Standard Jet DBµnb` ĀUé©gr@?œ~Ÿ’…š1Åyŗķ0¼ßĢcŁäƟFūŠ¼N=fģ7꣜ś}Ć(ęØ+Š`ļ {6Nļß±ĢiCt2±3üy[)(|*×|™˜żN'¶ė‰ƒf_•ųŠ‰$…gĘ'DŅīĻeķ’ĒF”x ķé-bŌT4.0Š'āü’’Ž YS  Y   Y Y  Y Y  Y  DžY  Y   Y  Y ’’ Y a Y dž Y 2žY  Y   Y  jžY ConnectDatabaseDateCreateDateUpdate FlagsForeignNameIdLvLvExtraLvModule LvPropName OwnerParentIdRmtInfoLongRmtInfoShortTypeƒ’’’’n’’’’i’’’’’’’’ƒ’’’’’’’’’’’’’’’’’’Y’’’’Y’’’’IdParentIdName        ’’©OYCSY Y Y  Y 2žACMFInheritableObjectIdSIDƒ’’’’’’ ’’’’’’’’’’’’ AtˆY’’’’ObjectId’’ė YSY  Y Y Y  Y žž Y žžY  Y žžAttributeExpressionFlagLvExtra Name1 Name2ObjectId Orderƒ’’’’n’’’’z’’’’f’’ edY’’’’"ObjectIdAttribute’’Ė -YSY Y Y  Y ž Y ž Y ž Y ž Y žccolumn grbiticolumnszColumnszObject$szReferencedColumn$szReferencedObjectszRelationshipƒ’’’’’’’’’’’’’’’’’’ ‚ƒ’’’’’’’’’’’’’’’’’’ ‚ƒ’’’’’’’’’’’’’’’’’’ ‚Y’’’’Y’’’’Y’’’’szObject$szReferencedObjectszRelationship’’Y»v1ģ§bŲ “ N Ä  : õ ° k & į œ W  Ķ ˆ C ž¹t/ź„ €@€@€€€€€ˆˆ@@/   € @ OJmJJMMQkkfJUQkOJmJLJkQkSdi`k `dOo^Qk iQ^JmYdbkWYfkiQfdimk kMiYfmk kvkiQ^ mJL^QkLYL^QMdfviYUWmOQmJY^k`QmJOJmJ`kvkJMMQkkdL[QMmk`kvkJMMQkku`^`kvkJMQk`kvkdL[QMmk`kvkhoQiYQk`kvkiQ^JmYdbkWYfkJMMQkk^Jvdom`kvkOLko``JivYbSdokQiOQSYbQOQ  @€ @€ @€     €€€€€€p€w€{€€Å  @€ @€ @€ @€ @€ @€ @€ @€††††††††† † † † †††††††††††††$†%€†:€†;€†<€†8€†9€†=€†>€†?€†@€†A€†B€†&€†'€†(€p†)€p†*€p†+€w†,€w†-€w†.€{†/€{†0€{†1€†2€†3€†4€†5€†6€†7†††† †† ††††!†"†#    µd “_» Z ż “ g  Ķ ‚ ß ~  Č k  ·V½xüSAl2ć@›:TAl2ć@MSysAccessXMLĄˆ4€MR2€KeepLocal  T|||<<<<<<<: ’@¢ā8?)ć@¢ā8?)ć@MSysAccessObjectsĄˆDDDDDDDDDDB ’{¹Ż_ļić@Įb„aļić@metadataĄˆŚ@‰>>>22222220 ’@wWīŹü9)ć@z,Ėü9)ć@DetailsĄˆ3@‰<<<0000000. ’@prŹü9)ć@mSO~)ć@CopyrightĄˆ @ˆ@@@44444442 ’@)ó·ü9)ć@ń~>–Vdć@BibleĄˆ@ˆ888,,,,,,,* ’@€ €E­ü9)ć@Ū™Ķü9)ć@UserDefinedĄˆA@ˆDDD88888886 ’@€ €E­ü9)ć@Ū™Ķü9)ć@SummaryInfoĄˆ²@ˆDDD88888886 ’@€ €dz› ’h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€MSysRelationshipsĮŠDDDDDDDDDDB ’h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€MSysQueriesĮŠ88888888886 ’h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€MSysACEsĮŠ22222222220 ’h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€MSysObjectsĮŠ88888888886 ’h¬ü9)ć@åæŽ8?)ć@€MSysDbĄˆ„@ˆ:::......., ’@h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€RelationshipsĮŠ<<<<<<<<<<: ’h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€DatabasesĮŠ44444444442 ’h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€TablesĮŠ.........., ’f ’YhyūNhyBhy–hyhyhyhyhyhyhy°Y Y Y Y  Y IDBook IDChapter VerseScriptureƒ’’ ’’’’’’’’’’’’’’’’@€ƒ’’’’’’’’’’’’’’’’’’ēų1¢ €ƒ’’’’ ’’o’’’’’’X’’ €ƒ’’’’’’’’’’’’’’’’’’Œ€ƒ’’’’’’’’’’’’’’’’’’’‰ƒ’’’’’’’’’’’’’’’’’’’ Y€Y’’’’Y’’’’Y’’’’Y’’’’Y’’’’Y’’’’Book IDChapterfindquickIDPrimaryKey Verse’’č Sa×  Ł ” O üą’’’’’’’’’ˆšž’’’’’’’’’’’’’’’€Ą’’’’@’’’’?@ŗwß{ļ½ļ½ļ}ļ}ļ}÷¾÷¾÷Żwß}ļ½÷ļū¾ļ}ß÷Ż}ß÷~ß÷}ßū~ßūæļ}ß÷}ļū}ß÷{wwļ»ß÷}ß÷{ß{ļ}ßww»»»»»»»»ŪŻw·»ŻŻ½÷½ļ}ßūæļū¾ļū}æß÷żŽ÷ż¾ļū¾ļūæß÷¾ļ{ß÷½{ļ½{ļŽ{ļŽ÷Ž»{÷īŻ{ß{ļ½ļ½ļ½÷ī}ß½÷ļŻ÷Ž{ß÷}€Dˆ „BB‚‚‚AA"ˆ ‚BA‚ "‚  ‚  @‚ ‚‚ „ˆˆD ‚ „ „‚ ˆˆDDDDDDDD$"ˆHD""BB‚ @A‚@ !AA@ A„ B„B„!„!!D„"„ „BBB‚ B"!„ ‚WLVAL ÜzFł›OŃ  µ ž y 4 µ e ć ¦ F  ­ķuKŃSš4]Æõ}?„ Ja Jumala päätti seidzemendenä päiwänä hänen työns cuin hän tehnyt oli/ ja’ž Ja Jumala päätti seidzemendenä päiwänä hänen työns cuin hän tehnyt oli/ ja lepäis seidzemendenä päiwänä caikista hänen tegoistans/ cuin hän tehnyt oli.’ž JA nijn taiwas ja maa päätettin/ ja caicki heidän jouckons.’ž Ja Jumala cadzoi caickia cuin hän tehnyt oli/ ja cadzo/ ne olit sangen hywät. Ja tuli ehtosta ja amusta cuudes päiwä.’ž Ja caickille eläimille maan päällä/ ja caickille linnuille taiwan alla/ ja caickille madoille maan päällä/ joisa hengi on/ caickinaiset wiherjäiset ruohot syötäwäxi/ Ja tapahtui nijn.’ž Ja Jumala sanoi: cadzo/ minä annoin teille caickinaiset ruohot/ joisa siemen on coco maan päällä/ ja caickinaiset hedelmäliset puut/ ja puut joisa siemen on/ teille ruaxi.’ž Ja Jumala siunais heitä/ ja sanoi heille: hedelmöitkät ja lisändykät ja täyttäkät maata/ ja tehkät se teillen alemaisexi/ ja wallitcat calat meres/ ja linnut taiwan alla/ ja caicki eläimet jotca maalla lijckuwat.’ž Ja Jumala loi Ihmisen omaxi cuwaxens/ Jumalan cuwaxi hän sen loi/ miehexi ja waimoxi loi hän heitä.’ž JA Jumala sanoi: tehkäm Ihminen meidän cuwaxem/ joca meidän muotoisem on/ joca wallidze calat meres/ ja linnut taiwan alla/ ja carjan/ ja coco maan/ ja caicki jotca maalla matelewat.’ž Ja Jumala teki pedot maalle/ cungin laistans/ caickinaiset matelewaiset eläimet maalle laistans. Ja Jumala näki sen hywäxi.’ž Ja Jumala sanoi: tuocon maa eläimet/ cungin laistans/ carjan/ madot ja pedot maalle/ cungin laistans/ Ja tapahtui nijn.’ž Ja tuli ehtosta ja amusta wijdes päiwä.’ž Ja Jumala siunais heitä/ ja sanoi: hedelmöitkät ja lisändykät/ ja täyttäkät meren wedet/ ja linnut lisändykön maalle.’ž Ja Jumala loi suuret walascalat/ ja caickinaiset lijckuwaiset eläimet/ jotca wesi cuohutti/ cungin laistans/ ja caickinaiset höyhemeliset linnut/ cungin laistans. Ja Jumala näki sen hywäxi.’ž JA Jumala sanoi: cuohuttacon wesi lijckuwaisia eläimitä/ ja linnut maan pällä taiwan wahwuden alla lendäkän.’ž Ja tuli ehtosta ja amusta neljäs päiwä.’ž Ja hallidzeman päiwä ja yötä/ ja eroittaman walkeutta ja pimeyttä. Ja Jumala näki sen hywäxi.’ž Ja Jumala pani ne taiwan wahwuteen/ paistaman maan päälle/’ž Ja Jumala teki caxi suurta walkeutta/ suuremman walkeuden päiwä hallidzeman/ ja wähemmän walkeuden yötä hallidzeman/ ja tähdet.’ž Ja olcon walkeudexi taiwan wahwudes/ paistaman maan päälle. Ja tapahtui nijn.’ž JA Jumala sanoi: tulcon walkeudet taiwan wahwuteen/ eroittaman päiwä ja yötä/ ja olcon merkeixi/ ajoixi/ päiwixi ja wuosixi.’ž Ja Jumala näki sen hywäxi. Ja tuli ehtosta ja amusta colmas päiwä.’ž Ja maa wihotti ja caswoi ruohon/ josa siemen oli laistans/ ja hedelmäliset puut/ joiden siemen oli idze heisäns/ cusakin laistans.’ž Ja Jumala sanoi: wihottacon maa ja caswacon ruohon josa siemen on/ ja hedelmäliset puut/ että cukin laistans hedelmöidze/ josa on oma siemen idze hänesäns maalla/ Ja tapahtui nijn.’ž Ja Jumala cudzui cuiwan Maaxi/ ja wetten cocouxen hän cudzui Merexi. Ja Jumala näki sen hywäxi.’ž Ja Jumala cudzui wahwuden Taiwaxi. Ja tuli ehtosta ja amusta/ toinen päiwä. JA Jumala sanoi: coconducon wesi taiwan alla erinomaiseen paickaan/ nijn että cuiwa näky/ Ja tapahtui nijn.’ž Ja Jumala teki wahwuden/ ja eroitti weden cuin oli wahwuden alla/ sijtä wedestä cuin oli wahwuden päällä/ Ja tapahtui nijn.’ž JA Jumala sanoi: tulcon wahwus wetten waihelle/ eroittaman wesiä wesistä.’ž Ja cudzui walkeuden päiwäxi/ ja pimeyden yöxi. Ja tuli ehtosta ja amusta/ ensimäinen päiwä.’ž Ja Jumala näki walkeuden hywäxi. Nijn Jumala eroitti walkeuden pimeydestä/’ž JA Jumala sanoi: tulcon walkeus/ ja walkeus tuli.’ž Ja Maa oli autia ja tyhjä/ ja pimeys oli sywyden päällä/ ja Jumalan Hengi lijckui weden päällä.’ž ALgusa loi Jumala Taiwan ja Maan.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:‹V@  ‹G@  ‹Q@  ‹W@  ‹X@  ‹N@ ‹H@ ‹ X@ ‹ G@ ‹ D@ ‹ ^@ ‹ ?@ ‹Q@ ‹T@ ‹<@ ’ŠM@ žŠG@ żŠ}@ üŠv@  ūŠm@  śŠ\@  łŠž@  ųŠ^@  ÷ŠŌ@ öŠ€@ õŠS@ ōŠQ@ óŠH@ ņŠn@ ńŠŒ@ šŠK@ ļŠ±@ īŠ æ@ ķŠ Z@ ģŠ @ ėŠ ]@ źŠ W@ éŠq@ čŠ0@ ēŠF@ ęŠ¼@ åŠJ@ äŠ[@ ćŠ`@ āŠp@ įŠÜ@ ąŠ»@  ߊ^@  ŽŠR@  ŻŠš@  ܊X@  ŪŠĒ@ ŚŠÄ@ ŁŠœ@ ŲŠ±@ ׊ e@ ֊ Z@ Պ u@ ŌŠ s@ ӊ ?