27 luku

Jeesus annetaan Pilatuksen käsiin 1, 2 Juudas hirttäytyy 3 – 5; veren hinnalla ostetaan savenvalajan pelto 6 – 10 Jeesus tunnustaa olevansa kuningas 11 – 14; Pilatus päästää irti Barabbaan ja luovuttaa Jeesuksen ristiinnaulittavaksi 15 – 26 Jeesusta pilkataan 27 – 31; hänet ristiinnaulitaan 32 – 44; hän antaa henkensä 45 – 56, ja hänet haudataan 57 – 61 Hautaa vartioidaan 62 – 66.

1 Mutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet;

1 Aamun tultua kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvoa Jeesusta vastaan tappaakseen Hänet.

1. Mutta kuin aamu tuli, pitivät kaikki pappein päämiehet ja kansan vanhimmat neuvoa Jesusta vastaan, häntä kuolettaaksensa,

1. Mutta huomeneldain pidit caicki Pappein päämiehet ja Canssan wanhimmat neuwo Jesusta wastan händä cuolettaxens.

1. MUtta Homeneltan pidit caiki Pappein pämiehet ia Canssan Wanhimat neuuo Iesusta wastan/ että he saisit henen coletta. (Mutta huomeneltain pidit kaikki pappein päämiehet ja kansan wanhimmat neuwoa Jesusta wastaan/ että he saisit hänen kuolettaa.)

2 ja he sitoivat hänet ja veivät pois ja antoivat hänet maaherran, Pilatuksen, käsiin.

2 He sitoivat Hänet, veivät pois ja luovuttivat Hänet maaherra (Pontius) Pilatukselle.

2. Ja sitoivat hänen, menivät pois ja ylönantoivat hänen maaherralle Pontius Pilatukselle.

2. Ja sidoit hänen weit pois ja ylönannoit hänen MaanHerralle Pontius Pilatuxelle.

2. Ja sidhoit henen/ poisweit/ ia ylenannoit henen waldamiehelle Pontio Pilato. (Ja sidoit hänen/ pois weit/ ja ylenannoit hänen waltamiehelle Pontius Pilatukselle.)

3 Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille

3 Kun sitten Juudas, Hänen kavaltajansa näki, että Hänet oli tuomittu, toi hän katuen takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille

3. Kuin Juudas, joka hänen petti, näki hänen kuolemaan tuomituksi, katui hän, ja toi jälleen ne kolmekymmentä hopiapenninkiä pappein päämiehille ja vanhimmille,

3. Cosca Judas joca hänen petti näki hänen cuolemaan duomituxi catui hän ja toi jällens ne colmekymmendä hopiapenningitä Pappein päämiehille ja wanhimmille ja sanoi:

3. Coska nyt Judas/ ioca henen petti näki että hen oli colemaa' domittu/ nin hen catui/ Ja iellenstoi ne colmekymende Hopia peningit Pappein pämiehille ia Wanhimille/ ia sanoi/ (Koska nyt Judas/ joka hänen petti näki että hän oli kuolemaan tuomittu/ niin hän katui/ Ja jällens toi ne kolmekymmentä hopeapenningitä pappein päämiehille ja wanhimmille/ ja sanoi/)

4 ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren". Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi."

4 ja sanoi: "Tein synnin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta he sanoivat: "Mitä se meille kuuluu? Katso itse eteesi."

4. Sanoen: minä pahasti tein, että minä petin viattoman veren. Mutta he sanoivat: mitä meidän siihen tulee? katso itsiäs.

4. Minä pahasti tein että minä petin wiattoman weren. Nijn he sanoit: Mitä meidän sijhen tule? cadzo idzes.

4. Mine pahasti tein että mine wighattoman weren pettenyt olen. Nin he sanoit/ Mite meiden sihen tule? Catzo sinuas. (Minä pahasti tein että minä wiattoman weren pettänyt olen. Niin he sanoit/ Mitä meidän siihen tulee? Katso sinuas.)

5 Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.

5 Viskattuaan hopearahat temppeliin hän lähti sieltä, meni pois ja hirtti itsensä.

5. Ja hän heitti hopiapenningit templiin, läksi sieltä, meni pois ja hirtti itsensä.

5. Ja hän heitti hopiapenningit Templijn läxi sieldä meni pois ja hirtti idzens.

5. Ja hen heitti ne Hopia peningit Templijn/ keui sielde/ ia meni pois ia hirtti itzens noralla. (Ja hän heitti ne hopeapenningit templiin/ käwi sieltä/ ja meni pois ja hirtti itsensä nuoralla.)

6 Niin ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: "Ei ole luvallista panna näitä temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta".

6 Mutta ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat; "Ei ole luvallista panna näitä temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta."

6. Mutta pappein päämiehet ottivat hopiapenningit ja sanoivat: ei näitä sovi panna uhriarkkuun; sillä se on veren hinta.

6. Mutta Pappein päämiehet otit hopiapenningit ja sanoit: ei näitä sowi panna uhriarckun sillä se on weren hinda.

6. Mutta Pappein pämiehet otit hopia peningit ia sanoit/ Ei soui neite panna wffriarckon/ sille se on weren hinda. (Mutta pappein päämiehet otit hopeapenningit ja sanoit/ Ei sowi näitä panna uhriarkkuun/ sillä se on weren hinta.)

7 Ja neuvoteltuaan he ostivat niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi.

7 Neuvoteltuaan he ostivat niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi.

7. Niin he pitivät neuvoa, ja ostivat niillä savenvalajan pellon, vierasten hautaamiseksi.

7. Nijn he pidit neuwo ja ostit nijllä sawenwalajan pellon wierasten hautamisexi.

7. Nin he pidhit neuuo/ ia ostit nijlle yhden Sawenualaian pellon/ Pilagrimein Hautamisexi. (Niin he pidit neuwoa/ ja ostit niillä yhden sawenwalajan pellon/ pilagrimein (wieraiden) hautaamiseksi)

8 Sentähden sitä peltoa vielä tänäkin päivänä kutsutaan Veripelloksi.

8 Sen vuoksi sitä peltoa on tähän päivään asti kutsuttu Veripelloksi,

8. Sentähden se pelto on kutsuttu tähän päivään asti veripelloksi.

8. Sentähden se peldo cudzutan wielä tähän päiwän asti weripelloxi.

8. Senteden se pelto cutzutan wiele tehen peiwen asti/ Weripelloxi. (Sentähden se pelto kutsutaan wielä tähän päiwään asti/ Weripelloksi.)

