12 luku

Kristittyjä kehoitetaan uupumatta kilvoittelemaan, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, 1 – 3, alistumaan Herran kasvattavaan kuritukseen 4 – 11, vaeltamaan vakavin askelin ja pyrkien rauhaan ja pyhitykseen 12 – 17, muistamaan uuden liiton suurta armoa 18 – 24 ja kiitollisina palvelemaan Jumalaa pyhällä pelolla 25 – 29.

1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,

1 Sen vuoksi, kun meillä on näin suuri todistajain pilvi ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki paino ja helposti kietova synti ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilpailussa

1. Sentähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on,

1. SEntähden myös me että meillä on näin suuri todistusten joucko meidän ymbärilläm nijn poispangam syndi joca aina meihin tarttu ja hitaxi teke ja juoscam kärsimisen cautta sijnä kilwoituxes cuin meidän eteem pandu on/

1. SEntedhen mös me/ ette meille nyt ombi nin swri Todistosten ioucko meiden ymberillen/ Nin poispancam syndi ioca aina meihin tartu ia hitaxi tekepi. Ja iooskam Kersimisen cautta sijne Kiluoituxes/ ioca meiden eten pandu on/ (Sentähden myös me/ että meille nyt ompi niin suuri todistusten joukko meidän ympärillen/ Niin pois pankaamme synti joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekeepi. Ja juoskaamme kärsimisen kautta siinä kilwoituksessa/ joka meidän eteen pantu on/)

2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.

2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka *edessään olevan ilon vuoksi* kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuutui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.

2. Ja katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän Jesuksen päälle, joka, vaikka hän olis kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä, ei totellut pilkkaa, ja nyt istuu oikialla kädellä Jumalan istuimella.

2. Ja cadzocam Jesuxen uscon alcajan ja päättäjän päälle. Joca cosca hän olis kyllä tainnut iloita kärsei ristiä ja ei totellut pilcka ja nyt istu oikialla kädellä Jumalan istuimella.

2. ia yleskatzocam Iesusen päle/ sen vskon Alcaian ia päätteien. Joca/ coska hen olis kylle tainut Iloa pite/ kersi hen Ristin/ ia ei Pilca totellut/ ia on istuua Oikealla kädhelle Jumalan Stolilla. (Ja ylöskatsokaamme Jesuksen päälle/ sen uskon alkajaan ja päättäjään. Joka/ koska hän oli kyllä tainnut iloa pitää/ kärsi hän ristin/ ja ei pilkkaa totellut/ ja on istuwa oikealle kädelle Jumalan tuolilla.)

3 Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.

3 Ajatelkaa siis Häntä, joka syntisten taholta on kärsinyt sellaista vastustusta itseään kohtaan, jottette väsyisi ja masentuisi mieleltänne.

3. Niin muistakaat häntä, joka senkaltaisen vastahakoisuuden on syntisiltä itse vastaansa kärsinyt, ettette väsy teidän mielessänne ja lakkaa.

3. Muistacat händä joca sencaltaisen wastahacoisuden on synneisildä idze wastans kärsinyt ettet te wäsy teidän mielisän ja lacka.

3. Muistacat henen pälens ioca sencaltaisen wastanpuhumisen ombi synneitzilde wastansa kersinyt/ ettei te wäsy teidhen mielisenne ia poislacka. (Muistakaat hänen päällensä joka senkaltaisen wastaanpuhumisen ompi syntisiltä wastaansa kärsinyt/ ettei te wäsy teidän mielissänne ja pois lakkaa.)

4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,

4 Ette ole vielä verille asti tehneet vastarintaa taistellessanne syntiä vastaan,

4. Sillä ette ole vielä hamaan vereen asti kilvoitellen syntiä vastaan olleet,

4. Sillä et te ole wielä haman weren asti kilwoitellen syndiä wastan ollet/

4. Sille ettei te wiele nyt ole haman weren asti kiluoitellen syndie wastanseisonuet/ (Sillä ettei te wielä nyt ole hamaan weren asti kilwoitellen syntiä wastaanseisoneet/)

5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;

5 ja olette unohtaneet kehoituksen, joka puhuu teille niin kuin lapsille: "Poikani, älä halveksi Herran kuritusta, äläkä masennu, kun Hän sinua nuhtelee.

