JAAKOBIN KIRJE

P. JAKOBIN EPISTOLA

P.  Jacobin  Epistola.

1938 1776 1642
     
1 LUKU 1 LUKU I.  Lucu .
1:1 Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, lähettää tervehdyksen kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle. 1:1 Jakob, Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen palvelia, kahdelletoistakymmenelle sukukunnalle, jotka hajalla ovat, toivottaa terveyttä! 1:1 JAcob Jumalan ja HERran Jesuxen Christuxen palwelia. Cahdelletoistakymmenelle sucucunnalle/  jotca hajalla owat/  toiwotta terweyttä.
1:2 Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, 1:2 Minun rakkaat veljeni, pitäkäät se sulana riemuna, kuin te moninaisiin kiusauksiin lankeatte, 1:2 MInun rackat weljeni/  pitäkät se sulana riemuna/  cosca te moninaisijn kiusauxijn langette/
1:3 tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. 1:3 Tietäen, että teidän uskonne koettelemus vaikuttaa kärsivällisyyden. 1:3 Tieten että teidän vsconne coettelemus/  jos se muutoin toimellinen on/  waicutta kärsimisen:
1:4 Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset. 1:4 Mutta olkoon kärsivällisyydellä täydellinen työ, että te täydelliset ja kokonaiset olisitte ja ei missään puuttuvaiset. 1:4 Mutta kärsimys haman loppun asti wahwana pysy/  että te täydelliset ja coconaiset olisitta/  ja ei misän puuttuwaiset.
1:5 Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. 1:5 Mutta jos joltain teistä viisautta puuttuis, hän anokaan sitä Jumalalta, joka hänelle antaa yksinkertaisesti, ja ei soimaa, ja se hänelle annetaan. 1:5 MUtta jos joldain teisä wijsautta puuttuis/  hän anocan sitä Jumalalda/  joca jocaidzelle anda yxikertaisest/  ja ei soima/  nijn se hänelle annetan.
1:6 Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. 1:6 Mutta anokaan uskossa epäilemättä; sillä joka epäilee, se on meren aallon kaltainen, joka tuulelta ajetaan ja liikutetaan, 1:6 Mutta hän anocan vscos/  epäilemät: sillä joca epäile/  se on meren allon caltainen/  joca tuulelda ajetan ja lijcutetan.
1:7 Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa, 1:7 Älkään se ihminen luulko jotakin Herralta saavansa. 1:7 Älkän sencaltainen ihminen luulco/  jotain HERralda saawans.
1:8 kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään. 1:8 Epäileväinen mies horjuu kaikissa teissänsä. 1:8 Epäilewä horju caikis hänen teisäns.
1:9 Alhainen veli kerskatkoon ylhäisyydestään, 1:9 Mutta veli, joka nöyrä on, kehukaan korotuksestansa; 1:9 Mutta yxi weli/  joca nöyrä on/  kehucan hänen corgotuxestans.
1:10 mutta rikas alhaisuudestaan, sillä hän on katoava niinkuin ruohon kukka. 1:10 Ja taas, joka rikas on, (se kehukaan) alentamisestansa; sillä niinkuin ruohon kukoistus pitää hänen katooman pois. 1:10 Ja taas/  joca ricas on/  hän kehucan hänen alendamisestans. Sillä nijncuin ruohon cucoistus poiscatoa.
1:11 Aurinko nousee helteineen ja kuivaa ruohon, ja sen kukka varisee, ja sen muodon sulous häviää; niin on rikaskin lakastuva retkillänsä. 1:11 Sillä aurinko nousi helteen kanssa ja kuivasi ruohon, ja sen kukkanen varisi, ja hänen kauneutensa katosi; niin myös rikkaan pitää teissänsä lakastuman. 1:11 Auringo coitta helten cansa/  ja ruoho taipu/  ja hänen cuckaisens warise/  ja hänen cauneudens lacastu/  nijn myös sen rickan pitä tawaroistans taipuman.
1:12 Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat! 1:12 Autuas on se mies, joka kiusauksen kärsii; sillä koska hän koeteltu on, niin hänen pitää elämän kruunun saaman, jonka Herra niille luvannut on, jotka häntä rakastavat. 1:12 Autuas on se mies joca kiusauxen kärsi: sillä cosca hän coeteldu on/  nijn hänen pitä elämän Cruunun saaman/  jonga Jumala nijlle luwannut on/  jotca händä racastawat.
1:13 Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. 1:13 Älkään kenkään sanoko, kuin häntä kiusataan, että hän Jumalalta kiusataan; sillä ei Jumala ole kiusaaja pahuuteen, ja ei hän ketään kiusaa, 1:13 Älkän kengän sanoco cosca hän kiusatan/  että hän Jumalalda kiusatan: Sillä ei Jumala ole kiusaja pahuteen: Ei hän ketän kiusa.
