteen, niin kuin ei yksikään myös taida itsiänsä estää, ettei hän lihallisesti syntyisi. Tällä myös osoitetaan, että Jumalan laki, jonka oikeutta myöten auttaman pitäis, jos muutoin jotakin olis mikä vanhurskauteen auttais, ei ole ainoastaan ilman avutta tullut, mutta myös enentänyt syntiä, että paha luonto sais sitä suuremman mielikarvauden lain puoleen, ja sitä enemmin sammuttais himonsa, jota enemmin laki sitä kieltää; sillä jota paremmin ihminen lain ymmärtää, sitä enemmin tuntee jokainen hänen tuskansa, ja että kullekin on paljoa tarpeellisempi armo ja Kristus, joka meidän heikkoa luontoa auttaa.


6 luvussa ottaa hän eteensä ylimmäiset uskon työt, kuin on: hengen sota lihaa vastaan täydellisesti kuolettamaan jääneitä syntejä ja himoja, sitte kuin ihminen on tullut vanhurskaaksi. Ja opettaa meitä, ettemme ole peräti vapahdetut uskon kautta synnistä, niin että me saamme aivan joutilaana olla ja irstaasti elää, niin kuin ei silleen yhtään syntiä olisikaan; sillä synnit ovat vieläkin, vaikka ei niitä lueta kadotukseksi, uskon tähden, joka sotii sitä vastaan. Sen tähden meidän on kyllä itse kanssamme tekemistä niin kauvan kun me elämme, että me meidän ruumiimme hillitä taitaisimme, ja kuolettaisimme hänen himonsa, ja vaatisimme hänen jäseniänsä kuuliaiseksi hengelle, ja ei himolle. Joiden kautta me tulemme Kristuksen kuoleman ja ylösnousemisen kaltaiseksi, ja meidän kasteemme täytämme (joka myös synnin kuolemaa ja armon uutta elämää tietää) siihen asti kuin me aivan puhtaaksi tulemma synnistä ja Kristuksen kanssa ruumiillisesti ylösnousemme ja ijankaikkisesti elämme.


Ja sen me taidamme tehdä, sanoo hän, että me olemme armon ja emme lain alla. Jonka hän niin selittää, että ilman lakia olla, ei niin ole sanottu, ettei meillä ensinkään lakia olisi, ja niin jokainen tekis oman tahtonsa perään; mutta olla lain alla, on, kuin me ilman armoa lain töissä vaellamme. Ja sillä tavalla on synti lain tähden väkevä, sen tähden ettei yksikään luonnostansa suostu lakiin, joka on suuri synti, mutta armo tekee meille lain rakkaaksi; niin ei siis siellä enempi syntiä ole, ei myös laki ole sillen meitä vastaan, vaan se on meidän puolestamme..


Tämä siis on se oikia vapaus synnistä ja laista, josta hän tässä luvussa aina loppuun asti kirjoittaa, että se on ainoasti vapaus; ilolla hyvää tehdä ja elää hyvin ilman lain vaatimatta. Sen tähden se vapaus on hengellinen vapaus, joka ei lakia pois ota, vaan antaa sen minkä laki anoo, nimittäin suosion ja hyvän tahdon, jolla lain kaipaus asetetaan, niin ettei hänellä silleen ole mitään päälle kantamista eli vaatimista. Niin kuin, jos sinun olis jollekulle velkaa, jota et sinä voi maksaa, hänestä sinä kahdella tavalla päästä taitaisit: ensin, ettei hän mitään sinulta ottaisi, vaan särkis velkakirjansa: toisella tavalla, jos joku hyvä ihminen sinun edestäs maksais, ja antais sinulle, jolla hänen velkansa maksaisit. Tällä tavalla on Kristus meitä laista vapahtanut: sen tähden ei se ole joku lihallinen vapaus, jonka ei mitään pidä tekemän, mutta se on senkaltainen vapaus, joka paljon ja kaikkinaista tekee, ja joka lain velkomisesta ja velasta vapaa on.


7 luvussa vahvistaa hän sen vertauksilla aviokäskystä, nimittäin, kuin joku mies kuolee, niin vaimo on vallallansa, ja molemmat ovat toinen toisestansa eroitetut, ei niin, ettei se vaimo saisi ottaa toista miestä, vaan että hän paljon enemmin on sitten vapaa toiselle miehelle huolemaan, jota ei hän ennen saanut tehdä kuin hän entisestä pääsi: niin on myös meidän omatuntomme sidottu lakiin, vanhan ihmisen alle; kuin se hengen kautta kuoletettu on, niin omatunto on vapaa, ja ovat toinen toisestansa vallallensa, ei niin, ettei omantunnon pidä mitään tekemän, mutta hänen pitää nyt äsken pitämän itsensä toisen miehen tykö, joka on Kristus, ja elämän hedelmiä kantaman.


Sitte selittää hän laviammalta synnin ja lain luonnon, kuinka synti ainoastansa lain kautta voimalliseksi tulee; sillä vanha ihmisemme tulee ainoasti vihaisemmaksi lakia vastaan, ettei hän voi maksaa, mitä laki anoo. Sillä hänen luontonsa on aina syntiä tehdä, joka ei itsestänsä muuta taida, sen tähden on laki hänen surmansa ja tautinsa. Ei, että laki on paha, mutta ettei se paha luonto taida kärsiä lain häneltä hyvää vaativan. Niin kuin joku sairas ei taida kärsiä, jos joku vaatii häntä juoksemaan ja hyppäämään ja muuta senkaltaista tekemän, jota ainoasti terve ihminen tehdä taitaa.


Sen tähden p. Paavali tässä päättää, että kussa laki oikein tunnetaan ja ymmärretään, siinä ei se muuta tee kuin ilmoittaa meidän syntimme, ja sillä meitä kuolettaa, tehden meitä velkapääksi Jumalan ijankaikkisen vihan ja rangaistuksen alle. Niin kuin se kaikki omassatunnossa tuntea ja tietää saadaan, koska ainoasti laki oikein sattunut on, että jotakin muuta pitää ihmisellä oleman, ja vielä enempi kuin laki, jolla hän hurskaaksi ja autuaaksi tulee. Mutta ne, jotka ei oikein lakia tunne, ovat sokiat ja käyvät ylpiästi, luullen töillänsä lain täyttävänsä; sillä ei he tiedä, kuinka paljon laki heiltä vaatii, nimittäin hyvää, vapaata, mielellistä ja iloista sydäntä.