@ ŅŠ@ ъ‰@ ŠŠ½@ ĻŠ†@ ĪŠI@ ĶŠˆ@ ĢŠW@ ĖŠ„@ ŹŠF@ Ɋq@ Ȋ@ ĒŠf@ ʊƒ@ Ŋ¤@ Ċš@ Ɗm@ ĀŠr@ ĮŠQ@  ĄŠ[@  æŠV@  ¾Š A@  ½Š U@  ¼Š Z@ »Š P@ ŗŠ @ ¹Š_@ øŠ~@ ·Š@ ¶Š@ µŠb@ “Š|@ ³Šš@ ²Š>@ ±Šx@ °Šŗ@ Ɗ®@ ®Š×@ ­Šf@ ¬Š¹@ «Š~@ ŖŠz@ ©Š*@ ؊x@ §ŠĄ@ ¦Šo@ „Š*@ ¤Š`@ £Š=@ ¢Š‚@ ”ŠP@   Š @  ŸŠ E@  žŠ …@  Š ·@  œŠ b@ ›Šŗ@ šŠ~@ ™ŠL@ ˜Š^@ —ŠM@ –Š4@ •Šb@ ”Š$@ DLVAL„"”– 7 š J š › Z  © X ę y ‰åbümü¶ŗ2éc¦ JA he cuulit HERran Jumalan änen Paradijsis päiwän wilwetes. Ja Adam’ž JA he cuulit HERran Jumalan änen Paradijsis päiwän wilwetes. Ja Adam lymyi emändinens HERran Jumalan caswon edest puiden secan Paradijsis.’ž Silloin aukenit molembain heidän silmäns/ ja äckäisit että he olit alasti/ ja sidoit yhteen Ficuna lehtiä/ ja teit heillens peitteitä.’ž Ja waimo näki sijtä puusta olewan hywän syödä/ ja että se oli ihana nähdä ja suloinen puu/ että se andoi ymmärryxen: ja otti hedelmäst ja söi/ ja andoi myös miehellens sijtä/ ja hän söi.’ž Waan Jumala tietä/ että jona päiwänä te syötte sijtä/ aukenewat teidän silmän/ ja tuletta nijncuin Jumala/ tietämän hywän ja pahan.’ž Nijn kärme sanoi waimolle: ei suingan pidä teidän cuolemalla cuoleman:’ž Mutta sen puun hedelmäst/ joca on keskellä Paradijsi/ on Jumala sanonut: älkät syökö sijtä/ ja älkät ruwetco sijhen/ ettet te cuolis.’ž Nijn waimo sanoi kärmelle: me syömme nijden puiden hedelmist/ jotca owat Paradijsis/’ž JA kärme oli cawalin caickia eläimitä maan päällä/ jotca HERra Jumala tehnyt oli/ ja sanoi waimolle: sanoico Jumala/ älkät syökö caickinaisista puista Paradijsis?’ž Ja he olit molemmat alasti/ Adam ja hänen emändäns/ ja ei häwennet.’ž Sentähden pitä miehen luopuman Isästäns ja Äitistäns/ ja pysymän emändäns tykönä/ ja he tulewat yhdexi lihaxi.’ž Nijn sanoi ihminen: tämä on luu minun luistani/ ja liha minun lihastani/ se pitä cudzuttaman miehen puolisaxi: sillä hän on otettu miehestä.’ž Ja HERra Jumala rakensi waimon sijtä kylkiluusta/ jonga hän ihmisest otti/ ja toi sen hänen eteens.’ž Ja HERra Jumala pani rascan unen ihmiseen/ ja cuin hän nuckui/ otti hän yhden hänen kylkiluistans/ ja täytti sen paican lihalla.’ž Ja ihminen andoi cullakin carjalle/ ja linnuille taiwan alla/ ja eläimille maan päällä heidän nimens. Mutta ihmiselle ei löytty apua/ joca hänelle soweljas olis.’ž Cosca HErra Jumala oli maasta caickinaiset eläimet kedolle/ ja caickinaiset linnut taiwan ala tehnyt/ toi hän ne ihmisen eteen/ että hän näkis cuinga hän ne nimitäis: sillä nijncuin ihminen caickinaiset eläimet nimitti/ nijn ne cudzutan.’ž JA HErra Jumala sanoi: ei ole hywä ihmisen yxinäns olla/ minä teen hänelle awun/ joca hänelle soweljas on.’ž Mutta hywän ja pahan tiedon puusta älä syö: sillä jona päiwänä sinä sijtä syöt/ pitä sinun cuolemalla cuoleman.’ž Ja HErra Jumala käski ihmistä/ ja sanoi: syö caickinaisista puista Paradijsis/’ž JA HErra Jumala otti ihmisen/ ja pani Paradijsijn Edenis/ wiljelemän ja warjeleman sitä.’ž Colmas wirta cudzutan Hidekel/ ja juoxe Assyrian edidzen. Ja neljäs wirta on Phrat.’ž Toinen wirta cudzutan Gihon/ se juoxe coco Ethiopian ymbärins.’ž Ja sen maan culda on callis/ ja siellä myös löytän Bedellion/ ja callis kiwi Onix.’ž Ensimäinen cudzutan Pison/ se juoxe coco Hewilan maan ymbärins/ ja siellä culda löytän/’ž Ja Edenist käwi wirta castaman Paradijsi/ ja jacoi idzens neljäxi pääwirraxi.’ž Ja HERra Jumala caswatti maasta caickinaiset puut ihanaiset nähdä ja hywät syödä/ ja elämän puun keskelle Paradijsi/ nijn myös hywän ja pahan tiedon puun.’ž Ja HErra Jumala istutti Paradijsin Edenis itän päin/ ja pani sijhen ihmisen/ jonga hän teki.’ž JA HErra Jumala teki ihmisen maan tomusta/ ja puhalsi hänen sieramijns eläwän hengen/ ja tuli ihminen nijn eläwäxi sieluxi.’ž Sillä ei HErra Jumala andanut wielä sata maan päälle/ eikä ollut ihmistä joca maata wiljeli/ waan sumu nousi maasta/ ja casti caiken maan.’ž Ja caickinaiset puut kedolla/ jotca ei ennen ollet maan päällä/ ja caickinaiset ruohot kedolla/ jotca ei ennen caswanet ollet.’ž Ja näin on taiwas ja maa tullut cosca he luotin/ sillä ajalla jolla Jumala teki taiwan ja maan.’ž Ja siunais seidzemennen päiwän ja pyhitti sen/ että hän lewäis hänes/ caikista hänen tegoistans jotca Jumala loi ja teki._LVALĮNŁi Ķ B ź P ž   å ™9Ž”Ų’bńš=¾d„ Cadzos/ sinä ajat minun pois tänäpän maalda/ ja minun pitä sinun edestäs lymymän/ ja tulen cu’ž Cadzos/ sinä ajat minun pois tänäpän maalda/ ja minun pitä sinun edestäs lymymän/ ja tulen culkiaxi ja pakenewaisexi maan päällä. Ja nijn minun käy/ cucaikänäns minun löytä se tappa minun.’ž Ja Cain sanoi HERralle: minun pahatecon on suurembi/ cuin se minulle annetaisin andexi.’ž Coscas maata wiljelet/ ei hänen pidä tästedes sinulle wäkens andaman/ culkian ja pakenewaisen pitä sinun oleman maan päällä.’ž Ja nyt kirottu ole sinä maan päällä/ joca awais suuns ottaman weljes werta sinun käsistäs.’ž Ja hän sanoi hänelle: mitäs tehnyt olet? weljes weren äni huuta minun tygöni maasta.’ž Nijn HERra sanoi Cainille: cusa on Habel sinun weljes? hän wastais: en minä tiedä/ olengo minä weljeni wartia?’ž Eikö se nijn ole? jos hywä olet/ nijns olet otolinen/ ja jolles hywä ole/ nijn syndi lepä owen edes/ mutta älä salli hänelle hänen tahtons/ waan hallidze händä. Silloin puhui Cain Habelin hänen weljens cansa.\line JA heidän kedolla ollesans/ carcais Cain Habelin hänen weljens päälle ja tappoi hänen.’ž Nijn sanoi HERra Cainille: mixis julmistut? Eli mixi hahmos muuttu?’ž Ja HERra cadzoi lepyisest Habelin ja hänen uhrins puoleen/ mutta Cainin ja hänen uhrins puoleen ei hän lepyisest cadzonut: silloin Cain julmistui sangen cowin/ ja hänen hahmons muuttui.’ž Ja Habel myös uhrais hänen laumans esicoisist/ ja heidän lihawudestans.’ž JA tapahtui muutamain päiwäin perästä/ että Cain uhrais HERralle lahjoja maan hedelmist.’ž Ja hän taas synnytti Habelin hänen weljens. Ja Habel tuli lamburixi/ mutta Cain peldomiehexi.’ž JA Adam tunsi Hewan hänen emändäns/ ja hän tuli rascaxi/ ja synnytti Cainin/ ja sanoi: minulla on mies HERra.’ž JA HERra Jumala lähetti hänen Paradijsistä Edenis/ maata wiljelemän/ osta hän otettu oli. Ja ajoi Adamin ulos/ ja pani Paradijsin eteen Edenis Cherubimin paljalla lyöwäisellä miecalla/ elämän puun tietä wartioidzeman.’ž Ja HERra Jumala sanoi: cadzo/ Adam on tullut cuin yxi meistä/ tietämän hywän ja pahan/ mutta nyt ettei hän ojennais kättäns/ ja ottais myös elämän puusta/ söis ja eläis ijancaickisest.’ž Ja HErra Jumala teki Adamille ja hänen emännällens nahgoista hamet/ ja puetti heidän ylöns.’ž JA Adam cudzui hänen emändäns nimen/ Hewa/ että hän on caickein eläwitten Äiti.’ž Sinun leipäs pitä sinun syömän odzas hies/ sijhen asti cuins maaxi jällens tulet/ jostas otettu olet: sillä sinä olet maa/ ja maaxi pitä sinun tuleman.’ž Orjantappuroita ja ohdackeitä pitä hänen caswaman/ ja sinun pitä maan ruohoja syömän.’ž JA Adamille sanoi hän: ettäs cuulit emändäs ändä/ ja söit puusta josta minä haastoin sinua syömäst: kirottu olcon maa sinun tähtes/ surulla pitä sinun elättämän idzes hänestä caickena elinaicanas.’ž Ja waimolle sanoi hän: Minä saatan sinulle paljon tusca coscas rascaxi tulet: sinun pitä synnyttämän sinun lapses kiwulla/ ja sinun tahtos pitä miehes ala annettu oleman/ ja hän wallidze sinua.’