ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA |
1. MOOSEKSEN KIRJA |
Ensimäinen Mosexen
Kirja |
| 1938 |
1776 |
1642 |
| |
|
|
| 44 LUKU |
44 LUKU |
XLIV. Lucu |
| 44:1 Senjälkeen Joosef käski huoneenhaltijaansa sanoen:
Täytä miesten säkit viljalla, niin paljon kuin he
voivat kuljettaa, ja pane itsekunkin raha hänen säkkinsä
suuhun. |
44:1 Ja Joseph käski huoneensa haltiaa, sanoen: täytä miesten säkit jyvillä, niin paljo kuin he voivat kannattaa, ja pane itsekunkin raha säkkinsä suuhun. |
44:1 JA Joseph
käski hänen huonens haldiata/ sanoden: täytä miesten
säkit jywillä/ nijn paljo cuin he woiwat cannatta/ ja
pane idzecungin raha säckins suuhun. |
| 44:2 Ja nuorimman säkin suuhun pane minun maljani, tuo
hopeamalja, ynnä hänen viljarahansa. Ja hän teki,
niinkuin Joosef käski. |
44:2 Ja minun maljani, se hopiamalja pane nuorimman säkin suuhun, ynnä jyväinsä hinnan kanssa. Ja hän teki niinkuin Joseph hänelle käski. |
44:2 Ja minun
hopiamaljan pane nuorimman säkin suuhun/ ynnä jywäin
hinnan cansa. Ja hän teki nijncuin Joseph hänelle käski. |
| 44:3 Aamulla päivän valjetessa miehet saivat aaseinensa
lähteä matkalle. |
44:3 Mutta aamulla päivän valjetessa, päästettiin miehet menemään aaseinensa. |
44:3 MUtta amulla
päiwän waljetes/ päästettin miehet menemän Aseinens. |
| 44:4 Mutta kun he olivat ehtineet vähän matkaa kaupungin
ulkopuolelle, sanoi Joosef huoneenhaltijalleen: Nouse
ja aja miehiä takaa, ja kun saavutat heidät, sanoi
heille: Minkätähden olette palkinneet hyvän pahalla? |
44:4 Ja koska he olivat lähteneet kaupungista, eikä vielä kauvas joutuneet, sanoi Joseph huoneensa haltialle: nouse ja aja takaa miehiä, ja koska heidän saat takaa, niin sano heille: miksi te olette hyvän pahalla maksaneet? |
44:4 Ja cosca he
olit lähtenet Caupungista/ eikä wielä cauwas joutunet/
sanoi Joseph huonens haldialle: nouse ja aja taca
miehiä/ ja coscas heidän saat taca/ nijn sano heille:
mixi te oletta hywän pahalla maxanet? |
| 44:5 Onhan se juuri se, josta isäntäni juo ja josta hän
salaisia tiedustelee. Te olette pahoin tehneet
menetellessänne näin. |
44:5 Eikö se ole, josta minun herrani juo? Ja josta hän kyllä hyvin taitaa arvata teistä? Te olette pahoin tehneet. |
44:5 Eikö se ole/
josta minun herrani juo? ja jolla hän ennusta? te oletta
pahoin tehnet. |
| 44:6 Kun hän sitten saavutti heidät, puhui hän heille
nämä sanat. |
44:6 Ja kuin hän käsitti heidät, puhui hän nämät sanat heille. |
44:6 Ja cuin hän
käsitti heidän/ puhui hän nämät sanat heille. |
| 44:7 He vastasivat hänelle: Minkätähden herramme puhuu
näin? Pois se, että palvelijasi tekisivät niin! |
44:7 He vastasivat häntä: miksi minun herrani senkaltaista puhuu? Pois se, että sinun palvelias niin tekisivät. |
44:7 He wastaisit
händä: mixi minun herran sencaltaista puhu? pois se/
että sinun palwelias nijn tekis. |
| 44:8 Katso, rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me
olemme tuoneet takaisin sinulle Kanaanin maasta; kuinka
siis olisimme varastaneet hopeata tai kultaa herrasi
talosta? |
44:8 Katso, rahan, jonka me löysimme säkkeimme suusta, olemme me jälleen sinulle tuoneet Kanaanin maalta: kuinkasta siis me varastimme hopiaa eli kultaa sinun herras huoneesta? |
44:8 Cadzo/ rahan
jonga me löysim säckeimme suusta/ olemma me jällens
sinulle tuonet Canaan maalda/ cuingasta sijs me
warastimme hopiata eli culda sinun herras huonesta? |
| 44:9 Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon;
ja me muut tulemme herramme orjiksi. |
44:9 Jonka tyköä sinun palvelioiltas se löydetään, hän kuolkaan: niin tahdomme me myös olla orjat minun herralleni. |
44:9 Jonga tykö
sinun palwelioistas se löytän/ hän cuolcan/ nijn tahdom
