1326
Obadja
vat perinnöksensä Etelämaan kaupungit. Pelastajat nousevat Siionin
vuorelle tuomitsemaan Eesaun vuorta. Ja kuninkuus on oleva Her-
ran.
JOONA
Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: Nouse, mene Nii-
niveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan; sillä
heidän pahuutensa on noussut minun kasvojeni eteen. Mutta Joona
nousi paetaksensa Tarsiiseen Herran kasvojen edestä ja meni alas
Jaafoon ja löysi laivan, joka oli lähtevä Tarsiiseen. Ja hän suoritti
laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssansa Tarsii-
seen, pois Herran kasvojen edestä. Mutta Herra heitti suuren tuulen
merelle, niin että merellä nousi suuri myrsky ja laiva oli särkymäi-
sillään. Niin merimiehet pelkäsivät ja huusivat avuksi itsekukin juma-
laansa. Ja he heittivät mereen tavarat, mitä laivassa oli, keventääk-
seen sitä. Mutta Joona oli mennyt alas laivan pohjalle ja pannut
maata, ja hän nukkui raskaasti. Niin laivuri tuli hänen luoksensa ja
sanoi hänelle: Mitäs nukut? Nouse ja huuda jumalaasi. Ehkäpä se
jumala muistaa meitä, niin ettemme huku. Ja he sanoivat toisillen-
sa: Tulkaa, heittäkäämme arpaa, saadaksemme tietää, kenen täh-
den tämä onnettomuus on meille tullut. Mutta kun he heittivät ar-
paa, lankesi arpa Joonalle. Niin he sanoivat hänelle: Ilmoita meille,
kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut. Mikä on toimesi
ja mistä tulet? Mikä on sinun maasi ja mistä kansasta olet? Hän
vastasi heille: Minä olen heprealainen, ja minä pelkään Herraa, tai-
vaan Jumalaa, joka on tehnyt meren ja kuivan maan. Niin miehet
peljästyivät suuresti ja sanoivat hänelle: Miksi olet tehnyt näin? Sillä
miehet tiesivät, että hän oli pakenemassa Herran kasvojen edestä;
hän oli näet ilmaissut sen heille. He sanoivat hänelle: Mitä on mei-
dän tehtävä sinulle, että meri tulisi meille tyveneksi? Sillä meri
myrskysi myrskyämistänsä. Hän vastasi heille: Ottakaa minut ja
heittäkää minut mereen, niin meri teille tyventyy. Sillä minä tiedän,
että tämä suuri myrsky on tullut teille minun tähteni. Miehet souti-
