SQLite format 3@  b-Íbi7indexBookChapterVerseIndexBibleCREATE INDEX BookChapterVerseIndex ON Bible (Book, Chapter, Verse)^tableBibleBibleCREATE TABLE 'Bible' (Book INT, Chapter INT, Verse INT, Scripture TEXT)P‚wtableDetailsDetailsCREATE TABLE 'Details' (Description NVARCHAR(250), Abbreviation NVARCHAR(50), Comments TEXT, Version INT, Font TEXT, RightToLeft BOOL, OT BOOL, NT BOOL, Apocrypha BOOL, Strong BOOL) g +ƒ  FIN_1776E-SwordFPB_1776{\rtf1\ansi\ansicpg1252\deff0\deflang1033{\fonttbl{\f0\fnil\fcharset0 Arial Unicode MS;}} \viewkind4\uc1\pard\f0\fs17\par \v Generated by BeST 2.0 2.0.1.6 on 27.2.2011 15:22:33\v0 \~\par } 0ÇćúôîèâÜÖĐÊÄŸžČŹŠ š”Žˆ‚|vohaZSLE>70)" ÿűńêăÜŐÎÇìæàÚÔÎÈÂŒ¶°Ș€ž˜’Œ†€ztnhb\VPJD>82,& üöđêäȚŰÒÌÆÀșŽźšąœ–Š„~xrlf`ZTNHB<60*$1 J†LŽ†D†=Œ†7‹†/Š†(ˆ†!‡†††…†„† ƒ†‚…~…y€…t…m~…f}…_|…Xz…Qy…Lx…Fw…?v…;u…5t…-s…'r…q…p…n… m…l„}k„xj„ri„kh„dg„^f„Ye„Td„Mc„Fa„A`„8_„1^„+]„&\„[„Z„Y„ X„Wƒ}VƒxTƒtSƒnRƒhQƒbPƒ\OƒWNƒRMƒMLƒHKƒCJƒ=Iƒ6Hƒ0Gƒ*Eƒ$DƒCƒBƒAƒyđF ì=Ÿç62â6āĘ+WŰMêÓf}ÎdÉąÄ3ŸuƁčQZŽzg„Ź`šź„BĄ& Ś) l™] •o ”‘{ (O ·ˆ0 > żù AńY Äéo IăoĐȚyVÚGÚŐ5bÏFèË#oÆNőÁz{œ2ž~ˆŽŻ/•Ș]„Ÿ`#šaš•7:“‹’…t—ÿńâÓÄ”Š—‘ƒugYK=/!śéÚËŒ­ž€qbSD5&ùêÛÌœźŸrcTE6( û’ìĘÎż°Ą 6, +j # Úô  ”5  N &ú  çï Ąâ [Ő  Ç Ëș  …Ź  ?Ÿ ù‘ ł„ !mw 'j  á^   ›P  UE  9  É. ( ‚ & < $ ö " °ù  jë  $ß  ȚÒ  ˜Ć  R·  ©  Æš  €Œ   :€  ôr źf hY  "L  2 Ù=  /Žæ  - CŰ  +űÌ  )Ÿ  &vł  $+„  " à—  +•‰   J{  'ÿo  !Žb z ,iŃz ([w Č  L ± \ =ui .'!  ’  s ‹Öd)ŃPśb‹z  s Ja Jumala sanoi: kokoontukoon vedet taivaan alla erinomaiseen paikkaan, niin ettĂ€ kuiva nĂ€kyy. Ja tapahtui niin.Y 1 Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta toinen pĂ€ivĂ€. ‚# Ja Jumala teki vahvuuden, ja eroitti vedet, jotka ovat vahvuuden alla, niistĂ€ vesistĂ€, jotka ovat vahvuuden pÀÀllĂ€: ja tapahtui niin.W - Ja Jumala sanoi: tulkoon vahvuus vetten vaiheelle, eroittamaan vesiĂ€ vesistĂ€. } Ja Jumala kutsui valkeuden pĂ€ivĂ€ksi, ja pimeyden kutsui hĂ€n yöksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta ensimĂ€inen pĂ€ivĂ€.V + Ja Jumala nĂ€ki valkeuden hyvĂ€ksi. Niin Jumala eroitti valkeuden pimeydestĂ€:9 s Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus, ja valkeus tuli.p _ Ja maa oli autio ja tyhjĂ€, ja pimeys oli syvyyden pÀÀllĂ€, ja Jumalan Henki liikkui vetten pÀÀllĂ€.( S Alussa loi Jumala taivaan ja maan. GÄÚ=ĘG ‚% Ja Jumala teki kaksi suurta valkeutta: suuremman valkeuden pĂ€ivÀÀ hallitsemaan, ja vĂ€hemmĂ€n valkeuden yötĂ€ hallitsemaan, ja tĂ€hdet.^ ; Ja olkoon valkeudeksi taivaan vahvuudessa, paistamaan maan pÀÀlle. Ja tapahtui niin. ‚3 Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeudet taivaan vahvuuteen, eroittamaan pĂ€ivÀÀ ja yötĂ€: ja olkoon merkeiksi, ja ajoiksi, ja pĂ€iviksi ja vuosiksi.2  e Ja tuli ehtoosta ja aamusta kolmas pĂ€ivĂ€.3  ‚e Ja maa vihoitti ja kasvoi ruohon, jossa siemen oli lajinsa jĂ€lkeen, ja hedelmĂ€lliset puut, joiden siemen oli itsessĂ€nsĂ€ lajinsa jĂ€lkeen. Ja Jumala nĂ€ki sen hyvĂ€ksi.I  ƒ Ja Jumala sanoi: vihoittakoon maa, ja kasvakoon ruohon, jossa siemen on, ja hedelmĂ€lliset puut, jotka hedelmĂ€n kantavat lajinsa jĂ€lkeen, jossa sen siemen on maan pÀÀllĂ€. Ja tapahtui niin.n  [ Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja vetten kokoukset hĂ€n kutsui mereksi. Ja Jumala nĂ€ki sen hyvĂ€ksi. @·D‚ŸûÇ@ ‚ Ja Jumala sanoi: tuottakoon maa elĂ€imet lajinsa jĂ€lkeen, karjan, madot ja pedot maalle lajinsa jĂ€lkeen. Ja tapahtui niin.2 e Ja tuli ehtoosta ja aamusta viides pĂ€ivĂ€.! ‚A Ja Jumala siunasi heitĂ€, ja sanoi: olkaat hedelmĂ€lliset ja lisÀÀntykÀÀt, ja tĂ€yttĂ€kÀÀt meren vedet, ja linnut lisÀÀntyköön veden pÀÀllĂ€.` ƒ? Ja Jumala loi suuret valaskalat, ja kaikkinaiset liikkuvaiset elĂ€imet, jotka vedet kuohuttivat yltĂ€kyllĂ€ kunkin lajinsa jĂ€lkeen, ja kaikkinaiset siivilliset linnut, lajinsa jĂ€lkeen. Ja Jumala nĂ€ki sen hyvĂ€ksi.  ‚ Ja Jumala sanoi: kuohuttakoon vedet yltĂ€kyllĂ€ liikkuvaisia elĂ€imiĂ€, ja linnut lentĂ€köön maan pÀÀllĂ€ taivaan avaruudessa.3 g Ja tuli ehtoosta ja aamusta neljĂ€s pĂ€ivĂ€.q a Ja hallitsemaan pĂ€ivÀÀ ja yötĂ€, ja eroittamaan valkeutta ja pimeyttĂ€. Ja Jumala nĂ€ki sen hyvĂ€ksi.G   Ja Jumala pani ne taivaan vahvuuteen, paistamaan maan pÀÀlle. ^X‹^= ‚y Ja Jumala sanoi: katso, minĂ€ annoin teille kaikkinaiset ruohot, joissa siemen on koko maan pÀÀllĂ€, ja kaikkinaiset hedelmĂ€lliset puut, ja puut, joissa siemen on, teille ruaksi.t ƒg Ja Jumala siunasi heitĂ€, ja Jumala sanoi heille: kasvakaat ja lisÀÀntykÀÀt ja tĂ€yttĂ€kÀÀt maata, ja tehkÀÀt se teillenne alamaiseksi; ja vallitkaat kalat meressĂ€, ja taivaan linnut, ja kaikki elĂ€imet, jotka maalla liikkuvat.t g Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hĂ€n sen loi: mieheksi ja vaimoksi loi hĂ€n heitĂ€.J ƒ Ja Jumala sanoi: tehkÀÀmme ihminen meidĂ€n kuvaksemme, meidĂ€n muotomme jĂ€lkeen: ja he vallitkaan kalat meressĂ€, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan, ja kaikki, jotka maalla matelevat.% ‚I Ja Jumala teki pedot maalle lajinsa jĂ€lkeen, ja karjan lajinsa jĂ€lkeen, ja kaikkinaiset matelevaiset maalla lajinsa jĂ€lkeen. Ja Jumala nĂ€ki sen hyvĂ€ksi. ‚(œRšù‚u# g Ja nĂ€in on taivas ja maa tullut, koska he luotiin, sillĂ€ ajalla jolla \Herra\ Jumala teki maan ja taivaan." ‚9 Ja Jumala siunasi seitsemĂ€nnen pĂ€ivĂ€n ja pyhitti sen; ettĂ€ hĂ€n lepĂ€si hĂ€nessĂ€ kaikista teoistansa, jotka Jumala loi ja (tĂ€ydellisesti) teki.5! ‚g Ja Jumala oli pÀÀttĂ€nyt seitsemĂ€nteen pĂ€ivÀÀn (asti) työnsĂ€, kuin hĂ€n tehnyt oli, ja lepĂ€si seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kaikista teoistansa, kuin hĂ€n tehnyt oli.H    Ja niin taivas ja maa pÀÀtettiin, ja kaikki heidĂ€n joukkonsa.  ‚ Ja Jumala katsoi kaikkia, kuin hĂ€n tehnyt oli, ja katso, ne olivat sangen hyvĂ€t. Ja tuli ehtoosta ja aamusta se kuudes pĂ€ivĂ€.U ƒ) Ja kaikille elĂ€imille maan pÀÀllĂ€, ja kaikille taivaan linnuille, ja kaikille, jotka matelevat maan pÀÀllĂ€, joissa elĂ€vĂ€ henki on, kaikkinaiset viheriĂ€iset ruohot syötĂ€vĂ€ksi. Ja tapahtui niin. I ÖCÍ°Ie* G EnsimĂ€inen kutsutaan Pison: se juoksee koko Hevilan maan ympĂ€rinsĂ€, ja siellĂ€ on kultaa.i) O Ja EdenistĂ€ kĂ€vi virta kastamaan Paradisia, ja jakoi sieltĂ€ itsensĂ€ neljĂ€ksi pÀÀvirraksi./( ‚[ Ja \Herra\ Jumala kasvatti maasta kaikkinaiset puut, ihanaiset nĂ€hdĂ€ ja hyvĂ€t syödĂ€, ja elĂ€mĂ€n puun keskelle Paradisia, niin myös hyvĂ€n ja pahan tiedon puun.t' e Ja \Herra\ Jumala istutti Paradisin EdenissĂ€ itÀÀn pĂ€in, ja pani siihen ihmisen, jonka hĂ€n tehnyt oli.& ‚ Ja \Herra\ Jumala teki ihmisen, tomun maasta, ja puhalsi hĂ€nen sieraimiinsa elĂ€vĂ€n hengen: ja tuli ihminen niin elĂ€vĂ€ksi sieluksi.5% i Vaan sumu nousi maasta, ja kasti kaiken maan.p$ ƒ] Ja kaikkinaiset pensaat kedolla, jotka ei ennen olleet maan pÀÀllĂ€, ja kaikkinaiset ruohot kedolla, jotka ei ennen kasvaneet. SillĂ€ ei \Herra\ Jumala antanut vielĂ€ sataa maan pÀÀlle, eikĂ€ ollut ihmistĂ€, joka maata viljeli; œN쀏 1 ‚ Ja \Herra\ Jumala sanoi: ei ole hyvĂ€ ihmisen yksinĂ€nsĂ€ olla, minĂ€ teen hĂ€nelle avun, joka hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ oleman pitÀÀ.0 ‚  Mutta hyvĂ€n ja pahan tiedon puusta Ă€lĂ€ syö: sillĂ€ jona pĂ€ivĂ€nĂ€ sinĂ€ siitĂ€ syöt, pitÀÀ sinun kuolemalla kuoleman.f/ I Ja \Herra\ Jumala kĂ€ski ihmistĂ€, ja sanoi: syö vapaasti kaikkinaisista puista Paradisissa;j. Q Ja \Herra\ Jumala otti ihmisen, ja pani EdenissĂ€ Paradisiin, viljelemÀÀn ja varjelemaan sitĂ€.`- = Kolmas virta kutsutaan Hiddekel, ja juoksee Assyrian editse. Ja neljĂ€s virta on Phrat.L,  Toinen virta kutsutaan Gihon: se juoksee koko Etiopian ympĂ€rinsĂ€.b+ A Ja sen maan kulta on kallis, ja siellĂ€ myös löytÀÀn Bedellion, ja kallis kivi Oniks. &OŒGŹ&7 ‚ SentĂ€hden pitÀÀ miehen luopuman isĂ€stĂ€nsĂ€ ja Ă€idistĂ€nsĂ€, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja tulevat yhdeksi lihaksi.6 ‚- Niin sanoi Adam: tĂ€mĂ€ on nyt luu minun luistani, ja liha minun lihastani: se pitÀÀ kutsuttaman miehiseksi, sillĂ€ hĂ€n on otettu miehestĂ€.s5 c Ja \Herra\ Jumala rakensi vaimon siitĂ€ kylkiluusta, jonka hĂ€n Adamista otti, ja toi sen hĂ€nen eteensĂ€.4 ‚ Ja \Herra\ Jumala pani raskaan unen Adamiin, ja kuin hĂ€n nukkui, otti hĂ€n yhden hĂ€nen kylkiluistansa, ja tĂ€ytti sen paikan lihalla..3 ‚Y Ja Adam antoi kullekin karjalle, ja taivaan linnuille, ja elĂ€imille maan pÀÀllĂ€ heidĂ€n nimensĂ€. Mutta Adamille ei löytty apua, joka hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ olisi.}2 ƒw Koska \Herra\ Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset elĂ€imet kedolle, ja kaikkinaiset taivaan linnut, toi hĂ€n ne Adamin eteen, ettĂ€ hĂ€n nĂ€kis, kuinka hĂ€n ne nimittĂ€is: sillĂ€ niinkuin Adam kaikkinaiset elĂ€imet nimitti, niin ne kutsutaan. ©ë†ç’îO> ƒ Ja vaimo nĂ€ki siitĂ€ puusta olevan hyvĂ€n syödĂ€, ja ettĂ€ se oli ihana nĂ€hdĂ€ ja suloinen puu antamaan ymmĂ€rryksen: ja otti sen hedelmĂ€stĂ€ ja söi, ja antoi miehellensĂ€ siitĂ€, ja hĂ€n söi.!= ‚? Vaan Jumala tietÀÀ, ettĂ€ jona pĂ€ivĂ€nĂ€ te syötte siitĂ€, aukenevat teidĂ€n silmĂ€nne, ja te tulette niinkuin Jumala, tietĂ€mÀÀn hyvĂ€n ja pahan.S< # Niin kĂ€rme sanoi vaimolle: ei suinkaan pidĂ€ teidĂ€n kuolemalla kuoleman.; ‚5 Mutta sen puun hedelmĂ€stĂ€, joka on keskellĂ€ Paradisia, on Jumala sanonut: Ă€lkÀÀt syökö siitĂ€, ja Ă€lkÀÀt ruvetko siihen, ettette kuolis.c: C Niin vaimo sanoi kĂ€rmeelle: me syömme niiden puiden hedelmistĂ€, jotka ovat Paradisissa;;9  ‚u Ja kĂ€rme oli kavalin kaikkia elĂ€imiĂ€ maan pÀÀllĂ€, jotka \Herra\ Jumala tehnyt oli, ja se sanoi vaimolle: sanoiko Jumala, Ă€lkÀÀt syökö kaikkinaisista puista Paradisissa?U8 ' Ja he olivat molemmat alasti, Adam ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€, ja ei hĂ€venneet. VWŽCœ2ÌVtE e Silloin sanoi \Herra\ Jumala vaimolle: miksis sen teit? Ja vaimo sanoi: kĂ€rme petti minut, ja minĂ€ söin.dD E Niin sanoi Adam: vaimo, jonkas annoit minulle, antoi minulle siitĂ€ puusta, ja minĂ€ söin.C ‚  Ja hĂ€n sanoi: kuka sinulle ilmoitti, ettĂ€s alasti olet? Etkös syönyt siitĂ€ puusta, josta minĂ€ sinua haastoin syömĂ€stĂ€?B ‚ Ja hĂ€n sanoi: minĂ€ kuulin sinun ÀÀnes Paradisissa, ja pelkĂ€sin: sillĂ€ minĂ€ olen alasti, ja sentĂ€hden minĂ€ lymyin.IA  Ja \Herra\ Jumala kutsui Adamin, ja sanoi hĂ€nelle: Kussas olet?F@ ƒ  Ja he kuulivat \Herran\ Jumalan ÀÀnen, joka kĂ€yskenteli Paradisissa, kuin pĂ€ivĂ€ viileĂ€ksi tuli. Ja Adam lymyi emĂ€ntinensĂ€ \Herran\ Jumalan kasvoin edestĂ€ puiden sekaan Paradisissa.&? ‚I Silloin aukenivat molempain heidĂ€n silmĂ€nsĂ€, ja Ă€kkĂ€sivĂ€t, ettĂ€ he olivat alasti; ja sitoivat yhteen fikunalehtiĂ€, ja tekivĂ€t heillensĂ€ peitteitĂ€. 1j†‡gJ K Orjantappuroita ja ohdakkeita pitÀÀ hĂ€nen kasvaman, ja sinun pitÀÀ maan ruohoja syömĂ€n.|I ƒu Ja Adamille sanoi hĂ€n: ettĂ€s kuulit emĂ€ntĂ€s ÀÀntĂ€, ja söit puusta, josta minĂ€ kielsin sinua sanoen: ei sinun pidĂ€ siitĂ€ syömĂ€n: kirottu olkoon maa sinun tĂ€htes; surulla pitÀÀ sinun elĂ€ttĂ€mĂ€n itses hĂ€nestĂ€ kaiken elinaikas.aH ƒ? Ja vaimolle sanoi hĂ€n: MinĂ€ saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi tulet: sinun pitÀÀ synnyttĂ€mĂ€n lapsia kivulla, ja sinun tahtos pitÀÀ miehes alle annettu oleman, ja hĂ€nen pitÀÀ vallitseman sinua.DG ƒ Ja minĂ€ panen vainon sinun ja vaimon vĂ€lille, ja sinun siemenes ja hĂ€nen siemenensĂ€ vĂ€lille; sen pitÀÀ rikki polkemaan sinun pÀÀs, ja sinĂ€ olet pistĂ€vĂ€ hĂ€ntĂ€ kantapÀÀhĂ€n.LF ƒ Ja \Herra\ Jumala sanoi kĂ€rmeelle: ettĂ€s tĂ€mĂ€n teit, kirottu ole sinĂ€ kaikesta karjasta, ja kaikista elĂ€imistĂ€ maalla: sinun pitÀÀ kĂ€ymĂ€n vatsallas, ja syömĂ€n maata kaiken elinaikas. ~2ŚfŠ~P ‚+ Ja ajoi Adamin ulos, ja pani idĂ€n puolelle Edenin Paradisia Kerubimin paljaalla, lyövĂ€isellĂ€ miekalla elĂ€mĂ€n puun tietĂ€ vartioitsemaan.pO ] Niin \Herra\ Jumala johdatti hĂ€nen ulos Edenin Paradisista maata viljelemÀÀn, josta hĂ€n otettu oli.YN ƒ/ Ja \Herra\ Jumala sanoi: katso, Adam on ollut niin kuin yksi meistĂ€, tietĂ€en hyvĂ€n ja pahan; mutta nyt ettei hĂ€n ojentaisi kĂ€ttĂ€nsĂ€, ja ottaisi myös elĂ€mĂ€n puusta, söisi ja elĂ€isi ijankaikkisesti:oM [ Ja \Herra\ Jumala teki Adamille ja hĂ€nen emĂ€nnĂ€llensĂ€ nahoista hameet, ja puetti heidĂ€n yllensĂ€.YL / Ja Adam kutsui emĂ€ntĂ€nsĂ€ nimen Heva, ettĂ€ hĂ€n on kaikkein elĂ€vitten Ă€iti.KK ƒ Sinun otsas hiessĂ€ pitÀÀ sinun syömĂ€n leipÀÀ, siihen asti kuin sinĂ€ maaksi jĂ€llensĂ€ tulet, ettĂ€s siitĂ€ otettu olet: sillĂ€ sinĂ€ olet maa, ja maaksi pitÀÀ sinun jĂ€llensĂ€ tuleman. m†­…/m?W ‚{ Eikö se niin ole? jos hyvin teet niin syntis anteeksi annetaan; ja jolles hyvin tee, niin synti vĂ€ijyy oven edessĂ€, ja hĂ€nen himonsa on sinun tykös, vaan hallitse sinĂ€ hĂ€ntĂ€.TV % Niin \Herra\ sanoi Kainille: miksis olet vihainen? Ja miksi hahmos muuttuu?U ‚ Mutta Kainin ja hĂ€nen uhrinsa puoleen ei hĂ€n (leppyisesti) katsonut: silloin Kain vihastui sangen kovin, ja hĂ€nen hahmonsa muuttui.T ‚# Ja Habel myös uhrasi laumansa esikoisista, ja heidĂ€n lihavuudestansa. Ja \Herra\ katsoi (leppyisesti) Habelin ja hĂ€nen uhrinsa puoleen.iS O Ja tapahtui muutamain pĂ€ivĂ€in perĂ€stĂ€, ettĂ€ Kain uhrasi \Herralle\ lahjan maan hedelmistĂ€.lR U Ja taas hĂ€n synnytti hĂ€nen veljensĂ€ Habelin. Ja Habel tuli lampuriksi, mutta Kain peltomieheksi.xQ  o Ja Adam tunsi emĂ€ntĂ€nsĂ€ Hevan, ja hĂ€n tuli raskaaksi, ja synnytti Kainin, ja sanoi: minulla on mies \Herra\. %dä†v%k^ ƒS Katsos, sinĂ€ ajat minun pois tĂ€nĂ€pĂ€ivĂ€nĂ€ maalta, ja minun pitÀÀ sinun kasvois edestĂ€ lymymĂ€n ja tulen kulkiaksi ja pakenevaiseksi maan pÀÀllĂ€. Ja niin minun kĂ€y, kuka ikĂ€nĂ€nsĂ€ minun löytÀÀ, se tappaa minun.a] ? Ja Kain sanoi \Herralle\: minun rangaistukseni on suurempi, kuin ettĂ€ se on kannettava.\ ‚' Koskas maata viljelet, niin ei pidĂ€ sen tĂ€stedes sinulle vĂ€keĂ€nsĂ€ antaman; kulkian ja pakenevaisen pitÀÀ sinun oleman maan pÀÀllĂ€.v[ i Ja nyt kirottu ole sinĂ€: (kirottu) maan pÀÀltĂ€, joka avasi suunsa ottamaan veljes verta sinun kĂ€destĂ€s.\Z 5 Ja hĂ€n sanoi: mitĂ€s tehnyt olet? veljes veren ÀÀni huutaa minun tyköni maasta.~Y y Niin \Herra\ sanoi Kainille: kussa on Habel sinun veljes? hĂ€n vastasi: en minĂ€ tiedĂ€: olenko minĂ€ veljeni vartia?X ‚/ Ja Kain puhui veljensĂ€ Habelin kanssa. Ja tapahtui heidĂ€n kedolla ollessansa, ettĂ€ Kain karkasi veljensĂ€ Habelin pÀÀlle, ja tappoi hĂ€nen. —"»$Č[ó—Ze 1 Ja hĂ€nen veljensĂ€ nimi oli Jubal, josta kantelein ja huiluin soittajat tulivat.fd I Ja Ada synnytti Jabalin, joka oli niiden isĂ€, jotka majoissa asuivat, ja karjaa kasvattivat.Uc ' Mutta Lamek otti kaksi emĂ€ntÀÀ, yhden nimi oli Ada, ja toisen nimi Zilla.pb ] Mutta Hanok siitti Iradin. Irad siitti Mahujaelin. Mahujael siitti Metusaelin. Metusael siitti Lamekin.a ‚% Ja Kain tunsi emĂ€ntĂ€nsĂ€, joka tuli raskaaksi, ja synnytti Hanokin. Ja hĂ€n rakensi kaupungin, jonka hĂ€n kutsui poikansa nimellĂ€ Hanok.e` G Ja niin Kain lĂ€ksi \Herran\ kasvoin edestĂ€, ja asui Nodin maalla, itÀÀn pĂ€in EdenistĂ€.[_ ƒ3 Mutta \Herra\ sanoi hĂ€nelle: SentĂ€hden, kuka ikĂ€nĂ€nsĂ€ Kainin tappaa, se pitÀÀ seitsemĂ€n kertaisesti kostettaman. Ja \Herra\ pani merkin Kainiin, ettei kenkÀÀn hĂ€ntĂ€ tappaisi, joka hĂ€nen löytĂ€isi. U''-5=EMU]emu}…•„­”œĆÍŐĘćíőę %.7@IR[dmvˆ‘šŁŹ”ŸÇĐÙâëôę )2;DMV_hqzƒŒ•ž§°čÂËÔÜćŻžÁÊÓÜćîś                                                       ! " # $ % & '  (  )  *  +  , - . / 0 1 2 3 4 5 6 7 8  9 : ; < = > ? @  A  B  C  D  E F G H I J K L M N O P  Q R S T U N  )2;DMV_hqzƒŒ•ž§°čÂËÔÜćîś $-6?HQZclu~‡š€źžÂÌÖàêôț%/9CMWaku‰“§±»ĆÏÙâìöœŠ°șÄÎŰâìöżÍ W X  Y  Z  [  \  ] ^ _ ` a W X  Y  Z  [  \  ] ^ _ ` a b c d e f g h i j  k l m n o p q r  s  t  u  v  w x y z { | } ~   €    ‚  ƒ  „  …  †  ‡  ˆ  ‰   Š  ‹  Œ    Ž      ‘  ’   “   ”   •   –   —  ˜  ™  š  ›  œ    ž  Ÿ     Ą  ą  Ł  € €{‹ gú€xk  o TĂ€mĂ€ on ihmisen sukukunnan kirja, siihen aikaan, koska Jumala loi ihmisen, ja teki hĂ€nen Jumalan muotoiseksi.kj S Ja Set myös siitti pojan, ja kutsui hĂ€nen Enos. Silloin ruvettiin saarnaamaan \Herran\ nimestĂ€.6i ‚i Ja Adam taas tunsi emĂ€ntĂ€nsĂ€, ja hĂ€n synnytti pojan, ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Set, sanoen: Jumala on minulle toisen siemenen antanut Habelin edestĂ€, jonka Kain tappoi.ih O Kain kostetaan seitsemĂ€n kertaisesti, mutta Lamek seitsemĂ€n ja seitsemĂ€nkymmenen kertaisesti.mg ƒW Ja Lamek sanoi emĂ€nnillensĂ€, Adalle ja Zillalle: te Lamekin emĂ€nnĂ€t, kuulkaat minun ÀÀntĂ€ni, ja vaari ottakaat siitĂ€ kuin minĂ€ sanon: minĂ€ olen miehen tappanut minulleni haavaksi, ja nuorukaisen minulleni sinimarjaksi:f ‚ Zilla myös synnytti TubalKainin, joka oli taitava kaikkinaisissa vaski-ja rautatöissĂ€, ja Tubalkainin sisar oli Naema. $vă‘4îŽ+âx$Ru ! Ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli yhdeksĂ€nsataa ja viisi ajastaikaa, ja kuoli.ht M Ja eli sitte kahdeksansataa ja viisitoistakymmentĂ€ ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.Gs   Enos oli yhdeksĂ€nkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Kenanin.ar ? Ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli yhdeksĂ€nsataa ja kaksitoistakymmentĂ€ ajastaikaa, ja kuoli.^q 9 Ja eli sitte kahdeksansataa ja seitsemĂ€n ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.Dp  Set oli sadan ja viiden ajastajan vanha, ja siitti Enoksen.[o 3 Ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli yhdeksĂ€nsataa ja kolmekymmentĂ€ ajastaikaa, ja kuoli.Pn  Ja eli sitte kahdeksansataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.m ‚ Ja Adam oli sadan ja kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti pojan, joka hĂ€nen kuvansa kaltainen oli, ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Set.l ‚  Mieheksi ja vaimoksi loi hĂ€n heidĂ€t ja siunasi heitĂ€, ja kutsui heidĂ€n nimensĂ€ ihminen, sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ jona he luotiin. ]°Kô™5ÎpŽ]U ' Henok oli viidenseitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastajan vanha, ja siitti Metusalan.h~ M Ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli yhdeksĂ€nsataa ja kaksiseitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa, ja kuoli.P}  Ja eli sitte kahdeksansataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.\| 5 Jared oli sadan ja kahdenseitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastajan vanha, ja siitti Henokin.e{ G Ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli kahdeksansataa yhdeksĂ€nkymmentĂ€ ja viisi ajastaikaa, ja kuoli.bz A Ja eli sitte kahdeksansataa ja kolmekymmentĂ€ ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.Yy / Mahalaleel oli viiden ajastajan seitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ vanha, ja siitti Jaredin.Ux ' Ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli yhdeksĂ€nsataa ja kymmenen ajastaikaa, ja kuoli.cw C Ja eli sitte kahdeksansataa ja neljĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.Nv  Kenan oli seitsemĂ€nkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Mahalaleelin. wmžRàqw ‚/ Ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Noa, sanoen: tĂ€mĂ€ on lohduttava meitĂ€ meidĂ€n vaivassamme ja töissĂ€mme maan pÀÀllĂ€, jonka \Herra\ kironnut on.Z 1 Lamek oli sadan ja kahden ajastajan yhdeksĂ€ttĂ€kymmentĂ€ vanha, ja siitti pojan.l U Ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli yhdeksĂ€nsataa ja yhdeksĂ€nseitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa, ja kuoli.o [ Ja eli sitte seitsemĂ€nsataa ja kaksiyhdeksĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.c C Metusala oli sadan ja seitsemĂ€n ajastajan yhdeksĂ€ttĂ€kymmentĂ€ vanha, ja siitti Lamekin.U ' Ja hĂ€n eli jumalisesti: ja ei enÀÀ ollut; sillĂ€ Jumala otti hĂ€nen pois.Z 1 Ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli kolmesataa ja viisiseitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa. ‚ Ja sitte kuin hĂ€n oli Metusalan siittĂ€nyt, pysyi hĂ€n jumalisessa elĂ€mĂ€ssĂ€ kolmesataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€. @“$Đfé @\ ƒ5 Siihen aikaan olivat sankarit maan pÀÀllĂ€: ja myös sitte, kuin Jumalan pojat makasivat ihmisten tytĂ€rten kanssa, ja he olivat siittĂ€neet heille (lapsia): nĂ€mĂ€ olivat valtiaat, ne muinen kuuluisat miehet.E  ƒ Silloin sanoi \Herra\: ei minun henkeni pidĂ€ nuhteleman ihmistĂ€ (sanan kautta) ijankaikkisesti, sillĂ€ hĂ€n on liha; sentĂ€hden olkoon hĂ€nellĂ€ aikaa, sata ja kaksikymmentĂ€ ajastaikaa.z  q Niin Jumalan pojat nĂ€kivĂ€t ihmisten tyttĂ€ret kauniiksi, ja ottivat emĂ€nniksensĂ€ kaikesta kuin he valitsivat.g   M Ja tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisÀÀntymÀÀn maan pÀÀllĂ€, ja siittivĂ€t tyttĂ€riĂ€;Q   Noa oli viidensadan ajastajan vanha, ja siitti Semin, Hamin ja Japhetin.l  U Ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli seitsemĂ€nsataa ja seitsemĂ€nkahdeksattakymmentĂ€ ajastaikaa, ja kuoli.j Q Sitte eli hĂ€n viisisataa yhdeksĂ€nkymmentĂ€ ja viisi ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€. pf í‹Ośp ‚ Silloin katsahti Jumala maan pÀÀlle, ja katso, se oli turmeltu: sillĂ€ kaikki liha oli turmellut tiensĂ€ maan pÀÀllĂ€.U ' Mutta maa oli turmeltu Jumalan kasvoin edessĂ€, ja tĂ€ynnĂ€nsĂ€ vĂ€kivaltaa.9 q Ja siitti kolme poikaa, Semin, Hamin ja Japhetin._ ; TĂ€mĂ€ on Noan sukukunta: Noa oli hurskas ja vakaa mies ajallansa, ja eli jumalisesti:0 _ Mutta Noa löysi armon \Herran\ edessĂ€.\ ƒ5 Ja \Herra\ sanoi: MinĂ€ tahdon ihmisen, jonka minĂ€ loin, hukuttaa maan pÀÀltĂ€, hamasta ihmisestĂ€ niin karjaan asti, matoihin ja ja taivaan lintuihin asti; sillĂ€ minĂ€ kadun, ettĂ€ minĂ€ niitĂ€ tehnyt olen.c C Ja \Herra\ katui ihmisen tehneensĂ€ maan pÀÀlle, ja tuli murheelliseksi sydĂ€messĂ€nsĂ€. ‚) Mutta \Herra\ nĂ€ki ihmisen pahuuden suureksi maan pÀÀllĂ€; ja kaikki hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ aivoitus ja ajatus oli ainoastansa paha joka aika. Oë:Q@ ‚} Ja minĂ€, katso, minĂ€ annan tulla vedenpaisumuksen maan pÀÀlle hukuttamaan kaikkea lihaa, jossa elĂ€vĂ€ henki on taivaan alla, ja kaikki, mitĂ€ maan pÀÀllĂ€ on, pitÀÀ hukkuman.e ƒG Arkin akkunan sinun pitÀÀ tekemĂ€n, ja kyynĂ€rĂ€llĂ€ pÀÀttĂ€mĂ€n sen ylhÀÀltĂ€: Ja arkin oven pitÀÀ sinun paneman sivuun. Ja hĂ€nellĂ€ pitÀÀ oleman kolme pohjaa, yksi alinna, toinen keskellĂ€ ja kolmas ylinnĂ€.- ‚W Ja tee hĂ€ntĂ€ nĂ€in: Kolmesataa kyynĂ€rÀÀ pitÀÀ oleman arkin pituuden, viisikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ hĂ€nen leveytensĂ€ ja kolmekymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ korkeutensa.a ? Tee sinulles arkki hongasta, ja tee sisĂ€lle olinsijat, ja tervaa se sisĂ€ltĂ€ ja ulkoa.- ‚W Ja Jumala sanoi Noalle: kaiken lihan loppu on minun eteeni tullut: sillĂ€ maa on heistĂ€ tĂ€ynnĂ€nsĂ€ vĂ€kivaltaa, ja katso, minĂ€ hukutan heitĂ€ ynnĂ€ maan kanssa. J°ôi!  ‚) Ja \Herra\ sanoi Noalle: mene sinĂ€ ja koko sinun huonees arkkiin: sillĂ€ sinun minĂ€ olen nĂ€hnyt hurskaaksi minun edessĂ€ni tĂ€llĂ€ ajalla.L   Ja Noa teki sen: kaikki mitĂ€ Jumala hĂ€nen kĂ€ski, niin hĂ€n teki. ‚  Ja sinun pitÀÀ ottaman tykös kaikkinaista ruokaa, jota syödÀÀn, ja kokooman sinun tykös, sinulle ja heille elatukseksi.8 ‚m Linnuista lajistansa, karjasta lajistansa, kaikkinaisista madoista maan pÀÀllĂ€ lajistansa. Kaikista nĂ€istĂ€ pitÀÀ kaksittain sinun tykös kĂ€ymĂ€n, jÀÀmĂ€n elĂ€mÀÀn. ‚) Ja sinun pitÀÀ saattaman arkkiin kaikkinaiset elĂ€imet kaikesta lihasta kaksittain, koiraksen ja naaraksen, jÀÀmÀÀn elĂ€mÀÀn kanssas.2 ‚a Mutta sinun kanssas minĂ€ minun liittoni teen, ja sinun pitÀÀ arkkiin sisĂ€lle menemĂ€n, sinun ja sinun poikas, ja sinun emĂ€ntĂ€s, ja poikais emĂ€nnĂ€t sinun kanssas. ieĘüłXÔih( M Puhtaista elĂ€imistĂ€ ja saastaisista, ja linnuista ja kaikista, kuin matelevat maan pÀÀllĂ€,' } Ja Noa meni arkkiin poikinensa, emĂ€ntinensĂ€, ja hĂ€nen poikainsa emĂ€nnĂ€t hĂ€nen kanssansa, vedenpaisumisen edestĂ€.X& - Ja Noa oli kuudensadan ajastajan vanha, koska vedenpaisumus tuli maan pÀÀlle.F%   Ja Noa teki kaiken sen jĂ€lkeen kuin \Herra\ hĂ€nelle kĂ€ski.]$ ƒ7 SillĂ€ vielĂ€ seitsemĂ€n pĂ€ivĂ€n perĂ€stĂ€ annan minĂ€ sataa maan pÀÀlle neljĂ€kymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ ja neljĂ€kymmentĂ€ yötĂ€, ja hukutan maan pÀÀltĂ€ kaikki elĂ€vĂ€t luontokappaleet, jotka minĂ€ tehnyt olen.# ‚ Niin myös taivaan linnuista seitsemĂ€n ja seitsemĂ€n, koiras ja naaras, ettĂ€ siemen jĂ€is elĂ€mÀÀn koko maan pÀÀllĂ€." ‚+ Kaikista puhtaista elĂ€imistĂ€ ota tykös seitsemĂ€n ja seitsemĂ€n, koiras ja naaras, mutta saastaisista elĂ€imistĂ€ kaksin, koiras ja naaras. B–0UțZąB]/ 7 Ja menivĂ€t Noan tykö arkkiin kaksittain kaikesta lihasta, jossa elĂ€vĂ€ henki oli.4. ‚e He ja kaikki pedot lajistansa, ja kaikki matelevaiset, jotka matelevat maan pÀÀllĂ€, lajistansa, ja kaikki linnut lajistansa, kaikki lentĂ€vĂ€iset, joilla siivet olivat. - ‚= Juuri sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ meni Noa ja Sem, ja Ham, ja Japhet, Noan pojat, ja Noan emĂ€ntĂ€, ja kolme hĂ€nen poikainsa emĂ€ntÀÀ hĂ€nen kanssansa arkkiin.T, % Ja maan pÀÀlle satoi neljĂ€kymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ ja neljĂ€kymmentĂ€ yötĂ€.W+ ƒ+ Kuudennella sadalla ajastajalla Noan ijĂ€stĂ€, toisella kuukaudella, seitsemĂ€ntenĂ€toista kymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kuusta, sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kuohuivat kaikki syvyyden lĂ€hteet, ja taivaan akkunat aukenivat.c* C Ja tapahtui, koska seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ kuluneet olivat, tuli vedenpaisumus maan pÀÀlle.g) K MenivĂ€t Noan tykö arkkiin kaksittain, koiras ja naaras, niinkuin Herra Noalle kĂ€skenyt oli. \VŒJłHŻ\P6  Ja kaikki, joilla elĂ€vĂ€ henki oli kuivan maan pÀÀllĂ€, ne kuolivat.5 ‚' Silloin hukkui kaikki liha, joka maan pÀÀllĂ€ matelee, linnut, karja, pedot, ja kaikki, jotka maan pÀÀllĂ€ liikkuvat, ja kaikki ihmiset.h4 M ViisitoistakymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ korkialla olivat vedet vuorten pÀÀllĂ€, jotka he peittivĂ€t.3 ‚# Ja vedet saivat sangen suuren vallan, ja enĂ€nivĂ€t niin suuresti maan pÀÀlle, ettĂ€ kaikki korkiat vuoret koko taivaan alla peitettiin.o2 [ Niin vedet saivat vallan, ja paisuivat sangen suuresti maan pÀÀlle, niin ettĂ€ arkki oli vesiajolla.1 ‚) Silloin tuli vedenpaisumus neljĂ€kymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ maan pÀÀlle, ja vedet paisuivat, ja nostivat arkin ylös, ja veivĂ€t korkialle maasta.&0 ‚I Je ne olivat koirakset ja naarakset kaikkinaisesta lihasta, ja menivĂ€t sisĂ€lle niinkuin Jumala hĂ€nelle kĂ€skenyt oli. Ja \Herra\ sulki hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€. Ż·š'Żu< g Ja seitsemĂ€ntenĂ€toistakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, seitsemĂ€nnessĂ€ kuukaudessa jĂ€i arkki Araratin vuorelle.~; y Ja vedet maan pÀÀltĂ€ enemmin ja enemmin juoksivat pois, ja vĂ€henivĂ€t sadan ja viidenkymmenen pĂ€ivĂ€n perĂ€stĂ€.\: 5 Ja syvyyden lĂ€hteet tukittiin, ja taivaan akkunat, ja sateet taivaasta asetettiin.,9  ‚W Silloin Jumala muisti Noaa ja kaikkia elĂ€viĂ€, ja kaikkea karjaa, kuin hĂ€nen kanssansa olivat arkissa, ja Jumala nosti tuulen maan pÀÀlle, ja vedet seisahtivat.V8 ) Ja vedet seisoivat valtiasna maan pÀÀllĂ€ sata ja viisikymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ.l7 ƒU Niin hukutettiin kaikki ne, kuin maan pÀÀllĂ€ olivat, ihmisestĂ€ niin karjaan asti, ja matoihin, ja taivaan lintuihin asti, kaikki hukutettiin maan pÀÀltĂ€, ainoastansa Noa jĂ€i, ja ne jotka hĂ€nen kanssansa olivat arkissa. K)3=GQ[eoyƒ—Ą«”żÉÓÜæđú",6@JT^hr|†š€ź·ÁËŐßéóę%/9CMWaku‰“§±»ĆÏŰâìöŠ°șÄÎŰâìöö  č  Š  §  š   ©   Ș   «   Ź   ­  ź  Š  §  š   ©   Ș   «   Ź   ­  ź  Ż  °  ±  Č  ł  Ž  ”  ¶  ·  ž  č  ș  »  Œ  œ  Ÿ  ż  À   Á      Ă   Ä   Ć  Æ  Ç  È  É  Ê  Ë  Ì  Í  Î   Ï   Đ   Ń   Ò   Ó   Ô   Ő   Ö   Ś   Ű   Ù   Ú   Û   Ü   Ę   Ț   ß   à   á   â   ă   ä   ć   æ   ç   è   é   ê   ë   ì   í   î   ï   đ Vűƒ4с3C ‚c Se palasi hĂ€nen tykönsĂ€, ehtoopuolella, ja katso, hĂ€n toi suussansa öljypuun lehden, jonka hĂ€n murtanut oli. Niin Noa ymmĂ€rsi vedet maan pÀÀltĂ€ juosseeksi pois.`B = Ja odotti vielĂ€ toiset seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ, ja antoi taas kyhkyisen lentÀÀ arkista.VA ƒ) Koska ei kyhkyinen löytĂ€nyt kussa hĂ€n sai jalkansa levĂ€tĂ€, palasi hĂ€n hĂ€nen tykönsĂ€ arkkiin: sillĂ€ vedet olivat vielĂ€ koko maan pÀÀllĂ€, niin hĂ€n ojensi kĂ€tensĂ€, otti hĂ€nen ja toi arkkiin.r@ a Sitte lĂ€hetti hĂ€n kyhkyisen tyköÀnsĂ€, koettelemaan, jos vedet olisivat juosseet pois maan pÀÀltĂ€.r? a Ja antoi kaarneen lentÀÀ ulos, joka lensi kahtiapĂ€in, siihen asti kuin vedet maan pÀÀltĂ€ kuivuivat.[> 3 NeljĂ€nkymmenen pĂ€ivĂ€n perĂ€stĂ€ avasi Noa arkin akkunan, jonka hĂ€n tehnyt oli.&= ‚I Mutta vedet juoksivat pois, ja vĂ€henivĂ€t hamaan kymmenenteen kuukauteen asti. EnsimĂ€isnĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kymmenentenĂ€ kuukautena nĂ€kyivĂ€t vuorten kukkulat. ‹Ł3˜}bJ A Niin Noa meni ulos poikinensa, ja emĂ€ntinensĂ€, ja poikainsa emĂ€nnĂ€t hĂ€nen kanssansa.‚I „+ Kaikkinaiset elĂ€imet, jotka sinun tykönĂ€s ovat, kaikkinaisesta lihasta, sekĂ€ linnuista ettĂ€ karjasta, ja kaikista matelevaisista maan pÀÀllĂ€, johdata ne ulos kanssas: ja kĂ€velköön ne maan pÀÀllĂ€, ja olkoon hedelmĂ€lliset ja lisÀÀntyköön maan pÀÀllĂ€.mH W LĂ€hde arkista, sinĂ€ ja sinun emĂ€ntĂ€s, ja sinun poikas, ja sinun poikais emĂ€nnĂ€t sinun kanssas.(G O Niin Jumala puhui Noalle sanoen:mF W Niin maa tuli perĂ€ti kuivaksi seitsemĂ€ntenĂ€kolmattakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ toisessa kuukaudessa.dE ƒE Ja kuudennella sadalla ja ensimĂ€isellĂ€ ajastajalla (Noan ijĂ€stĂ€) ensimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ensimĂ€isessĂ€ kuukaudessa, kuivuivat vedet maan pÀÀltĂ€. Niin avasi Noa arkin katon, ja nĂ€ki, ja katso, maa oli kuivunut.rD a Mutta hĂ€n odotti vielĂ€ seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ, ja antoi kyhkyisen lentÀÀ ulos, joka ei enÀÀ palannut. •\ž€•O  ‚ Ja Jumala siunasi Noan ja hĂ€nen poikansa, ja sanoi heille: olkaat hedelmĂ€lliset, lisÀÀntykÀÀt ja tĂ€yttĂ€kÀÀt maata.N ‚ Niin kauvan kuin maa seisoo, ei pidĂ€ kylvĂ€minen ja niittĂ€minen, vilu ja helle, suvi ja talvi, pĂ€ivĂ€ ja yö lakkaaman.‚M „ Ja \Herra\ haisti lepytyshajun, ja \Herra\ sanoi sydĂ€messĂ€nsĂ€: en minĂ€ silleen enÀÀ maata kiroo ihmisen tĂ€hden: vaikka ihmisen sydĂ€men aivoitus on paha hamasta lapsuudesta: ja en minĂ€ silleen enÀÀ lyö kaikkia kuin elĂ€vĂ€t, niinkuin minĂ€ tehnyt olen. L ‚= Ja Noa rakensi \Herralle\ alttarin: ja otti kaikkinaisesta puhtaasta karjasta, ja kaikkinaisista puhtaista linnuista, ja uhrasi polttouhria alttarilla. K ‚= Kaikkinaiset elĂ€imet, kaikkinaiset matelevaiset, kaikkinaiset linnut, ja kaikki kuin maalla matelevat: lĂ€ksivĂ€t arkista, jokainen kaltaisensa tykö. YŽ;^ÏYsU c  Olkaat siis hedelmĂ€lliset, lisÀÀntykÀÀt ja enentĂ€kÀÀt teitĂ€nne maassa, ja tulkaat siinĂ€ moneksi. T ‚  Se kuin ihmisen veren vuodattaa, hĂ€nen verensĂ€ pitÀÀ ihmisen kautta vuodatettaman: sillĂ€ Jumala on ihmisen tehnyt kuvaksensa.YS ƒ/  Ja totisesti minĂ€ tahdon vaatia teidĂ€n ruumiinne veren, kaikilta elĂ€imiltĂ€ minĂ€ sen tahdon vaatia: ja ihmisen kĂ€destĂ€, ja myös itsekunkin hĂ€nen veljensĂ€ kĂ€destĂ€ tahdon minĂ€ vaatia ihmisen hengen.PR   Ainoastansa Ă€lkÀÀt syökö lihaa, jossa vielĂ€ on veri itsessĂ€nsĂ€:Q ‚  Kaikki, jotka liikkuvat ja elĂ€vĂ€t, olkoon teille ruaksi: niinkuin viheriĂ€isen ruohon, olen minĂ€ kaikki teille antanut.gP ƒK  Ja teidĂ€n pelkonne ja hĂ€mmĂ€styksenne olkoon kaikissa elĂ€imissĂ€ maan pÀÀllĂ€, ja kaikissa linnuissa taivaan alla; ja kaikissa, jotka maalla matelevat, ja kaikissa kaloissa meressĂ€: ne ovat teidĂ€n kĂ€siinne annetut. :Ż5*c©:l[ U Minun kaareni minĂ€ olen pannut pilviin: sen pitÀÀ oleman liiton merkki, minun ja maan vĂ€lillĂ€.6Z ‚i Ja Jumala sanoi: tĂ€mĂ€ on sen liiton merkki, jonka minĂ€ annan minun ja teidĂ€n vĂ€lillenne, ja joka elĂ€vĂ€n hengen vĂ€lille teidĂ€n tykönĂ€nne, tĂ€stedes ijankaikkiseen.CY ƒ Ja teen minun liittoni teidĂ€n kanssanne: ettei tĂ€stedes enÀÀ pidĂ€ kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumisella: ja ei pidĂ€ tĂ€stedes enÀÀ vedenpaisumus tuleman maata turmelemaan.‚X „ Ja jokaisen elĂ€vĂ€n hengen kanssa, jotka teidĂ€n tykönĂ€nne ovat, sekĂ€ linnuissa ettĂ€ karjassa, ja kaikissa elĂ€imissĂ€ maan pÀÀllĂ€, jotka teidĂ€n tykönĂ€nne ovat, kaikissa niissĂ€, jotka arkista lĂ€ksivĂ€t, mikĂ€ ikĂ€nĂ€nsĂ€ elĂ€in se maassa on.wW k Ja minĂ€, katso, minĂ€ teen teidĂ€n kanssanne minun liittoni, ja teidĂ€n siemenenne kanssa teidĂ€n jĂ€lkeenne.NV   Ja Jumala puhui Noalle ja hĂ€nen pojillensa hĂ€nen kanssansa, sanoen: YŒÇönŸYCb   Ja Noa rupesi olemaan peltomiesnĂ€, ja istutti viinamĂ€en.ba A  NĂ€mĂ€ ovat kolme Noan poikaa, ja heistĂ€ ovat ne, jotka hajoitetut ovat kaikkeen maahan.g` K  Ja Noan pojat, jotka lĂ€ksivĂ€t arkista, olivat Sem, Ham, ja Japhet. Ja Ham oli Kanaanin IsĂ€._ ‚  Ja Jumala sanoi Noalle: tĂ€mĂ€ on sen liiton merkki, jonka minĂ€ olen tehnyt minun ja kaiken lihan vĂ€lille maan pÀÀllĂ€.M^ ƒ  SentĂ€hden pitÀÀ kaaren pilvissĂ€ oleman, ettĂ€ minĂ€ katson sitĂ€, ja muistan sen ijankaikkisen liiton Jumalan vĂ€lillĂ€ ja joka elĂ€vĂ€n hengen, kaikkinaisessa lihassa, kuin maan pÀÀllĂ€ on.A] ‚  Ja niin minĂ€ muistan minun liittoni, minun ja teidĂ€n vĂ€lillĂ€nne, ja joka elĂ€vĂ€n hengen kaikkinaisessa lihassa; ettei enÀÀ vedenpaisumus pidĂ€ tuleman kaikkea lihaa hukuttamaan.q\ _  Ja koska niin tapahtuu, ettĂ€ minĂ€ tuotan pilven maan ylitse: niin pitÀÀ kaari pilvissĂ€ nĂ€htĂ€mĂ€n. KČ2FÙs€KVj )  Ja Noa eli, vedenpaisumisen jĂ€lkeen kolmesataa ja viisikymmentĂ€ ajastaikaa.ii O  Jumala levittĂ€köön Japhetin, ja hĂ€n asukoon Semin majoissa, ja Kanaan olkoon hĂ€nen orjansa.`h =  Ja vielĂ€ sanoi: Kiitetty olkoon \Herra\ Semin Jumala, ja Kanaan olkoon hĂ€nen orjansa.cg C  Niin sanoi hĂ€n: kirottu olkoon Kanaan: olkoon hĂ€n orjain orja, hĂ€nen veljeinsĂ€ seassa.jf Q  Koska Noa herĂ€si viinastansa, ja sai tietÀÀ, mitĂ€ hĂ€nen nuorin poikansa hĂ€nelle tehnyt oli:he ƒM  Niin otti Sem ja Japhet vaatteen, ja panivat molempain heidĂ€n hartioillensa, ja menivĂ€t seljittĂ€in, ja peittivĂ€t isĂ€nsĂ€ hĂ€vyn. Ja heidĂ€n kasvonsa olivat kÀÀnnetyt pois, niin etteivĂ€t he nĂ€hneet isĂ€nsĂ€ hĂ€pyĂ€.}d w  Koska Ham, Kanaanin IsĂ€, nĂ€ki hĂ€nen isĂ€nsĂ€ hĂ€vyn, sanoi hĂ€n sen molemmille veljillensĂ€, jotka ulkona olivat.Kc   Ja hĂ€n joi viinaa; ja juopui ja makasi peittĂ€mĂ€ttĂ€ majassansa. Wš1à€fżŠ*àWt ‚ Ja hĂ€n oli jalo metsĂ€mies \Herran\ edessĂ€. SiitĂ€ on sananlasku: se on jalo metsĂ€mies \Herran\ edessĂ€, niinkuin Nimrod.Gs   Mutta Kus siitti Nimrodin: hĂ€n rupesi olemaan valtias maalla.]r 7  Kuksen lapset: Seba, Hevila, Sabta, Naema ja Sabteka. Naeman lapset: Skepa ja Dedan.2q c  Hamin lapset: Kus, Misraim, Put ja Kanaan.#p ‚C  NĂ€istĂ€ ovat hajoitetut pakanain luodot, heidĂ€n maakunnissansa, itsekukin oman kielensĂ€ jĂ€lkeen: heidĂ€n sukukuntainsa jĂ€lkeen, heidĂ€n kansoissansa.;o u  Javanin lapset: Elisa ja Tarsis: Kittim ja Dodanim.9n q  Mutta Gomerin lapset: Askenas, Riphad ja Togarma.Nm   Japhetin lapset: Gomer, Magog, Madai, Javan ja Tubal: Mesek ja Tiras.tl  g TĂ€mĂ€ on Noan lasten sukukunta: Semin, Hamin ja Japhetin: ja heille syntyi lapsia vedenpaisumisen jĂ€lkeen.Uk '  Ja koko Noan ikĂ€ oli yhdeksĂ€nsataa ja viisikymmentĂ€ ajastaikaa, ja kuoli. l§>î«ZöŚ~çlx m  NĂ€mĂ€t ovat Hamin lapset heidĂ€n sukukuntainsa ja kieltensĂ€ jĂ€lkeen: heidĂ€n maakunnissansa ja kansoissansa.~ ‚#  Ja Kanaanealaisten rajat olivat Sidonista Gerarin kautta hamaan Gatsaan: Sodomaan, ja Gomorraan, ja Adamaan, Seboimiin pĂ€in, Lasaan asti.V} )  Ja Arvadin, Semarin ja Hamatin. Sitten ovat hajoitetut Kanaanealaisten suvut.| 7  Hivin, Arkin, Sinin,%{ I  Ja Jebusin, Emorin, Girgosin.9z q  Mutta Kanaan siitti esikoisensa Sidonin ja Hetin.Ny   Patrusimin ja Kasluhimin; joista tulleet ovat Philistim ja Kaphtorim.@x  Misraim siitti Ludimin, Anamimin, Leabimin, Naphtuhimin.Mw  Ja myös Ressen, Niniven ja Kalan vaiheelle: joka on suuri kaupunki.fv I SiitĂ€ maakunnasta tuli hĂ€n Assyriaan: ja rakensi Niniven, ja Rehobotin kaupungin, ja Kalan.Vu ) Ja hĂ€nen valtakuntansa alku oli Babel, Erek, Akad ja Kalne, Sinearin maalla. vŠ8È:óÍ©^îvu‚  g  NĂ€mĂ€t ovat Semin lapset, sukukuntainsa ja kieltensĂ€ jĂ€lkeen: heidĂ€n maakunnissansa, kansainsa jĂ€lkeen.m‚  W  Ja heidĂ€n asumasiansa oli Mesasta: siihen asti kuin Sephariin tullaan, vuoren tykö, itÀÀn pĂ€in.H‚   Ophirin, Hevilan ja Jobabin. Kaikki nĂ€mĂ€ ovat Joktanin pojat.!‚ A  Obalin, Abimaelin, Seban.#‚ E  Hadoramin, Usalin, Dikelan.D‚   Joktan siitti Almodadin ja Salephin: Hasarmavetin ja Jaran. ‚ ‚  Eberille syntyi kaksi poikaa: yksi kutsuttiin Peleg, ettĂ€ hĂ€nen aikanansa maailma jaettiin: hĂ€nen veljensĂ€ kutsuttiin Joktan.9‚ q  Mutta Arphaksad siitti Salan: Sala siitti Eberin.1‚ a  Ja Aramin lapset: Uts, Hul, Geter ja Mas.O‚   (Ja nĂ€mĂ€t ovat) Semin lapset: Elam ja Assur: Arphaksad, Lud ja Aram.s‚ c  Mutta myös itse Semille syntyi lapsia: hĂ€n oli kaikkein Eberin lasten isĂ€: Japhetin sen vanhimman veli. æQšLæc‚ C  Silloin \Herra\ astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmisten lapset rakensivat.4‚ ‚e  Ja sanoivat: kĂ€ykÀÀmme, rakentakaamme meillemme kaupunki ja torni, joka taivaaseen ulottuisi, tehdĂ€ksemme meillemme nimeĂ€; ettei meitĂ€ hajoitettaisi kaikkiin maihin.‚ ‚!  Ja sanoivat keskenĂ€nsĂ€: kĂ€ykÀÀmme tiilejĂ€ tekemÀÀn ja polttamaan. Ja heillĂ€ olivat tiilit kivein siassa, ja maan pihka siteeksi.c‚  C  Ja koska he matkustivat idĂ€stĂ€, löysivĂ€t he kedon Sinearin maalla, ja asuivat siellĂ€.N‚    Ja koko maailmalla oli yhtĂ€lĂ€inen kieli ja yhtĂ€lĂ€inen puheenparsi.+‚  ‚S NĂ€mĂ€t ovat Noan lasten sukukunnat, heidĂ€n heimokuntainsa jĂ€lkeen, heidĂ€n kansoissansa. Ja nĂ€istĂ€ ovat kansat jaetut maan pÀÀlle vedenpaisumisen jĂ€lkeen. J(2<FPZdnx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæđú"+5?IS]gq{…™Ł­·ÁËŐßéóę%/9CMWajt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìö§±»ĆÎŰâìöČ     ò   ó   ô   ő   ö   ś   ű   ù   ú      ò   ó   ô   ő   ö   ś   ű   ù   ú   û   ü   ę   ț   ÿ                                                                                                       !   "   #   $   %   &   '   (   )   *   +   ,   -   .   /   0   1   2   3   4   5   6   7   8   9   :   ; EŒuéšER‚ ! Arphaksad oli viidenneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastajan vanha, ja siitti Salan.L‚  Ja eli sitte viisisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.‚ ‚ NĂ€mĂ€t ovat Semin sukukunnat: Sem oli sadan ajastajan vanha, ja siitti Arphaksadin, kaksi ajastaikaa vedenpaisumisen jĂ€lkeen.‚ ‚; Ja sentĂ€hden kutsuttiin hĂ€nen nimensĂ€ Babel: sillĂ€ siellĂ€ \Herra\ sekoitti koko maan kielen: ja \Herra\ hajoitti heidĂ€t sieltĂ€ kaikkiin maihin.q‚ _  Ja niin \Herra\ hajoitti heidĂ€t sieltĂ€ kaikkiin maihin; ja he lakkasivat sitĂ€ kaupunkia rakentamasta.‚ ‚  KĂ€ykÀÀmme, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellĂ€ heidĂ€n kielensĂ€; niin ettei kenkÀÀn ymmĂ€rtĂ€isi toisensa kieltĂ€.e‚ ƒG  Ja \Herra\ sanoi: katso, se on yhtĂ€lĂ€inen kansa, ja yhtĂ€lĂ€inen kieli on kaikkein heidĂ€n seassansa, ja he ovat ruvenneet tĂ€tĂ€ tekemÀÀn: ja nyt ei heitĂ€ taideta estettÀÀ mistÀÀn, kuin he ovat aikoneet tehdĂ€. l§a”S ±_»lL‚"   Ja eli sitte kaksisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.D‚!   Serug oli kolmenkymmenen ajastajan vanha ja siitti Nahorin.Z‚  1  Ja eli sitte kaksisataa ja seitsemĂ€n ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.O‚   Regu oli kahdenneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastajan vanha, ja siitti Serugin.Y‚ /  Ja eli sitte kaksisataa ja yhdeksĂ€n ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.C‚   Peleg oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Regun._‚ ;  Ja eli sitte neljĂ€sataa ja kolmekymmentĂ€ ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.P‚   Eber oli neljĂ€nneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastajan vanha, ja siitti Pelegin.V‚ )  Ja eli sitte neljĂ€sataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.C‚   Sala oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Eberin.V‚ ) Ja eli sitte neljĂ€sataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€. ;źIêƒ/w0;q‚* ƒ_  Ja Tara otti poikansa Abramin ja Lotin Haranin pojan, poikansa pojan, ja miniĂ€nsĂ€ Sarain, poikansa Abramin emĂ€nnĂ€n, ja he lĂ€ksivĂ€t ulos ynnĂ€ Kaldean Uurista menemÀÀn Kanaanin maalle, ja tulivat Haraniin, ja asuivat siellĂ€.D‚)   Mutta Sarai oli hedelmĂ€töin, eikĂ€ ollut hĂ€nellĂ€ lasta.4‚( ‚e  Silloin Abram ja Nahor ottivat heillensĂ€ emĂ€nnĂ€t: Abramin emĂ€nnĂ€n nimi oli Sarai, ja Nahorin emĂ€nnĂ€n nimi oli Milka, Haranin tytĂ€r, joka oli Milkan ja Jiskan isĂ€.Q‚'   Ja Haran kuoli isĂ€nsĂ€, Taran edessĂ€, isĂ€nsĂ€ maalla Kaldean Uurissa.d‚& E  NĂ€mĂ€t ovat Taran sukukunnat: Tara siitti Abramin, Nahorin ja Haranin. Haran siitti Lotin.\‚% 5  Tara oli seitsemĂ€nkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Abramin, Nahorin ja Haranin.b‚$ A  Ja eli sitte sata ja yhdeksĂ€ntoistakymmentĂ€ ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.O‚#   Nahor oli yhdeksĂ€nkolmattakymmentĂ€ ajastajan vanha, ja siitti Taran. VŻ&­IVo‚0 ƒ[  Niin otti Abram emĂ€ntĂ€nsĂ€ Sarain, ja Lotin, veljensĂ€ pojan, tavaroinensa, jotka he olivat panneet kokoon, ja sielut, jotka he olivat saaneet Haranissa, ja lĂ€ksivĂ€t matkustamaan Kanaanin maalle; tulivat myös Kanaanin maalle.6‚/ ‚i  Niin Abram lĂ€ksi, niinkuin \Herra\ hĂ€nelle sanonut oli, ja Lot meni hĂ€nen kanssansa: Mutta Abram oli viidenkahdeksattakymmentĂ€ ajastajan vanha Haranista lĂ€hteissĂ€nsĂ€.&‚. ‚I  MinĂ€ siunaan niitĂ€, jotka sinua siunaavat, ja kiroon niitĂ€, jotka sinua kiroovat. Ja sinussa pitÀÀ kaikki sukukunnat maan pÀÀllĂ€ siunatuiksi tuleman.v‚- i  Ja minĂ€ teen sinun suureksi kansaksi, ja siunaan sinun, ja teen sinulle suuren nimen, ja sinĂ€ olet siunaus.‚,  ‚ Ja \Herra\ oli sanonut Abramille: LĂ€hde maaltas, ja suvustas, ja isĂ€s huoneesta: sille maalle, jonka minĂ€ sinulle osoitan.N‚+  Ja Tara oli kahdensadan ja viiden ajastajan vanha ja kuoli Haranissa. chŒË„țc‚6 ‚+ Ja tapahtui, koska hĂ€n lĂ€hestyi EgyptiĂ€, puhui hĂ€n emĂ€nnĂ€llensĂ€ Saraille: katso armaani, minĂ€ tiedĂ€n sinun ihanaksi vaimoksi nĂ€hdĂ€.‚5 ‚ Niin tuli kova aika maalle, ja Abram meni alas Egyptiin, olemaan muukalaisna siellĂ€: sillĂ€ sangen kova aika oli maalla.D‚4  Ja Abram lĂ€ksi sieltĂ€ edemmĂ€, ja vaelsi etelÀÀn pĂ€in.m‚3 ƒW  Sitte siirsi hĂ€n itsensĂ€ edemmĂ€ vuoren tykö, BetElistĂ€ itÀÀn pĂ€in, ja pani siihen majansa, niin ettĂ€ BetEl oli lĂ€nnen puolella ja Ai idĂ€n puolella, ja rakensi siinĂ€ alttarin \Herralle\, ja saarnasi \Herran\ nimestĂ€.(‚2 ‚M  Silloin nĂ€kyi \Herra\ Abramille, ja sanoi: sinun siemenelles annan minĂ€ tĂ€mĂ€n maan. Ja hĂ€n rakensi siinĂ€ alttarin \Herralle\, joka hĂ€nelle nĂ€kynyt oli.‚1 ‚%  Ja Abram vaelsi sen maakunnan lĂ€vitse, hamaan Sikemin paikkakuntaan, Moren lakeuteen asti. Ja siihen aikaan asuivat Kanaanealaiset maalla. qnöĄzq ‚= ‚  Silloin kutsui Pharao Abramin tykönsĂ€, ja sanoi: miksis tĂ€mĂ€n minulle teit? miksi et ilmoittanut minulle hĂ€ntĂ€ emĂ€nnĂ€kses?w‚< k  Mutta \Herra\ vitsasi Pharaota suurilla vitsauksilla, ja hĂ€nen huonettansa, Sarain Abramin emĂ€nnĂ€n tĂ€hden.‚; ‚;  Ja Abramille tehtiin hyvin hĂ€nen tĂ€htensĂ€. Ja hĂ€nellĂ€ oli lampaita ja karjaa, ja aaseja, ja palvelioita, ja piikoja, ja aasintammoja ja kameleja.‚: }  Ja Pharaon ruhtinaat nĂ€kivĂ€t hĂ€nen, ja ylistivĂ€t hĂ€ntĂ€ Pharaon edessĂ€: silloin vietiin vaimo Pharaon huoneeseen.R‚9 !  Koska Abram tuli Egyptiin, nĂ€kivĂ€t EgyptilĂ€iset vaimon juuri ihanaksi.u‚8 g Sanos siis itses minun sisarekseni; ettĂ€ minulle hyvin olis sinun tĂ€htes, ja minĂ€ elĂ€isin sinun vuokses.‚7 ‚ Koska EgyptilĂ€iset saavat sinun nĂ€hdĂ€, niin he sanovat: tĂ€mĂ€ on hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€, ja tappavat minun, ja antavat sinun elÀÀ. ?qâd"‰·?u‚E g  Ja ei heitĂ€ vetĂ€nyt maa yhdessĂ€ asumaan; sillĂ€ heillĂ€ oli paljo tavaraa, eikĂ€ taitaneet yhdessĂ€ asua.W‚D +  Mutta Lotilla, joka Abramia seurasi, oli myös lampaita, ja karjaa, ja majoja.u‚C g  Juuri siihen paikkaan, johon hĂ€n ennen alttarin oli rakentanut; ja Abram saarnasi siinĂ€ \Herran\ nimestĂ€.‚B ‚'  Ja hĂ€n matkusti edespĂ€in etelĂ€stĂ€ BetEliin asti, hamaan siihen paikkaan, jossa hĂ€nen majansa oli ennen ollut, BetElin ja Ain vaiheella:?‚A }  Ja Abramilla oli sangen paljo karjaa, hopiaa ja kultaa.{‚@  u Niin Abram vaelsi ylös EgyptistĂ€ emĂ€ntĂ€nsĂ€ ja kaiken kalunsa kanssa, ja Lot hĂ€nen kanssansa, etelÀÀn pĂ€in. ‚? ‚  Ja Pharao antoi kĂ€skyn hĂ€nestĂ€ miehillensĂ€: ja he saattoivat hĂ€nen ulos ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€, ja kaikki kuin hĂ€nellĂ€ oli. ‚> ‚  Miksis sanoit, hĂ€n on sisareni? ettĂ€ minĂ€ ottaisin hĂ€nen emĂ€nnĂ€kseni? katso tĂ€ssĂ€ on sinun emĂ€ntĂ€s, ota hĂ€ntĂ€ ja mene. oχn‚K Y EttĂ€ Abram asui Kanaanin maalla, ja Lot asui lakeuden kaupungeissa, ja pani majansa Sodoman puoleen.‚J ‚% Ja Lot vallitsi itsellensĂ€ koko sen lakeuden Jordanin tykönĂ€, ja matkusti itÀÀn pĂ€in: ja niin veljekset erkanivat toinen toisestansa:v‚I ƒi Niin Lot nosti silmĂ€nsĂ€, ja katseli kaiken Jordanin lakeuden; sillĂ€ se oli vedestĂ€ viljainen: ennen kuin \Herra\ Sodoman ja Gomorran hukutti, oli se niinkuin \Herran\ yrttitarha, niinkuin Egyptin maa, siihenasti kuin Zoariin tullaan.2‚H ‚a Eikö koko maa ole edessĂ€s altis? eroita sinus minusta, jos sinĂ€ menet vasemmalle puolelle, minĂ€ menen oikialle, eli jos sinĂ€ menet oikialle, minĂ€ menen vasemmalle.‚G ‚5  Niin Abram sanoi Lotille: Ă€lkÀÀn olko riita minun ja sinun vĂ€lillĂ€s, ja minun ja sinun paimentes vĂ€lillĂ€: sillĂ€ me olemme miehet veljekset. ‚F ‚  Ja riita oli Abramin paimenien ja Lotin paimenien vĂ€lillĂ€: Ja siihen aikaan asuivat myös Kanaanealaiset ja PheresilĂ€iset maalla. `”èvÖƒę`‚R  ‚1 Ja tapahtui Amraphelin Sinearin kuninkaan, Ariokin Elassarin kuninkaan, Kedorlaomerin Elamin kuninkaan, ja Tidealin pakanoitten kuninkaan aikana:‚Q ‚  Niin Abram siirsi majansa, ja tuli, ja asui Mamren lakeudella, joka on Hebronissa: ja rakensi siinĂ€ alttarin \Herralle\.P‚P   Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin: sillĂ€ sinulle minĂ€ sen annan.‚O ‚5  Ja teen sinun siemenes niinkuin tomun maan pÀÀllĂ€: ettĂ€ jos joku taita lukea tomun maan pÀÀllĂ€, niin hĂ€n myös taitaa sinun siemenes lukea.o‚N [  SillĂ€ kaiken sen maan, minkĂ€ sinĂ€ nĂ€et, annan minĂ€ sinulle, ja sinun siemenelles ijankaikkiseksi.I‚M ƒ  Ja \Herra\ sanoi Abramille, sitte kuin Lot oli eroittanut itsensĂ€ Abramista: nosta nyt silmĂ€s ja katso siitĂ€, kussas asut, pohjan puoleen, etelĂ€n puoleen, idĂ€n puoleen ja lĂ€nnen puoleen.H‚L  Mutta Sodoman kansa oli paha, ja rikkoi kovin \Herraa\ vastaan. A;è8NïA*‚X ‚Q Ja he palasivat ja tulivat Mispatin lĂ€hteen tykö, se on Kades, ja löivĂ€t koko Amalekilaisten maan; niin myös Amorilaiset, jotka asuivat Hasesonin Tamarissa.\‚W 5 Ja Horilaiset Seirin vuorella; siihen lakiaan paikkaan Pharaniin asti, korpea liki.f‚V ƒI NeljĂ€ntenĂ€toistakymmenentenĂ€ ajastaikana tuli Kedorlaomer, ja ne kuninkaat, kuin hĂ€nen kanssansa olivat, ja löivĂ€t ne Kalevan pojat Karnaimin Astarotissa, ja Susimin Hammissa; niin myös Emimin Sjaven Kirjataimissa:,‚U ‚U SillĂ€ he olivat olleet kaksitoistakymmentĂ€ ajastaikaa kuningas Kedorlaomerin alla; mutta kolmantenatoistakymmenentenĂ€ ajastaikana olivat he hĂ€nestĂ€ luopuneet.P‚T  NĂ€mĂ€t kaikki tulivat yhteen Siddimin laaksossa; se on suolainen meri:A‚S ‚ EttĂ€ he sotivat Bereaa Sodoman kuningasta, ja Birsaa Gomorran kuningasta, ja Sineabia Adaman kuningasta, ja SemeberiĂ€ Zeboimin kuningasta, ja Belan, se on Zoarin, kuningasta vastaan. Ö8xÔaց‚] ‚  Ja ottivat myös Lotin Abramin veljen pojan kanssansa, ja hĂ€nen tavaransa, ja menivĂ€t matkaansa, sillĂ€ hĂ€n asui Sodomassa.p‚\ ] Ja he ottivat kaiken Sodoman ja Gomorran tavaran, ja kaiken heidĂ€n elatuksensa, ja menivĂ€t matkaansa. ‚[ ‚= Ja Siddimin laaksossa oli monta maanpihkakuoppaa. Mutta Sodoman ja Gomorran kuningas siinĂ€ pakoon ja maahan lyötiin, ja jÀÀneet pakenivat vuorille.<‚Z ‚u Kedorlaomeria Elamin kuningasta, ja Tibealia pakanoitten kuningasta, ja Amraphelia Sinearin kuningasta, ja Ariokia Elassarin kuningasta vastaan: neljĂ€ kuningasta viittĂ€ vastaan.D‚Y ƒ Niin lĂ€ksivĂ€t Sodoman kuningas, ja Gomorran kuningas, ja Adaman kuningas, ja Zeboimin kuningas, ja Belan, se on Zoarin kuningas: ja hankitsivat sotaan heitĂ€ vastaan Siddimin laaksossa: K *4=GQ[eoyƒ—Ą«”żÉÓĘçđú",6@JT^hr|†š€źžÂÌÖßéóę%/9CMWaku‰“§°șÄÎŰâìö§±»ĆÏÙăìö   =   >   ?   @   A   B   C   D   E   F   =   >   ?   @   A   B   C   D   E   F   G   H   I   J   K   L   M   N   O   P   Q  R  S  T  U  V  W  X  Y   Z   [   \   ]   ^  _  `  a  b  c  d  e  f  g  h  i  j  k  l  m  n  o  p  q   r   s   t   u   v  w  x  y  z  {  |  }  ~    €    ‚  ƒ  „  …  †   ‡ 2~ŰL†h‚c M Mutta Melkisedek Salemin kuningas toi leivĂ€n ja viinan: ja hĂ€n oli ylimmĂ€isen Jumalan pappi.B‚b ƒ Silloin meni Sodoman kuningas hĂ€ntĂ€ vastaan, koska hĂ€n palasi lyömĂ€stĂ€ Kedorlaomeria, ja niitĂ€ kuninkaita hĂ€nen kanssansa: Sjaven lakeudella, joka kuninkaan laaksoksi kutsutaan.‚a ‚  Ja toi jĂ€llensĂ€ kaiken tavaran: ja myös veljensĂ€ Lotin ja hĂ€nen tavaransa toi hĂ€n jĂ€llensĂ€, niin myös vaimot ja vĂ€en."‚` ‚A Jakoi itsensĂ€ ja karkasi heidĂ€n pÀÀllensĂ€ yöllĂ€ palvelioinensa, ja löi heitĂ€: ja ajoi takaa hamaan Hobaan, joka on vasemmalla puolella Damaskua.0‚_ ‚] Koska Abram kuuli veljensĂ€ otetuksi kiini, varusti hĂ€n omaa kotona syntynyttĂ€ palveliaansa kolmesataa ja kahdeksantoistakymmentĂ€, ja ajoi takaa heitĂ€ Daniin asti.J‚^ ƒ Silloin tuli yksi joka pÀÀssyt oli, ja ilmoitti sen Abramille Hebrealaiselle, joka asui Mamren Amorilaisen lakeudella, joka Eskolin ja Anerin veli oli. NĂ€mĂ€t olivat liitossa Abramin kanssa. zçˆők'‚j  ‚M Kuin nĂ€mĂ€ olivat niin tapahtuneet, tuli \Herran\ sana Abramin tykö nĂ€yssĂ€, sanoen: Ă€lĂ€ pelkÀÀ Abram, minĂ€ olen sinun kilpes, ja sangen suuri palkkas.%‚i ‚G Ei suinkaan, paitsi sitĂ€ kuin nĂ€mĂ€t nuoret miehet syöneet ovat; ja niiden miesten osan, jotka minua seurasivat: Aner, Eskol ja Mamre, he saakoon osansa.‚h ‚  Etten minĂ€ ota kaikesta sinun omastas lankaakaan eli kengĂ€n rihmaa, ettes sanoisi: minĂ€ olen Abramin Ă€veriÀÀksi tehnyt:‚g ‚ Ja Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: MinĂ€ nostan minun kĂ€teni \Herran\ kaikkein korkeimman Jumalan tykö, jonka taivas ja maa oma on:\‚f 5 Silloin Sodoman kuningas sanoi Abramille: anna minulle vĂ€ki, ja pidĂ€ itse tavara.‚e ‚ Ja kiitetty olkoon kaikkein korkein Jumala, joka sinun vihollises antoi sinun kĂ€siis. Ja (Abram) antoi hĂ€nelle kymmenykset kaikista.‚d ‚ Ja siunasi hĂ€ntĂ€, ja sanoi: siunattu ole sinĂ€ Abram sille kaikkein korkeimmalle Jumalalle, jonka taivas ja maa oma on. y^Ő<žPËyO‚q  Ja hĂ€n sanoi: Herra, \Herra\, mistĂ€ minĂ€ tietĂ€isin sen omistavani?‚p  Ja sanoi hĂ€nelle: minĂ€ se \Herra\ olen, joka vein sinun ulos Kaldean Uurista, antaakseni sinulle tĂ€mĂ€n maan omakses.K‚o  (Abram) uskoi \Herran\, ja hĂ€n luki hĂ€nelle sen vanhurskaudeksi.‚n ‚1 Niin hĂ€n vei hĂ€nen ulos, ja sanoi: katso taivaaseen ja lue tĂ€hdet, jos sinĂ€ ne taidat lukea. Ja sanoi hĂ€nelle: niin sinun siemenes on oleva.‚m ‚' Ja katso, \Herran\ sana tuli hĂ€nen tykönsĂ€, sanoen: ei tĂ€mĂ€ sinua peri: vaan joka sinun ruumiistas tulee, se tulee sinun perillisekses.‚l ‚ Ja Abram taas sanoi: mutta minulle et sinĂ€ antanut siementĂ€. Ja katsos, minun kotopalkolliseni tulee minun perillisekseni.‚k ‚9 Mutta Abram sanoi: Herra, \Herra\, mitĂ€s minulle annat? minĂ€ lĂ€hden lapsetoinna tÀÀltĂ€, ja minun huoneeni haltia on tĂ€mĂ€ Eleasari Damaskusta. /\żyàö/O‚x  Ja sinĂ€ menet isĂ€is tykö rauhassa, ja haudataan hyvĂ€ssĂ€ ijĂ€ssĂ€.r‚w a Mutta sille kansalle, jonka orjana he ovat, kostan minĂ€: ja sitte he lĂ€htevĂ€t ulos suurella tavaralla.f‚v ƒI Niin hĂ€n sanoi Abramille: sinun pitÀÀ totisesti tietĂ€mĂ€n, ettĂ€ sinun siemenes tulee muukalaiseksi sille maalle, joka ei heidĂ€n omansa ole, ja he saattavat heitĂ€ orjaksi, ja vaivaavat heitĂ€ neljĂ€sataa ajastaikaa.‚u ‚' Ja tapahtui auringon laskeissa, ettĂ€ raskas uni lankesi Abramin pÀÀlle: ja katso, hĂ€mmĂ€stys ja synkkĂ€ pimeys tuli hĂ€nen pÀÀllensĂ€.C‚t  Niin linnut tulivat lihain pÀÀlle; ja Abram karkotti ne.‚s ‚/ Ja hĂ€n otti hĂ€nelle nĂ€mĂ€t kaikki, ja jakoi keskeltĂ€ kahtia, ja pani itsekunkin osan toinen toisensa kohdalle; vaan lintuja ei hĂ€n jakanut. ‚r ‚= Ja hĂ€n sanoi hĂ€nelle: ota minulle kolmivuotinen hehkonen, ja kolmivuotinen vuohi, ja kolmivuotinen oinas: niin myös mettinen, ja nuori kyhkylĂ€inen. LŒ]!âLCƒ ƒ Ja Sarai sanoi Abramille: katso nyt; \Herra\ on minun sulkenut synnyttĂ€mĂ€stĂ€, menes siis minun piikani sivuun, jos minĂ€ sittenkin saisin lapsia hĂ€nestĂ€. Ja Abram otti Sarain sanan.z‚  s Ja Sarai Abramin emĂ€ntĂ€ ei synnyttĂ€nyt hĂ€nelle. Mutta hĂ€nellĂ€ oli EgyptilĂ€inen piika, jonka nimi oli Hagar.O‚~  Ja Amorilaiset, ja Kanaanealaiset, ja GergesilĂ€iset, ja Jebusilaiset.<‚} w Ja HetilĂ€iset, ja PheresilĂ€iset, ja Kalevan pojat,9‚| q KenilĂ€iset, ja KenitsilĂ€iset, ja Kadmonilaiset,/‚{ ‚[ SinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ teki \Herra\ liiton Abramin kanssa, sanoen: sinun siemenelles annan minĂ€ tĂ€mĂ€n maan, hamasta Egyptin virrasta, niin suureen virtaan Phratiin asti.y‚z o Ja koska aurinko oli laskenut, ja pimeys joutunut: katso, pĂ€tsi suitsi, ja liekki kĂ€vi kappaleitten keskeltĂ€.q‚y _ Vaan neljĂ€nnessĂ€ miespolvessa he tĂ€nne palajavat: sillĂ€ Amorilaisten pahuus ei ole vielĂ€ tĂ€ytetty. D„Šònƒ Y Mutta \Herran\ enkeli löysi hĂ€nen vesilĂ€hteen tykönĂ€ korvessa: lĂ€hteen tykönĂ€ Surrin tiellĂ€.0ƒ ‚] Mutta Abram sanoi Saraille: katso, sinun piikas on sinun kĂ€sissĂ€s, tee hĂ€nen kanssansa mitĂ€s tahdot: Niin Sarai kuritti hĂ€ntĂ€, ja hĂ€n pakeni hĂ€nen tyköÀnsĂ€.{ƒ ƒs Niin sanoi Sarai Abramille: minulle tapahtunut vÀÀryys lankee sinun pÀÀlles; minĂ€ annoin minun piikani sinun sivuus; ja ettĂ€ hĂ€n tunsi itsensĂ€ raskaaksi, halpenin minĂ€ hĂ€nen edessĂ€nsĂ€: \Herra\ tuomitkoon minun ja sinun vĂ€lillĂ€s.ƒ ‚3 Ja hĂ€n makasi Hagarin tykönĂ€, joka tuli raskaaksi. Koska hĂ€n tunsi itsensĂ€ raskaaksi, tuli hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ halvaksi hĂ€nen silmissĂ€nsĂ€.8ƒ ‚m Ja Sarai Abramin emĂ€ntĂ€ otti EgyptilĂ€isen piikansa Hagarin, sitte kun Abram kymmenen ajastaikaa oli asunut Kanaanin maalla: ja antoi sen miehellensĂ€ Abramille emĂ€nnĂ€ksi. s…‰É)s2ƒ  ‚a Ja hĂ€n kutsui \Herran\ nimen, joka hĂ€ntĂ€ puhutteli, sinĂ€ Jumala, joka nĂ€et minun, sillĂ€ hĂ€n sanoi: enkö minĂ€ ole katsonut hĂ€nen perÀÀnsĂ€, joka minun nĂ€kee?ƒ  ‚5 HĂ€n tulee tylyksi mieheksi, ja hĂ€nen kĂ€tensĂ€ jokaista vastaan, ja jokaisen kĂ€si hĂ€ntĂ€ vastaan, ja hĂ€n on asuva kaikkein veljeinsĂ€ edessĂ€.