SALOMON SAARNAAJA
5. Luku.
I. Jumalanpalvelus pitää toimella ja vaarin ottamisella tapahtuman. II. Vääryyden kosto tulee ylituomarille. III. Ahneus on vahingollinen; vaan Jumalan lahjain kohtuullinen ja kiitollinen nautinto hyödyllinen.
I. Älä ole ylen pikainen* suustas, ja älä anna sydämes kiiruhtaa puhumaan Jumalan edessä; sillä Jumala on taivaissa, ja sinä maan päällä: ole sentähden vähäpuheinen+.
2. Kussa paljon murhetta on, siinä on paljo unia, ja paljossa puheessa löydetään myös hulluus.
3. Koskas Jumalalle lupauksen teet, niin älä viivyttele sitä; sillä ei hän tyhmiin mielisty: mitäs lupaat, niin pidä.
4. Se on parempi, ettes lupaa, kuin se, ettes täytä, mitäs luvannut olet.
5. Älä salli suus vietellä lihaas syntiä tekemään, ja älä sano enkelille: se oli eksymys*; ettei Jumala vihastuisi sinun äänees ja hylkäisi kaikkia sinun kättes töitä.
6. Kussa paljo unia on, siinä on myös turha meno ja paljo puhetta; mutta pelkää sinä Jumalaa.
7. II. Jos sinä näet köyhän vääryyttä kärsivän, ja oikeuden ja vanhurskauden tulevan pois maasta*, älä ihmettele sitä; sillä yksi on ylimmäisempi, joka korkiasta vaarin ottaa, ja korkiammat ovat niiden molempain ylitse+.
8. Maanviljelys on paras kaikissa: sen päällä on kuningas maakunnassa, että kedot kynnettäisiin.
9. III. Joka rahaa rakastaa, ei hän ikänä rahaan suutu*; ja joka rikkautta rakastaa, ei hänelle pidä siitä hyödytystä oleman+: se on myös turhuus.
10. Sillä kussa paljo rikkautta on, siinä on myös paljo syöpiä. Mitä hyödytystä siis isännällä siitä on, mutta että hän ainoasti sen näkee silmillänsä?
11. Joka työtä tekee, hänen on uni makia, joko hän vähän eli paljon syönyt on; vaan rikkaan ylönpalttisuus ei salli hänen maata.
12. Se on paha vaiva, jonka minä näin auringon alla, että rikkaudet tallelle pannaan hänelle vahingoksi, jonka se oma on.
13. Sillä rikkaudet hukkuvat suuressa viheliäisyydessä; ja jos hän on siittänyt pojan, niin ei sen käsiin jää mitään.
14. Niinkuin hän on tullut äitinsä kohdusta, niin hän jälleen menee alastoinna pois kuin hän tullutkin on, ja ei ota mitään myötänsä kaikesta työstänsä, joka hänen käsissänsä on, kuin hän menee pois.
15. Se on myös paha vaiva, että hän niin tästä lähtee, niinkuin hän tullutkin on. Mitä siis häntä auttaa, että hän tuuleen työtä tehnyt on?
16. Kaiken elinaikansa on hän pimeydessä syönyt, suuressa murheessa, sairaudessa ja surussa.
17. Katso, minä näin sen hyväksi ja soveliaaksi, että ihminen syö ja juo, ja on hyvällä mielellä* kaikessa työssänsä, joka hänellä auringon alla on, elinaikanansa, jonka Jumala hänelle antaa, sillä se on hänen osansa.
18. Ja jolle ihmiselle Jumala antaa rikkautta, tavaraa ja voimaa, että hän siitä söis ja nautitsis osaksensa, ja olis iloinen työssänsä; se on Jumalan lahja.
19. Sillä ei hän paljon ajattele elämänsä aikaa, että Jumala on iloittanut hänen sydämensä.