Standard Jet DBµnb` ĀUé©gr@?œ~Ÿ’…š1Åyŗķ0¼ßĢcŁäƟFūŠ¼Neģ7ÄŚœś_Ą(ęŠ(Š`Ķ {6lģß±ījCV1±3­’y[ +|*×|™˜żvī+^Xķƒf_•ųŠ‰$…gĘ'DŅīĻeķ’ĒF”x ķé-bŌT4.0Ģ#Ž’Ž Yüc[ Xd[ “d[ S  Y  ˆk Y m[Y  Y Y  Y  ¦^žY  Y   t Y @¬ Y ®^ Y a Y  čž Y 29žY  Y  a Y   tžY ConnectDatabaseDateCreateDateUpdate FlagsForeignNameIdLvLvExtraLvModule LvPropName OwnerParentIdRmtInfoLongRmtInfoShortTypeƒ’’]’’’’Œ’’ ’’]’’’’d’’ g ƒ’’ ’’g’’ƒ’’č’’ ’’g’’’’ü’’ “g Y’’’’Y’’’’IdParentIdName        ’’©OYC’’’’SY Y Y  Y 2žACMFInheritableObjectIdSIDƒ’’’’’’ ’’’’’’’’’’’’ AtˆY’’’’ObjectId’’ė Y’’’’SY  Y Y Y  Y žž Y žžY  Y žžAttributeExpressionFlagLvExtra Name1 Name2ObjectId Orderƒ’’’’n’’’’z’’’’f’’ edY’’’’"ObjectIdAttribute’’Ė -Y’’’’SY Y Y  Y ž Y ž Y ž Y ž Y žccolumn grbiticolumnszColumnszObject$szReferencedColumn$szReferencedObjectszRelationshipƒ’’’’’’’’’’š’’’’@’’’’ ‚ƒ’’’’’’’’’’’’’’’’’’ H Ō‚ƒ’’’’’’’’’’’’’’’’’’ ‚Y’’’’Y’’’’Y’’’’szObject$szReferencedObjectszRelationship’’Y»v1ģ§bŲ “ N Ä  : õ ° k & į œ W  Ķ ˆ C ž¹t/ź„ °°€° ° °€°Ą@@/   € @ OJmJJMMQkkfJUQkOJmJLJkQkSdi`k `dOo^Qk iQ^JmYdbkWYfkiQfdimk kMiYfmk kvkiQ^ mJL^QkLYL^QMdfviYUWmOQmJY^k`QmJOJmJ`kvkJMMQkkdL[QMmk`kvkJMMQkku`^`kvkJMQk`kvkdL[QMmk`kvkhoQiYQk`kvkiQ^JmYdbkWYfkJMMQkk^Jvdom`kvkOLko``JivYbSdokQiOQSYbQOQ  @€ @€ @€     €€€€€€u€ €¤€Ø€ÆÅ  @€ @€ @€ @€ @€ @€ @€ @€“““““““““ “ “ “ “““““““““““““$“%€“:€“;€“<€“8€“9€“=€“>€“?€“@€“A€“B€“&€“'€“(€u“)€u“*€u“+€ “,€ “-€ “.€¤“/€¤“0€¤“1€Ø“2€Ø“3€Ø“4€Æ“5€Æ“6€Æ“7““““ ““ ““““!“"“#    µd “_» Z ż “ g  Ķ ‚ ß ~  Č k  ·V½ÆxüSAl2ć@›:TAl2ć@MSysAccessXMLöƒ4€MR2€KeepLocal  T|||<<<<<<<: ’@Ø¢ā8?)ć@¢ā8?)ć@MSysAccessObjectsöƒDDDDDDDDDDB ’¤¹Ż_ļić@Įb„aļić@metadataöƒŚ@·>>>22222220 ’@ WīŹü9)ć@z,Ėü9)ć@Detailsöƒ3@·<<<0000000. ’@urŹü9)ć@mSO~)ć@Copyrightöƒ @¶@@@44444442 ’@)ó·ü9)ć@ń~>–Vdć@Bibleöƒ@¶888,,,,,,,* ’@€ €E­ü9)ć@Ū™Ķü9)ć@UserDefinedöƒA@¶DDD88888886 ’@€ €E­ü9)ć@Ū™Ķü9)ć@SummaryInfoöƒ²@¶DDD88888886 ’@€ €dz› ’h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€MSysRelationships÷DDDDDDDDDDB ’h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€MSysQueries÷88888888886 ’h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€MSysACEs÷22222222220 ’h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€MSysObjects÷88888888886 ’h¬ü9)ć@åæŽ8?)ć@€MSysDböƒ„@¶:::......., ’@h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€Relationships÷<<<<<<<<<<: ’h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€Databases÷44444444442 ’h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€Tables÷.........., ’f ’Y½yPĄ`ģ “dģ Xdģ N½yB½y–½y½y½y½y½y½y½y°Y Y Y Y  Y BIDBook IDChapter VerseScriptureƒ’’ ’’’’’’T’’ ’’’’’’’’p€ƒ’’ ’’’’’’Ø’’ ’’’’’’’’E€ƒ’’’’ü’’ ’’’’’’’’Ą€ƒ’’ ’’’’’’ ’’ ’’’’’’’’ŗ€ƒ’’’’’’’’’’’’’’’’’’’@‰ƒ’’’’’’’’’’’’’’’’’’’ xY€Y’’’’Y’’’’Y’’’’Y’’’’Y’’’’Y’’’’Book IDChapterfindquickIDPrimaryKey Verse’’Ō KQ Ē Å € ; ö x’’’’@’’’’’’øüž’’’’’Ą’’’’’’’’’’ąĄ’’’’p’’’’?€ŗ÷¾÷Ž÷ļūŽ÷}ļ{ßūŽūŽ÷½ļ½÷¾ļ½÷¾ļūß÷}ßļŻū¾ļū}ßļū¾ß÷}ßļ}ß÷żß÷ż¾ß÷Żķ½ļ~ß÷ż~ß÷}ßŪļw»»»»»»wwwwww»»ŪŻŻŻ{ßūļū¾ļ÷}ß÷ū}æļ÷÷}ļū~æ÷ż¾ß÷ż~ß÷}ß÷}ß÷ī}ļŽ{÷½{ļ}ļ½{÷ļŻ{ß{ļ{ß÷ŽūŽ{ļ}ļ½÷Ž{ļ}ļ}ßļ DA!!‚„ !!BBABA ‚ "A‚ A ‚ ‚  A "B  ‚ $ˆDDDDDDˆˆˆˆˆˆDD$"""„ A‚ ‚@‚@A  ‚ ‚ ‚!„B„‚B„"„ „„ !!„‚B!„‚‚ ELVALŪwBō1© W ä ~ Ą  ķ ^   A Ż±6b׫/”Õi‡Ō‘ Ja Jumala katsoi kaikkia, kuin hän tehnyt oli, ja katso, ne o’ž Ja Jumala katsoi kaikkia, kuin hän tehnyt oli, ja katso, ne olivat sangen hyvät. Ja tuli ehtoosta ja aamusta se kuudes päivä.’ž Ja kaikille eläimille maan päällä, ja kaikille taivaan linnuille, ja kaikille, jotka matelevat maan päällä, joissa elävä henki on, kaikkinaiset viheriäiset ruohot syötäväksi. Ja tapahtui niin.’ž Ja Jumala sanoi: katso, minä annoin teille kaikkinaiset ruohot, joissa siemen on koko maan päällä, ja kaikkinaiset hedelmälliset puut, ja puut, joissa siemen on, teille ruaksi.’ž Ja Jumala siunasi heitä, ja Jumala sanoi heille: kasvakaat ja lisääntykäät ja täyttäkäät maata, ja tehkäät se teillenne alamaiseksi; ja vallitkaat kalat meressä, ja taivaan linnut, ja kaikki eläimet, jotka maalla liikkuvat.’ž Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän sen loi: mieheksi ja vaimoksi loi hän heitä.’ž Ja Jumala sanoi: tehkäämme ihminen meidän kuvaksemme, meidän muotomme jälkeen: ja he vallitkaan kalat meressä, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan, ja kaikki, jotka maalla matelevat.’ž Ja Jumala teki pedot maalle lajinsa jälkeen, ja karjan lajinsa jälkeen, ja kaikkinaiset matelevaiset maalla lajinsa jälkeen. Ja Jumala näki sen hyväksi.’ž Ja Jumala sanoi: tuottakoon maa eläimet lajinsa jälkeen, karjan, madot ja pedot maalle lajinsa jälkeen. Ja tapahtui niin.’ž Ja tuli ehtoosta ja aamusta viides päivä.’ž Ja Jumala siunasi heitä, ja sanoi: olkaat hedelmälliset ja lisääntykäät, ja täyttäkäät meren vedet, ja linnut lisääntyköön veden päällä.’ž Ja Jumala loi suuret valaskalat, ja kaikkinaiset liikkuvaiset eläimet, jotka vedet kuohuttivat yltäkyllä kunkin lajinsa jälkeen, ja kaikkinaiset siivilliset linnut, lajinsa jälkeen. Ja Jumala näki sen hyväksi.’ž Ja Jumala sanoi: kuohuttakoon vedet yltäkyllä liikkuvaisia eläimiä, ja linnut lentäköön maan päällä taivaan avaruudessa.’ž Ja tuli ehtoosta ja aamusta neljäs päivä.’ž Ja hallitsemaan päivää ja yötä, ja eroittamaan valkeutta ja pimeyttä. Ja Jumala näki sen hyväksi.’ž Ja Jumala pani ne taivaan vahvuuteen, paistamaan maan päälle.’ž Ja Jumala teki kaksi suurta valkeutta: suuremman valkeuden päivää hallitsemaan, ja vähemmän valkeuden yötä hallitsemaan, ja tähdet.’ž Ja olkoon valkeudeksi taivaan vahvuudessa, paistamaan maan päälle. Ja tapahtui niin.’ž Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeudet taivaan vahvuuteen, eroittamaan päivää ja yötä: ja olkoon merkeiksi, ja ajoiksi, ja päiviksi ja vuosiksi.’ž Ja tuli ehtoosta ja aamusta kolmas päivä.’ž Ja maa vihoitti ja kasvoi ruohon, jossa siemen oli lajinsa jälkeen, ja hedelmälliset puut, joiden siemen oli itsessänsä lajinsa jälkeen. Ja Jumala näki sen hyväksi.’ž Ja Jumala sanoi: vihoittakoon maa, ja kasvakoon ruohon, jossa siemen on, ja hedelmälliset puut, jotka hedelmän kantavat lajinsa jälkeen, jossa sen siemen on maan päällä. Ja tapahtui niin.’ž Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja vetten kokoukset hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki sen hyväksi.’ž Ja Jumala sanoi: kokoontukoon vedet taivaan alla erinomaiseen paikkaan, niin että kuiva näkyy. Ja tapahtui niin.’ž Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta toinen päivä.’ž Ja Jumala teki vahvuuden, ja eroitti vedet, jotka ovat vahvuuden alla, niistä vesistä, jotka ovat vahvuuden päällä: ja tapahtui niin.’ž Ja Jumala sanoi: tulkoon vahvuus vetten vaiheelle, eroittamaan vesiä vesistä.’ž Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden kutsui hän yöksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta ensimäinen päivä.’ž Ja Jumala näki valkeuden hyväksi. Niin Jumala eroitti valkeuden pimeydestä:’ž Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus, ja valkeus tuli.’ž Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.’ž Alussa loi Jumala taivaan ja maan.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:‹Z@  ‹Y@  ‹P@  ‹K@  ‹ Y@  ‹ G@ ‹ H@ ‹ _@ ‹ @@ ‹V@ ‹U@ ‹>@ ‹P@ ‹H@ ‹‡@ ’Šx@ žŠp@ żŠb@ üŠ©@  ūŠ`@  śŠŻ@  łŠy@  ųŠR@  ÷Š_@ öŠL@ õŠj@ ōŠˆ@ óŠY@ ņŠĘ@ ńŠŃ@ šŠ Z@ ļŠ …@ īŠ j@ ķŠ Q@ ģŠ t@ ėŠŒ@ źŠ±@ éŠN@ 芆@ ēŠŠ@ ęŠ]@ åŠc@ äŠo@ 把@ āŠf@ įŠĒ@ ąŠc@ ߊL@  ŽŠ³@  ŻŠZ@  ܊į@  ŪŠŠ@  ŚŠ­@ ŁŠ¹@ ŲŠ k@ ׊ [@ ֊ y@ Պ t@ ŌŠ B@ ӊ·@ ŅŠ•@ ъ¹@ ŠŠ@ ĻŠJ@ ĪŠŠ@ ĶŠZ@ ĢŠ«@ ĖŠJ@ ŹŠt@ Ɋ‹@ Ȋi@ ĒŠ†@ ʊ@ Ŋī@ Ċz@ Ɗs@ ĀŠ]@ ĮŠ`@ ĄŠY@  æŠ D@  ¾Š W@  ½Š [@  ¼Š \@  »Š  @ ŗŠi@ ¹Š…@ øŠ0@ ·Šį@ ¶Šm@ µŠ@ “Šž@ ³Š@@ ²Š€@ ±ŠĆ@ °Š³@ Ɗā@ ®Šl@ ­Šæ@ ¬Š›@ «Š|@ ŖŠ,@ ©Š‹@ ؊Ō@ §Š{@ ¦Š,@ „Šd@ ¤Š@@ £Š†@ ¢ŠW@ ”Š@   Š ,@  ŸŠ §@  žŠ ¾@  Š f@  œŠ s@ ›ŠR@ šŠˆ@ ™ŠP@ ˜Šs@ —ŠN@ –Š5@ •Šd@ ”Š%@ LVALĄ"“&E   ' ‡ + Š y 5 Ü |  ¬2D§!ø-¹oÄją– P Ja vaimo näki siitä puusta olevan hyvän syödä, ja että se oli ihana nähdä ja suloinen puu ’ž Ja vaimo näki siitä puusta olevan hyvän syödä, ja että se oli ihana nähdä ja suloinen puu antamaan ymmärryksen: ja otti sen hedelmästä ja söi, ja antoi miehellensä siitä, ja hän söi.’ž Vaan Jumala tietää, että jona päivänä te syötte siitä, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala, tietämään hyvän ja pahan.’ž Niin kärme sanoi vaimolle: ei suinkaan pidä teidän kuolemalla kuoleman.’ž Mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä Paradisia, on Jumala sanonut: älkäät syökö siitä, ja älkäät ruvetko siihen, ettette kuolis.’ž Niin vaimo sanoi kärmeelle: me syömme niiden puiden hedelmistä, jotka ovat Paradisissa;’ž Ja kärme oli kavalin kaikkia eläimiä maan päällä, jotka \Herra\ Jumala tehnyt oli, ja se sanoi vaimolle: sanoiko Jumala, älkäät syökö kaikkinaisista puista Paradisissa?’ž Ja he olivat molemmat alasti, Adam ja hänen emäntänsä, ja ei hävenneet.’ž Sentähden pitää miehen luopuman isästänsä ja äidistänsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja tulevat yhdeksi lihaksi.’ž Niin sanoi Adam: tämä on nyt luu minun luistani, ja liha minun lihastani: se pitää kutsuttaman miehiseksi, sillä hän on otettu miehestä.’ž Ja \Herra\ Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän Adamista otti, ja toi sen hänen eteensä.’ž Ja \Herra\ Jumala pani raskaan unen Adamiin, ja kuin hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistansa, ja täytti sen paikan lihalla.’ž Ja Adam antoi kullekin karjalle, ja taivaan linnuille, ja eläimille maan päällä heidän nimensä. Mutta Adamille ei löytty apua, joka hänen tykönänsä olisi.’ž Koska \Herra\ Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset eläimet kedolle, ja kaikkinaiset taivaan linnut, toi hän ne Adamin eteen, että hän näkis, kuinka hän ne nimittäis: sillä niinkuin Adam kaikkinaiset eläimet nimitti, niin ne kutsutaan.’ž Ja \Herra\ Jumala sanoi: ei ole hyvä ihmisen yksinänsä olla, minä teen hänelle avun, joka hänen tykönänsä oleman pitää.’ž Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta älä syö: sillä jona päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.’ž Ja \Herra\ Jumala käski ihmistä, ja sanoi: syö vapaasti kaikkinaisista puista Paradisissa;’ž Ja \Herra\ Jumala otti ihmisen, ja pani Edenissä Paradisiin, viljelemään ja varjelemaan sitä.’ž Kolmas virta kutsutaan Hiddekel, ja juoksee Assyrian editse. Ja neljäs virta on Phrat.’ž Toinen virta kutsutaan Gihon: se juoksee koko Etiopian ympärinsä.’ž Ja sen maan kulta on kallis, ja siellä myös löytään Bedellion, ja kallis kivi Oniks.’ž Ensimäinen kutsutaan Pison: se juoksee koko Hevilan maan ympärinsä, ja siellä on kultaa.’ž Ja Edenistä kävi virta kastamaan Paradisia, ja jakoi sieltä itsensä neljäksi päävirraksi.’ž Ja \Herra\ Jumala kasvatti maasta kaikkinaiset puut, ihanaiset nähdä ja hyvät syödä, ja elämän puun keskelle Paradisia, niin myös hyvän ja pahan tiedon puun.’ž Ja \Herra\ Jumala istutti Paradisin Edenissä itään päin, ja pani siihen ihmisen, jonka hän tehnyt oli.’ž Ja \Herra\ Jumala teki ihmisen, tomun maasta, ja puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen: ja tuli ihminen niin eläväksi sieluksi.’ž Vaan sumu nousi maasta, ja kasti kaiken maan.’ž Ja kaikkinaiset pensaat kedolla, jotka ei ennen olleet maan päällä, ja kaikkinaiset ruohot kedolla, jotka ei ennen kasvaneet. Sillä ei \Herra\ Jumala antanut vielä sataa maan päälle, eikä ollut ihmistä, joka maata viljeli;’ž Ja näin on taivas ja maa tullut, koska he luotiin, sillä ajalla jolla \Herra\ Jumala teki maan ja taivaan.’ž Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen; että hän lepäsi hänessä kaikista teoistansa, jotka Jumala loi ja (täydellisesti) teki.’ž Ja Jumala oli päättänyt seitsemänteen päivään (asti) työnsä, kuin hän tehnyt oli, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa, kuin hän tehnyt oli.’ž Ja niin taivas ja maa päätettiin, ja kaikki heidän joukkonsa.ōLVALk“rž … * æ  Y ‰ Ø N ›Oģ%æ5Ęc|öØ÷k÷¦< Ja nyt kirottu ole sinä: (kirottu) maan päältä, jo’ž Ja nyt kirottu ole sinä: (kirottu) maan päältä, joka avasi suunsa ottamaan veljes verta sinun kädestäs.’ž Ja hän sanoi: mitäs tehnyt olet? veljes veren ääni huutaa minun tyköni maasta.’ž Niin \Herra\ sanoi Kainille: kussa on Habel sinun veljes? hän vastasi: en minä tiedä: olenko minä veljeni vartia?’ž Ja Kain puhui veljensä Habelin kanssa. Ja tapahtui heidän kedolla ollessansa, että Kain karkasi veljensä Habelin päälle, ja tappoi hänen.’ž Eikö se niin ole? jos hyvin teet niin syntis anteeksi annetaan; ja jolles hyvin tee, niin synti väijyy oven edessä, ja hänen himonsa on sinun tykös, vaan hallitse sinä häntä.’ž Niin \Herra\ sanoi Kainille: miksis olet vihainen? Ja miksi hahmos muuttuu?’ž Mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen ei hän (leppyisesti) katsonut: silloin Kain vihastui sangen kovin, ja hänen hahmonsa muuttui.’ž Ja Habel myös uhrasi laumansa esikoisista, ja heidän lihavuudestansa. Ja \Herra\ katsoi (leppyisesti) Habelin ja hänen uhrinsa puoleen.’ž Ja tapahtui muutamain päiväin perästä, että Kain uhrasi \Herralle\ lahjan maan hedelmistä.’ž Ja taas hän synnytti hänen veljensä Habelin. Ja Habel tuli lampuriksi, mutta Kain peltomieheksi.’ž Ja Adam tunsi emäntänsä Hevan, ja hän tuli raskaaksi, ja synnytti Kainin, ja sanoi: minulla on mies \Herra\.’ž Ja ajoi Adamin ulos, ja pani idän puolelle Edenin Paradisia Kerubimin paljaalla, lyöväisellä miekalla elämän puun tietä vartioitsemaan.’ž Niin \Herra\ Jumala johdatti hänen ulos Edenin Paradisista maata viljelemään, josta hän otettu oli.’ž Ja \Herra\ Jumala sanoi: katso, Adam on ollut niin kuin yksi meistä, tietäen hyvän ja pahan; mutta nyt ettei hän ojentaisi kättänsä, ja ottaisi myös elämän puusta, söisi ja eläisi ijankaikkisesti:’ž Ja \Herra\ Jumala teki Adamille ja hänen emännällensä nahoista hameet, ja puetti heidän yllensä.’ž Ja Adam kutsui emäntänsä nimen Heva, että hän on kaikkein elävitten äiti.’ž Sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää, siihen asti kuin sinä maaksi jällensä tulet, ettäs siitä otettu olet: sillä sinä olet maa, ja maaksi pitää sinun jällensä tuleman.’ž Orjantappuroita ja ohdakkeita pitää hänen kasvaman, ja sinun pitää maan ruohoja syömän.’ž Ja Adamille sanoi hän: ettäs kuulit emäntäs ääntä, ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ei sinun pidä siitä syömän: kirottu olkoon maa sinun tähtes; surulla pitää sinun elättämän itses hänestä kaiken elinaikas.’ž Ja vaimolle sanoi hän: Minä saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi tulet: sinun pitää synnyttämän lapsia kivulla, ja sinun tahtos pitää miehes alle annettu oleman, ja hänen pitää vallitseman sinua.’ž Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille, ja sinun siemenes ja hänen siemenensä välille; sen pitää rikki polkemaan sinun pääs, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän.’ž Ja \Herra\ Jumala sanoi kärmeelle: ettäs tämän teit, kirottu ole sinä kaikesta karjasta, ja kaikista eläimistä maalla: sinun pitää käymän vatsallas, ja syömän maata kaiken elinaikas.’ž Silloin sanoi \Herra\ Jumala vaimolle: miksis sen teit? Ja vaimo sanoi: kärme petti minut, ja minä söin.’ž Niin sanoi Adam: vaimo, jonkas annoit minulle, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.’ž Ja hän sanoi: kuka sinulle ilmoitti, ettäs alasti olet? Etkös syönyt siitä puusta, josta minä sinua haastoin syömästä?’ž Ja hän sanoi: minä kuulin sinun äänes Paradisissa, ja pelkäsin: sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymyin.’ž Ja \Herra\ Jumala kutsui Adamin, ja sanoi hänelle: Kussas olet?’ž Ja he kuulivat \Herran\ Jumalan äänen, joka käyskenteli Paradisissa, kuin päivä viileäksi tuli. Ja Adam lymyi emäntinensä \Herran\ Jumalan kasvoin edestä puiden sekaan Paradisissa.’ž Silloin aukenivat molempain heidän silmänsä, ja äkkäsivät, että he olivat alasti; ja sitoivat yhteen fikunalehtiä, ja tekivät heillensä peitteitä.$LVAL${!PŠ 1 © ? ó ” B É ģ Œ 恙Źz<ē‘QņŖc æo¼i!Ęz Henok oli viidenseitsemättäkymmentä’ž Henok oli viidenseitsemättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Metusalan.’ž Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja kaksiseitsemättäkymmentä ajastaikaa, ja kuoli.’ž Ja eli sitte kahdeksansataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Jared oli sadan ja kahdenseitsemättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Henokin.’ž Ja koko hänen ikänsä oli kahdeksansataa yhdeksänkymmentä ja viisi ajastaikaa, ja kuoli.’ž Ja eli sitte kahdeksansataa ja kolmekymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Mahalaleel oli viiden ajastajan seitsemättäkymmentä vanha, ja siitti Jaredin.’ž Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja kymmenen ajastaikaa, ja kuoli.’ž Ja eli sitte kahdeksansataa ja neljäkymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Kenan oli seitsemänkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Mahalaleelin.’ž Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja viisi ajastaikaa, ja kuoli.’ž Ja eli sitte kahdeksansataa ja viisitoistakymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Enos oli yhdeksänkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Kenanin.’ž Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja kaksitoistakymmentä ajastaikaa, ja kuoli.’ž Ja eli sitte kahdeksansataa ja seitsemän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Set oli sadan ja viiden ajastajan vanha, ja siitti Enoksen.’ž Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja kolmekymmentä ajastaikaa, ja kuoli.’ž Ja eli sitte kahdeksansataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Ja Adam oli sadan ja kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti pojan, joka hänen kuvansa kaltainen oli, ja kutsui hänen nimensä Set.’ž Mieheksi ja vaimoksi loi hän heidät ja siunasi heitä, ja kutsui heidän nimensä ihminen, sinä päivänä jona he luotiin.’ž Tämä on ihmisen sukukunnan kirja, siihen aikaan, koska Jumala loi ihmisen, ja teki hänen Jumalan muotoiseksi.’ž Ja Set myös siitti pojan, ja kutsui hänen Enos. Silloin ruvettiin saarnaamaan \Herran\ nimestä.’ž Ja Adam taas tunsi emäntänsä, ja hän synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä Set, sanoen: Jumala on minulle toisen siemenen antanut Habelin edestä, jonka Kain tappoi.’ž Kain kostetaan seitsemän kertaisesti, mutta Lamek seitsemän ja seitsemänkymmenen kertaisesti.’ž Ja Lamek sanoi emännillensä, Adalle ja Zillalle: te Lamekin emännät, kuulkaat minun ääntäni, ja vaari ottakaat siitä kuin minä sanon: minä olen miehen tappanut minulleni haavaksi, ja nuorukaisen minulleni sinimarjaksi:’ž Zilla myös synnytti TubalKainin, joka oli taitava kaikkinaisissa vaski-ja rautatöissä, ja Tubalkainin sisar oli Naema.’ž Ja hänen veljensä nimi oli Jubal, josta kantelein ja huiluin soittajat tulivat.’ž Ja Ada synnytti Jabalin, joka oli niiden isä, jotka majoissa asuivat, ja karjaa kasvattivat.’ž Mutta Lamek otti kaksi emäntää, yhden nimi oli Ada, ja toisen nimi Zilla.’ž Mutta Hanok siitti Iradin. Irad siitti Mahujaelin. Mahujael siitti Metusaelin. Metusael siitti Lamekin.’ž Ja Kain tunsi emäntänsä, joka tuli raskaaksi, ja synnytti Hanokin. Ja hän rakensi kaupungin, jonka hän kutsui poikansa nimellä Hanok.’ž Ja niin Kain läksi \Herran\ kasvoin edestä, ja asui Nodin maalla, itään päin Edenistä.’ž Mutta \Herra\ sanoi hänelle: Sentähden, kuka ikänänsä Kainin tappaa, se pitää seitsemän kertaisesti kostettaman. Ja \Herra\ pani merkin Kainiin, ettei kenkään häntä tappaisi, joka hänen löytäisi.’ž Katsos, sinä ajat minun pois tänäpäivänä maalta, ja minun pitää sinun kasvois edestä lymymän ja tulen kulkiaksi ja pakenevaiseksi maan päällä. Ja niin minun käy, kuka ikänänsä minun löytää, se tappaa minun.’ž Ja Kain sanoi \Herralle\: minun rangaistukseni on suurempi, kuin että se on kannettava.’ž Koskas maata viljelet, niin ei pidä sen tästedes sinulle väkeänsä antaman; kulkian ja pakenevaisen pitää sinun oleman maan päällä.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:‰‹ ^@ ˆ‹ O@ ‡‹ y@ †‹ @@ …‹ W@ „‹ -@ ƒ‹ •@ ‚‹ 6@ ‹ 4@ €‹ H@ ‹ l@ ~‹ L@ }‹ N@ |‹ ^@ {‹ X@ z‹ Y@ y‹ ^@  x‹ Ņ@  w‹ o@  v‹ A@  u‹ ;@  t‹ Y@ s‹ ^@ r‹ w@ q‹ ¹@ p‹ ²@ o‹ c@ n‹ a@ m‹ ¤@ l‹ “@ k‹ ź@ j‹ k@ i‹ F@ h‹ c@ g‹ €@ f‹ Ę@ e‹ B@ d‹ y@ c‹ Ö@ b‹ u@ a‹w@ `‹ū@ _‹š@ ^‹–@  ]‹W@  \‹ū@  [‹a@  Z‹#@  Y‹`@ X‹ Ļ@ W‹ b@ V‹ £@ U‹ S@ T‹ ¾@ S‹d@ R‹f@ Q‹O@ P‹–@ O‹f@ N‹o@ M‹U@ L‹¢@ K‹I@ J‹Ż@ I‹E@ H‹‰@ G‹Z@ F‹ˆ@ E‹f@ D‹‡@ C‹™@ B‹S@ A‹©@ @‹ @ ?‹ C@  >‹ Ä@  =‹ W@  <‹ ^@  ;‹]@  :‹s@ 9‹P@ 8‹=@ 7‹¾@ 6‹s@ 5‹Š@ 4‹‰@ 3‹B@ 2‹z@ 1‹¢@ 0‹†@ /‹£@ .‹®@ -‹Ź@ ,‹•@ +‹X@ *‹ ž@ )‹ v@ (‹ J@ '‹ 4@ &‹ W@ %‹)@ $‹Ė@ #‹W@ "‹‰@ !‹Ī@  ‹·@  ‹o@  ‹X@  ‹ K@  ‹`@  ‹_@ ‹ˆ@ ‹Q@ ‹^@ ‹c@ ‹Y@ ‹J@ ‹N@ ‹@ ‹L@# ‹[@" ‹H@! ‹S@  eLVAL1ēŽ+Ķ | ō • 5 ź ’ # l ž  ¾óŹs?õį‰ō*|ŁS± Linnuista lajistansa, karjasta lajistansa, kaikkinaisista madoista maan päällä’ž Linnuista lajistansa, karjasta lajistansa, kaikkinaisista madoista maan päällä lajistansa. Kaikista näistä pitää kaksittain sinun tykös käymän, jäämän elämään.’ž Ja sinun pitää saattaman arkkiin kaikkinaiset eläimet kaikesta lihasta kaksittain, koiraksen ja naaraksen, jäämään elämään kanssas.’ž Mutta sinun kanssas minä minun liittoni teen, ja sinun pitää arkkiin sisälle menemän, sinun ja sinun poikas, ja sinun emäntäs, ja poikais emännät sinun kanssas.’ž Ja minä, katso, minä annan tulla vedenpaisumuksen maan päälle hukuttamaan kaikkea lihaa, jossa elävä henki on taivaan alla, ja kaikki, mitä maan päällä on, pitää hukkuman.’ž Arkin akkunan sinun pitää tekemän, ja kyynärällä päättämän sen ylhäältä: Ja arkin oven pitää sinun paneman sivuun. Ja hänellä pitää oleman kolme pohjaa, yksi alinna, toinen keskellä ja kolmas ylinnä.’ž Ja tee häntä näin: Kolmesataa kyynärää pitää oleman arkin pituuden, viisikymmentä kyynärää hänen leveytensä ja kolmekymmentä kyynärää korkeutensa.’ž Tee sinulles arkki hongasta, ja tee sisälle olinsijat, ja tervaa se sisältä ja ulkoa.’ž Ja Jumala sanoi Noalle: kaiken lihan loppu on minun eteeni tullut: sillä maa on heistä täynnänsä väkivaltaa, ja katso, minä hukutan heitä ynnä maan kanssa.’ž Silloin katsahti Jumala maan päälle, ja katso, se oli turmeltu: sillä kaikki liha oli turmellut tiensä maan päällä.’ž Mutta maa oli turmeltu Jumalan kasvoin edessä, ja täynnänsä väkivaltaa.’ž Ja siitti kolme poikaa, Semin, Hamin ja Japhetin.’ž Tämä on Noan sukukunta: Noa oli hurskas ja vakaa mies ajallansa, ja eli jumalisesti:’ž Mutta Noa löysi armon \Herran\ edessä.’ž Ja \Herra\ sanoi: Minä tahdon ihmisen, jonka minä loin, hukuttaa maan päältä, hamasta ihmisestä niin karjaan asti, matoihin ja ja taivaan lintuihin asti; sillä minä kadun, että minä niitä tehnyt olen.’ž Ja \Herra\ katui ihmisen tehneensä maan päälle, ja tuli murheelliseksi sydämessänsä.’ž Mutta \Herra\ näki ihmisen pahuuden suureksi maan päällä; ja kaikki hänen sydämensä aivoitus ja ajatus oli ainoastansa paha joka aika.’ž Siihen aikaan olivat sankarit maan päällä: ja myös sitte, kuin Jumalan pojat makasivat ihmisten tytärten kanssa, ja he olivat siittäneet heille (lapsia): nämä olivat valtiaat, ne muinen kuuluisat miehet.’ž Silloin sanoi \Herra\: ei minun henkeni pidä nuhteleman ihmistä (sanan kautta) ijankaikkisesti, sillä hän on liha; sentähden olkoon hänellä aikaa, sata ja kaksikymmentä ajastaikaa.’ž Niin Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäret kauniiksi, ja ottivat emänniksensä kaikesta kuin he valitsivat.’ž Ja tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisääntymään maan päällä, ja siittivät tyttäriä;’ž Noa oli viidensadan ajastajan vanha, ja siitti Semin, Hamin ja Japhetin.’ž Ja koko hänen ikänsä oli seitsemänsataa ja seitsemänkahdeksattakymmentä ajastaikaa, ja kuoli.’ž Sitte eli hän viisisataa yhdeksänkymmentä ja viisi ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Ja kutsui hänen nimensä Noa, sanoen: tämä on lohduttava meitä meidän vaivassamme ja töissämme maan päällä, jonka \Herra\ kironnut on.’ž Lamek oli sadan ja kahden ajastajan yhdeksättäkymmentä vanha, ja siitti pojan.’ž Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja yhdeksänseitsemättäkymmentä ajastaikaa, ja kuoli.’ž Ja eli sitte seitsemänsataa ja kaksiyhdeksättäkymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Metusala oli sadan ja seitsemän ajastajan yhdeksättäkymmentä vanha, ja siitti Lamekin.’ž Ja hän eli jumalisesti: ja ei enää ollut; sillä Jumala otti hänen pois.’ž Ja koko hänen ikänsä oli kolmesataa ja viisiseitsemättäkymmentä ajastaikaa.’ž Ja sitte kuin hän oli Metusalan siittänyt, pysyi hän jumalisessa elämässä kolmesataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.RLVAL†D»1¾ Ć s £ E ī * ē X Æ\Ć<ÖNōk&I^ š4ž Mutta vedet juoksivat pois, ja vähenivät hamaan kymmenenteen kuukauteen ’ž Mutta vedet juoksivat pois, ja vähenivät hamaan kymmenenteen kuukauteen asti. Ensimäisnä päivänä kymmenentenä kuukautena näkyivät vuorten kukkulat.’ž Ja seitsemäntenätoistakymmenentenä päivänä, seitsemännessä kuukaudessa jäi arkki Araratin vuorelle.’ž Ja vedet maan päältä enemmin ja enemmin juoksivat pois, ja vähenivät sadan ja viidenkymmenen päivän perästä.’ž Ja syvyyden lähteet tukittiin, ja taivaan akkunat, ja sateet taivaasta asetettiin.’ž Silloin Jumala muisti Noaa ja kaikkia eläviä, ja kaikkea karjaa, kuin hänen kanssansa olivat arkissa, ja Jumala nosti tuulen maan päälle, ja vedet seisahtivat.’ž Ja vedet seisoivat valtiasna maan päällä sata ja viisikymmentä päivää.’ž Niin hukutettiin kaikki ne, kuin maan päällä olivat, ihmisestä niin karjaan asti, ja matoihin, ja taivaan lintuihin asti, kaikki hukutettiin maan päältä, ainoastansa Noa jäi, ja ne jotka hänen kanssansa olivat arkissa.’ž Ja kaikki, joilla elävä henki oli kuivan maan päällä, ne kuolivat.’ž Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä matelee, linnut, karja, pedot, ja kaikki, jotka maan päällä liikkuvat, ja kaikki ihmiset.’ž Viisitoistakymmentä kyynärää korkialla olivat vedet vuorten päällä, jotka he peittivät.’ž Ja vedet saivat sangen suuren vallan, ja enänivät niin suuresti maan päälle, että kaikki korkiat vuoret koko taivaan alla peitettiin.’ž Niin vedet saivat vallan, ja paisuivat sangen suuresti maan päälle, niin että arkki oli vesiajolla.’ž Silloin tuli vedenpaisumus neljäkymmentä päivää maan päälle, ja vedet paisuivat, ja nostivat arkin ylös, ja veivät korkialle maasta.’ž Je ne olivat koirakset ja naarakset kaikkinaisesta lihasta, ja menivät sisälle niinkuin Jumala hänelle käskenyt oli. Ja \Herra\ sulki hänen jälkeensä.’ž Ja menivät Noan tykö arkkiin kaksittain kaikesta lihasta, jossa elävä henki oli.’ž He ja kaikki pedot lajistansa, ja kaikki matelevaiset, jotka matelevat maan päällä, lajistansa, ja kaikki linnut lajistansa, kaikki lentäväiset, joilla siivet olivat.’ž Juuri sinä päivänä meni Noa ja Sem, ja Ham, ja Japhet, Noan pojat, ja Noan emäntä, ja kolme hänen poikainsa emäntää hänen kanssansa arkkiin.’ž Ja maan päälle satoi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.’ž Kuudennella sadalla ajastajalla Noan ijästä, toisella kuukaudella, seitsemäntenätoista kymmenentenä päivänä kuusta, sinä päivänä kuohuivat kaikki syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat.’ž Ja tapahtui, koska seitsemän päivää kuluneet olivat, tuli vedenpaisumus maan päälle.’ž Menivät Noan tykö arkkiin kaksittain, koiras ja naaras, niinkuin Herra Noalle käskenyt oli.’ž Puhtaista eläimistä ja saastaisista, ja linnuista ja kaikista, kuin matelevat maan päällä,’ž Ja Noa meni arkkiin poikinensa, emäntinensä, ja hänen poikainsa emännät hänen kanssansa, vedenpaisumisen edestä.’ž Ja Noa oli kuudensadan ajastajan vanha, koska vedenpaisumus tuli maan päälle.’ž Ja Noa teki kaiken sen jälkeen kuin \Herra\ hänelle käski.’ž Sillä vielä seitsemän päivän perästä annan minä sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, ja hukutan maan päältä kaikki elävät luontokappaleet, jotka minä tehnyt olen.’ž Niin myös taivaan linnuista seitsemän ja seitsemän, koiras ja naaras, että siemen jäis elämään koko maan päällä.’ž Kaikista puhtaista eläimistä ota tykös seitsemän ja seitsemän, koiras ja naaras, mutta saastaisista eläimistä kaksin, koiras ja naaras.’ž Ja \Herra\ sanoi Noalle: mene sinä ja koko sinun huonees arkkiin: sillä sinun minä olen nähnyt hurskaaksi minun edessäni tällä ajalla.’ž Ja Noa teki sen: kaikki mitä Jumala hänen käski, niin hän teki.’ž Ja sinun pitää ottaman tykös kaikkinaista ruokaa, jota syödään, ja kokooman sinun tykös, sinulle ja heille elatukseksi.œLVAL±Kē)Ö 3 Ń  ¢   # Ģ 6 œ”*µßf$^Ž{5Źą Ja jokaisen elävän hengen kanssa, jotka teidän tykönänne ovat, sekä linnuissa että karjassa, ja kaikissa eläimissä’ž Ja jokaisen elävän hengen kanssa, jotka teidän tykönänne ovat, sekä linnuissa että karjassa, ja kaikissa eläimissä maan päällä, jotka teidän tykönänne ovat, kaikissa niissä, jotka arkista läksivät, mikä ikänänsä eläin se maassa on.’ž Ja minä, katso, minä teen teidän kanssanne minun liittoni, ja teidän siemenenne kanssa teidän jälkeenne.’ž Ja Jumala puhui Noalle ja hänen pojillensa hänen kanssansa, sanoen:’ž Olkaat siis hedelmälliset, lisääntykäät ja enentäkäät teitänne maassa, ja tulkaat siinä moneksi.’ž Se kuin ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä pitää ihmisen kautta vuodatettaman: sillä Jumala on ihmisen tehnyt kuvaksensa.’ž Ja totisesti minä tahdon vaatia teidän ruumiinne veren, kaikilta eläimiltä minä sen tahdon vaatia: ja ihmisen kädestä, ja myös itsekunkin hänen veljensä kädestä tahdon minä vaatia ihmisen hengen.’ž Ainoastansa älkäät syökö lihaa, jossa vielä on veri itsessänsä:’ž Kaikki, jotka liikkuvat ja elävät, olkoon teille ruaksi: niinkuin viheriäisen ruohon, olen minä kaikki teille antanut.’ž Ja teidän pelkonne ja hämmästyksenne olkoon kaikissa eläimissä maan päällä, ja kaikissa linnuissa taivaan alla; ja kaikissa, jotka maalla matelevat, ja kaikissa kaloissa meressä: ne ovat teidän käsiinne annetut.’ž Ja Jumala siunasi Noan ja hänen poikansa, ja sanoi heille: olkaat hedelmälliset, lisääntykäät ja täyttäkäät maata.’ž Niin kauvan kuin maa seisoo, ei pidä kylväminen ja niittäminen, vilu ja helle, suvi ja talvi, päivä ja yö lakkaaman.’ž Ja \Herra\ haisti lepytyshajun, ja \Herra\ sanoi sydämessänsä: en minä silleen enää maata kiroo ihmisen tähden: vaikka ihmisen sydämen aivoitus on paha hamasta lapsuudesta: ja en minä silleen enää lyö kaikkia kuin elävät, niinkuin minä tehnyt olen.’ž Ja Noa rakensi \Herralle\ alttarin: ja otti kaikkinaisesta puhtaasta karjasta, ja kaikkinaisista puhtaista linnuista, ja uhrasi polttouhria alttarilla.’ž Kaikkinaiset eläimet, kaikkinaiset matelevaiset, kaikkinaiset linnut, ja kaikki kuin maalla matelevat: läksivät arkista, jokainen kaltaisensa tykö.’ž Niin Noa meni ulos poikinensa, ja emäntinensä, ja poikainsa emännät hänen kanssansa.’ž Kaikkinaiset eläimet, jotka sinun tykönäs ovat, kaikkinaisesta lihasta, sekä linnuista että karjasta, ja kaikista matelevaisista maan päällä, johdata ne ulos kanssas: ja kävelköön ne maan päällä, ja olkoon hedelmälliset ja lisääntyköön maan päällä.’ž Lähde arkista, sinä ja sinun emäntäs, ja sinun poikas, ja sinun poikais emännät sinun kanssas.’ž Niin Jumala puhui Noalle sanoen:’ž Niin maa tuli peräti kuivaksi seitsemäntenäkolmattakymmenentenä päivänä toisessa kuukaudessa.’ž Ja kuudennella sadalla ja ensimäisellä ajastajalla (Noan ijästä) ensimäisenä päivänä ensimäisessä kuukaudessa, kuivuivat vedet maan päältä. Niin avasi Noa arkin katon, ja näki, ja katso, maa oli kuivunut.’ž Mutta hän odotti vielä seitsemän päivää, ja antoi kyhkyisen lentää ulos, joka ei enää palannut.’ž Se palasi hänen tykönsä, ehtoopuolella, ja katso, hän toi suussansa öljypuun lehden, jonka hän murtanut oli. Niin Noa ymmärsi vedet maan päältä juosseeksi pois.’ž Ja odotti vielä toiset seitsemän päivää, ja antoi taas kyhkyisen lentää arkista.’ž Koska ei kyhkyinen löytänyt kussa hän sai jalkansa levätä, palasi hän hänen tykönsä arkkiin: sillä vedet olivat vielä koko maan päällä, niin hän ojensi kätensä, otti hänen ja toi arkkiin.’ž Sitte lähetti hän kyhkyisen tyköänsä, koettelemaan, jos vedet olisivat juosseet pois maan päältä.’ž Ja antoi kaarneen lentää ulos, joka lensi kahtiapäin, siihen asti kuin vedet maan päältä kuivuivat.’ž Neljänkymmenen päivän perästä avasi Noa arkin akkunan, jonka hän tehnyt oli.MLVAL%LØGä 2 y  ¤ K  Ļ ` Ž 0 ×!Ó‡ÓŸiŌ§P—Hź¤i!ķ„ Nämät ovat Hamin lapset heidän sukukuntainsa ja kie’ž Nämät ovat Hamin lapset heidän sukukuntainsa ja kieltensä jälkeen: heidän maakunnissansa ja kansoissansa.’ž Ja Kanaanealaisten rajat olivat Sidonista Gerarin kautta hamaan Gatsaan: Sodomaan, ja Gomorraan, ja Adamaan, Seboimiin päin, Lasaan asti.’ž Ja Arvadin, Semarin ja Hamatin. Sitten ovat hajoitetut Kanaanealaisten suvut.’ž Mutta Kanaan siitti esikoisensa Sidonin ja Hetin.’ž Patrusimin ja Kasluhimin; joista tulleet ovat Philistim ja Kaphtorim.’ž Misraim siitti Ludimin, Anamimin, Leabimin, Naphtuhimin.’ž Ja myös Ressen, Niniven ja Kalan vaiheelle: joka on suuri kaupunki.’ž Siitä maakunnasta tuli hän Assyriaan: ja rakensi Niniven, ja Rehobotin kaupungin, ja Kalan.’ž Ja hänen valtakuntansa alku oli Babel, Erek, Akad ja Kalne, Sinearin maalla.’ž Ja hän oli jalo metsämies \Herran\ edessä. Siitä on sananlasku: se on jalo metsämies \Herran\ edessä, niinkuin Nimrod.’ž Mutta Kus siitti Nimrodin: hän rupesi olemaan valtias maalla.’ž Kuksen lapset: Seba, Hevila, Sabta, Naema ja Sabteka. Naeman lapset: Skepa ja Dedan.’ž Hamin lapset: Kus, Misraim, Put ja Kanaan.’ž Näistä ovat hajoitetut pakanain luodot, heidän maakunnissansa, itsekukin oman kielensä jälkeen: heidän sukukuntainsa jälkeen, heidän kansoissansa.’ž Javanin lapset: Elisa ja Tarsis: Kittim ja Dodanim.’ž Mutta Gomerin lapset: Askenas, Riphad ja Togarma.’ž Japhetin lapset: Gomer, Magog, Madai, Javan ja Tubal: Mesek ja Tiras.’ž Tämä on Noan lasten sukukunta: Semin, Hamin ja Japhetin: ja heille syntyi lapsia vedenpaisumisen jälkeen.’ž Ja koko Noan ikä oli yhdeksänsataa ja viisikymmentä ajastaikaa, ja kuoli.’ž Ja Noa eli, vedenpaisumisen jälkeen kolmesataa ja viisikymmentä ajastaikaa.’ž Jumala levittäköön Japhetin, ja hän asukoon Semin majoissa, ja Kanaan olkoon hänen orjansa.’ž Ja vielä sanoi: Kiitetty olkoon \Herra\ Semin Jumala, ja Kanaan olkoon hänen orjansa.’ž Niin sanoi hän: kirottu olkoon Kanaan: olkoon hän orjain orja, hänen veljeinsä seassa.’ž Koska Noa heräsi viinastansa, ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa hänelle tehnyt oli:’ž Niin otti Sem ja Japhet vaatteen, ja panivat molempain heidän hartioillensa, ja menivät seljittäin, ja peittivät isänsä hävyn. Ja heidän kasvonsa olivat käännetyt pois, niin etteivät he nähneet isänsä häpyä.’ž Koska Ham, Kanaanin Isä, näki hänen isänsä hävyn, sanoi hän sen molemmille veljillensä, jotka ulkona olivat.’ž Ja hän joi viinaa; ja juopui ja makasi peittämättä majassansa.’ž Ja Noa rupesi olemaan peltomiesnä, ja istutti viinamäen.’ž Nämä ovat kolme Noan poikaa, ja heistä ovat ne, jotka hajoitetut ovat kaikkeen maahan.’ž Ja Noan pojat, jotka läksivät arkista, olivat Sem, Ham, ja Japhet. Ja Ham oli Kanaanin Isä.’ž Ja Jumala sanoi Noalle: tämä on sen liiton merkki, jonka minä olen tehnyt minun ja kaiken lihan välille maan päällä.’ž Sentähden pitää kaaren pilvissä oleman, että minä katson sitä, ja muistan sen ijankaikkisen liiton Jumalan välillä ja joka elävän hengen, kaikkinaisessa lihassa, kuin maan päällä on.’ž Ja niin minä muistan minun liittoni, minun ja teidän välillänne, ja joka elävän hengen kaikkinaisessa lihassa; ettei enää vedenpaisumus pidä tuleman kaikkea lihaa hukuttamaan.’ž Ja koska niin tapahtuu, että minä tuotan pilven maan ylitse: niin pitää kaari pilvissä nähtämän.’ž Minun kaareni minä olen pannut pilviin: sen pitää oleman liiton merkki, minun ja maan välillä.’ž Ja Jumala sanoi: tämä on sen liiton merkki, jonka minä annan minun ja teidän välillenne, ja joka elävän hengen välille teidän tykönänne, tästedes ijankaikkiseen.’ž Ja teen minun liittoni teidän kanssanne: ettei tästedes enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumisella: ja ei pidä tästedes enää vedenpaisumus tuleman maata turmelemaan. xįĀ£„EšŃ²“tU6ų » € a B #  å Ę § ˆ i J + ķ Ī Æ  q R 3  õ Ö · ˜ y Z ;  ż Ž æ    b C $  ęĒ؉jK, īĻ°‘rS4ö×ø™z[<žßĄ”‚cD%ēČ©ŠkL-ļŠ±’sT5÷Ų¹š{\=’ąĮ¢ƒdE&Œ@  ŒŠ@  ’‹}@  ž‹@  ż‹˜@  ü‹›@ ū‹z@ ś‹†@ ł‹T@ ų‹‡@ ÷‹y@ ö‹_@ õ‹“@ ō‹x@ ó‹“@ ņ‹„@ ń‹ Ą@ š‹ |@ ļ‹ h@ ī‹ –@ ķ‹ “@ ģ‹»@ ė‹Ÿ@ ź‹V@ é‹Ł@ č‹”@ ē‹H@  ę‹¹@  å‹”@  ä‹ {@  ć‹ H@  ā‹ @ į‹ d@ ą‹ ½@ ߋ B@ Ž‹ g@ Ż‹ ˆ@ ܋ ģ@ Ū‹ ¦@ Ś‹ Ž@ Ł‹ ƒ@ Ų‹ h@ ׋ P@ ֋ l@ Ջ Š@ Ō‹ :@ Ӌ m@ Ņ‹ z@ ы y@ Š‹ }@ Ļ‹ m@ Ī‹ ”@ Ķ‹ s@ Ģ‹ I@ Ė‹ k@ Ź‹ }@ ɋ †@  ȋ z@  Ē‹ 8@  ʋ Ś@  ŋ š@  ċ @ Ƌ ā@ Ā‹ ©@ Į‹ ˜@ Ą‹ n@ æ‹ }@ ¾‹ H@ ½‹ į@ ¼‹ 9@ »‹ „@& ŗ‹ F@% ¹‹ \@$ ø‹ U@# ·‹ X@" ¶‹ G@! µ‹ D@  “‹ >@ ³‹ Q@ ²‹ F@ ±‹ P@ °‹ =@ Ƌ U@ ®‹ F@ ­‹ M@ ¬‹ =@ «‹ M@ Ŗ‹ I@ ©‹ D@ ؋ @ §‹ ’@ ¦‹ h@ „‹ v@ ¤‹ Š@ £‹ ]@ ¢‹ Ø@  ”‹ ƒ@   ‹ X@  Ÿ‹ E@  ž‹ ›@  ‹ i@ œ‹ b@ ›‹ @@ š‹ €’ž Obalin, Abimaelin, Seban.4 ™‹ €’ž Hadoramin, Usalin, Dikelan.6 ˜‹ >@ —‹ €@ –‹ 4@ •‹ ,@ ”‹ G@ “‹ j@ ’‹ l@$ ‘‹ Œ@# ‹ P@" ‹ €’ž Hivin, Arkin, Sinin,/ Ž‹  €’ž Ja Jebusin, Emorin, Girgosin.8 ‹ 4@! Œ‹ H@  ‹‹ ;@ Š‹ F@ kLVAL'–O#ļo1ń  & ‹ F ī k Ć f – ø&§cĶCżØkÕ„F»c²lĒ Silloin Abram ja Nahor ottivat heillensä emännät: Abramin emännän nimi oli Sarai’ž Silloin Abram ja Nahor ottivat heillensä emännät: Abramin emännän nimi oli Sarai, ja Nahorin emännän nimi oli Milka, Haranin tytär, joka oli Milkan ja Jiskan isä.’ž Ja Haran kuoli isänsä, Taran edessä, isänsä maalla Kaldean Uurissa.’ž Nämät ovat Taran sukukunnat: Tara siitti Abramin, Nahorin ja Haranin. Haran siitti Lotin.’ž Tara oli seitsemänkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Abramin, Nahorin ja Haranin.’ž Ja eli sitte sata ja yhdeksäntoistakymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Nahor oli yhdeksänkolmattakymmentä ajastajan vanha, ja siitti Taran.’ž Ja eli sitte kaksisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Serug oli kolmenkymmenen ajastajan vanha ja siitti Nahorin.’ž Ja eli sitte kaksisataa ja seitsemän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Regu oli kahdenneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Serugin.’ž Ja eli sitte kaksisataa ja yhdeksän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Peleg oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Regun.’ž Ja eli sitte neljäsataa ja kolmekymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Eber oli neljänneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Pelegin.’ž Ja eli sitte neljäsataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Sala oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Eberin.’ž Ja eli sitte neljäsataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Arphaksad oli viidenneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Salan.’ž Ja eli sitte viisisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Nämät ovat Semin sukukunnat: Sem oli sadan ajastajan vanha, ja siitti Arphaksadin, kaksi ajastaikaa vedenpaisumisen jälkeen.’ž Ja sentähden kutsuttiin hänen nimensä Babel: sillä siellä \Herra\ sekoitti koko maan kielen: ja \Herra\ hajoitti heidät sieltä kaikkiin maihin.’ž Ja niin \Herra\ hajoitti heidät sieltä kaikkiin maihin; ja he lakkasivat sitä kaupunkia rakentamasta.’ž Käykäämme, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä; niin ettei kenkään ymmärtäisi toisensa kieltä.’ž Ja \Herra\ sanoi: katso, se on yhtäläinen kansa, ja yhtäläinen kieli on kaikkein heidän seassansa, ja he ovat ruvenneet tätä tekemään: ja nyt ei heitä taideta estettää mistään, kuin he ovat aikoneet tehdä.’ž Silloin \Herra\ astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmisten lapset rakensivat.’ž Ja sanoivat: käykäämme, rakentakaamme meillemme kaupunki ja torni, joka taivaaseen ulottuisi, tehdäksemme meillemme nimeä; ettei meitä hajoitettaisi kaikkiin maihin.’ž Ja sanoivat keskenänsä: käykäämme tiilejä tekemään ja polttamaan. Ja heillä olivat tiilit kivein siassa, ja maan pihka siteeksi.’ž Ja koska he matkustivat idästä, löysivät he kedon Sinearin maalla, ja asuivat siellä.’ž Ja koko maailmalla oli yhtäläinen kieli ja yhtäläinen puheenparsi.’ž Nämät ovat Noan lasten sukukunnat, heidän heimokuntainsa jälkeen, heidän kansoissansa. Ja näistä ovat kansat jaetut maan päälle vedenpaisumisen jälkeen.’ž Nämät ovat Semin lapset, sukukuntainsa ja kieltensä jälkeen: heidän maakunnissansa, kansainsa jälkeen.’ž Ja heidän asumasiansa oli Mesasta: siihen asti kuin Sephariin tullaan, vuoren tykö, itään päin.’ž Ophirin, Hevilan ja Jobabin. Kaikki nämä ovat Joktanin pojat.’ž Joktan siitti Almodadin ja Salephin: Hasarmavetin ja Jaran.’ž Eberille syntyi kaksi poikaa: yksi kutsuttiin Peleg, että hänen aikanansa maailma jaettiin: hänen veljensä kutsuttiin Joktan.’ž Mutta Arphaksad siitti Salan: Sala siitti Eberin.’ž Ja Aramin lapset: Uts, Hul, Geter ja Mas.’ž (Ja nämät ovat) Semin lapset: Elam ja Assur: Arphaksad, Lud ja Aram.’ž Mutta myös itse Semille syntyi lapsia: hän oli kaikkein Eberin lasten isä: Japhetin sen vanhimman veli. LVALĒęž!³  r   i  W ŻWŚo&³²5¼BÕ›„Uķj Ja riita oli Abramin paimenien ja Lotin paimenien välillä: Ja s’ž Ja riita oli Abramin paimenien ja Lotin paimenien välillä: Ja siihen aikaan asuivat myös Kanaanealaiset ja Pheresiläiset maalla.’ž Ja ei heitä vetänyt maa yhdessä asumaan; sillä heillä oli paljo tavaraa, eikä taitaneet yhdessä asua.’ž Mutta Lotilla, joka Abramia seurasi, oli myös lampaita, ja karjaa, ja majoja.’ž Juuri siihen paikkaan, johon hän ennen alttarin oli rakentanut; ja Abram saarnasi siinä \Herran\ nimestä.’ž Ja hän matkusti edespäin etelästä BetEliin asti, hamaan siihen paikkaan, jossa hänen majansa oli ennen ollut, BetElin ja Ain vaiheella:’ž Ja Abramilla oli sangen paljo karjaa, hopiaa ja kultaa.’ž Niin Abram vaelsi ylös Egyptistä emäntänsä ja kaiken kalunsa kanssa, ja Lot hänen kanssansa, etelään päin.’ž Ja Pharao antoi käskyn hänestä miehillensä: ja he saattoivat hänen ulos ja hänen emäntänsä, ja kaikki kuin hänellä oli.’ž Miksis sanoit, hän on sisareni? että minä ottaisin hänen emännäkseni? katso tässä on sinun emäntäs, ota häntä ja mene.’ž Silloin kutsui Pharao Abramin tykönsä, ja sanoi: miksis tämän minulle teit? miksi et ilmoittanut minulle häntä emännäkses?’ž Mutta \Herra\ vitsasi Pharaota suurilla vitsauksilla, ja hänen huonettansa, Sarain Abramin emännän tähden.’ž Ja Abramille tehtiin hyvin hänen tähtensä. Ja hänellä oli lampaita ja karjaa, ja aaseja, ja palvelioita, ja piikoja, ja aasintammoja ja kameleja.’ž Ja Pharaon ruhtinaat näkivät hänen, ja ylistivät häntä Pharaon edessä: silloin vietiin vaimo Pharaon huoneeseen.’ž Koska Abram tuli Egyptiin, näkivät Egyptiläiset vaimon juuri ihanaksi.’ž Sanos siis itses minun sisarekseni; että minulle hyvin olis sinun tähtes, ja minä eläisin sinun vuokses.’ž Koska Egyptiläiset saavat sinun nähdä, niin he sanovat: tämä on hänen emäntänsä, ja tappavat minun, ja antavat sinun elää.’ž Ja tapahtui, koska hän lähestyi Egyptiä, puhui hän emännällensä Saraille: katso armaani, minä tiedän sinun ihanaksi vaimoksi nähdä.’ž Niin tuli kova aika maalle, ja Abram meni alas Egyptiin, olemaan muukalaisna siellä: sillä sangen kova aika oli maalla.’ž Ja Abram läksi sieltä edemmä, ja vaelsi etelään päin.’ž Sitte siirsi hän itsensä edemmä vuoren tykö, BetElistä itään päin, ja pani siihen majansa, niin että BetEl oli lännen puolella ja Ai idän puolella, ja rakensi siinä alttarin \Herralle\, ja saarnasi \Herran\ nimestä.’ž Silloin näkyi \Herra\ Abramille, ja sanoi: sinun siemenelles annan minä tämän maan. Ja hän rakensi siinä alttarin \Herralle\, joka hänelle näkynyt oli.’ž Ja Abram vaelsi sen maakunnan lävitse, hamaan Sikemin paikkakuntaan, Moren lakeuteen asti. Ja siihen aikaan asuivat Kanaanealaiset maalla.’ž Niin otti Abram emäntänsä Sarain, ja Lotin, veljensä pojan, tavaroinensa, jotka he olivat panneet kokoon, ja sielut, jotka he olivat saaneet Haranissa, ja läksivät matkustamaan Kanaanin maalle; tulivat myös Kanaanin maalle.’ž Niin Abram läksi, niinkuin \Herra\ hänelle sanonut oli, ja Lot meni hänen kanssansa: Mutta Abram oli viidenkahdeksattakymmentä ajastajan vanha Haranista lähteissänsä.’ž Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroon niitä, jotka sinua kiroovat. Ja sinussa pitää kaikki sukukunnat maan päällä siunatuiksi tuleman.’ž Ja minä teen sinun suureksi kansaksi, ja siunaan sinun, ja teen sinulle suuren nimen, ja sinä olet siunaus.’ž Ja \Herra\ oli sanonut Abramille: Lähde maaltas, ja suvustas, ja isäs huoneesta: sille maalle, jonka minä sinulle osoitan.’