<ƒ  ‚u Ja \Herran\ enkeli sanoi (vielĂ€) hĂ€nelle: katso, sinĂ€ olet raskas, ja synnytĂ€t pojan: ja sinun pitÀÀ kutsuman hĂ€nen nimensĂ€ Ismael: sillĂ€ \Herra\ on kuullut sinun vaivas.ƒ ‚  Ja \Herran\ enkeli sanoi hĂ€nelle: minĂ€ lisÀÀn suuresti sinun siemenes, niin ettei sitĂ€ taideta luettaa paljouden tĂ€hden.nƒ Y Ja \Herran\ enkeli sanoi hĂ€nelle: palaja emĂ€ntĂ€s tykö, ja nöyryytĂ€ itses hĂ€nen kĂ€tensĂ€ alle.xƒ m Ja sanoi: Hagar, Sarain piika, kustas tulet? ja kuhunkas menet? hĂ€n sanoi: minĂ€ pakenin emĂ€ntÀÀni Saraita. -€Šê‹7Ï-ƒ ‚9 SentĂ€hden ei sinua pidĂ€ enÀÀ kutsuttaman Abram; mutta Abrahamin pitÀÀ oleman sinun nimes: sillĂ€ minĂ€ olen tehnyt sinun paljon kansan isĂ€ksi.eƒ G Katso, MinĂ€ olen, ja minun liittoni on sinun kanssas, ja sinĂ€ tulet paljon kansan isĂ€ksi.Qƒ  Ja Abram lankesi kasvoillensa: Ja Jumala puhui hĂ€nen kanssansa, sanoen:\ƒ 5 Ja minĂ€ teen liittoni minun ja sinun vĂ€lilles, ja lisÀÀn sinun sangen suuresti.8ƒ  ‚o Koska Abram oli yhdeksĂ€nkymmenen ja yhdeksĂ€n ajastaikainen, nĂ€kyi \Herra\ Abramille ja sanoi hĂ€nelle: MinĂ€ olen Jumala kaikkivaltias: vaella minun edessĂ€ni, ja ole vakaa.kƒ S Ja Abram oli kuudenyhdeksĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastajan vanha, koska Hagar synnytti Ismaelin Abramille.iƒ  O Ja Hagar synnytti Abramille pojan: ja Abram kutsui poikansa nimen, jonka Hagar synnytti, Ismael.}ƒ  w SentĂ€hden nimitti hĂ€n sen kaivon, sen elĂ€vĂ€n kaivoksi, joka minun nĂ€kee, joka on Kadeksen ja Baredin vĂ€lillĂ€. )Œ”„·) ƒ ‚ Ja teidĂ€n pitÀÀ ympĂ€rileikkaaman teidĂ€n esinahkanne lihan: sen pitÀÀ oleman liiton merkiksi minun ja teidĂ€n vaiheellanne.Iƒ ƒ Ja tĂ€mĂ€ on liitto, jonka teidĂ€n pitĂ€mĂ€n pitÀÀ, minun vaiheellani ja teidĂ€n, ja sinun siemenes vaiheella sinun jĂ€lkees: kaikki miehenpuoli pitÀÀ teidĂ€n seassanne ympĂ€rileikattaman.}ƒ w Ja Jumala sanoi Abrahamille: pidĂ€ siis minun liittoni, sinĂ€ ja sinun siemenes sinun jĂ€lkees, heidĂ€n suvuissansa.-ƒ ‚W Ja annan sinulle ja sinun siemenelles sinun jĂ€lkees, sen maan, jossa sinĂ€ muukalainen olet; koko Kanaanin maan ijĂ€iseksi omaisuudeksi: ja olen heidĂ€n Jumalansa.Sƒ ƒ# Ja minĂ€ teen minun liittoni minun vaiheelleni ja sinun, ja sinun siemenes sinun jĂ€lkees, heidĂ€n suvuissansa ijankaikkiseksi liitoksi: ettĂ€ minĂ€ olen sinun Jumalas, ja sinun siemenes sinun jĂ€lkees.qƒ _ Ja teen sinun sangen suuresti hedelmĂ€lliseksi, ja asetan sinun kansoiksi: ja kuninkaat tulevat sinusta. ‰nŃ=‰0ƒ ‚] SillĂ€ minĂ€ siunaan hĂ€ntĂ€, ja annan myös hĂ€nestĂ€ sinulle pojan; sillĂ€ minĂ€ siunaan hĂ€nen, ja hĂ€n on tuleva kansoiksi, ja kansain kuninkaat tulevat hĂ€nestĂ€.ƒ ‚ Ja Jumala sanoi Abrahamille: Saraita sinun emĂ€ntÀÀs ei pidĂ€ sinun enÀÀ kutsuman Sarai; vaan Saara pitÀÀ oleman hĂ€nen nimensĂ€:ƒ ‚/ Ja jonka esinahallisen miehenpuolen esinahan liha ei ympĂ€rileikata, se sielu pitÀÀ hukutettaman kansastansa: hĂ€n on minun liittoni rikkonut.(ƒ ‚M Kaiketi pitÀÀ ympĂ€rileikattaman sekĂ€ kotonas syntynyt, ettĂ€ rahallas ostettu; ja niin minun liittoni on oleva teidĂ€n lihassanne ijankaikkiseksi liitoksi.bƒ ƒA Kahdeksan pĂ€ivĂ€inen poikalapsi pitÀÀ ympĂ€rileikattaman teidĂ€n seassanne, kaikki miehenpuoli teidĂ€n suvuissanne: kotona syntynyt, eli kaikkinaiselta muukalaiselta rahalla ostettu, joka ei ole sinun siemenestĂ€s. Kûôt[ƒ$ 3 Ja kuin puhe oli pÀÀtetty hĂ€nen kanssansa, meni Jumala ylös Abrahamin tyköÀ.}ƒ# w Mutta minun liittoni teen minĂ€ Isaakin kanssa; jonka Saara on sinulle synnyttĂ€vĂ€, tĂ€hĂ€n aikaan tulevana vuonna.‚ ƒ" „ Ismaelista olen minĂ€ myös sinun rukoukses kuullut, katso, minĂ€ olen siunannut hĂ€ntĂ€, ja teen hĂ€nen hedelmĂ€lliseksi, ja lisÀÀn hĂ€nen sangen suuresti: kaksitoistakymmentĂ€ ruhtinasta pitÀÀ hĂ€nen siittĂ€mĂ€n, ja minĂ€ teen hĂ€nen suureksi kansaksi.tƒ! ƒe Niin sanoi Jumala: Tosin Saara sinun emĂ€ntĂ€s synnyttÀÀ sinulle pojan ja sinun pitÀÀ hĂ€nen nimensĂ€ kutsuman Isaak: ja minĂ€ teen minun liittoni hĂ€nen kanssansa ijankaikkiseksi liitoksi, hĂ€nen siemenellensĂ€ hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€.Mƒ   Ja Abraham sanoi Jumalalle: josko Ismael sais elÀÀ sinun edessĂ€s!1ƒ ‚_ Ja Abraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, ja sanoi sydĂ€messĂ€nsĂ€: syntyneekö sadanajastaikaiselle poika? ja Saara yhdeksĂ€nkymmenen ajastaikainen synnyttĂ€neekö? J)3=GQ[dnx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæđú",6@JT^hq{…™Ł­·ÁËŐßéóę%/9CMWaku‰“§±șÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìöČ     ‰   Š   ‹  Œ    Ž      ‘  ’   ‰   Š   ‹  Œ    Ž      ‘  ’  “  ”  •  –   —   ˜   ™   š   ›  œ    ž  Ÿ     Ą  ą  Ł  €  „  Š  §  š  ©  Ș  «  Ź  ­  ź  Ż  °  ±   Č   ł   Ž   ”   ¶  ·  ž  č  ș  »  Œ  œ  Ÿ  ż  À  Á    Ă  Ä  Ć  Æ  Ç  È   É  !Ê  Ë  Ì  Í  Î  Ï  Đ  Ń  Ò Œ ‘Œ6Œwƒ*  m Ja \Herra\ nĂ€kyi hĂ€nelle Mamren lakeudella; jossa hĂ€n istui majan ovella, koska pĂ€ivĂ€ oli palavimmallansa.ƒ) ‚ Ja kaikki miehenpuoli hĂ€nen huoneessansa, kotona syntyneet ja muukalaisilta ostetut, ympĂ€rileikattiin hĂ€nen kanssansa.Qƒ(  YhtenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ympĂ€rileikattiin Abraham, ja Ismael hĂ€nen poikansa.~ƒ' y Mutta Ismael hĂ€nen poikansa oli kolmentoistakymmenen ajastaikainen, koska hĂ€nen esinahkansa liha ympĂ€rileikattiin.vƒ& i Ja Abraham oli yhdeksĂ€n ja yhdeksĂ€nkymmenen ajastaikainen, koska hĂ€nen esinahkansa liha ympĂ€rileikattiin.rƒ% ƒa Ja Abraham otti poikansa Ismaelin, ja kaikki kotona syntyneet, ja kaikki ostetut: kaiken miehenpuolen Abrahamin huoneessa: ja ympĂ€rileikkasi heidĂ€n esinahkansa lihan, kohta sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kuin Jumala oli puhunut hĂ€nen kanssansa. `;Í\vç`ƒ0 ‚ Ja Abraham juoksi karjan tykö: ja toi nuoren ja kauniin vasikan, ja antoi palveliallensa, joka riensi valmistamaan sitĂ€. ƒ/ ‚ Niin Abraham riensi majaan Saaran tykö, ja sanoi: riennĂ€ sinuas ja tuo kolme mittaa sĂ€mpylĂ€jauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia.bƒ. ƒA Ja minĂ€ tuon teidĂ€n eteenne kappaleen leipÀÀ, virvottaaksenne teidĂ€n sydĂ€ntĂ€nne, ja sitte menkÀÀt: sillĂ€ sentĂ€hden te poikkesitte teidĂ€n palvelianne tykö. Ja he sanoivat: tee niin kuin sinĂ€ olet puhunut.nƒ- Y Ja sallikaat tuotaa vĂ€hĂ€ vettĂ€ pestĂ€ksenne teidĂ€n jalkanne, ja levĂ€tkÀÀt teitĂ€nne puun alla.kƒ, S Ja sanoi: Herra, jos minĂ€ olen armon löytĂ€nyt sinun edessĂ€s, niin Ă€lĂ€ mene palvelias ohitse.Aƒ+ ‚ Koska hĂ€n silmĂ€nsĂ€ nosti ja nĂ€ki, katso kolme miestĂ€ seisoivat hĂ€nen edessĂ€nsĂ€: ja kuin hĂ€n nĂ€ki heidĂ€t, juoksi hĂ€n heitĂ€ vastaan majan ovelta, ja kumarsi itsensĂ€ maahan. ‚Wđ0Ź‚ ƒ6 ‚ Ja \Herra\ sanoi Abrahamille: miksi Saara nauroi, sanoen: pitĂ€neeköstĂ€ todellakin minun synnyttĂ€mĂ€n, joka olen vanhaksi tullut?ƒ5 ‚' SentĂ€hden nauroi Saara itsellensĂ€, ja sanoi: nyt koska minĂ€ vanha olen, antanenko minĂ€ itseni hekumaan? ja minun herrani on vanhentunut.ƒ4 } Mutta Abraham ja Saara olivat vanhat ja ijĂ€lliseksi joutuneet; niin ettĂ€ Saaralta olivat lakanneet vaimolliset menot.<ƒ3 ‚u Ja hĂ€n sanoi: tosin minĂ€ palajan sinun tykös, liki tĂ€llĂ€ vuoden ajalla, ja katso, Saaralla emĂ€nnĂ€llĂ€s on poika. Ja Saara kuuli sen majan ovelle, joka oli hĂ€nen takanansa.dƒ2 E Niin sanoivat he hĂ€nelle: kussa on Saara sinun emĂ€ntĂ€s? hĂ€n vastasi: tÀÀllĂ€ majassa.%ƒ1 ‚G Ja hĂ€n toi voita ja maitoa, ja vasikasta, jota hĂ€n valmistanut oli, ja pani heidĂ€n eteensĂ€: ja hĂ€n seisoi heidĂ€n edessĂ€nsĂ€ puun alla ja he söivĂ€t. hèZ ƒŽlƒ= U Ja \Herra\ sanoi: Sodomassa ja Gomorrassa on suuri huuto, ja heidĂ€n syntinsĂ€ ovat sangen raskaat.qƒ< ƒ_ SillĂ€ minĂ€ tunnen hĂ€nen, ettĂ€ hĂ€n kĂ€skee lapsiansa ja huonettansa hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€ \Herran\ tietĂ€ pitĂ€mÀÀn, ja tekemÀÀn hurskautta ja oikeutta: ettĂ€ \Herra\ saattais Abrahamille kaikki, kuin hĂ€n hĂ€nelle luvannut on.ƒ; ‚ EttĂ€ Abraham tulee suureksi ja vĂ€kevĂ€ksi kansaksi, ja kaikki kansat maan pÀÀllĂ€ pitÀÀ hĂ€nessĂ€ siunatuksi tuleman.Lƒ:  Ja \Herra\ sanoi: kuinka minĂ€ salaan Abrahamilta, jota minĂ€ teen? ƒ9 ‚ Silloin nousivat miehet sieltĂ€, ja kÀÀnsivĂ€t heitĂ€nsĂ€ Sodomaan pĂ€in: ja Abraham meni heidĂ€n kanssansa, saattamaan heitĂ€.}ƒ8 w Niin Saara kielsi, sanoen: en minĂ€ nauranut: sillĂ€ hĂ€n hĂ€mmĂ€styi. Mutta hĂ€n sanoi: ei ole niin, sinĂ€ nauroit.ƒ7 ‚% Onko \Herralle\ jotakin mahdotointa? MÀÀrĂ€ttyyn aikaan, koska minĂ€ palajan sinun tykös, tĂ€llĂ€ vuoden ajalla, niin Saaralla on poika. 5OÊ`źĐ5ƒC ‚+ \Herra\ sanoi: jos minĂ€ löydĂ€n viisikymmentĂ€ vanhurskasta Sodoman kaupungissa; niin minĂ€ sÀÀstĂ€n kaiken sen paikan heidĂ€n tĂ€htensĂ€.ZƒB ƒ1 Pois se sinusta, ettĂ€s sen tekisit, ja kuolettaisit vanhurskaan jumalattoman kanssa, ja ettĂ€ vanhurskaalle kĂ€vis niinkuin jumalattomallekin. Pois se sinusta: Eikö kaiken maailman tuomari oikein tuomitsisi?.ƒA ‚Y Jos kaupungissa olisi viisikymmentĂ€ vanhurskasta, hukuttaisitkos myös ne, ja et sÀÀstĂ€isi sitĂ€ siaa viidenkymmenen vanhurskaan tĂ€hden, jotka siellĂ€ olisivat?gƒ@ K Ja Abraham astui hĂ€nen tykönsĂ€, ja sanoi: hukutatkos myös vanhurskaan jumalattoman kanssa?ƒ?  Ja miehet kÀÀnsivĂ€t itsensĂ€ sieltĂ€, ja menivĂ€t Sodomaan pĂ€in. Mutta Abraham jĂ€i seisomaan vielĂ€ \Herran\ eteen.-ƒ> ‚W MinĂ€ astun nyt alas ja katson, jos he tĂ€ydellisesti tehneet ovat huudon jĂ€lkeen, joka minun eteeni tullut on; taikka jos ei niin ole, ettĂ€ minĂ€ sen tietĂ€isin. ~­A~?ƒH ‚{ Ja hĂ€n sanoi taas: katso, minĂ€ olen ruvennut puhumaan minun Herrani kanssa: mitĂ€maks, löyttĂ€isiin siellĂ€ kaksikymmentĂ€? ja hĂ€n sanoi: en kadota heitĂ€ kahdenkymmenen tĂ€hden.MƒG ƒ Abraham sanoi: Ă€lköön minun Herrani vihastuko, ettĂ€ minĂ€ vielĂ€ puhun: mitĂ€maks, löyttĂ€isiin siellĂ€ kolmekymmentĂ€? ja hĂ€n sanoi: en minĂ€ tee, jos minĂ€ löydĂ€n siellĂ€ kolmekymmentĂ€.ƒF ‚+ Ja hĂ€n puhui vielĂ€ hĂ€nelle, ja sanoi: mitĂ€maks, siinĂ€ löyttĂ€isiin neljĂ€kymmentĂ€? ja hĂ€n sanoi: en tee minĂ€ neljĂ€nkymmenen tĂ€hden.PƒE ƒ MitĂ€maks, jos oli vailla viisi niistĂ€ viidestĂ€kymmenestĂ€ vanhurskaasta, kadottaisitkos viiden tĂ€hden koko kaupungin? ja hĂ€n sanoi: en kadota, jos minĂ€ löydĂ€n siellĂ€ viisiviidettĂ€kymmentĂ€.|ƒD u Abraham vastasi ja sanoi: katso, minĂ€ olen ruvennut puhumaan minun Herrani kanssa; ehkĂ€ minĂ€ tomu ja tuhka olen. t1Ç2t:ƒM ‚q Ja hĂ€n kovin vaati heitĂ€, ja he poikkesivat hĂ€nen tykönsĂ€, ja tulivat hĂ€nen huoneeseensa. Ja hĂ€n valmisti heille aterian, ja leipoi happamattomia leipiĂ€, ja he söivĂ€t.dƒL ƒE Ja sanoi: katso, minun Herrani, poiketkaat teidĂ€n palvelianne huoneeseen yöksi, ja antakaat pestĂ€ jalkanne, ja aamulla varhain noustuanne menette matkaan. Ja he sanoivat: ei suinkaan, vaan kadulla me yötĂ€ pidĂ€mme.)ƒK  ‚Q Ja kaksi enkeliĂ€ tulivat ehtoona Sodomaan, ja Lot istui Sodoman portissa: ja kuin hĂ€n nĂ€ki heidĂ€t, nousi hĂ€n heitĂ€ vastaan, ja kumarsi kasvoillensa maahan.gƒJ K! Ja \Herra\ meni pois sitte kuin hĂ€n oli Abrahamin kanssa puhunut: ja Abraham palasi kotiansa.KƒI ƒ Ja hĂ€n vielĂ€ sanoi: Ă€lköön minun Herrani vihastuko, jos minĂ€ ainoastansa tĂ€llĂ€ erĂ€llĂ€ puhu: mitĂ€maks, siellĂ€ löyttĂ€isiin kymmenen? ja hĂ€n sanoi: en kadota heitĂ€ kymmenen tĂ€hden. fÈn&‚ ƒR „ Katso, minulla on kaksi tytĂ€rtĂ€, jotka ei vielĂ€ miehestĂ€ mitÀÀn tiedĂ€: ne minĂ€ tuotan teille, tehkÀÀt heille mitĂ€ te tahdotte: ainoastansa nĂ€ille miehille Ă€lkÀÀt mitÀÀn pahaa tehkö; sillĂ€ sentĂ€hden ovat he tulleet minun kattoni varjon ala.EƒQ  Ja sanoi: Ă€lkÀÀt te, rakkaat veljeni, tehkö niin pahoin.WƒP + Silloin Lot meni ulos heidĂ€n tykönsĂ€ oven eteen, ja sulki oven jĂ€lkeensĂ€.ƒO ‚1 Ja huusivat Lotin, ja sanoivat hĂ€nelle: kussa ovat ne miehet, jotka sinun tykös yöllĂ€ tulivat? tuo heitĂ€ meidĂ€n tykömme tutaksemme heitĂ€.ƒN ‚) Ennenkuin he levĂ€tĂ€ panivat, tulivat kaupungin miehet, Sodomalaiset, nuoret ja vanhat: kaikki kansa joka kulmalta, ja piirittivĂ€t huoneen. •ïyé)•ƒW ‚ SillĂ€ me hukutamme tĂ€mĂ€n paikan: ettĂ€ heidĂ€n huutonsa on suuri \Herran\ edessĂ€, niin \Herra\ lĂ€hetti meidĂ€t heitĂ€ hukuttamaan.<ƒV ‚u Ja miehet sanoivat Lotille: onko sinulla vielĂ€ tĂ€ssĂ€ joku? vĂ€vyjĂ€, eli poikia taikka tyttĂ€riĂ€, eli kaikkia mitĂ€ sinulla on tĂ€ssĂ€ kaupungissa? vie ne ulos tĂ€stĂ€ siasta. ƒU ‚ Ja miehet, kuin huoneen oven edessĂ€ olivat, löivĂ€t he sokeudella, pienet ja suuret, niin ettĂ€ he vĂ€syivĂ€t ovea etseissĂ€nsĂ€.sƒT c Niin miehet ojensivat kĂ€tensĂ€ ulos, ja tempasivat Lotin tykönsĂ€ huoneesen, ja paiskasivat oven kiinni.‚ ƒS „ Mutta he sanoivat: tule tĂ€nne. Ja sanoivat: tuleeko joku muukalaiseksi, ja kuitenkin tahtoo kokonansa hallita? nyt, me teemme enemmĂ€n pahaa sinulle kuin heille: ja he tekivĂ€t suurella vĂ€kivallalla miehelle Lotille yllĂ€kön, ja juoksivat ovea sĂ€rkemÀÀn. 5ô*^5&ƒ\ K Ja Lot sanoi heille: Ei Herra.Hƒ[ ƒ  Ja koska he johdattivat heitĂ€ ulos, sanoivat he: pelasta sinun sielus, ja Ă€lĂ€ katsahda taakses, ja Ă€lĂ€ myös seisahda koko tĂ€lle lakeudelle; vaan turvaa sinuas vuorelle, ettes hukkuisi.pƒZ ƒ] Koska hĂ€n viipyi, tarttuivat miehet hĂ€nen kĂ€teensĂ€, ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€, ja hĂ€nen kahden tyttĂ€rensĂ€ kĂ€teen, sillĂ€ \Herra\ tahtoi sÀÀstÀÀ heitĂ€: ja taluttivat hĂ€nen ulos ja jĂ€ttivĂ€t hĂ€nen ulkopuolelle kaupunkia.RƒY ƒ! Koska aamurusko kĂ€vi ylös, kiiruhtivat enkelit Lotin joutumaan, ja sanoivat: nouse, ota emĂ€ntĂ€s, ja kaksi tytĂ€rtĂ€s, jotka saapuvilla ovat, ettet sinĂ€ myös hukkuisi tĂ€mĂ€n kaupungin pahuudessa.‚ƒX „  Niin Lot meni ulos ja puhutteli vĂ€vyjĂ€nsĂ€, jotka piti saaman hĂ€nen tyttĂ€rensĂ€, ja sanoi: nouskaat ja lĂ€htekÀÀt tĂ€stĂ€ siasta: sillĂ€ \Herra\ hukuttaa tĂ€mĂ€n kaupungin: mutta hĂ€n oli niinkuin leikkiĂ€ tekevĂ€ hĂ€nen vĂ€vyinsĂ€ silmĂ€in edessĂ€. ?ùAœő©?gƒb K Ja \Herra\ antoi sataa Sodoman ja Gomorran pÀÀlle tulikiveĂ€ ja tulta: \Herralta\ taivaasta.Iƒa  Aurinko oli nousnut maan pÀÀlle, ja Lot tuli Zoariin sisĂ€lle.#ƒ` ‚C RiennĂ€, pelasta sinuas siellĂ€: sillĂ€ en minĂ€ taida tehdĂ€ mitÀÀn, siihenasti ettĂ€s sinne sisĂ€lle tulet. SentĂ€hden kutsui hĂ€n sen kaupungin Zoar.!ƒ_ ‚? Niin sanoi hĂ€n hĂ€nelle: katso, tĂ€ssĂ€ asiassa olen minĂ€ myös sinun rukoukses pÀÀlle katsonut: etten minĂ€ kukista sitĂ€ kaupunkia, jostas puhuit.4ƒ^ ‚e Katsos, tuo kaupunki on lĂ€snĂ€, paeta sinne: ja hĂ€n on vĂ€hĂ€: salli minua siellĂ€ pelastettaa: eikö hĂ€n ole vĂ€hĂ€inen? ettĂ€ minun sieluni siellĂ€ elĂ€vĂ€nĂ€ pysyis.‚ƒ] „ Katso, sinun palvelias on löytĂ€nyt armon sinun edessĂ€s, sinĂ€ olet tehnyt sinun laupeutes suureksi, jonkas minulle osotit, pelastaakses minun sieluani: en taida minĂ€ pelastaa minuani vuorella, ettei minulle jotakuta pahaa tapahtuisi, ja kuolisin. œ…'ź%fœFƒh ƒ  Ja Lot lĂ€ksi Zoarista, ja asui vuorella, ja kaksi hĂ€nen tytĂ€rtĂ€nsĂ€ hĂ€nen kanssansa; sillĂ€ hĂ€n pelkĂ€si asua Zoarissa: ja oli luolassa ja kaksi hĂ€nen tytĂ€rtĂ€nsĂ€ hĂ€nen kanssansa.;ƒg ‚s Ja tapahtui, koska Jumala kukisti sen lakeuden kaupungit, muisti Jumala Abrahamin: ja johdatti Lotin ulos hĂ€vityksen keskeltĂ€, koska hĂ€n kukisti ne kaupungit, joissa Lot asui.ƒf ‚ Ja katsahti Sodomaa ja Gomorraa pĂ€in, ja kaiken sen maan lakeuteen; ja nĂ€ki ettĂ€ savu nousi maasta niinkuin pĂ€tsin savu.vƒe i Mutta Abraham nousi varhain aamulla, ja meni siihen paikkaan, kussa hĂ€n oli ennen seisonut \Herran\ edessĂ€.[ƒd 3 Ja Lotin emĂ€ntĂ€ kÀÀnsi kasvonsa takaisin hĂ€nestĂ€; ja muuttui suolapatsaaksi.xƒc m Ja kukisti ne kaupungit, ja kaiken sen lakeuden: niin myös kaikki niiden kaupunkein asuvaiset, ja maan kasvon. -ZĐ!/y-Iƒn $ Ja niin molemmat Lotin tyttĂ€ret tulivat isĂ€stĂ€nsĂ€ raskaaksi.2ƒm ‚a# Niin he juottivat myös sinĂ€ yönĂ€ isĂ€nsĂ€ viinalla: ja nuorempi meni ja makasi hĂ€nen kanssansa, ja ei hĂ€n huomainnut koska hĂ€n levĂ€tĂ€ tuli, ja koska hĂ€n nousi.nƒl ƒY" Toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ sanoi vanhempi nuoremmalle: katso, minĂ€ makasin menneenĂ€ yönĂ€ isĂ€ni kanssa: juottakaamme hĂ€ntĂ€ tĂ€nĂ€kin yönĂ€ viinalla, ja mene sinĂ€ ja makaa hĂ€nen kanssansa, herĂ€ttÀÀksemme isĂ€stĂ€mme siementĂ€.+ƒk ‚S! Niin he juottivat isĂ€nsĂ€ sinĂ€ yönĂ€ viinalla. Ja vanhempi tuli ja makasi isĂ€nsĂ€ kanssa, ja ei hĂ€n huomainnut koska hĂ€n levĂ€tĂ€ tuli, ja koska hĂ€n nousi.ƒj ‚  KĂ€ykÀÀmme, juottakaamme meidĂ€n isĂ€mme viinalla, ja maatkaamme hĂ€nen kanssansa, herĂ€ttÀÀksemme isĂ€stĂ€mme siementĂ€."ƒi ‚A Niin sanoi vanhempi nuoremmalle: meidĂ€n isĂ€mme on vanha: eikĂ€ ole muuta miestĂ€ maan pÀÀllĂ€, makaamaan meidĂ€n kanssamme, koko maan tavan jĂ€lkeen. žtáfÌ žkƒt S Mutta Abimelek ei ollut ryhtynyt hĂ€neen, ja sanoi: Herra tahdotkos myös surmata hurskaan kansan?<ƒs ‚u Mutta Jumala tuli Abimelekin tykö yöllĂ€ unessa: ja sanoi hĂ€nelle: katso, sinun pitÀÀ kuoleman sen vaimon tĂ€hden, jonkas ottanut olet; sillĂ€ hĂ€n on yhden miehen aviovaimo.ƒr ‚) Ja Abraham sanoi emĂ€nnĂ€stĂ€nsĂ€ Saarasta: hĂ€n on minun sisareni. Niin Abimelek Gerarin kuningas lĂ€hetti ja antoi noutaa Saaran tykönsĂ€.xƒq  o Niin Abraham vaelsi sieltĂ€ etelÀÀn pĂ€in, ja asui Kadeksen ja Surrin vaiheella: ja oli muukalainen Gerarissa.ƒp ‚& Ja nuorempi myös synnytti pojan, ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ BenAmmi: hĂ€nestĂ€ tulivat Ammonin lapset, hamaan tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.ƒo ‚ % Ja vanhempi synnytti pojan, ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Moab: hĂ€nestĂ€ ovat Moabilaiset tulleet, hamaan tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti. J(2<FPZdnx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæđú",6@IS]gq{…™Ł­·ÁËŐßéóü$.8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìö§±»ĆÏÙăìö   Ô   Ő   Ö   Ś  Ű  Ù  Ú  Û  Ü     Ô   Ő   Ö   Ś  Ű  Ù  Ú  Û  Ü  Ę  Ț  ß  à  á  â  ă  ä  ć  æ  ç  è  é   ê  !ë  "ì  #í  $î  %ï  &đ  ń  ò  ó  ô  ő  ö  ś  ű   ù   ú   û   ü   ę  ț  ÿ                                                                  ČDRSȁƒx ‚7 Niin Abimelek nousi varhain aamulla, ja kutsui kaikki palveliansa, ja puhui kaikki nĂ€mĂ€t sanat heidĂ€n kuultensa: ja miehet pelkĂ€sivĂ€t suuresti.{ƒw ƒs Niin anna nyt miehelle hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ jĂ€lleen; sillĂ€ hĂ€n on propheta: ja hĂ€n on rukoileva sinun edestĂ€s, ettĂ€s saat elÀÀ. Mutta jos et sinĂ€ anna hĂ€ntĂ€ jĂ€lleen, niin tiedĂ€, ettĂ€s totisesti kuolet, ja kaikki mitĂ€ sinulla on.nƒv ƒY Ja Jumala sanoi hĂ€nelle unessa: minĂ€ myös tiedĂ€n, ettĂ€s sydĂ€mes yksivakaisuudessa sen tehnyt olet. SentĂ€hden minĂ€ myös estin sinun, ettes rikkoisi minua vastaan; jonka tĂ€hden en minĂ€ sallinut sinua ryhtymÀÀn hĂ€neen.8ƒu ‚m Eikö hĂ€n sanonut minulle: hĂ€n on minun sisareni, ja hĂ€n myös itse sanoi: hĂ€n on minun veljeni: yksivakaisella sydĂ€mellĂ€ ja viattomilla kĂ€sillĂ€ olen minĂ€ sen tehnyt. ™őĄƒ™fƒ} ƒI Koska Jumala laski minun kulkemaan isĂ€ni huoneesta, sanoin minĂ€ hĂ€nelle: tĂ€mĂ€ on sinun lempes, jonka sinun minua kohtaan pitÀÀ tekemĂ€n: kuhunka paikkaan ikĂ€nĂ€nsĂ€ me tulemme, sano minusta: hĂ€n on minun veljeni. ƒ| ‚ Ja hĂ€n on tosin minun sisareni: sillĂ€ hĂ€n on minun isĂ€ni tytĂ€r, vaan ei Ă€itini tytĂ€r: ja minĂ€ otin hĂ€nen emĂ€nnĂ€kseni. ƒ{ ‚ Abraham sanoi: minĂ€ ajattelin: kukaties ei tĂ€ssĂ€ paikassa ole yhtÀÀn Jumalan pelkoa: ja he surmaavat minun, emĂ€ntĂ€ni tĂ€hden.Qƒz  Ja Abimelek sanoi vielĂ€ Abrahamille: mitĂ€s nĂ€it, ettĂ€s tĂ€mĂ€n teit?‚ƒy „  Ja Abimelek kutsui Abrahamin, ja sanoi hĂ€nelle: mitĂ€s meille teit? ja mitĂ€ minĂ€ olen rikkonut sinua vastaan, ettĂ€s saattaisit minulle ja minun valtakunnalleni niin suuren rikoksen? sinĂ€ olet tehnyt minua vastaan niitĂ€ töitĂ€ joita ei sovi tehdĂ€. ~cśêfï~n„  [ Ja \Herra\ etsi Saaraa, niinkuin hĂ€n sanonut oli: ja \Herra\ teki Saaralle niinkuin hĂ€n puhunut oli.t„ e SillĂ€ \Herra\ oli perĂ€ti sulkenut kaikki kohdut Abimelekin huoneessa, Saaran Abrahamin emĂ€nnĂ€n tĂ€hden.„ } Ja Abraham rukoili Jumalaa: ja Jumala paransi Abimelekin, ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€, ja hĂ€nen piikansa, ja ne siittivĂ€t.‚ „ „ Ja sanoi Saaralle: katso, minĂ€ olen antanut veljelles tuhannen hopiapenninkiĂ€, katso, ne pitÀÀ oleman sinulle silmĂ€in peitteeksi, kaikkein edessĂ€, jotka sinun kanssas ovat, ja kaikkein muiden edessĂ€. Ja niin vahvistettiin (hĂ€nen nuhteettomuutensa).iƒ O Ja Abimelek sanoi: katso, minun maani on altis sinun edessĂ€s: asu kussa sinulle parhain kelpaa.ƒ~ ‚/ Niin Abimelek otti lampaita, ja karjaa, ja palvelioita, ja piikoja, ja antoi Abrahamille: ja antoi hĂ€nelle jĂ€lleen Saaran hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€. Avü†*Ÿ#­Ai„  O Ja Saara nĂ€ki EgyptilĂ€isen Hagarin pojan, jonka se Abrahamille synnyttĂ€nyt oli, pilkkaajaksi.s„  c Ja lapsi kasvoi ja vieroitettiin: ja Abraham teki suuren pidon sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, jona Isaak vieroitettiin.„  ‚+ Ja sanoi vielĂ€: kuka olis taitanut sanoa Abrahamille: Saara on lapsia imettĂ€vĂ€; sillĂ€ minĂ€ olen synnyttĂ€nyt pojan hĂ€nen vanhuudessansa.i„ O Ja Saara sanoi: Jumala on tehnyt minulle nauron: kuka ikĂ€nĂ€ sen saa kuulla, hĂ€n nauraa minua.Y„ / Ja Abraham oli sadan ajastaikainen, koska Isaak hĂ€nen poikansa hĂ€nelle syntyi.s„ c Ja Abraham ympĂ€rileikkasi poikansa Isaakin kahdeksan pĂ€ivĂ€isenĂ€: niinkuin Jumala hĂ€nen kĂ€skenyt oli.w„ k Ja Abraham kutsui poikansa nimen, joka hĂ€nelle syntynyt oli, ja jonka Saara hĂ€nelle synnyttĂ€nyt oli, Isaak.„ ‚  Ja Saara tuli raskaaksi, ja synnytti Abrahamille pojan hĂ€nen vanhuudessansa; sillĂ€ ajalla kuin Jumala hĂ€nelle sanonut oli. ”lGë”H„   Koska vesi oli loppunut leilistĂ€, heitti hĂ€n pojan puun alle.g„ ƒK Niin nousi Abraham aamulla varhain, ja otti leipiĂ€ ja vesileilin; ja antoi Hagarille, ja pani hĂ€nen selkÀÀnsĂ€, ja (antoi hĂ€nelle) pojan, ja laski hĂ€nen menemÀÀn. Ja hĂ€n meni matkaansa, ja eksyi BerSaban korvessa.Y„ / MinĂ€ teen myös piikas pojan (suureksi) kansaksi; ettĂ€ hĂ€n sinun siemenes on.G„ ƒ  Mutta Jumala sanoi Abrahamille: Ă€lĂ€ ota sitĂ€ pahakses pojasta ja palkkapiiastas: kaikki mitĂ€ Saara sinulle sanoo, niin kuule hĂ€ntĂ€: sillĂ€ Isaakissa pitÀÀ sinulle siemen kutsuttaman.W„  + Ja tĂ€mĂ€ sana oli Abrahamin mielestĂ€ sangen karvas, hĂ€nen poikansa tĂ€hden.„  ‚ Ja sanoi Abrahamille: aja ulos tĂ€mĂ€ palkkavaimo poikinensa: sillĂ€ palkkavaimon pojan ei pidĂ€ perimĂ€n minun poikani Isaakin kanssa. 3ix­„ ‚ SillĂ€ ajalla puhui Abimelek ja hĂ€nen sotapÀÀmiehensĂ€ Phikol Abrahamille, sanoen: Jumala on sinun kanssas kaikissa mitĂ€ sinĂ€ teet.^„ 9 Ja asui Paranin korvessa; ja hĂ€nen Ă€itinsĂ€ otti hĂ€nelle emĂ€nnĂ€n Egyptin maalta.g„ K Ja Jumala oli pojan kanssa, ja hĂ€n kasvoi; ja asui korvessa, ja tuli tarkaksi joutsimieheksi. „ ‚ Ja Jumala avasi hĂ€nen silmĂ€nsĂ€, ettĂ€ hĂ€n nĂ€ki vesikaivon; niin hĂ€n meni ja tĂ€ytti leilin vedellĂ€, ja antoi pojan juoda.a„ ? Nouse, ota poika, ja tue hĂ€ntĂ€ kĂ€dellĂ€s: sillĂ€ minĂ€ teen hĂ€nen suureksi kansaksi.F„ ƒ  Ja Jumala kuuli pojan ÀÀnen, ja Jumalan enkeli huusi Hagaria taivaasta, ja sanoi hĂ€nelle: mikĂ€ sinun on, Hagar? Ă€lĂ€ pelkÀÀ; sillĂ€ Jumala on kuullut pojan ÀÀnen, kussa hĂ€n makaa.I„ ƒ Ja meni pois, ja istui hĂ€nen kohdallensa taamma, liki joutsen kantamalle; sillĂ€ hĂ€n sanoi: en minĂ€ voi nĂ€hdĂ€ pojan kuolemaa. Ja hĂ€n istui hĂ€nen kohdallensa, korotti ÀÀnensĂ€ ja itki. ńĆJ§2ìj„ Q Ja Abimelek sanoi Abrahamille: mihinkĂ€ ne seitsemĂ€n karitsaa, jotkas olet asettanut erinĂ€nsĂ€?C„  Ja Abraham asetti seitsemĂ€n karitsaa laumasta erinĂ€nsĂ€.r„ a Niin otti Abraham lampaita ja karjaa, ja antoi Abimelekille; ja he tekivĂ€t molemmat liiton keskenĂ€nsĂ€.„ ‚; Ja Abimelek sanoi: en ole minĂ€ tietĂ€nyt kuka sen teki; etkĂ€ sinĂ€ ilmoittanut minulle; enkĂ€ minĂ€ sitĂ€ ole ennen kuullut, kuin tĂ€nĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€.x„ m Ja Abraham nuhteli AbimelekiĂ€, sen vesikaivon tĂ€hden, kun Abimelekin palveliat olivat vĂ€kivallalla ottaneet.)„ Q Niin sanoi Abraham: minĂ€ vannon.‚ „ „ Niin vanno nyt minulle tĂ€ssĂ€ Jumalan kautta, ettes ole minulle, ja minun pojalleni, ja poikanipojalle petollinen; vaan sen laupiuden jĂ€lkeen, jonka minĂ€ tein sinun kanssas, tee sinĂ€ myös minun kanssani, ja sen maan kanssa, jossa sinĂ€ olet muukalainen. j`újț»1jC„& ƒ Ja hĂ€n sanoi: ota nyt Isaak sinun ainoa poikas, jotas rakastat, ja mene Morian maalle; ja uhraa hĂ€ntĂ€ siellĂ€ polttouhriksi yhdellĂ€ niistĂ€ vuorista, jonka minĂ€ sinulle sanova olen.„%  ‚  Ja koska se oli tapahtunut, koetteli Jumala Abrahamia, ja sanoi hĂ€nelle: Abraham. Ja hĂ€n vastasi: Katso, tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen.@„$ " Ja oli muukalainen Philistealaisten maalla kauvan aikaa.i„# O! Ja Abraham istutti puita BerSabassa; ja saarnasi siinĂ€ \Herran\ ijankaikkisen Jumalan nimestĂ€. „" ‚ Ja niin he tekivĂ€t liiton BerSabassa. Ja Abimelek nousi ja Phikol hĂ€nen sotapÀÀmiehensĂ€, ja palasivat Philistealaisten maalle.c„! C SentĂ€hden kutsui hĂ€n sen sian BerSaba: sillĂ€ siinĂ€ he molemmat vannoivat keskenĂ€nsĂ€.„  ‚5 HĂ€n vastasi: nĂ€mĂ€t seitsemĂ€n karitsaa pitÀÀ sinun ottaman minun kĂ€destĂ€ni, todistukseksi minulle, ettĂ€ minĂ€ olen tĂ€mĂ€n kaivon kaivanut. x”íDxH„+ ƒ  Niin sanoi Isaak isĂ€llensĂ€ Abrahamille: minun isĂ€ni. HĂ€n vastasi: katso, tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen, poikani. Ja hĂ€n sanoi: katso, tĂ€ssĂ€ on tuli ja halvot; mutta kussa on lammas polttouhriksi?%„* ‚G Ja Abraham otti polttouhrin halvot, ja sĂ€lytti poikansa Isaakin selkÀÀn, vaan itse hĂ€n otti tulen ja veitsen kĂ€teensĂ€; ja he kĂ€vivĂ€t molemmat ynnĂ€.D„) ƒ Silloin Abraham sanoi palvelioillensa: olkaat te tĂ€ssĂ€ itseksenne aasin tykönĂ€; mutta minĂ€ ja poika kĂ€ymme tuonne. Ja koska me olemme rukoilleet, niin me palajamme teidĂ€n tykönne.V„( ) Kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ nosti Abraham silmĂ€nsĂ€, ja nĂ€ki sen paikan taampana.n„' ƒY Niin Abraham nousi varhain aamulla, ja valjasti aasinsa, ja otti kaksi palveliaansa kanssansa, ja poikansa Isaakin; ja halkoili puita polttouhriin, ja valmisti itsensĂ€, ja meni sille paikalle, minkĂ€ Jumala oli hĂ€nelle sanonut. g‚»lś*g?„1 ‚{ Niin Abraham nosti silmĂ€nsĂ€, ja Ă€kkĂ€si oinaan takanansa, sarvista sekaantuneena tihkiÀÀn pensastoon. Niin Abraham meni, ja otti oinaan ja uhrasi polttouhriksi poikansa edestĂ€.I„0 ƒ HĂ€n sanoi: Ă€lĂ€ satuta kĂ€ttĂ€s poikaan, Ă€lĂ€ myös hĂ€nelle mitÀÀn tee: sillĂ€ nyt minĂ€ tiedĂ€n, ettĂ€ sinĂ€ pelkÀÀt Jumalaa, ja et ole sÀÀstĂ€nyt ainokaista poikaas minun tĂ€hteni.r„/ a Niin \Herran\ enkeli huusi hĂ€ntĂ€ taivaasta, sanoen: Abraham, Abraham. HĂ€n vastasi: tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen.L„.  Ja ojensi kĂ€tensĂ€, ja sivalsi veitsen, teurastaaksensa poikaansa.C„- ƒ Ja kuin he tulivat sille paikalle, josta Jumala oli hĂ€nelle sanonut, teki Abraham siihen alttarin, ja pani halvot; ja sitoi poikansa Isaakin, ja pani hĂ€nen alttarille halkoin pÀÀlle.{„, s Abraham vastasi: Jumala on edeskatsova itsellensĂ€ lampaan polttouhriksi, poikani. Ja he kĂ€vivĂ€t molemmat ynnĂ€. Ix/©ć`àI„8 ‚# Ja koska nĂ€mĂ€t olivat tapahtuneet, ilmoitettiin Abrahamille sanoen: katso, Milka on myös synnyttĂ€nyt poikia sinun veljelles Nahorille.}„7 w Sitte palasi Abraham palveliainsa tykö, ja he nousivat, ja ynnĂ€ matkustivat BerSabaan. Ja Abraham asui BerSabassa.„6  Ja sinun siemenessĂ€s pitÀÀ kaikki kansat maan pÀÀllĂ€ siunatuksi tuleman, ettĂ€s minun ÀÀnelleni kuuliainen olit.@„5 ‚} Niin minĂ€ suuresti siunaan sinun, ja runsaasti lisÀÀn sinun siemenes niinkuin taivaan tĂ€hdet, ja niinkuin sannan meren reunalla. Ja sinun siemenes on perivĂ€ vihollistensa portit.„4 ‚ Ja sanoi: MinĂ€ olen vannonut itse kauttani, sanoo \Herra\: ettĂ€s tĂ€mĂ€n teit, ja et sÀÀstĂ€nyt sinun ainoaa poikaas;F„3   Mutta \Herran\ enkeli huusi Abrahamia toistamiseen taivaasta.„2 ‚ Ja Abraham nimitti sen paikan, \Herra\ on edeskatsova: josta vielĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sanotaan, \Herran\ vuorella edeskatsotaan. OŹbû–(œL’O@„A  Niin vastasivat Hetin lapset Abrahamia, sanoen hĂ€nelle:6„@ ‚i MinĂ€ olen muukalainen ja kuitenkin asuvainen teidĂ€n tykönĂ€nne, antakaat minulle perintöhauta teidĂ€n tykönĂ€nne, haudatakseni minun kuolleeni, joka on minun edessĂ€ni.M„?  Sitte nousi hĂ€n kuolleensa tyköÀ; ja puhui Hetin lapsille sanoen:„> ‚  Ja Saara kuoli Arban kaupungissa, joka (on) Hebron Kanaanin maalla. Niin tuli Abraham murehtimaan Saaraa ja itkemÀÀn hĂ€ntĂ€.k„=  U Ja Saaran elinaika oli sata ja seitsemĂ€nkolmattakymmentĂ€ ajastaikaa: ne olivat Saaran ikĂ€vuodet.b„< A Mutta hĂ€nen jalkavaimonsa, Rehuma nimeltĂ€, synnytti Teban, Gahamin, Tehaksen ja Maakan.d„; E Mutta Betuel siitti Rebekan. NĂ€mĂ€t kahdeksan synnytti Milka Nahorille Abrahamin veljelle.G„:   Ja Kesedin ja Hasonin, ja Pildaksen ja Jedlaphen, ja Betuelin.Q„9  Esikoisensa Utsin, ja Butsin hĂ€nen veljensĂ€, ja Kemuelin Aramin isĂ€n. J)3=GQ[dnx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæđú",6@JS]gq{…™Ł­·ÁËŐßéóę$.8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìö      !   "  !#  "$  %  &  '  (      !   "  !#  "$  %  &  '  (  )  *  +  ,   -   .   /   0   1  2  3  4  5  6  7  8  9  :  ;  <  =  >  ?  @  A  B  C  D   E   F   G   H   I  J  K  L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X   Y   Z   [   \   ]  ^  _  `  a  b  c  d  e  f  g  h }'œń?}>„F ‚y SillĂ€ Ephron asui Hetin lasten seassa. Niin vastasi Ephron HetilĂ€inen Abrahamia, Hetin poikain kuullen, kaikkein sisĂ€lle ja ulos kĂ€yvĂ€isten hĂ€nen kaupunkinsa portista, sanoen:.„E ‚Y EttĂ€ hĂ€n antais minulle Makpelan luolan, joka hĂ€nellĂ€ on, vainionsa perĂ€llĂ€: tĂ€yden hinnan edestĂ€ antakaan sen minulle teidĂ€n keskellĂ€nne perintöhaudaksi.H„D ƒ  Ja hĂ€n puhui heille, sanoen: jos teidĂ€n mielenne on, ettĂ€ minĂ€ hautaan minun kuolleeni, joka minun edessĂ€ni on; niin kuulkaat minua, ja rukoilkaat minun edestĂ€ni Ephronia Zoarin poikaa.g„C K Niin Abraham nousi ja kumarsi itsensĂ€ maan kansan edessĂ€, (nimittĂ€in) Hetin lasten edessĂ€.U„B ƒ' Kuule meitĂ€, rakas herra: sinĂ€ olet Jumalan ruhtinas meidĂ€n seassamme, hautaa sinun kuollees meidĂ€n parhaisiin hautoihimme: ei yksikÀÀn meistĂ€ sinua kiellĂ€ hautaamasta kuolluttas hĂ€nen hautaansa. ,; [&”ö,F„M ƒ  Ja niin vahvistettiin Ephronin vainio, joka Makpelassa on Mamren kohdalla, sekĂ€ pelto ettĂ€ luola joka siinĂ€ on, ja kaikki puut siinĂ€ vainiossa, jotka ympĂ€ri kaikissa sen rajoissa ovat.„L ‚1 Abraham kuuli Ephronia, ja punnitsi hĂ€nelle rahan, jonka hĂ€n nimittĂ€nyt oli Hetin lasten kuullen: neljĂ€sataa sikliĂ€ hopiaa, kĂ€ypÀÀ rahaa.„K ‚ Minun herrani, kuule minua: maa maksaa neljĂ€sataa sikliĂ€ hopiaa; vaan mitĂ€ se on minun ja sinun vĂ€lillĂ€s? hautaa sinun kuollees.2„J c Ephron vastasi Abrahamia, sanoen hĂ€nelle:-„I ‚W Ja puhui Ephronille maan kansan kuullen, sanoen: jos sinĂ€ minua kuulet: minĂ€ annan rahan vainion edestĂ€, ota se minulta, ja minĂ€ hautaan minun kuolleeni siihen.,„H W Abraham kumarsi maan kansan edessĂ€.A„G ‚ Ei, minun herrani, vaan kuule minua; vainion minĂ€ annan sinulle, ja luolan, joka siinĂ€ on, annan minĂ€ sinulle: minun kansani lasten nĂ€hden annan minĂ€ sen sinulle; hautaa kuollees. WhÔațlÂWh„T M Vaan mene minun isĂ€ni maalle ja minun sukuni tykö; ja ota minun pojalleni Isaakille emĂ€ntĂ€.&„S ‚I Ja minĂ€ vannotan sinua \Herran\ taivaan ja maan Jumalan kautta; ettes ota emĂ€ntÀÀ minun pojalleni Kanaanealaisten tyttĂ€ristĂ€, joiden seassa minĂ€ asun.„R ‚ Niin sanoi Abraham vanhimmalle huoneensa palvelialle, joka kaikki hallitsi, mitĂ€ hĂ€nellĂ€ oli: laske nyt kĂ€tes minun kupeeni alle.`„Q  ? Ja Abraham oli vanha ja joutunut ijĂ€lliseksi: ja \Herra\ oli siunannut hĂ€nen kaikissa.p„P ] Niin vahvistettiin siis vainio ja luola, joka siinĂ€ oli, Abrahamille perintöhaudaksi, Hetin lapsilta.„O ‚ Ja sitte hautasi Abraham emĂ€ntĂ€nsĂ€ Saaran siihen luolaan, joka oli Makpelan vainiossa Mamren kohdalla; se on Hebron Kanaanin maalla:„N ‚% (Kaikki ne tulivat) Abrahamille omaisuudeksi Hetin lasten nĂ€hden: kaikkein (nĂ€hden), jotka sisĂ€llekĂ€vivĂ€t hĂ€nen kaupunkinsa portista. Á:Ü·"Á^„Y 9 Niin laski palvelia kĂ€tensĂ€ herransa Abrahamin kupeen alle; ja vannoi hĂ€nelle sen.„X ‚ Jos ei vaimo tahtoisi seurata sinua, niin sinĂ€ olet vapaa tĂ€stĂ€ minun valastani; ainoastansa Ă€lĂ€ vie minun poikaani sinne jĂ€lleen.‚!„W „? \Herra\ taivaan Jumala, joka minun otti isĂ€ni huoneesta ja syntymĂ€-maaltani, ja joka minun kanssani puhui, ja myös vannoi minulle, sanoen: sinun siemenelles minĂ€ annan tĂ€mĂ€n maan: hĂ€n lĂ€hettÀÀ enkelinsĂ€ sinun edellĂ€s, ettĂ€s ottaisit minun pojalleni emĂ€nnĂ€n sieltĂ€.[„V 3 Abraham sanoi hĂ€nelle: kavahda sinuas, ettes vie minun poikaani sinne jĂ€llensĂ€.B„U ƒ Ja palvelia sanoi: jos niin tapahtuis, ettei vaimo tahtoisi seurata minua tĂ€hĂ€n maahan: pitÀÀkö minun kumminkin viemĂ€n jĂ€llensĂ€ sinun poikas sille maalle, jostas lĂ€htenyt olet? NEšścN‚„^ „ Jos joku piika tulee, jolle minĂ€ sanon: kallista tĂ€nne vesiastias juodakseni, ja hĂ€n sanoo: juo, minĂ€ juotan myös sinun kamelis: ettĂ€ hĂ€n on se, jonkas olet edeskatsonut palvelialles Isaakille, ja siitĂ€ ymmĂ€rtĂ€isin tehnees laupiuden minun herrani kanssa.„] ‚ Katso, minĂ€ seison tĂ€ssĂ€ vesikaivon tykönĂ€: ja heidĂ€n tyttĂ€rensĂ€, jotka asuvat tĂ€ssĂ€ kaupungissa, tulevat vettĂ€ ammuntamaan.„\ ‚; Ja sanoi: \Herra\, minun herrani Abrahamin Jumala, anna minun kohdata tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ (herrani morsiamen); ja tee laupius minun herrani Abrahamin kanssa.'„[ ‚K Ja hĂ€n antoi kamelein laskea polvillensa ulkona kaupungista vesikaivon tykönĂ€; ehtoopuolella, jolla ajalla vaimovĂ€en tapa oli lĂ€hteĂ€ vettĂ€ ammuntamaan.7„Z ‚k Niin otti palvelia kymmenen kamelia herransa kameleista, ja lĂ€ksi matkaan, ja otti myötĂ€nsĂ€ kaikkinaisesta herransa tavarasta: ja vaelsi Mesopotamiaan Nahorin kaupunkiin. “C“-ź“„d ‚  Ja hĂ€n kaasi kohta veden astiastansa ruuheen, ja juoksi taas kaivolle ammuntamaan: ja ammunsi kaikille hĂ€nen kameleillensa. „c ‚ Ja kuin hĂ€n oli antanut hĂ€nen juoda, sanoi hĂ€n: minĂ€ myös ammunnan vettĂ€ kameleilles, niinkauvan ettĂ€ he kaikki saavat juoda.|„b u HĂ€n sanoi: juo minun herrani: ja hĂ€n kiiruusti laski alas vesiastiansa kĂ€tensĂ€ pÀÀlle, ja antoi hĂ€nen juoda.c„a C Niin palvelia juoksi hĂ€ntĂ€ vastaan, ja sanoi: annas minun juoda vĂ€hĂ€ vettĂ€ astiastas.,„` ‚U Ja piika oli sangen ihana nĂ€hdĂ€, ja vielĂ€ neitsy, ja ei yksikÀÀn mies ollut hĂ€neen ryhtynyt: hĂ€n meni alas kaivon tykö, ja tĂ€ytti astiansa, ja tuli ylös.9„_ ‚o Ja ennenkuin hĂ€n lakkasi puhumasta, katso, Rebekka tuli, joka syntynyt oli Betuelille, Milkan, Abrahamin veljen Nahorin emĂ€nnĂ€n pojalle. Ja hĂ€nellĂ€ vesiastiansa olallansa. 8q -ĂN8\„k ƒ5 Ja sanoi: kiitetty olkoon \Herra\, minun herrani Abrahamin Jumala, joka ei ottanut pois laupiuttansa ja totuuttansa minun herraltani: minua on \Herra\ johdattanut tĂ€llĂ€ tiellĂ€, minun herrani veljen huoneesen.3„j e Ja mies kumarsi maahan ja rukoili \Herraa\:r„i a Ja hĂ€n vielĂ€ sanoi hĂ€nelle: on myös olkia ja karjan ruokaa kyllĂ€ meillĂ€: ja myös siaa yötĂ€ olla.g„h K HĂ€n sanoi hĂ€nelle: minĂ€ olen Betuelin, Milkan pojan, tytĂ€r, jonka hĂ€n synnytti Nahorille.p„g ] Ja sanoi: kenenkĂ€s tytĂ€r olet? sanos minulle se: onko isĂ€s huoneessa siaa meidĂ€n yötĂ€ ollaksemme?M„f ƒ Ja koska kaikki kamelit olivat juoneet, antoi mies hĂ€nelle kulta-otsalehden, joka painoi puolen sikliĂ€: niin myös kaksi rannerengasta hĂ€nen kĂ€siinsĂ€, jotka painoivat kymmenen sikliĂ€ kultaa. „e ‚ Mutta mies ihmetteli hĂ€ntĂ€: ja oli ÀÀneti, ja tahtoi tietÀÀ, jos \Herra\ oli tehnyt hĂ€nen matkansa onnelliseksi, taikka ei. [ŽPdÜ"[2„r c" HĂ€n sanoi: minĂ€ olen Abrahamin palvelia.„q ‚! Sitte pantiin ruokaa hĂ€nen eteensĂ€: mutta hĂ€n sanoi: en minĂ€ syö ennenkuin minĂ€ olen puhunut minun asiani. He vastasivat: puhu.6„p ‚i Niin meni mies huoneesen, ja riisui kamelit: ja hĂ€n antoi olkia ja ruokaa kameleille, ja vettĂ€ pestĂ€ hĂ€nen jalkojansa, ja miesten jalkoja, jotka hĂ€nen kanssansa olivat.„o ‚ Ja sanoi: tule sisĂ€lle, sinĂ€ \Herran\ siunattu, mitĂ€s seisot ulkona? minĂ€ olen huoneen valmistanut, ja sian kameleille.h„n ƒM SillĂ€ koska hĂ€n nĂ€ki otsalehden ja rannerenkaat sisarensa kĂ€sissĂ€, ja kuuli sisarensa Rebekan puheet, sanovan: nĂ€in on mies puhunut minulle; tuli hĂ€n miehen tykö, ja katso, hĂ€n seisoi kamelein tykönĂ€ lĂ€hteellĂ€.a„m ? Oli myös Rebekalla veli, jonka nimi oli Laban: ja Laban juoksi miehen tykö lĂ€hteelle.I„l  Niin piika juoksi ja ilmoitti nĂ€mĂ€t asiat Ă€itinsĂ€ huoneessa. G>—ű‰+G`„x ƒ=( Niin hĂ€n sanoi minulle: \Herra\, jonka edessĂ€ minĂ€ vaellan, lĂ€hettÀÀ enkelinsĂ€ sinun kanssas, joka tekee sinun matkas onnelliseksi, ottamaan minun pojalleni emĂ€ntĂ€ minun suvustani ja minun isĂ€ni huoneesta.[„w 3' Mutta minĂ€ sanoin minun herralleni: taitais tapahtua, ettei vaimo seuraisi minua?l„v U& Vaan mene minun isĂ€ni huoneesen, ja minun sukuni tykö; ja ota (sieltĂ€) minun pojalleni emĂ€ntĂ€.„u ‚3% Ja minun herrani vannotti minua, sanoen: ei sinun pidĂ€ ottaman minun pojalleni emĂ€ntÀÀ Kanaanealaisten tyttĂ€ristĂ€, joiden maalla minĂ€ asun.#„t ‚C$ Niin myös Saara minun herrani emĂ€ntĂ€ on synnyttĂ€nyt minun herralleni pojan, vanhalla ijĂ€llĂ€nsĂ€: hĂ€nelle on hĂ€n antanut kaikki mitĂ€ hĂ€nellĂ€ on.>„s ‚y# Ja \Herra\ on runsaasti siunannut minun herrani, ja hĂ€n on suureksi tullut, ja on antanut hĂ€nelle lampaita ja karjaa, hopiaa ja kultaa, palvelioita ja piikoja, kameleja ja aaseja. ”i”e”M„} ƒ- En minĂ€ vielĂ€ pÀÀssyt puhumasta sydĂ€messĂ€ni, katso, niin Rebekka tuli, ja hĂ€nen vesiastiansa hĂ€nen olallansa, astui alas lĂ€hteelle ja ammunsi: ja minĂ€ sanoin hĂ€nelle: annas minun juoda.„| ‚+, Ja hĂ€n sanoo minulle: juo sinĂ€, minĂ€ ammunnan myös sinun kameleilles: se on se vaimo, jonka \Herra\ on edeskatsonut minun herrani pojalle.1„{ ‚_+ Katso, niin seison minĂ€ tĂ€ssĂ€ vesilĂ€hteen tykönĂ€: koska yksi piika tulee vettĂ€ ammuntamaan, ja minĂ€ sanon hĂ€nelle: annas minulle vĂ€hĂ€ vettĂ€ juoda astiastas:0„z ‚]* Niin tulin minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ lĂ€hteelle, ja sanoin: \Herra\, minun herrani Abrahamin Jumala, jos sinĂ€ olet tehnyt minun matkani onnelliseksi, jota minĂ€ nyt vaellan.„y ‚#) Silloin sinĂ€ tulet vapaaksi minun valastani, koskas tulet minun sukuni tykö: ja jos ei he anna sinulle, niin sinĂ€ olet vapaa valastani.  grœș … ‚)2 Niin vastasi Laban ja Betuel, ja sanoivat: tĂ€mĂ€ asia on tullut \Herralta\; sentĂ€hden emme taida sinua vastaan puhua, pahaa taikka hyvÀÀ.^… ƒ91 Ja nyt, jos te olette ne, jotka osotatte minun herralleni laupiuden ja totuuden, niin sanokaat minulle: ja jos ei, niin sanokaat myös minulle, ettĂ€ minĂ€ kÀÀntĂ€isin itseni oikialle taikka vasemmalle puolelle.R… ƒ!0 Ja kumarsin itseni maahan ja rukoilin \Herraa\: ja kiitin \Herraa\, minun herrani Abrahamin Jumalaa, joka minun oli johdattanut oikiaa tietĂ€, ottamaan hĂ€nen pojallensa minun herrani veljen tytĂ€rtĂ€.q„ ƒ_/ Ja minĂ€ kysyin hĂ€neltĂ€, ja sanoin: kenekĂ€ tytĂ€r sinĂ€ olet? hĂ€n vastasi: minĂ€ olen Betuelin tytĂ€r, Nahorin pojan, jonka Milka hĂ€nelle synnytti. Niin minĂ€ panin otsalehden hĂ€nen otsaansa, ja rannerenkaat hĂ€nen kĂ€siinsĂ€:„~ ‚'. Ja hĂ€n riensi ja laski vesiastian olaltansa alas, ja sanoi: juo, minĂ€ juotan myös kamelis. Niin minĂ€ join, ja hĂ€n juotti myös kamelit. .€~·'€.O…  9 Niin he sanoivat: kutsukaamme piika, ja kysykÀÀmme mitĂ€ hĂ€n sanoo.#… ‚C8 Niin sanoi hĂ€n heille: Ă€lkÀÀt viivyttĂ€kö minua: sillĂ€ \Herra\ on tehnyt minun matkani onnelliseksi: laskekaat minua menemÀÀn minun herrani tykö. … ‚7 Mutta hĂ€nen veljensĂ€ ja Ă€itinsĂ€ sanoivat: olkaan piika meidĂ€n tykönĂ€mme edes kymmenenkin pĂ€ivÀÀ: sitte sinĂ€ saat mennĂ€.C… ƒ6 Niin he söivĂ€t ja joivat, hĂ€n ja miehet, jotka hĂ€nen kanssansa olivat, ja siellĂ€ pitivĂ€t yötĂ€: ja he nousivat aamulla varhain: ja hĂ€n sanoi: pÀÀstĂ€kÀÀt minua herrani tykö.… ‚55 Ja palvelia toi hopia- ja kultakalut, ja vaatteet, ja antoi Rebekalle: vaan hĂ€nen veljellensĂ€ ja Ă€idillensĂ€ antoi hĂ€n (muita) kalleita kaluja._… ;4 Ja koska Abrahamin palvelia kuuli heidĂ€n sanansa; kumarsi hĂ€n maahan \Herran\ eteen.}… w3 SiinĂ€ on Rebekka edessĂ€s, ota hĂ€ntĂ€ ja mene, ja olkaan sinun herras pojan emĂ€ntĂ€, niinkuin \Herra\ on sanonut. J'1;EOYcmw‹•Ÿ©łœÇŃÛćïù !+5?IS]gq{…™Ł­·ÁÊÔȚèòü$.8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìö§±șÄÎŰâìö  j  k  l  m  n  o   p  !q  "r  #  j  k  l  m  n  o   p  !q  "r  #s  $t  %u  &v  'w  (x  )y  *z  +{  ,|  -}  .~  /  0€  1  2‚  3ƒ  4„  5…  6†  7‡  8ˆ  9‰  :Š  ;‹  <Œ  =  >Ž  ?  @  A‘  B’  C“  ”  •  –  —  ˜  ™  š  ›   œ      ž   Ÿ      Ą  ą  Ł  €  „  Š  §  š  ©  Ș  «  Ź  ­  ź  Ż  °  ±  Č   ł H‰ńDŻ.ŻHd… E@ Ja Rebekka nosti silmĂ€nsĂ€ ja nĂ€ki Isaakin: ja pudotti itsensĂ€ maahan kamelin pÀÀltĂ€:|… u? Ja oli lĂ€htenyt rukoilemaan kedolle ehtoopuolella: ja nosti silmĂ€nsĂ€, ja nĂ€ki, ja katso, kamelit lĂ€hestyivĂ€t.~… y> Mutta Isaak palasi siltĂ€ kaivolta, joka kutsuttiin sen elĂ€vĂ€n, joka minun nĂ€kee: sillĂ€ hĂ€n asui etelĂ€n maalla.…  ‚= Niin Rebekka nousi piikoinensa, ja istuivat kamelein pÀÀlle, ja seurasivat sitĂ€ miestĂ€. Ja palvelia otti Rebekan, ja meni matkaansa.)…  ‚O< Ja he siunasivat Rebekkaa ja sanoivat hĂ€nelle: sinĂ€ olet meidĂ€n sisaremme, lisÀÀnny tuhannen tuhanteen; ja sinun siemenes omistakoon vihamiestensĂ€ portit.…  ‚%; Niin he laskivat sisarensa Rebekan menemÀÀn, ja hĂ€nen imettĂ€jĂ€nsĂ€, Abrahamin palvelian kanssa; ja ne jotka hĂ€nen seurassansa olivat.t…  e: Ja he kutsuivat Rebekan, ja sanoivat hĂ€nelle: tahdotkos mennĂ€ tĂ€mĂ€n miehen kanssa? hĂ€n vastasi: menen. ŸSd+ÎjÿŸ>… { Ja Abraham antoi kaikki mitĂ€ hĂ€nellĂ€ oli Iisakille.h… M Midianin lapset olivat: Epha, Epher, Hanok, Abida, ja Eldaa: nĂ€mĂ€t kaikki ovat Keturan pojat.a… ? Mutta Joksan siitti Seban ja Dedanin. Dedanin lapset olivat: Asserim, Letusin ja Luumim.Z… 1 HĂ€n synnytti hĂ€nelle Simran ja Joksan, ja Medan ja Midian, ja Jesbakin ja Suan.6…  m Ja Abraham taas otti emĂ€nnĂ€n nimeltĂ€ Ketura.… ‚/C Ja Isaak vei hĂ€nen Ă€itinsĂ€ Saaran majaan: ja otti Rebekan emĂ€nnĂ€ksensĂ€, ja rakasti hĂ€ntĂ€: ja niin Isaak lohdutettiin Ă€itinsĂ€ jĂ€lkeen.O… B Ja palvelia jutteli Isaakille kaiken asian, kuin hĂ€n oli toimittanut.)… ‚OA Ja sanoi palvelialle: mikĂ€ mies tĂ€mĂ€ on, joka kedolla kĂ€y meitĂ€ vastaan? palvelia vastasi: se on minun herrani: niin hĂ€n otti vaatteen ja peitti itsensĂ€. 6AŰL»=Ș6q… _ Mutta nĂ€mĂ€t ovat Ismaelin Abrahamin pojan sukukunnat, jonka Hagar EgyptilĂ€inen Saaran piika synnytti.… ‚ Ja Abrahamin kuoleman jĂ€lkeen siunasi Jumala hĂ€nen poikansa Isaakin: Ja Isaak asui sen elĂ€vĂ€n, joka minun nĂ€kee, kaivon tykönĂ€.{… s Sille kedolle, jonka Abraham oli ostanut Hetin lapsilta: siihen on Abraham haudattu, ja Saara hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€. … ‚ Ja hĂ€nen poikansa Isaak ja Ismael hautasivat hĂ€nen Makpelan luolaan: Ephronin HetilĂ€isen Zoarin pojan vainiossa, Mamren kohdalle:… ‚  Ja hĂ€n tuli riutuneeksi, ja kuoli levollisessa ijĂ€ssĂ€, vanhana ja elĂ€mĂ€stĂ€ kyllĂ€nsĂ€ saanut: ja koottiin kansansa tykö.f… I Ja tĂ€mĂ€ on Abrahamin elinaika, kuin hĂ€n eli: sata ja viisikahdeksattakymmentĂ€ ajastaikaa.;… ‚s Mutta niille lapsille, jotka jalkavaimoista olivat, antoi hĂ€n lahjoja, ja lĂ€hetti heidĂ€t pois poikansa Isaakin tyköÀ, vielĂ€ elĂ€issĂ€nsĂ€, idĂ€n puoleen, itĂ€iselle maalle. (jMxȚ4Ę(1…' ‚_ Ja Isaak oli neljĂ€nkymmenen ajastaikainen, koska hĂ€n otti Rebekan Betuelin Syrialaisen tyttĂ€ren Mesopotamiasta, Labanin syrialaisen sisaren, itsellensĂ€ emĂ€nnĂ€ksi.T…& % Ja nĂ€mĂ€t ovat Isaakin Abrahamin pojan sukukunnat: Abraham siitti Isaakin.&…% ‚I Mutta he asuivat Hevilasta hamaan Surriin asti, joka on Egyptin kohdalla Assyriaan mentĂ€issĂ€. Kaikkein hĂ€nen veljeinsĂ€ kohdalle lankesi (hĂ€nen arpansa).…$ ‚) Ja tĂ€mĂ€ on Ismaelin ikĂ€: sata ja seitsemĂ€nneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa: ja hĂ€n tuli riutuneeksi, ja kuoli, ja koottiin kansansa tykö."…# ‚A NĂ€mĂ€t ovat Ismaelin lapset, ja nĂ€mĂ€t heidĂ€n nimensĂ€, heidĂ€n kylissĂ€nsĂ€ ja kaupungeissansa: kaksitoistakymmentĂ€ ruhtinasta heidĂ€n kansoissansa.,…" W Hadar, Tema, Jetur, Naphis ja Kedma.…! 3 Misma, Duma, Masa,…  ‚! Ja nĂ€mĂ€ ovat Ismaelin poikain nimet, heidĂ€n nimeinsĂ€ ja sukukuntainsa jĂ€lkeen: Ismaelin esikoinen oli Nebaot, Kedar, Abdeel, Mibsam, NZ„ç“ND…- ƒ SenjĂ€lkeen tuli ulos hĂ€nen veljensĂ€, joka piti kĂ€dellĂ€nsĂ€ Esaun kantapÀÀstĂ€, ja se kutsuivat hĂ€nen nimensĂ€ Jakob. Kuudenkymmenen ajastaikainen oli Isaak heidĂ€n syntyissĂ€nsĂ€.z…, q EnsimĂ€inen joka tuli ulos, oli ruskia ja karvainen niinkuin vaate: sentĂ€hden kutsuivat he hĂ€nen nimensĂ€ Esau.Q…+  Koska aika tuli synnyttÀÀ; katso, kaksoiset olivat hĂ€nen kohdussansa.:…* ‚q Ja \Herra\ sanoi hĂ€nelle: kaksi kansaa ovat sinun kohdussas, ja kahtalainen vĂ€ki erkanee sinun ruumiistas: mutta toinen kansa voittaa toisen, ja suurempi palvelee vĂ€hempÀÀ.1…) ‚_ Ja lapset sysĂ€sivĂ€t toinen toistansa hĂ€nen kohdussansa. Niin hĂ€n sanoi: jos nĂ€in piti kĂ€ymĂ€n, miksi minĂ€ olen (raskaaksi tullut?) ja meni kysymÀÀn \Herralta\."…( ‚A Ja Isaak rukoili \Herraa\ emĂ€ntĂ€nsĂ€ edestĂ€; sillĂ€ hĂ€n oli hedelmĂ€töin, ja \Herra\ kuuli hĂ€ntĂ€: niin Rebekka hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ tuli raskaaksi. LxüŁčbìL…5 ‚5" Niin Jakob antoi Esaulle leivĂ€n, ja sen ruskian herneherkun, ja hĂ€n söi ja joi, ja nousi ja meni pois. Ja niin Esau katsoi esikoisuutensa ylön.s…4 c! Ja Jakob sanoi: niin vanno minulle tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€: ja hĂ€n vannoi hĂ€nelle, ja myi Jakobille esikoisuutensa.T…3 % Esau vastasi: katso, minĂ€ kuolen kuitenkin; mitĂ€ minun esikoisuudesta on?H…2   Mutta Jakob sanoi: myy minulle tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sinun esikoisuutes.…1 ‚3 Ja Esau sanoi Jakobille: anna minun syödĂ€ tĂ€stĂ€ ruskiasta herkusta: sillĂ€ minĂ€ olen vĂ€syksissĂ€. SentĂ€hden kutsutaan hĂ€nen nimensĂ€ Edom.V…0 ) Koska Jakob oli keittĂ€nyt herkun, tuli Esau metsĂ€stĂ€, ja oli vĂ€syksissĂ€.y…/ o Ja Isaak rakasti Esauta; sillĂ€ hĂ€n söi mielellĂ€nsĂ€ hĂ€nen metsĂ€saalistansa. Mutta Rebekka rakasti Jakobia.…. ‚ Ja poikaiset kasvoivat, ja Esau tuli jaloksi metsĂ€- ja peltomieheksi. Mutta Jakob oli yksivakainen mies, ja asui majoissa. œcæű5Áœ"…; C Niin Isaak asui Gerarissa.q…: _ SillĂ€ Abraham oli kuuliainen minun ÀÀnelleni, ja piti minun oikeuteni, kĂ€skyni, sÀÀtyni ja lakini.?…9 ‚{ Ja enennĂ€n sinun siemenes niinkuin taivaan tĂ€hdet: ja annan sinun siemenelles kaikki nĂ€mĂ€t maat: Ja sinun siemenes kautta pitÀÀ kaikki kansat maan pÀÀllĂ€ siunatuksi tuleman:j…8 ƒQ Ole muukalainen tĂ€llĂ€ maalla, ja minĂ€ olen sinun kanssas, ja siunaan sinua: sillĂ€ sinulle ja sinun siemenelles minĂ€ annan kaikki nĂ€mĂ€t maat, ja vahvistan sen valan, jonka minĂ€ Abrahamille sinun isĂ€lles vannonut olen.z…7 q Niin \Herra\ ilmestyi hĂ€nelle, ja sanoi: Ă€lĂ€ mene Egyptiin, vaan asu sillĂ€ maalla, jonka minĂ€ sanon sinulle.…6  ‚1 Niin kallis aika tuli maalle sen entisen jĂ€lkeen, joka oli Abrahamin ajalla: ja Isaak meni Abimelekin Philistealaisten kuninkaan tykö Gerariin. źțWxźF…? ƒ  Abimelek sanoi: miksis tĂ€mĂ€n meille teit? olis pikaisesti tapahtunut, ettĂ€ joku kansasta olis maannut sinun emĂ€ntĂ€s kanssa, ja niin sinĂ€ olisit saattanut meidĂ€n pÀÀllemme rikoksen.[…> ƒ3 Niin kutsui Abimelek Isaakin, ja sanoi: katso, totisesti hĂ€n on sinun emĂ€ntĂ€s: miksis olet sanonut: hĂ€n on minun sisareni? Ja Isaak sanoi hĂ€nelle: minĂ€ ajattelin, etten minĂ€ tapettaisi hĂ€nen tĂ€htensĂ€.#…= ‚C Ja tapahtui, koska hĂ€n siellĂ€ kappaleen aikaa viipyi, katsoi Abimelek Philistealaisten kuningas akkunasta, ja nĂ€ki Isaakin hyvĂ€ilevĂ€n emĂ€ntÀÀnsĂ€.~…< ƒy Ja koska sen maan kansa kysyi hĂ€nen emĂ€nnĂ€stĂ€nsĂ€, sanoi hĂ€n: hĂ€n on minun sisareni; sillĂ€ hĂ€n pelkĂ€si sanoa: hĂ€n on minun emĂ€ntĂ€ni (ajatellen), ettei he joskus löisi minua kuoliaksi Rebekan tĂ€hden: sillĂ€ hĂ€n oli ihana kasvoilta. …aô‚öZʅU…F ' Niin Isaak lĂ€ksi sieltĂ€: ja teki majansa Gerarin laaksoon, ja asui siinĂ€.z…E q Ja Abimelek sanoi Isaakille: mene pois meidĂ€n tyköÀmme: sillĂ€ sinĂ€ olet tullut paljo vĂ€kevĂ€mmĂ€ksi meitĂ€.…D ‚- Ja he tukitsivat kaikki kaivot, jotka hĂ€nen isĂ€nsĂ€ palveliat olivat kaivaneet, hĂ€nen isĂ€nsĂ€ Abrahamin aikana, ja tĂ€yttivĂ€t ne mullalla.…C ‚  Ja hĂ€nellĂ€ oli paljo tavaraa lampaissa ja karjassa, oli myös paljo perhettĂ€: sentĂ€hden Philistealaiset kadehtivat hĂ€ntĂ€.o…B [ Ja mies tuli voimalliseksi: ja menestyi sangen suuresti siihen asti, ettĂ€ hĂ€n juuri suureksi joutui.j…A Q Ja Isaak kylvi sillĂ€ maalla, ja sai sinĂ€ vuonna satakertaisesti: sillĂ€ \Herra\ siunasi hĂ€nen.…@ ‚3 Niin Abimelek antoi kĂ€skyn kaikelle kansalle, sanoen: joka ryhtyy tĂ€hĂ€n mieheen, tahi hĂ€nen emĂ€ntÀÀnsĂ€, hĂ€nen pitÀÀ totisesti kuoleman. WùÖg|W"…L C Sitte meni hĂ€n BerSabaan.g…K ƒK Niin hĂ€n siirsi itsensĂ€ sieltĂ€, ja kaivoi toisen kaivon, josta ei he riidelleet. Sen tĂ€hden nimitti hĂ€n sen Rehobot, ja sanoi: nyt \Herra\ on antanut meille laviamman sian, ja on antanut meidĂ€n kasvaa maan pÀÀllĂ€.l…J U Niin kaivoivat he myös toisen kaivon, ja he riitelivĂ€t myös siitĂ€: niin hĂ€n nimitti sen Sitna.6…I ‚i Mutta Gerarin paimenet riitelivĂ€t Isaakin paimenten kanssa, ja sanoivat: tĂ€mĂ€ on meidĂ€n vetemme. Niin hĂ€n kutsui sen kaivon Esek, ettĂ€ he riitelivĂ€t hĂ€nen kanssansa.f…H I Niin kaivoivat myös Isaakin palveliat siihen laaksoon: ja löysivĂ€t sieltĂ€ luontolĂ€hteen.‚…G „ Ja Isaak antoi jĂ€llensĂ€ kaivaa ne vesikaivot, jotka he olivat kaivaneet hĂ€nen isĂ€nsĂ€ Abrahamin aikana, ja jotka Philistealaiset Abrahamin kuoleman jĂ€lkeen olivat tukinneet: ja nimitti ne niillĂ€ nimillĂ€, joilla hĂ€nen isĂ€nsĂ€ ne kutsunut oli. ”{śo”W…Q ƒ+ He sanoivat: me nĂ€imme ilmeissĂ€nsĂ€, ettĂ€ \Herra\ on sinun kanssas, sentĂ€hden me sanoimme: olkoon nyt vala meidĂ€n molempain vaiheellamme, meidĂ€n ja sinun vĂ€lillĂ€s, ja me teemme liiton sinun kanssas.…P ‚ Mutta Isaak sanoi heille: miksi te tulitte minun tyköni: ja te vainositte minua, ja ajoitte minun pois teidĂ€n tyköÀnne.…O } Niin Abimelek meni hĂ€nen tykönsĂ€ Gerarista: ja Ahusat hĂ€nen ystĂ€vĂ€nsĂ€, ja Phikol hĂ€nen sotajoukkonsa pÀÀmies.…N ‚ Ja hĂ€n rakensi siinĂ€ alttarin, ja saarnasi \Herran\ nimestĂ€, ja teki siihen majansa: ja hĂ€nen palveliansa kaivoivat siihen kaivon.n…M ƒY Niin \Herra\ ilmestyi hĂ€nelle sinĂ€ yönĂ€ ja sanoi: minĂ€ olen sinun isĂ€s Abrahamin Jumala: Ă€lĂ€ pelkÀÀ, sillĂ€ minĂ€ olen kanssas, ja siunaan sinun, ja annan lisÀÀntyĂ€ sinun siemenes, minun palveliani Abrahamin tĂ€hden. J(1;EOYcmw‹•Ÿ©łœÇŃÛćïù !+5?IS]gq{…Ž˜ąŹ¶ÀÊÔȚèòü$.8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìö§±»ĆÏÙăíö  "”  ¶  ·  ž  č  ș  »  Œ  œ   Ÿ  "”  ¶  ·  ž  č  ș  »  Œ  œ   Ÿ   ż   À   Á     Ă  Ä  Ć  Æ  Ç  È  É  Ê  Ë  Ì  Í  Î  Ï  Đ  Ń  Ò  Ó  Ô   Ő  !Ö  "Ś  #Ű  Ù  Ú  Û  Ü  Ę  Ț  ß  à   á   â   ă   ä   ć  æ  ç  è  é  ê  ë  ì  í  î  ï  đ  ń  ò  ó  ô  ő  ö  ś   ű  !ù  "ú  #û  $ü  %ę  &ț HÙ>˜+ˆH=…X y# Jotka olivat Isaakille ja Rebekalle mielikarvaudeksi.…W ‚;" Koska Esau oli neljĂ€nkymmenen ajastaikainen, otti hĂ€n Juditin HetilĂ€isen Berin tyttĂ€ren emĂ€nnĂ€ksensĂ€: Ja Basmatin HetilĂ€isen Elonin tyttĂ€ren:j…V Q! Ja hĂ€n kutsui hĂ€nen Saba: siltĂ€ nimitetÀÀn kaupunki BerSaba, hamaan tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti."…U ‚A SinĂ€ samana pĂ€ivĂ€nĂ€ tulivat Isaakin palveliat, ja ilmoittivat hĂ€nelle kaivosta, jonka he kaivaneet olivat, ja sanoivat hĂ€nelle: me löysimme veden.…T ‚+ Ja nousivat aamulla varhain, ja vannoivat toinen toisellensa, ja Isaak laski heidĂ€t menemÀÀn, ja menivĂ€t pois hĂ€nen tyköÀnsĂ€ rauhassa.@…S  Ja hĂ€n valmisti heille pidon, ja he söivĂ€t ja joivat.`…R ƒ= Ettes tekisi meille mitÀÀn vahinkoa, niinkuin emme mekÀÀn ole sinuun ryhtyneet, ja niinkuin emme myös tehneet sinulle muuta kuin hyvÀÀ, ja laskimme sinun rauhassa menemÀÀn. SinĂ€ olet nyt \Herran\ siunattu. $"ĂZÁ1Č$ …_ ‚ Tuo minulle metsĂ€notus, ja tee minulle himoruokaa syödĂ€kseni; ettĂ€ siunaisin sinua \Herran\ edessĂ€, ennen kuin minĂ€ kuolen.|…^ u Niin puhui Rebekka pojallensa Jakobille, sanoen: katso, minĂ€ kuulin isĂ€s puhuvan veljes Esaun kanssa, ja sanovan: …] ‚ Mutta Rebekka kuuli Isaakin nĂ€itĂ€ puhuvan poikansa Esaun kanssa. Ja Esau meni metsÀÀn, pyytĂ€mÀÀn metsĂ€notusta, tuodaksensa.…\ ‚' Ja tee minulle himoruokaa, senkaltaista jota minĂ€ rakastan, ja tuo syödĂ€kseni: ettĂ€ minun sieluni siunais sinua, ennenkuin minĂ€ kuolen.f…[ I Ota siis nyt sinun kalus, viines ja joutses; ja mene kedolle, ja pyydĂ€ minulle metsĂ€n-otus.\…Z 5 Ja hĂ€n sanoi: katso, minĂ€ olen vanhennut: enkĂ€ tiedĂ€ minun kuolemanpĂ€ivÀÀni.Z…Y  ƒ3 Ja tapahtui, koska Isaak tuli vanhaksi, ja hĂ€nen silmĂ€nsĂ€ pimiĂ€ksi, ettei hĂ€n nĂ€hnyt, niin kutsui hĂ€n Esaun vanhemman poikansa, ja sanoi hĂ€nelle: minun poikani: hĂ€n vastasi hĂ€ntĂ€: tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen. Ą±,ĆVÎĄy…f o Niin hĂ€n meni ja otti ja toi Ă€idillensĂ€; ja hĂ€nen Ă€itinsĂ€ valmisti himoruan, jota hĂ€nen isĂ€nsĂ€ rakasti.-…e ‚W Niin hĂ€nen Ă€itinsĂ€ sanoi hĂ€nelle: sinun kiroukses tulkoon minun pÀÀlleni, minun poikani: ainoastansa ole minun ÀÀnelleni kuuliainen, mene ja tuo se minulle.…d ‚ MitĂ€maks, isĂ€ni sivelee minua, ja luulee minun hĂ€ntĂ€ pettĂ€vĂ€n: ja minĂ€ saatan pÀÀlleni kirouksen, ja en siunausta.l…c U Niin Jakob sanoi Ă€idillensĂ€ Rebekalle: katso, veljeni Esau on karvainen, mutta minĂ€ olen paljas.d…b E Ja vie se isĂ€lles hĂ€nen syödĂ€ksensĂ€; ettĂ€ hĂ€n siunais sinua, ennen kuin hĂ€n kuolee.…a  Mene laumaan, ota sieltĂ€ minulle kaksi hyvÀÀ vohlaa; tehdĂ€kseni isĂ€lles niistĂ€ himoruokaa, niinkuin hĂ€n rakastaa.L…`  Niin kuule nyt poikani minun ÀÀneni, mitĂ€ minĂ€ sinulle kĂ€sken. K` š+cĂKu…m g Niin sanoi Isaak Jakobille: tules tĂ€nne minun poikani sivellĂ€kseni: jos olet minun poikani Esau taikka et.…l ‚5 Mutta Isaak sanoi pojallensa: minun poikani, kuinkas olet niin nopiasti löytĂ€nyt? ja hĂ€n vastasi: \Herra\ sinun Jumalas antoi minun sen kohdata.D…k ƒ Jakob sanoi isĂ€llensĂ€: minĂ€ olen Esau sinun esikoises; minĂ€ olen niin tehnyt kuin sinĂ€ minulle kĂ€skit: nouse siis, istu, ja syö minun saalistani, ettĂ€ sinun sielus siunaisi minua.z…j q Ja hĂ€n tuli isĂ€nsĂ€ tykö, ja sanoi: minun isĂ€ni. HĂ€n vastasi: tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen. Kukas olet, minun poikani.^…i 9 Ja antoi sen himoruan ja leivĂ€n, kun hĂ€n valmistanut oli, poikansa Jakobin kĂ€teen.T…h % Vaan vohlain nahat kÀÀri hĂ€n hĂ€nen kĂ€siinsĂ€, ja paljaaseen kaulaansa.