1:14 Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; 1:14 Vaan jokainen kiusataan, kuin hän omalta himoltansa vietellään ja houkutellaan. 1:14 Waan jocainen kiusatan/  cosca hän omast himost wietellän ja hucutellan:
1:15 kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman. 1:15 Sitte kuin himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin; mutta kuin synti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman. 1:15 Sijtte cosca himo on sijttänyt/  nijn hän synnyttä synnin/  mutta cosca syndi täytetty on/  nijn se synnyttä cuoleman.
1:16 Älkää eksykö, rakkaat veljeni. 1:16 Älkäät eksykö, minun rakkaat veljeni! 1:16 ÄLkät exykö/  rackat weljeni:
1:17 Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. 1:17 Kaikkinainen hyvä anto ja kaikkinainen täydellinen lahja tulee ylhäältä valkeuden Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta eikä valkeuden ja pimeyden vaihetusta. Caickinainen hywä ando/
1:17 Ja caickinainen täydellinen lahja tule ylhäldä walkeuden Isäldä/  jonga tykönä ei ole walkeuden ja pimeyden muutosta/  eikä waihetusta.
1:18 Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset. 1:18 Hän on meidät synnyttänyt tahtonsa jälkeen totuuden sanalla, että me uutiset hänen luontokappaleistansa olisimme. 1:18 Hän on meidän synnyttänyt hänen tahtons jälken totuuden sanalla/  että me utiset hänen luondocappaleistans olisimma.
1:19 Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan; 1:19 Sentähden, minun rakkaat veljeni, olkoon jokainen ihminen nopia kuulemaan, (mutta) hidas puhumaan, ja hidas vihaan; 1:19 Sentähden rackat weljeni/  olcon jocainen ihminen nopia cuuleman/  mutta hidas puhuman/  ja hidas wihaan:
1:20 sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä. 1:20 Sillä miehen viha ei tee Jumalan edessä sitä, mikä oikein on. 1:20 Sillä ei ihmisen wiha tee mitän Jumalan edes sitä cuin oikein on.
1:21 Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. 1:21 Sentähden pankaat pois kaikkinainen saastaisuus ja kaikkinainen pahuus, ja ottakaat sana siveydellä vastaan, joka teissä istutettu on ja voi teidän sielunne autuaaksi saattaa. 1:21 Sentähden pangat pois caickinainen saastaisus ja caickinainen pahuus/  ja ottacat sana siweydellä wastan/  joca teisä istutettu on/  ja woi teidän sielun autuaxi saatta.
1:22 Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. 1:22 Mutta olkaat myös sanantekiät ja ei ainoastaan kuuliat, pettäin teitänne. 1:22 Mutta olcat myös sanan tekiät/  ja ei ainoastans cuuliat/  pettäin teitän.
1:23 Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; 1:23 Sillä jos joku on sanan kuulia ja ei tekiä, hän on sen miehen kaltainen, joka ruumiillisen kasvonsa peilissä kurkistelee, 1:23 Sillä jos jocu on sanan cuulia/  ja ei tekiä/  hän on sen miehen caltainen/  joca ruumillisen caswons speilis curkistele.
1:24 hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli. 1:24 Ja sittekuin hän itsensä kurkistellut on, niin hän menee pois ja unohtaa kohta, millainen hän oli. 1:24 Ja sijttecuin hän idzens curkistellut on/  nijn hän mene pois/  ja unhotta cohta millinen hän oli.
1:25 Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään. 1:25 Mutta joka katsoo vapauden täydelliseen lakiin ja pysyy, ja ei ole unohtava kuulia, vaan tekiä, se tulee hänen teossansa autuaaksi. 1:25 Mutta joca cadzo wapauden täydelliseen Lakijn/  ja pysy/  ja ei ole unhottawa cuulia/  waan tekiä/  se tule hänen tegosans autuaxi.
1:26 Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha. 1:26 Mutta jos joku teistä näkyy jumalinen olevan, ja ei suista kieltänsä, vaan viettelee sydämensä, sen jumalanpalvelus on turha. 1:26 Mutta jos jocu teistä näky Jumalinen olewan/  ja ei suista kieldäns/  waan wiettele sydämens/  sen Jumalan palwelus on turha.
1:27 Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta. 1:27 Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leskiä heidän murheessansa, ja itsensä saastatoinna maailmassa pitää. 1:27 Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin Jumalan palwelus: edziä Orwoja ja Leskejä heidän murheisans/  ja idzens saastatoinna mailmasta pitä.
     
2 LUKU 2 LUKU II.  Lucu .
2:1 Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön. 2:1 Rakkaat veljeni, älkäät muodonkatsomisessa pitäkö uskoa kunnian Herran Jesuksen Kristuksen päälle. 2:1 RAckat weljeni/  älkät sitä sixi pitäkö/  että usco Jesuxen Christuxen meidän HERran päälle cunnialisuteen/  taita muodon cadzomist kärsiä.