9 Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: "Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan siitä arvioidusta miehestä, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet,

9 silloin toteutui, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan välityksellä, joka sanoo: "He ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan siitä arvioidusta, jonka Israelin lapset olivat arvioineet,

9. Silloin täytettiin se mikä sanottu oli Jeremias prophetalta, joka sanoo: ja he ottivat kolmekymmentä hopiapenninkiä, sen arvatun hinnan, jonka he arvasivat Israelin lapsilta,

9. Silloin täytettin se cuin sanottu oli Jeremialda Prophetalda joca sanoi:

9. Silloin teutettin se quin sanottu oli lepitze Jeremian Prophetan/ ioca sanoi/ (Silloin täytettin se kuin sanottu oli läwitse Jeremian prophetan/ joka sanoi/)

10 ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niinkuin Herra oli minun kauttani käskenyt".

10 ja antoivat ne savenvalajan pellosta,* niin kuin Herra oli minua käskenyt."

10. Ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niinkuin Herra on minun käskenyt.

10. Ja he otit colmekymmendä hopiapenningitä jolla se myyty maxettin jonga he ostit Israelin lapsilda ja annoit sawenwalajan pellosta nijncuin Herra on minun käskenyt.

10. Ja he otit colmekymende Hopia penningite/ iolla se myyty maxettijn/ Jonga he ostit Israelin lapsilda/ ia annoit ne Sauenwalaian pellosta/ ninquin HERRA ombi minun keskenyt. (Ja he otit kolmekymmentä hopeapenninkiä/ jolla se myyty maksettiin/ Jonka he ostit Israelin lapsilta/ ja annoit ne sawenwalajan pellosta/ niinkuin HERRA ompi minun käskenyt.)

11 Mutta Jeesus seisoi maaherran edessä. Ja maaherra kysyi häneltä sanoen: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Niin Jeesus sanoi: "Sinäpä sen sanot".

11 Mutta Jeesus seisoi maaherran edessä. Ja maaherra kysyi Häneltä sanoen: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Niin Jeesus vastasi hänelle: "Sinä sanot."

11. Mutta Jesus seisoi maaherran edessä. Niin maaherra kysyi häneltä, sanoen: oletkos sinä Juudalaisten kuningas? Jesus sanoi hänelle: sinäpä sen sanot.

11. Mutta Jesus seisoi MaanHerran edesä nijn MaanHerra kysyi hänelle sanoden: oletcos Judalaisten Cuningas?

11. Mutta Iesus seisoi Waldamiehen edhese/ Nin kysyi waldamies henelle sanoden/ Oleckos se Judasten Kuningas? (Mutta Jesus seisoi waltamiesten edessä/ Niin kysyi waltamies häneltä sanoen/ Oletkos se Judasten kuningas?)

12 Ja kun ylipapit ja vanhimmat häntä syyttivät, ei hän mitään vastannut.

12 Ja kun ylipapit ja vanhimmat Häntä syyttivät, Hän ei vastannut mitään.

12. Ja kuin hänen päällensä kannettiin pappein päämiehiltä ja vanhimmilta, ei hän mitään vastannut.

12. Jesus sanoi hänelle: sinäpä sen sanot. Ja cuin hänen päällens cannettin Pappein päämiehildä ja wanhimmilda ei hän mitän wastannut.

12. Nin sanoi Iesus henelle/ Sinepe sen sanot. Ja quin henen pälens cannetijn Pappein pämiehilde/ ia wanhimilda ei hen miteken wastanut. (Niin sanoi Jesus hänelle/ Sinäpä sen sanoit. Ja kuin hänen päällensä kannettiin pappein päämiehiltä/ ja wanhimmilta ei hän mitäkään wastannut.)

13 Silloin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?"

13 Silloin Pilatus sanoi Hänelle: "Etkö kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?"

13. Silloin sanoi Pilatus hänelle: etkös kuule, kuinka paljon he sinua vastaan todistavat?

13. Silloin sanoi Pilatus hänelle: etkös cuule cuinga cowasti he sinun päälles candawat?

13. Silloin sanoi Pilatus henelle/ Etkös cwle quin monda todhistosta he sinun wastas sanouat? (Silloin sanoi Pilatus hänelle/ Etkös kuule kuin monta todistusta he sinun wastaan sanowat?)

14 Mutta hän ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä, niin että maaherra suuresti ihmetteli.

14 Mutta Hän ei vastannut hänelle yhteenkään kysymykseen, niin että maaherra suuresti ihmetteli.

14. Ja ei hän vastannut häntä yhtäkään sanaa, niin että maaherra suuresti ihmetteli.

14. Ja ei hän wastannut händä yhtäkän sana nijn että MaanHerrakin suurest ihmetteli.

14. Ja ei hen wastanut hende ychteken sana/ nin että mös Waldamies sangen imechteli. (Ja ei hän wastannut häntä yhtäkään sanaa/ niin että myös waltamies sangen ihmetteli.)

15 Oli tapana, että maaherra juhlan aikana päästi kansalle yhden vangin irti, kenenkä he tahtoivat.

15 Maaherralla oli tapana juhlan aikana päästää kansalle irti yksi vanki, se, jonka he tahtoivat.

15. Mutta juhlana oli maaherra tottunut päästämään kansalle jonkun vangin irralle, jonka he tahtoivat.

15. Mutta Juhlana oli MaanHerra tottunut päästämän Canssalle jongun fangin irralle jonga he tahdoit.

15. Mutta Juhlana oli Waldamies tottunut pästämen Canssalle yhde' Fangin irdhalle ionga he tachtoit. (Mutta juhlana oli waltamies tottunut päästämään kansalle yhden wangin irralle jonka he tahtoit.)

16 Ja heillä oli silloin kuuluisa vanki, jota sanottiin Barabbaaksi.

16 Heillä oli silloin kuuluisa vanki nimeltä Barabbas.

16. Niin oli heillä silloin yksi kuuluisa vanki sidottuna, joka kutsuttiin Barabbas.

16. Nijn oli heillä silloin yxi cuuluisa fangi sidottuna joca cudzuttin Barrabas.

16. Nin oli henellä silloin yxi cwluisa Fangi sidottuna/ ioca cutzuttin Barrabas. (Niin oli hänellä silloin yksi kuuluisa wanki sidottuna/ joka kutsuttiin Barrabas.)

17 Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: "Kummanko tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?"

17 Heidän ollessaan nyt koolla Pilatus sanoi heille: "Kumman tahdotte, että päästän teille, Barabbaan vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?"

17. Kuin he siis koossa olivat, sanoi Pilatus heille: kumman te tahdotte, että minä päästän teille? Barabbaan, taikka Jesuksen, joka kutsutaan Kristus?

17. Ja cosca he coosa olit sanoi Pilatus heille: cumman te tahdotte että minä päästän teille Barraban taicka Jesuxen joca cudzutan Christus?

