TOINEN SAMUELIN KIRJA

2.SAMUELIN KIRJA

Toinen  Samuelin  Kirja 

1938 1776 1642
     
22 LUKU 22 LUKU XXII. Lucu
22:1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi: 22:1 Ja David puhui \Herralle\ nämät veisun sanat sinä päivänä, jona \Herra\ oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä, 22:1 JA Dawid puhui HERralle nämät weisun sanat/ sinä päiwänä jona HERra oli hänen wapahtanut caickein wiholistens ja Saulin käsistä.
22:2 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani! 22:2 Ja sanoi: \Herra\ on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani; 22:2 JA sanoi: HERra on minun callion/ ja minun linnan/ ja minun wapahtajan.
22:3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta! 22:3 Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä. 22:3 Jumala on minun wahan/ johon minä turwan/ minun otan ja minun autuudeni sarwi/ ja minun warjelluxen/ ja minun turwan/ minun wapahtajan/ joca minun pelasta wäärydest.
22:4 'Ylistetty olkoon Herra' - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun. 22:4 Ylistettävää \Herraa\ minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani. 22:4 Minä kijtän ja huudan HERran tygö/ ja minä wapahdetan minun wiholisistani.
22:5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut. 22:5 Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun. 22:5 Sillä cuoleman kiwut owat minun pijrittänet/ ja Belialin ojat hämmästytit minun.
22:6 Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. 22:6 Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. 22:6 Helwetin sitet kiedoit minun/ ja cuoleman paulat ennätit minun.
22:7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa. 22:7 Ahdistuksessani minä avukseni huudan \Herraa\, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa. 22:7 Cosca minä olen tuscas/ nijn minä huudan HERran tygö/ ja minun Jumalani tygö minä huudan/ nijn hän cuule minun äneni hänen pyhäst Templistäns/ ja minun parcun tule hänen corwijns.
22:8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. 22:8 Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui. 22:8 MAa järisi ja wapisi ja taiwan perustuxet lijcuit ja wärisit/ cosca hän wihastui.
22:9 Savu suitsusi hänen sieramistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä. 22:9 Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät. 22:9 Sawu suidzi hänen sieramestans ja polttawainen tuli hänen suustans/ nijn että se sieldä leimahti.
22:10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla. 22:10 Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla. 22:10 Hän notkisti taiwat ja astui alas/ ja syngeys oli hänen jalcains alla.
22:11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä. 22:11 Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä. 22:11 Ja hän waelsi Cherubimin päälle ja lensi/ ja hän näkyi tuulden sijpein päällä.
22:12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet. 22:12 Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet. 22:12 Hänen majans hänen ymbärilläns oli pimeys ja paxut mustat pilwet.
22:13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet. 22:13 Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet. 22:13 Sijtä kirckaudest hänen edesäns paloit leimauxet.
22:14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua. 22:14 \Herra\ jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa. 22:14 Ja HERra jylisi taiwais/ se ylimmäinen andoi pauhinans.
22:15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät. 22:15 Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä. 22:15 Hän ambuis nuolens ja hajotti heitä/ hän iski cowat leimauxet ja peljätti heitä.
22:16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta. 22:16 Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat \Herran\ kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta. 22:16 Ja nijn ilmestyit wetten culjut/ ja maan aluxet cuorittin HERran curituxest/ ja hänen sieramens puhalluxest ja cuorsamisest.
22:17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä. 22:17 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä. 22:17 HÄn lähetti corkeudest ja otti minun/ ja weti minun ulos suurista wesistä.
22:18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät. 22:18 Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät. 22:18 Hän wapahti minun jaloimmista wiholisistani/ minun wainollisildani jotca olit minua wäkewemmät.
22:19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni. 22:19 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta \Herra\ tuli minun turvakseni. 22:19 Jotca minun ennätit tuscasani/ ja HERra tuli minun turwaxeni.
22:20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun. 22:20 Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun. 22:20 Hän wie minun lakialle/ ja temmais minun ulos: sillä hän mielistyi minuun.
22:21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa. 22:21 \Herra\ maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen. 22:21 HERra teki hywäst minun cohtani minun wanhurscaudeni jälken/ hän maxa minulle minun kätteni puhtauden jälken.
22:22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen. 22:22 Sillä minä pidän \Herran\ tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan. 22:22 Sillä minä pidän HERran tiet/ ja en ole jumalatoin minun Jumalatani wastan.
22:23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä. 22:23 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää, 22:23 Sillä caicki hänen oikeudens owat minun silmäin edes/ ja hänen käskyjäns en minä tyköni hyljä.
22:24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista. 22:24 Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä: 22:24 Waan olen wiatoin hänen edesäns/ ja wäldän syndiä.
22:25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä. 22:25 Sentähden kostaa \Herra\ minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä. 22:25 Sentähden costa HERra minun wanhurscauteni peräst/ minun puhtauteni jälken hänen silmäins edes.