ž Ja minä panen wainon sinun ja waimon wälille/ ja sinun siemenes ja hänen siemenens wälille/ hän polke ricki sinun pääs/ ja sinä pistät händä candapäähän.’ž Ja HERra Jumala sanoi kärmelle: ettäs tämän teit/ kirottu ole sinä caikest carjast ja caickist eläimist maalla/ sinun pitä käymän wadzallas/ ja syömän maata caiken elinaicas.’ž Silloin sanoi HERra Jumala waimolle: mixis sen teit? waimo sanoi: kärme petti minun/ ja minä söin.’ž Nijn sanoi Adam: waimo jongas annoit minulle/ andoi minulle sijtä puusta/ ja minä söin.’ž Hän sanoi: cuca sinulle ilmoitti/ ettäs alasti olet? etkös syönyt sijtä puusta/ josta minä sinua haastoin syömäst?’ž Ja hän sanoi: minä cuulin sinun änes Paradijsis/ ja pelkäisin: sillä minä olen alasti/ ja sentähden minä lymyin.’ž Ja HERra Jumala cudzui Adamin/ ja sanoi hänelle: Cusas olet?LVAL'Ox Ā q  ž Ź l Ī r    Ė~Bī^¼uÕ‡/Ų‡@źœŃ…,Ėr Ja coco hänen ikäns oli yhdexänsata ja yhd’ž Ja coco hänen ikäns oli yhdexänsata ja yhdexänseidzemettäkymmendä ajastaica/ ja cuoli.’ž Ja eli sijtte seidzemensata ja caxiyhdexättäkymmendä ajastaica/ ja sijtti poikia ja tyttäritä.’ž MEthusalah oli sata ja seidzemenyhdexättäkymmendä ajastaica wanha/ ja sijtti Lamechin.’ž Ja hän eli jumalisest ja ei enämbi näkynyt/ sillä Jumala otti hänen pois.’ž Ja coco hänen ikäns oli/ colmesata ja wijsiseidzemettäkymmendä ajastaica.’ž Ja sijttecuin hän oli Methusalahn sijttänyt/ pysyi hän jumalises elämäs/ colmesata ajastaica/ ja sijtti poikia ja tyttäritä.’ž HEnoch oli wijsiseidzemettäkymmendä ajastaica wanha/ ja sijtti Methusalahn.’ž Ja coco hänen ikäns oli yhdexänsata ja caxiseidzemettäkymmendä ajastaica/ ja cuoli.’ž Ja eli sijtte cahdexansata ajastaica/ ja sijtti poikia ja tyttäritä.’ž JAred oli sata ja caxiseidzemettäkymmendä ajastaica wanha/ ja sijtti Henochin.’ž Ja coco hänen ikäns oli/ cahdexansata/ yhdexänkymmendä ja wijsi ajastaica/ ja cuoli.’ž Ja eli sijtte cahdexansata ja colmekymmendä ajastaica/ ja sijtti poikia ja tyttäritä.’ž MAhalaleel oli wijsiseidzemettäkymmendä ajastaica wanha/ ja sijtti Jaredin.’ž Ja coco hänen ikäns oli/ yhdexänsata ja kymmenen ajastaica/ ja cuoli.’ž Ja eli sijtte cahdexansata ja neljäkymmendä ajastaica/ ja sijtti poikia ja tyttäritä.’ž KEnan oli seidzemenkymmendä ajastaica wanha/ ja sijtti Mahalaleelin.’ž Ja coco hänen ikäns oli yhdexänsata ja wijsi ajastaica/ ja cuoli.’ž Ja eli sijtte cahdexansata ja wijsitoistakymmendä ajastaica/ ja sijtti poikia ja tyttäritä.’ž ENos oli yhdexänkymmendä ajastaica wanha/ ja sijtti Kenanin.’ž Ja coco hänen ikäns oli yhdexänsata ja caxitoistakymmendä ajastaica/ ja cuoli.’ž Ja eli sijtte cahdexansata ja seidzemen ajastaica/ ja sijtti poikia ja tyttäritä.’ž SEth oli sata ja wijsi ajastaica wanha/ ja sijtti Enoxen.’ž Ja coco hänen ikäns oli/ yhdexänsata ja colmekymmendä ajastaica/ ja cuoli.’ž Ja eli sijtte cahdexansata ajastaica/ ja sijtti poikia ja tyttäritä.’ž JA Adam oli sata ja colmekymmendä ajastaica wanha/ ja sijtti pojan/ joca hänen cuwans caltainen oli/ ja cudzui hänen Seth/’ž Miehexi ja waimoxi loi hän heidän/ ja siunais heitä/ ja cudzui heidän nimens ihminen/ sijhen aican cosca he luotin.’ž TÄmä on ihmisen sucucunnan kirja/ sijhen aican cosca Jumala loi ihmisen/ ja teki hänen Jumalan muotoisexi.’ž Ja Seth myös sijtti pojan ja cudzui hänen Enos. Silloin ruwettin saarnaman HErran nimest.’ž ADam taas tunsi emändäns/ ja hän synnytti pojan/ ja cudzui hänen Seth/ sanoden: Jumala on minulle toisen siemenen andanut Habelin edest/ jonga Cain tappoi.’ž Cain costetan seidzemen kertaisest/ mutta Lamech seidzemen ja seidzemenkymmenen kertaisest.’ž Ja Lamech sanoi emännillens/ Adalle ja Zillalle: te Lamechin emännät/ cuulcat minun ändäni/ ja corwin ottacat mitä minä sanon: minä olen miehen tappanut minulleni haawaxi/ ja nuorucaisen minulleni sinimarjaxi.’ž Zilla myös synnytti/ nimittäin Tubalcainin/ joca oli seppä caickinaisis waski ja rauta töis/ ja Tubalcainin sisar/ oli Naema.’ž Ja hänen weljens cudzuttin Jubal/ josta candeleitten ja huiluin soittajat tulit.’ž Ja Ada synnytti Jabalin/ josta ne tulit jotca majois asuit/ ja carja caswatit.’ž Mutta Lamech otti caxi emändä/ toinen cudzuttin Ada/ ja toinen Zilla.’ž Mutta Hanoch sijtti Iradin. Irad sijtti Mahujaelin. Mahujael sijtti Methusaelin. Methusael sijtti Lamechin.’ž JA Cain tunsi hänen emändäns/ joca tuli rascaxi/ ja synnytti Hanochin. Ja hän rakensi Caupungin/ jonga hän cudzui poicans nimellä Hanoch.’ž Ja nijn Cain läxi HERran edest/ ja asui Nodin maalla/ itän päin Edenist.’ž Mutta HERra sanoi hänelle: ei/ waan joca Cainin tappa/ se pitä seidzemen kertaisest costettaman. Ja HERra pani merkin Cainijn/ ettei kengän händä tappais/ joca hänen löytäis.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:‰‹ J@ ˆ‹ ;@ ‡‹ F@ †‹ `@ …‹ N@ „‹ J@ ƒ‹ g@  ‚‹ n@  ‹ 9@  €‹ t@  ‹ ?@  ~‹ B@ }‹ T@ |‹ h@ {‹ L@ z‹ M@ y‹ `@ x‹ S@ w‹ C@ v‹ f@ u‹ ½@ t‹ a@ s‹ C@ r‹ <@ q‹ G@ p‹ Y@ o‹ y@ n‹ Ā@ m‹ ¶@ l‹ f@ k‹ `@ j‹ «@ i‹ ³@ h‹ ß@ g‹ Q@ f‹ =@  e‹ K@  d‹ {@  c‹ —@  b‹ 7@  a‹ v@ `‹ ø@ _‹ p@ ^‹u@ ]‹ę@ \‹•@ [‹œ@ Z‹L@ Y‹ž@ X‹Z@! W‹&@  V‹[@ U‹ ŗ@ T‹ ]@ S‹ Ž@ R‹ U@ Q‹ ±@ P‹^@ O‹`@ N‹P@ M‹‡@ L‹b@ K‹f@ J‹K@ I‹@ H‹9@ G‹Ó@ F‹=@ E‹†@ D‹_@  C‹p@  B‹^@  A‹Š@  @‹@  ?‹X@ >‹¶@ =‹ “@ <‹ B@ ;‹ “@ :‹ I@ 9‹ `@ 8‹S@ 7‹f@ 6‹N@  5‹0@ 4‹Ŗ@ 3‹v@ 2‹ˆ@ 1‹…@ 0‹/@ /‹t@ .‹š@ -‹€@ ,‹~@ +‹ @ *‹¼@ )‹@ (‹U@ '‹ œ@ &‹ u@ %‹ D@ $‹ 3@ #‹ \@  "‹&@  !‹­@   ‹R@  ‹„@  ‹Ė@ ‹š@ ‹Z@ ‹F@ ‹ L@ ‹\@ ‹_@ ‹y@ ‹M@ ‹Y@& ‹a@% ‹Y@$ ‹L@# ‹L@" ‹@! ‹N@  -LVAL!³:Ū3ķ “ ł . Ŗ X « … ) ö ² = ”LæcåeĖW(£„ūĖ} Ja hän oli cuusisata ajastaica wanha’ž Ja hän oli cuusisata ajastaica wanha/ cosca wedenpaisumus tuli maan päälle.’ž JA Noah teki caicki mitä HERra hänelle käski.’ž Sillä seidzemen päiwän perästä annan minä sata maan päälle neljäkymmendä päiwä ja neljäkymmendä yötä/ ja hucutan maan pääldä caicki jotca owat/ jotca minä tehnyt olen.’ž Nijn myös linnuista taiwan alla seidzemen ja seidzemen/ coiras ja naaras/ että siemen jäis elämän coco maan päällä.’ž Caikista puhtaista eläimistä ota tygös seidzemen ja seidzemen/ coiras ja naaras/ mutta saastaisista eläimistä caxi/ coiras ja naaras.’ž JA HERra sanoi Noahlle: mene Arckijn/ sina ja coco sinun huones: sillä sinun minä olen nähnyt hurscaxi minun edesäni tällä ajalla.’ž Ja Noah teki caicki mitä Jumala hänen käski.’ž Ja sinun pitä ottaman tygös caickinaista ruoca jota syödän/ ja cocooman sinun tygös/ sinulle ja heille elatuxexi.’ž Linnuista laistans/ carjasta laistans/ caickinaisista madoista maan päällä laistans. Caickista näistä pitä caxittain sinun tygös käymän/ jäämän elämän.’ž Ja sinun pitä saattaman Arckijn/ caickinaiset eläimet caickest lihast/ caxittain/ coiraxen ja naaraxen/ jäämän elämän cansas.’ž Mutta sinun cansas minä minun lijttoni teen/ ja sinun pitä Arckijn menemän/ poikines/ emändines/ ja poicais emändäin cansa.’ž Ja cadzo/ minä annan tulla wedenpaisumisen maan päälle/ hucuttaman caicke liha/ josa eläwä hengi on taiwan alla/ ja caicki mitä maan päällä on pitä huckuman.’ž Ackunan sinun pitä tekemän/ ja sen ylhäldä kynärällä päättämän. Owen pitä sinun paneman keskelle siwua. Ja hänellä pitä oleman colme pohja/ yxi alinna/ toinen keskellä ja colmas ylinnä.’ž Ja tee händä näin: Colmesata kynärätä pitä oleman hänen pituudens/ wijsiakymmendä kynärätä leweydens ja colmekymmendä kynärätä corkeudens.’