…g ‚5 Ja Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka huoneessa hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ olivat: ja puetti nuoremman poikansa Jakobin niihin. &hۍĆ]&g…t K Jumala antakoon sinulle taivaan kasteesta, ja maan lihavuudesta; yltĂ€kyllĂ€ jyviĂ€ ja viinaa.I…s ƒ Ja hĂ€n astui liki, ja suuta antoi hĂ€nen. Niin hĂ€n tunsi hĂ€nen vaatteensa hajun, ja siunasi hĂ€ntĂ€, ja sanoi: katso, minun poikani haju, on niinkuin kedon haju, jonka \Herra\ siunannut on.e…r G Ja Isaak hĂ€nen isĂ€nsĂ€ sanoi hĂ€nelle: tules nyt liki, minun poikani, ja anna minun suuta.D…q ƒ Niin hĂ€n sanoi: tuo siis tĂ€nne syödĂ€kseni minun poikani saalista, ettĂ€ minun sieluni siunaisi sinua: niin hĂ€n toi sen hĂ€nelle, ja hĂ€n söi, toi myös hĂ€nelle viinaa, ja hĂ€n joi.K…p  Ja sanoi hĂ€nelle: oletkos minun poikani Esau? hĂ€n vastasi: olen. …o ‚ Ja ei tuntenut hĂ€ntĂ€: sillĂ€ hĂ€nen kĂ€tensĂ€ olivat niinkuin Esaun veljensĂ€ kĂ€det, karvaiset: ja niin hĂ€n siunasi hĂ€ntĂ€.…n ‚% Niin Jakob astui isĂ€ntĂ€ Isaakin tykö: ja kuin hĂ€n siveli hĂ€ntĂ€, sanoi hĂ€n: ÀÀni on Jakobin ÀÀni, mutta kĂ€det ovat Esaun kĂ€det. Fgž:Fp…y ƒ]! Niin Isaak vapisi hĂ€mmĂ€styksestĂ€ sangen kovin, ja sanoi: kuka? kussasta siis se metsĂ€mies on, joka minulle sen toi? ja minĂ€ söin kaikista, ennen kuin sinĂ€ tulit ja minĂ€ siunasin hĂ€nen: hĂ€nen pitÀÀ myös siunatun oleman.{…x s Niin vastasi Isaak hĂ€nen isĂ€nsĂ€ hĂ€ntĂ€: kukas olet? hĂ€n sanoi: minĂ€ olen sinun poikas, sinun esikoises Esau.+…w ‚S Ja hĂ€n myös valmisti himoruan, ja vei isĂ€llensĂ€, ja sanoi hĂ€nelle: nouskaan minun isĂ€ni, ja syökÀÀn poikansa saalista, ettĂ€ sinun sielus siunaisi minua..…v ‚Y Koska Isaak oli pÀÀttĂ€nyt siunauksensa Jakobille, ja Jakob siitĂ€ siihen oli lĂ€htenyt isĂ€nsĂ€ Isaakin tyköÀ; niin Esau hĂ€nen veljensĂ€ tuli pyydyksiltĂ€nsĂ€.c…u ƒC Kansat palvelkoon sinua, ja sukukunnat kumartakoon sinua. Ole sinun veljeis herra, ja sinun Ă€itis lapset langetkoon sinun jalkais juureen: kirottu olkoon se, joka sinua kiroo, ja siunattu olkoon se, joka sinua siunaa. GăŐÁ%…~ ‚G& Ja Esau sanoi isĂ€llensĂ€: yksiköstĂ€ siunaus sinulla vaivoin onkin, minun isĂ€ni? siunaa myös minuakin, minun isĂ€ni: ja Esau korotti ÀÀnensĂ€ ja itki.‚…} „% Niin vastasi Isaak, ja sanoi Esaulle: Katso, minĂ€ olen asettanut hĂ€nen sinun herrakses, ja kaikki hĂ€nen veljensĂ€ olen minĂ€ hĂ€nelle palveliaksi pannut, jyvillĂ€ ja viinalla olen minĂ€ hĂ€nen varustanut: mitĂ€stĂ€ minĂ€ siis nyt sinulle teen, minun poikani?‚ …| „$ Niin hĂ€n sanoi: eiköstĂ€ hĂ€n myös oikein kutsuta Jakob? sillĂ€ hĂ€n jo kahdesti minun on polkenut, minun esikoisuuteni hĂ€n sai, ja katso, nyt hĂ€n vei pois minun siunaukseni minulta: ja hĂ€n sanoi: etkös yhtĂ€kÀÀn siunausta minun varakseni pitĂ€nyt?a…{ ?# Niin hĂ€n sanoi: sinun veljes on tullut kavaluudella, ja vienyt pois siunauksen sinulta.5…z ‚g" Koska Esau kuuli isĂ€nsĂ€ puheen, huusi hĂ€n suurella ÀÀnellĂ€, ja hĂ€nen mielensĂ€ tuli sangen karvaaksi: ja hĂ€n sanoi isĂ€llensĂ€: siunaa myös minuakin, minun isĂ€ni. [ȘÙùrZ† 1, Ja ole hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ kappale aikaa: siihenasti ettĂ€ veljes kiukku asettuu.† ‚+ Nyt, minun poikani, ole minun ÀÀnelleni kuuliainen: valmista sinus ja pakene kohta minun veljeni Labanin tykö Haraniin.\† ƒ5* Mutta Rebekalle ilmoitettiin Esaun hĂ€nen vanhemman poikansa sanat: joka lĂ€hetti ja kutsui Jakobin nuoremman poikansa, ja sanoi hĂ€nelle: katso, veljes Esau lohduttaa itsiĂ€nsĂ€ siitĂ€, ettĂ€ hĂ€n sinun tappaa.M† ƒ) Ja Esau vihastui Jakobin pÀÀlle siunauksen tĂ€hden, jolla hĂ€nen isĂ€nsĂ€ hĂ€nen siunannut oli; ja sanoi sydĂ€messĂ€nsĂ€: minun isĂ€ni murhepĂ€ivĂ€t lĂ€hestyvĂ€t: ja minĂ€ tapan veljeni Jakobin.-† ‚W( Sinun miekallas pitÀÀ sinun elĂ€ttĂ€mĂ€n itses, ja palveleman sinun veljeĂ€s. Ja tapahtuu, ettĂ€ sinĂ€ myös tulet herraksi, ja sĂ€rjet hĂ€nen ikeensĂ€ niskastas.!… ‚?' Niin vastasi Isaak, hĂ€nen isĂ€nsĂ€, ja sanoi hĂ€nelle: Katso, lihava asuinsia pitÀÀ sinulla oleman maan pÀÀllĂ€, ja kastetta taivaasta ylhÀÀltĂ€. y8°y†  ‚- Ja Jumala kaikkivaltias siunatkoon sinua, ja tehköön sinun hedelmĂ€lliseksi ja enĂ€tköön sinun, ettĂ€s tulisit (suureksi) kansain joukoksi.† ‚+ Vaan valmista ja mene Mesopotamiaan, Betuelin sinun Ă€itis isĂ€n huoneesen: ja ota sinulles sieltĂ€ emĂ€ntĂ€, Labanin sinun enos tyttĂ€ristĂ€.†  ‚ Niin Isaak kutsui poikansa Jakobin ja siunasi hĂ€ntĂ€, kĂ€ski ja sanoi hĂ€nelle: Ă€lĂ€ ota emĂ€ntÀÀ Kanaanin tyttĂ€ristĂ€.Y† ƒ/. Ja Rebekka sanoi Isaakille: minĂ€ suutun minun elĂ€mÀÀni, Hetin tytĂ€rten tĂ€hden: jos Jakob ottaa vaimon Hetin tyttĂ€ristĂ€, jotka ovat niinkuin tĂ€mĂ€n maan tyttĂ€ret, mitĂ€ minun sitte auttaa elĂ€mÀÀn?g† ƒK- Ja siihenasti ettĂ€ hĂ€nen vihansa lakkaa sinusta, ja hĂ€n unhottaa mitĂ€s hĂ€ntĂ€ vastaan tehnyt olet. Niin minĂ€ lĂ€hetĂ€n ja tuotan sinun sieltĂ€. Miksi teidĂ€n molempain pitĂ€is yhtenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ minulta tuleman pois? BEą0ÓB † ‚ Meni Esau Ismaelin tykö: ja otti Mahalatin Ismaelin Abrahamin pojan tyttĂ€ren, Nabojotin sisaren, emĂ€nnĂ€ksensĂ€, paitsi entisiĂ€.Z† 1 Esau nĂ€ki myös, ettei Isaak hĂ€nen isĂ€nsĂ€ voinut nĂ€hdĂ€ Kanaanin tyttĂ€riĂ€;Z†  1 Ja ettĂ€ Jakob oli isĂ€llensĂ€ ja Ă€idillensĂ€ kuuliainen; ja meni Mesopotamiaan.‚†  „ Koska Esau nĂ€ki, ettĂ€ Isaak oli siunannut Jakobin, ja lĂ€hettĂ€nyt hĂ€nen Mesopotamiaan ottamaan sieltĂ€ itsellensĂ€ emĂ€ntÀÀ: ja ettĂ€ hĂ€n, sittekuin hĂ€n hĂ€nen siunannut oli, kĂ€ski hĂ€ntĂ€ ja sanoi: ei sinun pidĂ€ ottaman emĂ€ntÀÀ Kanaanin tyttĂ€ristĂ€.†  ‚; Niin lĂ€hetti Isaak Jakobin tyköÀnsĂ€ menemÀÀn Mesopotamiaan, Labanin, Betuelin Syrialaisen pojan tykö, Rebekan, Jakobin ja Esaun Ă€idin, veljen.7†  ‚k Antakoon myös sinulle Abrahamin siunauksen, sinulle ja sinun siemenelles sinun kanssas: periĂ€kses sitĂ€ maata, jossas muukalainen olet, jonka Jumala Abrahamille antanut on. ąÆkąi† ƒO Ja sinun siemenes pitÀÀ oleman niinkuin maan tomu, ja sinun pitÀÀ leviĂ€mĂ€n lĂ€nteen ja itÀÀn, pohjaan ja etelÀÀn pĂ€in. Ja sinussa pitÀÀ kaikki sukukunnat maan pÀÀllĂ€ siunatuksi tuleman, ja sinun siemenessĂ€s.X† ƒ- Ja katso, \Herra\ seisoi niiden pÀÀllĂ€, ja sanoi: MinĂ€ olen \Herra\, Abrahamin sinun isĂ€s Jumala, ja Isaakin Jumala: tĂ€mĂ€n maan, jonka pÀÀllĂ€ sinĂ€ makaat, annan minĂ€ sinulle ja sinun siemenelles.&† ‚I Ja nĂ€ki unta, ja katso, tikapuut seisoivat maan pÀÀllĂ€, joiden pÀÀ ulottui taivaasen: ja katso, Jumalan enkelit kĂ€vivĂ€t ylös ja alas niitĂ€ myöten.-† ‚W Ja joutui yhteen paikkaan, ja oli siinĂ€ yötĂ€: sillĂ€ aurinko oli laskenut, ja otti kiven siitĂ€ paikasta, ja pani pÀÀnsĂ€ alaiseksi, ja makasi siinĂ€ paikassa.7† m Niin Jakob lĂ€ksi BerSabasta: ja meni Haraniin. ?‘ Z?C† ƒ Niin Jakob teki lupauksen, sanoen: jos Jumala on minun kanssani, ja varjelee minua tĂ€llĂ€ tiellĂ€, jota minĂ€ vaellan, antaa myös minulle leipÀÀ syödĂ€kseni, ja vaatetta verhokseni:Q†  Kutsui siis sen paikan BetEl; vaan muinaisiin aikoin se kutsuttiin Luts.,† ‚U Ja Jakob nousi varhain aamulla, ja otti kiven, jonka hĂ€n oli pannut pÀÀnsĂ€ alaiseksi, ja pani sen pystyĂ€lle muistopatsaaksi: ja vuodatti öljyĂ€ sen pÀÀlle.† ‚ Niin hĂ€n pelkĂ€si, ja sanoi: kuinka peljĂ€ttĂ€vĂ€ on tĂ€mĂ€ paikka! ei tĂ€ssĂ€ muu ole kuin Jumalan huone ja taivaan ovi.|† u Koska Jakob herĂ€si unestansa, niin hĂ€n sanoi: totisesti on \Herra\ tĂ€ssĂ€ paikassa: ja en minĂ€ sitĂ€ tietĂ€nyt.l† ƒU Ja katso, minĂ€ olen sinun kanssas, ja varjelen sinua, kuhunkas ikĂ€nĂ€nsĂ€ joudut, ja saatan sinun jĂ€llensĂ€ tĂ€lle maalle: sillĂ€ en minĂ€ hylkÀÀ sinua siihenasti, ettĂ€ minĂ€ kaikki teen, mitĂ€ minĂ€ sinulle puhunut olen. w§óŽă<Öw\†! 5 HĂ€n sanoi heille: tunnetteko Labanin, Nahorin pojan? he sanoivat: tunnemme kyllĂ€.c†  C Ja Jakob sanoi heille: minun veljeni, kusta te olette? he vastasivat: Haranista me olemme.#† ‚C SillĂ€ sinne koottiin kaikki laumat, ja vieritettiin kivi kaivon suulta, ja he juottivat lampaita: ja vierittivĂ€t kiven jĂ€lleen siallensa kaivon suulle.M† ƒ Ja katseli ympĂ€rillensĂ€, ja katso, kaivo oli kedolla. Ja katso, siellĂ€ makasi myös kolme lammaslaumaa sen tykönĂ€, sillĂ€ siitĂ€ kaivosta juottivat he laumat: ja suuri kivi oli kaivon suulla.<†  y Niin Jakob lĂ€ksi matkaan: ja tuli itĂ€iselle maalle.0† ‚] Niin tĂ€mĂ€ kivi, jonka minĂ€ panin pystyĂ€lle muistopatsaaksi, pitÀÀ oleman Jumalan huone: ja kaikista, jotkas minulle annat, annan minĂ€ tosin sinulle kymmenykset.V† ) Ja tulen takaperin rauhassa kotia isĂ€ni tykö: ja \Herra\ on minun Jumalani. J)3=GQ[enx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæđú",6@IS]gq{…™Ł­·ÁËŐßéóę%/9CMWaku‰“Š°șÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìö  (  )  *  +  ,  -  .        (  )  *  +  ,  -  .                                                           !  "  #  $   %   &   '   (   )  *  +  ,  -  .  /  0  1  2  3  4  5  6  7  8  9  :  ;   <  !=  ">  #?  @  A  B  C  D  E  F  G   H   I ?wŚSŰ Ă?†( } Ja ilmoitti hĂ€nelle, ettĂ€ hĂ€n oli hĂ€nen isĂ€nsĂ€ veli, Rebekan poika. Niin juoksi hĂ€n ja ilmoitti sen isĂ€llensĂ€.E†'  Ja Jakob suuta antoi Rakelin: ja korotti ÀÀnensĂ€ ja itki.I†& ƒ Ja tapahtui, koska Jakob nĂ€ki Rakelin enonsa Labanin tyttĂ€ren, ja enonsa Labanin lampaat: niin meni Jakob hĂ€nen tykönsĂ€, ja vieritti kiven kaivon suulta. Ja juotti enonsa Labanin lampaat.x†% m VielĂ€ hĂ€nen puhuissansa heidĂ€n kanssansa, tuli Rakel isĂ€nsĂ€ lammasten kanssa: sillĂ€ hĂ€n kaitsi lampaita.†$ } He sanoivat: emme saa siihenasti kuin kaikki laumat kootaan, ja vieritĂ€mme kiven kaivon suulta, juottaaksemme lampaat.†# ‚5 Niin hĂ€n sanoi: katso, vielĂ€ on paljo pĂ€ivÀÀ, eikĂ€ vielĂ€ ole aika karjaa koota: niin juottakaat siis lampaita, menkÀÀt ja kaitkaat heitĂ€.†" ‚ HĂ€n sanoi: onko hĂ€n rauhassa? he vastasivat: rauhassa hĂ€n on. Ja katso, Rakel hĂ€nen tyttĂ€rensĂ€ tulee lammasten kanssa. J)« ©GÀJs†/ c Laban vastasi: parempi on, ettĂ€ minĂ€ hĂ€nen annan sinulle, kuin jollekin toiselle: ole minun tykönĂ€ni.†. ‚ Ja Jakob rakasti Rakelia: ja sanoi: minĂ€ palvelen sinua seitsemĂ€n ajastaikaa Rakelin, sinun nuoremman tyttĂ€res tĂ€hden._†- ; Mutta Lea oli pehmiĂ€ silmistĂ€; vaan Rakel oli kauniin muotoinen, ja ihana kasvoilta._†, ; Ja Labanilla oli kaksi tytĂ€rtĂ€: vanhemman nimi oli Lea, ja nuoremman nimi oli Rakel.†+ ‚5 Sitte sanoi Laban Jakobille: vaikkas olet minun veljeni, palveletkos sentĂ€hden minua ilman mitĂ€kÀÀn? ilmoita minulle, mikĂ€ sinun palkkas olis.{†* s Niin sanoi Laban hĂ€nelle: tosin sinĂ€ olet minun luuni ja lihani. Ja hĂ€n oli hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ koko kuukauden.S†) ƒ# Ja koska Laban kuuli sanoman Jakobista sisarensa pojasta, juoksi hĂ€n hĂ€ntĂ€ vastaan, ja otti hĂ€nen syliinsĂ€, ja suuta antoi hĂ€nen, ja vei hĂ€nen huoneesensa: ja hĂ€n jutteli Labanille kaiken asian. @dæ’"Ű9Ś@†7 ‚# TĂ€ytĂ€ tĂ€mĂ€n viikko; niin se myös sinulle annetaan, siitĂ€ palveluksesta kun sinĂ€ palvelet minua vielĂ€ toiset seitsemĂ€n ajastaikaa._†6 ; Vastasi Laban: ei niin ole meidĂ€n maan tapa, ettĂ€ nuorempi annetaan ennen vanhempaa.†5 ‚3 Aamulla, katso, se oli Lea. Ja hĂ€n sanoi Labanille: miksis tĂ€mĂ€n minulle teit? enkö minĂ€ Rakelin tĂ€hden palvellut sinua? miksis minun petit?G†4   Ja Laban antoi tyttĂ€rellensĂ€ Lealle piikansa Silpan piiaksi.m†3 W Mutta ehtoona otti hĂ€n tyttĂ€rensĂ€ Lean, ja vei sen hĂ€nen tykönsĂ€: ja hĂ€n makasi sen tykönĂ€.Q†2  Niin Laban kutsui kokoon kaiken sen paikkakunnan miehet, ja piti hÀÀt.{†1 s Ja Jakob sanoi Labanille: anna minun emĂ€ntĂ€ni minulle: sillĂ€ minun aikani on tĂ€ytetty mennĂ€ hĂ€nen tykönsĂ€.†0 ‚- Niin palveli Jakob Rakelin tĂ€hden seitsemĂ€n ajastaikaa: ja ne olivat hĂ€nen silmissĂ€nsĂ€ niinkuin muutamat pĂ€ivĂ€t, rakastaissansa hĂ€ntĂ€. żŽ@ź2xż5†= ‚g! Ja hĂ€n taas tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: \Herra\ on kuullut minua katsottavan ylön, ja on myös tĂ€mĂ€n minulle antanut: ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Simeon.6†< ‚i Niin Lea tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Ruben, ja sanoi: \Herra\ on katsonut minun ahdistukseni puoleen, nyt siis minun mieheni rakastaa minua.y†; o Ja koska \Herra\ nĂ€ki Lean katsottavan ylön, teki hĂ€n hĂ€nen hedelmĂ€lliseksi; mutta Rakel oli hedelmĂ€töin.†: ‚ Niin hĂ€n makasi myös Rakelin kanssa, ja piti Rakelin rakkaampana kuin Lean; ja palveli hĂ€ntĂ€ vielĂ€ toiset seitsemĂ€n ajastaikaa.K†9  Ja Laban antoi tyttĂ€rellensĂ€ Rakelille piikansa Bilhan, piiaksi.o†8 [ Jakob teki niin, ja tĂ€ytti hĂ€nen viikkonsa: ja hĂ€n antoi hĂ€nelle tyttĂ€rensĂ€ Rakelin emĂ€nnĂ€ksi. !.ìeĆb!>†D { Niin Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jakobille pojan.`†C = Niin hĂ€n antoi hĂ€nelle piikansa Bilhan emĂ€nnĂ€ksi: ja Jakob makasi hĂ€nen kanssansa.†B ‚5 Ja hĂ€n sanoi: tĂ€ssĂ€ on minun piikani Bilha, makaa hĂ€nen kanssansa; ettĂ€ hĂ€n synnyttĂ€is minun helmaani, ja saisin sittenkin hĂ€nestĂ€ lapsia.†A ‚ Jakob vihastui kovin Rakelin pÀÀlle, ja sanoi: olenko minĂ€ Jumalan siassa, joka on sinulta kieltĂ€nyt kohdun hedelmĂ€n?†@  ‚ Koska Rakel nĂ€ki, ettei hĂ€n synnyttĂ€nyt Jakobille, kadehti hĂ€n sisartansa, ja sanoi Jakobille: anna minun lapsia, eli minĂ€ kuolen.+†? ‚S# Ja hĂ€n tuli vielĂ€ raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt minĂ€ kiitĂ€n \Herraa\; sentĂ€hden kutsui hĂ€n hĂ€nen nimensĂ€ Juuda: ja lakkasi synnyttĂ€mĂ€stĂ€.N†> ƒ" Ja hĂ€n jĂ€lleen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt taas minun mieheni pysyy minun tykönĂ€ni: sillĂ€ minĂ€ synnytin hĂ€nelle kolme poikaa. SentĂ€hden hĂ€n kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Levi. ¶d rò¶p/¶v†L i Ja Lea sanoi: autuasta minua, sillĂ€ tyttĂ€ret sanovat minua autuaaksi: ja hĂ€n kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Asser.>†K { Ja Silpa, Lean piika, synnytti Jakobille toisen pojan.C†J  Ja Lea sanoi: joukko tulee: ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Gad.9†I q Niin synnytti Silpa, Lean piika, Jakobille pojan.}†H w Koska Lea nĂ€ki, ettĂ€ hĂ€n lakkasi synnyttĂ€mĂ€stĂ€; otti hĂ€n piikansa Silpan, ja antoi sen Jakobille emĂ€nnĂ€ksi.†G ‚# Niin sanoi Rakel: minĂ€ olen jalosti kilvoitellut minun sisareni kanssa, ja olen myös voittanut: ja hĂ€n kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Naphtali.X†F - Ja taas Bilha Rakelin piika tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille toisen pojan.†E ‚- Ja Rakel sanoi: Jumala ratkasi minun asiani, ja kuuli myös minun ÀÀneni, ja antoi minulle pojan; sentĂ€hden kutsui hĂ€n hĂ€nen nimensĂ€ Dan. ZXnŒ,šZK†R  Ja Lea taas tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille kuudennen pojan.†Q } Ja Lea sanoi: Jumala on maksanut sen minulle, ettĂ€ minĂ€ annoin piikani miehelleni: ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Isaskar.]†P 7 Ja Jumala kuuli Lean, ja hĂ€n tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille viidennen pojan.^†O ƒ9 Koska Jakob ehtoona kedolta palasi, meni Lea hĂ€ntĂ€ vastaan, ja sanoi: minun kanssani pitÀÀ sinun makaaman: sillĂ€ minĂ€ olen sinun kallisti ostanut poikani dudaimilla. Ja hĂ€n makasi sen yön hĂ€nen kanssansa.f†N ƒI HĂ€n vastasi hĂ€ntĂ€: vĂ€hĂ€kö sinun siinĂ€ on, ettĂ€s olet minulta miehen vienyt, mutta tahdot myös ottaa poikani dudaimit? Ja Rakel sanoi: sentĂ€hden maatkaan hĂ€n tĂ€nĂ€ yönĂ€ sinun kanssas poikas dudaimien tĂ€hden.$†M ‚E Ja Ruben meni ulos nisun elonaikana, ja löysi dudaimia vainioilta, ja toi ne Lealle Ă€idillensĂ€. Niin sanoi Rakel Lealle: anna minulle poikas dudaimista. j8/jA†Y ‚ Anna minulle minun emĂ€ntĂ€ni ja lapseni, joiden tĂ€hden minĂ€ olen sinua palvellut, ettĂ€ minĂ€ menisin pois: sillĂ€ sinĂ€ tiedĂ€t minun palvelukseni, kuin minĂ€ olen sinua palvellut.†X ‚ Ja tapahtui, koska Rakel oli synnyttĂ€nyt Josephin; sanoi Jakob Labanille: pÀÀstĂ€ minua menemÀÀn kotiani ja maalleni.d†W E Ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Joseph, sanoen: \Herra\ lisĂ€tköön minulle vielĂ€ toisen pojan.l†V U Niin hĂ€n tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja sanoi: Jumala on ottanut pois minun hĂ€vĂ€istykseni._†U ; Mutta Jumala muisti myös Rakelin, ja Jumala kuuli hĂ€nen, ja saatti hedelmĂ€lliseksi.G†T   Sitte synnytti hĂ€n tyttĂ€ren, ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Dina.D†S ƒ Ja Lea sanoi: Jumala on minun hyvĂ€sti lahjoittanut, nyt taas asuu minun mieheni minun tykönĂ€ni: sillĂ€ minĂ€ olen synnyttĂ€nyt hĂ€nelle kuusi poikaa. Ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Sebulon.ql€lqv{€…Š”™žŁš­Č·ŒÁÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôú  # * 1 7 >EJPW^eku  # * 1 7 >EJPW^eku!(/ 6!<#C$J%O&U'[(b)j*t+,‚ -‚/‚0‚"1‚*2‚03‚64‚=5‚E6‚K7‚R8‚X9‚];‚c<‚j=‚q>‚x?ƒ@ƒAƒ BƒCƒDƒEƒ$Gƒ*Hƒ0Iƒ6Jƒ=KƒCLƒHMƒMNƒROƒWPƒ\QƒbRƒhSƒnTƒtVƒxWƒ}X„Y„ Z„[„\„]„&^„+_„1`„8a„Ac„Fd„Me„Tf„Yg„^h„di„kj„rk„xl„}m…n… p…q…r…s…'t…-u…5v…;w…?x…Fy…Lz…Q|…X}…_~…f…mofûflrx~„Š–œąšźŽșÀÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôú…y‚…~ƒ†„† …†††‡†ˆ†!Š†(‹†/Œ†7†=Ž†D†L†R…y‚…~ƒ†„† …†††‡†ˆ†!Š†(‹†/Œ†7†=Ž†D†L†R‘†Y”†^•†c–†i˜†p™†vš†|›‡œ‡ ‡ž‡Ÿ‡ ‡Ą‡%ą‡*Ł‡0€‡5Š‡<§‡Cš‡J©‡OȘ‡V«‡\Ź‡b­‡iź‡mŻ‡r°‡v±‡|ȈŽˆ ”ˆ¶ˆ·ˆ!žˆ(čˆ2șˆ:»ˆ@ŒˆEœˆLżˆRÀˆWÁˆ^ˆfÈkĈpƈvƈ|ljȉɉ ʉˉ͉Ή$ω*Љ2щ8҉?ӉFԉKՉP։VŚ‰]ىcډhۉn܉tʉzȚ‰ߊàŠ áŠâŠăŠäŠćŠ$çŠ*èŠ1éŠ6êŠ;ëŠAìŠHíŠMîŠQïŠVđŠ[ńŠ`òŠeóŠjőŠröŠvśŠ|ű‹ù‹ ú‹ æoˆĆæ[†^ ƒ3 Ja (Laban) sanoi: mitĂ€stĂ€ minĂ€ sinulle annan? Ja Jakob sanoi: ei sinun pidĂ€ mitÀÀn antaman minulle. Mutta jos sinĂ€ tĂ€mĂ€n minulle teet, niin minĂ€ vielĂ€ tĂ€stĂ€lĂ€hin kaitsen ja varjelen sinun laumaas:?†] ‚{ Sinulla oli vĂ€hĂ€ ennenkuin minĂ€ tulin, mutta nyt se on paljoksi kasvanut, ja \Herra\ on siunannut sinun, minun jalkajuonteni kautta. Koska minĂ€ siis oman huoneeni parasta katson?†\ ‚ Mutta hĂ€n sanoi hĂ€nelle: sinĂ€ tiedĂ€t, kuinka minĂ€ olen palvellut sinua: ja kuinka paljo sinun karjaas on minun haltuuni annettu.R†[ ! Ja sanoi (vielĂ€): mÀÀrÀÀ siis sinun palkkas minulle, ja minĂ€ annan. †Z ‚ Ja Laban sanoi hĂ€nelle: anna minun löytÀÀ armo sinun edessĂ€s, minĂ€ ymmĂ€rrĂ€n, ettĂ€ \Herra\ on siunannut minun sinun tĂ€htes. 0éÓ’»0†c ‚ $ Ja asetti kolmen pĂ€ivĂ€kunnan matkan, itsensĂ€ ja Jakobin vaiheelle: ja Jakob kaitsi niitĂ€, jotka Labanin laumasta jĂ€ivĂ€t.S†b ƒ## Ja sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ eroitti hĂ€n pilkulliset ja kirjavat kauriit ja kaikki pilkulliset ja kirjavat vuohet, kaikki joissa jotakin valkeutta oli, ja kaikki hallavat karitsat: ja antoi ne lastensa haltuun.>†a {" Niin sanoi Laban: katso, joska se olis sanas jĂ€lkeen.‚†` „!! Niin minun vanhurskauteni on todistava tĂ€stedes minusta, koska se siihen tulee, ettĂ€ minun pitÀÀ palkkani sinun nĂ€htes saaman: niin ettĂ€ kaikki, jotka ei ole pilkulliset taikka kirjavat vohlista, eikĂ€ hallavat karitsoista, se olkoon varkaus minun tykönĂ€ni.‚†_ „# MinĂ€ kĂ€yn tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kaiken sinun laumas lĂ€vitse, eroittaen sieltĂ€ kaikki pilkulliset ja kirjavat lampaat, ja kaikki hallavat karitsain seassa, ja kirjavat ja pilkulliset vuohten seassa, (mitĂ€ sitte kirjavaksi ja pilkulliseksi tulee) se olkoon minun palkkani. D‡FȘ†i ‚* Mutta koska ne hiljain juoksivat, niin ei hĂ€n pannut niitĂ€ sisĂ€lle. Niin tulivat Ă€pöiset Labanille ja varhain kannetut Jakobille.†h ‚-) Ja koska se varhain kantava lauma oli sikoillansa, pani Jakob sauvat laumain silmĂ€in eteen ruuhiin: ettĂ€ he siittĂ€isivĂ€t sauvain pÀÀllĂ€.L†g ƒ( Niin Jakob eroitti karitsat, ja asetti lauman kasvot, siinĂ€ valkiassa laumassa, niitĂ€ pilkullisia ja hallavia pĂ€in: ja teki itsellensĂ€ eri lauman, ja ei laskenut niitĂ€ Labanin lauman sekaan.n†f Y' Ja niin laumat siittivĂ€t niiden sauvain pÀÀllĂ€, ja kantoivat pilkullisia, juonteisia ja kirjavia.9†e ‚o& Ja pani ne sauvat, jotka hĂ€n kuorinut oli, laumain eteen, vesiruuhiin, ja juoma-astioihin, lauman eteen, joihin he tulivat juomaan, ettĂ€ he juomalle tultuansa siittĂ€isivĂ€t.8†d ‚m% Mutta Jakob otti viherjĂ€isiĂ€ haapaisia sauvoja, mandelpuisia ja plataneapuisia; ja kuori niihin valkiat juonteet, valkian paikan paljastamisella, joka sauvain pÀÀllĂ€ oli. J'1;EOYcmw‹•Ÿ©łœÇŃÛćïù !+5?IS]fpz„Ž˜ąŹ¶ÀÊÔȚèòü$.8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìö   K   L  M  N  O  P  Q  R  S  T   K   L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z  [  \  ]  ^   _  !`  "a  #b  $c  %d  &e  'f  (g  )h  *i  +j  k  l  m  n  o  p  q  r   s   t   u   v   w  x  y  z  {  |  }  ~    €    ‚  ƒ  „  …  †  ‡  ˆ  ‰   Š  !‹  "Œ  #  $Ž  %  &  '‘  (’  )“  *” :sšWŁ:f†p I Ja te itse tiedĂ€tte, ettĂ€ minĂ€ olen kaikella minun vĂ€ellĂ€ni palvellut teidĂ€n isÀÀnne.0†o ‚] Ja sanoi heille: minĂ€ nĂ€en teidĂ€n isĂ€nne kasvon, ettei hĂ€n ole minua kohtaan niinkuin eilen ja entispĂ€ivĂ€nĂ€, mutta minun isĂ€ni Jumala on ollut minun kanssani.N†n  Niin lĂ€hetti Jakob ja kutsui Rakelin ja Lean kedolle laumansa tykö.n†m Y Ja \Herra\ sanoi Jakobille: palaja sinun isĂ€is maalle, ja sukuis tykö: ja minĂ€ olen sinun kanssas.q†l _ Ja Jakob nĂ€ki Labanin kasvon: ja katso, ei ollut se hĂ€ntĂ€ kohtaan, niinkuin eilen ja entispĂ€ivĂ€nĂ€.b†k  ƒC Ja hĂ€nen eteensĂ€ tuli Labanin lasten puhe, ettĂ€ he sanoivat: Jakob on saattanut itsellensĂ€ kaiken meidĂ€n isĂ€mme tavaran: ja siitĂ€ meidĂ€n isĂ€mme hyvyydestĂ€ on hĂ€n saattanut itsellensĂ€ kaiken tĂ€mĂ€n tavaran. †j ‚+ SiitĂ€ tuli mies sangen Ă€veriÀÀksi, niin ettĂ€ hĂ€nellĂ€ oli paljo lampaita ja piikoja ja palvelioita, ja kameleja ja aaseja. T\Ž?„#TK†v ƒ Mutta hĂ€n sanoi: nosta silmĂ€s, ja katso, kaikki kauriit, jotka nousevat laumain pÀÀlle, ovat juonteiset, pilkulliset ja kirjavat: sillĂ€ minĂ€ olen nĂ€hnyt kaikki, mitĂ€ Laban sinulle tekee.^†u 9 Ja Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: Jakob; ja minĂ€ vastasin: tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen.7†t ‚k Ja tapahtui lauman siittĂ€misen ajalla, nostin minĂ€ silmĂ€ni ja nĂ€in unessa: ja katso, kauriit, jotka nousivat laumain pÀÀlle, olivat juonteiset, pilkulliset ja kirjavat.L†s  Niin on Jumala ottanut teidĂ€n isĂ€nne hyvyyden ja antanut minulle.J†r ƒ Koska hĂ€n sanoi: kirjavat pitÀÀ oleman sinun palkkas, niin kaikki lauma kantoi kirjavia. Mutta jos hĂ€n sanoi: pilkulliset pitÀÀ oleman sinun palkkas, niin kaikki lauma kantoi pilkullisia. †q ‚= Mutta teidĂ€n isĂ€nne on vietellyt minua, ja muuttanut minun palkkani jo kymmenen kertaa: ei kuitenkaan sallinut Jumala hĂ€nen vahinkoa tehdĂ€ minulle. uSÏS‘?uF†| ƒ  Ja vei pois kaiken karjansa, ja kaiken tavaransa, minkĂ€ hĂ€n oli pannut kokoon, sen oman karjansa, kun hĂ€n oli saanut Mesopotamiassa: mennĂ€ksensĂ€ isĂ€nsĂ€ Isaakin tykö Kanaanin maalle.O†{  Niin nousi Jakob; ja nosti lapsensa ja emĂ€ntĂ€nsĂ€ kamelein pÀÀlle.>†z ‚y SentĂ€hden kaikki hyvyys, jonka Jumala on ottanut meidĂ€n isĂ€ltĂ€mme, se tulee oikeudella meille ja meidĂ€n lapsillemme: Nyt siis kaikki, mitĂ€ Jumala sinulle on kĂ€skenyt, se tee.y†y o Eikö hĂ€n ole pitĂ€nyt meitĂ€ muukalaisina? SillĂ€ hĂ€n on myynyt meidĂ€t, ja perĂ€ti syönyt meidĂ€n hintamme.†x } Niin vastasivat Rakel ja Lea, ja sanoivat hĂ€nelle: onko meillĂ€ enÀÀ osaa, eli perimistĂ€ meidĂ€n isĂ€mme huoneessa?)†w ‚O MinĂ€ olen Jumala BetElissĂ€, jossa sinĂ€ voitelit kiven, ja jossas teit minulle lupauksen: nouse siis nyt ja lĂ€hde tĂ€ltĂ€ maalta, ja palaja syntymĂ€-maalles. šž'­[Î4š‡ ‚  Ja Laban lĂ€hestyi Jakobia. Mutta Jakob oli majansa tehnyt vuorelle. Ja Laban teki veljinensĂ€ myös majansa Gileadin vuorelle.‡ ‚) Mutta Jumala oli tullut Labanin Syrialaisen tykö yöllĂ€ unessa ja sanonut hĂ€nelle: kavahda sinuas, ettes puhu Jakobille hyvÀÀ eli pahaa. ‡ ‚ Niin hĂ€n otti veljensĂ€ kanssansa, ja ajoi hĂ€ntĂ€ takaa seitsemĂ€n pĂ€ivĂ€kunnan matkan: ja saavutti hĂ€nen Gileadin vuorella.O‡  Kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ ilmoitettiin Labanille, ettĂ€ Jakob oli paennut.w† k Niin hĂ€n pakeni, ja kaikki, mitĂ€ hĂ€nellĂ€ oli, nousi ja meni virran ylitse; ja meni Gileadin vuorta kohden.t†~ e Niin varasti Jakob Labanin Syrialaisen sydĂ€men, siinĂ€ ettei hĂ€n ilmoittanut hĂ€nelle, ettĂ€ hĂ€n pakeni._†} ; Mutta Laban oli mennyt keritsemÀÀn laumaansa. Ja Rakel varasti isĂ€nsĂ€ epĂ€jumalat. ‹eł@‹‡  ‚ Ja Jakob vastasi, ja sanoi Labanille: minĂ€ pelkĂ€sin ja luulin sinun vĂ€kivallalla ottavan pois minulta sinun tyttĂ€res.{‡ s Ja nyt ettĂ€s kumminkin menit pois, ja niin suuresti ikĂ€voitsit isĂ€s huoneeseen: miksis varastit minun jumalani.-‡ ‚W Ja minulla olis kyllĂ€ voimaa tehdĂ€ teille pahaa, mutta teidĂ€n isĂ€nne Jumala sanoi menneenĂ€ yönĂ€ minulle: kavahda itses puhumasta Jakobille hyvÀÀ eli pahaa.p‡ ] Ja et sallinut minun suuta antaa minun pojilleni ja tyttĂ€rilleni: tĂ€mĂ€n sinĂ€ olet tyhmĂ€sti tehnyt..‡ ‚Y Ja miksis salaa pakenit ja varastit sinus minulta, ja et ilmoittanut minulle? ettĂ€ minĂ€ olisin sinua saattanut ilolla, ja lauluilla, ja trumpuilla, ja kanteleilla.‡ ‚+ Niin sanoi Laban Jakobille: mitĂ€s olet tehnyt, ettĂ€s varastit minun sydĂ€meni ja olet vienyt pois minun tyttĂ€reni niinkuin miekalla otetut? NuÛ N9‡ ‚o$ Ja Jakob vihastui ja riiteli Labanin kanssa; vastasi ja sanoi hĂ€nelle: mitĂ€ minĂ€ olen rikkonut, ja mikĂ€ minun pahatekoni on, ettĂ€s minua olet niin vihaisesti ajanut takaa?L‡  ƒ# Ja hĂ€n sanoi isĂ€llensĂ€: Ă€lköön minun herrani vihastuko, etten minĂ€ saa nousta sinun edessĂ€s: sillĂ€ minulle tapahtuu vaimoin menon jĂ€lkeen: Ja hĂ€n etsi, ja ei löytĂ€nyt epĂ€jumaliansa.‡  ‚)" Mutta Rakel oli ottanut epĂ€jumalat ja pannut kamelein satulan ala, ja istui siihen pÀÀlle; mutta Laban etsi kaiken majan ja ei löytĂ€nyt.!‡  ‚?! Niin Laban meni Jakobin majaan, ja Lean majaan, ja heidĂ€n molempain piikainsa majaan, ja ei löytĂ€nyt. Ja lĂ€ksi Lean majasta, ja tuli Rakelin majaan.b‡  ƒA Mutta kenenkĂ€ tyköÀ sinĂ€ löydĂ€t jumalas, ei sen pidĂ€ elĂ€mĂ€n. Tunnustele meidĂ€n veljeimme lĂ€snĂ€ ollessa, mitĂ€ omaas on minun tykönĂ€ni, ja ota pois se. Mutta ei Jakob tietĂ€nyt Rakelin niitĂ€ varastaneen. K:ƒłIKz‡ ƒq) MinĂ€ olen jo kaksikymmentĂ€ ajastaikaa ollut sinun huoneessas, neljĂ€toistakymmentĂ€ ajastaikaa palvelin minĂ€ sinua kahden tyttĂ€res tĂ€hden, ja kuusi ajastaikaa sinun laumas tĂ€hden: ja sinĂ€ olet muuttanut minun palkkani kymmenen kertaa.g‡ K( PĂ€ivĂ€llĂ€ on minun helle vĂ€syttĂ€nyt, ja yöllĂ€ vilu: ja uni on paennut minun silmistĂ€ni.L‡ ƒ' EnkĂ€ ole tuonut sinulle pedolta haaskattua, mutta minun piti sen maksaman, sen olet sinĂ€ minun kĂ€destĂ€ni vaatinut: niin myös mitĂ€ ikĂ€nĂ€nsĂ€ sinulta pĂ€ivĂ€llĂ€ eli yöllĂ€ varastettu oli.3‡ ‚c& MinĂ€ olen ollut sinun tykönĂ€s jo kaksikymmentĂ€ ajastaikaa, ja sinun lampaas ja vuohes ei ole hedelmĂ€ttömĂ€t olleet: ja en ole minĂ€ syönyt oinaita sinun laumastas.B‡ ƒ% SinĂ€ olet etsiskellyt kaikki minun taloni kalut, mitĂ€s olet löytĂ€nyt kaikista sinun talois kaluista? Tuo tĂ€hĂ€n minun ja sinun veljeis eteen, ratkaista meidĂ€n kahden vaiheellamme. @æn(”@Q‡ / Ja Laban kutsui hĂ€nen Jegar Sahabuta: mutta Jakob kutsui hĂ€nen Gilead.‡ ‚. Ja Jakob sanoi veljillensĂ€: kootkaat kiviĂ€. Ja he toivat kiviĂ€, ja tekivĂ€t roukkion; ja atrioitsivat siinĂ€ sen roukkion pÀÀllĂ€.C‡ - Niin otti Jakob kiven, ja pani pystyĂ€lle muistopatsaaksi.u‡ g, Tule siis nyt ja tehkÀÀmme liitto, minĂ€ ja sinĂ€; joka pitÀÀ oleman todistus minun ja sinun vaiheellas.‚‡ „1+ Vastasi Laban, ja sanoi Jakobille: tyttĂ€ret ovat minun tyttĂ€reni, ja pojat ovat minun poikani, ja laumat ovat minun laumani, ja kaikki mitĂ€ sinĂ€ nĂ€et ovat minun: mitĂ€ minĂ€ teen tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ minun tyttĂ€rilleni taikka heidĂ€n lapsillensa, jotka he ovat synnyttĂ€neet?x‡ ƒm* Jollei minun isĂ€ni Jumala, Abrahamin Jumala ja Isaakin pelko olisi ollut minun puolellani; niin sinĂ€ perĂ€ti tyhjĂ€nĂ€ olisit minun pÀÀstĂ€nyt. Mutta Jumala on nĂ€hnyt minun vaivani ja kĂ€tteni työt, ja nuhteli menneenĂ€ yönĂ€ sinua. làęlg‡ ƒK4 TĂ€mĂ€ roukkio olkoon todistus, ja tĂ€mĂ€ patsas olkoon myös todistus, etten minĂ€ kĂ€y ylitse tĂ€mĂ€n roukkion sinun tykös, etkĂ€ sinĂ€ kĂ€y ylitse tĂ€mĂ€n roukkion ja tĂ€mĂ€n patsaan minun tyköni, vahinkoa tekemÀÀn. ‡ ‚3 Ja Laban sanoi (vielĂ€) Jakobille: katso, tĂ€mĂ€ on roukkio, ja tĂ€mĂ€ on muistopatsas, jonka minĂ€ panen minun ja sinun vaiheelles._‡ ƒ;2 Jos sinĂ€ vaivaat minun tyttĂ€riĂ€ni, taikka otat muita emĂ€ntiĂ€, paitsi minun tyttĂ€riĂ€ni. Ei ole yhtÀÀn ihmistĂ€ (joka todistais) meidĂ€n kanssamme, mutta katso, Jumala on todistaja minun ja sinun vaiheellas.‡ ‚ 1 Ja Mitspa; sillĂ€ hĂ€n sanoi: \Herra\ olkoon perÀÀnkatsoja sinun ja minun vaiheellani, koska me erkanemme toinen toisestamme:‡ ‚0 Niin Laban sanoi: tĂ€mĂ€ roukkio olkoon todistus tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ minun ja sinun vaiheellas; sentĂ€hden kutsui hĂ€n hĂ€nen nimensĂ€ Gilead. HbÜIîvH7‡% ‚k  Ja kĂ€ski heitĂ€, sanoen: sanokaat nĂ€in minun herralleni Esaulle: nĂ€in sanoo sinun palvelias Jakob: minĂ€ olen ollut muukalainen Labanin tykönĂ€, ja viipynyt tĂ€hĂ€n asti.p‡$ ]  Niin Jakob lĂ€hetti sanansaattajat edellĂ€nsĂ€ veljensĂ€ Esaun tykö, Seirin maakuntaan, Edomin maalle.u‡# g  Ja koska hĂ€n nĂ€ki heidĂ€t, sanoi hĂ€n: NĂ€mĂ€ ovat Jumalan sotajoukko. Ja hĂ€n kutsui sen paikan Mahanaim.X‡"  / Mutta Jakob meni tietĂ€nsĂ€ myöten, ja Jumalan enkelit tulivat hĂ€ntĂ€ vastaan.‡! ‚7 Mutta aamulla varhain nousi Laban, ja suuta antoi poikainsa ja tytĂ€rtensĂ€, ja siunasi heitĂ€, ja meni matkaansa, ja palasi kotiansa.‡  ‚6 Ja Jakob uhrasi vuorella, ja kutsui veljensĂ€ syömÀÀn leipÀÀ. Ja kuin he olivat syöneet, olivat he yötĂ€ vuorella.‡ ‚15 Abrahamin Jumala ja Nahorin Jumala ja heidĂ€n isĂ€insĂ€ Jumala, ratkaiskoon meidĂ€n vĂ€lillĂ€mme. Ja Jakob vannoi isĂ€nsĂ€ Isaakin pelvon kautta. đb»§đ3‡* ‚c Ja Jakob sanoi: minun isĂ€ni Abrahamin Jumala, ja minun isĂ€ni Isaakin Jumala, \Herra\ joka sanoit minulle: palaja maalles ja sukuis tykö, ja minĂ€ teen sinulle hyvÀÀ.d‡) E  Ja sanoi: jos Esau tulee yhden joukon pÀÀlle, ja lyö sen; niin jÀÀnyt joukko pÀÀsee.)‡( ‚O  Niin peljĂ€styi Jakob kovin, ja ahdistus tuli hĂ€nen pÀÀllensĂ€: ja jakoi vĂ€en, joka oli hĂ€nen kanssansa, ja lampaat, ja karjan ja kamelit kahteen joukkoon.#‡' ‚C  Sanansaattajat palasivat Jakobin tykö, sanoen: me tulimme Esaun sinun veljes tykö; ja hĂ€n tulee sinua vastaan, ja neljĂ€sataa miestĂ€ hĂ€nen kanssansa.‡& ‚1  Ja minulla on karjaa ja aaseja, lampaita, palvelioita ja piikoja: ja lĂ€hetin ilmoittamaan minun herralleni, löytÀÀkseni armoa sinun edessĂ€s. N xÊPäN‡0 ‚!  ImettĂ€viĂ€ kameleja varsoinensa kolmekymmentĂ€: neljĂ€kymmentĂ€ lehmÀÀ ja kymmenen hĂ€rkÀÀ, kaksikymmentĂ€ aasia ja kymmenen varsaa.i‡/ O  Kaksisataa vuohta, ja kaksikymmentĂ€ kaurista: kaksisataa lammasta ja kaksikymmentĂ€ jÀÀrÀÀ:w‡. k Ja hĂ€n yötyi sinne, ja otti niistĂ€, kuin olivat kĂ€sillĂ€, lahjoja lĂ€hettÀÀksensĂ€ veljellensĂ€ Esaulle:*‡- ‚Q SinĂ€ olet kumminkin sanonut: minĂ€ teen kaiketi sinulle hyvÀÀ; ja lisÀÀn sinun siemenes niinkuin sannan meressĂ€, joka paljouden tĂ€hden ei luettaa taideta. ‡, ‚ Pelasta siis nyt minua minun veljeni Esaun kĂ€sistĂ€: sillĂ€ minĂ€ pelkÀÀn hĂ€nen tulevan ja lyövĂ€n minun, ja Ă€idin lapsinensa.s‡+ ƒc MinĂ€ olen mahdotoin kaikkeen siihen armoon, ja kaikkeen siihen totuuteen, jonka sinĂ€ teit palvelialles. SillĂ€ koska minĂ€ tĂ€mĂ€n Jordanin ylitse menin, ei minulla muuta ollut kuin minun sauvani; mutta nyt minulla on kaksi joukkoa. L“ô.‚‡5 „  Ja sanokaat myös: katso, sinun palvelias Jakob on myös meidĂ€n jĂ€lissĂ€mme; sillĂ€ hĂ€n ajatteli: minĂ€ lepytĂ€n hĂ€nen lahjoilla, jotka minun edellĂ€ni menevĂ€t; sitte tahdon minĂ€ nĂ€hdĂ€ hĂ€nen kasvonsa, mitĂ€maks, hĂ€n ottaa vastaan minun ystĂ€vĂ€llisesti.B‡4 ƒ  Niin kĂ€ski hĂ€n myös toiselle ja kolmannelle, ja kaikille niille, jotka kĂ€vivĂ€t lauman jĂ€lissĂ€, sanoen: tĂ€mĂ€n minun sanani jĂ€lkeen puhukaat Esaulle, koska te hĂ€nen löydĂ€tte.‡3 ‚3  Niin sano: nĂ€mĂ€t ovat sinun palvelias Jakobin lahjat, lĂ€hetetyt minun herralleni Esaulle: ja katso, hĂ€n tulee myös itse meidĂ€n jĂ€lissĂ€mme.5‡2 ‚g  Ja kĂ€ski ensimĂ€iselle, sanoen: Koska minun veljeni Esau kohtaa sinun, ja kysyy sinulta, kenenkĂ€s olet, ja kuhunkas menet? ja kenenkĂ€ nĂ€mĂ€t ovat, joitas ajat edellĂ€s?0‡1 ‚]  Ja antoi ne palvelioittensa kĂ€siin, itsekunkin lauman erinĂ€nsĂ€; ja sanoi palvelioillensa: menkÀÀt minun edellĂ€ni, ja pitĂ€kÀÀt vĂ€li jokaisen lauman vaiheella. J)3=GQ[eoyƒ— ȘŽŸÈÒÜæđú",6@JT^hr|†š€źžÂÌÖßéóę%/9CMWaku‰“Š°șÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìö  ,–  -—  .˜  /™  0š  1›  2œ  3  4ž  5Ÿ  ,–  -—  .˜  /™  0š  1›  2œ  3  4ž  5Ÿ  6   7Ą   ą   Ł   €   „   Š   §   š   ©   Ș   «   Ź   ­   ź   Ż   °   ±   Č   ł   Ž   ”   ¶   ·   ž   č   ș   »   Œ   œ   Ÿ   ż   À   Á  !  !Ă  !Ä  !Ć  !Æ  !Ç  !È  !É  ! Ê  ! Ë  ! Ì  ! Í  ! Î  !Ï  !Đ  !Ń  !Ò  !Ó  !Ô  !Ő  "Ö  "Ś  "Ű  "Ù  "Ú  "Û  "Ü  "Ę  " Ț  " ß ŸœœuíŸK‡<   Ja hĂ€n sanoi hĂ€nelle: mikĂ€ sinun nimes on? hĂ€n vastasi: Jakob.‡; ‚  Ja hĂ€n sanoi: pÀÀstĂ€ minua, sillĂ€ aamurusko nousee. Mutta hĂ€n vastasi: en minĂ€ pÀÀstĂ€ sinua, jolles siunaa minua.‡: ‚7  Ja kuin hĂ€n nĂ€ki, ettei hĂ€n voittanut hĂ€ntĂ€, rupesi hĂ€n hĂ€nen reiteensĂ€, niin ettĂ€ Jakobin reisiluu horjahtui painellessa hĂ€nen kanssansa.‡9 ‚  Mutta Jakob jĂ€i sille puolelle yksinĂ€nsĂ€. Silloin paineli yksi mies hĂ€nen kanssansa, siihenasti kuin aamurusko nousi.b‡8 A  Ja otti ne ja vei heidĂ€t virran ylitse: ja vei myös ylitse kaikki, mitĂ€ hĂ€nellĂ€ oli.‡7 ‚+  Ja nousi yöllĂ€ ja otti kaksi emĂ€ntÀÀnsĂ€, ja ne kaksi piikaansa, ja yksitoistakymmentĂ€ lastansa: ja meni ylitse Jabbokin luotuspaikkaan.a‡6 ?  Niin lahjat menivĂ€t hĂ€nen edellĂ€nsĂ€; mutta hĂ€n oli itse siinĂ€ yötĂ€ joukkoinensa. 8cÄCèsÄ8‡C ‚ ! Ja asetti piiat lapsinensa ensimmĂ€iseksi; sitĂ€lĂ€hin Lean hĂ€nen lastensa kanssa, ja Rakelin Josephin kanssa jĂ€limmĂ€iseksi.+‡B  ‚U! Ja Jakob nosti silmĂ€nsĂ€ ja nĂ€ki, ja katso, Esau tuli, ja neljĂ€sataa miestĂ€ hĂ€nen kanssansa: ja hĂ€n jakoi lapset Lealle ja Rakelille, ja molemmille piioille.r‡A a SentĂ€hden ei syö Israelin lapset reisisuonta tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti, ettĂ€ Jakobin reisiluu horjahtui.X‡@ -  Ja aurinko nousi, koska hĂ€n Pnielin ohitse kĂ€vi, ja hĂ€n ontui reidestĂ€nsĂ€.~‡? y  Ja Jakob kutsui sen paikan Pniel: sillĂ€ minĂ€ olen nĂ€hnyt Jumalan kasvosta kasvoon, ja minun sieluni on vapahdettu.‡> ‚3  Ja Jakob kysyi hĂ€neltĂ€, ja sanoi: sanos nyt sinun nimes. Mutta hĂ€n sanoi: miksis minun nimeĂ€ni kysyt? Ja hĂ€n siunasi hĂ€ntĂ€ siinĂ€ paikassa.‡= ‚/  Ja hĂ€n sanoi: ei sinua sillen pidĂ€ kutsuttaman Jakob, vaan IsraEl: sillĂ€ sinĂ€ olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa, ja olet voittanut. pxï9èPžpE‡J ! Ja Esau sanoi: minulla on kyllĂ€, minun veljeni, pidĂ€ omas.‡I ‚%! Ja hĂ€n sanoi: mitĂ€s tahdot kaiken sen joukon kanssa, kuin minĂ€ kohdannut olen? HĂ€n vastasi: löytÀÀkseni armoa minun herrani edessĂ€.‡H ‚%! Ja lĂ€hestyi myös Lea lapsinensa, ja kumarsivat hĂ€nen edessĂ€nsĂ€. Sitte tuli Joseph ja Rakel, jotka myös kumarsivat hĂ€nen edessĂ€nsĂ€.N‡G ! Niin piiat lĂ€hestyivĂ€t lapsinensa ja kumarsivat hĂ€nen edessĂ€nsĂ€.2‡F ‚a! Ja hĂ€n nosti silmĂ€nsĂ€, ja nĂ€ki vaimot ja lapset, ja sanoi: kutka nĂ€mĂ€t kanssas ovat? HĂ€n vastasi: ne ovat lapset, jotka Jumala on lahjoittanut sinun palvelialles.‡E ‚! Ja Esau juoksi hĂ€ntĂ€ vastaan, ja syliinsĂ€ otti hĂ€nen, ja halasi hĂ€ntĂ€ kaulasta, ja suuta antoi hĂ€nen: ja he itkivĂ€t.‡D ‚! Mutta itse hĂ€n kĂ€vi heidĂ€n edellĂ€nsĂ€: ja kumarsi maahan seitsemĂ€n kertaa, siihenasti kuin hĂ€n veljeĂ€nsĂ€ lĂ€hestyi. qWț9qD‡O ƒ! Niin menkÀÀn minun herrani palveliansa edellĂ€: mutta minĂ€ seuraan hiljaksensa senjĂ€lkeen kuin karja ja lapset kĂ€ydĂ€ voivat, siihenasti kuin minĂ€ tulen minun herrani tykö Seiriin.A‡N ‚! Niin hĂ€n sanoi hĂ€nelle: minun herrani tietÀÀ minulla olevan pieniĂ€ lapsia, ja imettĂ€vĂ€isiĂ€ lampaita ja karjaa: jos ne yhtenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Ă€kisti ajettaisiin, niin kuolis lauma.V‡M )! Ja (Esau) sanoi: lĂ€htekÀÀmme jo matkustamaan, minĂ€ vaellan sinun kanssas.)‡L ‚O! Ota siis se siunaus, jonka minĂ€ olen tuonut sinulle: sillĂ€ Jumala on sen minulle antanut, ja minulla on kyllĂ€ kaikkinaista. Niin hĂ€n vaati hĂ€ntĂ€ ottamaan.x‡K ƒm! Niin Jakob vastasi: ei niin, mutta jos minĂ€ olen löytĂ€nyt armon sinun edessĂ€s, niin ota minun lahjani minun kĂ€destĂ€ni: sillĂ€ minĂ€ nĂ€in sinun kasvos, niinkuin minĂ€ olisin nĂ€hnyt Jumalan kasvot; ettĂ€s olet minut hyvĂ€ksi ottanut. o7î]­7áoo‡V  ]" Ja Dina, Lean tytĂ€r, jonka hĂ€n Jakobille synnyttĂ€nyt oli, meni katselemaan sen maakunnan tyttĂ€riĂ€.S‡U #! Ja rakensi siinĂ€ alttarin: ja rukoili vĂ€kevÀÀ Israelin Jumalan nimeĂ€.s‡T c! Ja osti murun peltoa, johonka hĂ€n teki majansa, Hemorin, Sikemin isĂ€n lapsilta, sadan penningin edestĂ€.,‡S ‚U! Sitte tuli Jakob rauhoitettuna siihen kaupunkiin Sikem, joka on Kanaanin maalla, sitte kuin hĂ€n oli tullut Mesopotamiasta; ja sioitti itsensĂ€ kaupungin kohdalle. ‡R ‚! Mutta Jakob matkusti Sukkotiin, ja rakensi itsellensĂ€ huoneen, ja teki majat karjallensa. SentĂ€hden kutsui hĂ€n sen paikan Sukkot.F‡Q  ! Niin Esau palasi sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ tietĂ€nsĂ€ myöten Seiriin.E‡P ƒ! Ja Esau sanoi: minĂ€ jĂ€tĂ€n kuitenkin sinun tykös jotakin siitĂ€ vĂ€estĂ€, kuin minun kanssani on. HĂ€n vastasi: mihinkĂ€ se? Anna minun ainoastansa löytÀÀ armo minun herrani edessĂ€. nçˆÖ‹j‡\ ƒQ" Silloin tulivat Jakobin pojat kedolta: ja koska he sen kuulivat, tulivat miehet surulliseksi, ja vihastuivat sangen kovin; ettĂ€ hĂ€n oli tehnyt tyhmyyden Israelissa, maaten Jakobin tyttĂ€ren: sillĂ€ ei ollut se oikein tehty.H‡[  " Ja Hemor Sikemin isĂ€ meni Jakobin tykö puhuttelemaan hĂ€ntĂ€..‡Z ‚Y" Ja Jakob kuuli, ettĂ€ he hĂ€nen tyttĂ€rensĂ€ Dinan olivat hĂ€vĂ€isseet, ja hĂ€nen poikansa olivat lauman kanssa kedolla. Ja Jakob vaikeni siihenasti kuin he tulivat.\‡Y 5" Ja Sikem puhui isĂ€llensĂ€ Hemorille, sanoen: ota minulle tĂ€mĂ€ piika emĂ€nnĂ€ksi.‡X ‚" Ja hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ paloi Dinan Jakobin tyttĂ€ren perÀÀn; ja rakasti piikaa, ja puhutteli hĂ€ntĂ€ suloisilla sanoilla.‡W ‚" Koska Sikem, Hemorin HevilĂ€isen, sen maakunnan ruhtinaan poika nĂ€ki hĂ€nen, otti hĂ€n hĂ€nen ja makasi hĂ€nen, ja hĂ€pĂ€isi hĂ€nen. r^ËAąr‡b ‚9" Niin vastasivat Jakobin pojat Sikemille, ja hĂ€nen isĂ€llensĂ€ Hemorille, ja puhuivat petoksella; ettĂ€ hĂ€n oli heidĂ€n sisarensa Dinan hĂ€vĂ€issyt. ‡a ‚" Anokaat minulta rohkiasti huomenlahja ja antimia, ja minĂ€ annan, mitĂ€ te anotte: antakaat minulle vaivoin se piika emĂ€nnĂ€ksi.‡` ‚3" Ja Sikem sanoi hĂ€nen isĂ€llensĂ€ ja veljillensĂ€: antakaat minun löytÀÀ armo teidĂ€n edessĂ€nne: ja mitĂ€ te sanotte minulle, sen minĂ€ annan.‡_ ‚ " Ja asukaat meidĂ€n kanssamme: maan pitÀÀ oleman teillĂ€ alttiina, asukaat, myykÀÀt ja ostakaat siinĂ€, ja omistakaat maa.‡^ ‚" Naittakaat teitĂ€nne yhteen meidĂ€n kanssamme: antakaat teidĂ€n tyttĂ€renne meille, ja ottakaat jĂ€llensĂ€ meidĂ€n tyttĂ€remme teille.‡] ‚9" Niin puhui Hemor heidĂ€n kanssansa, sanoen: minun poikani Sikemin sydĂ€n halajaa teidĂ€n tyttĂ€renne jĂ€lkeen; antakaat siis se hĂ€nelle emĂ€nnĂ€ksi. (_ż(ŁSœ(q‡i _" Niin tuli Hemor ja hĂ€nen poikansa Sikem kaupunkinsa porttiin, ja puhuivat kaupunkinsa miehille, sanoen:3‡h ‚c" Ja se nuori mies ei viivytellyt sitĂ€ tehdĂ€ksensĂ€: sillĂ€ hĂ€n rakasti suuresti Jakobin tytĂ€rtĂ€, ja hĂ€n oli kunniassa pidettĂ€vĂ€ kaikkein ylitse isĂ€nsĂ€ huoneessa.M‡g " Ja heidĂ€n puheensa kelpasi Hemorille, ja Sikemille Hemorin pojalle.‡f " Mutta jollette kuule meitĂ€, ja anna teitĂ€nne ympĂ€rileikata; niin me otamme meidĂ€n tyttĂ€remme, ja menemme matkaamme.‡e ‚#" Niin me annamme meidĂ€n tyttĂ€remme teille, ja otamme teidĂ€n tyttĂ€renne meille, ja asumme teidĂ€n kanssanne ja tulemme yhdeksi kansaksi.‡d ‚5" Mutta kuitenkin siinĂ€ me suostumme teihin; jos te tulette meidĂ€n kaltaiseksemme, ettĂ€ kaikki miehenpuoli teidĂ€n seassanne ympĂ€rileikattaisiin,‡c ‚7" Ja sanoivat heille: emme taida sitĂ€ tehdĂ€, ettĂ€ me annamme meidĂ€n sisaremme ympĂ€rileikkaamattomalle miehelle: sillĂ€ se olis meille hĂ€piĂ€ksi. ~0n~l‡m ƒU" Ja he olivat Hemorille kuuliaiset, ja Sikemille hĂ€nen pojallensa, kaikki jotka hĂ€nen kaupunkinsa portista kĂ€vivĂ€t ulos: ja ympĂ€rileikkasivat itsensĂ€, jokainen miehenpuoli, jotka hĂ€nen kaupunkinsa portista kĂ€vivĂ€t ulos.>‡l ‚y" HeidĂ€n karjansa ja hyvyytensĂ€, ja kaikki heidĂ€n elĂ€imensĂ€, eikö ne ole meidĂ€n omamme? Jos me muutoin olemme heidĂ€n tahtonsa jĂ€lkeen, niin ettĂ€ he asuvat meidĂ€n kanssamme.Q‡k ƒ" Mutta siihen ne miehet antavat meille suosionsa, asuaksensa meidĂ€n kanssamme ja tullaksensa yhdeksi kansaksi: jos meistĂ€ ympĂ€rileikataan kaikki miehenpuoli, niin kuin he myös ympĂ€rileikatut ovat.w‡j ƒk" NĂ€mĂ€t miehet ovat rauhalliset meidĂ€n kanssamme, ja tahtovat asua ja elÀÀ tĂ€llĂ€ maalla, ja katso, maa on kyllĂ€ avara heidĂ€n edessĂ€nsĂ€: ottakaamme heidĂ€n tyttĂ€rensĂ€ meille emĂ€nnĂ€ksi, ja antakaamme meidĂ€n tyttĂ€remme heille. —‡r ‚" Ja kaikki heidĂ€n hyvyytensĂ€, lapsensa ja heidĂ€n vaimonsa he ottivat vangiksi, ja ryöstivĂ€t; niin myös kaikki, mitĂ€ huoneissa oli.l‡q U" Ja veivĂ€t pois heidĂ€n lampaansa, karjansa, aasinsa, ja mitĂ€ sekĂ€ kaupungissa ettĂ€ kedolla oli.‡p ‚" Niin tulivat Jakobin pojat tapettuiden pÀÀlle, ja ryöstivĂ€t kaupungin; ettĂ€ he olivat hĂ€vĂ€isseet heidĂ€n sisarensa.‡o ‚ " Ja tappoivat myös Hemorin, ja hĂ€nen poikansa Sikemin miekan terĂ€llĂ€: ja ottivat Dinan Sikemin huoneesta, ja menivĂ€t pois.d‡n ƒE" Ja tapahtui kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€, koska he kipiĂ€mmĂ€llĂ€nsĂ€ olivat, ottivat kaksi Jakobin poikaa Simeon ja Levi, Dinan veljet, kumpikin miekkansa, ja menivĂ€t rohkiasti kaupunkiin: ja tappoivat jokaisen miehenpuolen. Ż¶@ŠŻW‡v ƒ+# Niin sanoi Jakob perheellensĂ€, ja kaikille, jotka hĂ€nen kanssansa olivat: eroittakaat teistĂ€nne vieraat Jumalat, jotka teidĂ€n seassanne ovat, ja puhdistakaat teitĂ€nne, ja muuttakaat teidĂ€n vaatteenne.2‡u  ‚c# Ja Jumala sanoi Jakobille: nouse ja mene ylös BetEliin, ja asu siellĂ€: ja tee siihen alttari Jumalalle, joka sinulle ilmestyi, koska sinĂ€ pakenit veljes Esaun edestĂ€.s‡t c" Mutta he vastasivat: pitiköstĂ€ heidĂ€n tekemĂ€n meidĂ€n sisaremme kanssa, niinkuin jonkun porton kanssa?‚F‡s … " Ja Jakob sanoi Simeonille ja Leville: te olette minulle mielikarvauden tehneet, saattaen minun haisevaiseksi tĂ€mĂ€n maakunnan asuvaisille, Kanaanealaisille ja PheresilĂ€isille: ja minĂ€ olen vĂ€hĂ€ joukko, koska he heitĂ€nsĂ€ kokoovat minun pÀÀlleni, niin he tappavat minun, ja minĂ€ hukutetaan, ja minun huoneeni. <7`ÉUÈ<‡| ‚ # Niin kuoli Debora Rebekan imettĂ€jĂ€, ja haudattiin alemmaiselle puolelle BetEliĂ€, tammen alle: ja se kutsuttiin itkutammeksi. ‡{ ‚# Ja rakensi siihen alttarin, ja kutsui sen paikan ElBetEl; sillĂ€ Jumala ilmestyi siinĂ€ hĂ€nelle, paetessansa veljensĂ€ edestĂ€.q‡z _# Niin tuli Jakob Lutsiin Kanaanin maalle, se on BetEl, kaiken sen vĂ€en kanssa kuin hĂ€nen kanssansa oli.‡y ‚## Ja he matkustivat. Ja Jumalan pelko tuli niille kaupungeille, jotka olivat heidĂ€n ympĂ€rillĂ€nsĂ€, ettei he ajaneet Jakobin poikia takaa.S‡x ƒ## Niin he antoivat Jakobille kaikki vieraat Jumalat, jotka heidĂ€n kĂ€sissĂ€nsĂ€ olivat, ja korvarenkaansa, jotka heidĂ€n korvissansa olivat. Ja Jakob kaivoi ne sen tammen alle, joka oli Sikemin tykönĂ€.E‡w ƒ# Ja nouskaamme ja menkÀÀmme ylös BetEliin; ettĂ€ minĂ€ tekisin siihen alttarin Jumalalle, joka minua kuuli minun hĂ€tĂ€aikanani, ja on ollut minun kanssani tiellĂ€, jota minĂ€ matkustin. C”Ï oęC6ˆ ‚i# Mutta Jakob asetti muistopatsaan siihen paikkaan, jossa hĂ€n hĂ€nen kanssansa puhunut oli, (nimittĂ€in) kivisen patsaan: ja uhrasi juomauhria, ja kaasi öljyĂ€ sen pÀÀlle.oˆ [# Ja niin meni Jumala ylös hĂ€nen tyköÀnsĂ€, siinĂ€ paikassa, kuin hĂ€n hĂ€nen kanssansa puhunut oli.ˆ ‚-# Ja sen maan, jonka minĂ€ olen antanut Abrahamille ja Isaakille, annan minĂ€ sinulle: ja sinun siemenelles sinun jĂ€lkees, annan minĂ€ sen maan.@‡ ‚}# Ja Jumala sanoi hĂ€nelle: MinĂ€ olen kaikkivaltias Jumala, ole hedelmĂ€llinen ja enĂ€ne, kansa ja kansain joukko pitÀÀ sinusta tuleman: ja kuninkaat pitÀÀ tuleman sinun kupeistas.A‡~ ‚# Ja Jumala sanoi hĂ€nelle: sinun nimes on Jakob: mutta ei silleen pidĂ€ sinun nimes kutsuttaman Jakob, vaan IsraEl pitÀÀ sinun nimes oleman. Ja niin kutsuttiin hĂ€nen nimensĂ€ IsraEl.i‡} O# Ja Jumala ilmestyi taas Jakobille, sitte kuin hĂ€n oli tullut Mesopotamiasta ja siunasi hĂ€ntĂ€. J(2<FPZdnx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæïù !+5?IS]gq{…™Ł­·ÁËŐßéóę$.8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìö  " á  " â  "ă  "ä  "ć  "æ  "ç  "è  "é  "ê  " á  " â  "ă  "ä  "ć  "æ  "ç  "è  "é  "ê  "ë  "ì  "í  "î  "ï  "đ  "ń  "ò  "ó  "ô  #ő  #ö  #ś  #ű  #ù  #ú  #û  #ü  # ę  # ț  # ÿ  #   #   #  #  #  #  #  #  #  #  #  #  #  #  #  #  #  #  $  $  $  $  $  $  $  $  $   $   $   $   $   $  $  $!  $"  $#  $$  $%  $&  $'  $(  $)  $* Ą§sÌtùĄUˆ  '# Ja IsraEl matkusti edespĂ€in, ja teki majansa tuolle puolelle Ederin tornia.xˆ m# Ja Jakob pani patsaan hĂ€nen hautansa pÀÀlle: tĂ€mĂ€ on Rakelin haudan patsas hamaan tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.Uˆ '# Niin kuoli Rakel: ja hĂ€n haudattiin Ephratiin tien viereen, se on BetLehem.#ˆ ‚C# Mutta hĂ€nen henkensĂ€ lĂ€hteissĂ€, koska hĂ€nen piti kuoleman, kutsui hĂ€n hĂ€nen nimensĂ€ BenOni: mutta hĂ€nen isĂ€nsĂ€ kutsui hĂ€nen nimensĂ€ BenJamin.ˆ ‚+# Ja koska synnyttĂ€minen oli hĂ€nelle raskaimmallansa; sanoi lastenĂ€mmĂ€ hĂ€nelle: Ă€lĂ€ pelkÀÀ, sillĂ€ tĂ€mĂ€ poika on sinulla myös oleva.ˆ ‚'# Ja he matkustivat BetElistĂ€, ja kuin vielĂ€ vĂ€hĂ€ matkaa oli Ephratiin, niin synnytti Rakel, ja synnyttĂ€minen oli hĂ€nelle sangen raskas.Vˆ )# Ja Jakob kutsui sen paikan, jossa Jumala hĂ€nen kanssansa puhunut oli, BetEl. /=Ç“UÏAa//ˆ  _$ TĂ€mĂ€ on Esaun sukukunta, joka on Edom.ˆ ‚3# Ja tuli riutuneeksi, ja kuoli, ja koottiin kansansa tykö, vanhana ja suuttununna elĂ€mĂ€stĂ€. Ja hĂ€nen poikansa Esau ja Jakob hautasivat hĂ€nen.>ˆ {# Ja Isaak oli sadan ja kahdeksankymmenen ajastaikainen: ˆ ‚# Ja Jakob tuli isĂ€nsĂ€ Isaakin tykö Mamreen, Arban kaupunkiin, joka on Hebron, jossa Abraham ja Isaak olivat muukalaiset olleet.ˆ ‚# Silpan Lean piian pojat olivat: Gad ja Asser. NĂ€mĂ€t ovat Jakobin pojat, jotka hĂ€nelle syntyneet olivat Mesopotamiassa.;ˆ  u# Bilhan Rakelin piian pojat olivat: Dan ja Naphtali.1ˆ  a# Rakelin pojat olivat: Joseph ja BenJamin.sˆ  c# Lean pojat olivat nĂ€mĂ€t: Jakobin esikoinen Ruben; niin Simeon, ja Levi, ja Juuda, ja Isaskar ja Zebulon.?ˆ  ‚{# Ja se tapahtui, koska IsraEl asui siinĂ€ maakunnassa, meni Ruben ja makasi Bilhan isĂ€nsĂ€ jalkavaimon kanssa. Ja IsraEl sai sen kuulla. Ja Jakobilla oli kaksitoistakymmentĂ€ poikaa. .k-çjrœ{.Jˆ $ NĂ€mĂ€t ovat Esaun sukukunnat Edomilaisten isĂ€n Seirin vuorella.?ˆ }$ Niin asui Esau Seirin vuorella, ja tĂ€mĂ€ Esau on Edom.1ˆ ‚_$ SillĂ€ heidĂ€n tavaransa oli niin suuri, ettei he taitaneet asua ynnĂ€: ja se maa, jossa he muukalaiset olivat, ei vetĂ€nyt heitĂ€ heidĂ€n karjansa (paljouden) tĂ€hden.tˆ ƒe$ Ja Esau otti emĂ€ntĂ€nsĂ€, poikansa ja tyttĂ€rensĂ€ ja kaikki huoneensa sielut, ja karjansa ja kaikki juhtansa, ja kaiken sen tavaransa, kuin hĂ€n oli pannut kokoon Kanaanin maalla: ja meni (toiselle) maalle, veljensĂ€ Jakobin tyköÀ.zˆ q$ Oholibama synnytti Jeun, Jaelamin ja Koran. NĂ€mĂ€t ovat Esaun lapset, jotka hĂ€nelle syntyivĂ€t Kanaanin maalla.Cˆ $ Ada synnytti Esaulle Eliphan. Ja Basmat synnytti Reguelin.;ˆ u$ Ja Basmatin, Ismaelin tyttĂ€ren, Nebajotin sisaren.ˆ ‚$ Esau otti emĂ€nnĂ€t Kanaanin tyttĂ€ristĂ€: Adan, HetilĂ€isen Elonin tyttĂ€ren, ja Oholibaman, Anan HevilĂ€isen Zibeonin pojan tyttĂ€ren. f‡;șDœńfˆ! ‚ $ Se ruhtinas Kora, se ruhtinas Gaetam, se ruhtinas Amalek. NĂ€mĂ€t ovat ruhtinaat Eliphasta Edomin maalla, ja ovat Adan lapset.'ˆ  ‚K$ NĂ€mĂ€t ovat ruhtinaat Esaun lapsista: Eliphan Esaun esikoisen lapset ovat nĂ€mĂ€t: se ruhtinas Teman, se ruhtinas Omar, se ruhtinas Zepho, se ruhtinas Kenas.$ˆ ‚E$ Mutta nĂ€mĂ€t olivat Oholibaman Esaun emĂ€nnĂ€n pojat, Anan tyttĂ€ren Zibeonin pojan tyttĂ€ren lapset; jotka hĂ€n synnytti Esaulle: Jeus ja Jaelam ja Kora.sˆ c$ Mutta Reguelin lapset ovat nĂ€mĂ€t: Nahat, ja Zera, Samma, Missa. Ne ovat Basmatin Esaun emĂ€nnĂ€n lapset.~ˆ y$ Mutta Timna oli Eliphan Esaun pojan jalkavaimo, joka synnytti hĂ€nelle Amalekin. Ne ovat Adan Esaun emĂ€nnĂ€n lapset.Iˆ $ Ja Eliphan pojat olivat: Teman, Omar, Zepho, ja Gaetam ja Kenas.vˆ i$ NĂ€mĂ€t ovat Esaun poikain nimet: Eliphas, Adan Esaun emĂ€nnĂ€n poika: Reguel Basmatin Esaun emĂ€nnĂ€n poika. ›V š7ê›Lˆ( $ Sobalin lapset olivat nĂ€mĂ€t: Alvan, Manahat, Ebal, Sepho ja Onam.Jˆ' $ Mutta Lotanin lapset ovat: Hori ja Heman: ja Lotanin sisar Timna.`ˆ& =$ Dison, Etser ja Disan. NĂ€mĂ€t ovat Horilaisten ruhtinaat, Seirin lapset Edomin maalla.mˆ% W$ Mutta nĂ€mĂ€t ovat Seirin Horilaisen lapset, jotka sillĂ€ maalla asuivat: Lotan, Sobal, Sibeon, Ana.Iˆ$ $ NĂ€mĂ€t ovat Esaun lapset, ja heidĂ€n ruhtinaansa. HĂ€n on Edom.Bˆ# ƒ$ Mutta nĂ€mĂ€t ovat Oholibaman Esaun emĂ€nnĂ€n lapset: se ruhtinas Jeus, se ruhtinas Jaelam, se ruhtinas Kora. NĂ€mĂ€t ovat ruhtinaat Oholibamasta, Anan tyttĂ€restĂ€, Esaun emĂ€nnĂ€stĂ€.`ˆ" ƒ=$ Ja nĂ€mĂ€t ovat Reguelin Esaun pojan lapset: se ruhtinasa Nahat, se ruhtinas Sera, se ruhtinas Samma, se ruhtinas Missa. NĂ€mĂ€t ovat ruhtinaat Reguelista Edomilaisten maalla ja ovat Basmatin Esaun emĂ€nnĂ€n lapset. 5n%à„węhí‘5Yˆ2 /$! Ja koska Bela kuoli, tuli Jobab Seran poika Bosrasta kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.Yˆ1 /$ Niin hallitsi Edomissa Bela Beorin poika: ja hĂ€nen kaupunkinsa nimi on Dinhaba.xˆ0 m$ Mutta kuninkaat kuin Edomin maalla hallitsivat, ennenkuin joku kuningas hallitsi Israelin lapsia, ovat nĂ€mĂ€t:ˆ/ ‚$ Se ruhtinas Dison, se ruhtinas Etser, se ruhtinas Disan. NĂ€mĂ€t ovat Horilaisten ruhtinaat, heidĂ€n ruhtinastensa seassa Seirin maalla.wˆ. k$ NĂ€mĂ€t ovat Horilaisten ruhtinaat: se ruhtinas Lotan, se ruhtinas Sobal, se ruhtinas Zibeon, se ruhtinas Ana.+ˆ- U$ Disanin lapset olivat: Uts ja Aran.8ˆ, o$ Etserin lapset olivat: Bilhan, ja Savan ja Akan.Bˆ+ $ Disonin lapset olivat: Hemdan, ja Esban, Jetran ja Karan.Fˆ*  $ Mutta Ananin lapset olivat: Dison ja Oholibama Ananin tytĂ€r.ˆ) ‚$ NĂ€mĂ€t olivat Sibeonin lapset: Aja ja Ana. TĂ€mĂ€ on se Ana, joka korvessa löi JeminilĂ€iset, kaitessansa isĂ€nsĂ€ Sibeonin aaseja. H§¶X-ŽHCˆ: $) Se ruhtinas Oholibama, se ruhtinas Ela, se ruhtinas Pinon.ˆ9 ‚3$( Ja nĂ€mĂ€t ovat Esaun ruhtinasten nimet heidĂ€n suvuissansa, paikoissansa ja nimissĂ€nsĂ€: se ruhtinas Timna, se ruhtinas Alva, se ruhtinas Jetet.Qˆ8 ƒ$' Koska Baalhanan Akborin poika kuoli, tuli Hadar kuninkaaksi hĂ€nen siaansa, ja hĂ€nen kaupunkinsa nimi oli Pagu: ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ nimi oli Mehetabeel, Matredin tytĂ€r, joka Mesahabin tytĂ€r oli.Sˆ7 #$& Koska Saul kuoli, tuli Baalhanan Akborin poika kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.[ˆ6 3$% Koska Samla kuoli, tuli Saul kuninkaaksi hĂ€nen siaansa, Rehobotin virran tyköÀ.Gˆ5  $$ Koska Hadad kuoli, hallitsi Samla Masrekasta hĂ€nen siassansa.#ˆ4 ‚C$# Koska Husam kuoli, tuli Hadad Bedadin poika kuninkaaksi hĂ€nen siaansa, joka löi Midianilaiset Moabilaisten kedolla, ja hĂ€nen kaupunkinsa nimi oli Avit.Vˆ3 )$" Kuin Jobab kuoli, tuli Husam Temanilaisten maalta kuninkaaksi hĂ€nen siaansa. șȘ‚ہ@ˆ@ ‚}% Kuin hĂ€nen veljensĂ€ nĂ€kivĂ€t, ettĂ€ hĂ€nen isĂ€nsĂ€ rakasti hĂ€ntĂ€ enemmin kuin kaikkia hĂ€nen veljiĂ€nsĂ€, vihasivat he hĂ€ntĂ€; ja ei voineet puhutella hĂ€ntĂ€ ystĂ€vĂ€llisesti.&ˆ? ‚I% Mutta Israel rakasti Josephia enemmin kuin kaikkia muita lapsiansa, ettĂ€ hĂ€n oli syntynyt hĂ€nelle vanhalla ijĂ€llĂ€nsĂ€: ja teki hĂ€nelle kirjavan hameen.‚$ˆ> „E% Ja nĂ€mĂ€t ovat Jakobin sukukunnat: Joseph oli seitsemĂ€ntoistakymmenen ajastaikainen, koska hĂ€n kaitsi karjaa veljeinsĂ€ kanssa, ja hĂ€n oli nuorella ijĂ€llĂ€nsĂ€ Bilhan ja Silpan, isĂ€nsĂ€ emĂ€ntĂ€in lasten kanssa: ja Joseph ilmoitti isĂ€llensĂ€, mikĂ€ paha sanoma heistĂ€ kuului.oˆ=  ]% Ja Jakob asui sillĂ€ maalla, jossa hĂ€nen isĂ€nsĂ€ muukalainen oli ollut: (nimittĂ€in) Kanaanin maalla.ˆ< ‚1$+ Se ruhtinas Magdiel, se ruhtinas Iram. NĂ€mĂ€t ovat Edomin ruhtinaat, niin kuin he asuneet ovat perintö-maallansa, ja Esau on Edomilaisten isĂ€.Cˆ; $* Se ruhtinas Kenas, se ruhtinas Teman, se ruhtinas Mibtsar.  ‘=Ÿ /ˆE ‚[% Ja hĂ€n taas nĂ€ki toisen unen, ja jutteli sen veljillensĂ€, ja sanoi: katso, minĂ€ nĂ€in vielĂ€ unta: ja katso, aurinko, kuu ja yksitoista tĂ€hteĂ€ kumarsivat minua.?ˆD ‚{% Niin sanoivat hĂ€nen veljensĂ€ hĂ€nelle: sinĂ€kö tulet meidĂ€n kuninkaaksemme, kokonansa hallitsemaan meitĂ€? Ja vihasivat hĂ€ntĂ€ vielĂ€ enemmin, hĂ€nen unensa ja puheensa tĂ€hden.8ˆC ‚m% Katso, me olimme sitovanamme jalallisia vainiolla ja minun jalalliseni nousi ja seisoi; ja katso, teidĂ€n jalallisenne seisoivat ympĂ€rillĂ€, ja kumarsivat minun jalallistani.QˆB % SillĂ€ hĂ€n oli sanonut heille, kuulkaas tĂ€tĂ€ unta, jonka minĂ€ nĂ€in.lˆA U% Niin Joseph nĂ€ki unen, ja ilmoitti sen veljillensĂ€, josta he rupesivat hĂ€ntĂ€ enemmin vihaamaan. Aț“LŻ›AWˆL +% HĂ€n vastasi: minĂ€ etsin veljiĂ€ni: sanos minulle, kussa he kaitsevat karjaa.dˆK E% Niin yksi mies kohtasi hĂ€nen eksyksissĂ€ kedolla; ja kysyi hĂ€neltĂ€ sanoen: mitĂ€s etsit?)ˆJ ‚O% HĂ€n sanoi: mene ja katso, ovatko veljes ja karja rauhassa, ja palaja minulle sitĂ€ sanomaan. Ja hĂ€n lĂ€hetti hĂ€nen Hebronin laaksosta; ja hĂ€n tuli Sikemiin.ˆI ‚/% Sanoi Israel Josephille: eikö veljes kaitse karjaa SikemissĂ€? Tule, minĂ€ lĂ€hetĂ€n sinun heidĂ€n tykönsĂ€; hĂ€n vastasi: tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen.DˆH % Koska hĂ€nen veljensĂ€ menivĂ€t kaitsemaan karjaa Sikemiin,hˆG M% Ja hĂ€nen veljensĂ€ kadehtivat hĂ€ntĂ€; mutta hĂ€nen isĂ€nsĂ€ piti nĂ€mĂ€t sanat mielessĂ€nsĂ€.~ˆF ƒy% Ja kuin hĂ€n sitĂ€ saneli isĂ€llensĂ€ ja veljillensĂ€, nuhteli hĂ€nen isĂ€nsĂ€ hĂ€ntĂ€ ja sanoi hĂ€nelle: mikĂ€ uni se on, kuin sinĂ€ olet nĂ€hnyt? PitÀÀkö minun ja sinun Ă€itis ja veljes tuleman ja kumartaman meitĂ€mme sinun edessĂ€s maahan? J(2<FPZdnx‚Œ– ȘŽŸÈŃÛćïù !+5?IS]gq{…™Ł­·ÁËŐßéóę%/8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìö§±»ĆÏÙăíś  $,  $-  $.  $/  $0  $ 1  $!2  $"3  $#4  $$  $,  $-  $.  $/  $0  $ 1  $!2  $"3  $#4  $$5  $%6  $&7  $'8  $(9  $):  $*;  $+<  %=  %>  %?  %@  %A  %B  %C  %D  % E  % F  % G  % H  % I  %J  %K  %L  %M  %N  %O  %P  %Q  %R  %S  %T  %U  %V  %W  %X  %Y  %Z  %[  % \  %!]  %"^  %#_  %$`  &a  &b  &c  &d  &e  &f  &g  &h  & i  & j  & k  & l  & m  &n  &o  &p  &q  &r  &s  &t  &u MÁxș2‚ˆR „)% Ja Ruben vielĂ€ sanoi heille: Ă€lkÀÀt vuodattako verta, vaan heittĂ€kÀÀt hĂ€ntĂ€ tĂ€hĂ€n kuoppaan, joka on korvessa, ja Ă€lkÀÀt satuttako kĂ€ttĂ€nne hĂ€neen; sillĂ€ hĂ€n tahtoi pelastaa hĂ€ntĂ€ heidĂ€n kĂ€sistĂ€nsĂ€, saattaaksensa hĂ€ntĂ€ jĂ€lleen isĂ€nsĂ€ tykö.ˆQ ‚% Koska Ruben sen kuuli, tahtoi hĂ€n hĂ€ntĂ€ pelastaa heidĂ€n kĂ€sistĂ€nsĂ€, ja sanoi: Ă€lkÀÀmme hĂ€nen henkeĂ€nsĂ€ ottako.:ˆP ‚q% Tulkaat siis, tappakaamme hĂ€ntĂ€, ja heittĂ€kÀÀmme hĂ€ntĂ€ yhteen kuoppaan, ja sanokaamme: paha peto on hĂ€nen syönyt: niin saadaan nĂ€hdĂ€, mihinkĂ€ hĂ€nen unensa joutuvat.FˆO  % Ja sanoivat toinen toisellensa: katso, tuo unennĂ€kiĂ€ tulee.