5. Ja te olette jo unohtaneet sen manauksen, joka teille niin. kuin lapsille puhuu: minun poikani, älä katso ylön Herran kuritusta, ja älä näänny, koskas häneltä rangaistaan,

5. Ja te oletta jo unhottanet sen uscalluxen jonga hän teille nijncuin lapsillens puhu: Minun poican älä ylöncadzo HERran rangaistusta ja älä näänny coscas häneldä rangaistan.

5. Ja oletta io wnoctanuet sen wskalluxen/ ioca teille ninquin Lapsille's puhupi. Minun Poican äle Herra' Rangastosta ylencatzo/ ia äle näänny coskas henelde ranghaistan. (Ja oletta jo unohtaneet sen uskalluksen/ joka teille niinkuin lapsillensa puhuupi. Minun poikani älä Herran rangaistusta ylenkatso/ ja älä näänny koskas häneltä rangaistaan.)

6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".

6 Sillä jota Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa, ja Hän ruoskii jokaista lasta, jonka ottaa huomaansa."

6. Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän myös rankaisee; mutta jokaista poikaa hän pieksää, jonka hän korjaa.

6. Sillä jota HERra racasta sitä hän myös rangaise. Mutta jocaista poica hän piexä cuin hän corja.

6. Sille iota Herra racasta/ sen hen mös rangaitze/ Mutta iocaitzen Poian hen rooskapi/ ionga hen coriapi. (Sillä jota Herra rakastaa/ sen hän myös rankaisee/ Mutta jokaisen pojan hän ruoskiipi/ jonka hän korjaapi.)

7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?

7 *Jos kärsitte kuritusta,* Jumala kohtelee teitä niin kuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?

7. Jos te kurituksen kärsitte, niin Jumala taritsee itsensä teille niinkuin lapsillensa; sillä kuka on se poika, jota ei isä kurita?

7. Jos te sen rangaistuxen kärsitte nijn Jumala taridze teille idzens nijncuin lapsillens: Sillä cuca on se poica jota ei Isä rangaise?

7. Jos te sen rangastoxen kersitte/ nin taritzepi Jumala itzens teille ninquin Lapsillens. Sille cuca on se Poica/ iota ei Ise rangaitze? (Jos te sen rangaistuksen kärsitte/ niin taritseepi Jumala itsensä teille niinkuin lapsillensa. Sillä kuka on se poika/ jota ei isä rankaise?)

8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.

8 Mutta jos olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, niin olette äpäriä ettekä lapsia.

8. Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osalliset olleet, niin te olette äpärät ja ette lapset.

8. Mutta jos te oletta ilman rangaistusta josta caicki owat osalliset ollet nijn te oletta äpärät ja ette lapset.

8. Mutta ios te oletta ilman rangastosta/ iosta caiki ouat Osaliset olluet/ nin te Eperet oletta ia ette Lapset. (Mutta jos te oletta ilman rangaistusta/ josta kaikki owat osalliset olleet/ niin te äpärät oletta ja ette lapset.)

9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?

9 Sitä paitsi meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina ja heitä kavahdimme. Emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?

9. Ja kuin meillä ovat lihalliset isät olleet kurittajana, niin me olemme niitä kavahtaneet: eikö meidän siis paljoa enemmin pidä hengelliselle Isälle alamaiset oleman, että me eläisimme?

9. Ja cosca meillä owat lihalliset Isät ollet rangaidziana nijn me olemma nijtä cawahtanet eikö meidän sijs paljo enämmin pidä sille hengelliselle Isälle alammaiset oleman että me eläisimme?

9. Ja quin meille ouat Lihaliset Iset olluet rangaitziat/ ia olema nijte cauattanuet/ Eikö meiden sijs palio enemen pidhe alamaiset oleman sen Hengelisen Isen/ ette me eleisimme? (Ja kuin meille owat lihalliset isät olleet rankaitsijat/ ja olemme niitä kawahtaneet/ Eikö meidän siis paljon enemmän pidä alamaiset olemaan sen Hengellisen Isän/ että me eläisimme?)

10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.

10 Sillä nuo kurittivat meitä muutamia päiviä varten sen mukaan kuin heistä näytti oikealta, mutta tämä kurittaa hyödyksemme, jotta pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydestään.

10. Sillä ne tosin ovat meitä kurittaneet harvoina päivinä luulonsa jälkeen; mutta tämä meidän tarpeeksemme, että me hänen pyhyytensä saisimme.

10. Ja ne tosin owat meitä rangaisnet harwoina päiwinä heidän luulons jälken mutta tämä rangaise meitä meidän tarpexem että hän meille pyhydens jacais.