me myös olla orjat minun herralleni. |
| 44:10 Hän vastasi: Olkoon niin, kuin olette puhuneet;
se, jolta se löydetään, olkoon minun orjani. Mutta te
muut pääsette vapaiksi. |
44:10 Hän sanoi: olkaan nyt teidän sananne jälkeen: jonka tyköä se löydetään, hän olkaan minun orjani; mutta te olette vapaat. |
44:10 Hän sanoi:
olcon teidän sanan jälken/ jonga tykö se löytän/ hän
olcan minun orjan/ mutta te oletta wapat. |
| 44:11 Ja he laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja
jokainen avasi säkkinsä. |
44:11 Ja he laskivat kiiruusti itsekukin säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä. |
44:11 Ja he laskit
kijrust idzecukin säckins maahan/ ja jocainen awais
säckins. |
| 44:12 Ja hän etsi, alkaen vanhimmasta ja lopettaen
nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä. |
44:12 Ja hän etsei, ruveten vanhimmasta niin nuorimpaan asti; ja hopiamalja löydettiin BenJaminin säkistä. |
44:12 Ja hän edzei
ruweten wanhimmast/ nijn nuorimban asti/ ja hopiamalja
löyttin BenJaminin säkistä. |
| 44:13 Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat
kukin tavaransa aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin. |
44:13 Niin repäisivät vaatteensa, ja itsekukin pani kuormansa aasin päälle, ja palasivat kaupunkiin. |
44:13 NIin he
rewäisit waattens/ ja idzecukin pani cuormans Asin
päälle/ ja palaisit Caupungijn. |
| 44:14 Ja Juuda meni veljinensä Joosefin taloon, jossa
tämä vielä oli, ja he lankesivat maahan hänen eteensä. |
44:14 Ja Juuda meni veljinensä Josephin huoneesen (sillä hän oli vielä silloin siellä); ja he lankesivat maahan hänen eteensä. |
44:14 Ja Juda meni
weljinens Josephin huoneseen ( sillä hän oli wielä
silloin siellä ) ja he langeisit maahan hänen eteens. |
| 44:15 Silloin Joosef sanoi heille: Mitä olettekaan
tehneet! Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies saa
salatut ilmi? |
44:15 Joseph sanoi heille: mikä työ se on, kuin te tehneet olette? Ettekö te tietäneet, että senkaltainen mies kuin minä olen taitaa kyllä hyvin arvata. |
44:15 Joseph sanoi
heille: cuinga te tohdeitte sen tehdä? ettäkö te tiedä/
että sencaltainen mies cuin minä olen/ on tietäjä. |
| 44:16 Juuda vastasi: Mitä sanoisimmekaan herralleni,
mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on
paljastanut palvelijaisi syyllisyyden. Katso, me olemme
herrani orjat, niin hyvin me muut kuin se, jolta malja
löytyi. |
44:16 Ja Juuda sanoi: mitä me vastaamme minun herralleni? Taikka mitä me puhumme? Taikka millä me taidamme itsemme puhdistaa? Jumala on löytänyt sinun palveliais vääryyden: katso, me olemme meidän herramme orjat, sekä me, että se, jolta malja löydettiin. |
44:16 Ja Juda
sanoi: mitä me wastamme minun herralleni? taicka mitä me
puhumme? taicka millä me taidam idzem puhdista? Jumala
on löytänyt sinun palweliais wääryden/ cadzo/ me olem
meidän herram orjat/ sekä me/ että se jolda malja
löyttin. |
| 44:17 Hän sanoi: Pois se, että minä tekisin niin! Se,
jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, mutta te muut
menkää rauhassa kotiin isänne luo. |
44:17 Mutta hän sanoi: pois se, että minä niin tekisin; sen miehen, jolta malja on löydetty, pitää oleman minun orjani; mutta menkäät te rauhassa isänne tykö. |
44:17 Mutta hän
sanoi: pois se/ että minä nijn tekisin/ sen miehen/
jolda malja on löytty/ pitä oleman minun orjan/ mutta
mengät te rauhas Isänne tygö. |
| 44:18 Silloin Juuda astui hänen eteensä ja sanoi: Oi
herrani, salli palvelijasi puhua sananen herrani
kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan,
sillä sinä olet niinkuin itse farao! |