Hän ilmoittaa myös, kuinka henki ja liha ihmisessä keskenänsä riitelevät, ja panee itsensä todistukseksi, että me oppisimme sen työn oikein tuntemaan, jolla synnit meistä kuoletetaan. Ja kutsuu sekä hengen että lihan laiksi; sillä niin kuin Jumalan lain tapa on vaatia ja anoa, niin myös liha vaatii ja anoa henkeä vastaan, ja tahtoo pitää oman valtansa. Taas henki vaatii ja anoo lihaa vastaan, ja tahtoo myös oman valtansa. Tämä riita ja sota pysyy meissä niin kauvan kuin me elämme, muutamissa enemmin ja muutamissa vähemmin, sen jälkeen kuin henki taikka liha on väkevämpi, ja niin itse koko ihminen on sekä henki että liha, joka itsessänsä sotii, siihen asti kuin hän tulee kokonansa hengelliseksi.


8 luvussa vahvistaa hän senkaltaisia sotivaisia, ettei lihan pidä heitä tuomitseman, ja opettaa laviammalta lihan ja hengen luonnosta, kuinka myös henki tulee Kristuksesta, joka Pyhän Henkensä meille on antanut, se saattaa meidät hengelliseksi ja painaa alas lihan. Ja vahvistaa meitä, että me vielä silloinkin olemme Jumalan lapset, ehkä kuinka kovin synti pyrkii meissä, niin kauvan kuin me henkeä seuraamme ja syntiä vastaan sodimme, kuolettamaan häntä. Ja ettei yksikään ole niin hyvä lihaa hallitsemaan kuin risti ja kärsimys, vahvistaa hän meitä kärsimisessä hengen avusta, rakkaudesta ja kaikista luontokappaleista, nimittäin, että henkikin huokaa meissä ja luontokappaleet ikävöitsevät meidän kanssamme, että me lihasta ja synnistä pääsisimme. Ja niin me näemme, että nämät kolme lukua kiiruhtavat ainoasti uskon tekoon, nimittäin vanhaa Adamia kuolettamaan ja lihaa painamaan alas.


9, 10, 11: luvussa opettaa hän meitä Jumalan ijankaikkisesta edes katsomisesta, josta niin kuin juuresta se tulee, kuka uskoo eli kuka ei usko, kuka synnistä pääsee eli kuka ei pääse; ja sen tähden on se kaikki otettu pois meidän käsistämme ja asetettu Jumalan käsiin, jos me hyvät olemme ja vapaaksi tulemme. Joka myös meille on sangen tarpeellinen; sillä me olemme niin heikot ja tietämättömät, että jos se meistä itsestämme riippuisi, niin ei yksikään ihminen autuaaksi tulisi, vaan perkele kaiketi kaikkia meitä voittais. Mutta Jumala on vakaa, jonka katsomus ei vilpisty, ei myös yksikään häntä estää taida, sen tähden meillä on toivo syntiä vastaan,


Mutta tässä on niille tarkoille ja ylpeille hengille maali eteen pantu, johon he ymmärryksensä vetävät, ruveten kohta alusta tutkimaan Jumalan edes katsomisen syvyyttä, ja itseänsä siinä turhaan vaivaavat, josko he ovat Jumalalta valitut. Nämät itsensä sysäävät alas ja epäuskoon lankeevat, taikka itsensä juuri vallallensa laskevat, eikä lukua pidä, mitä jäljestä seuraa. Mutta noudata sinä tämän Epistolan toimea ja pidä murhe Kristuksesta ja evankeliumista, että syntis ja hänen armonsa tuntisit, niin myös ettäs syntiä vastaa sotisit, niin kuin tämän Epistolan 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8 luku opettaa. Koskas 8 lukuun tullut olet, ristin ja kärsimisen alle, niin se sinua oikein Jumalan edes katsomisesta opettaa: 9, 10 ja 11 luku taas, kuinka lohdullinen se on; sillä ilman kärsimistä, ristiä ja kuoleman hätää ei taida yksikään edes katsomista selkiästi tutkia, ilman vahinkoa ja salaista vihaa Jumalaa vastaan. Sen tähden pitää vanha Adami ennen hyvästi kuolettaman, kuin hän näitä kärsii ja juo tätä väkevää viinaa, kuin on risti: karta siis, ettet juo viinaa vielä nisistä imeissäs, se on: älä ennen Jumalan salaista edes katsomista kovin tutki, kuin sinä vastoinkäymisen kautta hyvästi harjoitettu olet. Jokaisella opilla on hänen määränsä, aikansa ja ikänsä.


12 luvussa opettaa hän oikiasta jumalanpalveluksesta ja tekee kaikki kristityt ihmiset papiksi uhraamaan, ei rahaa eikä karjaa niin kuin laki käskee, vaan oman ruumiinsa, himoin kuolettamisessa. Sitte kirjoittaa hän kristittyin ulkonaisen menon hengellisessä hallituksessa: kuinka kristillisten ihmisten pitää opettaman, saarnaaman, hallitseman, palveleman, antaman, kärsimän, rakastaman, elämän ja tekemän ystäviä, vihollisia ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Näitä töitä kristitty tekee, sillä sanottu on: ei usko ole joutilas.


13 luvussa opettaa hän meidät maailmallista esivaltaa kuulemaan ja tottelemaan, joka sen tähden on säätty, ja vaikka ei se taida ketään Jumalan edessä hyväksi tehdä, niin hän kuitenkin saattaa hyville ulkonaisen rauhan ja varjeluksen, ja pahoille pelvon, ettei he niin irstaat ole pahaa tekemään: jonka tähden se on hyville iloksi, ehkei he sitä tarvitse. Mutta lopussa sulkee hän kaikki rakkauteen ja päättää, että niin kuin Kristus meille tehnyt on, niin pitää meidänkin tekemän, ja häntä seuraaman.


14 luvussa opettaa hän meidät niiden kanssa siviästi menemään, joilla on heikko omatunto uskossa, ja heitä armahtamaan, ettemme kristillistä vapautta heidän vahingoksensa harjoittaisi, mutta pikemmin heikkouden parannukseksi. Jos ei niin tapahdu, niin siitä nousee riita ja evankeliumin ylönkatsomus, joissa kuitenkin paljo on. On siis parempi jotakin välttää heikon tähden, siihen asti kuin hän vahvistuu, ettei koko evankeliumin oppi tulisi pois.