ž TEe sinulles Arcki hongasta/ ja tee sisälle olinsiat/ ja terwa se sisäldä ja ulco.’ž Ja Jumala sanoi Noahlle: caicken lihan loppu on minun eteeni tullut: sillä maa on heistä täynäns wäkiwalda/ ja cadzo/ minä hucutan heitä ynnä maan cansa.’ž Silloin cadzatti Jumala maan päälle/ ja cadzo/ se oli turmeldu: sillä caicki liha oli turmellut tiens maan päällä.’ž Mutta maa oli turmeldu Jumalan caswon edes/ ja täynäns wäkiwalda.’ž Ja sijtti colme poica/ Semin/ Hamin ja Japhetin.’ž TÄmä on Noahn sucucunda: Noah oli hurscas ja waca mies/ ja eli jumalisest hänen ajallans.’ž Mutta Noah löysi armon HERran edes.’ž Ja sanoi: ihmisen cuin minä loin/ hucutan minä maan pääldä/ hamast ihmisest nijn carjan/ matoin ja linduin asti taiwan alla: sillä minä cadun että minä heitä tehnyt olen.’ž Silloin hän catui/ ihmisen tehnens maan päälle/ ja tuli murhelisexi sydämesäns.’ž MUtta cosca HERra näki Ihmisen pahuden suurexi maan päällä/ ja caicki hänen sydämens aiwoitus ja ajatus oli ainoastans aina paha.’ž Sijhen aican olit myös Sangarit maan päällä: sillä sijttecuin Jumalan pojat macaisit ihmisten tytärten cansa/ ja sijtit lapsia/ että nijstä tulit woimaliset miehet/ jotca muinan olit sangen cuuluisat.’ž Silloin sanoi HERra: ei minun hengen rijtele ihmisten cansa ijancaickisest/ sillä he owat liha/ minä annan heille aica sata ja caxikymmendä ajaistaica.’ž Nijn Jumalan pojat näit ihmisten tyttäret caunixi/ ja otit emännixens jotca he tahdoit.’ž COsca ihmiset rupeisit lisändymän maan päällä/ ja sijtit tyttäritä.’ž NOah oli wijdensadan ajastajan wanha/ ja sijtti Semin/ Hamin ja Japhetin.’ž Ja coco hänen ikäns oli/ seidzemensata ja seizemencahdexattakymmendä ajastaica/ ja cuoli.’ž Sijtte eli hän wijsisata/ yhdexänkymmendä ja wijsi ajastaica/ ja sijtti poikia ja tyttäritä.’ž Ja cudzui hänen Noah/ sanoden: tämä on lohduttawa meitä meidän waiwasam ja töisäm maan päällä/ jonga HERra kironut on.’ž LAmech oli sata ja caxiyhdexättäkymmendä ajastaica wanha/ ja sijtti pojan.ćLVAL"šGēžź Ø  _  x ī  Į ; ž+ņc²PÉy» µ'Źµ5 Lähde Arkist sinä ja sinun emändäs/ sinun ’ž Lähde Arkist sinä ja sinun emändäs/ sinun poicas ja sinun poicais emännät sinun cansas.’ž Nijn Jumala puhui Noahlle/ sanoden:’ž Nijn maa tuli peräti cuiwaxi seidzemendenä colmattakymmendenä päiwänä/ toises Cuucaudes.’ž JA cuudennella sadalla/ ja ensimäisellä ajastajalla Noahn ijästä/ ensimäisnä päiwänä ensimäises Cuucaudes/ cuiwit wedet maan pääldä. Nijn awais Noah Arkin caton/ ja näki maan cuiwaxi.’ž Mutta hän odotti wielä seidzemen päiwä/ ja andoi mettisen letä ulos/ joca ei enä palannut.’ž Se palais hänen tygöns ehtopuolella/ ja cadzo/ hän toi suusans murtunen öljypuun lehden. Nijn Noah ymmärsi wedet maan pääldä juosnexi pois.’ž Ja odotti wielä toise seidzemen päiwä/ ja andoi wielä kerran mettisen letä Arkist.’ž Cosca ei mettinen löynnyt cusa hän sai jalcans lewättä/ palais hän hänen tygöns Arckijn: sillä wedet olit wielä coco maan päällä/ nijn pisti hän kätens ja otti hänen Arckijn.’ž Sijtte lähetti hän mettisen tyköns/ coetteleman/ jos wedet olisit juosnet pois maan pääldä.’ž Ja andoi Carnehn letä ulos/ joca lensi cahtiapäin/ sijhen asti cuin wedet maan pääldä cuiwit.’ž Neljänkymmenen päiwän peräst/ awais Noah Arkin ackunan/ jonga hän tehnyt oli.’ž Mutta wedet juoxit pois/ ja wähenit haman kymmenden Cuucauten asti. Ensimäisnä päiwänä kymmendenä Cuucautena näyit wuorten cuckulat.’ž Ja seidzementenä toista kymmendenä päiwänä seidzemennes Cuucaudes/ jäi Arcki Araratin wuorille.’ž Ja wesi maan pääldä enämmin ja enämmin juoxi pois ja wäheni/ sadan ja wijdenkymmenen päiwän peräst.’ž Ja sywyden lähtet tukittin/ ja taiwan ackunat/ ja satet taiwast asetuit.’ž SIlloin Jumala muisti Noahn ja caicki eläwät/ ja caiken carjan cuin hänen cansans oli Arkis/ ja nosti tuulen maan päälle/ ja wedet wähenyit.’ž Ja wedet olit maan päällä sata ja wijsikymmendä päiwä.’ž Nijn silloin hucutettin caicki ne cuin maan päällä olit/ ihmisest nijn carjan/ ja matoin/ ja linduin asti taiwan alla/ caicki hucutettin maan pääldä/ ainoastans Noah jäi/ ja ne jotca hänen cansans olit Arkis.’ž Ja caicki joilla eläwä hengi oli cuiwan päällä/ ne cuolit.’ž Silloin huckui caicki liha joca maan päällä matele/ linnut/ carja/ pedot/ ja caicki jotca maan päällä lijckuwat/ ja caicki ihmiset.’ž Wijsitoistakymmendä kynärätä corkialle oli wesi wuorten päällä/ sijttecuin he peitetyt olit.’ž Ja wesi sai wallan/ ja enäni nijn suurest maan päälle/ että caicki corkiat wuoret coco taiwan alla peitettin.’ž Nijn wesi sai wallan/ ja paisui sangen suurest maan päälle/ nijn että Arcki oli wesiajolla.’ž SIlloin tuli wedenpaisumus neljändenä kymmendenä päiwänä maan päälle/ ja wedet paisuit/ ja nostit Arkin ylös/ ja weit corkialle maasta.’ž Ja ne olit coiraxet ja naaraxet caickinaisesta lihasta/ ja menit sisälle nijncuin Jumala hänelle käskenyt oli. Ja HERra sulki hänen jälkens.’ž Ne caicki menit Noahn tygö Arckijn/ caxittain caikesta lihasta/ josa eläwä hengi oli.’ž Nijn myös caicki pedot laistans/ ja caicki carja laistans/ ja caicki madot maan päällä laistans/ ja caicki linnut laistans/ caicki jotca letä taisit/ ja caicki joilla sijwet olit.’ž Juuri sinä päiwänä meni Noah Arckijn/ Semin/ Hamin ja Japhetin/ hänen poicains cansa/ ja hänen emändäns/ ja hänen poicains colmen emännän cansa.’ž Ja maan päälle satoi neljäkymmendä päiwä ja neljäkymmendä yötä.’ž Cuudenella sadalla ajastajalla Noahn ijästä/ seidzemendenä toista kymmendenä päiwänä toisella Cuucaudella/ sinä päiwänä cuohuit caicki sywyden lähtet/ ja taiwan ackunat aukenit.’ž Ja cosca seidzemen päiwä culunet olit/ tuli wedenpaisumus maan päälle.’ž menit hänen tygöns Arckijn/ caxittain/ coiras ja naaras/ nijncuin HERra hänelle käskenyt oli.’ž Puhtaista eläimistä ja saastaisista/ linnuista ja caikista madoista maan päällä/’ž Ja hän meni Arckijn poikinens/ emändinens/ ja hänen poicains emändäin cansa/ wedenpaisumisen edest.ńLVAL¶… Ÿ * ŗ  Œ U ¾ C ų»j‹Ų-Ķg±ļvÖšWö9 Nijn otti Sem ja Japhet waatten/ ja panit molembain heidän hartioillens/ ja menit seljittäin’ž Nijn otti Sem ja Japhet waatten/ ja panit molembain heidän hartioillens/ ja menit seljittäin/ ja peitit Isäns häwyn. Ja heidän caswons olit käätyt pois/ nijn ettei he nähnet Isäns häpyä.’ž Cosca Ham/ Canaan Isä/ näki Isäns häwyn/ sanoi hän sen molemille welillens/ jotca ulcona olit.’ž Ja cosca hän joi wijna/ juopui hän ja macais peittämät majasans.’ž Ja Noah rupeis oleman peldomiesnä/ ja istutti wijnapuita.’ž Nämät owat colme Noahn poica/ joilda caicki maacunnat asutuxi tulit.’ž NOahn pojat jotca läxit Arkist/ owat nämät: Sem/ Ham ja Japhet. Ja Ham oli Canaan Isä.’ž Ja Jumala sanoi Noahlle: tämä on se lijton mercki/ jonga minä olen tehnyt minun/ ja caicken lihan wälille maan päällä.’ž Sentähden pitä minun Caaren pilwis oleman/ että minä cadzon sitä/ ja muistan sen ijancaickisen lijton/ Jumalan wälillä/ ja caickein eläwitten eläinden/ caickinaises lihas cuin maan päällä on.’ž Ja nijn minä muistan minun lijttoni/ minun ja teidän wälillän/ ja caickein eläwitten eläinden caickinaises lihas/ ettei enä wedenpaisumus pidä tuleman/ joca caicken lihan hucutta.’ž Ja cosca nijn tapahtu että minä tuotan pilwen maan ylidze/ nijn pitä minun Caareni pilwis nähtämän.’