2:2 Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, 2:2 Sillä jos teidän seurakuntaanne tulis joku mies, kantain kultasormusta, ja kiiltävällä vaatteella puetettu; ja tulis myös köyhä ryysyllä, 2:2 Sillä jos teidän Seuracundaan tulis jocu mies/  candain culdasormusta/  ja kijldäwällä waattella puetettu.
2:3 ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: "Istu sinä tähän mukavasti", ja köyhälle sanotte: "Seiso sinä tuossa", tahi: "Istu tähän jalkajakkarani viereen", 2:3 Ja te katsoisitte sitä, joka kiiltävissä vaatteissa on, ja sanoisitte hänelle: istu tässä hyvästi; ja sille köyhälle sanoisitte: seiso sinä siellä, taikka istu tässä minun jaloissani: 2:3 Ja tulis yxi köyhä/  ryysyllä/  ja te cadzoisitta sitä joca kijldäwis waatteis on/  ja sanoisitta hänelle: istu täsä hywästi. Ja sille köyhälle sanoisitta: seiso sinä siellä/  taicka istu täsä minun jalgoisani.
2:4 niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita? 2:4 Niin ette sitä oikein ajattele, vaan te tulette tuomariksi ja teette pahan eroituksen. 2:4 Nijn et te sitä oikein ajattele/  waan te tulette Duomarixi/  ja teette pahan eroituxen.
2:5 Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat? 2:5 Kuulkaat, rakkaat veljeni: eikö Jumala ole tämän maailman köyhiä valinnut, jotka uskossa rikkaat ja valtakunnan perilliset ovat, jonka hän lupasi niille, jotka häntä rakastavat? 2:5 Cuulcat rackat weljeni/  eikö Jumala ole tämän mailman köyhiä walinnut/  jotca uscosa rickat ja waldacunnan perilliset owat/  jonga hän nijlle lupais/  joilda hän racastetan?
2:6 Mutta te olette häväisseet köyhän. Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra, ja eivätkö juuri he vedä teitä tuomioistuimien eteen? 2:6 Mutta te olette häväisseet köyhän. Eikö rikkaat ole väkivaltaiset teitä polkemaan ja vetämään teitä oikeuden eteen? 2:6 Mutta te oletta häwäisnet köyhän. Eikö rickat ole wäkiwallaiset wetämän teitä oikeuden eteen?
2:7 Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne? 2:7 Eikö he pilkkaa sitä hyvää nimeä, josta te nimitetyt olette? 2:7 Eikö he puhu pahoin sijtä hywästäkän nimestä/  josta te nimitetyt oletta?
2:8 Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", niin te hyvin teette; 2:8 Jos te kuninkaallisen lain, Raamatun jälkeen, täytätte: rakasta lähimmäistäs niinkuin itsiäs, niin te hyvin teette. 2:8 Jos te Cuningalisen Lain/  Ramatun jälken täytätte. Racasta sinun lähimmäistäs/  nijncuin idziäs/  ja nijn te hywin teette.
2:9 mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia. 2:9 Mutta jos te ihmisten muotoa katsotte, niin te syntiä teette ja rangaistaan lailta, niinkuin sen rikkojat. 2:9 Mutta jos te ihmisten muotoa cadzotte/  nijn te syndiä teette/  ja rangaistan Lailda/  nijncuin sen rickojat.
2:10 Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. 2:10 Sillä jos joku koko lain pitää, ja rikkoo yhdessä, hän on vikapää kaikissa. 2:10 Sillä jos jocu coco Lain pitä/  ja ricko yhdes/  hän on wikapää caikis.
2:11 Sillä hän, joka on sanonut: "Älä tee huorin", on myös sanonut: "Älä tapa"; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja. 2:11 Sillä se, joka sanoi: ei sinun pidä huorin tekemän, hän on myös sanonut: ei sinun pidä tappaman. Jos et sinä huorin tee, mutta tapat, niin sinä olet lainrikkojaksi tullut. 2:11 Sillä se joca sanoi: Ei sinun pidä huorin tekemän: hän on myös sanonut: Ei sinun pidä tappaman. Jos et sinä huorin tee/  mutta tapat/  nijn sinä olet Lain rickojaxi tullut.
2:12 Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva. 2:12 Näin te puhukaat ja näin te tehkäät, niinkuin ne, jotka vapauden lain kautta pitää tuomittaman. 2:12 Näin te puhucat/  ja näin te tehkät/  nijncuin ne jotca wapauden Lain cautta pitä duomittaman.
2:13 Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi. 2:13 Sillä armotoin tuomio pitää hänen päällensä tuleman, joka ei laupiutta tehnyt; ja laupius kehuu tuomiota vastaan. 2:13 Mutta yxi angara duomio pitä hänen päällens tuleman/  joca ei ole laupiutta tehnyt. Sillä laupius kehu duomiota wastan.
2:14 Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? 2:14 Mitä se auttaa, rakkaat veljeni, jos joku sanoo hänellänsä uskon olevan, ja ei hänellä kuitenkaan ole töitä? Taitaako usko hänen autuaaksi saattaa? 2:14 MItä se autta/  rackat weljeni/  jos jocu sano hänelläns vscon olewan.