15 luvussa asettaa hän Kristuksen opetukseksi, että mekin muita heikkoja kärsisimme, jotka vielä julkisynneissä ja pahoissa tavoissa vialliset ovat: niin pitää meidän kärsimän eikä hylkäämän, niin kauvan kuin he paremmaksi tulevat; sillä niin on Kristuskin meille tehnyt ja vielä joka päivä tekee, kärsein meissä paljon vikoja ja pahoja tapoja, joista hän meitä aina auttaa ulos. Sitte päättää hän ja rukoilee niiden edestä, kiittäin heitä ja antain heitä Jumalan haltuun, ja ylistää virkaansa. Hän rukoilee myös niiltä sangen siviästi apua köyhille, jotka Jerusalemissa olivat. Tämä on kaikki sula rakkaus, jota hän puhuu ja myös tekee.


16 ja viimeisessä luvussa on tervehdyksiä, joilla hän ystäviänsä tervehtii, sekoittaen siihen jalon neuvon ihmisten opista, joka ajallansa evankeliumin ja kristillisen opin sekaan tuleva oli ja pahennuksen saattava. Niin kuin hän jo ennen visusti nähnyt olis ne moninaiset ihmisten säädyt ja käskyt, jotka Roomista ja Roomalaisten kautta piti tuleman, ja heidän petolliset kirjansa ja opetuksensa, jotka nyt kaiken maailman likimitten upottaneet ovat, ja sekä tämän epistolan ja koko Pyhän Raamatun, että myös kaiken hengen ja uskon sammuttaneet, niin ettei silleen muuta ole, kuin se epäjumala, vatsa, jonka palvelijaksi pyhä Paavali heidät kutsuu ja nimittää. Jumala meitä heistä varjelkoon, Amen!


Näin me täydellisesti tästä epistolasta löydämme, mitä kristityn ihmisen tietämän pitää, nimittäin, mikä laki, evankeliumi, synti, rangaistus, armo, usko, vanhurskaus, Kristus, Jumala, hyvät työt, rakkaus, toivo ja risti on. Ja kuinka meidän pitää meitämme käyttämän jokaista kohtaan, mikä hän olis, hyvä eli paha, hurskas eli syntinen, väkevä eli heikko, ystävä eli vihollinen, ja kuinka meidän pitää myös itse meitämme kohtaan käyttämän. Kaikki nämät on hän Raamatulla väkevästi vahvistanut, niin myös omilla ja prophetain töillä, niin ettei tästä silleen mitään puutu. Sen tähden on nähtävä, että pyhä Paavali tahtoi tähän epistolaan kaiken sen lyhykäisesti päättää ja sulkea, mikä kristilliseen ja evankeliumin oppiin tulee, ja niin hän valmistaa tien Vanhaan Testamenttiin; sillä ilman epäilemättä, joka tämän epistolan pitää hyvin sydämessänsä, hänellä on kaiken Vanhan Testamentin kirkkaus ja voima. Sen tähden pitää jokaisen kristityn itsensä aina tähän totuttaman ja harjoittaman. Johonka Jumala armonsa antakoon, Amen!



1 LUKU

1 LUKU



Paavali toivottaa Rooman kristityille armoa ja rauhaa 1 – 7 ja ilmaisee halunsa tulla heidän tykönsä 8 – 15. Evankeliumin kautta tulevat vanhurskaiksi ja pelastuvat ne, jotka uskovat 16, 17. Kun pakanat eivät kunnioittaneet Jumalaa, vaikka hänet tunsivat, vaan palvelivat luotua Luojan sijasta eivätkä vihdoin Jumalasta mitään välittäneet, niin Jumala hylkäsi heidät vajoamaan aina syvemmälle turmioon 18 – 32.

Paavali puhuu virkansa hyödyllisyydestä, ja toivottaa uskovaisille Roomalaisille armoa ja rauhaa.


II. Ikävöitsee tulla heidän tykönsä saarnaamaan autuaaksi tekeväistä evankeliumia.


III. Osoittaa pakanat, jotka luonnollisen tietonsa Jumalasta väärin käyttävät, olevan vihan alaiset ja himoihinsa lasketut.



1. Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia,

1. Paavali, Jesuksen Kristuksen palvelia, kutsuttu apostoliksi, eroitettu* Jumalan evankeliumiin,



Ap. t. 9:15 Mutta Herra sanoi hänelle: Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.

Ap. T 9:15. Niin sanoi Herra hänelle: mene! sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain, ja kuningasten, ja Israelin lasten eteen.

Ap. t. 13:2 Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.

Ap. T 13:2. Kuin siis nämät Herraa palvelivat ja paastosivat, sanoi Pyhä Henki: eroittakaat minulle Barnabas ja Saulus* siihen työhön, johon minä heidät olen kutsunut+.

1Kor. 1:1 Paavali, Kristuksen Jeesuksen kutsuttu apostoli Jumalan tahdosta, ja veli Soostenes


Gal. 1:15 Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi

Gal 1:15. Mutta koska Jumala tahtoi, joka minun oli eroittanut äitini kohdusta*, ja armonsa kautta kutsui+,

1Tim. 2:7 ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu - minä puhun totta, en valhettele - pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.


2Tim. 1:11 jonka julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi minä olen asetettu.




2. jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa,

2. (Jonka hän on ennen prophetainsa kautta pyhissä Raamatuissa luvannut,)



1 Moos. 3:15 Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.

1 Mos 3:15. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille, ja sinun siemenes ja hänen siemenensä välille; sen pitää rikki polkemaan sinun pääs*, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän.

1 Moos. 22:18 Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.

1 Mos 22:18. Ja sinun siemenessäs pitää kaikki kansat maan päällä siunatuksi tuleman*, ettäs minun äänelleni kuuliainen olit.

1 Moos. 26:4 Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä,

1 Mos 26:4. Ja enennän sinun siemenes niin kuin taivaan tähdet: ja annan sinun siemenelles kaikki nämät maat*: Ja sinun siemenes kautta pitää kaikki kansat maan päällä siunatuksi tuleman+:

1 Moos. 49:10 Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat.

1 Mos 49:10. Ei valtikka oteta pois Juudalta, eikä Lain opettaja hänen jalvoistansa, siihen asti kuin Sankari tulee, ja hänessä kansat rippuvat kiinni.

