JESAJA

JESAIA

Propheta  Jesaia .
1938 1776 1642
     
2 LUKU 2 LUKU II.  Lucu
2:1 Sana, jonka Jesaja, Aamoksen poika, näki Juudasta ja Jerusalemista. 2:1 Tämä on se, minkä Jesaia Amotsin poika näki Juudasta ja Jerusalemista. 2:1 TÄmä on cuin Jesaia Amozin poica näki Judast ja Jerusalemist.
2:2 Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. 2:2 Viimeisenä aikana pitää sen vuoren, jolla \Herran\ huone on, vahvan oleman, korkiampi kuin kaikki vuoret, ja korotettaman kukkulain ylitse; ja kaikki pakanat pitää sinne juokseman. 2:2 Wijmeisnä aicana pitä sen wuoren/ jolla HERran huone on/ wahwan oleman/ corkiambi cuin caicki wuoret/ ja corgotettaman caickein cuckulain ylidze/ ia caicki pacanat pitä sinne juoxeman.
2:3 Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana." 2:3 Ja paljo kansaa pitää sinne menemän, ja sanoman: tulkaat, astukaamme ylös \Herran\ vuorelle, Jakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettais meille teitänsä, ja me vaeltaisimme hänen poluillansa; sillä Zionista on laki tuleva, ja \Herran\ sana Jerusalemista. 2:3 Ja paljo Canssa sinne menemän/ ja sanoman: tulcat/ astucam ylös HERran wuorelle/ Jacobin Jumalan huoneseen/ että hän opetais meille hänen teitäns/ ja me waellaisimme hänen polguillens: sillä Zionist on Laki tulewa/ ja HERran sana Jerusalemist.
2:4 Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan. 2:4 Ja hän tuomitsee pakanain seassa, ja rankaisee monta kansaa. Silloin heidän pitää miekkansa vannaksi tekemän, ja keihäänsä vikahteeksi; sillä ei yhdenkään kansan pidä toista kansaa vastaan miekkaa nostaman, eikä silleen tottuman sotimaan. 2:4 Ja hän duomidze pacanain seas/ ja rangaise monda Canssa. Silloin heidän pitä mieckans auraxi tekemän/ ja keihäns wicahtexi: sillä ei yhdengän Canssan pidä toista Canssa wastan miecka nostaman/ eikä sillen tottuman sotiman.
2:5 Jaakobin heimo, tulkaa, vaeltakaamme Herran valkeudessa. 2:5 Tulkaat, te Jakobin huoneesta, vaeltakaamme \Herran\ valkeudessa. 2:5 Tulcat te Jacobin huonesta/ waeldacam HERran walkeudes.
2:6 Sillä sinä olet hyljännyt kansasi, Jaakobin heimon, koska he ovat täynnä Idän menoa, täynnä ennustelijoita niinkuin filistealaiset, ja lyövät kättä muukalaisten kanssa. 2:6 Mutta sinä olet sinun kansas Jakobin huoneen hyljännyt; sillä he rikkovat enemmän kuin itäläiset, ja ovat päiväin valitsiat, niinkuin Philistealaiset, ja sallivat muukalaiset lapset moneksi tulla. 2:6 MUtta sinä olet sinun Canssas Jacobin huonen laskenut menemän: Sillä he rickowat enämmän cuin itäläiset/ ja owat päiwäin walidziat/ nijncuin Philisterit/ ja salliwat muucalaiset lapset monexi tulla.
2:7 Heidän maansa tuli täyteen hopeata ja kultaa, eikä heidän aarteillaan ole määrää; heidän maansa tuli täyteen hevosia, eikä heidän vaunuillaan ole määrää. 2:7 Heidän maansa on täynnä hopiaa ja kultaa, ja heidän rikkaudellansa ei ole loppua; heidän maansa on täynnä hevosia, ja heidän rattaillansa ei ole loppua. 2:7 Heidän maans on täynäns culda ja hopiata/ ja heidän rickaudellans ei ole loppua.
2:8 Heidän maans on täynäns orheja/ ja heidän rattaillans ei ole loppua.
2:8 Heidän maansa tuli täyteen epäjumalia, he kumartavat kättensä tekoa, sitä, minkä heidän sormensa ovat tehneet. 2:8 Heidän maansa on myös täynnä epäjumalia; he kumartavat käsialaansa, jotka heidän sormensa tehneet ovat. Heidän maans on myös täynäns epäjumalita/ ja he cumartawat heidän käsialans/ jotca heidän sormens tehnet owat.
2:9 Silloin ihminen masentuu ja mies painuu maahan, mutta älä anna heille anteeksi. 2:9 Siellä yhteinen kansa kumartelee, siellä sankarit heitänsä nöyryyttävät, joka et heille anna anteeksi. 2:9 Siellä yhteinen Canssa notkista/ siellä Sangarit heitäns nöyryttäwät/ jotas et heille anna andexi.
2:10 Mene kallion kätköön, piiloudu maan peittoon Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon. 2:10 Mene kallioon, ja kätke sinuas maahan, \Herran\ pelvon edestä, ja hänen kunniallisen majesteettinsa edestä. 2:10 MEne callioon ja kätke sinuas maahan HERran pelgon edestä/ ja hänen cunnialisen Maijestetins edestä.
