PIETARIN TOINEN KIRJE

P. PIETARIN 2 EPISTOLA

P. Petarin Toinen Epistola .
1938 1776 1642
     
2 LUKU 2 LUKU II.  Lucu .
2:1 Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. 2:1 Niin oli myös vääriä prophetaita kansan seassa, niinkuin teidänkin sekaanne vääriä opettajia tulee, jotka vahingolliset eriseurat tuovat ja kieltävät sen Herran, joka heidät ostanut on, saattain itsellensä nopian kadotuksen, 2:1 OLi myös wääriä Prophetaita Canssan seas/  nijncuin teidängin secan wääriä opettait tule/  jotca wahingoliset eriseurat tuowat/  ja kieldäwät sen HERran joca heidän ostanut on/  saattain heillens nopian cadotuxen.
2:2 Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; 2:2 Ja moni noudattaa heidän kadotustansa, joiden kautta totuuden tie pilkataan. 2:2 Ja monda noudatta heidän hucutustans. Joiden cautta totuden tie pilcatan/
2:3 ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku. 2:3 Ja ahneudesta ajatelluilla sanoilla pitää heidän teitä kauppaaman, joiden tuomio ei silleen kauvan viivy, eikä heidän kadotuksensa makaa. 2:3 Ja ahneudest ajatetuilla sanoilla/  pitä heidän teitä cauppaman. Joiden Duomio ei sillen cauwan wijwy/  eikä cadotuxens maca.
2:4 Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi. 2:4 Sillä jos ei Jumala armahtanut niitä enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan on pimeyden kahleilla helvettiin syössyt, ja antoi ylön heidät tuomioon kätkettää, 2:4 Sillä jos ei Jumala nijtä Engeleitä/  jotca syndiä teit/  armahtanut/  waan on pimeyden cahleilla helwettin syösnyt/  ja ylönannoi heidän Duomioon kätkettä.
2:5 Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle. 2:5 Ja ei ole armahtanut entistä maailmaa, vaan vapahti Noan vanhurskauden saarnaajan itse kahdeksantena, ja toi vedenpaisumisen jumalattomain maailman päälle; 2:5 Ja ei ole armahtanut endistä mailmat/  waan wapahti Noen wanhurscauden Saarnajan idze cahdexandena/  ja toi wedenpaisumuxen jumalattoman mailman päälle.
2:6 Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät. 2:6 Ja on ne kaupungit Sodoman ja Gomorran tuhaksi tehnyt, kukistanut ja kadottanut, ja teki ne jumalattomille peljästykseksi, jotka sitte tulevat olivat; 2:6 Ja on ne Caupungit Sodoman ja Gomorran tuhaxi tehnyt/  cukistanut ja cadottanut/  ja teki ne jumalattomille peljätyxexi/  jotca sijtte tulewat olit.
2:7 Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi; 2:7 Ja on pelastanut hurskaan Lotin, joka riettaisilta ihmisiltä heidän haureutensa menolla vaivattiin; 2:7 Ja on pelastanut hurscan Lothin/  joca riettaisilda ihmisildä heidän haureudens menolla waiwattin.
2:8 sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla. 2:8 (Sillä hän oli hurskas ja asui heidän seassansa, ja kuitenkin senkaltaista piti näkemän ja kuuleman, he vaivasivat sitä hurskasta sielua joka päivä väärillä töillänsä;) 2:8 Sillä hän oli hurscas ja asui heidän seasans/  ja cuitengin sencaltaisia piti näkemän ja cuuleman/  he waiwaisit sitä hurscasta sielua jocapäiwä heidän wäärillä töilläns.
2:9 Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät, 2:9 Niin Herra tietää jumaliset kiusauksista pelastaa, mutta väärät kätkeä tuomiopäivään asti vaivattaa. 2:9 HERra taita jumaliset kiusauxista pelasta/  mutta wäärät hän kätke Duomiopäiwän asti waiwatta.
2:10 ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden. Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja, 2:10 Mutta enimmästi ne, jotka lihan jälkeen saastaisessa himossa vaeltavat ja herrauden katsovat ylön, rohkiat, itsestänsä paljon pitäväiset, jotka ei pelkää valtojakaan pilkata. 2:10 Mutta enimmäst ne jotca lihan jälken saastaisisa himoisa waeldawat/  ja Herrauden ylöncadzowat/  tuimat/  tylyt/  jotca ei pelkä waldojacan pilcata.
2:11 vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä. 2:11 Vaikka ne enkelit, jotka väessä ja voimassa suuremmat ovat, ei kärsi heitä vastaan Herran tykönä pilkallista tuomiota, 2:11 Waicka ne Engelit/  jotca wäes ja woimas suuremmat owat/  ei tahdo kärsiä tätä HERran pilcallista duomiota.
2:12 Mutta niinkuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet, niin joutuvat myös nämä, kun herjaavat sitä, mitä eivät tunne, häviämään omaan turmelukseensa, 2:12 Kuitenkin he niinkuin järjettömät luontokappaleet, jotka luonnostansa kiiniotettaa ja teurastettaa tehdyt ovat, pilkkaavat niitä, joita ei he ymmärrä, ja hukkuvat turmeluksessansa, 2:12 Cuitengin owat he nijncuin tyhmät pedot/  jotca luonnostans kijnniotetta ja teurastetta syndynet owat. Pilckawat sitä jota ei he ymmärrä/  ja huckuwat heidän turmellus menoisans