17. Ja coska he sijs cokonut olit/ sanoi Pilatus heille/ Cumman te tahdotta että mine lasken teillen irdhalle/ Barrabam taicka Iesusen/ ioca cutzutan Christus? (Ja koska he siis kokoonnut olit/ sanoi Pilatus heille/ Kumman te tahdotte että minä lasken teillen irralle/ Barrabaan taikka Jesuksen/ joka kutsutaan Kristus?)

18 Sillä hän tiesi, että he kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä.

18 Sillä hän tiesi, että he kateudesta olivat luovuttaneet Hänet.

18. Sillä hän tiesi, että he hänen kateuden tähden olivat antaneet ylön.

18. Sillä hän tiesi että he hänen cateuden tähden olit ylönandanet.

18. Sille hen tiesi että he henen cateudhen tehden olit ylenandaneet. (Sillä hän tiesi että he hänen kateuden tähden olit ylen antaneet.)

19 Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: "Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä".

19 Mutta hänen istuessaan tuomarinistuimella hänen vaimonsa lähetti sanomaan hänelle: "Älä ensinkään puutu tuohon vanhurskaaseen mieheen, sillä olen tänään unessa paljon kärsinyt Hänen tähtensä."

19. Mutta kuin hän tuomio-istuimelle istui, lähetti hänen emäntänsä hänen tykönsä, sanoen: älä sinä mitään tee sille vanhurskaalle; sillä minä olen paljon kärsinyt tänäpänä unessani hänen tähtensä.

19. Mutta cuin hän duomio istuimelle istui lähetti hänen emändäns hänen tygöns ja käski hänelle sanoa: älä sinä mitän tee sille wanhurscalle: sillä minä olen paljo kärsinyt tänäpän unesani hänen tähtens.

19. Mutta quin hen Domiostolin päle istui/ lehetti henen Emendens henen tygens/ ia käski henelle sanoa/ Ele sine miten teghe sille wanhurskalle/ Sille mine olen palio kerssinyt tenepene wnesani/ henen tehdens. (Mutta kuin hän tuomiotuolin päälle istui/ lähetti hänen emäntänsä hänen tykönsä/ ja käski hänelle sanoa/ Älä sinä mitään tee sille wanhurskaalle/ Sillä minä olen paljon kärsinyt tänäpänä unessani/ hänen tähtensä.)

20 Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen.

20 Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa* anomaan Barabbasta ja surmauttamaan Jeesuksen.

20. Mutta pappein päämiehet ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta Jesusta hukkaamaan.

20. Mutta Pappein päämiehet ja wanhimmat yllytit Canssa anoman Barrabast mutta Jesusta huckaman.

20. Mutta ne Pappein pämiehet ia ne Wanhimat yllytit Canssan anoman Barrabast/ mutta Iesusta huckaman. (Mutta ne pappein päämiehet ja ne wanhimmat yllytit kansan anomaan Barrabasta/ mutta Jesusta hukkaaman.)

21 Ja maaherra puhui heille ja sanoi: "Kummanko näistä kahdesta tahdotte, että minä teille päästän?" Niin he sanoivat: "Barabbaan".

21 Maaherra alkoi taas puhua ja sanoi heille: "Kumman näistä kahdesta tahdotte, että päästän teille?" Niin he sanoivat: "Barabbaan."

21. Niin vastasi maaherra ja sanoi heille: kumman näistä kahdesta te tahdotte, että minä päästän teille? mutta he sanoivat: Barabbaan.

21. Nijn wastais MaanHerra ja sanoi heille: cumman näistä cahdesta te tahdotte että minä päästän teille?

21. Nin wastasi Waldamies ia sanoi heille/ Cumman neiste cahdesta te tahdotta että mine lasken teille irdhalle? Mutta he sanoit/ Barrabam. (Niin wastasi waltamies ja sanoi heille/ Kumman näistä kahdesta te tahdotte että minä lasken teille irralle? Mutta he sanoit/ Barraban.)

22 Pilatus sanoi heille: "Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" He sanoivat kaikki: "Ristiinnaulittakoon!"

22 Pilatus sanoi heille: "Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" He kaikki sanoivat hänelle: "Naulittakoon ristiin!"

22. Pilatus sanoi heille: mitä siis minun pitää tekemän Jesukselle, joka kutsutaan Kristus? Sanoivat he kaikki hänelle: ristiinnaulittakaan.

22. Mutta he sanoit: Barraban. Pilatus sanoi heille: mitästä sijs minun pitä tekemän Jesuxelle joca cudzutan Christus? Sanoit he caicki hänelle: Ristinnaulittacan.

22. Pilatus sanoi heille/ Miteste sijs minun pite tekemen Iesusest/ ioca cutzutan Christus? Sanoit he caiki henelle/ Ristinnaulitakan. (Pilatus sanoi heille/ Mitä tästä siis minun pitää tekemän Jesuksesta/ joka kutsutaan Kristus? Sanoit he kaikki hänelle/ Ristiinnaulittakaan.)

23 Niin maaherra sanoi: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?" Mutta he huusivat vielä kovemmin sanoen: "Ristiinnaulittakoon!"

23 Niin maaherra sanoi: "Mitä pahaa Hän sitten on tehnyt?" Mutta he huusivat vielä kovemmin sanoen: "Naulittakoon ristiin!"

23. Niin sanoi maaherra: mitä hän pahaa teki? Mutta he huusivat sitä enemmin ja sanoivat: ristiinnaulittakaan.

23. Nijn sanoi MaanHerra mitästä hän paha teki? Mutta he huusit sitä enämmin ja sanoit: Ristinnaulittacan.

23. Nin sanoi Waldamies/ Mite hen sijs teki? Mutta he hwdhit site enämin/ ia sanoit/ Ristinnaulitakan. (Niin sanoi waltamies/ Mitä hän siis teki? Mutta he huusit sitä enemmin/ ja sanoit/ Ristiinnaulittakaan.)

24 Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Viaton olen minä tämän (vanhurskaan) miehen vereen. Katsokaa itse eteenne."

24 Nähdessään, ettei mikään auta, vaan syntyy pikemmin meteli, Pilatus otti vettä ja pesi kätensä kansan edessä ja sanoi: "Olen viaton tämän (vanhurskaan) miehen vereen. Katsokaa eteenne."

24. Kuin Pilatus näki, ettei hän mitään auttaa taitanut, mutta enempi pauhina tuli, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan edessä, sanoen: viatoin olen minä tämän vanhurskaan vereen: katsokaat itsiänne.

24. Cosca Pilatus näki ettei mitän auttanut mutta enä huhu tuli otti hän wettä ja pesi kätens Canssan edes sanoden: wiatoin olen minä tämän wanhurscan wereen cadzocat teitän.