ž Ja Tara oli kahdensadan ja viiden ajastajan vanha ja kuoli Haranissa.’ž Ja Tara otti poikansa Abramin ja Lotin Haranin pojan, poikansa pojan, ja miniänsä Sarain, poikansa Abramin emännän, ja he läksivät ulos ynnä Kaldean Uurista menemään Kanaanin maalle, ja tulivat Haraniin, ja asuivat siellä.’ž Mutta Sarai oli hedelmätöin, eikä ollut hänellä lasta.LVALrĢą X ń Æ ņ Ž  ¹ > Ŗ ń©/Ł:Ė5ĶQ‘ģY Jakoi itsensä ja karkasi heidän päällensä yöllä palvelioinensa, ja löi ’ž Jakoi itsensä ja karkasi heidän päällensä yöllä palvelioinensa, ja löi heitä: ja ajoi takaa hamaan Hobaan, joka on vasemmalla puolella Damaskua.’ž Koska Abram kuuli veljensä otetuksi kiini, varusti hän omaa kotona syntynyttä palveliaansa kolmesataa ja kahdeksantoistakymmentä, ja ajoi takaa heitä Daniin asti.’ž Silloin tuli yksi joka päässyt oli, ja ilmoitti sen Abramille Hebrealaiselle, joka asui Mamren Amorilaisen lakeudella, joka Eskolin ja Anerin veli oli. Nämät olivat liitossa Abramin kanssa.’ž Ja ottivat myös Lotin Abramin veljen pojan kanssansa, ja hänen tavaransa, ja menivät matkaansa, sillä hän asui Sodomassa.’ž Ja he ottivat kaiken Sodoman ja Gomorran tavaran, ja kaiken heidän elatuksensa, ja menivät matkaansa.’ž Ja Siddimin laaksossa oli monta maanpihkakuoppaa. Mutta Sodoman ja Gomorran kuningas siinä pakoon ja maahan lyötiin, ja jääneet pakenivat vuorille.’ž Kedorlaomeria Elamin kuningasta, ja Tibealia pakanoitten kuningasta, ja Amraphelia Sinearin kuningasta, ja Ariokia Elassarin kuningasta vastaan: neljä kuningasta viittä vastaan.’ž Niin läksivät Sodoman kuningas, ja Gomorran kuningas, ja Adaman kuningas, ja Zeboimin kuningas, ja Belan, se on Zoarin kuningas: ja hankitsivat sotaan heitä vastaan Siddimin laaksossa:’ž Ja he palasivat ja tulivat Mispatin lähteen tykö, se on Kades, ja löivät koko Amalekilaisten maan; niin myös Amorilaiset, jotka asuivat Hasesonin Tamarissa.’ž Ja Horilaiset Seirin vuorella; siihen lakiaan paikkaan Pharaniin asti, korpea liki.’ž Neljäntenätoistakymmenentenä ajastaikana tuli Kedorlaomer, ja ne kuninkaat, kuin hänen kanssansa olivat, ja löivät ne Kalevan pojat Karnaimin Astarotissa, ja Susimin Hammissa; niin myös Emimin Sjaven Kirjataimissa:’ž Sillä he olivat olleet kaksitoistakymmentä ajastaikaa kuningas Kedorlaomerin alla; mutta kolmantenatoistakymmenentenä ajastaikana olivat he hänestä luopuneet.’ž Nämät kaikki tulivat yhteen Siddimin laaksossa; se on suolainen meri:’ž Että he sotivat Bereaa Sodoman kuningasta, ja Birsaa Gomorran kuningasta, ja Sineabia Adaman kuningasta, ja Semeberiä Zeboimin kuningasta, ja Belan, se on Zoarin, kuningasta vastaan.’ž Ja tapahtui Amraphelin Sinearin kuninkaan, Ariokin Elassarin kuninkaan, Kedorlaomerin Elamin kuninkaan, ja Tidealin pakanoitten kuninkaan aikana:’ž Niin Abram siirsi majansa, ja tuli, ja asui Mamren lakeudella, joka on Hebronissa: ja rakensi siinä alttarin \Herralle\.’ž Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin: sillä sinulle minä sen annan.’ž Ja teen sinun siemenes niinkuin tomun maan päällä: että jos joku taita lukea tomun maan päällä, niin hän myös taitaa sinun siemenes lukea.’ž Sillä kaiken sen maan, minkä sinä näet, annan minä sinulle, ja sinun siemenelles ijankaikkiseksi.’ž Ja \Herra\ sanoi Abramille, sitte kuin Lot oli eroittanut itsensä Abramista: nosta nyt silmäs ja katso siitä, kussas asut, pohjan puoleen, etelän puoleen, idän puoleen ja lännen puoleen.’ž Mutta Sodoman kansa oli paha, ja rikkoi kovin \Herraa\ vastaan.’ž Että Abram asui Kanaanin maalla, ja Lot asui lakeuden kaupungeissa, ja pani majansa Sodoman puoleen.’ž Ja Lot vallitsi itsellensä koko sen lakeuden Jordanin tykönä, ja matkusti itään päin: ja niin veljekset erkanivat toinen toisestansa:’ž Niin Lot nosti silmänsä, ja katseli kaiken Jordanin lakeuden; sillä se oli vedestä viljainen: ennen kuin \Herra\ Sodoman ja Gomorran hukutti, oli se niinkuin \Herran\ yrttitarha, niinkuin Egyptin maa, siihenasti kuin Zoariin tullaan.’ž Eikö koko maa ole edessäs altis? eroita sinus minusta, jos sinä menet vasemmalle puolelle, minä menen oikialle, eli jos sinä menet oikialle, minä menen vasemmalle.’ž Niin Abram sanoi Lotille: älkään olko riita minun ja sinun välilläs, ja minun ja sinun paimentes välillä: sillä me olemme miehet veljekset.ĢLVAL ˆŌuü u ! › ! † ī ^ į W Č…É3¦kę§eī¼‡?Ń Ja Sarai sanoi Abramille: katso nyt; \Herra\ on minun sulkenut synnyttämästä, menes siis ’ž Ja Sarai sanoi Abramille: katso nyt; \Herra\ on minun sulkenut synnyttämästä, menes siis minun piikani sivuun, jos minä sittenkin saisin lapsia hänestä. Ja Abram otti Sarain sanan.’ž Ja Sarai Abramin emäntä ei synnyttänyt hänelle. Mutta hänellä oli Egyptiläinen piika, jonka nimi oli Hagar.’ž Ja Amorilaiset, ja Kanaanealaiset, ja Gergesiläiset, ja Jebusilaiset.’ž Ja Hetiläiset, ja Pheresiläiset, ja Kalevan pojat,’ž Keniläiset, ja Kenitsiläiset, ja Kadmonilaiset,’ž Sinä päivänä teki \Herra\ liiton Abramin kanssa, sanoen: sinun siemenelles annan minä tämän maan, hamasta Egyptin virrasta, niin suureen virtaan Phratiin asti.’ž Ja koska aurinko oli laskenut, ja pimeys joutunut: katso, pätsi suitsi, ja liekki kävi kappaleitten keskeltä.’ž Vaan neljännessä miespolvessa he tänne palajavat: sillä Amorilaisten pahuus ei ole vielä täytetty.’ž Ja sinä menet isäis tykö rauhassa, ja haudataan hyvässä ijässä.’ž Mutta sille kansalle, jonka orjana he ovat, kostan minä: ja sitte he lähtevät ulos suurella tavaralla.’ž Niin hän sanoi Abramille: sinun pitää totisesti tietämän, että sinun siemenes tulee muukalaiseksi sille maalle, joka ei heidän omansa ole, ja he saattavat heitä orjaksi, ja vaivaavat heitä neljäsataa ajastaikaa.’ž Ja tapahtui auringon laskeissa, että raskas uni lankesi Abramin päälle: ja katso, hämmästys ja synkkä pimeys tuli hänen päällensä.’ž Niin linnut tulivat lihain päälle; ja Abram karkotti ne.’ž Ja hän otti hänelle nämät kaikki, ja jakoi keskeltä kahtia, ja pani itsekunkin osan toinen toisensa kohdalle; vaan lintuja ei hän jakanut.’ž Ja hän sanoi hänelle: ota minulle kolmivuotinen hehkonen, ja kolmivuotinen vuohi, ja kolmivuotinen oinas: niin myös mettinen, ja nuori kyhkyläinen.’ž Ja hän sanoi: Herra, \Herra\, mistä minä tietäisin sen omistavani?’ž Ja sanoi hänelle: minä se \Herra\ olen, joka vein sinun ulos Kaldean Uurista, antaakseni sinulle tämän maan omakses.’ž (Abram) uskoi \Herran\, ja hän luki hänelle sen vanhurskaudeksi.’ž Niin hän vei hänen ulos, ja sanoi: katso taivaaseen ja lue tähdet, jos sinä ne taidat lukea. Ja sanoi hänelle: niin sinun siemenes on oleva.’ž Ja katso, \Herran\ sana tuli hänen tykönsä, sanoen: ei tämä sinua peri: vaan joka sinun ruumiistas tulee, se tulee sinun perillisekses.’ž Ja Abram taas sanoi: mutta minulle et sinä antanut siementä. Ja katsos, minun kotopalkolliseni tulee minun perillisekseni.’ž Mutta Abram sanoi: Herra, \Herra\, mitäs minulle annat? minä lähden lapsetoinna täältä, ja minun huoneeni haltia on tämä Eleasari Damaskusta.’ž Kuin nämä olivat niin tapahtuneet, tuli \Herran\ sana Abramin tykö näyssä, sanoen: älä pelkää Abram, minä olen sinun kilpes, ja sangen suuri palkkas.’ž Ei suinkaan, paitsi sitä kuin nämät nuoret miehet syöneet ovat; ja niiden miesten osan, jotka minua seurasivat: Aner, Eskol ja Mamre, he saakoon osansa.’ž Etten minä ota kaikesta sinun omastas lankaakaan eli kengän rihmaa, ettes sanoisi: minä olen Abramin äveriääksi tehnyt:’ž Ja Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: Minä nostan minun käteni \Herran\ kaikkein korkeimman Jumalan tykö, jonka taivas ja maa oma on:’ž Silloin Sodoman kuningas sanoi Abramille: anna minulle väki, ja pidä itse tavara.’ž Ja kiitetty olkoon kaikkein korkein Jumala, joka sinun vihollises antoi sinun käsiis. Ja (Abram) antoi hänelle kymmenykset kaikista.’ž Ja siunasi häntä, ja sanoi: siunattu ole sinä Abram sille kaikkein korkeimmalle Jumalalle, jonka taivas ja maa oma on.’ž Mutta Melkisedek Salemin kuningas toi leivän ja viinan: ja hän oli ylimmäisen Jumalan pappi.’ž Silloin meni Sodoman kuningas häntä vastaan, koska hän palasi lyömästä Kedorlaomeria, ja niitä kuninkaita hänen kanssansa: Sjaven lakeudella, joka kuninkaan laaksoksi kutsutaan.’ž Ja toi jällensä kaiken tavaran: ja myös veljensä Lotin ja hänen tavaransa toi hän jällensä, niin myös vaimot ja väen.zįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶnO0ņÓ“•vW8{Œ²@$ zŒ²@$ yŒ{@$ xŒn@$ wŒO@$ vŒq@$ uŒ^@$ tŒ@@$ sŒ’@$ rŒ‘@$ qŒŸ@ $ pŒų@ $ oŒ!€’ž Ja Lot sanoi heille: Ei Herra.9 nŒ»@ $ mŒŌ@ $ lŒĀ@ $ kŒģ@$ jŒ @$ iŒ Ŗ@$ hŒ ~@$ gŒ i@$ fŒ ž@$ eŒņ@$ dŒ;@$ cŒL@$ bŒŒ@# aŒ@# `ŒŖ@# _ŒŲ@# ^Œž@# ]Œ!`@# \Œ “@# [ŒÆ@# ZŒµ@# YŒ„@# XŒ¾@# WŒs@# VŒ†@ # UŒŠ@ # TŒ @ # SŒ]@ # RŒr@ # QŒ”@# PŒd@# OŒŁ@# NŒt@# MŒD@# LŒ{@# KŒp@# JŒ‡@# IŒ ‚@# HŒ ‹@" GŒ x@" FŒ ­@" EŒ W@" DŒ•@" CŒ{@" BŒ@" AŒĪ@" @Œ_@" ?Œ_@" >Œ­@" =Œm@" <Œy@" ;ŒE@ " :Œu@ " 9Œl@ " 8Œå@ " 7ŒO@ " 6Œr@" 5Œó@" 4Œß@" 3ŒD@" 2Œ¤@" 1Œ@" 0Œ€@" /Œ@" .Œ œ@" -Œ Ō@! ,Œ |@! +Œ ¶@! *Œ s@! )Œ£@! (ŒĒ@! 'Œj@! &Œ@! %Œ\@! $ŒJ@! #ŒR@! "Œ­@! !Œb@ !  Œc@ ! Œp@ ! Œ ž@ ! Œ Œ@ ! Œ ­@! Œ {@! Œ _@! Œm@! Œ_@! ŒŸ@! Œē@! Œ‰@! Œ¬@! Œ·@ Œn@ ŒH@ Œ5@ Œ2@ Œ¢@  Œp@  Œe@  ŒB@  Œi@  Œ Ö@ Œ …@ Œ ;@ Œ @ Œ –@ ŒE@ Œw@ ŒC@ ŠLVALTĖä E ę y  Ÿ ņ f Č X õ“ę”Jī_õ.‹bę Kahdeksan päiväinen poikalapsi pitää ympärileikattaman teidän seassanne, kaikki miehenpuoli teidän suvu’ž Kahdeksan päiväinen poikalapsi pitää ympärileikattaman teidän seassanne, kaikki miehenpuoli teidän suvuissanne: kotona syntynyt, eli kaikkinaiselta muukalaiselta rahalla ostettu, joka ei ole sinun siemenestäs.’ž Ja teidän pitää ympärileikkaaman teidän esinahkanne lihan: sen pitää oleman liiton merkiksi minun ja teidän vaiheellanne.’ž Ja tämä on liitto, jonka teidän pitämän pitää, minun vaiheellani ja teidän, ja sinun siemenes vaiheella sinun jälkees: kaikki miehenpuoli pitää teidän seassanne ympärileikattaman.’ž Ja Jumala sanoi Abrahamille: pidä siis minun liittoni, sinä ja sinun siemenes sinun jälkees, heidän suvuissansa.’ž Ja annan sinulle ja sinun siemenelles sinun jälkees, sen maan, jossa sinä muukalainen olet; koko Kanaanin maan ijäiseksi omaisuudeksi: ja olen heidän Jumalansa.’ž Ja minä teen minun liittoni minun vaiheelleni ja sinun, ja sinun siemenes sinun jälkees, heidän suvuissansa ijankaikkiseksi liitoksi: että minä olen sinun Jumalas, ja sinun siemenes sinun jälkees.’ž Ja teen sinun sangen suuresti hedelmälliseksi, ja asetan sinun kansoiksi: ja kuninkaat tulevat sinusta.’ž Sentähden ei sinua pidä enää kutsuttaman Abram; mutta Abrahamin pitää oleman sinun nimes: sillä minä olen tehnyt sinun paljon kansan isäksi.’ž Katso, Minä olen, ja minun liittoni on sinun kanssas, ja sinä tulet paljon kansan isäksi.’ž Ja Abram lankesi kasvoillensa: Ja Jumala puhui hänen kanssansa, sanoen:’ž Ja minä teen liittoni minun ja sinun välilles, ja lisään sinun sangen suuresti.’ž Koska Abram oli yhdeksänkymmenen ja yhdeksän ajastaikainen, näkyi \Herra\ Abramille ja sanoi hänelle: Minä olen Jumala kaikkivaltias: vaella minun edessäni, ja ole vakaa.’ž Ja Abram oli kuudenyhdeksättäkymmentä ajastajan vanha, koska Hagar synnytti Ismaelin Abramille.’ž Ja Hagar synnytti Abramille pojan: ja Abram kutsui poikansa nimen, jonka Hagar synnytti, Ismael.’ž Sentähden nimitti hän sen kaivon, sen elävän kaivoksi, joka minun näkee, joka on Kadeksen ja Baredin välillä.’ž Ja hän kutsui \Herran\ nimen, joka häntä puhutteli, sinä Jumala, joka näet minun, sillä hän sanoi: enkö minä ole katsonut hänen peräänsä, joka minun näkee?’ž Hän tulee tylyksi mieheksi, ja hänen kätensä jokaista vastaan, ja jokaisen käsi häntä vastaan, ja hän on asuva kaikkein veljeinsä edessä.’ž Ja \Herran\ enkeli sanoi (vielä) hänelle: katso, sinä olet raskas, ja synnytät pojan: ja sinun pitää kutsuman hänen nimensä Ismael: sillä \Herra\ on kuullut sinun vaivas.’ž Ja \Herran\ enkeli sanoi hänelle: minä lisään suuresti sinun siemenes, niin ettei sitä taideta luettaa paljouden tähden.’ž Ja \Herran\ enkeli sanoi hänelle: palaja emäntäs tykö, ja nöyryytä itses hänen kätensä alle.’ž Ja sanoi: Hagar, Sarain piika, kustas tulet? ja kuhunkas menet? hän sanoi: minä pakenin emäntääni Saraita.’ž Mutta \Herran\ enkeli löysi hänen vesilähteen tykönä korvessa: lähteen tykönä Surrin tiellä.’ž Mutta Abram sanoi Saraille: katso, sinun piikas on sinun käsissäs, tee hänen kanssansa mitäs tahdot: Niin Sarai kuritti häntä, ja hän pakeni hänen tyköänsä.’ž Niin sanoi Sarai Abramille: minulle tapahtunut vääryys lankee sinun päälles; minä annoin minun piikani sinun sivuus; ja että hän tunsi itsensä raskaaksi, halpenin minä hänen edessänsä: \Herra\ tuomitkoon minun ja sinun välilläs.’ž Ja hän makasi Hagarin tykönä, joka tuli raskaaksi. Koska hän tunsi itsensä raskaaksi, tuli hänen emäntänsä halvaksi hänen silmissänsä.’ž Ja Sarai Abramin emäntä otti Egyptiläisen piikansa Hagarin, sitte kun Abram kymmenen ajastaikaa oli asunut Kanaanin maalla: ja antoi sen miehellensä Abramille emännäksi.7LVALdÕUø  Š ń ž Œ = X ģw2¹LŸ@į’‚+~{ Sentähden nauroi Saara itsellensä, ja sanoi: nyt koska minä vanha o’ž Sentähden nauroi Saara itsellensä, ja sanoi: nyt koska minä vanha olen, antanenko minä itseni hekumaan? ja minun herrani on vanhentunut.’ž Mutta Abraham ja Saara olivat vanhat ja ijälliseksi joutuneet; niin että Saaralta olivat lakanneet vaimolliset menot.’ž Ja hän sanoi: tosin minä palajan sinun tykös, liki tällä vuoden ajalla, ja katso, Saaralla emännälläs on poika. Ja Saara kuuli sen majan ovelle, joka oli hänen takanansa.’ž Niin sanoivat he hänelle: kussa on Saara sinun emäntäs? hän vastasi: täällä majassa.’ž Ja hän toi voita ja maitoa, ja vasikasta, jota hän valmistanut oli, ja pani heidän eteensä: ja hän seisoi heidän edessänsä puun alla ja he söivät.’ž Ja Abraham juoksi karjan tykö: ja toi nuoren ja kauniin vasikan, ja antoi palveliallensa, joka riensi valmistamaan sitä.’ž Niin Abraham riensi majaan Saaran tykö, ja sanoi: riennä sinuas ja tuo kolme mittaa sämpyläjauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia.’ž Ja minä tuon teidän eteenne kappaleen leipää, virvottaaksenne teidän sydäntänne, ja sitte menkäät: sillä sentähden te poikkesitte teidän palvelianne tykö. Ja he sanoivat: tee niin kuin sinä olet puhunut.’ž Ja sallikaat tuotaa vähä vettä pestäksenne teidän jalkanne, ja levätkäät teitänne puun alla.’ž Ja sanoi: Herra, jos minä olen armon löytänyt sinun edessäs, niin älä mene palvelias ohitse.’ž Koska hän silmänsä nosti ja näki, katso kolme miestä seisoivat hänen edessänsä: ja kuin hän näki heidät, juoksi hän heitä vastaan majan ovelta, ja kumarsi itsensä maahan.’ž Ja \Herra\ näkyi hänelle Mamren lakeudella; jossa hän istui majan ovella, koska päivä oli palavimmallansa.’ž Ja kaikki miehenpuoli hänen huoneessansa, kotona syntyneet ja muukalaisilta ostetut, ympärileikattiin hänen kanssansa.’ž Yhtenä päivänä ympärileikattiin Abraham, ja Ismael hänen poikansa.’ž Mutta Ismael hänen poikansa oli kolmentoistakymmenen ajastaikainen, koska hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.’ž Ja Abraham oli yhdeksän ja yhdeksänkymmenen ajastaikainen, koska hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.’ž Ja Abraham otti poikansa Ismaelin, ja kaikki kotona syntyneet, ja kaikki ostetut: kaiken miehenpuolen Abrahamin huoneessa: ja ympärileikkasi heidän esinahkansa lihan, kohta sinä päivänä kuin Jumala oli puhunut hänen kanssansa.’ž Ja kuin puhe oli päätetty hänen kanssansa, meni Jumala ylös Abrahamin tyköä.’ž Mutta minun liittoni teen minä Isaakin kanssa; jonka Saara on sinulle synnyttävä, tähän aikaan tulevana vuonna.’ž Ismaelista olen minä myös sinun rukoukses kuullut, katso, minä olen siunannut häntä, ja teen hänen hedelmälliseksi, ja lisään hänen sangen suuresti: kaksitoistakymmentä ruhtinasta pitää hänen siittämän, ja minä teen hänen suureksi kansaksi.’ž Niin sanoi Jumala: Tosin Saara sinun emäntäs synnyttää sinulle pojan ja sinun pitää hänen nimensä kutsuman Isaak: ja minä teen minun liittoni hänen kanssansa ijankaikkiseksi liitoksi, hänen siemenellensä hänen jälkeensä.’ž Ja Abraham sanoi Jumalalle: josko Ismael sais elää sinun edessäs!’ž Ja Abraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, ja sanoi sydämessänsä: syntyneekö sadanajastaikaiselle poika? ja Saara yhdeksänkymmenen ajastaikainen synnyttäneekö?’ž Sillä minä siunaan häntä, ja annan myös hänestä sinulle pojan; sillä minä siunaan hänen, ja hän on tuleva kansoiksi, ja kansain kuninkaat tulevat hänestä.’ž Ja Jumala sanoi Abrahamille: Saraita sinun emäntääs ei pidä sinun enää kutsuman Sarai; vaan Saara pitää oleman hänen nimensä:’ž Ja jonka esinahallisen miehenpuolen esinahan liha ei ympärileikata, se sielu pitää hukutettaman kansastansa: hän on minun liittoni rikkonut.’ž Kaiketi pitää ympärileikattaman sekä kotonas syntynyt, että rahallas ostettu; ja niin minun liittoni on oleva teidän lihassanne ijankaikkiseksi liitoksi. LVAL~÷‡ Č T {  v  §  7 ±>€üG˜ä„ęd×K Ja huusivat Lotin, ja sanoivat hänelle: kussa ovat ne miehet, jotka’ž Ja huusivat Lotin, ja sanoivat hänelle: kussa ovat ne miehet, jotka sinun tykös yöllä tulivat? tuo heitä meidän tykömme tutaksemme heitä.’ž Ennenkuin he levätä panivat, tulivat kaupungin miehet, Sodomalaiset, nuoret ja vanhat: kaikki kansa joka kulmalta, ja piirittivät huoneen.’ž Ja hän kovin vaati heitä, ja he poikkesivat hänen tykönsä, ja tulivat hänen huoneeseensa. Ja hän valmisti heille aterian, ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söivät.’ž Ja sanoi: katso, minun Herrani, poiketkaat teidän palvelianne huoneeseen yöksi, ja antakaat pestä jalkanne, ja aamulla varhain noustuanne menette matkaan. Ja he sanoivat: ei suinkaan, vaan kadulla me yötä pidämme.’ž Ja kaksi enkeliä tulivat ehtoona Sodomaan, ja Lot istui Sodoman portissa: ja kuin hän näki heidät, nousi hän heitä vastaan, ja kumarsi kasvoillensa maahan.’ž Ja \Herra\ meni pois sitte kuin hän oli Abrahamin kanssa puhunut: ja Abraham palasi kotiansa.’ž Ja hän vielä sanoi: älköön minun Herrani vihastuko, jos minä ainoastansa tällä erällä puhu: mitämaks, siellä löyttäisiin kymmenen? ja hän sanoi: en kadota heitä kymmenen tähden.’ž Ja hän sanoi taas: katso, minä olen ruvennut puhumaan minun Herrani kanssa: mitämaks, löyttäisiin siellä kaksikymmentä? ja hän sanoi: en kadota heitä kahdenkymmenen tähden.’ž Abraham sanoi: älköön minun Herrani vihastuko, että minä vielä puhun: mitämaks, löyttäisiin siellä kolmekymmentä? ja hän sanoi: en minä tee, jos minä löydän siellä kolmekymmentä.’ž Ja hän puhui vielä hänelle, ja sanoi: mitämaks, siinä löyttäisiin neljäkymmentä? ja hän sanoi: en tee minä neljänkymmenen tähden.’ž Mitämaks, jos oli vailla viisi niistä viidestäkymmenestä vanhurskaasta, kadottaisitkos viiden tähden koko kaupungin? ja hän sanoi: en kadota, jos minä löydän siellä viisiviidettäkymmentä.’ž Abraham vastasi ja sanoi: katso, minä olen ruvennut puhumaan minun Herrani kanssa; ehkä minä tomu ja tuhka olen.’ž \Herra\ sanoi: jos minä löydän viisikymmentä vanhurskasta Sodoman kaupungissa; niin minä säästän kaiken sen paikan heidän tähtensä.’ž Pois se sinusta, ettäs sen tekisit, ja kuolettaisit vanhurskaan jumalattoman kanssa, ja että vanhurskaalle kävis niinkuin jumalattomallekin. Pois se sinusta: Eikö kaiken maailman tuomari oikein tuomitsisi?’ž Jos kaupungissa olisi viisikymmentä vanhurskasta, hukuttaisitkos myös ne, ja et säästäisi sitä siaa viidenkymmenen vanhurskaan tähden, jotka siellä olisivat?’ž Ja Abraham astui hänen tykönsä, ja sanoi: hukutatkos myös vanhurskaan jumalattoman kanssa?’ž Ja miehet käänsivät itsensä sieltä, ja menivät Sodomaan päin. Mutta Abraham jäi seisomaan vielä \Herran\ eteen.’ž Minä astun nyt alas ja katson, jos he täydellisesti tehneet ovat huudon jälkeen, joka minun eteeni tullut on; taikka jos ei niin ole, että minä sen tietäisin.’ž Ja \Herra\ sanoi: Sodomassa ja Gomorrassa on suuri huuto, ja heidän syntinsä ovat sangen raskaat.’ž Sillä minä tunnen hänen, että hän käskee lapsiansa ja huonettansa hänen jälkeensä \Herran\ tietä pitämään, ja tekemään hurskautta ja oikeutta: että \Herra\ saattais Abrahamille kaikki, kuin hän hänelle luvannut on.’ž Että Abraham tulee suureksi ja väkeväksi kansaksi, ja kaikki kansat maan päällä pitää hänessä siunatuksi tuleman.’ž Ja \Herra\ sanoi: kuinka minä salaan Abrahamilta, jota minä teen?’ž Silloin nousivat miehet sieltä, ja käänsivät heitänsä Sodomaan päin: ja Abraham meni heidän kanssansa, saattamaan heitä.’ž Niin Saara kielsi, sanoen: en minä nauranut: sillä hän hämmästyi. Mutta hän sanoi: ei ole niin, sinä nauroit.’ž Onko \Herralle\ jotakin mahdotointa? Määrättyyn aikaan, koska minä palajan sinun tykös, tällä vuoden ajalla, niin Saaralla on poika.’ž Ja \Herra\ sanoi Abrahamille: miksi Saara nauroi, sanoen: pitäneeköstä todellakin minun synnyttämän, joka olen vanhaksi tullut?—LVAL“y‡‰ ¢ ų w ‹ É õ:B£€@āq"“9‡Õ Ja Lot läksi Zoarista, ja asui vuorella, ja kaksi hänen tytärtänsä hänen kanssansa; si’ž Ja Lot läksi Zoarista, ja asui vuorella, ja kaksi hänen tytärtänsä hänen kanssansa; sillä hän pelkäsi asua Zoarissa: ja oli luolassa ja kaksi hänen tytärtänsä hänen kanssansa.’ž Ja tapahtui, koska Jumala kukisti sen lakeuden kaupungit, muisti Jumala Abrahamin: ja johdatti Lotin ulos hävityksen keskeltä, koska hän kukisti ne kaupungit, joissa Lot asui.’ž Ja katsahti Sodomaa ja Gomorraa päin, ja kaiken sen maan lakeuteen; ja näki että savu nousi maasta niinkuin pätsin savu.’ž Mutta Abraham nousi varhain aamulla, ja meni siihen paikkaan, kussa hän oli ennen seisonut \Herran\ edessä.’ž Ja Lotin emäntä käänsi kasvonsa takaisin hänestä; ja muuttui suolapatsaaksi.’ž Ja kukisti ne kaupungit, ja kaiken sen lakeuden: niin myös kaikki niiden kaupunkein asuvaiset, ja maan kasvon.’ž Ja \Herra\ antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta: \Herralta\ taivaasta.’ž Aurinko oli nousnut maan päälle, ja Lot tuli Zoariin sisälle.’ž Riennä, pelasta sinuas siellä: sillä en minä taida tehdä mitään, siihenasti ettäs sinne sisälle tulet. Sentähden kutsui hän sen kaupungin Zoar.’ž Niin sanoi hän hänelle: katso, tässä asiassa olen minä myös sinun rukoukses päälle katsonut: etten minä kukista sitä kaupunkia, jostas puhuit.’ž Katsos, tuo kaupunki on läsnä, paeta sinne: ja hän on vähä: salli minua siellä pelastettaa: eikö hän ole vähäinen? että minun sieluni siellä elävänä pysyis.’ž Katso, sinun palvelias on löytänyt armon sinun edessäs, sinä olet tehnyt sinun laupeutes suureksi, jonkas minulle osotit, pelastaakses minun sieluani: en taida minä pelastaa minuani vuorella, ettei minulle jotakuta pahaa tapahtuisi, ja kuolisin.’ž Ja koska he johdattivat heitä ulos, sanoivat he: pelasta sinun sielus, ja älä katsahda taakses, ja älä myös seisahda koko tälle lakeudelle; vaan turvaa sinuas vuorelle, ettes hukkuisi.’ž Koska hän viipyi, tarttuivat miehet hänen käteensä, ja hänen emäntänsä, ja hänen kahden tyttärensä käteen, sillä \Herra\ tahtoi säästää heitä: ja taluttivat hänen ulos ja jättivät hänen ulkopuolelle kaupunkia.’ž Koska aamurusko kävi ylös, kiiruhtivat enkelit Lotin joutumaan, ja sanoivat: nouse, ota emäntäs, ja kaksi tytärtäs, jotka saapuvilla ovat, ettet sinä myös hukkuisi tämän kaupungin pahuudessa.’ž Niin Lot meni ulos ja puhutteli vävyjänsä, jotka piti saaman hänen tyttärensä, ja sanoi: nouskaat ja lähtekäät tästä siasta: sillä \Herra\ hukuttaa tämän kaupungin: mutta hän oli niinkuin leikkiä tekevä hänen vävyinsä silmäin edessä.’ž Sillä me hukutamme tämän paikan: että heidän huutonsa on suuri \Herran\ edessä, niin \Herra\ lähetti meidät heitä hukuttamaan.’ž Ja miehet sanoivat Lotille: onko sinulla vielä tässä joku? vävyjä, eli poikia taikka tyttäriä, eli kaikkia mitä sinulla on tässä kaupungissa? vie ne ulos tästä siasta.’ž Ja miehet, kuin huoneen oven edessä olivat, löivät he sokeudella, pienet ja suuret, niin että he väsyivät ovea etseissänsä.’ž Niin miehet ojensivat kätensä ulos, ja tempasivat Lotin tykönsä huoneesen, ja paiskasivat oven kiinni.’ž Mutta he sanoivat: tule tänne. Ja sanoivat: tuleeko joku muukalaiseksi, ja kuitenkin tahtoo kokonansa hallita? nyt, me teemme enemmän pahaa sinulle kuin heille: ja he tekivät suurella väkivallalla miehelle Lotille ylläkön, ja juoksivat ovea särkemään.’ž Katso, minulla on kaksi tytärtä, jotka ei vielä miehestä mitään tiedä: ne minä tuotan teille, tehkäät heille mitä te tahdotte: ainoastansa näille miehille älkäät mitään pahaa tehkö; sillä sentähden ovat he tulleet minun kattoni varjon ala.’ž Ja sanoi: älkäät te, rakkaat veljeni, tehkö niin pahoin.’ž Silloin Lot meni ulos heidän tykönsä oven eteen, ja sulki oven jälkeensä.ŒLVALmł`Ž ī Æ 6 · H Ą  ° /M»Äˆ“'ÅŹ Ja sanoi Saaralle: katso, minä olen antanut veljelles tuhannen hopiapenninkiä, katso, ne pitää oleman sinulle silmäin peitt’ž Ja sanoi Saaralle: katso, minä olen antanut veljelles tuhannen hopiapenninkiä, katso, ne pitää oleman sinulle silmäin peitteeksi, kaikkein edessä, jotka sinun kanssas ovat, ja kaikkein muiden edessä. Ja niin vahvistettiin (hänen nuhteettomuutensa).’ž Ja Abimelek sanoi: katso, minun maani on altis sinun edessäs: asu kussa sinulle parhain kelpaa.’ž Niin Abimelek otti lampaita, ja karjaa, ja palvelioita, ja piikoja, ja antoi Abrahamille: ja antoi hänelle jälleen Saaran hänen emäntänsä.’ž Koska Jumala laski minun kulkemaan isäni huoneesta, sanoin minä hänelle: tämä on sinun lempes, jonka sinun minua kohtaan pitää tekemän: kuhunka paikkaan ikänänsä me tulemme, sano minusta: hän on minun veljeni.’ž Ja hän on tosin minun sisareni: sillä hän on minun isäni tytär, vaan ei äitini tytär: ja minä otin hänen emännäkseni.’ž Abraham sanoi: minä ajattelin: kukaties ei tässä paikassa ole yhtään Jumalan pelkoa: ja he surmaavat minun, emäntäni tähden.’ž Ja Abimelek sanoi vielä Abrahamille: mitäs näit, ettäs tämän teit?’ž Ja Abimelek kutsui Abrahamin, ja sanoi hänelle: mitäs meille teit? ja mitä minä olen rikkonut sinua vastaan, ettäs saattaisit minulle ja minun valtakunnalleni niin suuren rikoksen? sinä olet tehnyt minua vastaan niitä töitä joita ei sovi tehdä.’ž Niin Abimelek nousi varhain aamulla, ja kutsui kaikki palveliansa, ja puhui kaikki nämät sanat heidän kuultensa: ja miehet pelkäsivät suuresti.’ž Niin anna nyt miehelle hänen emäntänsä jälleen; sillä hän on propheta: ja hän on rukoileva sinun edestäs, ettäs saat elää. Mutta jos et sinä anna häntä jälleen, niin tiedä, ettäs totisesti kuolet, ja kaikki mitä sinulla on.’ž Ja Jumala sanoi hänelle unessa: minä myös tiedän, ettäs sydämes yksivakaisuudessa sen tehnyt olet. Sentähden minä myös estin sinun, ettes rikkoisi minua vastaan; jonka tähden en minä sallinut sinua ryhtymään häneen.’ž Eikö hän sanonut minulle: hän on minun sisareni, ja hän myös itse sanoi: hän on minun veljeni: yksivakaisella sydämellä ja viattomilla käsillä olen minä sen tehnyt.’ž Mutta Abimelek ei ollut ryhtynyt häneen, ja sanoi: Herra tahdotkos myös surmata hurskaan kansan?’ž Mutta Jumala tuli Abimelekin tykö yöllä unessa: ja sanoi hänelle: katso, sinun pitää kuoleman sen vaimon tähden, jonkas ottanut olet; sillä hän on yhden miehen aviovaimo.’ž Ja Abraham sanoi emännästänsä Saarasta: hän on minun sisareni. Niin Abimelek Gerarin kuningas lähetti ja antoi noutaa Saaran tykönsä.’ž Niin Abraham vaelsi sieltä etelään päin, ja asui Kadeksen ja Surrin vaiheella: ja oli muukalainen Gerarissa.’ž Ja nuorempi myös synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä BenAmmi: hänestä tulivat Ammonin lapset, hamaan tähän päivään asti.’ž Ja vanhempi synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä Moab: hänestä ovat Moabilaiset tulleet, hamaan tähän päivään asti.’ž Ja niin molemmat Lotin tyttäret tulivat isästänsä raskaaksi.’ž Niin he juottivat myös sinä yönä isänsä viinalla: ja nuorempi meni ja makasi hänen kanssansa, ja ei hän huomainnut koska hän levätä tuli, ja koska hän nousi.’ž Toisena päivänä sanoi vanhempi nuoremmalle: katso, minä makasin menneenä yönä isäni kanssa: juottakaamme häntä tänäkin yönä viinalla, ja mene sinä ja makaa hänen kanssansa, herättääksemme isästämme siementä.’ž Niin he juottivat isänsä sinä yönä viinalla. Ja vanhempi tuli ja makasi isänsä kanssa, ja ei hän huomainnut koska hän levätä tuli, ja koska hän nousi.’ž Käykäämme, juottakaamme meidän isämme viinalla, ja maatkaamme hänen kanssansa, herättääksemme isästämme siementä.’ž Niin sanoi vanhempi nuoremmalle: meidän isämme on vanha: eikä ole muuta miestä maan päällä, makaamaan meidän kanssamme, koko maan tavan jälkeen.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:öŒ€@* õŒo@* ōŒX@* óŒœ@* ņŒ®@* ńŒ@* šŒ @* ļŒ •@* īŒ š@* ķŒ ­@) ģŒ U@) ėŒ…@) źŒ @) éŒR@) čŒ³@) ēŒ^@) ęŒ™@) 匄@) äŒY@) ćŒh@) āŒ‡@) įŒˆ@) ąŒ»@) ߌŒ@ ) ŽŒƒ@ ) ŻŒ,@ ) ܌ £@ ) ŪŒ &@ ) ŚŒ ¶@) ŁŒ ²@) ŲŒ @) ׌¼@) ֌]@) ՌĘ@) ŌŒ:@) ӌ§@) ŅŒD@) ь~@( ŠŒc@( ĻŒZ@( ĪŒ\@( ĶŒA@( ĢŒH@( ĖŒ‰@( ŹŒu@( Ɍr@( Ȍµ@( ĒŒu@( ʌ@@( Ōy@( Č ²@( ƌ ­@( ĀŒ f@( ĮŒ D@ ( ĄŒ ¹@ ( æŒq@ ( ¾Œø@ ( ½Œ–@ ( ¼Œ¶@( »ŒJ@( ŗŒå@( ¹Œ¶@( øŒ|@( ·Œ";@( ¶Œ!a@( µŒ @( “ŒW@( ³ŒŠ@' ²Œ`@' ±Œ:@' °Œi@' ƌ@' ®Œo@' ­Œ#@' ¬Œž@' «Œ„@' ŖŒR@' ©Œ`@' ،z@' §ŒT@' ¦Œ“@' „Œø@' ¤Œ@@' £Œ×@' ¢Œ O@' ”Œ ø@ '  Œ L@ ' ŸŒ …@ ' žŒ `@ ' Œi@ ' œŒŠ@' ›Œ`@' šŒQ@' ™Œg@' ˜Œn@' —Œ}@' –Œg@' •Œi@' ”Œt@' “Œū@% ’Œb@% ‘Œ@% Œ Ō@% Œ x@% ŽŒ @% Œ E@% ŒŒ ÷@% ‹Œ’@% ŠŒā@% ‰ŒŚ@ % ˆŒ§@ % ‡Œc@ % †Œ­@ % …Œˆ@ % „Œo@% ƒŒ&@% ‚Œ%y@% Œ$?@% €Œ# @% Œ"Ņ@% ~Œ!™@% }Œ t@% |Œ“@% LVAL Œ#¼?Ń j  ¹ / Ę f į • Ż Ž ·wæ ·=Ż‹ ęwźGē] Hän vastasi: nämät seitsemän karitsaa pitää sinun ottaman minun kä’ž Hän vastasi: nämät seitsemän karitsaa pitää sinun ottaman minun kädestäni, todistukseksi minulle, että minä olen tämän kaivon kaivanut.’ž Ja Abimelek sanoi Abrahamille: mihinkä ne seitsemän karitsaa, jotkas olet asettanut erinänsä?’ž Ja Abraham asetti seitsemän karitsaa laumasta erinänsä.’ž Niin otti Abraham lampaita ja karjaa, ja antoi Abimelekille; ja he tekivät molemmat liiton keskenänsä.’ž Ja Abimelek sanoi: en ole minä tietänyt kuka sen teki; etkä sinä ilmoittanut minulle; enkä minä sitä ole ennen kuullut, kuin tänä päivänä.’ž Ja Abraham nuhteli Abimelekiä, sen vesikaivon tähden, kun Abimelekin palveliat olivat väkivallalla ottaneet.’ž Niin sanoi Abraham: minä vannon.’ž Niin vanno nyt minulle tässä Jumalan kautta, ettes ole minulle, ja minun pojalleni, ja poikanipojalle petollinen; vaan sen laupiuden jälkeen, jonka minä tein sinun kanssas, tee sinä myös minun kanssani, ja sen maan kanssa, jossa sinä olet muukalainen.’ž Sillä ajalla puhui Abimelek ja hänen sotapäämiehensä Phikol Abrahamille, sanoen: Jumala on sinun kanssas kaikissa mitä sinä teet.’ž Ja asui Paranin korvessa; ja hänen äitinsä otti hänelle emännän Egyptin maalta.’ž Ja Jumala oli pojan kanssa, ja hän kasvoi; ja asui korvessa, ja tuli tarkaksi joutsimieheksi.’ž Ja Jumala avasi hänen silmänsä, että hän näki vesikaivon; niin hän meni ja täytti leilin vedellä, ja antoi pojan juoda.’ž Nouse, ota poika, ja tue häntä kädelläs: sillä minä teen hänen suureksi kansaksi.’ž Ja Jumala kuuli pojan äänen, ja Jumalan enkeli huusi Hagaria taivaasta, ja sanoi hänelle: mikä sinun on, Hagar? älä pelkää; sillä Jumala on kuullut pojan äänen, kussa hän makaa.’ž Ja meni pois, ja istui hänen kohdallensa taamma, liki joutsen kantamalle; sillä hän sanoi: en minä voi nähdä pojan kuolemaa. Ja hän istui hänen kohdallensa, korotti äänensä ja itki.’ž Koska vesi oli loppunut leilistä, heitti hän pojan puun alle.’ž Niin nousi Abraham aamulla varhain, ja otti leipiä ja vesileilin; ja antoi Hagarille, ja pani hänen selkäänsä, ja (antoi hänelle) pojan, ja laski hänen menemään. Ja hän meni matkaansa, ja eksyi BerSaban korvessa.’ž Minä teen myös piikas pojan (suureksi) kansaksi; että hän sinun siemenes on.’ž Mutta Jumala sanoi Abrahamille: älä ota sitä pahakses pojasta ja palkkapiiastas: kaikki mitä Saara sinulle sanoo, niin kuule häntä: sillä Isaakissa pitää sinulle siemen kutsuttaman.’ž Ja tämä sana oli Abrahamin mielestä sangen karvas, hänen poikansa tähden.’ž Ja sanoi Abrahamille: aja ulos tämä palkkavaimo poikinensa: sillä palkkavaimon pojan ei pidä perimän minun poikani Isaakin kanssa.’ž Ja Saara näki Egyptiläisen Hagarin pojan, jonka se Abrahamille synnyttänyt oli, pilkkaajaksi.’ž Ja lapsi kasvoi ja vieroitettiin: ja Abraham teki suuren pidon sinä päivänä, jona Isaak vieroitettiin.’ž Ja sanoi vielä: kuka olis taitanut sanoa Abrahamille: Saara on lapsia imettävä; sillä minä olen synnyttänyt pojan hänen vanhuudessansa.’ž Ja Saara sanoi: Jumala on tehnyt minulle nauron: kuka ikänä sen saa kuulla, hän nauraa minua.’ž Ja Abraham oli sadan ajastaikainen, koska Isaak hänen poikansa hänelle syntyi.’ž Ja Abraham ympärileikkasi poikansa Isaakin kahdeksan päiväisenä: niinkuin Jumala hänen käskenyt oli.’ž Ja Abraham kutsui poikansa nimen, joka hänelle syntynyt oli, ja jonka Saara hänelle synnyttänyt oli, Isaak.’ž Ja Saara tuli raskaaksi, ja synnytti Abrahamille pojan hänen vanhuudessansa; sillä ajalla kuin Jumala hänelle sanonut oli.’ž Ja \Herra\ etsi Saaraa, niinkuin hän sanonut oli: ja \Herra\ teki Saaralle niinkuin hän puhunut oli.’ž Sillä \Herra\ oli peräti sulkenut kaikki kohdut Abimelekin huoneessa, Saaran Abrahamin emännän tähden.’ž Ja Abraham rukoili Jumalaa: ja Jumala paransi Abimelekin, ja hänen emäntänsä, ja hänen piikansa, ja ne siittivät.7LVAL©(ĒŒZ u + u ß ' ¶ ż¹S¦ō{;ĘŸ*”Y¼b’ Ja Saara kuoli Arban kaupungissa, joka (on) Hebron Kanaanin ’ž Ja Saara kuoli Arban kaupungissa, joka (on) Hebron Kanaanin maalla. Niin tuli Abraham murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä.’ž Ja Saaran elinaika oli sata ja seitsemänkolmattakymmentä ajastaikaa: ne olivat Saaran ikävuodet.’ž Mutta hänen jalkavaimonsa, Rehuma nimeltä, synnytti Teban, Gahamin, Tehaksen ja Maakan.’ž Mutta Betuel siitti Rebekan. Nämät kahdeksan synnytti Milka Nahorille Abrahamin veljelle.’ž Ja Kesedin ja Hasonin, ja Pildaksen ja Jedlaphen, ja Betuelin.’ž Esikoisensa Utsin, ja Butsin hänen veljensä, ja Kemuelin Aramin isän.’ž Ja koska nämät olivat tapahtuneet, ilmoitettiin Abrahamille sanoen: katso, Milka on myös synnyttänyt poikia sinun veljelles Nahorille.’ž Sitte palasi Abraham palveliainsa tykö, ja he nousivat, ja ynnä matkustivat BerSabaan. Ja Abraham asui BerSabassa.’ž Ja sinun siemenessäs pitää kaikki kansat maan päällä siunatuksi tuleman, ettäs minun äänelleni kuuliainen olit.’ž Niin minä suuresti siunaan sinun, ja runsaasti lisään sinun siemenes niinkuin taivaan tähdet, ja niinkuin sannan meren reunalla. Ja sinun siemenes on perivä vihollistensa portit.’ž Ja sanoi: Minä olen vannonut itse kauttani, sanoo \Herra\: ettäs tämän teit, ja et säästänyt sinun ainoaa poikaas;’ž Mutta \Herran\ enkeli huusi Abrahamia toistamiseen taivaasta.’ž Ja Abraham nimitti sen paikan, \Herra\ on edeskatsova: josta vielä tänäpänä sanotaan, \Herran\ vuorella edeskatsotaan.’ž Niin Abraham nosti silmänsä, ja äkkäsi oinaan takanansa, sarvista sekaantuneena tihkiään pensastoon. Niin Abraham meni, ja otti oinaan ja uhrasi polttouhriksi poikansa edestä.’ž Hän sanoi: älä satuta kättäs poikaan, älä myös hänelle mitään tee: sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, ja et ole säästänyt ainokaista poikaas minun tähteni.’ž Niin \Herran\ enkeli huusi häntä taivaasta, sanoen: Abraham, Abraham. Hän vastasi: tässä minä olen.’ž Ja ojensi kätensä, ja sivalsi veitsen, teurastaaksensa poikaansa.’ž Ja kuin he tulivat sille paikalle, josta Jumala oli hänelle sanonut, teki Abraham siihen alttarin, ja pani halvot; ja sitoi poikansa Isaakin, ja pani hänen alttarille halkoin päälle.’ž Abraham vastasi: Jumala on edeskatsova itsellensä lampaan polttouhriksi, poikani. Ja he kävivät molemmat ynnä.’ž Niin sanoi Isaak isällensä Abrahamille: minun isäni. Hän vastasi: katso, tässä minä olen, poikani. Ja hän sanoi: katso, tässä on tuli ja halvot; mutta kussa on lammas polttouhriksi?’ž Ja Abraham otti polttouhrin halvot, ja sälytti poikansa Isaakin selkään, vaan itse hän otti tulen ja veitsen käteensä; ja he kävivät molemmat ynnä.’ž Silloin Abraham sanoi palvelioillensa: olkaat te tässä itseksenne aasin tykönä; mutta minä ja poika käymme tuonne. Ja koska me olemme rukoilleet, niin me palajamme teidän tykönne.’ž Kolmantena päivänä nosti Abraham silmänsä, ja näki sen paikan taampana.’ž Niin Abraham nousi varhain aamulla, ja valjasti aasinsa, ja otti kaksi palveliaansa kanssansa, ja poikansa Isaakin; ja halkoili puita polttouhriin, ja valmisti itsensä, ja meni sille paikalle, minkä Jumala oli hänelle sanonut.’ž Ja hän sanoi: ota nyt Isaak sinun ainoa poikas, jotas rakastat, ja mene Morian maalle; ja uhraa häntä siellä polttouhriksi yhdellä niistä vuorista, jonka minä sinulle sanova olen.’ž Ja koska se oli tapahtunut, koetteli Jumala Abrahamia, ja sanoi hänelle: Abraham. Ja hän vastasi: Katso, tässä minä olen.’ž Ja oli muukalainen Philistealaisten maalla kauvan aikaa.’ž Ja Abraham istutti puita BerSabassa; ja saarnasi siinä \Herran\ ijankaikkisen Jumalan nimestä.’ž Ja niin he tekivät liiton BerSabassa. Ja Abimelek nousi ja Phikol hänen sotapäämiehensä, ja palasivat Philistealaisten maalle.’ž Sentähden kutsui hän sen sian BerSaba: sillä siinä he molemmat vannoivat keskenänsä.LVAL¼Ūø ü _ ­ ÷ Ń .   ó8°)ĮhäKķ:čŻXV Niin otti palvelia kymmenen kamelia herransa kameleista, ja läksi matkaan, ja otti m’ž Niin otti palvelia kymmenen kamelia herransa kameleista, ja läksi matkaan, ja otti myötänsä kaikkinaisesta herransa tavarasta: ja vaelsi Mesopotamiaan Nahorin kaupunkiin.’ž Niin laski palvelia kätensä herransa Abrahamin kupeen alle; ja vannoi hänelle sen.’ž Jos ei vaimo tahtoisi seurata sinua, niin sinä olet vapaa tästä minun valastani; ainoastansa älä vie minun poikaani sinne jälleen.’ž \Herra\ taivaan Jumala, joka minun otti isäni huoneesta ja syntymä-maaltani, ja joka minun kanssani puhui, ja myös vannoi minulle, sanoen: sinun siemenelles minä annan tämän maan: hän lähettää enkelinsä sinun edelläs, ettäs ottaisit minun pojalleni emännän sieltä.’ž Abraham sanoi hänelle: kavahda sinuas, ettes vie minun poikaani sinne jällensä.’ž Ja palvelia sanoi: jos niin tapahtuis, ettei vaimo tahtoisi seurata minua tähän maahan: pitääkö minun kumminkin viemän jällensä sinun poikas sille maalle, jostas lähtenyt olet?’ž Vaan mene minun isäni maalle ja minun sukuni tykö; ja ota minun pojalleni Isaakille emäntä.’ž Ja minä vannotan sinua \Herran\ taivaan ja maan Jumalan kautta; ettes ota emäntää minun pojalleni Kanaanealaisten tyttäristä, joiden seassa minä asun.’ž Niin sanoi Abraham vanhimmalle huoneensa palvelialle, joka kaikki hallitsi, mitä hänellä oli: laske nyt kätes minun kupeeni alle.’ž Ja Abraham oli vanha ja joutunut ijälliseksi: ja \Herra\ oli siunannut hänen kaikissa.’ž Niin vahvistettiin siis vainio ja luola, joka siinä oli, Abrahamille perintöhaudaksi, Hetin lapsilta.’ž Ja sitte hautasi Abraham emäntänsä Saaran siihen luolaan, joka oli Makpelan vainiossa Mamren kohdalla; se on Hebron Kanaanin maalla:’ž (Kaikki ne tulivat) Abrahamille omaisuudeksi Hetin lasten nähden: kaikkein (nähden), jotka sisällekävivät hänen kaupunkinsa portista.’ž Ja niin vahvistettiin Ephronin vainio, joka Makpelassa on Mamren kohdalla, sekä pelto että luola joka siinä on, ja kaikki puut siinä vainiossa, jotka ympäri kaikissa sen rajoissa ovat.’ž Abraham kuuli Ephronia, ja punnitsi hänelle rahan, jonka hän nimittänyt oli Hetin lasten kuullen: neljäsataa sikliä hopiaa, käypää rahaa.’ž Minun herrani, kuule minua: maa maksaa neljäsataa sikliä hopiaa; vaan mitä se on minun ja sinun välilläs? hautaa sinun kuollees.’ž Ephron vastasi Abrahamia, sanoen hänelle:’ž Ja puhui Ephronille maan kansan kuullen, sanoen: jos sinä minua kuulet: minä annan rahan vainion edestä, ota se minulta, ja minä hautaan minun kuolleeni siihen.’ž Abraham kumarsi maan kansan edessä.’ž Ei, minun herrani, vaan kuule minua; vainion minä annan sinulle, ja luolan, joka siinä on, annan minä sinulle: minun kansani lasten nähden annan minä sen sinulle; hautaa kuollees.’ž Sillä Ephron asui Hetin lasten seassa. Niin vastasi Ephron Hetiläinen Abrahamia, Hetin poikain kuullen, kaikkein sisälle ja ulos käyväisten hänen kaupunkinsa portista, sanoen:’ž Että hän antais minulle Makpelan luolan, joka hänellä on, vainionsa perällä: täyden hinnan edestä antakaan sen minulle teidän keskellänne perintöhaudaksi.’ž Ja hän puhui heille, sanoen: jos teidän mielenne on, että minä hautaan minun kuolleeni, joka minun edessäni on; niin kuulkaat minua, ja rukoilkaat minun edestäni Ephronia Zoarin poikaa.’ž Niin Abraham nousi ja kumarsi itsensä maan kansan edessä, (nimittäin) Hetin lasten edessä.’ž Kuule meitä, rakas herra: sinä olet Jumalan ruhtinas meidän seassamme, hautaa sinun kuollees meidän parhaisiin hautoihimme: ei yksikään meistä sinua kiellä hautaamasta kuolluttas hänen hautaansa.’ž Niin vastasivat Hetin lapset Abrahamia, sanoen hänelle:’ž Minä olen muukalainen ja kuitenkin asuvainen teidän tykönänne, antakaat minulle perintöhauta teidän tykönänne, haudatakseni minun kuolleeni, joka on minun edessäni.’ž Sitte nousi hän kuolleensa tyköä; ja puhui Hetin lapsille sanoen:‰LVALfŃRQ £  Æ @ Ą B Ä   Dį³ą”ItśOĶ¢ģ[Ķ Ja minun herrani vannotti minua, sanoen: ei sinun pidä ottaman minun’ž Ja minun herrani vannotti minua, sanoen: ei sinun pidä ottaman minun pojalleni emäntää Kanaanealaisten tyttäristä, joiden maalla minä asun.’ž Niin myös Saara minun herrani emäntä on synnyttänyt minun herralleni pojan, vanhalla ijällänsä: hänelle on hän antanut kaikki mitä hänellä on.’ž Ja \Herra\ on runsaasti siunannut minun herrani, ja hän on suureksi tullut, ja on antanut hänelle lampaita ja karjaa, hopiaa ja kultaa, palvelioita ja piikoja, kameleja ja aaseja.’ž Hän sanoi: minä olen Abrahamin palvelia.’ž Sitte pantiin ruokaa hänen eteensä: mutta hän sanoi: en minä syö ennenkuin minä olen puhunut minun asiani. He vastasivat: puhu.’ž Niin meni mies huoneesen, ja riisui kamelit: ja hän antoi olkia ja ruokaa kameleille, ja vettä pestä hänen jalkojansa, ja miesten jalkoja, jotka hänen kanssansa olivat.’ž Ja sanoi: tule sisälle, sinä \Herran\ siunattu, mitäs seisot ulkona? minä olen huoneen valmistanut, ja sian kameleille.’ž Sillä koska hän näki otsalehden ja rannerenkaat sisarensa käsissä, ja kuuli sisarensa Rebekan puheet, sanovan: näin on mies puhunut minulle; tuli hän miehen tykö, ja katso, hän seisoi kamelein tykönä lähteellä.’ž Oli myös Rebekalla veli, jonka nimi oli Laban: ja Laban juoksi miehen tykö lähteelle.’ž Niin piika juoksi ja ilmoitti nämät asiat äitinsä huoneessa.’ž Ja sanoi: kiitetty olkoon \Herra\, minun herrani Abrahamin Jumala, joka ei ottanut pois laupiuttansa ja totuuttansa minun herraltani: minua on \Herra\ johdattanut tällä tiellä, minun herrani veljen huoneesen.’ž Ja mies kumarsi maahan ja rukoili \Herraa\:’ž Ja hän vielä sanoi hänelle: on myös olkia ja karjan ruokaa kyllä meillä: ja myös siaa yötä olla.’ž Hän sanoi hänelle: minä olen Betuelin, Milkan pojan, tytär, jonka hän synnytti Nahorille.’ž Ja sanoi: kenenkäs tytär olet? sanos minulle se: onko isäs huoneessa siaa meidän yötä ollaksemme?’ž Ja koska kaikki kamelit olivat juoneet, antoi mies hänelle kulta-otsalehden, joka painoi puolen sikliä: niin myös kaksi rannerengasta hänen käsiinsä, jotka painoivat kymmenen sikliä kultaa.’ž Mutta mies ihmetteli häntä: ja oli ääneti, ja tahtoi tietää, jos \Herra\ oli tehnyt hänen matkansa onnelliseksi, taikka ei.’ž Ja hän kaasi kohta veden astiastansa ruuheen, ja juoksi taas kaivolle ammuntamaan: ja ammunsi kaikille hänen kameleillensa.’ž Ja kuin hän oli antanut hänen juoda, sanoi hän: minä myös ammunnan vettä kameleilles, niinkauvan että he kaikki saavat juoda.’ž Hän sanoi: juo minun herrani: ja hän kiiruusti laski alas vesiastiansa kätensä päälle, ja antoi hänen juoda.’ž Niin palvelia juoksi häntä vastaan, ja sanoi: annas minun juoda vähä vettä astiastas.’ž Ja piika oli sangen ihana nähdä, ja vielä neitsy, ja ei yksikään mies ollut häneen ryhtynyt: hän meni alas kaivon tykö, ja täytti astiansa, ja tuli ylös.’ž Ja ennenkuin hän lakkasi puhumasta, katso, Rebekka tuli, joka syntynyt oli Betuelille, Milkan, Abrahamin veljen Nahorin emännän pojalle. Ja hänellä vesiastiansa olallansa.’ž Jos joku piika tulee, jolle minä sanon: kallista tänne vesiastias juodakseni, ja hän sanoo: juo, minä juotan myös sinun kamelis: että hän on se, jonkas olet edeskatsonut palvelialles Isaakille, ja siitä ymmärtäisin tehnees laupiuden minun herrani kanssa.’ž Katso, minä seison tässä vesikaivon tykönä: ja heidän tyttärensä, jotka asuvat tässä kaupungissa, tulevat vettä ammuntamaan.’