2:15 Ja ei hänellä cuitengan ole töitä? Taitaco vsco hänen autuaxi saatta?
2:15 Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla 2:15 Mutta jos veli taikka sisar alasti olis ja puuttuis jokapäiväistä ravintoa, 2:16 Mutta jos yxi weli taicka sisar alasti olis/  ja puuttuis jocapäiwäistä rawindota/
2:16 ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? 2:16 Jos joku teistä heille sanois: menkäät rauhassa, lämmittäkäät ja ravitkaat teitänne; ja ette kuitenkaan anna heille mitään ruumiin tarvetta: mitä se heitä auttais? ja jocu teistä heille sanois: Jumala teitä auttacon/  lämmittäkät teitän/  ja rawitcat teitän/  ja et te cuitengan anna heille mitän ruumin tarwetta.
2:17 Mitä se heitä auttais?
2:17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. 2:17 Näin myös usko, jos ei hänellä töitä ole, on kuollut itsessänsä. Näin myös vsco/  cosca ei hänellä töitä ole/  nijn hän on cuollu idzesäns.
2:18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. 2:18 Mutta sanokaan joku: sinulla on usko, ja minulla on työt: osoita minulle sinun uskos sinun töilläs, niin minäkin tahdon minun uskoni osoittaa minun töilläni. 2:18 Mutta sanocan jocu: sinulla on vsco/  ja minulla on työt. Osota minulle sinun vscos sinun töilläs/  nijn minäkin tahdon minun vsconi osotta minun töilläni
2:19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. 2:19 Sinä uskot, että yksi Jumala on, sen sinä oikein teet; perkeleet myös sen uskovat ja vapisevat. 2:19 Sinä uscot että yxi Jumala on/  sen sinä oikein teet/  ja/  Perkelet myös sen uscowat ja wapisewat.
2:20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? 2:20 Mutta tahdotkos tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman töitä kuollut on? 2:20 Mutta tahdotcos tietä/  sinä turha ihminen/  että vsco ilman töitä cuollut on.
2:21 Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? 2:21 Eikö Abraham, meidän isämme, töiden kautta vanhurskautetuksi osoitettu, kuin hän poikansa Isaakin alttarille uhrasi? 2:21 Eikö Abraham meidän Isäm töiden cautta wanhurscaxi tullut/  cosca hän Poicans Isaachin Altarille uhrais?
2:22 Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; 2:22 Näetkös, että usko on myös vaikuttanut hänen töissänsä, ja että usko on töissä täydelliseksi tullut? 2:22 Sijnä sinä näet/  että vsco on myös waicuttanut hänen töisäns/  ja että vsco on töistä täydellisexi tullut.
2:23 ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi. 2:23 Ja se Raamattu on täytetty, joka sanoo: Abraham uskoi Jumalan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, ja hän kutsuttiin Jumalan ystäväksi. 2:23 Ja se Ramattu on täytetty/  joca sano: Abraham vscoi Jumalan/  ja se luettin hänelle wanhurscaudexi/  ja Jumalan ystäwäxi cudzuttin.
2:24 Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. 2:24 Niin te siis näette, että ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta. 2:24 Nijn te sijs näette/  että ihminen töistä wanhurscaxi tule/  ja ei ainostans vscosta.
2:25 Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois? 2:25 Niin myös portto Rahab, eikö hän töiden kautta vanhurskautetuksi nähty, koska hän korjasi ne vakoojat ja toista tietä heidät päästi ulos? 2:25 Nijn myös portto Rahab/  eikö hän töistä wanhurscaxi tullut/  cosca hän corjais ne wacojat/  ja toista tietä heidän ulospäästi?
2:26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut. 2:26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko on ilman töitä kuollut. 2:26 Sillä nijncuin ruumis ilman hengetä on cuollut/  nijn myös vsco on ilman töitä cuollut.
     
3 LUKU 3 LUKU III.  Lucu .
3:1 Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. 3:1 Älkäät, rakkaat veljeni, jokainen pyytäkö opettajana olla, tietäen, että me sitä suuremman tuomion saamme. 3:1 ÄLkät rackat weljeni/  jocainen pyytkö opettajana olla/  tieten/  että me sitä suuremman duomion saamme:
3:2 Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa. 3:2 Sillä moninaisissa me kukin puutumme. Mutta joka ei puheessa lankee, se on täydellinen mies, joka voi myös koko ruumiinsa suistaa. 3:2 Sillä moninaises me cukin puutumma. Mutta joca ei puhes lange/  se on täydellinen mies/  joca woi coco ruumins suista.
3:3 Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. 3:3 Katso, me panemme hevosten suuhun suitset, että he meitä kuulisivat, ja heidän koko ruumiinsa me käännämme ympäri. 3:3 Cadzo/  me panemma hewoisten suuhun suidzet/  että he meitä cuulisit/  ja heidän coco ruumins me ymbärinskäännämme.