24. Coska nyt Pilatus näki ettei miteken auttanut/ mutta enämbi mässe tuli/ otti hen wedhen/ pesi kädhensä Canssan edhes/ sanoden/ Wighatoin mine olen temen Wanhurskan werest/ catzocat teiten. (Koska nyt Pilatus näki ettei mitäkään auttanut/ mutta enempi mässe tuli/ otti hän weden/ pesi kätensä kansan edessä/ sanoen/ Wiatoin minä olen tämän wanhurskaan werestä/ katsokaat teitän.)

25 Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle".

25 Kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon Hänen verensä meidän vastuullemme ja lastemme vastuulle."

25. Ja kaikki kansa vastasi ja sanoi: hänen verensä tulkaan meidän päällemme ja lastemme päälle.

25. Ja caicki Canssa wastais ja sanoi: hänen werens tulcan meidän päällem ja meidän lastem päälle:

25. Ja wastasi caiki Canssa/ ia sanoi/ Henen werens tulcan meiden pälen/ ia meiden lasten päle. (Ja wastasi kaikki kansa/ ja sanoi/ Hänen werensä tulkaan meidän päällen/ ja meidän lasten päälle.)

26 Silloin hän päästi heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.

26 Silloin hän päästi heille Barabbaan, mutta ruoskitti Jeesuksen ja luovutti Hänet ristiin naulittavaksi.

26. Silloin päästi hän heille Barabbaan; mutta Jesuksen, kuin hän hänen ruoskinut oli, antoi hän ylön ristiinnaulittaa.

26. Silloin päästi hän Barraban mutta Jesuxen andoi hän ruoskitta ja ristinnaulitta.

26. Silloin hen laski irdhalle Barrabam/ mutta Iesusen hen annoi rooskitta/ ia ylenannoi henen ristinnaulitta. (Silloin hän laski irralle Barrabaan/ mutta Jesuksen hän annoi ruoskittaa/ ja ylenantoi hänen ristiinnaulittaa.)

27 Silloin maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan palatsiin ja keräsivät hänen ympärilleen koko sotilasjoukon.

27 Silloin maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan palatsiin ja kokosivat Hänen luokseen koko sotilasosaston.

27. Silloin maaherran huovit veivät Jesuksen raastupaan, ja kokosivat hänen tykönsä kaiken joukon.

27. Silloin MaanHerran huowit otit Jesuxen Rastupan ja cocoisit hänen tygöns caiken joucon.

27. Silloin Waldamiehe' Houit otit Iesusen Radztuuas/ ia cokosit henen tygens caiken iouckon/ (Silloin waltamiehen howit otti Jesuksen raastuwassa/ ja kokosit hänen tykönsä kaiken joukon/)

28 Ja he riisuivat hänet ja panivat hänen päällensä tulipunaisen vaipan

28 Riisuttuaan Hänet, he panivat Hänen päälleen tulipunaisen päällysvaipan.

28. Ja kuin he olivat hänen riisuneet, puettivat he hänen purpuraiseen kaapuun,

28. Ja cuin he olit hänen rijsunet puetit he hänen Purpuraiseen Caapuun.

28. Ja quin he olit henen risuneet/ nin he pughetit henen Purpuraisen Capuun/ (Ja kuin he olit hänen riisuneet/ niin he puetit hänen purppuraiseen kaapuun/)

29 ja väänsivät orjantappuroista kruunun, panivat sen hänen päähänsä ja ruovon hänen oikeaan käteensä, polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä ja sanoivat: "Terve, juutalaisten kuningas!"

29 Sitten he väänsivät orjantappuroista kruunun, panivat sen Hänen päähänsä ja ruokokepin Hänen oikeaan käteensä. Polvistuen Hänen eteensä, he pilkkasivat häntä ja sanoivat: "Terve, juutalaisten kuningas."

29. Ja tekivät orjantappuroista kruunun ja panivat hänen päähänsä ja ruovon hänen oikiaan käteensä, ja kumarsivat polviansa hänen edessänsä, pilkkasivat häntä ja sanoivat: terve, Juudalaisten kuningas!

29. Ja panit orjantappuroista Cruunun hänen päähäns ja annoit ruogon hänen oikiaan käteens ja cumarsit polwians hänen edesäns ja pilckaisit händä ja sanoit: Terwe Judalaisten Cuningas.

29. ia orientappuroist wäthyn Crunon panit henen Päens päle/ ia Roghon annoit henen oikeaan käteens/ ia cumarsit poluians henen edhesens/ ia pilcasit hende/ ia sanoit/ Terue Judasten Kuningas. (Ja orjantappuroista wäännetyn kruunun panit hänen päänsä päälle/ ja ruowon annoit hänen oikeaan käteensä/ ja kumarsit polwiansa hänen edessänsä/ ja pilkkasit häntä/ ja sanoit/ Terwe Judasten kuningas.)

30 Ja he sylkivät häntä, ottivat ruovon ja löivät häntä päähän.

30 He myös sylkivät Hänen päälleen ja ottivat ruokokepin ja löivät Häntä päähän.

30. Ja kuin he olivat sylkeneet hänen päällensä, ottivat he ruovon ja löivät häntä päähän.

30. Ja cuin he olit sylkenet hänen päällens pilckaisit he händä otit ruogon ja löit händä päähän.

30. Ja quin he olit sylkeneet henen pällens/ pilcasit he hende/ otit Roghon/ ia löit henen pähens. (Ja kuin he olit sylkeneet hänen päällensä/ pilkkasit he häntä/ otit ruowon/ ja löit hänen päähänsä.)

31 Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä vaipan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi.

31 Pilkattuaan Häntä, he riisuivat Häneltä päällysvaipan, pukivat Hänet Hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät Hänet pois ristiinnaulittavaksi.

31. Ja sittekuin he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä kaapun, ja puettivat hänen omiin vaatteisiinsa, ja veivät hänen ristiinnaulittaa.

31. Ja sijtte cuin he olit händä pilcannet rijsuit he häneldä Caapun ja puetit hänen omijn waatteisins ja weit hänen ristinnaulitta.

31. Ja sijtte quin he olit hende pilcanuet/ nin he risuit henelde Capun/ ia pughetit henen omijn Waatteins/ ia poisweit henen ristinnaulitta. (Ja sitten kuin he olit häntä pilkanneet/ niin he riisuit häneltä kaawun/ ja puetit hänen omiin waatteihinsa/ ja poisweit hänen ristiinnaulittaa.)

32 Ja matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä.

32 Pois mennessään he tapasivat kyreneläisen miehen, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan Hänen ristiään.

32. Mutta kuin he menivät ulos, löysivät he yhden miehen Kyrenistä, nimeltä Simon: sen he vaativat hänen ristiänsä kantamaan.

32. Ja löysit yhden miehen Kyrenest joca cudzuttin Simon sen he waadit hänen ristiäns candaman.

32. Ja coska he wlgoskeuit/ leusit he yhden Miehen Kyrenest/ ioca cutzuttin Simon/ sen he waadhit henen ristiens candamahan. (Ja koska he uloskäwit/ löysit he yhden miehen Kyrenestä/ joka kutsuttiin Simon/ sen he waadit hänen ristiänsä kantamaan.)

