TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
Anna siis nyt meidän mennä kolmen päivän matka korpeen, uhraamaan
Herralle meidän Jumalallemme.
28. Pharao sanoi: minä päästän teidät, että te uhraisitte Herralle teidän
Jumalallenne korvessa, ainoastansa ett`
ette kauvas menisi: rukoilkaat
minun edestäni.
29. Moses sanoi: Katso, kuin minä menen sinun tyköäs, niin minä
rukoilen Herraa, että turilaat otettaisiin pois Pharaolta, ja hänen
palvelioiltansa, ja hänen kansaltansa huomenna: ainoastansa, älä minua
enää viettele, niin ettes päästä kansaa uhraamaan Herralle.
30. Ja Moses läksi Pharaon tyköä, ja rukoili Herraa.
31. Ja Herra teki niin kuin Moses sanonut oli: ja otti turilaat Pharaolta
ja hänen palvelioiltansa, ja hänen kansaltansa pois, niin ettei yhtäkään
jäänyt.
32. Mutta Pharao paadutti sydämensä vielä nyt tälläkin haavaa, ja ei
päästänyt kansaa.
9. Luku.
I. Egyptin 5. vitsaus, eläinten rutto. II. 6. vitsaus, paisumat. III 7. vitsaus,
rakeet ja ukkonen; joista Pharao kyllä nöyryyttää itsensä; mutta paatuu
taas pahuuteensa.
I. Niin Herra sanoi Mosekselle, mene Pharaon tykö, ja sano hänelle: näin
sanoo Herra Hebrealaisten Jumala: päästä minun kansani palvelemaan
minua.
2. Vaan jolles päästä, mutta vielä pidätät heitä:
3. Katso, Herran käsi on sinun karjas päällä, jotka ovat kedolla, hevosten
päällä, aasein päällä, kamelein päällä, härkäin päällä, lammasten päällä,
sangen raskaan ruttotaudin kanssa.
4. Ja Herra on eroittava Israelin karjan Egyptin karjasta, niin ettei mitään
