10 luku

Laki uhreinensa ei saa aikaan täydellistä puhdistusta 1 – 4, mutta Kristus on täyttänyt Jumalan tahdon ja pyhittänyt meidät uhraamalla itsensä 5 – 10 Uhrillaan hän on poistanut synnit ja perustanut uuden liiton 11 – 18; sen tähden meidän tulee pelottomasti käydä näin avattua tietä Jumalan tykö ja kehoittaa toisiamme rakkauteen 19 – 25 Niillä, jotka tahallaan syntiä tekevät, on hirmuinen tuomio odotettavana 26 – 31; kristittyjen tulee olla kestäväisiä uskossa, pelastaakseen sielunsa 32 – 39.

1 Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi.

1 Sillä koska laissa on tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, se ei voi koskaan samoilla uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa tuovat, tehdä täydelliseksi niitä, jotka Jumalaa lähestyvät.

1. Sillä lailla on tulevaisten tavarain varjo, ei itse hyvyyden olento; niillä uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa uhraavat, ei se ikänä taida niitä täydelliseksi tehdä, jotka uhraavat.

1. SIllä Lailla on tulewaisten tawarain warjo ja idze hywyden olendo. Jocawuosi pitä yhtäläistä uhria uhrattaman ja ei ne taida nijtä täydellisexi tehdä jotca uhrawat.

1. SIlle Lailla o'bi ninen tuleuaisten Hywytte' Wario/ ia ie itze Hywuytte' olendo. Joca woosi tule aina wffrata ycteleiste wffria/ ia ei taidha nite iotca wffrauat teudhelisexi tehdhä. (Sillä lailla ompi niiden tulewaisten hywyytten warjo/ ja ei itse hywyytten olento. Joka wuosi tulee aina uhrata yhtäläistä uhria/ ja ei taida niitä jotka uhraawat täydelliseksi tehdä.)

2 Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä?

2 Sillä *muuten olisi lakattu niitä tuomasta, koska jumalanpalvelusta toimittavilla kerran puhdistettuina ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä.*

2. Muutoin olis uhraamasta lakattu, jos ei niillä, jotka uhrasivat, synneistä silleen omaatuntoa olisi, koska he kerran puhdistetut ovat.

2. Muutoin olis uhramast lacattu jos ei nijllä jotca uhraisit synneist sillen omatundo olis cosca he wihdoin puhdistetut owat.

2. Mwtoin olis wfframast lakattu/ ios ne iotca wffraisit ei olis sillen synneiste ychten Omatundo/ coska he widhoin puhdistetut olisit. (Muutoin olis uhraamasta lakattu/ jos ne jotka uhraisit ei olis sillään synneistä yhtään omatuntoa/ koska ne wihdoin puhdistetut olisit.)

3 Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.

3 Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.

3. Vaan sillä tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus.

3. Waan sillä tapahtu ainoastans jocawuosi synnin muistuttamus.

3. Waan sille tapactu waiuon yxi Muisto synnin päle ioca woosi. (Waan sille tapahtuu waiwoin yksi muisto synnin päälle joka wuosi.)

4 Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.

4 Sillä härkäin ja kauristen veren on mahdotonta ottaa pois syntejä.

4. Sillä mahdotoin on härkäin ja kauristen veren kautta syntejä ottaa pois.

4. Sillä mahdotoin on härkäin ja cauristen weren cautta syndejä poisotta.

4. Sille se ombi madhotoin/ Herkein ia Cauristen Weren cautta synnit poisotetta. (Sillä se ompi mahdotoin/ Härkäin ja kauristen weren kautta synnit pois otettaa.)

5 Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit;

5 Sen vuoksi Hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja lahjaa* et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistat,

5. Sentähden, kuin hän maailmaan tuli, sanoi hän: uhria ja lahjaa et sinä tahtonut, mutta ruumiin olet sinä minulle valmistanut;

5. Sentähden cosca hän mailmaan tuli sanoi hän: Uhria ja lahja et sinä tahtonut mutta ruumin olet sinä minulle walmistanut/

5. Sentedhen coska hen Mailman tuli/ sanoi hen/ Wffria ia Lahia et sine tactonut/ Mutta sen Rumin olet sine minulle walmistanut/ (Sentähden koska hän maailmaan tuli/ sanoi hän/ uhria ja lahjaa et sinä tahtonut/ Mutta sen ruumiin olet sinä minulle walmistanut.)