10. Ja ne tosin ouat meite rangaisnuet wähine peiuine heiden lulons ielkin/ Mutta teme meiden tarpexenna/ sitewarten ette hen meille pyhydhens iacais. (Ja ne tosin owat meitä rangaisseet wähinä päiwinä heidän luulonsa jälkeen/ Mutta tämä meidän tarpeeksemme/ sitäwarten että hän meille pyhyyden jakaisi.)

11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.

11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeen päin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän* niille, jotka sen avulla ovat harjoitetut.

11. Mutta koska kaikkinainen rangaistus käsissä on, niin ei se näy meille iloksi, vaan murheeksi; mutta sitte antaa hän rauhallisen vanhurskauden hedelmän niille, jotka siinä harjoitetut ovat.

11. Mutta cosca caickinainen rangaistus käsis on nijn ei se ole meille iloxi waan murhexi mutta sijtte anda hän rauhallisen wanhurscauden hedelmän nijlle jotca sijnä harjoitetut owat.

11. Mutta caiki rangastus/ coska hen on käsis/ ei se nägy ycten meille Iloxi/ waan Murehexi. Mutta sitelehin hen ombi andaua Rauhalisen wanhurskaudhen Hedelmen ninen iotca sen cautta harioitetut ouat. (Mutta kaikki rangaistus/ koska hän on käsissä/ ei se näy yhtään meille iloksi/ waan murheeksi. Mutta siitä lähin hän ompi antawa rauhallisen wanhurskauden hedelmän niille jotka sen kautta harjoitetut owat.)

12 Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne";

12 Sen vuoksi "ojentakaa hervonneet kätenne ja lamaantuneet polvenne"

12. Sentähden ojentakaat vaipuneet kätenne ja väsyneet polvenne,

12. SEntähden ojetcat teidän joutilat kätenne ja wäsynet polwenne/

12. Sentedhen ylesoietca teiden ioutilat Kädhenne/ ia ne wäsynyet Poluet/ (Sentähden ylös oietkaa teidän joutilaat kätenne/ ja ne wäsyneet polwet/)

13 ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.

13 ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne" jottei ontuva loukkaantuisi,* vaan pikemmin paranisi.

13. Ja astukaat vilpittömät askeleet jaloillanne, ettei joku kompastuisi niinkuin ontuva, vaan paljoa enemmin terveeksi tulis.

13. Ja astucat wilpittömät askelet teidän jalgoillan ettei jocu combastuis nijncuin onduwa waan paljo enämmin terwexi tulis.

13. ia astucat wissit Askelet teiden Jalcainne cansa/ ettei iocu compastuisi ninquin Nilcu/ waan palioenämen teruehexi tulis. (ja astukaat wissit (warmat) askeleet teidän jalkainne kanssa/ ettei joku kompastuisi niinkuin nilkku/ waan paljon enemmän terweheksi tulisi.)

14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;

14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, jota ilman kukaan ei ole näkevä Herraa.

14. Noudattakaat rauhaa kaikkein kanssa ja pyhyyttä, paitsi jota ei yksikään saa Herraa nähdä,

14. Noudattacat rauha caickein cansa ja pyhyttä paidzi joita ei yxikän saa HERra nähdä.

14. Noudhattaca Rauha cackein cansa ia site pyhytte/ paitzi ioita eikengen saa Herra nähdhä. (Noudattakaa rauha kaikkein kanssa ja sitä pyhyyttä/ paitsi joita ei kenkään saa Herraa nähdä.)

15 ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,

15 Pitäkää huoli, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, jottei mikään katkeruuden juuri orastaisi ja tekisi häiriötä ja monet sen vuoksi saastuisi,

15. Ja ottakaat vaari, ettei joku Jumalan armosta tulisi pois, ettei joskus kasvaisi joku karvas juuri jotakuta vastahakoisuutta tekemään ja monta sen kautta tulisi saastutetuksi;

15. Ja ottacat waari ettei jocu Jumalan Armoa unhodais ettei joscus caswais jocu carwas juuri jotacuta wastahacoisutta tekemän ja monda sen cautta tulisit saastutetuxi.

15. Ja warinottacat/ ettei iocu Jumalan Armo vnhodhaisi/ Ettei ioscus yleskasuais iocu Caruas iwri/ ia tekis iotakin wastalloista/ ia monda sen saman cautta saastuisit. (Ja waarin ottakaat/ ettei joku Jumalan armo unohtaisi/ Ettei joskus ylenkaswaisi joku karwas juuri/ ja tekisi jotakin wastallista/ ja monta sen saman kautta saastuisit.)