ž Ja sanoi: \Herra\, minun herrani Abrahamin Jumala, anna minun kohdata tänäpänä (herrani morsiamen); ja tee laupius minun herrani Abrahamin kanssa.’ž Ja hän antoi kamelein laskea polvillensa ulkona kaupungista vesikaivon tykönä; ehtoopuolella, jolla ajalla vaimoväen tapa oli lähteä vettä ammuntamaan. yįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼iJ+ ķĪƐqR3õÖ·˜yZ;żŽæ b&čÉŖ‹lM.šŃ²“tU6ūܽž`A"äŦ‡hI* oŠ@/ n^@ / mO@ / lĒ@ / k#8@ / j"@ / i!Z@/ h •@/ g‰@/ f8@/ eŠ@/ dČ@/ cz@/ bp@/ a…@/ `Ų@. _€’ž Sitte meni hän BerSabaan.4 ^Ų@. ]a@. \Ø@. [[@. Zņ@. YL@. Xk@. WŠ@. V{@. U g@. T `@. S Š@ . R ·@ . Q Ė@ . P”@ . Oē@ . N€’ž Niin Isaak asui Gerarissa.5 Me@. L°@. KŪ@. Jo@. I’@. H"’@. G!g@. F L@. E>@. DŠ@ - CK@- Bl@- A}@- @°@- ?p@- >H@- =Æ@- <”@- ;Ž@- :„@- 9L@- 8›@- 7‡@- 6‘@- 5'@- 4€’ž Misma, Duma, Masa,- 3 ‡@- 2 h@- 1 ‚@- 0 q@ - / „@ - .y@ - -\@ - ,Ŗ@ - +6@- *`@- )[@- (R@- '/@- &Cˆ@- %BH@- $Aœ@- #@W@- "?p@, !>q@,  =‡@, <@, ;‡@, :i@, 9E@, 8“@, 7z@, 6®@, 5‘@, 4W@, 3q@ , 2‹@ , 1Ņ@ , 0Č@ , /Ü@ , .‰@, -¼@, ,@, +Ÿ@,  *¢@,  )Š@,  (Š@,  'T@,  &a@, %Ž@* $‘@* #¶@* "+@* !‚@*  «@* z@* Õ@* X@* ’Œ?@* žŒÓ@* żŒ.@* üŒc@* ūŒ\@ * śŒd@ * łŒĄ@ * ųŒ~@ * ÷Œ~@ * MLVALŸK{ń O ° # g Ž  : hŻl„Ö\É„”÷p’ Ja oli lähtenyt rukoilemaan kedolle ehtoopuolella: ja’ž Ja oli lähtenyt rukoilemaan kedolle ehtoopuolella: ja nosti silmänsä, ja näki, ja katso, kamelit lähestyivät.’ž Mutta Isaak palasi siltä kaivolta, joka kutsuttiin sen elävän, joka minun näkee: sillä hän asui etelän maalla.’ž Niin Rebekka nousi piikoinensa, ja istuivat kamelein päälle, ja seurasivat sitä miestä. Ja palvelia otti Rebekan, ja meni matkaansa.’ž Ja he siunasivat Rebekkaa ja sanoivat hänelle: sinä olet meidän sisaremme, lisäänny tuhannen tuhanteen; ja sinun siemenes omistakoon vihamiestensä portit.’ž Niin he laskivat sisarensa Rebekan menemään, ja hänen imettäjänsä, Abrahamin palvelian kanssa; ja ne jotka hänen seurassansa olivat.’ž Ja he kutsuivat Rebekan, ja sanoivat hänelle: tahdotkos mennä tämän miehen kanssa? hän vastasi: menen.’ž Niin he sanoivat: kutsukaamme piika, ja kysykäämme mitä hän sanoo.’ž Niin sanoi hän heille: älkäät viivyttäkö minua: sillä \Herra\ on tehnyt minun matkani onnelliseksi: laskekaat minua menemään minun herrani tykö.’ž Mutta hänen veljensä ja äitinsä sanoivat: olkaan piika meidän tykönämme edes kymmenenkin päivää: sitte sinä saat mennä.’ž Niin he söivät ja joivat, hän ja miehet, jotka hänen kanssansa olivat, ja siellä pitivät yötä: ja he nousivat aamulla varhain: ja hän sanoi: päästäkäät minua herrani tykö.’ž Ja palvelia toi hopia- ja kultakalut, ja vaatteet, ja antoi Rebekalle: vaan hänen veljellensä ja äidillensä antoi hän (muita) kalleita kaluja.’ž Ja koska Abrahamin palvelia kuuli heidän sanansa; kumarsi hän maahan \Herran\ eteen.’ž Siinä on Rebekka edessäs, ota häntä ja mene, ja olkaan sinun herras pojan emäntä, niinkuin \Herra\ on sanonut.’ž Niin vastasi Laban ja Betuel, ja sanoivat: tämä asia on tullut \Herralta\; sentähden emme taida sinua vastaan puhua, pahaa taikka hyvää.’ž Ja nyt, jos te olette ne, jotka osotatte minun herralleni laupiuden ja totuuden, niin sanokaat minulle: ja jos ei, niin sanokaat myös minulle, että minä kääntäisin itseni oikialle taikka vasemmalle puolelle.’ž Ja kumarsin itseni maahan ja rukoilin \Herraa\: ja kiitin \Herraa\, minun herrani Abrahamin Jumalaa, joka minun oli johdattanut oikiaa tietä, ottamaan hänen pojallensa minun herrani veljen tytärtä.’ž Ja minä kysyin häneltä, ja sanoin: kenekä tytär sinä olet? hän vastasi: minä olen Betuelin tytär, Nahorin pojan, jonka Milka hänelle synnytti. Niin minä panin otsalehden hänen otsaansa, ja rannerenkaat hänen käsiinsä:’ž Ja hän riensi ja laski vesiastian olaltansa alas, ja sanoi: juo, minä juotan myös kamelis. Niin minä join, ja hän juotti myös kamelit.’ž En minä vielä päässyt puhumasta sydämessäni, katso, niin Rebekka tuli, ja hänen vesiastiansa hänen olallansa, astui alas lähteelle ja ammunsi: ja minä sanoin hänelle: annas minun juoda.’ž Ja hän sanoo minulle: juo sinä, minä ammunnan myös sinun kameleilles: se on se vaimo, jonka \Herra\ on edeskatsonut minun herrani pojalle.’ž Katso, niin seison minä tässä vesilähteen tykönä: koska yksi piika tulee vettä ammuntamaan, ja minä sanon hänelle: annas minulle vähä vettä juoda astiastas:’ž Niin tulin minä tänäpänä lähteelle, ja sanoin: \Herra\, minun herrani Abrahamin Jumala, jos sinä olet tehnyt minun matkani onnelliseksi, jota minä nyt vaellan.’ž Silloin sinä tulet vapaaksi minun valastani, koskas tulet minun sukuni tykö: ja jos ei he anna sinulle, niin sinä olet vapaa valastani.’ž Niin hän sanoi minulle: \Herra\, jonka edessä minä vaellan, lähettää enkelinsä sinun kanssas, joka tekee sinun matkas onnelliseksi, ottamaan minun pojalleni emäntä minun suvustani ja minun isäni huoneesta.’ž Mutta minä sanoin minun herralleni: taitais tapahtua, ettei vaimo seuraisi minua?’ž Vaan mene minun isäni huoneesen, ja minun sukuni tykö; ja ota (sieltä) minun pojalleni emäntä.ĒLVAL!© Å=¼ a  Ė ! Å L Č W Õ m ęæ.§ Ąģ=õ…ÕXģ” Ja Esau sanoi Jakobille: anna minun syödä tästä ruskiasta herkusta’ž Ja Esau sanoi Jakobille: anna minun syödä tästä ruskiasta herkusta: sillä minä olen väsyksissä. Sentähden kutsutaan hänen nimensä Edom.’ž Koska Jakob oli keittänyt herkun, tuli Esau metsästä, ja oli väsyksissä.’ž Ja Isaak rakasti Esauta; sillä hän söi mielellänsä hänen metsäsaalistansa. Mutta Rebekka rakasti Jakobia.’ž Ja poikaiset kasvoivat, ja Esau tuli jaloksi metsä- ja peltomieheksi. Mutta Jakob oli yksivakainen mies, ja asui majoissa.’ž Senjälkeen tuli ulos hänen veljensä, joka piti kädellänsä Esaun kantapäästä, ja se kutsuivat hänen nimensä Jakob. Kuudenkymmenen ajastaikainen oli Isaak heidän syntyissänsä.’ž Ensimäinen joka tuli ulos, oli ruskia ja karvainen niinkuin vaate: sentähden kutsuivat he hänen nimensä Esau.’ž Koska aika tuli synnyttää; katso, kaksoiset olivat hänen kohdussansa.’ž Ja \Herra\ sanoi hänelle: kaksi kansaa ovat sinun kohdussas, ja kahtalainen väki erkanee sinun ruumiistas: mutta toinen kansa voittaa toisen, ja suurempi palvelee vähempää.’ž Ja lapset sysäsivät toinen toistansa hänen kohdussansa. Niin hän sanoi: jos näin piti käymän, miksi minä olen (raskaaksi tullut?) ja meni kysymään \Herralta\.’ž Ja Isaak rukoili \Herraa\ emäntänsä edestä; sillä hän oli hedelmätöin, ja \Herra\ kuuli häntä: niin Rebekka hänen emäntänsä tuli raskaaksi.’ž Ja Isaak oli neljänkymmenen ajastaikainen, koska hän otti Rebekan Betuelin Syrialaisen tyttären Mesopotamiasta, Labanin syrialaisen sisaren, itsellensä emännäksi.’ž Ja nämät ovat Isaakin Abrahamin pojan sukukunnat: Abraham siitti Isaakin.’ž Mutta he asuivat Hevilasta hamaan Surriin asti, joka on Egyptin kohdalla Assyriaan mentäissä. Kaikkein hänen veljeinsä kohdalle lankesi (hänen arpansa).’ž Ja tämä on Ismaelin ikä: sata ja seitsemänneljättäkymmentä ajastaikaa: ja hän tuli riutuneeksi, ja kuoli, ja koottiin kansansa tykö.’ž Nämät ovat Ismaelin lapset, ja nämät heidän nimensä, heidän kylissänsä ja kaupungeissansa: kaksitoistakymmentä ruhtinasta heidän kansoissansa.’ž Hadar, Tema, Jetur, Naphis ja Kedma.’ž Ja nämä ovat Ismaelin poikain nimet, heidän nimeinsä ja sukukuntainsa jälkeen: Ismaelin esikoinen oli Nebaot, Kedar, Abdeel, Mibsam,’ž Mutta nämät ovat Ismaelin Abrahamin pojan sukukunnat, jonka Hagar Egyptiläinen Saaran piika synnytti.’ž Ja Abrahamin kuoleman jälkeen siunasi Jumala hänen poikansa Isaakin: Ja Isaak asui sen elävän, joka minun näkee, kaivon tykönä.’ž Sille kedolle, jonka Abraham oli ostanut Hetin lapsilta: siihen on Abraham haudattu, ja Saara hänen emäntänsä.’ž Ja hänen poikansa Isaak ja Ismael hautasivat hänen Makpelan luolaan: Ephronin Hetiläisen Zoarin pojan vainiossa, Mamren kohdalle:’ž Ja hän tuli riutuneeksi, ja kuoli levollisessa ijässä, vanhana ja elämästä kyllänsä saanut: ja koottiin kansansa tykö.’ž Ja tämä on Abrahamin elinaika, kuin hän eli: sata ja viisikahdeksattakymmentä ajastaikaa.’ž Mutta niille lapsille, jotka jalkavaimoista olivat, antoi hän lahjoja, ja lähetti heidät pois poikansa Isaakin tyköä, vielä eläissänsä, idän puoleen, itäiselle maalle.’ž Ja Abraham antoi kaikki mitä hänellä oli Iisakille.’ž Midianin lapset olivat: Epha, Epher, Hanok, Abida, ja Eldaa: nämät kaikki ovat Keturan pojat.’ž Mutta Joksan siitti Seban ja Dedanin. Dedanin lapset olivat: Asserim, Letusin ja Luumim.’ž Hän synnytti hänelle Simran ja Joksan, ja Medan ja Midian, ja Jesbakin ja Suan.’ž Ja Abraham taas otti emännän nimeltä Ketura.’ž Ja Isaak vei hänen äitinsä Saaran majaan: ja otti Rebekan emännäksensä, ja rakasti häntä: ja niin Isaak lohdutettiin äitinsä jälkeen.’ž Ja palvelia jutteli Isaakille kaiken asian, kuin hän oli toimittanut.’ž Ja sanoi palvelialle: mikä mies tämä on, joka kedolla käy meitä vastaan? palvelia vastasi: se on minun herrani: niin hän otti vaatteen ja peitti itsensä.’ž Ja Rebekka nosti silmänsä ja näki Isaakin: ja pudotti itsensä maahan kamelin päältä::LVALĀv}ė | ” ń Œ „  F „>Ć9Ī‚5,T| Niin \Herra\ ilmestyi hänelle sinä yönä ja sanoi: minä olen sinun isäs Abrahamin Jumala: älä pelkää, sill’ž Niin \Herra\ ilmestyi hänelle sinä yönä ja sanoi: minä olen sinun isäs Abrahamin Jumala: älä pelkää, sillä minä olen kanssas, ja siunaan sinun, ja annan lisääntyä sinun siemenes, minun palveliani Abrahamin tähden.’ž Niin hän siirsi itsensä sieltä, ja kaivoi toisen kaivon, josta ei he riidelleet. Sen tähden nimitti hän sen Rehobot, ja sanoi: nyt \Herra\ on antanut meille laviamman sian, ja on antanut meidän kasvaa maan päällä.’ž Niin kaivoivat he myös toisen kaivon, ja he riitelivät myös siitä: niin hän nimitti sen Sitna.’ž Mutta Gerarin paimenet riitelivät Isaakin paimenten kanssa, ja sanoivat: tämä on meidän vetemme. Niin hän kutsui sen kaivon Esek, että he riitelivät hänen kanssansa.’ž Niin kaivoivat myös Isaakin palveliat siihen laaksoon: ja löysivät sieltä luontolähteen.’ž Ja Isaak antoi jällensä kaivaa ne vesikaivot, jotka he olivat kaivaneet hänen isänsä Abrahamin aikana, ja jotka Philistealaiset Abrahamin kuoleman jälkeen olivat tukinneet: ja nimitti ne niillä nimillä, joilla hänen isänsä ne kutsunut oli.’ž Niin Isaak läksi sieltä: ja teki majansa Gerarin laaksoon, ja asui siinä.’ž Ja Abimelek sanoi Isaakille: mene pois meidän tyköämme: sillä sinä olet tullut paljo väkevämmäksi meitä.’ž Ja he tukitsivat kaikki kaivot, jotka hänen isänsä palveliat olivat kaivaneet, hänen isänsä Abrahamin aikana, ja täyttivät ne mullalla.’ž Ja hänellä oli paljo tavaraa lampaissa ja karjassa, oli myös paljo perhettä: sentähden Philistealaiset kadehtivat häntä.’ž Ja mies tuli voimalliseksi: ja menestyi sangen suuresti siihen asti, että hän juuri suureksi joutui.’ž Ja Isaak kylvi sillä maalla, ja sai sinä vuonna satakertaisesti: sillä \Herra\ siunasi hänen.’ž Niin Abimelek antoi käskyn kaikelle kansalle, sanoen: joka ryhtyy tähän mieheen, tahi hänen emäntäänsä, hänen pitää totisesti kuoleman.’ž Abimelek sanoi: miksis tämän meille teit? olis pikaisesti tapahtunut, että joku kansasta olis maannut sinun emäntäs kanssa, ja niin sinä olisit saattanut meidän päällemme rikoksen.’ž Niin kutsui Abimelek Isaakin, ja sanoi: katso, totisesti hän on sinun emäntäs: miksis olet sanonut: hän on minun sisareni? Ja Isaak sanoi hänelle: minä ajattelin, etten minä tapettaisi hänen tähtensä.’ž Ja tapahtui, koska hän siellä kappaleen aikaa viipyi, katsoi Abimelek Philistealaisten kuningas akkunasta, ja näki Isaakin hyväilevän emäntäänsä.’ž Ja koska sen maan kansa kysyi hänen emännästänsä, sanoi hän: hän on minun sisareni; sillä hän pelkäsi sanoa: hän on minun emäntäni (ajatellen), ettei he joskus löisi minua kuoliaksi Rebekan tähden: sillä hän oli ihana kasvoilta.’ž Sillä Abraham oli kuuliainen minun äänelleni, ja piti minun oikeuteni, käskyni, säätyni ja lakini.’ž Ja enennän sinun siemenes niinkuin taivaan tähdet: ja annan sinun siemenelles kaikki nämät maat: Ja sinun siemenes kautta pitää kaikki kansat maan päällä siunatuksi tuleman:’ž Ole muukalainen tällä maalla, ja minä olen sinun kanssas, ja siunaan sinua: sillä sinulle ja sinun siemenelles minä annan kaikki nämät maat, ja vahvistan sen valan, jonka minä Abrahamille sinun isälles vannonut olen.’ž Niin \Herra\ ilmestyi hänelle, ja sanoi: älä mene Egyptiin, vaan asu sillä maalla, jonka minä sanon sinulle.’ž Niin kallis aika tuli maalle sen entisen jälkeen, joka oli Abrahamin ajalla: ja Isaak meni Abimelekin Philistealaisten kuninkaan tykö Gerariin.’ž Niin Jakob antoi Esaulle leivän, ja sen ruskian herneherkun, ja hän söi ja joi, ja nousi ja meni pois. Ja niin Esau katsoi esikoisuutensa ylön.’ž Ja Jakob sanoi: niin vanno minulle tänäpänä: ja hän vannoi hänelle, ja myi Jakobille esikoisuutensa.’ž Esau vastasi: katso, minä kuolen kuitenkin; mitä minun esikoisuudesta on?’ž Mutta Jakob sanoi: myy minulle tänäpänä sinun esikoisuutes.LVAL{ ‘É ł Į 8 £ I ¹  ŗ k ƒ‘Ņ^„0‘'•Mų× Jakob sanoi isällensä: minä olen Esau sinun esikoises; minä olen niin tehnyt kuin sinä m’ž Jakob sanoi isällensä: minä olen Esau sinun esikoises; minä olen niin tehnyt kuin sinä minulle käskit: nouse siis, istu, ja syö minun saalistani, että sinun sielus siunaisi minua.’ž Ja hän tuli isänsä tykö, ja sanoi: minun isäni. Hän vastasi: tässä minä olen. Kukas olet, minun poikani.’ž Ja antoi sen himoruan ja leivän, kun hän valmistanut oli, poikansa Jakobin käteen.’ž Vaan vohlain nahat kääri hän hänen käsiinsä, ja paljaaseen kaulaansa.’ž Ja Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka huoneessa hänen tykönänsä olivat: ja puetti nuoremman poikansa Jakobin niihin.’ž Niin hän meni ja otti ja toi äidillensä; ja hänen äitinsä valmisti himoruan, jota hänen isänsä rakasti.’ž Niin hänen äitinsä sanoi hänelle: sinun kiroukses tulkoon minun päälleni, minun poikani: ainoastansa ole minun äänelleni kuuliainen, mene ja tuo se minulle.’ž Mitämaks, isäni sivelee minua, ja luulee minun häntä pettävän: ja minä saatan päälleni kirouksen, ja en siunausta.’ž Niin Jakob sanoi äidillensä Rebekalle: katso, veljeni Esau on karvainen, mutta minä olen paljas.’ž Ja vie se isälles hänen syödäksensä; että hän siunais sinua, ennen kuin hän kuolee.’ž Mene laumaan, ota sieltä minulle kaksi hyvää vohlaa; tehdäkseni isälles niistä himoruokaa, niinkuin hän rakastaa.’ž Niin kuule nyt poikani minun ääneni, mitä minä sinulle käsken.’ž Tuo minulle metsänotus, ja tee minulle himoruokaa syödäkseni; että siunaisin sinua \Herran\ edessä, ennen kuin minä kuolen.’ž Niin puhui Rebekka pojallensa Jakobille, sanoen: katso, minä kuulin isäs puhuvan veljes Esaun kanssa, ja sanovan:’ž Mutta Rebekka kuuli Isaakin näitä puhuvan poikansa Esaun kanssa. Ja Esau meni metsään, pyytämään metsänotusta, tuodaksensa.’ž Ja tee minulle himoruokaa, senkaltaista jota minä rakastan, ja tuo syödäkseni: että minun sieluni siunais sinua, ennenkuin minä kuolen.’ž Ota siis nyt sinun kalus, viines ja joutses; ja mene kedolle, ja pyydä minulle metsän-otus.’ž Ja hän sanoi: katso, minä olen vanhennut: enkä tiedä minun kuolemanpäivääni.’ž Ja tapahtui, koska Isaak tuli vanhaksi, ja hänen silmänsä pimiäksi, ettei hän nähnyt, niin kutsui hän Esaun vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: minun poikani: hän vastasi häntä: tässä minä olen.’ž Jotka olivat Isaakille ja Rebekalle mielikarvaudeksi.’ž Koska Esau oli neljänkymmenen ajastaikainen, otti hän Juditin Hetiläisen Berin tyttären emännäksensä: Ja Basmatin Hetiläisen Elonin tyttären:’ž Ja hän kutsui hänen Saba: siltä nimitetään kaupunki BerSaba, hamaan tähän päivään asti.’ž Sinä samana päivänä tulivat Isaakin palveliat, ja ilmoittivat hänelle kaivosta, jonka he kaivaneet olivat, ja sanoivat hänelle: me löysimme veden.’ž Ja nousivat aamulla varhain, ja vannoivat toinen toisellensa, ja Isaak laski heidät menemään, ja menivät pois hänen tyköänsä rauhassa.’ž Ja hän valmisti heille pidon, ja he söivät ja joivat.’ž Ettes tekisi meille mitään vahinkoa, niinkuin emme mekään ole sinuun ryhtyneet, ja niinkuin emme myös tehneet sinulle muuta kuin hyvää, ja laskimme sinun rauhassa menemään. Sinä olet nyt \Herran\ siunattu.’ž He sanoivat: me näimme ilmeissänsä, että \Herra\ on sinun kanssas, sentähden me sanoimme: olkoon nyt vala meidän molempain vaiheellamme, meidän ja sinun välilläs, ja me teemme liiton sinun kanssas.’ž Mutta Isaak sanoi heille: miksi te tulitte minun tyköni: ja te vainositte minua, ja ajoitte minun pois teidän tyköänne.’ž Niin Abimelek meni hänen tykönsä Gerarista: ja Ahusat hänen ystävänsä, ja Phikol hänen sotajoukkonsa päämies.’ž Ja hän rakensi siinä alttarin, ja saarnasi \Herran\ nimestä, ja teki siihen majansa: ja hänen palveliansa kaivoivat siihen kaivon.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:źX@4 éc@4 čV@4 ē=@4 ęµ@4 åE@4 äv@4 ćV@4 āĻ@4 įŠ@4 ą›@4 ߍ k@4 Ž 9@ 4 Ż ;@ 4 ܍ 4@ 4 Ū n@ 4 Śˆ@ 4 ŁR@4 Ų‹@4 ׍9@4 ֍U@4 Ս@4 Ōx@4 Ӎ…@4 Ņ#š@4 э"½@4 Š!Ø@3 Ļ ®@3 Īl@3 Ķ‚@3 ĢC@3 Ėa@3 Ź„@3 ɍW@3 ȍ@3 Ē?@3 ʍ^@3 ōI@3 čm@3 ƍ‰@3 Āh@3 Įy@3 ĄW@3 æW@ 3 ¾‘@ 3 ½n@ 3 ¼ Å@ 3 » q@ 3 ŗ <@3 ¹ ¾@3 ø k@3 ·y@3 ¶Œ@3 µy@3 “T@3 ³]@3 ²š@3 ±æ@2 °6@2 ƍ£@2 ®N@2 ­“@2 ¬K@2 «@2 Ŗt@2 ©o@2 ؍×@2 §Ń@2 ¦ Ę@2 „ •@2 ¤ ž@ 2 £ 1@ 2 ¢ @ 2 ”K@ 2  O@ 2 Ÿō@2 ž‘@2 ®@2 œ‹@2 ›Š@2 št@2 ™.Ä@2 ˜-Ń@2 —,O@2 –+z@1 •*Ī@1 ”)·@1 “(›@1 ’'@1 ‘&•@1 %ü@1 $õ@1 Ž#Z@1 "¢@1 Œ!Ż@ 1 ‹ n@ 1 Š›@ 1 ‰›@ 1 ˆÜ@ 1 ‡^@1 †½@1 …[@1 „²@1 ƒC@1 ‚x@1 @1 €m@1 “@1 ~¶@/ }k@/ |U@/ {H@/ z’@/ yj@/ x Ÿ@/ w u@/ v c@/ u V@/ t t@/ sA@/ r~@/ qt@/ p~@/ VLVALmÄ  · ś œ Ą % Š  ?CNR½.“Ü” Nyt, minun poikani, ole minun äänelleni kuuliainen: valmis’ž Nyt, minun poikani, ole minun äänelleni kuuliainen: valmista sinus ja pakene kohta minun veljeni Labanin tykö Haraniin.’ž Mutta Rebekalle ilmoitettiin Esaun hänen vanhemman poikansa sanat: joka lähetti ja kutsui Jakobin nuoremman poikansa, ja sanoi hänelle: katso, veljes Esau lohduttaa itsiänsä siitä, että hän sinun tappaa.’ž Ja Esau vihastui Jakobin päälle siunauksen tähden, jolla hänen isänsä hänen siunannut oli; ja sanoi sydämessänsä: minun isäni murhepäivät lähestyvät: ja minä tapan veljeni Jakobin.’ž Sinun miekallas pitää sinun elättämän itses, ja palveleman sinun veljeäs. Ja tapahtuu, että sinä myös tulet herraksi, ja särjet hänen ikeensä niskastas.’ž Niin vastasi Isaak, hänen isänsä, ja sanoi hänelle: Katso, lihava asuinsia pitää sinulla oleman maan päällä, ja kastetta taivaasta ylhäältä.’ž Ja Esau sanoi isällensä: yksiköstä siunaus sinulla vaivoin onkin, minun isäni? siunaa myös minuakin, minun isäni: ja Esau korotti äänensä ja itki.’ž Niin vastasi Isaak, ja sanoi Esaulle: Katso, minä olen asettanut hänen sinun herrakses, ja kaikki hänen veljensä olen minä hänelle palveliaksi pannut, jyvillä ja viinalla olen minä hänen varustanut: mitästä minä siis nyt sinulle teen, minun poikani?’ž Niin hän sanoi: eiköstä hän myös oikein kutsuta Jakob? sillä hän jo kahdesti minun on polkenut, minun esikoisuuteni hän sai, ja katso, nyt hän vei pois minun siunaukseni minulta: ja hän sanoi: etkös yhtäkään siunausta minun varakseni pitänyt?’ž Niin hän sanoi: sinun veljes on tullut kavaluudella, ja vienyt pois siunauksen sinulta.’ž Koska Esau kuuli isänsä puheen, huusi hän suurella äänellä, ja hänen mielensä tuli sangen karvaaksi: ja hän sanoi isällensä: siunaa myös minuakin, minun isäni.’ž Niin Isaak vapisi hämmästyksestä sangen kovin, ja sanoi: kuka? kussasta siis se metsämies on, joka minulle sen toi? ja minä söin kaikista, ennen kuin sinä tulit ja minä siunasin hänen: hänen pitää myös siunatun oleman.’ž Niin vastasi Isaak hänen isänsä häntä: kukas olet? hän sanoi: minä olen sinun poikas, sinun esikoises Esau.’ž Ja hän myös valmisti himoruan, ja vei isällensä, ja sanoi hänelle: nouskaan minun isäni, ja syökään poikansa saalista, että sinun sielus siunaisi minua.’ž Koska Isaak oli päättänyt siunauksensa Jakobille, ja Jakob siitä siihen oli lähtenyt isänsä Isaakin tyköä; niin Esau hänen veljensä tuli pyydyksiltänsä.’ž Kansat palvelkoon sinua, ja sukukunnat kumartakoon sinua. Ole sinun veljeis herra, ja sinun äitis lapset langetkoon sinun jalkais juureen: kirottu olkoon se, joka sinua kiroo, ja siunattu olkoon se, joka sinua siunaa.’ž Jumala antakoon sinulle taivaan kasteesta, ja maan lihavuudesta; yltäkyllä jyviä ja viinaa.’ž Ja hän astui liki, ja suuta antoi hänen. Niin hän tunsi hänen vaatteensa hajun, ja siunasi häntä, ja sanoi: katso, minun poikani haju, on niinkuin kedon haju, jonka \Herra\ siunannut on.’ž Ja Isaak hänen isänsä sanoi hänelle: tules nyt liki, minun poikani, ja anna minun suuta.’ž Niin hän sanoi: tuo siis tänne syödäkseni minun poikani saalista, että minun sieluni siunaisi sinua: niin hän toi sen hänelle, ja hän söi, toi myös hänelle viinaa, ja hän joi.’ž Ja sanoi hänelle: oletkos minun poikani Esau? hän vastasi: olen.’ž Ja ei tuntenut häntä: sillä hänen kätensä olivat niinkuin Esaun veljensä kädet, karvaiset: ja niin hän siunasi häntä.’ž Niin Jakob astui isäntä Isaakin tykö: ja kuin hän siveli häntä, sanoi hän: ääni on Jakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet.’ž Niin sanoi Isaak Jakobille: tules tänne minun poikani sivelläkseni: jos olet minun poikani Esau taikka et.’ž Mutta Isaak sanoi pojallensa: minun poikani, kuinkas olet niin nopiasti löytänyt? ja hän vastasi: \Herra\ sinun Jumalas antoi minun sen kohdata.ŹLVAL±ąØ  “ å T `  Ę E  vįJsóØō¦Ķ Ja katseli ympärillensä, ja katso, kaivo oli kedolla. Ja katso, siellä makasi myös kolme lamm’ž Ja katseli ympärillensä, ja katso, kaivo oli kedolla. Ja katso, siellä makasi myös kolme lammaslaumaa sen tykönä, sillä siitä kaivosta juottivat he laumat: ja suuri kivi oli kaivon suulla.’ž Niin Jakob läksi matkaan: ja tuli itäiselle maalle.’ž Niin tämä kivi, jonka minä panin pystyälle muistopatsaaksi, pitää oleman Jumalan huone: ja kaikista, jotkas minulle annat, annan minä tosin sinulle kymmenykset.’ž Ja tulen takaperin rauhassa kotia isäni tykö: ja \Herra\ on minun Jumalani.’ž Niin Jakob teki lupauksen, sanoen: jos Jumala on minun kanssani, ja varjelee minua tällä tiellä, jota minä vaellan, antaa myös minulle leipää syödäkseni, ja vaatetta verhokseni:’ž Kutsui siis sen paikan BetEl; vaan muinaisiin aikoin se kutsuttiin Luts.’ž Ja Jakob nousi varhain aamulla, ja otti kiven, jonka hän oli pannut päänsä alaiseksi, ja pani sen pystyälle muistopatsaaksi: ja vuodatti öljyä sen päälle.’ž Niin hän pelkäsi, ja sanoi: kuinka peljättävä on tämä paikka! ei tässä muu ole kuin Jumalan huone ja taivaan ovi.’ž Koska Jakob heräsi unestansa, niin hän sanoi: totisesti on \Herra\ tässä paikassa: ja en minä sitä tietänyt.’ž Ja katso, minä olen sinun kanssas, ja varjelen sinua, kuhunkas ikänänsä joudut, ja saatan sinun jällensä tälle maalle: sillä en minä hylkää sinua siihenasti, että minä kaikki teen, mitä minä sinulle puhunut olen.’ž Ja sinun siemenes pitää oleman niinkuin maan tomu, ja sinun pitää leviämän länteen ja itään, pohjaan ja etelään päin. Ja sinussa pitää kaikki sukukunnat maan päällä siunatuksi tuleman, ja sinun siemenessäs.’ž Ja katso, \Herra\ seisoi niiden päällä, ja sanoi: Minä olen \Herra\, Abrahamin sinun isäs Jumala, ja Isaakin Jumala: tämän maan, jonka päällä sinä makaat, annan minä sinulle ja sinun siemenelles.’ž Ja näki unta, ja katso, tikapuut seisoivat maan päällä, joiden pää ulottui taivaasen: ja katso, Jumalan enkelit kävivät ylös ja alas niitä myöten.’ž Ja joutui yhteen paikkaan, ja oli siinä yötä: sillä aurinko oli laskenut, ja otti kiven siitä paikasta, ja pani päänsä alaiseksi, ja makasi siinä paikassa.’ž Niin Jakob läksi BerSabasta: ja meni Haraniin.’ž Meni Esau Ismaelin tykö: ja otti Mahalatin Ismaelin Abrahamin pojan tyttären, Nabojotin sisaren, emännäksensä, paitsi entisiä.’ž Esau näki myös, ettei Isaak hänen isänsä voinut nähdä Kanaanin tyttäriä;’ž Ja että Jakob oli isällensä ja äidillensä kuuliainen; ja meni Mesopotamiaan.’ž Koska Esau näki, että Isaak oli siunannut Jakobin, ja lähettänyt hänen Mesopotamiaan ottamaan sieltä itsellensä emäntää: ja että hän, sittekuin hän hänen siunannut oli, käski häntä ja sanoi: ei sinun pidä ottaman emäntää Kanaanin tyttäristä.’ž Niin lähetti Isaak Jakobin tyköänsä menemään Mesopotamiaan, Labanin, Betuelin Syrialaisen pojan tykö, Rebekan, Jakobin ja Esaun äidin, veljen.’ž Antakoon myös sinulle Abrahamin siunauksen, sinulle ja sinun siemenelles sinun kanssas: periäkses sitä maata, jossas muukalainen olet, jonka Jumala Abrahamille antanut on.’ž Ja Jumala kaikkivaltias siunatkoon sinua, ja tehköön sinun hedelmälliseksi ja enätköön sinun, ettäs tulisit (suureksi) kansain joukoksi.’ž Vaan valmista ja mene Mesopotamiaan, Betuelin sinun äitis isän huoneesen: ja ota sinulles sieltä emäntä, Labanin sinun enos tyttäristä.’ž Niin Isaak kutsui poikansa Jakobin ja siunasi häntä, käski ja sanoi hänelle: älä ota emäntää Kanaanin tyttäristä.’ž Ja Rebekka sanoi Isaakille: minä suutun minun elämääni, Hetin tytärten tähden: jos Jakob ottaa vaimon Hetin tyttäristä, jotka ovat niinkuin tämän maan tyttäret, mitä minun sitte auttaa elämään?’ž Ja siihenasti että hänen vihansa lakkaa sinusta, ja hän unhottaa mitäs häntä vastaan tehnyt olet. Niin minä lähetän ja tuotan sinun sieltä. Miksi teidän molempain pitäis yhtenä päivänä minulta tuleman pois?’ž Ja ole hänen tykönänsä kappale aikaa: siihenasti että veljes kiukku asettuu.”LVALf µ<° 7 Ģ  Ņ a œ .  F ļv…Ļq2£LČg$¢6ˆą Ja hän taas tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: \Herra\ on kuullut minua’ž Ja hän taas tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: \Herra\ on kuullut minua katsottavan ylön, ja on myös tämän minulle antanut: ja kutsui hänen nimensä Simeon.’ž Niin Lea tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä Ruben, ja sanoi: \Herra\ on katsonut minun ahdistukseni puoleen, nyt siis minun mieheni rakastaa minua.’ž Ja koska \Herra\ näki Lean katsottavan ylön, teki hän hänen hedelmälliseksi; mutta Rakel oli hedelmätöin.’ž Niin hän makasi myös Rakelin kanssa, ja piti Rakelin rakkaampana kuin Lean; ja palveli häntä vielä toiset seitsemän ajastaikaa.’ž Ja Laban antoi tyttärellensä Rakelille piikansa Bilhan, piiaksi.’ž Jakob teki niin, ja täytti hänen viikkonsa: ja hän antoi hänelle tyttärensä Rakelin emännäksi.’ž Täytä tämän viikko; niin se myös sinulle annetaan, siitä palveluksesta kun sinä palvelet minua vielä toiset seitsemän ajastaikaa.’ž Vastasi Laban: ei niin ole meidän maan tapa, että nuorempi annetaan ennen vanhempaa.’ž Aamulla, katso, se oli Lea. Ja hän sanoi Labanille: miksis tämän minulle teit? enkö minä Rakelin tähden palvellut sinua? miksis minun petit?’ž Ja Laban antoi tyttärellensä Lealle piikansa Silpan piiaksi.’ž Mutta ehtoona otti hän tyttärensä Lean, ja vei sen hänen tykönsä: ja hän makasi sen tykönä.’ž Niin Laban kutsui kokoon kaiken sen paikkakunnan miehet, ja piti häät.’ž Ja Jakob sanoi Labanille: anna minun emäntäni minulle: sillä minun aikani on täytetty mennä hänen tykönsä.’ž Niin palveli Jakob Rakelin tähden seitsemän ajastaikaa: ja ne olivat hänen silmissänsä niinkuin muutamat päivät, rakastaissansa häntä.’ž Laban vastasi: parempi on, että minä hänen annan sinulle, kuin jollekin toiselle: ole minun tykönäni.’ž Ja Jakob rakasti Rakelia: ja sanoi: minä palvelen sinua seitsemän ajastaikaa Rakelin, sinun nuoremman tyttäres tähden.’ž Mutta Lea oli pehmiä silmistä; vaan Rakel oli kauniin muotoinen, ja ihana kasvoilta.’ž Ja Labanilla oli kaksi tytärtä: vanhemman nimi oli Lea, ja nuoremman nimi oli Rakel.’ž Sitte sanoi Laban Jakobille: vaikkas olet minun veljeni, palveletkos sentähden minua ilman mitäkään? ilmoita minulle, mikä sinun palkkas olis.’ž Niin sanoi Laban hänelle: tosin sinä olet minun luuni ja lihani. Ja hän oli hänen tykönänsä koko kuukauden.’ž Ja koska Laban kuuli sanoman Jakobista sisarensa pojasta, juoksi hän häntä vastaan, ja otti hänen syliinsä, ja suuta antoi hänen, ja vei hänen huoneesensa: ja hän jutteli Labanille kaiken asian.’ž Ja ilmoitti hänelle, että hän oli hänen isänsä veli, Rebekan poika. Niin juoksi hän ja ilmoitti sen isällensä.’ž Ja Jakob suuta antoi Rakelin: ja korotti äänensä ja itki.’ž Ja tapahtui, koska Jakob näki Rakelin enonsa Labanin tyttären, ja enonsa Labanin lampaat: niin meni Jakob hänen tykönsä, ja vieritti kiven kaivon suulta. Ja juotti enonsa Labanin lampaat.’ž Vielä hänen puhuissansa heidän kanssansa, tuli Rakel isänsä lammasten kanssa: sillä hän kaitsi lampaita.’ž He sanoivat: emme saa siihenasti kuin kaikki laumat kootaan, ja vieritämme kiven kaivon suulta, juottaaksemme lampaat.’ž Niin hän sanoi: katso, vielä on paljo päivää, eikä vielä ole aika karjaa koota: niin juottakaat siis lampaita, menkäät ja kaitkaat heitä.’ž Hän sanoi: onko hän rauhassa? he vastasivat: rauhassa hän on. Ja katso, Rakel hänen tyttärensä tulee lammasten kanssa.’ž Hän sanoi heille: tunnetteko Labanin, Nahorin pojan? he sanoivat: tunnemme kyllä.’ž Ja Jakob sanoi heille: minun veljeni, kusta te olette? he vastasivat: Haranista me olemme.’ž Sillä sinne koottiin kaikki laumat, ja vieritettiin kivi kaivon suulta, ja he juottivat lampaita: ja vierittivät kiven jälleen siallensa kaivon suulle.ģLVAL C©$¬  Ź ‘  “ , ¾ Š O  «  @q„`«nµ]ę5ørļ: Sinulla oli vähä ennenkuin minä tulin, mutta nyt se on paljoksi kasvanut, ja \Herra\ on ’ž Sinulla oli vähä ennenkuin minä tulin, mutta nyt se on paljoksi kasvanut, ja \Herra\ on siunannut sinun, minun jalkajuonteni kautta. Koska minä siis oman huoneeni parasta katson?’ž Mutta hän sanoi hänelle: sinä tiedät, kuinka minä olen palvellut sinua: ja kuinka paljo sinun karjaas on minun haltuuni annettu.’ž Ja sanoi (vielä): määrää siis sinun palkkas minulle, ja minä annan.’ž Ja Laban sanoi hänelle: anna minun löytää armo sinun edessäs, minä ymmärrän, että \Herra\ on siunannut minun sinun tähtes.’ž Anna minulle minun emäntäni ja lapseni, joiden tähden minä olen sinua palvellut, että minä menisin pois: sillä sinä tiedät minun palvelukseni, kuin minä olen sinua palvellut.’ž Ja tapahtui, koska Rakel oli synnyttänyt Josephin; sanoi Jakob Labanille: päästä minua menemään kotiani ja maalleni.’ž Ja kutsui hänen nimensä Joseph, sanoen: \Herra\ lisätköön minulle vielä toisen pojan.’ž Niin hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja sanoi: Jumala on ottanut pois minun häväistykseni.’ž Mutta Jumala muisti myös Rakelin, ja Jumala kuuli hänen, ja saatti hedelmälliseksi.’ž Sitte synnytti hän tyttären, ja kutsui hänen nimensä Dina.’ž Ja Lea sanoi: Jumala on minun hyvästi lahjoittanut, nyt taas asuu minun mieheni minun tykönäni: sillä minä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa. Ja kutsui hänen nimensä Sebulon.’ž Ja Lea taas tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille kuudennen pojan.’ž Ja Lea sanoi: Jumala on maksanut sen minulle, että minä annoin piikani miehelleni: ja kutsui hänen nimensä Isaskar.’ž Ja Jumala kuuli Lean, ja hän tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille viidennen pojan.’ž Koska Jakob ehtoona kedolta palasi, meni Lea häntä vastaan, ja sanoi: minun kanssani pitää sinun makaaman: sillä minä olen sinun kallisti ostanut poikani dudaimilla. Ja hän makasi sen yön hänen kanssansa.’ž Hän vastasi häntä: vähäkö sinun siinä on, ettäs olet minulta miehen vienyt, mutta tahdot myös ottaa poikani dudaimit? Ja Rakel sanoi: sentähden maatkaan hän tänä yönä sinun kanssas poikas dudaimien tähden.’ž Ja Ruben meni ulos nisun elonaikana, ja löysi dudaimia vainioilta, ja toi ne Lealle äidillensä. Niin sanoi Rakel Lealle: anna minulle poikas dudaimista.’ž Ja Lea sanoi: autuasta minua, sillä tyttäret sanovat minua autuaaksi: ja hän kutsui hänen nimensä Asser.’ž Ja Silpa, Lean piika, synnytti Jakobille toisen pojan.’ž Ja Lea sanoi: joukko tulee: ja kutsui hänen nimensä Gad.’ž Niin synnytti Silpa, Lean piika, Jakobille pojan.’ž Koska Lea näki, että hän lakkasi synnyttämästä; otti hän piikansa Silpan, ja antoi sen Jakobille emännäksi.’ž Niin sanoi Rakel: minä olen jalosti kilvoitellut minun sisareni kanssa, ja olen myös voittanut: ja hän kutsui hänen nimensä Naphtali.’ž Ja taas Bilha Rakelin piika tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille toisen pojan.’ž Ja Rakel sanoi: Jumala ratkasi minun asiani, ja kuuli myös minun ääneni, ja antoi minulle pojan; sentähden kutsui hän hänen nimensä Dan.’ž Niin Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jakobille pojan.’ž Niin hän antoi hänelle piikansa Bilhan emännäksi: ja Jakob makasi hänen kanssansa.’ž Ja hän sanoi: tässä on minun piikani Bilha, makaa hänen kanssansa; että hän synnyttäis minun helmaani, ja saisin sittenkin hänestä lapsia.’ž Jakob vihastui kovin Rakelin päälle, ja sanoi: olenko minä Jumalan siassa, joka on sinulta kieltänyt kohdun hedelmän?’ž Koska Rakel näki, ettei hän synnyttänyt Jakobille, kadehti hän sisartansa, ja sanoi Jakobille: anna minun lapsia, eli minä kuolen.’ž Ja hän tuli vielä raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt minä kiitän \Herraa\; sentähden kutsui hän hänen nimensä Juuda: ja lakkasi synnyttämästä.’ž Ja hän jälleen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt taas minun mieheni pysyy minun tykönäni: sillä minä synnytin hänelle kolme poikaa. Sentähden hän kutsui hänen nimensä Levi.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:eŽ!„@ : dŽ!9@: cŽ!²@: bŽ!µ@: aŽ! ®@: `Ž! L@: _Ž! @: ^Ž! å@: ]Ž! =@: \Ž!†@: [Ž!…@9 ZŽ!C@9 YŽ!„@9 XŽ!w@9 WŽ!t@9 VŽ!|@9 UŽ!Ÿ@9 TŽ d@9 SŽ M@9 RŽ u@9 QŽ @9 PŽ @9 OŽ A@9 NŽ t@9 MŽ @9 LŽ x@ 9 KŽ W@ 9 JŽ Š@ 9 IŽ S@ 9 HŽ ö@ 9 GŽ Æ@9 FŽ @9 EŽ Ø@9 DŽ  @9 CŽ @9 BŽ ]@9 AŽ g@9 @Ž œ@9 ?Ž }@9 >Ž ē@8 =Ž §@8 <Ž W@8 ;Ž œ@8 :Ž —@8 9Ž @8 8Ž Ø@8 7Ž e@8 6Ž h@8 5Ž N@8 4Ž7†@8 3Ž6s@8 2Ž5Œ@ 8 1Ž4Ķ@ 8 0Ž3@ 8 /Ž2Ī@ 8 .Ž1~@ 8 -Ž0€@8 ,Ž/I@8 +Ž.‚@8 *Ž-<@8 )Ž,i@8 (Ž+@8 'Ž*ä@8 &Ž)ė@8 %Ž(Y@8 $Ž'ø@7 #Ž&¤@7 "Ž%µ@7 !Ž$®@7  Ž#ø@7 Ž"‹@7 Ž!—@7 Ž Ė@7 Žx@7 Žr@7 Žž@7 Že@7 Ž¦@7 Ž@ 7 Ž@ 7 ŽŠ@ 7 Ž{@ 7 ŽE@ 7 Žm@7 Žh@7 ŽT@7 Žø@7 ŽD@7  Ž±@7  Ži@7  Žs@7  Ž œ@7  Ž ½@6 Ž T@6 Ž «@6 Ž D@6 Ž¾@6 Ž–@6 ŽX@6 Ž”@6 ŽF@6 Že@6 ’e@6 žĻ@ 6 ż+|@ 6 ü*„@ 6 ū)‹@ 6 ś(Į@ 6 ł'd@6 ų&Æ@6 ÷%­@6 ö${@6 õ#Č@6 ō"8@6 ó!@6 ņ @6 ńĒ@6 šµ@4 ļƒ@4 īF@4 ķ}@4 ģ±@4 ėw@4 ?LVAL952 ś 2 · [ ÷ 6 «'«ÜwĢ+Ó=;< Mutta hän sanoi: nosta silmäs, ja katso, kaikki kauriit, jotka nousevat laumain päälle, ovat’ž Mutta hän sanoi: nosta silmäs, ja katso, kaikki kauriit, jotka nousevat laumain päälle, ovat juonteiset, pilkulliset ja kirjavat: sillä minä olen nähnyt kaikki, mitä Laban sinulle tekee.’ž Ja Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: Jakob; ja minä vastasin: tässä minä olen.’ž Ja tapahtui lauman siittämisen ajalla, nostin minä silmäni ja näin unessa: ja katso, kauriit, jotka nousivat laumain päälle, olivat juonteiset, pilkulliset ja kirjavat.’ž Niin on Jumala ottanut teidän isänne hyvyyden ja antanut minulle.’ž Koska hän sanoi: kirjavat pitää oleman sinun palkkas, niin kaikki lauma kantoi kirjavia. Mutta jos hän sanoi: pilkulliset pitää oleman sinun palkkas, niin kaikki lauma kantoi pilkullisia.’ž Mutta teidän isänne on vietellyt minua, ja muuttanut minun palkkani jo kymmenen kertaa: ei kuitenkaan sallinut Jumala hänen vahinkoa tehdä minulle.’ž Ja te itse tiedätte, että minä olen kaikella minun väelläni palvellut teidän isäänne.’ž Ja sanoi heille: minä näen teidän isänne kasvon, ettei hän ole minua kohtaan niinkuin eilen ja entispäivänä, mutta minun isäni Jumala on ollut minun kanssani.’ž Niin lähetti Jakob ja kutsui Rakelin ja Lean kedolle laumansa tykö.’ž Ja \Herra\ sanoi Jakobille: palaja sinun isäis maalle, ja sukuis tykö: ja minä olen sinun kanssas.’ž Ja Jakob näki Labanin kasvon: ja katso, ei ollut se häntä kohtaan, niinkuin eilen ja entispäivänä.’ž Ja hänen eteensä tuli Labanin lasten puhe, että he sanoivat: Jakob on saattanut itsellensä kaiken meidän isämme tavaran: ja siitä meidän isämme hyvyydestä on hän saattanut itsellensä kaiken tämän tavaran.’ž Siitä tuli mies sangen äveriääksi, niin että hänellä oli paljo lampaita ja piikoja ja palvelioita, ja kameleja ja aaseja.’ž Mutta koska ne hiljain juoksivat, niin ei hän pannut niitä sisälle. Niin tulivat äpöiset Labanille ja varhain kannetut Jakobille.’ž Ja koska se varhain kantava lauma oli sikoillansa, pani Jakob sauvat laumain silmäin eteen ruuhiin: että he siittäisivät sauvain päällä.’ž Niin Jakob eroitti karitsat, ja asetti lauman kasvot, siinä valkiassa laumassa, niitä pilkullisia ja hallavia päin: ja teki itsellensä eri lauman, ja ei laskenut niitä Labanin lauman sekaan.’ž Ja niin laumat siittivät niiden sauvain päällä, ja kantoivat pilkullisia, juonteisia ja kirjavia.’ž Ja pani ne sauvat, jotka hän kuorinut oli, laumain eteen, vesiruuhiin, ja juoma-astioihin, lauman eteen, joihin he tulivat juomaan, että he juomalle tultuansa siittäisivät.’ž Mutta Jakob otti viherjäisiä haapaisia sauvoja, mandelpuisia ja plataneapuisia; ja kuori niihin valkiat juonteet, valkian paikan paljastamisella, joka sauvain päällä oli.’ž Ja asetti kolmen päiväkunnan matkan, itsensä ja Jakobin vaiheelle: ja Jakob kaitsi niitä, jotka Labanin laumasta jäivät.’ž Ja sinä päivänä eroitti hän pilkulliset ja kirjavat kauriit ja kaikki pilkulliset ja kirjavat vuohet, kaikki joissa jotakin valkeutta oli, ja kaikki hallavat karitsat: ja antoi ne lastensa haltuun.’ž Niin sanoi Laban: katso, joska se olis sanas jälkeen.’ž Niin minun vanhurskauteni on todistava tästedes minusta, koska se siihen tulee, että minun pitää palkkani sinun nähtes saaman: niin että kaikki, jotka ei ole pilkulliset taikka kirjavat vohlista, eikä hallavat karitsoista, se olkoon varkaus minun tykönäni.’ž Minä käyn tänäpänä kaiken sinun laumas lävitse, eroittaen sieltä kaikki pilkulliset ja kirjavat lampaat, ja kaikki hallavat karitsain seassa, ja kirjavat ja pilkulliset vuohten seassa, (mitä sitte kirjavaksi ja pilkulliseksi tulee) se olkoon minun palkkani.’ž Ja (Laban) sanoi: mitästä minä sinulle annan? Ja Jakob sanoi: ei sinun pidä mitään antaman minulle. Mutta jos sinä tämän minulle teet, niin minä vielä tästälähin kaitsen ja varjelen sinun laumaas:!LVALdńˆ× “ Ū ‡  ² m ņ h é \ ¶Q³AÉžgÜ$vĮe Enkä ole tuonut sinulle pedolta haaskattua, mutta minun piti sen maksaman, sen olet sinä ’ž Enkä ole tuonut sinulle pedolta haaskattua, mutta minun piti sen maksaman, sen olet sinä minun kädestäni vaatinut: niin myös mitä ikänänsä sinulta päivällä eli yöllä varastettu oli.’ž Minä olen ollut sinun tykönäs jo kaksikymmentä ajastaikaa, ja sinun lampaas ja vuohes ei ole hedelmättömät olleet: ja en ole minä syönyt oinaita sinun laumastas.’ž Sinä olet etsiskellyt kaikki minun taloni kalut, mitäs olet löytänyt kaikista sinun talois kaluista? Tuo tähän minun ja sinun veljeis eteen, ratkaista meidän kahden vaiheellamme.’ž Ja Jakob vihastui ja riiteli Labanin kanssa; vastasi ja sanoi hänelle: mitä minä olen rikkonut, ja mikä minun pahatekoni on, ettäs minua olet niin vihaisesti ajanut takaa?’ž Ja hän sanoi isällensä: älköön minun herrani vihastuko, etten minä saa nousta sinun edessäs: sillä minulle tapahtuu vaimoin menon jälkeen: Ja hän etsi, ja ei löytänyt epäjumaliansa.’ž Mutta Rakel oli ottanut epäjumalat ja pannut kamelein satulan ala, ja istui siihen päälle; mutta Laban etsi kaiken majan ja ei löytänyt.’ž Niin Laban meni Jakobin majaan, ja Lean majaan, ja heidän molempain piikainsa majaan, ja ei löytänyt. Ja läksi Lean majasta, ja tuli Rakelin majaan.’ž Mutta kenenkä tyköä sinä löydät jumalas, ei sen pidä elämän. Tunnustele meidän veljeimme läsnä ollessa, mitä omaas on minun tykönäni, ja ota pois se. Mutta ei Jakob tietänyt Rakelin niitä varastaneen.’ž Ja Jakob vastasi, ja sanoi Labanille: minä pelkäsin ja luulin sinun väkivallalla ottavan pois minulta sinun tyttäres.’ž Ja nyt ettäs kumminkin menit pois, ja niin suuresti ikävoitsit isäs huoneeseen: miksis varastit minun jumalani.’ž Ja minulla olis kyllä voimaa tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi menneenä yönä minulle: kavahda itses puhumasta Jakobille hyvää eli pahaa.’ž Ja et sallinut minun suuta antaa minun pojilleni ja tyttärilleni: tämän sinä olet tyhmästi tehnyt.’ž Ja miksis salaa pakenit ja varastit sinus minulta, ja et ilmoittanut minulle? että minä olisin sinua saattanut ilolla, ja lauluilla, ja trumpuilla, ja kanteleilla.’ž Niin sanoi Laban Jakobille: mitäs olet tehnyt, ettäs varastit minun sydämeni ja olet vienyt pois minun tyttäreni niinkuin miekalla otetut?’ž Ja Laban lähestyi Jakobia. Mutta Jakob oli majansa tehnyt vuorelle. Ja Laban teki veljinensä myös majansa Gileadin vuorelle.’ž Mutta Jumala oli tullut Labanin Syrialaisen tykö yöllä unessa ja sanonut hänelle: kavahda sinuas, ettes puhu Jakobille hyvää eli pahaa.’ž Niin hän otti veljensä kanssansa, ja ajoi häntä takaa seitsemän päiväkunnan matkan: ja saavutti hänen Gileadin vuorella.’ž Kolmantena päivänä ilmoitettiin Labanille, että Jakob oli paennut.’ž Niin hän pakeni, ja kaikki, mitä hänellä oli, nousi ja meni virran ylitse; ja meni Gileadin vuorta kohden.’ž Niin varasti Jakob Labanin Syrialaisen sydämen, siinä ettei hän ilmoittanut hänelle, että hän pakeni.’ž Mutta Laban oli mennyt keritsemään laumaansa. Ja Rakel varasti isänsä epäjumalat.’ž Ja vei pois kaiken karjansa, ja kaiken tavaransa, minkä hän oli pannut kokoon, sen oman karjansa, kun hän oli saanut Mesopotamiassa: mennäksensä isänsä Isaakin tykö Kanaanin maalle.’ž Niin nousi Jakob; ja nosti lapsensa ja emäntänsä kamelein päälle.’ž Sentähden kaikki hyvyys, jonka Jumala on ottanut meidän isältämme, se tulee oikeudella meille ja meidän lapsillemme: Nyt siis kaikki, mitä Jumala sinulle on käskenyt, se tee.’ž Eikö hän ole pitänyt meitä muukalaisina? Sillä hän on myynyt meidät, ja peräti syönyt meidän hintamme.’ž Niin vastasivat Rakel ja Lea, ja sanoivat hänelle: onko meillä enää osaa, eli perimistä meidän isämme huoneessa?’ž Minä olen Jumala BetElissä, jossa sinä voitelit kiven, ja jossas teit minulle lupauksen: nouse siis nyt ja lähde tältä maalta, ja palaja syntymä-maalles.LVAL§¼Ų Ņ i - « b ā d –  H¼IĆu ØqŚ>ē@Y Minä olen mahdotoin kaikkeen siihen armoon, ja kaikkeen siihen totuuteen, jonka sinä teit palvelialles. Sillä kos’ž Minä olen mahdotoin kaikkeen siihen armoon, ja kaikkeen siihen totuuteen, jonka sinä teit palvelialles. Sillä koska minä tämän Jordanin ylitse menin, ei minulla muuta ollut kuin minun sauvani; mutta nyt minulla on kaksi joukkoa.’ž Ja Jakob sanoi: minun isäni Abrahamin Jumala, ja minun isäni Isaakin Jumala, \Herra\ joka sanoit minulle: palaja maalles ja sukuis tykö, ja minä teen sinulle hyvää.’ž Ja sanoi: jos Esau tulee yhden joukon päälle, ja lyö sen; niin jäänyt joukko pääsee.’ž Niin peljästyi Jakob kovin, ja ahdistus tuli hänen päällensä: ja jakoi väen, joka oli hänen kanssansa, ja lampaat, ja karjan ja kamelit kahteen joukkoon.’ž Sanansaattajat palasivat Jakobin tykö, sanoen: me tulimme Esaun sinun veljes tykö; ja hän tulee sinua vastaan, ja neljäsataa miestä hänen kanssansa.’ž Ja minulla on karjaa ja aaseja, lampaita, palvelioita ja piikoja: ja lähetin ilmoittamaan minun herralleni, löytääkseni armoa sinun edessäs.’ž Ja käski heitä, sanoen: sanokaat näin minun herralleni Esaulle: näin sanoo sinun palvelias Jakob: minä olen ollut muukalainen Labanin tykönä, ja viipynyt tähän asti.’ž Niin Jakob lähetti sanansaattajat edellänsä veljensä Esaun tykö, Seirin maakuntaan, Edomin maalle.’ž Ja koska hän näki heidät, sanoi hän: Nämä ovat Jumalan sotajoukko. Ja hän kutsui sen paikan Mahanaim.’ž Mutta Jakob meni tietänsä myöten, ja Jumalan enkelit tulivat häntä vastaan.’ž Mutta aamulla varhain nousi Laban, ja suuta antoi poikainsa ja tytärtensä, ja siunasi heitä, ja meni matkaansa, ja palasi kotiansa.’ž Ja Jakob uhrasi vuorella, ja kutsui veljensä syömään leipää. Ja kuin he olivat syöneet, olivat he yötä vuorella.’ž Abrahamin Jumala ja Nahorin Jumala ja heidän isäinsä Jumala, ratkaiskoon meidän välillämme. Ja Jakob vannoi isänsä Isaakin pelvon kautta.’ž Tämä roukkio olkoon todistus, ja tämä patsas olkoon myös todistus, etten minä käy ylitse tämän roukkion sinun tykös, etkä sinä käy ylitse tämän roukkion ja tämän patsaan minun tyköni, vahinkoa tekemään.’ž Ja Laban sanoi (vielä) Jakobille: katso, tämä on roukkio, ja tämä on muistopatsas, jonka minä panen minun ja sinun vaiheelles.’ž Jos sinä vaivaat minun tyttäriäni, taikka otat muita emäntiä, paitsi minun tyttäriäni. Ei ole yhtään ihmistä (joka todistais) meidän kanssamme, mutta katso, Jumala on todistaja minun ja sinun vaiheellas.’ž Ja Mitspa; sillä hän sanoi: \Herra\ olkoon peräänkatsoja sinun ja minun vaiheellani, koska me erkanemme toinen toisestamme:’ž Niin Laban sanoi: tämä roukkio olkoon todistus tänäpänä minun ja sinun vaiheellas; sentähden kutsui hän hänen nimensä Gilead.’