DANIEL

6. Luku.

 

I. Kuningas Darius korottaa Danielin; mutta päämiehet väijyvät häntä vahingoittaa. II. Daniel pysyy jumalisuudessansa ja heitetään jalopeurain luolaan, josta hän pääsee vahingoitsematta. III. Päällekantajat revitään jalopeuroilta, ja kuningas käskee Danielin Jumalaa palvella.

 

I. Ja Darius näki sen hyväksi, panna koko valtakuntaan sata ja kaksikymmentä maanvanhinta.
2. Näiden päälle pani hän kolme päämiestä, joista Daniel yksi oli, joille maanvanhimmat piti luvun tekemän, ettei kuningas kärsisi vahinkoa.
3. Mutta Daniel voitti kaikki päämiehet ja maanvanhimmat, sillä hänessä oli korkiampi henki; sentähden ajatteli kuningas pannaksensa hänet koko valtakunnan päälle.
4. Jonka tähden päämiehet ja maanvanhimmat etsivät syytä Danielia vastaan valtakunnan puolesta; vaan ei he taitaneet yhtään syytä eikä rikosta löytää, sillä hän oli uskollinen, ettei hänessä mitään vikaa eikä rikosta löytää taidettu.
5. Niin sanoivat ne miehet: emme löydä yhtään syytä tämän Danielin kanssa, ellemme löydä hänen Jumalansa palveluksessa.
6. Silloin tulivat päämiehet ja maanvanhimmat joukoittain kuninkaan eteen, ja sanoivat hänelle näin: kuningas Darius eläköön kauvan!
7. Valtakunnan päämiehet, herrat, maanvanhimmat, neuvonantajat ja valtamiehet ovat ajatelleet, että kuninkaallinen käsky annettaisiin ja ankara kielto, että jos joku kolmenakymmenenä päivänä joltakulta jumalalta eli ihmiseltä, paitsi sinulta, kuningas, ainoasti jotakin anoo, pitää jalopeurain luolaan heitettämän.
8. Sentähden, herra kuningas, vahvista se käsky ja kirjoita alle, ettei sitä jälleen muutettaisi, Mediläisten ja Persian oikeuden jälkeen, jota ei kenkään rikkoa tohdi.
9. Niin kirjoitti kuningas Darius sen kirjoituksen ja käskyn alle.
10. II. Kuin Daniel sai tietää kirjoitetuksi sen käskyn alle, meni hän ylös huoneesensa, ja hänen suvihuoneensa akkunat olivat avoimet Jerusalemia päin*, ja lankesi kolme kertaa+ päivässä polvillensa, rukoili, kiitti ja ylisti Jumalaansa, niinkuin hänen tapansa oli ennenkin tehdä.
11. Silloin tulivat ne miehet joukoittain ja löysivät Danielin rukoilevan ja avuksensa huutavan Jumalaansa.
12. Niin he astuivat edes, ja puhuivat kuninkaan kanssa siitä kuninkaallisesta käskystä, ja sanoivat: etkös kirjoittanut käskyn alle, että jos joku ihminen kolmenakymmenenä päivänä jotakin anova olis joltakulta jumalalta eli ihmiseltä, paitsi sinulta ainoastansa, kuningas, se pitää jalopeurain luolaan heitettämän? Kuningas vastasi ja sanoi: se on tosi, ja Mediläisten ja Persialaisten oikeutta ei pidä kenenkään rikkoman.
13. He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: Daniel, yksi Juudalaisista vangeista*, ei tottele sinua, herra kuningas, eikä sinun käskyäs, jonka alle kirjoittanut olet; sillä hän rukoilee kolmasti päivässä.
14. Kuin kuningas sen kuuli, tuli hän sangen murheelliseksi, ja ahkeroitsi suuresti, että hän Danielin vapahtais; ja vaivasi itsiänsä auringon laskemaan asti, että hän hänet pelastais.
15. Vaan ne miehet tulivat joukoittain kuninkaan tykö ja sanoivat hänelle: tiedä, herra kuningas, että Mediläisten ja Persialaisten oikeus on, että kaikki kiellot ja käskyt, joita kuningas päättänyt on, pitää muuttumattomat oleman.
16. Silloin kuningas käski, ja he toivat Danielin edes, ja heittivät hänet jalopeurain luolaan. Mutta kuningas puhui ja sanoi Danielille: sinun Jumalas, jotas lakkaamata palvelet, auttakoon sinua!
17. Ja he toivat kiven ja panivat luolan ovelle: sen painoi kuningas omalla sinetillänsä ja voimallistensa sinetillä, ettei kuninkaan tahto muutettaisi Danielia vastaan.
18. Ja kuningas meni linnaansa, ja kulutti yön syömättä, ja ei antanut mitään huvitusta tuoda eteensä, eikä myös yhtään unta saanut.
19. Aamulla varhain päivän koittaissa, nousi kuningas ylös, ja meni kiiruusti jalopeurain luolan tykö.
20. Ja kuin hän luolan tykö lähestyi, huusi hän Danielia surkialla äänellä, ja kuningas puhui ja sanoi Danielille: Daniel, sinä elävän Jumalan palvelia, onko Jumalas, jotas ilman lakkaamata palvelet, voinut sinut jalopeuroilta pelastaa?
21. Niin Daniel puhui kuninkaan kanssa, (sanoen): kuningas eläköön kauvan!
22. Minun Jumalani on lähettänyt enkelinsä, joka jalopeurain kidat on pitänyt kiinni, ettei he minulle mitään pahaa tehneet ole, sillä minä olen hänen edessänsä viattomaksi löydetty; en myös ole minä sinua vastaan, herra kuningas, mitään tehnyt.
23. Niin kuningas ihastui siitä suuresti, ja käski Danielin luolasta ylös ottaa. Ja he ottivat Danielin ylös luolasta, ja ei hänessä yhtään haavaa löydetty, sillä hän oli turvannut Jumalaansa.
24. III. Silloin käski kuningas; ja ne miehet tuotiin edes, jotka olivat kantaneet Danielin päälle, ja jalopeurain luolaan heitettiin lapsinensa ja vaimoinensa; ja ennenkuin he luolan pohjaan tulivat, tarttuivat heihin jalopeurat ja murensivat heidän luunsakin.
25. Silloin antoi kuningas Darius kirjoittaa kaikille kansoille, sukukunnille ja kielille, jotka asuvat kaikessa maassa: teille olkoon paljon rauhaa!
26. Se käsky on minulta asetettu, että kaikessa minun kuninkaan valtakunnassani Danielin Jumalaa peljättämän ja vavistaman pitää; sillä hän on elävä Jumala, joka ijankaikkisesti pysyy, ja hänen valtakuntansa on katoomatoin, ja hänen voimansa loppumatoin. 27. Hän on vapahtaja ja hädässä auttaja, ja hän tekee tunnustähtiä ja ihmeitä sekä taivaassa että maan päällä; hän on Danielin jalopeurain käsistä pelastanut.
28. Ja Daniel tuli voimalliseksi Dariuksen valtakunnassa ja Koreksen Persialaisen valtakunnassa.


Valitse
luku

1 2 3
4 5 6
7 8 9
10 11 12