3:4 Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee. 3:4 Katso, laivat myös, ehkä kuinka suuret he ovat ja jaloilta tuulilta ajetaan, kuitenkin he käännetään ympäri vähällä perälaudalla, kuhunka se tahtoo, joka sitä hallitsee. 3:4 Cadzo/  Laiwat myös/  ehkä cuinga suuret he omat/  ja jaloilda tuulilda ajetan/  cuitengin he ymbärinskäätän pienellä styrillä/  cuhunga se tahto joca sitä hallidze:
3:5 Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! 3:5 Niin myös kieli on piskuinen jäsen, ja kuitenkin suuria asioita toimittaa. Katso, vähä tuli, kuinka suuren metsän se sytyttää, 3:5 Nijn myös kieli on piscuinen jäsen/  ja cuitengin suuria asioita toimitta.
3:6 Cadzo/  wähä tuli/  suuren medsän sytyttä.
3:6 Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. 3:6 Ja kieli on myös tuli, maailma vääryyttä täynnänsä; niin on myös kieli meidän jäsentemme seassa, joka koko ruumiin saastuttaa, ja sytyttää kaiken meidän menomme, koska se helvetistä syttyy. Ja kieli on myös yxi tuli/  mailma wääryttä täynäns. Nijn on myös kieli meidän jäsendem seas/  joca coco ruumin saastutta/  ja sytyttä caiken meidän menom/  cosca se helwetistä sytty.
3:7 Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; 3:7 Sillä kaikki luonto, sekä petoin että lintuin ja kärmetten ja merellisten, tehdään lakiaksi, ja on lakiaksi tehty inhimilliseltä luonnolta. 3:7 Sillä caicki luonnot sekä petoin että linduin/  ja kärmetten ja merellisten tehdän lakiaxi/  ja owat lakiaxi tehdyt inhimillisestä luonnosta.
3:8 mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. 3:8 Mutta kieltä ei taida yksikään ihminen asettaa, sitä levotointa pahuutta, kuolettavaista myrkkyä täynnänsä. 3:8 Mutta kieldä ei taida yxikän ihminen lakiaxi tehdä/  sitä lewotoinda pahutta/  cuolettawaista myrckyä täynäns.
3:9 Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; 3:9 Sen kautta me kiitämme Jumalaa ja Isää, ja sen kautta me myös kiroilemme ihmisiä, jotka Jumalan kuvan jälkeen luodut ovat. 3:9 Sen cautta me kijtämme Jumalata ja Isä/  ja sen cautta me myös kiroilemma ihmisiä/  jotca Jumalan cuwan jälken luodut owat.
3:10 samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni. 3:10 Yhdestä suusta kiitos ja kirous käy ulos. Ei se niin, rakkaat veljeni, oleman pidä. 3:10 Yhdestä suusta kijtos ja kirous uloskäy. Ei sen nijn ( rackat weljet ) oleman pidä.
3:11 Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? 3:11 Kuohuuko joku lähde yhdestä huovosta makiaa ja karvasta vettä? 3:11 Cuohuco jocu lähde yhdestä huogosta makiata ja carwasta wettä?
3:12 Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä. 3:12 Taitaako, rakkaat veljeni, fikunapuu kantaa öljyä, taikka viinapuu fikunia? Niin ei taida myös yksikään lähde suolaista ja makiaa vettä vuotaa. 3:12 Taitaco myös/  rackat weljet/  yxi Ficunapuu canda Öljyä/  taicka wijnapuu ficunita? Nijn ei taida myös yxikän lähde suolaista ja makiata wettä wuota.
3:13 Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. 3:13 Kuka viisas ja taitava on teidän seassanne, se osoittakaan hyvällä menollansa työnsä viisauden siveydessä. 3:13 Cuca wijsas ja cawala on teidän seasan? Se osottacan hänen hywällä menollans hänen työns/  siweydes ja wijsaudes.
3:14 Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. 3:14 Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riita sydämessänne, niin älkäät kerskatko ja älkäät valehdelko totuutta vastaan; 3:14 Mutta jos teillä on catkera kijwaus/  ja rijta sydämesän/  nijn älkät kerscatco/  ja älkät walehtelco totuutta wastan.
3:15 Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. 3:15 Sillä ei se ole viisaus, joka ylhäältä tullut on, vaan maallinen, inhimillinen ja perkeleellinen. 3:15 Sillä ei se ole se wijsaus joca ylhäldä tullut on/  waan maalinen/  inhimillinen/  ja Perkelelinen.
3:16 Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. 3:16 Sillä kussa kiivaus ja riita on, siellä on myös sekaseuraisuus ja kaikki paha meno. 3:16 Sillä cusa kijwaus ja rijta on/  siellä on myös secaseuraisus/  ja caicki paha meno.