5 Moos. 18:15 Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.

5 Mos 18:15. Vaan Prophetan sinun seastas, sinun veljistäs, minun kaltaiseni, herättää sinulle Herra sinun Jumalas: häntä kuulkaat.

Ps. 132:11 Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.

Ps 132:11. Herra on vannonut* Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.


Jes 4:2. Sinä päivänä on Herran vesa* oleva rakas ja kallis; ja maan hedelmä jalo ja kaunis niiden tykönä, jotka Israelista vapahdetaan.

Jes. 7:14 Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.

Jes 7:14. Sen tähden antaa itse Herra teille merkin: katso, neitsy siittää ja synnyttää pojan, sen nimi pitää kutsuttaman Immanuel.

Jes. 9:5-6 Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.


6. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.

Jes 9:6. Että hänen herrautensa pitää suureksi tuleman, ja ei rauhalla loppua, Davidin istuimelle ja hänen valtakunnallensa*, valmistamaan sitä ja vahvistamaan tuomiolla ja vanhurskaudella: hamasta nyt niin ijankaikkiseen on Herran Jumalan Zebaotin kiivaus tämän tekevä+.


Jes 40:10. Sillä katso, Herra, Herra tulee väkevyydessä, ja hänen käsivartensa on hallitseva: katso, hänen palkkansa on hänen myötänsä, ja hänen tekonsa on hänen edessänsä,

Jer. 23:5 Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa.


Hes. 37:24 Minun palvelijani Daavid on oleva heidän kuninkaansa, ja heillä kaikilla on oleva yksi paimen. Ja he vaeltavat minun oikeuksieni mukaan ja noudattavat minun käskyjäni ja pitävät ne.


Dan. 9:24 Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.

Dan 9:24. Seitsemänkymmentä viikkoa on määrätty sinun kansalles ja pyhälle kaupungilles, niin ylitsekäyminen lopetetaan, ja synnit peitetään, ja pahat teot sovitetaan, ja ijankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes, ja näky ja ennustus suljetaan, ja se kaikkein pyhin voidellaan.

Miika 5:1. Nyt yhdy laumaksi, sinä hyökkääjäin ahdistama tytär! Meitä piiritetään, he lyövät sauvalla poskelle Israelin tuomaria.



Miik 7:20. Sinä pidät Jakobille uskollisuuden, ja Abrahamille sen armon, jonka muinen meidän isillemme vannonut olet.

Luuk. 1:70 - niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta -


Joh. 5:39 Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;


Room. 16:26 mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi,


1 Piet. 1:10 Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta,




3. hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä.

3. Hänen Pojassansa, (joka on Davidin siemenestä lihan puolesta syntynyt,



2 Sam. 7:12 Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa.


Jes. 11:1. Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.


Matt. 1:1. Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja.

Matt 1:1.etc. Jesuksen Kristuksen syntymäkirja*, Davidin pojan, Abrahamin pojan.

Luuk. 1:27 neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria.


Luuk. 1:32 Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,

Luuk 1:32. Sen pitää oleman suuren ja pitää kutsuttaman Ylimmäisen Pojaksi. Ja Herra Jumala antaa hänelle Davidin hänen isänsä istuimen,

Luuk. 2:7 Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.


Ap. t. 2:30 Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen,

Ap. T 2:30. Että hän siis oli propheta ja tiesi Jumalan hänelle valalla vannoneen, että hän oli hänen kupeensa hedelmästä lihan jälkeen herättävä Kristuksen hänen istuimellansa istumaan,

Ap. t. 13:23 Tämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi,

Ap. T 13:23. Tämän siemenestä on Jumala lupauksensa perään herättänyt Jesuksen Israelille Vapahtajaksi,

Room. 9:5 heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!


2Tim. 2:8 Muista Jeesusta Kristusta, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan,

2 Tim 2:8. Muista Jesuksen Kristuksen päälle, joka kuolleista noussut on: Davidin siemenestä* minun evankeliumini jälkeen,



4. ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme,

4. Ja on väkevästi ilmoitettu Jumalan Pojaksi* pyhityksen hengen jälkeen, että hän on noussut ylös kuolleista+,) se on, Jesuksesta Kristuksesta meidän Herrastamme,



Joh. 10:30 Minä ja Isä olemme yhtä.

Joh 10:30.etc. Minä ja Isä olemme yhtä.

Joh. 10:36-38 niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: 'Sinä pilkkaat Jumalaa', sentähden että minä sanoin: 'Minä olen Jumalan Poika'?


37. Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.


38. Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä.


Ap. t. 2:24 Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää.


Ap. t. 3:15 mutta elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat.


Ap. t. 13:32-33 Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen,

Ap. T 13:32. Ja me ilmoitamme myös teille sen lupauksen*, joka isille luvattiin, että Jumala on sen meille heidän lapsillensa täyttänyt, herättäin Jesuksen.

33. niinkuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: 'Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt.'

Ap. T 13:33. Niin kuin toisessa psalmissa kirjoitettu on: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

Hebr. 1:5 Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin; ja taas: Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani?

Hebr 1:5. Sillä kenelle hän on koskaan enkeleistä sanonut: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin*! ja taas: minä olen hänen Isänsä ja hän on minun Poikani+!

Hebr. 5:5 Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin;

Hebr 5:5. Niin myös Kristus ei ole itsiänsä kunnioittanut, että hän ylimmäiseksi Papiksi oli tuleva, mutta se*, joka hänelle sanoi: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin+.



5. jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa,

5. Jonka kautta me olemme armon* ja apostolin viran saaneet, uskon kuuliaisuudeksi+, kaikkein pakanain seassa, hänen nimensä päälle,



Ap. t. 9:15 Mutta Herra sanoi hänelle: Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.


Room. 12:3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.

Rom 12:3. Sillä minä sanon siitä armosta*, joka minulle annettu on, jokaiselle, joka teidän seassanne on, ettei yksikään itsestänsä enempää pitäisi kuin hänen tulee pitää; vaan pitäkään kohtuullisesti itsestänsä sen jälkeen kuin Jumala on kullekin uskon mitan jakanut+.

