JAAKOBIN KIRJE

P. JAKOBIN EPISTOLA

P.  Jacobin  Epistola.

1938 1776 1642
     
1 LUKU 1 LUKU I.  Lucu .
1:1 Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, lähettää tervehdyksen kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle. 1:1 Jakob, Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen palvelia, kahdelletoistakymmenelle sukukunnalle, jotka hajalla ovat, toivottaa terveyttä! 1:1 JAcob Jumalan ja HERran Jesuxen Christuxen palwelia. Cahdelletoistakymmenelle sucucunnalle/  jotca hajalla owat/  toiwotta terweyttä.
1:2 Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, 1:2 Minun rakkaat veljeni, pitäkäät se sulana riemuna, kuin te moninaisiin kiusauksiin lankeatte, 1:2 MInun rackat weljeni/  pitäkät se sulana riemuna/  cosca te moninaisijn kiusauxijn langette/
1:3 tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. 1:3 Tietäen, että teidän uskonne koettelemus vaikuttaa kärsivällisyyden. 1:3 Tieten että teidän vsconne coettelemus/  jos se muutoin toimellinen on/  waicutta kärsimisen:
1:4 Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset. 1:4 Mutta olkoon kärsivällisyydellä täydellinen työ, että te täydelliset ja kokonaiset olisitte ja ei missään puuttuvaiset. 1:4 Mutta kärsimys haman loppun asti wahwana pysy/  että te täydelliset ja coconaiset olisitta/  ja ei misän puuttuwaiset.
1:5 Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. 1:5 Mutta jos joltain teistä viisautta puuttuis, hän anokaan sitä Jumalalta, joka hänelle antaa yksinkertaisesti, ja ei soimaa, ja se hänelle annetaan. 1:5 MUtta jos joldain teisä wijsautta puuttuis/  hän anocan sitä Jumalalda/  joca jocaidzelle anda yxikertaisest/  ja ei soima/  nijn se hänelle annetan.
1:6 Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. 1:6 Mutta anokaan uskossa epäilemättä; sillä joka epäilee, se on meren aallon kaltainen, joka tuulelta ajetaan ja liikutetaan, 1:6 Mutta hän anocan vscos/  epäilemät: sillä joca epäile/  se on meren allon caltainen/  joca tuulelda ajetan ja lijcutetan.
1:7 Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa, 1:7 Älkään se ihminen luulko jotakin Herralta saavansa. 1:7 Älkän sencaltainen ihminen luulco/  jotain HERralda saawans.
1:8 kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään. 1:8 Epäileväinen mies horjuu kaikissa teissänsä. 1:8 Epäilewä horju caikis hänen teisäns.
1:9 Alhainen veli kerskatkoon ylhäisyydestään, 1:9 Mutta veli, joka nöyrä on, kehukaan korotuksestansa; 1:9 Mutta yxi weli/  joca nöyrä on/  kehucan hänen corgotuxestans.
1:10 mutta rikas alhaisuudestaan, sillä hän on katoava niinkuin ruohon kukka. 1:10 Ja taas, joka rikas on, (se kehukaan) alentamisestansa; sillä niinkuin ruohon kukoistus pitää hänen katooman pois. 1:10 Ja taas/  joca ricas on/  hän kehucan hänen alendamisestans. Sillä nijncuin ruohon cucoistus poiscatoa.
1:11 Aurinko nousee helteineen ja kuivaa ruohon, ja sen kukka varisee, ja sen muodon sulous häviää; niin on rikaskin lakastuva retkillänsä. 1:11 Sillä aurinko nousi helteen kanssa ja kuivasi ruohon, ja sen kukkanen varisi, ja hänen kauneutensa katosi; niin myös rikkaan pitää teissänsä lakastuman. 1:11 Auringo coitta helten cansa/  ja ruoho taipu/  ja hänen cuckaisens warise/  ja hänen cauneudens lacastu/  nijn myös sen rickan pitä tawaroistans taipuman.
1:12 Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat! 1:12 Autuas on se mies, joka kiusauksen kärsii; sillä koska hän koeteltu on, niin hänen pitää elämän kruunun saaman, jonka Herra niille luvannut on, jotka häntä rakastavat. 1:12 Autuas on se mies joca kiusauxen kärsi: sillä cosca hän coeteldu on/  nijn hänen pitä elämän Cruunun saaman/  jonga Jumala nijlle luwannut on/  jotca händä racastawat.
1:13 Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. 1:13 Älkään kenkään sanoko, kuin häntä kiusataan, että hän Jumalalta kiusataan; sillä ei Jumala ole kiusaaja pahuuteen, ja ei hän ketään kiusaa, 1:13 Älkän kengän sanoco cosca hän kiusatan/  että hän Jumalalda kiusatan: Sillä ei Jumala ole kiusaja pahuteen: Ei hän ketän kiusa.