ž Minun Caareni minä olen pannut pilwijn/ sen pitä oleman lijton mercki/ minun ja maan wälillä.’ž Ja Jumala sanoi: tämä on minun lijttoni mercki/ jonga minä tehnyt olen minun ja teidän wälillen/ ja caickein eläwitten eläinden teidän tykönän/ tästedes ijancaickiseen.’ž Ja teen minun lijttoni näin teidän cansan: ettei tästedes enä pidä caickia liha hucutettaman wedenpaisumisella/ ja ei pidä tästedes enä wedenpaisumus tuleman/ maata turmeleman.’ž Ja caickein eläwitten eläinden cansa/ jotca teidän tykönän owat/ sekä linnuista että carjasta/ ja caickista eläimistä jotca maasa teidän tykönän owat/ caickista nijstä jotca Arkista läxit/ mikä ikänäns eläin se maasa on.’ž Cadzo/ minä teen teidän cansan lijton/ ja teidän siemenen cansa teidän jälken.’ž JA Jumala sanoi Noahlle/ ja hänen poijllens hänen cansans:’ž Olcat hedelmäliset/ lisändykät ja enätkät teitän maasa/ tullaxen monexi.’ž Se cuin ihmisen weren wuodatta/ hänen werens pitä ihmisen cautta wuodatettaman: sillä Jumala on ihmisen tehnyt cuwaxens.’ž Sillä minä costan teidän rumin weren/ ja costan sen caikille eläimille/ ja costan ihmisen hengen/ idzecullakin ihmiselle/ nijncuin hänen weljellens.’ž Ainoastans älkät syökö liha joca wielä elä weresäns:’ž Caicki jotca lijckuwat ja elewät/ olcon teille ruaxi/ nijncuin wiherjäisen ruohon/ olen minä caicki teille andanut.’ž Ja teidän pelcon ja hämmästyxen olcon caikis eläimis maan päällä/ ja caikis linnuis taiwan alla/ ja caikis jotca maalla matelewat/ ja caicki calat meres olcon teidän käsijn annetut.’ž JA Jumala siunais Noahn ja hänen poicans/ ja sanoi heille: olcat hedelmäliset/ lisändykät ja täyttäkät maata.’ž Nijn cauwan cuin maa seiso/ ei pidä kylwäminen ja nijttäminen/ wilu ja helle/ suwi ja talwi/ päiwä ja yö lackaman.’ž Ja HERra haisti makian hajun/ ja sanoi sydämesäns: en minä sillen enä maata kiro ihmisen tähden: sillä ihmisen sydämen aiwoitus on paha hamast nuorudest/ ja en minä sillen enä lyö caickia cuin eläwät/ nijncuin minä tehnyt olen.’ž JA Noah rakensi HErralle Altarin/ ja otti caickinaisesta puhtasta carjasta/ ja caickinaisista puhtaista linnuista/ ja uhrais poltouhria Altarilla.’ž Nijn myös caickinaiset eläimet/ caickinaiset matelewaiset/ caickinaiset linnut/ ja caicki cuin maalla matelewat/ läxit Arkista/ jocainen caldaisens tygö.’ž Nijn Noah meni ulos poikinens/ ja emändinens/ ja poicains emändäin cansa.’ž Caickinaiset eläimet jotca sinun tykönäs owat/ caickinaisesta lihasta/ sekä linnuista että carjasta/ ja caikista matelewaisista maan päällä/ käykön ulos sinun cansas/ ja enätkät teitän maan päällä/ ja olcat hedelmäliset ja lisätkät teitän maan päällä.ūLVAL+šW¤W £ O Ī Z ! ³ L  “ T  Ó ‰ N  ī` ©d3ŽQ³aÖ“>6Ż'Ä_ Ja nijn HERra hajotti heidän sieldä caickijn mai’ž Ja nijn HERra hajotti heidän sieldä caickijn maihijn/ ja he lackaisit sitä Caupungita rakendamast.’ž Käykäm/ astucam alas ja secoittacam siellä heidän kielens/ nijn ettei kengän ymmärräis toistans.’ž Ja HERra sanoi: cadzo/ se on yhtäläinen Canssa/ ja yhtäläinen kieli on caickein heidän seasans/ ja he owat ruwenet tätä tekemän/ ja ei lacka caickista cuin he owat aicoinet tehdä.’ž Silloin HERra astui alas cadzoman Caupungita ja tornia/ jota ihmisten lapset rakensit.’ž Ja heillä olit tijlit kiwein edest/ ja sawi calkin edest. Ja sanoit: käykäm/ rakendacam meillem Caupungi ja torni/ joca taiwaseen ulotuis/ tehdäxem meillem nime/ me hajotetan/ mitämax/ caickijn maihijn.’ž Ja sanoit keskenäns: käykäm tijleiä tekemän ja poltaman.’ž Ja cosca he matcustit itän päin/ löysit he kedon Sinearin maalla/ ja asuit siellä.’ž JA coco mailmalla oli yhtäläinen kieli ja yhtäläinen puhenparsi.’ž Nämät owat Noahn lasten sucucunnat/ heidän suguisans ja Canssoisans. Näistä owat Canssat lewitetyt maan päälle/ wedenpaisumisen jälkeen.’ž Nämät owat Semin lapset/ sucucunnisans/ kielisäns/ maacunnisans ja Canssoisans.’ž Ja heidän asumasians oli Mesast/ sijhen asti cuin Sepharin wuoren tygö tullan/ itän päin.’ž Ophirin/ Hewilan ja Jobabin. Caicki nämät owat Jaketanin pojat/’ž Jaketan sijtti Almodadin/ Salephin/ Hasarmawethin/ Jarahn.’ž Eber sijtti caxi poica/ yxi cudzuttin Peleg/ että hänen aicanans mailma jaettin/ hänen weljens cudzuttin Jaketan.’ž Arphachsad sijtti Salahn/ Salah sijtti Eberin.’ž Ja Aramin lapset owat: Uz/ Hul/ Gether ja Mas.’ž Ja nämät owat hänen lapsens: Elam/ Assur/ Arphachsad/ Lud ja Aram.’ž MUtta Sem/ Japhetin sen wanhimman weli/ sijtti myös lapsia/ joca on caickein Eberin lasten Isä.’ž Nämät owat Hamin lapset/ heidän suguisans/ kielisäns/ maacunnisans ja Canssoisans.’ž Ja heidän maans äret olit Sidonist/ Gerarin cautta haman Gazaan/ sijhen asti että tullan Sodomaan/ Gomorraan/ Adamaan/ Seboimijn ja Lasaan.’ž Heistä owat hajotetut Cananerein sugut.’ž Hiwin/ Archin/ Sinin/ Arwadin/ Semarin ja Hamathin.’ž MUtta Canaan sijtti Sidonin hänen esicoisens/ ja Hethin/’ž Pathrusimin ja Chasluhimin/ joista tullet owat Philistim ja Caphthorim.’ž Mizraim sijtti Ludimin/ Anamimin/ Leabimin/ Naphtuhimin.’ž Ja myös Ressen/ Niniwen ja Calahn waihelle/ joca on suuri Caupungi.’ž Sijtä maacunnast on tullut Assur/ ja hän rakensi Niniwen/ ja Rehobothin Caupungin/ ja Calahn.’ž Ja hänen waldacundans alcu oli Babel/ Erech/ Acad ja Calne Sinearin maalla.’ž Sijtä on sananlascu: se on jalo medzämies HERRAN edes/ nijncuin Nimrod.’ž Mutta Chus sijtti Nimrodin/ hän rupeis oleman waldias maalla/ ja hän oli jalo medzämies HERRAN edes.’ž Chuxen lapset owat nämät: Seba/ Hewila/ Sabtha/ Raema/ Sabtheca. Raeman lapset owat nämät: Scheba ja Dedan.’ž HAmin lapset owat nämät: Chus/ Misraim/ Put ja Canaan.’ž Näistä owat hajotetut pacanoitten luodot/ heidän maacunnisans/ idzecukin oman kielens/ sucuns ja Canssans jälken.’ž Jawanin lapset owat nämät: Elisa/ Tharsis Chitim ja Dodanim.’ž Mutta Gomerin lapset owat nämät: Ascenas/ Riphath/ ja Thogarma.’ž Japhetin lapset owat nämät: Gomer/ Magog/ Madai/ Jawan/ Thubal/ Mesech ja Thiras.’ž TÄmä on Noahn lasten sucucunda/ Semin/ Hamin ja Japhetin: ja he sijtit lapsia wedenpaisumisen jälken.’ž Ja coco hänen ikäns oli yhdexänsata ja wijsikymmendä ajastaica/ ja cuoli.’ž JA Noah eli wedenpaisumisen jälken/ colme sata ja wijsikymmendä ajastaica.’ž Jumala lewittäkön Japhetin/ ja andacon hänen asua Semin majois/ ja Canaan olcon hänen orjans.’ž Ja wielä sanoi: kijtetty olcon HERRA Semin Jumala/ ja Canaan olcon hänen orjans.’ž Kirottu olcon Canaan/ ja olcon orjain orja/ hänen welieins seas.’ž Cosca Noah heräis wijnastans/ ja sai tietä mitä hänen nuorin poicans hänelle tehnyt oli/ sanoi hän:yį„†gH) ėĢ­Žo2÷ Ų ¹ š { \ =  ’ ą Į ¢ ƒ d E &  č É Ŗ ‹ l M .  š Ń ² “ t U 6  ų Ł ŗ › | ] >  įĀ£„eF'鏫ŒmN/ńŅ³”uV7łŚ»œ}^? āƤ…fG( źĖ¬nO0ņÓ“•vW8śŪ¼~_@!Œ @ ŒE@ Œq@ ’‹>@ ž‹Ž@ ż‹„@ ü‹|@ ū‹ˆ@ ś‹“@ ł‹@ ų‹s@ ÷‹‡@ ö‹S@ õ‹Š@ ō‹w@  ó‹a@  ņ‹«@  ń‹d@  š‹Œ@  ļ‹ž@ ī‹ ½@ ķ‹ p@ ģ‹ _@ ė‹ `@ ź‹ Ō@ é‹“@ č‹@ ē‹M@ ę‹Ū@ å‹•@ ä‹H@ ć‹³@ ā‹’@ į‹ b@ ą‹ R@ ߋ …@ Ž‹ \@ Ż‹ ™@ ܋ ?