Room. 15:15 Kuitenkin olen paikka paikoin jotenkin rohkeasti teille kirjoittanut, uudestaan muistuttaakseni teille näitä asioita, sen armon kautta, jonka Jumala on minulle antanut

Rom 15:15. Minä olen kuitenkin puolittain rohkiasti teidän tykönne, rakkaat veljet, kirjoittanut, niin kuin muistuttain teille sen armon* puolesta, joka minulle Jumalalta on annettu.

Room. 16:26 mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi,

Rom 16:26. Mutta nyt ilmoitettu ja tiettäväksi tehty* prophetain Raamattuin kautta, ijankaikkisen Jumalan käskyn jälkeen, uskon kuuliaisuudeksi+ kaikkein pakanain seassa:

1Kor. 15:10 Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.

1 Kor. 15:10. Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä minä olen, ja hänen armonsa minun kohtaani ei ole tyhjä ollut*, vaan minä olen enemmän työtä tehnyt kuin muut kaikki+; mutta en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka minussa on.

Gal. 2:7-8 vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille -


8. sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa -


Ef. 3:8 Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta

Eph 3:8. Minulle, joka kaikkein vähin pyhäin seassa olen*, on tämä armo annettu+, että minä pakanain seassa tutkimattoman Kristuksen rikkauden julistaisin,

1Tim. 2:7 ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu - minä puhun totta, en valhettele - pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.




6. joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte:

6. Joista tekin olette Jesuksen Kristuksen kutsutut:



Room. 9:24 Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista,


Juud. 1:1. Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja Jaakobin veli, kutsutuille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesukselle Kristukselle varjellut.




7. kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

7. Kaikille, jotka Roomissa ovat, Jumalan rakkaille ja kutsutuille pyhille*: armo olkoon teidän kanssanne, ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jesukselta Kristukselta!



1Kor. 1:2-3 Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.

1 Kor. 1:2. Sille Jumalan seurakunnalle, joka on Korintossa, pyhitetyille Kristuksessa Jesuksessa, kutsutuille pyhille* ynnä kaikkein+ niiden kanssa, jotka meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimeä avuksensa huutavat, jokaisessa heidän ja meidän siassamme.

3. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!


2Kor. 1:2 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!


Gal. 1:3 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta,


Ef. 1:1-2 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa.

Eph 1:1. Paavali, Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan tahdon kautta, pyhille*, jotka Ephesossa asuvat ja Kristuksen Jesuksen päälle uskovat:

2. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!


1Tess. 4:7 Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.


2Tim. 1:9 hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,


2 Piet. 1:2 Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.




8. Ensiksikin minä kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teidän kaikkien tähden, koska teidän uskoanne mainitaan kaikessa maailmassa.

8. Ensin kiitän minä Jumalaani, Jesuksen Kristuksen kautta, teidän kaikkein tähtenne, että teidän uskoanne kaikessa maailmassa mainitaan.



Room. 16:19 Onhan teidän kuuliaisuutenne tullut kaikkien tietoon; sentähden minä iloitsen teistä, mutta minä tahtoisin teidän olevan viisaita hyvään, mutta taitamattomia pahaan.


Fil. 1:3 Minä kiitän Jumalaani, niin usein kuin teitä muistan,


Kol. 1:3-4 Me kiitämme Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, aina kun rukoilemme teidän edestänne,


4. sillä me olemme saaneet kuulla teidän uskostanne Kristuksessa Jeesuksessa ja rakkaudesta, mikä teillä on kaikkia pyhiä kohtaan;


1Tess. 1:2 Me kiitämme Jumalaa aina kaikkien teidän tähtenne, mainiten teitä rukouksissamme, sillä lakkaamatta


1Tess. 1:8 Sillä teidän tyköänne on Herran sana kaikunut; ei ainoastaan Makedoniaan ja Akaiaan, vaan kaikkialle on teidän uskonne Jumalaan levinnyt, niin ettei meidän tarvitse siitä mitään puhua.


Fil. 1:4-5 aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta,


5. kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka,




9. Sillä Jumala, jota minä hengessäni palvelen julistaen hänen Poikansa evankeliumia, on minun todistajani, kuinka minä teitä lakkaamatta muistan,

9. Sillä Jumala on minun todistajani, jota minä hengessäni hänen Poikansa evankeliumissa palvelen, että minä lakkaamatta teitä muistan,



Ap. t. 27:23 Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen,


2Kor. 11:31 Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ylistetty iankaikkisesti, tietää, etten valhettele.


Gal. 1:20 Ja minä kirjoitan teille, katso, Jumalan kasvojen edessä minä sanon, etten valhettele.


Ef. 1:16 en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,

Eph 1:16. En lakkaa kiittämästä Jumalaa teidän edestänne, ajatellen aina teitä minun rukouksissani:

Fil. 1:8 Sillä Jumala on minun todistajani, kuinka minä teitä kaikkia ikävöitsen Kristuksen Jeesuksen sydämellisellä rakkaudella.

Phil 1:8. Sillä Jumala on minun todistajani, että minä sydämen pohjasta kaikkia teitä Jesuksessa Kristuksessa halajan,

2Tim. 1:3 Minä kiitän Jumalaa, jota esivanhemmistani asti palvelen puhtaalla omallatunnolla - samoinkuin minä lakkaamatta muistan sinua rukouksissani öin ja päivin,




10. aina rukouksissani anoen, että minä jo vihdoinkin, jos Jumala tahtoo, pääsisin tulemaan teidän tykönne.

10. Rukoillen aina minun rukouksissani, että minä saisin jollakin tavalla vihdoin joskus, jos Jumala tahtoo, onnellisen tien tulla teidän tykönne.



Ap. t. 19:21 Kun kaikki tämä oli tapahtunut, niin Paavali hengessä päätti kulkea Makedonian ja Akaian kautta ja matkustaa Jerusalemiin ja sanoi: Käytyäni siellä minun pitää nähdä myös Rooma.


Room. 15:23 Mutta koska minulla nyt ei enää ole tilaa näissä paikkakunnissa ja kun jo monta vuotta olen halunnut tulla teidän tykönne,

Rom 15:23. Mutta nyt, ettei minulla ole näissä maakunnissa enempi siaa ja minä olen jo monta vuotta halainnut teidän tykönne tulla,


1 Tess. 2:18. Sen tähden tahdoimme me tulla teidän tykönne, (minä Paavali,) kerran ja kaksi, mutta saatana esti meitä.

1Tess. 3:10 Öin ja päivin me mitä hartaimmin rukoilemme saadaksemme nähdä teidän kasvonne ja täyttää sen, mitä teidän uskostanne puuttuu.