6 polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt.

6 polttouhreihin ja syntiuhreihin* et mielistynyt.

6. Polttouhrit ja syntiuhrit ei ole sinun mieleises.

6. Polttouhrit ja syndiuhrit ei ole sinun mieleidzes.

6. Poltewffri/ ia Syndiwffri eiuet ole sinu' mieleitzes. (Polttouhri/ ja syntiuhri eiwät ole sinun mieleisesi.)

7 Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen — kirjakääröön on minusta kirjoitettu — tekemään sinun tahtosi, Jumala.'"

7 Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen — kirjakääröön on minusta kirjoitettu — tekemään sinun tahtosi, Jumala.'"

7. Silloin minä sanoin: katso, minä tulen, (Raamatussa on minusta kirjoitettu,) että minun pitää tekemän sinun tahtos, Jumala.

7. Nijn minä sanoin: Cadzo minä tulen Ramatus on lijatengin minusta kirjoitettu: että minun pitä tekemän sinun tahtos Jumala.

7. Nin mine sanoin/ Catzo mine tulen/ Ramatusa seiso liategin minusta kirioitettu/ Ette Minun tekemen pite/ Jumala sinun tachtos. (Niin minä sanoin/ Katso minä tulen/ Raamatussa seisoo liiatekin minusta kirjoitettu/ Että minun tekemän pitää/ Jumala sinun tahtosi.)

8 Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,

8 Sanottuaan ensin: *"Uhria ja lahjaa* ja polttouhreja ja syntiuhreja et tahtonut etkä niihin mielistynyt — niihin, joita lain mukaan uhrataan" —

8. Niinkuin hän ennen sanoi: uhria ja lahjaa, ja polttouhria ja syntiuhria et sinä tahtonut, ei myös ne sinulle kelvanneet, (jotka lain jälkeen uhrataan,)

8. Nijncuin hän ennen sanoi: Uhria ja lahja polttouhria ja syndiuhria et sinä tahtonut ei myös ne sinulle kelwannet ( jotca Lain jälken uhratan )

8. Edhelle quin he' sanoi/ Wffri ia Lahia/ Poltewffri ia Syndiwffri et sine tactonut/ eikä mös sinu' keluanuet (iotca Lain ielkin wffratan) (Edellä kuin hän sanoi/ Uhria ja lahja/ Polttouhria ja syntiuhria et sinä tahtonut/ eikä myös sinun kelwannut/ jotka lain jälkeen uhrataan))

9 sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi (,Jumala)". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.

9 Hän sanoi sitten: "Katso, minä tulen tekemään tahtosi (,Jumala)." Hän poistaa ensimmäisen pystyttääkseen toisen.

9. Silloin hän sanoi: katso, minä tulen tekemään, Jumala, sinun tahtos. Hän ottaa pois entisen, että hän toisen asettais.

9. Nijn hän myös sanoi: Cadzo minä tulen tekemän Jumala sinun tahtos. Sijnä hän poisotta endisen että hän toisen panis/

9. Nin hen sanoi/ Catzo Mine tulen tekemen Jumala sinun tachtos. Sijne hen poisottapi sen entisen/ ette hen sen toisen siselpanis/ (Niin hän sanoi/ Katso Minä tulen tekemään Jumala sinun tahtos. Siinä hän poisottaapi sen entisen/ että hän sen toisen sisälle panisi.)

10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.

10 Tämän tahdon perusteella olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.

10. Jonka tahdon kautta me kerran pyhitetyt olemme, Jesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisella.

10. Jonga tahdon cautta me wihdoin pyhitetyt olemma Jesuxen Christuxen ruumin uhramisella.

10. ionga Tadhon cautta me olema pyhitetyt/ widhoin tapachtunut/ Iesusen CHristusen Rumin Wffrin cautta. (jonka tahdon kautta me olemma pyhitetyt/ wihdoin tapahtunut/ Jesuksen Kristuksen ruumiin uhrin kautta.)