ˆN ‚ % Kuin he kaukana nĂ€kivĂ€t hĂ€nen, ja ennenkuin hĂ€n heitĂ€ lĂ€hestyi, pitivĂ€t he neuvoa hĂ€ntĂ€ vastaan, tappaaksensa hĂ€ntĂ€./ˆM ‚[% Ja mies sanoi: he lĂ€ksivĂ€t tÀÀltĂ€; sillĂ€ minĂ€ kuulin heidĂ€n sanovan: kĂ€ykÀÀmme Dotaniin. Niin Joseph meni veljeinsĂ€ perÀÀn, ja löysi heidĂ€t Dotanista. Ìgý)ˆW ‚O% Tulkaat ja myykÀÀmme hĂ€ntĂ€ Ismaelilaisille, ja Ă€lkÀÀmme satuttako kĂ€siĂ€mme hĂ€neen: sillĂ€ hĂ€n on meidĂ€n veljemme ja lihamme; ja he kuulivat hĂ€ntĂ€.ˆV ‚% Niin sanoi Juuda veljillensĂ€: mitĂ€ me siitĂ€ hyödymme, ettĂ€ me murhaamme meidĂ€n veljemme ja salaamme hĂ€nen verensĂ€?}ˆU ƒw% Sitte istuivat he syömÀÀn leipÀÀ: ja kuin he nostivat silmĂ€nsĂ€ ja katselivat, niin katso, Ismaelilaisten joukko tuli Gileadista; ja heidĂ€n kameleinsa kannatus oli styraks, mastiks ja ladanum, ja vaelsivat viemÀÀn niitĂ€ alas Egyptiin.cˆT C% Ja ottivat hĂ€nen ja heittivĂ€t kuoppaan: ja kuoppa oli tyhjĂ€, ja ei ollut siinĂ€ vettĂ€.ˆS ‚'% Ja tapahtui, koska Joseph tuli veljeinsĂ€ tykö, riisuivat he hĂ€neltĂ€ hameen, (nimittĂ€in) sen kirjavan hameen, joka hĂ€nen yllĂ€nsĂ€ oli; VŽGéDÄVkˆ^ S%" Ja Jakob repĂ€isi vaatteensa, ja kÀÀri sĂ€kin kupeisiinsa; ja murehti poikaansa monta pĂ€ivÀÀ.}ˆ] w%! Ja hĂ€n tunsi sen, ja sanoi: tĂ€mĂ€ on minun poikani hame, paha peto on hĂ€nen syönyt: raadellen on Joseph revelty.!ˆ\ ‚?% Ja lĂ€hettivĂ€t sen kirjavan hameen, ja antoivat kantaa isĂ€llensĂ€, ja sanoivat: tĂ€mĂ€n me löysimme: tunnustele, jos tĂ€mĂ€ on poikas hame taikka ei?[ˆ[ 3% Niin he ottivat Josephin hameen ja tappoivat kauriin, ja tahrasivat hameen vereen,jˆZ Q% Ja palasi veljeinsĂ€ tykö, ja sanoi: ei ole nuorukainen siellĂ€, voi minua! kuhunka minĂ€ menen?hˆY M% Koska Ruben palasi kuopalle, niin katso, ei ollut Joseph kuopassa: ja hĂ€n repĂ€isi vaatteensa,]ˆX ƒ7% Koska Midianilaisten kauppamiehet siitĂ€ menivĂ€t ohitse, vetivĂ€t he Josephin ja ottivat ylös kuopasta, ja myivĂ€t hĂ€nen Ismaelilaisille, kahteenkymmeneen hopiapenninkiin; jotka veivĂ€t Josephin pois Egyptiin. €”@æjNˆf & Ja Juuda otti esikoisellensa Gerille emĂ€nnĂ€n, jonka nimi oli Tamar.yˆe o& Ja hĂ€n synnytti vielĂ€ pojan, ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Sela. Ja Juuda oli KesibissĂ€, koska hĂ€n sen synnytti.Wˆd +& Ja hĂ€n taas tuli raskaaksi ja synnytti pojan; ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Onan.Qˆc & Ja hĂ€n tuli raskaaksi ja synnytti pojan; ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Ger.}ˆb w& Ja Juuda nĂ€ki siellĂ€ Kanaanin miehen tyttĂ€ren, hĂ€nen nimensĂ€ oli Sua: ja otti hĂ€nen, ja meni hĂ€nen tykönsĂ€. ˆa  ‚& Se tapahtui siihen aikaan, ettĂ€ Juuda meni alas veljeinsĂ€ tyköÀ, ja poikkesi yhden miehen tykö Odollamiin, jonka nimi oli Hira.pˆ` ]%$ Mutta Midianilaiset myivĂ€t hĂ€nen Egyptiin Potipharille, Pharaon kamaripalvelialle ja huovinhaltialle.eˆ_ ƒG%# Ja kaikki hĂ€nen poikansa ja tyttĂ€rensĂ€ nousivat hĂ€ntĂ€ lohduttamaan; vaan ei hĂ€n tahtonut antaa itsiĂ€nsĂ€ lohdutettaa, mutta sanoi: minĂ€ menen murehtien alas poikani tykö hautaan. Ja hĂ€nen isĂ€nsĂ€ itki hĂ€ntĂ€. ÍĄ6Ú͂ ˆk „& Niin sanoi Juuda miniĂ€llensĂ€ Tamarille: ole leskenĂ€ isĂ€s huoneessa siihenasti kuin minun poikani Sela kasvaa. SillĂ€ hĂ€n ajatteli: tohtii tapahtua, ettĂ€ hĂ€n myös kuolee, niinkuin hĂ€nen veljensĂ€kin. Niin Tamar meni pois, ja oli isĂ€nsĂ€ huoneessa.Yˆj /& Ja se paha, kuin hĂ€n teki, ei kelvannut \Herralle\, joka kuoletti myös hĂ€nen.Xˆi ƒ-& Mutta Onan tiesi, ettei siemen olisi tullut hĂ€nen omaksensa: koska hĂ€n siis makasi veljensĂ€ emĂ€nnĂ€n kanssa, antoi hĂ€n sen pudota maahan, ja turmeli sen, ettei hĂ€n olisi antanut veljellensĂ€ siementĂ€. ˆh ‚& Niin sanoi Juuda (pojallensa) Onanille: mene veljes emĂ€nnĂ€n tykö, ja ota hĂ€ntĂ€ aviokses, herĂ€ttÀÀkses veljelles siementĂ€.\ˆg 5& Mutta Ger, Juudan esikoinen, oli paha \Herran\ edessĂ€: ja \Herra\ kuoletti hĂ€nen. ‡+œŒY‡Nˆp ƒ& Ja hĂ€n poikkesi tien oheen hĂ€nen tykönsĂ€, ja sanoi: annas minun maata kanssas; sillĂ€ ei hĂ€n tietĂ€nyt sitĂ€ miniĂ€ksensĂ€. HĂ€n vastasi: mitĂ€s minun annat, jos sinĂ€ makaisit minun kanssani?`ˆo =& Koska Juuda nĂ€ki hĂ€nen, luuli hĂ€n sen portoksi; sillĂ€ hĂ€n oli peittĂ€nyt kasvonsa.}ˆn ƒw& Niin riisui hĂ€n yltĂ€nsĂ€ leskivaatteensa, ja verhoitti itsensĂ€ liinalla ja peitti itsensĂ€, ja istui kahden lĂ€hteen verĂ€jĂ€lle, joka on tiellĂ€ Timnatiin; sillĂ€ hĂ€n nĂ€ki, ettĂ€ Sela oli kasvanut, ja ei hĂ€ntĂ€ annettu sille emĂ€nnĂ€ksi.kˆm S& Niin ilmoitettiin Tamarille, sanoen: katso, appes menee ylös Timnatiin keritsemÀÀn lampaitansa.Qˆl ƒ& Koska monta pĂ€ivÀÀ oli kulunut, kuoli Suan tytĂ€r, Juudan emĂ€ntĂ€. Ja kuin Juuda oli itsensĂ€ lohduttanut, meni hĂ€n Timnatiin, lammastensa keritsiĂ€in tykö ystĂ€vĂ€nsĂ€ Hiran kanssa Odollamista. Fu›9€èFˆv ‚9& Mutta hĂ€n palasi Juudan tykö, ja sanoi: en minĂ€ löytĂ€nyt hĂ€ntĂ€; sanoivat myös sen paikan miehet, ettei tĂ€ssĂ€ ole yhtĂ€kÀÀn porttoa ollut.8ˆu ‚m& Niin hĂ€n kyseli sen paikan miehiltĂ€, sanoen: kussa on se portto, kuin istui nĂ€illĂ€ kahdella lĂ€hteellĂ€ tien ohessa? He vastasivat: ei yksikÀÀn portto ole tĂ€ssĂ€ ollut.ˆt ‚& Mutta Juuda lĂ€hetti kauriin ystĂ€vĂ€nsĂ€ kanssa Odollamista, ettĂ€ hĂ€n vaimolta ottais pantin jĂ€lleen: ja ei hĂ€n löytĂ€nyt hĂ€ntĂ€._ˆs ;& Ja hĂ€n nousi ja meni, ja pani pois peitteen, ja puki jĂ€lleen leskivaatteet yllensĂ€.Vˆr ƒ)& HĂ€n sanoi: mitĂ€stĂ€ minĂ€ sinulle pantiksi annan? HĂ€n vastasi: sinettis, sitees, ja sauvas, joka kĂ€dessĂ€s on. Niin hĂ€n antoi ne hĂ€nelle, ja makasi hĂ€nen kanssansa, ja hĂ€n tuli raskaaksi hĂ€nestĂ€.ˆq ‚ & HĂ€n sanoi: minĂ€ lĂ€hetĂ€n kauriin laumastani. HĂ€n vastasi: anna siis minulle pantti niin kauvaksi kuin sinĂ€ sen lĂ€hetĂ€t. $sŁÚ=Ö$.ˆ| ‚Y& Ja tapahtui hĂ€nen synnyttĂ€issĂ€nsĂ€, pisti toinen ulos kĂ€tensĂ€, johonka lastenĂ€mmĂ€ tarttui, ja sitoi siihen punaisen langan, sanoen: tĂ€mĂ€ tulee ensisti ulos.dˆ{ E& Ja tapahtui hĂ€nen synnyttĂ€misensĂ€ ajalla, ja katso, kaksoiset olivat hĂ€nen kohdussansa.ˆz ‚/& Ja Juuda tunsi ne, ja sanoi: hĂ€n on minua hurskaampi: etten minĂ€ hĂ€nelle poikaani Selaa antanut. Kuitenkin ei hĂ€n enempÀÀ maannut hĂ€ntĂ€.Eˆy ƒ& Mutta koska hĂ€n tuotiin edes, lĂ€hetti hĂ€n appensa tykö, sanoen: siitĂ€ miehestĂ€, jonka nĂ€mĂ€t ovat, olen minĂ€ raskas. Ja sanoi: tunnetkos, kenenkĂ€ on tĂ€mĂ€ sinetti, side ja sauva.Lˆx ƒ& Liki kolmen kuukauden jĂ€lkeen ilmoitettiin Juudalle: sinun miniĂ€s Tamar on salavuoteessa ollut, ja katso, salavuoteesta on hĂ€n myös raskaaksi tullut. Juuda sanoi: viekÀÀt hĂ€ntĂ€ poltettaa. ˆw ‚& Juuda sanoi: pitĂ€kÀÀn ne, ettemme mitĂ€maks hĂ€piÀÀn tulisi; katso, minĂ€ lĂ€hetin kauriin, ja et sinĂ€ löytĂ€nyt hĂ€ntĂ€. ;6Ÿ ˜ü;=‰ ‚w' Niin ettĂ€ hĂ€n löysi armon hĂ€nen edessĂ€nsĂ€, ja tuli hĂ€nen palveliaksensa: ja hĂ€n asetti hĂ€nen huoneensa ylitse, ja kaikki mitĂ€ hĂ€nellĂ€ oli, antoi hĂ€n hĂ€nen kĂ€teensĂ€.‰ ‚-' Ja hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ nĂ€ki, ettĂ€ \Herra\ oli hĂ€nen kanssansa; sillĂ€ kaikki, mitĂ€ hĂ€n teki, antoi \Herra\ menestyĂ€ hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€.r‰ a' Ja \Herra\ oli Josephin kanssa, ja hĂ€n oli onnellinen mies, ja oli isĂ€ntĂ€nsĂ€ EgyptilĂ€isen huoneessa.-ˆ  ‚Y' Ja Josef vietiin alas Egyptiin: ja Potiphar EgyptilĂ€inen Pharaon kamaripalvelia ja huovinhaltia osti hĂ€nen Ismaelilaisilta, jotka hĂ€nen sinne alas vieneet olivat.uˆ~ g& Sitte tuli ulos hĂ€nen veljensĂ€, jonka kĂ€dessĂ€ oli se punainen lanka; ja hĂ€nen nimensĂ€ kutsuttiin Sera.Fˆ} ƒ & Mutta koska hĂ€n kĂ€tensĂ€ takaperin veti, tuli ulos hĂ€nen veljensĂ€, ja hĂ€n sanoi: miksis olet revĂ€issyt? TĂ€mĂ€ rikkirepĂ€isemys on sinun tĂ€htes: ja hĂ€nen nimensĂ€ kutsuttiin Perets. î<Șî8‰ ‚m' Mutta hĂ€n kielsi, ja sanoi isĂ€ntĂ€nsĂ€ emĂ€nnĂ€lle: katso, minun isĂ€ntĂ€ni ei tiedusta minulta, mitĂ€ huoneessa on, ja kaikki mitĂ€ hĂ€nellĂ€ on, antoi hĂ€n minun kĂ€teeni.‰ ‚' Ja tapahtui tĂ€mĂ€n jĂ€lkeen, ettĂ€ hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ emĂ€nnĂ€n silmĂ€t paloivat Josephin pÀÀlle, ja sanoi: makaa minun kanssani.O‰ ƒ' SentĂ€hden antoi hĂ€n kaikki Josephin haltuun, mitĂ€ hĂ€nellĂ€ oli, ja ei tiedustellut mitÀÀn hĂ€neltĂ€, paitsi sitĂ€ ruokaa, jonka hĂ€n söi. Ja Joseph oli kauniin luontoinen, ja ihana kasvoilta.m‰ ƒW' Ja siitĂ€ ajasta kuin hĂ€n oli hĂ€nen pannut huoneensa ja kaiken tavaransa pÀÀlle, siunasi \Herra\ sen EgyptilĂ€isen huoneen Josephin tĂ€hden, ja \Herran\ siunaus oli kaikissa niissĂ€, jotka hĂ€nellĂ€ kotona ja kedolla olivat. ümëWüX‰  -' Koska hĂ€n nĂ€ki, ettĂ€ hĂ€n jĂ€tti hameensa hĂ€nen kĂ€teensĂ€, ja pakeni ulos:‰  ‚' Ja hĂ€n tarttui hĂ€nen hameesensa, sanoen: makaa minun kanssani. Mutta hĂ€n jĂ€tti hameensa hĂ€nen kĂ€teensĂ€, ja pakeni, ja meni ulos.‰  {' Ja tapahtui yhtenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, ettĂ€ Joseph meni huoneesen askaroitsemaan; ja ei ollut yksikÀÀn perheestĂ€ lĂ€snĂ€.‰ ‚#' Mutta hĂ€n piti jokapĂ€ivĂ€ senkaltaiset puheet Josephin kanssa; mutta ei hĂ€n totellut maata hĂ€nen kanssansa, eli olla hĂ€nen kanssansa.x‰ ƒm' Ei pidĂ€ hĂ€n itseĂ€nsĂ€ tĂ€ssĂ€ huoneessa suurempana minua, ei myös ole hĂ€n kieltĂ€nyt minulta mitÀÀn, paitsi sinun, siinĂ€ kuin sinĂ€ olet hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€: kuinka siis minĂ€ niin paljon pahaa tekisin ja rikkoisin Jumalaa vastaan? €ą:§J€"‰ ‚A' Koska hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ kuuli emĂ€ntĂ€nsĂ€ sanat, kuin hĂ€n puhui hĂ€nelle, sanoen: niin on sinun palvelias tehnyt minulle, vihastui hĂ€n sangen kovin.Z‰ 1' Mutta koska minĂ€ riahdin ja huusin, jĂ€tti hĂ€n minulle hameensa ja pakeni ulos.‰ ‚' Ja puhui hĂ€nelle ne sanat, sanoen: Hebrealainen palvelia, jonkas olet meille tuonut, tuli minun tyköni, saattamaan minua hĂ€piÀÀn.e‰ G' Niin hĂ€n piti hĂ€nen hameensa tykönĂ€nsĂ€, siihenasti kuin hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ kotia tuli,o‰  [' Ja koska hĂ€n kuuli, ettĂ€ minĂ€ riahdin ja huusin, jĂ€tti hĂ€n minulle hameensa, pakeni ja meni ulos.h‰  ƒM' Huusi hĂ€n perhettĂ€nsĂ€, ja sanoi heille: katsokaat, hĂ€n on tuonut meille yhden Hebrealaisen miehen, saattamaan meitĂ€ hĂ€piÀÀn: hĂ€n tuli minun tyköni makaamaan minun kanssani; mutta minĂ€ huusin korkialla ÀÀnellĂ€. „nŚA‚ű„q‰ _( Niin Pharao vihastui molempain palveliainsa, ylimmĂ€isen juomanlaskian ja ylimmĂ€isen leipojan pÀÀlle.‰  ‚ ( Ja sitte tapahtui, ettĂ€ Egyptin kuninkaan ylimmĂ€inen juomanlaskia ja leipoja rikkoivat herraansa Egyptin kuningasta vastaan:;‰ ‚s' Ja vankihuoneen haltia ei pitĂ€nyt mistÀÀn murhetta niistĂ€, jotka hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€ olivat; sillĂ€ \Herra\ oli Josephin kanssa, ja mitĂ€ hĂ€n teki, antoi \Herra\ menestyĂ€.‰ ‚!' Niin ettĂ€ hĂ€n antoi kaikki vangit vankihuoneessa Josephin kĂ€den alle, ettĂ€ kaikki mitĂ€ siellĂ€ tehtiin, se tehtiin hĂ€nen kauttansa.‰ ‚#' Mutta \Herra\ oli Josephin kanssa, ja kÀÀnsi laupiutensa hĂ€nen tykönsĂ€; ja antoi hĂ€nen löytÀÀ armon vankihuoneen haltian edessĂ€.‰ ‚' Ja hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ otti Josephin, ja pani vankihuoneesen, jossa kuninkaan vangit olivat: ja niin hĂ€n oli siellĂ€ vankihuoneessa. K)3=GQ[enx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæđú",6@JS]gq{…™Ł­·ÁËŐßéóę%/8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìöŠ°șÄÎŰâìö    &w  &x  &y  &z  &{  &|  &}  &~  '  &w  &x  &y  &z  &{  &|  &}  &~  '  '€  '  '‚  'ƒ  '„  '…  '†  ' ‡  ' ˆ  ' ‰  ' Š  ' ‹  'Œ  '  'Ž  '  '  '‘  '’  '“  '”  '•  (–  (—  (˜  (™  (š  (›  (œ  (  ( ž  ( Ÿ  (    ( Ą  ( ą  (Ł  (€  („  (Š  (§  (š  (©  (Ș  («  (Ź  )­  )ź  )Ż  )°  )±  )Č  )ł  )Ž  ) ”  ) ¶  ) ·  ) ž  ) č  )ș  )»  )Œ  )œ  )Ÿ  )ż  )À  )Á … PśXź ‰ ‚( Niin ylimmĂ€inen juomanlaskia jutteli unensa Josephille, ja sanoi hĂ€nelle: minĂ€ nĂ€in unta ja katso, viinapuu oli minun edessĂ€ni.&‰ ‚I( He vastasivat hĂ€ntĂ€: me olemme nĂ€hneet unta, ja ei ole, joka sen selittÀÀ. Niin sanoi Joseph heille: Jumalan on selitys, kuitenkin jutelkaat se minulle.‰ ‚3( Kysyi hĂ€n niiltĂ€ Pharaon palvelioilta, jotka hĂ€nen kanssansa herransa vankihuoneessa olivat, ja sanoi: miksi te olette tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ surulliset?V‰ )( Koska Joseph tuli aamulla heidĂ€n tykönsĂ€, ja nĂ€ki heidĂ€n murheelliseksi.8‰ ‚m( Ja molemmat nĂ€kivĂ€t unta, kumpikin unensa yhtenĂ€ yönĂ€, kukin unensa selityksen jĂ€lkeen, Egyptin kuninkaan juomanlaskia ja leipoja, jotka olivat sidottuna vankihuoneessa.v‰ i( Ja huovinhaltia pani Josephin heidĂ€n kanssansa palvelemaan heitĂ€. Ja he olivat vankiudessa kappaleen aikaa.x‰ m( Ja heitti heidĂ€t vankiuteen huovinhaltian huoneesen, vankihuoneesen siihen paikkaan, jossa Joseph oli vankina. 0XŻP|È0‰$ ‚%( SillĂ€ minĂ€ olen salaisesti varastettu Hebrealaisten maalta; enkĂ€ ole tĂ€ssĂ€ mitÀÀn tehnyt, ettĂ€ he minun tĂ€hĂ€n vankiuteen panivat.0‰# ‚]( Mutta muista minua tykönĂ€s, koska sinun hyvin kĂ€y, ja tee sitte laupius minun kanssani, ettĂ€s ilmoittaisit minun Pharaolle, ja antaisit minun ottaa tÀÀltĂ€ ulos.P‰" ƒ( Kolmen pĂ€ivĂ€n sisĂ€llĂ€ korottaa Pharao sinun pÀÀs, ja asettaa sinun jĂ€llensĂ€ entiseen virkaas: ja sinĂ€ annat Pharaon kĂ€teen juoma-astian niinkuin ennenkin, koska olit hĂ€nen juomansa laskia.\‰! 5( Ja Joseph sanoi hĂ€nelle: tĂ€mĂ€ on sen selitys: Kolme haaraa ovat kolme pĂ€ivÀÀ.%‰  ‚G( Ja Pharaon juoma-astia oli minun kĂ€dessĂ€ni: niin minĂ€ otin viinamarjat, ja pusersin ne Pharaon juoma-astiaan, ja annoin sen juoma-astian Pharaon kĂ€teen.$‰ ‚E( Ja sillĂ€ viinapuulla oli kolme haaraa ja se oli niinkuin viheriöitsemĂ€llĂ€nsĂ€, sen kukoistus kĂ€vi ylös, ja sen rypĂ€leet tuleentuivat viinamarjoiksi. fM¶XÀÛfr‰* a( Ja asetti ylimmĂ€isen juomanlaskian jĂ€lleen (entiseen) virkaansa, antamaan Pharaon kĂ€teen juoma-astiaa.a‰) ƒ?( Ja tapahtui kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€, koska Pharao piti syntymĂ€pĂ€ivÀÀnsĂ€, teki hĂ€n pidon kaikille palvelioillensa, ja ylensi ylimmĂ€isen juomanlaskian pÀÀn, ja ylimmĂ€isen leipojan pÀÀn palvelioittensa seassa.‰( ‚%( Ja kolmen pĂ€ivĂ€n sisĂ€llĂ€ ylentÀÀ Pharao sinun pÀÀs, ja ripustaa sinun hirsipuuhun: ja linnut syövĂ€t sinun lihas sinun pÀÀltĂ€s.[‰' 3( Joseph vastasi, ja sanoi: tĂ€mĂ€ on sen selitys: kolme koria ovat kolme pĂ€ivÀÀ.‰& ‚#( Ja ylimmĂ€isessĂ€ korissa oli kaikkinaisia leivotuita ruokia Pharaon tarpeeksi: ja linnut söivĂ€t niitĂ€ korista minun pÀÀni pÀÀltĂ€./‰% ‚[( Koska ylimmĂ€inen leipoja nĂ€ki, ettĂ€ selitys oli hyvĂ€; sanoi hĂ€n Josephille: minĂ€ myös uneksuin, ja katso, kolme palmikoittua koria oli minun pÀÀni pÀÀllĂ€. /œFÎS±> /n‰2 Y) Ja katso, seitsemĂ€n pientĂ€ ja itĂ€tuulelta surkastunutta tĂ€hkĂ€pÀÀtĂ€ kasvoivat niiden jĂ€lkeen.‰1 ‚1) Ja hĂ€n nukkui jĂ€llensĂ€, ja nĂ€ki toisen kerran unta: ja katso, seitsemĂ€n tĂ€ysinĂ€istĂ€ ja paksua tĂ€hkĂ€pÀÀtĂ€ kasvoivat yhdessĂ€ oljessa.p‰0 ]) Ja ne rumat ja laihat lehmĂ€t söivĂ€t ne seitsemĂ€n lihavaa ja kaunista lehmÀÀ. Niin Pharao herĂ€si.‰/ ‚9) Sitte nĂ€ki hĂ€n toiset seitsemĂ€n lehmÀÀ tulevan virrasta ylös, rumaa ja laihaa; ja seisoivat niiden (toisten) lehmĂ€in tykönĂ€ virran reunalla.x‰. m) Ja katso, virrasta astui ylös seitsemĂ€n kaunista ja lihavaa lehmÀÀ, jotka kĂ€vivĂ€t laitumella ruohostossa.u‰-  i) Ja tapahtui kahden ajastajan perĂ€stĂ€, ettĂ€ Pharao nĂ€ki unen, niinkuin hĂ€n olis seisonut virran tykönĂ€.S‰, #( Mutta ylimmĂ€inen juomanlaskia ei muistanut Josephia, vaan unhotti hĂ€nen.a‰+ ?( Mutta ylimmĂ€isen leipojan antoi hĂ€n hirttÀÀ; niinkuin Joseph oli heille selittĂ€nyt. X`…“'XK‰8 ƒ) Ja siellĂ€ oli meidĂ€n kanssamme Hebrealainen nuorukainen, huovinhaltian palvelia, ja me juttelimme hĂ€nelle, ja hĂ€n selitti meille meidĂ€n unemme: kummallekin unensa jĂ€lkeen selitti hĂ€n sen.i‰7 O) Niin me molemmat nĂ€imme yhtenĂ€ yönĂ€ unta, kumpikin unensa selityksen jĂ€lkeen me uneksuimme.‰6 }) Koska Pharao vihastui palveliainsa pÀÀlle, ja pani minun ja ylimmĂ€isen leipojan vankiuteen, huovinhaltian huoneesen;k‰5 S) Niin puhui ylimmĂ€inen juomanlaskia Pharaolle, sanoen: minĂ€ muistan tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ minun rikokseni.W‰4 ƒ+) Ja aamulla oli hĂ€nen henkensĂ€ murheellinen, lĂ€hetti ja antoi kutsua kokoon kaikki Egyptin noidat ja tietĂ€jĂ€t, ja Pharao jutteli heille unensa. Mutta ei ollut, joka sen taisi selittÀÀ Pharaon edessĂ€.‰3 ‚5) Ja ne seitsemĂ€n laihaa tĂ€hkÀÀ nielivĂ€t ne seitsemĂ€n paksua ja tĂ€ysinĂ€istĂ€ tĂ€hkĂ€pÀÀtĂ€. Niin Pharao herĂ€si ja nĂ€ki, ettĂ€ se oli uni. "‡ŃœFÌ"&‰? ‚I) Ja katso, heidĂ€n jĂ€lkeensĂ€ tulivat ylös toiset seitsemĂ€n pientĂ€ ja juuri rumaa ja laihaa lehmÀÀ: en ole minĂ€ koko Egyptin maalla nĂ€hnyt niin rumia.w‰> k) Ja katso, virrasta tuli ylös seitsemĂ€n lihavaa ja kaunista lehmÀÀ, jotka kĂ€vivĂ€t laitumella ruohostossa.S‰= #) Niin puhui Pharao Josephille: unessa olin minĂ€ seisovana virran reunalla.o‰< [) Joseph vastasi Pharaota, sanoen: ei se ole minulla; mutta Jumala aavistaa kuitenkin Pharaolle hyvÀÀ.?‰; ‚{) Niin sanoi Pharao Josephille: minĂ€ olen unta nĂ€hnyt, ja ei ole sen selittĂ€jÀÀ; mutta minĂ€ olen kuullut sinusta sanottavan: koskas unen kuulet, niin sinĂ€ taidat sen selittÀÀ.2‰: ‚a) Niin lĂ€hetti Pharao, ja antoi kutsua Josephin, ja he hopusti ottivat hĂ€nen vankiudesta ulos. Ja hĂ€n antoi itsensĂ€ keritĂ€, ja muutti vaattensa ja tuli Pharaon tykö.v‰9 i) Ja niinkuin hĂ€n meille selitti, niin se tapahtui: sillĂ€ minĂ€ asetettiin minun virkaani ja hĂ€n hirtettiin. GąđudńG&‰F ‚I) Ne seitsemĂ€n kaunista lehmÀÀ ovat seitsemĂ€n vuotta, ja ne seitsemĂ€n tĂ€ysinĂ€istĂ€ tĂ€hkĂ€pÀÀtĂ€ ovat myös seitsemĂ€n vuotta: se on yhtĂ€lĂ€inen uni.p‰E ]) Joseph sanoi Pharaolle: Pharaon uni on yhtĂ€lĂ€inen: Jumala ilmoittaa Pharaolle, mitĂ€ hĂ€n tekevĂ€ on.&‰D ‚I) Ja ne pienet tĂ€hkĂ€pÀÀt nielivĂ€t ne seitsemĂ€n kaunista tĂ€hkĂ€pÀÀtĂ€. Ja minĂ€ olen sen sanonut tietĂ€jille, mutta ei ole joka sen minulle ilmoittais.d‰C E) Sitte kĂ€vi ylös seitsemĂ€n kuivaa, pientĂ€ ja itĂ€tuulelta surkastunutta tĂ€hkĂ€pÀÀtĂ€.x‰B m) Ja taas nĂ€in minĂ€ unessani seitsemĂ€n tĂ€hkĂ€pÀÀtĂ€ kasvaneen yhdessĂ€ oljessa, tĂ€ysinĂ€istĂ€ ja kaunista..‰A ‚Y) Ja koska he olivat syöneet, ei heidĂ€n pÀÀllĂ€nsĂ€ mitÀÀn tuntunut, ettĂ€ he olivat syöneet; vaan olivat niin rumat nĂ€hdĂ€ kuin ennenkin. Niin minĂ€ herĂ€sin.[‰@ 3) Ja ne laihat ja rumat lehmĂ€t söivĂ€t ne ensimĂ€iset seitsemĂ€n lihavaa lehmÀÀ. [«ëE[f‰KƒG Se olkoon hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€, ja lukekaan sitĂ€ kaiken elinaikansa, ettĂ€ hĂ€n oppis pelkÀÀmÀÀn \Herraa\ Jumalaansa, ja pitĂ€mÀÀn kaiken tĂ€mĂ€n lain sanat ja nĂ€mĂ€t sÀÀdyt, ja ettĂ€ hĂ€n tekis niiden jĂ€lkeen."‰J‚? Ja kuin hĂ€n istuu valtakuntansa istuimella, niin ottakaan tĂ€mĂ€n lain papeilta LevilĂ€isiltĂ€, ja antakaan kirjoittaa toisen kappaleen siihen kirjaan.<‰I‚s Ei hĂ€nen myös pidĂ€ ottaman itsellensĂ€ monta emĂ€ntÀÀ, ettei hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ kÀÀntyisi pois, ja ei hĂ€nen pidĂ€ myös itsellensĂ€ aivan paljo hopiaa ja kultaa kokooman.q‰H _) Se on nyt se, kuin minĂ€ Pharaolle sanonut olen: ettĂ€ Jumala ilmoitti Pharaolle, mitĂ€ hĂ€n tekevĂ€ on.]‰G ƒ7) Mutta ne seitsemĂ€n laihaa ja rumaa lehmÀÀ, jotka astuivat ylös heidĂ€n jĂ€lkeensĂ€, ovat seitsemĂ€n vuotta, ja ne seitsemĂ€n laihaa ja itĂ€tuulelta surkastunutta tĂ€hkĂ€pÀÀtĂ€ ovat seitsemĂ€n nĂ€lkĂ€vuotta. č_Â)čm‰PU Ja uutisen jyvistĂ€s, viinastas, öljystĂ€s, ja liemenet lampaistas pitÀÀ sinun antaman hĂ€nelle.‰O‚% Ja tĂ€mĂ€ on pappein oikeus kansalta ja niiltĂ€, jotka uhraavat hĂ€rjĂ€n tahi lampaan: Papille annettakaan lapa, leukaluut ja sisĂ€llykset,‰N‚- SentĂ€hden ei pidĂ€ hĂ€nellĂ€ perimistĂ€ oleman veljeinsĂ€ keskellĂ€; sillĂ€ \Herra\ on hĂ€nen perimisensĂ€, niinkuin hĂ€n on hĂ€nelle sanonut.1‰M ‚_ Papilla, LevilĂ€isillĂ€ ja kaikella Levin sukukunnalla ei pidĂ€ osaa eli perintöÀ Israelissa oleman. \Herran\ uhria ja hĂ€nen perintöÀnsĂ€ pitÀÀ heidĂ€n syömĂ€n.h‰LƒK Niin ettei hĂ€n korottaisi sydĂ€ntĂ€nsĂ€ veljeinsĂ€ ylitse, eikĂ€ myös kĂ€skyistĂ€ vilpistelisi, oikialle eikĂ€ vasemmalle puolelle, ettĂ€ hĂ€n pĂ€ivĂ€nsĂ€ pitentĂ€isi valtakunnassansa, hĂ€n ja hĂ€nen poikansa Israelissa. /Všțqá/.‰V‚W Ei yksikÀÀn pidĂ€ sinun seassas löyttĂ€mĂ€n, joka poikansa eli tyttĂ€rensĂ€ kĂ€yttÀÀ tulessa, eli joka on ennustaja, pĂ€ivĂ€n valitsija, tietĂ€jĂ€, tahi velho, ‰U‚ Koskas tulet siihen maahan, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa, niin Ă€lĂ€ opi tekemÀÀn sen kansan kauhistusten jĂ€lkeen. ‰T‚  Ja heidĂ€n pitÀÀ yhden verran osaa saaman syödĂ€ksensĂ€, paitsi sitĂ€ mitĂ€ hĂ€nellĂ€ on vanhempainsa myydystĂ€ hyvyydestĂ€.‰S‚+ Niin palvelkaan hĂ€n \Herran\ Jumalansa nimeen, niinkuin kaikki muutkin LevilĂ€iset hĂ€nen veljensĂ€, jotka siellĂ€ seisovat \Herran\ edessĂ€.8‰R‚k Koska LevilĂ€inen tulee jostakusta sinun portistas, koko Israelista, kussa hĂ€n vieras on, ja hĂ€n tulee kaikesta sielunsa himosta siihen paikkaan, jonka \Herra\ valinnut on;&‰Q‚G SillĂ€ \Herra\ sinun Jumalas on hĂ€nen valinnut kaikista sinun sukukunnistas, seisomaan ja palvelemaan \Herran\ nimeen, hĂ€n ja hĂ€nen poikansa jokapĂ€ivĂ€. [„șˆ™[;‰]s Ja \Herra\ sanoi minulle: he ovat oikein puhuneet,k‰\ƒQ Kaiken se jĂ€lkeen kuin sinĂ€ anoit \Herralta\ sinun Jumalaltas Horebissa kokouksen pĂ€ivĂ€nĂ€, sanoen: en minĂ€ voi enÀÀ kuulla \Herran\ minun Jumalani ÀÀntĂ€, enkĂ€ silleen voi suurta tulta nĂ€hdĂ€, etten minĂ€ kuolisi,‰[‚  Vaan Prophetan sinun seastas, sinun veljistĂ€s, minun kaltaiseni, herĂ€ttÀÀ sinulle \Herra\ sinun Jumalas: hĂ€ntĂ€ kuulkaat."‰Z‚? SillĂ€ nĂ€mĂ€t kansat, joiden maan sinĂ€ omistat, kuulevat pĂ€ivĂ€n valitsioita ja ennustajia: mutta sinulle ei ole niin \Herra\ sinun Jumalas sallinut.D‰Y Sinun pitÀÀ oleman vakaa \Herran\ sinun Jumalas edessĂ€. ‰X‚; SillĂ€ joka senkaltaisia tekee, on \Herralle\ kauhistus, ja senkaltaisten kauhistusten tĂ€hden ajaa \Herra\ sinun Jumalas heidĂ€t ulos sinun edestĂ€s.X‰W+ Tahi lumooja, tahi noita, tahi merkkein tulkitsija, tahi joka kuolleita kysyy. J(2<FPZdnx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæđú",6@JT^hr|…™Ł­·ÁËŐßéóę%/9CMWaku‰“§±»ĆÏÙăíśœŠ°șÄÎŰâìö     )Ă  )Ä  )Ć  )Æ  )Ç  )È  )Ž  )”  )¶  ) ·  )Ă  )Ä  )Ć  )Æ  )Ç  )È  )Ž  )”  )¶  ) ·  )!ž  )"č  )#ș  )$»  )%Œ  )&œ  )'Ÿ  )(ż  ))À  )*Á  )+  ),Ă  )-Ä  ).Ć  )/Æ  )0Ç  )1È  )2É  )3Ê  )4Ë  )5Ì  )6Í  )7Î  )8Ï  )9Đ  *Ń  *Ò  *Ó  *Ô  *Ő  *Ö  *Ś  *Ű  * Ù  * Ú  * Û  * Ü  * Ę  *Ț  *ß  *à  *á  *â  *ă  *ä  *ć  *æ  *ç  *è  *é  *ê  *ë  *ì  *í  *î  *ï  * đ  *!ń  *"ò  *#ó  *$ô  *%ő  *&ö  +ś BʱŚ5‰c ‚g Kuin \Herra\ sinun Jumalas on hĂ€vittĂ€nyt pakanat, joiden maan \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa, niitĂ€ omistaakses ja asuakses heidĂ€n kaupungeissansa ja huoneissansa,V‰bƒ' Kuin propheta puhuu \Herran\ nimeen, ja ei siitĂ€ mitÀÀn ole, eikĂ€ niin tapahdu, niin ne ovat ne sanat, joita ei \Herra\ ole puhunut: se propheta on sen puhunut ylpeydestĂ€nsĂ€, Ă€lĂ€ pelkÀÀ hĂ€ntĂ€.[‰a1 Jos sanot sydĂ€messĂ€s: kuinka me tiedĂ€mme, mitĂ€ sanoja ei \Herra\ ole puhunut?7‰`‚i Mutta jos joku propheta ylpeydestĂ€ puhuu minun nimeeni sitĂ€ mitĂ€ en minĂ€ hĂ€nen kĂ€skenyt puhua, ja se joka puhuu muiden jumalain nimeen, sen prophetan pitÀÀ kuoleman.u‰_e Ja tapahtuu, ettĂ€ joka ei minun sanaani kuule, jonka hĂ€n minun nimeeni puhuu, hĂ€neltĂ€ minĂ€ sen vaadin.:‰^‚o MinĂ€ herĂ€tĂ€n heille Prophetan heidĂ€n veljistĂ€nsĂ€ niinkuin sinĂ€ olet, ja minĂ€ panen minun sanani hĂ€nen suuhunsa: hĂ€n puhuu heille kaikkia mitĂ€ minĂ€ hĂ€nelle kĂ€sken. †ĘE}‰hƒu Ettei verenkostaja ajaisi miehentappajaa niinkauvan kuin hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ on katkera, ja saavuttaisi hĂ€ntĂ€ ettĂ€ matka pitkĂ€ on, ja löis hĂ€nen kuoliaaksi, vaikka ei hĂ€n kuoleman syytĂ€ ole tehnyt; sillĂ€ ei hĂ€n ennen vihannut hĂ€ntĂ€.‚.‰g„W Vaan niinkuin joku menis metsÀÀn lĂ€himmĂ€isensĂ€ kanssa puita hakkaamaan, ja nostais kĂ€sin kirveensĂ€ hakkaamaan puuta maahan, ja kirves lĂ€htis varresta, ja osais loukata lĂ€himmĂ€isensĂ€ niin ettĂ€ hĂ€n siitĂ€ kuolis: sen pitÀÀ yhteen nĂ€istĂ€ kaupungeista pakeneman ja saaman elÀÀ,‰f‚# Ja se olkaan miehentappajan meno, joka sinne paeta ja elÀÀ saa: joka tappaa lĂ€himmĂ€isensĂ€ tietĂ€mĂ€tĂ€, ja ei ennen vihannut hĂ€ntĂ€,%‰e‚E Ja valmista sinulles tie, ja jaa maas rajat, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa perinnöksi, kolmeen osaan, sen paeta, joka miesvahinkoon tullut on.w‰di Niin eroita sinulles kolme kaupunkia sen maan keskellĂ€, jonka \Herra\ sinun Jumalas antaa sinun omistaakses, «ü_Œ#‰n‚A Niin vanhimmat hĂ€nen kaupungistansa lĂ€hettĂ€kÀÀn sinne sanan, ja tuokaan hĂ€nen sieltĂ€, ja antakaan hĂ€nen verenkostajan kĂ€siin, ettĂ€ hĂ€n kuolis.‰m‚9 Mutta jos joku vihaa lĂ€himmĂ€istĂ€nsĂ€ ja vĂ€ijyy hĂ€ntĂ€ ja karkaa hĂ€nen pÀÀllensĂ€ ja tappaa hĂ€nen, ja se pakenee yhteen niistĂ€ kaupungeista;‰l‚- Ettei viatointa verta vuodatettaisi sinun maassas, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa perinnöksi, ja veren vika tulisi sinun pÀÀlles.‚‰k„ Jos muutoin pidĂ€t kaikki nĂ€mĂ€t kĂ€skyt, ja teet sen jĂ€lkeen kuin minĂ€ sinulle tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kĂ€sken, ettĂ€s rakastat \Herraa\ sinun Jumalaas ja vaellat hĂ€nen teissĂ€nsĂ€ kaikkena elinaikanas: niin lisÀÀ vielĂ€ kolme kaupunkia nĂ€ihin kolmeen,$‰j‚C Ja jos \Herra\ sinun Jumalas sinun maas rajat levittÀÀ, niinkuin hĂ€n vannoi isilles, ja antaa sinulle kaiken sen maan, jonka hĂ€n lupasi isilles antaa,R‰i SentĂ€hden kĂ€sken minĂ€ sinua, sanoen: eroita sinulles kolme kaupunkia. Gy·ÌcÖG ‰t‚ Ja tuomarit visusti tutkistelkaan sitĂ€, ja katso, jos todistaja on vÀÀrĂ€ todistaja, ja todistaa vÀÀrin veljeĂ€nsĂ€ vastaan; ‰s‚  Niin molemmat ne miehet, jotka riitelevĂ€t, seisokaan \Herran\ edessĂ€, pappein ja tuomarein edessĂ€, jotka siihen aikaan ovat,f‰rG Jos vÀÀrĂ€ todistaja tulee ja todistaa jotakuta vastaan ja soimaa hĂ€nelle jotain syntiĂ€,g‰qƒI Ei pidĂ€ todistajan yksinĂ€nsĂ€ astuman edes ketĂ€kÀÀn vastaan, jostakusta pahasta teosta ja synnistĂ€, mikĂ€ ikĂ€nĂ€ paha teko se olis joka tehdÀÀn; mutta kahden eli kolmen todistajan suussa ovat kaikki asiat vahvat.>‰p‚w Ei sinun pidĂ€ siirtĂ€mĂ€n lĂ€himmĂ€ises rajaa, jonka entiset panneet ovat sinun perintöös, kuin sinĂ€ perit siinĂ€ maassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa omistaakses.‰o‚ Ei sinun silmĂ€s pidĂ€ armaitseman hĂ€ntĂ€, ja sinun pitÀÀ ottaman pois viattoman veren Israelista, ettĂ€s menestyisit. o‘"‘©Po]‰zƒ5 Ja sanokaan heille: kuule Israel, te menette tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sotaan vihollisianne vastaan: Ă€lkÀÀn sydĂ€menne pehmetkö, Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö, Ă€lkÀÀt vavisko, Ă€lkÀÀt myös hĂ€mmĂ€stykö heidĂ€n edessĂ€nsĂ€.V‰y' Ja kuin te lĂ€hestytte sotaa, niin astukaan pappi edes ja puhukaan kansalle,d‰x ƒE Koskas menet sotaan vihollisias vastaan, ja nĂ€et hevoset ja vaunut, ja kansan joka on suurempi sinua, niin Ă€lĂ€ pelkÀÀ heitĂ€; sillĂ€ \Herra\ sinun Jumalas, joka sinun johdatti ulos Egyptin maalta, on sinun kanssas. ‰w‚ Sinun silmĂ€s ei pidĂ€ sÀÀstĂ€mĂ€n hĂ€ntĂ€: henki hengestĂ€, silmĂ€ silmĂ€stĂ€, hammas hampaasta, kĂ€si kĂ€destĂ€, jalka jalasta.l‰vS Ja muut sen kuulisivat ja pelkĂ€isivĂ€t, ja ei tekisi enÀÀ senkaltaista pahaa teidĂ€n seassanne.l‰uS Niin tehkÀÀt hĂ€nelle niinkuin hĂ€n aikoi tehdĂ€ veljellensĂ€, ettĂ€s erottaisit pahan sinustas, .†–Ț&.t‰ƒc Ja sodan pÀÀmiehet vielĂ€ puhukaan kansalle ja sanokaan: joka pelkuri on ja vapisevaisella sydĂ€mellĂ€, hĂ€n menkÀÀn pois ja palatkaan kotiansa, ettei hĂ€n saattaisi veljeinsĂ€ sydĂ€miĂ€ pelkuriksi, niinkuin hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ on.4‰~‚c Jos joku on hĂ€nellensĂ€ vaimon kihlannut, ja ei ottanut hĂ€ntĂ€ tykönsĂ€, hĂ€n menkÀÀn pois ja palatkaan kotiansa, ettei hĂ€n kuolisi sodassa, ja toinen nais hĂ€ntĂ€.4‰}‚c Ja se joka istutti viinamĂ€en, ja ei vielĂ€ sitĂ€ tehnyt yhteiseksi, hĂ€n menkÀÀn pois ja palatkaan kotiansa, ettei hĂ€n kuolisi sodassa ja toinen tekis sen yhteiseksi.l‰|ƒS Vaan sodan pÀÀmiehet puhutelkaan kansaa ja sanokaan: joka uuden huoneen on rakentanut, ja ei siinĂ€ vielĂ€ ruvennut asumaan, hĂ€n menkÀÀn pois ja palatkaan kotiansa, ettei hĂ€n kuolisi sodassa, ja joku toinen omistais sen.w‰{i SillĂ€ \Herra\ teidĂ€n Jumalanne kĂ€y kanssanne, sotimaan edestĂ€nne vihollisianne vastaan, ja auttaa teitĂ€. Yio ˆÍYqŠ] Ja tee niin jokaiselle kaupungille, joka sinusta aivan kaukana on, ja ei ole nĂ€iden kansain kaupunkia.7Š‚i Mutta vaimot, lapset ja elĂ€imet, ja kaikki ne jotka kaupungissa ovat, ja kaikki saalis ota itselles, ja syö vihollistes saalista, kuin \Herra\ sinun Jumalas antaa sinulle.~Šw Ja kuin \Herra\ sinun Jumalas antaa heidĂ€t sinun kĂ€siis, niin lyö kuoliaaksi kaikki miehenpuoli miekan terĂ€llĂ€.cŠA Vaan jos ei he tee rauhaa sinun kanssas, vaan sotivat sinua vastaan, niin ahdista heitĂ€.Š‚# Ja jos he sinua rauhallisesti vastaavat ja avaavat etees, niin olkaan kaikki kansa joka siinĂ€ on, sinulle verollinen ja palvelkaan sinua._Š9 Kuin mene jonkun kaupungin eteen, sotimaan sitĂ€ vastaan, niin taritse heille rauhaa.Š‚! Ja sittekuin sodan pÀÀmiehet lopettaneet ovat kansalle puheensa, niin he asettakaan sotajoukon ylimmĂ€iset ensimĂ€iseksi kansan sekaan. »kź껂>Š „w Jos sinĂ€ kauvan olet jonkun kaupungin edessĂ€, jota vastaan sinĂ€ sodit omistaakses sitĂ€, niin Ă€lĂ€ hĂ€vitĂ€ sen puita, Ă€lĂ€ myös kirveellĂ€ raiskaa niitĂ€; sillĂ€ sinĂ€ saat niistĂ€ syödĂ€, sentĂ€hden Ă€lĂ€ hakkaa niitĂ€ maahan; sillĂ€ ihmisellĂ€ on metsĂ€puitakin, tulemaan varustukseksi sinun etees.-Š ‚U Ettei he opettaisi teitĂ€ tekemÀÀn kaikkia niitĂ€ kauhistuksia, joita he tekivĂ€t jumalillensa, ettette myös tekisi syntiĂ€ \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne vastaan.9Š‚m Vaan hukuta ne perĂ€ti: nimittĂ€in HetilĂ€iset, Amorilaiset, Kanaanealaiset, PheresilĂ€iset, HevilĂ€iset ja Jebusilaiset, niinkuin \Herran\ sinun Jumalas sinulle on kĂ€skenyt,Š‚ Mutta nĂ€iden kansain kaupungeissa, jotka \Herra\ sinun Jumalas sinulle perimiseksi antaa, Ă€lĂ€ jĂ€tĂ€ elĂ€mÀÀn yhtĂ€kÀÀn henkeĂ€; ÓB–sӁŠ‚3 Ja kaupungin vanhimmat taluttakaan nuoren lehmĂ€n kovaan laaksoon, jota ei kynnetĂ€ eikĂ€ kylvetĂ€, ja leikatkaan lehmĂ€n kaulan siinĂ€ laaksossa.Š‚) Joka kaupunki tapettua lĂ€hin on, sen vanhimmat ottakaan nuoren lehmĂ€n karjasta, jolla ei ole työtĂ€ tehty ja joka ei ikeen alla ole ollut,Š ‚ Niin kĂ€ykÀÀn ulos vanhimpas ja tuomaris, ja mitatkaan sen tapetun tyköÀ kaupunkeihin, jotka tapetun ympĂ€rillĂ€ ovat.(Š  ‚M Jos joku tapettu löydetÀÀn siinĂ€ maassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinun omakses antaa, ja se makaa kedolla, ja tietĂ€mĂ€töintĂ€ on, kuka hĂ€nen tappoi;:Š ‚o Vaan ne puut, joista tiedĂ€t, ettei ne ole syötĂ€viĂ€, hĂ€vitĂ€ ja hakkaa maahan, ja rakenna varustus kaupunkia vastaan, jonka kanssa sinĂ€ sodit, siksi kuin sinĂ€ voitat sen. !dă#ź! Š‚  Kuin menet sotaan vihollisias vastaan, ja \Herra\ sinun Jumalas antaa heidĂ€t sinun kĂ€siis, ja sinĂ€ viet heitĂ€ vankina pois.rŠ_ Ja niin sinĂ€ eroitat tyköÀs viattoman veren, ettĂ€s teet sen mikĂ€ oikia on \Herran\ silmĂ€n edessĂ€.<Š‚s Ole armollinen kansalles Israelille, jonka sinĂ€ \Herra\ pelastit, ja Ă€lĂ€ tĂ€tĂ€ viatointa verta anna tulla kansas Israelin pÀÀlle; ja niin he ovat sovitetut siitĂ€ verestĂ€.~Šw Ja he vastatkaan ja sanokaan: ei meidĂ€n kĂ€temme tĂ€tĂ€ verta vuodattaneet, eikĂ€ meidĂ€n silmĂ€mme sitĂ€ nĂ€hneet.Š‚5 Ja kaikki vanhimmat siitĂ€ kaupungista, joka tapettua lĂ€hinnĂ€ on, peskÀÀn kĂ€tensĂ€ nuoren lehmĂ€n pÀÀllĂ€, jonka kaula laaksossa leikattiin,wŠƒi Niin pitÀÀ papit, Levin pojat kĂ€ymĂ€n edes; sillĂ€ \Herra\ sinun Jumalas on heidĂ€t valinnut palvelemaan itseĂ€nsĂ€, ja \Herran\ nimeĂ€ ylistĂ€mÀÀn: ja heidĂ€n suunsa jĂ€lkeen pitÀÀ kaikki riidat ja kaikki vahingot selitettĂ€mĂ€n. ‡ŁEg€‡uŠƒe Jos jollakin miehellĂ€ on kaksi emĂ€ntÀÀ, yksi, jota hĂ€n rakastaa, ja toinen, jota hĂ€n vihaa, ja ne synnyttĂ€vĂ€t hĂ€nelle lapsia, sekĂ€ se jota hĂ€n rakastaa, ettĂ€ se jota hĂ€n vihaa, niin ettĂ€ esikoinen on sen, jota hĂ€n vihaa;cŠƒA Ja jos tapahtuu, ettei hĂ€n sinulle kelpaa, niin anna hĂ€nen mennĂ€ kuhunka hĂ€n tahtoo, ja Ă€lĂ€ suinkaan myy hĂ€ntĂ€ rahaan: Ă€lĂ€ myös pyydĂ€ itselles jotakin voittoa hĂ€nen kauttansa; sillĂ€ sinĂ€ alensit hĂ€nen.ZŠƒ/ Ja riisua vaatteensa, joissa hĂ€n vangittiin, ja anna hĂ€nen istua huoneessas, ja itkeĂ€ kuukauden isĂ€nsĂ€ ja Ă€itiĂ€nsĂ€: mene sitte hĂ€nen tykönsĂ€ ja ole hĂ€nen miehensĂ€, ja hĂ€n olkoon sinun emĂ€ntĂ€s.[Š1 Niin vie hĂ€ntĂ€ huoneeses ja anna hĂ€nen keritĂ€ hiuksensa ja leikata kyntensĂ€,ZŠ/ Ja nĂ€et vankein seassa kauniin vaimon, ja himoitset hĂ€ntĂ€ ottaa emĂ€nnĂ€kses: –\bż?–%Š‚E Ja sanokaan kaupunkinsa vanhimmille: tĂ€mĂ€ meidĂ€n poikamme on itsevaltainen ja kovakorvainen, ei tottele meidĂ€n ÀÀntĂ€mme, ja on syömĂ€ri ja juomari;}Šu Niin pitÀÀ hĂ€nen isĂ€nsĂ€ ja Ă€itinsĂ€ hĂ€nen ottaman kiinni, ja viemĂ€n kaupunkinsa vanhimpain ja portin eteen,Š‚9 Jos jollakin on itsevaltainen ja kovakorvainen poika, joka ei kuule isĂ€nsĂ€ ja Ă€itinsĂ€ ÀÀntĂ€, ja kuin he kurittavat hĂ€ntĂ€, ei heitĂ€ tottele;vŠƒg Vaan hĂ€nen pitÀÀ tunteman vihattavan pojan esikoiseksensa, niin ettĂ€ hĂ€n antaa hĂ€nelle kaksinkertaisesti kaikista niistĂ€, mitĂ€ hĂ€neltĂ€ löydetÀÀn; sillĂ€ se on hĂ€nen ensimĂ€inen voimansa, ja hĂ€nelle tulee esikoisen oikeus. Š‚; Ja aika tulee, ettĂ€ hĂ€n lastensa vĂ€lillĂ€ perimisen jakaa, niin ei hĂ€n taida tehdĂ€ rakkaamman poikaa esikoiseksensa vihattavan esikoisen edestĂ€; ^űïJ6Š$‚g Jollei veljes ole sinua lĂ€snĂ€ etkĂ€ hĂ€ntĂ€ tunne, niin ota se huoneeses, ja olkoon se tykönĂ€s, siihenasti kuin veljes etsii sitĂ€, ja niin anna se hĂ€nelle jĂ€llensĂ€.!Š# ‚? Kuin nĂ€et veljes hĂ€rjĂ€n taikka lampaan eksyneen, niin ei sinun pidĂ€ kÀÀntĂ€mĂ€n itsiĂ€s pois, vaan viemĂ€n se kaiketikin jĂ€lleen sinun veljelles.‚Š"„ Niin ei pidĂ€ hĂ€nen ruumiinsa yötĂ€ puussa pidettĂ€mĂ€n, mutta haudatkaat hĂ€ntĂ€ kohta sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€; sillĂ€ se on kirottu Jumalalta, joka hirtetty on, ettet sinĂ€ saastuttaisi sinun maatas, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle perimiseksi antaa.cŠ!A Jos joku on tehnyt jonkun synnin, joka kuoleman on ansainnut, ja hirsipuussa kuoletetaan,Š ‚7 Niin pitÀÀ kaiken kaupungin kansan hĂ€nen kuoliaaksi kivittĂ€mĂ€n: ja niin sinĂ€ eroitat pahan sinustas, ettĂ€ koko Israel sen kuulis ja pelkĂ€is. J(2<FPZdnx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæđú",6@JT^gq{…™Ł­·ÁËŐßéóę%/9CMWaku‰“§±șÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìö     +ù  +ú  +û  +ü  +ę  +ț  + ÿ  +   +   +   +ù  +ú  +û  +ü  +ę  +ț  + ÿ  +   +   +   +   +  +  +  +  +  +  +  +  +  +  +  +  +  +  +  +  +  +  +   +!  +"  ,  ,  ,  ,  ,  ,  ,  ,  , !  , "  , #  , $  , %  ,&  ,'  ,(  ,)  ,*  ,+  ,,  ,-  ,.  ,/  ,0  ,1  ,2  ,3  ,4  ,5  ,6  ,7  , 8  ,!9  ,":  -;  -<  -=  ->  -?  -@  -A  -B #3ˆÒ!±# Š*‚ Kuin rakennat uutta huonetta, niin tee kĂ€sipuut kattos ympĂ€ri, ettes veren vikaa saattaisi huoneeses, jos joku sieltĂ€ putois.mŠ)U Mutta pÀÀstĂ€ kaiketikin emĂ€ pois, ja ota pojat sinulles, ettĂ€s menestyisit ja kauvan elĂ€isit.-Š(‚U Ja jos löydĂ€t linnun pesĂ€n tiellĂ€ puusta tahi maasta, jossa on pojat tahi munat, ja emĂ€ istuu poikansa eli munain pÀÀllĂ€, niin Ă€lĂ€ ota emÀÀ poikinensa;2Š'‚_ Vaimon ei pidĂ€ miehen asetta kantaman, eikĂ€ myös miehen pukeman yllensĂ€ vaimon vaatteita; sillĂ€ jokainen, joka sen tekee, on \Herralle\ sinun Jumalalles kauhistus.'Š&‚I Jos nĂ€et veljes aasin eli hĂ€rjĂ€n langenneena tiellĂ€, Ă€lĂ€ kÀÀnny pois niistĂ€; vaan sinun pitÀÀ joudukkaasti auttaman niitĂ€ ylös hĂ€nen kanssansa.IŠ%ƒ  Niin tee myös hĂ€nen aasinsa kanssa, hĂ€nen vaatteensa ja kaikkinaisen kadonneen kanssa, mikĂ€ veljeltĂ€s kadonnut on, ja sinĂ€ sen löysit: ei sinun pidĂ€ itsiĂ€s siitĂ€ pois kÀÀntĂ€mĂ€n. a+Ê{@Š1‚9 Niin ottakaan vaimon isĂ€ ja Ă€iti hĂ€nen, ja tuokaan vaimon neitsyyden merkit edes, ja nĂ€yttĂ€kÀÀn vanhimmille, jotka kaupungin portissa istuvat,MŠ0ƒ Ja soimaa hĂ€ntĂ€ johonkuhun hĂ€piÀÀn vikapÀÀksi, ja saattaa hĂ€nestĂ€ pahan sanoman, sanoen: minĂ€ otin tĂ€mĂ€n emĂ€nnĂ€kseni, ja menin hĂ€nen tykönsĂ€, ja löysin, ettei hĂ€n ollut neitsy;gŠ/I Jos joku mies on nainut emĂ€nnĂ€n, ja on mennyt hĂ€nen tykönsĂ€, ja rupee vihaamaan hĂ€ntĂ€,LŠ. Tee sinulles rihmoja vaattees neljÀÀn kulmaan, jollas puetetaan.^Š-7 ÄlĂ€ pue sitĂ€ vaatetta ylles, joka villaisesta ja liinaisesta yhdessĂ€ kudottu on.3Š,c ÄlĂ€ ynnĂ€ hĂ€rjĂ€llĂ€ ja aasilla kynnĂ€.Š+‚1 ÄlĂ€ kylvĂ€ viinamĂ€keĂ€s moninaisilla siemenillĂ€, ettes saastuttaisi sekĂ€ siemenes kokousta, jonka kylvĂ€nyt olet, ja myös viinamĂ€en tuloa. íxo-í=Š6w Ja jos se tosi on, ettei vaimo löydetty neitseeksi;lŠ5ƒS Ja sakoittakaan hĂ€nen sataan hopiasikliin ja antakaan ne nuoren vaimon isĂ€lle, ettĂ€ hĂ€n hĂ€pĂ€isi neitseen Israelissa, ja hĂ€nen pitÀÀ pitĂ€mĂ€n hĂ€nen emĂ€ntĂ€nĂ€nsĂ€, eikĂ€ saa hĂ€ntĂ€ hyljĂ€tĂ€ kaikkena elinaikanansa.OŠ4 Niin kaupungin vanhimmat ottakaan sen miehen, ja rangaiskaan hĂ€ntĂ€.‚Š3„ Ja katso, hĂ€n soimaa hĂ€ntĂ€ hĂ€piĂ€llisiin asioihin vikapÀÀksi, ja sanoo: en minĂ€ löytĂ€nyt sinun tytĂ€rtĂ€s neitseeksi. Ja katso, tĂ€mĂ€ on minun tyttĂ€reni neitsyyden merkki. Ja heidĂ€n pitÀÀ levittĂ€mĂ€n vaatteen kaupungin vanhimpain eteen;Š2‚ Ja vaimon isĂ€ sanokaan vanhimmille: minĂ€ annoin tĂ€lle miehelle minun tyttĂ€reni emĂ€nnĂ€ksi, ja nyt hĂ€n vihaa hĂ€ntĂ€. B3ÌÍBŠ;‚  Jos joku löytÀÀ kihlatun piian kedolla, ryövÀÀ ja makaa hĂ€nen, niin mies pitÀÀ yksin tapettaman, joka makasi hĂ€nen;{Š:ƒq Niin pitÀÀ ne molemmat vietĂ€mĂ€n kaupungin porttiin, ja molemmat kivitettĂ€mĂ€n kuoliaaksi, piika, ettei hĂ€n huutanut, sillĂ€ hĂ€n oli kaupungissa, mies, ettĂ€ hĂ€n lĂ€himmĂ€isensĂ€ vaimon hĂ€pĂ€isi; ja niin sinĂ€ eroitat pahan tyköÀs.dŠ9C Jos joku piika on mieheltĂ€ kihlattu, ja joku hĂ€neen ryhtyy kaupungissa, ja makaa hĂ€nen;OŠ8ƒ Jos joku löydetÀÀn maanneeksi vaimon tykönĂ€, jolla aviomies on, niin pitÀÀ molempain kuoleman, sekĂ€ miehen, ettĂ€ vaimon, jonka tykönĂ€ hĂ€n makasi; ja niin pahuus otetaan pois Israelista.vŠ7ƒg Niin vietĂ€kÀÀn vaimo isĂ€nsĂ€ huoneen ovelle, ja kaupungin kansa kivittĂ€kÀÀn hĂ€nen kuoliaaksi, ettĂ€ hĂ€n teki tyhmyyden Israelissa, ja ettĂ€ hĂ€n salavuoteudessa makasi isĂ€nsĂ€ huoneessa: ja niin sinĂ€ otat pahan pois tyköÀs. ł$č=gęłGŠA   Ei kuohitun ja raajarikon pidĂ€ tuleman \Herran\ seurakuntaan.gŠ@I Ei yhdenkÀÀn pidĂ€ ottaman isĂ€nsĂ€ emĂ€ntÀÀ, eikĂ€ myös paljastaman isĂ€nsĂ€ peitettĂ€.RŠ?ƒ Niin se joka hĂ€nen makasi, antakaan piian isĂ€lle viisikymmentĂ€ hopiasikliĂ€, ja ottakaan piian emĂ€nnĂ€ksensĂ€, ettĂ€ hĂ€n on alentanut hĂ€nen: ei hĂ€n saa hyljĂ€tĂ€ hĂ€ntĂ€ kaikkena elinaikanansa.yŠ>m Jos joku löytÀÀ neitseen, joka ei ole kihlattu, ja ottaa hĂ€nen kiinni, ja makaa hĂ€nen, ja he löydetÀÀn;hŠ=K SillĂ€ hĂ€n löysi hĂ€nen kedolla: se kihlattu piika huusi, mutta ei ollut hĂ€nellĂ€ auttajaa.XŠ<ƒ+ Vaan piialle ei sinun pidĂ€ mitÀÀn tekemĂ€n; sillĂ€ ei piika yhtÀÀn kuoleman syntiĂ€ tehnyt, vaan niinkuin joku karkais lĂ€himmĂ€istĂ€nsĂ€ vastaan, ja löis hĂ€nen kuoliaaksi, niin on myös tĂ€mĂ€ asia. SY·)ÒAšSRŠH !  Niin tuli \Herran\ sana Jehun Hananin pojan tykö Baesaa vastaan, sanoen:ŠG‚% " Ja hĂ€n teki pahaa \Herran\ edessĂ€, ja vaelsi Jerobeamin teillĂ€ ja hĂ€nen synneissĂ€nsĂ€, joilla hĂ€n saatti Israelin syntiĂ€ tekemÀÀn. ŠF‚ ! Kolmantena Asan Juudan kuninkaan vuonna oli Baesa Ahian poika koko Israelin kuningas Tirtsassa, neljĂ€kolmattakymmentĂ€ ajastaikaa.TŠE#  Mutta Asa ja Baesa Israelin kuningas sotivat keskenĂ€nsĂ€ kaiken ikĂ€nsĂ€. ŠD‚  MitĂ€ enempi Nadabista on sanomista ja kaikista hĂ€nen töistĂ€nsĂ€: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?ŠC‚7 Ammonilaiset ja Moabilaiset ei pidĂ€ tuleman \Herran\ seurakuntaan, ei kymmenenteenkÀÀn polveen asti, ja ei ikĂ€nĂ€ tuleman \Herran\ seurakuntaan,#ŠB‚A EikĂ€ pidĂ€ myös Ă€pĂ€rĂ€n tuleman \Herran\ seurakuntaan, eipĂ€ vielĂ€ kymmenenteen polveenkaan asti pidĂ€ jonkun heistĂ€ \Herran\ seurakuntaan tuleman. ŻőWÀ-Ż{ŠMq  Ja Baesa nukkui isĂ€insĂ€ kanssa ja haudattiin Tirtsaan. Ja hĂ€nen poikansa Ella tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.ŠL‚  MitĂ€ enempi on puhumista Baesasta ja hĂ€nen töistĂ€nsĂ€ ja voimastansa: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?ŠK‚!  Joka Baesan suvusta kuolee kaupungissa, se pitÀÀ koirilta syötĂ€mĂ€n, ja joka kuolee kedolla se pitÀÀ taivaan linnuilta syötĂ€mĂ€n.ŠJ‚/  Katso, minĂ€ hĂ€vitĂ€n Baesan perilliset ja hĂ€nen huoneensa perilliset, ja annan sinun huonees tulla niinkuin Jerobeamin Nebatin pojan huoneen:‚ŠI„  EttĂ€ minĂ€ olen ylentĂ€nyt sinun tomusta ja tehnyt sinun minun kansani Israelin ruhtinaaksi, ja kuitenkin sinĂ€ olet vaeltanut Jerobeamin teillĂ€ ja saattanut minun kansani Israelin syntiĂ€ tekemÀÀn, niin ettĂ€s vihoitat minun heidĂ€n synneillĂ€nsĂ€; Èż4hȁŠQ‚3  Ja Simri tuli ja löi hĂ€nen, ja tappoi hĂ€nen Asan Juudan kuninkaan seitsemĂ€ntenĂ€ vuonna kolmattakymmentĂ€, ja tuli hĂ€nen siaansa kuninkaaksi.HŠPƒ  Mutta hĂ€nen palveliansa Simri, joka hallitsi puolet vaunuja, teki liiton hĂ€ntĂ€ vastaan: kuin hĂ€n tuli Tirtsaan, niin hĂ€n joi ja juopui Artsan tykönĂ€, joka oli Tirtsan kartanon haltia.ŠO‚  Asan Juudan kuninkaan kuudentena vuonna kolmattakymmentĂ€ oli Ella Baesan poika Israelin kuningas Tirtsassa kaksi ajastaikaa.‚=ŠN„u  Ja \Herran\ sana tuli prophetan Jehun Hananin pojan kautta Baesaa ja hĂ€nen huonettansa vastaan, ja kaikkea pahuutta vastaan, minkĂ€ hĂ€n \Herran\ edessĂ€ tehnyt oli, vihoittaaksensa hĂ€ntĂ€ kĂ€ttensĂ€ töillĂ€, ettĂ€ sen piti tuleman niinkuin Jerobeamin huone, ja sentĂ€hden ettĂ€ hĂ€n hĂ€nen tappanut oli. 1ŻÜQ>ŠV‚w  SeitsemĂ€ntenĂ€ kolmattakymmentĂ€ Asan Juudan kuninkaan vuonna oli Simri kuningas Tirtsassa seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ; sillĂ€ vĂ€ki oli sioittanut itsensĂ€ Philistealaisten Gibetonissa.ŠU‚  MitĂ€ enempi on sanomista Ellasta ja kaikista hĂ€nen menoistansa: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?OŠTƒ  Kaikkein Baesan ja hĂ€nen poikansa Ellan syntein tĂ€hden, joita he olivat tehneet, ja olivat saattaneet Israelin syntiĂ€ tekemÀÀn, ja olivat vihoittaneet \Herran\ Israelin Jumalan turhuudellansa.ŠSy  Ja niin hĂ€vitti Simri koko Baesan huoneen, \Herran\ sanan jĂ€lkeen, joka Baesalle oli puhuttu propheta Jehun kautta.KŠRƒ  Ja kuin hĂ€n oli kuningas ja istui kuninkaallisella istuimellansa, löi hĂ€n kaiken Baesan huoneen ja ei jĂ€ttĂ€nyt yhtĂ€kÀÀn seinÀÀn vettĂ€nsĂ€ heittĂ€vÀÀ, eikĂ€ perillisiĂ€ eli lankoja. Ž1Î4DŽ Š[‚  MitĂ€ enempi on sanomista SimristĂ€, ja kuinka hĂ€n oli liiton tehnyt: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?lŠZƒS  SynteinsĂ€ tĂ€hden, jotka hĂ€n oli tehnyt: sillĂ€ hĂ€n oli tehnyt pahaa \Herran\ edessĂ€ ja vaeltanut Jerobeamin teillĂ€ ja niissĂ€ synneissĂ€, jotka hĂ€n oli tehnyt ja joilla hĂ€n oli saattanut Israelinkin syntiĂ€ tekemÀÀn.ŠY‚'  Koska Simri nĂ€ki kaupungin voitettavan, meni hĂ€n kuninkaallisen huoneen saliin, ja poltti itsensĂ€ kuninkaallisen huoneen kanssa ja kuoli.`ŠX;  Ja Omri meni ylös ja koko Israel hĂ€nen kanssansa Gibetonista, ja ahdistivat Tirtsan.KŠWƒ  Koska vĂ€ki leirissĂ€ ollessansa kuuli sanottavan Simrin tehneen liiton ja tappaneen kuninkaan, niin koko Israel vahvisti sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Omrin sodanpÀÀmiehen Israelin kuninkaaksi leirissĂ€. ŰV±IŰnŠ`W  Ja Omri teki pahaa \Herran\ edessĂ€, ja oli pahempi kaikkia, jotka hĂ€nen edellĂ€nsĂ€ olleet olivat,3Š_‚a  HĂ€n osti SemeriltĂ€ Samarian vuoren kahdella hopiasentnerillĂ€, ja rakensi vuorelle, ja kutsui kaupungin, jonka hĂ€n rakensi, Semerin vuoren herran nimellĂ€ Samariaksi.-Š^‚U  Asan Juudan kuninkaan ensimmĂ€isenĂ€ vuonna neljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ oli Omri Israelin kuningas kaksitoistakymmentĂ€ ajastaikaa, ja hallitsi Tirtsassa kuusi ajastaikaa.!Š]‚=  Mutta se joukko, joka piti Omrin puolta, oli vĂ€kevĂ€mpi kuin ne, jotka pitivĂ€t Tibnin Ginatin pojan puolta. Ja Tibni kuoli, ja Omri tuli kuninkaaksi.&Š\‚G  Siihen aikaan hajosi Israelin kansa kahteen joukkoon: yksi osa Tibnin Ginatin pojan puolelle, ja vahvistivat hĂ€nen kuninkaaksensa ja toinen Omrin puolelle. Đ1‚FĐsŠea  Ja Ahab Omrin poika teki pahaa \Herran\ edessĂ€ enemmĂ€n kuin kaikki ne, jotka hĂ€nen edellĂ€nsĂ€ olivat.6Šd‚g  Asan Juudan kuninkaan kahdeksantena vuonna neljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ oli Ahab Omrin poika kuningas Israelissa, ja hallitsi Israelia Samariassa kaksi ajastaikaa kolmattakymmentĂ€.Šcy  Ja Omri nukkui isĂ€insĂ€ kanssa ja haudattiin Samariaan; ja Ahab hĂ€nen poikansa tuli kuninkaaksi hĂ€nen perÀÀnsĂ€.+Šb‚Q  MitĂ€ enempi on sanomista Omrista, ja kaikista hĂ€nen töistĂ€nsĂ€, ja hĂ€nen voimastansa teoissansa: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?KŠaƒ  Ja vaelsi kaikissa Jerobeamin Nebatin pojan teissĂ€ ja hĂ€nen synneissĂ€nsĂ€, joilla hĂ€n Israelin saatti syntiĂ€ tekemÀÀn, niin ettĂ€ he vihoittivat \Herran\ Israelin Jumalan turhuudellansa. +&Æ+gŠj ƒK  Ja Elia TisbilĂ€inen Gileadin asuja sanoi Ahabille: niin totta kuin \Herra\ Israelin Jumala elÀÀ, jonka edessĂ€ minĂ€ seison, ei pidĂ€ nĂ€illĂ€ vuorilla kastetta eikĂ€ sadetta tuleman, muutoin kuin minun sanani jĂ€lkeen.‚Ši„ " Silloin rakensi Hiel BetelistĂ€ Jerihon: se maksoi hĂ€nen esikoisensa Abiramin, koska hĂ€n perustuksen laski, ja hĂ€nen nuorimman poikansa Segubin, koska hĂ€n sen portit pani, \Herran\ sanan jĂ€lkeen, jonka hĂ€n oli sanonut Josuan Nunin pojan kautta.$Šh‚C ! Ja Ahab teki metsistön; niin ettĂ€ Ahab vihoitti \Herran\ Israelin Jumalan kovemmin kuin kaikki muut Israelin kuninkaat, jotka hĂ€nen edellĂ€nsĂ€ olivat.]Šg5  Ja asetti Baalille alttarin Baalin huoneessa, jonka hĂ€n oli rakentanut Samariassa.VŠfƒ'  Ja se oli hĂ€nelle vĂ€hĂ€, ettĂ€ hĂ€n vaelsi Jerobeamin Nebatin pojan synneissĂ€, hĂ€n otti myös Isebelin, Etbaalin Zidonin kuninkaan tyttĂ€ren emĂ€nnĂ€ksensĂ€, ja meni palvelemaan ja kumartamaan Baalia; E  "-8CNYdoz„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐßêő   Ù Ú Û Ü Ę Ț ß à   Ù Ú Û Ü Ę Ț ß à á â  ă ä ć æ ç è é ê  ë  ì  í  î  ï đ ń ò ó ô ő ö ś  ű ù ú û ü ę ț ÿ                                          ÍÆFĘfę`́Šr‚  Nouse ja mene Sarpatiin, joka Sidonin tykönĂ€ on, ja pysy siellĂ€: katso, minĂ€ olen kĂ€skenyt leskivaimon sinua siellĂ€ elĂ€ttÀÀ.:Šqq  Niin tuli \Herran\ sana hĂ€nen tykönsĂ€, sanoen:]Šp5  Ja monikahtain pĂ€ivĂ€in perĂ€stĂ€ kuivui oja; sillĂ€ ei ollut sadetta maakunnassa.fŠoG  Ja kaarneet veivĂ€t hĂ€nelle leipÀÀ ja lihaa, huomeneltain ja ehtoona, ja hĂ€n joi ojasta.tŠnc  HĂ€n meni ja teki \Herran\ sanan jĂ€lkeen, ja meni istui Keritin ojan tykönĂ€, joka on Jordanin kohdalla.fŠmG  Ja sinun pitÀÀ juoman ojasta: ja minĂ€ olen kĂ€skenyt kaarnetten elĂ€ttÀÀ sinua siellĂ€.}Šlu  Mene tĂ€stĂ€ pois ja kÀÀnnĂ€ itses itÀÀn pĂ€in, ja lymytĂ€ sinus Keritin ojan tykö, joka on Jordanin kohdalla.7Škk  Ja \Herran\ sana tuli hĂ€nen tykönsĂ€ sanoen: À0ĂČÀnŠvƒW  Ja Elia sanoi hĂ€nelle: Ă€lĂ€ pelkÀÀ, mene ja tee niinkuin sinĂ€ sanonut olet; kuitenkin leivo minulle vĂ€hĂ€ kyrsĂ€inen siitĂ€ ensin ja tuo minulle; mutta itselles ja pojalles pitÀÀ myös sinun siitĂ€ sen jĂ€lkeen tekemĂ€n:‚ Šu„  HĂ€n sanoi: niin totta kuin \Herra\ sinun Jumalas elÀÀ, ei ole minulla leipÀÀ, mutta pivo jauhoja vakkaisessa ja vĂ€hĂ€ öljyĂ€ astiassa: ja katso, minĂ€ kokoon kaksi puuta ja menen valmistamaan itselleni ja pojalleni, syödĂ€ksemme ja sitte kuollaksemme.jŠtO  Kuin hĂ€n meni tuomaan, huusi hĂ€n hĂ€ntĂ€ ja sanoi: tuo myös minulle pala leipÀÀ kĂ€dessĂ€s.LŠsƒ  Ja hĂ€n nousi ja meni Sarpatiin; ja kuin hĂ€n kaupungin porttiin tuli, katso, leskivaimo oli siellĂ€ ja haki puita, ja hĂ€n puhui hĂ€nelle, sanoen: tuo minulle vĂ€hĂ€ vettĂ€ astiassa juodakseni. K=ÊJ°űK)Š|‚M  HĂ€n sanoi hĂ€nelle: tuo minulle poikas. Ja hĂ€n otti hĂ€net, hĂ€nen sylistĂ€nsĂ€, ja vei hĂ€nen ylistupaan, kussa hĂ€n asui, ja pani hĂ€nen omaan vuoteesensa,4Š{‚c  Ja hĂ€n sanoi Elialle: mitĂ€ minulla on sinun kanssas, sinĂ€ Jumalan mies? SinĂ€ olet tullut minun tyköni, ettĂ€ minun pahatekoni muistettaisiin ja minun poikani kuolis.Šz‚'  Sen jĂ€lkeen tapahtui, ettĂ€ perheen emĂ€nnĂ€n poika sairasti, ja hĂ€nen sairautensa oli niin raskas, ettei henkeĂ€ hĂ€nessĂ€ silleen ollut.}Šyu  Ei jauhot loppuneet vakkaisesta eikĂ€ öljy astiasta, \Herran\ sanan jĂ€lkeen, jonka hĂ€n Elian kautta puhunut oli.pŠx[  Ja hĂ€n meni ja teki niinkuin Elia puhunut oli. Ja hĂ€n söi ja myös vaimo perheinensĂ€ kauvan aikaa.?Šw‚y  SillĂ€ nĂ€in sanoo \Herra\ Israelin Jumala: Ei jauhot vakkaisesta pidĂ€ loppuman ja öljy astiasta ei pidĂ€ puuttuman, siihen pĂ€ivÀÀn asti kuin \Herra\ antaa sataa maan pÀÀlle. %H‘*š/Š%b‹?  Ja Elia meni nĂ€yttĂ€mÀÀn itsiĂ€nsĂ€ Ahabille; vaan sangen kallis aika oli Samariassa.!‹ ‚?  Ja monen pĂ€ivĂ€n perĂ€stĂ€ tuli \Herran\ sana Elian tykö kolmantena vuonna, sanoen: mene ja osoita sinus Ahabille, ja minĂ€ annan sataa maan pÀÀlle.v‹g  Ja vaimo sanoi Elialle: nyt minĂ€ ymmĂ€rrĂ€n, ettĂ€s olet Jumalan mies, \Herran\ sana on tosi sinun suussas.‹y  Ja Elia otti pojan ja kantoi ylistuvasta alas huoneesen, ja antoi Ă€idillensĂ€, ja sanoi: katso, sinun poikas elÀÀ.dŠC  Ja \Herra\ kuuli Elian ÀÀnen: ja hĂ€nen sielunsa tuli hĂ€neen jĂ€lleen, ja hĂ€n virkosi.3Š~‚a  Ja hĂ€n ojensi itsensĂ€ kolmasti nuorukaisen pÀÀlle, ja huusi \Herran\ tykö ja sanoi: \Herra\ minun Jumalani, anna tĂ€mĂ€n nuorukaisen sielu tulla hĂ€neen jĂ€llensĂ€!4Š}‚c  Ja huusi \Herran\ tykö ja sanoi: \Herra\ minun Jumalani! oletkos niin pahoin tehnyt tĂ€tĂ€ leskeĂ€ vastaan, jonka tykönĂ€ minĂ€ holhotaan, ettĂ€s tapat hĂ€nen poikansa? #“â|ۍ#g‹ I  Ja hĂ€n sanoi: mitĂ€ minĂ€ olen rikkonut, ettĂ€s annat palvelias Ahabin kĂ€siin tappaa minua?K‹   HĂ€n sanoi: olen; mene ja sano herralles: katso, Elia on tĂ€ssĂ€.‹‚5  Kun Obadia tiellĂ€ oli, katso, silloin kohtasi hĂ€nen Elia; ja kuin hĂ€n tunsi hĂ€nen, lankesi hĂ€n kasvoillensa ja sanoi: etkös ole herrani Elia?‹‚  Ja he jakoivat itsensĂ€ vaeltamaan maata lĂ€vitse: Ahab vaelsi yksinĂ€nsĂ€ yhtĂ€ tietĂ€ myöten ja Obadia toista tietĂ€ yksinĂ€nsĂ€.P‹ƒ  Niin sanoi Ahab Obadialle: vaella maan lĂ€vitse kaikkein vesilĂ€hdetten tykö ja kaikkein ojain tykö, jos löydettĂ€isiin ruohoja hevosille ja muuleille elatukseksi, ettei kaikki elĂ€imet hukkuisi.-‹‚U  SillĂ€ kun Isebel hukutti \Herran\ prophetat, otti Obadia sata prophetaa ja kĂ€tki ne, viisikymmentĂ€ kuhunkin luolaan, ja elĂ€tti heidĂ€t leivĂ€llĂ€ ja vedellĂ€.)j‹O  Ja Ahab kutsui Obadian, joka oli hĂ€nen huoneensa haltia: (Ja Obadia pelkĂ€si \Herraa\ suuresti. [ä”W[x‹ƒk  Eikö minun herralleni ole sanottu, mitĂ€ minĂ€ tehnyt olen, kuin Isebel tappoi \Herran\ prophetat? ja minĂ€ kĂ€tkin sata \Herran\ prophetaa luoliin, viisikymmentĂ€ tĂ€nne ja viisikymmentĂ€ sinne, ja ruokin heidĂ€t leivĂ€llĂ€ ja vedellĂ€.‚9‹ „m  Ja taitais tapahtua, kuin minĂ€ menisin pois sinun tyköÀs, niin ottais \Herran\ henki sinun pois, ja en minĂ€ tietĂ€isi kuhunka, ja minĂ€ sitte tulisin ja sanoisin sen Ahabille, ja hĂ€n ei löytĂ€isi sinua, niin hĂ€n tappais minun. Mutta minĂ€ sinun palvelias pelkÀÀn \Herraa\ hamasta nuoruudestani.M‹   Ja nyt sinĂ€ sanot: mene ja sano herralles: katso, Elia on tĂ€ssĂ€.‚‹ „+  Niin totta kuin \Herra\ sinun Jumalas elÀÀ, ei ole yhtÀÀn kansaa eli valtakuntaa, kuhunka minun herrani ei ole lĂ€hettĂ€nyt, sinua etsimÀÀn. Ja koska he ovat sanoneet: ei hĂ€n ole tĂ€ssĂ€, on hĂ€n vannottanut sitĂ€ valtakuntaa ja kansaa, ettet sinĂ€ ole löydetty. c– ȘB›Ècb‹?  Niin lĂ€hetti Ahab kaikkein Israelin lasten tykö ja kokosi prophetat Karmelin vuorelle.O‹ƒ  LĂ€hetĂ€ siis nyt kokoamaan minun tyköni koko Israel Karmelin vuorelle, ja neljĂ€sataa ja viisikymmentĂ€ Baalin prophetaa ja neljĂ€sataa metsistöin prophetaa, jotka syövĂ€t Isebelin pöydĂ€ltĂ€.#‹‚A  HĂ€n sanoi: en minĂ€ villitse Israelia, mutta sinĂ€ ja sinun isĂ€s huone, ettĂ€ te olette hyljĂ€nneet \Herran\ kĂ€skyt, ja sinĂ€ vaellat Baalin jĂ€lkeen.e‹E  Ja kuin Ahab nĂ€ki Elian, sanoi Ahab hĂ€nelle: etkö sinĂ€ ole se, joka Israelin villitset?`‹;  Niin meni Obadia Ahabia vastaan ja sanoi nĂ€mĂ€t hĂ€nelle, ja Ahab meni Eliaa vastaan.‹‚  Elia sanoi: niin totta kuin \Herra\ Zebaot elÀÀ, jonka edessĂ€ minĂ€ seison: tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ minĂ€ itseni hĂ€nelle ilmoitan.g‹I  Ja nyt sinĂ€ sanot: mene ja sano herralles: katso, Elia on tĂ€ssĂ€: ettĂ€ hĂ€n minun tappais. ›bZ›;‹‚q  Ja huutakaat te teidĂ€n jumalainne nimeĂ€, ja minĂ€ huudan \Herran\ nimeĂ€: kumpi Jumala vastaa tulen kautta, hĂ€n olkoon Jumala. Ja kaikki kansa vastasi ja sanoi: se on oikein.‚‹„  Niin antakaat nyt meille kaksi mullia ja antakaat heidĂ€n valita toisen mullin ja hakata kappaleiksi, ja pankaan puiden pÀÀlle, mutta Ă€lkÀÀn siihen panko tulta: ja minĂ€ otan toisen mullin ja panen myös puiden pÀÀlle, ja en pane siihen tulta.‹‚/  Niin sanoi Elia kansalle: minĂ€ olen ainoasti jÀÀnyt \Herran\ prophetaista; mutta Baalin prophetaita on neljĂ€sataa ja viisikymmentĂ€ miestĂ€.|‹ƒs  Niin astui Elia kaiken kansan eteen ja sanoi: kuinka kauvan te onnutte molemmille puolille? Jos \Herra\ on Jumala, niin vaeltakaat hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€, mutta jos Baal, niin vaeltakaat hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€; ja ei kansa hĂ€ntĂ€ mitÀÀn vastannut. Č6%Fȁ‹‚  Ja he huusivat suurella ÀÀnellĂ€, ja viileskelivĂ€t itsiĂ€nsĂ€ veitsillĂ€ ja naskaleilla tavallansa, niin ettĂ€ he verta tiukkuivat.[‹ƒ1  Kun jo puolipĂ€ivĂ€ oli, pilkkasi heitĂ€ Elia ja sanoi: huutakaat vahvasti; sillĂ€ hĂ€n on jumala, hĂ€n ajattelee jotakin, eli on jotakin toimittamista, eli on matkalla, eli jos hĂ€n makaa, ettĂ€ hĂ€n herĂ€is.‚ ‹„  Ja he ottivat mullin, jonka hĂ€n heille antoi, ja valmistivat ja huusivat Baalin nimeĂ€ huomenesta puolipĂ€ivÀÀn asti, sanoen: Baal, kuule meitĂ€! mutta ei siinĂ€ ollut ÀÀntĂ€ eli vastaajaa; ja he hyppelivĂ€t alttarin ympĂ€rillĂ€, jonka he tehneet olivat.F‹ƒ  Ja Elia sanoi Baalin prophetaille: valitkaat teillenne toinen mulli, ja tehkÀÀt te ensin, sillĂ€ teitĂ€ on monta, ja huutakaat teidĂ€n jumalainne nimeĂ€, ja Ă€lkÀÀt siihen tulta panko. $O§ü{$T‹"# ! Ja latoi puut, ja hakkasi mullin kappaleiksi, ja pani sen puiden pÀÀlle,~‹!w  Ja rakensi niistĂ€ kivistĂ€ alttarin \Herran\ nimeen, ja teki kuopan alttaria ympĂ€ri kahden jyvĂ€mitan leveydeltĂ€,'‹ ‚I  Ja Elia otti kaksitoistakymmentĂ€ kiveĂ€ Jakobin lasten luvun jĂ€lkeen (jonka tykö \Herran\ sana tapahtunut oli, sanoen: Israel pitÀÀ sinun nimes oleman),$‹‚C  Niin sanoi Elia kaikelle kansalle: tulkaat minun tyköni; ja kuin kaikki kansa tuli hĂ€nen tykönsĂ€, paransi hĂ€n \Herran\ alttarin, joka kukistunut oli.-‹‚U  Kuin puolipĂ€ivĂ€ kulunut oli, propheterasivat he siihenasti, ettĂ€ ruokauhri uhrattaman piti; ja ei ollut siinĂ€ ÀÀntĂ€ eli vastaajaa, elikkĂ€ joka vaaria otti. z똄çzj‹'O & Niin putosi \Herran\ tuli ja poltti polttouhrin, puut, kivet ja mullan, ja nuoli veden kuopasta.‹&‚- % Kuule minua \Herra\, kuule minua, ettĂ€ tĂ€mĂ€ kansa tietĂ€is sinun olevan \Herran\ Jumalan; ettĂ€s kÀÀntĂ€isit heidĂ€n sydĂ€mensĂ€ takaisin.