44:18 Niin Juuda astui hänen tykönsä, ja sanoi: ah minun herrani, suo nyt palvelias puhua yksi sana minun herrani korvissa, ja älkään julmistuko sinun vihas sinun palvelias päälle, sillä sinä olet niinkuin Pharao. |
44:18 NIin Juda
astui hänen tygöns/ ja sanoi: minun herran/ suo nyt
sinun palwelias puhua yxi sana minun herrani corwisa/ ja
älkön julmistuco sinun wihas sinun palwelias päälle/
sillä sinä olet nijncuin Pharao. |
| 44:19 Herrani kysyi palvelijoiltaan sanoen: Onko teillä
isää tai veljeä? |
44:19 Minun herrani kysyi hänen palvelioiltansa, sanoen: onko teillä isää taikka veljeä? |
44:19 Minun herran
kysyi hänen palwelioillens/ sanoden: ongo teillä Isä
taicka welje. |
| 44:20 Me vastasimme herralleni: Meillä on kotona vanha
isä ja veli, joka on syntynyt hänen vanhoilla
päivillänsä ja on vielä nuori; mutta tämän veli on
kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistänsä, ja
hänen isänsä rakastaa häntä. |
44:20 Niin me vastasimme meidän herraamme: meillä on vanha isä, ja nuorukainen syntynyt hänen vanhalla ijällänsä, jonka veli on kuollut, ja hän on yksinänsä jäänyt äidistänsä, ja hänen isänsä pitää hänen rakkaana. |
44:20 Nijn me
wastaisimme: meillä on wanha Isä ja nuorucainen/
syndynyt hänen wanhalla ijälläns/ jonga weli on cuollut/
ja hän on yxinäns jäänyt hänen äitistäns/ ja hänen Isäns
pitä hänen rackana. |
| 44:21 Niin sinä sanoit palvelijoillesi: Tuokaa hänet
tänne minun luokseni, että silmäni saisivat katsella
häntä. |
44:21 Niin sinä sanoit palvelioilles: tuokaat häntä tänne minun tyköni, että minä saan nähdä hänen. |
44:21 Nijn sinä
sanoit palwelioilles: tuocat händä tänne minun tygöni/
ja minä hänelle hywä teen. |
| 44:22 Me vastasimme herralleni: Nuorukainen ei saata
jättää isäänsä, sillä jos hän jättäisi isänsä, niin tämä
kuolisi. |
44:22 Mutta me vastasimme minun herralleni: ei taida nuorukainen jättää isäänsä; sillä jos hän jättäis isänsä, niin hän kuolis. |
44:22 Mutta me
wastaisim minun herralleni: ei taida nuorucainen tulla
pois Isäns tykö/ jos hän jättäis Isäns/ nijn hän cuolis. |
| 44:23 Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: Jos nuorin
veljenne ei tule tänne teidän kanssanne, niin älkää enää
näyttäytykö minun kasvojeni edessä. |
44:23 Niin sinä sanoit palvelioilles: jollei teidän nuorin veljenne tule teidän kanssanne, niin ei teidän pidä enää minun kasvojani näkemän. |
44:23 Nijn sinä
sanoit palwelioilles: jollei teidän nuorin weljen tule
teidän cansan/ nijn ei teidän pidä enä minun caswojani
näkemän. |
| 44:24 Ja me menimme kotiin palvelijasi, minun isäni, luo
ja kerroimme hänelle herrani sanat. |
44:24 Ja koska me menimme sinun palvelias minun isäni tykö, ja ilmoitimme hänelle minun herrani sanat, |
44:24 Ja cosca me
menim sinun palwelias minun Isäni tygö/ ja ilmoitim
hänelle minun herrani sanat. |
| 44:25 Niin isämme sanoi: Menkää jälleen ostamaan meille
vähän elintarpeita. |
44:25 Niin sanoi meidän isämme: menkäät jälleen pois, ja ostakaat meille jotakin elatusta. |
44:25 Nijn sanoi
meidän Isäm: mengät jällens pois ja ostacat meille
jotakin elatusta. |
| 44:26 Me sanoimme: Emme voi lähteä sinne; ainoastaan
jos nuorin veljemme seuraa mukanamme, me lähdemme, sillä
me emme voi näyttäytyä sen miehen kasvojen edessä,
jollei nuorin veljemme ole mukanamme. |
44:26 Mutta me sanoimme: emme tohdi sinne mennä; vaan jos meidän nuorin veljemme on meidän kanssamme, niin me menemme; sillä emme saa nähdä sen miehen kasvoja, jollei meidän nuorin veljemme ole meidän kanssamme. |
44:26 Mutta me
sanoim: en me tohdi sinne mennä/ waan jos meidän nuorin
weljem on meidän cansam/ nijn me menem: sillä en me saa
nähdä sen miehen caswoja/ jollei meidän nuorin weljem
ole meidän cansam. |