16 ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.

16 ja ettei kukaan olisi haureellinen tai epäpyhä niin kuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.

16. Ettei joku olisi huorintekiä eli jumalatoin niinkuin Esau, joka yhden atrian tähden myi pois esikoisuutensa oikeuden.

16. Ettei jocu olis salawuoteinen eli jumalatoin nijncuin Esau joca yhden atrian tähden myi pois esicoisudens oikeuden.

16. Ettei iocu olisi Salauoteinen eli Jumalatoin ninquin Esau/ ioca yhden Atrian tähdhen poismyi Esicoisudhensa oikeudhen. (Ettei joku olis salawuoteinen eli jumalatoin niinkuin Esau/ joka yhden aterian tähden poismyi esikoisuutensa oikeuden.)

17 Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi.

17 Sillä tiedätte, että hänet myöhemminkin hylättiin, kun hän tahtoi periä siunauksen. Hän ei näet löytänyt sijaa peruutukselle, vaikka kyynelin sitä pyysi.

17. Sillä te tiedätte, että kuin hän sitte tahtoi periä siunausta, tuli hän hyljätyksi; sillä ei hän löytänyt yhtään parannuksen siaa, vaikka hän sitä kyyneleillä etsi.

17. Sillä te tiedätte että cosca hän sitte tahdoi oikeudella periä perindö siunausta tuli hän hyljätyxi: sillä ei hän löynnyt yhtän parannuxen sia waicka hän sitä kyyneleillä edzei.

17. Sille te tiedhette/ ette coska hen sijtte tactoi perie sen siugnauxen perimisen oikeulla/ tuli hen poishyliätyxi/ Sille eipe hen leunyt ycten sija paranoxeen/ waicka hen site kynelille etzei. (Sillä te tiedätte/ että koska hän sitten tahtoi periä sen siunauksen perimisen oikeudella/ tuli hän pois hyljätyksi/ Sillä eipä hän löytänyt yhtään sijaa parannukseen/ waikka hän sitä kyynelillä etsi.)

18 Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn,

18 Sillä ette ole käyneet vuoren luo, joka oli kosketeltavissa ja joka paloi tulessa, ette synkeyden, ette pimeän, ette myrskyn,

18. Sillä ette ole käyneet sen vuoren tykö, johon ei ruveta saa, ja joka tulesta paloi, ette myös käyneet siihen synkeyteen ja pimeyteen, ja sen hirmuisen ilman tykö,

18. Sillä et te ole käynet sen wuoren tygö johon ruweta saa ja tulesta paloi et te myös käynet sijhen syngeyteen ja pimeyteen ja sen hirmuisen ilman tygö/

18. Sille eipe te ole edheskeunyet sen wooren tyge/ iota ruueta saa/ ia Tulella paloi/ eike sen Syngyn ia Pimeydhen/ ia sen hirmuisen Ilman tyge/ (Sillä eipä et ole edeskäyneet sen wuoren tykö/ jota ruweta saa/ ja tulella paloi/ eikä sen synkkyyden ja pimeyden/ ja sen hirmuisen ilman tykö/)

19 ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi;

19 ette pasuunan kaiun ettekä sanojen pauhun* luo, jonka kuulijat pyysivät, ettei heille sanaakaan lisättäisi,

19. Sen basunan kajauksen ja sanain äänen tykö, josta ne, jotka sen kuulivat, rukoilivat, ettei se sana pitänyt heille sanottaman.

19. Sen Basunan helinän ja sanain änen tygö jota ne jotca sen cuulit cartit anoin ettei se sana pitänyt heille millän muoto sanottaman.

19. eike sen Basunan helinen ia Sanaden änen tyge/ Jonga ne iotca sen cwlit caaritit/ anodhen ettei se Sana suingan pitenyt heille sanottaman. (eikä sen pasuunan helinän ja sanain äänen tykö/ Jonka ne jotka sen kuulit karttoi/ anoen ettei se Sana suinkaan pitänyt heille sanottaman.)

20 sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: "Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön (tai ammuttakoon jousella kuoliaaksi)";

20 sillä he eivät voineet kestää käskyä: "Vaikka vuorta koskettaisi eläinkin, se kivitettäköön *(tai ammuttakoon jousella kuoliaaksi)*."

20. Sillä ei he voineet kärsiä niitä, mitkä siinä sanottiin, ja jos joku peto siihen vuoreen sattui, niin se piti kivitettämän eli nuolella ammuttaman lävitse.