ž Ja Laban kutsui hänen Jegar Sahabuta: mutta Jakob kutsui hänen Gilead.’ž Ja Jakob sanoi veljillensä: kootkaat kiviä. Ja he toivat kiviä, ja tekivät roukkion; ja atrioitsivat siinä sen roukkion päällä.’ž Niin otti Jakob kiven, ja pani pystyälle muistopatsaaksi.’ž Tule siis nyt ja tehkäämme liitto, minä ja sinä; joka pitää oleman todistus minun ja sinun vaiheellas.’ž Vastasi Laban, ja sanoi Jakobille: tyttäret ovat minun tyttäreni, ja pojat ovat minun poikani, ja laumat ovat minun laumani, ja kaikki mitä sinä näet ovat minun: mitä minä teen tänäpänä minun tyttärilleni taikka heidän lapsillensa, jotka he ovat synnyttäneet?’ž Jollei minun isäni Jumala, Abrahamin Jumala ja Isaakin pelko olisi ollut minun puolellani; niin sinä peräti tyhjänä olisit minun päästänyt. Mutta Jumala on nähnyt minun vaivani ja kätteni työt, ja nuhteli menneenä yönä sinua.’ž Minä olen jo kaksikymmentä ajastaikaa ollut sinun huoneessas, neljätoistakymmentä ajastaikaa palvelin minä sinua kahden tyttäres tähden, ja kuusi ajastaikaa sinun laumas tähden: ja sinä olet muuttanut minun palkkani kymmenen kertaa.’ž Päivällä on minun helle väsyttänyt, ja yöllä vilu: ja uni on paennut minun silmistäni.=LVALƒē€#¢  Z Ķ  ( Õ K ō|ļ{:«©\ųYŻiņM … Ja lähestyi myös Lea lapsinensa, ja kumarsivat hänen edessänsä. ’ž Ja lähestyi myös Lea lapsinensa, ja kumarsivat hänen edessänsä. Sitte tuli Joseph ja Rakel, jotka myös kumarsivat hänen edessänsä.’ž Niin piiat lähestyivät lapsinensa ja kumarsivat hänen edessänsä.’ž Ja hän nosti silmänsä, ja näki vaimot ja lapset, ja sanoi: kutka nämät kanssas ovat? Hän vastasi: ne ovat lapset, jotka Jumala on lahjoittanut sinun palvelialles.’ž Ja Esau juoksi häntä vastaan, ja syliinsä otti hänen, ja halasi häntä kaulasta, ja suuta antoi hänen: ja he itkivät.’ž Mutta itse hän kävi heidän edellänsä: ja kumarsi maahan seitsemän kertaa, siihenasti kuin hän veljeänsä lähestyi.’ž Ja asetti piiat lapsinensa ensimmäiseksi; sitälähin Lean hänen lastensa kanssa, ja Rakelin Josephin kanssa jälimmäiseksi.’ž Ja Jakob nosti silmänsä ja näki, ja katso, Esau tuli, ja neljäsataa miestä hänen kanssansa: ja hän jakoi lapset Lealle ja Rakelille, ja molemmille piioille.’ž Sentähden ei syö Israelin lapset reisisuonta tähän päivään asti, että Jakobin reisiluu horjahtui.’ž Ja aurinko nousi, koska hän Pnielin ohitse kävi, ja hän ontui reidestänsä.’ž Ja Jakob kutsui sen paikan Pniel: sillä minä olen nähnyt Jumalan kasvosta kasvoon, ja minun sieluni on vapahdettu.’ž Ja Jakob kysyi häneltä, ja sanoi: sanos nyt sinun nimes. Mutta hän sanoi: miksis minun nimeäni kysyt? Ja hän siunasi häntä siinä paikassa.’ž Ja hän sanoi: ei sinua sillen pidä kutsuttaman Jakob, vaan IsraEl: sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa, ja olet voittanut.’ž Ja hän sanoi hänelle: mikä sinun nimes on? hän vastasi: Jakob.’ž Ja hän sanoi: päästä minua, sillä aamurusko nousee. Mutta hän vastasi: en minä päästä sinua, jolles siunaa minua.’ž Ja kuin hän näki, ettei hän voittanut häntä, rupesi hän hänen reiteensä, niin että Jakobin reisiluu horjahtui painellessa hänen kanssansa.’ž Mutta Jakob jäi sille puolelle yksinänsä. Silloin paineli yksi mies hänen kanssansa, siihenasti kuin aamurusko nousi.’ž Ja otti ne ja vei heidät virran ylitse: ja vei myös ylitse kaikki, mitä hänellä oli.’ž Ja nousi yöllä ja otti kaksi emäntäänsä, ja ne kaksi piikaansa, ja yksitoistakymmentä lastansa: ja meni ylitse Jabbokin luotuspaikkaan.’ž Niin lahjat menivät hänen edellänsä; mutta hän oli itse siinä yötä joukkoinensa.’ž Ja sanokaat myös: katso, sinun palvelias Jakob on myös meidän jälissämme; sillä hän ajatteli: minä lepytän hänen lahjoilla, jotka minun edelläni menevät; sitte tahdon minä nähdä hänen kasvonsa, mitämaks, hän ottaa vastaan minun ystävällisesti.’ž Niin käski hän myös toiselle ja kolmannelle, ja kaikille niille, jotka kävivät lauman jälissä, sanoen: tämän minun sanani jälkeen puhukaat Esaulle, koska te hänen löydätte.’ž Niin sano: nämät ovat sinun palvelias Jakobin lahjat, lähetetyt minun herralleni Esaulle: ja katso, hän tulee myös itse meidän jälissämme.’ž Ja käski ensimäiselle, sanoen: Koska minun veljeni Esau kohtaa sinun, ja kysyy sinulta, kenenkäs olet, ja kuhunkas menet? ja kenenkä nämät ovat, joitas ajat edelläs?’ž Ja antoi ne palvelioittensa käsiin, itsekunkin lauman erinänsä; ja sanoi palvelioillensa: menkäät minun edelläni, ja pitäkäät väli jokaisen lauman vaiheella.’ž Imettäviä kameleja varsoinensa kolmekymmentä: neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasia ja kymmenen varsaa.’ž Kaksisataa vuohta, ja kaksikymmentä kaurista: kaksisataa lammasta ja kaksikymmentä jäärää:’ž Ja hän yötyi sinne, ja otti niistä, kuin olivat käsillä, lahjoja lähettääksensä veljellensä Esaulle:’ž Sinä olet kumminkin sanonut: minä teen kaiketi sinulle hyvää; ja lisään sinun siemenes niinkuin sannan meressä, joka paljouden tähden ei luettaa taideta.’ž Pelasta siis nyt minua minun veljeni Esaun käsistä: sillä minä pelkään hänen tulevan ja lyövän minun, ja äidin lapsinensa.ULVALz=X» o Į Z !  ł  G ācīžżæßOĪUĖK»,› Mutta kuitenkin siinä me suostumme teihin; jos te tulette meidän kalta’ž Mutta kuitenkin siinä me suostumme teihin; jos te tulette meidän kaltaiseksemme, että kaikki miehenpuoli teidän seassanne ympärileikattaisiin,’ž Ja sanoivat heille: emme taida sitä tehdä, että me annamme meidän sisaremme ympärileikkaamattomalle miehelle: sillä se olis meille häpiäksi.’ž Niin vastasivat Jakobin pojat Sikemille, ja hänen isällensä Hemorille, ja puhuivat petoksella; että hän oli heidän sisarensa Dinan häväissyt.’ž Anokaat minulta rohkiasti huomenlahja ja antimia, ja minä annan, mitä te anotte: antakaat minulle vaivoin se piika emännäksi.’ž Ja Sikem sanoi hänen isällensä ja veljillensä: antakaat minun löytää armo teidän edessänne: ja mitä te sanotte minulle, sen minä annan.’ž Ja asukaat meidän kanssamme: maan pitää oleman teillä alttiina, asukaat, myykäät ja ostakaat siinä, ja omistakaat maa.’ž Naittakaat teitänne yhteen meidän kanssamme: antakaat teidän tyttärenne meille, ja ottakaat jällensä meidän tyttäremme teille.’ž Niin puhui Hemor heidän kanssansa, sanoen: minun poikani Sikemin sydän halajaa teidän tyttärenne jälkeen; antakaat siis se hänelle emännäksi.’ž Silloin tulivat Jakobin pojat kedolta: ja koska he sen kuulivat, tulivat miehet surulliseksi, ja vihastuivat sangen kovin; että hän oli tehnyt tyhmyyden Israelissa, maaten Jakobin tyttären: sillä ei ollut se oikein tehty.’ž Ja Hemor Sikemin isä meni Jakobin tykö puhuttelemaan häntä.’ž Ja Jakob kuuli, että he hänen tyttärensä Dinan olivat häväisseet, ja hänen poikansa olivat lauman kanssa kedolla. Ja Jakob vaikeni siihenasti kuin he tulivat.’ž Ja Sikem puhui isällensä Hemorille, sanoen: ota minulle tämä piika emännäksi.’ž Ja hänen sydämensä paloi Dinan Jakobin tyttären perään; ja rakasti piikaa, ja puhutteli häntä suloisilla sanoilla.’ž Koska Sikem, Hemorin Heviläisen, sen maakunnan ruhtinaan poika näki hänen, otti hän hänen ja makasi hänen, ja häpäisi hänen.’ž Ja Dina, Lean tytär, jonka hän Jakobille synnyttänyt oli, meni katselemaan sen maakunnan tyttäriä.’ž Ja rakensi siinä alttarin: ja rukoili väkevää Israelin Jumalan nimeä.’ž Ja osti murun peltoa, johonka hän teki majansa, Hemorin, Sikemin isän lapsilta, sadan penningin edestä.’ž Sitte tuli Jakob rauhoitettuna siihen kaupunkiin Sikem, joka on Kanaanin maalla, sitte kuin hän oli tullut Mesopotamiasta; ja sioitti itsensä kaupungin kohdalle.’ž Mutta Jakob matkusti Sukkotiin, ja rakensi itsellensä huoneen, ja teki majat karjallensa. Sentähden kutsui hän sen paikan Sukkot.’ž Niin Esau palasi sinä päivänä tietänsä myöten Seiriin.’ž Ja Esau sanoi: minä jätän kuitenkin sinun tykös jotakin siitä väestä, kuin minun kanssani on. Hän vastasi: mihinkä se? Anna minun ainoastansa löytää armo minun herrani edessä.’ž Niin menkään minun herrani palveliansa edellä: mutta minä seuraan hiljaksensa senjälkeen kuin karja ja lapset käydä voivat, siihenasti kuin minä tulen minun herrani tykö Seiriin.’ž Niin hän sanoi hänelle: minun herrani tietää minulla olevan pieniä lapsia, ja imettäväisiä lampaita ja karjaa: jos ne yhtenä päivänä äkisti ajettaisiin, niin kuolis lauma.’ž Ja (Esau) sanoi: lähtekäämme jo matkustamaan, minä vaellan sinun kanssas.’ž Ota siis se siunaus, jonka minä olen tuonut sinulle: sillä Jumala on sen minulle antanut, ja minulla on kyllä kaikkinaista. Niin hän vaati häntä ottamaan.’ž Niin Jakob vastasi: ei niin, mutta jos minä olen löytänyt armon sinun edessäs, niin ota minun lahjani minun kädestäni: sillä minä näin sinun kasvos, niinkuin minä olisin nähnyt Jumalan kasvot; ettäs olet minut hyväksi ottanut.’ž Ja Esau sanoi: minulla on kyllä, minun veljeni, pidä omas.’ž Ja hän sanoi: mitäs tahdot kaiken sen joukon kanssa, kuin minä kohdannut olen? Hän vastasi: löytääkseni armoa minun herrani edessä.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:ąŽ%™@? ߎ%N@ ? ŽŽ%Y@ ? ŻŽ%@ ? ܎% ‡@ ? ŪŽ% ;@ ? ŚŽ% W@? ŁŽ% ä@? ŲŽ% ”@? ׎%­@? ֎%Æ@? Վ%E@? ŌŽ%b@? ӎ%§@? ŅŽ%™@? ю% @ > ŠŽ%e@> ĻŽ$+@> ĪŽ$*=@> ĶŽ$)=@> ĢŽ$(@> ĖŽ$'Ć@> ŹŽ$&L@> Ɏ$%R@> Ȏ$$@@> ĒŽ$#š@> ʎ$"O@> Ŏ$!R@> Ď$ R@> Ǝ$p@> ĀŽ$ˆ@> ĮŽ$o@> ĄŽ$&@> æŽ$3@> ¾Ž$<@ > ½Ž$?@ > ¼Ž$€@ > »Ž$D@ > ŗŽ$D@ > ¹Ž$X@> øŽ$d@> ·Ž$?@> ¶Ž$±@> µŽ$Ō@> “Ž$@> ³Ž$@> ²Ž$—@> ±Ž$ i@> °Ž$ u@ = Ǝ$ C@= ®Ž$ j@= ­Ž$ A@= ¬Ž$8@= «Ž$¤@= ŖŽ$å@= ©Ž$p@= ؎$=@= §Ž$5@= ¦Ž$ƒ@= „Ž$)@= ¤Ž#@= £Ž#9@= ¢Ž#@= ”Ž#y@=  Ž#6@= ŸŽ#,@= žŽ#k@= Ž#µ@ = œŽ#N@ = ›Ž#h@ = šŽ#N@ = ™Ž#@ = ˜Ž#„@= —Ž#‰@= –Ž#O@= •Ž#©@= ”Ž# a@= “Ž# Ž@= ’Ž# ²@= ‘Ž# µ@= Ž# `@= Ž#@< ŽŽ#~@< Ž#i@< ŒŽ#‰@< ‹Ž#Ę@< ŠŽ#¶@< ‰Ž#Ė@< ˆŽ#©@< ‡Ž"h@< †Ž"5@< …Ž"„@ < „Ž"a@ < ƒŽ"u@ < ‚Ž"|@ < Ž"Ö@ < €Ž"Ż@< Ž"­@< ~Ž"Ę@< }Ž"ß@< |Ž"j@< {Ž"”@< zŽ"F@< yŽ"v@< xŽ"ˆ@< wŽ"‘@: vŽ"@: uŽ" @: tŽ" €@: sŽ" Š@: rŽ" y@: qŽ" @: pŽ"@: oŽ"ą@: nŽ">@: mŽ"”@: lŽ"P@: kŽ"u@: jŽ"@: iŽ"e@ : hŽ!H@ : gŽ!j@ : fŽ!¤@ : LVALx¼± Ņ _ ‚ ¬ 0 »ZÖ”9ÅIĄWŁZ Niin kuoli Debora Rebekan imettäjä, ja haudattiin alemmaisell’ž Niin kuoli Debora Rebekan imettäjä, ja haudattiin alemmaiselle puolelle BetEliä, tammen alle: ja se kutsuttiin itkutammeksi.’ž Ja rakensi siihen alttarin, ja kutsui sen paikan ElBetEl; sillä Jumala ilmestyi siinä hänelle, paetessansa veljensä edestä.’ž Niin tuli Jakob Lutsiin Kanaanin maalle, se on BetEl, kaiken sen väen kanssa kuin hänen kanssansa oli.’ž Ja he matkustivat. Ja Jumalan pelko tuli niille kaupungeille, jotka olivat heidän ympärillänsä, ettei he ajaneet Jakobin poikia takaa.’ž Niin he antoivat Jakobille kaikki vieraat Jumalat, jotka heidän käsissänsä olivat, ja korvarenkaansa, jotka heidän korvissansa olivat. Ja Jakob kaivoi ne sen tammen alle, joka oli Sikemin tykönä.’ž Ja nouskaamme ja menkäämme ylös BetEliin; että minä tekisin siihen alttarin Jumalalle, joka minua kuuli minun hätäaikanani, ja on ollut minun kanssani tiellä, jota minä matkustin.’ž Niin sanoi Jakob perheellensä, ja kaikille, jotka hänen kanssansa olivat: eroittakaat teistänne vieraat Jumalat, jotka teidän seassanne ovat, ja puhdistakaat teitänne, ja muuttakaat teidän vaatteenne.’ž Ja Jumala sanoi Jakobille: nouse ja mene ylös BetEliin, ja asu siellä: ja tee siihen alttari Jumalalle, joka sinulle ilmestyi, koska sinä pakenit veljes Esaun edestä.’ž Mutta he vastasivat: pitiköstä heidän tekemän meidän sisaremme kanssa, niinkuin jonkun porton kanssa?’ž Ja Jakob sanoi Simeonille ja Leville: te olette minulle mielikarvauden tehneet, saattaen minun haisevaiseksi tämän maakunnan asuvaisille, Kanaanealaisille ja Pheresiläisille: ja minä olen vähä joukko, koska he heitänsä kokoovat minun päälleni, niin he tappavat minun, ja minä hukutetaan, ja minun huoneeni.’ž Ja kaikki heidän hyvyytensä, lapsensa ja heidän vaimonsa he ottivat vangiksi, ja ryöstivät; niin myös kaikki, mitä huoneissa oli.’ž Ja veivät pois heidän lampaansa, karjansa, aasinsa, ja mitä sekä kaupungissa että kedolla oli.’ž Niin tulivat Jakobin pojat tapettuiden päälle, ja ryöstivät kaupungin; että he olivat häväisseet heidän sisarensa.’ž Ja tappoivat myös Hemorin, ja hänen poikansa Sikemin miekan terällä: ja ottivat Dinan Sikemin huoneesta, ja menivät pois.’ž Ja tapahtui kolmantena päivänä, koska he kipiämmällänsä olivat, ottivat kaksi Jakobin poikaa Simeon ja Levi, Dinan veljet, kumpikin miekkansa, ja menivät rohkiasti kaupunkiin: ja tappoivat jokaisen miehenpuolen.’ž Ja he olivat Hemorille kuuliaiset, ja Sikemille hänen pojallensa, kaikki jotka hänen kaupunkinsa portista kävivät ulos: ja ympärileikkasivat itsensä, jokainen miehenpuoli, jotka hänen kaupunkinsa portista kävivät ulos.’ž Heidän karjansa ja hyvyytensä, ja kaikki heidän eläimensä, eikö ne ole meidän omamme? Jos me muutoin olemme heidän tahtonsa jälkeen, niin että he asuvat meidän kanssamme.’ž Mutta siihen ne miehet antavat meille suosionsa, asuaksensa meidän kanssamme ja tullaksensa yhdeksi kansaksi: jos meistä ympärileikataan kaikki miehenpuoli, niin kuin he myös ympärileikatut ovat.’ž Nämät miehet ovat rauhalliset meidän kanssamme, ja tahtovat asua ja elää tällä maalla, ja katso, maa on kyllä avara heidän edessänsä: ottakaamme heidän tyttärensä meille emännäksi, ja antakaamme meidän tyttäremme heille.’ž Niin tuli Hemor ja hänen poikansa Sikem kaupunkinsa porttiin, ja puhuivat kaupunkinsa miehille, sanoen:’ž Ja se nuori mies ei viivytellyt sitä tehdäksensä: sillä hän rakasti suuresti Jakobin tytärtä, ja hän oli kunniassa pidettävä kaikkein ylitse isänsä huoneessa.’ž Ja heidän puheensa kelpasi Hemorille, ja Sikemille Hemorin pojalle.’ž Mutta jollette kuule meitä, ja anna teitänne ympärileikata; niin me otamme meidän tyttäremme, ja menemme matkaamme.’ž Niin me annamme meidän tyttäremme teille, ja otamme teidän tyttärenne meille, ja asumme teidän kanssanne ja tulemme yhdeksi kansaksi.kLVAL! ė9« J ” R É E µ g ’ ± ü‘e/¶5ümDĮŒOßśVŻs0» Mutta Timna oli Eliphan Esaun pojan jalkavaimo, joka syn’ž Mutta Timna oli Eliphan Esaun pojan jalkavaimo, joka synnytti hänelle Amalekin. Ne ovat Adan Esaun emännän lapset.’ž Ja Eliphan pojat olivat: Teman, Omar, Zepho, ja Gaetam ja Kenas.’ž Nämät ovat Esaun poikain nimet: Eliphas, Adan Esaun emännän poika: Reguel Basmatin Esaun emännän poika.’ž Nämät ovat Esaun sukukunnat Edomilaisten isän Seirin vuorella.’ž Niin asui Esau Seirin vuorella, ja tämä Esau on Edom.’ž Sillä heidän tavaransa oli niin suuri, ettei he taitaneet asua ynnä: ja se maa, jossa he muukalaiset olivat, ei vetänyt heitä heidän karjansa (paljouden) tähden.’ž Ja Esau otti emäntänsä, poikansa ja tyttärensä ja kaikki huoneensa sielut, ja karjansa ja kaikki juhtansa, ja kaiken sen tavaransa, kuin hän oli pannut kokoon Kanaanin maalla: ja meni (toiselle) maalle, veljensä Jakobin tyköä.’ž Oholibama synnytti Jeun, Jaelamin ja Koran. Nämät ovat Esaun lapset, jotka hänelle syntyivät Kanaanin maalla.’ž Ada synnytti Esaulle Eliphan. Ja Basmat synnytti Reguelin.’ž Ja Basmatin, Ismaelin tyttären, Nebajotin sisaren.’ž Esau otti emännät Kanaanin tyttäristä: Adan, Hetiläisen Elonin tyttären, ja Oholibaman, Anan Heviläisen Zibeonin pojan tyttären.’ž Tämä on Esaun sukukunta, joka on Edom.’ž Ja tuli riutuneeksi, ja kuoli, ja koottiin kansansa tykö, vanhana ja suuttununna elämästä. Ja hänen poikansa Esau ja Jakob hautasivat hänen.’ž Ja Isaak oli sadan ja kahdeksankymmenen ajastaikainen:’ž Ja Jakob tuli isänsä Isaakin tykö Mamreen, Arban kaupunkiin, joka on Hebron, jossa Abraham ja Isaak olivat muukalaiset olleet.’ž Silpan Lean piian pojat olivat: Gad ja Asser. Nämät ovat Jakobin pojat, jotka hänelle syntyneet olivat Mesopotamiassa.’ž Bilhan Rakelin piian pojat olivat: Dan ja Naphtali.’ž Rakelin pojat olivat: Joseph ja BenJamin.’ž Lean pojat olivat nämät: Jakobin esikoinen Ruben; niin Simeon, ja Levi, ja Juuda, ja Isaskar ja Zebulon.’ž Ja se tapahtui, koska IsraEl asui siinä maakunnassa, meni Ruben ja makasi Bilhan isänsä jalkavaimon kanssa. Ja IsraEl sai sen kuulla. Ja Jakobilla oli kaksitoistakymmentä poikaa.’ž Ja IsraEl matkusti edespäin, ja teki majansa tuolle puolelle Ederin tornia.’ž Ja Jakob pani patsaan hänen hautansa päälle: tämä on Rakelin haudan patsas hamaan tähän päivään asti.’ž Niin kuoli Rakel: ja hän haudattiin Ephratiin tien viereen, se on BetLehem.’ž Mutta hänen henkensä lähteissä, koska hänen piti kuoleman, kutsui hän hänen nimensä BenOni: mutta hänen isänsä kutsui hänen nimensä BenJamin.’ž Ja koska synnyttäminen oli hänelle raskaimmallansa; sanoi lastenämmä hänelle: älä pelkää, sillä tämä poika on sinulla myös oleva.’ž Ja he matkustivat BetElistä, ja kuin vielä vähä matkaa oli Ephratiin, niin synnytti Rakel, ja synnyttäminen oli hänelle sangen raskas.’ž Ja Jakob kutsui sen paikan, jossa Jumala hänen kanssansa puhunut oli, BetEl.’ž Mutta Jakob asetti muistopatsaan siihen paikkaan, jossa hän hänen kanssansa puhunut oli, (nimittäin) kivisen patsaan: ja uhrasi juomauhria, ja kaasi öljyä sen päälle.’ž Ja niin meni Jumala ylös hänen tyköänsä, siinä paikassa, kuin hän hänen kanssansa puhunut oli.’ž Ja sen maan, jonka minä olen antanut Abrahamille ja Isaakille, annan minä sinulle: ja sinun siemenelles sinun jälkees, annan minä sen maan.’ž Ja Jumala sanoi hänelle: Minä olen kaikkivaltias Jumala, ole hedelmällinen ja enäne, kansa ja kansain joukko pitää sinusta tuleman: ja kuninkaat pitää tuleman sinun kupeistas.’ž Ja Jumala sanoi hänelle: sinun nimes on Jakob: mutta ei silleen pidä sinun nimes kutsuttaman Jakob, vaan IsraEl pitää sinun nimes oleman. Ja niin kutsuttiin hänen nimensä IsraEl.’ž Ja Jumala ilmestyi taas Jakobille, sitte kuin hän oli tullut Mesopotamiasta ja siunasi häntä.—LVAL!—cä  _ ¼ d Ü \  į ® ˆ  ‘!Ļ}.”T¶óc&éYōē Ja nämät ovat Jakobin sukukunnat: Joseph oli seitsemäntoistakymmenen ajastaikainen, koska hän kaitsi karjaa veljeinsä kanssa, ja hän’ž Ja nämät ovat Jakobin sukukunnat: Joseph oli seitsemäntoistakymmenen ajastaikainen, koska hän kaitsi karjaa veljeinsä kanssa, ja hän oli nuorella ijällänsä Bilhan ja Silpan, isänsä emäntäin lasten kanssa: ja Joseph ilmoitti isällensä, mikä paha sanoma heistä kuului.’ž Ja Jakob asui sillä maalla, jossa hänen isänsä muukalainen oli ollut: (nimittäin) Kanaanin maalla.’ž Se ruhtinas Magdiel, se ruhtinas Iram. Nämät ovat Edomin ruhtinaat, niin kuin he asuneet ovat perintö-maallansa, ja Esau on Edomilaisten isä.’ž Se ruhtinas Kenas, se ruhtinas Teman, se ruhtinas Mibtsar.’ž Se ruhtinas Oholibama, se ruhtinas Ela, se ruhtinas Pinon.’ž Ja nämät ovat Esaun ruhtinasten nimet heidän suvuissansa, paikoissansa ja nimissänsä: se ruhtinas Timna, se ruhtinas Alva, se ruhtinas Jetet.’ž Koska Baalhanan Akborin poika kuoli, tuli Hadar kuninkaaksi hänen siaansa, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Pagu: ja hänen emäntänsä nimi oli Mehetabeel, Matredin tytär, joka Mesahabin tytär oli.’ž Koska Saul kuoli, tuli Baalhanan Akborin poika kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Koska Samla kuoli, tuli Saul kuninkaaksi hänen siaansa, Rehobotin virran tyköä.’ž Koska Hadad kuoli, hallitsi Samla Masrekasta hänen siassansa.’ž Koska Husam kuoli, tuli Hadad Bedadin poika kuninkaaksi hänen siaansa, joka löi Midianilaiset Moabilaisten kedolla, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Avit.’ž Kuin Jobab kuoli, tuli Husam Temanilaisten maalta kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Ja koska Bela kuoli, tuli Jobab Seran poika Bosrasta kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Niin hallitsi Edomissa Bela Beorin poika: ja hänen kaupunkinsa nimi on Dinhaba.’ž Mutta kuninkaat kuin Edomin maalla hallitsivat, ennenkuin joku kuningas hallitsi Israelin lapsia, ovat nämät:’ž Se ruhtinas Dison, se ruhtinas Etser, se ruhtinas Disan. Nämät ovat Horilaisten ruhtinaat, heidän ruhtinastensa seassa Seirin maalla.’ž Nämät ovat Horilaisten ruhtinaat: se ruhtinas Lotan, se ruhtinas Sobal, se ruhtinas Zibeon, se ruhtinas Ana.’ž Disanin lapset olivat: Uts ja Aran.’ž Etserin lapset olivat: Bilhan, ja Savan ja Akan.’ž Disonin lapset olivat: Hemdan, ja Esban, Jetran ja Karan.’ž Mutta Ananin lapset olivat: Dison ja Oholibama Ananin tytär.’ž Nämät olivat Sibeonin lapset: Aja ja Ana. Tämä on se Ana, joka korvessa löi Jeminiläiset, kaitessansa isänsä Sibeonin aaseja.’ž Sobalin lapset olivat nämät: Alvan, Manahat, Ebal, Sepho ja Onam.’ž Mutta Lotanin lapset ovat: Hori ja Heman: ja Lotanin sisar Timna.’ž Dison, Etser ja Disan. Nämät ovat Horilaisten ruhtinaat, Seirin lapset Edomin maalla.’ž Mutta nämät ovat Seirin Horilaisen lapset, jotka sillä maalla asuivat: Lotan, Sobal, Sibeon, Ana.’ž Nämät ovat Esaun lapset, ja heidän ruhtinaansa. Hän on Edom.’ž Mutta nämät ovat Oholibaman Esaun emännän lapset: se ruhtinas Jeus, se ruhtinas Jaelam, se ruhtinas Kora. Nämät ovat ruhtinaat Oholibamasta, Anan tyttärestä, Esaun emännästä.’ž Ja nämät ovat Reguelin Esaun pojan lapset: se ruhtinasa Nahat, se ruhtinas Sera, se ruhtinas Samma, se ruhtinas Missa. Nämät ovat ruhtinaat Reguelista Edomilaisten maalla ja ovat Basmatin Esaun emännän lapset.’ž Se ruhtinas Kora, se ruhtinas Gaetam, se ruhtinas Amalek. Nämät ovat ruhtinaat Eliphasta Edomin maalla, ja ovat Adan lapset.’ž Nämät ovat ruhtinaat Esaun lapsista: Eliphan Esaun esikoisen lapset ovat nämät: se ruhtinas Teman, se ruhtinas Omar, se ruhtinas Zepho, se ruhtinas Kenas.’ž Mutta nämät olivat Oholibaman Esaun emännän pojat, Anan tyttären Zibeonin pojan tyttären lapset; jotka hän synnytti Esaulle: Jeus ja Jaelam ja Kora.’ž Mutta Reguelin lapset ovat nämät: Nahat, ja Zera, Samma, Missa. Ne ovat Basmatin Esaun emännän lapset.žLVALgĄ^j ½  8 į ¦  ‚ ) ŪBĖęu„ż„¹D°ą Koska Midianilaisten kauppamiehet siitä menivät ohitse, vetivät he Josephin ja ottivat ylös kuopasta,’ž Koska Midianilaisten kauppamiehet siitä menivät ohitse, vetivät he Josephin ja ottivat ylös kuopasta, ja myivät hänen Ismaelilaisille, kahteenkymmeneen hopiapenninkiin; jotka veivät Josephin pois Egyptiin.’ž Tulkaat ja myykäämme häntä Ismaelilaisille, ja älkäämme satuttako käsiämme häneen: sillä hän on meidän veljemme ja lihamme; ja he kuulivat häntä.’ž Niin sanoi Juuda veljillensä: mitä me siitä hyödymme, että me murhaamme meidän veljemme ja salaamme hänen verensä?’ž Sitte istuivat he syömään leipää: ja kuin he nostivat silmänsä ja katselivat, niin katso, Ismaelilaisten joukko tuli Gileadista; ja heidän kameleinsa kannatus oli styraks, mastiks ja ladanum, ja vaelsivat viemään niitä alas Egyptiin.’ž Ja ottivat hänen ja heittivät kuoppaan: ja kuoppa oli tyhjä, ja ei ollut siinä vettä.’ž Ja tapahtui, koska Joseph tuli veljeinsä tykö, riisuivat he häneltä hameen, (nimittäin) sen kirjavan hameen, joka hänen yllänsä oli;’ž Ja Ruben vielä sanoi heille: älkäät vuodattako verta, vaan heittäkäät häntä tähän kuoppaan, joka on korvessa, ja älkäät satuttako kättänne häneen; sillä hän tahtoi pelastaa häntä heidän käsistänsä, saattaaksensa häntä jälleen isänsä tykö.’ž Koska Ruben sen kuuli, tahtoi hän häntä pelastaa heidän käsistänsä, ja sanoi: älkäämme hänen henkeänsä ottako.’ž Tulkaat siis, tappakaamme häntä, ja heittäkäämme häntä yhteen kuoppaan, ja sanokaamme: paha peto on hänen syönyt: niin saadaan nähdä, mihinkä hänen unensa joutuvat.’ž Ja sanoivat toinen toisellensa: katso, tuo unennäkiä tulee.’ž Kuin he kaukana näkivät hänen, ja ennenkuin hän heitä lähestyi, pitivät he neuvoa häntä vastaan, tappaaksensa häntä.’ž Ja mies sanoi: he läksivät täältä; sillä minä kuulin heidän sanovan: käykäämme Dotaniin. Niin Joseph meni veljeinsä perään, ja löysi heidät Dotanista.’ž Hän vastasi: minä etsin veljiäni: sanos minulle, kussa he kaitsevat karjaa.’ž Niin yksi mies kohtasi hänen eksyksissä kedolla; ja kysyi häneltä sanoen: mitäs etsit?’ž Hän sanoi: mene ja katso, ovatko veljes ja karja rauhassa, ja palaja minulle sitä sanomaan. Ja hän lähetti hänen Hebronin laaksosta; ja hän tuli Sikemiin.’ž Sanoi Israel Josephille: eikö veljes kaitse karjaa Sikemissä? Tule, minä lähetän sinun heidän tykönsä; hän vastasi: tässä minä olen.’ž Koska hänen veljensä menivät kaitsemaan karjaa Sikemiin,’ž Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä piti nämät sanat mielessänsä.’ž Ja kuin hän sitä saneli isällensä ja veljillensä, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: mikä uni se on, kuin sinä olet nähnyt? Pitääkö minun ja sinun äitis ja veljes tuleman ja kumartaman meitämme sinun edessäs maahan?’ž Ja hän taas näki toisen unen, ja jutteli sen veljillensä, ja sanoi: katso, minä näin vielä unta: ja katso, aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua.’ž Niin sanoivat hänen veljensä hänelle: sinäkö tulet meidän kuninkaaksemme, kokonansa hallitsemaan meitä? Ja vihasivat häntä vielä enemmin, hänen unensa ja puheensa tähden.’ž Katso, me olimme sitovanamme jalallisia vainiolla ja minun jalalliseni nousi ja seisoi; ja katso, teidän jalallisenne seisoivat ympärillä, ja kumarsivat minun jalallistani.’ž Sillä hän oli sanonut heille, kuulkaas tätä unta, jonka minä näin.’ž Niin Joseph näki unen, ja ilmoitti sen veljillensä, josta he rupesivat häntä enemmin vihaamaan.’ž Kuin hänen veljensä näkivät, että hänen isänsä rakasti häntä enemmin kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä; ja ei voineet puhutella häntä ystävällisesti.’ž Mutta Israel rakasti Josephia enemmin kuin kaikkia muita lapsiansa, että hän oli syntynyt hänelle vanhalla ijällänsä: ja teki hänelle kirjavan hameen.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:[)f@K Z)Å@K Y)@K X)e@K W)“@K V)T@K U)f@K T)š@K S)N@K R)–@K Q)k@K P)L@K O)g@K N)°@K M)¦@ K L) l@ K K) ¾@ K J) ^@ K I) w@ K H) _@K G)É@K F)…@K E)_@K D)†@K C)c@K B)@K A)l@K @)i@K ?(K@J >(V@J =(i@J <(Ģ@J ;(@J :(P@J 9(ƒ@J 8(@J 7(„@J 6(£@J 5( æ@J 4( P@J 3( ›@J 2( –@J 1( ‚@J 0(›@ J /(Ž@ J .(K@ J -(¬@ J ,(n@ J +(q@J *(g@J )(@J ('©@J ''…@J &'ƒ@J %'‚@J $'’@J #'Q@J "'„@I !'V@I  'd@I 'Ō@I ' J@I ' ƒ@I ' o@I ' ‡@I ' ą@I '¤@I '{@I '½@I 'Ż@ I '§@ I 'ƒ@ I 'g@ I '„@ I &i@I &³@I &ž@I &Z@I  &‹@I  &³@I  &¾@I  &u@I  &‹@I &Ø@H &@H &V@H &Ć@H &y@H &»@H &T@H &ę@H & b@H ’Ž& ¾@H žŽ& ö@H żŽ& P@H üŽ& É@H ūŽ&|@H śŽ&T@H łŽ&F@ H ųŽ&m@ H ÷Ž&N@ H öŽ&H@ H õŽ&n@ H ōŽ&‚@H óŽ%$h@H ņŽ%#Š@H ńŽ%"^@H šŽ%!r@H ļŽ% ’@H īŽ%U@H ķŽ%`@H ģŽ%`@H ėŽ%Š@? źŽ%”@? éŽ%u@? čŽ%ģ@? ēŽ%X@? ęŽ%‡@? åŽ%ń@? äŽ%q@? ćŽ%§@? āŽ%>@? įŽ%w@? {įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY: ’@   ’@   @@   S@   ¼@   j@    [@    Ą@    v@    į@    Z@   ¼@   Ż@   6@   Š@   F@   ź@   t@   ‘@   ³@  ’Ÿ Y@  žŸ C@  żŸ S@  üŸ &@  ūŸ Š@  śŸ€@  łŸ`@  ųŸš@  ÷Ÿ¦@  öŸ’@  õŸ“@  ōŸ¤@  óŸ@  ņŸš@  ńŸ\@  šŸ@  ļŸ•@  īŸm@  ķŸŽ@  ģŸŽ@  ėŸ’@  źŸß@  éŸĢ@  čŸ Ć@  ēŸ O@  ęŸ N@  åŸ ~@  äŸ d@  ćŸ¬@  āŸn@  įŸ‹@  ąŸŽ@  ߟ@  ŽŸŒ@  ŻŸv@  ܟ™@  ŪŸ«@  ŚŸ@  ŁŸž@  ŲŸ¬@  ן~@  ֟i@  ՟®@  ŌŸ r@  ӟ [@  ŅŸ Œ@  џ W@  ŠŸ ˆ@  ĻŸŽ@  ĪŸ”@  ĶŸ¦@  ĢŸŻ@  ĖŸk@  ŹŸ»@  ɟN@  ȟ×@  ĒŸw@  ʟ`@  ş^@  ğ|@  Ɵ@  ĀŸZ@  ĮŸŌ@  ĄŸ®@  æŸ u@ ¾Ÿ ‘@  ½Ÿ ‹@  ¼Ÿ @  »Ÿ é@  ŗŸ™@  ¹ŸH@ øŸē@  ·Ÿ@  ¶Ÿƒ@ µŸ@ “Ÿo@ ³Ÿ«@ ²ŸĆ@ ±ŸP@ °ŸØ@ Ɵi@ ®Ÿ„@ ­Ÿ5@ ¬ŸÕ@ «Ÿ{@ ŖŸ•@  ©Ÿ :@  ؟ •@  §Ÿ Q@  ¦Ÿ ˜@  „Ÿ €@ ¤Ÿv@ £Ÿ‹@ ¢Ÿ®@ ”Ÿ™@  Ÿ`@ ŸŸˆ@ žŸ†@ Ÿ@ œŸĻ@ ›ŸČ@ šŸ–@ ™Ÿ„@ {įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:OÆ q@Ģ NÆ @Ģ MÆ  ¤@Ģ LÆ  n@Ģ KÆ  @Ė JÆ  @Ė IÆ  q@Ė HÆ ƒ@Ė GÆ ~@Ė FÆ Ą@Ė EÆ l@Ė DÆ Ō@Ė CÆ }@Ė BÆ ²@ Ė AÆ j@ Ė @Æ .z@ Ė ?Æ -@ Ė >Æ ,¹@ Ė =Æ +„@Ė <Æ *•@Ė ;Æ )T@Ė :Æ (·@Ė 9Æ 'n@Ė 8Æ &c@Ė 7Æ %‡@Ė 6Æ $ż@Ė 5Æ #E@Ė 4Æ "ų@Ź 3Æ !K@Ź 2Æ  r@Ź 1Æ š@Ź 0Æ ˜@Ź /Æ ž@Ź .Æ @Ź -Æ Ź@ Ź ,Æ ł@ Ź +Æ ¶@ Ź *Æ Æ@ Ź )Æ ó@ Ź (Æ @Ź 'Æ ė@Ź &Æ Y@Ź %Æ ¼@Ź $Æ “@Ź #Æ Z@Ź "Æ V@Ź !Æ t@É  Æ [@É Æ  å@Ź Æ  %@Ź Æ  C@É Æ  @É Æ  [@É Æ A@É Æ @É Æ }@É Æ Ā@É Æ ž@É Æ a@É Æ U@É Æ “@É Æ k@ É Æ t@ É Æ W@ É Æ ¢@ É Æ ¤@ É  Æ ˜@É  Æ §@É  Æ ‡@É  Æ r@É  Æ d@É Æ ®@É Æ  ×@É Æ  ś@É Æ  Z@É Æ  ½@Č Æ  @Č Æ 1@Č Æ Q@Č Æ Z@Č ’® i@Č ž® W@Č ż® l@Č ü® .@Č ū® ×@Č ś® "ö@Č ł® !˜@Č ų®  U@Č ÷® Ć@Č ö® g@ Č õ® «@ Č ō® q@ Č ó® @ Č ņ® »@ Č ń® c@Č š® §@Č ļ®  @Č ī® —@Č ķ® ž@Č ģ® @Č ė® ×@Č ź® Œ@Č é® W@Č č® »@Ē ē® ­@Ē ę® }@Ē å®  Ć@Ē ä®  v@Ē ć®  ³@Ē ā®  Ž@Ē į®  ŗ@Ē ą® @Ē ß® '@Ē Ž® p@ Ē Ż® ‚@ Ē Ü® ‚@ Ē Ū® @ Ē Ś® ō@ Ē Ł® K@Ē Ų® "„@Ē ×® !„@Ē Ö®  I@Ē Õ® }@Ē {įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:šŃX@# ™ŃÖ@# ˜ŃM@# —Ńą@# –ŃW@# •Ń_@# ”Ń š@# “Ń F@# ’Ń d@# ‘Ń e@# Ń A@# ŃS@# ŽŃ]@ # Ń~@ # ŒŃ‡@ # ‹Ń[@ # ŠŃe@ # ‰Ńę@# ˆŃi@# ‡Ńę@# †Ń§@# …Ń‘@# „Ń°@# ƒŃ@@# ‚Ń É@# Ń š@# €Ń m@" Ń ^@" ~Ń ˜@" }Ń”@" |э@" {Ń8@" zŃg@" yŃæ@" xŃŠ@" wŃg@" vŃ¼@" uŃą@" tŃ¢@" sŃn@ " rŃ}@ " qŃ­@ " pŃU@ " oŃC@ " nŃæ@" mŃh@" lŃŃ@" kŃ\@" jŃŖ@" iŃ °@" hŃ @" gŃ Ē@" fŃ i@" eŃ b@! dŃS@! cŃo@! bŃY@! aŃ˜@! `Ń›@! _Ń‘@! ^Ń„@! ]Ńe@! \Ńy@! [с@! ZŃR@! YŃe@! XŃ S@! WŃ ‚@! VŃ `@! UŃ Ž@ ! TŃ ”@ ! SŃp@ ! RŃc@ ! QŃW@ ! PŃb@! OŃx@! NŃÅ@! MŃ­@! Lэ@! KŃ»@! JŃp@! Iѱ@! HŃ’@! GѦ@  FŃ€@  Eѐ@  DŃŒ@  Cѧ@  BŃž@  AŃĮ@  @Ń×@  ?Ńr@  >Ń°@  =Ń—@  <Ńƒ@  ;ŃB@  :Ń”@  9Ń ‚@  8Ń v@  7Ń Å@  6Ń n@  5Ń I@  4Ń›@  3Ńs@  2Ńl@  1ŃS@  0с@  /Ѧ@  .ŃÉ@  -ŃĖ@ ,Ńž@ +Ń²@ *Ń”@ )Ń @ (ѝ@ 'Ń:@ &ŃU@ %Ń²@  $Ń ģ@  #Ń w@  "Ń Æ@  !Ń Ė@   Ń @ zįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ė²“tU6ųŁŗ›|]>įĀ£„eF'鏫ŒmN/ńŅ³”uV7łŚ»œ}^? Åń+Ž@£ Äń+†@£ Ćń+R@£ Āń+M@£ Įń+j@£ Ąń+Ž@£ æń+…@£ ¾ń+[@£ ½ń+W@£ ¼ń+O@"¢ »ń+ V@!¢ ŗń+ ‰@ ¢ ¹ń+ D@¢ øń+ h@¢ ·ń+ @@¢ ¶ń+i@¢ µń+s@¢ “ń+a@¢ ³ń+8@¢ ²ń+~@¢ ±ń+‰@¢ °ń+0@¢ Æń+u@¢ ®ń+G‰@¢ ­ń+Fd@¢ ¬ń+EU@¢ «ń+Dg@¢ Ŗń+CU@¢ ©ń+Bu@¢ Øń+A€@¢ §ń+@@ ¢ ¦ń+?q@ ¢ „ń+>S@ ¢ ¤ń+=z@ ¢ £ń+<q@ ¢ ¢ń+;<@¢ ”ń+:—@¢  ń+9t@¢ Ÿń+8M@¢ žń+7I@¢ ń+6~@¢ œń+5@¢ ›ń+4a@¢ šń+3Ė@¢ ™ń+2Y@” ˜ń+14@” —ń+0€’ž Minä olen elämän leipä.2 –ń+/e@” •ń+.P@” ”ń+-§@” “ń+,|@” ’ń++A@” ‘ń+*‰@” ń+)a@” ń+(¶@” Žń+'©@” ń+&d@” Œń+%v@” ‹ń+$G@” Šń+#‘@” ‰ń+"A@” ˆń+!S@” ‡ń+ ¤@” †ń+p@ ” …ń+~@ ” „ń+c@ ” ƒń+`@ ” ‚ń+±@ ” ń+¤@” €ń+`@” ń+Ž@” ~ń+~@” }ń+@” |ń+`@” {ń+5@” zń+©@” yń+-@” xń+|@"  wń+G@!  vń+~@   uń+„@  tń+ ”@  sń+ r@  rń+ “@  qń+ ƒ@  pń+ h@  oń+L@  nń+m@  mń+O@  lń+ˆ@  kń+.@  jń+G@  iń+\@  hń+=@  gń+/H@  fń+.o@  eń+-‡@  dń+,€@  cń++t@   bń+*=@   ań+)#@   `ń+(=@   _ń+'~@   ^ń+&V@  ]ń+%z@  \ń+$²@  [ń+#y@  Zń+"_@  Yń+!:@  Xń+ r@  Wń+I@  Vń+ø@  Uń+‡@Ÿ Tń+n@Ÿ Sń+H@Ÿ Rń+d@Ÿ Qń+@Ÿ Pń+½@Ÿ Oń+‹@Ÿ Nń+C@Ÿ Mń+e@Ÿ Lń+±@Ÿ ‰ ¹@€ @€ @€ @€ @€€ F€Ó&G€Y^–€0A—€ęu˜€_™€_š€_$›€_5œ€_B€ _Wž€ _bŸ€ _u € e ”€ e¢€e1£€e9¤€eN„€e`¦€ex§€lØ€l!©€l<Ŗ€lQ«€ŻB¬€Ż]­€…®€ć?Æ€żt°€oo±€"…N²€%Š*³€(ĪF“€.«µ€6:?:@:A:B:C:D:E:F:G:H:I:J:K:L:M:N:O:P:Q:R:S:T:U:V:W:X:Y:Z:[Y;Y<Y=Y>Y?Y@YAYBYCYDYEYFYGYHYIYJYKYLYMYNYOYP____________ _!_"_#_$_%_&_'_(_)_*_+_,_-_._/_0…^…_…`…a…b…c…d…e…f…g…h…i…j…k…l…m…n…o…p…q…r…s…t…u…v…w…x©4©5©6©7©8©9©:©;©<©=©>©?©@©A©B©C©D©E©F©G©H©I©J©K©L©M©N©O©P©Q©R©S©T©U©V©W©X©Y©Z©[©\©]©^©_©`©a©b©c©d©e©f©g©hÓ Ó Ó Ó Ó ÓÓÓÓÓÓÓÓÓÓÓÓÓóqórósótóuóvówłłłłłłłłłł ł ł ł ł łłłłłłłłłłłłłłłłłłł ł!ł"ł#ł$ł%ł&ł'ł(ł)ł*ł+ł,ł-ł.`abcdefghijklmnopE<E=E>E?E@EAEBECEDEEEFQ^Q_Q`QaQbQcQdQeQfQgQhe&e'e(e)e*e+e,e-e.e/e0e1e2e3e4e5e6e7e8e9e:e;lSlTlUlVlWlXlYlZl[l\l]l^l_l`lalblcldlelflglh’8’9’:’;’<’=ęęęę ę ę ę ę ęęęęęęęęęęęęęęęęęęę ę!ę"ę#ę$ę%ę&<=>?@ABCDEFGHIJKLM $ % & ' ( ) * + , - . / 0 1 2 3 4 !"#$%&'()*+,-./0123456789:;<=I^I_I`IaIbIcIdIeIfIgIhIiIjIkIlImInIoIp‘i‘j‘k‘l‘m‘n‘o‘p‘q‘r‘s‘t‘u‘v‘w‘x‘y‘z————œ œœœœœœœœœœœœœœœœœœœ œ!œ"œ#œ$œ%œ&œ'œ(Ū8Ū9Ū:Ū;Ū<Ū=Ū>Ū?Ū@ŪAŪBŪCŪDŪEŪFŪGŪHŪIŪJŪKŪLļ)ļ*ļ+ļ,ļ-ļ.ļ/ļ0ļ1ļ2ļ3õsõtõuõvõwõxõyõzūūūūūūūūūū ū ū ūAūBūCūDūEūFūGūHūIūJūKūLūMūNūOXYZ[\]^_`abcdefghijklmnopqrstuvwxyz"#$%&'()*+,-./01                ? @ A B C D E F G H I J K L M N O w x y z     123456789:;<=>?WXYZ[\]^_`abcdefghijk456789:;<=>?@Aklmnopqrstuvwxyz%%%%%%%%%MHMIMJMKMLMMMNMOMPMQMRMSMTMUMVMWMXMYMZM[M\M]M^M_M`MaMbMcMdMeMfMgMhMiMjMkMlMmMnMoMpMqMrMsMtj jjjjjjjjjjjjjjjjjjj j!j"j#j$j%j&j'j(j)j*j+j,j-j.j/j0j1j2j3j4j5j6j7j8j9j:j;j<j=j>j?j@jAjBjCjDjEjFjGjHjIjJjKjLjMjNjOjPjQjRjSjTjUjVjWjXjYjZj[j\—:—;—<—=—>—?—@—A—B—C—D—E—F—G—H—I—J—K—L—M—N—O—P—Q—R—S—T—U—V—W—X—Y—Z—[—\—]—^—_—`—a—b—c—d—e—f—g—h—i—j—k—l—m·S·T·U·V·W·X·Y·Z·[·\·]·^·_·`·a·b·c·d·e·f·g·h·i·j·k·lćićjćkćlćmćnćoćpćqćrćsćtćućvćwćxćyćzčččččččččč č č č č ų.ų/ų0ų1ų2ų3ų4ų5ų6ų7ų8ų9ų:ų;ų<ų=ų>ų?ų@ųAųBųCųDųEųFųGųHųIųJųKųLrstuvwxyz G€$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$€     X?X@XAXBXCXDXEXFXGXHXIXJXKXLXMXNXOXPXQXRXSXT456789:;<=>?@ABCD¶5¶6¶7¶8¶9¶:¶;¶<¶=¶>¶?¶@¶A¶B¶C¶D¶E¶F¶G¶H¶I¶J¶K¶L¶M¶N¶O¶P¶Q¶R¶S¶T¶U¶V¶W¶X¶Y¶Z¶[¶\¶]¶^¶_¶`¶a¶b¶c¶d¶e¶f¶g¶h¶i¶jšššššššššš š š š š ššššššššššššššššššš š!š"š#š$š%š&š'š(š)š*š+š,š-hijklmnopqrstuvwxy:8:9:::;:<:=:>:?:@:A:B:C:D:E:F:G:H:I:J:K:L:M:N:O:P:Q:R:S:T:U:V:W:X:Y:Z:[Y;Y<Y=Y>Y?Y@YAYBYCYDYEYFYGYHYIYJYKYLYMYNYOYP____________ _!_"_#_$_%_&_'_(_)_*_+_,_-_._/_0…^…_…`…a…b…c…d…e…f…g…h…i…j…k…l…m…n…o…p…q…r…s…t…u…v…w…x©4©5©6©7©8©9©:©;©<©=©>©?©@©A©B©C©D©E©F©G©H©I©J©K©L©M©N©O©P©Q©R©S©T©U©V©W©X©Y©Z©[©\©]©^©_©`©a©b©c©d©e©f©g©hÓ Ó Ó Ó Ó ÓÓÓÓÓÓÓÓÓÓÓÓÓóqórósótóuóvówłłłłłłłłłł ł ł ł ł łłłłłłłłłłłłłłłłłłł ł!ł"ł#ł$ł%ł&ł'ł(ł)ł*ł+ł,ł-ł.`abcdefghijklmnopE<E=E>E?E@EAEBECEDEEEFQ^Q_Q`QaQbQcQdQeQfQgQhe&e'e(e)e*e+e,e-e.e/e0e1e2e3e4e5e6e7e8e9e:e;lSlTlUlVlWlXlYlZl[l\l]l^l_l`lalblcldlelflglh’8’9’:’;’<’=ęęęę ę ę ę ę ęęęęęęęęęęęęęęęęęęę ę!ę"ę#ę$ę%ę&<=>?@ABCDEFGHIJKLM $ % & ' ( ) * + , - . / 0 1 2 3 4 !"#$%&'()*+,-./0123456789:;<=I^I_I`IaIbIcIdIeIfIgIhIiIjIkIlImInIoIp‘i‘j‘k‘l‘m‘n‘o‘p‘q‘r‘s‘t‘u‘v‘w‘x‘y‘z————œ œœœœœœœœœœœœœœœœœœœ œ!œ"œ#œ$œ%œ&œ'œ(Ū8Ū9Ū:Ū;Ū<Ū=Ū>Ū?Ū@ŪAŪBŪCŪDŪEŪFŪGŪHŪIŪJŪKŪLļ)ļ*ļ+ļ,ļ-ļ.ļ/ļ0ļ1ļ2ļ3õsõtõuõvõwõxõyõzūūūūūūūūūū ū ū ūAūBūCūDūEūFūGūHūIūJūKūLūMūNūOXYZ[\]^_`abcdefghijklmnopqrstuvwxyz"#$%&'()*+,-./01                ? @ A B C D E F G H I J K L M N O w x y z     123456789:;<=>?WXYZ[\]^_`abcdefghijk456789:;<=>?@Aklmnopqrstuvwxyz%%%%%%%%%MHMIMJMKMLMMMNMOMPMQMRMSMTMUMVMWMXMYMZM[M\M]M^M_M`MaMbMcMdMeMfMgMhMiMjMkMlMmMnMoMpMqMrMsMtj jjjjjjjjjjjjjjjjjjj j!j"j#j$j%j&j'j(j)j*j+j,j-j.j/j0j1j2j3j4j5j6j7j8j9j:j;j<j=j>j?j@jAjBjCjDjEjFjGjHjIjJjKjLjMjNjOjPjQjRjSjTjUjVjWjXjYjZj[j\—:—;—<—=—>—?—@—A—B—C—D—E—F—G—H—I—J—K—L—M—N—O—P—Q—R—S—T—U—V—W—X—Y—Z—[—\—]—^—_—`—a—b—c—d—e—f—g—h—i—j—k—l—m·S·T·U·V·W·X·Y·Z·[·\·]·^·_·`·a·b·c·d·e·f·g·h·i·j·k·lćićjćkćlćmćnćoćpćqćrćsćtćućvćwćxćyćzčččččččččč č č č č ų.ų/ų0ų1ų2ų3ų4ų5ų6ų7ų8ų9ų:ų;ų<ų=ų>ų?ų@ųAųBųCųDųEųFųGųHųIųJųKųLrstuvwxyz F–€B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„€                    !"#$%&'()*+,-./01!<!=!>!?!@!A!B!C!D!E!F!G!H!I!J!K!L!M!N!O!P!Q!R!S!T!U!V!W!X!Y&)&*&+&,&-&.&/&0&1&2&3&4&5&6&7&8&9&:&;&<&=&>&?&@&A&B&C&D&E+ ++++++++++f+g+h+i+j+k+l+m+n+o+p+q0000 0!0"0#0$0%0&0'0(0)0*0+0,0-0.0/005555555555555 5!5"5#5$5%5g5h5i5j5k5l5m5n5o5p5q5r5s5t5u5v::::::: :!:":#:$:%:&:':(:):*:+:,:-:.:/:0:1:2:3:4:5:6:7:8:9:::;:<:=:>:?:@DlDmDnDoDpDqDrDsDtDuDvDwDxDyDzIIIIIIIIII I I I]I^I_I`IaIbIcIdIeIfIgIhIiIjIkIlImInIoIpIqIrIsItIuOKOLOMONOOOPOQOROSOTOUOVOWOXOYOZO[O\O]O^O_T TTTTTTTTTTvTwTxTyTzYYYYYYYYYY Y Y Y Y YYYYYYYYYYYYYYYYYYY Y!Y"Y#Y$Y%Y&Y'Y(Y)Y*Y+Y,Y-Y.Y/Y0Y1Y2Y3Y4Y5Y6Y7Y8Y9Y:Y;Y<Y=Y>Y?Y@YA !"#$%&'()*+,-./01234567XUXVXWXXXYXZX[X\X]X^X_X`XaXbXcXdXeXfXgXhXiXjXkXlXmEFGHIJKLMNOPQRST¶k¶l¶m¶n¶o¶p¶q¶r¶s¶t¶u¶v¶w¶x¶y¼¼¼¼¼¼¼¼¼¼ ¼ ¼ ¼ ¼ ¼¼¼¼¼š.š/š0š1š2š3š4š5š6š7š8š9š:š;š<š=š>š?š@šAšBšCšDšEšFšGšHšIšJšKšLšMšNšOšPšQšRz     :\:]:^:_:`:a:b:c:d:e:f:g:h:i:j:k:l:m:n:o:p:q:rYQYRYSYTYUYVYWYXYYYZY[Y\Y]Y^Y_Y`YaYbYcYdYeYfYg_1_2_3_4_5_6_7_8_9_:_;_<_=_>_?_@_A_B_C_D_E_F_G_H_I_J_K_L_M_N_O_P_Q_R_S_T…y…z‹‹‹‹‹‹‹‹‹‹ ‹ ‹ ‹ ‹ ‹‹‹‹‹‹‹‹‹‹‹‹‹‹‹‹©i©j©k©l©m©n©o©p©q©r©s©t©u©v©w©x©y©zÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆ Æ Æ Æ Æ ÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÓÓÓÓÓÓ Ó!Ó"Ó#Ó$Ó%Ó&#LVAL @ėYē ‰ ¹ Q Ļ a  Ė ^  Ä H /9{3ß$«č’k Niin hän kyseli sen paikan miehiltä, sanoen: kussa on se portto, kuin istui näill’ž Niin hän kyseli sen paikan miehiltä, sanoen: kussa on se portto, kuin istui näillä kahdella lähteellä tien ohessa? He vastasivat: ei yksikään portto ole tässä ollut.’ž Mutta Juuda lähetti kauriin ystävänsä kanssa Odollamista, että hän vaimolta ottais pantin jälleen: ja ei hän löytänyt häntä.’ž Ja hän nousi ja meni, ja pani pois peitteen, ja puki jälleen leskivaatteet yllensä.’ž Hän sanoi: mitästä minä sinulle pantiksi annan? Hän vastasi: sinettis, sitees, ja sauvas, joka kädessäs on. Niin hän antoi ne hänelle, ja makasi hänen kanssansa, ja hän tuli raskaaksi hänestä.’ž Hän sanoi: minä lähetän kauriin laumastani. Hän vastasi: anna siis minulle pantti niin kauvaksi kuin sinä sen lähetät.’ž Ja hän poikkesi tien oheen hänen tykönsä, ja sanoi: annas minun maata kanssas; sillä ei hän tietänyt sitä miniäksensä. Hän vastasi: mitäs minun annat, jos sinä makaisit minun kanssani?’ž Koska Juuda näki hänen, luuli hän sen portoksi; sillä hän oli peittänyt kasvonsa.’ž Niin riisui hän yltänsä leskivaatteensa, ja verhoitti itsensä liinalla ja peitti itsensä, ja istui kahden lähteen veräjälle, joka on tiellä Timnatiin; sillä hän näki, että Sela oli kasvanut, ja ei häntä annettu sille emännäksi.’ž Niin ilmoitettiin Tamarille, sanoen: katso, appes menee ylös Timnatiin keritsemään lampaitansa.’ž Koska monta päivää oli kulunut, kuoli Suan tytär, Juudan emäntä. Ja kuin Juuda oli itsensä lohduttanut, meni hän Timnatiin, lammastensa keritsiäin tykö ystävänsä Hiran kanssa Odollamista.’ž Niin sanoi Juuda miniällensä Tamarille: ole leskenä isäs huoneessa siihenasti kuin minun poikani Sela kasvaa. Sillä hän ajatteli: tohtii tapahtua, että hän myös kuolee, niinkuin hänen veljensäkin. Niin Tamar meni pois, ja oli isänsä huoneessa.’ž Ja se paha, kuin hän teki, ei kelvannut \Herralle\, joka kuoletti myös hänen.’ž Mutta Onan tiesi, ettei siemen olisi tullut hänen omaksensa: koska hän siis makasi veljensä emännän kanssa, antoi hän sen pudota maahan, ja turmeli sen, ettei hän olisi antanut veljellensä siementä.’ž Niin sanoi Juuda (pojallensa) Onanille: mene veljes emännän tykö, ja ota häntä aviokses, herättääkses veljelles siementä.’ž Mutta Ger, Juudan esikoinen, oli paha \Herran\ edessä: ja \Herra\ kuoletti hänen.’ž Ja Juuda otti esikoisellensa Gerille emännän, jonka nimi oli Tamar.’ž Ja hän synnytti vielä pojan, ja kutsui hänen nimensä Sela. Ja Juuda oli Kesibissä, koska hän sen synnytti.’ž Ja hän taas tuli raskaaksi ja synnytti pojan; ja kutsui hänen nimensä Onan.’ž Ja hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan; ja kutsui hänen nimensä Ger.’ž Ja Juuda näki siellä Kanaanin miehen tyttären, hänen nimensä oli Sua: ja otti hänen, ja meni hänen tykönsä.’ž Se tapahtui siihen aikaan, että Juuda meni alas veljeinsä tyköä, ja poikkesi yhden miehen tykö Odollamiin, jonka nimi oli Hira.’ž Mutta Midianilaiset myivät hänen Egyptiin Potipharille, Pharaon kamaripalvelialle ja huovinhaltialle.’ž Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä nousivat häntä lohduttamaan; vaan ei hän tahtonut antaa itsiänsä lohdutettaa, mutta sanoi: minä menen murehtien alas poikani tykö hautaan. Ja hänen isänsä itki häntä.’ž Ja Jakob repäisi vaatteensa, ja kääri säkin kupeisiinsa; ja murehti poikaansa monta päivää.’ž Ja hän tunsi sen, ja sanoi: tämä on minun poikani hame, paha peto on hänen syönyt: raadellen on Joseph revelty.’ž Ja lähettivät sen kirjavan hameen, ja antoivat kantaa isällensä, ja sanoivat: tämän me löysimme: tunnustele, jos tämä on poikas hame taikka ei?’ž Niin he ottivat Josephin hameen ja tappoivat kauriin, ja tahrasivat hameen vereen,’ž Ja palasi veljeinsä tykö, ja sanoi: ei ole nuorukainen siellä, voi minua! kuhunka minä menen?’ž Koska Ruben palasi kuopalle, niin katso, ei ollut Joseph kuopassa: ja hän repäisi vaatteensa, LVALuB  Ŗ Y š K ä a ŗŻ „!š+Ø^Š&ŠL Ja puhui hänelle ne sanat, sanoen: Hebrealainen palvelia, jonka’ž Ja puhui hänelle ne sanat, sanoen: Hebrealainen palvelia, jonkas olet meille tuonut, tuli minun tyköni, saattamaan minua häpiään.’ž Niin hän piti hänen hameensa tykönänsä, siihenasti kuin hänen isäntänsä kotia tuli,’ž Ja koska hän kuuli, että minä riahdin ja huusin, jätti hän minulle hameensa, pakeni ja meni ulos.’ž Huusi hän perhettänsä, ja sanoi heille: katsokaat, hän on tuonut meille yhden Hebrealaisen miehen, saattamaan meitä häpiään: hän tuli minun tyköni makaamaan minun kanssani; mutta minä huusin korkialla äänellä.’ž Koska hän näki, että hän jätti hameensa hänen käteensä, ja pakeni ulos:’ž Ja hän tarttui hänen hameesensa, sanoen: makaa minun kanssani. Mutta hän jätti hameensa hänen käteensä, ja pakeni, ja meni ulos.’ž Ja tapahtui yhtenä päivänä, että Joseph meni huoneesen askaroitsemaan; ja ei ollut yksikään perheestä läsnä.’ž Mutta hän piti jokapäivä senkaltaiset puheet Josephin kanssa; mutta ei hän totellut maata hänen kanssansa, eli olla hänen kanssansa.’ž Ei pidä hän itseänsä tässä huoneessa suurempana minua, ei myös ole hän kieltänyt minulta mitään, paitsi sinun, siinä kuin sinä olet hänen emäntänsä: kuinka siis minä niin paljon pahaa tekisin ja rikkoisin Jumalaa vastaan?’ž Mutta hän kielsi, ja sanoi isäntänsä emännälle: katso, minun isäntäni ei tiedusta minulta, mitä huoneessa on, ja kaikki mitä hänellä on, antoi hän minun käteeni.’ž Ja tapahtui tämän jälkeen, että hänen isäntänsä emännän silmät paloivat Josephin päälle, ja sanoi: makaa minun kanssani.’ž Sentähden antoi hän kaikki Josephin haltuun, mitä hänellä oli, ja ei tiedustellut mitään häneltä, paitsi sitä ruokaa, jonka hän söi. Ja Joseph oli kauniin luontoinen, ja ihana kasvoilta.’ž Ja siitä ajasta kuin hän oli hänen pannut huoneensa ja kaiken tavaransa päälle, siunasi \Herra\ sen Egyptiläisen huoneen Josephin tähden, ja \Herran\ siunaus oli kaikissa niissä, jotka hänellä kotona ja kedolla olivat.’ž Niin että hän löysi armon hänen edessänsä, ja tuli hänen palveliaksensa: ja hän asetti hänen huoneensa ylitse, ja kaikki mitä hänellä oli, antoi hän hänen käteensä.’ž Ja hänen isäntänsä näki, että \Herra\ oli hänen kanssansa; sillä kaikki, mitä hän teki, antoi \Herra\ menestyä hänen kädessänsä.’ž Ja \Herra\ oli Josephin kanssa, ja hän oli onnellinen mies, ja oli isäntänsä Egyptiläisen huoneessa.’ž Ja Josef vietiin alas Egyptiin: ja Potiphar Egyptiläinen Pharaon kamaripalvelia ja huovinhaltia osti hänen Ismaelilaisilta, jotka hänen sinne alas vieneet olivat.’ž Sitte tuli ulos hänen veljensä, jonka kädessä oli se punainen lanka; ja hänen nimensä kutsuttiin Sera.’ž Mutta koska hän kätensä takaperin veti, tuli ulos hänen veljensä, ja hän sanoi: miksis olet reväissyt? Tämä rikkirepäisemys on sinun tähtes: ja hänen nimensä kutsuttiin Perets.’ž Ja tapahtui hänen synnyttäissänsä, pisti toinen ulos kätensä, johonka lastenämmä tarttui, ja sitoi siihen punaisen langan, sanoen: tämä tulee ensisti ulos.’ž Ja tapahtui hänen synnyttämisensä ajalla, ja katso, kaksoiset olivat hänen kohdussansa.’ž Ja Juuda tunsi ne, ja sanoi: hän on minua hurskaampi: etten minä hänelle poikaani Selaa antanut. Kuitenkin ei hän enempää maannut häntä.’ž Mutta koska hän tuotiin edes, lähetti hän appensa tykö, sanoen: siitä miehestä, jonka nämät ovat, olen minä raskas. Ja sanoi: tunnetkos, kenenkä on tämä sinetti, side ja sauva.’ž Liki kolmen kuukauden jälkeen ilmoitettiin Juudalle: sinun miniäs Tamar on salavuoteessa ollut, ja katso, salavuoteesta on hän myös raskaaksi tullut. Juuda sanoi: viekäät häntä poltettaa.’ž Juuda sanoi: pitäkään ne, ettemme mitämaks häpiään tulisi; katso, minä lähetin kauriin, ja et sinä löytänyt häntä.’ž Mutta hän palasi Juudan tykö, ja sanoi: en minä löytänyt häntä; sanoivat myös sen paikan miehet, ettei tässä ole yhtäkään porttoa ollut. LVALÆ›“ ź k  “ % y .    ƒķRC ü¬+_ö U Mutta ylimmäinen juomanlaskia ei mu’ž Mutta ylimmäinen juomanlaskia ei muistanut Josephia, vaan unhotti hänen.’ž Mutta ylimmäisen leipojan antoi hän hirttää; niinkuin Joseph oli heille selittänyt.’ž Ja asetti ylimmäisen juomanlaskian jälleen (entiseen) virkaansa, antamaan Pharaon käteen juoma-astiaa.’ž Ja tapahtui kolmantena päivänä, koska Pharao piti syntymäpäiväänsä, teki hän pidon kaikille palvelioillensa, ja ylensi ylimmäisen juomanlaskian pään, ja ylimmäisen leipojan pään palvelioittensa seassa.’ž Ja kolmen päivän sisällä ylentää Pharao sinun pääs, ja ripustaa sinun hirsipuuhun: ja linnut syövät sinun lihas sinun päältäs.’ž Joseph vastasi, ja sanoi: tämä on sen selitys: kolme koria ovat kolme päivää.’ž Ja ylimmäisessä korissa oli kaikkinaisia leivotuita ruokia Pharaon tarpeeksi: ja linnut söivät niitä korista minun pääni päältä.’ž Koska ylimmäinen leipoja näki, että selitys oli hyvä; sanoi hän Josephille: minä myös uneksuin, ja katso, kolme palmikoittua koria oli minun pääni päällä.’ž Sillä minä olen salaisesti varastettu Hebrealaisten maalta; enkä ole tässä mitään tehnyt, että he minun tähän vankiuteen panivat.’ž Mutta muista minua tykönäs, koska sinun hyvin käy, ja tee sitte laupius minun kanssani, ettäs ilmoittaisit minun Pharaolle, ja antaisit minun ottaa täältä ulos.’ž Kolmen päivän sisällä korottaa Pharao sinun pääs, ja asettaa sinun jällensä entiseen virkaas: ja sinä annat Pharaon käteen juoma-astian niinkuin ennenkin, koska olit hänen juomansa laskia.’ž Ja Joseph sanoi hänelle: tämä on sen selitys: Kolme haaraa ovat kolme päivää.’