JESAIA
kätensä on vielä nyt ojennettu.
26. Sillä hän nostaa lipun ylös kaukana pakanain seassa, ja viheltää
niille maan ääristä: ja katso, he tulevat äkisti ja nopiasti.
27. Ei ole kenkään heistä väsynyt eli heikko, eikä kenkään torku eli
makaa; ei myös päästä kenkään vyötä lanteestansa, eikä kenenkään
kengänrihmoja rikota.
28. Sillä heidän nuolensa ovat terävät, ja kaikki heidän joutsensa
jännitetyt; heidän orittensa kaviot ovat niin kuin limsiä, ja heidän
ratastensa pyörät niin kuin tuulispää.
29. He kiljuvat niin kuin jalopeurat, ja kiljuvat niin kuin nuoret jalopeurat.
He kilistelevät ja tempaavat saaliin, ja omistavat sen, ettei kenkään sitä
saa jälleen.
30. Ja silloin pauhataan heidän ylitsensä niin kuin meri pauhaa. Koska
silloin katsotaan maan päälle, katso, niin on pimeys ahdistuksesta, ja ei
valkeus paista silleen heidän ylitsensä.
Jes.8:22. Ja katselevat maata, vaan ei muuta mitään löydä, kuin
murheet ja pimeydet*; sillä he ovat pimitetyt ahdistuksessa, ja eksyvät
pimeydessä.
6. Luku.
I. Jesaia näkee Jumalan kunnian, kuulee enkelein veisun, hämmästyy ja
lohdutetaan. II. Saa käskyn ilmoittaaksensa Juudalaisille paatumuksen
tähden perikatoa; joista ainoasti pyhä siemen piti tallelle jäämän.
I. Sinä vuonna, jona kuningas Ussia kuoli*, näin minä Herran istuvan
korkialla ja korotetulla istuimella+, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät
templin.
2 Kun. K.15:5. Ja Herra vaivasi kuningasta, niin että hän oli spitalissa
kuolemapäiväänsä asti*, ja asui erinäisessä huoneessa. Mutta Jotam