2:11 Ihmisten ylpeät silmät painuvat maahan, miesten korskeus masentuu, ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea. 2:11 Sillä kaikki korkiat silmät alennetaan, ja jotka jaloimmat kansoissa ovat, täytyy itsensä notkistaa; sillä \Herra\ on yksinänsä sinä aikana korkein. 2:11 Sillä caicki corkiat silmät aletan/ ja jotca jaloimmat Canssois owat/ täyty idzens notkista: sillä HERra on yxinäns sinä aicana corkein.
2:12 Sillä Herran Sebaotin päivä kohtaa kaikkea ylpeää ja korskeata ja kaikkea ylhäistä, niin että se maahan painuu, 2:12 Sillä \Herran\ Zebaotin päivä käy kaiken koreuden ja korkeuden ylitse, ja kaikkein paisuneiden ylitse, että ne alennettaisiin, 2:12 HERran Zebaothin päiwä käy caiken coreuden ja corkeuden ylidze/ ja caickein paisunuitten ylidze/ että ne aletaisin.
2:13 kaikkia Libanonin setripuita, noita korkeita ja ylhäisiä, kaikkia Baasanin tammia, 2:13 Ja kaikkein korkiain ja korotettuin sedrein ylitse Libanonissa, ja kaikkein tammein ylitse Basanissa; 2:13 Ja caickein corkiain ja corgotettunin Cedrein ylidze Libanonis/ ja caickein tammein ylidze Basanis.
2:14 kaikkia korkeita vuoria ja kaikkia ylhäisiä kukkuloita, 2:14 Niin myös kaikkein korkiain vuorten ylitse, ja kaikkein korotettuin kukkulain ylitse, 2:14 Nijn myös caickein corkiain wuorten ylidze/ ja caickein corgotettuin cuckulain ylidze.
2:15 kaikkia korkeita torneja ja kaikkia vahvoja muureja, 2:15 Ja jokaisen korkian tornin ylitse, ja kaikkein vahvain muurein ylitse; 2:15 Ja jocaidzen corkian tornin ylidze/ ja caickein wahwain muurein ylidze.
2:16 kaikkia Tarsiin-laivoja ja kaikkea kallista ja ihanaa. 2:16 Niin myös kaikkein haahtein ylitse meressä, ja kaiken kauniin käsialan ylitse; 2:16 Nijn myös caickein hahtein ylidze meresä/ ja caiken caunin käsialan ylidze
2:17 Silloin masentuu ihmisten ylpeys, ja miesten korskeus painuu maahan, ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea. 2:17 Että kaikki ihmisten korkeus pitää notkistaman hänensä, ja nöyryyttämän itsensä, mitä ihmisessä korkiaa on; ja \Herra\ yksin on silloin korkia oleva. 2:17 Että caicki ihmisten corkeus notkista hänens/ ja nöyryttä idzens mitä ihmises corkiata on/ ja HERra yxinäns on silloin corkia olewa.
2:18 Mutta epäjumalat katoavat kaikki tyynni. 2:18 Ja epäjumalain pitää ratki hukkuman. 2:18 Ja epäjumalat pitä ratki huckuman.
2:19 Silloin mennään kallioluoliin ja maakuoppiin Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan. 2:19 Silloin mennään vuorten rotkoihin ja maan kuoppiin, \Herran\ pelvon tähden, ja hänen kunniallisen majesteettinsa tähden, kuin hän nousee maata peljättämään. 2:19 Silloin wuorten rotcoihin mennän ja maan cuoppijn/ HERran pelgon tähden/ ja hänen cunnialisen Maijestetins tähden/ cosca hän nouse maata peljättämän.
2:20 Sinä päivänä ihmiset viskaavat pois myyrille ja yököille hopea- ja kultajumalansa, jotka he ovat tehneet kumarrettaviksensa. 2:20 Silloin pitää jokaisen hopiaiset ja kultaiset epäjumalansa heittämän pois, jotka hän on teettänyt kumartaaksensa, myyräin ja yökköin kuvat, 2:20 Silloin pitä jocaidzen hopiaiset ja cullaiset epäjumalans heittämän pois ( jotca hän on teettänyt cumartaxens ) myyrät ja yöcköit.
2:21 Ja he menevät vuorenrotkoihin ja kallionkoloihin Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan. 2:21 Että he menevät kivien rakoihin ja vuorten rotkoihin, \Herran\ pelvon tähden, ja hänen kunniallisen majesteettinsa tähden, kuin hän nousee maata peljättämään. 2:21 Että hän lymytäis kiwein racoihin ja wuorten rotcoihin/ HERran pelgon tähden/ ja hänen cunnialisen Maijestetins tähden/ cosca hän nouse maatta peljättämän.
2:22 Luopukaa siis ihmisistä, joilla on vain henkäys sieramissa, sillä minkä arvoiset he ovat! 2:22 Niin lakatkaat siis ihmisestä, jonka sieramissa henki on; sillä ette tiedä, missä arviossa hän on. 2:22 Nijn lacatcat sijs ihmisest jonga hengi sieramis on: sillä et te tiedä misä arwios hän on.