ž Ja Pharaon juoma-astia oli minun kädessäni: niin minä otin viinamarjat, ja pusersin ne Pharaon juoma-astiaan, ja annoin sen juoma-astian Pharaon käteen.’ž Ja sillä viinapuulla oli kolme haaraa ja se oli niinkuin viheriöitsemällänsä, sen kukoistus kävi ylös, ja sen rypäleet tuleentuivat viinamarjoiksi.’ž Niin ylimmäinen juomanlaskia jutteli unensa Josephille, ja sanoi hänelle: minä näin unta ja katso, viinapuu oli minun edessäni.’ž He vastasivat häntä: me olemme nähneet unta, ja ei ole, joka sen selittää. Niin sanoi Joseph heille: Jumalan on selitys, kuitenkin jutelkaat se minulle.’ž Kysyi hän niiltä Pharaon palvelioilta, jotka hänen kanssansa herransa vankihuoneessa olivat, ja sanoi: miksi te olette tänäpänä surulliset?’ž Koska Joseph tuli aamulla heidän tykönsä, ja näki heidän murheelliseksi.’ž Ja molemmat näkivät unta, kumpikin unensa yhtenä yönä, kukin unensa selityksen jälkeen, Egyptin kuninkaan juomanlaskia ja leipoja, jotka olivat sidottuna vankihuoneessa.’ž Ja huovinhaltia pani Josephin heidän kanssansa palvelemaan heitä. Ja he olivat vankiudessa kappaleen aikaa.’ž Ja heitti heidät vankiuteen huovinhaltian huoneesen, vankihuoneesen siihen paikkaan, jossa Joseph oli vankina.’ž Niin Pharao vihastui molempain palveliainsa, ylimmäisen juomanlaskian ja ylimmäisen leipojan päälle.’ž Ja sitte tapahtui, että Egyptin kuninkaan ylimmäinen juomanlaskia ja leipoja rikkoivat herraansa Egyptin kuningasta vastaan:’ž Ja vankihuoneen haltia ei pitänyt mistään murhetta niistä, jotka hänen kädessänsä olivat; sillä \Herra\ oli Josephin kanssa, ja mitä hän teki, antoi \Herra\ menestyä.’ž Niin että hän antoi kaikki vangit vankihuoneessa Josephin käden alle, että kaikki mitä siellä tehtiin, se tehtiin hänen kauttansa.’ž Mutta \Herra\ oli Josephin kanssa, ja käänsi laupiutensa hänen tykönsä; ja antoi hänen löytää armon vankihuoneen haltian edessä.’ž Ja hänen isäntänsä otti Josephin, ja pani vankihuoneesen, jossa kuninkaan vangit olivat: ja niin hän oli siellä vankihuoneessa.’ž Koska hänen isäntänsä kuuli emäntänsä sanat, kuin hän puhui hänelle, sanoen: niin on sinun palvelias tehnyt minulle, vihastui hän sangen kovin.’ž Mutta koska minä riahdin ja huusin, jätti hän minulle hameensa ja pakeni ulos.LVAL—+œ9³ T Ļ  § 0 Ņ  Ø  RėŸ4žP¶Püiu°J h Ja niiden jälkeen tulevat seitsemän nälkävuotta, niin että kaikki senkaltainen’ž Ja niiden jälkeen tulevat seitsemän nälkävuotta, niin että kaikki senkaltainen viljan kyllyys unhotetaan Egyptin maalla, ja se kallis aika hävittää maakunnan.’ž Katso, seitsemän viljaista vuotta tulevat koko Egyptin maalle.’ž Se on nyt se, kuin minä Pharaolle sanonut olen: että Jumala ilmoitti Pharaolle, mitä hän tekevä on.’ž Mutta ne seitsemän laihaa ja rumaa lehmää, jotka astuivat ylös heidän jälkeensä, ovat seitsemän vuotta, ja ne seitsemän laihaa ja itätuulelta surkastunutta tähkäpäätä ovat seitsemän nälkävuotta.’ž Ne seitsemän kaunista lehmää ovat seitsemän vuotta, ja ne seitsemän täysinäistä tähkäpäätä ovat myös seitsemän vuotta: se on yhtäläinen uni.’ž Joseph sanoi Pharaolle: Pharaon uni on yhtäläinen: Jumala ilmoittaa Pharaolle, mitä hän tekevä on.’ž Ja ne pienet tähkäpäät nielivät ne seitsemän kaunista tähkäpäätä. Ja minä olen sen sanonut tietäjille, mutta ei ole joka sen minulle ilmoittais.’ž Sitte kävi ylös seitsemän kuivaa, pientä ja itätuulelta surkastunutta tähkäpäätä.’ž Ja taas näin minä unessani seitsemän tähkäpäätä kasvaneen yhdessä oljessa, täysinäistä ja kaunista.’ž Ja koska he olivat syöneet, ei heidän päällänsä mitään tuntunut, että he olivat syöneet; vaan olivat niin rumat nähdä kuin ennenkin. Niin minä heräsin.’ž Ja ne laihat ja rumat lehmät söivät ne ensimäiset seitsemän lihavaa lehmää.’ž Ja katso, heidän jälkeensä tulivat ylös toiset seitsemän pientä ja juuri rumaa ja laihaa lehmää: en ole minä koko Egyptin maalla nähnyt niin rumia.’ž Ja katso, virrasta tuli ylös seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää, jotka kävivät laitumella ruohostossa.’ž Niin puhui Pharao Josephille: unessa olin minä seisovana virran reunalla.’ž Joseph vastasi Pharaota, sanoen: ei se ole minulla; mutta Jumala aavistaa kuitenkin Pharaolle hyvää.’ž Niin sanoi Pharao Josephille: minä olen unta nähnyt, ja ei ole sen selittäjää; mutta minä olen kuullut sinusta sanottavan: koskas unen kuulet, niin sinä taidat sen selittää.’ž Niin lähetti Pharao, ja antoi kutsua Josephin, ja he hopusti ottivat hänen vankiudesta ulos. Ja hän antoi itsensä keritä, ja muutti vaattensa ja tuli Pharaon tykö.’ž Ja niinkuin hän meille selitti, niin se tapahtui: sillä minä asetettiin minun virkaani ja hän hirtettiin.’ž Ja siellä oli meidän kanssamme Hebrealainen nuorukainen, huovinhaltian palvelia, ja me juttelimme hänelle, ja hän selitti meille meidän unemme: kummallekin unensa jälkeen selitti hän sen.’ž Niin me molemmat näimme yhtenä yönä unta, kumpikin unensa selityksen jälkeen me uneksuimme.’ž Koska Pharao vihastui palveliainsa päälle, ja pani minun ja ylimmäisen leipojan vankiuteen, huovinhaltian huoneesen;’ž Niin puhui ylimmäinen juomanlaskia Pharaolle, sanoen: minä muistan tänäpänä minun rikokseni.’ž Ja aamulla oli hänen henkensä murheellinen, lähetti ja antoi kutsua kokoon kaikki Egyptin noidat ja tietäjät, ja Pharao jutteli heille unensa. Mutta ei ollut, joka sen taisi selittää Pharaon edessä.’ž Ja ne seitsemän laihaa tähkää nielivät ne seitsemän paksua ja täysinäistä tähkäpäätä. Niin Pharao heräsi ja näki, että se oli uni.’ž Ja katso, seitsemän pientä ja itätuulelta surkastunutta tähkäpäätä kasvoivat niiden jälkeen.’ž Ja hän nukkui jällensä, ja näki toisen kerran unta: ja katso, seitsemän täysinäistä ja paksua tähkäpäätä kasvoivat yhdessä oljessa.’ž Ja ne rumat ja laihat lehmät söivät ne seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää. Niin Pharao heräsi.’ž Sitte näki hän toiset seitsemän lehmää tulevan virrasta ylös, rumaa ja laihaa; ja seisoivat niiden (toisten) lehmäin tykönä virran reunalla.’ž Ja katso, virrasta astui ylös seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää, jotka kävivät laitumella ruohostossa.’ž Ja tapahtui kahden ajastajan perästä, että Pharao näki unen, niinkuin hän olis seisonut virran tykönä.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:֏,|@Q Տ,`@Q Ō,Ņ@Q ӏ,U@Q Ņ,Ņ@ Q я,›@ Q Š,ū@ Q Ļ,•@ Q Ī,{@ Q Ķ, a@Q Ģ, g@Q Ė, R@Q Ź, {@Q ɏ, q@Q ȏ,®@Q Ē,m@Q ʏ,<@Q ŏ,q@Q ď,Ż@P Ə,K@P Ā,‡@P Į,˜@P Ą+"‘@P æ+!@P ¾+ Ö@P ½+_@P ¼+‹@P »+Ī@P ŗ+‚@ P ¹+}@ P ø+v@ P ·+‰@ P ¶+|@ P µ+×@P “+‰@P ³+²@P ²+P@P ±+`@P °+@P Ə+Z@O ®+Ć@P ­+¦@P ¬+ć@P «+ V@O Ŗ+ „@O ©+ @O ؏+ g@O §+ Å@O ¦+¾@O „+ö@O ¤+z@O £+¤@O ¢+p@ O ”+§@ O  +¢@ O Ÿ+#@ O ž*&÷@ O *%æ@O œ*$Ģ@O ›*#¢@O š*"Ą@O ™*!³@O ˜* Œ@O —*K@O –*N@O •*{@O ”*Č@N “*f@N ’*=@N ‘*°@N *¢@N *W@N Ž*Ø@N *ų@N Œ*€@N ‹*ŗ@N Š*r@N ‰*1@N ˆ*Ö@N ‡*ˆ@ N †*]@ N …* »@ N „* \@ N ƒ* i@ N ‚* \@N * “@N €*8@N *Š@N ~*§@N }*k@N |*@N {*H@N z*Š@N y*x@M x)9h@M w)8š@M v)7“@M u)6ž@M t)5A@M s)4€@M r)3@M q)2|@M p)1…@M o)0Ń@M n)/;@M m).Ŗ@M l)-«@M k),“@ M j)+~@ M i)*™@ M h))T@ M g)(¬@ M f)'‘@M e)&f@M d)%C@M c)$’@M b)#”@M a)"ƒ@M `)!^@M _) u@M ^)ƒ@M ])”@K \)A@K LLVAL}Ŗ'† ō ± K ŗ  ŗ ! £  e»€Æ*®Ÿ^Ą r ’ Mutta koska Jakob näki olevan jyviä myydä Egyptissä, sano’ž Mutta koska Jakob näki olevan jyviä myydä Egyptissä, sanoi hän pojillensa: mitä te katselette toinen toisenne päälle?’ž Ja kaikki maakunnat tulivat Egyptiin ostamaan Josephilta; sillä suuri nälkä oli kaikissa maakunnissa.’ž Koska nälkä tuli koko maakuntaan, avasi Joseph kaikki jyväaitat jokapaikassa, ja myi Egyptiläisille; sillä nälkä tuli aina raskaammaksi Egyptin maalla.’ž Kuin Egyptin maa myös kärsi nälkää, huusi kansa Pharaon tykö leivän tähden. Mutta Pharao sanoi kaikille Egyptiläisille: menkäät Josephin tykö; mitä hän sanoo teille, se tehkäät.’ž Rupesivat ne seitsemän nälkävuotta tulemaan, niinkuin Joseph oli (edellä) sanonut: ja nälkä tuli kaikkiin maakuntiin; mutta koko Egyptin maalla oli leipää.’ž Koska ne seitsemän viljavuotta olivat kuluneet Egyptin maalla,’ž Mutta toisen nimen hän kutsui Ephraim; sillä (sanoi hän) Jumala on tehnyt minun hedelmälliseksi minun raadollisuuteni maassa.’ž Ja kutsui esikoisensa nimen Manasse; sillä (sanoi hän) Jumala on antanut minun unhottaa kaiken minun vaivani, ja kaiken minun isäni huoneen.’ž Ja Josephille syntyi kaksi poikaa, ennenkuin kallis aika tuli, jotka hänelle synnytti Asnat, Potipheran Onin papin tytär.’ž Ja Joseph kokosi sangen paljon jyviä, niinkuin santaa meressä, siihenasti että hän lakkasi lukemasta, sillä ne olivat epälukuiset.’ž Ja hän kokosi niinä seitsemänä vuonna kaikkinaisen elatuksen, joka oli Egyptin maalla, ja pani sen tähteelle kaupunkeihin: mitä elatusta maa kasvoi ympärinsä kunkin kaupungin, sen hän siihen tähteelle pani.’ž Ja maa kasvoi pivottaisin niinä seitsemänä viljavuosina.’ž Ja Joseph oli kolmenkymmenen ajastaikainen, koska hän seisoi Pharaon, Egyptin kuninkaan edessä. Ja Joseph läksi Pharaon tyköä, ja vaelsi ympärinsä kaiken Egyptin maan.’ž Ja Pharao kutsui Josephin nimen Salaisuutten selittäjäksi: ja antoi hänelle Asnatin, Potipheran Onin papin tyttären, emännäksi. Niin Joseph meni ympärinsä Egyptin maan.’ž Ja Pharao sanoi Josephille: minä olen Pharao; ja ilman sinun tahdotas ei pidä yhdenkään ylentämän kättänsä taikka jalkaansa koko Egyptin maalla.’ž Ja antoi hänen ajaa toisessa vaunussansa, ja antoi huutaa hänen edellänsä: Abrek: ja asetti hänen koko Egyptin maan päälle.’ž Ja Pharao otti sormuksen kädestänsä, ja pani sen Josephin käteen: ja puetti hänen kalleisiin liinavaatteisiin, ja ripusti kultakäädyt hänen kaulaansa.’ž Ja Pharao sanoi Josephille: katso, minä olen asettanut sinun koko Egyptin päälle.’ž Ole sinä minun huoneeni päällä, ja sinun sanalles pitää kaiken minun kansani kuuliaisen oleman; ainoastansa kuninkaallisessa istuimessa tahdon minä olla korkiampi sinua.’ž Ja Pharao sanoi Josephille: että Jumala on tämän kaiken sinulle ilmoittanut, niin ei ole yhtään niin taitavaa ja ymmärtäväistä kuin sinä olet.’ž Ja Pharao sanoi palvelioillensa: taidammeko me löytää tainkaltaisen miehen, jossa Jumalan henki on?’ž Ja se puhe kelpasi Pharaolle, ja kaikille hänen palvelioillensa.’ž Että ruokaa olis tähteelle pantu maakunnalle, niinä seitsemänä nälkävuonna, jotka tulevat Egyptin maalle, ettei maa hävitettäisi näljän tähden.’ž Ja he kootkaan kaikkinaista ravintoa niinä hyvinä vuosina, jotka tulevat, ja antakaan tulla jyviä Pharaon haltuun, varaksi kaupungeissa, ja tallella pitäkään.’ž Toimittakaan Pharao ja asettakaan ottomiehiä maakuntaan, ja ottakaan viidennen osan Egyptin maalta niinä seitsemänä viljavuonna.’ž Nyt siis Pharao etsikään toimellista ja taitavaa miestä, asettaaksensa Egyptin maan päälle.’ž Mutta että uni on kerrottu Pharaolle, se (aavistaa) että asia on Jumalalta päätetty, ja Jumala on pian sen tekevä.’ž Ja ei enämpi tiedetä siitä viljan kyllyydestä maakunnassa, sen kalliin ajan tähden, joka tulee; sillä se tulee sangen raskaaksi.–LVALv.ÆD Ķ •  ¦ = į & É A k:ČŽ–ī—õE¢Ś Ja sanoi veljillensä: minulle on annettu minun rahani jällensä, katso, se on minun säkissäni. Nii’ž Ja sanoi veljillensä: minulle on annettu minun rahani jällensä, katso, se on minun säkissäni. Niin heidän sydämensä vavahtui, ja hämmästyivät keskenänsä, sanoen: miksi on Jumala meille näin tehnyt?’ž Koska yksi heistä avasi säkkinsä, antaaksensa ruokaa aasillensa, ja äkkäsi rahansa säkkinsä suussa,’ž Ja he panivat kalunsa aaseinsa päälle, ja läksivät sieltä.’ž Ja Joseph käski heidän säkkinsä täytettää jyvillä, ja annettaa heidän rahansa jälleen itsekunkin omaan säkkiinsä, ja annettaa heille evästä matkalle; ja heille tehtiin niin.’ž Ja hän käänsi itsensä heistä, ja itki. Koska hän jällensä käänsi heidän puoleensa ja puhutteli heitä, otti hän Simeonin heiltä, ja sitoi hänen heidän nähtensä.’ž Vaan ei he tietäneet Josephin sitä ymmärtävän; sillä hän puhui heille tulkin kautta.’ž Ruben vastasi heitä, sanoen: enkö minä puhunut teille, sanoen: älkäät tehkö vääryyttä nuorukaiselle, ja ette tahtoneet kuulla? Ja nyt hänen verensä meiltä vaaditaan.’ž Mutta he sanoivat toinen toisellensa: me olemme totisesti vianalaiset meidän veljemme tähden; sillä me näimme hänen sielunsa ahdistuksen, koska hän meiltä armoa rukoili, ja emme kuulleet häntä; sentähden on tämä ahdistus meidän päällemme tullut.’ž Ja tuokaat teidän nuorin veljenne minun tyköni, että teidän sananne todeksi löyttäisiin, ettette kuolisi; ja he tekivät niin.’ž Jos te olette vaat, niin antakaat yksi teidän veljistänne olla sidottuna teidän vankihuoneessanne; mutta menkäät te ja viekäät kotia, mitä te ostaneet olette nälkää vastaan kotonanne.’ž Ja kolmantena päivänä sanoi Joseph heille: jos te tahdotte elää, niin tehkäät näin; sillä minä pelkään Jumalaa.’ž Niin hän pani heidät kiinni kolmeksi päiväksi.’ž Lähettäkäät yksi teistänne, joka tuo teidän veljenne tänne: mutta teidän pitää vankina oleman, niin teidän puheenne koetellaan, jos teissä totuus on; mutta jollei, niin totta kuin Pharao elää, te olette vakojat.’ž Siinä teitä pitää koeteltaman. Niin totta kuin Pharao elää, ei teidän pidä täältä pääsemän, jollei teidän nuorin veljenne tule tänne.’ž Joseph sanoi heille: sepä se on, kuin minä olen teille puhunut, sanoen: vakojat te olette.’ž He sanoivat: me sinun palvelias olimme kaksitoistakymmentä veljestä, yhden miehen pojat Kanaanin maalla; ja katso, nuorin on nyt meidän isämme tykönä, mutta yksi ei ole sillen eleillä.’ž Hän sanoi heille: ei suinkaan, mutta te olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.’ž Me olemme kaikki yhden miehen pojat: me olemme vaat, eikä sinun palvelias ole ikänänsä olleet vakojat.’ž He vastasivat häntä: ei minun herrani: mutta sinun palvelias ovat tulleet ostamaan jyviä.’ž Niin Joseph muisti unensa, jotka hän oli nähnyt heistä; ja sanoi heille: te olette vakojat, ja olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.’ž Ja Joseph tunsi veljensä, vaan ei he häntä tunteneet.’ž Ja Joseph näki veljensä, ja tunsi heidät, ja teeskeli hänensä oudoksi heitä vastaan, ja puhui kovasti heidän kanssansa, ja sanoi heille: kusta te tulette? He vastasivat: Kanaanin maalta, ostamaan syötävää.’ž Mutta Joseph oli hallitsia maakunnassa, hän antoi myydä jyviä kaikelle maan kansalle. Niin tulivat Josephin veljet, ja kumarsivat maahan kasvoillensa hänen eteensä.’ž Niin läksivät Israelin lapset matkaan (jyviä) ostamaan muiden seurassa; sillä nälkä oli Kanaanin maalla.’ž Mutta BenJaminia, Josephin veljeä, ei lähettänyt Jakob veljiensä kanssa; sillä hän sanoi: ettei hänelle vahinkoa tapahtuisi.’ž Niin menivät kymmenen Josephin veljeä alas, ostamaan jyviä Egyptistä.’ž Ja sanoi: katso, minä kuulen Egyptissä olevan jyviä; menkäät alas sinne, ja ostakaat meille sieltä, että me eläisimme, ja emme kuolisi.NLVAL…7ģ`­ ķ K  Ą É ¦  ]ķIĻŁVļį<ęŒ Ja se mies teki niinkuin Joseph oli hänell’ž Ja se mies teki niinkuin Joseph oli hänelle käskenyt, ja vei miehet Josephin huoneesen.’ž Ottakaat myös teidän veljenne; ja valmistakaat, ja menkäät jälleen sen miehen tykö.’ž Ottakaat myös toinen raha teidän myötänne, ja se raha, jonka te toitte jällensä säkkein suussa, viekäät myötänne; taitaa olla, että se on epähuomiosta tapahtunut.’ž Niin sanoi Israel heidän isänsä heille: jos nyt kumminkin niin pitää oleman, tehkäät siis näin: ottakaat maan parhaista hedelmistä teidän astioihinne, ja viekäät sille miehelle lahjoja: jotakin mastiksia ja hunajaa, ja styraksia, ja ladanumia, ja dadelia ja mandelia.’ž Sillä jollei meillä olisi ollut viivytystä, totisesti me olisimme jo toisen kerran tulleet jällensä.’ž Minä takaan hänen edestänsä, kaipaa häntä minun käsistäni; jollen minä tuo häntä jälleen sinun tykös, ja pane häntä sinun etees, niin minä olen vikapää sinun edessäs kaikkena minun elinaikanani.’ž Niin sanoi Juuda isällensä Israelille: lähetä nuorukainen minun kanssani, niin me valmistamme ja lähdemme matkaan: että me eläisimme ja emme kuolisi, sekä me että sinä ja meidän lapsemme.’ž He vastasivat: se mies kysyi meistä niin visusti, ja meidän suvustamme, sanoen: vieläkö teidän isänne elää? Onko teillä vielä veljeä? Niin me vastasimme häntä kuin hän kysyi. Taitaisimmeko me ratki tietää hänen sanovan: tuokaat veljenne tänne.’ž Israel sanoi: miksi te teitte minua vastaan niin pahoin, että te sanoitte sille miehelle teillänne vielä olevan veljen.’ž Vaan jolles häntä lähetä, niin emme mekään mene; sillä se mies sanoi meille: ei teidän pidä näkemän minun kasvojani, jollei teidän veljenne ole teidän kanssanne.’ž Jos siis sinä nyt lähetät meidän veljemme meidän kanssamme, niin me menemme alas ja ostamme sinulle elatusta.’ž Niin vastasi häntä Juuda, sanoen: se mies haastoi meitä sangen kovin, ja sanoi: ei pidä teidän näkemän minun kasvojani, jollei teidän veljenne ole teidän kanssanne.’ž Ja koska he loppuivat syödä ne jyvät kuin he Egyptistä tuoneet olivat, sanoi heidän isänsä heille: menkäät jällensä sinne, ja ostakaat meille jotakin elatusta.’ž Mutta kallis aika ahdisti maata.’ž Hän sanoi: ei minun poikani pidä menemän alas teidän kanssanne: sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on jäänyt yksin, ja jos hänelle tapahtuis jotakin pahaa tiellä, jota te vaellatte, niin te saatatte minun harmaat karvani murheella hautaan.’ž Ruben vastasi isällensä, sanoen: tapa molemmat minun poikani, jollen minä häntä jälleen sinulle (kotia) tuo, ainoastansa anna häntä minun haltuuni, minä hänen sinulle jälleen (kotia) tuon.’ž Niin sanoi Jakob heidän isänsä heille: te olette saattaneet minun lapsettomaksi: Joseph ei ole elävissä, eikä Simeon, Ja Benjaminin tahdotte te vielä viedä pois; minun kohtaani nämät kaikki tapahtuvat.’ž Ja tapahtui, koska he tyhjensivät säkkejänsä, katso, oli itsekunkin rahakäärö hänen säkissänsä: ja kuin he näkivät rahakäärönsä, hämmästyivät he isänsä kanssa.’ž Ja tuokaat teidän nuorin veljenne minun tyköni, niin minä ymmärrän, ett'ette ole vakojat, vaan vaat; niin annan minä myös teidän veljenne jälleen, ja saatte tehdä kauppaa tässä maakunnassa.’ž Sanoi se mies, sen maan herra meille: siitä minä tunnen, jos te olette vaat: yksi teidän veljistänne jättäkäät minun tyköni, ja ottakaat teidän taloinne tarve, ja menkäät pois.’ž Me olimme kaksitoistakymmentä veljestä meidän isämme poikaa: yksi ei ole silleen eleissä, ja nuorin on nyt isämme tykönä Kanaanin maalla.’ž Ja me vastasimme häntä: me olemme vaat, emme ole ikänänsä oleet vakojat.’ž Se mies, sen maan herra, puhui kovasti meille, ja piti meitä maan vakojina.’ž Koska he tulivat isänsä Jakobin tykö Kanaanin maalle, ilmoittivat he hänelle kaikki, mitä heille tapahtunut oli, sanoen:GLVALw“ “ T  R É ņ v ķwśxŖĄź]Ģ4­b… Ja koska he olivat lähteneet kaupungista, eikä vielä kauvas joutuneet, sanoi Joseph huoneensa haltialle: nou’ž Ja koska he olivat lähteneet kaupungista, eikä vielä kauvas joutuneet, sanoi Joseph huoneensa haltialle: nouse ja aja takaa miehiä, ja koska heidän saat takaa, niin sano heille: miksi te olette hyvän pahalla maksaneet?’ž Mutta aamulla päivän valjetessa, päästettiin miehet menemään aaseinensa.’ž Ja minun maljani, se hopiamalja pane nuorimman säkin suuhun, ynnä jyväinsä hinnan kanssa. Ja hän teki niinkuin Joseph hänelle käski.’ž Ja Joseph käski huoneensa haltiaa, sanoen: täytä miesten säkit jyvillä, niin paljo kuin he voivat kannattaa, ja pane itsekunkin raha säkkinsä suuhun.’ž Ja heille kannettiin ruokaa hänen pöydältänsä, mutta BenJaminille viisi kertaa enemmän kuin muille. Ja he joivat ja juopuivat hänen kanssansa.’ž Ja he istutettiin hänen kohdallensa, esikoinen esikoisuutensa jälkeen, ja nuorin nuoruutensa jälkeen: sitä miehet ihmettelivät keskenänsä.’ž Ja pantiin erinänsä hänelle ja erinänsä heille, niin myös Egyptiläisille, jotka hänen kanssansa atrioitsivat, erinänsä; sillä Egyptiläiset ei saa syödä Hebrealaisten kanssa, sillä se on Egyptiläisille kauhistus.’ž Ja kuin hän oli pessyt kasvona, tuli hän ulos; ja pidätti itsensä, ja sanoi: tuokaat leipää.’ž Ja Joseph kiiruhti itsensä; sillä hänen sydämensä paloi veljeänsä kohtaan, ja etsi siaa itkeäksensä; ja meni kamariinsa, ja itki siellä.’ž Niin hän nosti silmänsä ja näki veljensä BenJaminin, äitinsä pojan, ja sanoi: onko tämä teidän nuorin veljenne, josta te sanoitte minulle? Ja sanoi vielä: Jumala olkoon sinulle armollinen, minun poikani.’ž He vastasivat: sinun palvelias meidän isämme on rauhassa, ja elää vielä; ja he kumarsivat ja maahan lankesivat hänen edessänsä.’ž Ja hän tervehti heitä rakkaasti, ja sanoi: onko teidän vanha isänne rauhassa, josta te minulle sanoitte? Vieläkö hän elää?’ž Koska Joseph tuli huoneesen, kantoivat he lahjoja huoneesen hänelle käsissänsä, ja kumarsivat maahan hänen eteensä.’ž Mutta he valmistivat lahjojansa, siihen asti kuin Joseph tuli päivälliselle; sillä he olivat kuulleet, että heidän piti siellä syömän.’ž Ja se mies vei heidät Josephin huoneesen, antoi heille vettä pestä heidän jalkojansa, ja antoi ruokaa heidän aaseillensa.’ž Mutta hän sanoi: olkaat hyvässä turvassa, älkäät peljätkö: teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on teille tavaran antanut teidän säkkiinne: teidän rahanne olen minä saanut. Ja hän toi Simeonin heidän tykönsä.’ž Olemme myös toisen rahan myötämme tuoneet ostaaksemme jyviä; emme sitä tiedä, kuka on pannut jällensä meidän rahamme meidän säkkiimme.’ž Ja koska me tulimme yösialle, ja avasimme meidän säkkimme, katso, niin oli itsekunkin raha säkkinsä suussa täydellä painolla: sentähden olemme me ne jällensä myötämme tuoneet.’ž Ja sanoivat: ah, minun herrani, me olimme ennen tänne tulleet ostamaan jyviä.’ž Sentähden he menivät Josephin huoneenhaltian tykö, ja puhuttelivat häntä huoneen oven edessä,’ž Ja he pelkäsivät, että he vietiin Josephin huoneesen, ja sanoivat: me viedään tänne sen rahan tähden jonka me tätä ennen löysimme meidän säkeistämme: että hän soimais meitä, ja saattais meitä oikeuden alle, ja ottais meitä orjiksensa, ja meidän aasimme.’ž Ja kun Joseph näki BenJaminin heidän kanssansa, sanoi hän huoneensa haltialle: vie nämät miehet huoneesen, ja tee ja teurasta ja valmista; sillä heidän pitää minun kanssani päivällistä syömän.’ž Niin ottivat miehet nämät lahjat, ja ottivat kaksi sen vertaa rahaa myötänsä, ja BenJaminin: valmistivat itsensä ja menivät Egyptiin, ja seisoivat Josephin edessä.’ž Jumala kaikkivaltias antakoon teidän löytää laupiuden sen miehen edessä, että hän päästäis jälleen teille toisen teidän veljenne, ja (tämän) BenJaminin. Mutta minä, niinkuin minä olen lapsettomaksi joutunut, olen lapsetonna.§LVALSę8Ē L ś “ 2 · " ' Œ ŗe“3·.Ėt¤:æ4¤ė Niin tapahtuis, koska hän näkis, ettei nuorukainen kanssa olisi, että hän kuolis; niin me ’ž Niin tapahtuis, koska hän näkis, ettei nuorukainen kanssa olisi, että hän kuolis; niin me sinun palvelias saattaisimme sinun palvelias meidän isämme harmaat karvat murheella hautaan.’ž Jos minä nyt tulisin sinun palvelias minun isäni tykö, ja ei olisi nuorukainen meidän kanssamme: sillä hänen henkensä riippuu tämän hengestä.’ž Jos te tämän myös minulta viette pois, ja hänelle tapahtuis jotakin pahaa, niin te saattaisitte minun harmaat karvani murheella hautaan.’ž Ja toinen läksi minun tyköäni, josta sanottiin, että hän on kuoliaaksi revelty, ja en ole minä häntä vielä sitte nähnyt.’ž Niin sinun palvelias minun isäni sanoi meille: te tiedätte, että minun emäntäni synnytti minulle kaksi,’ž Mutta me sanoimme: emme tohdi sinne mennä; vaan jos meidän nuorin veljemme on meidän kanssamme, niin me menemme; sillä emme saa nähdä sen miehen kasvoja, jollei meidän nuorin veljemme ole meidän kanssamme.’ž Niin sanoi meidän isämme: menkäät jälleen pois, ja ostakaat meille jotakin elatusta.’ž Ja koska me menimme sinun palvelias minun isäni tykö, ja ilmoitimme hänelle minun herrani sanat,’ž Niin sinä sanoit palvelioilles: jollei teidän nuorin veljenne tule teidän kanssanne, niin ei teidän pidä enää minun kasvojani näkemän.’ž Mutta me vastasimme minun herralleni: ei taida nuorukainen jättää isäänsä; sillä jos hän jättäis isänsä, niin hän kuolis.’ž Niin sinä sanoit palvelioilles: tuokaat häntä tänne minun tyköni, että minä saan nähdä hänen.’ž Niin me vastasimme meidän herraamme: meillä on vanha isä, ja nuorukainen syntynyt hänen vanhalla ijällänsä, jonka veli on kuollut, ja hän on yksinänsä jäänyt äidistänsä, ja hänen isänsä pitää hänen rakkaana.’ž Minun herrani kysyi hänen palvelioiltansa, sanoen: onko teillä isää taikka veljeä?’ž Niin Juuda astui hänen tykönsä, ja sanoi: ah minun herrani, suo nyt palvelias puhua yksi sana minun herrani korvissa, ja älkään julmistuko sinun vihas sinun palvelias päälle, sillä sinä olet niinkuin Pharao.’ž Mutta hän sanoi: pois se, että minä niin tekisin; sen miehen, jolta malja on löydetty, pitää oleman minun orjani; mutta menkäät te rauhassa isänne tykö.’ž Ja Juuda sanoi: mitä me vastaamme minun herralleni? Taikka mitä me puhumme? Taikka millä me taidamme itsemme puhdistaa? Jumala on löytänyt sinun palveliais vääryyden: katso, me olemme meidän herramme orjat, sekä me, että se, jolta malja löydettiin.’ž Joseph sanoi heille: mikä työ se on, kuin te tehneet olette? Ettekö te tietäneet, että senkaltainen mies kuin minä olen taitaa kyllä hyvin arvata.’ž Ja Juuda meni veljinensä Josephin huoneesen (sillä hän oli vielä silloin siellä); ja he lankesivat maahan hänen eteensä.’ž Niin repäisivät vaatteensa, ja itsekukin pani kuormansa aasin päälle, ja palasivat kaupunkiin.’ž Ja hän etsei, ruveten vanhimmasta niin nuorimpaan asti; ja hopiamalja löydettiin BenJaminin säkistä.’ž Ja he laskivat kiiruusti itsekukin säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.’ž Hän sanoi: olkaan nyt teidän sananne jälkeen: jonka tyköä se löydetään, hän olkaan minun orjani; mutta te olette vapaat.’ž Jonka tyköä sinun palvelioiltas se löydetään, hän kuolkaan: niin tahdomme me myös olla orjat minun herralleni.’ž Katso, rahan, jonka me löysimme säkkeimme suusta, olemme me jälleen sinulle tuoneet Kanaanin maalta: kuinkasta siis me varastimme hopiaa eli kultaa sinun herras huoneesta?’ž He vastasivat häntä: miksi minun herrani senkaltaista puhuu? Pois se, että sinun palvelias niin tekisivät.’ž Ja kuin hän käsitti heidät, puhui hän nämät sanat heille.’ž Eikö se ole, josta minun herrani juo? Ja josta hän kyllä hyvin taitaa arvata teistä? Te olette pahoin tehneet.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~H) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:üŻ¾Ÿ€aB#Q0l@W P0¹@W O0Ė@W N0µ@W M0Į@W L0 Ę@W K0 a@W J0 ƒ@V I0 ¢@V H0 –@V G0=@V F0¼@V E0ˆ@V D0Ź@V C0Å@V B0l@V A0„@V @0{@ V ?/]@ V >/Ø@ V =/@ V </Š@ V ;/i@V :/Ŗ@V 9/›@V 8/Ó@V 7/@V 6/±@V 5/J@V 4/Ÿ@V 3/ņ@V 2/3@U 1/Ą@U 0/f@U //¾@U ./@U -/ ~@U ,/ `@U +/ ²@U */ 6@U )/ ¤@U (/7@U '/d@ U &/ļ@ U %/W@ U $/į@ U #/Š@ U "/F@U !/Š@U  ."č@U .!D@U . š@U .æ@U .n@U .«@U .s@U .°@T .“@T .‰@T .5@T .€’ž Danin lapset: Husim./ .h@T .Y@T .Š@T .6@T .€@T .l@T .C@T  .«@T  ./@T  . 2@T  . Š@T  . )@T . ]@T . 5@T .q@ T . @ T .˜@ T . @ T .|@ T .€@T ._@T ’.€@T ž-€@T ż-¾@T ü-Ž@T ū-N@T ś-N@T ł-ž@T ų-Š@S ÷-~@S ö-g@S õ-“@S ō-@S ó-›@S ņ-š@S ń-w@S š-`@S ļ- ’@S ī- y@S ķ- z@ S ģ- ®@ S ė- Ą@ S ź-®@ S é-‰@ S č-g@S ē-Į@S ę-•@S å-¶@S ä-S@S ć-š@S ā,"˜@S į,!~@S ą, ¼@S ߏ,¹@Q Ž,@Q Ż,‹@Q ܏,{@Q Ū,j@Q Ś,Š@Q Ł,W@Q Ų,c@Q ׏,‰@Q qLVALDĘ.> ė 5   ß x ļ A ÓYąNīwŻB³ ¹;± Ja antoi heille kaikille itsekullekin muutinvaatteet, mutta BenJam’ž Ja antoi heille kaikille itsekullekin muutinvaatteet, mutta BenJaminille antoi hän kolmesataa hopiapenninkiä, ja viidet muutinvaatteet.’ž Ja Israelin lapset tekivät niin, ja Joseph antoi heille vaunut Pharaon käskyn jälkeen, ja antoi myös heille evään matkalle.’ž Älkäät myös totelko teidän talonne kappaleita: sillä kaikki Egyptin maan hyvyys pitää teidän oleman.’ž Ja käske heitä: tehkäät niin, ottakaat teillenne vaunut Egyptin maalta teidän lapsillenne, ja emännillenne, ja tuokaat teidän isänne ja tulkaat.’ž Niin ottakaat teidän isänne, ja teidän perheenne ja tulkaat minun tyköni: minä annan teille Egyptin maan hyvyyden, ja te syötte maan ytimen.’ž Ja Pharao sanoi Josephille: sano veljilles, tehkäät näin: sälyttäkäät teidän juhtainne päälle, ja menkäät matkaanne; ja kuin te tulette Kanaanin maalle,’ž Koska se sanoma kuului Pharaon huoneesen, nimittäin, että Josephin veljet tulleet olivat, oli se hyvä Pharaon mielestä, ja kaikkein hänen palveliainsa.’ž Ja hän antoi suuta kaikille veljillensä, ja itki heidän ylitsensä; ja sitte puhuivat hänen veljensä hänen kanssansa.’ž Ja hän halasi veljeänsä BenJaminia kaulasta ja itki, ja BenJamin myös itki hänen kaulassansa.’ž Ja ilmoittakaat minun isälleni kaikki minun kunniani Egyptissä, ja kaikki mitä te nähneet olette. Rientäkäät siis ja tuokaat minun isäni tänne.’ž Ja katso, teidän silmänne näkevät, ja minun veljeni BenJaminin silmät, että minä puhun teidän kanssanne suusta suuhun.’ž Siellä minä elätän sinua, vielä on viisi nälkävuotta, ettet sinä ja sinun huonees, ja kaikki kuin sinulla on, hukkuisi.’ž Ja sinä olet asuva Gosenin maassa, ja olet oleva juuri läsnä minua, sinä ja sinun lapses ja sinun lastes lapset, sinun karjas, pienet ja suuret, ja kaikki mitä sinulla on.’ž Rientäkäät ja menkäät minun isäni tykö, ja sanokaat hänelle: näin sanoo sinun poikas Joseph: Jumala on minun asettanut koko Egyptin maan herraksi, tule alas minun tyköni, ja älä viivyttele.’ž Ja nyt ette ole minua tänne lähettäneet, vaan Jumala, joka myös minun asetti isäksi Pharaolle, ja herraksi kaiken hänen huoneensa päälle, ja koko Egyptin maan esimieheksi.’ž Mutta Jumala on minun lähettänyt teidän edellänne, tallella pitämään teitä maan päällä, ja elättämään teitä suuren pelastuksen kautta.’ž Kaksi nälkävuotta on jo ollut maassa, ja vielä nyt on viisi vuotta, niin ettei kynnetä eikä niitetä.’ž Ja nyt, älkäät surulliset olko, ja älkäät niin kovin hämmästykö, että te olette minua tänne myyneet; sillä teidän henkenne elatuksen tähden on Jumala minun teidän edellänne tänne lähettänyt.’ž Niin sanoi Joseph veljillensä: tulkaat siis minun tyköni. Ja he tulivat. Ja hän sanoi: minä olen Joseph teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin.’ž Ja Joseph sanoi veljillensä: minä olen Joseph. Vieläkö minun isäni elää? Mutta ei hänen veljensä taitaneet häntä vastata; sillä he olivat niin hämmästyneet hänen kasvoinsa edessä.’ž Ja itki korkealla äänellä, niin että Egyptiläiset ja Pharaon perhe sen kuulivat.’ž Niin ei Joseph voinut itseänsä silleen pidättää kaikkein niiden edessä, jotka hänen tykönänsä seisoivat, ja hän huusi: menkäät ulos kaikki minun tyköäni; ja ei yksikään seisonut hänen tykönänsä, koska Joseph itsensä ilmoitti veljillensä.’ž Sillä kuinka minä taidan mennä minun isäni tykö, jollei nuorukainen olisi minun kanssani? Etten minä näkisi sitä surkeutta, johon minun isäni joutuu.’ž Ja nyt siis jääkään sinun palvelias nuorukaisen edestä minun herralleni orjaksi: vaan nuorukainen menkään veljeinsä kanssa.’ž Sillä sinun palvelias on taannut nuorukaisen minun isäni edessä, sanoen: jollen minä häntä tuo jällensä sinun tykös, niin minä sen edestä kaiken minun elinaikani olen vikapää kärsimään.eLVAL bĘ8z ś z  ›   ē G Ö”D‘_0…BÖV –=Õ c³ Ja Josephin pojat, jotka hänelle olivat syntyneet Egyptissä, olivat kaksi henkeä. Nii’ž Ja Josephin pojat, jotka hänelle olivat syntyneet Egyptissä, olivat kaksi henkeä. Niin että kaikki henget Jakobin huoneesta, jotka tulivat Egyptiin olivat seitsemänkymmentä.’ž Kaikki henget, kuin tulivat Jakobin kanssa Egyptiin, jotka olivat tulleet hänen kupeistansa, paitsi Jakobin poikain emäntiä, ovat kaikki yhteen, kuusiseitsemättäkymmentä henkeä.’ž Nämät ovat Bilhan lapset, jonka Laban antoi tyttärellensä Rakelille, ja hän synnytti nämät Jakobille, kaikki yhteen, seitsemän henkeä.’ž Naphtalin lapset: Jahseel, Guni, Jetser ja Sillem.’ž Nämät ovat Rakelin lapset, jotka ovat Jakobille syntyneet, kaikki yhteen, neljätoistakymmentä henkeä.’ž BenJaminin lapset: Bela, Beker, Asbel, Gera, Naaman, Ehi ja Ros; Mupim, Hupim, ja Ard.’ž Ja Josephille olivat syntyneet Egyptin maalla, jotka hänelle synnytti Asnat, Potipheran Onin papin tytär: nimittäin Manasse ja Ephraim.’ž Rakelin Jakobin emännän lapset: Joseph ja BenJamin.’ž Nämät ovat Silpan lapset, jonka Laban antoi tyttärellensä Lealle, ja hän synnytti Jakobille nämät kuusitoistakymmentä henkeä.’ž Asserin lapset: Jemna, Jesua, Jesui, Bria ja Sera heidän sisarensa. Mutta Brian lapset: Heber ja Malkiel.’ž Gadin lapset: Ziphion, Haggi, Suni, Etsbon, Eri, Arodi ja Areli.’ž Nämät ovat Lean lapset, jotka hän synnytti Jakobille Mesopotamiassa, ja Dinan hänen tyttärensä. Kaikki hänen poikansa ja tyttärensä olivat kolmeneljättäkymmentä henkeä.’ž Ja Sebulonin lapset: Sered, Elon ja Jahleel.’ž Ja Isaskarin lapset: Tola, Phua, Job ja Simron.’ž Juudan lapset: Ger, Onan, Sela, Perets ja Sera. Mutta Ger ja Onan kuolivat Kanaanin maalla. Ja Peretsin pojat olivat: Hetsron ja Hamul.’ž Levin lapset: Gerson, Kahat ja Merari.’ž Simeonin lapset: Jemuel, Jamin, Ohad, Jakin, Zohar: niin myös Saul, Kananean vaimon poika.’ž Ja Rubenin lapset: Hanok, Pallu, Hetsron ja Karmi.’ž Ja nämät ovat Israelin lasten nimet, jotka tulivat Egyptiin: Jakob ja hänen poikansa. Jakobin esikoinen Ruben.’ž Hänen poikansa ja hänen poikainsa pojat hänen kanssansa, hänen tyttärensä ja hänen lastensa tyttäret, ja kaikki hänen siemenensä, vei hän kanssansa Egyptiin.’ž Ja he ottivat karjansa ja tavaransa, jotka he olivat koonneet Kanaanin maalla, ja tulivat Egyptiin, Jakob ja kaikki hänen siemenensä hänen kanssansa.’ž Ja Jakob läksi BerSabasta: ja Israelin lapset veivät isänsä Jakobin ynnä lastensa ja emäntäinsä kanssa, vaunuissa, jotka Pharao oli häntä tuomaan lähettänyt.’ž Minä menen Egyptiin sinun kanssas, ja minä jällensä sinun sieltä johdatan. Ja Joseph laskee kätensä sinun silmäis päälle.’ž Ja hän sanoi: Minä olen Jumala, sinun isäs Jumala: älä pelkää mennä Egyptiin: sillä minä teen sinun siellä suureksi kansaksi.’ž Ja Jumala puhui yöllä näyssä Israelille, sanoen: Jakob, Jakob. Hän vastasi: tässä minä olen.’ž Niin läksi Israel kaiken sen kanssa kuin hänellä oli, ja koska hän tuli BerSabaan, uhrasi hän uhria isänsä Isaakin Jumalalle.’ž Ja Israel sanoi: nyt minulla kyllä on, että minun poikani Joseph vielä elää: minä menen häntä katsomaan ennekuin minä kuolen.’ž Niin he sanoivat hänelle kaikki Josephin sanat, kuin hän heille puhunut oli. Ja kuin hän näki vaunut, jotka Joseph oli lähettänyt häntä tuomaan, niin Jakobin, heidän isänsä henki virkosi.’ž Ja ilmoittivat hänelle, sanoen: vielä Joseph elää, ja on koko Egyptin maan herra; ja hänen sydämensä hämmästyi, sillä ei hän uskonut heitä.’ž Niin he läksivät Egyptistä, ja tulivat Kanaanin maalle isänsä Jakobin tykö.’ž Niin hän lähetti veljensä matkaan, ja sanoi heille: älkäät riidelkö tiellä.’ž Mutta isällensä lähetti hän kymmenen aasia sälytettyä Egyptin hyvyydellä, ja kymmenen aasintammaa, kannattaen jyviä ja leipää ja evästä isällensä matkalle.<LVALātµ  × ļ  Ł O n  (č鳔#“ÕoÆ| Koska se vuosi oli kulunut, tulivat he hänen tykönsä toisna vuonna, ja sanoivat hänelle: emme taida salata meidän herraltamme, ettei ainoastansa raha o’ž Koska se vuosi oli kulunut, tulivat he hänen tykönsä toisna vuonna, ja sanoivat hänelle: emme taida salata meidän herraltamme, ettei ainoastansa raha ole kulunut, mutta myös kaikki karja on meidän herrallamme, ja ei ole mitään jäänyt meidän herramme edessä, paitsi meidän ruumistamme ja meidän peltoamme.’ž Ja he toivat karjansa Josephille, ja Joseph antoi heille leipää hevosten, ja lammasten, ja karjan ja aasein edestä. Niin hän ruokki heitä leivällä sen vuoden, kaiken heidän karjansa edestä.’ž Joseph sanoi: tuokaat teidän karjanne, ja minä annan teille karjanne edestä, jos raha on puuttunut?’ž Koska raha oli kulunut Egyptin ja Kanaanin maalta, niin tulivat kaikki Egyptiläiset Josephin tykö, sanoen: anna meille leipää, miksi meidän pitää kuoleman edessäs, että raha on puuttunut?’ž Ja Joseph kokosi kaiken rahan kuin löyttiin Egyptin ja Kanaanin maalla, jyväin edestä kuin he ostivat. Ja Joseph vei rahan Pharaon huoneesen.’ž Ja ei ollut leipää kaikessa maassa; sillä sangen raskas nälkä oli, niin että Egyptin ja Kanaanin maa nääntyi näljän tähden.’ž Ja Joseph elätti isänsä, veljensä ja koko isänsä huoneen, sen jälkeen kuin heillä lapsia oli.’ž Niin Joseph toimitti isänsä ja veljensä asumaan, ja antoi heille omaisuuden Egyptin maalla, parhaassa maan paikassa; nimittäin Rameseksen maalla, niinkuin Pharao oli käskenyt.’ž Ja Jakob siunasi Pharaota, ja läksi hänen tyköänsä.’ž Jakob sanoi Pharaolle: minun kulkemiseni aika on sata ja kolmekymmentä ajastaikaa: vähä ja paha on minun elämäni aika ja ei ulotu minun isäini kulkemisen aikaan.’ž Niin Pharao sanoi Jakobille: kuinka vanha sinä olet?’ž Ja Joseph toi isänsä, Jakobin, sisälle, ja asetti hänen Pharaon eteen. Ja Jakob siunasi Pharaota.’ž Egyptin maa on altis sinun edessäs; aseta isäs asumaan ja veljes kaikkein parhaasen paikkaan tässä maassa: asukaan Gosenin maalla. Ja jos sinä ymmärrät, että heidän seassansa on kelvollisia miehiä, niin aseta heitä minun karjani päälle.’ž Niin Pharao puhui Josephille, sanoen: sinun isäs ja veljes ovat tulleet sinun tykös.’ž Ja sanoivat vielä Pharaolle: me olemme tulleet asumaan teidän kanssanne tälle maalle; sillä sinun palvelioillas ei ole laidunta karjallensa, niin kova nälkä on Kanaanin maalla. Niin suo sinun palvelias asua Gosenin maalla.’ž Niin Pharao sanoi hänen veljillensä: mikä teidän virkanne on? He vastasivat: sinun palvelias ovat paimenet, sekä me että meidän isämme.’ž Ja hän otti viisi nuorimmista veljistänsä, ja asetti Pharaon eteen.’ž Niin Joseph tuli ja ilmoitti Pharaolle, ja sanoi: minun isäni ja minun veljeni, heidän karjansa, pienet ja suuret, ja kaikki, mitä heillä on, ovat tulleet Kanaanin maalta; ja katso, he ovat Gosenin maalla.’ž Niin sanokaat: sinun palvelias ovat tottuneet karjaa kaitsemaan, hamasta meidän nuoruudestamme niin tähänasti, sekä me että meidän isämme: että te saisitte asua Gosenin maalla, sillä kaikki paimenet ovat kauhistus Egyptiläisille.’ž Koska siis Pharao kutsuu teitä ja sanoo: mikä teidän virkanne on?’ž Ja he ovat paimenet, sillä he ovat tottuneet karjaa kaitsemaan: niin myös suuret ja pienet karjansa, ja kaikki, mitä heillä oli, ovat tuoneet myötänsä.’ž Ja Joseph sanoi veljillensä, ja isänsä huoneelle: minä menen ja ilmoitan Pharaolle, ja sanon hänelle: minun veljeni ja isäni huone, jotka olivat Kanaanin maalla, ovat tulleet minun tyköni.’ž Niin sanoi Israel Josephille: nyt minä mielelläni kuolen, että minä näin sinun kasvos, ja ettäs vielä elät.’ž Niin valmisti Joseph vaununsa ja meni isäänsä Israelia vastaan Goseniin. Ja koska hän sai nähdä hänen, halasi hän häntä kaulasta ja itki hetken aikaa hänen kaulassansa.’ž Ja hän lähetti edellänsä Juudan Josephin tykö, osoittamaan hänelle tietä Goseniin, ja he tulivat Gosenin maalle.NLVALo%t ×  i æ V Ģ ĒĀGĆW’Č@„G±Œ Ja Israel sanoi Josephille: en minä ajatellut nähdä sinun kasvo’ž Ja Israel sanoi Josephille: en minä ajatellut nähdä sinun kasvojas, ja katso, Jumala on antanut minun myös nähdä sinun siemenes.’ž Sillä Israelin silmät olivat pimiät vanhuudesta, eikä taitanut hyvin nähdä. Ja hän vei heidät hänen tykönsä. Ja hän antoi suuta heidän, ja otti heitä syliinsä.’ž Ja Joseph vastasi isäänsä: ne ovat minun poikani, jotka Jumala on minulle täällä antanut. Ja hän sanoi: tuos heitä minun tyköni siunatakseni heitä.’ž Ja Israel näki Josephin pojat, ja sanoi: kutka nämät ovat?’ž Ja koska minä tulin Mesopotamiasta, kuoli minulta Rakel Kanaanin maalla, tiellä, koska vielä kappale matkaa oli Ephrataan; ja minä hautasin hänen siellä Ephratan tiellä, se on Betlehem.’ž Mutta sinun lapses, jotkas siität niiden jälkeen, pitää oleman sinun, ja pitää nimitettämän veljeinsä nimellä, heidän perimisestänsä.’ž Nyt siis ne kaksi sinun poikaas, jotka sinulle ovat syntyneet Egyptissä, ennenkuin minä tulin tänne sinun tykös, pitää oleman minun; nimittäin Ephraim ja Manasse, niinkuin Ruben ja Simeon ovat minun.’ž Ja sanoi minulle: katso, minä annan sinun olla hedelmällisen ja lisääntyä, ja teen sinun paljoksi kansaksi; ja annan myös tämän maan sinun siemenelles sinun jälkees, ijankaikkiseksi perimiseksi.’ž Ja Jakob sanoi Josephille: Jumala kaikkivaltias näkyi minulle Lutsissa Kanaanin maalla; ja siunasi minua.’ž Niin Jakobille ilmoitettiin, sanoen: katso, sinun poikas Joseph tulee sinun tykös. Ja Israel vahvisti itsensä ja istui vuoteessa.’ž Sitte sanottiin Josephille: katso, sinun isäs sairastaa. Ja hän otti molemmat poikansa kanssansa, Manassen ja Ephraimin.’ž Hän sanoi: vanno minulle. Ja hän vannoi hänelle. Ja Israel kallisti itsensä päänalaiselle.’ž Mutta minä tahdon maata minun isäini tykönä, ja sinun pitää viemän minua Egyptistä, ja hautaaman minua heidän hautaansa. Ja hän sanoi: minä teen sinun sanas jälkeen.’ž Ja koska Israelin päivät joutuivat kuolla, kutsui hän poikansa Josephin, ja sanoi hänelle: jos minä olen löytänyt armon sinun edessäs, niin laske nyt kätes minun kupeeni alle, ettäs tekisit laupiuden ja totuuden minun kanssani, ettes hautaisi minua Egyptiin.’ž Ja Jakob eli Egyptin maalla, seitsemäntoistakymmentä ajastaikaa, ja koko hänen ikänsä oli sata ja seitsemänviidettäkymmentä ajastaikaa.’ž Niin Israel asui Egyptissä Gosenin maalla; ja he omistivat sen, ja kasvoivat ja suuresti lisääntyivät.’ž Ja Joseph teki sen määrän koko Egyptin maalle, hamaan tähän päivään asti, että Pharaolle piti annettaman viides osa; paitsi pappein maata, se ei tullut Pharaon omaksi.’ž Niin he sanoivat: sinä olet meitä elämässä pitänyt: anna ainoastansa meidän löytää armo sinun meidän herramme edessä, ja me tahdomme olla Pharaon orjat.’ž Ja teidän pitää antaman tulosta viidennen osan Pharaolle; mutta neljä osaa pitää oleman teille pellon siemeneksi, ja teille ravinnoksi, ja niille, jotka ovat teidän huoneessanne, ja ruaksi teidän lapsillenne.’ž Niin Joseph sanoi kansalle: katso, minä olen ostanut tänäpänä teidän ja teidän maanne Pharaolle: katso, tässä on teille siemenet, kylväkäät teidän maanne.’ž Paitsi pappein peltoa, jota ei hän ostanut: sillä se oli säätty Pharaolta, että papit söisivät sen nimitetyn osan, kuin Pharao heille antoi: sentähden ei he myyneet maatansa.’ž Ja hän siirsi kansan kaupunkeihin yhdestä Egyptin äärestä niin toiseen.’ž Niin Joseph osti koko Egyptin maan Pharaolle; sillä Egyptiläiset myivät itsekukin peltonsa, että nälkä heitä niin kovin ahdisti: ja maa tuli Pharaon omaksi.’ž Miksi meidän pitää kuoleman edessäs ja meidän peltomme tulee kylmille? Osta meitä ja meidän maamme leivän edestä, niin me ja meidän maamme tulemme Pharaon omaksi. Anna siemeniä, että me eläisimme ja emme kuolisi, ja ei maa tulisi kylmille. LVALŸŁc ˜ ß s z ­ / Ÿ ĶVĀ~¹|¹-œRņ¶M Hän näki levon hyväksi, ja maan ihanaksi; ja kumar’ž Hän näki levon hyväksi, ja maan ihanaksi; ja kumarsi hartiansa kantamaan, ja on veronalainen palvelia.’ž Isaskar on luja aasi, ja sioittaa itsensä rajain välille.’ž Zebulon on asuva meren sataman ja haahtein satamain vieressä, ja on ulottuva hamaan Sidoniin.’ž Hänen silmänsä ovat punaisemmat viinaa ja hampaansa valkeammat rieskaa.’ž Hän sitoo varsansa viinapuuhun, ja aasintammansa varsan parhaasen viinapuuhun; Hän pesee vaatteensa viinassa, ja hameensa viinamarjan veressä.’ž Ei valtikka oteta pois Juudalta, eikä Lain opettaja hänen jalvoistansa, siihenasti kuin Sankari tulee, ja hänessä kansat rippuvat kiinni.’ž Juuda on nuori jalopeura, saaliilta olet sinä astunut, minun poikani: hän on itsensä kumartanut maahan, ja levännyt niinkuin jalopeura, ja niinkuin suuri jalopeura; kuka tohtii hänen herättää?’ž Juuda, sinä olet; sinua pitää sinun veljes kiittämän, sinun kätes pitää oleman sinun vihollistes niskalle, sinun isäs lapset pitää sinua kumartaman.’ž Kirottu olkoon heidän kiukkunsa, että se niin tuima on, ja heidän julmuutensa, että se niin paatunut on. Minä eroitan heitä Jakobissa, ja hajotan heitä Israelissa.’ž Ei minun sieluni pidä tuleman heidän neuvoonsa, ja minun kunniani ei pidä yhdistymän heidän seurakuntansa kanssa; sillä kiukussansa ovat he miehen murhanneet, ja ylpeydessänsä turmelleet härjän.’ž Simeon ja Levi ovat veljekset, heidän miekkansa ovat murha-aseet.’ž Hempiä niinkuin vesi, ei sinun pidä ylimmäisen oleman; sillä sinä astuit isäs vuoteesen: silloin sinä saastutit sen. Hän nousi minun vuoteelleni.’ž Ruben, sinä olet minun esikoiseni, minun voimani, ja väkevyyteni alku, ylimmäinen kunniassa, ja ylimmäinen vallassa.’