JEREMIA
Jer.5:8. Kukin hirnuu lähimmäisensä emäntää, niin kuin hyvin ruokitut
joutilaat orhiit.
Hes.22:11. Ja tekevät kauheutta lähimmäisensä vaimon kanssa*: he
häpäisevät omat miniänsä ilkivaltaisesti, he tekevät väkivaltaa omille
sisarillensa, isäinsä tyttärille.
14. Luku.
I. Ennustetaan Juudalaisille kallista aikaa, ja Jeremia rukoilee heille
lievitystä. II. Herra kieltää hänen rukoilemasta heidän edestänsä, ja
uhkaa heitä ja heidän vääriä prophetaitansa miekalla, nälällä ja rutolla.
III. Propheta rukoilee vielä heidän edestänsä.
I. Tämä on se sana, jonka Herra sanoi Jeremialle, kalliista ajasta:
2. Juuda murehtii, ja hänen porttinsa ovat hyljätyt, maassa ollaan
surullisesti*, ja Jerusalemissa on valitus.
Jer.12:4. Kuinka kauvan siis pitää maan niin surkiasti oleman, ja ruohon
kaikissa paikoissa kedolla kuivuman? asuvaisten pahuuden tähden, että
sekä eläimet että linnut katoovat; sillä he sanovat: hän kyllä vähän
tietää, kuinka meille tästä lähin käy.
3. Ylimmäiset lähettävät alamaisensa veden perään, mutta kuin he
tulevat kaivolle, niin ei he löydä vettä, ja kantavat niin astiansa kotia
tyhjänä jälleen; he käyvät surullisina ja häpeevät, ja peittävät päänsä,
4. Että maa pakahteli, ettei sada maan päälle, peltomiehet käyvät
suruissansa ja peittävät päänsä.
5. Sillä naaraspeurat, jotka kedolla poikivat, hylkäävät vasikkansa, ettei
ruoho kasva.
6. Ja metsäaasit seisovat mäillä ja haistelevat tuulta niin kuin
lohikärmeet, ja heidän silmänsä nääntyvät, ettei heinä kasva.
7. Voi Herra, meidän pahat tekomme ovat sen kyllä ansainneet, mutta