@ Ū‹ g@ Ś‹ ‚@ Ł‹ Ü@ Ų‹ £@ ׋ „@ ֋ ‚@ Ջ _@  Ō‹ P@  Ӌ a@  Ņ‹ …@  ы 9@  Š‹ c@ Ļ‹ T@ Ī‹ r@ Ķ‹ x@ Ģ‹ h@ Ė‹ @ Ź‹ j@ ɋ C@ ȋ g@ Ē‹ {@# ʋ {@" ŋ t@! ċ 6@  Ƌ Ē@ Ā‹ ”@ Į‹ Œ@ Ą‹ »@ æ‹  @ ¾‹ €@ ½‹ k@ ¼‹ t@ »‹ C@ ŗ‹ ā@ ¹‹ 9@ ø‹ @ ·‹ @@ ¶‹ _@ µ‹ V@ “‹ X@ ³‹ G@ ²‹ C@ ±‹ >@  °‹ P@  Ƌ D@  ®‹ N@  ­‹ <@  ¬‹ U@ «‹ E@ Ŗ‹ M@ ©‹ =@ ؋ M@ §‹ J@ ¦‹ D@ „‹ @ ¤‹ †@ £‹ e@* ¢‹ c@) ”‹ ¶@(  ‹ Y@' Ÿ‹ Ķ@& ž‹ ;@% ‹ U@$ œ‹ C@# ›‹ ‹@" š‹ R@! ™‹ \@  ˜‹ B@ —‹ €’ž Obalin/ Abimaelin/ Seban.4 –‹ €’ž Hadoramin/ Usalin/ Dikelan.6 •‹ =@ ”‹ t@ “‹ 1@ ’‹ 1@ ‘‹ E@ ‹ b@ ‹ U@ Ž‹ Ž@ ‹ *@ Œ‹ 6@ ‹‹ €’ž Jebusin/ Emorin/ Girgosin/5 Š‹ ;@ 7LVAL$zū·m ć – Q ü Ą r . Ž   ]  ¾ h É , óĪZļoĻˆō-÷ƒ Cosca Egyptiläiset saawat sinun nähdä/ nijn he sanowat: täm’ž Cosca Egyptiläiset saawat sinun nähdä/ nijn he sanowat: tämä on hänen emändäns/ ja tappawat minun/ ja andawat sinun elä.’ž Ja cosca hän lähestyi Egyptiä/ puhui hän Saraille hänen emännällens: cadzo/ minä tiedän sinun ihanaxi waimoxi caswoilda.’ž Nijn tuli cowa aica maalle/ ja Abram meni Egyptijn/ oleman muucalaisna siellä: sillä sangen cowa aica oli maalla.’ž Ja Abram läxi sieldä edemmä/ ja waelsi etelän päin.’ž Sijtte sijrsi hän idzens edemmä wuoren tygö/ BethElist itän päin/ ja pani majans/ että BethEl oli lännen puolella ja Ai idän puolella/ ja rakensi sijnä Altarin HErralle/ ja saarnais HErran nimest.’ž Silloin näyi HERra Abramille/ ja sanoi: sinun siemenelles annan minä tämän maan. Ja hän rakensi sijnä Altarin HERralle joca hänelle näkynyt olit.’ž Ja cosca he olit tullet sille maalle/ waelsi Abram sen läpidze haman Sichemin ja Morehn lakeuten. Ja sijhen aican asuit Cananerit maalla.’ž Nijn otti Abram hänen emändäns Sarain/ ja Lothin weljens pojan/ tawaroinens/ jonga he olit pannet cocon/ ja sielut/ jotca he olit sijttänet Haranis/ ja läxit matcustaman Canaan maalle.’ž Nijn Abram läxi/ nijncuin HErra hänelle sanonut oli/ ja Loth meni hänen cansans. Mutta Abram oli wijsicahdexattakymmendä ajastaica wanha Haranist lähteisäns.’ž Minä siunan nijtä jotca sinua siunawat/ ja kiron nijtä jotca sinua kirowat. Ja sinusa siunatan caicki sucucunnat maan päällä.’ž Ja minä teen sinun suurexi Canssaxi ja siunan sinun/ ja teen sinulle suuren nimen/ ja sinä olet siunaus.’ž JA HErra sanoi Abramille: lähde Isäsmaalda/ ja sugustas/ ja Isäs huonest/ sille maalle jonga minä sinulle osotan.’ž Ja Tarah oli caxisata ja wijsi ajastaica wanha ja cuoli Haranis.’ž Ja Tarah otti Abramin hänen poicans/ ja Lothin Haranin pojan/ poicans pojan/ ja Sarain hänen miniäns/ hänen poicans Abramin emännän/ ja wei heidän Caldean Urrist menemän Canaan maalle/ ja he tulit Haranijn/ ja asuit siellä.’ž Mutta Sarai oli hedelmätöin/ eikä ollut hänellä lasta.’ž Silloin Abram ja Nahor otit heillens emännät. Abramin emännän nimi oli Sarai/ ja Nahorin emännän nimi Milca/ Haranin tytär/ joca oli Milcan ja Jiscan Isä.’ž Ja Haran cuoli Isäns Tarahn edes/ Isäns maalla Caldean Urris.’ž Nämät owat Tarahn sucucunnat: Tarah sijtti Abramin/ Nahorin ja Haranin. Haran sijtti Lothin.’ž TArah oli seidzemenkymmendä ajastaica wanha/ ja sijtti Abramin/ Nahorin ja Haranin.’ž Ja eli sijtte sata ja yhdexäntoistakymmendä ajastaica/ ja sijtti poikia ja tyttäritä.’ž Nahor oli yhdexäncolmattakymmendä ajastaica wanha/ ja sijtti Tarahn.’ž Ja eli sijtte caxisata ajastaica/ ja sijtti poikia ja tyttäritä.’ž SErug oli colmekymmendä ajastaica wanha/ ja sijtti Nahorin.’ž Ja eli sijtte caxisata ja seidzemen ajastaica/ ja sijtti poikia ja tyttäritä.’ž REgu oli caxineljättäkymmendä ajastaica wanha/ ja sijtti Serugin.’ž Ja eli sijtte caxisata ja yhdexän ajastaica/ ja sijtti poikia ja tyttäritä.’ž PEleg oli colmekymmendä ajastaica wanha/ ja sijtti Regun.’ž Ja eli sijtte neljäsata ja colmekymmendä ajastaica/ ja sijtti poikia ja tyttäritä.’ž Eber oli neljäneljättäkymmendä ajastaica wanha/ ja sijtti Pelegin.’ž Ja eli sijtte neljäsata ja colme ajastaica/ ja sijtti poikia ja tyttäritä.’ž SAlah oli colmekymmendä ajastaica wanha/ ja sijtti Eberin.’ž Ja eli sijtte neljäsata ja colme ajastaica/ ja sijtti poikia ja tyttäritä.’ž ARphachsad oli wijsineljättäkymmendä ajastaica wanha/ ja sijtti Salahn.’ž Ja eli sijtte wijsisata ajastaica/ ja sijtti poikia ja tyttäritä.’ž NÄmät owat Semin sucucunnat. Sem oli sadan ajastajan wanha/ ja sijtti Arphachsadin/ cahta ajastaica weden paisumisen jälken.’ž Ja sentähden cudzuttin hänen nimens Babel: sillä siellä HERra secoitti coco maan kielen/ ja hajotti heidän sieldä caickijn maihijn.aLVAL™Vģ\ō | ¶ S  • 4 ä …   Ü~Ų?ć^ Ŗeˆ­ Sentähden tuli Chedorlaomer/ ja ne Cuningat cuin hänen cansans olit/ neljändenätoistakymmendenä ajastaicana’ž Sentähden tuli Chedorlaomer/ ja ne Cuningat cuin hänen cansans olit/ neljändenätoistakymmendenä ajastaicana/ ja löit ne Hijdet Carnaimin Astharothis/ ja Susimin Hammis/ ja Emimin sillä lakialla paicalla Kiriathaimis.’ž Sillä he olit ollet caxitoistakymmendä ajastaica Cuningas Chedorlaomerin alla/ ja colmandenatoistakymmendenä ajastaicana olit he hänestä luopunet.’ž Nämät caicki tulit yhteen Siddimin laxos/ josa nyt on suolainen meri:’ž Että he sodeit Berat Sodoman Cuningast/ ja Birsat Gomorran Cuningast/ ja Sineabit Adamahn Cuningast/ ja Semeberit Zeboimin Cuningast/ ja Belaan/ se on/ Zoarin Cuningast wastan.’ž JA tapahtui Amraphelin Sinearin Cuningan/ Ariokin Elassarin Cuningan/ Chedorlaomerin Elamin Cuningan/ ja Thidealin pacanoitten Cuningan aicana/’ž Nijn Abram sijrsi majans/ ja tuli ja asui Mamren lakeudella/ joca on Hebronis/ ja rakensi sijnä’ž Sentähden nouse ja waella maata pitkin ja poikin: sillä sinulle minä sen annan.’ž Ja teen sinun siemenes nijncuin tomun maan päällä. Taitaco jocu lukea tomun maan päällä/ nijn hän myös taita sinun siemenes lukea.’ž Sillä caiken sen maan cuins näet/ annan minä sinulle ja sinun siemenelles ijancaickisexi.’ž Cosca Loth oli eroittanut idzens Abramist/ sanoi HErra Abramille: nosta silmäs ja cadzo/ sijtä cusas nyt asut/ pohjan/ etelän/ idän ja lännen puoleen:’ž Mutta Sodoman Canssa oli paha/ ja ricoit cowin HERra wastan.’ž Että Abram asui Canaan maalla/ ja Loth asui sen lakeuden Caupungeis/ ja pani majans Sodoman puoleen.’ž Ja Loth walidzi hänellens coco sen lakeuden Jordanin tykönä/ ja matcusti itän päin: ja nijn weljexet ercanit toinen toisestans/’ž Nijn Loth nosti silmäns/ ja cadzeli caiken Jordanin lakeuden: sillä ennencuin HErra Sodoman ja Gomorran hucutti/ oli se wedest wiljainen/ sijhenasti cuin Zoarijn tullan/ nijncuin HErran krydimaa/ nijncuin Egyptin maa.’ž Eikö coco maa ole edesäs aldis? eroita sinus minusta/ jos sinä menet wasemalle puolelle/ minä menen oikialle/ eli jos sinä menet oikialle/ minä menen wasemalle.’ž Nijn Abram sanoi Lothille: älkän olco rijta minun ja sinun wälilläs/ ja minun ja sinun paimendes wälillä: sillä me olem weljexet.’ž Ja rijta oli aina Abramin paimenitten ja Lothin paimenitten wälillä. Ja sijhen aican asuit myös Cananerit ja Phereserit maalla.’ž Ja ei heitä wetänyt maa yhdes asuman/ sillä heillä oli paljo tawara eikä tainnet yhdes asua.’ž Mutta Lothilla/ joca Abramia seurais/ oli myös lambaita/ ja carja/ ja majoja.’ž Juuri sijhen paickaan johon hän ennen Altarin oli rakendanut/ ja saarnais sijnä HErran nimest.’ž Ja hän matcusti edespäin eteläst BethElin asti/ haman sijhen paickaan josa hänen majans oli ennen ollut/ BethElin ja Ain waihella/’ž Ja Abramilla oli sangen paljo carja/ hopiata ja culda.’ž Nijn Abram waelsi Egyptist/ emändäns ja caiken caluns cansa/ ja Loth hänen cansans/ etelän päin.’ž Ja hän käski wäkens saatta händä/ ja hänen emändäns/ ja caickia cuin hänellä oli.’ž Mixis sanoit/ hän on minun sisaren? sentähden tahdoin minä otta hänen emännäxeni/ cadzo/ täsä on sinun emändäs.’