3:17 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. 3:17 Mutta se viisaus, joka ylhäältä on, se on ensisti tosin puhdas, sitte rauhallinen, siviä, uskova, täynnä laupiutta ja hyviä hedelmiä, eriseuratoin ja ulkokullatoin. 3:17 Mutta se wijsaus joca ylhäldä on/  se on puhdas/  rauhallinen/  siwiä/  uscowa/  täynäns laupiutta/  ja hywiä hedelmitä/  eriseuratoin ja ulcocullatoin.
3:18 Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. 3:18 Mutta vanhurskauden hedelmä rauhassa kylvetään niille, jotka rauhan pitävät. 3:18 Mutta wanhurscauden hedelmät rauhasa kylwetän/  nijlle jotca rauhan pitäwät.
     
4 LUKU 4 LUKU IV.  Lucu .
4:1 Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne? 4:1 Kusta sodat ja tappelukset tulevat teidän seassanne? Eikö siitä, (nimittäin) teidän himoistanne, jotka teidän jäsenissänne sotivat? 4:1 Custa sodat ja rijdat tulewat teidän seasan? Eikö sijtä? nimittäin/  teidän himoistan/  jotca teidän jäsenisän sotiwat?
4:2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano. 4:2 Te himoitsette, ja ette saa sillä mitään. Te kadehditte ja kiivaatte, ja ette sillä voita mitään. Te soditte ja tappelette, ja ei teillä mitään ole, ettette mitään anokaan. 4:2 Te himoidzetta/  ja ette saa sen cansa mitän. Te cadetitta ja kijwatte/  ja ette sen cansa woita mitän. Te soditta ja tappeletta/  ja ei teillä mitän ole/  ettet te mitän anockan.
4:3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne. 4:3 Te anotte, ja ette saa, että te kelvottomasti anotte, että te teidän himoissanne sen kuluttaisitte. 4:3 Te anotta ja et te saa/  että te kelwottomast anotta/  nimittäin/  että te teidän himoisan sen culutaisitta.
4:4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. 4:4 Te huorintekiät ja huorat! ettekö te tiedä, että maailman ystävyys on viha Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo maailman ystävä olla, hän tulee Jumalan vihamieheksi. 4:4 Te huorintekiät ja huorat/  ettekö te tiedä/  että mailman ystäwys saatta Jumalan wihaisexi? Joca sijs tahto mailman ystäwä olla/  hän tule Jumalalda wihattawaxi.
4:5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"? 4:5 Eli luuletteko, että Raamattu sanoo turhaan: henki, joka meissä asuu, himoitsee kateutta vastaan? 4:5 Eli luulettaco/  että Ramattu sano turhan? Hengi joca teisä asu/  himoidze cateutta wastan.
4:6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." 4:6 Ja antaa runsaasti armon; sentähden hän sanoo: Jumala seisoo ylpeitä vastaan, mutta nöyrille antaa hän armon. 4:6 Ja anda runsast Armon.
4:7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. 4:7 Niin olkaat siis Jumalalle alamaiset, mutta vastaan seisokaat perkelettä, niin hän teistä pakenee. 4:7 Nijn olcat sijs Jumalalle alammaiset/  mutta wastanseisocat Perkelettä/  nijn hän teistä pakene.
4:8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. 4:8 Lähestykäät Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaat kätenne, te syntiset, ja peratkaat teidän sydämenne, te kaksimieliset. 4:8 Lähestykät Jumalata/  nijn hän lähesty teitä. Puhdistacat käten te synneiset/  ja peratcat teidän sydämen te caximieliset.
4:9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. 4:9 Olkaat surulliset, murehtikaat ja itkekäät. Teidän naurunne kääntyköön itkuksi ja ilonne murheeksi. 4:9 Olcat radolliset/  ja kärsikät cowa/  ja itkekät. Teidän nauron käändykön itcuxi/  ja teidän ilon murhexi.
4:10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa. 4:10 Nöyryyttäkäät teitänne Jumalan kasvoin edessä, niin hän teitä ylentää. 4:10 Nöyryttäkät teitän Jumalan caswon edes/  nijn hän teitä cohenda.
4:11 Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari. 4:11 Älkäät toinen toistanne panetelko, rakkaat veljet: joka veljeänsä panettelee ja veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain. Mutta jos sinä tuomitset lain, niin et sinä ole lain tekiä vaan tuomari. 4:11 Älkät toinen toistan panetelco/  rackat weljet. Sillä joca weljens panettele/  ja duomidze/  hän panettele Lakia/  ja duomidze Lain. Mutta jos sinä duomidzet Lain/  nijn et sinä ole Lain tekiä/  waan Duomari.
4:12 Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi? 4:12 Yksi on lain antaja, joka voi vapahtaa ja kadottaa. Kuka sinä olet, joka toista tuomitset? 4:12 Sillä yxi on Lain andaja/  joca woi wapautta ja cadotta. Cusa sinä olet/  joca toista duomidzet.