33 Ja tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi, se on: pääkallon paikaksi;

33 Tultuaan Golgataksi kutsutulle paikalle — se merkitsee pääkallonpaikka —

33. Ja tulivat siihen paikkaan, joka kutsutaan Golgata, se on: pääkallon paikka.

33. Ja tulit sijhen paickan joca cudzutan Golgatha se on pääcalloin paicka.

33. Ja tulit sihen siaan/ quin cutzutan Golgatha/ se on * Päcalloin paicka. (ja tulit siihen sijaan/ kuin kutsutaan Golgatha/ se pääkalloin paikka.)

34 he tarjosivat hänelle juotavaksi katkeralla nesteellä sekoitettua viiniä; mutta maistettuaan hän ei tahtonut sitä juoda.

34 he antoivat Hänelle juotavaksi katkeralla nesteellä sekoitettua hapanviiniä*. Mutta maistettuaan sitä Hän ei tahtonut juoda.

34. He antoivat hänelle etikkaa juoda sapella sekoitettua; ja kuin hän maisti, niin ei hän tahtonut juoda.

34. Ja he annoit hänelle etickat juoda sapella secoitettua ja cuin hän maisti nijn ei hän tahtonut juoda.

34. Ja he annoit henelle Eticat ioodha sapella secoitettua/ Ja quin hen maisti/ ei hen tahdonut ioodha. (Ja he annoit hänelle etikat juoda sapella sekoitettua/ Ja kuin hän maisti/ ei hän tahtonut juoda.)

35 Ja kun he olivat hänet ristiinnaulinneet, jakoivat he keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa.( jotta täyttyisi, minkä profeetta on puhunut: "He jakoivat keskenään vaatteeni ja heittivät arpaa puvustani")

35 Kun he olivat naulinneet Hänet ristiin, he arpaa heittäen jakoivat keskenään Hänen vaatteensa, (jotta toteutuisi minkä profeetta on puhunut: "He jakoivat keskenään vaatteeni ja heittivät arpaa puvustani").

35. Mutta sitte kuin he olivat hänen ristiinnaulinneet, jakoivat he hänen vaatteensa ja heittivät arpaa, että täytettäisiin, mitä sanottu oli prophetan kautta; he ovat minun vaatteeni jakaneet, ja minun vaatteistani ovat he heittäneet arpaa.

35. MUtta sijtte cuin he olit hänen ristinnaulinnet jaoit he hänen waattens ja heitit arpa että täytetäisin cuin sanottu oli Prophetalda: he owat heillens minun waatteni jacanet ja minun waatteistani owat he heittänet arpa.

35. Mutta sijttequin he olit henen ristinnaulinneet/ iaghoit he henen waattens/ ia heitit arwan/ senpäle että pideis teutettemen/ quin sanottu oli Prophetan cautta/ He ouat heille's minun waateeni iacaneet/ ia minu' waatetteni päle he ouat heittenet arpoi. (Mutta sitten kuin he olit hänen ristiinnaulinneet/ jaoit he hänen waatteensa/ ja heitit arwan/ sen päälle että pitäisi täytettämän/ kuin sanottu oli prophetain kautta/ He owat heillens minun waatteeni jakaneet/ ja minun waatteeni päälle he owat heittäneet arpaa.)

36 Sitten he istuutuivat ja vartioivat häntä siellä.

36 Sitten he istuutuivat ja vartioivat Häntä siellä.

36. Ja istuen he vartioitsivat häntä siinä.

36. Ja he istuit sijnä ja wartioidzit händä.

36. Ja istudhen he wartioitzit hende sijne. (Ja istuen he wartioitsit häntä siinä.)

37 Ja he olivat panneet hänen päänsä yläpuolelle hänen syynsä julki, näin kirjoitettuna: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas".

37 Ja he olivat panneet Hänen päänsä yläpuolelle Hänen syynsä kirjoitettuna: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas."

37. Ja he panivat hänen päänsä päälle hänen syynsä kirjoitetun: TÄMÄ ON JESUS, JUUDALAISTEN KUNINGAS.

37. Ja he kirjoitit hänen pääns päälle hänen syyns:

37. Ja he panit henen Päens päle henen syyns kirioitetun/ (Ja he panit hänen päänsä päälle hänen syynsä kirjoitetutn/)

38 Silloin ristiinnaulittiin hänen kanssansa kaksi ryöväriä, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle.

38 Silloin naulittiin Hänen kanssaan ristiin kaksi ryöväriä, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle.

38. Silloin ristiinnaulittiin kaksi ryöväriä hänen kanssansa, yksi oikialle puolelle ja toinen vasemmalle.

38. Tämä on Jesus Judalaisten Cuningas. Silloin ristinnaulittin caxi ryöwäritä hänen cansans yxi oikialle puolelle ja toinen wasemalle.

38. Teme on Iesus Judasten Kuningas. Silloin he ristinnaulitzit caxi Röuerite henen cansas/ yxi oikealle polelle/ ia toinen wasemelle. (Tämä on Jesus Judasten kuningas. Sillon he ristiinnaulitsit kaksi ryöwäriä hänen kanssansa/ yksi oikealle puolelle/ ja toinen wasemmalle.)

39 Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat häntä, nyökyttivät päätänsä

39 Mutta ohikulkijat rienasivat Häntä, nyökyttäen päätään

39. Mutta ohitsekäyväiset pilkkasivat häntä, vääntelivät päätänsä,

39. Mutta ohidzekäywäiset pilckaisit händä wäändelit päätäns ja sanoit:

39. Mutta ohitzekieuueiset pilcaisit hende/ wändelit pätens/ ia sanoit/ (Mutta ohitsekäywäiset pilkkasit häntä/ wääntelit päätänsä/ ja sanoit.)

40 ja sanoivat: "Sinä, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat, auta itseäsi, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristiltä".

40 ja sanoen: "Sinä, joka hajoitat temppelin ja kolmessa päivässä rakennat sen, *pelasta itsesi. Jos olet Jumalan Poika,* astu alas ristiltä."

40. Ja sanoivat: sinä joka maahan jaotat Jumalan templin ja kolmena päivänä sen rakennat, auta itsiäs: jos olet Jumalan Poika, niin astu alas rististä.

40. Sinäkö se olet joca särjet Jumalan Templin ja colmena päiwänä sen jällens rakennat auta idzes: jos sinä olet Jumalan Poica nijn astu alas rististä.