11 Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa;

11 Ja kaikki papit seisovat joka päivä palvelusta toimittamassa ja usein tuomassa samoja uhreja, jotka eivät koskaan voi syntejä poistaa.

11. Ja jokainen pappi on siihen pantu, että hänen joka päivä jumalanpalvelusta tekemän pitää ja usein yhtäläistä uhria uhraaman, jotka ei koskaan voi syntejä ottaa pois.

11. Ja jocainen Pappi on sijhen pandu että hänen jocapäiwä Jumalan palwelusta tekemän pitä ja useimmin yhtäläistä uhria uhraman jotca ei coscan woi syndejä poisotta.

11. Ja iocainen Papi ombi sihen pandu/ ette hen iocapeiue Jumalan paluelusta tekemen pite/ ia wseimin ycteleiste Wffri wfframan/ iotca eiuet coska woi synnie poisotta. (Ja jokainen pappi ompi siihen pantu/ että hän jokapäiwä Jumalan palwelusta tekemän pitää/ ja useimmin yhtäläistä uhria uhraaman/ jotka eiwät koskaan woi syntiä pois ottaa.)

12 mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,

12 Mutta tämä on tuotuaan yhden ainoan uhrin syntien puolesta, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle

12. Mutta kuin tämä oli yhden ijankaikkisesti kelpaavan uhrin syntein edestä uhrannut, istuu hän nyt Jumalan oikialla kädellä,

12. Mutta cosca tämä oli yhden ijancaickisest kelpawan uhrin syndein tähden uhrannut istu hän nyt Jumalan oikialla kädellä/

12. Mutta Teme/ coska hen oli ydhen Wffrin syndein tehdhen wffranut/ ioca ijancaikisesta kelpa/ jstupi hen nyt Jumalan Oikealla Kädhelle/ (Mutta tämä/ koska hän oli yhden uhrin syntein tähden uhrannut/ joka iankaikkisesti kelpaa/ istuupi hän nyt Jumalan oikealla kädellä.)

13 ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.

13 ja odottaa siitä lähin, kunnes Hänen vihollisensa pannaan Hänen jalkainsa astinlaudaksi.

13. Ja odottaa, että hänen vihollisensa pannaan hänen jalkainsa astinlaudaksi.

13. Ja odotta sitä että hänen wihollisens pannan hänen jalcains astinlaudaxi.

13. ia edhespeiten odhotta/ sihenasti quin henen Wiholisens pannan henen Jalcais Astinlaudhaxi. (ja edespäiten odottaa/ siihenasti kuin hänen wihollisensa pannaan hänen jalkaisi astinlaudaksi.)

14 Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

14 Sillä Hän on yhdellä uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

14. Sillä yhdellä uhrilla on hän ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään.

14. Sillä yhdellä uhrilla on hän ijancaickisest täydellisexi tehnyt ne jotca pyhitetän.

14. Sille ette ydhelle wffrilla/ o'bi he' ijancaikisesta teudelisexi tehnyt ne iotca pyhiteten. (Sillä että yhdella uhrilla/ ompi hän iankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne jotka pyhitetään.)

15 Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan:

15 Sen todistaa meille myös Pyhä Henki, sillä Hän sanoo (ensin:)

15. Mutta sen todistaa myös meille itse Pyhä Henki, sillä että hän ennen sanoi:

15. Sen todista myös meille idze Pyhä Hengi sanoden:

15. Sen todistapi mös meille itze Pyhe He'gi/ sille senpereste quin he' sanonut oli/ (Sen todistaapi myös meille itse Pyhä Henki/ sillä senperästä kuin hän sanonut oli/)

16 Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan, sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä";

16”Tämä on se liitto, jonka näitten päivien jälkeen teen heidän kanssaan, sanoo Herra: minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”

16. Tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon heille tehdä niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän sydämiinsä, ja heidän mieliinsä minä ne kirjoitan,

16. Tämä on se Testamenti jonga minä tahdon heille tehdä nijden päiwäin jälken sano HERra: Minä tahdon anda minun Lakini heidän sydämijns ja heidän mielijns minä ne kirjoitan.

