SAKARJA
Jerussalemin hävityksen jälkeen, Levin pappeuden, ja koko hänen
menonsa, kalunsa ja juhlapäivänänsä, ja sanoo, että kaikki hengelliset
virat pitää yhteiset oleman, Jumala palveltaman, ja ei enään Levin
suvulta pitänyt toisia pappeja tulemaan, toisia juhlia, toisia uhreja, toista
jumalanpalvelusta; jota myös muutkin sukukunnat taisivat toimittaa, niin
kuin Egypti ja kaikki pakanat: se on, Vanha Testamentti piti pantaman
peräti pois ja hyljättämän.
1. Luku.
I. Sakarja alkaa ennustuksensa katumuksen saarnaamisella. II. Näkee
monikahdat näyt Jerusalemin vastauutisesta rakentamisesta ja
vihollisten hämmentämisestä.
I. Kahdeksantena kuukautena toisena Dariuksen vuotena, tapahtui
Herran sana Sakarjalle* Berekian pojalle, Iddon pojalle, prophetalle,
sanoen:
I. Esr.5:1. Ja prophetat Haggai* ja Sakaria+, Iddon poika, ennustivat
Juudalaisille, jotka olivat Juudassa ja Jerusalemissa, Israelin Jumalan
nimeen.
I. Hagg.1:1. Toisena kuningas Dariuksen vuotena, kuudentena
kuukautena, ensimäisenä päivänä kuuta, tapahtui Herran sana
prophetan Haggain kautta Serubbabelille Sealtielin pojalle, Juudan
päämiehelle, ja Josualle Jotsadakin pojalle, ylimmäiselle papille*, ja
sanoi:
2. Herra on ollut vihainen teidän isillenne sangen kovasti.
3. Sano siis heille: näin sanoo Herra Zebaot: kääntykäät minun tyköni,
sanoo Herra Zebaot; niin minä käännyn teidän tykönne*, sanoo Herra
Zebaot.
Mal.3:7. Te olette hamasta teidän isäinne ajasta alati poikenneet pois