4:13 Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: "Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa" - 4:13 Nyt hyvin, te jotka sanotte: menkäämme tänäpänä taikka huomenna siihen eli siihen kaupunkiin, ja viettäkäämme siinä yksi vuosi, ja tehkäämme kauppaa ja voittakaamme, 4:13 Te cuin sanotta: mengäm tänäpän taicka huomen sijhen eli sijhen Caupungijn/  ja wiettäkäm sijnä yxi wuosi/  ja tehkäm cauppa ja woittacam.
4:14 te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu - 4:14 Jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Sillä mikä on teidän elämänne? Se on löyhkä, joka vähäksi (hetkeksi) näkyy, mutta sitte katoo. 4:14 Jotca ei tiedä mitä huomena tapahtu. Sillä mikä on teidän elämän? Se on yxi löyhäys/  joca wähäxi hetkexi ilmesty/  mutta cohta cato. Mutta teidän piti sanoman.
4:15 sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: "Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon." 4:15 Mutta teidän pitää sanoman: jos Herra tahtoo, ja me elämme, niin me tätä taikka sitä tahdomme tehdä. 4:15 Jos HERra tahto/  ja me elämme/  nijn me sitä taicka tätä tekisim.
4:16 Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha. 4:16 Mutta nyt te kerskaatte teidän ylpeydessänne. Kaikki senkaltainen kerskaus on paha. 4:16 Mutta nyt te kerscatta teitän teidän coreudesan. Caicki sencaltainen kerscaus on paha.
4:17 Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi. 4:17 Sillä joka taitaa hyvää tehdä, ja ei tee, niin se on hänelle synniksi. 4:17 Sillä joca taita hywä tehdä ja ei tee/  nijn se on hänelle synnixi.
     
5 LUKU 5 LUKU V.  Lucu .
5:1 Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa. 5:1 Nyt hyvin, te rikkaat! itkekäät ja ulvokaat teidän viheliäisyyttänne, joka teidän päällenne tuleva on. 5:1 Te rickat/  itkekät ja ulwocat teidän wiheljäisyttän/  joca teidän päällen tulewa on.
5:2 Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koin syömät; 5:2 Teidän rikkautenne ovat mädänneet, teidän vaatteenne ovat koidellut. 5:2 Teidän rickauden owat mädännet.
5:3 Teidän waatten owat coidellut/
5:3 teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne niinkuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä. 5:3 Teidän kultanne ja hopianne ovat ruostuneet, ja niiden ruoste pitää oleman teille todistukseksi, ja pitää syömän teidän lihanne niinkuin tuli. Te olette rikkauden koonneet teillenne viimeisinä päivinä. teidän culdan ja hopian owat ruostunet/  ja heidän ruostens pitä oleman teille todistuxexi/  ja pitä syömän teidän lihan/  nijncuin tuli.
5:4 Te oletta rickauden ahnettinet teillen wijmeisinä päiwinä.
5:4 Katso, työmiesten palkka, jonka te vainioittenne niittäjiltä olette pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin. 5:4 Katso, työmiesten palkka, jotka teidän maakuntainne elon niittäneet ovat, joka petoksella teiltä pidetty on, huutaa, ja elonleikkaajain parut ja huudot ovat tulleet Herran Zebaotin korville: Cadzo/  työmiesten palcka jotca teidän maacundain elon nijttänet owat/  joca petoxella ei ole teildä maxettu/  elonleickaitten pargut ja huudot owat tullet HERran Zebaothin corwijn.
5:5 Te olette herkutelleet maan päällä ja hekumoineet, te olette sydäntänne syötelleet teurastuspäivänä. 5:5 Te olette herkuissa eläneet maan päällä, ja olette teidän hekumanne pitäneet, ja teidän sydämenne syötelleet niinkuin teuraspäivänä. 5:5 Te oletta hercuis elänet maan päällä/  ja oletta teidän hecuman pitänet/  ja teidän sydämen syötellet nijncuin teuraspäiwäxi.
5:6 Vanhurskaan te olette tuominneet ja tappaneet; hän ei vastusta teitä. 5:6 Te olette tuominneet, te olette tappaneet vanhurskaan, joka ei ole teitä vastaan ollut. 5:6 Te oletta duominnet wanhurscan/  ja tappanet/  joca ei ole teitä wastan ollut.
5:7 Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. 5:7 Niin olkaat siis kärsivälliset, rakkaat veljet, Herran tulemiseen asti. Katso, peltomies odottaa kallista maan hedelmää, ja on kärsivällinen siihenasti kuin hän saa varhaisen ja hiljaisen sateen. 5:7 NIin olcat sijs kärsiwäiset/  rackat weljet/  haman HERran tulemisen asti. Cadzo peldomies odotta sitä callista maan hedelmätä/  ja on kärsiwäinen sijhenasti cuin hän saa warhaisen ja hiljaisen saten.
5:8 Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä. 5:8 Niin olkaat te myös kärsivälliset ja vahvistakaat sydämenne; sillä Herran tulemus lähestyy. 5:8 Nijn olcat te myös kärsiwäiset/  ja wahwistacat sydämen:
5:9 Sillä HERran tulemus lähesty.