16. Teme o'bi se Testame'ti io'ga mine tadho' heile tehdhä ninen peiuein ielkin/ sanopi Herra/ Mine tahdon a'da minun Lakini heiden sydhemens/ ia Heiden Mielijnse mine ne siselkirioitan. (Tämä ompi se testamentti jonka minä tahdon heille tehdä niiden päiwäin jälkeen/ sanoopi Herra/ Minä tahdon antaa minun lakini heidän sydämensä/ ja heidän mieliinsä minä ne sisälle kirjoitan.)

17 ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista".

17 ja sitten: "Heidän syntejään ja laittomuuksiaan en enää muista."

17. Ja heidän syntejänsä ja vääryyttänsä en minä enempi tahdo muistaa.

17. Ja heidän syndejäns ja wääryttäns en minä enämbi tahdo muista.

17. Ja heiden synnins ia heide' Wärydhens em mine sille enämin tahdo muinsta. (Ja heidän syntinsä ja heidän wääryytensä en minä sille enemmin tahdo muistaa.)

18 Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.

18 Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei enää tarvita uhria synnin puolesta.

18. Mutta kussa näiden anteeksiantamus on, siinä ei silleen uhria syntein edestä ole.

18. Mutta cusa näiden andexi andamus on sijnä ei sillen uhria syndein edestä ole.

18. Mutta cussa nyt neinen samain Andexiandamus on/ sijne ei ole sille ene'bi Wffri synnin edeste. (Mutta kussa nyt näiden samain anteeksiantamus on/ Siinä ei ole sillä enempi uhri synnin edestä.)

19 Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,

19 Koska meillä siis, veljet, on uskallus Jeesuksen veren turvin astua kaikkeinpyhimpään —

19. Että siis meillä, rakkaat veljet, on vapaus mennä pyhään, Jesuksen veren kautta.

19. ETtä sijs meillä rackat weljet on wapaus mennä Pyhään Jesuxen weren cautta/

19. Ette sijs nyt meille o'bi/ rackat Weliet/ se Wapaus siselkiudhe Pyhen/ IesuSEN Weren cautta/ (Että siis nyt meillä ompi/ rakkaat weljet/ se wapaus sisälle käydä pyhään/ Jesuksen weren kautta/)

20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,

20 uusi elävä tie, jonka Hän on vihkinyt meille esiripun, se on lihansa avulla —

20. Jonka hän meille on valmistanut uudeksi ja eläväksi tieksi, esiripun kautta, se on: hänen lihansa kautta,

20. Jonga hän meille on walmistanut udexi ja eläwäxi tiexi esiripun cautta se on hänen lihans cautta/

20. ionga he' meille walmistanut ombi wdhexi ia Eleuexi Tijexi/ sen Esirippun eautta/ se on/ henen Lihansa lepitze/ (jonka hän meille walmistanut ompi uudeksi ja eläwäksi tieksi sen esiripun kattu/ se on/ hänen lihansa läwitse.)

21 ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija",

21 ja koska meillä on suuri pappi Jumalan huoneen haltijana,

21. Ja meillä on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltia;

21. Ja meillä on yxi suuri Pappi/

21. ia meille ombi yxi swri Pappi/ Jumalan Hoonenhaltia/ (ja meillä ompi yksi suuri pappi/ Jumalan huoneenhaltija/)

22 niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;

22 niin käykäämme esiin vilpittömin sydämin täydessä uskon varmuudessa, sydämet vihmottuina puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä.

22. Niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, priiskotetut meidän sydämissämme, (ja päästetyt) pahasta omastatunnosta,

22. Jumalan huonen haldia Nijn käykäm hänen tygöns totisella sydämellä täydellä uscolla prijscotetut meidän sydämisäm ja päästetyt pahasta omasta tunnosta ja pestyllä ruumilla puhtalla wedellä/

22. Nin kieukemme henen tygens totisella sydemelle/ teudelle vskolla/ wiskoitut meie' sydemise'ne/ ia pästetyt sijte Pahasta Omastatu'nosta/ ia pestyt Rumilda puctalla wedelle/ (Niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä/ täydellä uskolla/ wiskotut meidän sydämissämme/ ja päästetyt siitä pahasta omastatunnosta/ ja pestyt ruumiilta puhtaalla wedellä.)

23 pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;

23 Pysykäämme horjumatta toivon tunnustuksessa, sillä Hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen.

23. Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellä, ja pitäkäämme horjumatoin toivon tunnustus: (sillä se on uskollinen, joka ne lupasi),

23. Ja pitäkäm horjumatoin toiwon tunnustus: Sillä hän on uscollinen joca ne lupais.

23. ia piteke' Toiuon Tunnustos horiumatoina/ Sille he' on vscolinen/ ioca ne lupasi. (ja pitäkää toiwon tunnustus horjumatoinna/ Sillä hän on uskollinen/ joka ne lupasi.)

24 ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;

24 Pitäkää vaari toisistanne rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin.

24. Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, että me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistä töistä,

24. Ja ottacam waari toinen toisestam että me ahkeroidzem meitäm rackauteen ja hywijn töihin/

24. Ja wariottaca' meiste keskenen/ sijne ette me yllyte' meiten Rackauteen ia hyuijn Töihin/ (ja waarin ottakaa meistä keskenän/ siinä että me yllytän meitän rakkauteen ja hywiin töihin/)

25 Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.

25 Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin joillakin on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme sitä enemmän kuta enemmän näette päivän lähestyvän.

25. Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.

25. Ei ylönandain yhteistä Seuracunda. Nijncuin muutamain tapa on waan neuwocat teitän keskenän sitä enämmin cuin te näette sen päiwän lähestywän.

25. ei ylenandain meiden ycteiste Seurakunda. Ninquin mutamitten tapa on/ waan manatcka teiten keskenen/ ia site sen enemin iota te näette ette se peiue lehestypi. (ei ylenantain meidän yhteistä seurakunta. Niinkuin muutamitten tapa on/ waan manatkaa teitän keskenän/ ja sitä sen enemmin jota te näette että se päiwä lähestyypi.)

26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,

26 Sillä jos tahallamme harjoitamme syntiä omaksuttuamme totuuden tuntemisen, ei ole enää uhria syntiemme* puolesta,

26. Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä,

26. Sillä jos me ehdollam sijtte syndiä teem cuin me olemma totuden tundoon tullet nijn ei meillä ole enä yhtän uhria syndein edestä/

26. Sille ios me ehdholla' syndi teem/ sijtte quin me olema Totudhen tundemisen sanuet/ nin ei meille sillen miten wffria synnein edeste ole/ (Sillä jos me ehdollan syntiä teemme/ sitten kuin me olemme totuuden tuntemisen saanut/ niin ei meillä silleen mitään uhria syntein edestä ole/)

27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.

27 vaan tietty kauhea tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.

27. Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.

27. Waan hirmuinen Duomion odotus ja tulen kijwaus joca wastahacoiset syöpä on.

27. waan yxi hirmulinen Domion Odhotus/ ia Tulen Kijuaus/ ioca ne wastanseisoiat ylessöueinen ombi. (waan yksi hirmullinen tuomion odotus/ ja tulen kiiwaus/ joka ne wastaanseisojat ylössyöwäinen ompi.)

28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:

28 Joka on hylännyt Mooseksen lain, kuolee armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen perusteella.

28. Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta.

28. Jos jocu Mosexen Lain ricko hänen pitä ilman armota cuoleman cahden taicka colmen todistajan cautta.

28. Jos iocu Mosesen Lain rickopi/ henen pite ilman Laupiutta cooleman/ cadhen taicka colmen Todhistaian cautta. (Jos joku Moseksen lain rikkoopi/ hänen pitää ilman laupiutta kuoleman/ kahden taikka kolmen todistajan kautta.)