‚‹%„ $ Ja koska ruokauhri piti uhrattaman, astui propheta Elia edes ja sanoi: \Herra\ Abrahamin, Isaakin ja Israelin Jumala! ilmoita tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, ettĂ€ sinĂ€ olet Israelin Jumala, ja minĂ€ sinun palvelias, ja ettĂ€ minĂ€ nĂ€mĂ€ kaikki sinun sanas jĂ€lkeen tehnyt olen.P‹$ # Ja vesi juoksi alttaria ympĂ€ri, ettĂ€ kuoppakin tĂ€ytettiin vedestĂ€.‚‹#„ " Ja sanoi: tĂ€yttĂ€kÀÀt neljĂ€ kadia vedellĂ€ ja kaatakaat se polttouhrin ja puiden pÀÀlle; ja hĂ€n sanoi: tehkÀÀt se vielĂ€ toinen kerta; ja he tekivĂ€t sen toisen kerran; ja hĂ€n sanoi: tehkÀÀt se vielĂ€ kolmas kerta; ja he tekivĂ€t sen kolmannen kerran. (…čW°ś(K‹-ƒ , Ja seitsemĂ€nnellĂ€ kerralla sanoi hĂ€n: katso sieltĂ€ nousee vĂ€hĂ€ pilvi merestĂ€, niinkuin miehen kĂ€mmen. HĂ€n sanoi: mene ja sano Ahabille: valjasta ja mene, ettei sade sinua kĂ€sittĂ€isi.5‹,‚e + Ja sanoi palveliallensa: mene nyt ylös ja katso meren puoleen. HĂ€n meni ylös, katsoi ja sanoi: ei siellĂ€ ole mitÀÀn. HĂ€n sanoi: mene vielĂ€ sinne seitsemĂ€n kertaa.#‹+‚A * Ja kuin Ahab meni syömÀÀn ja juomaan, meni Elia Karmelin kukkulalle, ja lankesi maahan, ja kumarsi kasvoillensa, ja pani pÀÀnsĂ€ polviensa vĂ€lille,_‹*9 ) Ja Elia sanoi Ahabille: mene ylös, syö ja juo; sillĂ€ suuren sateen hyminĂ€ kuuluu.H‹)ƒ ( Mutta Elia sanoi heille: ottakaat Baalin prophetat kiinni, ettei yksikÀÀn heistĂ€ pÀÀsisi. Ja he ottivat heidĂ€t kiinni; ja Elia vei heidĂ€t Kisonin ojan tykö ja tappoi heidĂ€t siellĂ€.x‹(k ' Kuin kaikki kansa nĂ€ki sen, heittĂ€ysivĂ€t he kasvoillensa ja sanoivat: \Herra\ on Jumala, \Herra\ on Jumala. 5pănȘ5d‹3ƒC  Mutta itse hĂ€n meni korpeen pĂ€ivĂ€kunnan matkan; ja kuin hĂ€n tuli sinne, istui hĂ€n katavan alla, rukoillen sieluansa kuolemaan, ja sanoi: jo kyllĂ€ on, \Herra\, ota nyt sieluni; sillĂ€ en minĂ€ ole parempi isiĂ€ni. ‹2‚  Kuin hĂ€n sen nĂ€ki, nousi hĂ€n ja meni kuhunka hĂ€n tahtoi, ja tuli Bersebaan, joka oli Juudassa, ja jĂ€tti sinne palveliansa.@‹1‚{  Niin lĂ€hetti Isebel sanansaattajat Elialle, sanoen: jumalat minun niin ja niin tehköön, jollen minĂ€ huomenna tĂ€llĂ€ aikaa tee sinun sielulles, niinkuin yhdelle nĂ€iden sielulle.r‹0 a  Ja Ahab ilmoitti Isebelille kaikki mitĂ€ Elia tehnyt oli, ja kuinka hĂ€n oli tappanut prophetat miekalla. ‹/‚ . Ja \Herran\ kĂ€si oli Elian pÀÀllĂ€, ja hĂ€n vyötti kupeensa ja juoksi Ahabin edellĂ€, siihenasti kuin hĂ€n tuli Jisreeliin. ‹.‚ - Ja sillĂ€ vĂ€lillĂ€ tuli taivas pilvistĂ€ mustaksi ja tuulesta, ja tuli sangen suuri sade. Mutta Ahab matkusti ja tuli Jisreeliin. Gőő !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐßêőłŸÉÔßêő  m  n  o  p  q   r   s  m  n  o  p  q   r   s   t   u   v  w  x  y  z  {  |  }  ~    €     ‚  ƒ  „  …  †  ‡  ˆ  ‰   Š   ‹   Œ      Ž      ‘  ’  “  ”  •  –  —  ˜  ™  š  ›  œ    ž  Ÿ      Ą  !ą  "Ł  #€  $„  %Š  &§  'š  (©  )Ș  *«  +Ź  ,­  -ź  .Ż   °  ±  Č  ł †­„‹8{  Ja tuli siellĂ€ luolaan, ja oleskeli siellĂ€ yötĂ€; ja katso, \Herran\ sana sanoi hĂ€nelle: mitĂ€s tĂ€ssĂ€ Elia teet?‹7‚%  Ja hĂ€n nousi, söi ja joi, ja matkusti sen ruan voimalla neljĂ€kymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ ja neljĂ€kymmentĂ€ yötĂ€ Herran vuoreen Horebiin asti, ‹6‚  Ja \Herran\ enkeli palasi hĂ€nen tykönsĂ€ toisen kerran, tarttui hĂ€neen ja sanoi: nouse ja syö! sillĂ€ sinulla on pitkĂ€ matka.U‹5ƒ%  Mutta kuin hĂ€n katsahti ympĂ€rillensĂ€, katso, niin oli hĂ€nen pÀÀnsĂ€ takana hiilillĂ€ kypsytetty leipĂ€ ja astia vettĂ€; ja koska hĂ€n syönyt ja juonut oli, niin hĂ€n pani maata jĂ€lleen ja nukkui.w‹4i  Ja hĂ€n pani maata ja nukkui katavan alle; ja katso, enkeli tarttui hĂ€neen ja sanoi hĂ€nelle: nouse ja syö! hҝh3‹<‚a  Kuin Elia sen kuuli peitti hĂ€n kasvonsa hameellansa, ja meni ulos ja seisoi luolan ovella, ja katso, ÀÀni sanoi hĂ€nelle: mitĂ€ sinulla tĂ€ssĂ€ on (tekemistĂ€), Elia?{‹;q  Ja maanjĂ€ristyksen perĂ€stĂ€ tuli tulta, ja ei \Herra\ ollut tulessa; tulen perĂ€stĂ€ tuli hieno tuulen hyminĂ€.‚1‹:„]  HĂ€n sanoi: mene tĂ€stĂ€ ulos ja astu vuorelle \Herran\ eteen. Ja katso, \Herra\ meni ohitse, ja suuri ja vĂ€kevĂ€ tuuli kĂ€vi, joka vuoret halkasi ja mĂ€et sĂ€rki \Herran\ edellĂ€; mutta ei \Herra\ ollut tuulessa; ja tuulen perĂ€stĂ€ tuli maanjĂ€ristys, ja ei \Herra\ ollut maanjĂ€ristyksessĂ€;‚*‹9„O  HĂ€n vastasi: minĂ€ olen kiivauksella kiivannut \Herran\ Jumalan Zebaotin tĂ€hden; sillĂ€ Israelin lapset ovat hyljĂ€nneet sinun liittos, ja sinun alttaris kukistaneet ja tappaneet sinun prophetas miekalla, ja minĂ€ yksinĂ€ni jĂ€in, ja he etsivĂ€t minun henkeĂ€ni, ottaaksensa sitĂ€ pois. ÉÖXŠÉY‹@ƒ- SillĂ€ sinĂ€ olet unhottanut sinun autuutes Jumalan, ja et ajatellut sinun vĂ€kevyytes kalliota; sentĂ€hden pitÀÀ sinun istuttaman ihania vesoja, mutta niin sinĂ€ olet istuttanut viina-oksia muukalaisille..‹?‚W Silloin pitÀÀ hĂ€nen vĂ€kevyytensĂ€ kaupungin tuleman niinkuin hyljĂ€tyn vesan eli oksan, joka oli Israelin lasten edestĂ€ hyljĂ€tty, ja pitÀÀ tuleman autioksi.{‹>q  Mutta \Herra\ sanoi hĂ€nelle: palaja tietĂ€s myöten Damaskun korpeen: mene ja voitele Hasael Syrian kuninkaaksi.‚&‹=„G  HĂ€n vastasi: minĂ€ olen kiivauksella kiivannut \Herran\ Jumalan Zebaotin tĂ€hden; sillĂ€ Israelin lapset ovat hyljĂ€nneet sinun liittos, kukistaneet sinun alttaris ja tappaneet sinun prophetas miekalla, ja minĂ€ ainoasti jĂ€in, ja he etsivĂ€t minun henkeĂ€ni, ottaaksensa sitĂ€ pois. ‰>č·ê‰^‹E 9 Voi sitĂ€ maata, joka vaeltaa siipein varjon alla, tĂ€llĂ€ puolella Etiopian virtoja!I‹Dƒ  Katso, ehtoona on peljĂ€stys kĂ€sillĂ€, ja ennen aamua ei he ensinkÀÀn ole. TĂ€mĂ€ on heidĂ€n palkkansa, jotka meiltĂ€ ryöstĂ€vĂ€t, ja heidĂ€n perintönsĂ€, jotka meiltĂ€ omamme tempaavat.~‹Cƒw Tosin niinkuin iso vesi pauhaa, niin on kansa karkaava, mutta hĂ€n on kurittava heitĂ€, ja heidĂ€n pitÀÀ kauvas pakeneman, ja vainoa kĂ€rsimĂ€n, niinkuin tomulle tapahtuu vuorella tuulelta, ja niinkuin ympyriĂ€iselle tapahtuu tuulispÀÀltĂ€.‹B} Voi sitĂ€ perĂ€ti paljoa kansaa, se on pauhaava niinkuin meri; ja kansan hyminĂ€ on kohiseva, niinkuin iso vesi pauhaa.>‹A‚w Istuttamisen ajalla sinĂ€ kyllĂ€ ahkeroitset, ettĂ€ sinun jyvĂ€s aikanansa kasvaisivat; mutta syksyllĂ€, kuin sinun lyhteet korjaaman pitĂ€is, saat sinĂ€ surullisen murheen siitĂ€. ŹŹÿQŹ!‹I‚= SillĂ€ ennen elonaikaa, kuin tulo valmiiksi tulee, ja rohkamarjat kypsentyvĂ€t, tĂ€ytyy oksat leikata sirpillĂ€, ja viinapuut hakata ja heittÀÀ pois:*‹H‚O SillĂ€ nĂ€in sanoo \Herra\ minulle: minĂ€ olen hiljakseni ja katselen majastani, niinkuin palavuus, joka sateen kuivaa, ja niinkuin kaste elonajan palavuudessa.)‹G‚M Te kaikki, jotka asutte maan pÀÀllĂ€, ja te, jotka maassa olette, saatte nĂ€hdĂ€, kuinka lippu nostetaan vuorella, ja kuulla, kuinka vaskitorvella soitetaan.‚P‹F… Joka sanansaattajat lĂ€hettÀÀ merelle, ja kulkee vedellĂ€ ruokoisessa haahdessa: menkÀÀt nopiasti matkaan, sanansaattajat, sen kansan tykö, joka revĂ€isty ja ryöstetty on, sen kansan tykö, joka julmempi on kuin joku muu, sen kansan tykö, joka siellĂ€ ja tÀÀllĂ€ mitattu ja tallattu on, jonka maa virtain hallussa on. f5'DfZ‹Mƒ/ Ja minĂ€ yllytĂ€n EgyptilĂ€iset toinen toisensa pÀÀlle, niin ettĂ€ yhden pitÀÀ sotimaan toista vastaan, yhden ystĂ€vĂ€n toista vastaan, yhden kaupungin toista vastaan, ja yhden valtakunnan toista vastaan._‹L ƒ; TĂ€mĂ€ on Egyptin maan kuorma: katso, \Herra\ on vaeltava nopiassa pilvessĂ€, ja tuleva Egyptiin. Silloin pitÀÀ epĂ€jumalain EgyptissĂ€ vapiseman hĂ€nen edessĂ€nsĂ€, ja EgyptilĂ€isten sydĂ€men pitÀÀ vavahtaman.‚ ‹K„ Silloin se revitty ja ryöstetty kansa, joka julmempi on kuin joku muu, joka siellĂ€ ja tÀÀllĂ€ mitattu on ja tallattu on, jonka maa virtain hallussa on, tuo \Herralle\ Zebaotille lahjoja siihen paikkaan, jossa \Herran\ Zebaotin nimi on, Zionin vuorelle.G‹Jƒ  Niin ettĂ€ ne jĂ€tetÀÀn kokonansa linnuille vuorten pÀÀllĂ€ ja elĂ€imille maassa; niin ettĂ€ linnut suvella tekevĂ€t siihen pesĂ€nsĂ€, ja kaikkinaiset elĂ€imet makaavat siinĂ€ talvella. :C±LÎG–:Y‹T- Niin pitÀÀ hĂ€vĂ€istĂ€mĂ€n, jotka hyvÀÀ lankaa tekevĂ€t ja verkkoa kutovat.-‹S‚U Ja kalamiesten pitÀÀ murehtiman, ja kaikki, jotka ongen heittĂ€vĂ€t veteen, pitÀÀ valittaman, ja kaikki ne, jotka verkot veteen laskevat, pitÀÀ nÀÀntymĂ€n.‹R‚ Ja ruoho ojain tykönĂ€, virtain reunalla, ja kaikkinainen jyvĂ€ vetten tykönĂ€ pitÀÀ lakastuman ja tyhjÀÀn tuleman.{‹Qq JĂ€rvien pitÀÀ juokseman pois, niin ettĂ€ lampivedet pitÀÀ vĂ€henemĂ€n ja kuivuman, ruoko ja kaisla katoaman.b‹P? Ja vesi pitÀÀ meressĂ€ vĂ€henemĂ€n, niin myös virrat pitÀÀ kuivuman ja kureentuman.‹O‚ Mutta minĂ€ annan EgyptilĂ€iset julmain herrain kĂ€siin; ja kovan kuninkaan pitÀÀ hallitseman heitĂ€, sanoo Herra, \Herra\ Zebaot.9‹N‚m Ja ei EgyptilĂ€isillĂ€ pidĂ€ oleman sydĂ€ntĂ€, ja minĂ€ teen heidĂ€n neuvonsa tyhjĂ€ksi. Niin he siis kysyvĂ€t epĂ€jumalilta, velhoilta, noidilta, taikureilta ja tietĂ€jiltĂ€. „°,›ńQ‹Z Ja ei pidĂ€ EgyptillĂ€ oleman pÀÀtĂ€ eli hĂ€ntÀÀ, oksaa eli kantoa.&‹Y‚G SillĂ€ \Herra\ on vuodattanut heidĂ€n sekaansa vÀÀrĂ€n hengen, pettĂ€mÀÀn EgyptiĂ€ kaikissa, mitĂ€ he tekevĂ€t, niinkuin juopunut horjuu oksentaessansa. ‹X‚ Mutta Zoanin pÀÀruhtinaat ovat tulleet tyhmiksi; Nophin pÀÀruhtinaat ovat petetyt, he peipoittelevat Egyptin sukuin kulmakiven.‹W{ Kussa siis nyt ovat sinun taitavas? Anna heidĂ€n sanoa, ja opettaa sinuas, mitĂ€ \Herra\ Zebaot on EgyptistĂ€ aikonut.P‹Vƒ Zoanin pÀÀruhtinaat ovat tyhmĂ€t, Pharaon taitavat neuvonantajat ovat neuvossansa hulluiksi tulleet; miksi te siis sanotte Pharaosta: minĂ€ olen viisasten poika, ja olen vanhain kuningasten poika?y‹Um Ja ne, joilla on kala-arkut, kaikkein niiden kanssa, jotka lammikoita palkan edestĂ€ tekevĂ€t, pitÀÀ sureman. za±îizk‹_ƒQ Joka pitÀÀ merkiksi ja todistukseksi oleman \Herralle\ Zebaotille Egyptin maassa; sillĂ€ heidĂ€n pitÀÀ \Herran\ tykö huutaman vaivaajainsa tĂ€hden, niin hĂ€n heille lĂ€hettÀÀ vapahtajan ja sankarin, joka heitĂ€ auttaa.‹^} Silloin pitÀÀ \Herran\ Zebaotin alttari keskellĂ€ Egyptin maata oleman, ja \Herran\ vartiovaha hĂ€nen ÀÀrissĂ€nsĂ€,?‹]‚y Siihen aikaan pitÀÀ viisi kaupunkia EgyptissĂ€ Kanaanin maan kielellĂ€ puhuman, ja vannoman \Herran\ Zebaotin kautta; jokainen heistĂ€ pitÀÀ hĂ€vityksen kaupungiksi kutsuttaman.,‹\‚S Ja Egyptin pitÀÀ pelkÀÀmĂ€n Juudan maata, niin ettĂ€ sen, joka sitĂ€ ajattelee, pitÀÀ peljĂ€stymĂ€n \Herran\ Zebaotin neuvoa, jonka hĂ€n siitĂ€ on pitĂ€nyt.‹[‚1 Silloin pitÀÀ Egyptin oleman niinkuin vaimot, pelkÀÀmĂ€n ja vavahtuman, koska \Herra\ Zebaot hÀÀlyttÀÀ kĂ€ttĂ€nsĂ€ heidĂ€n pÀÀllĂ€nsĂ€. ‚&s» ‚‹d‚/ SillĂ€ \Herra\ Zebaot on siunaava heitĂ€ ja sanova: siunattu olkoon Egypti minun kansani, ja Assur minun kĂ€sialani, ja Israel minun perimiseni!‹c‚) Silloin Israel pitÀÀ itse kolmantena oleman, Assyrialaisten ja EgyptilĂ€isten kanssa, sen siunauksen kautta, joka on oleva keskellĂ€ maata.4‹b‚c Silloin on tie avoin EgyptistĂ€ Assyriaan, Assyrialaisten mennĂ€ Egyptiin, ja EgyptilĂ€isten Assyriaan; ettĂ€ EgyptilĂ€iset ja Assyrialaiset ynnĂ€ palvelisivat (Jumalaa)./‹a‚Y Ja \Herra\ on vaivaava EgyptilĂ€isiĂ€, hĂ€n on vaivaava ja parantava jĂ€lleen; sillĂ€ he palajavat \Herran\ tykö, ja he rukoilevat hĂ€ntĂ€, ja hĂ€n parantaa heitĂ€.V‹`ƒ' Ja sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ \Herra\ tunnettaman EgyptissĂ€ ja EgyptilĂ€isten pitÀÀ tunteman \Herran\. Ja he palvelevat hĂ€ntĂ€ uhrilla ja ruokauhrilla, ja lupaavat \Herralle\ lupausta, ja sen pitĂ€vĂ€t. ÙsŸ ]ف‹i{ Ja heidĂ€n pitÀÀ peljĂ€stymĂ€n ja hĂ€peemĂ€n Etiopiaa, johon he luottivat, ja EgyptilĂ€isiĂ€, joista he kerskasivat.?‹h‚y Niin on Assyrian kuningas ajava vangittua EgyptiĂ€ ja hĂ€vitettyĂ€ Etiopiaa, sekĂ€ nuoria ettĂ€ vanhoja, alastomia ja paljasjalkaisia, paljastetun hĂ€vyn kanssa, Egyptille hĂ€vyksi.‹g‚/ Sanoi siis \Herra\: niinkuin palveliani Jesaia kĂ€y alasti ja paljailla jaloilla, kolmen ajastajan merkiksi ja ihmeeksi Egyptille ja Etiopialle:1‹f‚] Silloin puhui \Herra\ Jesaian Amotsin pojan kautta ja sanoi: mene ja riisu sĂ€kki kupeistas ja kengĂ€t jaloistas: ja hĂ€n teki niin, ja kĂ€vi alasti ja paljain jaloin. ‹e ‚ SinĂ€ vuonna, kuin Tartan tuli Asdodiin, jonka Assyrian kuningas Sargon oli lĂ€hettĂ€nyt, ja soti Asdodia vastaan ja voitti sen: `0ŒÈë`‹n‚  Minun sydĂ€meni vapisee, kauhistus on minun peljĂ€ttĂ€nyt; sentĂ€hden ei ole minulla ollut suloisella yöllĂ€ yhtÀÀn lepoa.Y‹mƒ- SentĂ€hden ovat minun kupeeni tĂ€ynnĂ€ kipua, ja ahdistus on minun kĂ€sittĂ€nyt, niinkuin lapsen synnyttĂ€jĂ€n ahdistus; minĂ€ kyyristĂ€n minuni, koska minĂ€ sen kuulen, ja peljĂ€styn, koska minĂ€ sen nĂ€en.@‹l‚{ SillĂ€ minulle on osoitettu kova nĂ€ky: pettĂ€jĂ€ tulee toista vastaan, hĂ€vittĂ€jĂ€ toista vastaan. Mene ylös Elam, piiritĂ€ heitĂ€ Madai: minĂ€ lopetan kaikki hĂ€nen huokauksensa. ‹k ‚= TĂ€mĂ€ on korven kuorma meren tykönĂ€: niinkuin tuulispÀÀ tulee etelĂ€stĂ€, joka kÀÀntÀÀ ylösalaisin, niin se tulee korvesta, kauhiasta maasta.L‹jƒ Ja tĂ€mĂ€n luodon asuvaiset pitÀÀ silloin sanoman: onko tĂ€mĂ€ meidĂ€n turvamme, johon olemme paenneet apua saamaan, ettĂ€ me Assyrian kuninkaalta pelastettaisiin? kuinka me olemme pÀÀsseet? ,»;Œđn‹uW TĂ€mĂ€ on Duman kuorma: SeiristĂ€ huudetaan minua: vartia, mitĂ€ yö kuluu? vartia, mitĂ€ yö kuluu?‹t‚+ O minun tappamiseni ja minun riiheni permanto! mitĂ€ minĂ€ olen \Herralta\ Zebaotilta, Israelin Jumalalta, kuullut, sen minĂ€ teille ilmoitan.+‹s‚Q Ja katso, siellĂ€ tulee yksi vaunuissa ja kaksi ratsahin, joka vastaa ja sanoo: kaatunut, kaatunut on Babylon, ja kaikki hĂ€nen jumalainsa kuvat lyötiin maahan.}‹ru Ja hĂ€n huusi niinkuin jalopeura: Herra, minĂ€ olen vartiolla yli pĂ€ivÀÀ, ja olen minun vartiollani kaikki yöt:n‹qW Mutta hĂ€n nĂ€ki ratsastajat ajavan ja menevĂ€n aaseilla ja kameleilla, ja piti siitĂ€ visun vaarin.`‹p; SillĂ€ Herra sanoo nĂ€in minulle: mene ja toimita vartio, joka katselis ja ilmoittais.n‹oW Valmista pöytĂ€, anna valvojain valvoa, syö, juo: nouskaat te pÀÀruhtinaat ja voidelkaat kilvet. Gőő !,7BMXcny„š„ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}‡’šłŸÉÔßêőłŸÉÔßêő  ”  ¶  ·   ž   č   ș   »  ”  ¶  ·   ž   č   ș   »   Œ  œ  Ÿ  %Č  %ł  %Ž  %”  %¶  %·   %ž  %č  %ș  %»  %Œ  %œ  %Ÿ  %ż   %À   %Á   %   %Ă   %Ä  %Ć  %Æ  %Ç  %È  %É  %Ê  %Ë  %Ì  %Í  %Î  %Ï  %Đ  %Ń  %Ò  %Ó  %Ô  %Ő  %Ö   %Ś  !%Ű  "%Ù  #%Ú  $%Û  %%Ü  &%Ę  '%Ț  (%ß  )%à  *%á  +%â   %ă  %ä  %ć  %æ  %ç  %è  %é  %ê   %ë   %ì   %í   %î  k’3ą r‹| a TĂ€mĂ€ on NĂ€kylaakson kuorma: mikĂ€ sinun nyt on, ettĂ€ te niin kaikki olette astuneet kattoin pÀÀlle? ‹{‚  Ja jÀÀneet ampujat, vĂ€kevĂ€t Kedarin lapsista, pitÀÀ vĂ€hemmĂ€ksi joutuman; sillĂ€ \Herra\ Israelin Jumala on sen sanonut. ‹z‚ SillĂ€ nĂ€in sanoo Herra minulle: vielĂ€ nyt vuosi, niinkuin palkollisen vuodet ovat, niin pitÀÀ kaiken Kedarin kunnian hukkuman.\‹y3 SillĂ€ he pakenevat miekkaa, paljasta miekkaa, jĂ€nnitettyĂ€ jousta ja isoa sotaa.o‹xY Kantakaat vettĂ€ janoovaa vastaan, te jotka asutte Temanin maassa: taritkaat pakenevaisille leipÀÀ.d‹wC TĂ€mĂ€ on Arabian kuorma: teidĂ€n pitÀÀ yötymĂ€n Arabian metsĂ€ssĂ€, Dedanimin tiellĂ€.‹v‚ Vartia sanoi: kuin aamu tulee, niin vielĂ€ yö on; jos te vielĂ€ kysytte, niin teidĂ€n pitÀÀ vielĂ€ sitte palajaman ja taas kysymĂ€n. !hÉm…!aŒ= Silloin pitÀÀ Juudan peite avattaman, ettĂ€ aseet nĂ€hdÀÀn silloin metsĂ€huoneessa.zŒo Ja tapahtuu, ettĂ€ sinun valitut laaksos ovat tĂ€ynnĂ€ vaunuja; ja ratsastajat sioittavat itsensĂ€ portin eteen.hŒK EttĂ€ Elam lĂ€htee viinellĂ€, vaunuilla, vĂ€ellĂ€, ratsasmiehillĂ€, ja Kir vĂ€lkkyy kilvistĂ€.%Œ‚E SillĂ€ se on kapinan, sortamisen ja surun pĂ€ivĂ€ Herralta, \Herralta\ Zebaotilta, NĂ€kylaaksossa muurien kukistamisen tĂ€hden, ja huudon tĂ€hden vuorella;/‹‚Y SentĂ€hden minĂ€ sanon: menkÀÀt pois minun tyköÀni, antakaat minun itkeĂ€ vaikiasti; Ă€lkÀÀt ahkeroitko lohduttaa, minun kansani tyttĂ€ren hĂ€vityksen tĂ€hden.‹~‚1 Vaan kaikki sinun pÀÀmiehes ovat poikenneet joutsesta pois, ja ovat vangitut; kaikki kuin sinussa löyttiin, ovat vangitut, ja kauvas paenneet.‹}‚# SinĂ€ olet tĂ€ynnĂ€ humua: kaupunki tĂ€ynnĂ€ vĂ€keĂ€, iloinen kaupunki: sinun lyötys ei ole miekalla lyödyt, ja ei ole kuolleet sodassa. (9šă(7Œ ‚i TĂ€mĂ€ on, (sanoo) \Herra\ Zebaot, minun korvilleni tullut: mitĂ€maks, jos minĂ€ tĂ€mĂ€n pahan teon annan anteeksi, siihenasti kuin te kuolette, sanoo Herra, \Herra\ Zebaot.AŒ‚} (Vaikka nyt) katso, ilo ja riemu, teurastaa hĂ€rkiĂ€, tappaa lampaita, syödĂ€ lihaa, juoda viinaa, (ja sanoa): syökÀÀmme ja juokaamme, meidĂ€n pitÀÀ kuitenkin huomenna kuoleman. Œ‚ SentĂ€hden antaa Herra, \Herra\ Zebaot, silloin julistaa, ettĂ€ itketÀÀn ja murehditaan, ja hiukset ajellaan ja puetaan sĂ€kkiin.ZŒƒ/ Ja teidĂ€n pitÀÀ tekemĂ€n vesihaudan molempain muurien vĂ€lille, vanhan kalalammin vedestĂ€; kuitenkin ette katso hĂ€ntĂ€, joka tĂ€mĂ€n tekee, ettekĂ€ katsele sitĂ€, joka senkaltaisia on kaukaa toimittanut.vŒg TeidĂ€n pitÀÀ lukeman huoneet Jerusalemissa, ja teidĂ€n pitÀÀ jaottaman huoneet vahvistaaksenne muureja.mŒU Ja te olette nĂ€kevĂ€ monta reikÀÀ Davidin kaupungissa; ja kokootte veden alimmaiseen lammikkoon. Ż—Č:dŻ`Œ; Ja silloin pitÀÀ tapahtuman, ettĂ€ minĂ€ kutsun palveliani Eliakimin, Hilkian pojan,OŒ Ja minĂ€ kukistan sinun sÀÀdystĂ€s, ja sinĂ€ pannaan pois viraltas.RŒ ƒ Ja pyörittÀÀ sinun kohta, ja perĂ€ti niinkuin kierikan aukialle kedolle; siellĂ€ sinun pitÀÀ kuoleman, siellĂ€ pitÀÀ sinun kalliit vaunus, sinun Herras huoneen kanssa, tuleman hĂ€vĂ€istykseksi.uŒ e Katso, \Herra\ ajaa sinun pois, niinkuin vĂ€kevĂ€ mies heittÀÀ jonkun pois, ja peittÀÀ sinun kokonansa,aŒ ƒ= MitĂ€ sinun tĂ€ssĂ€ on, kenenkĂ€ oma sinĂ€ olet? ettĂ€s annat hakata itselles haudan niinkuin se, joka hakkauttaa itsellensĂ€ haudan korkeuteen, ja olet niinkuin se, joka antaa itsellensĂ€ tehdĂ€ asumasian vuorelle?fŒ G NĂ€in sanoo Herra, \Herra\ Zebaot: mene tavarahuoneen haltian Sebnan tykö ja sano hĂ€nelle: =Ź-xuŒƒe Silloin, sanoo \Herra\ Zebaot, naula pitÀÀ otettaman pois, joka vahvassa paikassa on, niin ettĂ€ hĂ€nen pitÀÀ rikkoontuman, lankeeman, putooman, ja se kuorma kuin hĂ€nen pÀÀllĂ€nsĂ€ on, pitÀÀ hukkuman; sillĂ€ \Herra\ sen sanoo.1Œ‚] EttĂ€ hĂ€nen pÀÀllensĂ€ ripustetaan kaikki hĂ€nen isĂ€nsĂ€ huoneen kunnia, lapset ja lasten lapset, kaikki pienet kappaleet, juoma-astiat, ja kaikkinaiset kanteleet.|Œs Ja lyön hĂ€nen niinkuin naulan vahvaan paikkaan; ja hĂ€nellĂ€ on oleva kunnian istuin, hĂ€nen isĂ€nsĂ€ huoneessa, Œ‚ Ja panen Davidin huoneen avaimen hĂ€nen olallensa, ettĂ€ hĂ€n avaa, ja ei kenkÀÀn sulje, ettĂ€ hĂ€n sulkee, ja ei kenkÀÀn avaa.?Œ‚y Ja panen hĂ€nen yllensĂ€ sinun hamees, ja vyötĂ€n hĂ€nen sinun vyöllĂ€s, ja annan sinun valtas hĂ€nelle; ettĂ€ hĂ€n on niiden isĂ€, jotka Jerusalemissa ja Juudan huoneessa asuvat. )ł=Â@Œ} MenkÀÀt merille, valittakaat, jotka luodoissa asutte.xŒk Niinkuin kuultaissa EgyptistĂ€ hĂ€mmĂ€styttiin, niin pitÀÀ myös hĂ€mmĂ€styttĂ€mĂ€n, koska Tyrosta kuullaan.WŒƒ) SinĂ€ mahdat kyllĂ€ hĂ€mmĂ€styĂ€, Zidon; sillĂ€ meri lausuu ja vahvin meren tykönĂ€ sanoo: en minĂ€ ole silleen raskas, en minĂ€ synnytĂ€, enkĂ€ myös kasvata yhtÀÀn nuorukaista, enkĂ€ ruoki neitsyttĂ€.Œ‚) Ja kaikkinainen hedelmĂ€, joka Sihorin tykönĂ€ kasvaa, ja jyvĂ€t virran tykönĂ€ vietiin sinne veden ylitse; ja on pakanain kaupaksi tullut.sŒa Olkaat ÀÀneti, te luotoin asuvaiset: Zidonin kauppamiehet, jotka merellĂ€ vaelsivat, tĂ€yttivĂ€t sinun.SŒ ƒ# TĂ€mĂ€ on Tyron kuorma: valittakaat, te haahdet merellĂ€; sillĂ€ se on kukistettu, niin ettei siellĂ€ ole yhtÀÀn huonetta, eikĂ€ sinne mene kenkÀÀn; Kittimin maasta pitÀÀ heidĂ€n sen Ă€kkÀÀmĂ€n. g\”œg,Œ ‚S Ja sanoi: ei sinun pidĂ€ enÀÀn iloitseman, sinĂ€ hĂ€vĂ€isty neitsy Zidonin tytĂ€r: nouse ja mene matkaas Kittimiin, ei sinulla pidĂ€ siellĂ€kÀÀn lepoa oleman.Œ} HĂ€n kokottaa kĂ€tensĂ€ meren pÀÀlle, ja peljĂ€ttÀÀ valtakunnat; \Herra\ kĂ€ski Kananin hĂ€vittĂ€mÀÀn sen linnat,oŒY Vaella maas lĂ€vitse niinkuin virta, sinĂ€ Tarsiksen tytĂ€r; ei siellĂ€ ole enÀÀn yhtÀÀn vyötĂ€.#Œ‚A \Herra\ Zebaot on sen niin ajatellut, ettĂ€ hĂ€n kaikki hĂ€nen kaunistuksensa prameuden heikoksi tekis; ja tekis ylönkatsotuksi kaikki kuuluisat maassa.#Œ‚A Kuka olis sitĂ€ ajatellut, ettĂ€ kruunatulle Tyrolle piti niin kĂ€ymĂ€n? ettĂ€ sen kauppamiehet ovat pÀÀruhtinaat, ja sen kauppiaat ylimmĂ€iset maassa? Œ‚; Eikö tĂ€mĂ€ ole teidĂ€n ilokaupunkinne, joka kerskaa itsiĂ€nsĂ€ vanhuudestansa? HĂ€nen jalkansa pitÀÀ viemĂ€n hĂ€nen pitkĂ€n matkan taa vaeltamaan. ž'Ùuž9Œ%‚m SillĂ€ seitsemĂ€nkymmenen vuoden perĂ€stĂ€ on \Herra\ etsivĂ€ Tyroa, ettĂ€ hĂ€n tulis jĂ€lleen porttopalkoillensa, ja huorin tekis kaikkein valtakuntain kanssa maan pÀÀllĂ€.Œ$‚1 Ota kantele, mene ympĂ€ri kaupunkia, sinĂ€ unhotettu portto: soita vahvasti kantelettas, ja laula lohdullisesti, ettĂ€ sinua taas muistettaisiin.AŒ#‚} Silloin pitÀÀ Tyro unhotettaman seitsemĂ€nkymmentĂ€ vuotta, niinkauvan kuin yksi kuningas elÀÀ; mutta seitsemĂ€nkymmenen vuoden perĂ€stĂ€ kĂ€ypi Tyron niinkuin portosta veisataan:KŒ" Surekaat, te haahdet merillĂ€; sillĂ€ teidĂ€n voimanne on tyhjĂ€.UŒ!ƒ% Katso, Kaldealaisten maassa ei yhtÀÀn kansaa ollut, vaan Assur on sen perustanut korven asuvaisille, ja rakentanut hĂ€nen linnansa, pannut ylös hĂ€nen huoneensa, ja on kuitenkin pantu kukistettavaksi. ÿ‡“ŹŒ+‚ Maa on saastaiseksi tullut asuvaisistansa; sillĂ€ he tekevĂ€t lakia vastaan ja muuttavat sÀÀdyt, ja luopuvat ijankaikkisesta liitosta.lŒ*S Maa on surkia ja hĂ€vitetÀÀn, maa pelehtyy ja hĂ€viÀÀ; kansan ylimmĂ€iset nÀÀntyvĂ€t maassa.uŒ)e SillĂ€ maan pitÀÀ perĂ€ti tyhjĂ€ksi ja kokonansa ryöstetyksi tuleman; sillĂ€ \Herra\ on tĂ€mĂ€n sanonut.pŒ(ƒ[ Ja papeille tapahtuu niinkuin kansallekin, herralle niinkuin palveliallekin, emĂ€nnĂ€lle niinkuin piiallekin, myyjĂ€lle niinkuin ostajallekin, lainaajalle niinkuin lainaksi ottajallekin, korkorahan ottajalle niinkuin antajallekin.uŒ' g Katso, \Herra\ tekee maan tyhjĂ€ksi ja autioksi, ja kukistaa, mitĂ€ siinĂ€ on, ja hĂ€vittÀÀ sen asuvaiset.}Œ&ƒu Mutta hĂ€nen kauppansa ja porttopalkkansa pitÀÀ oleman pyhĂ€ \Herralle\. Ei sitĂ€ koota tavaraksi, eikĂ€ salata, vaan jotka asuvat \Herran\ edessĂ€, niillĂ€ pitÀÀ hĂ€nen kauppakalunsa oleman, siitĂ€ syödĂ€, ravita ja itsiĂ€nsĂ€ vaatettaa. {k€Xæw${%Œ3‚E SillĂ€ kansalle tapahtuu myös maassa niinkuin öljypuillekin, koska siitĂ€ on poimittu; niinkuin sitte poimittaisiin kuin oikia viinan kokousaika on pois.PŒ2 Ei ole muuta jÀÀnyt kaupunkiin kuin hĂ€vitys, ja portit ovat autiot.lŒ1S Viinan puutteen tĂ€hden valitetaan kaduilla: kaikki ilo on pois, kaikki maan riemu on matkassansa.oŒ0Y TyhjĂ€ kaupunki on kukistettu maahan; kaikki huoneet ovat teljetyt, niin ettei yksikÀÀn sinne mene.IŒ/  Ei lauleta viinaa juotaissa, ja hyvĂ€ juoma on karvas juoville.ZŒ./ Vaskirumpuin riemu taukoo, iloitsevaisten ilo puuttuu, kanteleiden riemu loppuu.gŒ-I Viina katoo, viinapuu surkastuu, ja kaikki, jotka sydĂ€mestĂ€nsĂ€ iloisina olivat, huokaavat.Œ,‚ SentĂ€hden kuluttaa kirous maan ja sen asuvaiset hĂ€vitetÀÀn; sentĂ€hden maan asuvaiset kuivettuvat, niin ettĂ€ vĂ€hĂ€ jÀÀ vĂ€keĂ€. …“.7Úí…eŒ9E Maan kĂ€y aivan pahoin: ei sen pidĂ€ ollenkaan menestymĂ€n, vaan pitÀÀ perĂ€ti raukeaman.iŒ8ƒM Ja jos joku pakenis hĂ€mmĂ€styksen huutoa, niin hĂ€n kuitenkin putoo kuoppaan; ja jos hĂ€n pÀÀsee kuopasta ylös, niin hĂ€n kuitenkin kĂ€sitetÀÀn paulaan, sillĂ€ korkeuden akkunat avataan, ja maan perustukset vapisevat.ZŒ7/ SentĂ€hden tulee teidĂ€n asuvainne pÀÀlle maassa hĂ€mmĂ€stys, kuoppa ja paula.sŒ6ƒa Me kuulemme kiitosvirren maailman ÀÀrestĂ€, vanhurskaalle kunniaksi. Ja minun pitÀÀ sanoman: miksi minĂ€ olen niin laiha? miksi minĂ€ olen niin laiha? voi minua! sillĂ€ ylönkatsojat ylönkatsovat, ja ylönkatsojat ylönkatsovat,bŒ5? Niin kiittĂ€kÀÀt nyt \Herraa\ laaksoissa, luodoissa \Herran\, Israelin Jumalan nimeĂ€.jŒ4O Ne korottavat ÀÀnensĂ€ ja iloitsevat; \Herran\ kunniasta he iloitsevat, hamasta merestĂ€ asti. O3œlÏęO*Œ?‚O+ Totisesti, totisesti sanon minĂ€ teille: hetki tulee, ja nyt jo on, ettĂ€ kuolleet saavat kuulla Jumalan Pojan ÀÀnen; ja jotka sen kuulevat, ne saavat elÀÀ.NŒ>ƒ+ Totisesti, totisesti sanon minĂ€ teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo sen, joka minun lĂ€hetti, hĂ€nellĂ€ on ijankaikkinen elĂ€mĂ€, ja ei hĂ€n tule tuomioon, vaan menee kuolemasta elĂ€mÀÀn.Œ=‚-+ EttĂ€ kaikki Poikaa kunnioittaisivat, niinkuin he IsÀÀ kunnioittavat. Joka ei Poikaa kunnioita, ei se kunnioita IsÀÀ, joka hĂ€nen lĂ€hetti.NŒ<+ SillĂ€ ei IsĂ€ ketÀÀn tuomitse, vaan antoi kaiken tuomion Pojalle:sŒ;a+ SillĂ€ niinkuin IsĂ€ herĂ€ttÀÀ ja virvoittaa kuolleita, niin myös Poika virvoittaa, joita hĂ€n tahtoo.IŒ:ƒ + SillĂ€ IsĂ€ rakastaa Poikaa ja osoittaa hĂ€nelle kaikki, mitĂ€ hĂ€n itse tekee, ja hĂ€n on vielĂ€ suurempia töitĂ€ hĂ€nelle osoittava, kuin nĂ€mĂ€t ovat, ettĂ€ teidĂ€n pitÀÀ ihmettelemĂ€n.ofvflrx~„Š–œąšźŽșÀÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúü‹ę‹ț‹"ÿ‹'‹-‹3‹8‹<‹@‹E‹I‹M ‹T ‹Z ‹_ü‹ę‹ț‹"ÿ‹'‹-‹3‹8‹<‹@‹E‹I‹M ‹T ‹Z ‹_ ‹d ‹i‹n‹u‹|ŒŒ ŒŒŒŒ Œ%Œ+Œ3Œ9Œ?ŒG ŒO!ŒX"Œ`#Œg$Œm%Œs&Œ{') *+,-'.//60=1C2I3O4V6]7c8h9o:t;y<~>Ž?Ž@Ž AŽBŽCŽDŽ%EŽ*FŽ1GŽ6HŽ;IŽAJŽFKŽLMŽSNŽYOŽ`PŽiQŽpRŽuSŽ{TUV WXZ["\'],^3_9`CaHbNcTdZe_gfhpivj|kl mnop"q&s*t0u5 E  #.9DOZeoz…›Š°»ÆŃÜçòę)4?JU`ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐßêő   Ę Ț ß à á â ă ä  ć Ę Ț ß à á â ă ä  ć æ ç è é ê  ë ì í î ï đ ń ò  ó  ô  ő  ö  ś ű ù ú û  ü ę ț ÿ                                             ! %….ȘBíl%DŒG+! Te lĂ€hetitte Johanneksen tykö, ja hĂ€n todisti totuuden.~ŒFw+ Toinen on, joka todistaa minusta, ja minĂ€ tiedĂ€n, ettĂ€ hĂ€nen todistuksensa on tosi, jonka hĂ€n minusta todistaa.RŒE+ Jos minĂ€ itsestĂ€ni todistaisin, niin ei minun todistukseni olisi tosi.JŒDƒ+ En minĂ€ itsestĂ€ni taida mitÀÀn tehdĂ€: niinkuin minĂ€ kuulen, niin minĂ€ tuomitsen, ja minun tuomioni on oikia; sillĂ€ en minĂ€ etsi minun tahtoani, vaan IsĂ€n tahtoa, joka minun lĂ€hetti.ŒC‚'+ Ja pitÀÀ tuleman edes ne, jotka hyvÀÀ tehneet ovat, elĂ€mĂ€n ylösnousemiseen, mutta jotka pahaa tehneet ovat, tuomion ylösnousemiseen.ŒB{+ ÄlkÀÀ tĂ€tĂ€ ihmetelkö; sillĂ€ hetki tulee, jona kaikki ne, jotka haudoissa ovat, saavat kuulla hĂ€nen ÀÀnensĂ€.TŒA#+ Ja on hĂ€nellĂ€ myös antanut vallan tuomita, ettĂ€ hĂ€n on Ihmisen Poika.xŒ@k+ SillĂ€ niinkuin IsĂ€llĂ€ on elĂ€mĂ€ itsessĂ€nsĂ€, niin antoi hĂ€n myös elĂ€mĂ€n Pojalle itsessĂ€nsĂ€ olemaan, B‘@±JŒqB,ŒOU+) En minĂ€ pyydĂ€ kunniaa ihmisiltĂ€;HŒN +( Ja ette tahdo tulla minun tyköni, ettĂ€ te saisitte elĂ€mĂ€n. ŒM‚+' Tutkikaat Raamatuita; sillĂ€ niissĂ€ te luulette teillĂ€nne ijankaikkisen elĂ€mĂ€n olevan, ja ne ovat, jotka todistavat minusta.dŒLC+& Ja ei teillĂ€ ole hĂ€nen sanansa pysyvĂ€inen; sillĂ€ ette usko sitĂ€, jonka hĂ€n lĂ€hetti. ŒK‚+% Ja IsĂ€, joka minun lĂ€hetti, hĂ€n todistaa minusta. Ette ole koskaan hĂ€nen ÀÀntĂ€nsĂ€ kuulleet eli hĂ€nen muotoansa nĂ€hneet,DŒJƒ+$ Mutta minulla on suurempi todistus kuin Johanneksen; sillĂ€ ne työt, jotka IsĂ€ antoi minulle tĂ€yttÀÀkseni, ne työt, jotka minĂ€ teen, todistavat minusta, ettĂ€ IsĂ€ minun lĂ€hetti,ŒI‚+# HĂ€n oli palavainen ja paistavainen kynttilĂ€; mutta te tahdoitte ainoastaan vĂ€hĂ€n aikaan riemuita hĂ€nen valkeudessansa.lŒHS+" Mutta en minĂ€ ihmiseltĂ€ todistusta ota; vaan minĂ€ sanoin nĂ€itĂ€, ettĂ€ te autuaaksi tulisitte. 2¶4šŒ9ó…2PŒX+ Niin Jesus meni ylös vuorelle ja istui siellĂ€ opetuslastensa kanssa.kŒWQ+ Ja hĂ€ntĂ€ seurasi paljo kansaa, ettĂ€ he nĂ€kivĂ€t hĂ€nen merkkinsĂ€, joita hĂ€n teki sairaissa.CŒV + Sitte meni Jesus Galilean meren ylitse, joka on Tiberiaan,PŒU+/ Jos ette hĂ€nen kirjoituksiansa usko, kuinkas te minun sanani uskotte?yŒTm+. SillĂ€ jos te olisitte Moseksen uskoneet, niin te olisitte minun uskoneet; sillĂ€ minusta on hĂ€n kirjoittanut.ŒS‚3+- ÄlkÀÀt luulko, ettĂ€ minĂ€ minĂ€ kannan IsĂ€n edessĂ€ teidĂ€n pÀÀllenne: se on, joka teidĂ€n pÀÀllenne kantaa, Moses, johonka te turvaatte.ŒR‚ +, Kuinka te taidatte uskoa, jotka otatte kunnian toinen toiseltanne, ja sitĂ€ kunniaa, joka ainoalta Jumalalta tulee, ette etsi?ŒQy++ MinĂ€ tulin IsĂ€ni nimeen, ja ette minua ota vastaan; jos joku tulee omalla nimellĂ€nsĂ€, niin te sen otatte vastaan.GŒP +* Vaan minĂ€ tunnen teidĂ€t, ettei teissĂ€ ole Jumalan rakkaus. FĆ(ÇHđxçFŒ`‚5+ Ja Jesus otti leivĂ€t, kiitti ja antoi opetuslapsille, mutta opetuslapset jakoivat atrioitseville, niin myös kaloista niin paljo kuin hĂ€n tahtoi. Œ_‚+ Mutta Jesus sanoi: asettakaat kansa atrioitsemaan. Ja siinĂ€ paikassa oli paljo ruohoa. Niin atrioitsi lĂ€hes viisituhatta miestĂ€.uŒ^e+ TĂ€ssĂ€ on poikainen, jolla on viisi ohrasta leipÀÀ ja kaksi kalaista; vaan mitĂ€ ne ovat nĂ€in paljolle?UŒ]%+ Sanoi yksi hĂ€nen opetuslapsistansa hĂ€nelle: Andreas, Simon Pietarin veli:|Œ\s+ Vastasi Philippus hĂ€ntĂ€: kahdensadan penningin leivĂ€t ei tĂ€ytyisi heille, ettĂ€ kukin heistĂ€ vĂ€hĂ€nkin sais.^Œ[7+ (Mutta sen hĂ€n sanoi, kiusaten hĂ€ntĂ€: sillĂ€ hĂ€n tiesi, mitĂ€ hĂ€n tekevĂ€ oli.)ŒZ‚-+ Kuin siis Jesus nosti silmĂ€nsĂ€ ja nĂ€ki tulevan paljon kansaa tykönsĂ€, sanoi hĂ€n Philippukselle: kusta me ostamme leipiĂ€ nĂ€iden syödĂ€?8ŒYm+ Ja lĂ€hestyi pÀÀsiĂ€inen, Juudalaisten juhla. œÙEŽ`Ӝ4Œge+ Niin meri nousi, ettĂ€ suuri tuuli puhalsi. Œf‚ + Ja astuivat haahteen ja menivĂ€t ylitse meren Kapernaumia pĂ€in. Ja jo oli pimiĂ€ tullut, ja ei Jesus tullut heidĂ€n tykönsĂ€.QŒe+ Mutta kuin ehtoo tuli, menivĂ€t hĂ€nen opetuslapsensa alas meren tykö, Œd‚+ Kuin Jesus ymmĂ€rsi, ettĂ€ he tahtoivat tulla ja vĂ€kivallalla tehdĂ€ hĂ€nen kuninkaaksi, meni hĂ€n pois taas vuorelle yksinĂ€nsĂ€.Œc‚+ Kuin siis ne ihmiset sen merkin nĂ€kivĂ€t, minkĂ€ Jesus teki, sanoivat he: tĂ€mĂ€ on totisesti se Propheta, joka maailmaan tuleva oli."Œb‚?+ Niin he kokosivat ja tĂ€yttivĂ€t kaksitoistakymmentĂ€ koria muruilla, viidestĂ€ ohraisesta leivĂ€stĂ€, jotka niiltĂ€ liiaksi olivat, jotka atrioitsivat.~Œaw+ Mutta kuin he ravitut olivat, sanoi hĂ€n opetuslapsillensa: kootkaat murut, jotka jĂ€ivĂ€t, ettei mitÀÀn hukkuisi. )>űŠWÈ)Œm‚1+ Koska kansa sen nĂ€ki, ettei Jesus siellĂ€ ollut eikĂ€ hĂ€nen opetuslapsensa, astuivat he myös haaksiin ja menivĂ€t Kapernaumiin etsein Jesusta. Œl‚+ Mutta muut venheet tulivat Tiberiaasta, lĂ€hes sitĂ€ paikkaa, jossa he olivat leipÀÀ syöneet, sitte kuin Herra oli kiittĂ€nyt;‚/Œk„Y+ Toisena pĂ€ivĂ€nĂ€, kuin kansa, joka sillĂ€ puolella merta oli, nĂ€ki, ettei siellĂ€ muuta venhettĂ€ ollut kuin se yksi, johonka hĂ€nen opetuslapsensa olivat astuneet, ja ettei Jesus ollut astunut haahteen opetuslastensa kanssa, vaan hĂ€nen opetuslapsensa olivat ainoastaan matkaan lĂ€hteneet;kŒjQ+ Niin he tahtoivat ottaa hĂ€nen haahteen; ja haaksi oli jo sen maan tykönĂ€, johonka he menivĂ€t.CŒi+ Niin hĂ€n sanoi heille: minĂ€ olen; Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö.>Œh‚w+ Ja kuin he olivat soutaneet lĂ€hes viisikolmattakymmentĂ€ eli kolmekymmentĂ€ vakomittaa, nĂ€kivĂ€t he Jesuksen kĂ€yvĂ€n meren pÀÀllĂ€ ja lĂ€henevĂ€n haahta; ja he peljĂ€styivĂ€t. •Ű*•Œs‚+ Niin he sanoivat hĂ€nelle: mitĂ€ ihmettĂ€ siis sinĂ€ teet, ettĂ€ me nĂ€kisimme ja uskoisimme sinun pÀÀlles? MitĂ€ työtĂ€ sinĂ€ teet?pŒr[+ Jesus vastasi ja sanoi heille: se on Jumalan työ, ettĂ€ te uskotte sen pÀÀlle, jonka hĂ€n lĂ€hetti.qŒq]+ Niin he sanoivat hĂ€nelle: mitĂ€ meidĂ€n pitÀÀ tekemĂ€n, ettĂ€ me taitaisimme Jumalan töitĂ€ tehdĂ€?CŒpƒ+ ÄlkÀÀt tehkö sitĂ€ ruokaa, joka on katoovainen, vaan sitĂ€ ruokaa, joka pysyy ijankaikkiseen elĂ€mÀÀn, jonka Ihmisen Poika teille antava on; sillĂ€ IsĂ€ Jumala on sen vahvistanut.4Œo‚c+ Jesus vastasi heitĂ€ ja sanoi: totisesti, totisesti sanon minĂ€ teille: ette etsi minua, ettĂ€ te nĂ€itte ihmeen, vaan ettĂ€ te saitte leipÀÀ syödĂ€ ja olette ravitut.mŒnU+ Ja kuin he hĂ€nen siltĂ€ puolen merta löysivĂ€t, sanoivat he hĂ€nelle: Rabbi, koskas tĂ€nne tulit?  {Æeq“ pŒ{[+& SillĂ€ minĂ€ tulin taivaasta alas, en tekemÀÀn minun tahtoani, vaan sen tahtoa, joka minun lĂ€hetti.Œz‚+% Kaikki, mitĂ€ minun IsĂ€ni antaa minulle, se tulee minun tyköni: ja joka minun tyköni tulee, sitĂ€ en minĂ€ heitĂ€ ulos.SŒy!+$ Mutta minĂ€ sanoin teille, ettĂ€ te nĂ€itte minun, ette sittekÀÀn usko.!Œx‚=+# Jesus sanoi heille: minĂ€ olen elĂ€mĂ€n leipĂ€: joka tulee minun tyköni, ei hĂ€n suinkaan isoo, ja joka uskoo minun pÀÀlleni, ei hĂ€n koskaan janoo.LŒw+" Niin he sanoivat hĂ€nelle: Herra, anna meille aina sitĂ€ leipÀÀ.^Œv7+! SillĂ€ Jumalan leipĂ€ on se, joka taivaasta tulee alas ja antaa maailmalle elĂ€mĂ€n.1Œu‚]+ Niin Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minĂ€ teille: ei Moses sitĂ€ leipÀÀ antanut teille taivaasta; mutta minun IsĂ€ni antaa totisen leivĂ€n taivaasta.Œt}+ MeidĂ€n isĂ€mme söivĂ€t mannaa korvessa, niinkuin kirjoitettu on: hĂ€n antoi heille leipÀÀ taivaasta syödĂ€ksensĂ€. u=eö[ u‚!+, Ei taida kenkÀÀn minun tyköni tulla, ellei IsĂ€, joka minun lĂ€hetti, vedĂ€ hĂ€ntĂ€, ja minĂ€ herĂ€tĂ€n hĂ€nen viimeisenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€.L++ Niin Jesus vastasi ja sanoi heille: Ă€lkÀÀt napisko keskenĂ€nne.Œ‚)+* Ja sanoivat: eikö tĂ€mĂ€ ole Jesus, Josephin poika, jonka isĂ€n ja Ă€idin me tunnemme? Kuinkas hĂ€n sanoo: minĂ€ olen tullut taivaasta alas.lŒ~S+) Niin Juudalaiset napisivat sitĂ€, kuin hĂ€n sanoi: minĂ€ olen se leipĂ€, joka taivaasta tuli alas,TŒ}ƒ#+( TĂ€mĂ€ on sen tahto, joka minun lĂ€hetti, ettĂ€ jokainen joka nĂ€kee Pojan ja uskoo hĂ€nen pÀÀllensĂ€, hĂ€nellĂ€ pitÀÀ ijankaikkinen elĂ€mĂ€ oleman, ja minĂ€ herĂ€tĂ€n hĂ€nen viimeisenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€.?Œ|‚y+' Mutta se on IsĂ€n tahto, joka minun lĂ€hetti, ettei minun pidĂ€ yhtĂ€kÀÀn niistĂ€ kaikista kadottaman, jotka hĂ€n minulle antoi, mutta olen ne herĂ€ttĂ€vĂ€ viimeisenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€. E  #.9CNYdoz…›Š±ŒÇÒĘèóț *5?JU`kvŒ—ą­žÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“žšłŸÉÔßêőž©ŽżÊÔßêő # $ % &  ' ( ) * + # $ % &  ' ( ) * + , - .  /  0  1  2  3 4 5 6 7 8 9 G‚ Gƒ G„ G…  G† G‡ Gˆ G‰ GŠ G‹ GŒ G  GŽ  G  G  G‘  G’ G“ G” G• G– G— G˜ G™  Gš  G›  Gœ  G  Gž GŸ G  GĄ Gą GŁ G€ G„ GŠ  G§ Gš G© GȘ G« GŹ G­ Gź  GŻ DFçqJ Ÿ¶Do Y+4 Niin Juudalaiset riitelivĂ€t keskenĂ€nsĂ€, sanoen: kuinka tĂ€mĂ€ taitaa antaa lihansa meille syödĂ€?eƒE+3 MinĂ€ olen elĂ€vĂ€ leipĂ€, joka taivaasta tuli alas: se joka tĂ€stĂ€ leivĂ€stĂ€ syö, hĂ€n elÀÀ ijankaikkisesti. Ja se leipĂ€, jonka minĂ€ annan, on minun lihani, jonka minun pitÀÀ antaman maailman elĂ€mĂ€n edestĂ€.gI+2 TĂ€mĂ€ on se leipĂ€, joka taivaasta tuli alas, ja joka siitĂ€ syö, ei hĂ€nen pidĂ€ kuoleman.>y+1 TeidĂ€n isĂ€nne söivĂ€t mannaa korvessa ja kuolivat.$E+0 MinĂ€ olen elĂ€mĂ€n leipĂ€.sa+/ Totisesti, totisesti sanon minĂ€ teille: joka uskoo minun pÀÀlleni, hĂ€nellĂ€ on ijankaikkinen elĂ€mĂ€.\3+. Ei niin, ettĂ€ joku on IsĂ€n nĂ€hnyt, vaan joka on Jumalasta, se on IsĂ€n nĂ€hnyt.6‚g+- Se on prophetaissa kirjoitettu: heidĂ€n pitÀÀ kaikki Jumalalta opetetuksi tuleman. SentĂ€hden jokainen, joka sen on IsĂ€ltĂ€ kuullut ja oppinut, hĂ€n tulee minun tyköni. ’`ÉuŒÛ’F+; NĂ€itĂ€ sanoi hĂ€n synagogassa, opettaissansa Kapernaumissa.-‚U+: TĂ€mĂ€ on se leipĂ€, joka taivaasta tuli alas: ei niinkuin teidĂ€n isĂ€nne söivĂ€t mannaa ja kuolivat: Joka tĂ€tĂ€ leipÀÀ syö, hĂ€n saa elÀÀ ijankaikkisesti. ‚ +9 Niinkuin elĂ€vĂ€ IsĂ€ minun lĂ€hetti ja minĂ€ elĂ€n IsĂ€ni tĂ€hden, niin myös se, joka minua syö, hĂ€n elÀÀ minun tĂ€hteni.Y -+8 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hĂ€n on minussa ja minĂ€ hĂ€nessĂ€.Q +7 SillĂ€ minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. ‚!+6 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hĂ€nellĂ€ on ijankaikkinen elĂ€mĂ€, ja minĂ€ olen herĂ€ttĂ€vĂ€ hĂ€nen viimeisenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€. ‚3+5 Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minĂ€ teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hĂ€nen vertansa, niin ei ole elĂ€mĂ€ teissĂ€. ań |èa‚+B SiitĂ€ ajasta luopuivat monta hĂ€nen opetuslastansa hĂ€nestĂ€ ja menivĂ€t pois, eikĂ€ hĂ€nen kanssansa enempi vaeltaneet.‚+A Ja hĂ€n sanoi: sentĂ€hden sanoin minĂ€ teille: ei taida kenkÀÀn tulla minun tyköni, ellei se ole annettu hĂ€nelle minun IsĂ€ltĂ€ni. ‚+@ Mutta muutamat teistĂ€ ovat, jotka ei usko. SillĂ€ Jesus tiesi alusta, kutka ovat, jotka ei uskoneet, ja kuka hĂ€nen oli pettĂ€vĂ€.y+? Henki on se, joka elĂ€vĂ€ksi tekee, ei liha mitÀÀn auta: ne sanat, jotka minĂ€ teille puhun, ovat henki ja elĂ€mĂ€._9+> MitĂ€ sitte, jos te nĂ€ette Ihmisen Pojan sinne menevĂ€n ylös, kussa hĂ€n ennen oli? ‚+= Mutta kuin Jesus tiesi itsestĂ€nsĂ€, ettĂ€ hĂ€nen opetuslapsensa siitĂ€ napisivat, sanoi hĂ€n heille: pahoittaako tĂ€mĂ€ teitĂ€?~w+< Niin monta hĂ€nen opetuslapsistansa, kuin he tĂ€mĂ€n kuulivat, sanoivat: tĂ€mĂ€ on kova puhe: kuka voi sitĂ€ kuulla? Qž'ÂNČ-òQ‚5+ Ja hĂ€nen veljensĂ€ sanoivat hĂ€nelle: lĂ€hde tÀÀltĂ€ ja mene Juudeaan, ettĂ€ myös sinun opetuslapses nĂ€kisivĂ€t sinun työs, joita sinĂ€ teet.8m+ Niin Juudalaisten lehtimajan juhla oli lĂ€snĂ€. + Ja sitte vaelsi Jesus Galileassa; sillĂ€ ei hĂ€n tahtonut vaeltaa Juudeassa, ettĂ€ Juudalaiset pyysivĂ€t hĂ€ntĂ€ tappaa.‚++G Mutta sen hĂ€n sanoi Juudaasta, Simonin pojasta Iskariotista; sillĂ€ hĂ€n oli hĂ€nen pettĂ€vĂ€, ja oli yksi niistĂ€ kahdestatoistakymmenestĂ€.q]+F Jesus vastasi heitĂ€: enkö minĂ€ ole teitĂ€ kahtatoistakymmentĂ€ valinnut? ja yksi teistĂ€ on perkele.b?+E Ja me uskomme ja olemme ymmĂ€rtĂ€neet, ettĂ€ sinĂ€ olet Kristus, elĂ€vĂ€n Jumalan Poika?tc+D Simon Pietari vastasi hĂ€ntĂ€: Herra, kenenkĂ€s tykö me menemme? sinulla on ijankaikkisen elĂ€mĂ€n sanat,_9+C Niin Jesus sanoi niille kahdelletoistakymmenelle: ettekö te myös tahdo mennĂ€ pois? šn#¶.ČcìšO'+ Niin Juudalaiset etsivĂ€t hĂ€ntĂ€ juhlana ja sanoivat: kussa hĂ€n on?t&c+ Mutta kuin hĂ€nen veljensĂ€ olivat menneet ylös, meni hĂ€n myös juhlalle, ei julki, vaan niinkuin salaa.L%+ Ja kuin hĂ€n nĂ€itĂ€ heille puhunut oli, niin hĂ€n jĂ€i Galileaan.y$m+ MenkÀÀt te ylös juhlalle: en minĂ€ vielĂ€ tĂ€lle juhlalle mene, sillĂ€ ei minun aikani ole vielĂ€ tĂ€ytetty.#‚+ Ei maailma taida teitĂ€ vihata, mutta minua hĂ€n vihaa; sillĂ€ minĂ€ todistan hĂ€nestĂ€, ettĂ€ hĂ€nen työnsĂ€ ovat pahat.j"O+ Niin Jesus sanoi heille: ei ole minun aikani vielĂ€ tullut; vaan teidĂ€n aikanne on aina valmis.H! + SillĂ€ ei hĂ€nen veljensĂ€kÀÀn uskoneet hĂ€nen pÀÀllensĂ€. ‚+ SillĂ€ ei kenkÀÀn tee mitÀÀn salaa, ja tahtoo itse julki olla. Jos siis sinĂ€ nĂ€itĂ€ teet, niin julista itses maailman edessĂ€. %fÿ„AÛ@ž%v/g+ Eikö Moses antanut teille lakia, ja ei kenkÀÀn teistĂ€ lakia taytĂ€? Miksi te etsitte minua tappaaksenne?.‚7+ Joka itsestĂ€nsĂ€ puhuu, se etsii omaa kunniaansa: mutta joka etsii sen kunniaa, joka hĂ€nen lĂ€hetti, se on vakaa ja ei hĂ€nessĂ€ ole vÀÀryyttĂ€.-‚)+ Jos joku tahtoo tehdĂ€ hĂ€nen tahtonsa, niin hĂ€nen pitÀÀ tietĂ€mĂ€n tĂ€stĂ€ opista, josko se on Jumalasta, eli jos minĂ€ itsestĂ€ni puhun.c,A+ Vastasi Jesus ja sanoi heille: ei minun oppini ole minun, mutta sen, joka minun lĂ€hetti.a+=+ Ja Juudalaiset ihmettelivĂ€t, sanoen: kuinka tĂ€mĂ€ taitaa kirjaa, joka ei ole oppinut?W*)+ Mutta kuin jo puoli juhlaa oli kulunut, meni Jesus ylös templiin, ja opetti.d)C+ Ei kuitenkaan yksikÀÀn hĂ€nestĂ€ julkisesti puhunut; sillĂ€ he pelkĂ€sivĂ€t Juudalaisia.(‚'+ Ja suuri napina oli hĂ€nestĂ€ kansan seassa; sillĂ€ muutamat sanoivat: hĂ€n on hyvĂ€, mutta toiset sanoivat: ei, vaan hĂ€n viettelee kansan. …©K”Ë…6 ‚) Ja ei enĂ€mpi tiedetĂ€ siitĂ€ viljan kyllyydestĂ€ maakunnassa, sen kalliin ajan tĂ€hden, joka tulee; sillĂ€ se tulee sangen raskaaksi./5 ‚[) Ja niiden jĂ€lkeen tulevat seitsemĂ€n nĂ€lkĂ€vuotta, niin ettĂ€ kaikki senkaltainen viljan kyllyys unhotetaan Egyptin maalla, ja se kallis aika hĂ€vittÀÀ maakunnan.H4  ) Katso, seitsemĂ€n viljaista vuotta tulevat koko Egyptin maalle.3‚1+ Jos ihminen sabbatina ympĂ€rileikataan, ettei Moseksen laki rikottaisi: nĂ€rkĂ€styttekö te minusta, ettĂ€ minĂ€ koko ihmisen sabbatina paransin?2‚+ SentĂ€hden antoi Moses teille ympĂ€rileikkauksen, (ei ettĂ€ se Mosekselta oli, vaan isiltĂ€), ja te ympĂ€rileikkaatte sabbatina ihmisen.[11+ Jesus vastasi ja sanoi heille: yhden työn minĂ€ tein, ja te kaikki ihmettelette.T0#+ Vastasi kansa ja sanoi: sinulla on perkele: kuka sinua etsii tappaaksensa? g|Î&Ùgo= [)& Ja Pharao sanoi palvelioillensa: taidammeko me löytÀÀ tainkaltaisen miehen, jossa Jumalan henki on?J< )% Ja se puhe kelpasi Pharaolle, ja kaikille hĂ€nen palvelioillensa.$; ‚E)$ EttĂ€ ruokaa olis tĂ€hteelle pantu maakunnalle, niinĂ€ seitsemĂ€nĂ€ nĂ€lkĂ€vuonna, jotka tulevat Egyptin maalle, ettei maa hĂ€vitettĂ€isi nĂ€ljĂ€n tĂ€hden.-: ‚W)# Ja he kootkaan kaikkinaista ravintoa niinĂ€ hyvinĂ€ vuosina, jotka tulevat, ja antakaan tulla jyviĂ€ Pharaon haltuun, varaksi kaupungeissa, ja tallella pitĂ€kÀÀn. 9 ‚)" Toimittakaan Pharao ja asettakaan ottomiehiĂ€ maakuntaan, ja ottakaan viidennen osan Egyptin maalta niinĂ€ seitsemĂ€nĂ€ viljavuonna.i8 O)! Nyt siis Pharao etsikÀÀn toimellista ja taitavaa miestĂ€, asettaaksensa Egyptin maan pÀÀlle.7 }) Mutta ettĂ€ uni on kerrottu Pharaolle, se (aavistaa) ettĂ€ asia on Jumalalta pÀÀtetty, ja Jumala on pian sen tekevĂ€. ^[ž>“^"C ‚A), Ja Pharao sanoi Josephille: minĂ€ olen Pharao; ja ilman sinun tahdotas ei pidĂ€ yhdenkÀÀn ylentĂ€mĂ€n kĂ€ttĂ€nsĂ€ taikka jalkaansa koko Egyptin maalla. B ‚)+ Ja antoi hĂ€nen ajaa toisessa vaunussansa, ja antoi huutaa hĂ€nen edellĂ€nsĂ€: Abrek: ja asetti hĂ€nen koko Egyptin maan pÀÀlle.'A ‚K)* Ja Pharao otti sormuksen kĂ€destĂ€nsĂ€, ja pani sen Josephin kĂ€teen: ja puetti hĂ€nen kalleisiin liinavaatteisiin, ja ripusti kultakÀÀdyt hĂ€nen kaulaansa.]@ 7)) Ja Pharao sanoi Josephille: katso, minĂ€ olen asettanut sinun koko Egyptin pÀÀlle.9? ‚o)( Ole sinĂ€ minun huoneeni pÀÀllĂ€, ja sinun sanalles pitÀÀ kaiken minun kansani kuuliaisen oleman; ainoastansa kuninkaallisessa istuimessa tahdon minĂ€ olla korkiampi sinua.!> ‚?)' Ja Pharao sanoi Josephille: ettĂ€ Jumala on tĂ€mĂ€n kaiken sinulle ilmoittanut, niin ei ole yhtÀÀn niin taitavaa ja ymmĂ€rtĂ€vĂ€istĂ€ kuin sinĂ€ olet. ?CˆA\Ç?I ‚)2 Ja Josephille syntyi kaksi poikaa, ennenkuin kallis aika tuli, jotka hĂ€nelle synnytti Asnat, Potipheran Onin papin tytĂ€r.H ‚)1 Ja Joseph kokosi sangen paljon jyviĂ€, niinkuin santaa meressĂ€, siihenasti ettĂ€ hĂ€n lakkasi lukemasta, sillĂ€ ne olivat epĂ€lukuiset.aG ƒ?)0 Ja hĂ€n kokosi niinĂ€ seitsemĂ€nĂ€ vuonna kaikkinaisen elatuksen, joka oli Egyptin maalla, ja pani sen tĂ€hteelle kaupunkeihin: mitĂ€ elatusta maa kasvoi ympĂ€rinsĂ€ kunkin kaupungin, sen hĂ€n siihen tĂ€hteelle pani.DF )/ Ja maa kasvoi pivottaisin niinĂ€ seitsemĂ€nĂ€ viljavuosina.7E ‚k). Ja Joseph oli kolmenkymmenen ajastaikainen, koska hĂ€n seisoi Pharaon, Egyptin kuninkaan edessĂ€. Ja Joseph lĂ€ksi Pharaon tyköÀ, ja vaelsi ympĂ€rinsĂ€ kaiken Egyptin maan.9D ‚o)- Ja Pharao kutsui Josephin nimen Salaisuutten selittĂ€jĂ€ksi: ja antoi hĂ€nelle Asnatin, Potipheran Onin papin tyttĂ€ren, emĂ€nnĂ€ksi. Niin Joseph meni ympĂ€rinsĂ€ Egyptin maan. bdÖ‹Û b'O ‚K)8 Koska nĂ€lkĂ€ tuli koko maakuntaan, avasi Joseph kaikki jyvĂ€aitat jokapaikassa, ja myi EgyptilĂ€isille; sillĂ€ nĂ€lkĂ€ tuli aina raskaammaksi Egyptin maalla.JN ƒ)7 Kuin Egyptin maa myös kĂ€rsi nĂ€lkÀÀ, huusi kansa Pharaon tykö leivĂ€n tĂ€hden. Mutta Pharao sanoi kaikille EgyptilĂ€isille: menkÀÀt Josephin tykö; mitĂ€ hĂ€n sanoo teille, se tehkÀÀt.,M ‚U)6 Rupesivat ne seitsemĂ€n nĂ€lkĂ€vuotta tulemaan, niinkuin Joseph oli (edellĂ€) sanonut: ja nĂ€lkĂ€ tuli kaikkiin maakuntiin; mutta koko Egyptin maalla oli leipÀÀ.HL  )5 Koska ne seitsemĂ€n viljavuotta olivat kuluneet Egyptin maalla, K ‚)4 Mutta toisen nimen hĂ€n kutsui Ephraim; sillĂ€ (sanoi hĂ€n) Jumala on tehnyt minun hedelmĂ€lliseksi minun raadollisuuteni maassa.J ‚-)3 Ja kutsui esikoisensa nimen Manasse; sillĂ€ (sanoi hĂ€n) Jumala on antanut minun unhottaa kaiken minun vaivani, ja kaiken minun isĂ€ni huoneen. RŒg‚R2V ‚a* Mutta Joseph oli hallitsia maakunnassa, hĂ€n antoi myydĂ€ jyviĂ€ kaikelle maan kansalle. Niin tulivat Josephin veljet, ja kumarsivat maahan kasvoillensa hĂ€nen eteensĂ€.wU k* Niin lĂ€ksivĂ€t Israelin lapset matkaan (jyviĂ€) ostamaan muiden seurassa; sillĂ€ nĂ€lkĂ€ oli Kanaanin maalla. T ‚* Mutta BenJaminia, Josephin veljeĂ€, ei lĂ€hettĂ€nyt Jakob veljiensĂ€ kanssa; sillĂ€ hĂ€n sanoi: ettei hĂ€nelle vahinkoa tapahtuisi.RS !* Niin menivĂ€t kymmenen Josephin veljeĂ€ alas, ostamaan jyviĂ€ EgyptistĂ€.R ‚-* Ja sanoi: katso, minĂ€ kuulen EgyptissĂ€ olevan jyviĂ€; menkÀÀt alas sinne, ja ostakaat meille sieltĂ€, ettĂ€ me elĂ€isimme, ja emme kuolisi.Q  ‚ * Mutta koska Jakob nĂ€ki olevan jyviĂ€ myydĂ€ EgyptissĂ€, sanoi hĂ€n pojillensa: mitĂ€ te katselette toinen toisenne pÀÀlle?qP _)9 Ja kaikki maakunnat tulivat Egyptiin ostamaan Josephilta; sillĂ€ suuri nĂ€lkĂ€ oli kaikissa maakunnissa. E  "-8BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kv‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő   ! "  # $ % & '   ! "  # $ % & ' ( ) *  +  ,  -  .  / 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 : ; < = > ? @  A B C ń ò ó ô ő  ö  ś  ű  ù  ú û ü ę ț ÿ                     (Ű8ĐZô(H] ƒ * He sanoivat: me sinun palvelias olimme kaksitoistakymmentĂ€ veljestĂ€, yhden miehen pojat Kanaanin maalla; ja katso, nuorin on nyt meidĂ€n isĂ€mme tykönĂ€, mutta yksi ei ole sillen eleillĂ€.c\ C* HĂ€n sanoi heille: ei suinkaan, mutta te olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.s[ c* Me olemme kaikki yhden miehen pojat: me olemme vaat, eikĂ€ sinun palvelias ole ikĂ€nĂ€nsĂ€ olleet vakojat.eZ G* He vastasivat hĂ€ntĂ€: ei minun herrani: mutta sinun palvelias ovat tulleet ostamaan jyviĂ€.Y ‚5* Niin Joseph muisti unensa, jotka hĂ€n oli nĂ€hnyt heistĂ€; ja sanoi heille: te olette vakojat, ja olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.@X * Ja Joseph tunsi veljensĂ€, vaan ei he hĂ€ntĂ€ tunteneet.aW ƒ?* Ja Joseph nĂ€ki veljensĂ€, ja tunsi heidĂ€t, ja teeskeli hĂ€nensĂ€ oudoksi heitĂ€ vastaan, ja puhui kovasti heidĂ€n kanssansa, ja sanoi heille: kusta te tulette? He vastasivat: Kanaanin maalta, ostamaan syötĂ€vÀÀ. t˜öËCtKc ƒ* Jos te olette vaat, niin antakaat yksi teidĂ€n veljistĂ€nne olla sidottuna teidĂ€n vankihuoneessanne; mutta menkÀÀt te ja viekÀÀt kotia, mitĂ€ te ostaneet olette nĂ€lkÀÀ vastaan kotonanne.b ‚* Ja kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ sanoi Joseph heille: jos te tahdotte elÀÀ, niin tehkÀÀt nĂ€in; sillĂ€ minĂ€ pelkÀÀn Jumalaa.:a s* Niin hĂ€n pani heidĂ€t kiinni kolmeksi pĂ€ivĂ€ksi.j` ƒQ* LĂ€hettĂ€kÀÀt yksi teistĂ€nne, joka tuo teidĂ€n veljenne tĂ€nne: mutta teidĂ€n pitÀÀ vankina oleman, niin teidĂ€n puheenne koetellaan, jos teissĂ€ totuus on; mutta jollei, niin totta kuin Pharao elÀÀ, te olette vakojat._ ‚9* SiinĂ€ teitĂ€ pitÀÀ koeteltaman. Niin totta kuin Pharao elÀÀ, ei teidĂ€n pidĂ€ tÀÀltĂ€ pÀÀsemĂ€n, jollei teidĂ€n nuorin veljenne tule tĂ€nne.e^ G* Joseph sanoi heille: sepĂ€ se on, kuin minĂ€ olen teille puhunut, sanoen: vakojat te olette. zo^Ÿ8z:h ‚q* Ja hĂ€n kÀÀnsi itsensĂ€ heistĂ€, ja itki. Koska hĂ€n jĂ€llensĂ€ kÀÀnsi heidĂ€n puoleensa ja puhutteli heitĂ€, otti hĂ€n Simeonin heiltĂ€, ja sitoi hĂ€nen heidĂ€n nĂ€htensĂ€.dg E* Vaan ei he tietĂ€neet Josephin sitĂ€ ymmĂ€rtĂ€vĂ€n; sillĂ€ hĂ€n puhui heille tulkin kautta.;f ‚s* Ruben vastasi heitĂ€, sanoen: enkö minĂ€ puhunut teille, sanoen: Ă€lkÀÀt tehkö vÀÀryyttĂ€ nuorukaiselle, ja ette tahtoneet kuulla? Ja nyt hĂ€nen verensĂ€ meiltĂ€ vaaditaan.‚ e „* Mutta he sanoivat toinen toisellensa: me olemme totisesti vianalaiset meidĂ€n veljemme tĂ€hden; sillĂ€ me nĂ€imme hĂ€nen sielunsa ahdistuksen, koska hĂ€n meiltĂ€ armoa rukoili, ja emme kuulleet hĂ€ntĂ€; sentĂ€hden on tĂ€mĂ€ ahdistus meidĂ€n pÀÀllemme tullut. d ‚* Ja tuokaat teidĂ€n nuorin veljenne minun tyköni, ettĂ€ teidĂ€n sananne todeksi löyttĂ€isiin, ettette kuolisi; ja he tekivĂ€t niin. \8íw— ”\Vo )* Ja me vastasimme hĂ€ntĂ€: me olemme vaat, emme ole ikĂ€nĂ€nsĂ€ oleet vakojat.Un '* Se mies, sen maan herra, puhui kovasti meille, ja piti meitĂ€ maan vakojina.m ‚ * Koska he tulivat isĂ€nsĂ€ Jakobin tykö Kanaanin maalle, ilmoittivat he hĂ€nelle kaikki, mitĂ€ heille tapahtunut oli, sanoen:\l ƒ5* Ja sanoi veljillensĂ€: minulle on annettu minun rahani jĂ€llensĂ€, katso, se on minun sĂ€kissĂ€ni. Niin heidĂ€n sydĂ€mensĂ€ vavahtui, ja hĂ€mmĂ€styivĂ€t keskenĂ€nsĂ€, sanoen: miksi on Jumala meille nĂ€in tehnyt?sk c* Koska yksi heistĂ€ avasi sĂ€kkinsĂ€, antaaksensa ruokaa aasillensa, ja Ă€kkĂ€si rahansa sĂ€kkinsĂ€ suussa,Hj  * Ja he panivat kalunsa aaseinsa pÀÀlle, ja lĂ€ksivĂ€t sieltĂ€.Di ƒ* Ja Joseph kĂ€ski heidĂ€n sĂ€kkinsĂ€ tĂ€ytettÀÀ jyvillĂ€, ja annettaa heidĂ€n rahansa jĂ€lleen itsekunkin omaan sĂ€kkiinsĂ€, ja annettaa heille evĂ€stĂ€ matkalle; ja heille tehtiin niin. !b™Ă!\t ƒ5*$ Niin sanoi Jakob heidĂ€n isĂ€nsĂ€ heille: te olette saattaneet minun lapsettomaksi: Joseph ei ole elĂ€vissĂ€, eikĂ€ Simeon, Ja Benjaminin tahdotte te vielĂ€ viedĂ€ pois; minun kohtaani nĂ€mĂ€t kaikki tapahtuvat.>s ‚y*# Ja tapahtui, koska he tyhjensivĂ€t sĂ€kkejĂ€nsĂ€, katso, oli itsekunkin rahakÀÀrö hĂ€nen sĂ€kissĂ€nsĂ€: ja kuin he nĂ€kivĂ€t rahakÀÀrönsĂ€, hĂ€mmĂ€styivĂ€t he isĂ€nsĂ€ kanssa.Rr ƒ!*" Ja tuokaat teidĂ€n nuorin veljenne minun tyköni, niin minĂ€ ymmĂ€rrĂ€n, ett'ette ole vakojat, vaan vaat; niin annan minĂ€ myös teidĂ€n veljenne jĂ€lleen, ja saatte tehdĂ€ kauppaa tĂ€ssĂ€ maakunnassa.Eq ƒ*! Sanoi se mies, sen maan herra meille: siitĂ€ minĂ€ tunnen, jos te olette vaat: yksi teidĂ€n veljistĂ€nne jĂ€ttĂ€kÀÀt minun tyköni, ja ottakaat teidĂ€n taloinne tarve, ja menkÀÀt pois.p ‚1* Me olimme kaksitoistakymmentĂ€ veljestĂ€ meidĂ€n isĂ€mme poikaa: yksi ei ole silleen eleissĂ€, ja nuorin on nyt isĂ€mme tykönĂ€ Kanaanin maalla. „,ő>„6y ‚i+ Niin vastasi hĂ€ntĂ€ Juuda, sanoen: se mies haastoi meitĂ€ sangen kovin, ja sanoi: ei pidĂ€ teidĂ€n nĂ€kemĂ€n minun kasvojani, jollei teidĂ€n veljenne ole teidĂ€n kanssanne.3x ‚c+ Ja koska he loppuivat syödĂ€ ne jyvĂ€t kuin he EgyptistĂ€ tuoneet olivat, sanoi heidĂ€n isĂ€nsĂ€ heille: menkÀÀt jĂ€llensĂ€ sinne, ja ostakaat meille jotakin elatusta.'w  O+ Mutta kallis aika ahdisti maata.‚ v „*& HĂ€n sanoi: ei minun poikani pidĂ€ menemĂ€n alas teidĂ€n kanssanne: sillĂ€ hĂ€nen veljensĂ€ on kuollut, ja hĂ€n on jÀÀnyt yksin, ja jos hĂ€nelle tapahtuis jotakin pahaa tiellĂ€, jota te vaellatte, niin te saatatte minun harmaat karvani murheella hautaan.Pu ƒ*% Ruben vastasi isĂ€llensĂ€, sanoen: tapa molemmat minun poikani, jollen minĂ€ hĂ€ntĂ€ jĂ€lleen sinulle (kotia) tuo, ainoastansa anna hĂ€ntĂ€ minun haltuuni, minĂ€ hĂ€nen sinulle jĂ€lleen (kotia) tuon. [‚Ç@.[O~ ƒ+ Niin sanoi Juuda isĂ€llensĂ€ Israelille: lĂ€hetĂ€ nuorukainen minun kanssani, niin me valmistamme ja lĂ€hdemme matkaan: ettĂ€ me elĂ€isimme ja emme kuolisi, sekĂ€ me ettĂ€ sinĂ€ ja meidĂ€n lapsemme.‚} „+ He vastasivat: se mies kysyi meistĂ€ niin visusti, ja meidĂ€n suvustamme, sanoen: vielĂ€kö teidĂ€n isĂ€nne elÀÀ? Onko teillĂ€ vielĂ€ veljeĂ€? Niin me vastasimme hĂ€ntĂ€ kuin hĂ€n kysyi. Taitaisimmeko me ratki tietÀÀ hĂ€nen sanovan: tuokaat veljenne tĂ€nne.| ‚+ Israel sanoi: miksi te teitte minua vastaan niin pahoin, ettĂ€ te sanoitte sille miehelle teillĂ€nne vielĂ€ olevan veljen.7{ ‚k+ Vaan jolles hĂ€ntĂ€ lĂ€hetĂ€, niin emme mekÀÀn mene; sillĂ€ se mies sanoi meille: ei teidĂ€n pidĂ€ nĂ€kemĂ€n minun kasvojani, jollei teidĂ€n veljenne ole teidĂ€n kanssanne.{z s+ Jos siis sinĂ€ nyt lĂ€hetĂ€t meidĂ€n veljemme meidĂ€n kanssamme, niin me menemme alas ja ostamme sinulle elatusta. J(2<FPZdnx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜćïù !+5?IS]gq{…™Ł­·ÁËŐßéóę%/8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìö     - D  - E  - F  - G  -H  -I  -J  -K  -L  -M  - D  - E  - F  - G  -H  -I  -J  -K  -L  -M  -N  -O  -P  -Q  -R  -S  -T  -U  -V  .W  .X  .Y  .Z  .[  .\  .]  .^  . _  . `  . a  . b  . c  .d  .e  .f  .g  .h  .i  .j  .k  .l  .m  .n  .o  .p  .q  .r  .s  .t  .u  . v  .!w  ."x  /y  /z  /{  /|  /}  /~  /  /€  /   / ‚  / ƒ  / „  / …  /†  /‡  /ˆ  /‰  /Š  /‹  /Œ  / d©…ÉdbŽ A+ Ottakaat myös teidĂ€n veljenne; ja valmistakaat, ja menkÀÀt jĂ€lleen sen miehen tykö.8Ž ‚m+ Ottakaat myös toinen raha teidĂ€n myötĂ€nne, ja se raha, jonka te toitte jĂ€llensĂ€ sĂ€kkein suussa, viekÀÀt myötĂ€nne; taitaa olla, ettĂ€ se on epĂ€huomiosta tapahtunut.‚ Ž „=+ Niin sanoi Israel heidĂ€n isĂ€nsĂ€ heille: jos nyt kumminkin niin pitÀÀ oleman, tehkÀÀt siis nĂ€in: ottakaat maan parhaista hedelmistĂ€ teidĂ€n astioihinne, ja viekÀÀt sille miehelle lahjoja: jotakin mastiksia ja hunajaa, ja styraksia, ja ladanumia, ja dadelia ja mandelia.rŽ a+ SillĂ€ jollei meillĂ€ olisi ollut viivytystĂ€, totisesti me olisimme jo toisen kerran tulleet jĂ€llensĂ€.^ ƒ9+ MinĂ€ takaan hĂ€nen edestĂ€nsĂ€, kaipaa hĂ€ntĂ€ minun kĂ€sistĂ€ni; jollen minĂ€ tuo hĂ€ntĂ€ jĂ€lleen sinun tykös, ja pane hĂ€ntĂ€ sinun etees, niin minĂ€ olen vikapÀÀ sinun edessĂ€s kaikkena minun elinaikanani.  Kp bŽ A+ Ja se mies teki niinkuin Joseph oli hĂ€nelle kĂ€skenyt, ja vei miehet Josephin huoneesen.WŽ ƒ++ Ja kun Joseph nĂ€ki BenJaminin heidĂ€n kanssansa, sanoi hĂ€n huoneensa haltialle: vie nĂ€mĂ€t miehet huoneesen, ja tee ja teurasta ja valmista; sillĂ€ heidĂ€n pitÀÀ minun kanssani pĂ€ivĂ€llistĂ€ syömĂ€n.4Ž ‚e+ Niin ottivat miehet nĂ€mĂ€t lahjat, ja ottivat kaksi sen vertaa rahaa myötĂ€nsĂ€, ja BenJaminin: valmistivat itsensĂ€ ja menivĂ€t Egyptiin, ja seisoivat Josephin edessĂ€.yŽ ƒo+ Jumala kaikkivaltias antakoon teidĂ€n löytÀÀ laupiuden sen miehen edessĂ€, ettĂ€ hĂ€n pÀÀstĂ€is jĂ€lleen teille toisen teidĂ€n veljenne, ja (tĂ€mĂ€n) BenJaminin. Mutta minĂ€, niinkuin minĂ€ olen lapsettomaksi joutunut, olen lapsetonna. łătQłŽ  ‚1+ Olemme myös toisen rahan myötĂ€mme tuoneet ostaaksemme jyviĂ€; emme sitĂ€ tiedĂ€, kuka on pannut jĂ€llensĂ€ meidĂ€n rahamme meidĂ€n sĂ€kkiimme.DŽ  ƒ+ Ja koska me tulimme yösialle, ja avasimme meidĂ€n sĂ€kkimme, katso, niin oli itsekunkin raha sĂ€kkinsĂ€ suussa tĂ€ydellĂ€ painolla: sentĂ€hden olemme me ne jĂ€llensĂ€ myötĂ€mme tuoneet.XŽ  -+ Ja sanoivat: ah, minun herrani, me olimme ennen tĂ€nne tulleet ostamaan jyviĂ€.lŽ  U+ SentĂ€hden he menivĂ€t Josephin huoneenhaltian tykö, ja puhuttelivat hĂ€ntĂ€ huoneen oven edessĂ€,‚Ž „/+ Ja he pelkĂ€sivĂ€t, ettĂ€ he vietiin Josephin huoneesen, ja sanoivat: me viedÀÀn tĂ€nne sen rahan tĂ€hden jonka me tĂ€tĂ€ ennen löysimme meidĂ€n sĂ€keistĂ€mme: ettĂ€ hĂ€n soimais meitĂ€, ja saattais meitĂ€ oikeuden alle, ja ottais meitĂ€ orjiksensa, ja meidĂ€n aasimme. < æ`Đ<Ž ‚+ He vastasivat: sinun palvelias meidĂ€n isĂ€mme on rauhassa, ja elÀÀ vielĂ€; ja he kumarsivat ja maahan lankesivat hĂ€nen edessĂ€nsĂ€. Ž ‚+ Ja hĂ€n tervehti heitĂ€ rakkaasti, ja sanoi: onko teidĂ€n vanha isĂ€nne rauhassa, josta te minulle sanoitte? VielĂ€kö hĂ€n elÀÀ?Ž ‚+ Koska Joseph tuli huoneesen, kantoivat he lahjoja huoneesen hĂ€nelle kĂ€sissĂ€nsĂ€, ja kumarsivat maahan hĂ€nen eteensĂ€.Ž ‚++ Mutta he valmistivat lahjojansa, siihen asti kuin Joseph tuli pĂ€ivĂ€lliselle; sillĂ€ he olivat kuulleet, ettĂ€ heidĂ€n piti siellĂ€ syömĂ€n.