1:14 Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; 1:14 Vaan jokainen kiusataan, kuin hän omalta himoltansa vietellään ja houkutellaan. 1:14 Waan jocainen kiusatan/  cosca hän omast himost wietellän ja hucutellan:
1:15 kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman. 1:15 Sitte kuin himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin; mutta kuin synti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman. 1:15 Sijtte cosca himo on sijttänyt/  nijn hän synnyttä synnin/  mutta cosca syndi täytetty on/  nijn se synnyttä cuoleman.
1:16 Älkää eksykö, rakkaat veljeni. 1:16 Älkäät eksykö, minun rakkaat veljeni! 1:16 ÄLkät exykö/  rackat weljeni:
1:17 Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. 1:17 Kaikkinainen hyvä anto ja kaikkinainen täydellinen lahja tulee ylhäältä valkeuden Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta eikä valkeuden ja pimeyden vaihetusta. Caickinainen hywä ando/
1:17 Ja caickinainen täydellinen lahja tule ylhäldä walkeuden Isäldä/  jonga tykönä ei ole walkeuden ja pimeyden muutosta/  eikä waihetusta.
1:18 Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset. 1:18 Hän on meidät synnyttänyt tahtonsa jälkeen totuuden sanalla, että me uutiset hänen luontokappaleistansa olisimme. 1:18 Hän on meidän synnyttänyt hänen tahtons jälken totuuden sanalla/  että me utiset hänen luondocappaleistans olisimma.
1:19 Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan; 1:19 Sentähden, minun rakkaat veljeni, olkoon jokainen ihminen nopia kuulemaan, (mutta) hidas puhumaan, ja hidas vihaan; 1:19 Sentähden rackat weljeni/  olcon jocainen ihminen nopia cuuleman/  mutta hidas puhuman/  ja hidas wihaan:
1:20 sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä. 1:20 Sillä miehen viha ei tee Jumalan edessä sitä, mikä oikein on. 1:20 Sillä ei ihmisen wiha tee mitän Jumalan edes sitä cuin oikein on.
1:21 Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. 1:21 Sentähden pankaat pois kaikkinainen saastaisuus ja kaikkinainen pahuus, ja ottakaat sana siveydellä vastaan, joka teissä istutettu on ja voi teidän sielunne autuaaksi saattaa. 1:21 Sentähden pangat pois caickinainen saastaisus ja caickinainen pahuus/  ja ottacat sana siweydellä wastan/  joca teisä istutettu on/  ja woi teidän sielun autuaxi saatta.
1:22 Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. 1:22 Mutta olkaat myös sanantekiät ja ei ainoastaan kuuliat, pettäin teitänne. 1:22 Mutta olcat myös sanan tekiät/  ja ei ainoastans cuuliat/  pettäin teitän.
1:23 Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; 1:23 Sillä jos joku on sanan kuulia ja ei tekiä, hän on sen miehen kaltainen, joka ruumiillisen kasvonsa peilissä kurkistelee, 1:23 Sillä jos jocu on sanan cuulia/  ja ei tekiä/  hän on sen miehen caltainen/  joca ruumillisen caswons speilis curkistele.
1:24 hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli. 1:24 Ja sittekuin hän itsensä kurkistellut on, niin hän menee pois ja unohtaa kohta, millainen hän oli. 1:24 Ja sijttecuin hän idzens curkistellut on/  nijn hän mene pois/  ja unhotta cohta millinen hän oli.
1:25 Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään. 1:25 Mutta joka katsoo vapauden täydelliseen lakiin ja pysyy, ja ei ole unohtava kuulia, vaan tekiä, se tulee hänen teossansa autuaaksi. 1:25 Mutta joca cadzo wapauden täydelliseen Lakijn/  ja pysy/  ja ei ole unhottawa cuulia/  waan tekiä/  se tule hänen tegosans autuaxi.
1:26 Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha. 1:26 Mutta jos joku teistä näkyy jumalinen olevan, ja ei suista kieltänsä, vaan viettelee sydämensä, sen jumalanpalvelus on turha. 1:26 Mutta jos jocu teistä näky Jumalinen olewan/  ja ei suista kieldäns/  waan wiettele sydämens/  sen Jumalan palwelus on turha.
1:27 Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta. 1:27 Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leskiä heidän murheessansa, ja itsensä saastatoinna maailmassa pitää. 1:27 Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin Jumalan palwelus: edziä Orwoja ja Leskejä heidän murheisans/  ja idzens saastatoinna mailmasta pitä.
     


VALITSE
LUKU

1 2 3
4 5