ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
vakojina.
31. Ja me vastasimme häntä: me olemme vaat, emme ole ikänänsä
olleet vakojat.
32. Me olimme kaksitoistakymmentä veljestä meidän isämme poikaa:
yksi ei ole silleen eleissä, ja nuorin on nyt isämme tykönä Kanaanin
maalla.
33. Sanoi se mies, sen maan herra meille: siitä minä tunnen, jos te
olette vaat: yksi teidän veljistänne jättäkäät minun tyköni, ja ottakaat
teidän taloinne tarve, ja menkäät pois.
34. Ja tuokaat teidän nuorin veljenne minun tyköni, niin minä ymmärrän,
ett'ette ole vakojat, vaan vaat; niin annan minä myös teidän veljenne
jälleen, ja saatte tehdä kauppaa tässä maakunnassa.
35. Ja tapahtui, koska he tyhjensivät säkkejänsä, katso, oli itsekunkin
rahakäärö hänen säkissänsä: ja kuin he näkivät rahakäärönsä,
hämmästyivät he isänsä kanssa.
36. Niin sanoi Jakob heidän isänsä heille: te olette saattaneet minun
lapsettomaksi: Joseph ei ole elävissä, eikä Simeon, Ja Benjaminin
tahdotte te vielä viedä pois; minun kohtaani nämät kaikki tapahtuvat.
37. Ruben vastasi isällensä, sanoen: tapa molemmat minun poikani,
jollen minä häntä jälleen sinulle (kotia) tuo, ainoastansa anna häntä
minun haltuuni, minä hänen sinulle jälleen (kotia) tuon.
38. Hän sanoi: ei minun poikani pidä menemän alas teidän kanssanne:
sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on jäänyt yksin, ja jos hänelle
tapahtuis jotakin pahaa tiellä, jota te vaellatte, niin te saatatte minun
harmaat karvani murheella hautaan.
43. Luku.
I. Jakobin pojat menevät taas Egyptiin ja saavat Benjaminin tuskin
kanssansa. II. Tultuansa sinne, taritsevat he entistä rahaa takaperin ja
sanovat itsensä syyttömäksi. III. Kantavat lahjansa nöyryydessä