Ž ‚ + Ja se mies vei heidĂ€t Josephin huoneesen, antoi heille vettĂ€ pestĂ€ heidĂ€n jalkojansa, ja antoi ruokaa heidĂ€n aaseillensa.pŽ  ƒ]+ Mutta hĂ€n sanoi: olkaat hyvĂ€ssĂ€ turvassa, Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö: teidĂ€n Jumalanne ja teidĂ€n isĂ€nne Jumala on teille tavaran antanut teidĂ€n sĂ€kkiinne: teidĂ€n rahanne olen minĂ€ saanut. Ja hĂ€n toi Simeonin heidĂ€n tykönsĂ€. ‚~ ‚Ž ‚1+! Ja he istutettiin hĂ€nen kohdallensa, esikoinen esikoisuutensa jĂ€lkeen, ja nuorin nuoruutensa jĂ€lkeen: sitĂ€ miehet ihmettelivĂ€t keskenĂ€nsĂ€.lŽ ƒU+ Ja pantiin erinĂ€nsĂ€ hĂ€nelle ja erinĂ€nsĂ€ heille, niin myös EgyptilĂ€isille, jotka hĂ€nen kanssansa atrioitsivat, erinĂ€nsĂ€; sillĂ€ EgyptilĂ€iset ei saa syödĂ€ Hebrealaisten kanssa, sillĂ€ se on EgyptilĂ€isille kauhistus.kŽ S+ Ja kuin hĂ€n oli pessyt kasvona, tuli hĂ€n ulos; ja pidĂ€tti itsensĂ€, ja sanoi: tuokaat leipÀÀ.Ž ‚3+ Ja Joseph kiiruhti itsensĂ€; sillĂ€ hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ paloi veljeĂ€nsĂ€ kohtaan, ja etsi siaa itkeĂ€ksensĂ€; ja meni kamariinsa, ja itki siellĂ€._Ž ƒ;+ Niin hĂ€n nosti silmĂ€nsĂ€ ja nĂ€ki veljensĂ€ BenJaminin, Ă€itinsĂ€ pojan, ja sanoi: onko tĂ€mĂ€ teidĂ€n nuorin veljenne, josta te sanoitte minulle? Ja sanoi vielĂ€: Jumala olkoon sinulle armollinen, minun poikani. Y^¶ÄŚY{Ž s, Eikö se ole, josta minun herrani juo? Ja josta hĂ€n kyllĂ€ hyvin taitaa arvata teistĂ€? Te olette pahoin tehneet.iŽ ƒO, Ja koska he olivat lĂ€hteneet kaupungista, eikĂ€ vielĂ€ kauvas joutuneet, sanoi Joseph huoneensa haltialle: nouse ja aja takaa miehiĂ€, ja koska heidĂ€n saat takaa, niin sano heille: miksi te olette hyvĂ€n pahalla maksaneet?WŽ +, Mutta aamulla pĂ€ivĂ€n valjetessa, pÀÀstettiin miehet menemÀÀn aaseinensa.Ž ‚%, Ja minun maljani, se hopiamalja pane nuorimman sĂ€kin suuhun, ynnĂ€ jyvĂ€insĂ€ hinnan kanssa. Ja hĂ€n teki niinkuin Joseph hĂ€nelle kĂ€ski.$Ž  ‚G, Ja Joseph kĂ€ski huoneensa haltiaa, sanoen: tĂ€ytĂ€ miesten sĂ€kit jyvillĂ€, niin paljo kuin he voivat kannattaa, ja pane itsekunkin raha sĂ€kkinsĂ€ suuhun.Ž ‚9+" Ja heille kannettiin ruokaa hĂ€nen pöydĂ€ltĂ€nsĂ€, mutta BenJaminille viisi kertaa enemmĂ€n kuin muille. Ja he joivat ja juopuivat hĂ€nen kanssansa. 0”;€ÿqž0kŽ% S, Niin repĂ€isivĂ€t vaatteensa, ja itsekukin pani kuormansa aasin pÀÀlle, ja palasivat kaupunkiin.qŽ$ _, Ja hĂ€n etsei, ruveten vanhimmasta niin nuorimpaan asti; ja hopiamalja löydettiin BenJaminin sĂ€kistĂ€.\Ž# 5, Ja he laskivat kiiruusti itsekukin sĂ€kkinsĂ€ maahan, ja jokainen avasi sĂ€kkinsĂ€. Ž" ‚, HĂ€n sanoi: olkaan nyt teidĂ€n sananne jĂ€lkeen: jonka tyköÀ se löydetÀÀn, hĂ€n olkaan minun orjani; mutta te olette vapaat.~Ž! y, Jonka tyköÀ sinun palvelioiltas se löydetÀÀn, hĂ€n kuolkaan: niin tahdomme me myös olla orjat minun herralleni.7Ž  ‚k, Katso, rahan, jonka me löysimme sĂ€kkeimme suusta, olemme me jĂ€lleen sinulle tuoneet Kanaanin maalta: kuinkasta siis me varastimme hopiaa eli kultaa sinun herras huoneesta?wŽ k, He vastasivat hĂ€ntĂ€: miksi minun herrani senkaltaista puhuu? Pois se, ettĂ€ sinun palvelias niin tekisivĂ€t.HŽ  , Ja kuin hĂ€n kĂ€sitti heidĂ€t, puhui hĂ€n nĂ€mĂ€t sanat heille. )tΟ)bŽ* ƒA, Niin Juuda astui hĂ€nen tykönsĂ€, ja sanoi: ah minun herrani, suo nyt palvelias puhua yksi sana minun herrani korvissa, ja Ă€lkÀÀn julmistuko sinun vihas sinun palvelias pÀÀlle, sillĂ€ sinĂ€ olet niinkuin Pharao.+Ž) ‚S, Mutta hĂ€n sanoi: pois se, ettĂ€ minĂ€ niin tekisin; sen miehen, jolta malja on löydetty, pitÀÀ oleman minun orjani; mutta menkÀÀt te rauhassa isĂ€nne tykö.‚ Ž( „, Ja Juuda sanoi: mitĂ€ me vastaamme minun herralleni? Taikka mitĂ€ me puhumme? Taikka millĂ€ me taidamme itsemme puhdistaa? Jumala on löytĂ€nyt sinun palveliais vÀÀryyden: katso, me olemme meidĂ€n herramme orjat, sekĂ€ me, ettĂ€ se, jolta malja löydettiin."Ž' ‚A, Joseph sanoi heille: mikĂ€ työ se on, kuin te tehneet olette? Ettekö te tietĂ€neet, ettĂ€ senkaltainen mies kuin minĂ€ olen taitaa kyllĂ€ hyvin arvata.Ž& ‚ , Ja Juuda meni veljinensĂ€ Josephin huoneesen (sillĂ€ hĂ€n oli vielĂ€ silloin siellĂ€); ja he lankesivat maahan hĂ€nen eteensĂ€. 6Ź9Š ›6bŽ1 A, Niin sanoi meidĂ€n isĂ€mme: menkÀÀt jĂ€lleen pois, ja ostakaat meille jotakin elatusta.lŽ0 U, Ja koska me menimme sinun palvelias minun isĂ€ni tykö, ja ilmoitimme hĂ€nelle minun herrani sanat,Ž/ ‚-, Niin sinĂ€ sanoit palvelioilles: jollei teidĂ€n nuorin veljenne tule teidĂ€n kanssanne, niin ei teidĂ€n pidĂ€ enÀÀ minun kasvojani nĂ€kemĂ€n.Ž. ‚, Mutta me vastasimme minun herralleni: ei taida nuorukainen jĂ€ttÀÀ isÀÀnsĂ€; sillĂ€ jos hĂ€n jĂ€ttĂ€is isĂ€nsĂ€, niin hĂ€n kuolis.pŽ- ], Niin sinĂ€ sanoit palvelioilles: tuokaat hĂ€ntĂ€ tĂ€nne minun tyköni, ettĂ€ minĂ€ saan nĂ€hdĂ€ hĂ€nen.mŽ, ƒW, Niin me vastasimme meidĂ€n herraamme: meillĂ€ on vanha isĂ€, ja nuorukainen syntynyt hĂ€nen vanhalla ijĂ€llĂ€nsĂ€, jonka veli on kuollut, ja hĂ€n on yksinĂ€nsĂ€ jÀÀnyt Ă€idistĂ€nsĂ€, ja hĂ€nen isĂ€nsĂ€ pitÀÀ hĂ€nen rakkaana.`Ž+ =, Minun herrani kysyi hĂ€nen palvelioiltansa, sanoen: onko teillĂ€ isÀÀ taikka veljeĂ€? ÚŠ~ځ Ž6 ‚=, Jos minĂ€ nyt tulisin sinun palvelias minun isĂ€ni tykö, ja ei olisi nuorukainen meidĂ€n kanssamme: sillĂ€ hĂ€nen henkensĂ€ riippuu tĂ€mĂ€n hengestĂ€.Ž5 ‚', Jos te tĂ€mĂ€n myös minulta viette pois, ja hĂ€nelle tapahtuis jotakin pahaa, niin te saattaisitte minun harmaat karvani murheella hautaan. Ž4 ‚, Ja toinen lĂ€ksi minun tyköÀni, josta sanottiin, ettĂ€ hĂ€n on kuoliaaksi revelty, ja en ole minĂ€ hĂ€ntĂ€ vielĂ€ sitte nĂ€hnyt.uŽ3 g, Niin sinun palvelias minun isĂ€ni sanoi meille: te tiedĂ€tte, ettĂ€ minun emĂ€ntĂ€ni synnytti minulle kaksi,^Ž2 ƒ9, Mutta me sanoimme: emme tohdi sinne mennĂ€; vaan jos meidĂ€n nuorin veljemme on meidĂ€n kanssamme, niin me menemme; sillĂ€ emme saa nĂ€hdĂ€ sen miehen kasvoja, jollei meidĂ€n nuorin veljemme ole meidĂ€n kanssamme. 7aŃ&‚ Ž;  „- Niin ei Joseph voinut itseĂ€nsĂ€ silleen pidĂ€ttÀÀ kaikkein niiden edessĂ€, jotka hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ seisoivat, ja hĂ€n huusi: menkÀÀt ulos kaikki minun tyköÀni; ja ei yksikÀÀn seisonut hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€, koska Joseph itsensĂ€ ilmoitti veljillensĂ€.'Ž: ‚K," SillĂ€ kuinka minĂ€ taidan mennĂ€ minun isĂ€ni tykö, jollei nuorukainen olisi minun kanssani? Etten minĂ€ nĂ€kisi sitĂ€ surkeutta, johon minun isĂ€ni joutuu. Ž9 ‚,! Ja nyt siis jÀÀkÀÀn sinun palvelias nuorukaisen edestĂ€ minun herralleni orjaksi: vaan nuorukainen menkÀÀn veljeinsĂ€ kanssa.RŽ8 ƒ!, SillĂ€ sinun palvelias on taannut nuorukaisen minun isĂ€ni edessĂ€, sanoen: jollen minĂ€ hĂ€ntĂ€ tuo jĂ€llensĂ€ sinun tykös, niin minĂ€ sen edestĂ€ kaiken minun elinaikani olen vikapÀÀ kĂ€rsimÀÀn.EŽ7 ƒ, Niin tapahtuis, koska hĂ€n nĂ€kis, ettei nuorukainen kanssa olisi, ettĂ€ hĂ€n kuolis; niin me sinun palvelias saattaisimme sinun palvelias meidĂ€n isĂ€mme harmaat karvat murheella hautaan. 4ŸÏ+MŚ4ŽA ‚;- Mutta Jumala on minun lĂ€hettĂ€nyt teidĂ€n edellĂ€nne, tallella pitĂ€mÀÀn teitĂ€ maan pÀÀllĂ€, ja elĂ€ttĂ€mÀÀn teitĂ€ suuren pelastuksen kautta.sŽ@ c- Kaksi nĂ€lkĂ€vuotta on jo ollut maassa, ja vielĂ€ nyt on viisi vuotta, niin ettei kynnetĂ€ eikĂ€ niitetĂ€.ZŽ? ƒ1- Ja nyt, Ă€lkÀÀt surulliset olko, ja Ă€lkÀÀt niin kovin hĂ€mmĂ€stykö, ettĂ€ te olette minua tĂ€nne myyneet; sillĂ€ teidĂ€n henkenne elatuksen tĂ€hden on Jumala minun teidĂ€n edellĂ€nne tĂ€nne lĂ€hettĂ€nyt. Ž> ‚=- Niin sanoi Joseph veljillensĂ€: tulkaat siis minun tyköni. Ja he tulivat. Ja hĂ€n sanoi: minĂ€ olen Joseph teidĂ€n veljenne, jonka te myitte Egyptiin.LŽ= ƒ- Ja Joseph sanoi veljillensĂ€: minĂ€ olen Joseph. VielĂ€kö minun isĂ€ni elÀÀ? Mutta ei hĂ€nen veljensĂ€ taitaneet hĂ€ntĂ€ vastata; sillĂ€ he olivat niin hĂ€mmĂ€styneet hĂ€nen kasvoinsa edessĂ€.^Ž< 9- Ja itki korkealla ÀÀnellĂ€, niin ettĂ€ EgyptilĂ€iset ja Pharaon perhe sen kuulivat. –@j­!–ŽF ‚ - Ja katso, teidĂ€n silmĂ€nne nĂ€kevĂ€t, ja minun veljeni BenJaminin silmĂ€t, ettĂ€ minĂ€ puhun teidĂ€n kanssanne suusta suuhun.ŽE ‚ - SiellĂ€ minĂ€ elĂ€tĂ€n sinua, vielĂ€ on viisi nĂ€lkĂ€vuotta, ettet sinĂ€ ja sinun huonees, ja kaikki kuin sinulla on, hukkuisi.9ŽD ‚o- Ja sinĂ€ olet asuva Gosenin maassa, ja olet oleva juuri lĂ€snĂ€ minua, sinĂ€ ja sinun lapses ja sinun lastes lapset, sinun karjas, pienet ja suuret, ja kaikki mitĂ€ sinulla on.RŽC ƒ!- RientĂ€kÀÀt ja menkÀÀt minun isĂ€ni tykö, ja sanokaat hĂ€nelle: nĂ€in sanoo sinun poikas Joseph: Jumala on minun asettanut koko Egyptin maan herraksi, tule alas minun tyköni, ja Ă€lĂ€ viivyttele.<ŽB ‚u- Ja nyt ette ole minua tĂ€nne lĂ€hettĂ€neet, vaan Jumala, joka myös minun asetti isĂ€ksi Pharaolle, ja herraksi kaiken hĂ€nen huoneensa pÀÀlle, ja koko Egyptin maan esimieheksi. l[íeŒ lŽL ‚3- Niin ottakaat teidĂ€n isĂ€nne, ja teidĂ€n perheenne ja tulkaat minun tyköni: minĂ€ annan teille Egyptin maan hyvyyden, ja te syötte maan ytimen.-ŽK ‚W- Ja Pharao sanoi Josephille: sano veljilles, tehkÀÀt nĂ€in: sĂ€lyttĂ€kÀÀt teidĂ€n juhtainne pÀÀlle, ja menkÀÀt matkaanne; ja kuin te tulette Kanaanin maalle,%ŽJ ‚G- Koska se sanoma kuului Pharaon huoneesen, nimittĂ€in, ettĂ€ Josephin veljet tulleet olivat, oli se hyvĂ€ Pharaon mielestĂ€, ja kaikkein hĂ€nen palveliainsa.ŽI ‚- Ja hĂ€n antoi suuta kaikille veljillensĂ€, ja itki heidĂ€n ylitsensĂ€; ja sitte puhuivat hĂ€nen veljensĂ€ hĂ€nen kanssansa.kŽH S- Ja hĂ€n halasi veljeĂ€nsĂ€ BenJaminia kaulasta ja itki, ja BenJamin myös itki hĂ€nen kaulassansa.!ŽG ‚?- Ja ilmoittakaat minun isĂ€lleni kaikki minun kunniani EgyptissĂ€, ja kaikki mitĂ€ te nĂ€hneet olette. RientĂ€kÀÀt siis ja tuokaat minun isĂ€ni tĂ€nne. J)3=GQ[eoy‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæđú",6@JT]gq{…™Ł­·ÁËŐßéóę%/9CMWaku‰“Š°șÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìö     /  /  /‘  /’  /“  /”  /•  /–  /—  0˜  /  /  /‘  /’  /“  /”  /•  /–  /—  0˜  0™  0š  0›  0œ  0  0ž  0Ÿ  0    0 Ą  0 ą  0 Ł  0 €  0„  0Š  0§  0š  0©  0Ș  0«  0Ź  0­  1ź  1Ż  1°  1±  1Č  1ł  1Ž  1”  1 ¶  1 ·  1 ž  1 č  1 ș  1»  1Œ  1œ  1Ÿ  1ż  1À  1Á  1  1Ă  1Ä  1Ć  1Æ  1Ç  1È  1É  1Ê  1Ë  1Ì  1 Í  1!Î  2Ï  2Đ  2Ń  2Ò  2Ó  2Ô  2Ő  2Ö  2 Ś  2 Ű L[âTŸ©LZŽS 1- Niin he lĂ€ksivĂ€t EgyptistĂ€, ja tulivat Kanaanin maalle isĂ€nsĂ€ Jakobin tykö.\ŽR 5- Niin hĂ€n lĂ€hetti veljensĂ€ matkaan, ja sanoi heille: Ă€lkÀÀt riidelkö tiellĂ€.2ŽQ ‚a- Mutta isĂ€llensĂ€ lĂ€hetti hĂ€n kymmenen aasia sĂ€lytettyĂ€ Egyptin hyvyydellĂ€, ja kymmenen aasintammaa, kannattaen jyviĂ€ ja leipÀÀ ja evĂ€stĂ€ isĂ€llensĂ€ matkalle.ŽP ‚!- Ja antoi heille kaikille itsekullekin muutinvaatteet, mutta BenJaminille antoi hĂ€n kolmesataa hopiapenninkiĂ€, ja viidet muutinvaatteet. ŽO ‚- Ja Israelin lapset tekivĂ€t niin, ja Joseph antoi heille vaunut Pharaon kĂ€skyn jĂ€lkeen, ja antoi myös heille evÀÀn matkalle.vŽN i- ÄlkÀÀt myös totelko teidĂ€n talonne kappaleita: sillĂ€ kaikki Egyptin maan hyvyys pitÀÀ teidĂ€n oleman.!ŽM ‚?- Ja kĂ€ske heitĂ€: tehkÀÀt niin, ottakaat teillenne vaunut Egyptin maalta teidĂ€n lapsillenne, ja emĂ€nnillenne, ja tuokaat teidĂ€n isĂ€nne ja tulkaat. a\‰öföaŽY ‚. Ja hĂ€n sanoi: MinĂ€ olen Jumala, sinun isĂ€s Jumala: Ă€lĂ€ pelkÀÀ mennĂ€ Egyptiin: sillĂ€ minĂ€ teen sinun siellĂ€ suureksi kansaksi.mŽX W. Ja Jumala puhui yöllĂ€ nĂ€yssĂ€ Israelille, sanoen: Jakob, Jakob. HĂ€n vastasi: tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen. ŽW  ‚. Niin lĂ€ksi Israel kaiken sen kanssa kuin hĂ€nellĂ€ oli, ja koska hĂ€n tuli BerSabaan, uhrasi hĂ€n uhria isĂ€nsĂ€ Isaakin Jumalalle.ŽV ‚- Ja Israel sanoi: nyt minulla kyllĂ€ on, ettĂ€ minun poikani Joseph vielĂ€ elÀÀ: minĂ€ menen hĂ€ntĂ€ katsomaan ennekuin minĂ€ kuolen.OŽU ƒ- Niin he sanoivat hĂ€nelle kaikki Josephin sanat, kuin hĂ€n heille puhunut oli. Ja kuin hĂ€n nĂ€ki vaunut, jotka Joseph oli lĂ€hettĂ€nyt hĂ€ntĂ€ tuomaan, niin Jakobin, heidĂ€n isĂ€nsĂ€ henki virkosi. ŽT ‚=- Ja ilmoittivat hĂ€nelle, sanoen: vielĂ€ Joseph elÀÀ, ja on koko Egyptin maan herra; ja hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ hĂ€mmĂ€styi, sillĂ€ ei hĂ€n uskonut heitĂ€. ?pș`ăŠ?dŽ` E. Simeonin lapset: Jemuel, Jamin, Ohad, Jakin, Zohar: niin myös Saul, Kananean vaimon poika.:Ž_ s. Ja Rubenin lapset: Hanok, Pallu, Hetsron ja Karmi.zŽ^ q. Ja nĂ€mĂ€t ovat Israelin lasten nimet, jotka tulivat Egyptiin: Jakob ja hĂ€nen poikansa. Jakobin esikoinen Ruben.1Ž] ‚_. HĂ€nen poikansa ja hĂ€nen poikainsa pojat hĂ€nen kanssansa, hĂ€nen tyttĂ€rensĂ€ ja hĂ€nen lastensa tyttĂ€ret, ja kaikki hĂ€nen siemenensĂ€, vei hĂ€n kanssansa Egyptiin.!Ž\ ‚?. Ja he ottivat karjansa ja tavaransa, jotka he olivat koonneet Kanaanin maalla, ja tulivat Egyptiin, Jakob ja kaikki hĂ€nen siemenensĂ€ hĂ€nen kanssansa.2Ž[ ‚a. Ja Jakob lĂ€ksi BerSabasta: ja Israelin lapset veivĂ€t isĂ€nsĂ€ Jakobin ynnĂ€ lastensa ja emĂ€ntĂ€insĂ€ kanssa, vaunuissa, jotka Pharao oli hĂ€ntĂ€ tuomaan lĂ€hettĂ€nyt. ŽZ ‚. MinĂ€ menen Egyptiin sinun kanssas, ja minĂ€ jĂ€llensĂ€ sinun sieltĂ€ johdatan. Ja Joseph laskee kĂ€tensĂ€ sinun silmĂ€is pÀÀlle. sÏ;ÊŒFłs=Ži y. Rakelin Jakobin emĂ€nnĂ€n lapset: Joseph ja BenJamin.Žh ‚. NĂ€mĂ€t ovat Silpan lapset, jonka Laban antoi tyttĂ€rellensĂ€ Lealle, ja hĂ€n synnytti Jakobille nĂ€mĂ€t kuusitoistakymmentĂ€ henkeĂ€.sŽg c. Asserin lapset: Jemna, Jesua, Jesui, Bria ja Sera heidĂ€n sisarensa. Mutta Brian lapset: Heber ja Malkiel.IŽf . Gadin lapset: Ziphion, Haggi, Suni, Etsbon, Eri, Arodi ja Areli.>Že ‚y. NĂ€mĂ€t ovat Lean lapset, jotka hĂ€n synnytti Jakobille Mesopotamiassa, ja Dinan hĂ€nen tyttĂ€rensĂ€. Kaikki hĂ€nen poikansa ja tyttĂ€rensĂ€ olivat kolmeneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ henkeĂ€.4Žd g. Ja Sebulonin lapset: Sered, Elon ja Jahleel.7Žc m. Ja Isaskarin lapset: Tola, Phua, Job ja Simron.Žb ‚. Juudan lapset: Ger, Onan, Sela, Perets ja Sera. Mutta Ger ja Onan kuolivat Kanaanin maalla. Ja Peretsin pojat olivat: Hetsron ja Hamul..Ža [. Levin lapset: Gerson, Kahat ja Merari. Ôi‘r5™ÔAŽp ‚. Kaikki henget, kuin tulivat Jakobin kanssa Egyptiin, jotka olivat tulleet hĂ€nen kupeistansa, paitsi Jakobin poikain emĂ€ntiĂ€, ovat kaikki yhteen, kuusiseitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ henkeĂ€.Žo ‚-. NĂ€mĂ€t ovat Bilhan lapset, jonka Laban antoi tyttĂ€rellensĂ€ Rakelille, ja hĂ€n synnytti nĂ€mĂ€t Jakobille, kaikki yhteen, seitsemĂ€n henkeĂ€.:Žn s. Naphtalin lapset: Jahseel, Guni, Jetser ja Sillem.Žm 7. Danin lapset: Husim.sŽl c. NĂ€mĂ€t ovat Rakelin lapset, jotka ovat Jakobille syntyneet, kaikki yhteen, neljĂ€toistakymmentĂ€ henkeĂ€._Žk ;. BenJaminin lapset: Bela, Beker, Asbel, Gera, Naaman, Ehi ja Ros; Mupim, Hupim, ja Ard.Žj ‚#. Ja Josephille olivat syntyneet Egyptin maalla, jotka hĂ€nelle synnytti Asnat, Potipheran Onin papin tytĂ€r: nimittĂ€in Manasse ja Ephraim. ­@Œü}­LŽu ƒ. Ja Joseph sanoi veljillensĂ€, ja isĂ€nsĂ€ huoneelle: minĂ€ menen ja ilmoitan Pharaolle, ja sanon hĂ€nelle: minun veljeni ja isĂ€ni huone, jotka olivat Kanaanin maalla, ovat tulleet minun tyköni.|Žt u. Niin sanoi Israel Josephille: nyt minĂ€ mielellĂ€ni kuolen, ettĂ€ minĂ€ nĂ€in sinun kasvos, ja ettĂ€s vielĂ€ elĂ€t.<Žs ‚u. Niin valmisti Joseph vaununsa ja meni isÀÀnsĂ€ Israelia vastaan Goseniin. Ja koska hĂ€n sai nĂ€hdĂ€ hĂ€nen, halasi hĂ€n hĂ€ntĂ€ kaulasta ja itki hetken aikaa hĂ€nen kaulassansa.Žr }. Ja hĂ€n lĂ€hetti edellĂ€nsĂ€ Juudan Josephin tykö, osoittamaan hĂ€nelle tietĂ€ Goseniin, ja he tulivat Gosenin maalle.<Žq ‚u. Ja Josephin pojat, jotka hĂ€nelle olivat syntyneet EgyptissĂ€, olivat kaksi henkeĂ€. Niin ettĂ€ kaikki henget Jakobin huoneesta, jotka tulivat Egyptiin olivat seitsemĂ€nkymmentĂ€. >U ,Ú>Ž{ ‚-/ Niin Pharao sanoi hĂ€nen veljillensĂ€: mikĂ€ teidĂ€n virkanne on? He vastasivat: sinun palvelias ovat paimenet, sekĂ€ me ettĂ€ meidĂ€n isĂ€mme.OŽz / Ja hĂ€n otti viisi nuorimmista veljistĂ€nsĂ€, ja asetti Pharaon eteen.YŽy  ƒ1/ Niin Joseph tuli ja ilmoitti Pharaolle, ja sanoi: minun isĂ€ni ja minun veljeni, heidĂ€n karjansa, pienet ja suuret, ja kaikki, mitĂ€ heillĂ€ on, ovat tulleet Kanaanin maalta; ja katso, he ovat Gosenin maalla.xŽx ƒm." Niin sanokaat: sinun palvelias ovat tottuneet karjaa kaitsemaan, hamasta meidĂ€n nuoruudestamme niin tĂ€hĂ€nasti, sekĂ€ me ettĂ€ meidĂ€n isĂ€mme: ettĂ€ te saisitte asua Gosenin maalla, sillĂ€ kaikki paimenet ovat kauhistus EgyptilĂ€isille.MŽw .! Koska siis Pharao kutsuu teitĂ€ ja sanoo: mikĂ€ teidĂ€n virkanne on?'Žv ‚K. Ja he ovat paimenet, sillĂ€ he ovat tottuneet karjaa kaitsemaan: niin myös suuret ja pienet karjansa, ja kaikki, mitĂ€ heillĂ€ oli, ovat tuoneet myötĂ€nsĂ€. B­§6öB0 ‚]/ Jakob sanoi Pharaolle: minun kulkemiseni aika on sata ja kolmekymmentĂ€ ajastaikaa: vĂ€hĂ€ ja paha on minun elĂ€mĂ€ni aika ja ei ulotu minun isĂ€ini kulkemisen aikaan.= y/ Niin Pharao sanoi Jakobille: kuinka vanha sinĂ€ olet?nŽ Y/ Ja Joseph toi isĂ€nsĂ€, Jakobin, sisĂ€lle, ja asetti hĂ€nen Pharaon eteen. Ja Jakob siunasi Pharaota.‚Ž~ „/ Egyptin maa on altis sinun edessĂ€s; aseta isĂ€s asumaan ja veljes kaikkein parhaasen paikkaan tĂ€ssĂ€ maassa: asukaan Gosenin maalla. Ja jos sinĂ€ ymmĂ€rrĂ€t, ettĂ€ heidĂ€n seassansa on kelvollisia miehiĂ€, niin aseta heitĂ€ minun karjani pÀÀlle._Ž} ;/ Niin Pharao puhui Josephille, sanoen: sinun isĂ€s ja veljes ovat tulleet sinun tykös.mŽ| ƒW/ Ja sanoivat vielĂ€ Pharaolle: me olemme tulleet asumaan teidĂ€n kanssanne tĂ€lle maalle; sillĂ€ sinun palvelioillas ei ole laidunta karjallensa, niin kova nĂ€lkĂ€ on Kanaanin maalla. Niin suo sinun palvelias asua Gosenin maalla. œü‹ű[Šo [/ Joseph sanoi: tuokaat teidĂ€n karjanne, ja minĂ€ annan teille karjanne edestĂ€, jos raha on puuttunut?M ƒ/ Koska raha oli kulunut Egyptin ja Kanaanin maalta, niin tulivat kaikki EgyptilĂ€iset Josephin tykö, sanoen: anna meille leipÀÀ, miksi meidĂ€n pitÀÀ kuoleman edessĂ€s, ettĂ€ raha on puuttunut? ‚// Ja Joseph kokosi kaiken rahan kuin löyttiin Egyptin ja Kanaanin maalla, jyvĂ€in edestĂ€ kuin he ostivat. Ja Joseph vei rahan Pharaon huoneesen. ‚/ Ja ei ollut leipÀÀ kaikessa maassa; sillĂ€ sangen raskas nĂ€lkĂ€ oli, niin ettĂ€ Egyptin ja Kanaanin maa nÀÀntyi nĂ€ljĂ€n tĂ€hden.n Y/ Ja Joseph elĂ€tti isĂ€nsĂ€, veljensĂ€ ja koko isĂ€nsĂ€ huoneen, sen jĂ€lkeen kuin heillĂ€ lapsia oli.= ‚w/ Niin Joseph toimitti isĂ€nsĂ€ ja veljensĂ€ asumaan, ja antoi heille omaisuuden Egyptin maalla, parhaassa maan paikassa; nimittĂ€in Rameseksen maalla, niinkuin Pharao oli kĂ€skenyt.@ / Ja Jakob siunasi Pharaota, ja lĂ€ksi hĂ€nen tyköÀnsĂ€. (-áŰ(,  ‚U/ Niin Joseph osti koko Egyptin maan Pharaolle; sillĂ€ EgyptilĂ€iset myivĂ€t itsekukin peltonsa, ettĂ€ nĂ€lkĂ€ heitĂ€ niin kovin ahdisti: ja maa tuli Pharaon omaksi.‚  „/ Miksi meidĂ€n pitÀÀ kuoleman edessĂ€s ja meidĂ€n peltomme tulee kylmille? Osta meitĂ€ ja meidĂ€n maamme leivĂ€n edestĂ€, niin me ja meidĂ€n maamme tulemme Pharaon omaksi. Anna siemeniĂ€, ettĂ€ me elĂ€isimme ja emme kuolisi, ja ei maa tulisi kylmille.‚H  … / Koska se vuosi oli kulunut, tulivat he hĂ€nen tykönsĂ€ toisna vuonna, ja sanoivat hĂ€nelle: emme taida salata meidĂ€n herraltamme, ettei ainoastansa raha ole kulunut, mutta myös kaikki karja on meidĂ€n herrallamme, ja ei ole mitÀÀn jÀÀnyt meidĂ€n herramme edessĂ€, paitsi meidĂ€n ruumistamme ja meidĂ€n peltoamme.O  ƒ/ Ja he toivat karjansa Josephille, ja Joseph antoi heille leipÀÀ hevosten, ja lammasten, ja karjan ja aasein edestĂ€. Niin hĂ€n ruokki heitĂ€ leivĂ€llĂ€ sen vuoden, kaiken heidĂ€n karjansa edestĂ€. ›šć1L›- ‚W/ Niin he sanoivat: sinĂ€ olet meitĂ€ elĂ€mĂ€ssĂ€ pitĂ€nyt: anna ainoastansa meidĂ€n löytÀÀ armo sinun meidĂ€n herramme edessĂ€, ja me tahdomme olla Pharaon orjat.a ƒ?/ Ja teidĂ€n pitÀÀ antaman tulosta viidennen osan Pharaolle; mutta neljĂ€ osaa pitÀÀ oleman teille pellon siemeneksi, ja teille ravinnoksi, ja niille, jotka ovat teidĂ€n huoneessanne, ja ruaksi teidĂ€n lapsillenne.0 ‚]/ Niin Joseph sanoi kansalle: katso, minĂ€ olen ostanut tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ teidĂ€n ja teidĂ€n maanne Pharaolle: katso, tĂ€ssĂ€ on teille siemenet, kylvĂ€kÀÀt teidĂ€n maanne.? ‚{/ Paitsi pappein peltoa, jota ei hĂ€n ostanut: sillĂ€ se oli sÀÀtty Pharaolta, ettĂ€ papit söisivĂ€t sen nimitetyn osan, kuin Pharao heille antoi: sentĂ€hden ei he myyneet maatansa.U  '/ Ja hĂ€n siirsi kansan kaupunkeihin yhdestĂ€ Egyptin ÀÀrestĂ€ niin toiseen. ZCÍ1Z: ‚q/ Mutta minĂ€ tahdon maata minun isĂ€ini tykönĂ€, ja sinun pitÀÀ viemĂ€n minua EgyptistĂ€, ja hautaaman minua heidĂ€n hautaansa. Ja hĂ€n sanoi: minĂ€ teen sinun sanas jĂ€lkeen.‚ „'/ Ja koska Israelin pĂ€ivĂ€t joutuivat kuolla, kutsui hĂ€n poikansa Josephin, ja sanoi hĂ€nelle: jos minĂ€ olen löytĂ€nyt armon sinun edessĂ€s, niin laske nyt kĂ€tes minun kupeeni alle, ettĂ€s tekisit laupiuden ja totuuden minun kanssani, ettes hautaisi minua Egyptiin. ‚-/ Ja Jakob eli Egyptin maalla, seitsemĂ€ntoistakymmentĂ€ ajastaikaa, ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli sata ja seitsemĂ€nviidettĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa.s c/ Niin Israel asui EgyptissĂ€ Gosenin maalla; ja he omistivat sen, ja kasvoivat ja suuresti lisÀÀntyivĂ€t.9 ‚o/ Ja Joseph teki sen mÀÀrĂ€n koko Egyptin maalle, hamaan tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti, ettĂ€ Pharaolle piti annettaman viides osa; paitsi pappein maata, se ei tullut Pharaon omaksi. H$.8BLV`jt~ˆ’œŠŻčĂÍŚáëőÿ '1;EOYcmw‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő   2 Ú  2 Û  2Ü  2Ę  2Ț  2ß  2à  2á  2â  2  2 Ú  2 Û  2Ü  2Ę  2Ț  2ß  2à  2á  2â  2ă  2ä  2ć  2æ  2ç  2è é  ê  ë  ì  í  î  ï  đ   ń   ò   ó   ô   ő  ö  ś  ű  ù  ú  û  ü  ę  ț  ÿ                                          ! U”~0UW ƒ+0 Nyt siis ne kaksi sinun poikaas, jotka sinulle ovat syntyneet EgyptissĂ€, ennenkuin minĂ€ tulin tĂ€nne sinun tykös, pitÀÀ oleman minun; nimittĂ€in Ephraim ja Manasse, niinkuin Ruben ja Simeon ovat minun.T ƒ%0 Ja sanoi minulle: katso, minĂ€ annan sinun olla hedelmĂ€llisen ja lisÀÀntyĂ€, ja teen sinun paljoksi kansaksi; ja annan myös tĂ€mĂ€n maan sinun siemenelles sinun jĂ€lkees, ijankaikkiseksi perimiseksi.s c0 Ja Jakob sanoi Josephille: Jumala kaikkivaltias nĂ€kyi minulle Lutsissa Kanaanin maalla; ja siunasi minua.  ‚0 Niin Jakobille ilmoitettiin, sanoen: katso, sinun poikas Joseph tulee sinun tykös. Ja Israel vahvisti itsensĂ€ ja istui vuoteessa.  ‚0 Sitte sanottiin Josephille: katso, sinun isĂ€s sairastaa. Ja hĂ€n otti molemmat poikansa kanssansa, Manassen ja Ephraimin.i O/ HĂ€n sanoi: vanno minulle. Ja hĂ€n vannoi hĂ€nelle. Ja Israel kallisti itsensĂ€ pÀÀnalaiselle. Sa”KĄæS" ‚0 Ja Israel sanoi Josephille: en minĂ€ ajatellut nĂ€hdĂ€ sinun kasvojas, ja katso, Jumala on antanut minun myös nĂ€hdĂ€ sinun siemenes.7! ‚k0 SillĂ€ Israelin silmĂ€t olivat pimiĂ€t vanhuudesta, eikĂ€ taitanut hyvin nĂ€hdĂ€. Ja hĂ€n vei heidĂ€t hĂ€nen tykönsĂ€. Ja hĂ€n antoi suuta heidĂ€n, ja otti heitĂ€ syliinsĂ€.&  ‚I0 Ja Joseph vastasi isÀÀnsĂ€: ne ovat minun poikani, jotka Jumala on minulle tÀÀllĂ€ antanut. Ja hĂ€n sanoi: tuos heitĂ€ minun tyköni siunatakseni heitĂ€.F  0 Ja Israel nĂ€ki Josephin pojat, ja sanoi: kutka nĂ€mĂ€t ovat?I ƒ0 Ja koska minĂ€ tulin Mesopotamiasta, kuoli minulta Rakel Kanaanin maalla, tiellĂ€, koska vielĂ€ kappale matkaa oli Ephrataan; ja minĂ€ hautasin hĂ€nen siellĂ€ Ephratan tiellĂ€, se on Betlehem. ‚30 Mutta sinun lapses, jotkas siitĂ€t niiden jĂ€lkeen, pitÀÀ oleman sinun, ja pitÀÀ nimitettĂ€mĂ€n veljeinsĂ€ nimellĂ€, heidĂ€n perimisestĂ€nsĂ€. 2łŚ2Z' ƒ10 Enkeli, joka minun pelastanut on kaikesta pahasta, siunatkoon nĂ€itĂ€ nuorukaisia, ettĂ€ he nimitettĂ€isiin minun ja minun isĂ€ini, Abrahamin, ja Isaakin nimellĂ€, ja kasvaisivat aivan paljoksi maan pÀÀllĂ€.C& ƒ0 Ja hĂ€n siunasi Josephia, ja sanoi: Jumala, jonka kasvoin edessĂ€ minun isĂ€ni Abraham ja Isaak vaeltaneet ovat, Jumala, joka minun kainnut on minun elinaikanani tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.X% ƒ-0 Niin Israel ojensi oikian kĂ€tensĂ€, ja laski Ephraimin pÀÀn pÀÀlle, joka oli nuorempi, mutta vasemman kĂ€tensĂ€ Manassen pÀÀn pÀÀlle, ja muutti tiettĂ€vĂ€sti kĂ€tensĂ€; sillĂ€ Manasse oli esikoinen.X$ ƒ-0 Niin Joseph otti heidĂ€t molemmat, Ephraimin oikiaan kĂ€teensĂ€, jonka hĂ€n asetti Israelin vasemmalle kĂ€delle, ja Manassen vasempaan kĂ€teensĂ€, Israelin oikialle kĂ€delle, ja vei heidĂ€t hĂ€nen tykönsĂ€.n# Y0 Ja Joseph otti heidĂ€t pois hĂ€nen sylistĂ€nsĂ€, ja kumarsi itsiĂ€nsĂ€ maahan hĂ€nen kasvoinsa eteen.  $ŁŻ  , ‚0 Ja Israel sanoi Josephille: katsot minĂ€ kuolen; ja Jumala on teidĂ€n kanssanne, ja vie teitĂ€ jĂ€llensĂ€ teidĂ€n isĂ€inne maalle.]+ ƒ70 Niin hĂ€n siunasi heitĂ€ sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, sanoen: joka tahtoo jonkun siunata Israelissa, niin sanokaan nĂ€in: Jumala tehköön sinun niinkuin Ephraimin ja Manassen. Ja niin asetti hĂ€n Ephraimin Manassen edelle.‚* „0 Mutta hĂ€nen isĂ€nsĂ€ kielsi sen, ja sanoi: minĂ€ tiedĂ€n kyllĂ€, minun poikani, minĂ€ tiedĂ€n: tĂ€mĂ€ myös tulee suureksi kansaksi; mutta kuitenkin hĂ€nen nuorempi veljensĂ€ tulee suuremmaksi kuin hĂ€n, ja hĂ€nen siemenensĂ€ tulee suureksi kansain paljoudeksi.~) y0 Ja sanoi Joseph isĂ€llensĂ€: ei niin minun isĂ€ni; tĂ€mĂ€ on esikoinen, laske oikia kĂ€tes hĂ€nen pÀÀnsĂ€ pÀÀlle.X( ƒ-0 Mutta koska Joseph nĂ€ki isĂ€nsĂ€ laskevan oikian kĂ€tensĂ€ Ephraimin pÀÀn pÀÀlle, otti hĂ€n sen pahaksi, ja rupesi isĂ€nsĂ€ kĂ€teen, siirtÀÀksensĂ€ Ephraimin pÀÀn pÀÀltĂ€ Manassen pÀÀn pÀÀlle. #_ÔuđJü#U3 ƒ'1 Ei minun sieluni pidĂ€ tuleman heidĂ€n neuvoonsa, ja minun kunniani ei pidĂ€ yhdistymĂ€n heidĂ€n seurakuntansa kanssa; sillĂ€ kiukussansa ovat he miehen murhanneet, ja ylpeydessĂ€nsĂ€ turmelleet hĂ€rjĂ€n.K2 1 Simeon ja Levi ovat veljekset, heidĂ€n miekkansa ovat murha-aseet."1 ‚A1 HempiĂ€ niinkuin vesi, ei sinun pidĂ€ ylimmĂ€isen oleman; sillĂ€ sinĂ€ astuit isĂ€s vuoteesen: silloin sinĂ€ saastutit sen. HĂ€n nousi minun vuoteelleni.0 1 Ruben, sinĂ€ olet minun esikoiseni, minun voimani, ja vĂ€kevyyteni alku, ylimmĂ€inen kunniassa, ja ylimmĂ€inen vallassa.\/ 51 Tulkaat kokoon ja kuulkaat, te Jakobin lapset, kuulkaat teidĂ€n isÀÀnne Israelia..  ‚ 1 Niin kutsui Jakob poikansa, ja sanoi: kootkaat teitĂ€nne, ja minĂ€ ilmoitan teille, mitĂ€ teille tapahtuu tulevaisilla ajoilla.- ‚70 MinĂ€ olen myös antanut sinulle osan maata, pÀÀlle sinun veljeis osan, jonka minĂ€ miekallani ja joutsellani Amorilaisten kĂ€sistĂ€ ottanut olen. :IÈ.:S9 #1 HĂ€nen silmĂ€nsĂ€ ovat punaisemmat viinaa ja hampaansa valkeammat rieskaa.8 ‚11 HĂ€n sitoo varsansa viinapuuhun, ja aasintammansa varsan parhaasen viinapuuhun; HĂ€n pesee vaatteensa viinassa, ja hameensa viinamarjan veressĂ€.7 ‚)1 Ei valtikka oteta pois Juudalta, eikĂ€ Lain opettaja hĂ€nen jalvoistansa, siihenasti kuin Sankari tulee, ja hĂ€nessĂ€ kansat rippuvat kiinni.Q6 ƒ1 Juuda on nuori jalopeura, saaliilta olet sinĂ€ astunut, minun poikani: hĂ€n on itsensĂ€ kumartanut maahan, ja levĂ€nnyt niinkuin jalopeura, ja niinkuin suuri jalopeura; kuka tohtii hĂ€nen herĂ€ttÀÀ?(5 ‚M1 Juuda, sinĂ€ olet; sinua pitÀÀ sinun veljes kiittĂ€mĂ€n, sinun kĂ€tes pitÀÀ oleman sinun vihollistes niskalle, sinun isĂ€s lapset pitÀÀ sinua kumartaman.34 ‚c1 Kirottu olkoon heidĂ€n kiukkunsa, ettĂ€ se niin tuima on, ja heidĂ€n julmuutensa, ettĂ€ se niin paatunut on. MinĂ€ eroitan heitĂ€ Jakobissa, ja hajotan heitĂ€ Israelissa. ;–OڍțÍSüż;C }1 Joseph on hedelmĂ€llisen puun oksa, hedelmĂ€llisen puun oksa lĂ€hteen tykönĂ€: tyttĂ€ret kĂ€velivĂ€t muurin pÀÀllĂ€.:B s1 Naphtali on nopia peura, ja antaa suloiset puheet.TA %1 Asserista tulee hĂ€nen lihava leipĂ€nsĂ€, ja hĂ€n antaa kuninkaalle herkut.w@ k1 Gad hĂ€n on; hĂ€nelle tekee joukko vĂ€kirynnĂ€kön; mutta hĂ€n itse on tekevĂ€ vĂ€kirynnĂ€kön vihdoin heille..? [1 \Herra\, minĂ€ odotan sinun autuuttas. > ‚1 Dan on oleva kĂ€rmeenĂ€ tiellĂ€, ja kyykĂ€rmeenĂ€ polulla; ja puree hevosta vuokoiseen, niin ettĂ€ sen ajaja seljĂ€llensĂ€ lankee.J= 1 Dan on tuomitseva kansaansa, niinkuin joku Israelin sukukunnista.r< a1 HĂ€n nĂ€ki levon hyvĂ€ksi, ja maan ihanaksi; ja kumarsi hartiansa kantamaan, ja on veronalainen palvelia.D; 1 Isaskar on luja aasi, ja sioittaa itsensĂ€ rajain vĂ€lille.g: K1 Zebulon on asuva meren sataman ja haahtein satamain vieressĂ€, ja on ulottuva hamaan Sidoniin. „ŠÚò„]H 71 BenJamin on raatelevainen susi, aamulla hĂ€n syö saaliin, ja ehtoona saaliin jakaa.iG ƒO1 Sinun isĂ€s siunaukset minun isĂ€ini siunausten sivussa, ulottuvat voimallisesti niihin kalliimpihin asti maailman kukkuloilla; jotka tulevat Josephin pÀÀn pÀÀlle, ja Natsirein pÀÀn laelle, hĂ€nen veljeinsĂ€ keskellĂ€.dF ƒE1 Sinun isĂ€s Jumalalta on hĂ€n sinulle avun tuottava, ja ynnĂ€ kaikkivaltiaan kanssa on hĂ€n sinua siunaava taivaan siunauksella ylhÀÀltĂ€, ja syvyyden siunauksella alhaalta, niin myös nisĂ€in ja kohtuin siunauksella.,E ‚U1 On kuitenkin hĂ€nen joutsensa vahvana pysynyt, ja hĂ€nen kĂ€sivartensa miehustunut, sen vĂ€kevĂ€n kĂ€tten kautta Jakobissa; hĂ€nestĂ€ on paimen ja kivi Israelissa.sD c1 Ja vaikka ampujat saattivat hĂ€nen mielensĂ€ karvaaksi, riitelivĂ€t hĂ€nen kanssansa ja vihasivat hĂ€ntĂ€, 4.zĆ »4N ‚1! Ja koska Jakob lopetti kĂ€skyn lastensa tykö, pani hĂ€n jalkansa kokoon vuoteessa; ja loppui, ja koottiin kansansa tykö.KM 1 Siihen vainioon ja siihen luolaan, kuin on ostettu Hetin lapsilta.8L ‚m1 Sinne ovat he haudanneet Abrahamin ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ Saaran, sinne ovat he myös haudanneet Isaakin ja Rebekan hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€. Sinne olen minĂ€ myös haudannut Lean.1K ‚_1 Siihen luolaan Makpelan vainiossa, joka on Mamren kohdalla Kanaanin maalla, jonka Abraham osti hautaamisen perimiseksi vainion kanssa, siltĂ€ HetilĂ€iseltĂ€ Ephronilta.0J ‚]1 Ja hĂ€n kĂ€ski heitĂ€, ja sanoi heille: minĂ€ kootaan minun kansani tykö: haudatkaat minua minun isĂ€ni tykö, siihen luolaan, joka on HetilĂ€isen Ephronin vainiossa.NI ƒ1 NĂ€mĂ€t kaikki ovat kaksitoistakymmentĂ€ Israelin sukukuntaa. Ja tĂ€mĂ€ on se kuin heidĂ€n isĂ€nsĂ€ heille puhui siunatessansa heitĂ€: itsekutakin, niinkuin kunkin siunaus oli, siunasi hĂ€n heitĂ€. lŸ,€ÀÎl_T ;2 Pharao sanoi hĂ€nelle: mene ja hautaa sinun isĂ€s, niinkuin hĂ€n sinua vannottanut on.nS ƒY2 Minun isĂ€ni vannotti minua, sanoen: katso, minĂ€ kuolen, hautaa minua minun hautaani, jonka minĂ€ olen kaivanut minulle Kanaanin maalla: niin tahtoisin minĂ€ nyt siis mennĂ€, ja haudata minun isĂ€ni, ja palata tĂ€nne jĂ€llensĂ€.<R ‚u2 Koska hĂ€nen murhepĂ€ivĂ€nsĂ€ olivat kuluneet, puhui Joseph Pharaon palvelioille, sanoen: jos minĂ€ olen armon löytĂ€nyt teidĂ€n edessĂ€nne, niin puhukaat Pharaolle, ja sanokaat:(Q ‚M2 Ja he tĂ€yttivĂ€t hĂ€nelle neljĂ€kymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ; sillĂ€ niin monta oli voiteluspĂ€ivÀÀ. Ja EgyptilĂ€iset itkivĂ€t hĂ€ntĂ€ seitsemĂ€nkymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ.pP ]2 Ja Joseph kĂ€ski palvelioitansa lÀÀkĂ€reitĂ€ voidella isÀÀnsĂ€; ja lÀÀkĂ€rit voitelivat Israelia.^O  ;2 Niin Joseph lankesi isĂ€nsĂ€ kasvoille, itki hĂ€nen ylitsensĂ€, ja antoi suuta hĂ€nen. QWČP“ QLZ 2 Niin hĂ€nen lapsensa tekivĂ€t hĂ€nelle niinkuin hĂ€n oli kĂ€skenyt.oY ƒ[2 Ja koska Kanaanin maan asuvaiset nĂ€kivĂ€t heidĂ€n murheensa Atadin riihen tykönĂ€, sanoivat he: EgyptilĂ€iset murehtivat siellĂ€ sangen kovin. SiitĂ€ se paikka kutsutaan: EgyptilĂ€isten valitus, joka on sillĂ€ puolella Jordania.9X ‚o2 Ja koska he tulivat Atadin riihen tykö, joka on sillĂ€ puolen Jordania, niin he pitivĂ€t siinĂ€ suuren ja katkeran valituksen; ja hĂ€n murehti isÀÀnsĂ€ seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ._W ;2 MenivĂ€t myös hĂ€nen kanssansa vaunut ja ratsasmiehet. Ja se oli sangen suuri joukko.!V ‚?2 Kaikki myös Josephin vĂ€ki, ja hĂ€nen veljensĂ€, ja hĂ€nen isĂ€nsĂ€ vĂ€ki. Ainoastaan lapsensa, ja lampaansa, ja karjansa jĂ€ttivĂ€t he Gosenin maalle.%U ‚G2 Niin Joseph meni hautaamaan isÀÀnsĂ€; ja hĂ€nen kanssansa menivĂ€t kaikki Pharaon palveliat, hĂ€nen huoneensa vanhimmat, ja kaikki Egyptin maan vanhimmat. >;‚¶O>‚ _ „2 Niin sanokaat Josephille: minĂ€ rukoilen, anna nyt veljilles anteeksi heidĂ€n rikoksensa ja pahatekonsa, ettĂ€ he niin pahoin ovat tehneet sinua vastaan. Anna nyt anteeksi, sinun isĂ€s Jumalan palveliain pahateko. Mutta Joseph itki heidĂ€n nĂ€itĂ€ puhuissansa.d^ E2 SentĂ€hden kĂ€skivĂ€t he sanoa Josephille: sinun isĂ€s kĂ€ski ennenkuin hĂ€n kuoli, sanoen:H] ƒ 2 Mutta koska Josephin veljet nĂ€kivĂ€t isĂ€nsĂ€ kuolleeksi, sanoivat he: mitĂ€maks, Joseph on vihaava meitĂ€, ja kaiketi kostaa meille kaiken sen pahan, kuin me hĂ€ntĂ€ vastaan tehneet olemme.5\ ‚g2 Niin palasi Joseph Egyptiin, hĂ€n ja hĂ€nen veljensĂ€, ja kaikki jotka hĂ€nen kanssansa olivat menneet hautaamaan hĂ€nen isÀÀnsĂ€, sitte kuin hĂ€n isĂ€nsĂ€ haudannut oli.A[ ‚2 Ja veivĂ€t hĂ€nen Kanaanin maalle, ja hautasivat hĂ€nen Makpelan vainion luolaan, jonka Abraham vainion kanssa ostanut oli perintöhaudaksi, Ephronilta HetilĂ€iseltĂ€, Mamren kohdalla. E  "-8CNYdoz…š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ—ą­žĂÎÙăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐßêőšłŸÉÔßêő  #  $ % & ' ( ) * +  #  $ % & ' ( ) * + , -  . / 0 1 2 3 4 5  6  7  8  9  : ; < = > ? @ A B C D E F G H I J K L  M N O P Q R S T  U  V  W  X  Y Z [ \ ] ^ _ ` a b c  d e f g "âmäFf ƒ 2 Joseph sanoi veljillensĂ€: minĂ€ kuolen, ja Jumala on totisesti etsivĂ€ teitĂ€, ja vie teidĂ€n tĂ€ltĂ€ maalta siihen maahan, jonka hĂ€n on itse vannonut Abrahamille, Isaakille ja Jakobille.e ‚2 Ja nĂ€ki Ephraimin lapset kolmanteen polveen, niin myös Makirin Manassen pojan lapset, kasvatetut Josephin polven juuressa.rd a2 Ja niin asui Joseph EgyptissĂ€, hĂ€n ja hĂ€nen isĂ€nsĂ€ huone; ja Joseph eli sata ja kymmenen ajastaikaa,c ‚/2 ÄlkÀÀt siis nyt peljĂ€tkö, minĂ€ ravitsen teitĂ€ ja teidĂ€n lapsianne; ja hĂ€n rohkaisi heitĂ€ ja puheli ystĂ€vĂ€llisesti heidĂ€n kanssansa.b ‚;2 Te ajattelitte minua vastaan pahaa; mutta Jumala on ajatellut sen hyvĂ€ksi, ettĂ€ hĂ€n tekis, niinkuin nyt nĂ€htĂ€vĂ€ on, pelastaaksensa paljo kansaa.Za 12 Joseph sanoi heille: Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö; sillĂ€ minĂ€ olen Jumalan kĂ€den alla.~` y2 Ja hĂ€nen veljensĂ€ myös tulivat ja lankesivat maahan hĂ€nen eteensĂ€ ja sanoivat: katso, me olemme sinun palvelias. -|…]5€*-Qp  Niin uusi kuningas tuli Egyptiin, joka ei Josephista mitÀÀn tietĂ€nyt.%o ‚G Ja Israelin lapset olivat hedelmĂ€lliset ja suuresti enenivĂ€t ja lisÀÀntyivĂ€t, ja sangen voimallisesti vahvistuivat, niin ettĂ€ maa tĂ€ytettiin heistĂ€.Sn # Ja Joseph oli kuollut, ja kaikki hĂ€nen veljensĂ€, ja kaikki sen aikaiset. m ‚ Ja kaikki henget, jotka Jakobin kupeista olivat tulleet, olivat seitsemĂ€nkymmentĂ€ henkeĂ€. Mutta Joseph oli (ennen) EgyptissĂ€.$l G Dan, Naphtali, Gad ja Asser.%k I Isaskar, Zebulon ja Benjamin.%j I Ruben, Simeon, Levi ja Juuda.zi s NĂ€mĂ€t ovat Israelin lasten nimet, jotka Jakobin kanssa tulivat Egyptiin, itsekukin huoneinensa he sinne tulivat,wh k2 Ja niin Joseph kuoli sadan ja kymmenen ajastaikaisena, ja he voitelivat hĂ€nen, ja panivat arkkuun EgyptissĂ€.g }2 Niin vannotti Joseph Israelin lapsia, sanoen: Jumala on totisesti teitĂ€ etsivĂ€, viekÀÀt pois minun luuni tÀÀltĂ€. \œžˆ8\Xv ƒ- Ja saattivat heidĂ€n elĂ€mĂ€nsĂ€ katkeraksi raskaalla saven ja tiilein työllĂ€, ja kaikkinaisella rasituksella kedolla, ja kaikkinaisella työllĂ€, kuin he taisivat heidĂ€n pÀÀllensĂ€ panna, armaitsemata.Mu  Ja EgyptilĂ€iset vaivasivat Israelin lapsia orjuudella armaitsemata. t ‚ Mutta jota enemmin he rasittivat kansaa, sitĂ€ enemmin se lisÀÀntyi ja kasvoi. Ja he tulivat suutuksiin Israelin lasten tĂ€hden.s ‚7 Niin asetettiin heidĂ€n pÀÀllensĂ€ veron pÀÀmiehet, vaivaamaan heitĂ€ orjuudella; sillĂ€ Pharaolle rakennettiin verokaupungit, Pitom ja Raamses.`r ƒ= Tulkaat, kĂ€ykÀÀmme kavalasti heidĂ€n kimppuunsa, ettei heitĂ€ tulisi niin paljo. SillĂ€ jos joku sota nousis, tohtisivat he mennĂ€ meidĂ€n vihamiestemme puolelle, ja sotia meitĂ€ vastaan, ja lĂ€hteĂ€ maalta pois.aq ? HĂ€n sanoi kansallensa: katso, Israelin lasten joukko on suurempi ja vĂ€kevĂ€mpi meitĂ€. eŠÂ/šĐeh| M SentĂ€hden teki Jumala lastenĂ€mmille hyvin, ja kansa lisÀÀntyi ja vahvistui sangen suuresti.T{ ƒ% Niin lastenĂ€mmĂ€t vastasivat Pharaota: Heprealaiset vaimot ei ole niinkuin EgyptilĂ€iset; sillĂ€ he ovat vahvemmat luonnostansa, ja ennenkuin lastenĂ€mmĂ€ tulee heidĂ€n tykönsĂ€, ovat he synnyttĂ€neet.z ‚ Niin Egyptin kuningas kutsui lastenĂ€mmĂ€t, ja sanoi heille: miksi te tĂ€mĂ€n teitte, ettĂ€ te annoitte poikaisten elÀÀ?y ‚ Mutta lastenĂ€mmĂ€t pelkĂ€sivĂ€t Jumalaa, ja ei tehneet niinkuin Egyptin kuningas oli heille sanonut; mutta antoivat poikaiset elÀÀ.Dx ƒ Ja hĂ€n sanoi: Koska te autatte Hebreailaisia vaimoja heidĂ€n synnyttĂ€issĂ€nsĂ€, ja nĂ€ette istuimella, jos on poika, niin surmatkaat hĂ€ntĂ€; mutta jos se tytĂ€r on, niin se elĂ€köön.sw c Ja Egyptin kuningas puhui Heprealaisille lastenĂ€mmille, joista yhden nimi oli Siphra, ja toisen nimi Pua. =ȘÂ6w=Xƒ+ Niin Pharaon tytĂ€r meni alas pesemÀÀn itseĂ€nsĂ€ virtaan, ja hĂ€nen piikansa kĂ€yskentelivĂ€t virran partaalla; ja kuin hĂ€n nĂ€ki arkun kaisilistossa, lĂ€hetti hĂ€n piikansa ja antoi hĂ€nen ottaa ylös.[1 Ja hĂ€nen sisarensa seisoi taampana, ettĂ€ hĂ€n nĂ€kis, mitĂ€ hĂ€nelle tapahtuis.;‚q Ja kuin ei hĂ€n taitanut hĂ€ntĂ€ enÀÀ salata, otti hĂ€n kaisilaisen arkun, ja sivui sen savella ja pijellĂ€, ja pani lapsen siihen ja laski sen kaisilistoon, virran partaalle.‚  Ja se vaimo tuli raskaaksi, ja synnytti pojan. Ja koska hĂ€n nĂ€ki, ettĂ€ se oli ihana lapsi, salasi hĂ€n sen kolme kuukautta.? } Niin mies Leevin huoneesta meni ja nai Levin tyttĂ€ren."~ ‚A Niin kĂ€ski Pharao kaikelle kansallensa, sanoen: kaikki pojat kuin syntyvĂ€t pitÀÀ teidĂ€n heittĂ€mĂ€n virtaan, mutta kaikki tyttĂ€ret antakaat elÀÀ.S} # Ja ettĂ€ lastenĂ€mmĂ€t pelkĂ€sivĂ€t Jumalaa, rakensi hĂ€n heille huoneita. @lč_œ@> ‚w Siihen aikaan koska Moses oli suureksi tullut, meni hĂ€n veljeinsĂ€ tykö ja nĂ€ki heidĂ€n orjuutensa, ja Ă€kkĂ€si EgyptilĂ€isen lyövĂ€n Hebrealaista miestĂ€ hĂ€nen veljistĂ€nsĂ€.7‚i Mutta koska lapsi oli kasvanut, toi hĂ€n sen Pharaon tyttĂ€relle, ja hĂ€n otti sen pojaksensa, ja kutsui hĂ€nen Moses; sillĂ€ hĂ€n sanoi: vedestĂ€ olen minĂ€ hĂ€nen ottanut.‚7 Ja Pharaon tytĂ€r sanoi hĂ€nelle: ota tĂ€mĂ€ lapsi, ja imetĂ€ hĂ€ntĂ€ minulle, ja minĂ€ annan palkan sinulle. Niin vaimo otti lapsen, ja imetti sen.W) Pharaon tytĂ€r sanoi hĂ€nelle: mene. Niin piika meni ja kutsui lapsen Ă€idin./‚Y Niin sanoi hĂ€nen sisarensa Pharaon tyttĂ€relle: tahdotkos ettĂ€ minĂ€ menen kutsumaan sinulle imettĂ€vĂ€isen Heprealaisen vaimon, joka sinulle sen lapsen imettĂ€is.‚ Ja kuin hĂ€n avasi, nĂ€ki hĂ€n lapsen, ja katso, lapsi itki; niin hĂ€n armahti sen pÀÀlle, ja sanoi: tĂ€mĂ€ on Heprealaisten lapsia.  `±ß9„ } Niin tulivat muutamat paimenet ja ajoivat heidĂ€t pois. Mutta Moses nousi ja autti heitĂ€, ja juotti heidĂ€n lampaansa.‚ Mutta Midianin papilla oli seitsemĂ€n tytĂ€rtĂ€; ne tulivat vettĂ€ ammuntamaan ja tĂ€yttivĂ€t ruuhet, juottaaksensa isĂ€nsĂ€ lampaita." ‚? Ja se tuli Pharaon eteen, ja hĂ€n etsi Mosesta tappaaksensa. Mutta Moses pakeni Pharaon edestĂ€, ja seisahtui Midianin maalla, ja istui kaivon tykönĂ€.N ƒ HĂ€n vastasi: kuka sinun on asettanut pÀÀmieheksemme ja tuomariksemme? Tahdotkos minunkin tappaa, niinkuin sinĂ€ tapoit EgyptilĂ€isen? Niin Moses pelkĂ€si, ja sanoi: tosin on tĂ€mĂ€ ilmi tullut.+ ‚Q Ja hĂ€n meni toisna pĂ€ivĂ€nĂ€ ulos, ja katso, kaksi Heprealaista miestĂ€ tappelivat keskenĂ€nsĂ€, ja hĂ€n sanoi vÀÀrintekiĂ€lle: miksis lyöt lĂ€himmĂ€istĂ€s. ‚3 Ja hĂ€n katseli ympĂ€rillensĂ€ sinne ja tĂ€nne, ja kuin hĂ€n nĂ€ki, ettei yhtÀÀn lĂ€snĂ€ ollut, tappoi hĂ€n sen EgyptilĂ€isen ja kĂ€tki santaan. `‘‰‘Ì`iM Ja Jumala kuuli heidĂ€n huokauksensa: ja muisti liittonsa Abrahamin, Isaakin ja Jakobin kanssa.A‚} Ja pitkĂ€n ajan perĂ€stĂ€ kuoli Egyptin kuningas. Ja Israelin lapset huokasivat orjuuden tĂ€hden ja huusivat, ja heidĂ€n huutonsa astui ylös Jumalan tykö heidĂ€n orjuutensa tĂ€hden.~w Se synnytti pojan ja hĂ€n kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Gersom; sillĂ€ hĂ€n sanoi: minĂ€ olen muukalainen vieraalla maalla.tc Ja Moses mielistyi asumaan sen miehen tykönĂ€, ja hĂ€n antoi Mosekselle tyttĂ€rensĂ€ Ziporan emĂ€nnĂ€ksi.‚ Ja hĂ€n sanoi tyttĂ€rillensĂ€: kussa hĂ€n on? Miksi te niin jĂ€titte miehen? Kutsukaat hĂ€ntĂ€ syömÀÀn meidĂ€n kanssamme.{q He sanoivat: Egyptin mies autti meitĂ€ paimenien kĂ€sistĂ€, ja myös viriĂ€sti ammunsi meille, ja juotti lampaat.lS Ja kuin he tulivat isĂ€nsĂ€ Reguelin tykö, sanoi hĂ€n: miksi te tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ niin pian jouduitte? Mš„ M;‚q Ja hĂ€n vielĂ€ sanoi: MinĂ€ olen sinun isĂ€s Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala. Ja Moses peitti kasvonsa; sillĂ€ hĂ€n pelkĂ€si katsoa Jumalan pÀÀlle.r_ HĂ€n sanoi: Ă€lĂ€ lĂ€hesty tĂ€nne; riisu kenkĂ€s jalvoistas; sillĂ€ paikka, jossas seisot, on pyhĂ€ maa.‚ Koska \Herra\ nĂ€ki hĂ€nen menevĂ€n katsomaan, huusi Jumala hĂ€ntĂ€ pensaasta, ja sanoi: Moses, Moses. HĂ€n vastasi: tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen.jO Ja Moses sanoi: minĂ€ kĂ€yn tuonne, ja katson tĂ€tĂ€ suurta nĂ€kyĂ€, miksi ei pensas pala ylös?‚ Ja \Herran\ enkeli nĂ€kyi hĂ€nelle pensaasta, tulen liekissĂ€: ja hĂ€n nĂ€ki, ja katso, pensas paloi tulesta, ja ei kuitenkaan kulunut.  ‚ Ja Moses kaitsi appensa Jetron Midianin papin lampaita: ja hĂ€n ajoi lampaat taamma korpeen, ja tuli Jumalan vuoren Horebin tykö.U% Ja Jumala katsahti Israelin lasten puoleen, ja Jumala piti heistĂ€ murheen. 2èI±2|"s Ja Moses sanoi Jumalalle: mikĂ€ minĂ€ olen menemÀÀn Pharaon tykö, ja viemÀÀn Israelin lapset ulos EgyptistĂ€?!‚# Ja nyt mene, ja minĂ€ tahdon lĂ€hettÀÀ sinun Pharaon tykö, ja sinun pitÀÀ johdattaman minun kansaani Israelin lapsia ulos EgyptistĂ€. ‚1 Ja katso, Israelin lasten huuto on tullut minun eteeni, ja minĂ€ myös olen nĂ€hnyt heidĂ€n ahdistuksensa, jolla EgyptilĂ€iset heitĂ€ ahdistavat.‚.„W Ja olen astunut alas heitĂ€ vapahtamaan EgyptilĂ€isten kĂ€sistĂ€, ja viemÀÀn heitĂ€ tĂ€ltĂ€ maalta hyvÀÀn ja laviaan maahan, siihen maahan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, sille paikalle, jossa Kanaanealaiset, HetilĂ€iset, Amorilaiset, PheresilĂ€iset, HevilĂ€iset ja Jebusilaiset asuvat.bƒ? Ja \Herra\ sanoi: MinĂ€ olen hyvin kyllĂ€ nĂ€hnyt minun kansani ahdistuksen, joka on EgyptissĂ€, ja minĂ€ olen kuullut heidĂ€n huutonsa, niiden tĂ€hden, jotka heitĂ€ ahdistavat; sillĂ€ minĂ€ tiedĂ€n heidĂ€n tuskansa. FsF‚)&„M Ja Jumala sanoi vielĂ€ Mosekselle: niin pitÀÀ sinun sanoman Israelin lapsille: \Herra\ teidĂ€n isĂ€inne Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala lĂ€hetti minun teidĂ€n tykönne; tĂ€mĂ€ on minun nimeni ijankaikkisesti, ja tĂ€mĂ€ on minun muistoni suvusta niin sukuun.%%‚E Sanoi Jumala Mosekselle: MinĂ€ olen se kuin minĂ€ olen. Ja sanoi: niin pitÀÀ sinun sanoman Israelin lapsille: MinĂ€ olen lĂ€hetti minun teidĂ€n tykönne.v$ƒg Moses sanoi Jumalalle: katso, koska minĂ€ tulen Israelin lasten tykö, ja sanon heille: teidĂ€n isĂ€inne Jumala on minun lĂ€hettĂ€nyt teidĂ€n tykönne, ja he sanovat minulle: mikĂ€ hĂ€nen nimensĂ€ on? MitĂ€ minun pitÀÀ heille sanoman?f#ƒG HĂ€n sanoi: totisesti olen sinun kanssas; ja tĂ€mĂ€ olkoon sinulle merkiksi, ettĂ€ minĂ€ olen sinun lĂ€hettĂ€nyt. Koska olet johdattanut minun kansani EgyptistĂ€, niin teidĂ€n pitÀÀ palveleman Jumalaa tĂ€llĂ€ vuorella. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő i j k  l  m  n  o  p q i j k  l  m  n  o  p q r s t u v w x y z { | } ~  €   ‚ ƒ „ … † ‡ ˆ ‰  Š  ‹  Œ    Ž   ‘ ’ “ ” • – — ˜ ™ š  › œ  ž Ÿ   Ą ą  Ł  €  „  Š  § š © Ș « Ź ­ ™9™l*S Mutta minĂ€ tiedĂ€n, ettei Egyptin kuningas laske teitĂ€ menemÀÀn; vaan vĂ€kevĂ€n kĂ€den kautta.‚-)„U Ja heidĂ€n pitÀÀ kuuleman sinun ÀÀnes; ja sinun ja vanhimmat Israelista pitÀÀ menemĂ€n Egyptin kuninkaan tykö, ja sanoman hĂ€nelle: \Herra\ Hebrealaisten Jumala on kohdannut meitĂ€. Anna siis nyt meidĂ€n mennĂ€ kolmen pĂ€ivĂ€n matka korpeen, uhraamaan \Herralle\ meidĂ€n Jumalallemme.K(ƒ Ja olen sanonut: minĂ€ tahdon johdattaa teitĂ€ ulos Egyptin ahdistuksesta, Kanaanealaisten, HetilĂ€isten, Amorilaisten, PheresilĂ€isten ja Jebusilaisten maalle, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa.t'ƒc Mene ja kokoo Israelin vanhemmat, ja sano heille: \Herra\ teidĂ€n isĂ€inne Jumala on nĂ€kynyt minulle, Abrahamin, Isaakin, ja Jakobin Jumala, sanoen: minĂ€ olen etsein etsinyt teitĂ€, ja nĂ€hnyt, mitĂ€ teille on tapahtunut EgyptissĂ€. uBłÚEđux0k Ja hĂ€n sanoi: heitĂ€ se maahan, ja hĂ€n heitti sen maahan, ja se muuttui kĂ€rmeeksi. Ja Moses pakeni hĂ€ntĂ€.R/ \Herra\ sanoi hĂ€nelle: mikĂ€ se on sinun kĂ€dessĂ€s? HĂ€n sanoi: sauva.. ‚ Moses vastasi, ja sanoi: katso, ei he usko minua, eikĂ€ ole kuuliaiset minun ÀÀnelleni; vaan sanovat: ei ole \Herra\ nĂ€kynyt sinulle.U-ƒ% Vaan jokaisen vaimon pitÀÀ anoman kylĂ€nsĂ€ vaimolta, ja huonekuntalaiseltansa hopia- ja kulta-astiat ja vaatteet, ja paneman ne teidĂ€n poikainne ja tytĂ€rtenne pÀÀlle, ja paljastaman EgyptilĂ€iset. ,‚ Ja minĂ€ annan armon tĂ€lle kansalle EgyptilĂ€isten edessĂ€, ettĂ€ koska te lĂ€hdette, ei teidĂ€n pidĂ€ tyhjin kĂ€sin lĂ€htemĂ€n.:+‚o Silloin minĂ€ ojennan kĂ€teni, ja lyön Egyptin kaikkinaisilla minun ihmeillĂ€ni, joita minĂ€ tekevĂ€ olen heidĂ€n keskellĂ€nsĂ€, ja sitte pitÀÀ hĂ€nen teidĂ€t pÀÀstĂ€mĂ€n. ‘Jšđ6‘!5‚= Ja on tapahtuva, jollei he sinua usko, eikĂ€ ole kuuliaiset sinun ÀÀnelles yhden ihmeen tĂ€hden, niin he uskovat sinun ÀÀnes toisen ihmeen tĂ€hden.64‚g Ja hĂ€n sanoi: pistĂ€ kĂ€tes jĂ€llensĂ€ povees, ja hĂ€n pisti kĂ€tensĂ€ jĂ€lleen poveensa, ja veti jĂ€llensĂ€ sen ulos povestansa, ja katso, se tuli niinkuin hĂ€nen ihonsa.43‚c Ja \Herra\ sanoi vielĂ€ hĂ€nelle: pistĂ€ nyt kĂ€tes povees. Ja hĂ€n pisti sen poveensa. Ja koska hĂ€n veti sen ulos, katso, hĂ€nen kĂ€tensĂ€ oli spitalinen niinkuin lumi.2‚7 SentĂ€hden pitÀÀ heidĂ€n uskoman, ettĂ€ \Herra\ on nĂ€kynyt sinulle, heidĂ€n isĂ€insĂ€ Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala ja Jakobin Jumala.21‚_ Mutta \Herra\ sanoi Mosekselle: ojenna kĂ€tes, ja rupee hĂ€nen pyrstöönsĂ€. Niin hĂ€n ojensi kĂ€tensĂ€ ja rupesi hĂ€neen, ja se muuttui sauvaksi hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€. û'ZŠCûE: Moses sanoi: Ah Herra, lĂ€hetĂ€, jonkas tahdot lĂ€hettÀÀ.`9; Mene siis nyt, minĂ€ olen sinun suussas, ja opetan sinua, mitĂ€ sinun puhuman pitÀÀ.08‚[ Ja \Herra\ sanoi hĂ€nelle: kuka on luonut ihmisen suun? Eli kuka on tehnyt mykĂ€n taikka kuuron, eli nĂ€kevĂ€n taikka sokian? Enkö minĂ€ \Herra\ (ole niitĂ€ tehnyt)?I7ƒ  Niin sanoi Moses \Herralle\: Ah Herra, en ole minĂ€ tĂ€hĂ€n asti puhelias mies ollut, enkĂ€ myös sitte kuin sinĂ€ palvelias kanssa puhunut olet; sillĂ€ minulla on hidas puhe ja kankia kieli.U6ƒ% Jollei he usko niitĂ€ kahta ihmettĂ€, eikĂ€ ole kuuliaiset sinun ÀÀnelles, niin ota vettĂ€ virrasta, ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonkas olet ottanut virrasta, tulee vereksi kuivalla maalla. hTÄth‚?„  Niin Moses lĂ€ksi sieltĂ€, ja tuli jĂ€llensĂ€ appensa Jetron tykö, ja sanoi hĂ€nelle: annas minun mennĂ€, ettĂ€ minĂ€ palajaisin veljeini tykö, jotka ovat EgyptissĂ€, ja nĂ€kisin heitĂ€, jos he vielĂ€ elĂ€vĂ€t. Ja Jetro sanoi Mosekselle: mene rauhassa.M> Ja ota tĂ€mĂ€ sauva kĂ€tees, jolla sinun pitÀÀ tekemĂ€n ihmeitĂ€. =‚ Ja hĂ€nen pitÀÀ puhuman sinun puolestas kansalle. HĂ€nen pitÀÀ oleman sinun suunas, ja sinun pitÀÀ oleman hĂ€nelle Jumalana.*<‚O Sinun pitÀÀ puhuman hĂ€nelle, ja paneman sanat hĂ€nen suuhunsa; ja minĂ€ olen sinun ja hĂ€nen suunsa kanssa, ja opetan teitĂ€, mitĂ€ teidĂ€n pitÀÀ tekemĂ€n.z;ƒo Niin \Herra\ vihastui suuresti Moseksen pÀÀlle, ja sanoi: enkö minĂ€ tunne Aaronia sinun veljeĂ€s, Levin suvusta, ettĂ€ hĂ€n on puhelias? Ja katso, hĂ€n tulee sinua vastaan, ja koska hĂ€n nĂ€kee sinun, niin hĂ€n iloitsee sydĂ€mestĂ€nsĂ€. skäűˆÙscEA Ja koska hĂ€n oli tiellĂ€ majassa, tuli \Herra\ hĂ€ntĂ€ vastaan, ja tahtoi hĂ€nen tappaa.+D‚Q Ja minĂ€ kĂ€sken sinulle: pÀÀstĂ€ minun poikani palvelemaan minua, ja jos et sinĂ€ tahdo hĂ€ntĂ€ pÀÀstÀÀ, katso, minĂ€ tapan sinun poikas, sinun esikoises.mCU Ja sinun pitÀÀ sanoman Pharaolle: nĂ€in sanoo \Herra\: Israel on minun poikani, minun esikoiseni.hBƒK Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: katso, koskas tulet Egyptiin jĂ€llensĂ€, ettĂ€s teet kaikki ne ihmeet Pharaon edessĂ€, jotka minĂ€ olen antanut sinun kĂ€tees. Ja minĂ€ paadutan hĂ€nen sydĂ€mensĂ€, ja ei hĂ€n pÀÀstĂ€ kansaa.A‚ Ja Moses otti emĂ€ntĂ€nsĂ€ ja poikansa, ja pani ne aasin pÀÀlle, ja palasi Egyptiin; ja otti Jumalan sauvan kĂ€teensĂ€.@‚ Ja \Herra\ sanoi Mosekselle Midianissa: mene ja palaja Egyptiin; sillĂ€ ne kaikki ovat kuolleet, jotka sinun henkes perÀÀn seisoivat. …n}óž+…"L‚? Ja kansa uskoi. Ja kuin he kuulivat, ettĂ€ \Herra\ oli etsinyt Israelin lapsia, nĂ€hnyt myös heidĂ€n ahdistuksensa, lankesivat he maahan ja rukoilivat.pK[ Ja Aaron puhui kaikki ne sanat, jotka \Herra\ Mosekselle puhunut oli, ja teki ihmeitĂ€ kansan edessĂ€.RJ Niin meni Moses ja Aaron, ja kokosivat kaikki Israelin lasten vanhimmat.I‚ Ja Moses ilmoitti Aaronille kaikki \Herran\ sanat, jotka hĂ€nen lĂ€hetti, ja kaikki ihmeet, jotka hĂ€n hĂ€net kĂ€skenyt oli.H‚ Ja \Herra\ sanoi Aaronille: mene Mosesta vastaan korpeen. Ja hĂ€n meni, ja tuli hĂ€ntĂ€ vastaan Jumalan vuorella, ja antoi hĂ€nen suuta.XG+ Niin hĂ€n luopui hĂ€nestĂ€. Mutta sanoi: veriylkĂ€ ympĂ€rileikkauksen tĂ€hden.F‚ Niin Zippora otti kiven, ja ympĂ€rileikkasi poikansa esinahan, ja rupesi hĂ€nen jalkoihinsa, ja sanoi: sinĂ€ olet minulle veriylkĂ€. .XąŸ/š.iRM SentĂ€hden kĂ€ski Pharao sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kansan teettĂ€jille ja heidĂ€n haltioillensa, sanoen:Q‚ Pharao sanoi vielĂ€: katso, ilmankin on kansaa paljo maalla, ja te vielĂ€ nyt tahdotte heitĂ€ joutilaaksi saattaa heidĂ€n töistĂ€nsĂ€. P‚ Niin Egyptin kuningas sanoi heille: miksi te, Moses ja Aaron, pidĂ€tte kansan heidĂ€n työstĂ€nsĂ€? MenkÀÀt teidĂ€n työhönne.`Oƒ; Ja he sanoivat: Heprealaisten Jumala on kohdannut meitĂ€; anna siis nyt meidĂ€n mennĂ€ kolmen pĂ€ivĂ€n matka korpeen uhraamaan \Herralle\ meidĂ€n Jumalallemme, ettei hĂ€n rutolla miekalla meidĂ€n pÀÀllemme tulis.2N‚_ Pharao vastasi: kuka on \Herra\, jonka ÀÀntĂ€ minun pitĂ€is kuuleman, ja pÀÀstĂ€mĂ€n Israelin? En minĂ€ siitĂ€ \Herrasta\ mitÀÀn tiedĂ€, enkĂ€ pÀÀstĂ€ Israelia.$M ‚E Sitte menivĂ€t Moses ja Aaron Pharaon tykö, ja sanoivat: nĂ€in sanoo \Herra\ Israelin Jumala: pÀÀstĂ€ minun kansani pitĂ€mÀÀn minulle juhlaa korvessa. [lwoÚ[|Xs Niin kansa hajotti itsensĂ€ koko Egyptin maan ympĂ€rinsĂ€ hakemaan heillensĂ€ sĂ€nkiĂ€, ettĂ€ heillĂ€ olkia olisi.W‚ MenkÀÀt itse kokoomaan teillenne olkia kusta ikĂ€nĂ€nsĂ€ te löydĂ€tte; mutta teidĂ€n työstĂ€nne ei pidĂ€ mitÀÀn vĂ€hennettĂ€mĂ€n.V‚# Niin kansan teettĂ€jĂ€t ja heidĂ€n haltiansa menivĂ€t ja puhuivat kansalle, sanoen: nĂ€in sanoo Pharao: en minĂ€ tahdo teille olkia antaa.mUU Rasitettakoon kansa työllĂ€, ettĂ€ heillĂ€ olis kyllĂ€ tekemistĂ€, eikĂ€ luottaisi valhepuheisiin.qTƒ] Kuitenkin se tiililuku, jonka he tekivĂ€t tĂ€hĂ€n asti, laskekaat heidĂ€n pÀÀllensĂ€, ja Ă€lkÀÀt siitĂ€ vĂ€hentĂ€kö; sillĂ€ he ovat joutilasna, sentĂ€hden he huutavat, sanoen: me tahdomme mennĂ€ uhraamaan meidĂ€n Jumalallemme.S‚ Ei teidĂ€n pidĂ€ tĂ€stĂ€lĂ€hin olkia antaman kansalle tiilejĂ€ tehdĂ€ niinkuin ennen; menkÀÀn he itse ja kootkaan itsellensĂ€ olkia. GvkőXÔG ^‚  Niin menkÀÀt nyt, ja tehkÀÀt työtĂ€. Olkia ei pidĂ€ teille annettaman; mutta tiililuvun pitÀÀ teidĂ€n kuitenkin antaman.]{ Ja hĂ€n sanoi: te olette joutilaat, joutilaat te olette, sentĂ€hden te sanotte: menkÀÀmme ja uhratkaamme \Herralle\.\‚- Ei anneta sinun palvelioilles olkia, ja he sanovat meille: tehkÀÀt tiilit, ja katso, sinun palvelias piestÀÀn, ja sinun kansalles nuhde on.s[a Niin Israelin lasten haltiat menivĂ€t ja huusivat Pharaon tykö, sanoen: miksis nĂ€in teet palvelioilles?‚Z„  Ja Israelin lasten haltiat, jotka Pharaon teettĂ€jĂ€t heidĂ€n pÀÀllensĂ€ asettaneet olivat, piestiin ja sanottiin heille: miksi ette eilen eikĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ tĂ€yttĂ€neet teidĂ€n mÀÀrĂ€ttyĂ€ pĂ€ivĂ€työtĂ€nne tiilein tekemisessĂ€, niinkuin ennenkin.Y‚ Ja teettĂ€jĂ€t vaativat heitĂ€, sanoen: tĂ€yttĂ€kÀÀt teidĂ€n pĂ€ivĂ€työnne, niinkuin silloinkin, koska teillĂ€ olkia oli. >ÇÙH5c‚e SillĂ€ sitte kuin minĂ€ menin Pharaon tykö, puhuttelemaan hĂ€ntĂ€ sinun nimees, on hĂ€n pahoin tehnyt tĂ€lle kansalle; ja et sinĂ€ ollenkaan ole pelastanut sinun kansaas. b‚ Moses palasi \Herran\ tykö, ja sanoi: Herra miksis niin pahasti teet tĂ€tĂ€ kansaa vastaan? Miksis olet minut tĂ€nne lĂ€hettĂ€nyt?jaƒO Joille he sanoivat: \Herra\ nĂ€hköön teitĂ€ ja tuomitkoon; sillĂ€ te olette tehneet meidĂ€n haisevaiseksi Pharaon edessĂ€, ja hĂ€nen palveliainsa edessĂ€, ettĂ€ te olette miekan antaneet heidĂ€n kĂ€teensĂ€, surmata meitĂ€.t`c Ja he kohtasivat Moseksen ja Aaronin, jotka seisoivat heitĂ€ vastassa, kuin he lĂ€ksivĂ€t Pharaon tyköÀ.>_‚w Niin Israelin lasten haltiat nĂ€kivĂ€t itsensĂ€ olevan ahdistuksessa, sillĂ€ (heille) sanottiin: ei teidĂ€n pidĂ€ vĂ€hentĂ€mĂ€n teidĂ€n tiileistĂ€nne, kunkin pĂ€ivĂ€n mÀÀrĂ€stĂ€. éłzé h‚ Ja minĂ€ olen myös kuullut Israelin lasten huokauksen, joita EgyptilĂ€iset orjuudella vaivaavat, ja olen minun liittoni muistanut.g‚5 Ja minĂ€ tein myös minun liittoni heidĂ€n kanssansa, antaakseni heille Kanaanin maan, heidĂ€n vaelluksensa maan, jossa he ovat muukalaiset olleet.f‚# Ja olen nĂ€kynyt Abrahamille, Isaakille ja Jakobille kaikkivaltiasna Jumalana. Mutta minun nimessĂ€ni \Herra\, en ole minĂ€ tuttu heiltĂ€.Ne Ja Jumala puhui Mosekselle, ja sanoi hĂ€nelle: MinĂ€ (olen) \Herra\,xd ƒm Niin sanoi myös \Herra\ Mosekselle: nyt pitÀÀ sinun nĂ€kemĂ€n, mitĂ€ minĂ€ Pharaolle teen; sillĂ€ hĂ€nen pitÀÀ heitĂ€ pÀÀstĂ€mĂ€n vĂ€kevĂ€n kĂ€den kautta, ja hĂ€nen myös pitÀÀ vĂ€kevĂ€n kĂ€den kautta heitĂ€ ajaman ulos maaltansa. ”)wŒ:”nnW Mene ja puhu Pharaolle Egyptin kuninkaalle, ettĂ€ hĂ€n pÀÀstĂ€is Israelin lapset hĂ€nen maaltansa.2ma Silloin puhui \Herra\ Mosekselle, sanoen:ly NĂ€in puhui Moses Israelin lapsille; vaan ei he kuulleet Mosesta henkensĂ€ ahdistuksen ja raskaan orjuutensa tĂ€hden.7k‚i Ja vien teitĂ€ sille maalle, jonka ylitse minĂ€ nostin minun kĂ€teni antaakseni sen Abrahamille, Isaakille ja Jakobille; sen minĂ€ tahdon antaa teille omaksi: minĂ€ \Herra\..j‚W Ja otan teitĂ€ minun kansakseni, ja olen teidĂ€n Jumalanne, ettĂ€ te tietĂ€isitte, ettĂ€ minĂ€ olen teidĂ€n Jumalanne, joka teitĂ€ johdatan ulos Egyptin orjuudesta.Siƒ! SentĂ€hden sano Israelin lapsille: minĂ€ olen \Herra\, ja minĂ€ johdatan teitĂ€ Egyptin kuorman alta, ja pelastan teitĂ€ orjuudestanne, ja vapahdan teitĂ€ ojetulla kĂ€sivarrella ja suurella oikeudella. E  !,7BMXcny„™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐàëő Ż ° ± Č ł Ž ” ¶  Ż ° ± Č ł Ž ” ¶ · ž č  ș   »  Œ  œ  Ÿ  ż  À  Á    Ă  Ä  Ć  Æ  Ç  È  É  Ê  Ë  Ì  Í  Î  Ï  Đ  Ń  Ò  Ó  Ô  Ő  Ö  Ś  Ű  Ù  Ú  !