ž Tulkaat kokoon ja kuulkaat, te Jakobin lapset, kuulkaat teidän isäänne Israelia.’ž Niin kutsui Jakob poikansa, ja sanoi: kootkaat teitänne, ja minä ilmoitan teille, mitä teille tapahtuu tulevaisilla ajoilla.’ž Minä olen myös antanut sinulle osan maata, päälle sinun veljeis osan, jonka minä miekallani ja joutsellani Amorilaisten käsistä ottanut olen.’ž Ja Israel sanoi Josephille: katsot minä kuolen; ja Jumala on teidän kanssanne, ja vie teitä jällensä teidän isäinne maalle.’ž Niin hän siunasi heitä sinä päivänä, sanoen: joka tahtoo jonkun siunata Israelissa, niin sanokaan näin: Jumala tehköön sinun niinkuin Ephraimin ja Manassen. Ja niin asetti hän Ephraimin Manassen edelle.’ž Mutta hänen isänsä kielsi sen, ja sanoi: minä tiedän kyllä, minun poikani, minä tiedän: tämä myös tulee suureksi kansaksi; mutta kuitenkin hänen nuorempi veljensä tulee suuremmaksi kuin hän, ja hänen siemenensä tulee suureksi kansain paljoudeksi.’ž Ja sanoi Joseph isällensä: ei niin minun isäni; tämä on esikoinen, laske oikia kätes hänen päänsä päälle.’ž Mutta koska Joseph näki isänsä laskevan oikian kätensä Ephraimin pään päälle, otti hän sen pahaksi, ja rupesi isänsä käteen, siirtääksensä Ephraimin pään päältä Manassen pään päälle.’ž Enkeli, joka minun pelastanut on kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia, että he nimitettäisiin minun ja minun isäini, Abrahamin, ja Isaakin nimellä, ja kasvaisivat aivan paljoksi maan päällä.’ž Ja hän siunasi Josephia, ja sanoi: Jumala, jonka kasvoin edessä minun isäni Abraham ja Isaak vaeltaneet ovat, Jumala, joka minun kainnut on minun elinaikanani tähän päivään asti.’ž Niin Israel ojensi oikian kätensä, ja laski Ephraimin pään päälle, joka oli nuorempi, mutta vasemman kätensä Manassen pään päälle, ja muutti tiettävästi kätensä; sillä Manasse oli esikoinen.’ž Niin Joseph otti heidät molemmat, Ephraimin oikiaan käteensä, jonka hän asetti Israelin vasemmalle kädelle, ja Manassen vasempaan käteensä, Israelin oikialle kädelle, ja vei heidät hänen tykönsä.’ž Ja Joseph otti heidät pois hänen sylistänsä, ja kumarsi itsiänsä maahan hänen kasvoinsa eteen.xįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@Ā„eF'鏫ŒmN/ńŅ³”uV7łŚ»œ}^? āƤ…fG( źĖ¬nO0ņÓ“•vW8ɐ …@ \ Ȑ Ž@ \ Ē@ \ ʐĻ@\ Ő«@\ Đc@\ Ɛ‚@\ Ā\@\ Į…@\ Ąƒ@\ æM@\ ¾a@\ ½±@[ ¼q@[ »f@[ ŗt@[ ¹o@[ ø]@[ ·w@[ ¶@[ µ—@[ “æ@[ ³ •@[ ² ˆ@[ ± ©@[ ° §@[ Ɛ @[ ®M@ [ ­”@ [ ¬@ [ «Ć@ [ ŖN@ [ ©­@[ ؐ}@[ §9@[ ¦’@[ „G@[ ¤^@[ £Ä@[ ¢v@[ ”ƒ@[  ²@Z Ÿl@Z žĘ@Z  F@Z œ @Z › @Z š Ļ@Z ™ W@Z ˜H@Z ——@Z –K@Z •€@Z ”€’ž Dan, Naphtali, Gad ja Asser.7 “ €’ž Isaskar, Zebulon ja Benjamin.8 ’ €’ž Ruben, Simeon, Levi ja Juuda.8 ‘s@Z 2o@Z 2s@ Z Ž2ø@ Z 2}@ Z Œ2g@ Z ‹2†@ Z Š2“@Z ‰2L@Z ˆ2s@Z ‡2@Z †2X@Z …2ŗ@Z „2¤@Z ƒ2 µ@Z ‚2 A@Z 2 ß@Y €2 §@Y 2 V@Y ~2‘@Y }2™@Y |2V@Y {2ß@Y z2­@Y y2@Y x2_@Y w2T@Y v1!y@Y u1 E@Y t1§@Y s1Ø@Y r1¢@ Y q1½@ Y p1U@ Y o1Ų@ Y n1Õ@ Y m1ž@Y l1g@Y k1o@Y j15@Y i1J@Y h1g@Y g1(@Y f1}@Y e1D@Y d1i@W c1<@W b1 `@W a1 J@W `1 ‘@W _1 Œ@W ^1 Ć@W ]1—@W \1¦@W [1Å@W Z1D@W Y1”@W X1w@ W W1S@ W V1@ W U0@ W T0~@ W S0Ķ@W R0ł@W ßLVAL¼?°f1Ā [ ½ č  » ž \ “ ČOūœbƒ-”­' Ja koska Kanaanin maan asuvaiset näkivät heidän murheensa Atadin riihen tykönä, sanoivat he: Egyptiläiset mur’ž Ja koska Kanaanin maan asuvaiset näkivät heidän murheensa Atadin riihen tykönä, sanoivat he: Egyptiläiset murehtivat siellä sangen kovin. Siitä se paikka kutsutaan: Egyptiläisten valitus, joka on sillä puolella Jordania.’ž Ja koska he tulivat Atadin riihen tykö, joka on sillä puolen Jordania, niin he pitivät siinä suuren ja katkeran valituksen; ja hän murehti isäänsä seitsemän päivää.’ž Menivät myös hänen kanssansa vaunut ja ratsasmiehet. Ja se oli sangen suuri joukko.’ž Kaikki myös Josephin väki, ja hänen veljensä, ja hänen isänsä väki. Ainoastaan lapsensa, ja lampaansa, ja karjansa jättivät he Gosenin maalle.’ž Niin Joseph meni hautaamaan isäänsä; ja hänen kanssansa menivät kaikki Pharaon palveliat, hänen huoneensa vanhimmat, ja kaikki Egyptin maan vanhimmat.’ž Pharao sanoi hänelle: mene ja hautaa sinun isäs, niinkuin hän sinua vannottanut on.’ž Minun isäni vannotti minua, sanoen: katso, minä kuolen, hautaa minua minun hautaani, jonka minä olen kaivanut minulle Kanaanin maalla: niin tahtoisin minä nyt siis mennä, ja haudata minun isäni, ja palata tänne jällensä.’ž Koska hänen murhepäivänsä olivat kuluneet, puhui Joseph Pharaon palvelioille, sanoen: jos minä olen armon löytänyt teidän edessänne, niin puhukaat Pharaolle, ja sanokaat:’ž Ja he täyttivät hänelle neljäkymmentä päivää; sillä niin monta oli voiteluspäivää. Ja Egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.’ž Ja Joseph käski palvelioitansa lääkäreitä voidella isäänsä; ja lääkärit voitelivat Israelia.’ž Niin Joseph lankesi isänsä kasvoille, itki hänen ylitsensä, ja antoi suuta hänen.’ž Ja koska Jakob lopetti käskyn lastensa tykö, pani hän jalkansa kokoon vuoteessa; ja loppui, ja koottiin kansansa tykö.’ž Siihen vainioon ja siihen luolaan, kuin on ostettu Hetin lapsilta.’ž Sinne ovat he haudanneet Abrahamin ja hänen emäntänsä Saaran, sinne ovat he myös haudanneet Isaakin ja Rebekan hänen emäntänsä. Sinne olen minä myös haudannut Lean.’ž Siihen luolaan Makpelan vainiossa, joka on Mamren kohdalla Kanaanin maalla, jonka Abraham osti hautaamisen perimiseksi vainion kanssa, siltä Hetiläiseltä Ephronilta.’ž Ja hän käski heitä, ja sanoi heille: minä kootaan minun kansani tykö: haudatkaat minua minun isäni tykö, siihen luolaan, joka on Hetiläisen Ephronin vainiossa.’ž Nämät kaikki ovat kaksitoistakymmentä Israelin sukukuntaa. Ja tämä on se kuin heidän isänsä heille puhui siunatessansa heitä: itsekutakin, niinkuin kunkin siunaus oli, siunasi hän heitä.’ž BenJamin on raatelevainen susi, aamulla hän syö saaliin, ja ehtoona saaliin jakaa.’ž Sinun isäs siunaukset minun isäini siunausten sivussa, ulottuvat voimallisesti niihin kalliimpihin asti maailman kukkuloilla; jotka tulevat Josephin pään päälle, ja Natsirein pään laelle, hänen veljeinsä keskellä.’ž Sinun isäs Jumalalta on hän sinulle avun tuottava, ja ynnä kaikkivaltiaan kanssa on hän sinua siunaava taivaan siunauksella ylhäältä, ja syvyyden siunauksella alhaalta, niin myös nisäin ja kohtuin siunauksella.’ž On kuitenkin hänen joutsensa vahvana pysynyt, ja hänen käsivartensa miehustunut, sen väkevän kätten kautta Jakobissa; hänestä on paimen ja kivi Israelissa.’ž Ja vaikka ampujat saattivat hänen mielensä karvaaksi, riitelivät hänen kanssansa ja vihasivat häntä,’ž Joseph on hedelmällisen puun oksa, hedelmällisen puun oksa lähteen tykönä: tyttäret kävelivät muurin päällä.’ž Naphtali on nopia peura, ja antaa suloiset puheet.’ž Asserista tulee hänen lihava leipänsä, ja hän antaa kuninkaalle herkut.’ž Gad hän on; hänelle tekee joukko väkirynnäkön; mutta hän itse on tekevä väkirynnäkön vihdoin heille.’ž \Herra\, minä odotan sinun autuuttas.’ž Dan on oleva kärmeenä tiellä, ja kyykärmeenä polulla; ja puree hevosta vuokoiseen, niin että sen ajaja seljällensä lankee.’ž Dan on tuomitseva kansaansa, niinkuin joku Israelin sukukunnista.;LVALæ f¬ T T į •  |  ˜ ąmž‹ Ą)įŠ»,«eŸ3 Ja hän sanoi: Koska te autatte Hebreailaisia vaimoja heidän synnyttäissänsä, ja näette’ž Ja hän sanoi: Koska te autatte Hebreailaisia vaimoja heidän synnyttäissänsä, ja näette istuimella, jos on poika, niin surmatkaat häntä; mutta jos se tytär on, niin se eläköön.’ž Ja Egyptin kuningas puhui Heprealaisille lastenämmille, joista yhden nimi oli Siphra, ja toisen nimi Pua.’ž Ja saattivat heidän elämänsä katkeraksi raskaalla saven ja tiilein työllä, ja kaikkinaisella rasituksella kedolla, ja kaikkinaisella työllä, kuin he taisivat heidän päällensä panna, armaitsemata.’ž Ja Egyptiläiset vaivasivat Israelin lapsia orjuudella armaitsemata.’ž Mutta jota enemmin he rasittivat kansaa, sitä enemmin se lisääntyi ja kasvoi. Ja he tulivat suutuksiin Israelin lasten tähden.’ž Niin asetettiin heidän päällensä veron päämiehet, vaivaamaan heitä orjuudella; sillä Pharaolle rakennettiin verokaupungit, Pitom ja Raamses.’ž Tulkaat, käykäämme kavalasti heidän kimppuunsa, ettei heitä tulisi niin paljo. Sillä jos joku sota nousis, tohtisivat he mennä meidän vihamiestemme puolelle, ja sotia meitä vastaan, ja lähteä maalta pois.’ž Hän sanoi kansallensa: katso, Israelin lasten joukko on suurempi ja väkevämpi meitä.’ž Niin uusi kuningas tuli Egyptiin, joka ei Josephista mitään tietänyt.’ž Ja Israelin lapset olivat hedelmälliset ja suuresti enenivät ja lisääntyivät, ja sangen voimallisesti vahvistuivat, niin että maa täytettiin heistä.’ž Ja Joseph oli kuollut, ja kaikki hänen veljensä, ja kaikki sen aikaiset.’ž Ja kaikki henget, jotka Jakobin kupeista olivat tulleet, olivat seitsemänkymmentä henkeä. Mutta Joseph oli (ennen) Egyptissä.’ž Nämät ovat Israelin lasten nimet, jotka Jakobin kanssa tulivat Egyptiin, itsekukin huoneinensa he sinne tulivat,’ž Ja niin Joseph kuoli sadan ja kymmenen ajastaikaisena, ja he voitelivat hänen, ja panivat arkkuun Egyptissä.’ž Niin vannotti Joseph Israelin lapsia, sanoen: Jumala on totisesti teitä etsivä, viekäät pois minun luuni täältä.’ž Joseph sanoi veljillensä: minä kuolen, ja Jumala on totisesti etsivä teitä, ja vie teidän tältä maalta siihen maahan, jonka hän on itse vannonut Abrahamille, Isaakille ja Jakobille.’ž Ja näki Ephraimin lapset kolmanteen polveen, niin myös Makirin Manassen pojan lapset, kasvatetut Josephin polven juuressa.’ž Ja niin asui Joseph Egyptissä, hän ja hänen isänsä huone; ja Joseph eli sata ja kymmenen ajastaikaa,’ž Älkäät siis nyt peljätkö, minä ravitsen teitä ja teidän lapsianne; ja hän rohkaisi heitä ja puheli ystävällisesti heidän kanssansa.’ž Te ajattelitte minua vastaan pahaa; mutta Jumala on ajatellut sen hyväksi, että hän tekis, niinkuin nyt nähtävä on, pelastaaksensa paljo kansaa.’ž Joseph sanoi heille: älkäät peljätkö; sillä minä olen Jumalan käden alla.’ž Ja hänen veljensä myös tulivat ja lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: katso, me olemme sinun palvelias.’ž Niin sanokaat Josephille: minä rukoilen, anna nyt veljilles anteeksi heidän rikoksensa ja pahatekonsa, että he niin pahoin ovat tehneet sinua vastaan. Anna nyt anteeksi, sinun isäs Jumalan palveliain pahateko. Mutta Joseph itki heidän näitä puhuissansa.’ž Sentähden käskivät he sanoa Josephille: sinun isäs käski ennenkuin hän kuoli, sanoen:’ž Mutta koska Josephin veljet näkivät isänsä kuolleeksi, sanoivat he: mitämaks, Joseph on vihaava meitä, ja kaiketi kostaa meille kaiken sen pahan, kuin me häntä vastaan tehneet olemme.’ž Niin palasi Joseph Egyptiin, hän ja hänen veljensä, ja kaikki jotka hänen kanssansa olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä, sitte kuin hän isänsä haudannut oli.’ž Ja veivät hänen Kanaanin maalle, ja hautasivat hänen Makpelan vainion luolaan, jonka Abraham vainion kanssa ostanut oli perintöhaudaksi, Ephronilta Hetiläiseltä, Mamren kohdalla.’ž Niin hänen lapsensa tekivät hänelle niinkuin hän oli käskenyt.ĻLVAL}Cå ž Ó V © [ ˜  v ) šóJĀ-n×Vß‚Ÿ9Č Ja pitkän ajan perästä kuoli Egyptin kuningas. Ja Israelin lapset huokasivat orjuuden ’ž Ja pitkän ajan perästä kuoli Egyptin kuningas. Ja Israelin lapset huokasivat orjuuden tähden ja huusivat, ja heidän huutonsa astui ylös Jumalan tykö heidän orjuutensa tähden.’ž Se synnytti pojan ja hän kutsui hänen nimensä Gersom; sillä hän sanoi: minä olen muukalainen vieraalla maalla.’ž Ja Moses mielistyi asumaan sen miehen tykönä, ja hän antoi Mosekselle tyttärensä Ziporan emännäksi.’ž Ja hän sanoi tyttärillensä: kussa hän on? Miksi te niin jätitte miehen? Kutsukaat häntä syömään meidän kanssamme.’ž He sanoivat: Egyptin mies autti meitä paimenien käsistä, ja myös viriästi ammunsi meille, ja juotti lampaat.’ž Ja kuin he tulivat isänsä Reguelin tykö, sanoi hän: miksi te tänäpänä niin pian jouduitte?’ž Niin tulivat muutamat paimenet ja ajoivat heidät pois. Mutta Moses nousi ja autti heitä, ja juotti heidän lampaansa.’ž Mutta Midianin papilla oli seitsemän tytärtä; ne tulivat vettä ammuntamaan ja täyttivät ruuhet, juottaaksensa isänsä lampaita.’ž Ja se tuli Pharaon eteen, ja hän etsi Mosesta tappaaksensa. Mutta Moses pakeni Pharaon edestä, ja seisahtui Midianin maalla, ja istui kaivon tykönä.’ž Hän vastasi: kuka sinun on asettanut päämieheksemme ja tuomariksemme? Tahdotkos minunkin tappaa, niinkuin sinä tapoit Egyptiläisen? Niin Moses pelkäsi, ja sanoi: tosin on tämä ilmi tullut.’ž Ja hän meni toisna päivänä ulos, ja katso, kaksi Heprealaista miestä tappelivat keskenänsä, ja hän sanoi väärintekiälle: miksis lyöt lähimmäistäs.’ž Ja hän katseli ympärillensä sinne ja tänne, ja kuin hän näki, ettei yhtään läsnä ollut, tappoi hän sen Egyptiläisen ja kätki santaan.’ž Siihen aikaan koska Moses oli suureksi tullut, meni hän veljeinsä tykö ja näki heidän orjuutensa, ja äkkäsi Egyptiläisen lyövän Hebrealaista miestä hänen veljistänsä.’ž Mutta koska lapsi oli kasvanut, toi hän sen Pharaon tyttärelle, ja hän otti sen pojaksensa, ja kutsui hänen Moses; sillä hän sanoi: vedestä olen minä hänen ottanut.’ž Ja Pharaon tytär sanoi hänelle: ota tämä lapsi, ja imetä häntä minulle, ja minä annan palkan sinulle. Niin vaimo otti lapsen, ja imetti sen.’ž Pharaon tytär sanoi hänelle: mene. Niin piika meni ja kutsui lapsen äidin.’ž Niin sanoi hänen sisarensa Pharaon tyttärelle: tahdotkos että minä menen kutsumaan sinulle imettäväisen Heprealaisen vaimon, joka sinulle sen lapsen imettäis.’ž Ja kuin hän avasi, näki hän lapsen, ja katso, lapsi itki; niin hän armahti sen päälle, ja sanoi: tämä on Heprealaisten lapsia.’ž Niin Pharaon tytär meni alas pesemään itseänsä virtaan, ja hänen piikansa käyskentelivät virran partaalla; ja kuin hän näki arkun kaisilistossa, lähetti hän piikansa ja antoi hänen ottaa ylös.’ž Ja hänen sisarensa seisoi taampana, että hän näkis, mitä hänelle tapahtuis.’ž Ja kuin ei hän taitanut häntä enää salata, otti hän kaisilaisen arkun, ja sivui sen savella ja pijellä, ja pani lapsen siihen ja laski sen kaisilistoon, virran partaalle.’ž Ja se vaimo tuli raskaaksi, ja synnytti pojan. Ja koska hän näki, että se oli ihana lapsi, salasi hän sen kolme kuukautta.’ž Niin mies Leevin huoneesta meni ja nai Levin tyttären.’ž Niin käski Pharao kaikelle kansallensa, sanoen: kaikki pojat kuin syntyvät pitää teidän heittämän virtaan, mutta kaikki tyttäret antakaat elää.’ž Ja että lastenämmät pelkäsivät Jumalaa, rakensi hän heille huoneita.’ž Sentähden teki Jumala lastenämmille hyvin, ja kansa lisääntyi ja vahvistui sangen suuresti.’ž Niin lastenämmät vastasivat Pharaota: Heprealaiset vaimot ei ole niinkuin Egyptiläiset; sillä he ovat vahvemmat luonnostansa, ja ennenkuin lastenämmä tulee heidän tykönsä, ovat he synnyttäneet.’ž Niin Egyptin kuningas kutsui lastenämmät, ja sanoi heille: miksi te tämän teitte, että te annoitte poikaisten elää?’ž Mutta lastenämmät pelkäsivät Jumalaa, ja ei tehneet niinkuin Egyptin kuningas oli heille sanonut; mutta antoivat poikaiset elää.(LVALŸRĻJī l ^  v č c ö$C­—²ņÜŻd Ja minä annan armon tälle kansalle Egyptiläisten edessä, e’ž Ja minä annan armon tälle kansalle Egyptiläisten edessä, että koska te lähdette, ei teidän pidä tyhjin käsin lähtemän.’ž Silloin minä ojennan käteni, ja lyön Egyptin kaikkinaisilla minun ihmeilläni, joita minä tekevä olen heidän keskellänsä, ja sitte pitää hänen teidät päästämän.’ž Mutta minä tiedän, ettei Egyptin kuningas laske teitä menemään; vaan väkevän käden kautta.’ž Ja heidän pitää kuuleman sinun äänes; ja sinun ja vanhimmat Israelista pitää menemän Egyptin kuninkaan tykö, ja sanoman hänelle: \Herra\ Hebrealaisten Jumala on kohdannut meitä. Anna siis nyt meidän mennä kolmen päivän matka korpeen, uhraamaan \Herralle\ meidän Jumalallemme.’ž Ja olen sanonut: minä tahdon johdattaa teitä ulos Egyptin ahdistuksesta, Kanaanealaisten, Hetiläisten, Amorilaisten, Pheresiläisten ja Jebusilaisten maalle, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa.’ž Mene ja kokoo Israelin vanhemmat, ja sano heille: \Herra\ teidän isäinne Jumala on näkynyt minulle, Abrahamin, Isaakin, ja Jakobin Jumala, sanoen: minä olen etsein etsinyt teitä, ja nähnyt, mitä teille on tapahtunut Egyptissä.’ž Ja Jumala sanoi vielä Mosekselle: niin pitää sinun sanoman Israelin lapsille: \Herra\ teidän isäinne Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala lähetti minun teidän tykönne; tämä on minun nimeni ijankaikkisesti, ja tämä on minun muistoni suvusta niin sukuun.’ž Sanoi Jumala Mosekselle: Minä olen se kuin minä olen. Ja sanoi: niin pitää sinun sanoman Israelin lapsille: Minä olen lähetti minun teidän tykönne.’ž Moses sanoi Jumalalle: katso, koska minä tulen Israelin lasten tykö, ja sanon heille: teidän isäinne Jumala on minun lähettänyt teidän tykönne, ja he sanovat minulle: mikä hänen nimensä on? Mitä minun pitää heille sanoman?’ž Hän sanoi: totisesti olen sinun kanssas; ja tämä olkoon sinulle merkiksi, että minä olen sinun lähettänyt. Koska olet johdattanut minun kansani Egyptistä, niin teidän pitää palveleman Jumalaa tällä vuorella.’ž Ja Moses sanoi Jumalalle: mikä minä olen menemään Pharaon tykö, ja viemään Israelin lapset ulos Egyptistä?’ž Ja nyt mene, ja minä tahdon lähettää sinun Pharaon tykö, ja sinun pitää johdattaman minun kansaani Israelin lapsia ulos Egyptistä.’ž Ja katso, Israelin lasten huuto on tullut minun eteeni, ja minä myös olen nähnyt heidän ahdistuksensa, jolla Egyptiläiset heitä ahdistavat.’ž Ja olen astunut alas heitä vapahtamaan Egyptiläisten käsistä, ja viemään heitä tältä maalta hyvään ja laviaan maahan, siihen maahan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, sille paikalle, jossa Kanaanealaiset, Hetiläiset, Amorilaiset, Pheresiläiset, Heviläiset ja Jebusilaiset asuvat.’ž Ja \Herra\ sanoi: Minä olen hyvin kyllä nähnyt minun kansani ahdistuksen, joka on Egyptissä, ja minä olen kuullut heidän huutonsa, niiden tähden, jotka heitä ahdistavat; sillä minä tiedän heidän tuskansa.’ž Ja hän vielä sanoi: Minä olen sinun isäs Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala. Ja Moses peitti kasvonsa; sillä hän pelkäsi katsoa Jumalan päälle.’ž Hän sanoi: älä lähesty tänne; riisu kenkäs jalvoistas; sillä paikka, jossas seisot, on pyhä maa.’ž Koska \Herra\ näki hänen menevän katsomaan, huusi Jumala häntä pensaasta, ja sanoi: Moses, Moses. Hän vastasi: tässä minä olen.’ž Ja Moses sanoi: minä käyn tuonne, ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala ylös?’ž Ja \Herran\ enkeli näkyi hänelle pensaasta, tulen liekissä: ja hän näki, ja katso, pensas paloi tulesta, ja ei kuitenkaan kulunut.’ž Ja Moses kaitsi appensa Jetron Midianin papin lampaita: ja hän ajoi lampaat taamma korpeen, ja tuli Jumalan vuoren Horebin tykö.’ž Ja Jumala katsahti Israelin lasten puoleen, ja Jumala piti heistä murheen.’ž Ja Jumala kuuli heidän huokauksensa: ja muisti liittonsa Abrahamin, Isaakin ja Jakobin kanssa.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:D‘b@b C‘@b B‘K@b A‘t@a @‘Q@a ?‘ƒ@a >‘“@a =‘Õ@a <‘S@a ;‘’@a :‘Ę@a 9‘³@a 8‘­@a 7‘X@a 6‘ T@a 5‘ r@a 4‘ c@ a 3‘ Ŗ@ a 2‘ ”@ a 1‘4@ a 0‘„@ a /‘?@a .‘™@a -‘Æ@a ,‘p@a +‘š@a *‘@a )‘o@a (‘k@a '‘@@a &‘š@` %‘r@` $‘¦@` #‘Q@` "‘“@` !‘1@`  ‘.@` ‘°@` ‘X@` ‘~@` ‘:@` ‘£@` ‘|@` ‘’@` ‘ ¢@` ‘ ¦@ ` ‘ a@ ` ‘ ,@ ` ‘ u@ ` ‘«@ ` ‘Ÿ@` ‘Å@` ‘ƒ@` ‘’@` ‘‰@`  ‘E@`  ‘×@`  ‘¦@`  ‘€@`  ‘Õ@_ ‘h@_ ‘¦@_ ‘x@_ ‘u@_ ‘Ž@_ ‘i@_ ‘é@_ ‘ s@_ ‘ m@_ ’ z@_ ž ‡@_ ż _@_ üŲ@ _ ū@ _ śZ@ _ łƒ@ _ ųz@ _ ÷Ļ@_ öš@_ õ•@_ ō—@_ óg@_ ņK@_ ńz@_ š‡@_ ļK@_ īƒ@^ ķW@^ ģ—@^ ėc@^ źÓ@^ éu@^ 萇@^ ēń@^ ę?@^ å|@^ 䐗@^ ćå@^ ā 9@ ^ į U@ ^ ą ¢@ ^ ߐ »@ ^ Ž Č@ ^ Ż“@^ ܐ£@^ Ū¤@^ ŚŽ@^ Łž@^ Ųk@^ אF@^ ֐‡@^ ՐÅ@^ Ōy@\ Ӑ¢@\ Ņ]@\ ѐ@\ ŠĄ@\ Ļå@\ Ī@\ Ķ–@\ Ģ į@\ Ė Ņ@ \ Ź m@ \ =LVAL;“ne × 3  ż 5 z ŲƒJeĪR"›&SšY Niin Zippora otti kiven, ja ympärileikkasi poikansa esinahan, j’ž Niin Zippora otti kiven, ja ympärileikkasi poikansa esinahan, ja rupesi hänen jalkoihinsa, ja sanoi: sinä olet minulle veriylkä.’ž Ja koska hän oli tiellä majassa, tuli \Herra\ häntä vastaan, ja tahtoi hänen tappaa.’ž Ja minä käsken sinulle: päästä minun poikani palvelemaan minua, ja jos et sinä tahdo häntä päästää, katso, minä tapan sinun poikas, sinun esikoises.’ž Ja sinun pitää sanoman Pharaolle: näin sanoo \Herra\: Israel on minun poikani, minun esikoiseni.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: katso, koskas tulet Egyptiin jällensä, ettäs teet kaikki ne ihmeet Pharaon edessä, jotka minä olen antanut sinun kätees. Ja minä paadutan hänen sydämensä, ja ei hän päästä kansaa.’ž Ja Moses otti emäntänsä ja poikansa, ja pani ne aasin päälle, ja palasi Egyptiin; ja otti Jumalan sauvan käteensä.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle Midianissa: mene ja palaja Egyptiin; sillä ne kaikki ovat kuolleet, jotka sinun henkes perään seisoivat.’ž Niin Moses läksi sieltä, ja tuli jällensä appensa Jetron tykö, ja sanoi hänelle: annas minun mennä, että minä palajaisin veljeini tykö, jotka ovat Egyptissä, ja näkisin heitä, jos he vielä elävät. Ja Jetro sanoi Mosekselle: mene rauhassa.’ž Ja ota tämä sauva kätees, jolla sinun pitää tekemän ihmeitä.’ž Ja hänen pitää puhuman sinun puolestas kansalle. Hänen pitää oleman sinun suunas, ja sinun pitää oleman hänelle Jumalana.’ž Sinun pitää puhuman hänelle, ja paneman sanat hänen suuhunsa; ja minä olen sinun ja hänen suunsa kanssa, ja opetan teitä, mitä teidän pitää tekemän.’ž Niin \Herra\ vihastui suuresti Moseksen päälle, ja sanoi: enkö minä tunne Aaronia sinun veljeäs, Levin suvusta, että hän on puhelias? Ja katso, hän tulee sinua vastaan, ja koska hän näkee sinun, niin hän iloitsee sydämestänsä.’ž Moses sanoi: Ah Herra, lähetä, jonkas tahdot lähettää.’ž Mene siis nyt, minä olen sinun suussas, ja opetan sinua, mitä sinun puhuman pitää.’ž Ja \Herra\ sanoi hänelle: kuka on luonut ihmisen suun? Eli kuka on tehnyt mykän taikka kuuron, eli näkevän taikka sokian? Enkö minä \Herra\ (ole niitä tehnyt)?’ž Niin sanoi Moses \Herralle\: Ah Herra, en ole minä tähän asti puhelias mies ollut, enkä myös sitte kuin sinä palvelias kanssa puhunut olet; sillä minulla on hidas puhe ja kankia kieli.’ž Jollei he usko niitä kahta ihmettä, eikä ole kuuliaiset sinun äänelles, niin ota vettä virrasta, ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonkas olet ottanut virrasta, tulee vereksi kuivalla maalla.’ž Ja on tapahtuva, jollei he sinua usko, eikä ole kuuliaiset sinun äänelles yhden ihmeen tähden, niin he uskovat sinun äänes toisen ihmeen tähden.’ž Ja hän sanoi: pistä kätes jällensä povees, ja hän pisti kätensä jälleen poveensa, ja veti jällensä sen ulos povestansa, ja katso, se tuli niinkuin hänen ihonsa.’ž Ja \Herra\ sanoi vielä hänelle: pistä nyt kätes povees. Ja hän pisti sen poveensa. Ja koska hän veti sen ulos, katso, hänen kätensä oli spitalinen niinkuin lumi.’ž Sentähden pitää heidän uskoman, että \Herra\ on näkynyt sinulle, heidän isäinsä Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala ja Jakobin Jumala.’ž Mutta \Herra\ sanoi Mosekselle: ojenna kätes, ja rupee hänen pyrstöönsä. Niin hän ojensi kätensä ja rupesi häneen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessänsä.’ž Ja hän sanoi: heitä se maahan, ja hän heitti sen maahan, ja se muuttui kärmeeksi. Ja Moses pakeni häntä.’ž \Herra\ sanoi hänelle: mikä se on sinun kädessäs? Hän sanoi: sauva.’ž Moses vastasi, ja sanoi: katso, ei he usko minua, eikä ole kuuliaiset minun äänelleni; vaan sanovat: ei ole \Herra\ näkynyt sinulle.’ž Vaan jokaisen vaimon pitää anoman kylänsä vaimolta, ja huonekuntalaiseltansa hopia- ja kulta-astiat ja vaatteet, ja paneman ne teidän poikainne ja tytärtenne päälle, ja paljastaman Egyptiläiset.‹LVALµ.“ik Ö < m ó p  — æ`Ł_ņ–-Ÿ*² ¤Ļ Joille he sanoivat: \Herra\ nähköön teitä ja tuomitkoon; sillä te olette tehneet meidän haisevaiseksi Ph’ž Joille he sanoivat: \Herra\ nähköön teitä ja tuomitkoon; sillä te olette tehneet meidän haisevaiseksi Pharaon edessä, ja hänen palveliainsa edessä, että te olette miekan antaneet heidän käteensä, surmata meitä.’ž Ja he kohtasivat Moseksen ja Aaronin, jotka seisoivat heitä vastassa, kuin he läksivät Pharaon tyköä.’ž Niin Israelin lasten haltiat näkivät itsensä olevan ahdistuksessa, sillä (heille) sanottiin: ei teidän pidä vähentämän teidän tiileistänne, kunkin päivän määrästä.’ž Niin menkäät nyt, ja tehkäät työtä. Olkia ei pidä teille annettaman; mutta tiililuvun pitää teidän kuitenkin antaman.’ž Ja hän sanoi: te olette joutilaat, joutilaat te olette, sentähden te sanotte: menkäämme ja uhratkaamme \Herralle\.’ž Ei anneta sinun palvelioilles olkia, ja he sanovat meille: tehkäät tiilit, ja katso, sinun palvelias piestään, ja sinun kansalles nuhde on.’ž Niin Israelin lasten haltiat menivät ja huusivat Pharaon tykö, sanoen: miksis näin teet palvelioilles?’ž Ja Israelin lasten haltiat, jotka Pharaon teettäjät heidän päällensä asettaneet olivat, piestiin ja sanottiin heille: miksi ette eilen eikä tänäpänä täyttäneet teidän määrättyä päivätyötänne tiilein tekemisessä, niinkuin ennenkin.’ž Ja teettäjät vaativat heitä, sanoen: täyttäkäät teidän päivätyönne, niinkuin silloinkin, koska teillä olkia oli.’ž Niin kansa hajotti itsensä koko Egyptin maan ympärinsä hakemaan heillensä sänkiä, että heillä olkia olisi.’ž Menkäät itse kokoomaan teillenne olkia kusta ikänänsä te löydätte; mutta teidän työstänne ei pidä mitään vähennettämän.’ž Niin kansan teettäjät ja heidän haltiansa menivät ja puhuivat kansalle, sanoen: näin sanoo Pharao: en minä tahdo teille olkia antaa.’ž Rasitettakoon kansa työllä, että heillä olis kyllä tekemistä, eikä luottaisi valhepuheisiin.’ž Kuitenkin se tiililuku, jonka he tekivät tähän asti, laskekaat heidän päällensä, ja älkäät siitä vähentäkö; sillä he ovat joutilasna, sentähden he huutavat, sanoen: me tahdomme mennä uhraamaan meidän Jumalallemme.’ž Ei teidän pidä tästälähin olkia antaman kansalle tiilejä tehdä niinkuin ennen; menkään he itse ja kootkaan itsellensä olkia.’ž Sentähden käski Pharao sinä päivänä kansan teettäjille ja heidän haltioillensa, sanoen:’ž Pharao sanoi vielä: katso, ilmankin on kansaa paljo maalla, ja te vielä nyt tahdotte heitä joutilaaksi saattaa heidän töistänsä.’ž Niin Egyptin kuningas sanoi heille: miksi te, Moses ja Aaron, pidätte kansan heidän työstänsä? Menkäät teidän työhönne.’ž Ja he sanoivat: Heprealaisten Jumala on kohdannut meitä; anna siis nyt meidän mennä kolmen päivän matka korpeen uhraamaan \Herralle\ meidän Jumalallemme, ettei hän rutolla miekalla meidän päällemme tulis.’ž Pharao vastasi: kuka on \Herra\, jonka ääntä minun pitäis kuuleman, ja päästämän Israelin? En minä siitä \Herrasta\ mitään tiedä, enkä päästä Israelia.’ž Sitte menivät Moses ja Aaron Pharaon tykö, ja sanoivat: näin sanoo \Herra\ Israelin Jumala: päästä minun kansani pitämään minulle juhlaa korvessa.’ž Ja kansa uskoi. Ja kuin he kuulivat, että \Herra\ oli etsinyt Israelin lapsia, nähnyt myös heidän ahdistuksensa, lankesivat he maahan ja rukoilivat.’ž Ja Aaron puhui kaikki ne sanat, jotka \Herra\ Mosekselle puhunut oli, ja teki ihmeitä kansan edessä.’ž Niin meni Moses ja Aaron, ja kokosivat kaikki Israelin lasten vanhimmat.’ž Ja Moses ilmoitti Aaronille kaikki \Herran\ sanat, jotka hänen lähetti, ja kaikki ihmeet, jotka hän hänet käskenyt oli.’ž Ja \Herra\ sanoi Aaronille: mene Mosesta vastaan korpeen. Ja hän meni, ja tuli häntä vastaan Jumalan vuorella, ja antoi hänen suuta.’ž Niin hän luopui hänestä. Mutta sanoi: veriylkä ympärileikkauksen tähden.LVAL€Ś¾ 5 £ [ ¼  œ p  iĒ5¹Ü^V(÷dmūa Nämät ovat ne, jotka puhuivat Pharaon Egyptin kuninkaan kanssa, että heidä’ž Nämät ovat ne, jotka puhuivat Pharaon Egyptin kuninkaan kanssa, että heidän piti johdattaman ulos Israelin lapset Egyptistä: nämät ovat Moses ja Aaron.’ž Nämät ovat Aaron ja Moses, joille \Herra\ sanoi: johdattakaat ulos Israelin lapset Egyptin maalta joukkoinensa.’ž Mutta Eleatsar Aaronin poika otti itsellensä Putielin tyttäristä emännän, joka synnytti hänelle Pinehaan. Nämät ovat Leviläisten isäin päät heidän sukukunnissansa.’ž Ja Koran lapset: Assir, Elkana ja Abiasaph: nämät ovat Koralaisten sukukunnat.’ž Aaron otti itsellensä emännän Elitseban, Aminadabin tyttären, Nahassonin sisaren, joka hänelle synnytti Nadabin, Abihun, Eleatsarin ja Itamarin.’ž Ja Usielin lapset: Misael, Eltsaphan ja Sitri.’ž Ja Jetsearin lapset: Kora, Nepheg ja Sikri.’ž Ja Amram otti isänsä sisaren Jokebetin emännäksensä, joka synnytti hänelle Aaronin ja Moseksen. Ja Amramin elämän vuodet olivat sata ja seitsemänneljättäkymmentä ajastaikaa.’ž Ja Merarin pojat: Maheli ja Musi: nämät ovat Levin sukukunnat heidän polvisuvussansa.’ž Kahatin lapset: Amram, Jesear, Hebro ja Usiel. Mutta Kahatin elämän vuodet olivat sata ja kolmeneljättäkymmentä ajastaikaa.’ž Gersonin lapset: Libni ja Simei heidän sukukunnissansa.’ž Ja nämät ovat Levin lasten nimet heidän sukukunnissansa: Gerson, Kahat ja Merari: Mutta Levin elämän vuodet olivat sata ja seitsemänneljättäkymmentä ajastaikaa.’ž Ja Simeonin lapset: Jemuel, Jamin, Ohad, Jakin, Zoar ja Saul, sen Kanaanean vaimon poika: nämät ovat Simeonin sukukunnat.’ž Nämät olivat heidän isäinsä huonetten päät. Rubenin Israelin esikoisen lapset: Hanok ja Pallu, Hetsron ja Karmi: nämät ovat Rubenin sukukunnat.’ž Niin puhui \Herra\ Mosekselle ja Aaronille, ja käski heitä Israelin lasten ja Pharaon Egyptin kuninkaan tykö, johdattamaan Israelin lapsia ulos Egyptin maalta.’ž Mutta Moses puhui \Herran\ edessä, sanoen: katso Israelin lapset ei kuulleet minua, kuinkasta Pharao kuulis minua, ja minulla on myös ympärileikkaamattomat huulet?’ž Mene ja puhu Pharaolle Egyptin kuninkaalle, että hän päästäis Israelin lapset hänen maaltansa.’ž Silloin puhui \Herra\ Mosekselle, sanoen:’ž Näin puhui Moses Israelin lapsille; vaan ei he kuulleet Mosesta henkensä ahdistuksen ja raskaan orjuutensa tähden.’ž Ja vien teitä sille maalle, jonka ylitse minä nostin minun käteni antaakseni sen Abrahamille, Isaakille ja Jakobille; sen minä tahdon antaa teille omaksi: minä \Herra\.’ž Ja otan teitä minun kansakseni, ja olen teidän Jumalanne, että te tietäisitte, että minä olen teidän Jumalanne, joka teitä johdatan ulos Egyptin orjuudesta.’ž Sentähden sano Israelin lapsille: minä olen \Herra\, ja minä johdatan teitä Egyptin kuorman alta, ja pelastan teitä orjuudestanne, ja vapahdan teitä ojetulla käsivarrella ja suurella oikeudella.’ž Ja minä olen myös kuullut Israelin lasten huokauksen, joita Egyptiläiset orjuudella vaivaavat, ja olen minun liittoni muistanut.’ž Ja minä tein myös minun liittoni heidän kanssansa, antaakseni heille Kanaanin maan, heidän vaelluksensa maan, jossa he ovat muukalaiset olleet.’ž Ja olen näkynyt Abrahamille, Isaakille ja Jakobille kaikkivaltiasna Jumalana. Mutta minun nimessäni \Herra\, en ole minä tuttu heiltä.’ž Ja Jumala puhui Mosekselle, ja sanoi hänelle: Minä (olen) \Herra\,’ž Niin sanoi myös \Herra\ Mosekselle: nyt pitää sinun näkemän, mitä minä Pharaolle teen; sillä hänen pitää heitä päästämän väkevän käden kautta, ja hänen myös pitää väkevän käden kautta heitä ajaman ulos maaltansa.’ž Sillä sitte kuin minä menin Pharaon tykö, puhuttelemaan häntä sinun nimees, on hän pahoin tehnyt tälle kansalle; ja et sinä ollenkaan ole pelastanut sinun kansaas.’ž Moses palasi \Herran\ tykö, ja sanoi: Herra miksis niin pahasti teet tätä kansaa vastaan? Miksis olet minut tänne lähettänyt?QLVALĄUęeĖ [ ¬  Ō P  { Ń n üØP£š*˜EpŻZ • Mutta kaikki Egyptiläiset kaivoivat virran ympärillä ve’ž Mutta kaikki Egyptiläiset kaivoivat virran ympärillä vettä juodaksensa; sillä ei he saaneet juoda virran vesistä.’ž Ja Pharao käänsi itsensä ja palasi kotiansa, ja ei pannut sitäkään sydämeensä.’ž Egyptin noidat tekivät myös niin noituuksillansa. Mutta Pharaon sydän paatui, ja ei kuullut heitä: niinkuin \Herra\ sanonut oli.’ž Ja kala, jotka olivat virrassa, kuolivat, ja virta haisi, niin ettei Egyptiläiset saaneet juoda vettä virrasta. Ja veri oli koko Egyptin maalla.’ž Niin Moses ja Aaron tekivät niinkuin \Herra\ oli käskenyt, ja hän nosti sauvan ja löi veteen, joka virrassa oli, Pharaon ja hänen palveliainsa edessä: ja kaikki vedet, jotka olivat virrassa, muuttuivat vereksi.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: sano Aaronille: ota sauvas, ja ojenna kätes Egyptin vetten ylitse, ja heidän virtainsa ylitse, ja heidän jokeinsa ylitse, ja heidän järveinsä ylitse, ja kaikkein heidän vesilammikkoinsa ylitse, ja ne pitää tuleman vereksi, ja pitää oleman veri koko Egyptin maassa, sekä puuastioissa että myös kiviastioissa.’ž Niin että kalat, jotka virrassa ovat, pitää kuoleman, ja virran pitää haiseman, ja Egyptiläiset pitää kyylymän, koska he juovat vettä virrasta.’ž Sentähden sanoo \Herra\ näin: tästä pitää sinun tunteman minun olevan \Herran\: katso, minä lyön tällä sauvalla, joka on minun kädessäni, veteen, joka virrassa on, ja sen pitää muuttuman vereksi,’ž Ja sano hänelle: \Herra\ Hebrealaisten Jumala on minun lähettänyt sinun tykös, sanoen: laske minun kansani palvelemaan minua korvessa; ja katso, et ole sinä kuullut tähän asti.’ž Mene Pharaon tykö varhain aamulla, katso, hän kävelee vetten tykönä, ja seiso häntä vastassa virran reunalla, ja se sauva, joka oli kärmeeksi muuttunut, ota sinun kätees.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: Pharaon sydän on kovettunut, ja ei tahdo päästää kansaa.’ž Niin Pharaon sydän paatui, eikä myös kuullut heitä: niinkuin \Herra\ oli sanonut.’ž Ja itsekukin heistä heitti sauvansa maahan, ja ne tulivat kärmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa.’ž Niin Pharao myös kutsui tietäjät ja noidat, ja Egyptin noidat tekivät myös niin noitumisillansa.’ž Niin Moses ja Aaron menivät Pharaon tykö, ja tekivät niinkuin \Herra\ oli käskenyt. Ja Aaron heitti sauvansa Pharaon ja hänen palveliainsa eteen, ja se tuli kärmeeksi.’ž Koska Pharao puhuu teille, sanoen: osoittakaat teidän ihmeenne. Niin sinun pitää sanoman Aaronille: ota sauvas, ja heitä Pharaon eteen, ja se tulee kärmeeksi.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:’ž Ja Moses oli kahdeksankymmenen ajastaikainen, ja Aaron kolmen ajastaikainen yhdeksättäkymmentä, koska he puhuivat Pharaon kanssa.’ž Moses ja Aaron tekivät niinkuin \Herra\ oli heille käskenyt.’ž Ja Egyptiläisten pitää tietämän, että minä olen \Herra\, ojetessani kättäni Egyptin ylitse, ja johdattaissani ulos Israelin lapset heidän keskeltänsä.’ž Ja ei Pharao kuule teitä; ja minä tahdon osoittaa minun käteni Egyptissä, ja johdatan ulos minun joukkoni, minun kansani Israelin lapset Egyptin maalta suurella oikeudella.’ž Mutta minä tahdon paaduttaa Pharaon sydämen, ja tehdä monta minun ihmettäni ja tunnustähteäni Egyptin maalla.’ž Sinun pitää puhuman kaikki, mitä minä käsken sinulle, vaan Aaron sinun veljes pitää sen puhuman Pharaolle: että hän päästäis Israelin lapset maaltansa.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: katso, minä olen asettanut sinun Pharaon Jumalaksi. Ja veljes Aaron pitää oleman sinun prophetas.’ž Niin vastasi Moses \Herralle\: katso, minä olen ympärileikkaamatoin huulilta, kuinkasta Pharao minua kuulee?’ž Ja sanoi hänelle: Minä olen \Herra\: puhu Pharaolle Egyptin kuninkaalle kaikki, mitä minä sinulle puhun.’ž Ja sinä päivänä puhui \Herra\ Moseksen kanssa Egyptin maalla, LVALµ6ŌŁ u × e V € ž p ķŽPāfŗ4¬ńå2Ļ4ÉM Kolmen päiväkunnan matkan menemme me korpeen, ja uhraamme \’ž Kolmen päiväkunnan matkan menemme me korpeen, ja uhraamme \Herralle\ meidän Jumalallemme, niinkuin hän on meille sanonut.’ž Niin kutsui Pharao Moseksen ja Aaronin, ja sanoi: menkäät ja uhratkaat teidän Jumalallenne tällä maalla.’ž Ja \Herra\ teki niin. Ja tuli paljo turilaita Pharaon huoneesen, ja hänen palveliainsa huoneisiin, ja koko Egyptin maalle; ja maa turmeltiin turilailta.’ž Ja minä panen lunastuksen minun ja sinun kansas välille. Huomenna pitää tämän ihmeen tapahtuman.’ž Ja minä tahdon eroittaa sinä päivänä Gosenin maan, jossa minun kansani asuu, ettei siinä yhtään turilasta pidä oleman: ettäs tietäisit minun olevan \Herran\ koko maan keskellä.’ž Sillä jos et sinä päästä minun kansaani; katso, niin minä tahdon lähettää sinulle, ja sinun palvelioilles, ja sinun kansalles, ja sinun huoneisiis kaikkinaiset turilaat, niin että kaikki huoneet Egyptissä täytetään turilaista, niin myös se maa jonka päällä he ovat.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: nouse huomenna varhain, ja seiso Pharaon edessä; katso, hän menee vetten tykö, ja sano hänelle: näin sanoo \Herra\: päästä minun kansani palvelemaan minua.’ž Niin sanoivat noidat Pharaolle: tämä on Jumalan sormi. Mutta Pharaon sydän paatui, ja ei kuullut heitä: niinkuin \Herra\ sanonut oli.’ž Tekivät myös noidat noituuksillansa niin, täitä matkaan saattaaksensa; vaan ei he taitaneet. Ja täit olivat ihmisissä ja eläimissä.’ž Ja he tekivät niin: ja Aaron ojensi kätensä sauvoinensa, ja löi maan tomua, ja täit tulivat ihmisiin ja eläimiin: ja kaikki maan tomu muuttui täiksi koko Egyptin maassa.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: sano Aaronille: ojenna sauvas, ja lyö maan tomuun, että se tulis täiksi koko Egyptin maassa.’ž Kun Pharao näki levon saaneensa, paadutti hän sydämensä, ja ei kuullut heitä: niinkuin \Herra\ sanonut oli.’ž Ja he heittivät ne suuriin roukkioihin, ja maa haisi siitä.’ž Ja \Herra\ teki Moseksen sanan jälkeen: ja sammakot kuolivat huoneista, kylistä ja kedoilta.’ž Niin Moses ja Aaron läksivät Pharaon tyköä: ja Moses huusi \Herran\ tykö sammakkoin tähden, jotka hän Pharaon päälle pannut oli.’ž Silloin sammakot pitää otettaman pois sinulta, ja sinun huoneistas, ja sinun palvelioiltas, ja sinun kansaltas, ainoastansa virtaan jäämän.’ž Hän sanoi: huomenna. Hän vastasi: olkoon sanas jälkeen, ettäs tietäisit, ettei yksikään ole niinkuin \Herra\, meidän Jumalamme.’ž Moses sanoi: pidä sinä se kunnia, (ettäs määräät) koska minun pitää rukoileman edestäs, ja palveliais ja kansas edestä, että sammakot pitäis hukutettaman sinulta, ja sinun huoneistas, ainoastansa virtaan jäämän.’ž Niin Pharao kutsui Moseksen ja Aaronin, ja sanoi: rukoilkaat \Herraa\, että hän ottais pois sammakot minulta ja minun kansaltani; niin minä päästän kansan uhraamaan \Herralle\.’ž Tekivät myös noidat niin noituuksillansa: ja antoivat sammakot tulla Egyptin maan ylitse.’ž Ja Aaron ojensi kätensä Egyptin vetten ylitse; ja sammakot tulivat sieltä ylös, ja peittivät koko Egyptin maan.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: sanos Aaronille: ojenna kätes sauvoinensa virtain, jokein ja järvein ylitse, ja anna sammakot nousta ylitse koko Egyptin maan.’ž Ja sinun päälles, ja sinun kansas ja kaikkein sinun palveliais päälle, pitää sammakot hyppelemän.’ž Niin että virran pitää kuohuman sammakoista, ja ne pitää astuman ylös, ja tuleman sinun huoneesees, ja sinun lepokammioos, ja sinun vuoteesees, niin myös sinun palveliais huoneesen, ja sinun kansas sekaan, ja sinun pätsiis, sinun taikina-astioihis;’ž Vaan jos et sinä tahdo päästää; katso, niin minä rankaisen kaikki sinun maas ääret sammakoilla.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mene Pharaon tykö, ja sano hänelle: näin sanoo \Herra\: päästä minun kansani palvelemaan minua.’ž Ja se oli täyttä seitsemän päivää, sittenkuin \Herra\ oli lyönyt virran.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:æ‘ Š@h ¾‘ “@h ½‘ Į@h ¼‘ ā@g »‘ '@g ŗ‘ °@g ¹‘ ß@g ø‘ Š@g ·‘ É@g ¶‘ g@g µ‘ }@g “‘ ‡@g ³‘ v@ g ²‘ ©@ g ±‘ |@ g °‘ ®@ g Ƒ ®@ g ®‘ p@g ­‘ F@g ¬‘ •@g «‘ t@g Ŗ‘ ß@g ©‘ ³@g ؑ d@g §‘ Ć@g ¦‘ Y@g „‘ ˜@f ¤‘ „@f £‘ ×@f ¢‘ V@f ”‘ Æ@f  ‘ L@f Ÿ‘ ż@f ž‘ ‰@f ‘ °@f œ‘ š@f ›‘ o@ f š‘ Ž@ f ™‘ O@ f ˜‘ ø@ f —‘ 7@ f –‘ ¢@f •‘ ƒ@f ”‘ ß@f “‘ ½@f ’‘ §@f ‘‘ Į@f ‘ ˆ@f ‘ ±@f Ž‘ ›@f ‘ ”@e Œ‘ ²@e ‹‘  @e Š‘ Å@e ‰‘ y@e ˆ‘ Ļ@e ‡‘ Ģ@e †‘ œ@e …‘ #l@e „‘ "˜@e ƒ‘ !@ e ‚‘ D@ e ‘ ]@ e €‘ ^@ e ‘ ¼@ e ~‘ ¦@e }‘ µ@e |‘ P@e {‘ ²@e z‘ ¶@e y‘ æ@e x‘ Ę@e w‘ Y@e v‘ b@e u‘ Ł@d t‘ ®@d s‘ I@d r‘ ›@d q‘ ‰@d p‘ ³@d o‘ “@d n‘ l@d m‘ ‘@d l‘ §@d k‘ —@d j‘ Š@ d i‘ ’@ d h‘ y@ d g‘ H@ d f‘ x@ d e‘ ¹@d d‘ 1@d c‘ •@d b‘ T@d a‘š@d `‘5@d _‘@d ^‘Ÿ@d ]‘|@b \‘Ń@d [‘k@b Z‘›@b Y‘c@b X‘³@b W‘ @b V‘»@b U‘ˆ@b T‘†@b S‘¬@b R‘|@b Q‘n@b P‘>@b O‘ _@ b N‘ ƒ@ b M‘ Ž@ b L‘ ‚@ b K‘ Ö@ b J‘³@b I‘\@b H‘r@b G‘ž@b F‘d@b E‘ū@b »LVAL/ˆ S ¹ e Š Ÿ ę n & ­  ‘śSĀV¢ļfĖ‚Ōū Lähetä siis nyt ja korjaa sinun karjas ja kaikki mitä sinulla on kedolla; sillä kaikki ihmiset ja karja ku’ž Lähetä siis nyt ja korjaa sinun karjas ja kaikki mitä sinulla on kedolla; sillä kaikki ihmiset ja karja kuin kedolla löydetään, ja ei ole korjatut huoneesen, niiden päälle lankeevat rakeet ja heidän pitää kuoleman.’ž Katso, huomenna tällä ajalla annan minä sangen suuria rakeita sataa, jonka kaltaisia ei ole ollut Egyptissä, hamasta siitä päivästä kuin se perustettu on, niin tähän asti.’ž Ja vieläkös nyt ylennät itses minun kansani päälle, etkä päästä heitä:’ž Mutta tosin sentähden olen minä sinun antanut seisoa, että minä osoittaisin sinulle minun voimani, ja että minun nimeni julistettaisiin kaikessa maassa.’ž Sillä minä olisin nyt jo ojentanut käteni, ja lyönyt sinun ja sinun kansas ruttotaudilla: että sinun olis täytynyt hukkua maan päältä.’ž Muutoin minä tällä haavaa lähetän kaikki minun rangaistukseni sinun sydämees, ja sinun palveliais, ja sinun kansas päälle, tietääkses, ettei kaikessa maassa ole minun vertaani;’ž Niin sanoi \Herra\ Mosekselle: nouse huomenna varhain, ja seiso Pharaon edessä, ja sano hänelle: Näin sanoo \Herra\ Hebrealaisten Jumala: päästä minun kansani palvelemaan minua.’ž Mutta \Herra\ paadutti Pharaon sydämen, ja ei hän kuullut heitä: niinkuin \Herra\ Mosekselle sanonut oli.’ž Niin ettei noidatkaan saaneet seisoa Moseksen edessä paisumain tähden: sillä paisumat olivat niin noitain päällä, kuin kaikkien Egyptiläisten.’ž Ja he ottivat nokea totosta, ja seisoivat Pharaon edessä, ja Moses paiskasi sen taivaasen päin: niin tulivat märkäpäistä punottavaiset paisumat ihmisiin ja karjaan.’ž Ja pitää tuleman tomuksi koko Egyptin maan päälle, ja pitää oleman ihmisten ja karjan päällä märkäpäistä punottavaiset paisumat koko Egyptin maalla.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle ja Aaronille: ottakaat kätenne täyteen toton nokea, ja Moses paiskatkaan sen taivaasen päin Pharaon edessä.’ž Niin Pharao lähetti (tiedustelemaan) ja katso, ei ollut Israelin karjasta yhtäkään kuollut. Mutta Pharaon sydän paatui, ja ei päästänyt kansaa.’ž Ja \Herra\ teki niin toisna päivänä, ja kaikki Egyptin karja kuoli: vaan Israelin lasten karjasta ei yhtäkään kuollut.’ž Ja \Herra\ määräsi ajan, sanoen: tämän \Herra\ tekee huomenna maassa.’ž Ja \Herra\ on eroittava Israelin karjan Egyptin karjasta, niin ettei mitään kuole kaikesta kuin Israelin lapsilla on.’ž Katso, \Herran\ käsi on sinun karjas päällä, jotka ovat kedolla, hevosten päällä, aasein päällä, kamelein päällä, härkäin päällä, lammasten päällä, sangen raskaan ruttotaudin kanssa.’ž Vaan jolles päästä, mutta vielä pidätät heitä:’ž Niin \Herra\ sanoi Mosekselle mene Pharaon tykö, ja sano hänelle: näin sanoo \Herra\ Hebrealaisten Jumala: päästä minun kansani palvelemaan minua.’ž Mutta Pharao paadutti sydämensä vielä nyt tälläkin haavaa ja ei päästänyt kansaa.’ž Ja \Herra\ teki niinkuin Moses sanonut oli: ja otti turilaat Pharaolta ja hänen palvelioiltansa, ja hänen kansaltansa pois, niin ettei yhtäkään jäänyt.’ž Ja Moses läksi Pharaon tyköä, ja rukoili \Herraa\.’ž Moses sanoi: Katso, kuin minä menen sinun tyköäs, niin minä rukoilen \Herraa\, että turilaat otettaisiin pois Pharaolta, ja hänen palvelioiltansa, ja hänen kansaltansa huomenna: ainoastansa älä minua enää viettele, niin ettes päästä kansaa uhraamaan \Herralle\.’ž Pharao sanoi: minä päästän teidät, että te uhraisitte \Herralle\ teidän Jumalallenne korvessa, ainoastansa ettétte kauvas menisi; rukoilkaat minun edestäni.’ž Moses sanoi: ei sovi niin tehdä; sillä me uhraisimme \Herralle\ meidän Jumalallemme Egyptiläisten kauhistuksen: katso, jos me Egyptin maan kauhistukset uhraisimme heidän edessänsä, eikö he meitä kivittäisi?@LVALžEĄ X  S ­ ń “ 6 ņU½Qµé”ÜŃ~ Niin Moses ja Aaron palautettiin jällensä Pharaon tykö, joka sanoi heille: men’ž Niin Moses ja Aaron palautettiin jällensä Pharaon tykö, joka sanoi heille: menkäät ja palvelkaat \Herraa\ teidän Jumalaanne; vaan kutka ne ovat jotka menevät?’ž Niin sanoivat Pharaon palveliat hänelle: kuinka kauvan pitää hänen oleman meille paulaksi? Päästä kansa palvelemaan \Herraa\ Jumalaansa: etkös vielä tiedä Egyptiä hävitetyksi?’