PSALTTARIT

14. Psalmi.

 

Kirjoitetaan: I. Yhteinen ihmisten turmelus. II. Sen tuntemattomuus. III. Ikävöitsemys Messiaksen perään.

 

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle.
I. Tyhmät sanovat sydämessänsä: ei Jumalaa olekaan; ei he mitään kelpaa, ja ovat ilkiät menoissansa, ei ole joka hyvää tekee.
2. Herra katsoi taivaasta ihmisten lapsia, nähdäksensä, jos joku ymmärtäis eli etsis Jumalaa.
3. Mutta he ovat kaikki poikenneet pois, ja kaikki ovat kelvottomat: ei ole yksikään, joka hyvää tekee, ei ainoakaan.
4. II. Eikö siis kenkään pahointekiöistä sitä havaitse? jotka minun kansaani syövät* niinkuin he söisivät leipää; vaan ei he rukoile Herraa.
5. Siellä he kovin pelkäsivät; sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukua.
6. Te häpäisette köyhän neuvon; mutta Jumala on hänen turvansa.
7. III. Oi jos apu tulis Israelille Zionista! sillä koska Herra päästää vangitun kansansa*, niin Jakob iloitsee ja Israel riemuitsee.