40. Sinekö se olet ioca särghet Jumalan Templin/ ia colmena peiwen sen ylesrakennat/ auta itzes/ Jos sine olet Jumalan Poica alasastu Ristin pälte. (Sinäkö se olet joka säret Jumalan templin/ ja kolmena päiwän sen ylösrakennat/ auta itseäsi/ Jos sinä olet Jumalan Poika alas astu ristin päältä.)

41 Samoin ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä ja sanoivat:

41 Samoin ylipapitkin pilkaten kirjanoppineitten ja vanhinten kanssa sanoivat:

41. Niin myös pappein päämiehet, kirjanoppineitten ja vanhimmitten kanssa, pilkkasivat häntä ja sanoivat:

41. Nijn myös Pappein päämiehet Kirjanoppenet ja wanhimmat pilckaisit händä ja sanoit:

41. Samallamodholla Pappein pämiehet Kirianoppenutten cansa/ ia Wanhimat pilcasit hende/ ia sanoit/ (Samalla muodolla pappein päämiehet kirjanoppineitten kanssa/ ja wanhimmat pilkkasit häntä/ ja sanoit/)

42 Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen.

42”Toisia Hän pelasti, itseään ei voi pelastaa. (Jos) Hän on Israelin kuningas, astukoon nyt alas ristiltä, niin uskomme Häneen.

42. Muita hän on auttanut, itsiänsä ei hän voi auttaa. Jos hän on Israelin kuningas, niin astukaan nyt alas rististä, niin me uskomme hänen.

42. Muita on hän auttanut mutta ei hän woi idzens autta. Jos hän on Israelin Cuningas nijn astucan alas rististä ja me uscom hänen.

42. Muita hen on autanut/ ia ei hen itzens woi autta. Jos hen on Israelin Kuningas/ sijtte alasastucan nyt Rististe/ ia me wskom henen. (Muita hän on auttanut/ ja ei hän itsensä woi auttaa. Jos hän on Israelin kuningas/ sitten alas astukoon nyt ristiltä/ ja me uskomme häneen.)

43 Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: 'Minä olen Jumalan Poika'."

43 Hän on luottanut Jumalaan. Pelastakoon Jumala* nyt Hänet, jos on Häneen mielistynyt. Sillä Hän on sanonut: Olen Jumalan Poika. "

43. Hän turvasi Jumalaan: päästäköön nyt hänen, jos hän mielistyy häneen. Sillä hän sanoi: Jumalan Poika minä olen.

43. Hän turwais Jumalaan päästäkäm nyt händä jos hän tahto. Sillä hän sanoi: Jumalan Poica minä olen.

43. Hen turuasi Jumalan päle/ pästeken henen nyt/ ios hen tachto. Sille hen sanoi/ Jumalan Poica mine olen. (Hän turwasi Jumalan päälle/ päästäkään hänen nyt/ jos hän tahtoo. Sillä hän sanoi/ Jumalan Poika minä olen.)

44 Ja samalla tavalla herjasivat häntä ryöväritkin, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa.

44 Samalla tavoin solvasivat Häntä ryöväritkin, jotka olivat naulitut Hänen kanssaan ristiin.

44. Sitä myös ryövärit hänelle soimasivat, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa.

44. Sitä myös ryöwärit hänelle soimaisit jotca olit ristinnaulitut hänen cansans.

44. Ja sitesama mös Röuerit henelle soimasit/ iotca olit ristinnaulitudt henen cansans. (Ja sitä samaa myös ryöwärit hänelle soimasit/ jotka olit ristiinnaulitut hänen kanssansa.)

45 Mutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen.

45 Mutta kuudennesta tunnista* alkaen oli pimeä yli koko maan aina yhdeksänteen tuntiin asti.

45. Mutta kuudennesta hetkestä hamaan yhdeksänteen asti oli pimiä kaikessa maassa.

45. Mutta cuudennest hetkest haman yhdexänden asti oli pimiä caikesa maasa.

45. Mutta cudenest hetkeste haman ydhexenden asti/ oli pimije ylitze caiken Maan. (Mutta kuudennesta hetkestä hamaan yhdeksänteen asti/ oli pimeä ylitse kaiken maan.)

46 Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?

46 Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?

46. Ja liki yhdeksättä hetkeä huusi Jesus suurella äänellä, sanoen: Eli, Eli, lamma sabaktani? se on: minun Jumalani, minun Jumalani, miksis minun ylenannoit?

46. Ja liki yhdexättä hetke huusi Jesus corkialla änellä sanoden: Eli Eli lamaasabahtani se on minun Jumalan minun Jumalan mixis minun ylönannoit?

46. Ja liki yhdexette hetke hwti Iesus corckial änelle/ sanoden/ Eli Eli lamasabachtani/ se on/ minun Jumalan/ minun Jumalan/ mixis minun ylenannoit? (Ja liki yhdeksättä hetkeä huuti Jesus korkealla äänellä/ sanoen/ Eli Eli lama sabachtani/ se on/ minun Jumalani/ minun Jumalani/ miksis minun ylenannoit?)

47 Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: "Hän huutaa Eliasta".

47 Sen kuullessaan jotkut siinä seisovista sanoivat: "Hän huutaa Eliaa."

47. Mutta muutamat niistä, jotka siinä seisoivat, kuin he sen kuulivat, sanoivat: Eliasta hän huutaa.

47. Mutta muutamat jotca sijnä seisoit cosca he sen cuulit sanoit he: Heliasta hän huuta.

47. Mutta monicahdat/ iotca sijne seisoit/ coska he sen cwlit/ sanoit he/ Heliasta hen hwta. (Mutta monikahdat/ jotka siinä seisoit/ koska he sen kuulit/ sanoit he/ Eliasta hän huutaa.)

48 Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen, täytti sen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda.

48 Muuan heistä juoksi heti ja otti sienen, täytti sen hapanviinillä, pani ruokokepin päähän ja antoi Hänelle juoda.

48. Ja kohta juoksi yksi heistä ja otti sienen, ja täytti sen etikalla, pani sen ruovon päähän, ja antoi hänen juoda.

48. Ja cohta juoxi yxi heistä cuin hän oli ottanut sienen ja täyttänyt eticalla pani sen ruogon päähän ja annoi hänen juoda.

48. Ja cochta iooxi yxi heiste/ quin hen oli ottanut Sienen/ ia teuttenyt Eticalla/ pani sen Roghon pähen/ ia annoi henen iodha. (Ja kohta juoksi yksi heistä/ kuin hän oli ottanut sienen/ ja täyttänyt etikalla/ pani sen ruowon päähän/ ja antoi hänen juoda.)

49 Mutta muut sanoivat: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias häntä pelastamaan".

49 Mutta toiset sanoivat: "Annas, katsokaamme tuleeko Elia Häntä pelastamaan."

49. Mutta muut sanoivat: pidäs, katsokaamme, jos Elias tulee häntä päästämään.

49. Mutta muut sanoit: pidäs cadzocam jos Helias tule händä päästämän.

49. Mutta ne mwdh sanoit/ Pidhexi/ catzocam ios Helias tulepi hende pästemen. (Mutta ne muut sanoit/ Pidäs/ katsokaamme jos Elias tuleepi häntä päästämän.)