ž Ja täyttämän sinun huonees, ja kaikkein sinun palveliais huoneet, ja koko Egyptin huoneet; jonka kaltaisia sinun isäs ja isäis-isät ei nähneet ole, siitä päivästä kuin he maan päällä olleet ovat tähän päivään asti. Ja hän käänsi itsensä ja meni ulos Pharaon tyköä.’ž Niin että heidän pitää peittämän maan, niin ettei maa pidä näkymän; ja heidän pitää syömän tähteet, mitkä teille on jääneet rakeilta, ja pitää syömän kaikki vihottavaiset puut teidän kedollanne,’ž Sillä jos sinä estelet päästää minun kansani; katso, niin minä huomenna tuotan heinäsirkat kaikkiin sinun maas ääriin,’ž Niin menivät Moses ja Aaron Pharaon tykö, ja sanoivat hänelle: näin sanoo \Herra\ Hebrealaisten Jumala: kuinka kauan et sinä tahdo nöyryyttää itsiäs minun edessäni? Päästä minun kansani palvelemaan minua;’ž Ja että sinä ilmoittaisit sinun lastes, ja sinun lastes lasten korviin, mitä minä tehnyt olen Egyptissä, ja minun ihmeeni, jotka minä tein heidän seassansa, että te tietäisitte, että minä olen \Herra\.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mene Pharaon tykö; sillä minä paadutin hänen ja hänen palveliainsa sydämet, tehdäkseni nämät minun ihmeeni heidän seassansa.’ž Niin paatui Pharaon sydän, ja ei päästänyt Israelin lapsia: niinkuin \Herra\ Moseksen kautta sanonut oli.’ž Koska Pharao näki, että sade, ja rakeet, ja jylinät lakkasivat, teki hän vielä enemmin pahaa, ja paadutti sydämensä, sekä hän että hänen palveliansa.’ž Niin Moses meni ulos kaupungista Pharaon tyköä, ja ojensi kätensä \Herran\ tykö: ja jylinä ja rakeet lakkasivat, ja sade ei enempi vuodatettu maan päälle.’ž Mutta nisu ja kaura ei turmeltuneet, sillä ne olivat hiljakylvöt.’ž Niin pellavat ja ohrat maahan lyötiin; sillä ohra oli tähkäpäällä ja pellava oli kulkulla.’ž Mutta et sinä ja sinun palvelias, minä kyllä tiedän, vielä nytkään pelkää \Herraa\ Jumalaa.’ž Ja Moses sanoi hänelle: koska minä lähden kaupungista, niin minä ojennan käteni \Herran\ tykö: niin jylinä lakkaa ja rakeita ei pidä enempi oleman, ettäs tietäisit maan olevan \Herran\.’ž Sentähden rukoilkaat \Herraa\, että jo kyllä olis, ja että Jumalan jylinä ja rakeet lakkaisivat: niin minä päästän teidät, eikä teidän pidä enempi täällä viipymän.’ž Niin lähetti Pharao ja kutsui Moseksen ja Aaronin, ja sanoi heille: minä olen tällä haavalla pahoin tehnyt; \Herra\ on vanhurskas, vaan minä ja minun kansani olemme jumalattomat.’ž Ainoasti Gosenin maakunnassa, jossa Israelin lapset olivat, ei rakeita ollut.’ž Ja rakeet löivät koko Egyptin maalla kaikki kuin kedolla olivat, sekä ihmiset että karjan: niin myös koko maan vihannan löivät rakeet kaikki, myös puut kedolla särkivät rikki.’ž Että rakeet ja tuli sekaisin maahan lankesivat, niin raskaasti, ettei ikänänsä senkaltaista kaikessa Egyptin maassa tapahtunut ollut, siitä ajasta kuin kansa siinä asumaan rupesi.’ž Niin ojensi Moses sauvansa taivaasen päin, että \Herra\ antais jylistä ja rakeita sataa, ja että pitkäisen tuli leimahtelis maan päälle; ja \Herra\ antoi sataa rakeita Egyptin maan päälle,’ž Niin sanoi \Herra\ Mosekselle: ojenna kätes taivaasen päin, että rakeita satais koko Egyptin maan päälle: ihmisten päälle, karjan päälle, ja kaikkein päälle, mitä kedolla vihottaa Egyptin maalla.’ž Vaan jonka sydän ei totellut \Herran\ sanaa, se jätti kedolle palveliansa ja karjansa.’ž Joka Pharaon palvelioista pelkäsi \Herran\ sanaa, se palveliansa ja karjansa huoneesen korjasi,vLVALe“,k Ä  ( „  Ģ  Å7Č.~õų¬ż§ŠL“ Sillä \Herra\ oli antanut armon kansalle Egyptiläisten edessä. Ja Moses o’ž Sillä \Herra\ oli antanut armon kansalle Egyptiläisten edessä. Ja Moses oli sangen kuuluisa mies Egyptin maalla, Pharaon palveliain ja kansan edessä.’ž Niin sano siis nyt kansalle: että joka mies anois lähimmäiseltänsä, ja jokainen vaimo lähimmäiseltänsä, hopia- ja kulta-astioita.’ž Ja \Herra\ oli sanonut Mosekselle: vielä minä annan tulla yhden rangaistuksen Pharaolle ja Egyptiin, sitte hän päästää teidät täältä, ja koska hän teidät kokonansa päästää, niin hän ajain ajaa teidät täältä ulos.’ž Moses vastasi: niinkuin sinä sanonut olet, en tule minä enempi sinun kasvois eteen.’ž Ja Pharao sanoi hänelle: mene pois minun tyköäni, ja karta ettes enempi silleen tule minun kasvoini eteen; sillä jona päivänä sinä tulet minun eteeni, pitää sinun kuoleman.’ž Mutta \Herra\ paadutti Pharaon sydämen, ja ei hän tahtonut päästää heitä.’ž Meidän karjamme pitää myös menemän meidän kanssamme, ja ei yhtäkään sorkkaa jäämän; sillä siitä meidän pitää ottaman ja tekemän palveluksen \Herralle\ meidän Jumalallemme: ja emme tiedä, millä me palvelemme \Herraa\, siihenasti kuin me sinne tulemme.’ž Moses sanoi: sinun pitää myös salliman minun käsiini uhrini, ja polttouhrin, jota meidän pitää tekemän \Herralle\ meidän Jumalallemme.’ž Niin kutsui Pharao Moseksen, ja sanoi: menkäät ja palvelkaat \Herraa\; ainoastansa teidän lampaanne ja karjanne jääkään tänne: teidän lapsenne menkään myös teidän kanssanne.’ž Niin ettei toinen toistansa nähnyt, eikä myös noussut paikastansa kolmena päivänä. Mutta kaikilla Israelin lapsilla oli valkeus heidän asuinsioissansa.’ž Ja Moses ojensi kätensä taivaaseen päin, niin tuli synkiä pimeys koko Egyptin maan päälle kolmeksi päiväksi.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: ojenna kätes taivaaseen päin, että pimeys tulis Egyptin maan päälle, niin että pimeyteen ruveta taidettaisiin.’ž Mutta \Herra\ paadutti Pharaon sydämen, ja ei hän päästänyt Israelin lapsia.’ž Niin \Herra\ käänsi tuulen aivan tuimaksi länsituuleksi, ja nostatti heinäsirkat ja heitti heidät Punaiseen mereen, niin ettei yhtäkään heinäsirkkaa jäänyt koko Egyptin maan ääriin.’ž Ja hän meni pois Pharaon tyköä, ja rukoili \Herraa\.’ž Niin anna nyt minulle anteeksi minun rikokseni vielä tällä erällä, ja rukoilkaat \Herraa\ teidän Jumalaanne, että hän ottais minulta pois vielä tämän kuoleman.’ž Niin kutsui Pharao kiiruusti Moseksen ja Aaronin, ja sanoi: minä olen pahaa tehnyt \Herraa\ teidän Jumalaanne, ja teitä vastaan.’ž Ja he peittivät kaiken maan, ja maa tuli mustaksi. Ja söivät kaikki maan vihannon, ja kaikki puiden hedelmät kuin jääneet olivat rakeilta, ja ei jäänyt ensinkään viheriäistä puihin ja kedon ruohoihin koko Egyptin maalla.’ž Ja tulivat heinäsirkat koko Egyptin maan päälle, laskivat itsensä joka paikkaan Egyptin maalle, niin epälukuiset, ettei heidän kaltaisiansa heinäsirkkoja ennen ollut, eikä tästedes tule.’ž Moses ojensi sauvansa Egyptin maan ylitse, ja \Herra\ antoi tulla itätuulen sille maalle kaiken sen päivän ja kaiken sen yön; ja aamulla nosti itätuuli heinäsirkat.’ž Niin sanoi \Herra\ Mosekselle: ojenna kätes Egyptin maan ylitse heinäsirkkain tähden, että he tulisivat Egyptin maan päälle, ja söisivät kaiken maan vihannon, kaikki mitä rakeilta jäänyt on.’ž Ei niin, mutta menkäät te miehet ja palvelkaat \Herraa\; sillä sitä te olette pyytäneetkin. Ja he ajoivat heidät pois Pharaon edestä.’ž Ja hän sanoi heille: ikään niin, olkoon \Herra\ teidän kanssanne. Pitäiskö minun päästämän teidät ja teidän lapsenne? Katsokaat, jollei teillä jotakin pahaa sydämessänne ole?’ž Ja Moses sanoi: me menemme meidän nuorten ja vanhain kanssa, poikinemme ja tyttärinemme, lammastemme ja karjamme kanssa; sillä meillä on \Herran\ juhla.`LVAL§ä€Ķ ī z å Ÿ /  Ó W ®8±4Ķ4U„~œ Ensimäisenä päivänä on teillä pyhä kokous, ja myös seitsemäntenä päivänä on teillä pyhä kokous. Ei yhtäkään ty’ž Ensimäisenä päivänä on teillä pyhä kokous, ja myös seitsemäntenä päivänä on teillä pyhä kokous. Ei yhtäkään työtä pidä tehtämän niinä päivinä, mutta vaivoin mitä ruaksi tarvitaan jokaiselle hengelle, se ainoastansa tehkäät.’ž Seitsemän päivää pitää teidän syömän happamatointa leipää, nimittäin ensimäisenä päivänä pitää teidän paneman pois happaman leivän teidän huoneissanne: sillä jokainen kuin hapointa leipää syö ensimäisestä päivästä niin seitsemänteen päivään asti, hänen sielunsa pitää hukutettaman Israelista.’ž Ja tämä päivä pitää oleman teille muistoksi, ja teidän pitää sen pyhittämän juhlaksi \Herralle\: ijankaikkiseksi säädyksi teidän sukukunnissanne teidän sen pyhittämän pitää.’ž Ja veren pitää oleman teille merkiksi huoneissanne, kussa te olette, että koska minä veren näen, niin minä menen teidän ohitsenne: ja ei pidä teille tuleman se rangaistus kadottamaan teitä, koska minä lyön Egyptin maata.’ž Sillä minä käyn sinä yönä Egyptin maan lävitse, ja lyön kaikki esikoiset Egyptin maalla, ihmisistä karjaan asti, ja annan tulla minun rangaistukseni kaikkein Egyptiläisten epäjumalain päälle: Minä \Herra\.’ž Mutta näin pitää teidän syömän sitä: teidän pitää oleman vyötetyt kupeista, ja kengät jalassanne, ja sauva kädessänne, ja pitää sen syömän niinkuin matkaan kiiruhtavaiset: se on \Herran\ pääsiäinen.’ž Eikä teidän pidä jättämän mitään huomeneksi; ja jos jotakin jää huomeneksi, se tulella poltettakaan.’ž Ei teidän pidä sitä syömän uutena eikä vedellä keitettynä, mutta tulella paistettuna, pään, jalkain ja sisällysten kanssa.’ž Ja heidän pitää sinä yönä syömän lihaa tulella paistettua ja happamatointa leipää; katkerain ruohoin kanssa pitää heidän sen syömän.’ž Ja heidän pitää ottaman verestä, ja sivuman molemmat pihtipielet ja huonetten ovenpäällisen, joissa he sitä syövät.’ž Ja sen teidän pitää tallella pitämän neljänteentoistakymmenenteen päivään asti tätä kuuta, ja koko Israelin kansan kokous pitää sen teurastaman kahden ehtoon välillä.’ž Ja sen karitsan pitää teille oleman virheettömän ajastaikaisen oinaan. Karitsoista eli vohlista pitää teidän sen ottaman.’ž Vaan jos yksi huone vähä on karitsaa syömään, niin ottakaan kylänsä miehen kanssansa, joka likin hänen huonettansa on, että niin monta tulis, kuin voisivat karitsan syödä.’ž Puhukaat koko Israelin seurakunnalle, sanoen: kymmenentenä päivänä tällä kuulla ottakaan itsekukin itsellensä karitsan, se joka perheen isäntä on, karitsan joka huoneelle;’ž Tämä kuukausi pitää oleman teidän tykönänne ensimäinen kuu; hänestä pitää teidän alkaman ajastajan kuukaudet.’ž \Herra\ oli puhunut Mosekselle ja Aaronille Egyptin maalla, sanoen:’ž Ja Moses ja Aaron tekivät kaikki nämä ihmeet Pharaon edessä, vaan \Herra\ paadutti hänen sydämensä, ja ei hän päästänyt Israelin lapsia maaltansa.’ž Mutta \Herra\ oli sanonut Mosekselle: ei Pharao kuule teitä, että paljo minun ihmeitäni tapahtuis Egyptin maalla.’ž Silloin kaikki nämät sinun palvelias pitää tuleman minun tyköni, ja kumartaman minua, sanoen: lähde ulos, sinä ja kaikki kansa, jotka sinun allas ovat, ja sitte minä lähden. Ja hän läksi Pharaon tyköä sangen vihoissansa.’ž Mutta kaikkein Israelin lasten seassa ei koirakaan kieltänsä värväyttämän pidä ihmisiä taikka eläimiä vastaan: että te tietäisitte, kuinka \Herra\ eroittaa Egyptin ja Israelin.’ž Ja suuren parun pitää oleman koko Egyptin maalla, jonkakaltaista ei ole ollut, eikä tuleman pidä.’ž Ja jokainen esikoinen Egyptin maalla pitää kuoleman, Pharaon esikoisesta, joka hänen istuimellansa piti istuman, piian esikoiseen asti, joka myllyssä on, niin myös kaikkein eläinten esikoiset.’ž Ja Moses sanoi: näin sanoo \Herra\: puoliyön aikaan minä vaellan Egyptin maan lävitse,BLVAL?‹» D ¤ Ś ų ° 5 ģ  ŗŁ3kćo œ49Ū‚ Ja koska ne olivat kuluneet, läksi koko \H’ž Ja koska ne olivat kuluneet, läksi koko \Herran\ joukko yhtenä päivänä Egyptin maalta.’ž Se aika kuin Israelin lapset asuivat Egyptissä, oli neljäsataa ja kolmekymmentä ajastaikaa.’ž Ja he leipoivat siitä uudesta taikinasta, jonka he olivat tuoneet Egyptistä, happamattomia leipiä; sillä ei se ollut hapannut, sentähden että he ajettiin Egyptistä pois, eikä myös saaneet viipyä, ja ei semminkään saaneet heillensä evästä valmistaa.’ž Ja paljo kaikkinaista kansaa meni heidän kanssansa, ja lampaita, ja karjaa, ja sangen paljon eläimiä.’ž Niin matkustivat Israelin lapset Rameksesta Sukkotiin, lähes kuusisataa tuhatta jalkamiestä, paitsi lapsia.’ž Ja \Herra\ oli antanut kansalle armon Egyptiläisten edessä, että he lainasivat, ja niin he paljastivat Egyptiläiset.’ž Ja Israelin lapset olivat tehneet Moseksen sanan jälkeen, ja olivat anoneet Egyptiläisiltä hopia- ja kulta-astioita ja vaatteita.’ž Ja kansa kantoi taikinansa, ennenkuin se happani, nimittäin tähteensä, sidottuna vaatteisiin olallansa.’ž Ja Egyptiläiset vaativat kansaa, ja hoputtaen ajoivat heitä pois maalta; sillä he sanoivat: me kuolemme jokainen.’ž Ottakaat myös myötänne teidän lampaanne ja teidän karjanne, niinkuin te sanoneet olette, menkäät matkaanne; ja siunatkaat myös minua.’ž Ja hän kutsui Moseksen ja Aaronin yöllä, ja sanoi: nouskaat ja menkäät pois minun kansastani, sekä te että Israelin lapset: ja menkäät matkaanne ja palvelkaat \Herraa\, niinkuin te sanoneet olette.’ž Sinä yönä nousi Pharao ja kaikki hänen palveliansa, ja kaikki Egyptiläiset, ja suuri parku oli Egyptissä; sillä ei siellä ollut huonetta, jossa ei kuollutta ollut.’ž Ja tapahtui puoliyön aikana, että \Herra\ löi kaikki esikoiset Egyptin maalla, Pharaon esikoisesta, joka hänen istuimellansa istuman piti, niin vangin esikoiseen asti, joka oli vankihuoneessa, ja kaikki eläinten esikoiset.’ž Ja Israelin lapset menivät ja tekivät niinkuin \Herra\ Mosekselle ja Aaronille käskenyt oli.’ž Niin teidän pitää sanoman: tämä on \Herran\ pääsiäisuhri, joka ohitse meni Israelin lasten huoneet Egyptissä, koska hän rankaisi Egyptiläisiä, ja meidän huoneemme vapahti: niin kansa maahan kumartain rukoili.’ž Ja koska teidän lapsenne sanovat teille: mikä palvelus tämä teillä on?’ž Ja koska te tulette siihen maahan, jonka \Herra\ teille antava on, niinkuin hän sanonut on, niin pitäkäät tämä palvelus.’ž Sentähden pidä tämä sääty sinulle ja sinun lapsilles ijankaikkisesti.’ž Sillä \Herra\ tahtoo käydä ohitse lyömään Egyptiläisiä: ja koska hän saa nähdä veren ovenpäällisessä ja molemmissa pihtipielissä, menee \Herra\ sen oven ohitse, ja ei salli hukuttajan tulla teidän huoneisiinne rankaisemaan.’ž Ja ottakaat side isoppia, ja kastakaat vereen, joka on maljassa, ja sivukaat sillä oven päällinen, ja molemmat pihtipielet: ja ei yksikään ihminen pidä menemän ulos huoneensa ovesta huomeniseen asti.’ž Ja Moses kutsui kaikki Israelin vanhimmat, ja sanoi heille: menkäät ja ottakaat teillenne lampaita kukin perhekuntansa jälkeen, ja teurastakaat pääsiäiseksi.’ž Sentähden älkäät ensinkään syökö hapointa leipää; vaan happamatointa leipää syökäät kaikissa teidän asuinsioissanne.’ž Niin ettei seitsemänä päivänä löydetä hapointa leipää teidän huoneissanne; sillä jokainen joka hapointa leipää syö, hänen sielunsa pitää hukutettaman Israelin joukosta, joko hän muukalainen on eli omainen.’ž Neljäntenätoistakymmenentenä päivänä ensimäisestä kuusta ehtoona pitää teidän syödä happamatointa leipää, hamaan ensimäiseen päivään asti kolmattakymmentä siitä kuusta, ehtoona.’ž Ja pitäkäät happamatoin leipä; sillä sinä päivänä olen minä teidän joukkonne johdattanut Egyptin maalta: ja teidän pitää pitämän tämän päivän teidän sukukunnissanne ijankaikkiseksi säädyksi.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY::’ '@n 9’ ›@n 8’ ƒ@n 7’@m 6’¦@m 5’@m 4’ @m 3’č@m 2’@m 1’M@m 0’Ś@m /’Œ@m .’;@m -’æ@ m ,’>@ m +’@ m *’œ@ m )’~@ m (’{@m '’·@m &’.@m %’§@m $’¹@m #’z@m "’N@m !’ €@m  ’ 6@m ’ ”@l ’ s@l ’ ®@l ’Ž@l ’@l ’y@l ’B@l ’s@l ’7@l ’±@l ’¶@l ’­@ l ’}@ l ’@ l ’Ø@ l ’±@ l ’–@l ’É@l  ’‡@l  ’“@l  ’Œ@l  ’š@l  ’¢@l ’¬@l ’”@l ’Ć@k ’Œ@k ’h@k ’F@k ’ Ś@k ’ “@k ’ ¬@k ’‘ Ā@k ž‘ č@k ż‘“@k ü‘p@ k ū‘6@ k ś‘Ü@ k ł‘Ģ@ k ų‘\@ k ÷‘Ć@k ö‘&@k õ‘ L@k ō‘ ±@k ó‘ W@k ņ‘ «@k ń‘ Œ@k š‘ ū@k ļ‘ @k ī‘ S@j ķ‘ ©@j ģ‘ Å@j ė‘ ¤@j ź‘ †@j é‘ 6@j č‘ Ė@j ē‘ £@j ę‘ ¾@j å‘ h@j ä‘ !@j ć‘ 0@ j ā‘ Ī@ j į‘ @ j ą‘ (@ j ߑ 3a@ j Ž‘ 2[@j Ż‘ 1R@j ܑ 0ü@j Ū‘ //@j Ś‘ .@j Ł‘ -2@j Ų‘ ,J@j ב +w@j ֑ *µ@j Ց )Y@h Ō‘ (^@h ӑ 'ū@h Ņ‘ &h@h ё %n@h Š‘ $w@h Ļ‘ #„@h Ī‘ "j@h Ķ‘ !t@h Ģ‘ ˆ@h Ė‘ Č@h Ź‘ ¦@ h ɑ į@ h ȑ _@ h Ē‘ Ó@ h ʑ I@ h ő {@h đ H@h Ƒ ā@h Ā‘ Ź@h Į‘  @h Ą‘ w@h ×LVALKŌŠXŁ Ŗ ® \    x ė  ķ Ģd¦8|Ųj Sillä se tapahtui, koska Pharao kovuutti itsensä ja ei tahtonut meitä päästää, että \Herra\ löi kuoliaaksi jokaisen esikoisen Egyptin maalla, ihmisen esikoisesta niin ’ž Sillä se tapahtui, koska Pharao kovuutti itsensä ja ei tahtonut meitä päästää, että \Herra\ löi kuoliaaksi jokaisen esikoisen Egyptin maalla, ihmisen esikoisesta niin eläinten esikoiseen asti: sentähden uhraan minä \Herralle\ jokaisen kuin äitinsä kohdun avaa, joka miehenpuoli on, ja jokaisen, esikoisen minun lapsistani lunastan minä.’ž Ja koska sinun poikas kysyy sinulta tästedes: mikä tämä on? pitää sinun sanoman hänelle: \Herra\ on johdattanut meitä väkevällä kädellä Egyptistä, orjuuden huoneesta.’ž Mutta kaikki aasin esikoiset pitää sinun lunastaman karitsalla; jollet sinä lunasta sitä, niin väännä niskat rikki. Mutta jokaisen esikoisen ihmisistä sinun lastes seassa pitää sinun lunastaman.’ž Niin pitää sinun eroittaman \Herralle\ jokaisen kuin avaa äitinsä kohdun, ja jokaisen esikoisen eläinten seassa, kuin sinulla on: kaikki miehenpuoli on \Herran\.’ž Ja koska \Herra\ on sinun vienyt Kanaanealaisten maalle, niinkuin hän sinulle ja sinun isilles vannonut on, ja antanut sen sinulle,’ž Sentähden pidä tämä sääty ajallansa vuosi vuodelta.’ž Sentähden pitää tämä oleman sinulle merkiksi sinun kädessäs, ja muistoksi sinun edessäs, että \Herran\ käsky pitää oleman sinun suussas; sillä \Herra\ on väkevällä kädellä sinun johdattanut Egyptistä.’ž Ja sinun pitää ilmoittaman sinun pojalles sinä päivänä, sanoen: (tämän minä pidän) sentähden että \Herra\ teki näin minun kanssani, koska minä läksin Egyptistä.’ž Sentähden pitää seitsemän päivää syötämän happamatointa leipää, ja ei pidä sinun tykönäs yhtään hapointa taikinaa nähtämän; eikä hapointa leipää pidä nähtämän kaikissa sinun maas äärissä.’ž Seitsemän päivää pitää sinun syömän happamatointa leipää, ja seitsemäntenä päivänä on \Herran\ juhla.’ž Ja on tapahtuva, koska \Herra\ sinun tulla antaa Kanaanealaisten, Hetiläisten, Amorilaisten, Heviläisten ja Jebusilaisten maalle, jonka hän sinun isilles on vannonut antaaksensa sinulle: sen maan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, niin sinun pitää tämän palveluksen tekemän tällä kuulla:’ž Tänäpänä olette lähteneet, sillä kuulla Abib.’ž Niin sanoi Moses kansalle: muistakaat tämä päivä, jona te olette lähteneet Egyptistä, orjuuden huoneesta, että \Herra\ on teidät täältä johdattanut väkevällä kädellä. Sentähden ei pidä syötämän hapointa.’ž Pyhitä minulle jokainen esikoinen, kuka ikänänsä äitinsä kohdun avaa Israelin lasten seassa, sekä ihmisistä että eläimistä: ne ovat minun.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja sanoi:’ž Niin \Herra\ yhtenä päivänä johdatti Israelin lapset ulos Egyptin maalta, heidän joukoissansa.’ž Ja kaikki Israelin lapset tekivät niinkuin \Herra\ oli Mosekselle ja Aaronille käskenyt.’ž Yksi sääty pitää oleman omaisella ja muukalaisella, joka asuu teidän seassanne.’ž Jos joku muukalainen asuu sinun tykönäs, ja tahtoo pitää \Herralle\ pääsiäistä, niin ympärileikattakaan kaikki miehenpuolet, ja sitten käykään sitä tekemään, ja olkaan niinkuin maan omainen; sillä ei yhdenkään ympärileikkaamattoman pidä sitä syömän.’ž Koko Israelin seurakunta pitää näin tekemän.’ž Yhdessä huoneessa pitää se syötämän. Ei teidän pidä huoneesta viemän ulos sitä lihaa, eikä teidän pidä luuta rikkoman siitä.’ž Muukalainen ja päivämiehen ei pidä syömän sitä.’ž Jokainen ostettu orja pitää ympärileikattaman, ja sitten syökään siitä.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle ja Aaronille: tämä on sääty pitää pääsiäistä: ei yksikään muukalainen pidä siitä syömän.’ž Sentähden tämä yö pidetään \Herralle\, että hän vei heidät ulos Egyptin maalta: tämä on se yö, joka pidettämän pitää \Herralle\ kaikilta Israelin lapsilta heidän sukukunnissansa.ØLVALsxģ A ź 9 ķ Ē  Ø Ü ŹZĒßq½ć5©ę Ja katso, minä paadutan Egyptiläisten sydämet, ja he seuraavat teidän jälissänne; niin minä voi’ž Ja katso, minä paadutan Egyptiläisten sydämet, ja he seuraavat teidän jälissänne; niin minä voitan kunnian Pharaosta ja kaikesta hänen sotajoukostansa, hänen vaunuistansa ja ratsasmiehistänsä.’ž Mutta nosta sinä sauvas, ja ojenna kätes meren ylitse, ja eroita se yhdestä, että Israelin lapset kävisivät keskeltä merta kuivaa myöten.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mitäs huudat minun tyköni? Sano Israelin lapsille, että he vaeltaisivat.’ž \Herra\ sotii teidän puolestanne, ja teidän pitää alallanne oleman.’ž Moses sanoi kansalle: älkäät peljätkö, seisokaat ja katsokaat minkä autuuden \Herra\ tänäpänä tekee teille; sillä näitä Egyptiläisiä, jotka te tänäpänä näette, ei teidän pidä ikänänsä enempi näkemän ijankaikkisesti,’ž Eikö tämä se ole, kuin me puhuimme Egyptissä, sanoen: anna meidän olla, että me palvelisimme Egyptiläisiä; sillä meidän olis parempi palvella Egyptiläisiä, kuin kuolla korvessa.’ž Ja sanoivat Mosekselle: Eikö hautoja ollut Egyptissä, ettäs rupesit meitä johdattamaan korpeen kuolemaan? Miksis meille niin olet tehnyt: ettäs meitä johdatit Egyptistä?’ž Ja kuin Pharao lähestyi heitä, nostivat Israelin lapset silmänsä, ja katso, Egyptiläiset tulivat heidän perässänsä; ja Israelin lapset peljästyivät sangen suuresti, ja huusivat \Herran\ tykö.’ž Niin Egyptiläiset ajoivat heitä takaa, ja saavuttivat heidät meren tykönä, kussa he itsensä sioittaneet olivat, kaikki Pharaon vaunuhevoset, hänen ratsasmiehensä, ja hänen sotajoukkonsa: Hiirotin laaksossa, BaalZephonin kohdalla.’ž Ja \Herra\ paadutti Pharaon Egyptin kuninkaan sydämen, ja hän ajoi takaa Israelin lapsia, jotka kuitenkin olivat korkian käden kautta lähteneet.’ž Ja otti kuusisataa parasta vaunua, niin myös kaikki muut Egyptin vaunut, ja päämiehet niiden kaikkein päälle.’ž Ja hän valmisti vaununsa, ja otti väkensä myötänsä.’ž Ja kuin sanottiin Egyptin kuninkaalle, että kansa pakeni, tuli hänen ja hänen palveliainsa sydän käännetyksi kansaa vastaan, ja he sanoivat: miksi me olemme niin tehneet, että me päästimme Israelin palvelemasta meitä?’ž Ja minä paadutan Pharaon sydämen, ja hän ajaa heitä takaa; ja minä voitan kunnian Pharaosta ja kaikesta hänen sotaväestänsä. Ja Egyptiläisten pitää tietämän, että minä olen \Herra\. Ja he tekivät niin.’ž Ja Pharao sanoo Israelin lapsista: he käyvät eksyksissä maalla, korpi on heidät sulkenut.’ž Puhu Israelin lapsille, että he palajaisivat ja sioittaisivat heitänsä Hiirotin laakson kohdalle, Migdolin ja meren vaiheelle, BaalZephonin eteen ja sen kohdalle sioittaen heitänsä meren tykö.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle sanoen:’ž Pilven patsas ei erinnyt päivällä, eikä tulen patsas yöllä kansan edestä.’ž Ja \Herra\ kävi heidän edellänsä päivällä pilven patsaassa, johdattaaksensa heitä tiellä, ja yöllä tulen patsaassa, valistaaksensa heitä vaeltamaan, sekä yöllä että päivällä.’ž Niin he läksivät Sukkotista, ja sioittivat heitänsä Etamiin, joka on korven ääressä.’ž Ja Moses otti myötänsä Josephin luut: sillä hän oli kovasti vannottanut Israelin lapset, sanoen: Jumala on tosin teitä etsivä, niin viekäät minun luuni täältä myötänne.’ž Sentähden hän johdatti kansan ympärinsä, korven lävitse Punaista merta kohden. Ja Israelin lapset läksivät viisin joukoin Egyptin maalta.’ž Ja tapahtui, koska Pharao oli päästänyt kansan, niin ei Jumala johdattanut heitä tietä Philistealaisten maan lävitse, joka tärkin oli; sillä Jumala sanoi, ettei kansa joskus katuisi, koska he näkisivät sodan heitänsä vastaan, ja palajaisi Egyptiin.’ž Ja tämän pitää oleman merkiksi sinun kädessäs, ja muistoksi sinun edessäs: että \Herra\ on johdattanut meidät väkevällä kädellä Egyptistä.ŽLVALlĄ„ ų e Ž   Ī & —m·Ļ\”ƒÕbĪ \Herra\, kuka on sinun vertas jumalten seassa? Kuka on sinun kaltaises,’ž \Herra\, kuka on sinun vertas jumalten seassa? Kuka on sinun kaltaises, joka olet niin korkia ja pyhä, hirmullinen, kiitettävä ja ihmetten tekiä?’ž Silloin sinun tuules puhalsi, ja meri peitti heidät, ja he pohjaan vajosivat, niinkuin lyijy, väkevissä vesissä.’ž Vihollinen sanoi: minä ajan takaa ja saavutan heitä, ja saalista jaan, ja heihin minun mieleni jäähdytän: minä vedän ulos miekkani, ja minun käteni pitää heitä hukuttaman.’ž Ja sinun vihas puhalluksen kautta kokoontuivat vedet; ja virrat seisoivat niinkuin roukkioissa, syvyydet niinkuin hyytyivät keskelle merta.’ž Ja sinun suurella kunniallas olet sinä sinun vihollises kukistanut, sillä koska sinä lähetit hirmuisuutes, kulutti se heidät niinkuin korren.’ž \Herra\, sinun oikia kätes osotti hänensä voimalliseksi väkevyydessä: \Herra\, sinun oikia kätes on lyönyt vihollisen.’ž Syvyys on heitä peittänyt, ja vajosivat pohjaan, niinkuin kivi.’ž Pharaon vaunut ja hänen sotaväkensä syöksi hän mereen. Hänen valitut päämiehensä ovat upotetut Punaiseen mereen.’ž \Herra\ on äsken sotamies: \Herra\ on hänen nimensä.’ž \Herra\ on minun väkevyyteni ja kiitosvirteni, ja on minun autuuteni. Hän on minun Jumalani, ja minä rakennan hänelle majan, hän on minun Isäni Jumala, ja minä ylistän häntä.’ž Silloin veisasi Moses ja Israelin lapset \Herralle\ tämän virren, ja sanoivat: Minä veisaan \Herralle\, sillä hän on sangen jalon työn tehnyt, hevosen ja miehen hän mereen syöksi.’ž Ja Israel näki myös sen suuren voiman, jonka \Herra\ oli osottanut Egyptiläisten päälle. Ja kansa pelkäsi \Herraa\, ja he uskoivat \Herran\ ja hänen palveliansa Moseksen.’ž Ja niin \Herra\ vapahti Israelin sinä päivänä Egyptiläisten kädestä: ja Israel näki Egyptiläiset kuolleina meren reunalla.’ž Mutta Israelin lapset kävivät kuivaa myöten keskeltä merta, ja vedet olivat heille niinkuin muuri heidän oikialla ja vasemmalla puolellansa.’ž Ja vedet palasivat ja kävivät vaunuin, ja ratsasmiesten, ja koko Pharaon sotajoukon ylitse, jotka heitä olivat seuranneet mereen: niin ettei yksikään heistä päässyt.’ž Niin ojensi Moses kätensä meren ylitse, ja meri palasi ennen huomenta voimaansa. Ja koska Egyptiläiset pakenivat, kohtasi heitä vesi, ja \Herra\ syöksi heidät keskelle merta.’ž Mutta \Herra\ sanoi Mosekselle: ojenna kätes meren ylitse, että vedet juoksisivat Egyptiläisten ylitse, heidän vaunuinsa ja ratsasmiestensä ylitse.’ž Ja hän syöksi pyörät erinänsä heidän vaunuistansa, niin että he työläästi vetivät niitä. Niin sanoivat Egyptiläiset: paetkaamme Israelia, sillä \Herra\ sotii heidän puolestansa Egyptiläisiä vastaan.’ž Koska aamuvartio tuli, katsahti \Herra\ Egyptiläisten joukon päälle tulen patsaasta ja pilvestä hukuttaaksensa Egyptiläisten joukon,’ž Ja Egyptiläiset ajoivat heitä takaa ja seurasivat heidän perässänsä, ja kaikki Pharaon hevoset, hänen vaununsa ja ratsasmiehensä keskelle merta.’ž Ja Israelin lapset kävivät keskeltä merta kuivaa myöten, ja vedet olivat heille niinkuin muuri heidän oikialla ja vasemmalla puolellansa.’ž Koska Moses ojensi kätensä meren ylitse, antoi \Herra\ vedet juosta pois vahvalla itätuulella koko sen yön; ja teki meren kuiville, ja vedet erkanivat.’ž Ja tuli Egyptiläisten ja Israelin joukkoin vaiheelle, ja oli pimiä pilvi, ja valaisi (näille) yön: niin ettei he koko yönä toinen toistansa taitaneet lähestyä.’ž Niin Jumalan enkeli nousi, joka Israelin joukon edellä kävi, ja meni heidän takansa: ja pilven patsas siirsi itsensä heidän kasvoinsa edestä, ja seisoi heidän takanansa,’ž Ja Egyptiläisten pitää tietämän, että minä olen \Herra\, koska minä olen kunnian voittanut Pharaosta, ja hänen vaunuistansa ja ratsasmiehistänsä.#LVALŹJü‚É " ō = Ā D Ø ' é * ļc‰<&>žwa Vielä sanoi Moses: \Herra\ antaa teille ehtoona lihaa syödäksenne, ja huomenna leipää teidän ravinnoksenne, että \Herra\ on kuullut teid’ž Vielä sanoi Moses: \Herra\ antaa teille ehtoona lihaa syödäksenne, ja huomenna leipää teidän ravinnoksenne, että \Herra\ on kuullut teidän napistuksenne, jolla te olette napisseet häntä vastaan. Sillä mitkä me olemme? Teidän napistuksenne ei ole meitä, vaan \Herraa\ vastaan.’ž Ja huomenna pitää teidän näkemän \Herran\ kunnian; sillä hän on kuullut teidän napistuksenne \Herraa\ vastaan. Ja mitkä me olemme, että te napisette meitä vastaan?’ž Moses ja Aaron sanoivat kaikille Israelin lapsille: ehtoona pitää teidän tietämän \Herran\ johdattaneen teidät Egyptin maalta.’ž Ja pitää tapahtuman, että he kuudentena päivänä valmistavat sen kuin he tuovat (kotia) ja kaksikertaisesti sen suhteen, minkä he muutoin joka päivä kokoovat.’ž Niin sanoi \Herra\ Mosekselle: katso, minä annan sataa teille leipää taivaasta: ja kansan pitää menemän ulos ja kokooman joka päivä niin paljo kuin he tarvitsevat, koetellakseni heitä, jos he vaeltavat minun käskyssäni elikkä ei.’ž Ja Israelin lapset sanoivat heille: joska me olisimme Egyptin maalla \Herran\ käden kautta kuolleet, koska me istuimme lihapatain tykönä, ja oli leipää yltäkyllä syödä; sillä te olette sentähden meidän johdattaneet tähän korpeen kuolettaaksenne näljällä kaikkea tätä joukkoa.’ž Ja koko Israelin lasten joukko napisi Mosesta ja Aaronia vastaan korvessa.’ž Niin he matkustivat Elimistä, ja koko Israelin lasten joukko tuli Sinnin korpeen, joka on Elimin ja Sinain välillä: viidentenätoistakymmenentenä päivänä toisella kuulla sittenkuin he Egyptin maalta lähteneet olivat.’ž Ja he tulivat Elimiin, siellä on kaksitoistakymmentä lähdettä, ja seitsemänkymmentä palmupuuta: siellä he sioittivat itsensä vetten tykö.’ž Ja sanoi: jos sinä kuulet sinun \Herras\ Jumalas äänen, ja teet mikä oikeus on hänen edessänsä, ja panet hänen käskynsä sinun korviis, ja pidät kaikki hänen säätynsä: niin en minä pane sinun päälles yhtäkään vitsausta niistä, jotka minä Egyptiläisten päälle pannut olen; sillä minä olen \Herra\ sinun parantajas.’ž Mutta hän huusi \Herran\ tykö, ja \Herra\ osotti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vedet tulivat makiaksi. Siinä pani hän heidän eteensä käskyn ja oikeuden, ja kiusasi siinä heitä.’ž Siinä napisi kansa Mosesta vastaan, sanoen: mitä me juomme?’ž Niin he tulivat Maraan, vaan eivät saaneet juoda sitä vettä Marassa, sillä se oli ylen karvas; josta se paikka kutsutaan Mara.’ž Niin Moses antoi Israelin lasten vaeltaa Punaisen meren tyköä, ja he menivät Suurin korpeen: ja matkustivat kolme päivää korvessa, ja ei löytäneet vettä.’ž Ja MirJam vastasi heitä: Veisatkaat \Herralle\: sillä hän on sangen jalon työn tehnyt, hevosen ja miehen hän mereen syöksi.’ž Ja MirJam prophetissa, Aaronin sisar, otti kanteleen käteensä, ja kaikki vaimot seurasivat häntä kanteleilla ja hypyllä.’ž Sillä Pharaon hevoset menivät mereen, vaunuinensa ja ratsasmiehinensä, ja \Herra\ palautti meren vedet heidän päällensä. Mutta Israelin lapset kävivät kuivaa myöten keskeltä merta.’ž \Herra\ hallitsee alati ja ijankaikkisesti.’ž Johdata heitä ja istuta heitä sinun perimises vuorelle, jonka sinä \Herra\ asumisekses tehnyt olet: sinun pyhyytes tykö, Herra, jonka sinun kätes vahvistaneet ovat.’ž Tulkoon hämmästys heidän päällensä, ja pelko sinun väkevän käsivartes kautta, he vaijetkoon niinkuin kivi, siihenasti että sinun kansas, \Herra\, lävitse käy, jonka sinä saanut olet.’ž Silloin hämmästyvät Edomin ruhtinaat, ja vapistus tarttuu Moabin sankareihin: kaikki kanaanin maan asuvaiset raukeavat.’ž Koska kansat sen kuulevat, vapisevat he: ahdistus käsittää Philistealaiset.’ž Sinä olet johdattanut laupiudessas tämän kansan, jonkas pelastit, ja olet vienyt heidän väkevyydessäs sinun pyhään asumisees.’ž Koskas oikian kätes ojensit, niin maa heidät nieli.TLVAL}ā»Ā W ź  l  8 ė I Ä%±Bąp6 ƒ˜’– Niinkuin \Herra\ käskenyt oli Mosekselle, niin Aar’ž Niinkuin \Herra\ käskenyt oli Mosekselle, niin Aaron pani sen todistuksen eteen tallella pidettäväksi.’ž Ja Moses sanoi Aaronille: ota astia, ja pane siihen gomorin täysi mannaa: ja pane se \Herran\ eteen, tallella pidettää teidän jälkeen tulevaisillenne.’ž Ja Moses sanoi: tämä on se minkä \Herra\ käskenyt on: täytä gomor siitä, kätkettää teidän jälkeentulevaisillenne: että he näkisivät sen leivän, jolla minä olen teitä ruokkinut korvessa, koska minä johdatin teitä ulos Egyptin maalta.’ž Ja Israelin huone kutsui hänen nimensä man: ja se oli niinkuin korianderin siemen, valkia, ja maisti niinkuin sämpylä hunajan kanssa.’ž Niin lepäsi kansa seitsemäntenä päivänä.’ž Katsokaat, \Herra\ on teille antanut sabbatin, ja sentähden on hän antanut teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän: niin olkaan siis jokainen kotonansa, ja älkään yksikään lähtekö siastansa seitsemäntenä päivänä.’ž Niin \Herra\ sanoi Mosekselle: kuinka kauvan ette tahdo pitää minun käskyjäni ja lakiani?’ž Ja tapahtui, että seitsemäntenä päivänä läksivät muutamat kansan seasta kokoomaan, ja ei he löytäneet mitään.’ž Kuusi päivää pitää teidän kokooman; mutta seitsemäntenä päivänä on sabbati, ja ei löydetä sitä.’ž Niin sanoi Moses: syökäät se tänäpänä, sillä tätäpänä on \Herran\ sabbati: tänäpänä ette sitä löydä kedolta.’ž Ja he jättivät sitä huomeneksi, niinkuin Moses käskenyt oli: ja ei tullut se haisemaan, eikä matoa tullut siihen.’ž Ja hän sanoi heille: tämä on se minkä \Herra\ sanonut on: huomenna on sabbati, pyhä lepo \Herralle\: mitä te leivotte, se leipokaat, ja mitä te keitätte, se keittäkäät; mutta mitä liiaksi on, jättäkäät se tähteelle pantaa huomeneksi.’ž Ja tapahtui kuudentena päivänä, että he kokosivat kaksikertaisesti sitä leipää, kaksi gomoria kullekin. Ja kaikki päämiehet kansan seasta tulivat ja ilmoittivat sen Mosekselle.’ž Niin he kokosivat siitä joka aamu, niin paljon kuin jokainen syödäksensä tarvitsi. Mutta koska päivä tuli palavaksi, niin se suli.’ž Mutta ei he kuulleet Mosesta, monikahdat jättivät siitä jotakin huomeneksi. Niin madot kasvoivat siihen, ja tuli haisemaan. Ja Moses vihastui heidän päällensä.’ž Ja Moses sanoi heille: ei kenenkään pidä siitä huomeneksi mitään jättämän.’ž Ja kuin he mittasivat sen gomorilla, niin ei sillä mitään liiaksi ollut, joka paljo koonnut oli, eikä siltä mitään puuttunut, joka vähemmän kokosi, mutta jokainen oli koonnut niin paljo kuin he syödäksensä tarvitsivat.’ž Ja Israelin lapset tekivät niin, ja kokosivat muutamat enemmän ja muutamat vähemmän.’ž Tämä on se, josta \Herra\ käskenyt on. Jokainen kootkaan sitä niin paljo kuin hän itse syö, ja ottakaan gomor joka pääluvulle, henkiluvun jälkeen joka on hänen majassansa.’ž Ja kuin Israelin lapset sen näkivät, sanoivat he toinen toisellensa: Man tämä on; sillä he ei tietäneet mitä se oli. Mutta Moses sanoi heille: tämä on se leipä, jonka \Herra\ teille on antanut syödäksenne.’ž Ja kuin kaste nousi, katso, niin oli korvessa jotakin ymmyrjäistä ja pientä, niin kuin härmää maan päällä.’ž Ja tapahtui ehtoona, että peltokanat tulivat ja peittivät leirin, ja aamulla oli kaste leirin ympärinsä.’ž Minä olen kuullut Israelin lasten napistuksen, puhu heille sanoen: kahden ehtoon välillä pitää teillä oleman lihaa syödäksenne, ja aamulla pitää teidän ravituksi tuleman leivästä: ja teidän pitää tietämän, että minä olen \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja tapahtui, kun Aaron näitä puhunut oli kaikelle Israelin lasten joukolle, käänsivät he itsensä korpeen päin, ja katso, \Herran\ kunnia näkyi pilvessä.’ž Ja Moses sanoi Aaronille: sano koko Israelin lasten joukolle: tulkaat \Herran\ eteen, sillä hän on kuullut teidän napistuksenne.xįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  × ø ™ z [ <  ž ß Ą ” ‚ c D %  ē Č © Š k L -  ļ Š ± ’ s T 5  ÷Ų¹š{\=’ąĮ¢ƒdE&čÉŖ‹lM.šŃ²“tU6ųŁŗ›|]>įĀ£„eF'īÆtU6ųŁŗ›|]>²’D@ s ±’i@ s °’@ s ƒį@s ®’}@s ­’‘@s ¬’S@r «’œ@s Ŗ’†@s ©’«@s ؒŠ@s §’F@r ¦’€’ž Ei sinun pidä varastaman.4 „’ €’ž Ei sinun pidä huorin tekemän.8 ¤’ €’ž Ei sinun pidä tappaman.2 £’ z@r ¢’ ½@s ”’ @s  ’ I@r Ÿ’1@r ž’‹@r ’Z@r œ’Ż@r ›’¹@r š’6@r ™’d@r ˜’.@r —’9@r –’Ć@r •’”@r ”’i@r “’’@ r ’’ˆ@ r ‘’c@ r ’«@ r ’T@ r Ž’É@r ’W@r Œ’P@r ‹’ ó@r Š’ ·@r ‰’ @r ˆ’ u@r ‡’ Ķ@r †’•@r …’~@q „’ˆ@q ƒ’±@q ‚’–@q ’@q €’—@q ’m@q ~’?@q }’™@q |’@q {’?@q z’@q y’ä@ q x’ą@ q w’@ q v’™@ q u’˜@ q t’A@q s’½@q r’U@q q’Ķ@q p’ Œ@q o’ §@q n’ Œ@q m’ @q l’ ‹@q k’Ä@p j’@p i’‹@p h’›@p g’‚@p f’s@p e’\@p d’„@p c’‰@p b’L@p a’@p `’ ?@ p _’ ż@ p ^’ y@ p ]’ |@ p \’ š@ p [’;@p Z’”@p Y’Ļ@p X’¤@p W’n@p V’Š@p U’¢@p T’©@p S’$"€’ž Ja gomor on kymmenes osa ephaa.: R’#Ä@p Q’"i@n P’!™@n O’ ė@n N’ˆ@n M’+@n L’Ž@n K’\@n J’p@n I’b@n H’o@n G’t@n F’ģ@n E’³@ n D’…@ n C’¢@ n B’M@ n A’Ż@ n @’W@n ?’®@n >’Š@n =’m@n <’ k@n ;’ ł@n wLVAL<“ń ! ³  @ Ÿ d Ź N ÕŲ™ü°'‚&³1– {· Niin jutteli Moses apellensa kaikki, mitä \Herra\ tehnyt oli Pharaolle, ja Egyptiläisille Israe’ž Niin jutteli Moses apellensa kaikki, mitä \Herra\ tehnyt oli Pharaolle, ja Egyptiläisille Israelin tähden, ja kaiken sen vaivan joka heillä tiellä oli ollut, ja että \Herra\ oli auttanut heitä.’ž Niin meni Moses appeansa vastaan, kumarsi itsensä, ja suuta antoi hänen; ja koska he olivat tervehtineet toinen toistansa, menivät he majaan.’ž Ja antoi sanoa Mosekselle: minä Jetro sinun appes olen tullut sinun tykös, ja sinun emäntäs, ja molemmat hänen poikansa hänen kanssansa.’ž Niin Jetro Moseksen appi, ja hänen poikansa, ja hänen emäntänsä tulivat Moseksen tykö siihen korpeen, kussa hän itsensä sioittanut oli Jumalan vuorella.’ž Ja toisen nimi oli Elieser, sillä (hän sanoi) minun isäni Jumala on ollut minun apuni, ja on pelastanut minun Pharaon miekasta.’ž Ja kaksi hänen poikaansa, joista yhden nimi oli Gersom, sillä hän sanoi: minä olin muukalainen vieraalla maalla.’ž Ja Jetro Moseksen appi otti Ziporan Moseksen emännän, jonka hän oli takaperin lähettänyt,’ž Ja Jetro Midianin pappi, Moseksen appi kuuli kaikki, mitä Jumala Mosekselle ja Israelin kansalle oli tehnyt: että \Herra\ oli johdattanut Israelin pois Egyptistä.’ž Ja hän sanoi: koska käsi oli \Herran\ istuinta päin, oli \Herralla\ sota Amalekia vastaan: (niin se on tästäkin lähin) suvusta sukuun.’ž Ja Moses rakensi alttarin, ja kutsui sen nimen: \Herra\ on minun lippuni.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: kirjoita tämä muistoksi kirjaan, ja muistuta Josuan korvissa; sillä minä pyyhin kokonansa pois Amalekin muiston taivaan alta.’ž Ja Josua heikonsi Amalekin ja hänen kansansa miekan terällä.’ž Mutta Moseksen kädet olivat raskaat, sentähden ottivat he kiven ja asettivat hänen alansa ja hän istui sen päällä; vaan Aaron ja Hur pitivät ylhäällä hänen käsiinsä kumpikin puoleltansa, niin pysyi hänen kätensä juuri vahvana auringon laskemaan asti.’ž Ja tapahtui, että koska Moses piti kätensä ylhäällä, voitti Israel; mutta koska hän kätensä laski alas, voitti Amalek.’ž Ja Josua teki niinkuin Moses sanoi hänelle, ja soti Amalekia vastaan. Mutta Moses, Aaron ja Hur astuivat mäen kukkulalle.’ž Ja Moses sanoi Josualle: valitse meille miehiä, mene ja sodi Amalekia vastaan: huomenna minä seison mäen kukkulalla, ja pidän Jumalan sauvan kädessäni.’ž Niin Amalek tuli: ja soti Israelia vastaan Raphidimissa.’ž Ja kutsui sen paikan nimen Massa ja Meriba, Israelin lasten riidan tähden, ja että he kiusasivat \Herraa\, sanoen: olleeko \Herra\ meidän seassamme elikkä ei?’ž Katso, minä seison siellä sinun edessäs kalliolla Horebissa: ja sinun pitää lyömän kalliota, ja siinä pitää vedet juokseman, niin että kansa siitä juoda saa. Ja Moses teki niin Israelin vanhimpain edessä.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mene kansan edellä, ja ota kanssas muutamia Israelin vanhimmista, ja sinun sauvas, jolla sinä löit virtaa, ota sinun kätees ja mene.’ž Niin Moses huusi \Herran\ tykö, sanoen: mitä minä teen tälle kansalle? Vähä puuttuu, ettei he kivitä minua.’ž Ja kansa janosi juoda siellä vettä, ja he napisivat Mosesta vastaan, ja sanoivat: mitä vasten sinä olet meidät johdattanut Egyptistä tänne kuolettaakses minua ja minun lapsiani, ja minun eläimiäni janolla?’ž Ja kansa riiteli Moseksen kanssa, ja sanoi: antakaat meille vettä juodaksemme. Moses sanoi heille: mitä te riitelette minun kanssani? Miksi kiusaatte \Herraa\?’ž Ja koko Israelin lasten joukko matkusti Sinnin korvesta, vaelluksissansa \Herran\ käskyn jälkeen, ja sioittivat itsensä Raphidimiin, ja ei ollut vettä kansalle juoda.’ž Ja Israelin lapset söivät mannaa neljäkymmentä ajastaikaa, siihenasti kuin he tulivat sille maalle jossa heidän asuman piti: siihenasti kuin he tulivat Kanaanin maan rajoille, söivät he mannaa.LVALuŲL„  L ÷ : ł a Č I i…ų¹ƒD×@£ \ŌV Niin Moses tuli ja kutsui kokoon vanhimmat kansan seasta, ja’ž Niin Moses tuli ja kutsui kokoon vanhimmat kansan seasta, ja jutteli heille kaikki sanat, jotka \Herra\ hänen käskenyt oli.’ž Ja teidän pitää oleman minulle papillinen valtakunta ja pyhä kansa. Nämä ovat ne sanat, jotka sinun pitää Israelin lapsille, sanoman.’ž Jos te siis minun ääneni ahkerasti kuulette, ja pidätte minun liittoni, niin teidän pitää oleman minulle kallis omaisuus kaikista kansoista, vaikka muutoin koko maa on minun.’ž Te olette nähneet, mitä minä Egyptiläisille tehnyt olen: ja kuinka minä olen teitä kantanut kotkan siivillä, ja olen saattanut teidät minun tyköni.’ž Ja Moses astui ylös Jumalan tykö. Ja \Herra\ huusi häntä vuorelta, ja sanoi: näin sinun pitää sanoman Jakobin huoneelle, ja Israelin lapsille ilmoittaman.’ž Sillä he olivat lähteneet Raphidimista, ja tulivat Sinain korpeen, ja sioittivat itsensä korpeen: ja Israel sioitti itsensä siihen, vuoren kohdalle.’ž Kolmantena kuukautena Israelin lasten lähtemisestä Egyptin maalta, tulivat he sinä päivänä Sinain korpeen.’ž Niin Moses antoi appensa mennä ja hän meni omalle maallensa.’ž Jotka tekivät kansalle oikeuden joka aika. Mutta jotka raskaat asiat olivat, lykkäsivät he Moseksen alle; vaan kaikki pienet asiat he itse ratkasivat.’ž Ja valitsi vaat miehet kaikesta Israelista, ja asetti heidät kansan päämiehiksi, tuhanten päälle, sadan päälle, viidenkymmenen päälle, ja kymmenen päälle,’ž Ja Moses kuuli appensa äänen, ja teki kaikki mitä hän sanoi.’ž Jos sinä sen teet, ja Jumala sen sinulle käskee, niin sinä taidat voimassa pysyä, niin myös kaikki tämä kansa saa mennä kotiansa rauhassa.’ž Että ne aina kansalle oikeuden tekisivät: mutta kuin joku raskas asia tulee, että he sen tuovat sinun eteesi mutta kaikki pienet asiat he itse ratkaiskaan: niin huojenna jotakin itseltäs, ja he kantavat kuormaa sinun kanssas.’ž Niin etsi sinä kaiken kansan seasta vaat miehet, Jumalaa pelkääväiset, totuuden miehet, ne jotka ahneutta vihaavat: ja aseta ne heille päämiehiksi, tuhanten päälle, sadan päälle, viidenkymmenen päälle, ja kymmenen päälle,’ž Ja muistuta heille oikeudet ja käskyt: osota heille tie, jota heidän vaeltaman pitää, ja ne työt mitkä heidän tekemän pitää.’ž Nyt kuule minun ääneni, minä neuvon sinua, ja Jumala on sinun kanssas. Ole sinä kansan puolesta Jumalan edessä, ja tuota heidän asiansa Jumalan eteen.’ž Sinä väsytät peräti sekä itses että tämän kansan joka sinun kanssas on; sillä tämä asia on sinulle ylen raskas, et taida sinä sitä yksinäs toimittaa.’ž Ja Moseksen appi sanoi hänelle: ei se ole hyvä kuin sinä teet.’ž Koska heillä on jotakin asiaa, tulevat he minun tyköni, että minun pitää oikeutta tekemän jokaisen välillä ja hänen lähimmäisensä välillä, ja osottaman heille Jumalan oikeudet ja käskyt.’ž Moses vastasi appeansa: sillä kansa tulee minun tyköni, ja kysyy Jumalalta neuvoa.’ž Koska Moseksen appi näki kaikki, mitä hän teki kansalle, sanoi hän: mikä tämä on kuin sinä teet kansalle? Miksis sinä istut yksinäs, ja kaikki kansa seisoo sinun edessäs, hamasta aamusta niin ehtooseen?’ž Ja tapahtui toisena päivänä, että Moses istui oikeutta tekemään kansalle; ja kansa seisoi Moseksen ympärillä aamusta niin ehtooseen asti.’ž Ja Jetro Moseksen appi otti polttouhria ja muuta uhria Jumalalle. Niin tuli Aaron ja kaikki vanhimmat Israelista syömään leipää Moseksen apen kanssa Jumalan edessä.’ž Nyt minä tiedän, että \Herra\ on suurempi kuin kaikki Jumalat; sillä siinä asiassa, jossa ylpeilivät, oli hän heidän ylitsensä (valtias).’ž Ja Jetro sanoi: kiitetty olkoon \Herra\, joka teidät pelastanut on Egyptiläisten ja Pharaon kädestä: joka on vapahtanut kansansa Egyptiläisten käden alta.’ž Ja Jetro riemuitsi kaiken sen hyvyyden ylitse, jonka \Herra\ oli tehnyt Israelille, että hän oli pelastanut heitä Egyptiläisten kädestä.ōLVALkž)Ŗ ó ° Y  < ‘ . ¦« Gą|F°VĖšQב> Ja kansa seisahtui taamma; mutta Moses ’ž Ja kansa seisahtui taamma; mutta Moses meni sen pimeyden tykö, jossa Jumala oli.’ž Ei sinun pidä väärää todistusta sanoman sinun lähimmäistäs vastaan.’ž Sinun pitää kunnioittaman isääs ja äitiäs, ettäs kauvan eläisit maan päällä, jonka \Herra\ sinun Jumalas antaa sinulle.’ž Kuusi päivää pitää sinun työtä tekemän ja kaikki askarees toimittaman.’ž Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit.’