20. Sillä ei he woinet kärsiä nijtä cuin sijnä sanottin ja jos jocu peto sijhen wuoren sattui nijn sen piti kiwitettämän eli nuolilla ammuttaman läpidze.

20. Sille eiuet he woinuet site kersie/ mitke sijne sanottin/ Ja ios iocu Peto sihen Wooren satuis/ pite sen kiuitettemen/ eli Nolilla lepitzeammuttaman. (Sillä eiwät he woineet sitä kärsiä/ mitkä siinä sanottiin/ Ja jos joku peto siihen wuoreen sattuisi/ pitää se kiwitettämän/ eli nuolilla läwitse ammuttaman.)

21 ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: "Minä olen peljästynyt ja vapisen";

21 Näky oli niin kauhea, että Mooses sanoi: "Olen suuresti pelästynyt ja vapisen."

21. Niin hirmuinen sen näky oli, että Moseskin sanoi: minä olen hämmästyksissä ja vapisen.

21. Nijn hirmuinen sen näky oli että Moseskin sanoi: minä olen hämmästyxis ja wapisen.

21. Ja nin hirmuinen oli se Näky/ ette Moses sanoi/ Mine olen hemmestynyt/ ia wapisen. (Ja niin hirmuinen oli se näky/ että Moses sanoi/ Minä olen hämmästynyt/ ja wapisen.)

22 vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö,

22 Mutta te olette käyneet Siionin vuoren luo ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo ja kymmenien tuhansien *enkelten,

22. Vaan te olette käyneet Zionin vuoren tykö, ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin, ja monen tuhannen enkelitten joukon tykö,

22. Waan te oletta käynet Sionin wuoren tygö sen eläwän Jumalan Caupungin tygö taiwallisen Jerusalemin tygö ja monen tuhannen Engelitten joucon tygö/

22. Waan te oletta edheskieunyet Sionin Wooren tyge/ ia sen eleuen Jumalan Caupungin tyge/ sen Taiualisen Jerusalemin tyge/ Ja monen tuhanen epälucuisen Engeleitten Jouckon tyge/ (Waan te oletta edeskäyneet Sionin wuoren tykö/ ja sen eläwän Jumalan kaupungin tykö/ ja taiwaallisen Jerusalemin tykö/ Ja monen tuhannen epälukuisen enkeleitten joukon tykö/)

23 taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö,

23 juhlajoukon luo ja taivaissa elämän kirjaan kirjoitettujen esikoisten* seurakunnan luo ja Jumalan luo, joka on kaikkien tuomari, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten ihmisten henkien luo

23. Yhteisen kokouksen ja esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaissa kirjoitetut ovat, ja Jumalan, kaikkein tuomarin tykö ja täydellisten vanhurskasten henkein tykö,

23. Ja esicoisten Seuracunnan tygö jotca Taiwaisa kirjoitetut owat ja Jumalan caickein Duomarin tygö ja täydellisten wanhurscasten Hengein tygö/

23. Ja Esicoisten Seurakunnan tyge/ iotca Taiuaisa ouat ynne kirioitetut/ ia Jumalan caikein Domarin tyge/ ia ninen Teudhelisten Wanhurskasten Hengein tyge/ (Ja esikoisten seurakunnan tykö/ jotka taiwaissa owat ynnä kirjoitetut/ ja Jumalan kaikkein tuomarin tykö/ ja niiden täydellisten wanhurskasten henkein tykö/)

24 ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.

24 ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen luo ja vihmontaveren luo, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.

24. Ja uuden Testamentin välimiehen Jesuksen tykö, ja priiskotusveren tykö, joka parempia puhuu kuin Abelin (veri).

24. Ja Uden Testamendin wälimiehen Jesuxen tygö ja sen prijscotus weren tygö joca parembita puhu cuin Abelin weri.

24. ia sen wdhen Testamentin wälimiehen IesuSEN tyge/ ia sen weren wiskamisen tyge/ ioca parambita puhupi quin Abelin weri. (ja sen uuden testamentin wälimiehen Jesuksen tykö/ ja sen weren wiskaamisen tykö/ joka parempata puhuupi kuin Abelin weri.)

25 Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista.

25 Katsokaa, ettette torju luotanne Häntä, joka puhuu. Sillä jos nuo eivät päässeet pakoon, jotka torjuivat luotaan Hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, niin paljon vähemmän me, jos käännymme pois Hänestä, joka puhuu taivaista.