22:26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton; 22:26 Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen. 22:26 Pyhäin cansa sinä pyhä olet/ ja toimellisten cansa toimellinen.
22:27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja. 22:27 Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja. 22:27 Puhdasten cansa sinä puhdas olet/ ja nuriain cansa sinä nuria olet.
22:28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät. 22:28 Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne. 22:28 SIllä sinä autat sitä radollista Canssa/ ja sinun silmäs nöyryttäwät ne corkiat.
22:29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni. 22:29 Sillä sinä \Herra\ olet valkeuteni: \Herra\ valaisee pimeyteni. 22:29 Sillä sinä HERra olet minun walkeuten/ HERra walaise minun pimeyteni.
22:30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin. 22:30 Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse. 22:30 Sillä sinun cauttas minä sotawäen murennan/ ja minun Jumalasani carcan muurin ylidze.
22:31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat. 22:31 Jumalan tie on täydellinen, \Herran\ puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat. 22:31 Jumalan tiet owat wiattomat/ HERran puhet owat tulella peratut/ hän on caickein ota/ jotca hänen päällens uscaldawat.
22:32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme? 22:32 Sillä kuka on Jumala, paitsi \Herraa\? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme? 22:32 Sillä cuca on Jumala paidzi HERra? eli wäkewä ilman meidän Jumalatam?
22:33 Se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä, 22:33 Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti. 22:33 Jumala wyöttä minun woimalla/ ja pane minun tieni wiattomaxi.
22:34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni, 22:34 Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle. 22:34 Hän teke minun jalcani peuran caltaisexi/ ja asetta minun corkeuden päälle.
22:35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään. 22:35 Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään. 22:35 Hän opetta minun käteni sotiman/ ja käsiwarteni waskijousta jännittämän.
22:36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi. 22:36 Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi. 22:36 JA sinä annoit minulle sinun autuudes odan/ ja cosca sinä nöyrytät minun/ teet sinä minun suurexi.
22:37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju. 22:37 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet. 22:37 Sinä teet minulle sian käydäxeni/ ettei minun candapääni liwistyis.
22:38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun. 22:38 Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan. 22:38 Minä ajan minun wiholistani taca/ ja häwitän heitä/ ja en palaja ennencuin minä heidän hucutan.
22:39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle. 22:39 Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle. 22:39 Minä lyön heitä ja rundelen/ ettei heidän pidä nouseman/ heidän täyty caatua minun jalcaini ala.
22:40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni. 22:40 Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan. 22:40 Sinä taidat minun walmista woimalla sotaan/ sinä taidat ne paiscata alas/ jotca seisowat minua wastan.
22:41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan. 22:41 Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani. 22:41 Ja sinä annat minulle että minun wiholiseni pakenewat/ ja minä cadotan minun wainojani.
22:42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa. 22:42 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: \Herran\ tykö, mutta ei hän vastaa heitä. 22:42 He toiwowat/ waan ei ole auttajat/ he huutawat HERran tygö/ mutta ei hän wasta heitä.
22:43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan. 22:43 Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta. 22:43 Minä surwon heitä nijncuin maan tomun/ ja muserran ricki nijncuin logan caduilda.
22:44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua. 22:44 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua. 22:44 SInä pelastat minua sijtä rijdaisesta Canssasta/ ja asetat minun pacanain pääxi/ se Canssa jota en minä tundenut/ palwele minua.
22:45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua. 22:45 Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua. 22:45 Muucalaiset lapset kieldäwät minun/ ja cuuldelewat minua cuuliaisilla corwilla.
22:46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa. 22:46 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä. 22:46 Muucalaiset lapset waipuwat/ ja wapisewat heidän siteisäns.
22:47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio, 22:47 \Herra\ elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio! 22:47 HERra elä/ ja kijtetty olcon minun turwan/ ja Jumala minun autuudeni turwa olcon ylistetty.
22:48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle; 22:48 Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni, 22:48 Se Jumala joca minulle coston anda/ ja waati Canssat minun alani.
22:49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä. 22:49 Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä. 22:49 Joca minua autta wiholisistani/ ja corgotta minun nijstä/ jotca carcawat minua wastan/ sinä autat minua nijldä wäärildä.
22:50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta; 22:50 Sentähden minä kiitän sinua \Herra\ pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan. 22:50 Sentähden minä kijtän sinua HERra pacanain seas/ ja sinun nimees kijtoxen weisan.
22:51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti." 22:51 Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti. 22:51 Joca Cuningalles suuren autuuden osotat/ ja teet hywäst sinun woidelduas wastan/ Dawidille ja hänen siemenellens ijancaickisest.
     

VALITSE
LUKU

1 2 3
4 5 6
7 8 9
10 11 12
13 14 15
16 17 18
19 20 21
22 23 24