P. PAAVALIN 1 EPISTOLA TESSALONIKALAISILLE
ottaneet vastaan, että he vaivassa ja vainossa siinä vahvana pysyivät, ja
olivat kaikille näyttäneet uskonsa. Ja olivat Juudalaisilta, omilta
langoiltansa, vainoa kärsineet, niin kuin Kristus ja hänen apostolinsa;
niin kuin hän itsekin heidän tykönänsä kärsinyt oli, heille opiksi ja oli
pyhää elämää heidän tykönänsä pitänyt. Sitte kiittää hän Jumalaa, että
hänen evankeliumansa saarna oli senkaltaisen hedelmän heidän
tykönänsä matkaan saattanut.
3 luvussa osoittaa hän ahkeruutensa ja surunsa, ettei senkaltainen
hänen työnsä ja heidän kiitettävä alkunsa pitänyt perkeleen ja hänen
apostoleinsa kautta ihmisten opilla turmeltaman. Sen tähden oli hän
Timoteuksen ennen heidän tykönsä näitä ilmoittamaan lähettänyt. Ja
kiittää Jumalaa, että se löydettiin heidän tykönänsä oikiana, ja toivottaa
että he vielä lisääntyisivät.
4 luvussa neuvoo hän heitä syntiä kavahtamaan ja toinen toisellensa
hyvää tekemään. Vastaa myös heidän kysymykseensä, kuin he
Timoteuksen kautta häneltä kysyneet olivat, kuolleitten
ylösnousemisesta: jos he kaikki yhtä haavaa elikkä toinen toisensa
jälkeen nousevat?
5 luvussa kirjoittaa hän viimeisestä päivästä, kuinka he pikaisesti ja äkisti
tuleva on. Antaa heille muutamat tarpeelliset säädyt, muita hallita, ja
kuinka heidän toinen toistansa opettaman ja toisensa kanssa elämän
pitää.
1 LUKU
I. Paavali, tavallisen tervehdyksen jälkeen, kiittää Jumalaa
Tessalonikalaisten tähden. II. Ylistää heidän käytöstänsä uskossa,
rakkaudessa ja kärsivällisyydessä.
I. Paavali ja Silvanus* ja Timoteus Tessalonikan seurakunnalle, Isässä
Jumalassa ja Herrassa Jesuksessa Kristuksessa: armo olkoon teille ja
rauha Jumalalta meidän Isältämme, ja Herralta Jesukselta Kristukselta+!