ž Silloin cudzui Pharao Abramin tygöns/ ja sanoi: mixis tämän minulle teit? mixes ilmoittanut minulle/ händä emännäxes?’ž Mutta HErra widzais Pharaot suurilla widzauxilla/ ja hänen huonettans/ Sarain Abramin emännän tähden.’ž Ja Abramille tehtin hywin hänen tähtens. Ja hänellä oli lambaita ja carrja ja Aseja/ ja palwelioita/ ja pijcoja/ ja Asintammoja/ ja Camelejä.’ž Ja Pharaon Ruhtinat näit hänen/ ja ylistit händä hänen edesäns: silloin wietin waimo Pharaon huoneseen.’ž Cosca hän tuli Egyptijn/ näit Egyptiläiset waimon juuri ihanaxi.’ž Sanos sijs idzes minun sisarexeni/ että minun hywin olis sinun tähtes/ ja minä eläisin sinun tähtes.DLVAL³&rž > ß o ²  ˆ $ y  ”Ä=Ź=Ŗ"¦"”Vå Œ Ja hän otti nämät caicki/ ja jacoi keskeldä cahtia/ ja pani idz’ž Ja hän otti nämät caicki/ ja jacoi keskeldä cahtia/ ja pani idzecungin osan toinen toisens cohdalle/ waan linduja ei hän jacanut.’ž Ja hän sanoi hänelle: ota minulle colmiwuotinen hehcoinen/ ja colmiwuotinen wuohi/ ja colmiwuotinen oinas/ ja kyhkyläinen/ ja nuori mettinen.’ž Ja Abram sanoi: HERra/ HERra/ mistä minä tiedäisin sen omistawani?’ž JA sanoi hänelle: minä se HERra olen/ joca sinun wein ulos Caldean Urrist/ andaxeni sinulle tämän maan omaxes.’ž Abram uscoi HERran/ ja hän luki hänelle sen wanhurscaudexi.’ž Nijn hän wei hänen ulos/ ja sanoi: cadzo taiwaseen ja lue tähdet/ jos sinä ne taidat lukea/ ja sanoi hänelle: nijn sinun siemenes on olewa.’ž Ja cadzo/ HERran sana tuli hänen tygöns/ sanoden: ei tämä sinua peri/ waan joca sinun rumistas tule/ hän tule sinun perillisexes.’ž Ja Abram taas sanoi: mutta minulle et sinä andanut siemendä. Ja cadzos/ minun palcoliseni poica tule minun perillisexeni.’ž Mutta Abram sanoi: HERra/ HERra/ mitäs minulle annat? minä olen lapsitoin/ ja minun huoneni haldialla Eleasarilla Damascust on poica.’ž CUin nämät olit nijn tapahtunet/ tuli HERran sana Abramin tygö näwys/ sanoden: älä pelkä Abram/ minä olen sinun kilpes/ ja sangen suuri palckas.’ž Paidzi sitä cuin nämät nuoret miehet syönet owat/ ja anna nijden miesten/ jotca minua seuraisit/ Anerin/ Escholin ja Mamren/ heidän osans.’ž Etten minä ota caikest sinun omastas langakan eli kengän rihma/ ettes sanois: minä olen Abramin äwerjäxi tehnyt.’ž Ja Abram sanoi Sodoman Cuningalle: minä nostan minun käteni HERran sen caickein corkeimman Jumalan tygö/ jonga taiwas ja maa oma on:’ž Silloin Sodoman Cuningas sanoi Abramille: anna minulle wäki ja pidä idze tawara.’ž Ja kijtetty olcon se caickein corkein Jumala/ joca sinun wihollises andoi sinun käsijs. Ja Abram andoi hänelle kymmenexet caikinaisist.’ž Siunais händä/ ja sanoi: siunattu ole sinä Abram/ sille caickein corkeimmalle Jumalalle/ jonga taiwas ja maa oma on.’ž Mutta Melchisedech Salemin Cuningas toi leiwän ja wijnan/ ja hän oli ylimmäisen Jumalan Pappi.’ž COsca hän palais ja oli tacaperin lyönyt Chedorlaomerin/ ja ne Cuningat hänen cansans/ meni Sodoman Cuningas händä wastan sillä lakialla/ joca Cuningan laxoxi cudzutan.’ž Ja toi jällens caiken tawaran/ ja myös Lothin hänen weljens ja hänen tawarans/ ja waimot ja wäen.’ž Jacoi idzens ja carcais heidän päällens yöllä palwelioinens/ ja löi heitä/ ja ajoi taca haman Hoban/ joca on wasemalla puolella Damascua.’ž Cosca Abram cuuli weljens otetuxi kijnni/ walmisti hän oma cotona syndynyt palweliatans colmesata ja cahdexantoistakymmendä/ ja ajoi taca heitä Danin asti.’ž SIlloin tuli yxi joca pääsnyt oli/ ja sanoi sen Abramille: joca muucalainen oli/ ja asui Mamren sen Amorrein lakeudella/ joca Escolin ja Anerin weli oli. Nämät olit lijtos Abramin cansa.’ž Ja otit myös Lothin Abramin weljenpojan cansans/ ja hänen tawarans/ sillä hän asui Sodomas/ ja menit matcans.’ž Ja he otit caiken Sodoman ja Gomorran tawaran/ ja caiken heidän elatuxens/ ja menit matcans.’ž Mutta Sodoman ja Gomorran Cuningas sijnä pacoon ja maahan lyötin/ ja jäänet pakenit wuorille.’ž Chedorlaomeri Elamin Cuningast/ ja Thideali pacanoitten Cuningast/ ja Amrapheli Sinearin Cuningast/ ja Ariochi Elassarin Cuningast wastan/ neljä Cuningast wijttä wastan. Ja Siddimin laxos oli monda sawicuoppa.’ž Nijn läxit Sodoman Cuningas/ ja Gomorran Cuningas/ ja Adamahn Cuningas/ ja Seboimin Cuningas/ ja Belahn/ se on Zoarin Cuningas/ ja hangidzit sotiman heitä wastan Siddimin laxos:’ž Ja he palaisit ja tulit Mispatin caiwon tygö/ se on Cades/ ja löit coco Amalechiterein maan/ ja Amorrerit/ jotca asuit Hasesonin Thamaris.’ž Ja Horeit Seirin wuorella/ sijhen lakian paickan Pharanin asti corpe liki.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:}Œ#–@$ |Œ"Å@$ {Œ!@$ zŒ a@$ yŒ‹@$ xŒ‰@$ wŒ—@$ vŒ}@# uŒh@# tŒ;@# sŒj@# rŒX@# qŒ*@# pŒ@# oŒƒ@# nŒ·@# mŒģ@# lŒ-@# kŒŖ@# jŒø@# iŒ»@ # hŒÓ@ # gŒ l@ # fŒ …@ # eŒ r@ # dŒ Į@# cŒ @# bŒč@# aŒ6@# `ŒJ@# _Œ†@# ^Œ‰@# ]ŒØ@# \Œ¹@# [Œ˜@" ZŒ!\@" YŒ °@" XŒŖ@" WŒp@" VŒ‚@" UŒ¼@" TŒr@" SŒ@" RŒŃ@" QŒ—@" PŒ€@" OŒ4@" NŒž@" MŒ[@" LŒŅ@ " KŒ\@ " JŒ@@ " IŒq@ " HŒp@ " GŒh@" FŒ ~@" EŒ ‰@" DŒ p@" CŒ ž@" BŒ Q@" AŒ@" @Œl@" ?Œz@" >Œ»@! =ŒX@! <Œ^@! ;Œ¤@! :Œf@! 9Œ{@! 8ŒE@! 7Œt@! 6Œm@! 5Œę@! 4ŒL@! 3Œn@! 2Œč@! 1ŒÅ@ ! 0ŒB@ ! /ŒŸ@ ! .Œ’@ ! -Œ…@ ! ,ŒŽ@! +Œ I@! *Œ Ö@! )Œ w@! (Œ ®@! 'Œ o@! &Œ©@! %Œæ@! $Œe@! #ŒŽ@  "ŒZ@  !ŒH@   ŒP@  Œ¤@  Œ^@  Œj@  Œl@  Œ –@  Œ „@  Œ ˜@  Œ j@  Œ Z@  Œl@  Œ·@  Œd@  ŒÖ@  Œr@  Œ§@  Œ°@  Œk@  Œ;@   Œ-@   Œ)@   Œ£@   Œn@   Œd@  Œ;@  Œk@  Œ Ć@  Œ s@  Œ 9@  Œ „@ 8LVAL ĒT‘&ė ‡  v M å z Ź # ± ŪwĄTśųtŽrŖ¶n† Sentähden ei sinun pidä enämbi cudzuttaman Abram/ mutta Abraham pitä’ž Sentähden ei sinun pidä enämbi cudzuttaman Abram/ mutta Abraham pitä oleman sinun nimes: sillä minä olen tehnyt sinun paljon Canssan Isäxi.’ž Cadzo/ Minä olen/ ja minun lijtton on sinun cansas/ ja sinä tulet paljon Canssan Isäxi.’ž Ja Abram langeis caswoillens. Ja Jumala puhui hänen cansans/ sanoden:’ž Ja minä teen lijttoni minun ja sinun wälilles/ ja lisän sinun sangen suurest.’ž COsca Abram oli yhdexänkymmennen ja yhdexän ajastaicainen näyi hänelle HERra/ ja sanoi hänelle: Minä olen Jumala caickiwaldias/ waella minun edesäni ja ole waca.’ž Ja Abram oli cuusiyhdexättäkymmendä ajastaica wanha/ cosca Hagar hänelle synnytti Ismaelin.’ž JA hagar synnytti Abramille pojan/ ja Abram cudzui poicans nimen/ jonga Hagar hänelle synnytti/ Ismael.’ž Sentähden nimitti hän sen caiwon/ sen eläwän caiwoxi joca minun näke/ joca on Cadexen ja Baredin wälillä.’ž Ja hän cudzui HERran nimen joca händä puhutteli/ sinä Jumala joca näet minun/ sillä hän sanoi: engö minä ole cadzonut hänen peräns joca minun näke?’ž Hän tule tylyxi miehexi/ ja hänen kätens jocaista wastan/ ja jocaidzen käsi händä wastan/ ja hän on asuwa caickein weljeins edes.’ž Ja HERran Engeli sanoi wielä hänelle: cadzo/ sinä olet rascas/ ja synnytät pojan/ ja cudzut hänen nimens Ismael: sillä HERra on cuullut sinun waiwas.’ž Ja HERran Engeli sanoi hänelle: minä lisän sinun siemenes/ nijn ettei se taita luetta paljouden tähden.’ž Ja HERran Engeli sanoi hänelle: palaja emändäs tygö/ ja nöyrytä idzes hänen kätens ala.’ž Ja sanoi: Hagar Sarain pijca/ custas tulet? ja cuhungas menet? han sanoi: minä pakenin emändätäni Sarait.’ž COsca Sarai tahdoi curitta händä/ pakeni hän hänen tyköns. Mutta HERran Engeli löysi hänen wesilähten tykönä corwes/ nimittäin/ sen lähten tykönä/ joca on sillä tiellä Zurrin päin.’