| 44:27 Niin palvelijasi, minun isäni, sanoi meille:
Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle kaksi
poikaa. |
44:27 Niin sinun palvelias minun isäni sanoi meille: te tiedätte, että minun emäntäni synnytti minulle kaksi, |
44:27 Nijn sinun
palwelias minun Isän sanoi meille: te tiedätte/ että
minun emändäni synnytti minulle caxi. |
| 44:28 Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: Varmaan
hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä minä ole häntä siitä
päivin nähnyt. |
44:28 Ja toinen läksi minun tyköäni, josta sanottiin, että hän on kuoliaaksi revelty, ja en ole minä häntä vielä sitte nähnyt. |
44:28 Ja se toinen
läxi minun tyköni/ josta sanottin/ että hän on cuoliaxi
reweldy/ ja en ole minä händä wielä sijtte nähnyt. |
| 44:29 Jos te nyt viette minulta tämänkin ja jos
onnettomuus kohtaa häntä, niin te saatatte minun harmaat
hapseni vaipumaan tuskalla tuonelaan. |
44:29 Jos te tämän myös minulta viette pois, ja hänelle tapahtuis jotakin pahaa, niin te saattaisitte minun harmaat karvani murheella hautaan. |
44:29 Jos te tämän
myös minulda wiette pois/ ja hänelle tapahtuis jotakin
paha/ nijn te saattaisit minun harmat carwani murhella
hautaan? |
| 44:30 Jos minä siis tulisin kotiin palvelijasi, isäni,
luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän
on kaikesta sielustaan kiintynyt, |
44:30 Jos minä nyt tulisin sinun palvelias minun isäni tykö, ja ei olisi nuorukainen meidän kanssamme: sillä hänen henkensä riippuu tämän hengestä. |
44:30 Jos minä nyt
tulisin sinun palwelias minun Isäni tygö/ ja ei olis
nuorucainen meidän cansam ( hänen hengens rippu tämän
hengesä ) |
| 44:31 niin hän nähdessään, ettei nuorukainen ole
kanssamme, kuolisi, ja me, sinun palvelijasi,
saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset
vaipumaan murheella tuonelaan. |
44:31 Niin tapahtuis, koska hän näkis, ettei nuorukainen kanssa olisi, että hän kuolis; niin me sinun palvelias saattaisimme sinun palvelias meidän isämme harmaat karvat murheella hautaan. |
44:31 Nijn
tapahduis/ cosca hän näkis/ ettei nuorucainen cansa
olis/ että hän cuolis/ nijn me sinun palwelias
saattaisim meidän Isäm sinun palwelias harmat carwat
murhella hautaan. |
| 44:32 Sillä palvelijasi on luvannut isälleen vastata
nuorukaisesta ja sanonut: Jos en tuo häntä takaisin
luoksesi, niin minä olen syyllinen isäni edessä kaiken
elinaikani. |
44:32 Sillä sinun palvelias on taannut nuorukaisen minun isäni edessä, sanoen: jollen minä häntä tuo jällensä sinun tykös, niin minä sen edestä kaiken minun elinaikani olen vikapää kärsimään. |
44:32 Sillä minä
sinun palwelias olen taannut nuorucaisen minun Isäni
edes/ sanoden: jollen minä händä tuo jällens sinun
tygös/ nijn minä senedestä caiken minun elinaicani olen
wicapää kärsimän. |
| 44:33 Ja jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi
nuorukaisen sijaan, ja nuorukainen menköön kotiin
veljiensä kanssa. |
44:33 Ja nyt siis jääkään sinun palvelias nuorukaisen edestä minun herralleni orjaksi: vaan nuorukainen menkään veljeinsä kanssa. |
44:33 Ja nyt sijs
jääkän sinun palwelias/ nuorucaisen edest minun
herralleni orjaxi/ waan nuorucainen mengän weljeins
cansa. |
| 44:34 Sillä kuinka minä voisin mennä kotiin isäni luo,
jollei nuorukainen olisi kanssani? En voisi nähdä sitä
surkeutta, joka tulisi isäni osaksi. |
44:34 Sillä kuinka minä taidan mennä minun isäni tykö, jollei nuorukainen olisi minun kanssani? Etten minä näkisi sitä surkeutta, johon minun isäni joutuu. |
44:34 Sillä cuinga
minä taidan mennä minun Isäni tygö/ jollei nuorucainen
olis minun cansani? etten minä näkis sitä surkeutta
johon minun Isän joutu. |
| |
|
|