Û  "Ü  #Ę   Ț  ß  à  á  â  ă  ä  ć  æ  ç  è  é  ê  ë  ì  í  î  ï  đ  ń  ò  ó rLœöm¶rAt Gersonin lapset: Libni ja Simei heidĂ€n sukukunnissansa.3s‚a Ja nĂ€mĂ€t ovat Levin lasten nimet heidĂ€n sukukunnissansa: Gerson, Kahat ja Merari: Mutta Levin elĂ€mĂ€n vuodet olivat sata ja seitsemĂ€nneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa.r‚ Ja Simeonin lapset: Jemuel, Jamin, Ohad, Jakin, Zoar ja Saul, sen Kanaanean vaimon poika: nĂ€mĂ€t ovat Simeonin sukukunnat."q‚? NĂ€mĂ€t olivat heidĂ€n isĂ€insĂ€ huonetten pÀÀt. Rubenin Israelin esikoisen lapset: Hanok ja Pallu, Hetsron ja Karmi: nĂ€mĂ€t ovat Rubenin sukukunnat.,p‚S Niin puhui \Herra\ Mosekselle ja Aaronille, ja kĂ€ski heitĂ€ Israelin lasten ja Pharaon Egyptin kuninkaan tykö, johdattamaan Israelin lapsia ulos Egyptin maalta.0o‚[ Mutta Moses puhui \Herran\ edessĂ€, sanoen: katso Israelin lapset ei kuulleet minua, kuinkasta Pharao kuulis minua, ja minulla on myös ympĂ€rileikkaamattomat huulet? Őr FŐ2ŐZ{/ Ja Koran lapset: Assir, Elkana ja Abiasaph: nĂ€mĂ€t ovat Koralaisten sukukunnat.z‚9 Aaron otti itsellensĂ€ emĂ€nnĂ€n Elitseban, Aminadabin tyttĂ€ren, Nahassonin sisaren, joka hĂ€nelle synnytti Nadabin, Abihun, Eleatsarin ja Itamarin.7yk Ja Usielin lapset: Misael, Eltsaphan ja Sitri.4xe Ja Jetsearin lapset: Kora, Nepheg ja Sikri.Cwƒ Ja Amram otti isĂ€nsĂ€ sisaren Jokebetin emĂ€nnĂ€ksensĂ€, joka synnytti hĂ€nelle Aaronin ja Moseksen. Ja Amramin elĂ€mĂ€n vuodet olivat sata ja seitsemĂ€nneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa.bv? Ja Merarin pojat: Maheli ja Musi: nĂ€mĂ€t ovat Levin sukukunnat heidĂ€n polvisuvussansa. u‚ Kahatin lapset: Amram, Jesear, Hebro ja Usiel. Mutta Kahatin elĂ€mĂ€n vuodet olivat sata ja kolmeneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa. HBÄÊQÖH ‘ ‚ Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: katso, minĂ€ olen asettanut sinun Pharaon Jumalaksi. Ja veljes Aaron pitÀÀ oleman sinun prophetas.x‘k Niin vastasi Moses \Herralle\: katso, minĂ€ olen ympĂ€rileikkaamatoin huulilta, kuinkasta Pharao minua kuulee?v‘g Ja sanoi hĂ€nelle: MinĂ€ olen \Herra\: puhu Pharaolle Egyptin kuninkaalle kaikki, mitĂ€ minĂ€ sinulle puhun.K Ja sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ puhui \Herra\ Moseksen kanssa Egyptin maalla,(~‚K NĂ€mĂ€t ovat ne, jotka puhuivat Pharaon Egyptin kuninkaan kanssa, ettĂ€ heidĂ€n piti johdattaman ulos Israelin lapset EgyptistĂ€: nĂ€mĂ€t ovat Moses ja Aaron.{}q NĂ€mĂ€t ovat Aaron ja Moses, joille \Herra\ sanoi: johdattakaat ulos Israelin lapset Egyptin maalta joukkoinensa.:|‚o Mutta Eleatsar Aaronin poika otti itsellensĂ€ Putielin tyttĂ€ristĂ€ emĂ€nnĂ€n, joka synnytti hĂ€nelle Pinehaan. NĂ€mĂ€t ovat LevilĂ€isten isĂ€in pÀÀt heidĂ€n sukukunnissansa. GOÏa„G:‘ q Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:‘‚ Ja Moses oli kahdeksankymmenen ajastaikainen, ja Aaron kolmen ajastaikainen yhdeksĂ€ttĂ€kymmentĂ€, koska he puhuivat Pharaon kanssa.H‘  Moses ja Aaron tekivĂ€t niinkuin \Herra\ oli heille kĂ€skenyt.,‘‚S Ja EgyptilĂ€isten pitÀÀ tietĂ€mĂ€n, ettĂ€ minĂ€ olen \Herra\, ojetessani kĂ€ttĂ€ni Egyptin ylitse, ja johdattaissani ulos Israelin lapset heidĂ€n keskeltĂ€nsĂ€.:‘‚o Ja ei Pharao kuule teitĂ€; ja minĂ€ tahdon osoittaa minun kĂ€teni EgyptissĂ€, ja johdatan ulos minun joukkoni, minun kansani Israelin lapset Egyptin maalta suurella oikeudella.}‘u Mutta minĂ€ tahdon paaduttaa Pharaon sydĂ€men, ja tehdĂ€ monta minun ihmettĂ€ni ja tunnustĂ€hteĂ€ni Egyptin maalla.-‘‚U Sinun pitÀÀ puhuman kaikki, mitĂ€ minĂ€ kĂ€sken sinulle, vaan Aaron sinun veljes pitÀÀ sen puhuman Pharaolle: ettĂ€ hĂ€n pÀÀstĂ€is Israelin lapset maaltansa. O”"ŁAځ=‘‚u Mene Pharaon tykö varhain aamulla, katso, hĂ€n kĂ€velee vetten tykönĂ€, ja seiso hĂ€ntĂ€ vastassa virran reunalla, ja se sauva, joka oli kĂ€rmeeksi muuttunut, ota sinun kĂ€tees.d‘C Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: Pharaon sydĂ€n on kovettunut, ja ei tahdo pÀÀstÀÀ kansaa._‘9 Niin Pharaon sydĂ€n paatui, eikĂ€ myös kuullut heitĂ€: niinkuin \Herra\ oli sanonut.|‘ s Ja itsekukin heistĂ€ heitti sauvansa maahan, ja ne tulivat kĂ€rmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heidĂ€n sauvansa.o‘ Y Niin Pharao myös kutsui tietĂ€jĂ€t ja noidat, ja Egyptin noidat tekivĂ€t myös niin noitumisillansa.7‘ ‚i Niin Moses ja Aaron menivĂ€t Pharaon tykö, ja tekivĂ€t niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt. Ja Aaron heitti sauvansa Pharaon ja hĂ€nen palveliainsa eteen, ja se tuli kĂ€rmeeksi.-‘ ‚U Koska Pharao puhuu teille, sanoen: osoittakaat teidĂ€n ihmeenne. Niin sinun pitÀÀ sanoman Aaronille: ota sauvas, ja heitĂ€ Pharaon eteen, ja se tulee kĂ€rmeeksi. I;\”I‚h‘…K Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: sano Aaronille: ota sauvas, ja ojenna kĂ€tes Egyptin vetten ylitse, ja heidĂ€n virtainsa ylitse, ja heidĂ€n jokeinsa ylitse, ja heidĂ€n jĂ€rveinsĂ€ ylitse, ja kaikkein heidĂ€n vesilammikkoinsa ylitse, ja ne pitÀÀ tuleman vereksi, ja pitÀÀ oleman veri koko Egyptin maassa, sekĂ€ puuastioissa ettĂ€ myös kiviastioissa.#‘‚A Niin ettĂ€ kalat, jotka virrassa ovat, pitÀÀ kuoleman, ja virran pitÀÀ haiseman, ja EgyptilĂ€iset pitÀÀ kyylymĂ€n, koska he juovat vettĂ€ virrasta.[‘ƒ1 SentĂ€hden sanoo \Herra\ nĂ€in: tĂ€stĂ€ pitÀÀ sinun tunteman minun olevan \Herran\: katso, minĂ€ lyön tĂ€llĂ€ sauvalla, joka on minun kĂ€dessĂ€ni, veteen, joka virrassa on, ja sen pitÀÀ muuttuman vereksi,A‘‚} Ja sano hĂ€nelle: \Herra\ Hebrealaisten Jumala on minun lĂ€hettĂ€nyt sinun tykös, sanoen: laske minun kansani palvelemaan minua korvessa; ja katso, et ole sinĂ€ kuullut tĂ€hĂ€n asti. €zè…€Y‘- Ja se oli tĂ€yttĂ€ seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ, sittenkuin \Herra\ oli lyönyt virran.‘} Mutta kaikki EgyptilĂ€iset kaivoivat virran ympĂ€rillĂ€ vettĂ€ juodaksensa; sillĂ€ ei he saaneet juoda virran vesistĂ€.`‘; Ja Pharao kÀÀnsi itsensĂ€ ja palasi kotiansa, ja ei pannut sitĂ€kÀÀn sydĂ€meensĂ€.‘‚ Egyptin noidat tekivĂ€t myös niin noituuksillansa. Mutta Pharaon sydĂ€n paatui, ja ei kuullut heitĂ€: niinkuin \Herra\ sanonut oli.‘‚3 Ja kala, jotka olivat virrassa, kuolivat, ja virta haisi, niin ettei EgyptilĂ€iset saaneet juoda vettĂ€ virrasta. Ja veri oli koko Egyptin maalla.b‘ƒ? Niin Moses ja Aaron tekivĂ€t niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt, ja hĂ€n nosti sauvan ja löi veteen, joka virrassa oli, Pharaon ja hĂ€nen palveliainsa edessĂ€: ja kaikki vedet, jotka olivat virrassa, muuttuivat vereksi. NqęïzÏN~‘ w Ja Aaron ojensi kĂ€tensĂ€ Egyptin vetten ylitse; ja sammakot tulivat sieltĂ€ ylös, ja peittivĂ€t koko Egyptin maan.'‘‚I Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: sanos Aaronille: ojenna kĂ€tes sauvoinensa virtain, jokein ja jĂ€rvein ylitse, ja anna sammakot nousta ylitse koko Egyptin maan.r‘_ Ja sinun pÀÀlles, ja sinun kansas ja kaikkein sinun palveliais pÀÀlle, pitÀÀ sammakot hyppelemĂ€n.‚ ‘„ Niin ettĂ€ virran pitÀÀ kuohuman sammakoista, ja ne pitÀÀ astuman ylös, ja tuleman sinun huoneesees, ja sinun lepokammioos, ja sinun vuoteesees, niin myös sinun palveliais huoneesen, ja sinun kansas sekaan, ja sinun pĂ€tsiis, sinun taikina-astioihis;q‘] Vaan jos et sinĂ€ tahdo pÀÀstÀÀ; katso, niin minĂ€ rankaisen kaikki sinun maas ÀÀret sammakoilla. ‘ ‚ Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mene Pharaon tykö, ja sano hĂ€nelle: nĂ€in sanoo \Herra\: pÀÀstĂ€ minun kansani palvelemaan minua. ˜ÔăN°‘&‚! Niin Moses ja Aaron lĂ€ksivĂ€t Pharaon tyköÀ: ja Moses huusi \Herran\ tykö sammakkoin tĂ€hden, jotka hĂ€n Pharaon pÀÀlle pannut oli.‘%‚/ Silloin sammakot pitÀÀ otettaman pois sinulta, ja sinun huoneistas, ja sinun palvelioiltas, ja sinun kansaltas, ainoastansa virtaan jÀÀmĂ€n.‘$‚ HĂ€n sanoi: huomenna. HĂ€n vastasi: olkoon sanas jĂ€lkeen, ettĂ€s tietĂ€isit, ettei yksikÀÀn ole niinkuin \Herra\, meidĂ€n Jumalamme.m‘#ƒU Moses sanoi: pidĂ€ sinĂ€ se kunnia, (ettĂ€s mÀÀrÀÀt) koska minun pitÀÀ rukoileman edestĂ€s, ja palveliais ja kansas edestĂ€, ettĂ€ sammakot pitĂ€is hukutettaman sinulta, ja sinun huoneistas, ainoastansa virtaan jÀÀmĂ€n.@‘"‚{ Niin Pharao kutsui Moseksen ja Aaronin, ja sanoi: rukoilkaat \Herraa\, ettĂ€ hĂ€n ottais pois sammakot minulta ja minun kansaltani; niin minĂ€ pÀÀstĂ€n kansan uhraamaan \Herralle\.e‘!E TekivĂ€t myös noidat niin noituuksillansa: ja antoivat sammakot tulla Egyptin maan ylitse. V•KÎD†íV‘-‚! Niin sanoivat noidat Pharaolle: tĂ€mĂ€ on Jumalan sormi. Mutta Pharaon sydĂ€n paatui, ja ei kuullut heitĂ€: niinkuin \Herra\ sanonut oli.‘,‚% TekivĂ€t myös noidat noituuksillansa niin, tĂ€itĂ€ matkaan saattaaksensa; vaan ei he taitaneet. Ja tĂ€it olivat ihmisissĂ€ ja elĂ€imissĂ€.:‘+‚o Ja he tekivĂ€t niin: ja Aaron ojensi kĂ€tensĂ€ sauvoinensa, ja löi maan tomua, ja tĂ€it tulivat ihmisiin ja elĂ€imiin: ja kaikki maan tomu muuttui tĂ€iksi koko Egyptin maassa.‘*‚ Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: sano Aaronille: ojenna sauvas, ja lyö maan tomuun, ettĂ€ se tulis tĂ€iksi koko Egyptin maassa.z‘)o Kun Pharao nĂ€ki levon saaneensa, paadutti hĂ€n sydĂ€mensĂ€, ja ei kuullut heitĂ€: niinkuin \Herra\ sanonut oli.G‘(  Ja he heittivĂ€t ne suuriin roukkioihin, ja maa haisi siitĂ€.h‘'K Ja \Herra\ teki Moseksen sanan jĂ€lkeen: ja sammakot kuolivat huoneista, kylistĂ€ ja kedoilta. %2 ?Ì%#‘2‚A Ja \Herra\ teki niin. Ja tuli paljo turilaita Pharaon huoneesen, ja hĂ€nen palveliainsa huoneisiin, ja koko Egyptin maalle; ja maa turmeltiin turilailta.p‘1[ Ja minĂ€ panen lunastuksen minun ja sinun kansas vĂ€lille. Huomenna pitÀÀ tĂ€mĂ€n ihmeen tapahtuman.F‘0ƒ Ja minĂ€ tahdon eroittaa sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Gosenin maan, jossa minun kansani asuu, ettei siinĂ€ yhtÀÀn turilasta pidĂ€ oleman: ettĂ€s tietĂ€isit minun olevan \Herran\ koko maan keskellĂ€.‚%‘/„E SillĂ€ jos et sinĂ€ pÀÀstĂ€ minun kansaani; katso, niin minĂ€ tahdon lĂ€hettÀÀ sinulle, ja sinun palvelioilles, ja sinun kansalles, ja sinun huoneisiis kaikkinaiset turilaat, niin ettĂ€ kaikki huoneet EgyptissĂ€ tĂ€ytetÀÀn turilaista, niin myös se maa jonka pÀÀllĂ€ he ovat.J‘.ƒ Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: nouse huomenna varhain, ja seiso Pharaon edessĂ€; katso, hĂ€n menee vetten tykö, ja sano hĂ€nelle: nĂ€in sanoo \Herra\: pÀÀstĂ€ minun kansani palvelemaan minua. E  "-8CNXcny„š„°»ĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐàëőšłŸÉÔßêő  ő  ö  ś  ű  ù  ú   û  ü  ę  ő  ö  ś  ű  ù  ú   û  ü  ę  ț  ÿ                                                                                        !   "   #  $  ! %  " &  # '  $ (  % )  & *  ' +  ( ,  ) -  * .  + /  , 0  - 1  . 2  / 3  0 4  1 5  2 6  3 7   8   9 A† bA‚‘7„5 Moses sanoi: Katso, kuin minĂ€ menen sinun tyköÀs, niin minĂ€ rukoilen \Herraa\, ettĂ€ turilaat otettaisiin pois Pharaolta, ja hĂ€nen palvelioiltansa, ja hĂ€nen kansaltansa huomenna: ainoastansa Ă€lĂ€ minua enÀÀ viettele, niin ettes pÀÀstĂ€ kansaa uhraamaan \Herralle\./‘6‚Y Pharao sanoi: minĂ€ pÀÀstĂ€n teidĂ€t, ettĂ€ te uhraisitte \Herralle\ teidĂ€n Jumalallenne korvessa, ainoastansa ettĂ©tte kauvas menisi; rukoilkaat minun edestĂ€ni.‘5‚  Kolmen pĂ€ivĂ€kunnan matkan menemme me korpeen, ja uhraamme \Herralle\ meidĂ€n Jumalallemme, niinkuin hĂ€n on meille sanonut.b‘4ƒ? Moses sanoi: ei sovi niin tehdĂ€; sillĂ€ me uhraisimme \Herralle\ meidĂ€n Jumalallemme EgyptilĂ€isten kauhistuksen: katso, jos me Egyptin maan kauhistukset uhraisimme heidĂ€n edessĂ€nsĂ€, eikö he meitĂ€ kivittĂ€isi?w‘3i Niin kutsui Pharao Moseksen ja Aaronin, ja sanoi: menkÀÀt ja uhratkaat teidĂ€n Jumalallenne tĂ€llĂ€ maalla. iż­Çîi‘>}  Ja \Herra\ on eroittava Israelin karjan Egyptin karjasta, niin ettei mitÀÀn kuole kaikesta kuin Israelin lapsilla on.U‘=ƒ%  Katso, \Herran\ kĂ€si on sinun karjas pÀÀllĂ€, jotka ovat kedolla, hevosten pÀÀllĂ€, aasein pÀÀllĂ€, kamelein pÀÀllĂ€, hĂ€rkĂ€in pÀÀllĂ€, lammasten pÀÀllĂ€, sangen raskaan ruttotaudin kanssa.>‘<y  Vaan jolles pÀÀstĂ€, mutta vielĂ€ pidĂ€tĂ€t heitĂ€:!‘; ‚? Niin \Herra\ sanoi Mosekselle mene Pharaon tykö, ja sano hĂ€nelle: nĂ€in sanoo \Herra\ Hebrealaisten Jumala: pÀÀstĂ€ minun kansani palvelemaan minua.c‘:A Mutta Pharao paadutti sydĂ€mensĂ€ vielĂ€ nyt tĂ€llĂ€kin haavaa ja ei pÀÀstĂ€nyt kansaa.(‘9‚K Ja \Herra\ teki niinkuin Moses sanonut oli: ja otti turilaat Pharaolta ja hĂ€nen palvelioiltansa, ja hĂ€nen kansaltansa pois, niin ettei yhtĂ€kÀÀn jÀÀnyt.>‘8y Ja Moses lĂ€ksi Pharaon tyköÀ, ja rukoili \Herraa\. z©zá2z4‘D‚c Ja he ottivat nokea totosta, ja seisoivat Pharaon edessĂ€, ja Moses paiskasi sen taivaasen pĂ€in: niin tulivat mĂ€rkĂ€pĂ€istĂ€ punottavaiset paisumat ihmisiin ja karjaan.+‘C‚Q Ja pitÀÀ tuleman tomuksi koko Egyptin maan pÀÀlle, ja pitÀÀ oleman ihmisten ja karjan pÀÀllĂ€ mĂ€rkĂ€pĂ€istĂ€ punottavaiset paisumat koko Egyptin maalla.‘B‚%  Ja \Herra\ sanoi Mosekselle ja Aaronille: ottakaat kĂ€tenne tĂ€yteen toton nokea, ja Moses paiskatkaan sen taivaasen pĂ€in Pharaon edessĂ€.!‘A‚=  Niin Pharao lĂ€hetti (tiedustelemaan) ja katso, ei ollut Israelin karjasta yhtĂ€kÀÀn kuollut. Mutta Pharaon sydĂ€n paatui, ja ei pÀÀstĂ€nyt kansaa.‘@‚  Ja \Herra\ teki niin toisna pĂ€ivĂ€nĂ€, ja kaikki Egyptin karja kuoli: vaan Israelin lasten karjasta ei yhtĂ€kÀÀn kuollut.T‘?#  Ja \Herra\ mÀÀrĂ€si ajan, sanoen: tĂ€mĂ€n \Herra\ tekee huomenna maassa. ș]äWș‘I‚-  SillĂ€ minĂ€ olisin nyt jo ojentanut kĂ€teni, ja lyönyt sinun ja sinun kansas ruttotaudilla: ettĂ€ sinun olis tĂ€ytynyt hukkua maan pÀÀltĂ€.D‘Hƒ  Muutoin minĂ€ tĂ€llĂ€ haavaa lĂ€hetĂ€n kaikki minun rangaistukseni sinun sydĂ€mees, ja sinun palveliais, ja sinun kansas pÀÀlle, tietÀÀkses, ettei kaikessa maassa ole minun vertaani;A‘G‚} Niin sanoi \Herra\ Mosekselle: nouse huomenna varhain, ja seiso Pharaon edessĂ€, ja sano hĂ€nelle: NĂ€in sanoo \Herra\ Hebrealaisten Jumala: pÀÀstĂ€ minun kansani palvelemaan minua.v‘Fg Mutta \Herra\ paadutti Pharaon sydĂ€men, ja ei hĂ€n kuullut heitĂ€: niinkuin \Herra\ Mosekselle sanonut oli.‘E‚9 Niin ettei noidatkaan saaneet seisoa Moseksen edessĂ€ paisumain tĂ€hden: sillĂ€ paisumat olivat niin noitain pÀÀllĂ€, kuin kaikkien EgyptilĂ€isten. sUű5EŰsb‘O?  Vaan jonka sydĂ€n ei totellut \Herran\ sanaa, se jĂ€tti kedolle palveliansa ja karjansa.j‘NO  Joka Pharaon palvelioista pelkĂ€si \Herran\ sanaa, se palveliansa ja karjansa huoneesen korjasi,l‘MƒS  LĂ€hetĂ€ siis nyt ja korjaa sinun karjas ja kaikki mitĂ€ sinulla on kedolla; sillĂ€ kaikki ihmiset ja karja kuin kedolla löydetÀÀn, ja ei ole korjatut huoneesen, niiden pÀÀlle lankeevat rakeet ja heidĂ€n pitÀÀ kuoleman.?‘L‚y  Katso, huomenna tĂ€llĂ€ ajalla annan minĂ€ sangen suuria rakeita sataa, jonka kaltaisia ei ole ollut EgyptissĂ€, hamasta siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€ kuin se perustettu on, niin tĂ€hĂ€n asti.Z‘K/  Ja vielĂ€kös nyt ylennĂ€t itses minun kansani pÀÀlle, etkĂ€ pÀÀstĂ€ heitĂ€:'‘J‚I  Mutta tosin sentĂ€hden olen minĂ€ sinun antanut seisoa, ettĂ€ minĂ€ osoittaisin sinulle minun voimani, ja ettĂ€ minun nimeni julistettaisiin kaikessa maassa. h#P‰ÂhW‘T)  Ainoasti Gosenin maakunnassa, jossa Israelin lapset olivat, ei rakeita ollut.C‘Sƒ  Ja rakeet löivĂ€t koko Egyptin maalla kaikki kuin kedolla olivat, sekĂ€ ihmiset ettĂ€ karjan: niin myös koko maan vihannan löivĂ€t rakeet kaikki, myös puut kedolla sĂ€rkivĂ€t rikki.C‘Rƒ  EttĂ€ rakeet ja tuli sekaisin maahan lankesivat, niin raskaasti, ettei ikĂ€nĂ€nsĂ€ senkaltaista kaikessa Egyptin maassa tapahtunut ollut, siitĂ€ ajasta kuin kansa siinĂ€ asumaan rupesi.O‘Qƒ  Niin ojensi Moses sauvansa taivaasen pĂ€in, ettĂ€ \Herra\ antais jylistĂ€ ja rakeita sataa, ja ettĂ€ pitkĂ€isen tuli leimahtelis maan pÀÀlle; ja \Herra\ antoi sataa rakeita Egyptin maan pÀÀlle,Y‘Pƒ-  Niin sanoi \Herra\ Mosekselle: ojenna kĂ€tes taivaasen pĂ€in, ettĂ€ rakeita satais koko Egyptin maan pÀÀlle: ihmisten pÀÀlle, karjan pÀÀlle, ja kaikkein pÀÀlle, mitĂ€ kedolla vihottaa Egyptin maalla. y;yš7ÉyM‘Z Mutta nisu ja kaura ei turmeltuneet, sillĂ€ ne olivat hiljakylvöt.k‘YQ  Niin pellavat ja ohrat maahan lyötiin; sillĂ€ ohra oli tĂ€hkĂ€pÀÀllĂ€ ja pellava oli kulkulla.n‘XW  Mutta et sinĂ€ ja sinun palvelias, minĂ€ kyllĂ€ tiedĂ€n, vielĂ€ nytkÀÀn pelkÀÀ \Herraa\ Jumalaa.M‘Wƒ  Ja Moses sanoi hĂ€nelle: koska minĂ€ lĂ€hden kaupungista, niin minĂ€ ojennan kĂ€teni \Herran\ tykö: niin jylinĂ€ lakkaa ja rakeita ei pidĂ€ enempi oleman, ettĂ€s tietĂ€isit maan olevan \Herran\.>‘V‚w  SentĂ€hden rukoilkaat \Herraa\, ettĂ€ jo kyllĂ€ olis, ja ettĂ€ Jumalan jylinĂ€ ja rakeet lakkaisivat: niin minĂ€ pÀÀstĂ€n teidĂ€t, eikĂ€ teidĂ€n pidĂ€ enempi tÀÀllĂ€ viipymĂ€n.A‘U‚}  Niin lĂ€hetti Pharao ja kutsui Moseksen ja Aaronin, ja sanoi heille: minĂ€ olen tĂ€llĂ€ haavalla pahoin tehnyt; \Herra\ on vanhurskas, vaan minĂ€ ja minun kansani olemme jumalattomat. –Pą(x–^‘_ƒ7  Ja ettĂ€ sinĂ€ ilmoittaisit sinun lastes, ja sinun lastes lasten korviin, mitĂ€ minĂ€ tehnyt olen EgyptissĂ€, ja minun ihmeeni, jotka minĂ€ tein heidĂ€n seassansa, ettĂ€ te tietĂ€isitte, ettĂ€ minĂ€ olen \Herra\.,‘^ ‚U Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mene Pharaon tykö; sillĂ€ minĂ€ paadutin hĂ€nen ja hĂ€nen palveliainsa sydĂ€met, tehdĂ€kseni nĂ€mĂ€t minun ihmeeni heidĂ€n seassansa.w‘]i # Niin paatui Pharaon sydĂ€n, ja ei pÀÀstĂ€nyt Israelin lapsia: niinkuin \Herra\ Moseksen kautta sanonut oli.*‘\‚O " Koska Pharao nĂ€ki, ettĂ€ sade, ja rakeet, ja jylinĂ€t lakkasivat, teki hĂ€n vielĂ€ enemmin pahaa, ja paadutti sydĂ€mensĂ€, sekĂ€ hĂ€n ettĂ€ hĂ€nen palveliansa.,‘[‚S ! Niin Moses meni ulos kaupungista Pharaon tyköÀ, ja ojensi kĂ€tensĂ€ \Herran\ tykö: ja jylinĂ€ ja rakeet lakkasivat, ja sade ei enempi vuodatettu maan pÀÀlle. u‹€u‚+‘c„Q  Ja tĂ€yttĂ€mĂ€n sinun huonees, ja kaikkein sinun palveliais huoneet, ja koko Egyptin huoneet; jonka kaltaisia sinun isĂ€s ja isĂ€is-isĂ€t ei nĂ€hneet ole, siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€ kuin he maan pÀÀllĂ€ olleet ovat tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti. Ja hĂ€n kÀÀnsi itsensĂ€ ja meni ulos Pharaon tyköÀ.c‘bƒA  Niin ettĂ€ heidĂ€n pitÀÀ peittĂ€mĂ€n maan, niin ettei maa pidĂ€ nĂ€kymĂ€n; ja heidĂ€n pitÀÀ syömĂ€n tĂ€hteet, mitkĂ€ teille on jÀÀneet rakeilta, ja pitÀÀ syömĂ€n kaikki vihottavaiset puut teidĂ€n kedollanne, ‘a‚  SillĂ€ jos sinĂ€ estelet pÀÀstÀÀ minun kansani; katso, niin minĂ€ huomenna tuotan heinĂ€sirkat kaikkiin sinun maas ÀÀriin,c‘`ƒA  Niin menivĂ€t Moses ja Aaron Pharaon tykö, ja sanoivat hĂ€nelle: nĂ€in sanoo \Herra\ Hebrealaisten Jumala: kuinka kauan et sinĂ€ tahdo nöyryyttÀÀ itsiĂ€s minun edessĂ€ni? PÀÀstĂ€ minun kansani palvelemaan minua; u7„Úu‘h‚' Ei niin, mutta menkÀÀt te miehet ja palvelkaat \Herraa\; sillĂ€ sitĂ€ te olette pyytĂ€neetkin. Ja he ajoivat heidĂ€t pois Pharaon edestĂ€.G‘gƒ  Ja hĂ€n sanoi heille: ikÀÀn niin, olkoon \Herra\ teidĂ€n kanssanne. PitĂ€iskö minun pÀÀstĂ€mĂ€n teidĂ€t ja teidĂ€n lapsenne? Katsokaat, jollei teillĂ€ jotakin pahaa sydĂ€messĂ€nne ole?&‘f‚G Ja Moses sanoi: me menemme meidĂ€n nuorten ja vanhain kanssa, poikinemme ja tyttĂ€rinemme, lammastemme ja karjamme kanssa; sillĂ€ meillĂ€ on \Herran\ juhla./‘e‚Y  Niin Moses ja Aaron palautettiin jĂ€llensĂ€ Pharaon tykö, joka sanoi heille: menkÀÀt ja palvelkaat \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne; vaan kutka ne ovat jotka menevĂ€t?E‘dƒ  Niin sanoivat Pharaon palveliat hĂ€nelle: kuinka kauvan pitÀÀ hĂ€nen oleman meille paulaksi? PÀÀstĂ€ kansa palvelemaan \Herraa\ Jumalaansa: etkös vielĂ€ tiedĂ€ EgyptiĂ€ hĂ€vitetyksi? )q Ș ‘m‚  Niin kutsui Pharao kiiruusti Moseksen ja Aaronin, ja sanoi: minĂ€ olen pahaa tehnyt \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne, ja teitĂ€ vastaan.r‘lƒ_  Ja he peittivĂ€t kaiken maan, ja maa tuli mustaksi. Ja söivĂ€t kaikki maan vihannon, ja kaikki puiden hedelmĂ€t kuin jÀÀneet olivat rakeilta, ja ei jÀÀnyt ensinkÀÀn viheriĂ€istĂ€ puihin ja kedon ruohoihin koko Egyptin maalla.M‘kƒ  Ja tulivat heinĂ€sirkat koko Egyptin maan pÀÀlle, laskivat itsensĂ€ joka paikkaan Egyptin maalle, niin epĂ€lukuiset, ettei heidĂ€n kaltaisiansa heinĂ€sirkkoja ennen ollut, eikĂ€ tĂ€stedes tule.4‘j‚c Moses ojensi sauvansa Egyptin maan ylitse, ja \Herra\ antoi tulla itĂ€tuulen sille maalle kaiken sen pĂ€ivĂ€n ja kaiken sen yön; ja aamulla nosti itĂ€tuuli heinĂ€sirkat.S‘iƒ! Niin sanoi \Herra\ Mosekselle: ojenna kĂ€tes Egyptin maan ylitse heinĂ€sirkkain tĂ€hden, ettĂ€ he tulisivat Egyptin maan pÀÀlle, ja söisivĂ€t kaiken maan vihannon, kaikki mitĂ€ rakeilta jÀÀnyt on. ·H5Ś8·~‘sw  Ja Moses ojensi kĂ€tensĂ€ taivaaseen pĂ€in, niin tuli synkiĂ€ pimeys koko Egyptin maan pÀÀlle kolmeksi pĂ€ivĂ€ksi.‘r‚1  Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: ojenna kĂ€tes taivaaseen pĂ€in, ettĂ€ pimeys tulis Egyptin maan pÀÀlle, niin ettĂ€ pimeyteen ruveta taidettaisiin.[‘q1  Mutta \Herra\ paadutti Pharaon sydĂ€men, ja ei hĂ€n pÀÀstĂ€nyt Israelin lapsia.L‘pƒ  Niin \Herra\ kÀÀnsi tuulen aivan tuimaksi lĂ€nsituuleksi, ja nostatti heinĂ€sirkat ja heitti heidĂ€t Punaiseen mereen, niin ettei yhtĂ€kÀÀn heinĂ€sirkkaa jÀÀnyt koko Egyptin maan ÀÀriin.@‘o}  Ja hĂ€n meni pois Pharaon tyköÀ, ja rukoili \Herraa\.4‘n‚c  Niin anna nyt minulle anteeksi minun rikokseni vielĂ€ tĂ€llĂ€ erĂ€llĂ€, ja rukoilkaat \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne, ettĂ€ hĂ€n ottais minulta pois vielĂ€ tĂ€mĂ€n kuoleman. uTŒïÒuZ‘x/  Mutta \Herra\ paadutti Pharaon sydĂ€men, ja ei hĂ€n tahtonut pÀÀstÀÀ heitĂ€.‚‘w„-  MeidĂ€n karjamme pitÀÀ myös menemĂ€n meidĂ€n kanssamme, ja ei yhtĂ€kÀÀn sorkkaa jÀÀmĂ€n; sillĂ€ siitĂ€ meidĂ€n pitÀÀ ottaman ja tekemĂ€n palveluksen \Herralle\ meidĂ€n Jumalallemme: ja emme tiedĂ€, millĂ€ me palvelemme \Herraa\, siihenasti kuin me sinne tulemme.‘v‚-  Moses sanoi: sinun pitÀÀ myös salliman minun kĂ€siini uhrini, ja polttouhrin, jota meidĂ€n pitÀÀ tekemĂ€n \Herralle\ meidĂ€n Jumalallemme.D‘uƒ  Niin kutsui Pharao Moseksen, ja sanoi: menkÀÀt ja palvelkaat \Herraa\; ainoastansa teidĂ€n lampaanne ja karjanne jÀÀkÀÀn tĂ€nne: teidĂ€n lapsenne menkÀÀn myös teidĂ€n kanssanne.(‘t‚K  Niin ettei toinen toistansa nĂ€hnyt, eikĂ€ myös noussut paikastansa kolmena pĂ€ivĂ€nĂ€. Mutta kaikilla Israelin lapsilla oli valkeus heidĂ€n asuinsioissansa. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐàëö   ;   <   =   >   ?  @  A  B    ;   <   =   >   ?  @  A  B  C  D   E   F   G   H   I   J   K   L   M   N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z  [  \  ]  ^  _  `  a  b  c  d  e  f  g  h  i  j  k  l   m  n  o  p  q  r  s  t  u  v  w  x  y  z  {  |  }  ~   =<ÚăK€=d‘~C  Ja Moses sanoi: nĂ€in sanoo \Herra\: puoliyön aikaan minĂ€ vaellan Egyptin maan lĂ€vitse,#‘}‚A  SillĂ€ \Herra\ oli antanut armon kansalle EgyptilĂ€isten edessĂ€. Ja Moses oli sangen kuuluisa mies Egyptin maalla, Pharaon palveliain ja kansan edessĂ€.‘|‚#  Niin sano siis nyt kansalle: ettĂ€ joka mies anois lĂ€himmĂ€iseltĂ€nsĂ€, ja jokainen vaimo lĂ€himmĂ€iseltĂ€nsĂ€, hopia- ja kulta-astioita.s‘{ ƒc Ja \Herra\ oli sanonut Mosekselle: vielĂ€ minĂ€ annan tulla yhden rangaistuksen Pharaolle ja Egyptiin, sitte hĂ€n pÀÀstÀÀ teidĂ€t tÀÀltĂ€, ja koska hĂ€n teidĂ€t kokonansa pÀÀstÀÀ, niin hĂ€n ajain ajaa teidĂ€t tÀÀltĂ€ ulos._‘z9  Moses vastasi: niinkuin sinĂ€ sanonut olet, en tule minĂ€ enempi sinun kasvois eteen.@‘y‚{  Ja Pharao sanoi hĂ€nelle: mene pois minun tyköÀni, ja karta ettes enempi silleen tule minun kasvoini eteen; sillĂ€ jona pĂ€ivĂ€nĂ€ sinĂ€ tulet minun eteeni, pitÀÀ sinun kuoleman. x,șđùx~’w Mutta \Herra\ oli sanonut Mosekselle: ei Pharao kuule teitĂ€, ettĂ€ paljo minun ihmeitĂ€ni tapahtuis Egyptin maalla.s’ƒa  Silloin kaikki nĂ€mĂ€t sinun palvelias pitÀÀ tuleman minun tyköni, ja kumartaman minua, sanoen: lĂ€hde ulos, sinĂ€ ja kaikki kansa, jotka sinun allas ovat, ja sitte minĂ€ lĂ€hden. Ja hĂ€n lĂ€ksi Pharaon tyköÀ sangen vihoissansa.F’ƒ  Mutta kaikkein Israelin lasten seassa ei koirakaan kieltĂ€nsĂ€ vĂ€rvĂ€yttĂ€mĂ€n pidĂ€ ihmisiĂ€ taikka elĂ€imiĂ€ vastaan: ettĂ€ te tietĂ€isitte, kuinka \Herra\ eroittaa Egyptin ja Israelin.o’Y  Ja suuren parun pitÀÀ oleman koko Egyptin maalla, jonkakaltaista ei ole ollut, eikĂ€ tuleman pidĂ€.P‘ƒ  Ja jokainen esikoinen Egyptin maalla pitÀÀ kuoleman, Pharaon esikoisesta, joka hĂ€nen istuimellansa piti istuman, piian esikoiseen asti, joka myllyssĂ€ on, niin myös kaikkein elĂ€inten esikoiset. jU~Œűj ’ ‚  Ja sen karitsan pitÀÀ teille oleman virheettömĂ€n ajastaikaisen oinaan. Karitsoista eli vohlista pitÀÀ teidĂ€n sen ottaman.@’‚{  Vaan jos yksi huone vĂ€hĂ€ on karitsaa syömÀÀn, niin ottakaan kylĂ€nsĂ€ miehen kanssansa, joka likin hĂ€nen huonettansa on, ettĂ€ niin monta tulis, kuin voisivat karitsan syödĂ€.>’‚w  Puhukaat koko Israelin seurakunnalle, sanoen: kymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ tĂ€llĂ€ kuulla ottakaan itsekukin itsellensĂ€ karitsan, se joka perheen isĂ€ntĂ€ on, karitsan joka huoneelle;’‚  TĂ€mĂ€ kuukausi pitÀÀ oleman teidĂ€n tykönĂ€nne ensimĂ€inen kuu; hĂ€nestĂ€ pitÀÀ teidĂ€n alkaman ajastajan kuukaudet.L’  \Herra\ oli puhunut Mosekselle ja Aaronille Egyptin maalla, sanoen:'’‚I Ja Moses ja Aaron tekivĂ€t kaikki nĂ€mĂ€ ihmeet Pharaon edessĂ€, vaan \Herra\ paadutti hĂ€nen sydĂ€mensĂ€, ja ei hĂ€n pÀÀstĂ€nyt Israelin lapsia maaltansa. =łe’ƒE Mutta nĂ€in pitÀÀ teidĂ€n syömĂ€n sitĂ€: teidĂ€n pitÀÀ oleman vyötetyt kupeista, ja kengĂ€t jalassanne, ja sauva kĂ€dessĂ€nne, ja pitÀÀ sen syömĂ€n niinkuin matkaan kiiruhtavaiset: se on \Herran\ pÀÀsiĂ€inen.x’k EikĂ€ teidĂ€n pidĂ€ jĂ€ttĂ€mĂ€n mitÀÀn huomeneksi; ja jos jotakin jÀÀ huomeneksi, se tulella poltettakaan.’ ‚ Ei teidĂ€n pidĂ€ sitĂ€ syömĂ€n uutena eikĂ€ vedellĂ€ keitettynĂ€, mutta tulella paistettuna, pÀÀn, jalkain ja sisĂ€llysten kanssa.’ ‚5  Ja heidĂ€n pitÀÀ sinĂ€ yönĂ€ syömĂ€n lihaa tulella paistettua ja happamatointa leipÀÀ; katkerain ruohoin kanssa pitÀÀ heidĂ€n sen syömĂ€n.’ ‚  Ja heidĂ€n pitÀÀ ottaman verestĂ€, ja sivuman molemmat pihtipielet ja huonetten ovenpÀÀllisen, joissa he sitĂ€ syövĂ€t.?’ ‚y  Ja sen teidĂ€n pitÀÀ tallella pitĂ€mĂ€n neljĂ€nteentoistakymmenenteen pĂ€ivÀÀn asti tĂ€tĂ€ kuuta, ja koko Israelin kansan kokous pitÀÀ sen teurastaman kahden ehtoon vĂ€lillĂ€. T"TJ’ƒ  Ja tĂ€mĂ€ pĂ€ivĂ€ pitÀÀ oleman teille muistoksi, ja teidĂ€n pitÀÀ sen pyhittĂ€mĂ€n juhlaksi \Herralle\: ijankaikkiseksi sÀÀdyksi teidĂ€n sukukunnissanne teidĂ€n sen pyhittĂ€mĂ€n pitÀÀ.q’ƒ] Ja veren pitÀÀ oleman teille merkiksi huoneissanne, kussa te olette, ettĂ€ koska minĂ€ veren nĂ€en, niin minĂ€ menen teidĂ€n ohitsenne: ja ei pidĂ€ teille tuleman se rangaistus kadottamaan teitĂ€, koska minĂ€ lyön Egyptin maata.e’ƒE SillĂ€ minĂ€ kĂ€yn sinĂ€ yönĂ€ Egyptin maan lĂ€vitse, ja lyön kaikki esikoiset Egyptin maalla, ihmisistĂ€ karjaan asti, ja annan tulla minun rangaistukseni kaikkein EgyptilĂ€isten epĂ€jumalain pÀÀlle: MinĂ€ \Herra\. »šž»_’ƒ9  Ja pitĂ€kÀÀt happamatoin leipĂ€; sillĂ€ sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ olen minĂ€ teidĂ€n joukkonne johdattanut Egyptin maalta: ja teidĂ€n pitÀÀ pitĂ€mĂ€n tĂ€mĂ€n pĂ€ivĂ€n teidĂ€n sukukunnissanne ijankaikkiseksi sÀÀdyksi.‚’„  EnsimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ on teillĂ€ pyhĂ€ kokous, ja myös seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ on teillĂ€ pyhĂ€ kokous. Ei yhtĂ€kÀÀn työtĂ€ pidĂ€ tehtĂ€mĂ€n niinĂ€ pĂ€ivinĂ€, mutta vaivoin mitĂ€ ruaksi tarvitaan jokaiselle hengelle, se ainoastansa tehkÀÀt.‚T’…#  SeitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ pitÀÀ teidĂ€n syömĂ€n happamatointa leipÀÀ, nimittĂ€in ensimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ teidĂ€n paneman pois happaman leivĂ€n teidĂ€n huoneissanne: sillĂ€ jokainen kuin hapointa leipÀÀ syö ensimĂ€isestĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€ niin seitsemĂ€nteen pĂ€ivÀÀn asti, hĂ€nen sielunsa pitÀÀ hukutettaman Israelista.  ,?­ü X’ƒ+  Ja ottakaat side isoppia, ja kastakaat vereen, joka on maljassa, ja sivukaat sillĂ€ oven pÀÀllinen, ja molemmat pihtipielet: ja ei yksikÀÀn ihminen pidĂ€ menemĂ€n ulos huoneensa ovesta huomeniseen asti.-’‚U  Ja Moses kutsui kaikki Israelin vanhimmat, ja sanoi heille: menkÀÀt ja ottakaat teillenne lampaita kukin perhekuntansa jĂ€lkeen, ja teurastakaat pÀÀsiĂ€iseksi.’‚  SentĂ€hden Ă€lkÀÀt ensinkÀÀn syökö hapointa leipÀÀ; vaan happamatointa leipÀÀ syökÀÀt kaikissa teidĂ€n asuinsioissanne.i’ƒM  Niin ettei seitsemĂ€nĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ löydetĂ€ hapointa leipÀÀ teidĂ€n huoneissanne; sillĂ€ jokainen joka hapointa leipÀÀ syö, hĂ€nen sielunsa pitÀÀ hukutettaman Israelin joukosta, joko hĂ€n muukalainen on eli omainen.P’ƒ  NeljĂ€ntenĂ€toistakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ensimĂ€isestĂ€ kuusta ehtoona pitÀÀ teidĂ€n syödĂ€ happamatointa leipÀÀ, hamaan ensimĂ€iseen pĂ€ivÀÀn asti kolmattakymmentĂ€ siitĂ€ kuusta, ehtoona. p«ÇÜpi’ M  Ja Israelin lapset menivĂ€t ja tekivĂ€t niinkuin \Herra\ Mosekselle ja Aaronille kĂ€skenyt oli.g’ƒI  Niin teidĂ€n pitÀÀ sanoman: tĂ€mĂ€ on \Herran\ pÀÀsiĂ€isuhri, joka ohitse meni Israelin lasten huoneet EgyptissĂ€, koska hĂ€n rankaisi EgyptilĂ€isiĂ€, ja meidĂ€n huoneemme vapahti: niin kansa maahan kumartain rukoili.U’%  Ja koska teidĂ€n lapsenne sanovat teille: mikĂ€ palvelus tĂ€mĂ€ teillĂ€ on?’‚   Ja koska te tulette siihen maahan, jonka \Herra\ teille antava on, niinkuin hĂ€n sanonut on, niin pitĂ€kÀÀt tĂ€mĂ€ palvelus.U’%  SentĂ€hden pidĂ€ tĂ€mĂ€ sÀÀty sinulle ja sinun lapsilles ijankaikkisesti.y’ƒm  SillĂ€ \Herra\ tahtoo kĂ€ydĂ€ ohitse lyömÀÀn EgyptilĂ€isiĂ€: ja koska hĂ€n saa nĂ€hdĂ€ veren ovenpÀÀllisessĂ€ ja molemmissa pihtipielissĂ€, menee \Herra\ sen oven ohitse, ja ei salli hukuttajan tulla teidĂ€n huoneisiinne rankaisemaan. ^Vzß^~’%w ! Ja EgyptilĂ€iset vaativat kansaa, ja hoputtaen ajoivat heitĂ€ pois maalta; sillĂ€ he sanoivat: me kuolemme jokainen.’$‚) Ottakaat myös myötĂ€nne teidĂ€n lampaanne ja teidĂ€n karjanne, niinkuin te sanoneet olette, menkÀÀt matkaanne; ja siunatkaat myös minua.X’#ƒ+  Ja hĂ€n kutsui Moseksen ja Aaronin yöllĂ€, ja sanoi: nouskaat ja menkÀÀt pois minun kansastani, sekĂ€ te ettĂ€ Israelin lapset: ja menkÀÀt matkaanne ja palvelkaat \Herraa\, niinkuin te sanoneet olette.5’"‚e  SinĂ€ yönĂ€ nousi Pharao ja kaikki hĂ€nen palveliansa, ja kaikki EgyptilĂ€iset, ja suuri parku oli EgyptissĂ€; sillĂ€ ei siellĂ€ ollut huonetta, jossa ei kuollutta ollut.m’!ƒU  Ja tapahtui puoliyön aikana, ettĂ€ \Herra\ löi kaikki esikoiset Egyptin maalla, Pharaon esikoisesta, joka hĂ€nen istuimellansa istuman piti, niin vangin esikoiseen asti, joka oli vankihuoneessa, ja kaikki elĂ€inten esikoiset. m‰śqś‚m‚’+„ ' Ja he leipoivat siitĂ€ uudesta taikinasta, jonka he olivat tuoneet EgyptistĂ€, happamattomia leipiĂ€; sillĂ€ ei se ollut hapannut, sentĂ€hden ettĂ€ he ajettiin EgyptistĂ€ pois, eikĂ€ myös saaneet viipyĂ€, ja ei semminkÀÀn saaneet heillensĂ€ evĂ€stĂ€ valmistaa.r’*_ & Ja paljo kaikkinaista kansaa meni heidĂ€n kanssansa, ja lampaita, ja karjaa, ja sangen paljon elĂ€imiĂ€.w’)i % Niin matkustivat Israelin lapset Rameksesta Sukkotiin, lĂ€hes kuusisataa tuhatta jalkamiestĂ€, paitsi lapsia.’( $ Ja \Herra\ oli antanut kansalle armon EgyptilĂ€isten edessĂ€, ettĂ€ he lainasivat, ja niin he paljastivat EgyptilĂ€iset.’'‚ # Ja Israelin lapset olivat tehneet Moseksen sanan jĂ€lkeen, ja olivat anoneet EgyptilĂ€isiltĂ€ hopia- ja kulta-astioita ja vaatteita.t’&c " Ja kansa kantoi taikinansa, ennenkuin se happani, nimittĂ€in tĂ€hteensĂ€, sidottuna vaatteisiin olallansa. Z•-\Êo.–Z9’3o / Koko Israelin seurakunta pitÀÀ nĂ€in tekemĂ€n.’2‚# . YhdessĂ€ huoneessa pitÀÀ se syötĂ€mĂ€n. Ei teidĂ€n pidĂ€ huoneesta viemĂ€n ulos sitĂ€ lihaa, eikĂ€ teidĂ€n pidĂ€ luuta rikkoman siitĂ€.>’1y - Muukalainen ja pĂ€ivĂ€miehen ei pidĂ€ syömĂ€n sitĂ€.X’0+ , Jokainen ostettu orja pitÀÀ ympĂ€rileikattaman, ja sitten syökÀÀn siitĂ€.’/‚ + Ja \Herra\ sanoi Mosekselle ja Aaronille: tĂ€mĂ€ on sÀÀty pitÀÀ pÀÀsiĂ€istĂ€: ei yksikÀÀn muukalainen pidĂ€ siitĂ€ syömĂ€n.M’.ƒ * SentĂ€hden tĂ€mĂ€ yö pidetÀÀn \Herralle\, ettĂ€ hĂ€n vei heidĂ€t ulos Egyptin maalta: tĂ€mĂ€ on se yö, joka pidettĂ€mĂ€n pitÀÀ \Herralle\ kaikilta Israelin lapsilta heidĂ€n sukukunnissansa.e’-E ) Ja koska ne olivat kuluneet, lĂ€ksi koko \Herran\ joukko yhtenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Egyptin maalta.h’,K ( Se aika kuin Israelin lapset asuivat EgyptissĂ€, oli neljĂ€sataa ja kolmekymmentĂ€ ajastaikaa. ŚâȘzŚ’9‚9  PyhitĂ€ minulle jokainen esikoinen, kuka ikĂ€nĂ€nsĂ€ Ă€itinsĂ€ kohdun avaa Israelin lasten seassa, sekĂ€ ihmisistĂ€ ettĂ€ elĂ€imistĂ€: ne ovat minun.-’8 Y Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja sanoi:m’7U 3 Niin \Herra\ yhtenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ johdatti Israelin lapset ulos Egyptin maalta, heidĂ€n joukoissansa.d’6C 2 Ja kaikki Israelin lapset tekivĂ€t niinkuin \Herra\ oli Mosekselle ja Aaronille kĂ€skenyt.^’57 1 Yksi sÀÀty pitÀÀ oleman omaisella ja muukalaisella, joka asuu teidĂ€n seassanne.‚’4„/ 0 Jos joku muukalainen asuu sinun tykönĂ€s, ja tahtoo pitÀÀ \Herralle\ pÀÀsiĂ€istĂ€, niin ympĂ€rileikattakaan kaikki miehenpuolet, ja sitten kĂ€ykÀÀn sitĂ€ tekemÀÀn, ja olkaan niinkuin maan omainen; sillĂ€ ei yhdenkÀÀn ympĂ€rileikkaamattoman pidĂ€ sitĂ€ syömĂ€n. 5ӝ5c’>ƒA  SentĂ€hden pitÀÀ seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ syötĂ€mĂ€n happamatointa leipÀÀ, ja ei pidĂ€ sinun tykönĂ€s yhtÀÀn hapointa taikinaa nĂ€htĂ€mĂ€n; eikĂ€ hapointa leipÀÀ pidĂ€ nĂ€htĂ€mĂ€n kaikissa sinun maas ÀÀrissĂ€.~’=w  SeitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ pitÀÀ sinun syömĂ€n happamatointa leipÀÀ, ja seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ on \Herran\ juhla.‚2’<„_  Ja on tapahtuva, koska \Herra\ sinun tulla antaa Kanaanealaisten, HetilĂ€isten, Amorilaisten, HevilĂ€isten ja Jebusilaisten maalle, jonka hĂ€n sinun isilles on vannonut antaaksensa sinulle: sen maan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, niin sinun pitÀÀ tĂ€mĂ€n palveluksen tekemĂ€n tĂ€llĂ€ kuulla:<’;u  TĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ olette lĂ€hteneet, sillĂ€ kuulla Abib.j’:ƒO  Niin sanoi Moses kansalle: muistakaat tĂ€mĂ€ pĂ€ivĂ€, jona te olette lĂ€hteneet EgyptistĂ€, orjuuden huoneesta, ettĂ€ \Herra\ on teidĂ€t tÀÀltĂ€ johdattanut vĂ€kevĂ€llĂ€ kĂ€dellĂ€. SentĂ€hden ei pidĂ€ syötĂ€mĂ€n hapointa.ofđflrx~„Š–œąšźŽșÀÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúw?xEyLzR{X|^}c~hnt‚{ƒ‘„‘ …‘†‘w?xEyLzR{X|^}c~hnt‚{ƒ‘„‘ …‘†‘‡‘ˆ‘ ‰‘&Š‘-‹‘2‘7Ž‘>‘D‘I‘‘O’‘T“‘Z”‘_•‘c–‘h—‘m˜‘s™‘x›‘~œ’’ ž’Ÿ’ ’Ą’ą’ Ł’%€’+„’3Š’9§’>Ș’C«’GŹ’L­’Sź’XŻ’]°’b±’gȒlł’sŽ’z”“¶“ž“ č“ ș“»“Œ“œ“#Ÿ“(ż“.À“4Á“:“@ÓEēJƓOǓTȓZɓ_ʓe˓k̓r͓xΓϔД єӔԔՔ$֔*Ś”/۔3ٔ7ڔ=۔EܔKʔRȚ”Xà”^á”câ”iă”oä”tć”zæ•ç• è•é•ê•ì• í•'î•,ï•1 E  "-8CNYcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ—ą­žĂÎÙäîù%0;FQ\gr}ˆ“šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő    ‚  ƒ  „  …  †  ‡   ˆ  ‰    ‚  ƒ  „  …  †  ‡   ˆ  ‰  Š  ‹  Œ    Ž      ‘  ’  “  ”  •  –  —  ˜  ™  š  ›  œ    ž  Ÿ     Ą  ą  Ł  €  „  Š  § ! š " © # Ș $ «   Ź  ­  ź  Ż  °  ±  Č  ł  Ž  ”  ¶  ·  ž  č  ș  »   Œ  œ  Ÿ  ż  À  Á    Ă  Ä  Ć ÍBYÍ0’C‚[ Niin pitÀÀ sinun eroittaman \Herralle\ jokaisen kuin avaa Ă€itinsĂ€ kohdun, ja jokaisen esikoisen elĂ€inten seassa, kuin sinulla on: kaikki miehenpuoli on \Herran\.’B‚ Ja koska \Herra\ on sinun vienyt Kanaanealaisten maalle, niinkuin hĂ€n sinulle ja sinun isilles vannonut on, ja antanut sen sinulle,C’A SentĂ€hden pidĂ€ tĂ€mĂ€ sÀÀty ajallansa vuosi vuodelta.e’@ƒE SentĂ€hden pitÀÀ tĂ€mĂ€ oleman sinulle merkiksi sinun kĂ€dessĂ€s, ja muistoksi sinun edessĂ€s, ettĂ€ \Herran\ kĂ€sky pitÀÀ oleman sinun suussas; sillĂ€ \Herra\ on vĂ€kevĂ€llĂ€ kĂ€dellĂ€ sinun johdattanut EgyptistĂ€.:’?‚o  Ja sinun pitÀÀ ilmoittaman sinun pojalles sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, sanoen: (tĂ€mĂ€n minĂ€ pidĂ€n) sentĂ€hden ettĂ€ \Herra\ teki nĂ€in minun kanssani, koska minĂ€ lĂ€ksin EgyptistĂ€. P&dśP#’G‚A  Ja tĂ€mĂ€n pitÀÀ oleman merkiksi sinun kĂ€dessĂ€s, ja muistoksi sinun edessĂ€s: ettĂ€ \Herra\ on johdattanut meidĂ€t vĂ€kevĂ€llĂ€ kĂ€dellĂ€ EgyptistĂ€.‚i’F…M  SillĂ€ se tapahtui, koska Pharao kovuutti itsensĂ€ ja ei tahtonut meitĂ€ pÀÀstÀÀ, ettĂ€ \Herra\ löi kuoliaaksi jokaisen esikoisen Egyptin maalla, ihmisen esikoisesta niin elĂ€inten esikoiseen asti: sentĂ€hden uhraan minĂ€ \Herralle\ jokaisen kuin Ă€itinsĂ€ kohdun avaa, joka miehenpuoli on, ja jokaisen, esikoisen minun lapsistani lunastan minĂ€.>’E‚w  Ja koska sinun poikas kysyy sinulta tĂ€stedes: mikĂ€ tĂ€mĂ€ on? pitÀÀ sinun sanoman hĂ€nelle: \Herra\ on johdattanut meitĂ€ vĂ€kevĂ€llĂ€ kĂ€dellĂ€ EgyptistĂ€, orjuuden huoneesta.V’Dƒ' Mutta kaikki aasin esikoiset pitÀÀ sinun lunastaman karitsalla; jollet sinĂ€ lunasta sitĂ€, niin vÀÀnnĂ€ niskat rikki. Mutta jokaisen esikoisen ihmisistĂ€ sinun lastes seassa pitÀÀ sinun lunastaman. UîPŒ$UK’Lƒ  Ja \Herra\ kĂ€vi heidĂ€n edellĂ€nsĂ€ pĂ€ivĂ€llĂ€ pilven patsaassa, johdattaaksensa heitĂ€ tiellĂ€, ja yöllĂ€ tulen patsaassa, valistaaksensa heitĂ€ vaeltamaan, sekĂ€ yöllĂ€ ettĂ€ pĂ€ivĂ€llĂ€.e’KE  Niin he lĂ€ksivĂ€t Sukkotista, ja sioittivat heitĂ€nsĂ€ Etamiin, joka on korven ÀÀressĂ€.@’J‚{  Ja Moses otti myötĂ€nsĂ€ Josephin luut: sillĂ€ hĂ€n oli kovasti vannottanut Israelin lapset, sanoen: Jumala on tosin teitĂ€ etsivĂ€, niin viekÀÀt minun luuni tÀÀltĂ€ myötĂ€nne.’I‚/  SentĂ€hden hĂ€n johdatti kansan ympĂ€rinsĂ€, korven lĂ€vitse Punaista merta kohden. Ja Israelin lapset lĂ€ksivĂ€t viisin joukoin Egyptin maalta.‚’H„  Ja tapahtui, koska Pharao oli pÀÀstĂ€nyt kansan, niin ei Jumala johdattanut heitĂ€ tietĂ€ Philistealaisten maan lĂ€vitse, joka tĂ€rkin oli; sillĂ€ Jumala sanoi, ettei kansa joskus katuisi, koska he nĂ€kisivĂ€t sodan heitĂ€nsĂ€ vastaan, ja palajaisi Egyptiin. ŁuĄ7O^C’S Ja hĂ€n valmisti vaununsa, ja otti vĂ€kensĂ€ myötĂ€nsĂ€.m’RƒU Ja kuin sanottiin Egyptin kuninkaalle, ettĂ€ kansa pakeni, tuli hĂ€nen ja hĂ€nen palveliainsa sydĂ€n kÀÀnnetyksi kansaa vastaan, ja he sanoivat: miksi me olemme niin tehneet, ettĂ€ me pÀÀstimme Israelin palvelemasta meitĂ€?d’QƒC Ja minĂ€ paadutan Pharaon sydĂ€men, ja hĂ€n ajaa heitĂ€ takaa; ja minĂ€ voitan kunnian Pharaosta ja kaikesta hĂ€nen sotavĂ€estĂ€nsĂ€. Ja EgyptilĂ€isten pitÀÀ tietĂ€mĂ€n, ettĂ€ minĂ€ olen \Herra\. Ja he tekivĂ€t niin.g’PI Ja Pharao sanoo Israelin lapsista: he kĂ€yvĂ€t eksyksissĂ€ maalla, korpi on heidĂ€t sulkenut.P’Oƒ Puhu Israelin lapsille, ettĂ€ he palajaisivat ja sioittaisivat heitĂ€nsĂ€ Hiirotin laakson kohdalle, Migdolin ja meren vaiheelle, BaalZephonin eteen ja sen kohdalle sioittaen heitĂ€nsĂ€ meren tykö.+’N U Ja \Herra\ puhui Mosekselle sanoen:Z’M/  Pilven patsas ei erinnyt pĂ€ivĂ€llĂ€, eikĂ€ tulen patsas yöllĂ€ kansan edestĂ€. Lßă L:’X‚o Ja sanoivat Mosekselle: Eikö hautoja ollut EgyptissĂ€, ettĂ€s rupesit meitĂ€ johdattamaan korpeen kuolemaan? Miksis meille niin olet tehnyt: ettĂ€s meitĂ€ johdatit EgyptistĂ€?U’Wƒ% Ja kuin Pharao lĂ€hestyi heitĂ€, nostivat Israelin lapset silmĂ€nsĂ€, ja katso, EgyptilĂ€iset tulivat heidĂ€n perĂ€ssĂ€nsĂ€; ja Israelin lapset peljĂ€styivĂ€t sangen suuresti, ja huusivat \Herran\ tykö.x’Vƒk Niin EgyptilĂ€iset ajoivat heitĂ€ takaa, ja saavuttivat heidĂ€t meren tykönĂ€, kussa he itsensĂ€ sioittaneet olivat, kaikki Pharaon vaunuhevoset, hĂ€nen ratsasmiehensĂ€, ja hĂ€nen sotajoukkonsa: Hiirotin laaksossa, BaalZephonin kohdalla.’U‚7 Ja \Herra\ paadutti Pharaon Egyptin kuninkaan sydĂ€men, ja hĂ€n ajoi takaa Israelin lapsia, jotka kuitenkin olivat korkian kĂ€den kautta lĂ€hteneet.|’Ts Ja otti kuusisataa parasta vaunua, niin myös kaikki muut Egyptin vaunut, ja pÀÀmiehet niiden kaikkein pÀÀlle. Í55áĺ’]‚1 Mutta nosta sinĂ€ sauvas, ja ojenna kĂ€tes meren ylitse, ja eroita se yhdestĂ€, ettĂ€ Israelin lapset kĂ€visivĂ€t keskeltĂ€ merta kuivaa myöten.r’\_ Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mitĂ€s huudat minun tyköni? Sano Israelin lapsille, ettĂ€ he vaeltaisivat.Q’[ \Herra\ sotii teidĂ€n puolestanne, ja teidĂ€n pitÀÀ alallanne oleman.|’Zƒs Moses sanoi kansalle: Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö, seisokaat ja katsokaat minkĂ€ autuuden \Herra\ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ tekee teille; sillĂ€ nĂ€itĂ€ EgyptilĂ€isiĂ€, jotka te tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ nĂ€ette, ei teidĂ€n pidĂ€ ikĂ€nĂ€nsĂ€ enempi nĂ€kemĂ€n ijankaikkisesti,G’Yƒ  Eikö tĂ€mĂ€ se ole, kuin me puhuimme EgyptissĂ€, sanoen: anna meidĂ€n olla, ettĂ€ me palvelisimme EgyptilĂ€isiĂ€; sillĂ€ meidĂ€n olis parempi palvella EgyptilĂ€isiĂ€, kuin kuolla korvessa. a'}ż a%’b‚E Koska Moses ojensi kĂ€tensĂ€ meren ylitse, antoi \Herra\ vedet juosta pois vahvalla itĂ€tuulella koko sen yön; ja teki meren kuiville, ja vedet erkanivat.1’a‚] Ja tuli EgyptilĂ€isten ja Israelin joukkoin vaiheelle, ja oli pimiĂ€ pilvi, ja valaisi (nĂ€ille) yön: niin ettei he koko yönĂ€ toinen toistansa taitaneet lĂ€hestyĂ€.:’`‚o Niin Jumalan enkeli nousi, joka Israelin joukon edellĂ€ kĂ€vi, ja meni heidĂ€n takansa: ja pilven patsas siirsi itsensĂ€ heidĂ€n kasvoinsa edestĂ€, ja seisoi heidĂ€n takanansa,&’_‚G Ja EgyptilĂ€isten pitÀÀ tietĂ€mĂ€n, ettĂ€ minĂ€ olen \Herra\, koska minĂ€ olen kunnian voittanut Pharaosta, ja hĂ€nen vaunuistansa ja ratsasmiehistĂ€nsĂ€.U’^ƒ% Ja katso, minĂ€ paadutan EgyptilĂ€isten sydĂ€met, ja he seuraavat teidĂ€n jĂ€lissĂ€nne; niin minĂ€ voitan kunnian Pharaosta ja kaikesta hĂ€nen sotajoukostansa, hĂ€nen vaunuistansa ja ratsasmiehistĂ€nsĂ€. ›dŸ'A›"’g‚? Mutta \Herra\ sanoi Mosekselle: ojenna kĂ€tes meren ylitse, ettĂ€ vedet juoksisivat EgyptilĂ€isten ylitse, heidĂ€n vaunuinsa ja ratsasmiestensĂ€ ylitse.b’fƒ? Ja hĂ€n syöksi pyörĂ€t erinĂ€nsĂ€ heidĂ€n vaunuistansa, niin ettĂ€ he työlÀÀsti vetivĂ€t niitĂ€. Niin sanoivat EgyptilĂ€iset: paetkaamme Israelia, sillĂ€ \Herra\ sotii heidĂ€n puolestansa EgyptilĂ€isiĂ€ vastaan.’e‚! Koska aamuvartio tuli, katsahti \Herra\ EgyptilĂ€isten joukon pÀÀlle tulen patsaasta ja pilvestĂ€ hukuttaaksensa EgyptilĂ€isten joukon,"’d‚? Ja EgyptilĂ€iset ajoivat heitĂ€ takaa ja seurasivat heidĂ€n perĂ€ssĂ€nsĂ€, ja kaikki Pharaon hevoset, hĂ€nen vaununsa ja ratsasmiehensĂ€ keskelle merta.’c‚+ Ja Israelin lapset kĂ€vivĂ€t keskeltĂ€ merta kuivaa myöten, ja vedet olivat heille niinkuin muuri heidĂ€n oikialla ja vasemmalla puolellansa. ”>ƒäS”;’l‚q Ja Israel nĂ€ki myös sen suuren voiman, jonka \Herra\ oli osottanut EgyptilĂ€isten pÀÀlle. Ja kansa pelkĂ€si \Herraa\, ja he uskoivat \Herran\ ja hĂ€nen palveliansa Moseksen. ’k‚ Ja niin \Herra\ vapahti Israelin sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ EgyptilĂ€isten kĂ€destĂ€: ja Israel nĂ€ki EgyptilĂ€iset kuolleina meren reunalla.’j‚1 Mutta Israelin lapset kĂ€vivĂ€t kuivaa myöten keskeltĂ€ merta, ja vedet olivat heille niinkuin muuri heidĂ€n oikialla ja vasemmalla puolellansa.7’i‚i Ja vedet palasivat ja kĂ€vivĂ€t vaunuin, ja ratsasmiesten, ja koko Pharaon sotajoukon ylitse, jotka heitĂ€ olivat seuranneet mereen: niin ettei yksikÀÀn heistĂ€ pÀÀssyt.>’h‚w Niin ojensi Moses kĂ€tensĂ€ meren ylitse, ja meri palasi ennen huomenta voimaansa. Ja koska EgyptilĂ€iset pakenivat, kohtasi heitĂ€ vesi, ja \Herra\ syöksi heidĂ€t keskelle merta. /8r/šZÏ/’s‚3 Ja sinun suurella kunniallas olet sinĂ€ sinun vihollises kukistanut, sillĂ€ koska sinĂ€ lĂ€hetit hirmuisuutes, kulutti se heidĂ€t niinkuin korren.’r‚  \Herra\, sinun oikia kĂ€tes osotti hĂ€nensĂ€ voimalliseksi vĂ€kevyydessĂ€: \Herra\, sinun oikia kĂ€tes on lyönyt vihollisen.K’q Syvyys on heitĂ€ peittĂ€nyt, ja vajosivat pohjaan, niinkuin kivi.’p‚ Pharaon vaunut ja hĂ€nen sotavĂ€kensĂ€ syöksi hĂ€n mereen. HĂ€nen valitut pÀÀmiehensĂ€ ovat upotetut Punaiseen mereen.@’o} \Herra\ on Ă€sken sotamies: \Herra\ on hĂ€nen nimensĂ€.B’n‚ \Herra\ on minun vĂ€kevyyteni ja kiitosvirteni, ja on minun autuuteni. HĂ€n on minun Jumalani, ja minĂ€ rakennan hĂ€nelle majan, hĂ€n on minun IsĂ€ni Jumala, ja minĂ€ ylistĂ€n hĂ€ntĂ€.D’m ƒ Silloin veisasi Moses ja Israelin lapset \Herralle\ tĂ€mĂ€n virren, ja sanoivat: MinĂ€ veisaan \Herralle\, sillĂ€ hĂ€n on sangen jalon työn tehnyt, hevosen ja miehen hĂ€n mereen syöksi. Ofą!~=ȘOX’z+ Koska kansat sen kuulevat, vapisevat he: ahdistus kĂ€sittÀÀ Philistealaiset.’y‚ SinĂ€ olet johdattanut laupiudessas tĂ€mĂ€n kansan, jonkas pelastit, ja olet vienyt heidĂ€n vĂ€kevyydessĂ€s sinun pyhÀÀn asumisees.>’xy Koskas oikian kĂ€tes ojensit, niin maa heidĂ€t nieli.’w‚9 \Herra\, kuka on sinun vertas jumalten seassa? Kuka on sinun kaltaises, joka olet niin korkia ja pyhĂ€, hirmullinen, kiitettĂ€vĂ€ ja ihmetten tekiĂ€?~’vw Silloin sinun tuules puhalsi, ja meri peitti heidĂ€t, ja he pohjaan vajosivat, niinkuin lyijy, vĂ€kevissĂ€ vesissĂ€.@’u‚{ Vihollinen sanoi: minĂ€ ajan takaa ja saavutan heitĂ€, ja saalista jaan, ja heihin minun mieleni jÀÀhdytĂ€n: minĂ€ vedĂ€n ulos miekkani, ja minun kĂ€teni pitÀÀ heitĂ€ hukuttaman.’t‚' Ja sinun vihas puhalluksen kautta kokoontuivat vedet; ja virrat seisoivat niinkuin roukkioissa, syvyydet niinkuin hyytyivĂ€t keskelle merta. ax§đčìa“‚  Ja MirJam prophetissa, Aaronin sisar, otti kanteleen kĂ€teensĂ€, ja kaikki vaimot seurasivat hĂ€ntĂ€ kanteleilla ja hypyllĂ€.I’ƒ  SillĂ€ Pharaon hevoset menivĂ€t mereen, vaunuinensa ja ratsasmiehinensĂ€, ja \Herra\ palautti meren vedet heidĂ€n pÀÀllensĂ€. Mutta Israelin lapset kĂ€vivĂ€t kuivaa myöten keskeltĂ€ merta.4’~e \Herra\ hallitsee alati ja ijankaikkisesti.3’}‚a Johdata heitĂ€ ja istuta heitĂ€ sinun perimises vuorelle, jonka sinĂ€ \Herra\ asumisekses tehnyt olet: sinun pyhyytes tykö, Herra, jonka sinun kĂ€tes vahvistaneet ovat.M’|ƒ Tulkoon hĂ€mmĂ€stys heidĂ€n pÀÀllensĂ€, ja pelko sinun vĂ€kevĂ€n kĂ€sivartes kautta, he vaijetkoon niinkuin kivi, siihenasti ettĂ€ sinun kansas, \Herra\, lĂ€vitse kĂ€y, jonka sinĂ€ saanut olet.’{‚ Silloin hĂ€mmĂ€styvĂ€t Edomin ruhtinaat, ja vapistus tarttuu Moabin sankareihin: kaikki kanaanin maan asuvaiset raukeavat. qÁ1çQ“ƒ Mutta hĂ€n huusi \Herran\ tykö, ja \Herra\ osotti hĂ€nelle puun, jonka hĂ€n heitti veteen, ja vedet tulivat makiaksi. SiinĂ€ pani hĂ€n heidĂ€n eteensĂ€ kĂ€skyn ja oikeuden, ja kiusasi siinĂ€ heitĂ€.G“  SiinĂ€ napisi kansa Mosesta vastaan, sanoen: mitĂ€ me juomme? “‚ Niin he tulivat Maraan, vaan eivĂ€t saaneet juoda sitĂ€ vettĂ€ Marassa, sillĂ€ se oli ylen karvas; josta se paikka kutsutaan Mara.,“‚S Niin Moses antoi Israelin lasten vaeltaa Punaisen meren tyköÀ, ja he menivĂ€t Suurin korpeen: ja matkustivat kolme pĂ€ivÀÀ korvessa, ja ei löytĂ€neet vettĂ€. “‚ Ja MirJam vastasi heitĂ€: Veisatkaat \Herralle\: sillĂ€ hĂ€n on sangen jalon työn tehnyt, hevosen ja miehen hĂ€n mereen syöksi. E  "-8CNYdoz…›Š±ŒÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ—ą­žĂÎŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐàëőšłŸÉÔßêő  Ç  È  É  Ê  Ë  Ì  Í  Î  Ï  Ç  È  É  Ê  Ë  Ì  Í  Î  Ï  Đ  Ń  Ò  Ó  Ô  Ő  Ö   Ś  Ű  Ù  Ú  Û  Ü  Ę  Ț  ß  à  á  â  ă  ä  ć  æ  ç  è  é  ê  ë  ì  í  î  ï   đ  ń  ò  ó  ô  ő  ö  ś  ű  ù  ú  û  ü  ę  ț  ÿ                      șžțșT“ # Ja koko Israelin lasten joukko napisi Mosesta ja Aaronia vastaan korvessa.i“ ƒO Niin he matkustivat ElimistĂ€, ja koko Israelin lasten joukko tuli Sinnin korpeen, joka on Elimin ja Sinain vĂ€lillĂ€: viidentenĂ€toistakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ toisella kuulla sittenkuin he Egyptin maalta lĂ€hteneet olivat.“‚3 Ja he tulivat Elimiin, siellĂ€ on kaksitoistakymmentĂ€ lĂ€hdettĂ€, ja seitsemĂ€nkymmentĂ€ palmupuuta: siellĂ€ he sioittivat itsensĂ€ vetten tykö.‚^“…7 Ja sanoi: jos sinĂ€ kuulet sinun \Herras\ Jumalas ÀÀnen, ja teet mikĂ€ oikeus on hĂ€nen edessĂ€nsĂ€, ja panet hĂ€nen kĂ€skynsĂ€ sinun korviis, ja pidĂ€t kaikki hĂ€nen sÀÀtynsĂ€: niin en minĂ€ pane sinun pÀÀlles yhtĂ€kÀÀn vitsausta niistĂ€, jotka minĂ€ EgyptilĂ€isten pÀÀlle pannut olen; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\ sinun parantajas. ‡Ì͇“ ‚ Moses ja Aaron sanoivat kaikille Israelin lapsille: ehtoona pitÀÀ teidĂ€n tietĂ€mĂ€n \Herran\ johdattaneen teidĂ€t Egyptin maalta.0“ ‚[ Ja pitÀÀ tapahtuman, ettĂ€ he kuudentena pĂ€ivĂ€nĂ€ valmistavat sen kuin he tuovat (kotia) ja kaksikertaisesti sen suhteen, minkĂ€ he muutoin joka pĂ€ivĂ€ kokoovat.{“ ƒq Niin sanoi \Herra\ Mosekselle: katso, minĂ€ annan sataa teille leipÀÀ taivaasta: ja kansan pitÀÀ menemĂ€n ulos ja kokooman joka pĂ€ivĂ€ niin paljo kuin he tarvitsevat, koetellakseni heitĂ€, jos he vaeltavat minun kĂ€skyssĂ€ni elikkĂ€ ei.‚0“ „[ Ja Israelin lapset sanoivat heille: joska me olisimme Egyptin maalla \Herran\ kĂ€den kautta kuolleet, koska me istuimme lihapatain tykönĂ€, ja oli leipÀÀ yltĂ€kyllĂ€ syödĂ€; sillĂ€ te olette sentĂ€hden meidĂ€n johdattaneet tĂ€hĂ€n korpeen kuolettaaksenne nĂ€ljĂ€llĂ€ kaikkea tĂ€tĂ€ joukkoa. „D„Ő„-“W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:+“‚Q Ja tapahtui, kun Aaron nĂ€itĂ€ puhunut oli kaikelle Israelin lasten joukolle, kÀÀnsivĂ€t he itsensĂ€ korpeen pĂ€in, ja katso, \Herran\ kunnia nĂ€kyi pilvessĂ€. “‚ Ja Moses sanoi Aaronille: sano koko Israelin lasten joukolle: tulkaat \Herran\ eteen, sillĂ€ hĂ€n on kuullut teidĂ€n napistuksenne.‚+“„Q VielĂ€ sanoi Moses: \Herra\ antaa teille ehtoona lihaa syödĂ€ksenne, ja huomenna leipÀÀ teidĂ€n ravinnoksenne, ettĂ€ \Herra\ on kuullut teidĂ€n napistuksenne, jolla te olette napisseet hĂ€ntĂ€ vastaan. SillĂ€ mitkĂ€ me olemme? TeidĂ€n napistuksenne ei ole meitĂ€, vaan \Herraa\ vastaan.8“‚k Ja huomenna pitÀÀ teidĂ€n nĂ€kemĂ€n \Herran\ kunnian; sillĂ€ hĂ€n on kuullut teidĂ€n napistuksenne \Herraa\ vastaan. Ja mitkĂ€ me olemme, ettĂ€ te napisette meitĂ€ vastaan? DçnîD?“‚y TĂ€mĂ€ on se, josta \Herra\ kĂ€skenyt on. Jokainen kootkaan sitĂ€ niin paljo kuin hĂ€n itse syö, ja ottakaan gomor joka pÀÀluvulle, henkiluvun jĂ€lkeen joka on hĂ€nen majassansa.c“ƒA Ja kuin Israelin lapset sen nĂ€kivĂ€t, sanoivat he toinen toisellensa: Man tĂ€mĂ€ on; sillĂ€ he ei tietĂ€neet mitĂ€ se oli. Mutta Moses sanoi heille: tĂ€mĂ€ on se leipĂ€, jonka \Herra\ teille on antanut syödĂ€ksenne.}“u Ja kuin kaste nousi, katso, niin oli korvessa jotakin ymmyrjĂ€istĂ€ ja pientĂ€, niin kuin hĂ€rmÀÀ maan pÀÀllĂ€.v“g Ja tapahtui ehtoona, ettĂ€ peltokanat tulivat ja peittivĂ€t leirin, ja aamulla oli kaste leirin ympĂ€rinsĂ€.‚“„% MinĂ€ olen kuullut Israelin lasten napistuksen, puhu heille sanoen: kahden ehtoon vĂ€lillĂ€ pitÀÀ teillĂ€ oleman lihaa syödĂ€ksenne, ja aamulla pitÀÀ teidĂ€n ravituksi tuleman leivĂ€stĂ€: ja teidĂ€n pitÀÀ tietĂ€mĂ€n, ettĂ€ minĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne. 6›§G“ę6C“ƒ Ja tapahtui kuudentena pĂ€ivĂ€nĂ€, ettĂ€ he kokosivat kaksikertaisesti sitĂ€ leipÀÀ, kaksi gomoria kullekin. Ja kaikki pÀÀmiehet kansan seasta tulivat ja ilmoittivat sen Mosekselle.“‚ Niin he kokosivat siitĂ€ joka aamu, niin paljon kuin jokainen syödĂ€ksensĂ€ tarvitsi. Mutta koska pĂ€ivĂ€ tuli palavaksi, niin se suli.0“‚[ Mutta ei he kuulleet Mosesta, monikahdat jĂ€ttivĂ€t siitĂ€ jotakin huomeneksi. Niin madot kasvoivat siihen, ja tuli haisemaan. Ja Moses vihastui heidĂ€n pÀÀllensĂ€.]“5 Ja Moses sanoi heille: ei kenenkÀÀn pidĂ€ siitĂ€ huomeneksi mitÀÀn jĂ€ttĂ€mĂ€n.p“ƒ[ Ja kuin he mittasivat sen gomorilla, niin ei sillĂ€ mitÀÀn liiaksi ollut, joka paljo koonnut oli, eikĂ€ siltĂ€ mitÀÀn puuttunut, joka vĂ€hemmĂ€n kokosi, mutta jokainen oli koonnut niin paljo kuin he syödĂ€ksensĂ€ tarvitsivat.b“? Ja Israelin lapset tekivĂ€t niin, ja kokosivat muutamat enemmĂ€n ja muutamat vĂ€hemmĂ€n. |űtçmæ|g“#I Niin \Herra\ sanoi Mosekselle: kuinka kauvan ette tahdo pitÀÀ minun kĂ€skyjĂ€ni ja lakiani?“"‚ Ja tapahtui, ettĂ€ seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ lĂ€ksivĂ€t muutamat kansan seasta kokoomaan, ja ei he löytĂ€neet mitÀÀn.w“!i Kuusi pĂ€ivÀÀ pitÀÀ teidĂ€n kokooman; mutta seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ on sabbati, ja ei löydetĂ€ sitĂ€. “ ‚  Niin sanoi Moses: syökÀÀt se tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, sillĂ€ tĂ€tĂ€pĂ€nĂ€ on \Herran\ sabbati: tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ ette sitĂ€ löydĂ€ kedolta.“{ Ja he jĂ€ttivĂ€t sitĂ€ huomeneksi, niinkuin Moses kĂ€skenyt oli: ja ei tullut se haisemaan, eikĂ€ matoa tullut siihen.‚“„ Ja hĂ€n sanoi heille: tĂ€mĂ€ on se minkĂ€ \Herra\ sanonut on: huomenna on sabbati, pyhĂ€ lepo \Herralle\: mitĂ€ te leivotte, se leipokaat, ja mitĂ€ te keitĂ€tte, se keittĂ€kÀÀt; mutta mitĂ€ liiaksi on, jĂ€ttĂ€kÀÀt se tĂ€hteelle pantaa huomeneksi. É2(%“(‚E! Ja Moses sanoi Aaronille: ota astia, ja pane siihen gomorin tĂ€ysi mannaa: ja pane se \Herran\ eteen, tallella pidettÀÀ teidĂ€n jĂ€lkeen tulevaisillenne.‚“'„ Ja Moses sanoi: tĂ€mĂ€ on se minkĂ€ \Herra\ kĂ€skenyt on: tĂ€ytĂ€ gomor siitĂ€, kĂ€tkettÀÀ teidĂ€n jĂ€lkeentulevaisillenne: ettĂ€ he nĂ€kisivĂ€t sen leivĂ€n, jolla minĂ€ olen teitĂ€ ruokkinut korvessa, koska minĂ€ johdatin teitĂ€ ulos Egyptin maalta.“&‚! Ja Israelin huone kutsui hĂ€nen nimensĂ€ man: ja se oli niinkuin korianderin siemen, valkia, ja maisti niinkuin sĂ€mpylĂ€ hunajan kanssa.7“%k Niin lepĂ€si kansa seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€.y“$ƒm Katsokaat, \Herra\ on teille antanut sabbatin, ja sentĂ€hden on hĂ€n antanut teille kuudentena pĂ€ivĂ€nĂ€ kahden pĂ€ivĂ€n leivĂ€n: niin olkaan siis jokainen kotonansa, ja Ă€lkÀÀn yksikÀÀn lĂ€htekö siastansa seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€. ?ŠŽ‰Ò#?`“.ƒ; Ja kansa janosi juoda siellĂ€ vettĂ€, ja he napisivat Mosesta vastaan, ja sanoivat: mitĂ€ vasten sinĂ€ olet meidĂ€t johdattanut EgyptistĂ€ tĂ€nne kuolettaakses minua ja minun lapsiani, ja minun elĂ€imiĂ€ni janolla?+“-‚Q Ja kansa riiteli Moseksen kanssa, ja sanoi: antakaat meille vettĂ€ juodaksemme. Moses sanoi heille: mitĂ€ te riitelette minun kanssani? Miksi kiusaatte \Herraa\?3“, ‚c Ja koko Israelin lasten joukko matkusti Sinnin korvesta, vaelluksissansa \Herran\ kĂ€skyn jĂ€lkeen, ja sioittivat itsensĂ€ Raphidimiin, ja ei ollut vettĂ€ kansalle juoda.(“+M$ Ja gomor on kymmenes osa ephaa.R“*ƒ# Ja Israelin lapset söivĂ€t mannaa neljĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa, siihenasti kuin he tulivat sille maalle jossa heidĂ€n asuman piti: siihenasti kuin he tulivat Kanaanin maan rajoille, söivĂ€t he mannaa.s“)a" Niinkuin \Herra\ kĂ€skenyt oli Mosekselle, niin Aaron pani sen todistuksen eteen tallella pidettĂ€vĂ€ksi. HÎç7óH'“4‚I Ja Moses sanoi Josualle: valitse meille miehiĂ€, mene ja sodi Amalekia vastaan: huomenna minĂ€ seison mĂ€en kukkulalla, ja pidĂ€n Jumalan sauvan kĂ€dessĂ€ni.A“3 Niin Amalek tuli: ja soti Israelia vastaan Raphidimissa.,“2‚S Ja kutsui sen paikan nimen Massa ja Meriba, Israelin lasten riidan tĂ€hden, ja ettĂ€ he kiusasivat \Herraa\, sanoen: olleeko \Herra\ meidĂ€n seassamme elikkĂ€ ei?c“1ƒA Katso, minĂ€ seison siellĂ€ sinun edessĂ€s kalliolla Horebissa: ja sinun pitÀÀ lyömĂ€n kalliota, ja siinĂ€ pitÀÀ vedet juokseman, niin ettĂ€ kansa siitĂ€ juoda saa. Ja Moses teki niin Israelin vanhimpain edessĂ€./“0‚Y Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mene kansan edellĂ€, ja ota kanssas muutamia Israelin vanhimmista, ja sinun sauvas, jolla sinĂ€ löit virtaa, ota sinun kĂ€tees ja mene.