1 Tess. 3:10. Yötä ja päivää rukoillen ahkerasti, että me teidän kasvonne näkisimme* ja täyttäisimme, mitä teidän uskostanne puuttuu.



11. Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte,

11. Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, että minä jotain hengellistä lahjaa teille jakaisin, että te vahvistetuksi tulisitte,



Room. 15:29 ja minä tiedän, että tullessani teidän tykönne tulen Kristuksen täydellinen siunaus mukanani.




12. se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun.

12. Se on, että minä saisin ynnä teidän kanssanne lohdutuksen*, uskon kautta, joka meillä keskenämme on, sekä teidän että minun.



Room. 15:32 niin että minä, jos Jumala niin tahtoo, ilolla saapuisin teidän tykönne ja virkistyisin teidän seurassanne.

Rom 15:32. Että minä ilolla teidän tykönne tulisin Jumalan tahdon kautta*, ja minuani ynnä teidän kanssanne virvoittaisin.

Tit. 1:4 Tiitukselle, oikealle pojalleni yhteisen uskomme perusteella. Armo ja rauha Isältä Jumalalta ja meidän Vapahtajaltamme Kristukselta Jeesukselta!




13. Ja minä en tahdo, veljet, teiltä salata, että jo monesti olen päättänyt tulla teidän tykönne saadakseni jonkin hedelmän teidänkin keskuudestanne, niinkuin muidenkin pakanain, mutta olen ollut estetty tähän saakka.

13. Mutta en minä tahdo salata teiltä, rakkaat veljet, että minä olen usein aikonut tulla teidän tykönne, (ja olen tähän asti estetty*) että minä teidänkin seassanne jonkun hedelmän saisin, niin kuin muidenkin pakanain seassa.



Joh. 4:36 Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita.


Room. 15:22 Sentähden olenkin niin usein ollut estetty tulemasta teidän tykönne.

Rom 15:22. Sen tähden myös minä olen usein estetty teidän tykönne tulemasta.

1Tess. 2:18 Sentähden olemme tahtoneet tulla teidän tykönne, minä, Paavali, puolestani, en vain kerran, vaan kahdestikin, mutta saatana on meidät estänyt.




14. Kreikkalaisille ja barbaareille, viisaille ja tyhmille minä olen velassa;

14. Minä olen velkapää* Grekiläisille ja muukalaisille, viisaille ja tyhmille.



1Kor. 9:16 Sillä siitä, että julistan evankeliumia, ei minulla ole kerskaamista; minun täytyy se tehdä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!

1 Kor. 9:16. Mutta että minä evankeliumia saarnaan, niin ei minun tarvitse siitä öykätä; sillä minun tulee se tehdä*. Voi minua, ellen minä evankeliumia ilmoita!


2 Kor.11:28. Ilman niitä mitkä muutoin tapahtuvat, nimittäin, että minua joka päivä vaivataan ja pidän surun kaikista seurakunnista.



15. omasta puolestani minä siis olen altis teillekin, Roomassa asuvaisille, julistamaan evankeliumia.

15. Sen tähden niin paljo kuin minussa on, olen minä teillekin, jotka Roomissa olette, valmis evankeliumia saarnaamaan.

16. Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.

16. Sillä en minä häpee* Kristuksen evankeliumia; sillä se on Jumalan voima+ itse kullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin Juudalaiselle, niin myös Grekiläiselle.



Ps. 40:10-11 Minä julistan vanhurskautta suuressa seurakunnassa; katso, en minä sulje huuliani. Sinä, Herra, sen tiedät.


11. Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi; minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.

Ps 40:11. En minä salaa vanhurskauttas sydämessäni: minä puhun sinun totuudestas ja autuudestas: en minä peitä laupiuttas ja vakuuttas suuressa seurakunnassa.

Ps. 119:40 Katso, minä ikävöitsen sinun asetuksiasi; virvoita minua vanhurskaudellasi.


Mark. 8:38 Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.


Ap. t. 3:26 Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne.


Ap. t. 13:46 Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen.

Ap. T 13:46. Niin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkiasti ja sanoivat: teille piti ensin Jumalan sanaa puhuttaman*; vaan että te sen hylkäätte ja luette itsenne mahdottomaksi ijankaikkiseen elämään, katso, niin me käännymme pakanain tykö+.

1Kor. 1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

1 Kor. 1:18. Sillä se puhe rististä on niille hulluus*, jotka kadotetaan; mutta meille, jotka autuaaksi tulemme, on se Jumalan voima+.

1Kor. 1:24 mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.


2Tim. 1:8 Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa,

2 Tim 1:8. Sen tähden älä häpeä meidän Herran Jesuksen Kristuksen todistusta* eikä minua+, joka hänen vankinsa olen; vaan ole osallinen evankeliumin vaivassa, Jumalan voiman jälkeen,



17. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta.

17. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan* uskosta uskoon+, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta.



Jer. 23:6 Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: 'Herra on meidän vanhurskautemme.'


Hab. 2:4 Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa.

Hab 2:4. Mutta joka sitä vastaan on, ei hänen sielunsa pidä menestymän; sillä vanhurskas on elävä uskostansa.

Joh. 3:36 Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.


Room. 3:21-22 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,

Rom 3:21. Mutta nyt on se vanhurskaus, joka Jumalan* edessä kelpaa, ilman lakia julistettu, lain ja prophetain kautta todistettu+;

22. se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.


Gal. 3:11 Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska vanhurskas on elävä uskosta.

Gal 3:11. Mutta ettei kenkään vanhurskaaksi tule Jumalan edessä lain kautta*, se on tiettävä; sillä vanhurskaan pitää elämän uskosta+.

Fil. 3:9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;

Phil 3:9. Ja hänessä löydettäisiin, ettei minun vanhurskauteni laista olisi, vaan joka tulee uskosta Kristuksen päälle, nimittäin se vanhurskaus, joka Jumalalta uskolle omistetaan,

Hebr. 10:38 mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen.

Hebr 10:38. Mutta vanhurskas elää uskosta*: ja joka välttää, siihen ei minun sieluni mielisty.



18. Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,

18. Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaiken ihmisten jumalattomuuden ja vääryyden tähden, jotka totuuden vääryydessä pitävät.



Ef. 5:6 Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia;


Kol. 3:6 sillä niiden tähden tulee Jumalan viha,




19. sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.

19. Sen tähden se, mikä taidetaan Jumalasta tuta, on heille tiettävä*; sillä Jumala ilmoitti sen heille.



Joh. 1:9 Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.



Ap. T 14:15.etc. Ja sanoen: miehet, miksi te tätä teette? Mekin olemme ihmiset, puuttuvaiset kuin tekin*. Ja me saarnaamme teille evankeliumia, että te näistä turhista kääntyisitte elävän Jumalan tykö, joka teki taivaan, ja maan, ja meren, ja kaikki mitä niissä on+,

Ap. t. 14:17 ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla.


Ap. t. 17:24 Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,

Ap. T 17:24. Jumala, joka maailman teki ja kaikki mitä siinä on*, joka on taivaan ja maan Herra, ei hän asu käsillä rakennetuissa templeissä+,

Ap. t. 17:27 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;


Room. 2:14-15 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki


15. ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä -




20. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

20. Sillä hänen näkymättömät menonsa, nimittäin, ijankaikkinen voimansa ja jumaluutensa nähdään hamasta maailman luomisesta, jotka ymmärretään niistä, jotka tehdyt ovat*: ettei he taitaisi itseänsä syyttömiksi sanoa.



Job 12:7-9 Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;


8. tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle.


9. Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt,


Ps. 19:2 Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.

Ps 19:2.etc. Taivaat ilmoittavat Jumalan kunnian, ja vahvuus* julistaa hänen kättensä teot.

Ps. 19:4 Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi.



Ps 148:3.etc. Kiittäkäät häntä aurinko ja kuu: kiittäkäät häntä kaikki kirkkaat tähdet.

Jes. 40:21 Ettekö te tiedä, ettekö kuule, eikö teille ole alusta asti ilmoitettu, ettekö ole maan perustuksista vaaria ottaneet?


Jes. 40:26 Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois.



Ap. T 14:17. Vaikka ei hän itsiänsä antanut olla ilman todistusta, tehden hyvää, antain meille taivaasta sateen ja hedelmälliset ajat, täyttäin meidän sydämemme rualla ja ilolla.


Ap. T 17:26. Ja hän on tehnyt kaiken ihmisten sukukunnan yhdestä verestä kaiken maan piirin päälle asumaan, ja määräsi aivotut ajat ja heidän asumisensa rajat:


Ap. T 17:27. Että heidän piti Jumalaa etsimän, jos he hänen taitaisivat tuta ja löytää; vaikka ei hän tosin ole kaukana yhdestäkään meistä.

Hebr. 11:3 Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.




21. koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

21. Että he tunsivat Jumalan, ja ei ylistäneet häntä niin kuin Jumalaa eikä kiittäneet, vaan vilpistelivät omissa ajatuksissansa, ja heidän järjetöin sydämensä on pimennyt.



Ef. 4:17 Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa,

Eph 4:17. Niin minä nyt sanon ja todistan Herrassa, ettette silleen vaella niin kuin muut pakanat vaeltavat mielensä tyhmyydessä,


Eph 4:18. Joiden ymmärrys pimitetty on ja ovat vieraantuneet siitä elämästä, joka Jumalasta on, tyhmyyden kautta, joka heissä on, ja heidän sydämensä kovuuden kautta,



22. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet.

22. Kuin he itsensä viisaiksi luulivat, niin he ovat tyhmiksi tulleet,



Jer. 10:14 Järjetön on jokainen ihminen, tietoa vailla, häpeän saa jokainen kultaseppä veistetystä kuvasta, petosta on hänen valamansa kuva, eikä niissä henkeä ole.


1Kor. 1:20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?

1 Kor. 1:20. Missä on viisas? missä on kirjanoppinut? missä tämän maailman tutkia on*? Eikö Jumala ole tämän maailman viisautta hulluudeksi tehnyt+?



23. ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.

23. Ja ovat katoomattoman Jumalan kunnian muuttaneet katoovaisen ihmisen ja lintuin ja neljäjalkaisten ja matelevaisten kuvan muotoiseksi.



5 Moos. 4:15-18 Ottakaa siis itsestänne tarkka vaari - sillä te ette sinä päivänä, jona Herra puhui teille tulen keskeltä Hoorebilla, nähneet hänestä minkäänkaltaista muotoa -

5 Mos 4:15. Varjelkaat siis sielujanne sangen visusti; sillä ette ole yhtäkään kuvaa nähneet sinä päivänä, jona Herra puhui teille, keskeltä tulta, Horebissa,

16. ettette menettele kelvottomasti ettekä tee itsellenne jumalankuvaa, ette minkään muotoista patsasta, ette miehen tai naisen kuvaa,


17. ette maan päällä liikkuvan nelijalkaisen eläimen kuvaa, ette taivaan alla lentävän siivekkään linnun kuvaa,


18. ette maassa matelevaisen kuvaa ettekä vesissä maan alla olevan kalan kuvaa;


1 Kun. 11:4-5 Ja kun Salomo vanheni, taivuttivat hänen vaimonsa hänen sydämensä seuraamaan muita jumalia, niin ettei hän antautunut ehyin sydämin Herralle, Jumalallensa, niinkuin hänen isänsä Daavidin sydän oli ollut.


5. Niin Salomo lähti seuraamaan Astartea, siidonilaisten jumalatarta, ja Milkomia, ammonilais-iljetystä.


1 Kun. 12:28-29 Mietittyään asiaa kuningas teetti kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.


29. Ja hän pystytti toisen Beeteliin, ja toisen hän asetti Daaniin.


2 Kun. 17:29 Mutta kukin kansa teki itselleen omat jumalansa, ja he panivat ne samarialaisten rakentamiin uhrikukkula-temppeleihin, kukin kansa niissä kaupungeissa, joissa se asui.

2 Kun K. 17:29. Mutta jokainen kansa teki itsellensä erinomaiset jumalat, ja panivat ne korkeusten huoneisiin, jotka Samarialaiset tehneet olivat: jokainen kansasta omassa kaupungissansa, jossa he asuivat.