50 Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.

50 Niin Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.

50. Niin Jesus taas huusi suurella äänellä, ja antoi henkensä.

50. Nijn Jesus taas huusi corkialla änellä ja ylös annoi hengens.

50. Nin Iesus taas hwti corckiall änelle/ ia ylesannoi Hengens. (Niin Jesus taas huuti korkealla äänellä/ ja ylenannoi henkensä.)

51 Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat,

51 ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi ja kalliot halkesivat.

51. Ja katso, templin esivaate repesi kahtia ylhäältä hamaan alas, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat,

51. Ja cadzo Templin esiwaate repeis cahtia ylhäldä haman alas ja maa järis ja kiwet halkeisit.

51. Ja catzos/ templin Esirippu halkeisi cahdexi cappalexi/ ylhelde haman alas/ ia maa iärisi/ ia Kiuet halkesit. (Niin katsos/ templin esirippu halkesi kahdeksi kappaleeksi/ ylhäältä hamaan alas/ ja maa järisi/ ja kiwet halkesit.)

52 ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös.

52 Myös haudat aukenivat, ja monta nukkuneitten pyhäin ruumista heräsi eloon.

52. Ja haudat aukenivat, ja monta pyhäin ruumista, jotka maanneet olivat, nousi ylös,

52. Ja haudat aukenit ja monda pyhäin ruumist jotca maannet olit nousit.

52. Ja haudhat aukenit/ ia monda pyhein rumist/ iotca manneet olit/ ylesnousit/ (Ja haudat aukenit/ ja monta pyhäin ruumista/ jotka maanneet olit/ ylösnousit/)

53 Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.

53 Lähdettyään haudoista he Hänen ylösnousemuksensa jälkeen tulivat pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monille.

53. Ja läksivät ulos haudoista, hänen ylösnousemisensa jälkeen, tulivat pyhään kaupunkiin, ja ilmestyivät monelle.

53. Ja läxit haudoistans hänen ylösnousemisens jälken: tulit pyhään Caupungijn ja ilmestyit monelle.

53. ia wlgoslexit heiden Haudhoistans/ henen ylesnousemisens ielkin. Ja tulit sihen pyhen caupungin/ Ja ilmestyit monelle. (ja ulosläksit heidän haudoistansa/ hänen ylösnousemisensa jälkeen. Ja tulit siihen pyhään kaupunkiin/ Ja ilmestyit monelle.)

54 Mutta kun sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: "Totisesti tämä oli Jumalan Poika".

54 Mutta kun sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja muut tapahtumat, he pelästyivät suuresti ja sanoivat: "Totisesti tämä oli Jumalan Poika."

54. Mutta kuin sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssansa olivat vartioitsemassa Jesusta, näkivät maan järinän ja ne, mitkä tapahtuivat, pelkäsivät he suuresti ja sanoivat: totisesti oli tämä Jumalan Poika.

54. Mutta cosca Päämies ja ne jotca hänen cansans olit wartioidzemas Jesusta näit maan järinän ja ne cuin siellä tapahtui peljästyit he suurest ja sanoit: totisest oli tämä Jumalan Poica.

54. Mutta pämies/ ia ne iotca henen cansans olit/ ia wartioitzit Iesusta/ coska he neit maan iärinen/ ia ne quin sielle tapachtui/ peliestyit he sangen/ ia sanoit/ Wissist oli teme Jumalan Poica. (Mutta päämies/ ja ne jotka hänen kanssansa olit/ ja wartioitsit Jesusta/ koska he näit maan järisseen/ ja ne kuin siellä tapahtui/ peljästyit he sangen/ ja sanoit/ Wissiste oli tämä Jumalan Poika.)

55 Ja siellä oli monta naista, jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä; he seisoivat taampana katselemassa.

55 Siellä oli myös monta naista taampana katsellen. Nämä olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet Häntä.

55. Mutta siellä oli paljo vaimoja taampana katselemassa, jotka Jesusta olivat seuranneet Galileasta, palvellen häntä,

55. Ja siellä oli paljo waimoja taambana cadzelemas jotca Jesusta olit seurannet Galileasta palwellen händä.

55. Ja nin oli sielle palio waimoija taamba catzelit iotca Iesusta olit seuraneet Galileasta/ paluellen hende/ (Ja niin oli siellä paljon waimoja taampana katselit jotka Jesusta olit seuranneet Galileasta/ palwellen häntä/)

56 Heidän joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti, ja Sebedeuksen poikain äiti.

56 Heidän joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin ja Jooseen* äiti, ja Sebedeuksen poikain äiti.

56. Joiden seassa oli Maria Magdalena, ja Maria Jakobin ja Joseen äiti, ja Zebedeuksen poikain äiti.

56. Joiden seas oli Maria Magdalena ja Maria Jacobi ja Josen äiti ja Zebedeuxen poicain äiti.

56. Joinen seas oli Maria Magdalene/ ia Maria Jacobi/ ia Josen eiti/ Ja Zebedeusen poicain eiti. (Joinen seassa oli Maria Magdalena/ Ja Maria Jakobi/ ja Josen äiti/ Ja Zebedeusen poikain äiti.)

57 Mutta illan tultua saapui rikas mies, Arimatiasta kotoisin, nimeltä Joosef, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi.

57 Illan tultua saapui rikas arimatialainen mies nimeltä Joosef, joka itsekin oli Jeesuksen opetuslapsi.

57. Mutta kuin ehtoo tuli, tuli yksi rikas mies Arimatiasta, jonka nimi oli Joseph, joka myös itse oli Jesuksen opetuslapsi.

57. Ehtona tuli yxi ricas mies Arimathiast jonga nimi oli Joseph joca myös oli Jesuxen Opetuslapsi: tämä meni Pilatuxen tygö ja pyysi Jesuxen ruumista.

57. Nin coska Echto tuli/ tuli yxi ricas mies Arimateast/ ionga nimi oli Joseph/ ioca mös oli Iesusen Opetuslapsi/ teme edheskeui Pilatusen tyge/ ia pyti Iesusen rumista. (Niin koska ehtoo tuli/ tuli yksi rikas mies Arimateasta/ jonka nimi oli Joseph/ joka myös oli Jesuksen opetuslapsi/ tämä edeskäwi Pilatuksen tykö/ ja pyyti Jesuksen ruumista.)

58 Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Silloin Pilatus käski antaa sen hänelle.

58 Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Silloin Pilatus käski antaa ruumiin*.

