JEREMIA
orhiinsa korskuvat, niin että kaikki maa järisee. He tulevat ja syövät
maan, ja kaikki mitä siinä on, kaupungin ja sen asuvaiset.
Jer.4:15. Sillä Danista kuuluu sanoma* ja ahdistus Ephraimin vuorelta.
17. Sillä katso, minä lähetän kärmeet ja basiliskit teidän sekaanne, joita
ei auta lumoomaan*; vaan niiden pitää teitä pistämän, sanoo Herra.
Ps.58:5. Heidän kiukkunsa on niin kuin kärmeen kiukku, niin kuin kuuron
kyykärmeen, joka korvansa tukitsee,
Ps.58:6. Ettei hän kuulisi* lumojain ääntä, sen joka viisaasti lumota
taitaa.
III. 18. Minun virvoitukseni on murheella sekoitettu, ja minun sydämeni on
nääntynyt.
19. Katso, minun kansani tyttären pitää vieraalta maalta huutaman: eikö
Herra tahdo enään olla Zionissa? eli eikö hänellä enään ole kuningasta?
Miksi he vihoittivat minun kuvillansa ja turhalla vieraan jumalan
palveluksella?
20. Elonaika on mennyt edes, suvi on loppunut, ja ei meille ole apua
tullut.
21. Minä suren suuresti, että minun kansani tytär niin turmeltu on; minä
surkuttelen ja olen hämmästyksissä.
22. Eikö Gileadissa ole voidetta*, eli eikö siellä ole parantajaa? miksi ei
minun kansani tytär ole terveeksi tehty?
Jer.46:11. Mene ylös Gileadiin ja tuo voidetta, sinä neitsy, Egyptin tytär;
mutta se on turha, ettäs paljon parannusta etsit, et sinä kuitenkaan tule
terveeksi.
9. Luku.
I. Propheta surkuttelee vielä kansansa kadotusta. II. Osoittaa heidän
hävityksensä muodon ja syyt. III. Kirjoittaa heidän valituksensa vaivan