2:13 saaden vääryyden palkan; he pitävät nautintonaan elää päivänsä hekumassa; he ovat tahra- ja häpeäpilkkuja; he herkuttelevat petoksissaan, kemuillessaan teidän kanssanne; 2:13 Ja saavat vääryyden palkan, pitäin sen hekumana, että he ajallisissa herkuissa elävät, he ovat ilkeydet ja pilkat, kerskaavat heidän petoksistansa, nautiten herkkuja teidän kanssanne. ja saawat wääryden palcan.
2:13 He pitäwät sen hecumana/  että he ajallisis hercuis eläwät/  he owat ilkeydet ja pilcat/
2:14 He kerscawat teidän lahjoistan/  coreilewat teidän omillan/
2:14 heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he ovat kirouksen lapsia. 2:14 Heillä on silmät huoruutta täynnä ja ei taida synnistä lakata, he houkuttelevat tykönsä horjuvat sielut, he ovat sydämensä ahneudessa harjaantuneet, kirottu kansa: ja heillä on silmät huorutta täynäns/  jotca ei salli heitäns synnistä torjua/  he haucuttelewat tygöns horjuwat sielut/  he owat heidän sydämens ahneudes ylönharjandunet/  kirottu Canssa/
2:15 He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa, 2:15 Jotka antoivat ylön oikian tien ja eksyivät, he noudattavat Balaamin, Bosorin pojan, tietä, joka vääryyden palkkaa rakasti. 2:15 Jotca ylönannoit oikian tien ja exyit/  he noudattawat Balaamin Bosorin pojan tietä/  joca wääryden palcka racasti.
2:16 mutta sai rikkomuksestaan ojennuksen: mykkä juhta puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömyyden. 2:16 Mutta hän rangaistiin vääryydestänsä; mykkä työjuhta puhui ihmisen äänellä, ja esti prophetan hulluuden. 2:16 Mutta hän rangaistin hänen wäärydestäns/  myckä työjuhta puhui ihmisen änellä/  ja esti sen Prophetan hulluden.
2:17 Sellaiset ovat vedettömiä lähteitä ja myrskytuulen ajamia hattaroita, ja pimeyden synkeys on heille varattu. 2:17 Ne ovat vedettömät lähteet ja pilvet, jotka tuulispäältä ympäri ajetaan, joille on kätketty synkiä pimeys ijankaikkisesti. 2:17 Ne owat wedettömät lähtet/  ja pilwet jotca tuulispääldä ymbärins ajetan/  joille on kätketty syngiä pimeys ijancaickisest.
2:18 Sillä he puhuvat pöyhkeitä turhuuden sanoja ja viekoittelevat lihan himoissa irstauksilla niitä, jotka tuskin ovat päässeet eksyksissä vaeltavia pakoon, 2:18 Sillä he puhuvat röyhkeitä sanoja, jotka turhat ovat, ja yllyttävät tavattomuuden kautta lihallisiin himoihin niitä, jotka tosin ovat niitä välttäneet, kuin eksyksissä vaeltavat, 2:18 Sillä he puhuwat röykeitä sanoja/  jotca turhat owat/  ja yllyttäwät tawattomuden cautta lihallisijn himoin nijtä jotca idze olisit wältänet.
2:19 ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on. 2:19 Ja lupaavat heille vapauden, vaikka he itse turmeluksen palveliat ovat; sillä jolta joku voitetaan, sen palvelia hän myös on. 2:19 Ja wielä nytkin exyxis waeldawat/  ja lupawat heille wapauden/  waicka he idze turmeluxen palweliat owat: sillä jolda jocu woitetan/  sen palwelia hän myös on.
2:20 Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. 2:20 Ja sittenkuin he ovat paenneet maailman saastaisuudesta Herran ja Vapahtajan Jesuksen Kristuksen tuntemiseen, niin he kuitenkin heitänsä niihin käärivät, ja voitetaan, ja on heille viimeinen pahemmaksi tullut kuin ensimäinen. 2:20 Ja sijtte cuin he owat paennet mailman saastaisudest HERran ja wapahtajan Jesuxen Christuxen tundemiseen/  nijn he cuitengin heidäns nijhin kääriwät/  ja woitetan/  ja on heille wijmeinen pahemmaxi tullut/  cuin ensimäinen:
2:21 Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. 2:21 Sillä se olis heille parempi ollut, ettei he vanhurskauden tietä tunteneetkaan olisi, kuin että he tunsivat sen ja poikkesivat pois pyhästä käskystä, joka heille annettu oli. 2:21 Sillä se olis heille parambi ollut/  ettei he wanhurscauden tietä tundenetcan olis/  cuin että he tunsit sen/  ja poickeisit pois pyhästä käskystä/  joca heille annettu oli.
2:22 Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa." 2:22 Niille on tapahtunut se totinen sananlasku: koira syö oksennuksensa, ja pesty sika rypee rapakossa jälleen. 2:22 Nijlle on tapahtunut se totinen sananlascu: Coira syö oxennuxens/  ja/  pesty sica rype ropacosa jällens.
 
     


VALITSE
LUKU

1 2 3