|“/s Niin Moses huusi \Herran\ tykö, sanoen: mitĂ€ minĂ€ teen tĂ€lle kansalle? VĂ€hĂ€ puuttuu, ettei he kivitĂ€ minua. ƒwêŃ…ÙƒS“:! Ja Moses rakensi alttarin, ja kutsui sen nimen: \Herra\ on minun lippuni.(“9‚K Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: kirjoita tĂ€mĂ€ muistoksi kirjaan, ja muistuta Josuan korvissa; sillĂ€ minĂ€ pyyhin kokonansa pois Amalekin muiston taivaan alta.I“8  Ja Josua heikonsi Amalekin ja hĂ€nen kansansa miekan terĂ€llĂ€.‚“7„% Mutta Moseksen kĂ€det olivat raskaat, sentĂ€hden ottivat he kiven ja asettivat hĂ€nen alansa ja hĂ€n istui sen pÀÀllĂ€; vaan Aaron ja Hur pitivĂ€t ylhÀÀllĂ€ hĂ€nen kĂ€siinsĂ€ kumpikin puoleltansa, niin pysyi hĂ€nen kĂ€tensĂ€ juuri vahvana auringon laskemaan asti. “6‚  Ja tapahtui, ettĂ€ koska Moses piti kĂ€tensĂ€ ylhÀÀllĂ€, voitti Israel; mutta koska hĂ€n kĂ€tensĂ€ laski alas, voitti Amalek.“5‚ Ja Josua teki niinkuin Moses sanoi hĂ€nelle, ja soti Amalekia vastaan. Mutta Moses, Aaron ja Hur astuivat mĂ€en kukkulalle. ŠfŽIÈ8Š*“@‚O Niin Jetro Moseksen appi, ja hĂ€nen poikansa, ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ tulivat Moseksen tykö siihen korpeen, kussa hĂ€n itsensĂ€ sioittanut oli Jumalan vuorella. “?‚ Ja toisen nimi oli Elieser, sillĂ€ (hĂ€n sanoi) minun isĂ€ni Jumala on ollut minun apuni, ja on pelastanut minun Pharaon miekasta.~“>w Ja kaksi hĂ€nen poikaansa, joista yhden nimi oli Gersom, sillĂ€ hĂ€n sanoi: minĂ€ olin muukalainen vieraalla maalla.h“=K Ja Jetro Moseksen appi otti Ziporan Moseksen emĂ€nnĂ€n, jonka hĂ€n oli takaperin lĂ€hettĂ€nyt,.“< ‚Y Ja Jetro Midianin pappi, Moseksen appi kuuli kaikki, mitĂ€ Jumala Mosekselle ja Israelin kansalle oli tehnyt: ettĂ€ \Herra\ oli johdattanut Israelin pois EgyptistĂ€.“;‚' Ja hĂ€n sanoi: koska kĂ€si oli \Herran\ istuinta pĂ€in, oli \Herralla\ sota Amalekia vastaan: (niin se on tĂ€stĂ€kin lĂ€hin) suvusta sukuun. ŠdÆđTŠ*“E‚O Ja Jetro sanoi: kiitetty olkoon \Herra\, joka teidĂ€t pelastanut on EgyptilĂ€isten ja Pharaon kĂ€destĂ€: joka on vapahtanut kansansa EgyptilĂ€isten kĂ€den alta.“D‚+ Ja Jetro riemuitsi kaiken sen hyvyyden ylitse, jonka \Herra\ oli tehnyt Israelille, ettĂ€ hĂ€n oli pelastanut heitĂ€ EgyptilĂ€isten kĂ€destĂ€.R“Cƒ Niin jutteli Moses apellensa kaikki, mitĂ€ \Herra\ tehnyt oli Pharaolle, ja EgyptilĂ€isille Israelin tĂ€hden, ja kaiken sen vaivan joka heillĂ€ tiellĂ€ oli ollut, ja ettĂ€ \Herra\ oli auttanut heitĂ€.“B‚/ Niin meni Moses appeansa vastaan, kumarsi itsensĂ€, ja suuta antoi hĂ€nen; ja koska he olivat tervehtineet toinen toistansa, menivĂ€t he majaan.“A‚+ Ja antoi sanoa Mosekselle: minĂ€ Jetro sinun appes olen tullut sinun tykös, ja sinun emĂ€ntĂ€s, ja molemmat hĂ€nen poikansa hĂ€nen kanssansa. Ć`š &Ć^“J7 Moses vastasi appeansa: sillĂ€ kansa tulee minun tyköni, ja kysyy Jumalalta neuvoa._“Iƒ9 Koska Moseksen appi nĂ€ki kaikki, mitĂ€ hĂ€n teki kansalle, sanoi hĂ€n: mikĂ€ tĂ€mĂ€ on kuin sinĂ€ teet kansalle? Miksis sinĂ€ istut yksinĂ€s, ja kaikki kansa seisoo sinun edessĂ€s, hamasta aamusta niin ehtooseen?“H‚1 Ja tapahtui toisena pĂ€ivĂ€nĂ€, ettĂ€ Moses istui oikeutta tekemÀÀn kansalle; ja kansa seisoi Moseksen ympĂ€rillĂ€ aamusta niin ehtooseen asti.4“G‚c Ja Jetro Moseksen appi otti polttouhria ja muuta uhria Jumalalle. Niin tuli Aaron ja kaikki vanhimmat Israelista syömÀÀn leipÀÀ Moseksen apen kanssa Jumalan edessĂ€.“F‚3 Nyt minĂ€ tiedĂ€n, ettĂ€ \Herra\ on suurempi kuin kaikki Jumalat; sillĂ€ siinĂ€ asiassa, jossa ylpeilivĂ€t, oli hĂ€n heidĂ€n ylitsensĂ€ (valtias). E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kv€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊÔßêőšłŸÉÔßêő                                                         !  "  #  $  %  &  '  (  ) ! * " + # , $ -   .  /  0  1  2  3  4  5  6  7  8  9  :  ;  <  =  >  ?  @  A  B  C  D  E  F  G  H  I  J  K  L   M  N  O  P  Q ì)Û*€ì“O‚ Ja muistuta heille oikeudet ja kĂ€skyt: osota heille tie, jota heidĂ€n vaeltaman pitÀÀ, ja ne työt mitkĂ€ heidĂ€n tekemĂ€n pitÀÀ.&“N‚G Nyt kuule minun ÀÀneni, minĂ€ neuvon sinua, ja Jumala on sinun kanssas. Ole sinĂ€ kansan puolesta Jumalan edessĂ€, ja tuota heidĂ€n asiansa Jumalan eteen.-“M‚U SinĂ€ vĂ€sytĂ€t perĂ€ti sekĂ€ itses ettĂ€ tĂ€mĂ€n kansan joka sinun kanssas on; sillĂ€ tĂ€mĂ€ asia on sinulle ylen raskas, et taida sinĂ€ sitĂ€ yksinĂ€s toimittaa.K“L Ja Moseksen appi sanoi hĂ€nelle: ei se ole hyvĂ€ kuin sinĂ€ teet.S“Kƒ! Koska heillĂ€ on jotakin asiaa, tulevat he minun tyköni, ettĂ€ minun pitÀÀ oikeutta tekemĂ€n jokaisen vĂ€lillĂ€ ja hĂ€nen lĂ€himmĂ€isensĂ€ vĂ€lillĂ€, ja osottaman heille Jumalan oikeudet ja kĂ€skyt. tt't/“T‚Y Ja valitsi vaat miehet kaikesta Israelista, ja asetti heidĂ€t kansan pÀÀmiehiksi, tuhanten pÀÀlle, sadan pÀÀlle, viidenkymmenen pÀÀlle, ja kymmenen pÀÀlle,J“S Ja Moses kuuli appensa ÀÀnen, ja teki kaikki mitĂ€ hĂ€n sanoi.“R‚3 Jos sinĂ€ sen teet, ja Jumala sen sinulle kĂ€skee, niin sinĂ€ taidat voimassa pysyĂ€, niin myös kaikki tĂ€mĂ€ kansa saa mennĂ€ kotiansa rauhassa.o“QƒY EttĂ€ ne aina kansalle oikeuden tekisivĂ€t: mutta kuin joku raskas asia tulee, ettĂ€ he sen tuovat sinun eteesi mutta kaikki pienet asiat he itse ratkaiskaan: niin huojenna jotakin itseltĂ€s, ja he kantavat kuormaa sinun kanssas.u“Pƒe Niin etsi sinĂ€ kaiken kansan seasta vaat miehet, Jumalaa pelkÀÀvĂ€iset, totuuden miehet, ne jotka ahneutta vihaavat: ja aseta ne heille pÀÀmiehiksi, tuhanten pÀÀlle, sadan pÀÀlle, viidenkymmenen pÀÀlle, ja kymmenen pÀÀlle, “Y’ì=“&“Z‚G Te olette nĂ€hneet, mitĂ€ minĂ€ EgyptilĂ€isille tehnyt olen: ja kuinka minĂ€ olen teitĂ€ kantanut kotkan siivillĂ€, ja olen saattanut teidĂ€t minun tyköni.+“Y‚Q Ja Moses astui ylös Jumalan tykö. Ja \Herra\ huusi hĂ€ntĂ€ vuorelta, ja sanoi: nĂ€in sinun pitÀÀ sanoman Jakobin huoneelle, ja Israelin lapsille ilmoittaman."“X‚? SillĂ€ he olivat lĂ€hteneet Raphidimista, ja tulivat Sinain korpeen, ja sioittivat itsensĂ€ korpeen: ja Israel sioitti itsensĂ€ siihen, vuoren kohdalle.y“W o Kolmantena kuukautena Israelin lasten lĂ€htemisestĂ€ Egyptin maalta, tulivat he sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Sinain korpeen.H“V  Niin Moses antoi appensa mennĂ€ ja hĂ€n meni omalle maallensa.#“U‚A Jotka tekivĂ€t kansalle oikeuden joka aika. Mutta jotka raskaat asiat olivat, lykkĂ€sivĂ€t he Moseksen alle; vaan kaikki pienet asiat he itse ratkasivat. —>Łs—X“_ƒ+ Niin \Herra\ sanoi Mosekselle: katso, minĂ€ tulen sinun tykös paksussa pilvessĂ€, ettĂ€ kansa kuulee minun puhuvan sinun kanssas, ja uskoo sinua ijankaikkisesti. Ja Moses ilmoitti \Herralle\ kansan puheen.!“^‚= Ja kaikki kansa vastasi yhtĂ€ haavaa, ja sanoi: kaikki mitĂ€ \Herra\ puhunut on, me tahdomme tehdĂ€. Ja Moses sanoi jĂ€llensĂ€ kansan sanat \Herralle\.“]‚  Niin Moses tuli ja kutsui kokoon vanhimmat kansan seasta, ja jutteli heille kaikki sanat, jotka \Herra\ hĂ€nen kĂ€skenyt oli.“\‚) Ja teidĂ€n pitÀÀ oleman minulle papillinen valtakunta ja pyhĂ€ kansa. NĂ€mĂ€ ovat ne sanat, jotka sinun pitÀÀ Israelin lapsille, sanoman.>“[‚w Jos te siis minun ÀÀneni ahkerasti kuulette, ja pidĂ€tte minun liittoni, niin teidĂ€n pitÀÀ oleman minulle kallis omaisuus kaikista kansoista, vaikka muutoin koko maa on minun. Ewæ ŻEg“eI Ja hĂ€n sanoi heille: olkaat kolmanteen pĂ€ivÀÀn valmiit, ja Ă€lkÀÀt lĂ€hestykö vaimoja.Z“d/ Moses astui vuorelta kansan tykö, ja pyhitti heitĂ€: ja he pesivĂ€t vaatteensa.‚“c„ Ei yksikÀÀn kĂ€si pidĂ€ hĂ€neen rupeeman, vaan hĂ€n pitÀÀ tĂ€ydellisesti kivitettĂ€mĂ€n, eli kohdastansa ammuttaman lĂ€vitse, joko se elĂ€in taikka ihminen olis, ei pidĂ€ sen elĂ€mĂ€n. Koska ÀÀni rupee pitkÀÀn kajahtamaan, silloin he vuorelle astukaan.D“bƒ Ja sinun pitÀÀ paneman rajan kansan ympĂ€rille, sanoen: karttakaat teitĂ€nne, ettette vuorelle astu taikka tartu sen rajaan: joka siihen vuoreen sattuu, sen pitÀÀ totisesti kuoleman. “a‚ Ja olisivat kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ valmiit; sillĂ€ kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ \Herra\ on astuva alas kaiken kansan eteen Sinain vuorelle.“`‚ Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mene kansan tykö, ja pyhitĂ€ heitĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ ja huomenna: ettĂ€ he vaatteensa pesisivĂ€t. Z!”Z"“k‚? Niin sanoi \Herra\ hĂ€nelle: astu alas ja varoita kansaa, ettei he kĂ€visi rajan ylitse \Herran\ tykö, hĂ€ntĂ€ nĂ€kemÀÀn, ja monta heistĂ€ lankeaisi.“j‚ Kuin nyt \Herra\ oli tullut alas Sinain vuoren kukkulalle, niin \Herra\ kutsui Moseksen vuoren kukkulalle. Ja Moses astui sinne ylös.m“iU Ja sen basunan helinĂ€ enemmin ja enemmin eneni. Moses puhui ja Jumala vastasi hĂ€ntĂ€ kuultavasti.:“h‚o Mutta koko Sinain vuori suitsi, siitĂ€ ettĂ€ \Herra\ astui alas sen pÀÀlle tulessa, ja sen savu kĂ€vi ylös niinkuin pĂ€tsin savu, niin ettĂ€ koko vuori sangen kovaan vapisi.\“g3 Ja Moses johdatti kansan leiristĂ€ Jumalaa vastaan, ja he seisahtivat vuoren alle.[“fƒ1 Kuin kolmas pĂ€ivĂ€ tuli, ja aamu oli, niin tuli pitkĂ€isen jylinĂ€ ja leimaus, ja paksu pilvi vuoren pÀÀlle, ja sangen vĂ€kevĂ€ basunan ÀÀni: niin kaikki kansa, jotka leirissĂ€ olivat, pelvosta vapisivat. ĆƒŃőŻwĆ@“r} Ei sinun pidĂ€ muita jumalia pitĂ€mĂ€n minun edessĂ€ni.l“qS MinĂ€ (olen) \Herra\ sinun Jumalas; joka sinun Egyptin maalta orjuuden huoneesta ulos vienyt olen.5“p i Ja Jumala puhui kaikki nĂ€mĂ€t sanat, sanoen:C“o Ja Moses astui alas kansan tykö ja sanoi nĂ€mĂ€t heille.X“nƒ+ Ja \Herra\ sanoi hĂ€nelle: mene ja astu alas, ja astu ylös (jĂ€llensĂ€) sinĂ€ ja Aaron sinun kanssas; mutta papit ja kansa Ă€lkÀÀn lĂ€hestykö astumaan ylös \Herran\ tykö, ettei hĂ€n heitĂ€ hukuttaisi..“m‚W Ja Moses sanoi \Herralle\: eipĂ€ kansa saa astua ylös Sinain vuorelle; sillĂ€ sinĂ€ olet meille todistanut ja sanonut: pane rajat vuoren ympĂ€rille, ja pyhitĂ€ se.z“lo Niin myös papit, jotka \Herraa\ lĂ€hestyvĂ€t, pitÀÀ heitĂ€nsĂ€ pyhittĂ€mĂ€n, ettei \Herra\ heitĂ€ hukuttaisi.  1>Ś:û X“x+ Kuusi pĂ€ivÀÀ pitÀÀ sinun työtĂ€ tekemĂ€n ja kaikki askarees toimittaman.<“wu Muista sabbatin pĂ€ivÀÀ, ettĂ€s sen pyhittĂ€isit.“v‚- Ei sinun pidĂ€ turhaan lausuman sinun \Herras\ Jumalas nimeĂ€; sillĂ€ ei \Herra\ pidĂ€ sitĂ€ rankaisemata, joka hĂ€nen nimensĂ€ turhaan lausuu.d“uC Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat, ja pitĂ€vĂ€t minun kĂ€skyni.o“tƒY Ei sinun pidĂ€ kumartaman niitĂ€, eikĂ€ myös palveleman niitĂ€: SillĂ€ minĂ€, \Herra\ sinun Jumalas, olen kiivas Jumala, joka etsiskelen isĂ€in pahat teot lasten pÀÀlle, kolmanteen ja neljĂ€nteen polveen, jotka minua vihaavat;K“sƒ Ei sinun pidĂ€ tekemĂ€n sinulles kuvaa eikĂ€ jonkun muotoa, niiden jotka ylhÀÀllĂ€ taivaassa ovat, eli niiden, jotka alhaalla ovat maan pÀÀllĂ€, eikĂ€ niiden, jotka vesissĂ€ maan alla ovat. ĄŐțnJùĄU“% Ei sinun pidĂ€ vÀÀrÀÀ todistusta sanoman sinun lĂ€himmĂ€istĂ€s vastaan.#“~C Ei sinun pidĂ€ varastaman.(“}M Ei sinun pidĂ€ huorin tekemĂ€n.!“|? Ei sinun pidĂ€ tappaman. “{‚ Sinun pitÀÀ kunnioittaman isÀÀs ja Ă€itiĂ€s, ettĂ€s kauvan elĂ€isit maan pÀÀllĂ€, jonka \Herra\ sinun Jumalas antaa sinulle.S“zƒ! SillĂ€ kuutena pĂ€ivĂ€nĂ€ on \Herra\, taivaan ja maan ja meren tehnyt, ja kaikki mitĂ€ niissĂ€ ovat, ja lepĂ€si seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€. SentĂ€hden siunasi \Herra\ sabbatin pĂ€ivĂ€n, ja pyhitti sen.‚'“y„I Mutta seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ on \Herra\ sinun Jumalas sabbati: silloin ei sinun pidĂ€ yhtÀÀn työtĂ€ tekemĂ€n, eikĂ€ sinun, eikĂ€ sinun poikas, eikĂ€ sinun tyttĂ€res, eikĂ€ sinun palvelias, eikĂ€ sinun piikas, eikĂ€ sinun juhtas, eikĂ€ sinun muukalaises, joka sinun portissas on. § Ož§[”1 Ja kansa seisahtui taamma; mutta Moses meni sen pimeyden tykö, jossa Jumala oli./”‚Y Ja Moses sanoi kansalle: Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö; sillĂ€ Jumala on tullut teitĂ€ koettelemaan, ja ettĂ€ hĂ€nen pelkonsa olis teidĂ€n edessĂ€nne, ettette syntiĂ€ tekisi.”‚! Niin he sanoivat Mosekselle: puhu sinĂ€ meidĂ€n kanssamme, ja me kuulemme: ja Ă€lkÀÀn Jumala meidĂ€n kanssamme puhuko, ettemme kuolisi.8”‚k Ja kaikki kansa nĂ€ki pitkĂ€isen jylinĂ€n, ja tulen leimaukset, ja basunan helinĂ€n, ja vuoren suitsevan: ja koska he sen nĂ€kivĂ€t, niin he pakenivat ja seisahtuivat taamma.q”ƒ] Ei sinun pidĂ€ pyytĂ€mĂ€n sinun lĂ€himmĂ€ises huonetta. Ei sinun pidĂ€ himoitseman sinun lĂ€himmĂ€ises emĂ€ntÀÀ, eikĂ€ hĂ€nen palveliaansa, eikĂ€ piikaansa, eikĂ€ hĂ€nen hĂ€rkÀÀnsĂ€, eikĂ€ mitÀÀn mikĂ€ sinun lĂ€himmĂ€ises on. i^ÏŐ6ŒiP”   NĂ€mĂ€t ovat ne oikeudet, jotka sinun pitÀÀ paneman heidĂ€n eteensĂ€:w” i Ei myös sinun pidĂ€ astumilla minun alttarilleni astuman, ettei sinun hĂ€piĂ€s sen pÀÀllĂ€ paljastettaisi.”‚1 Ja jos sinĂ€ teet minulle kivisen alttarin, niin Ă€lĂ€ tee sitĂ€ vuoltuista kivistĂ€: jos sinĂ€ siihen veitses satutat, niin sinĂ€ sen saastutat.v”ƒg Tee alttari maasta minulle, jonka pÀÀlle sinun pitÀÀ polttouhris ja kiitosuhris, sinun lampaas ja karjas uhraaman: mihinkĂ€ paikkaan ikĂ€nĂ€nsĂ€ minĂ€ sÀÀdĂ€n minun nimeni muiston, sinne minĂ€ tulen sinun tykös, ja siunaan sinua. ”‚ Ei teidĂ€n pidĂ€ tekemĂ€n epĂ€jumalia minun sivuuni: hopiaisia jumalia, ja kultaisia jumalia ei teidĂ€n pidĂ€ teillenne tekemĂ€n.”‚7 Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: niin sinun pitÀÀ Israelin lapsille sanoman: te olette nĂ€hneet, ettĂ€ minĂ€ olen taivaasta teidĂ€n kanssanne puhunut. \ÊŐOzb”? Jos joku myy tyttĂ€rensĂ€ orjaksi, ei hĂ€nen pidĂ€ lĂ€htemĂ€n niinkuin orjat lĂ€htevĂ€t.Q”ƒ Niin hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ viekÀÀn hĂ€nen tuomarien tykö, ja seisauttakaan hĂ€net oveen, taikka pihtipieleen, ja lĂ€vistĂ€kÀÀn isĂ€ntĂ€ hĂ€nen korvansa naskalilla, ja olkaan ijĂ€ti hĂ€nen orjansa.” Mutta jos orja julkisesti sanoo: minĂ€ rakastan minun isĂ€ntÀÀni, vaimoani ja lapsiani: en tahdo tulla minĂ€ vapaaksi,q” ƒ] Jos hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ antoi hĂ€nelle emĂ€nnĂ€n, jos se on synnyttĂ€nyt hĂ€nelle poikia tai tyttĂ€riĂ€, niin hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ ja lapsensa pitÀÀ oleman hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ omat, vaan itse hĂ€nen pitÀÀ lĂ€htemĂ€n yksinĂ€nsĂ€.” ‚ Jos hĂ€n naimatoinna on ollut, naimatoinna pitÀÀ hĂ€nen myös lĂ€htemĂ€n; vaan jos hĂ€n nainunna tuli, lĂ€htekÀÀn emĂ€ntinensĂ€. ” ‚; Jos sinĂ€ ostat Hebrealaisen orjan, hĂ€nen pitÀÀ sinua palveleman kuusi vuotta; vaan seitsemĂ€ntenĂ€ pitÀÀ hĂ€nen lĂ€htemĂ€n vapaana lunastamatta; E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  S  T  U  V  W  X  Y  Z  [  S  T  U  V  W  X  Y  Z  [  \  ]  ^  _  `  a  b  c  d  e  f  g  h  i  j  k  l ! m   n  o  p  q  r  s  t  u  v  w  x  y  z  {  |  }  ~     €    ‚  ƒ  „  …  †  ‡  ˆ  ‰  Š  ‹  Œ    Ž      ‘  ’  “  ”  •  –  — Ÿ Ș°WŸ4”‚c Vaan jollei hĂ€n ole hĂ€ntĂ€ vĂ€ijynyt, mutta Jumala on antanut hĂ€nen langeta hĂ€nen kĂ€siinsĂ€, niin minĂ€ mÀÀrÀÀn sinulle paikan, johonka hĂ€nen pakeneman pitÀÀ.V”' Joka lyö ihmisen niin ettĂ€ hĂ€n kuolee, hĂ€nen pitÀÀ totisesti kuoleman.d”C Jollei hĂ€n tee hĂ€nelle nĂ€itĂ€ kolmea, niin sen pitÀÀ vapaana lĂ€htemĂ€n lunastamatta.”‚ Jos hĂ€n pojallensa ottaa toisen, niin ei hĂ€nen pidĂ€ kieltĂ€mĂ€n hĂ€neltĂ€ hĂ€nen ravintoansa, vaatteitansa, ja asunto-oikeuttansa.`”; Mutta jos hĂ€n sen kihlaa pojallensa, niin antakaan hĂ€nen nautita tytĂ€rten oikeutta.o”ƒY Jollei hĂ€n kelpaa isĂ€nnĂ€llensĂ€, joka ei tahdo hĂ€ntĂ€ kihlata, niin hĂ€nen pitÀÀ antaman hĂ€nen lunastettaa; mutta muukalaiselle kansalle ei pidĂ€ oleman hĂ€nelle voimaa hĂ€ntĂ€ myydĂ€, tehden petollisesti hĂ€nen kanssansa. -q„MŸż-”‚ Kun joku lyö palveliaansa eli palkkapiikaansa sauvalla, niin ettĂ€ hĂ€n kuolee hĂ€nen kĂ€siinsĂ€: hĂ€n pitÀÀ kaiketi kostettaman.{”ƒq Jos hĂ€n paranee, niin ettĂ€ hĂ€n kĂ€y ulos sauvansa nojalla, niin sen pitÀÀ syyttömĂ€n oleman joka löi: ainoastaan maksakaan hĂ€nen työnsĂ€ vahingon, josta hĂ€n on estetyksi tullut, ja hĂ€nen pitÀÀ kaiketi hĂ€nen terveeksi laittaman. ”‚ Koska miehet keskenĂ€nsĂ€ riitelevĂ€t, ja toinen lyö toistansa kivellĂ€ eli rusikalla, ja hĂ€n ei kuole vaan makaa vuoteessansa:U”% Ja joka kiroilee isÀÀnsĂ€ ja Ă€itiĂ€nsĂ€, sen pitÀÀ totisesti kuoleman.t”c Joka varastaa ihmisen ja myy hĂ€nen, eli löydetÀÀn hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€, sen pitÀÀ totisesti kuoleman.R” Joka lyö isÀÀnsĂ€ taikka Ă€itiĂ€nsĂ€, sen pitÀÀ totisesti kuoleman. ”‚ Mutta jos joku ylpeydestĂ€ tappaa lĂ€himmĂ€isensĂ€ kavaluudella; sen sinun pitÀÀ ottaman minun alttariltanikin pois, kuolettaa. ?^źgÜ?”$‚- Niin myös jos hĂ€n lyö palvelialtansa taikka palkkapiialtansa hampaan suusta, niin pitÀÀ hĂ€nen pÀÀstĂ€mĂ€n sen vapaaksi hampaan tĂ€hden.”#‚  Joka lyö palveliansa eli palkkapiikansa silmĂ€n, ja turmeles sen, hĂ€nen pitÀÀ pÀÀstĂ€mĂ€n sen vapaaksi silmĂ€n tĂ€hden.D”" Polton poltosta, haavan haavasta, sinimarjan sinimarjasta.Q”! SilmĂ€n silmĂ€stĂ€, hampaan hampaasta, kĂ€den kĂ€destĂ€, jalan jalasta.Y” - Mutta jos kuoleman vahinko tulee, niin pitÀÀ hĂ€nen antaman hengen hengestĂ€.‚+”„Q Jos miehet tappelevat keskenĂ€nsĂ€, ja loukkaavat raskaan vaimon, niin ettĂ€ hĂ€nen tĂ€ytyy hedelmĂ€nsĂ€ kesken synnyttÀÀ; ja ei kuoleman vahinko tapahdu: niin hĂ€n pitÀÀ rahalla rangaistaman, sen jĂ€lkeen kuin vaimon mies hĂ€neltĂ€ anoo, ja se pitÀÀ annettaman arviomiesten ehdosta;p”[ Vaan jos hĂ€n pĂ€ivĂ€n taikka kaksi elÀÀ, ei pidĂ€ hĂ€ntĂ€ kostettaman, sillĂ€ se on hĂ€nen rahansa. 83ČCŒq”*]! Jos joku avaa kuopan, taikka kaivaa kuopan, jos ei hĂ€n sitĂ€ peitĂ€, ja hĂ€rkĂ€ eli aasi siihen putoo:3”)‚a Jos joku hĂ€rkĂ€ kuokaisee palvelian eli palkkapiian, niin pitÀÀ hĂ€nen antaman heidĂ€n isĂ€nnĂ€llensĂ€ kolmekymmentĂ€ hopiasikliĂ€, ja hĂ€rkĂ€ pitÀÀ kivitettĂ€mĂ€n.l”(S Jos hĂ€n pojan eli tyttĂ€ren kuokaisee, niin pitÀÀ yhdellĂ€ tavalla hĂ€nen kanssansa tehtĂ€mĂ€n.~”'w Mutta jos hĂ€n rahalla pÀÀsee, niin pitÀÀ hĂ€nen antaman henkensĂ€ lunastukseksi niin paljo kuin mÀÀrĂ€tÀÀn.‚”&ƒ} Mutta jos hĂ€rkĂ€ ennen oli harjaantunut kuokkimaan, ja sen isĂ€nnĂ€lle oli todistusten kanssa ilmoitettu, ja ei hĂ€n korjannut hĂ€ntĂ€; jos hĂ€n sitte tappaa miehen eli vaimon, niin pitÀÀ hĂ€rkĂ€ kivitettĂ€mĂ€n, ja hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ kuoleman.D”%ƒ Jos hĂ€rkĂ€ kuokaisee miehen eli vaimon, niin ettĂ€ hĂ€n kuolee: se hĂ€rkĂ€ pitÀÀ kaiketi kivitettĂ€mĂ€n, ja ei pidĂ€ hĂ€nen lihaansa syötĂ€mĂ€n; ja niin on hĂ€rjĂ€n isĂ€ntĂ€ viatoin. ˆ‡¶Ú&ˆ”/‚/ Jos varas kĂ€sitetÀÀn, koska hĂ€n itsensĂ€ sisĂ€lle kangottaa, ja hĂ€n lyödÀÀn kuoliaaksi, niin ei pidĂ€ tappajan vereen vikapÀÀn oleman.0”. ‚] Jos joku varastaa hĂ€rjĂ€n taikka lampaan ja teurastaa eli myy sen; hĂ€nen pitÀÀ antaman viisi hĂ€rkÀÀ yhdestĂ€ hĂ€rjĂ€stĂ€, ja neljĂ€ lammasta yhdestĂ€ lampaasta.X”-ƒ+$ ElikkĂ€ jos se oli tiettĂ€vĂ€, ettĂ€ hĂ€rkĂ€ on ennen tottunut kuokkimaan, ja hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ ei korjannut hĂ€ntĂ€, niin hĂ€nen pitÀÀ antaman hĂ€rjĂ€n hĂ€rjĂ€stĂ€, ja se kuollut pitÀÀ hĂ€nen oleman.M”,ƒ# Jos jonkun hĂ€rkĂ€ kuokkii toisen miehen hĂ€rjĂ€n, ettĂ€ se kuolee, niin pitÀÀ heidĂ€n myymĂ€n sen elĂ€vĂ€n hĂ€rjĂ€n, ja jakaman rahan, niin myös sen kuolleen hĂ€rjĂ€n pitÀÀ heidĂ€n jakaman.v”+g" Niin pitÀÀ sen kuopan isĂ€ntĂ€ maksaman rahalla sen isĂ€nnĂ€lle; mutta sen kuolleen pitÀÀ hĂ€nen oleman. Íw}́,”3‚S Jos valkia vallallensa pÀÀsee, ja orjantappuroihin syttyy, niin ettĂ€ kykÀÀt eli laiho, eli pelto poltetaan, niin sen pitÀÀ maksaman, kuin valkian pÀÀsti.v”2ƒg Jos joku syöttÀÀ toisen pellon eli viinamĂ€en, niin ettĂ€ hĂ€n pÀÀstÀÀ sisĂ€lle karjansa, ja syöttÀÀ toisen pellossa, hĂ€nen pitÀÀ siitĂ€ parhaasta, kuin hĂ€nen omassa pellossansa eli viinamĂ€essĂ€nsĂ€ löydetÀÀn maksaman."”1‚? Jos varkaan kappale löydetÀÀn tĂ€ydellisesti hĂ€nen tyköÀnsĂ€, hĂ€rkĂ€, aasi, eli lammas; niin pitÀÀ hĂ€nen jĂ€llensĂ€ kaksikertaisesti maksaman._”0ƒ9 Vaan jos aurinko on noussut hĂ€nen ylitsensĂ€, niin pitÀÀ tappajan kuolemaan vikapÀÀn oleman: kaiketi pitÀÀ hĂ€nen jĂ€llensĂ€ maksaman; jollei hĂ€nellĂ€ ole varaa, niin myytĂ€kÀÀn hĂ€n varkautensa tĂ€hden. a8Œ7aR”7ƒ Jos joku antaa lĂ€himmĂ€isellensĂ€ aasin, eli hĂ€rjĂ€n, eli lampaan, taikka mikĂ€ elĂ€in se olis, tĂ€hteelle, ja se kuolee, taikka saa muutoin vamman, taikka ajetaan pois, ettei yksikÀÀn sitĂ€ nĂ€e:‚Q”6… Kaiken vÀÀrĂ€n asian tĂ€hden hĂ€rjĂ€stĂ€ eli aasista, taikka lampaasta, eli vaatteesta ja kaiken sen tĂ€hden kuin pois tullut on, josta joku sanoo: tĂ€mĂ€ se on, niin pitÀÀ heidĂ€n molempain asiansa tuleman tuomarien eteen; jonka tuomarit vikapÀÀksi löytĂ€vĂ€t, sen pitÀÀ lĂ€himmĂ€isellensĂ€ kaksikertaisesti maksaman.(”5‚K Ja jos ei varas löydetĂ€, niin pitÀÀ huoneen isĂ€ntĂ€ tuotaman tuomarien eteen vannotettaa, jos ei hĂ€n ole kĂ€siĂ€nsĂ€ satuttanut lĂ€himmĂ€isensĂ€ kaluun.D”4ƒ Jos joku antaa lĂ€himmĂ€isellensĂ€ rahaa, eli muuta kalua kĂ€tköön, ja se varastetaan hĂ€nen huoneestansa: jos se varas löydetÀÀn, niin hĂ€nen pitÀÀ sen kaksikertaisesti maksaman. YŻA‘Y*”=‚O Jos joku viettelee neitseen, joka ei vielĂ€ ole kihlattu, ja makaa hĂ€nen, sen pitÀÀ kaiketi hĂ€nelle antaman huomenlahjan, ja ottaman hĂ€nen emĂ€nnĂ€ksensĂ€.”<‚ Mutta jos sen isĂ€ntĂ€ on siihen tykönĂ€, niin ei hĂ€nen pidĂ€ sitĂ€ maksaman; jos se palkalla oli, niin saakoon palkkansa.,”;‚S Jos joku ottaa lainaksi lĂ€himmĂ€iseltĂ€nsĂ€, ja se tulee rivinomaksi eli kuolee, niin ettei sen isĂ€ntĂ€ ole lĂ€snĂ€, niin hĂ€nen pitÀÀ sen kokonansa maksaman.k”:Q Mutta jos se raadeltu on, niin pitÀÀ hĂ€nen todistajat tuoman, ja ei mitÀÀn jĂ€lleen antaman.]”95 Jos varas sen varastaa hĂ€neltĂ€, niin pitÀÀ hĂ€nen sen maksaman sen isĂ€nnĂ€lle.m”8ƒU Niin pitÀÀ valan heidĂ€n molempain vĂ€lillĂ€nsĂ€ kĂ€ymĂ€n \Herran\ kautta, ettei hĂ€n ole satuttanut kĂ€ttĂ€nsĂ€ lĂ€himmĂ€isensĂ€ kaluun; ja sen jonka kalu oma oli, pitÀÀ siihen tyytymĂ€n, ja toisen ei pidĂ€ sitĂ€ maksaman. Zr;Űyì–úZ”E‚3 Ja minun vihani julmistuu, niin ettĂ€ minĂ€ tapan heidĂ€t miekalla; ja teidĂ€n emĂ€ntĂ€nne pitÀÀ tuleman leskiksi, ja teidĂ€n lapsenne orvoiksi.”D‚+ Koska sinĂ€ jonkun heistĂ€ murheelliseksi saatat: jos hĂ€n hartaasti huutaa minun tyköni, niin minĂ€ tahdon totisesti kuulla hĂ€nen huutonsa.S”C! Ei teidĂ€n pidĂ€ yhtÀÀn leskeĂ€ eli orpolasta murheelliseksi saattaman. ”B‚  Muukalaisia ei sinun pidĂ€ ahdistaman, eikĂ€ myös polkuna pitĂ€mĂ€n: sillĂ€ te olette myös olleet muukalaisna Egyptin maalla.\”A3 Se joka uhraa jumalille, ja ei ainoalle \Herralle\, hĂ€nen pitÀÀ kirottu oleman.`”@; Joka jĂ€rjettömĂ€in luontokappalten kanssa yhteyntyy, sen pitÀÀ totisesti kuoleman.4”?e Velhonaista ei sinun pidĂ€ salliman elÀÀ. ”>‚ Jos hĂ€nen isĂ€nsĂ€ ei tahdo hĂ€ntĂ€ antaa hĂ€nelle, niin hĂ€nen pitÀÀ antaman rahaa, niin paljo kuin neitseen huomenlahja on. 1=«ătö1A”K‚} Niin pitÀÀ myös sinun tekemĂ€n hĂ€rkĂ€is ja lammastes kanssa. SeitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ anna heidĂ€n olla emĂ€insĂ€ tykönĂ€, kahdeksantena pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ sinun sen antaman minulle.{”Jq Sinun uutistas ja pisarias ei sinun pidĂ€ viivyttelemĂ€n. Esikoisen sinun pojistas pitÀÀ sinun antaman minulle.l”IS Tuomareita ei sinun pidĂ€ kiroileman, ja ylimmĂ€istĂ€ sinun kansassas ei sinun pidĂ€ sadatteleman.D”Hƒ SillĂ€ se on hĂ€nen ainoa verhonsa, ja vaate hĂ€nen ihollansa: missĂ€stĂ€ hĂ€n makais? Ja tapahtuu, ettĂ€ hĂ€n huutaa minun tyköni, niin minĂ€ kuulen hĂ€ntĂ€; sillĂ€ minĂ€ olen laupias.”G‚ Koska sinĂ€ lĂ€himmĂ€iseltĂ€s vaatteet otat pantiksi, niin sinun pitÀÀ antaman sen hĂ€nelle jĂ€llensĂ€, ennen kuin aurinko laskee.?”F‚y Koska sinĂ€ lainaat minun kansalleni rahaa, köyhĂ€lle kuin sinun tykönĂ€s on, ei sinun pidĂ€ oleman hĂ€ntĂ€ vastaan niinkuin kasvon ottaja, eli korkoa hĂ€nen pÀÀllensĂ€ paneman. Xè?űväR”R Ei sinun pidĂ€ kÀÀntelemĂ€n sinun köyhĂ€s oikeutta hĂ€nen asiassansa.”Q‚ Koskas nĂ€et vihollises aasin makaavan kuorman alla, kavahda, ettes hĂ€ntĂ€ jĂ€ttĂ€isi; vaan sinun pitÀÀ kaiketi auttaman hĂ€ntĂ€.”Py Koska sinĂ€ kohtaat vihollises hĂ€rjĂ€n eli aasin eksyksissĂ€ niin sinun pitÀÀ johdattaman sen hĂ€nelle jĂ€llensĂ€.D”O Ei sinun pidĂ€ kaunisteleman köyhÀÀ, hĂ€nen asiassansa.%”N‚E Ei sinun pidĂ€ joukkoa seuraaman pahuuteen, eikĂ€ myös vastaaman oikeuden edessĂ€ niin ettĂ€ sinĂ€ poikkeat joukon jĂ€lkeen pois oikeutta vÀÀntĂ€mÀÀn.m”M W Ei sinun pidĂ€ uskoman valheita; ettĂ€s auttaisit jumalatointa, ja tulisit vÀÀrĂ€ksi todistajaksi.$”L‚C TeidĂ€n pitÀÀ oleman pyhĂ€ kansa minulle. SentĂ€hden ei teidĂ€n pidĂ€ syömĂ€n lihaa, joka metsĂ€n pedoilta raadeltu on, mutta heittĂ€mĂ€n sen koirille. "pú[ "e”XƒE Kuusi pĂ€ivÀÀ pitÀÀ sinun työtĂ€s tekemĂ€n, mutta seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ sinun lepÀÀmĂ€n: ettĂ€ sinun hĂ€rkĂ€s ja aasis saisivat levĂ€tĂ€, ja sinun piikas poika ja muukalainen sais itsensĂ€ virvottaa.w”Wƒi Vaan seitsemĂ€ntenĂ€ vuonna pitÀÀ sinun sen levolle jĂ€ttĂ€mĂ€n, ettĂ€ köyhĂ€t sinun kansastas siitĂ€ syödĂ€ saisivat. Ja mitĂ€ jÀÀ, sen metsĂ€n pedot syökÀÀn. Niin pitÀÀ myös sinun tekemĂ€n viinamĂ€kes ja öljymĂ€kes kanssa.R”V Kuusi vuotta pitÀÀ sinun kylvĂ€mĂ€n sinun maas, ja kokooman sen tulon.”U‚1 Ei teidĂ€n pidĂ€ solvaiseman muukalaisia; sillĂ€ te tiedĂ€tte muukalaisen sydĂ€men, ettĂ€ te myös itse olette olleet muukalaiset Egyptin maalla.s”Ta Ei sinun pidĂ€ lahjoja ottaman; sillĂ€ lahjat sokaisevat nĂ€kevĂ€iset, ja kÀÀntĂ€vĂ€t hurskasten asiat. ”S‚ Ja ole kaukana vÀÀristĂ€ asioista. Viatointa ja hurskasta ei sinun pidĂ€ tappaman; sillĂ€ en minĂ€ pidĂ€ jumalatointa hurskaana. E  !,7BMXcny„š„°șĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊÔßêő  ™  š  ›  œ    ž  Ÿ !   "  ™  š  ›  œ    ž  Ÿ !   " Ą # ą $ Ł % € & „ ' Š ( §   š  ©  Ș  «  Ź  ­  ź  Ż  °  ±  Č  ł  Ž  ”  ¶  ·  ž  č  ș  »  Œ  œ  Ÿ  ż  À  Á    Ă  Ä  Ć  Æ  Ç ! È " É # Ê $ Ë % Ì   Í  Î  Ï  Đ  Ń  Ò  Ó  Ô  Ő  Ö  Ś  Ű  Ù  Ú  Û  Ü  Ę LĆł”^‚! Ei sinun pidĂ€ uhraaman minun uhrini verta happaman taikinan kanssa; ja minun juhlani lihavuus ei pidĂ€ ylitse yön jÀÀmĂ€n huomeneksi.[”]1 Kolmasti vuodessa pitÀÀ kaikki sinun miesvĂ€kes tuleman Herran \Jumalan\ eteen.0”\‚[ Ja sen juhlan, koskas ensin rupeet pellolta korjaamaan, mitĂ€s siihen kylvĂ€nyt olet. Ja korjaamisen juhlan, vuoden lopussa, koska sinĂ€ työs kedolta korjannut olet.‚=”[„u Happamattoman leivĂ€n juhlan pitÀÀ sinun pitĂ€mĂ€n, niin ettĂ€ sinĂ€ seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ syöt happamatointa leipÀÀ, niinkuin minĂ€ sinulle kĂ€skenyt olen, mÀÀrĂ€ttynĂ€ aikana sillĂ€ kuulla Abib. SillĂ€ ettĂ€ sillĂ€ ajalla olet sinĂ€ lĂ€htenyt EgyptistĂ€; mutta Ă€lĂ€ tule tyhjin kĂ€sin minun eteeni.C”Z Kolmasti vuodessa pitÀÀ sinun minulle juhlaa pitĂ€mĂ€n.0”Y‚[ Kaikki ne mitkĂ€ minĂ€ olen teille sanonut, pitÀÀ teidĂ€n pitĂ€mĂ€n. Ja vierasten jumalain nimeĂ€ ei pidĂ€ teidĂ€n muistaman, ja sinun suustas ei pidĂ€ ne kuuluman. _Wœá)_F”cƒ SillĂ€ minun enkelini kĂ€y sinun edellĂ€s, ja johdattaa sinun Amorilaisten, HetilĂ€isten, PheresilĂ€isten, Kanaanealaisten, HevilĂ€isten, ja Jebusilaisten tykö, ja minĂ€ hĂ€vitĂ€n heitĂ€.4”b‚c Vaan jos sinĂ€ ahkerasti kuulet hĂ€nen ÀÀnensĂ€, ja teet kaikki mitĂ€ minĂ€ sinulle kĂ€sken, niin minĂ€ olen sinun vihollistes vihollinen, ja sinun vainoojais vainooja.X”aƒ+ PidĂ€ vaari itsestĂ€s hĂ€nen kasvoinsa edessĂ€ ja kuule hĂ€nen ÀÀnensĂ€, Ă€lĂ€ hĂ€nen mieltĂ€nsĂ€ pahoita; sillĂ€ ei hĂ€n jĂ€tĂ€ rankaisemata teidĂ€n ylitsekĂ€ymistĂ€nne: sillĂ€ minun nimeni on hĂ€nessĂ€.”`‚' Katso, minĂ€ lĂ€hetĂ€n enkelin sinun edelles varjelemaan sinua tiellĂ€, ja johdattamaan sinun siihen paikkaan, jonka minĂ€ olen valmistanut.%”_‚E Uutista ensimĂ€isestĂ€ sinun maas hedelmĂ€stĂ€ pitÀÀ sinun tuoman sinun \Herras\ Jumalas huoneesen. Ei sinun pidĂ€ keittĂ€mĂ€n vohlaa emĂ€nsĂ€ rieskassa. qĘ7§”i‚  En minĂ€ heitĂ€ aja ulos yhtenĂ€ vuonna sinun edestĂ€s, ettei maa autiaksi tulisi, eikĂ€ metsĂ€n pedot enenisi sinua vastaan. ”h‚ MinĂ€ lĂ€hetĂ€n hörhölĂ€iset sinun edelles, jotka pitÀÀ ajaman pois sinun edestĂ€s HevilĂ€iset, Kanaanealaiset ja HetilĂ€iset."”g‚? MinĂ€ lĂ€hetĂ€n minun pelkoni sinun edelles, ja hukutan kaiken kansan, jonka tykö sinĂ€ menet: ja saatan kaikki sinun vihollises pakoon sinun edestĂ€s.”f‚ Ei yksikÀÀn kesken synnyttĂ€vĂ€inen eikĂ€ hedelmĂ€töin pidĂ€ oleman sinun maassas; ja minĂ€ tahdon tĂ€yttÀÀ sinun pĂ€ivĂ€s luvun.#”e‚A Mutta \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne pitÀÀ teidĂ€n palveleman, niin hĂ€n siunaa sinun leipĂ€s ja sinun vetes: ja minĂ€ otan sinulta pois kaikki sairaudet.d”dƒC Niin ei sinun pidĂ€ kumartaman heidĂ€n jumaliansa, eikĂ€ myös heitĂ€ palveleman, eikĂ€ heidĂ€n tekoinsa jĂ€lkeen tekemĂ€n; mutta sinun pitÀÀ heidĂ€n epĂ€jumalansa heittĂ€mĂ€n pois, ja lyömĂ€n heidĂ€n kuvansa rikki. k—Äd«k”o‚# Mutta Moses lĂ€hestyköön yksinĂ€nsĂ€ \Herran\ tykö, ja Ă€lkööt muut lĂ€hestykö: Ă€lköön myös kansa astuko ylös hĂ€nen kanssansa.$”n ‚E Ja hĂ€n sanoi Mosekselle: astu \Herran\ tykö, sinĂ€ ja Aaron, Nadab ja Abihu, ja seitsemĂ€nkymmentĂ€ vanhinta Israelista: ja kumartakaat itsenne taampana.5”m‚e! Ei heidĂ€n pidĂ€ asuman sinun maassas, ettei he kehoittaisi sinua syntiĂ€ tekemÀÀn minua vastaan, niin ettĂ€s palvelet heidĂ€n jumaliansa, sillĂ€ se on sinulle paulaksi.]”l5 Ei sinun pidĂ€ liittoa tekemĂ€n heidĂ€n kanssansa, eikĂ€ heidĂ€n jumalainsa kanssa.O”kƒ Ja minĂ€ panen sinun maas rajat Punaisesta merestĂ€ niin Philistealaisten mereen asti, ja korvesta niin virtaan asti: sillĂ€ minĂ€ annan maan asuvaiset sinun kĂ€tees, ajaakses heitĂ€ ulos edestĂ€s.f”jG VĂ€hittĂ€in minĂ€ heitĂ€ ajan ulos sinun edestĂ€s, siihenasti ettĂ€s kasvat ja omistat maan. Ă4dàjÁ#”t‚A Ja otti liitonkirjan, ja luki sen kansan korvain kuullen, ja he sanoivat: kaikki mitĂ€ \Herra\ puhunut on tahdomme me tehdĂ€ ja olla hĂ€nelle kuuliaiset.s”sa Ja Moses otti puolen verestĂ€ ja pani maljoihin; mutta toisen puolen verestĂ€ priiskotti hĂ€n alttarille.”r{ Ja lĂ€hetti sinne nuoria miehiĂ€ Israelin lapsista, jotka uhrasivat polttouhria, ja kiitosuhria \Herralle\, mulleista.L”qƒ Niin kirjoitti Moses kaikki \Herran\ sanat, ja nousi varhain aamulla, ja rakensi alttarin vuoren palttaan, kahdentoistakymmenen patsaan kanssa, kahdentoistakymmenen Israelin sukukunnan jĂ€lkeen.H”pƒ  Ja Moses tuli ja jutteli kansalle kaikki \Herran\ sanat, ja oikeudet. Niin vastasi kaikki kansa yhdellĂ€ ÀÀnellĂ€, ja sanoi: kaikki ne sanat, mitkĂ€ \Herra\ puhunut on, tahdomme me tehdĂ€. ŒOè[ÎđŒa”z= Silloin nousi Moses ja hĂ€nen palveliansa Josua: ja Moses astui ylös Jumalan vuorelle.Z”yƒ/ Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: astu ylös minun tyköni vuorelle, ja ole siellĂ€: ja minĂ€ annan sinulle kiviset taulut, ja lain, ja kĂ€skyt, jotka minĂ€ kirjoittanut olen, jotka sinun pitÀÀ heille opettaman. ”x‚  EikĂ€ ojentanut kĂ€ttĂ€nsĂ€ Israelin lasten pÀÀmiesten tykö: ja kuin he olivat nĂ€hneet Jumalan, niin he söivĂ€t ja joivat. ”w‚  Ja nĂ€kivĂ€t Israelin Jumalan: hĂ€nen jalkainsa alla oli niinkuin teko saphirin kivestĂ€, ja kuin itse taivas, koska seijes on;d”vC Niin astui Moses ja Aaron, Nadab ja Abihu ylös, ja seitsemĂ€nkymmentĂ€ Israelin vanhinta.-”u‚U Niin Moses otti veren ja priiskotti kansan pÀÀlle, ja sanoi: katso, tĂ€mĂ€ on liiton veri, jonka \Herra\ teki teidĂ€n kanssanne kaikkein nĂ€iden sanain pÀÀlle. w>ț^êY*w/•‚Y Puhu Israelin lapsille, ettĂ€ he tuovat minulle ylennysuhrin: joka mieheltĂ€, jonka sydĂ€n hyvĂ€stĂ€ tahdosta sen antaa, pitÀÀ teidĂ€n minun ylennysuhrini ottaman.,• W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen: ”‚ Ja Moses meni keskelle pilveĂ€, ja astui ylös vuorelle: ja Moses oli vuorella neljĂ€kymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ ja neljĂ€kymmentĂ€ yötĂ€.q”~] Ja \Herran\ kunnia oli nĂ€hdĂ€ niinkuin kuluttavainen tuli, vuoren kukkulalla, Israelin lasten edessĂ€.”}‚3 Ja \Herran\ kunnia asui Sinain vuorella, ja pilvi peitti sen kuusi pĂ€ivÀÀ: ja hĂ€n kutsui Moseksen pilven keskeltĂ€ seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€.=”|w Koska Moses tuli vuorelle, niin pilvi peitti vuoren,>”{‚w Ja sanoi vanhimmille: olkaat tĂ€ssĂ€ siihen asti, kuin me palajamme teidĂ€n tykönne: katso, Aaron ja Hur ovat teidĂ€n tykönĂ€nne: jolla joku asia on, se tulkaan heidĂ€n eteensĂ€. †—(à{!Â0†&• ‚G TehkÀÀt arkki sittimipuusta, jonka pituus pitÀÀ oleman puolikolmatta kyynĂ€rÀÀ, ja leveys puolitoista kyynĂ€rÀÀ, ja korkeus puolitoista kyynĂ€rÀÀ.•‚ Kaiken sen jĂ€lkeen kuin minĂ€ osotan sinulle Tabernaklin muodon, ja kaikkein sen astiain muodon: niin pitÀÀ teidĂ€n sen tekemĂ€n.\•3 Ja heidĂ€n pitÀÀ tekemĂ€n minulle pyhĂ€n, ettĂ€ minĂ€ asuisin heidĂ€n seassansa.W•) OnikinkiviĂ€, ja sisĂ€lle sovitettuja kiviĂ€ pÀÀllisvaatteeseen ja kilpeen.b•? ÖljyĂ€ lamppuihin, yrttejĂ€ voide-öljyksi, ja hyvĂ€n hajullisia kaluja savuttamiseksi.E• Punaisia oinaan nahkoja, tekasjim-nahkoja, ja sittimipuita,l•S SinisiĂ€ villoja, purpuraa, ja tulipunaisia villoja, niin myös kallista liinaa ja vuohen karvoja.f•G Ja tĂ€mĂ€ on ylennysuhri, jonka teidĂ€n pitÀÀ ottaman heiltĂ€: kultaa ja hopiaa ja vaskea. rY~'Ÿ^r•‚ Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n armoistuimen, puhtaasta kullasta, puolikolmatta kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€n, ja puolitoista kyynĂ€rÀÀ leviĂ€n.V•' Ja sinun pitÀÀ paneman arkkiin sen todistuksen, jonka minĂ€ sinulle annan.]•5 Sen arkin renkaissa pitÀÀ oleman korennot; ja ei pidĂ€ niistĂ€ vedettĂ€mĂ€n ulos.f• G Ja pitÀÀ pistĂ€mĂ€n korennot renkaisiin, arkin sivulle; ettĂ€ niillĂ€ arkki kannettaisiin.T• # Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n korennot sittimipuusta, ja silaaman ne kullalla.W• ƒ) Ja pitÀÀ myös valaman neljĂ€ kultaista rengasta, jotka sinun pitÀÀ paneman neljÀÀn kulmaan, niin ettĂ€ kaksi rengasta ovat hĂ€nen yhdellĂ€ puolellansa, ja toiset kaksi rengasta toisella puolellansa.#• ‚A Ja sinun pitÀÀ sen silaaman puhtaalla kullalla, sisĂ€ltĂ€ ja ulkoa pitÀÀ sinun sen silaaman; ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n kultaisen vanteen sen ympĂ€ri. ŠoÛêeŠW•ƒ) Ja siinĂ€ minĂ€ sinulle olen saapuvilla, ja puhuttelen sinua armo-istuimelta, kahden Kerubimin vĂ€liltĂ€, jotka ovat todistuksen arkin pÀÀllĂ€, kaikista mitĂ€ minĂ€ sinun kĂ€sken sanoa Israelin lapsille.•} Ja sinun pitÀÀ asettaman armo-istuimen arkin pÀÀlle, ja paneman arkkiin sen todistuksen, jonka minĂ€ sinulle annan.m•ƒU Ja ne Kerubimit pitÀÀ hajottaman siipensĂ€ sen ylitse, niin ettĂ€ he peittĂ€vĂ€t armo-istuimen siivillĂ€nsĂ€, ja heidĂ€n kasvonsa pitÀÀ oleman toinen toisensa puoleen: ja Kerubimin kasvot pitÀÀ oleman armo-istuinta pĂ€in.•‚ Ja tee yksi Kerubimi tĂ€hĂ€n pÀÀhĂ€n ja toinen toiseen pÀÀhĂ€n: molempiin pĂ€ihin armoistuinta pitÀÀ teidĂ€n Kerubimit tekemĂ€n. •‚ Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n kaksi KerubimiĂ€ kullasta: valetusta kullasta pitÀÀ sinun ne tekemĂ€n, molempiin pĂ€ihin armo-istuinta. ¶=ÇJ·,¶s•a Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n ne korennot sittimipuusta ja silaaman kullalla: ja pöytĂ€ niillĂ€ kannettaman.•‚  Juuri vanteen kohdalla pitÀÀ ne renkaat oleman, ettĂ€ niihin taidettaisiin pistÀÀ korennot, joilla pöytĂ€ kannettaisiin.•‚ Ja sinun pitÀÀ siihen tekemĂ€n neljĂ€ kultaista rengasta, ja paneman renkaat neljÀÀn kulmaan, jotka ovat neljĂ€n jalan pÀÀllĂ€.z•o Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n vanteen sen ympĂ€ri kĂ€mmentĂ€ korkian, ja tekemĂ€n kultaisen palteen vanteen ympĂ€ri.s•a Ja sinun pitÀÀ silaaman sen puhtaalla kullalla, ja tekemĂ€n ympĂ€rinsĂ€ sen pÀÀlle kultaisen vanteen.?•‚y Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n pöydĂ€n sittimipuusta: kaksi kyynĂ€rÀÀ pitÀÀ oleman hĂ€nen pituutensa, ja kyynĂ€rĂ€ hĂ€nen leveytensĂ€, ja puolitoista kyynĂ€rÀÀ hĂ€nen korkeutensa. E  !,6ALWbmxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  ß  à  á   â  ă  ä  ć  æ  ç  ß  à  á   â  ă  ä  ć  æ  ç  è  é  ê  ë  ì  í  î  ï  đ  ń  ò  ó  ô  ő  ö  ś  ű  ù  ú  û  ü  ę  ț  ÿ    !  "  #  $  %  &  '  ( ) * +                                         !  "  # 2NüU2‚• „9! Ja pitÀÀ oleman kolme maljaa niinkuin mandelpĂ€hkinĂ€t, yhdessĂ€ haarassa, niin myös nuppi ja kukkainen, ja kolme mandelpĂ€hkinĂ€n muotoista maljaa toisessa haarassa, ja nuppi ja kukkainen: niin pitÀÀ oleman niissĂ€ kuudessa haarassa, jotka kynttilĂ€jalasta ulos kĂ€yvĂ€t.;•‚q Kuusi haaraa pitÀÀ kĂ€ymĂ€n ulos hĂ€nen kyljistĂ€nsĂ€: kolme kynttilĂ€jalan haaraa hĂ€nen yhdestĂ€ kyljestĂ€nsĂ€, ja kolme kynttilĂ€jalan haaraa hĂ€nen toisesta kyljestĂ€nsĂ€.d•ƒC Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n kynttilĂ€jalan puhtaasta kullasta: valetusta kullasta pitÀÀ se kynttilĂ€jalka tehtĂ€mĂ€n, jonka varsi haarainsa, maljainsa, nuppeinsa ja kukkaistensa kanssa pitÀÀ siitĂ€ samasta oleman.O• Ja sinun pitÀÀ paneman aina pöydĂ€lle minun eteeni katumusleivĂ€t..•‚W Ja sinun pitÀÀ siihen myös tekemĂ€n sen vadit, ja lusikat, ja maljat ja pikarit, joilla ulos ja sisĂ€lle kaadetaan: puhtaasta kullasta pitÀÀ sinun ne tekemĂ€n. —Ž¶BŸVæ—L•'( Niin katso, ja tee sen muodon jĂ€lkeen, kuin sinĂ€ nĂ€it vuorella.m•&U' YhdestĂ€ leiviskĂ€stĂ€ puhdasta kultaa pitÀÀ sinun sen tekemĂ€n, kaikkein nĂ€iden astiain kanssa.F•%& Ja kynttilĂ€n niistimet ja sammutuskalut puhtaasta kullasta.•$‚9% Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n seitsemĂ€n lamppua sen pÀÀlle, jotka lamput pitÀÀ sytytettĂ€mĂ€n, niin ettĂ€ ne valistaisivat toinen toisensa kohdalla.q•#]$ Niiden nupit ja niiden haarat pitÀÀ siitĂ€ oleman: ja kaikki tyyni pitÀÀ oleman valetusta kullasta.T•"ƒ## NimittĂ€in yksi nuppi kahden haaran alla, ja taas yksi nuppi toisen haaran alla, ja vielĂ€ yksi nuppi kahden (jĂ€lkimĂ€isen) haaran alla: niissĂ€ kuudessa haarassa, jotka kynttilĂ€jalasta ulos kĂ€yvĂ€t.o•!Y" Mutta kynttilĂ€jalassa pitÀÀ oleman neljĂ€ maljaa mandelin muotoista, ja siihen nupit ja kukkaiset. \çő_•,ƒ9 Sinun pitÀÀ tekemĂ€n viisikymmentĂ€ silmusta ensimĂ€iseen vaatteesen, niin myös viisikymmentĂ€ silmusta ÀÀrelle vaatetta, joka toisessa yhdistyksessĂ€ on; ja silmukset pitÀÀ oleman toinen toisensa kohdalla.n•+ƒW Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n silmukset sinisistĂ€ villoista ensimĂ€isen vaatteen reunaan, ÀÀrimĂ€iset kulmat yhteen sidottaa: ja niin sinun pitÀÀ tekemĂ€n ÀÀrimĂ€isen vaatteen reunaan, sen kulmat yhteenpantaa toistamiseen.r•*_ Viisi vaatetta pitÀÀ yhdistettĂ€mĂ€n toinen toiseensa, ja taas viisi yhdistettĂ€mĂ€n toinen toiseensa.>•)‚w Kunkin vaatten pituus pitÀÀ oleman kahdeksan kyynĂ€rÀÀ kolmattakymmentĂ€, ja leveys pitÀÀ oleman neljĂ€ kyynĂ€rÀÀ: ja niillĂ€ kaikilla vaatteilla pitÀÀ yksi mitta oleman.^•( ƒ9 Ja Tabernaklin pitÀÀ sinun tekemĂ€n kymmenestĂ€ vaatteesta: kalliista kerratuista liinalangoista, sinisistĂ€, purpuraisista, ja tulipunaisista villoista. Gerubimin sinun pitÀÀ tekemĂ€n taitavasti sen pÀÀlle. YLÖ7YZ•1ƒ/ Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n viisikymmentĂ€ silmusta ensimĂ€isen vaatteen reunaan, ÀÀrelle, josta se yhdistetÀÀn ja myös viisikymmentĂ€ silmusta siihen vaatteen reunaan, josta se toinen kerta yhdistetÀÀn.K•0ƒ Viisi vaatetta pitÀÀ sinun toinen toiseensa yhdistĂ€mĂ€n erinĂ€nsĂ€, ja myös kuusi vaatetta erinĂ€nsĂ€; niin ettĂ€s teet sen kuudennen vaatteen kaksikertaiseksi etiseltĂ€ puolen Tabernaklia.L•/ƒ Jokaisen vaatteen pituuden pitÀÀ oleman kolmekymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ, ja leveyden neljĂ€ kyynĂ€rÀÀ, ja leveyden neljĂ€ kyynĂ€rÀÀ. Ja kaikki yksitoistakymmentĂ€ pitÀÀ oleman yhdensuuruiset.s•.a Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n yksitoistakymmentĂ€ vaatetta vuohen karvoista, peitteeksi Tabernaklin pÀÀlle.0•-‚[ Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n viisikymmentĂ€ kultaista koukkua, ja ne vaatteet yhdistĂ€mĂ€n toinen toiseensa niillĂ€ koukuilla, niin ettĂ€ se tulis yhdeksi Tabernakliksi. Bg„ÄŻBj•7O Jokaisen laudan pituus pitÀÀ oleman kymmenen kyynĂ€rÀÀ, vaan leveys puolitoista kyynĂ€rÀÀ.]•65 Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n Tabernaklin laudat sittimipuusta, pystyĂ€llĂ€ olemaan.1•5‚] Mutta tĂ€mĂ€n ensimĂ€isen peitteen pÀÀlle sinun pitÀÀ tekemĂ€n toisen peitteen punaisista oinaan nahoista, ja vielĂ€ sitten ylimmĂ€isen peitteen tekasjim-nahoista.]•4ƒ5 Ja yksi kyynĂ€rĂ€ pitÀÀ oleman yhdellĂ€ ja yksi kyynĂ€rĂ€ toisella puolen, sen ylitse jÀÀneen majan vaatteen pituudesta: sen pitÀÀ riippuman Tabernaklin sivuilla siellĂ€ ja tÀÀllĂ€, sitĂ€ peittĂ€mĂ€ssĂ€.>•3‚w Vaan se liika joka ylitse jÀÀ Tabernaklin vaatteesta: nimittĂ€in puolen siitĂ€ liiaksi jÀÀneestĂ€ vaatteesta, pitÀÀ sinun antaman riippua ylitse Tabernaklin, perĂ€n puolella.•2‚% Niin myös pitÀÀ sinun tekemĂ€n viisikymmentĂ€ vaskikoukkua, ja paneman koukut silmuksiin ja yhdistĂ€mĂ€n majan, ettĂ€ se olis yksi maja. šOÓ·e š^•>7 Ja kaksi lautaa pitÀÀ sinun tekemĂ€n Tabernaklin perĂ€lle, niihin kahteen kulmaan.Y•=- Mutta perĂ€llĂ€ Tabernaklia lĂ€nteen pĂ€in pitÀÀ sinun tekemĂ€n kuusi lautaa.O•< Ja neljĂ€kymmentĂ€ hopiajalkaa: aina kaksi jalkaa kunkin laudan alla.a•;= Niin myös majan toisella sivulla pohjan puolella pitÀÀ oleman kaksikymmentĂ€ lautaa.4•:‚c Ja neljĂ€kymmentĂ€ hopiajalkaa pitÀÀ sinun tekemĂ€n kahdenkymmenen laudan alle, niin ettĂ€ jokaisen laudan alla pitÀÀ oleman kaksi jalkaa, kahden vaarnansa pÀÀllĂ€.y•9m Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n Tabernaklin laudat, niin ettĂ€ kaksikymmentĂ€ lautaa pitÀÀ oleman etelĂ€n puolella.-•8‚U Kaksi vaarnaa pitÀÀ jokaisessa laudassa oleman, niin ettĂ€ he taittaisiin yhdistettÀÀ toinen toiseensa. NĂ€in pitÀÀ sinun tekemĂ€n kaikki Tabernaklin laudat. g?Ž2}g+•D‚Q Ja sinun pitÀÀ laudat kullalla silaaman, ja kullasta renkaat niihin tekemĂ€n, joihinka korennot pistetÀÀn, ja sinun pitÀÀ myös korennot kullalla silaaman.d•CC Ja keskimĂ€inen korento pitÀÀ keskeltĂ€ lautoja kĂ€ymĂ€n yhdestĂ€ kulmasta niin toiseen.1•B‚] Ja viisi korentoa niihin lautoihin, kuin toisella Tabernaklin sivulla ovat: ja viisi korentoa myös niihin lautoihin, jotka perĂ€llĂ€ Tabernaklia ovat, lĂ€nteen pĂ€in.•Ay Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n korennot sittimipuusta: viisi niihin lautoihin, jotka yhdellĂ€ Tabernaklin sivulla ovat;•@‚  Niin ettĂ€ yhteen olis kahdeksan lautaa, ja heidĂ€n hopiajalkansa kuusitoistakymmentĂ€: aina kaksi jalkaa kunkin laudan alla.=•?‚u Niin ettĂ€ kumpikin niistĂ€ taittaisiin yhdistettÀÀ silmuksella sekĂ€ alhaalta ettĂ€ ylhÀÀltĂ€: yhdellĂ€ tavalla pitÀÀ he molemmista kulmista yhdistettĂ€mĂ€n kulmakiskoilla, NŽÂ"]ùN'•J‚I# Ja paneman pöydĂ€n ulkoiselle puolen esirippua, ja kynttilĂ€jalan pöydĂ€n kohdalle, pĂ€ivĂ€n puolelle Tabernaklia, niin ettĂ€ pöytĂ€ seisoo pohjaan pĂ€in.a•I=" Armo-istuimen pitÀÀ sinun myös paneman todistusarkin pÀÀlle, kaikkein pyhimpÀÀn.A•H‚}! Ja sinun pitÀÀ ripustaman esiripun koukuille, ja paneman todistusarkin sisĂ€lliselle puolen esirippua, niin ettĂ€ esirippu olis teille erotus pyhĂ€n ja kaikkein pyhimmĂ€n vaiheella.•G‚3 Ja sinun pitÀÀ ripustaman sen neljĂ€n sittimipuisen, kullalla silatun patsaan pÀÀlle, ja niiden kultaiset koukut, neljĂ€n hopiajalan pÀÀlle.H•Fƒ  Esiripun pitÀÀ myös sinun tekemĂ€n sinisistĂ€, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, niin myös kalliista kerratuista liinalangoista, ja tekemÀÀn Kerubimit sen pÀÀlle taitavasti.o•EY Ja niin pitÀÀ sinun Tabernaklin pystyĂ€lle paneman, sen muodon jĂ€lkeen, kuin sinĂ€ nĂ€it vuorella. 9<k‡ë9.•O‚W Tee myös hĂ€nen patansa, joihin tuhka korjataan, ja lapionsa, ja maljansa, ja tadikkonsa ja hiilikattilansa: kaikki hĂ€nen kalunsa pitÀÀ sinun vaskesta tekemĂ€n.•N‚+ Sarvet sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n hĂ€nen neljÀÀn kulmaansa: siitĂ€ pitÀÀ hĂ€nen sarvensa oleman; ja sinun pitÀÀ sen vaskella silaaman.`•M ƒ= Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n myös alttarin sittimipuusta: viisi kyynĂ€rÀÀ pitÀÀ oleman pituuden, ja viisi kyynĂ€rÀÀ leveyden: neljĂ€kulmaisen pitÀÀ sen alttarin oleman, ja kolme kyynĂ€rÀÀ hĂ€nen korkeutensa.M•Lƒ% TĂ€tĂ€ peittovaatetta varten pitÀÀ sinun tekemĂ€n viisi patsasta sittimipuusta ja ne kullalla silaaman, ja koukut pitÀÀ oleman kullasta: ja sinun pitÀÀ valaman niille viisi vaskista jalkaa.@•K‚{$ Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n peittovaatteen Tabernaklin oveen, sinisistĂ€, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, niin myös kalliista kerratusta liinalangasta, taitavasti ommellun. §Wæ„g§<•U‚s Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n Tabernaklin pihan meren puolelle; ja pihan vaatteet pitÀÀ oleman kalliista kerratusta liinasta, sata kyynĂ€rÀÀ pitÀÀ oleman yhden sivun pituus.•T‚+ Ja laudoista pitÀÀ sinun sen tekemĂ€n, niin ettĂ€ se on tyhjĂ€ sisĂ€ltĂ€: niinkuin sinulle osoitettiin vuorella, niin se tehtĂ€mĂ€n pitÀÀ.~•Sw Ja pitÀÀ pistĂ€mĂ€n korennot renkaisiin, niin ettĂ€ korennot ovat kahden puolen alttaria, joilla se kannettaisiin._•R9 Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n sittimipuiset korennot alttarille, ja silaaman ne vaskella;n•QW Sinun pitÀÀ sen paneman alhaalta alttarin ympĂ€ri, niin ettĂ€ se hĂ€kki ulottuu keskelle alttaria.%•P‚E Ja sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n hĂ€nelle hĂ€kin, niinkuin verkon vaskesta, ja tekemĂ€n sen verkon pÀÀlle neljĂ€ vaskirengasta hĂ€nen neljÀÀn kulmaansa. ąg•őąt•[c Ja viisitoistakymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ toisella puolella, siihen myös kolme patsasta kolmen jalan pÀÀllĂ€.•Z{ Niin ettĂ€ vaatteella yhdellĂ€ puolella on viisitoistakymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ: ja kolme patsasta kolmen jalan pÀÀllĂ€.U•Y% Ja itÀÀn pĂ€in, pihan laveuden pitÀÀ oleman viisikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ.•X‚3 Mutta pihan laveudelle lĂ€nnen puoleen pitÀÀ oleman vaatteet, viisikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€t, ja kymmenen patsasta kymmenen jalan pÀÀllĂ€.N•Wƒ Niin myös pohjan puoleen, pituudelle pitÀÀ oleman esivaatteet sata kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€t, ja kaksikymmentĂ€ sen patsasta kahdenkymmenen vaskijalan pÀÀllĂ€, patsasten koukut vöinensĂ€ hopiasta.•V‚% Ja hĂ€nen patsaitansa pitÀÀ oleman kaksikymmentĂ€, kahdenkymmenen vaskijalan pÀÀllĂ€, ja patsasten koukut ja heidĂ€n vyönsĂ€ hopiasta. ‡öˆĆ(‡•`‚5 Ja kĂ€ske Israelin lapsille, ettĂ€ he toisivat sinulle kaikkein selkiĂ€mpÀÀ öljypuun öljyĂ€ puserrettua, valkeudeksi: ettĂ€ lamppu aina palais.•_‚- Kaikki Tabernaklin astiat, jotka kaikkinaiseen palvelukseen tarvitaan, kaikki hĂ€nen vaarnansa ja kaikki pihan vaarnat pitÀÀ oleman vaskesta.?•^‚y Ja pihan pituus pitÀÀ oleman sata kyynĂ€rÀÀ, ja leveys kaikelta kohtaa viisikymmentĂ€, ja korkeus viisi kyynĂ€rÀÀ, kalliista kerratusta liinasta: ja heidĂ€n jalkansa vaskesta.k•]Q Kaikilla patsailla ympĂ€rinsĂ€ pihan pitÀÀ oleman hopiavanteet, hopiakoukut, ja vaskiset jalat.‚•\„ Mutta pihan lĂ€pikĂ€ytĂ€vĂ€ssĂ€ pitÀÀ oleman yksi vaate kaksikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ leviĂ€, sinisistĂ€, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, ja kalliista liinalangasta taitavasti ommellun: siihen myös neljĂ€ patsasta ja neljĂ€n jalan pÀÀllĂ€. ÊȚ žÊj•dƒO Ja sinun pitÀÀ myös puhuman kaikkein niiden kanssa, joilla taitava sydĂ€n on, jotka minĂ€ taidon hengellĂ€ tĂ€yttĂ€nyt olen, ettĂ€ he tekevĂ€t vaatteita Aaronille hĂ€nen pyhittĂ€miseksensĂ€, ettĂ€ hĂ€n olis minun pappini.e•cE Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n veljelles Aaronille pyhĂ€t vaatteet, kunniaksi ja kaunistukseksi.:•b ‚q Ja sinun pitÀÀ ottaman tykös sinun veljes Aaronin poikinensa Israelin lasten seasta, ettĂ€ hĂ€n olis minun pappini: Aaron ja hĂ€nen poikansa Nadab, Abihu, Eleatsar ja Itamar.‚•a„7 Seurakunnan majassa ulkoisella puolella esirippua, joka on todistuksen edessĂ€, pitÀÀ Aaron poikinensa sen toimittaman, (valistamaan) ehtoosta niin aamuun asti, \Herran\ edessĂ€. Se pitÀÀ teille oleman ijankaikkinen sÀÀty heidĂ€n sukukunnissansa, Israelin lasten seassa. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“žšłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  %  &  '  (  )  *  +  , ! -  %  &  '  (  )  *  +  , ! - " . # / $ 0 % 1 & 2 ' 3 ( 4 ) 5 * 6 + 7 , 8 - 9 . :   ;  <  =  >  ?  @  A  B  C  D  E  F  G  H  I  J  K  L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z ! [ " \ # ] $ ^ % _ & `   a  b  c  d  e  f  g  h  i 7Šàsœ7b•j? Ja sinun pitÀÀ ottaman kaksi onikin kiveĂ€, ja kaivaman niihin Israelin poikain nimet.S•iƒ! Ja hĂ€nen pÀÀllisvaatteensa vyö, kuin sen pÀÀllĂ€ on, pitÀÀ oleman yhdellĂ€ tavalla tehty, kullasta, sinivilloista, purpurasta ja tulipunaisista villoista, ja kalliista kerratusta liinalangasta.j•hO EttĂ€ se yhdistettĂ€isiin molempain olkain pÀÀltĂ€ ja sidottaisiin yhteen molemmilta puolilta.&•g‚G PÀÀllisvaatteen pitÀÀ heidĂ€n tekemĂ€n kullasta, ja sinisistĂ€, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, ja kalliisti kerratusta liinasta, taitavasti.s•fa Siihen pitÀÀ heidĂ€n ottaman kultaa, sinisiĂ€, purpuraisia ja tulipunaisia villoja, ja kallista liinaa.|•eƒs Ja nĂ€mĂ€t ovat vaatteet, jotka heidĂ€n tekemĂ€n pitÀÀ: kilpi, pÀÀllisvaate, hame, ahdashame, hiippa ja vyö. Ja nĂ€in pitÀÀ heidĂ€n tekemĂ€n sinun veljelles Aaronille ja hĂ€nen pojillensa pyhĂ€t vaatteet, ettĂ€ hĂ€n minun pappini olis. €ȚúÁ~•pƒw Virankilven pitÀÀ sinun myös tekemĂ€n taitavasti, niinkuin pÀÀllisvaatteenkin pitÀÀ sinun sen tekemĂ€n: kullasta, sinisistĂ€ ja purpuraisista, ja tulipunaisista villoista, ja kerratusta kalliin liinan langasta sinun sen tekemĂ€n pitÀÀ.(•o‚K Ja kahdet vitjat puhtaasta kullasta, joilla pÀÀt ovat, pitÀÀ sinun tekemĂ€n, taitavasti vÀÀtyt: ne vÀÀtyt vitjat pitÀÀ sinun yhdistĂ€mĂ€n nastoihin.4•ne Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n kultaiset nastat.`•mƒ; Ja sinun pitÀÀ ne molemmat kivet paneman hartioille pÀÀllisvaatteeseen, ettĂ€ ne ovat muistokivet Israelin lapsille: ja Aaronin pitÀÀ kantaman heidĂ€n nimensĂ€ \Herran\ edessĂ€ molemmilla olillansa muistoksi.•l‚7 Niinkuin kivenvuolia sinetin kaivaa, pitÀÀ sinun taitavasti kaivaman niihin kahteen kiveen Israelin lasten nimet, ja ne kultaan sisĂ€lle sulkeman.}•ku HeidĂ€n kuusi nimeĂ€nsĂ€ yhteen kiveen, ja toiset kuusi nimeĂ€ toiseen kiveen, sen jĂ€lkeen kuin he syntyneet ovat. &甀côz&Q•y Ja pistĂ€mÀÀn ne kaksi kultavitjaa kahteen renkaaseen kilven kulmiin.w•xi Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n kilpeen kaksi kultarengasta, ja paneman ne molemmat renkaat kahteen kilven kulmaan.l•wS Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n vitjat kilpeen, yhden pituiset, taitavasti vÀÀtyt, puhtaasta kullasta.2•v‚_ Ja ne kivet pitÀÀ oleman kahdentoistakymmenen Israelin lasten nimen jĂ€lkeen, kaivetut kivenvuolialta jokainen nimeltĂ€nsĂ€, kahdentoistakymmenen sukukunnan jĂ€lkeen.d•uC NeljĂ€s rivi: turkos, oniks ja jaspis: kultaan pitÀÀ ne istutettaman kaikilta riveiltĂ€.2•ta Kolmas rivi: linkurius, akat ja ametisti./•s[ Toinen rivi: rubiin, saphiir, demanti.•r‚# Ja sinun pitÀÀ tĂ€yttĂ€mĂ€n sen tĂ€yttymys kivillĂ€, neljĂ€llĂ€ kivirivillĂ€. EnsimĂ€inen rivi pitÀÀ oleman sardius, topats, smaragdi.~•qw NeljĂ€kulmaisen pitÀÀ sen oleman ja kaksinkertaisen, kĂ€mmenen leveys hĂ€nen pituutensa, ja kĂ€mmenen leveytensĂ€. gNŻëg4•~‚c Ja niin pitÀÀ Aaronin kantaman Israelin lasten nimet virankilvessĂ€ sydĂ€mensĂ€ pÀÀllĂ€, koska hĂ€n pyhÀÀn sisĂ€lle menee, muistoksi \Herran\ edessĂ€ alinomaisesti.H•}ƒ  Ja rintavaate pitÀÀ yhdistettĂ€mĂ€n renkaillansa sinisellĂ€ siteellĂ€ pÀÀllisvaatteen renkaisiin, niin ettĂ€ se olis pÀÀllisvaatetta liki, ettei rintavaate eriĂ€is pÀÀllisvaatteesta.@•|‚{ Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n kaksi kultarengasta, ja paneman ne pÀÀllisvaatteen molemmille olkapĂ€ille toinen toisensa kohdalle, alaspĂ€in, sen saumaa vasten, vaatteen vyön pÀÀlle.•{‚1 Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n kaksi kultaista rengasta, ja paneman ne molempiin kilven kulmiin: sen reunaan sisĂ€lliselle puolelle pÀÀllisvaatetta..•z‚W Mutta ne kaksi pÀÀtĂ€ niistĂ€ kahdesta vitjasta pitÀÀ sinun antaman tulla kahteen nastaan, ja paneman pÀÀllisvaatteeseen hartioille, toinen toisensa kohdalle. jö‘æj#–‚A" Niin ettĂ€ siinĂ€ on kultainen kulkuinen, ja sitĂ€likin granatin omena: ja taas kultainen kulkuinen granatin omenan kanssa, ympĂ€rinsĂ€ hameen liepeitĂ€.Q–ƒ! Ja alhaalle hĂ€nen liepeisiinsĂ€ pitÀÀ sinun tekemĂ€n niinkuin granatin omenat sinisistĂ€, purpuraisista ja tulipunaisista villoista ympĂ€rinsĂ€: ja niiden keskelle kultaiset kulkuiset ympĂ€rinsĂ€.'–‚I Ja ylinnĂ€ siinĂ€ pitÀÀ keskellĂ€ oleman pÀÀn lĂ€pi, ja sepalus sen lĂ€ven ympĂ€rillĂ€, pallistettu yhteen niinkuin pantsarin lĂ€pi, ettei se kehkiĂ€isi.b–? Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n pÀÀllisvaatteen alle hameen, kaiken sinisistĂ€ villoista.‚•„ Ja sinun pitÀÀ paneman virankilpeen valkeudet ja tĂ€ydellisyydet, jotka pitÀÀ oleman Aaronin sydĂ€men pÀÀllĂ€, koska hĂ€n menee \Herran\ eteen. Ja niin pitÀÀ Aaronin kantaman Israelin lasten oikeuden sydĂ€mensĂ€ pÀÀllĂ€ aina \Herran\ edessĂ€. t3©t–‚1' Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n ahtaan hameen kalliista liinasta, ja hiipan kalliista liinasta: ja taitavasti ommellun vyön pitÀÀ myös tekemĂ€n.‚–ƒ}& Ja sen pitÀÀ oleman Aaronin otsalla, niin ettĂ€ Aaron kantaa pyhĂ€in vÀÀryyden, kuin Israelin lapset pyhittivĂ€t, kaikissa heidĂ€n pyhyytensĂ€ lahjoissa. Ja se pitÀÀ alinomati oleman hĂ€nen otsassansa, heille mielisuosioksi \Herran\ edessĂ€. –‚% Ja sinun pitÀÀ sen sitoman sinisellĂ€ langalla, niin ettĂ€ se on hiipan pÀÀllĂ€: etisellĂ€ puolella hiippaa sen pitÀÀ oleman.–‚$ Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n otsalehden puhtaasta kullasta, ja kaivaman siihen, niinkuin sinetti kaivetaan, \Herran\ PYHYYS.I–ƒ # Ja Aaron pitÀÀ sen pÀÀllensĂ€ pitĂ€mĂ€n, koska hĂ€n palveluksen tekee, niin ettĂ€ siitĂ€ kuullaan kulina, koska hĂ€n menee pyhÀÀn, \Herran\ eteen, ja hĂ€n kĂ€y ulos, ettei hĂ€n kuolisi. :Á4é:+–  ‚S Ja tĂ€mĂ€ on se kuin sinun pitÀÀ tekemĂ€n heille, pyhittÀÀkses heitĂ€, ettĂ€ he olisivat minun pappini: ota yksi nuori mulli, ja kaksi virheetöintĂ€ oinasta.‚G– … + Ja Aaron poikinensa pitÀÀ ne yllĂ€nsĂ€ pitĂ€mĂ€n, koska he menevĂ€t seurakunnan majaan, eli koska he lĂ€hestyvĂ€t alttaria palvelusta tekemÀÀn pyhĂ€ssĂ€, ettei heille kostettaisi heidĂ€n vÀÀryyttĂ€nsĂ€, ja he kuolisi. Se pitÀÀ oleman hĂ€nelle ja hĂ€nen siemenellensĂ€ hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€ ijankaikkinen sÀÀty. – ‚ * Ja pitÀÀ tekemĂ€n heille liinaiset alusvaatteet, peittÀÀksensĂ€ hĂ€pylihansa: kupeista niin reisiin asti pitÀÀ ne oleman.J– ƒ) Ja sinun pitÀÀ ne puettaman veljes Aaronin ja hĂ€nen poikain