25. Katsokaat, ettette häntä kiellä pois, joka puhuu; sillä jos ei ne paeta saaneet, jotka kielsivät sen, joka maan päällä käskyn antoi, paljoa vähemmin me, jos me sitä pyydämme karttaa, joka taivaasta puhuu,

25. CAdzocat ettet te händä ylöncadzo joca teidän cansan puhu: sillä jos ei ne heitäns wälttänet hänestä joca maan päällä puhui jotca carttelit: Paljo wähemmin me jos me sitä pyydämme cartta/

25. Catzocat ettet te hende ylencatzo/ ioca teidhen cansanna puhupi/ sille ios euet ne weltenyet iotca heitens caaritelit heneste/ ioca Maan päle puhui. Palio wähemin me/ ios me täte caaritamme/ (Katsokaat ettet te häntä ylenkatso/ joka teidän kanssanne puhuupi/ sillä jos eiwät ne wälttäneet jotka heitäns karttelit hänestä/ joka maan päälle puhui. Paljon wähemmin me/ jos me tätä karttelemme/)

26 Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: "Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin".

26 Silloin Hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt Hän on luvannut sanoen: "Vielä kerran horjutan maan, vieläpä taivaankin,"

26. Jonka ääni silloin maata järisti; mutta nyt hän lupaa ja sanoo: vielä minä nytkin kerran tahdon järistää, en ainoastansa maata, mutta myös taivasta.

26. Joca Taiwasta puhu jonga äni silloin maata järisti. Mutta nyt hän lupa ja sano: wielä minä nytkin kerran tahdon järistä en ainoastans maata mutta myös Taiwasta.

26. ioca Taiuaasta puhupi/ ionga äni silloin Maan iäristi. Mutta nyt hen lupapi ia sano/ wiele nyt widhoin mine tadhon iäriste/ ei waiuon Maata/ mutta mös Taiuan. (joka taiwaasta puhuupi/ jonka ääni silloin maan järisti. Mutta nyt hän lupaapi ja sanoo/ wielä nyt wihdoin minä tahdon järistä/ ei waiwon maata/ mutta myös taiwaan.)

27 Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät.

27 Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa järkkyväisten muuttuvan — niin kuin niitten, jotka ovat luotuja — jotta järkkymättömät pysyisivät."

27. Mutta kuin hän sanoo: vielä kerran, tahtoo hän osoittaa, että järiseväiset pitää muutettaman niinkuin ne, jotka rakennetut ovat, että järisemättömät pysyisivät.

27. Mutta cosca hän sano: wielä kerran tahto hän osotta että ne järisewäiset pitä muutettaman nijncuin sekin joca rakettu on että ne järisemättömät pysyisit.

27. Mutta quin hen sanopi/ wiele nyt widhoin/ Sille hen osottapi ette ne iäriseueiset pite mwtettama'/ ninquin seki ioca rakettu on Se'päle ette ne cappalet pysyme' pite iotca iärisemäte ouat. (Mutta kuin hän sanoopi/ wielä nyt wihdoin/ Sillä hän osottaapi että ne järisewäiset pitää muutettaman/ niinkuin sekin joka rakennettu on senpäälle että ne kappaleet pysymän pitää jotka järisemättä owat.)

28 Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla;

28 Koska siis saamme järkkymättömän valtakunnan, olkaamme kiitolliset ja palvelkaamme siten otollisesti Jumalaa 'kunnioituksella ja pyhällä arkuudella*,

28. Sentähden saamme me sen valtakunnan, joka ei järistä taida, meillä on armo, jonka kautta me Jumalaa palvelemme, hänen mielensä nouteeksi, siveydellä ja pelvolla

28. Sentähden saamme me sen waldacunnan joca ei järistä taida meillä on Armo jonga cautta me Jumalata palwelemme hänen mielens noutexi siweydellä ja pelgolla.

28. Sentedhen ette me saamma sen Waldakunnan ioca ei iäriste taidha/ meille ombi Armo ionga cautta me Jumalata paluelemme henen Mielens noutexi Taualla ia Pelgholla. (Sentähden että me saamme sen waltakunnan joka ei järistä taida/ meille ompi armo jonka kautta me Jumalata palwelemme hänen mielensä nouteeksi tawalla ja pelolla.)

29 sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.

29 sillä Jumalamme on kuluttava tuli.

29. Sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.

29. Sillä meidän Jumalam on culuttawainen tuli.

29. Sille ette meiden Jumalan ombi yxi culuttauainen Tuli. (Sillä että meidän Jumalan ompi yksi kuluttawainen tuli.)