58. Tämä meni Pilatuksen tykö ja pyysi Jesuksen ruumista. Silloin Pilatus käski annettaa ruumiin.

58. Silloin Pilatus käski anda hänelle Jesuxen ruumin.

58. Silloin Pilatus käski anda henelle Iesusen rumin. (Silloin Pilatus käski antaa hänelle Jesuksen ruumiin.)

59 Ja Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen liinavaatteeseen

59 Otettuaan ruumiin Joosef kääri sen puhtaaseen liinavaatteeseen

59. Ja kuin Joseph oli ruumiin ottanut, kääri hän sen puhtaasen liinaan,

59. Ja cosca Joseph oli ruumin ottanut käärei hän sen puhtasen lijnaan.

59. Ja coska Joseph oli rumin ottanut/ käri hen sen puchtasen linaan/ (Ja koska Joseph oli ruumiin ottanut/ kääri hän sen puhtaaseen liinaan/)

60 ja pani sen uuteen hautakammioonsa, jonka oli hakkauttanut kallioon. Ja hän vieritti suuren kiven hautakammion ovelle ja lähti pois.

60 ja pani sen uuteen hautakammioonsa, jonka oli hakannut kallioon. Vieritettyään ison kiven hautakammion ovelle hän lähti pois.

60. Ja pani omaan uuteen hautaansa, jonka hän oli hakannut kallioon, ja vieritti suuren kiven haudan ovelle, ja meni pois.

60. ja pani omaan vteen hautaans jonga hän oli hacannut calliohon ja wieritti suuren kiwen haudan owelle ja pois meni.

60. ia pani sen henen oman wten hautans/ ionga hen oli wlgoshakanut calliohon/ Ja wieritti swren kiuen Haudhan ouelle/ ia poismeni. (ja pani sen hänen omaan uuteen hautaansa/ jonka hän oli uloshakannut kallioon/ Ja wieritti suuren kiwen haudan owelle/ ja pois meni.)

61 Ja siellä olivat Maria Magdaleena ja toinen Maria, jotka istuivat vastapäätä hautaa.

61 Siellä oli myös Maria Magdaleena ja se toinen Maria, jotka istuivat vastapäätä hautaa.

61. Silloin olivat siellä Maria Magdalena ja toinen Maria, ja istuivat haudan kohdalla.

61. Silloin olit siellä Maria Magdalena ja toinen Maria ja istuit haudan cohdalla.

61. Silloin olit sielle Maria Magdalene/ ia se toinen Maria/ istuit haudhan cohdalla. (Silloin olit siellä Maria Magdalene/ ja se toinen Maria/ istuit haudan kohdalla.)

62 Seuraavana päivänä, joka oli valmistuspäivän jälkeinen, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo

62 Seuraavana päivänä joka on valmistuspäivän jälkeinen*, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo

62. Mutta toisena päivänä valmistuksen päivästä kokoontuivat pappein päämiehet ja Pharisealaiset Pilatuksen tykö,

62. MUtta toisna päiwänä walmistuxen päiwäst cocounsit Pappein päämiehet ja Phariseuxet Pilatuxen tygö sanoden:

62. Mutta toisna päiuene/ ielken Walmistuxen peiuen cokounsit Pappein pämiehet/ ia Phariseuset Pilatusen tyge/ sanoden/ (Mutta toisena päiwänä/ jälkeen walmistuksen päiwänä kokoontui pappein päämiehet/ ja phariseukset Pilatuksen tykö/ sanoen.)

63 ja sanoivat: "Herra, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: 'Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös'.

63 ja sanoivat: "Herra, muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: Kolmen päivän kuluttua herään eloon.

63. Sanoen: herra, me muistamme sen vietteliän sanoneen eläissänsä: kolmen päivän perästä minä nousen.

63. Herra me muistimme sen wietteliän sanonen eläisäns colmen päiwän peräst minä ylösnousen.

63. Herra me muistimme että se wiettelia sanoi wiele henen eleisens/ colmen päiuen perest mine ylesnousen. (Herra me muistimme että se wiettelijä sanoi wielä hänen eläissänsä/ kolmen päiwän perästä minä ylösnousen.)

64 Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: 'Hän nousi kuolleista', ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen."

64 Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti, jotteivät Hänen opetuslapsensa tulisi (yöllä) Ja varastaisi Häntä ja sanoisi kansalle: Hän on noussut kuolleista. Niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen."

64. Käske siis varjeltaa hautaa kolmanteen päivään asti, ettei hänen opetuslapsensa tulisi yöllä ja varastaisi häntä, ja sanoisi kansalle: hän nousi kuolleista: ja niin jälkimäinen villitys tulee pahemmaksi kuin ensimäinen.

64. Käske sijs warjelda hauta colmanden päiwän asti ettei hänen Opetuslapsens tulis yöllä ja warastais händä ja sanois Canssalle: hän nousi cuolluista ja nijn jälkimmäinen willitys tule pahemmaxi cuin ensimäinen.

64. Käske sijs warielta Hauta colmanden päiuen asti/ ettei henen Opetuslapsens tule/ ia wargasta hende/ ia sanouat Canssalle/ hen ylesnousi colluista/ Ja nin tule se ielkimeinen willitus pahemaxi quin se ensimeinen. (Käske siis warjella hauta kolmanteen päiwään asti/ ettei hänen opetuslapsensa tule/ ja warasta häntä/ ja sanowat kansalle/ hän ylösnousi kuolleista/ Ja niin tulee se jälkimmäinen willitys pahemmaksi kuin se ensimmäinen.)

65 Niin Pilatus sanoi heille: "Tuossa on vartijaväkeä, menkää, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte".

65 Pilatus sanoi heille: "Teillä on vartijaväki, Menkää, vartioikaa niin tarkasti kuin kykenette."

65. Pilatus sanoi heille: teillä on vartiat: menkäät, vartioitkaat niinkuin te tiedätte.

65. Pilatus sanoi heille: sijnä on wartiat: mengät wartioitcat nijncuin te taidatte.

65. Sanoi heille Pilatus/ Sijne on wartija. Menget warielcat ninquin te taidhatt. (Sanoi heille Pilatus/ Siinä on wartija. Menkäät warjelkaat niinkuin te taidatte.)

66 Niin he menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat.

66 Niin he menivät ja sinetöityään kiven varmistivat haudan vartijaväen avulla.

66. Mutta he menivät pois, ja vahvistivat haudan vartiain kanssa, ja lukitsivat kiven sinetillänsä.

66. Mutta he menit pois ja wartioidzit hauta wartiain cansa ja lukidzit kiwen sinetilläns.

66. Mutta he poismenit/ ia warielit Haudhan Wartijadhen cansa/ ia Insiglasit kiuen. (Mutta he poismenit/ ja warjelit haudan wartijaiden kanssa/ ja insiglasit (sinetöiwät) kiwen)