29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!

29 Kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen katsotte sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja herjaa armon Henkeä?

29. Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?

29. Cuinga paljo enämmän rangaistuxen te luuletta sen ansainnen joca Jumalan Pojan jalgoilla talla ja Testamendin weren saastutta jonga cautta hän pyhitetty on ja armon Henge pilcka?

29. Quinga palio enemen rangastoxen (luleta te) henen ansaitzeuan/ ioca Jumalan Poian ialghalla tallapi/ ia Testamentin Weren saastana pitepi/ ionga cautta he' pyhitettu on/ ia sen Armon Hengen pilcapi? (Kuinka paljon enemmän rangaistuksen (luulette te) hänen ansaitsewan/ joka Jumalan Pojan jalalla tallaapi/ ja testamentin weren saastana pitääpi/ jonka kautta hän pyhitetty on/ ja sen Armon Hengen pilkkaapi?)

30 Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava (, sanoo Herra)"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa".

30 Sillä tunnemme Hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava (, sanoo Herra) ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa."

30. Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.

30. Sillä me tunnemme hänen joca sanoi: Minun on costo minä tahdon costa ( sano HERra ) Ja taas HERra on Canssans duomidzewa.

30. Sille me tunnemma henen ioca sanoi/ Minun ombi Costo/ mine tahdon iellensmaxa (ma Herra) Ja taas/ Herran pite Canssans domitzeman. (Sillä me tunnemme hänen joka sanoi/ Minun ompi kosto/ minä tahdon jällens maksaa (mä Herra) Ja taas/ Herran pitää kansansa tuomitseman.)

31 Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.

31 Kauheaa on langeta elävän Jumalan käsiin.

31. Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.

31. Hirmuinen on langeta eläwän Jumalan käsijn.

31. Hirmulinen ombi langeta Eleuen Jumalan käsijn. (Hirmuinen ompi langeta eläwän Jumalan käsiin.)

32 Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset,

32 Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te valistetuiksi tultuanne kestitte monet kärsimysten kilvoitukset,

32. Muistakaa siis entisiä päiviä, joina te valistetut olitte ja kärsitte monen vaivan kilvoituksen:

32. MUistacat sijs endisiä päiwiä joina te walistetut olitta ja kärseitte monein waiwain kilwoituxen:

32. Tesse te nyt muistacat nijte entisie peiuie/ ioina te walghistetut olitte/ ia kersinyt oletta swrein Waiuain Kiluotuxen/ (Tässä te nyt muistakat niitä entisiä päiwiä/ joina te walistetut olitte/ ja kärsinyt oletta suurein waiwain kilwoituksen/)

33 kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla.

33 kun toisaalta häväistyinä ja ahdistettuina jouduitte katseltaviksi, toisaalta taas tulitte niitten osaveljiksi, jotka samoin vaelsivat.

33. Puolittain silloin, kuin te sekä pilkkain että tuskain kautta kaikille ihmeeksi olitte: puolittain, kuin te niiden kanssa osalliset olitte, joille myös niin kävi.

33. Puolittain silloin cosca te sekä pilckain että tuscain cautta caikille ihmexi olitta: Puolittain cosca te nijden cansa osalliset olitta joiden käsi myös nijn käwi.

33. politain silloin/ coska te itze seke pilcain ette Tuskain cautta caikille jhmexi olitta. Politain coska te Osaliset olitta ninen cansa/ ioinen sillemoto Käsikieui. (puolitain silloin/ koska te itse sekä pilkkain että tuskain kautta kaikille ihmeeksi olitte. Puolittain koska te osalliset olitte niiden kanssa/ joinen sillä muotoa käsi käwi)

34 Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara (taivaissa), joka pysyy.

34 Sillä te olette sekä *säälineet kahleitani* että ilolla hyväksyneet omaisuutenne ryöstön tietäessänne, että teillä (itsellänne) on parempi ja pysyvä omaisuus (taivaissa).