5:9 Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella. 5:9 Älkäät huoatko, rakkaat veljet, toinen toistanne vastaan, ettette kadotetuksi tulisi. Katso, tuomari seisoo oven edessä. Älkät huogatco/  rackat weljet/  toinen toistan wastan/  ettet te cadotetuxi tulis.
5:10 Cadzo/  Duomari on owen edes.
5:10 Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. 5:10 Ottakaat, rakkaat veljeni, vaivan ja kärsivällisyyden esikuva niistä prophetaista, jotka Herran nimeen puhuneet ovat. Ottacat/  rackat weljeni waiwan ja kärsimisen cuwa/  nijstä Prophetaista/  jotca teille HERran nimen puhunet owat.
5:11 Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen. 5:11 Katso, me sanomme ne autuaiksi, jotka kärsineet ovat. Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet ja Herran lopun te nähneet olette; sillä Herra on sangen laupias ja armollinen. 5:11 Cadzo/  me sanomma ne autuaxi/  jotca kärsinet owat. Hiobin kärsiwäisyden te oletta cuullet/  ja HERran lopun te nähnet oletta: Sillä HERra on sangen laupias ja armollinen.
5:12 Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa; vaan "on" olkoon teillä "on", ja "ei" olkoon teillä "ei", ettette joutuisi tuomion alle. 5:12 Ennen kaikkia, rakkaat veljeni, älkäät vannoko, ei taivaan kautta eikä maan, ei myös yhtään muuta valaa; mutta olkoon teidän puheenne niin kuin niin on, ja se olkoon ei kuin ei on, ettette ulkokullaisuuteen lankeaisi. 5:12 ENnen caickia/  rackat weljet/  älkät wannoco/  eikä Taiwan cautta eikä maan/  ei myös yhtän muuta wala: mutta olcon teidän puhen Nijn/  cuin Nijn on/  ja se olcon Ei/  cuin Ei ole/  ettet te ulcocullaisuteen langeis.
5:13 Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta. 5:13 Jos joku kärsii vaivaa teidän seassanne, se rukoilkaan, jos joku on hyvällä mielellä, se veisatkaan virsiä. 5:13 Jos jocu kärsi teidän seasan: hän rucoilcan/  jos jocu on hywällä mielellä/  se weisatcan wirsiä.
5:14 Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. 5:14 Jos joku sairastaa teidän seassanne, hän kutsukaan tykönsä seurakunnan papit, ja ne rukoilkaan hänen edestänsä, voidellen häntä öljyllä Herran nimeen. 5:14 Jos jocu sairasta teidän seasan/  hän cudzucan tygöns Seuracunnan Papit/  ne rucoilcan hänen edestäns/  woidellen händä öljyllä HERran nimeen.
5:15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi. 5:15 Ja uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra ojentaa hänen, ja jos hän on syntiä tehnyt, niin ne hänelle anteeksi annetaan. 5:15 Sillä Uscon rucous paranda sairan/  ja HERra cohenda händä. Ja jos hän on syndiä tehnyt/  nijn ne hänelle andexi annetan.
5:16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. 5:16 Tunnustakaat toinen toisellenne teidän rikoksenne ja rukoilkaat toinen toisenne edestä, että te terveeksi tulisitte. Vanhurskaan rukous voi paljo, koska se totinen on. 5:16 Tunnustacat toinen toisellen teidän ricoxen/  ja rucoilcat toinen toisenne edestä/  että te terwet olisitta. Sillä wanhurscan rucous woi paljo/  cosca se totinen on.
5:17 Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. 5:17 Elias oli ihminen, niissä haluissa vikapää kuin mekin ja hän rukoili rukouksella, ettei pitänyt sataman, ja ei satanutkaan maan päällä kolmena vuotena ja kuutena kuukautena, 5:17 Elias oli ihminen nijsä haluisa wicapää cuin mekin/  hän rucoili/  ettei pitänyt sataman/  ja ei satanutcan maan päälle/  colmena wuotena/  ja cuutena Cuucautena.
5:18 Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä. 5:18 Ja hän taas rukoili, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä. 5:18 Ja hän taas rucoili/  ja Taiwas andoi saten/  ja maa caswoi hedelmän.
5:19 Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, 5:19 Rakkaat veljeni, jos joku teistä eksyis totuudesta ja joku palauttais hänen, 5:19 Rackat weljeni/  jos jocu teistä exyis totudest/  ja jocu sen palauttais.
5:20 niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden. 5:20 Se tietäkään, että joka syntisen palauttaa tiensä erehdyksestä, se vapahtaa sielun kuolemasta ja peittää syntein paljouden. 5:20 Se tietkän että joca synneisen exyxistä palautta/  se on wapahtanut sielun cuolemasta/  ja peittä syndein paljouden.


VALITSE
LUKU

1 2 3
4 5