ž Ei sinun pidä turhaan lausuman sinun \Herras\ Jumalas nimeä; sillä ei \Herra\ pidä sitä rankaisemata, joka hänen nimensä turhaan lausuu.’ž Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat, ja pitävät minun käskyni.’ž Ei sinun pidä kumartaman niitä, eikä myös palveleman niitä: Sillä minä, \Herra\ sinun Jumalas, olen kiivas Jumala, joka etsiskelen isäin pahat teot lasten päälle, kolmanteen ja neljänteen polveen, jotka minua vihaavat;’ž Ei sinun pidä tekemän sinulles kuvaa eikä jonkun muotoa, niiden jotka ylhäällä taivaassa ovat, eli niiden, jotka alhaalla ovat maan päällä, eikä niiden, jotka vesissä maan alla ovat.’ž Ei sinun pidä muita jumalia pitämän minun edessäni.’ž Minä (olen) \Herra\ sinun Jumalas; joka sinun Egyptin maalta orjuuden huoneesta ulos vienyt olen.’ž Ja Jumala puhui kaikki nämät sanat, sanoen:’ž Ja Moses astui alas kansan tykö ja sanoi nämät heille.’ž Ja \Herra\ sanoi hänelle: mene ja astu alas, ja astu ylös (jällensä) sinä ja Aaron sinun kanssas; mutta papit ja kansa älkään lähestykö astumaan ylös \Herran\ tykö, ettei hän heitä hukuttaisi.’ž Ja Moses sanoi \Herralle\: eipä kansa saa astua ylös Sinain vuorelle; sillä sinä olet meille todistanut ja sanonut: pane rajat vuoren ympärille, ja pyhitä se.’ž Niin myös papit, jotka \Herraa\ lähestyvät, pitää heitänsä pyhittämän, ettei \Herra\ heitä hukuttaisi.’ž Niin sanoi \Herra\ hänelle: astu alas ja varoita kansaa, ettei he kävisi rajan ylitse \Herran\ tykö, häntä näkemään, ja monta heistä lankeaisi.’ž Kuin nyt \Herra\ oli tullut alas Sinain vuoren kukkulalle, niin \Herra\ kutsui Moseksen vuoren kukkulalle. Ja Moses astui sinne ylös.’ž Ja sen basunan helinä enemmin ja enemmin eneni. Moses puhui ja Jumala vastasi häntä kuultavasti.’ž Mutta koko Sinain vuori suitsi, siitä että \Herra\ astui alas sen päälle tulessa, ja sen savu kävi ylös niinkuin pätsin savu, niin että koko vuori sangen kovaan vapisi.’ž Ja Moses johdatti kansan leiristä Jumalaa vastaan, ja he seisahtivat vuoren alle.’ž Kuin kolmas päivä tuli, ja aamu oli, niin tuli pitkäisen jylinä ja leimaus, ja paksu pilvi vuoren päälle, ja sangen väkevä basunan ääni: niin kaikki kansa, jotka leirissä olivat, pelvosta vapisivat.’ž Ja hän sanoi heille: olkaat kolmanteen päivään valmiit, ja älkäät lähestykö vaimoja.’ž Moses astui vuorelta kansan tykö, ja pyhitti heitä: ja he pesivät vaatteensa.’ž Ei yksikään käsi pidä häneen rupeeman, vaan hän pitää täydellisesti kivitettämän, eli kohdastansa ammuttaman lävitse, joko se eläin taikka ihminen olis, ei pidä sen elämän. Koska ääni rupee pitkään kajahtamaan, silloin he vuorelle astukaan.’ž Ja sinun pitää paneman rajan kansan ympärille, sanoen: karttakaat teitänne, ettette vuorelle astu taikka tartu sen rajaan: joka siihen vuoreen sattuu, sen pitää totisesti kuoleman.’ž Ja olisivat kolmantena päivänä valmiit; sillä kolmantena päivänä \Herra\ on astuva alas kaiken kansan eteen Sinain vuorelle.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mene kansan tykö, ja pyhitä heitä tänäpänä ja huomenna: että he vaatteensa pesisivät.’ž Niin \Herra\ sanoi Mosekselle: katso, minä tulen sinun tykös paksussa pilvessä, että kansa kuulee minun puhuvan sinun kanssas, ja uskoo sinua ijankaikkisesti. Ja Moses ilmoitti \Herralle\ kansan puheen.’ž Ja kaikki kansa vastasi yhtä haavaa, ja sanoi: kaikki mitä \Herra\ puhunut on, me tahdomme tehdä. Ja Moses sanoi jällensä kansan sanat \Herralle\.rLVALó6f » 5 ™  ‹ Ŗ  “pāhš$lAėkĶ0² Mutta jos joku ylpeydestä tappaa lähimmäisensä kavaluudella;’ž Mutta jos joku ylpeydestä tappaa lähimmäisensä kavaluudella; sen sinun pitää ottaman minun alttariltanikin pois, kuolettaa.’ž Vaan jollei hän ole häntä väijynyt, mutta Jumala on antanut hänen langeta hänen käsiinsä, niin minä määrään sinulle paikan, johonka hänen pakeneman pitää.’ž Joka lyö ihmisen niin että hän kuolee, hänen pitää totisesti kuoleman.’ž Jollei hän tee hänelle näitä kolmea, niin sen pitää vapaana lähtemän lunastamatta.’ž Jos hän pojallensa ottaa toisen, niin ei hänen pidä kieltämän häneltä hänen ravintoansa, vaatteitansa, ja asunto-oikeuttansa.’ž Mutta jos hän sen kihlaa pojallensa, niin antakaan hänen nautita tytärten oikeutta.’ž Jollei hän kelpaa isännällensä, joka ei tahdo häntä kihlata, niin hänen pitää antaman hänen lunastettaa; mutta muukalaiselle kansalle ei pidä oleman hänelle voimaa häntä myydä, tehden petollisesti hänen kanssansa.’ž Jos joku myy tyttärensä orjaksi, ei hänen pidä lähtemän niinkuin orjat lähtevät.’ž Niin hänen isäntänsä viekään hänen tuomarien tykö, ja seisauttakaan hänet oveen, taikka pihtipieleen, ja lävistäkään isäntä hänen korvansa naskalilla, ja olkaan ijäti hänen orjansa.’ž Mutta jos orja julkisesti sanoo: minä rakastan minun isäntääni, vaimoani ja lapsiani: en tahdo tulla minä vapaaksi,’ž Jos hänen isäntänsä antoi hänelle emännän, jos se on synnyttänyt hänelle poikia tai tyttäriä, niin hänen emäntänsä ja lapsensa pitää oleman hänen isäntänsä omat, vaan itse hänen pitää lähtemän yksinänsä.’ž Jos hän naimatoinna on ollut, naimatoinna pitää hänen myös lähtemän; vaan jos hän nainunna tuli, lähtekään emäntinensä.’ž Jos sinä ostat Hebrealaisen orjan, hänen pitää sinua palveleman kuusi vuotta; vaan seitsemäntenä pitää hänen lähtemän vapaana lunastamatta;’ž Nämät ovat ne oikeudet, jotka sinun pitää paneman heidän eteensä:’ž Ei myös sinun pidä astumilla minun alttarilleni astuman, ettei sinun häpiäs sen päällä paljastettaisi.’ž Ja jos sinä teet minulle kivisen alttarin, niin älä tee sitä vuoltuista kivistä: jos sinä siihen veitses satutat, niin sinä sen saastutat.’ž Tee alttari maasta minulle, jonka päälle sinun pitää polttouhris ja kiitosuhris, sinun lampaas ja karjas uhraaman: mihinkä paikkaan ikänänsä minä säädän minun nimeni muiston, sinne minä tulen sinun tykös, ja siunaan sinua.’ž Ei teidän pidä tekemän epäjumalia minun sivuuni: hopiaisia jumalia, ja kultaisia jumalia ei teidän pidä teillenne tekemän.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: niin sinun pitää Israelin lapsille sanoman: te olette nähneet, että minä olen taivaasta teidän kanssanne puhunut.’ž Ja Moses sanoi kansalle: älkäät peljätkö; sillä Jumala on tullut teitä koettelemaan, ja että hänen pelkonsa olis teidän edessänne, ettette syntiä tekisi.’ž Niin he sanoivat Mosekselle: puhu sinä meidän kanssamme, ja me kuulemme: ja älkään Jumala meidän kanssamme puhuko, ettemme kuolisi.’ž Ja kaikki kansa näki pitkäisen jylinän, ja tulen leimaukset, ja basunan helinän, ja vuoren suitsevan: ja koska he sen näkivät, niin he pakenivat ja seisahtuivat taamma.’ž Ei sinun pidä pyytämän sinun lähimmäises huonetta. Ei sinun pidä himoitseman sinun lähimmäises emäntää, eikä hänen palveliaansa, eikä piikaansa, eikä hänen härkäänsä, eikä mitään mikä sinun lähimmäises on.’ž Sillä kuutena päivänä on \Herra\, taivaan ja maan ja meren tehnyt, ja kaikki mitä niissä ovat, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä. Sentähden siunasi \Herra\ sabbatin päivän, ja pyhitti sen.’ž Mutta seitsemäntenä päivänä on \Herra\ sinun Jumalas sabbati: silloin ei sinun pidä yhtään työtä tekemän, eikä sinun, eikä sinun poikas, eikä sinun tyttäres, eikä sinun palvelias, eikä sinun piikas, eikä sinun juhtas, eikä sinun muukalaises, joka sinun portissas on.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:-“V@x ,“>@x +“c@x *“Y@x )“ @x (“'@x '“{@x &“g@x %“‹@x $“7@x #“®@x "“ X@x !“ Ė@x  “ x@x “ ~@x “ Z@x “ž@ x “™@ x “i@ x “w@ x “Ä@ x “»@x “|@x “™@x “!¦@x “ Q@x “Į@x “Y@x “z@x “z@x “•@w “{@w  “•@w  “Ė@w  ““@w  “¤@w  “ŗ@w “Š@w ““@w “†@w “Q@w “„@w “@ w “8@ w “ ž@ w “ Ę@ w ’’ Õ@ w ž’ G@w ż’ @w ü’d@w ū’~@w ś’D@w ł’~@w ų’o@w ÷’8@w ö’’@w õ’b@v ō’‘@v ó’¦@v ņ’p@v ń’a@v š’Æ@v ļ’~@v ī’¬@v ķ’Œ@v ģ’‹@v ė’G@v ź’{@v é’R@v č’T@ v ē’+@ v ę’z@ v å’š@ v ä’x@ v ć’š@v ā’ ^@v į’ O@v ą’ Ņ@v ߒ æ@v Ž’ 3@v Ż’”@v ܒ°@v Ū’œ@v Ś’Ö@u Ł’Œ@u Ų’Ę@u ג†@u ֒œ@u Ւ$ŗ@u Ō’#³@u Ӓ"f@u Ņ’!e@u ђ ›@u Š’]@u Ļ’k@u Ī’č@u Ķ’Ŗ@ u Ģ’‡@ u Ė’u@ u Ź’=@ u ɒD@ u ȒN@u Ē’@u ʒ_@u Œ~@u Ēć@u ƒ~@u Ā’F@u Į’c@u Ą’B@u æ’~@s ¾’ @s ½’ I@s ¼’ U@s »’ €@s ŗ’ V@s ¹’Ų@s ø’S@s ·’ø@s ¶’v@s µ’Ī@s “’z@ s ³’Ž@ s >LVAL¾[—“ 6 × Ä v 2 õ € ł O güŸŸ9†Ģ0ŖäX‚ Jos joku syöttää toisen pellon eli viinamäen, niin että hän päästää sisälle karjansa, ja syöttää toisen ’ž Jos joku syöttää toisen pellon eli viinamäen, niin että hän päästää sisälle karjansa, ja syöttää toisen pellossa, hänen pitää siitä parhaasta, kuin hänen omassa pellossansa eli viinamäessänsä löydetään maksaman.’ž Jos varkaan kappale löydetään täydellisesti hänen tyköänsä, härkä, aasi, eli lammas; niin pitää hänen jällensä kaksikertaisesti maksaman.’ž Vaan jos aurinko on noussut hänen ylitsensä, niin pitää tappajan kuolemaan vikapään oleman: kaiketi pitää hänen jällensä maksaman; jollei hänellä ole varaa, niin myytäkään hän varkautensa tähden.’ž Jos varas käsitetään, koska hän itsensä sisälle kangottaa, ja hän lyödään kuoliaaksi, niin ei pidä tappajan vereen vikapään oleman.’ž Jos joku varastaa härjän taikka lampaan ja teurastaa eli myy sen; hänen pitää antaman viisi härkää yhdestä härjästä, ja neljä lammasta yhdestä lampaasta.’ž Elikkä jos se oli tiettävä, että härkä on ennen tottunut kuokkimaan, ja hänen isäntänsä ei korjannut häntä, niin hänen pitää antaman härjän härjästä, ja se kuollut pitää hänen oleman.’ž Jos jonkun härkä kuokkii toisen miehen härjän, että se kuolee, niin pitää heidän myymän sen elävän härjän, ja jakaman rahan, niin myös sen kuolleen härjän pitää heidän jakaman.’ž Niin pitää sen kuopan isäntä maksaman rahalla sen isännälle; mutta sen kuolleen pitää hänen oleman.’ž Jos joku avaa kuopan, taikka kaivaa kuopan, jos ei hän sitä peitä, ja härkä eli aasi siihen putoo:’ž Jos joku härkä kuokaisee palvelian eli palkkapiian, niin pitää hänen antaman heidän isännällensä kolmekymmentä hopiasikliä, ja härkä pitää kivitettämän.’ž Jos hän pojan eli tyttären kuokaisee, niin pitää yhdellä tavalla hänen kanssansa tehtämän.’ž Mutta jos hän rahalla pääsee, niin pitää hänen antaman henkensä lunastukseksi niin paljo kuin määrätään.’ž Mutta jos härkä ennen oli harjaantunut kuokkimaan, ja sen isännälle oli todistusten kanssa ilmoitettu, ja ei hän korjannut häntä; jos hän sitte tappaa miehen eli vaimon, niin pitää härkä kivitettämän, ja hänen isäntänsä kuoleman.’ž Jos härkä kuokaisee miehen eli vaimon, niin että hän kuolee: se härkä pitää kaiketi kivitettämän, ja ei pidä hänen lihaansa syötämän; ja niin on härjän isäntä viatoin.’ž Niin myös jos hän lyö palvelialtansa taikka palkkapiialtansa hampaan suusta, niin pitää hänen päästämän sen vapaaksi hampaan tähden.’ž Joka lyö palveliansa eli palkkapiikansa silmän, ja turmeles sen, hänen pitää päästämän sen vapaaksi silmän tähden.’ž Polton poltosta, haavan haavasta, sinimarjan sinimarjasta.’ž Silmän silmästä, hampaan hampaasta, käden kädestä, jalan jalasta.’ž Mutta jos kuoleman vahinko tulee, niin pitää hänen antaman hengen hengestä.’ž Jos miehet tappelevat keskenänsä, ja loukkaavat raskaan vaimon, niin että hänen täytyy hedelmänsä kesken synnyttää; ja ei kuoleman vahinko tapahdu: niin hän pitää rahalla rangaistaman, sen jälkeen kuin vaimon mies häneltä anoo, ja se pitää annettaman arviomiesten ehdosta;’ž Vaan jos hän päivän taikka kaksi elää, ei pidä häntä kostettaman, sillä se on hänen rahansa.’ž Kun joku lyö palveliaansa eli palkkapiikaansa sauvalla, niin että hän kuolee hänen käsiinsä: hän pitää kaiketi kostettaman.’ž Jos hän paranee, niin että hän käy ulos sauvansa nojalla, niin sen pitää syyttömän oleman joka löi: ainoastaan maksakaan hänen työnsä vahingon, josta hän on estetyksi tullut, ja hänen pitää kaiketi hänen terveeksi laittaman.’ž Koska miehet keskenänsä riitelevät, ja toinen lyö toistansa kivellä eli rusikalla, ja hän ei kuole vaan makaa vuoteessansa:’ž Ja joka kiroilee isäänsä ja äitiänsä, sen pitää totisesti kuoleman.’ž Joka varastaa ihmisen ja myy hänen, eli löydetään hänen tykönänsä, sen pitää totisesti kuoleman.’ž Joka lyö isäänsä taikka äitiänsä, sen pitää totisesti kuoleman.XLVALd“ ķ . \ Æ    ‰^ ø=ökß3µ„5žœ Ei sinun pidä uskoman valheita; ettäs auttaisi’ž Ei sinun pidä uskoman valheita; ettäs auttaisit jumalatointa, ja tulisit vääräksi todistajaksi.’ž Teidän pitää oleman pyhä kansa minulle. Sentähden ei teidän pidä syömän lihaa, joka metsän pedoilta raadeltu on, mutta heittämän sen koirille.’ž Niin pitää myös sinun tekemän härkäis ja lammastes kanssa. Seitsemän päivää anna heidän olla emäinsä tykönä, kahdeksantena päivänä pitää sinun sen antaman minulle.’ž Sinun uutistas ja pisarias ei sinun pidä viivyttelemän. Esikoisen sinun pojistas pitää sinun antaman minulle.’ž Tuomareita ei sinun pidä kiroileman, ja ylimmäistä sinun kansassas ei sinun pidä sadatteleman.’ž Sillä se on hänen ainoa verhonsa, ja vaate hänen ihollansa: missästä hän makais? Ja tapahtuu, että hän huutaa minun tyköni, niin minä kuulen häntä; sillä minä olen laupias.’ž Koska sinä lähimmäiseltäs vaatteet otat pantiksi, niin sinun pitää antaman sen hänelle jällensä, ennen kuin aurinko laskee.’ž Koska sinä lainaat minun kansalleni rahaa, köyhälle kuin sinun tykönäs on, ei sinun pidä oleman häntä vastaan niinkuin kasvon ottaja, eli korkoa hänen päällensä paneman.’ž Ja minun vihani julmistuu, niin että minä tapan heidät miekalla; ja teidän emäntänne pitää tuleman leskiksi, ja teidän lapsenne orvoiksi.’ž Koska sinä jonkun heistä murheelliseksi saatat: jos hän hartaasti huutaa minun tyköni, niin minä tahdon totisesti kuulla hänen huutonsa.’ž Ei teidän pidä yhtään leskeä eli orpolasta murheelliseksi saattaman.’ž Muukalaisia ei sinun pidä ahdistaman, eikä myös polkuna pitämän: sillä te olette myös olleet muukalaisna Egyptin maalla.’ž Se joka uhraa jumalille, ja ei ainoalle \Herralle\, hänen pitää kirottu oleman.’ž Joka järjettömäin luontokappalten kanssa yhteyntyy, sen pitää totisesti kuoleman.’ž Velhonaista ei sinun pidä salliman elää.’ž Jos hänen isänsä ei tahdo häntä antaa hänelle, niin hänen pitää antaman rahaa, niin paljo kuin neitseen huomenlahja on.’ž Jos joku viettelee neitseen, joka ei vielä ole kihlattu, ja makaa hänen, sen pitää kaiketi hänelle antaman huomenlahjan, ja ottaman hänen emännäksensä.’ž Mutta jos sen isäntä on siihen tykönä, niin ei hänen pidä sitä maksaman; jos se palkalla oli, niin saakoon palkkansa.’ž Jos joku ottaa lainaksi lähimmäiseltänsä, ja se tulee rivinomaksi eli kuolee, niin ettei sen isäntä ole läsnä, niin hänen pitää sen kokonansa maksaman.’ž Mutta jos se raadeltu on, niin pitää hänen todistajat tuoman, ja ei mitään jälleen antaman.’ž Jos varas sen varastaa häneltä, niin pitää hänen sen maksaman sen isännälle.’ž Niin pitää valan heidän molempain välillänsä käymän \Herran\ kautta, ettei hän ole satuttanut kättänsä lähimmäisensä kaluun; ja sen jonka kalu oma oli, pitää siihen tyytymän, ja toisen ei pidä sitä maksaman.’ž Jos joku antaa lähimmäisellensä aasin, eli härjän, eli lampaan, taikka mikä eläin se olis, tähteelle, ja se kuolee, taikka saa muutoin vamman, taikka ajetaan pois, ettei yksikään sitä näe:’ž Kaiken väärän asian tähden härjästä eli aasista, taikka lampaasta, eli vaatteesta ja kaiken sen tähden kuin pois tullut on, josta joku sanoo: tämä se on, niin pitää heidän molempain asiansa tuleman tuomarien eteen; jonka tuomarit vikapääksi löytävät, sen pitää lähimmäisellensä kaksikertaisesti maksaman.’ž Ja jos ei varas löydetä, niin pitää huoneen isäntä tuotaman tuomarien eteen vannotettaa, jos ei hän ole käsiänsä satuttanut lähimmäisensä kaluun.’ž Jos joku antaa lähimmäisellensä rahaa, eli muuta kalua kätköön, ja se varastetaan hänen huoneestansa: jos se varas löydetään, niin hänen pitää sen kaksikertaisesti maksaman.’ž Jos valkia vallallensa pääsee, ja orjantappuroihin syttyy, niin että kykäät eli laiho, eli pelto poltetaan, niin sen pitää maksaman, kuin valkian päästi.iLVALn6ĒI‡ # – O z “  Ž Ę!ŠJ·-sĻP»@« Minä lähetän minun pelkoni sinun edelles, ja hukutan kaiken kansan, jonk’ž Minä lähetän minun pelkoni sinun edelles, ja hukutan kaiken kansan, jonka tykö sinä menet: ja saatan kaikki sinun vihollises pakoon sinun edestäs.’ž Ei yksikään kesken synnyttäväinen eikä hedelmätöin pidä oleman sinun maassas; ja minä tahdon täyttää sinun päiväs luvun.’ž Mutta \Herraa\ teidän Jumalaanne pitää teidän palveleman, niin hän siunaa sinun leipäs ja sinun vetes: ja minä otan sinulta pois kaikki sairaudet.’ž Niin ei sinun pidä kumartaman heidän jumaliansa, eikä myös heitä palveleman, eikä heidän tekoinsa jälkeen tekemän; mutta sinun pitää heidän epäjumalansa heittämän pois, ja lyömän heidän kuvansa rikki.’ž Sillä minun enkelini käy sinun edelläs, ja johdattaa sinun Amorilaisten, Hetiläisten, Pheresiläisten, Kanaanealaisten, Heviläisten, ja Jebusilaisten tykö, ja minä hävitän heitä.’ž Vaan jos sinä ahkerasti kuulet hänen äänensä, ja teet kaikki mitä minä sinulle käsken, niin minä olen sinun vihollistes vihollinen, ja sinun vainoojais vainooja.’ž Pidä vaari itsestäs hänen kasvoinsa edessä ja kuule hänen äänensä, älä hänen mieltänsä pahoita; sillä ei hän jätä rankaisemata teidän ylitsekäymistänne: sillä minun nimeni on hänessä.’ž Katso, minä lähetän enkelin sinun edelles varjelemaan sinua tiellä, ja johdattamaan sinun siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut.’ž Uutista ensimäisestä sinun maas hedelmästä pitää sinun tuoman sinun \Herras\ Jumalas huoneesen. Ei sinun pidä keittämän vohlaa emänsä rieskassa.’ž Ei sinun pidä uhraaman minun uhrini verta happaman taikinan kanssa; ja minun juhlani lihavuus ei pidä ylitse yön jäämän huomeneksi.’ž Kolmasti vuodessa pitää kaikki sinun miesväkes tuleman Herran \Jumalan\ eteen.’ž Ja sen juhlan, koskas ensin rupeet pellolta korjaamaan, mitäs siihen kylvänyt olet. Ja korjaamisen juhlan, vuoden lopussa, koska sinä työs kedolta korjannut olet.’ž Happamattoman leivän juhlan pitää sinun pitämän, niin että sinä seitsemän päivää syöt happamatointa leipää, niinkuin minä sinulle käskenyt olen, määrättynä aikana sillä kuulla Abib. Sillä että sillä ajalla olet sinä lähtenyt Egyptistä; mutta älä tule tyhjin käsin minun eteeni.’ž Kolmasti vuodessa pitää sinun minulle juhlaa pitämän.’ž Kaikki ne mitkä minä olen teille sanonut, pitää teidän pitämän. Ja vierasten jumalain nimeä ei pidä teidän muistaman, ja sinun suustas ei pidä ne kuuluman.’ž Kuusi päivää pitää sinun työtäs tekemän, mutta seitsemäntenä päivänä pitää sinun lepäämän: että sinun härkäs ja aasis saisivat levätä, ja sinun piikas poika ja muukalainen sais itsensä virvottaa.’ž Vaan seitsemäntenä vuonna pitää sinun sen levolle jättämän, että köyhät sinun kansastas siitä syödä saisivat. Ja mitä jää, sen metsän pedot syökään. Niin pitää myös sinun tekemän viinamäkes ja öljymäkes kanssa.’ž Kuusi vuotta pitää sinun kylvämän sinun maas, ja kokooman sen tulon.’ž Ei teidän pidä solvaiseman muukalaisia; sillä te tiedätte muukalaisen sydämen, että te myös itse olette olleet muukalaiset Egyptin maalla.’ž Ei sinun pidä lahjoja ottaman; sillä lahjat sokaisevat näkeväiset, ja kääntävät hurskasten asiat.’ž Ja ole kaukana vääristä asioista. Viatointa ja hurskasta ei sinun pidä tappaman; sillä en minä pidä jumalatointa hurskaana.’ž Ei sinun pidä kääntelemän sinun köyhäs oikeutta hänen asiassansa.’ž Koskas näet vihollises aasin makaavan kuorman alla, kavahda, ettes häntä jättäisi; vaan sinun pitää kaiketi auttaman häntä.’ž Koska sinä kohtaat vihollises härjän eli aasin eksyksissä niin sinun pitää johdattaman sen hänelle jällensä.’ž Ei sinun pidä kaunisteleman köyhää, hänen asiassansa.’ž Ei sinun pidä joukkoa seuraaman pahuuteen, eikä myös vastaaman oikeuden edessä niin että sinä poikkeat joukon jälkeen pois oikeutta vääntämään.*LVAL† ³ņ ” ū b ę + g š ‡ īPöx5Ż/ųm‹dÄkŹt Öljyä lamppuihin, yrttejä voide-öljyksi,’ž Öljyä lamppuihin, yrttejä voide-öljyksi, ja hyvän hajullisia kaluja savuttamiseksi.’ž Punaisia oinaan nahkoja, tekasjim-nahkoja, ja sittimipuita,’ž Sinisiä villoja, purpuraa, ja tulipunaisia villoja, niin myös kallista liinaa ja vuohen karvoja.’ž Ja tämä on ylennysuhri, jonka teidän pitää ottaman heiltä: kultaa ja hopiaa ja vaskea.’ž Puhu Israelin lapsille, että he tuovat minulle ylennysuhrin: joka mieheltä, jonka sydän hyvästä tahdosta sen antaa, pitää teidän minun ylennysuhrini ottaman.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja Moses meni keskelle pilveä, ja astui ylös vuorelle: ja Moses oli vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.’ž Ja \Herran\ kunnia oli nähdä niinkuin kuluttavainen tuli, vuoren kukkulalla, Israelin lasten edessä.’ž Ja \Herran\ kunnia asui Sinain vuorella, ja pilvi peitti sen kuusi päivää: ja hän kutsui Moseksen pilven keskeltä seitsemäntenä päivänä.’ž Koska Moses tuli vuorelle, niin pilvi peitti vuoren,’ž Ja sanoi vanhimmille: olkaat tässä siihen asti, kuin me palajamme teidän tykönne: katso, Aaron ja Hur ovat teidän tykönänne: jolla joku asia on, se tulkaan heidän eteensä.’ž Silloin nousi Moses ja hänen palveliansa Josua: ja Moses astui ylös Jumalan vuorelle.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: astu ylös minun tyköni vuorelle, ja ole siellä: ja minä annan sinulle kiviset taulut, ja lain, ja käskyt, jotka minä kirjoittanut olen, jotka sinun pitää heille opettaman.’ž Eikä ojentanut kättänsä Israelin lasten päämiesten tykö: ja kuin he olivat nähneet Jumalan, niin he söivät ja joivat.’ž Ja näkivät Israelin Jumalan: hänen jalkainsa alla oli niinkuin teko saphirin kivestä, ja kuin itse taivas, koska seijes on;’ž Niin astui Moses ja Aaron, Nadab ja Abihu ylös, ja seitsemänkymmentä Israelin vanhinta.’ž Niin Moses otti veren ja priiskotti kansan päälle, ja sanoi: katso, tämä on liiton veri, jonka \Herra\ teki teidän kanssanne kaikkein näiden sanain päälle.’ž Ja otti liitonkirjan, ja luki sen kansan korvain kuullen, ja he sanoivat: kaikki mitä \Herra\ puhunut on tahdomme me tehdä ja olla hänelle kuuliaiset.’ž Ja Moses otti puolen verestä ja pani maljoihin; mutta toisen puolen verestä priiskotti hän alttarille.’ž Ja lähetti sinne nuoria miehiä Israelin lapsista, jotka uhrasivat polttouhria, ja kiitosuhria \Herralle\, mulleista.’ž Niin kirjoitti Moses kaikki \Herran\ sanat, ja nousi varhain aamulla, ja rakensi alttarin vuoren palttaan, kahdentoistakymmenen patsaan kanssa, kahdentoistakymmenen Israelin sukukunnan jälkeen.’ž Ja Moses tuli ja jutteli kansalle kaikki \Herran\ sanat, ja oikeudet. Niin vastasi kaikki kansa yhdellä äänellä, ja sanoi: kaikki ne sanat, mitkä \Herra\ puhunut on, tahdomme me tehdä.’ž Mutta Moses lähestyköön yksinänsä \Herran\ tykö, ja älkööt muut lähestykö: älköön myös kansa astuko ylös hänen kanssansa.’ž Ja hän sanoi Mosekselle: astu \Herran\ tykö, sinä ja Aaron, Nadab ja Abihu, ja seitsemänkymmentä vanhinta Israelista: ja kumartakaat itsenne taampana.’ž Ei heidän pidä asuman sinun maassas, ettei he kehoittaisi sinua syntiä tekemään minua vastaan, niin ettäs palvelet heidän jumaliansa, sillä se on sinulle paulaksi.’ž Ei sinun pidä liittoa tekemän heidän kanssansa, eikä heidän jumalainsa kanssa.’ž Ja minä panen sinun maas rajat Punaisesta merestä niin Philistealaisten mereen asti, ja korvesta niin virtaan asti: sillä minä annan maan asuvaiset sinun kätees, ajaakses heitä ulos edestäs.’ž Vähittäin minä heitä ajan ulos sinun edestäs, siihenasti ettäs kasvat ja omistat maan.’ž En minä heitä aja ulos yhtenä vuonna sinun edestäs, ettei maa autiaksi tulisi, eikä metsän pedot enenisi sinua vastaan.’ž Minä lähetän hörhöläiset sinun edelles, jotka pitää ajaman pois sinun edestäs Heviläiset, Kanaanealaiset ja Hetiläiset.ĄLVALµhēUĆ ž “ [ æ C Å I q ü6‘,ĮCŹdÅ‚² Ja pitää oleman kolme maljaa niinkuin mandelpähkinät, yhdessä haarassa, niin myös nuppi ja kukkainen, ja kolme mandelpähkinän muot’ž Ja pitää oleman kolme maljaa niinkuin mandelpähkinät, yhdessä haarassa, niin myös nuppi ja kukkainen, ja kolme mandelpähkinän muotoista maljaa toisessa haarassa, ja nuppi ja kukkainen: niin pitää oleman niissä kuudessa haarassa, jotka kynttiläjalasta ulos käyvät.’ž Kuusi haaraa pitää käymän ulos hänen kyljistänsä: kolme kynttiläjalan haaraa hänen yhdestä kyljestänsä, ja kolme kynttiläjalan haaraa hänen toisesta kyljestänsä.’ž Sinun pitää myös tekemän kynttiläjalan puhtaasta kullasta: valetusta kullasta pitää se kynttiläjalka tehtämän, jonka varsi haarainsa, maljainsa, nuppeinsa ja kukkaistensa kanssa pitää siitä samasta oleman.’ž Ja sinun pitää paneman aina pöydälle minun eteeni katumusleivät.’ž Ja sinun pitää siihen myös tekemän sen vadit, ja lusikat, ja maljat ja pikarit, joilla ulos ja sisälle kaadetaan: puhtaasta kullasta pitää sinun ne tekemän.’ž Ja sinun pitää tekemän ne korennot sittimipuusta ja silaaman kullalla: ja pöytä niillä kannettaman.’ž Juuri vanteen kohdalla pitää ne renkaat oleman, että niihin taidettaisiin pistää korennot, joilla pöytä kannettaisiin.’ž Ja sinun pitää siihen tekemän neljä kultaista rengasta, ja paneman renkaat neljään kulmaan, jotka ovat neljän jalan päällä.’ž Ja sinun pitää tekemän vanteen sen ympäri kämmentä korkian, ja tekemän kultaisen palteen vanteen ympäri.’ž Ja sinun pitää silaaman sen puhtaalla kullalla, ja tekemän ympärinsä sen päälle kultaisen vanteen.’ž Ja sinun pitää tekemän pöydän sittimipuusta: kaksi kyynärää pitää oleman hänen pituutensa, ja kyynärä hänen leveytensä, ja puolitoista kyynärää hänen korkeutensa.’ž Ja siinä minä sinulle olen saapuvilla, ja puhuttelen sinua armo-istuimelta, kahden Kerubimin väliltä, jotka ovat todistuksen arkin päällä, kaikista mitä minä sinun käsken sanoa Israelin lapsille.’ž Ja sinun pitää asettaman armo-istuimen arkin päälle, ja paneman arkkiin sen todistuksen, jonka minä sinulle annan.’ž Ja ne Kerubimit pitää hajottaman siipensä sen ylitse, niin että he peittävät armo-istuimen siivillänsä, ja heidän kasvonsa pitää oleman toinen toisensa puoleen: ja Kerubimin kasvot pitää oleman armo-istuinta päin.’ž Ja tee yksi Kerubimi tähän päähän ja toinen toiseen päähän: molempiin päihin armoistuinta pitää teidän Kerubimit tekemän.’ž Ja sinun pitää tekemän kaksi Kerubimiä kullasta: valetusta kullasta pitää sinun ne tekemän, molempiin päihin armo-istuinta.’ž Sinun pitää myös tekemän armoistuimen, puhtaasta kullasta, puolikolmatta kyynärää pitkän, ja puolitoista kyynärää leviän.’ž Ja sinun pitää paneman arkkiin sen todistuksen, jonka minä sinulle annan.’ž Sen arkin renkaissa pitää oleman korennot; ja ei pidä niistä vedettämän ulos.’ž Ja pitää pistämän korennot renkaisiin, arkin sivulle; että niillä arkki kannettaisiin.’ž Ja sinun pitää tekemän korennot sittimipuusta, ja silaaman ne kullalla.’ž Ja pitää myös valaman neljä kultaista rengasta, jotka sinun pitää paneman neljään kulmaan, niin että kaksi rengasta ovat hänen yhdellä puolellansa, ja toiset kaksi rengasta toisella puolellansa.’ž Ja sinun pitää sen silaaman puhtaalla kullalla, sisältä ja ulkoa pitää sinun sen silaaman; ja sinun pitää tekemän kultaisen vanteen sen ympäri.’ž Tehkäät arkki sittimipuusta, jonka pituus pitää oleman puolikolmatta kyynärää, ja leveys puolitoista kyynärää, ja korkeus puolitoista kyynärää.’ž Kaiken sen jälkeen kuin minä osotan sinulle Tabernaklin muodon, ja kaikkein sen astiain muodon: niin pitää teidän sen tekemän.’ž Ja heidän pitää tekemän minulle pyhän, että minä asuisin heidän seassansa.’ž Onikinkiviä, ja sisälle sovitettuja kiviä päällisvaatteeseen ja kilpeen.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:ؓT@~ §“ķ@~ ¦“ @~ „“³@ ~ ¤“Æ@ ~ £“Ž@ ~ ¢“Ÿ@ ~ ”“G@ ~  “m@~ Ÿ“`@~ ž“„@~ “Y@~ œ“,@~ ›“)@~ š“€@~ ™“p@~ ˜“ź@~ —“”@} –“ +@} •“ Ļ@} ”“ ”@} ““ q@} ’“ X@} ‘“Ā@} “^@} “˜@} Ž“h@} “ć@} Œ“Ō@ } ‹“Z@ } Š“®@ } ‰“@ } ˆ“@ } ‡“@} †“®@} …“`@} „“ģ@} ƒ“e@} ‚“p@} “ E@} €“ Š@} “ ŗ@} ~“ „@| }“ Ŗ@| |“†@| {“r@| z“U@| y“b@| x“‘@| w“”@| v“„@| u“Ē@| t“%½@| s“$“@| r“#•@| q“"S@| p“!“@ | o“ @ | n“·@ | m“b@ | l“œ@ | k“V@| j“„@| i“s@| h“}@| g“Ø@| f“S@| e“K@| d“F@| c“V@| b“¢@{ a“j@{ `“@{ _“[@{ ^“P@{ ]“ @{ \“ Ć@{ [“ ­@{ Z“ †@{ Y“ Ę@{ X“ ¹@{ W““@{ V“f@ { U“”@ { T“Ģ@ { S“Ų@ { R“e@ { Q“Ø@{ P“Ī@{ O“(B@{ N“'_@{ M“&>@{ L“%@{ K“$e@{ J“#Å@{ I“"d@{ H“! @y G“ ¤@y F“Š@y E“C@y D“Ÿ@y C“f@y B“y@y A“~@y @“k@y ?“e@y >“„@y =“Ę@y <“u@y ;“Ų@ y :“|@ y 9“~@ y 8“|@ y 7“L@ y 6“P@y 5“Y@y 4“ J@y 3“ Å@y 2“ ’@y 1“ ’@y 0“ @y /“M@y .“K@y !LVALœ×rå § H  8  + S ‡ ę€ĢMĒW·g oc Ja neljäkymmentä hopiajalkaa pitää sinun tekemän kahdenkymmenen laudan alle, n’ž Ja neljäkymmentä hopiajalkaa pitää sinun tekemän kahdenkymmenen laudan alle, niin että jokaisen laudan alla pitää oleman kaksi jalkaa, kahden vaarnansa päällä.’ž Ja sinun pitää tekemän Tabernaklin laudat, niin että kaksikymmentä lautaa pitää oleman etelän puolella.’ž Kaksi vaarnaa pitää jokaisessa laudassa oleman, niin että he taittaisiin yhdistettää toinen toiseensa. Näin pitää sinun tekemän kaikki Tabernaklin laudat.’ž Jokaisen laudan pituus pitää oleman kymmenen kyynärää, vaan leveys puolitoista kyynärää.’ž Sinun pitää myös tekemän Tabernaklin laudat sittimipuusta, pystyällä olemaan.’ž Mutta tämän ensimäisen peitteen päälle sinun pitää tekemän toisen peitteen punaisista oinaan nahoista, ja vielä sitten ylimmäisen peitteen tekasjim-nahoista.’ž Ja yksi kyynärä pitää oleman yhdellä ja yksi kyynärä toisella puolen, sen ylitse jääneen majan vaatteen pituudesta: sen pitää riippuman Tabernaklin sivuilla siellä ja täällä, sitä peittämässä.’ž Vaan se liika joka ylitse jää Tabernaklin vaatteesta: nimittäin puolen siitä liiaksi jääneestä vaatteesta, pitää sinun antaman riippua ylitse Tabernaklin, perän puolella.’ž Niin myös pitää sinun tekemän viisikymmentä vaskikoukkua, ja paneman koukut silmuksiin ja yhdistämän majan, että se olis yksi maja.’ž Ja sinun pitää tekemän viisikymmentä silmusta ensimäisen vaatteen reunaan, äärelle, josta se yhdistetään ja myös viisikymmentä silmusta siihen vaatteen reunaan, josta se toinen kerta yhdistetään.’ž Viisi vaatetta pitää sinun toinen toiseensa yhdistämän erinänsä, ja myös kuusi vaatetta erinänsä; niin ettäs teet sen kuudennen vaatteen kaksikertaiseksi etiseltä puolen Tabernaklia.’ž Jokaisen vaatteen pituuden pitää oleman kolmekymmentä kyynärää, ja leveyden neljä kyynärää, ja leveyden neljä kyynärää. Ja kaikki yksitoistakymmentä pitää oleman yhdensuuruiset.’ž Ja sinun pitää tekemän yksitoistakymmentä vaatetta vuohen karvoista, peitteeksi Tabernaklin päälle.’ž Ja sinun pitää tekemän viisikymmentä kultaista koukkua, ja ne vaatteet yhdistämän toinen toiseensa niillä koukuilla, niin että se tulis yhdeksi Tabernakliksi.’ž Sinun pitää tekemän viisikymmentä silmusta ensimäiseen vaatteesen, niin myös viisikymmentä silmusta äärelle vaatetta, joka toisessa yhdistyksessä on; ja silmukset pitää oleman toinen toisensa kohdalla.’ž Sinun pitää myös tekemän silmukset sinisistä villoista ensimäisen vaatteen reunaan, äärimäiset kulmat yhteen sidottaa: ja niin sinun pitää tekemän äärimäisen vaatteen reunaan, sen kulmat yhteenpantaa toistamiseen.’ž Viisi vaatetta pitää yhdistettämän toinen toiseensa, ja taas viisi yhdistettämän toinen toiseensa.’ž Kunkin vaatten pituus pitää oleman kahdeksan kyynärää kolmattakymmentä, ja leveys pitää oleman neljä kyynärää: ja niillä kaikilla vaatteilla pitää yksi mitta oleman.’ž Ja Tabernaklin pitää sinun tekemän kymmenestä vaatteesta: kalliista kerratuista liinalangoista, sinisistä, purpuraisista, ja tulipunaisista villoista. Gerubimin sinun pitää tekemän taitavasti sen päälle.’ž Niin katso, ja tee sen muodon jälkeen, kuin sinä näit vuorella.’ž Yhdestä leiviskästä puhdasta kultaa pitää sinun sen tekemän, kaikkein näiden astiain kanssa.’ž Ja kynttilän niistimet ja sammutuskalut puhtaasta kullasta.’ž Ja sinun pitää tekemän seitsemän lamppua sen päälle, jotka lamput pitää sytytettämän, niin että ne valistaisivat toinen toisensa kohdalla.’ž Niiden nupit ja niiden haarat pitää siitä oleman: ja kaikki tyyni pitää oleman valetusta kullasta.’ž Nimittäin yksi nuppi kahden haaran alla, ja taas yksi nuppi toisen haaran alla, ja vielä yksi nuppi kahden (jälkimäisen) haaran alla: niissä kuudessa haarassa, jotka kynttiläjalasta ulos käyvät.’ž Mutta kynttiläjalassa pitää oleman neljä maljaa mandelin muotoista, ja siihen nupit ja kukkaiset.DLVALŖdĘ” . ‰ 3 — 5 ~ ń = źU”ä™ųg°>øŠ Ja hänen patsaitansa pitää oleman kaksikymmentä, kahdenkymmenen’ž Ja hänen patsaitansa pitää oleman kaksikymmentä, kahdenkymmenen vaskijalan päällä, ja patsasten koukut ja heidän vyönsä hopiasta.’ž Sinun pitää myös tekemän Tabernaklin pihan meren puolelle; ja pihan vaatteet pitää oleman kalliista kerratusta liinasta, sata kyynärää pitää oleman yhden sivun pituus.’ž Ja laudoista pitää sinun sen tekemän, niin että se on tyhjä sisältä: niinkuin sinulle osoitettiin vuorella, niin se tehtämän pitää.’ž Ja pitää pistämän korennot renkaisiin, niin että korennot ovat kahden puolen alttaria, joilla se kannettaisiin.’ž Ja sinun pitää tekemän sittimipuiset korennot alttarille, ja silaaman ne vaskella;’ž Sinun pitää sen paneman alhaalta alttarin ympäri, niin että se häkki ulottuu keskelle alttaria.’ž Ja sinun pitää myös tekemän hänelle häkin, niinkuin verkon vaskesta, ja tekemän sen verkon päälle neljä vaskirengasta hänen neljään kulmaansa.’ž Tee myös hänen patansa, joihin tuhka korjataan, ja lapionsa, ja maljansa, ja tadikkonsa ja hiilikattilansa: kaikki hänen kalunsa pitää sinun vaskesta tekemän.’ž Sarvet sinun pitää myös tekemän hänen neljään kulmaansa: siitä pitää hänen sarvensa oleman; ja sinun pitää sen vaskella silaaman.’ž Ja sinun pitää tekemän myös alttarin sittimipuusta: viisi kyynärää pitää oleman pituuden, ja viisi kyynärää leveyden: neljäkulmaisen pitää sen alttarin oleman, ja kolme kyynärää hänen korkeutensa.’ž Tätä peittovaatetta varten pitää sinun tekemän viisi patsasta sittimipuusta ja ne kullalla silaaman, ja koukut pitää oleman kullasta: ja sinun pitää valaman niille viisi vaskista jalkaa.’ž Ja sinun pitää tekemän peittovaatteen Tabernaklin oveen, sinisistä, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, niin myös kalliista kerratusta liinalangasta, taitavasti ommellun.’ž Ja paneman pöydän ulkoiselle puolen esirippua, ja kynttiläjalan pöydän kohdalle, päivän puolelle Tabernaklia, niin että pöytä seisoo pohjaan päin.’ž Armo-istuimen pitää sinun myös paneman todistusarkin päälle, kaikkein pyhimpään.’ž Ja sinun pitää ripustaman esiripun koukuille, ja paneman todistusarkin sisälliselle puolen esirippua, niin että esirippu olis teille erotus pyhän ja kaikkein pyhimmän vaiheella.’ž Ja sinun pitää ripustaman sen neljän sittimipuisen, kullalla silatun patsaan päälle, ja niiden kultaiset koukut, neljän hopiajalan päälle.’ž Esiripun pitää myös sinun tekemän sinisistä, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, niin myös kalliista kerratuista liinalangoista, ja tekemään Kerubimit sen päälle taitavasti.’ž Ja niin pitää sinun Tabernaklin pystyälle paneman, sen muodon jälkeen, kuin sinä näit vuorella.’ž Ja sinun pitää laudat kullalla silaaman, ja kullasta renkaat niihin tekemän, joihinka korennot pistetään, ja sinun pitää myös korennot kullalla silaaman.’ž Ja keskimäinen korento pitää keskeltä lautoja käymän yhdestä kulmasta niin toiseen.’ž Ja viisi korentoa niihin lautoihin, kuin toisella Tabernaklin sivulla ovat: ja viisi korentoa myös niihin lautoihin, jotka perällä Tabernaklia ovat, länteen päin.’ž Sinun pitää myös tekemän korennot sittimipuusta: viisi niihin lautoihin, jotka yhdellä Tabernaklin sivulla ovat;’ž Niin että yhteen olis kahdeksan lautaa, ja heidän hopiajalkansa kuusitoistakymmentä: aina kaksi jalkaa kunkin laudan alla.’ž Niin että kumpikin niistä taittaisiin yhdistettää silmuksella sekä alhaalta että ylhäältä: yhdellä tavalla pitää he molemmista kulmista yhdistettämän kulmakiskoilla,’ž Ja kaksi lautaa pitää sinun tekemän Tabernaklin perälle, niihin kahteen kulmaan.’ž Mutta perällä Tabernaklia länteen päin pitää sinun tekemän kuusi lautaa.’ž Ja neljäkymmentä hopiajalkaa: aina kaksi jalkaa kunkin laudan alla.’ž Niin myös majan toisella sivulla pohjan puolella pitää oleman kaksikymmentä lautaa.tLVALF¼w¢ ¶ V Ø  Œ ~ Šv¢æWæaŸGÖBsH“ Ja kahdet vitjat puhtaasta kullasta, joilla päät ovat, pitää sinun teke’ž Ja kahdet vitjat puhtaasta kullasta, joilla päät ovat, pitää sinun tekemän, taitavasti väätyt: ne väätyt vitjat pitää sinun yhdistämän nastoihin.’ž Ja sinun pitää tekemän kultaiset nastat.’ž Ja sinun pitää ne molemmat kivet paneman hartioille päällisvaatteeseen, että ne ovat muistokivet Israelin lapsille: ja Aaronin pitää kantaman heidän nimensä \Herran\ edessä molemmilla olillansa muistoksi.’ž Niinkuin kivenvuolia sinetin kaivaa, pitää sinun taitavasti kaivaman niihin kahteen kiveen Israelin lasten nimet, ja ne kultaan sisälle sulkeman.’ž Heidän kuusi nimeänsä yhteen kiveen, ja toiset kuusi nimeä toiseen kiveen, sen jälkeen kuin he syntyneet ovat.’ž Ja sinun pitää ottaman kaksi onikin kiveä, ja kaivaman niihin Israelin poikain nimet.’ž Ja hänen päällisvaatteensa vyö, kuin sen päällä on, pitää oleman yhdellä tavalla tehty, kullasta, sinivilloista, purpurasta ja tulipunaisista villoista, ja kalliista kerratusta liinalangasta.’ž Että se yhdistettäisiin molempain olkain päältä ja sidottaisiin yhteen molemmilta puolilta.’ž Päällisvaatteen pitää heidän tekemän kullasta, ja sinisistä, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, ja kalliisti kerratusta liinasta, taitavasti.’ž Siihen pitää heidän ottaman kultaa, sinisiä, purpuraisia ja tulipunaisia villoja, ja kallista liinaa.’ž Ja nämät ovat vaatteet, jotka heidän tekemän pitää: kilpi, päällisvaate, hame, ahdashame, hiippa ja vyö. Ja näin pitää heidän tekemän sinun veljelles Aaronille ja hänen pojillensa pyhät vaatteet, että hän minun pappini olis.’ž Ja sinun pitää myös puhuman kaikkein niiden kanssa, joilla taitava sydän on, jotka minä taidon hengellä täyttänyt olen, että he tekevät vaatteita Aaronille hänen pyhittämiseksensä, että hän olis minun pappini.’ž Ja sinun pitää tekemän veljelles Aaronille pyhät vaatteet, kunniaksi ja kaunistukseksi.’ž Ja sinun pitää ottaman tykös sinun veljes Aaronin poikinensa Israelin lasten seasta, että hän olis minun pappini: Aaron ja hänen poikansa Nadab, Abihu, Eleatsar ja Itamar.’ž Seurakunnan majassa ulkoisella puolella esirippua, joka on todistuksen edessä, pitää Aaron poikinensa sen toimittaman, (valistamaan) ehtoosta niin aamuun asti, \Herran\ edessä. Se pitää teille oleman ijankaikkinen sääty heidän sukukunnissansa, Israelin lasten seassa.’ž Ja käske Israelin lapsille, että he toisivat sinulle kaikkein selkiämpää öljypuun öljyä puserrettua, valkeudeksi: että lamppu aina palais.’ž Kaikki Tabernaklin astiat, jotka kaikkinaiseen palvelukseen tarvitaan, kaikki hänen vaarnansa ja kaikki pihan vaarnat pitää oleman vaskesta.’ž Ja pihan pituus pitää oleman sata kyynärää, ja leveys kaikelta kohtaa viisikymmentä, ja korkeus viisi kyynärää, kalliista kerratusta liinasta: ja heidän jalkansa vaskesta.’ž Kaikilla patsailla ympärinsä pihan pitää oleman hopiavanteet, hopiakoukut, ja vaskiset jalat.’ž Mutta pihan läpikäytävässä pitää oleman yksi vaate kaksikymmentä kyynärää leviä, sinisistä, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, ja kalliista liinalangasta taitavasti ommellun: siihen myös neljä patsasta ja neljän jalan päällä.’ž Ja viisitoistakymmentä kyynärää toisella puolella, siihen myös kolme patsasta kolmen jalan päällä.’ž Niin että vaatteella yhdellä puolella on viisitoistakymmentä kyynärää: ja kolme patsasta kolmen jalan päällä.’ž Ja itään päin, pihan laveuden pitää oleman viisikymmentä kyynärää.’ž Mutta pihan laveudelle lännen puoleen pitää oleman vaatteet, viisikymmentä kyynärää pitkät, ja kymmenen patsasta kymmenen jalan päällä.’ž Niin myös pohjan puoleen, pituudelle pitää oleman esivaatteet sata kyynärää pitkät, ja kaksikymmentä sen patsasta kahdenkymmenen vaskijalan päällä, patsasten koukut vöinensä hopiasta.ģLVAL¦&ż Ń x Ó s  æ ’ ć 0 £O¼üf“9½ŠEć0 Ja sinun pitää ne puettaman veljes Aaronin ja hänen poikainsa ylle, ja pitää voiteleman’ž Ja sinun pitää ne puettaman veljes Aaronin ja hänen poikainsa ylle, ja pitää voiteleman heitä, ja täyttämän heidän kätensä, ja pyhittämän heitä, että he olisivat minun pappini.’ž Ja Aaronin pojille pitää sinun tekemän hameita, vöitä ja hiippoja, kunniaksi ja kaunistukseksi.’ž Sinun pitää myös tekemän ahtaan hameen kalliista liinasta, ja hiipan kalliista liinasta: ja taitavasti ommellun vyön pitää myös tekemän.’ž Ja sen pitää oleman Aaronin otsalla, niin että Aaron kantaa pyhäin vääryyden, kuin Israelin lapset pyhittivät, kaikissa heidän pyhyytensä lahjoissa. Ja se pitää alinomati oleman hänen otsassansa, heille mielisuosioksi \Herran\ edessä.’ž Ja sinun pitää sen sitoman sinisellä langalla, niin että se on hiipan päällä: etisellä puolella hiippaa sen pitää oleman.’ž Sinun pitää myös tekemän otsalehden puhtaasta kullasta, ja kaivaman siihen, niinkuin sinetti kaivetaan, \Herran\ PYHYYS.’ž Ja Aaron pitää sen päällensä pitämän, koska hän palveluksen tekee, niin että siitä kuullaan kulina, koska hän menee pyhään, \Herran\ eteen, ja hän käy ulos, ettei hän kuolisi.’ž Niin että siinä on kultainen kulkuinen, ja sitälikin granatin omena: ja taas kultainen kulkuinen granatin omenan kanssa, ympärinsä hameen liepeitä.’ž Ja alhaalle hänen liepeisiinsä pitää sinun tekemän niinkuin granatin omenat sinisistä, purpuraisista ja tulipunaisista villoista ympärinsä: ja niiden keskelle kultaiset kulkuiset ympärinsä.’ž Ja ylinnä siinä pitää keskellä oleman pään läpi, ja sepalus sen läven ympärillä, pallistettu yhteen niinkuin pantsarin läpi, ettei se kehkiäisi.’ž Sinun pitää myös tekemän päällisvaatteen alle hameen, kaiken sinisistä villoista.’ž Ja sinun pitää paneman virankilpeen valkeudet ja täydellisyydet, jotka pitää oleman Aaronin sydämen päällä, koska hän menee \Herran\ eteen. Ja niin pitää Aaronin kantaman Israelin lasten oikeuden sydämensä päällä aina \Herran\ edessä.’ž Ja niin pitää Aaronin kantaman Israelin lasten nimet virankilvessä sydämensä päällä, koska hän pyhään sisälle menee, muistoksi \Herran\ edessä alinomaisesti.’ž Ja rintavaate pitää yhdistettämän renkaillansa sinisellä siteellä päällisvaatteen renkaisiin, niin että se olis päällisvaatetta liki, ettei rintavaate eriäis päällisvaatteesta.’ž Ja sinun pitää tekemän kaksi kultarengasta, ja paneman ne päällisvaatteen molemmille olkapäille toinen toisensa kohdalle, alaspäin, sen saumaa vasten, vaatteen vyön päälle.’ž Ja sinun pitää tekemän kaksi kultaista rengasta, ja paneman ne molempiin kilven kulmiin: sen reunaan sisälliselle puolelle päällisvaatetta.’ž Mutta ne kaksi päätä niistä kahdesta vitjasta pitää sinun antaman tulla kahteen nastaan, ja paneman päällisvaatteeseen hartioille, toinen toisensa kohdalle.’ž Ja pistämään ne kaksi kultavitjaa kahteen renkaaseen kilven kulmiin.’ž Ja sinun pitää tekemän kilpeen kaksi kultarengasta, ja paneman ne molemmat renkaat kahteen kilven kulmaan.’ž Ja sinun pitää tekemän vitjat kilpeen, yhden pituiset, taitavasti väätyt, puhtaasta kullasta.’ž Ja ne kivet pitää oleman kahdentoistakymmenen Israelin lasten nimen jälkeen, kaivetut kivenvuolialta jokainen nimeltänsä, kahdentoistakymmenen sukukunnan jälkeen.’ž Neljäs rivi: turkos, oniks ja jaspis: kultaan pitää ne istutettaman kaikilta riveiltä.’ž Kolmas rivi: linkurius, akat ja ametisti.’ž Toinen rivi: rubiin, saphiir, demanti.’ž Ja sinun pitää täyttämän sen täyttymys kivillä, neljällä kivirivillä. Ensimäinen rivi pitää oleman sardius, topats, smaragdi.’ž Neljäkulmaisen pitää sen oleman ja kaksinkertaisen, kämmenen leveys hänen pituutensa, ja kämmenen leveytensä.’ž Virankilven pitää sinun myös tekemän taitavasti, niinkuin päällisvaatteenkin pitää sinun sen tekemän: kullasta, sinisistä ja purpuraisista, ja tulipunaisista villoista, ja kerratusta kalliin liinan langasta sinun sen tekemän pitää.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:#” U@„ "” š@„ !” @„  ” ©@„ ” z@ƒ ” Ą@ƒ ” p@ƒ ” ¢@ƒ ” "@ƒ ”±@ƒ ”±@ƒ ”t@ƒ ”°@ƒ ”æ@ƒ ” Ń@ƒ ” '@ƒ ” ˆ@ƒ ” a@ƒ ” K@ ƒ ”_@ ƒ ”c@ ƒ ”½@ ƒ  ”f@ ƒ  ”L@ƒ  ”L@ƒ  ”[@ƒ  ”'@ƒ ”&P@ƒ ”%x@ƒ ”$§@ƒ ”#Z@ƒ ”"Ŗ@ƒ ”!s@‚ ” ©@‚ ”|@‚ ”]@‚ ’“@‚ ž“O@‚ ż“c@‚ ü“K@‚ ū“@‚ ś“N@‚ ł“æ@‚ ų“'@‚ ÷“«@‚ ö“«@‚ õ“D@‚ ō““@ ‚ ó“.@ ‚ ņ“Ļ@ ‚ ń“œ@ ‚ š“k@ ‚ ļ“ „@‚ ī“ Ę@‚ ķ“ '@‚ ģ“ ¾@‚ ė“ @‚ ź“³@‚ é“Œ@‚ č“‘@‚ ē“L@‚ ę“Ŗ@ å“ž@ 䓬@ ć“b@ ā“.²@ į“-<@ ą“,b@ ߓ+U@ Ž“*œ@ Ż“)²@ ܓ(˜@ Ū“'Y@ Ś“&@  Ł“%Æ@  Ų“$¬@  ד#Ø@  ֓"•@  Փ!¤@ Ō“ r@ ӓV@ Ņ“Ÿ@ ѓ“@ Š“å@ Ļ“‘@ Ī“–@ Ķ“•@ Ģ“|@€ Ė“y@€ Ź“ņ@€ ɓü@€ ȓņ@€ Ē“h@€ ʓi@€ œ’@€ ēf@€ Ɠm@€ Ā“x@€ Į“ ­@€ Ą“ „@ € æ“ V@ € ¾“ s@ € ½“ ć@ € ¼“M@ € »“V@€ ŗ“[@€ ¹“@€ ø“c@€ ·“g@€ ¶“©@€ µ“š@€ ““+$@€ ³“*y@€ ²“)³@~ ±“(b@~ °“