PSALTTARIT

119. Psalmi.

 

Tämä Psalmi on erinomainen lohdullinen opetus Jumalan sanan arvosta, tarpeellisuudesta, voimasta, vaikutuksesta, hyödytyksestä, vahvuudesta ja muista ominaisuuksista; joka jakaa itsensä 22 osaan Hebrean A. B. C. luvun jälkeen: ja on jokaisessa osassa 8 värssyä.

 

I. Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.
2. Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät*, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.
3. Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat*, ei he tee mitään pahaa.
4. Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.
5. O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
6. Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.
7. Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.
8. Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.
9. II. Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.
10. Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.
11. Minä pidän* sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.
12. Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!
13. Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.
14. Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
15. Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.
16. Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.
17. III. Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.
18. Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.
19. Minä olen vieras* maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.
20. Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä*, alati sinun oikeutes jälkeen.
21. Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
22. Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
23. Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
24. Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
25. IV. Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
26. Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
27. Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
28. Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.
29. Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.
30. Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.
31. Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.
32. Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.
33. V. Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie*, että minä sen loppuun asti kätkisin.
34. Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.
35. Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.
36. Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.
37. Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta*; vaan virvoita minua sinun tiehes.
38. Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.
39. Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.
40. Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.
41. VI. Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,
42. Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan itseni sinun sanaas.
43. Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.
44. Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,
45. Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,
46. Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,
47. Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,
48. Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.
49. VII. Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.
50. Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.
51. Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.
52. Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta tuominnut olet, niin minä lohdutetaan.
53. Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.
54. Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.
55. Herra, minä ajattelen yöllä* sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.
56. Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.
57. VIII. Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.
58. Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.
59. Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.
60. Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.
61. Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.
62. Puoliyöstä* minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
63. Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,
64. Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs*: opeta minulle sinun säätyjäs.
65. IX. Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.
66. Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.
67. Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.
68. Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.
69. Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.
70. Heidän sydämensä on lihava* niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.
71. Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
72. Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
73. X. Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet*: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
74. Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
75. Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
76. Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
77. Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
78. Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.
79. Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.
80. Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.
81. XI. Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas*: minä toivon sinun sanas päälle.
82. Minun silmäni hiveltyvät* sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
83. Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
84. Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
85. Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
86. Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
87. He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
88. Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
89. XII. Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
90. Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
91. Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
92. Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
93. En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.
94. Sinun minä olen*: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.
95. Jumalattomat minua vartioitsevat* hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.
96. Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.
97. XIII. Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.
98. Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.
99. Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.
100. Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.
101. Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.
102. En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.
103. Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.
104. Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
105. XIV. Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä*, ja valkeus+ teilläni.
106. Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.
107. Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.
108. Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.
109. Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.
110. Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.
111. Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
112. Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.
113. XV. Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.
114. Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.
115. Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.
116. Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.
117. Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.
118. Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.
119. Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.
120. Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen* sinun tuomioitas.
121. XVI. Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.
122. Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.
123. Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.
124. Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.
125. Sinun palvelias minä olen*: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.
126. Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.
127. Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.
128. Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
129. XVII. Ihmeelliset* ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.
130. Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.
131. Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.
132. Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.
133. Vahvista minun käymiseni* sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.
134. Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.
135. Valista sinun kasvos* palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.
136. Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.
137. XVIII. Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.
138. Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.
139. Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.
140. Sinun puhees on sangen koeteltu*, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.
141. Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.
142. Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.
143. Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.
144. Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.
145. XIX. Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.
146. Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.
147. Varhain minä ennätän*, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.
148. Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
149. Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
150. Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.
151. Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.
152. Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.
153. XX. Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.
154. Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.
155. Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.
156. Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
157. Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.
158. Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.
159. Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.
160. Sinun sanas on alusta totuus ollut*: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
161. XXI. Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.
162. Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.
163. Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.
164. Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
165. Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.
166. Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.
167. Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.
168. Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.
169. XXII. Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.
170. Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.
171. Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.
172. Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.
173. Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.
174. Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.
175. Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!
176. Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas*, etsi+ sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.