Ps. 106:19-20 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;


20. he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.

Ps 106:20. Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.

Jes. 40:18-19 Keneenkä siis te vertaatte Jumalan, ja minkä muotoiseksi te hänet teette?

Jes 40:18. Keneenkä te tahdotte verrata Jumalaa*? eli mitä kuvaa te tahdotte hänelle tehdä?

19. Jumalankuvanko? - Sen valaa valaja, ja kultaseppä kullalla päällystää, sepittää sille hopeaketjut.


Jer. 2:11 Onko mikään pakanakansa vaihtanut jumalia, vaikka ne eivät olekaan jumalia? Mutta minun kansani on vaihtanut kunniansa siihen, josta ei apua ole.

Jer 2:11. Muuttavatko pakanat jumaliansa? vaikka ei ne jumalat olekaan; ja kuitenkin minun kansani on muuttanut kunniansa kelvottomaan.

Viis 14:8 Mutta käsillä tehty olkoon kirottu, niin hyvin se itse kuin sen tekijä; jälkimmäinen, koska hän on sen tehnyt, edellinen, koska sitä kutsutaan jumalaksi, vaikka se on katoavainen kappale.


Viis 14:11 Sentähden tulee kosto myös pakanain epäjumalille, koska ne ovat tulleet kauhistukseksi Jumalan luomakunnassa ja langetukseksi ihmisten sieluille ja paulaksi ymmärtämättömien jaloille.



Viis 12:24. Sillä he olivat niin peräti syvälle tulleet erhetykseen, että he myös pitivät ne pedot, joita heidän vihollisensa katsoivat ylön, jumalinansa, petetyt niin kuin taitamattomat lapset.

Ap. t. 17:29 Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.

Ap. T 17:29. Koska me siis Jumalan sukua olemme, niin ei meidän pidä luuleman, että Jumala on kullan eli hopian eli kiven kaltaisen kuvan kaltainen, joka ihmisen taidon ja ajatuksen jälkeen on kaivettu.



24. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,

24. Sen tähden on myös Jumala heidät laskenut* sydämensä himoihin, saastauteen, häpäisemään keskenänsä omaa ruumistansa,



Ps. 81:13 Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.

Ps 81:13. Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.

Ap. t. 14:16 Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä;

Ap. T 14:16. Joka entisillä ajoilla antoi kaikki pakanat vaeltaa omilla teillänsä.

1Kor. 6:18 Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan.


Ef. 4:19 ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa.



2 Tess. 2:11. Sen tähden on Jumala heille lähettävä väkevän eksytyksen*, niin että he valheen uskovat:

1 Piet. 4:3 Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.




25. nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.

25. Jotka Jumalan totuuden ovat valheeksi muuttaneet ja ovat kunnioittaneet ja palvelleet enemmän luontokappaletta kuin Luojaa, joka on siunattu ijankaikkisesti, amen!

26. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;

26. Sen tähden on Jumala heidät antanut ylön häpiällisiin himoihin, että myös heidän vaimonsa ovat muuttaneet luonnollisen tavan luontoa vastaan,



3 Moos. 18:23-24 Älä sekaannu mihinkään eläimeen, ettet siten itseäsi saastuttaisi. Älköönkä nainen tarjoutuko eläimelle pariutuaksensa sen kanssa; se on iljettävyys.

3 Mos 18:23. Ei sinun pidä myös eläimen kanssa makaaman, ettes itsiäs sen kanssa saastuttaisi. Ja ei yksikään vaimo pidä eläimeen ryhtymän, yhdistymään sen kanssa; sillä se on kauhistus.

24. Älkää saastuttako itseänne millään näistä, sillä näillä kaikilla ovat itsensä saastuttaneet ne kansat, jotka minä karkoitan teidän tieltänne.

Eph 5:11. Älkäät olko osalliset* pimeyden hedelmättömissä töissä+, vaan paremmin nuhdelkaat.

Ef. 5:11-12 älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä.

Eph 5:12. Sillä mitä salaa heiltä tapahtuu, se on häpiä sanoakin;

12. Sillä häpeällistä on jo sanoakin, mitä he salassa tekevät;


1Tess. 4:5 ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne;


Juud. 1:10 Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä.




27. samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.

27. Niin myös miehet ovat antaneet ylön vaimon luonnollisen pitämisen, toinen toisensa puoleen himoissansa palaneet, miehet miesten kanssa* riettauden tehneet ja saaneet, niinkuin pitikin, eksymisensä palkan itsessänsä.



1 Moos. 19:5 Ja he huusivat Lootia sanoen hänelle: "Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi yöllä? Tuo heidät tänne meidän luoksemme, ryhtyäksemme heihin."


3 Moos. 18:22 Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.

3 Mos 18:22. Ei sinun pidä miehenpuolen kanssa makaaman, niinkuin vaimon kanssa; sillä se on kauhistus.

3 Moos. 20:13 Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset.


1Kor. 6:9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,




28. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.

28. Ja niin kuin ei he tahtoneet Jumalaa tuta, niin Jumala laski heidät häijyyn mieleen tekemään niitä, mitä ei sovi tehdä,

29. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;

29. Täynnänsä kaikkea vääryyttä, salavuoteutta, koiruutta, ahneutta, pahuutta: täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahan suomuutta:



Gal. 5:19-219. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,


20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,


21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.


Tit. 3:3 Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.




30. ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,

30. Korvankuiskutteliat, panetteliat, Jumalaa vihaajat, häpäisiät, ylpiät öykkärit, pahain neuvoin pesät, vanhemmillensa tottelemattomat,



Sananl. 24:8 Jolla on pahanteko mielessä, sitä juonittelijaksi sanotaan.


2Tim. 3:2-3 Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,


3. rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,




31. vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;

31. Tomppelit, liiton rikkojat, haluttomat, sovittamattomat, armottomat.

32. jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.

32. Jotka Jumalan oikeuden tietävät, (että ne, jotka näitä tekevät, ovat kuoleman ansainneet) ei ainoastaan niitä tee, mutta myös suostuvat niihin, jotka niitä tekevät.



Ps. 50:18 Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.

Hos 7:3. He ilahuttavat kuninkaan pahuudellansa ja päämiehet valheellansa.

Room. 6:21 Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.




 

Valitse
luku

1 2 3
4 5 6
7 8 9
10 11 12
13 14 15
16