34. Sillä te olette myös niistä vaivoista, jotka minun siteistäni tapahtuivat, osalliset olleet, ja teidän hyvyytenne raatelemisen olette te ilolla kärsineet, tietäen, että teillä on parempi ja pysyväisempi tavara taivaissa.

34. Sillä te oletta nijstä waiwoista jotca minun siteistäni tapahtuit osalliset ollet. Ja teidän hywyden raatelemisen oletta te ilolla kärsinet. Tieten että teillä on parambi ja pysywäisembi tawara Taiwais.

34. Sille ette te oletta mös nijste Waiuoista/ iotca minun Siteisteni tapactuit osaliset olluet. Ja teiden hywuydhen ratelemisen Ilon cansa oletta kersinyet. Tieten ette teille itze ombi parambi ia pysyueisembi Tauara Taiuais. (Sillä että te olette myös niistä waiwoista/ jotka minun siteistäni tapahtuit osalliset olleet. Ja teidän hywyyden raatelemisen ilon kanssa oletta kärsineet. Tieten että teille itse ompi parempi ja pysywäisempi tavara taiwaissa.)

35 Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.

35 Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.

35. Älkäät siis heittäkö pois teidän uskallustanne, jolla suuri palkan makso on.

35. Älkät sijs poisheittäkö teidän uscallustan jolla suuri palcan maxo on.

35. Elket sijs poisheittekö teidhen Wskallustan/ iolla ombi yxi swri palcan maxo/ (Älkäät siis pois heittäkö teidän uskallustan/ jolla ompi yksi suuri palkan maksu/)

36 Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.

36 Tarvitsette näet kestävyyttä, jotta tehtyänne Jumalan tahdon saisitte sen, mikä on luvattu.

36. Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte.

36. Sillä kärsimys on teille tarpellinen täyttäxenne Jumalan tahtoa että te lupauxen saisitta.

36. sille kersimys ombi teille tarpelinen/ senpäle ette te Jumalan tahdon teuteysitte/ ia sen Lupauxen saisitta. (sillä kärsimys ompi teille tarpeellinen/ sen päälle että te Jumalan tahdon täyttäisitte/ ja sen lupauksen saisitte.)

37 Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele;

37 Sillä "aivan vähän aikaa vielä, niin tulee Hän, joka on tuleva eikä viivyttele."

37. Sillä vähän hetken perästä tulee se, joka tuleva on, ja ei viivyttele.

37. Sillä wähän hetken perästä tule se joca tulewa on ja ei wijwyttele.

37. Sille ette wiele wehen hetken pereste/ nin se tulepi/ ioca tuleuainen ombi/ ia ei wiwuyttele. (Sillä ette wielä wähän hetken perästä/ niin se tuleepi/ joka tulewainen ompi/ ja ei wiiwyttele.)

38 mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen".

38 Mutta vanhurskas* on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, minun sieluni ei mielisty häneen."

38. Mutta vanhurskas elää uskosta: ja joka välttää, siihen ei minun sieluni mielisty.

38. Mutta wanhurscas elä uscostans ja joca wälttä hänehen en minä mielisty.

38. Mutta sen Wanhurskan pite vskostansa elemen. Mutta ioca weltepi/ ei minun pidhe heneste mielistymen. (Mutta sen wanhurskaan pitää uskostansa elämän. Mutta joka wälttääpi/ ei minun pidä hänestä mielistymän.)

39 Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.

39 Me emme kuitenkaan ole niitä, jotka vetäytyvät pois kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.

39. Mutta emme ole ne, jotka meitämme kadotukseen vältämme, vaan jotka uskomme sielun tallella pitämiseen.

39. Mutta en me nijstä ole jotca heidäns cadotuxeen wälttäwät waan nijstä jotca uscowat ja sieluns tallelle saattawat.

39. Mutta eipe me ole nijste/ iotca heidens welteuet cadhotuxeen. Waan nijste iotca vskouat/ ia Sieluns tallelle saattauat. (Mutta eipä me ole niistä/ jotka heidäns wälttäwät kadotukseen. Waan niistä jotka uskowat/ ja sielunsa tallelle saattawat.)