PSALTTARIT

63. Psalmi.

 

I. Davidin halu pakonsa alla, päästäksensä jälleen seurakunnan kokoukseen, jonka ihanaisuutta hän muistelee. II. Ennustaa vihollisillensa perikatoa ja itsellensä kunniaa.

 

Davidin Psalmi, kuin hän oli Juudan korvessa.
2. I. Jumala, sinä olet minun Jumalani! Varhain* minä sinua etsin: sinua minun sieluni janoo+, minun lihani halaa sinua karkiassa ja kuivassa maassa, joka vedetöin on.
3. Niinkuin minä näin sinun pyhässä*, katsellakseni sinun voimaas ja kunniaas;
4. Sillä sinun laupiutes on parempi kuin elämä: minun huuleni pitää sinua kiittämän.
5. Niin minä tahdon kunnioittaa sinua minun elinaikanani, ja minun käteni nostaa ylös sinun nimees.
6. Niinkuin lihavuudella ja rasvalla pitää minun sieluni ravittaman: ja minun suuni pitää kiittämän iloisilla huulilla.
7. Kuin minä vuoteeseni lasken, niin minä muistan sinua: kuin minä herään, niin minä puhun sinusta.
8. Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipeis varjon alla* minä kerskaan.
9. Minun sieluni riippuu sinussa: sinun oikia kätes minun tukee.
10. II. Mutta he etsivät* kadottaaksensa minun sieluni: heidän täytyy maan alle mennä.
11. Heidän pitää miekkaan lankeeman, ketuille osaksi tuleman.
12. Mutta kuninkaan pitää iloitseman Jumalassa: joka hänen kauttansa vannoo*, se kunnioitetaan; sillä valhetteliain suu pitää tukittaman+.