JOSUAN KIRJA
509
9. Ja Moses vannoi sinä päivänä
ja sanoi: se maa, jonka päälle
sinä jaloillas olet astunut*, on
sinun ja sinun lastes perittävä
ijankaikkisesti, ettäs Herraa mi-
nun Jumalaani uskollisesti seu-
rannut olet.
10. Ja nyt katso, Herra on an-
tanut minun elää, niinkuin hän
sanonut oli. Tämä on viides
ajastaika viidettäkymmentä sitte-
kuin Herra näitä sanoi Moseksel-
le, kuin Israel vaelsi korvessa. Ja
katso, minä olen tänäpäivänä
viiden ajastajan vanha yhdeksät-
täkymmentä,
11. Ja olen vielä tänäpäivänä
niin väkevä, kuin minä sinä päi-
vänä olin, jona Moses minun lä-
hetti*; niinkuin väkevyyteni oli
siihen aikaan, niin on se vielä
nyt vahva sotimaan, käymään
ulos ja sisälle+.
12. Niin anna nyt minulle tämä
vuori, josta Herra sanoi sinä
päivänä, sillä sinä kuulit sen sii-
hen aikaan. Ja Enakilaiset asuvat
siellä, ja siellä ovat suuret ja
vahvat kaupungit; jos Herra on
minun kanssani, että minä ajai-
sin heidät pois, niinkuin Herra
on sanonut.
13. Ja Josua siunasi häntä ja
antoi Kalebille Jephunnen pojalle
Hebronin perimiseksi.
14. Siitä oli Hebron Kalebin
Jephunnen pojan Kenisiläisen
perimys tähän päivään asti, että
hän on uskollisesti seurannut
Herraa Israelin Jumalaa.
15. Mutta Hebron kutsuttiin mui-
naiseen aikaan KirjatArba, joka
oli suurin mies Enakilaisten se-
assa; ja maakunta lakkasi soti-
masta.
15. Luku.
I. Luetellaan Juudan sukukunnan
rajat. II. Kaleb voittaa hänelle
annetun maan, ja naittaa tyttä-
rensä yhdelle sankarille. III. Juu-
dan kaupungit nimitellään.
I. Juudan lasten suvun arpa hei-
dän huonettensa jälkeen oli
Edomin maan rajaan, Sinin kor-
ven puoleen, joka etelän puo-
leen on, lounaan maan äärestä
asti;
2. Niin että heidän lounainen
maan rajansa oli Suolameren
äärestä, se on, siitä lahdesta,
joka menee etelään päin,