ž Mutta Abram sanoi Saraille: cadzo/ sinun pijcas on sinun käsisäs/ tee hänen cansans mitäs tahdot.’ž Nijn sanoi Sarai Abramille: sinä teet wäärin minua wastan/ minä annoin minun pijcani sinun siwuus/ ja että hän tunsi idzens rascaxi/ olen minä ylöncadzottu hänen edesäns: HERra duomitcon minun ja sinun wälilläs.’ž Ja hän macais Hagarin tykönä joca tuli rascaxi. Cosca hän tunsi idzens rascaxi/ cadzoi hän ylön hänen emändäns.’ž Ja Sarai Abramin emändä otti Egyptiläisen pijcans Hagarin/ ja andoi hänen miehellens Abramille emännäxi/ sijttecuin he olit asunet kymmenen ajastaica Canaan maalla.’ž Ja Sarai Sanoi Abramille: cadzo/ HERra on minun sulkenut synnyttämäst/ menes sijs minun pijcani siwuun/ jos minä sijttekin saisin lapsia hänestä. Ja Abram otti Sarain sanan.’ž SArai Abramin emändä ei synnyttänyt hänelle. Mutta hänellä oli Egyptiläinen pijca/ jonga nimi oli Hagar.’ž Ja Amorrerit/ ja Cananerit/ ja Gergeserit/ ja Jebuserit.’ž Ja Hetherit/ ja Phereserit/ ja Caphthorim.’ž Chenerit/ ja Kenizerit/ ja Cadmonerit.’ž SInä päiwänä teki HERra lijton Abramin cansa/ sanoden: sinun siemenelles annan minä tämän maan/ hamast Egyptin wirrast/ nijn sijhen suuren wirtan Phrattin asti.’ž Ja cosca Auringo oli laskenut ja pimeys joutunut/ cadzo/ Pädzi suidzi/ ja liecki käwi cappalitten keskeldä.’ž Waan neljänes miespolwes he tänne palajawat: sillä Amorrerein pahus ei ole wielä caicki täytetty.’ž Ja sinä menet Isäis tygö rauhas/ ja haudatan hywäs ijäs.’ž Mutta sille Canssalle/ jonga orjana he owat/ costan minä: ja sijtte he lähtewät ulos suurella tawaralla.’ž Nijn hän sanoi Abramille: sinun pitä tietämän/ että sinun siemenes tule muucalaisexi sille maalle joca ei heidän omans ole/ ja he saattawat heitä orjaxi/ ja waiwawat heitä neljäsata ajastaica.’ž Ja Auringon laskeis langeis rascas uni Abramin päälle/ ja cadzo/ hämmästys ja syngiä pimeys tuli hänen päällens.’ž Nijn linnut tulit lihain päälle/ ja Abram carcotti ne.MLVAL›Ü3Ä  Ÿ É € ņ m Ū < ś5Mß“­@Ģ‡ ¦¤L‘ Ja minä tuon teidän eteen cappalen leipä/ wirgotaxen teidän sydändän/ ja sijtte menette: si’ž Ja minä tuon teidän eteen cappalen leipä/ wirgotaxen teidän sydändän/ ja sijtte menette: sillä sentähden te poickeisit teidän palwelian tygö. Ja he sanoit: tee nijn cuins olet puhunut.’ž Ja teille tuodan wähä wettä/ ja pestän teidän jalcan/ ja lewättäkät teitän puun alla.’ž Ja sanoi: HERra/ jos minä olen armon löytänyt sinun edesäs/ nijn älä mene palwelias ohidze.’ž Cosca hän silmäns nosti ja näki/ nijn seisoi colme miestä hänen edesäns/ ja cuin hän näki heidän/ juoxi hän heitä wastan majans owelda/ ja cumarsi idzens maahan.’ž JA HERra näyi hänelle Mamren lakeudella/ josa hän istui majans owella/ ja päiwä oli palawimmallans.’ž Ja caicki miehenpuoli hänen huonesans/ cotona syndynet ja muucalaisilda ostetut/ caicki ymbärinsleicattin hänen cansans.’ž Yhtenä päiwänä ymbärinsleicattin Abraham/ ja Ismael hänen poicans.’ž Mutta Ismael hänen poicans oli colmentoistakymmenen ajastaicainen/ cosca hänen lihans esinahca ymbärinsleicattin.’ž Ja Abraham oli yhdexän ja yhdexänkymmenen ajastaicainen/ cosca hän ymbärinsleickais hänen lihans esinahan.’ž JA Abraham otti hänen poicans Ismaelin/ ja caicki cotona syndynet/ ja caicki ostetut/ ja caiken miehenpuolen hänen huonesans/ ja ymbärinsleickais heidän lihans esinahan/ cohta sinä päiwänä cuin Jumala oli puhunut hänen cansans.’ž Ja cuin puhe oli päätetty hänen cansans/ meni Jumala ylös Abrahamin tykö.’ž Mutta minun lijttoni teen minä Isaachin cansa/ jonga Sara on sinulle synnyttäwä/ tähän aican toisna wuonna.’ž Ismaelist olen minä myös sinun rucouxes cuullut/ cadzo/ minä olen siunanut händä/ ja teen hänen hedelmälisexi/ ja lisän hänen sangen suurest: caxitoistakymmendä Ruhtinast pitä hänen sijttämän/ ja minä teen hänen suurexi Canssaxi.’ž Nijn sanoi Jumala: Sara sinun emändäs synnyttä sinulle pojan/ jonga sinun pitä cudzuman Isaac: sillä minä teen minun ijancaickisen lijttoni hänen cansans/ ja hänen siemenens cansa hänen jälkens.’ž Ja Abraham sanoi Jumalalle: josca Ismael sais elä sinun edesäs!’ž Silloin langeis Abraham caswoillens ja naurahti/ ja sanoi sydämesäns: syndykö sadanajastaicaiselle poica? ja Sara yhdexänkymmenen ajastaicainen/ synnyttäkö?’ž Sillä minä siunan händä/ ja annan myös hänestä sinulle pojan/ jonga minä siunan/ ja Canssat owat tulewat hänestä/ ja paljoin Canssain Cuningat.’ž JA Jumala sanoi taas Abrahamille: Saraita sinun emändätäs ei pidä sinun enämbi cudzuman Sarai/ waan Sara pitä oleman hänen nimens:’ž Ja jos jocu poicalapsi ei ymbärinsleicatais lihans esinahas/ sen sielu pitä hucutettaman Canssastans/ ettei hän minun lijttoni ole pitänyt.’ž Ja nijn minun lijttoni on olewa teidän lihasan ijancaickisexi lijtoxi.’ž Jocaidzen poicalapsen/ cahdexan päiwäisen/ pitä teidän ymbärinsleickaman teidän suguisan: Nijn myös jocaidzen palwelian cotona syndynen/ eli caickinaisilda muucalaisilda ostetun/ jotca ei ole teidän siemenestän.’ž Mutta teidän pitä ymbärinsleickaman teidän lihan esinahan/ sen pitä oleman lijton merkixi minun ja teidän waihellan.’ž Ja tämä on lijtto jonga heidän pitämän pitä minun waihellani ja teidän/ ja sinun siemenes waihella sinun jälkes: caicki miehenpuoli pitä teidän seasan ymbärinsleicattaman.’ž JA Jumala sanoi Abrahamille: pidä sijs minun lijtton/ sinä ja sinun siemenes sinun jälkes/ heidän suguisans.’ž Ja annan sinulle ja sinun siemenelles sinun jälkes/ sen maan/ josa sinä olet muucalainen/ nimittäin/ coco Canaan maan/ omaxes ijancaickisest/ ja olen heidän Jumalans.’ž Ja minä teen minun lijttoni minun waihelleni ja sinun/ ja sinun siemenes sinun jälkes/ heidän suguisans ijancaickisexi lijtoxi/ että minä olen sinun Jumalas ja sinun siemenes sinun jälkes.’ž Ja teen sinun sangen suurest hedelmälisexi/ ja asetan sinun Canssaxi/ ja Cuningat tulewat sinusta."LVAL†‹:œ , £ % ½ M Ü œ @ n  uAĮ*YŲfŖ(ø^j JA caxi Engelitä tulit ehtona Sodomaan/ ja Loth istui Sodoman portis/ ja ’ž JA caxi Engelitä tulit ehtona Sodomaan/ ja Loth istui Sodoman portis/ ja cuin hän näki heidän/ nousi hän heitä wastan/ ja cumarsi caswoillens maahan.’ž JA HERra meni pois sijttecuin hän oli Abrahamin cansa puhunut/ ja Abraham palais cotians.’ž Ja hän wielä sanoi: älkön wihastuco minun HERran/ jos minä ainoastans tällä erällä puhun/ mitämax/ siellä löyttäisin kymmenen. Ja hän sanoi: en cadota heitä kymmenen tähden.’ž Ja hän sanoi taas: cadzo/ minä olen ruwennut puhuman minun HERrani cansa/ mitämax/ löyttäisin siellä caxikymmendä. Ja hän sanoi: en cadota heitä cahdenkymmenen tähden.’ž Abraham sanoi: älkön wihastuco minun HERran/ että minä wielä puhun: mitämax/ löyttäisin siellä colmekymmendä.’ž Ja hän puhui wielä hänelle/ ja sanoi: mitämax/ sijnä löyttäisin neljäkymmendä. Ja hän sanoi: en tee minä neljänkymmenen tähden.’ž Mitämax/ jos olis wailla wijsi nijstä wijdestäkymmenest wanhurscaista/ cadotaisitcos nijden tähden coco Caupungin? ja hän sanoi: en cadota/ jos minä löydän siellä wijsiwijdettäkymmendä.’ž Abraham wastais/ ja sanoi: cadzo/ minä olen ruwennut puhuman minun HERrani cansa/ ehkä minä tomu ja tuhca olen.’ž HERra sanoi: jos minä löydän wijsikymmendä wanhurscasta Sodoman Caupungis/ nijn minä säästän caiken sen paican heidän tähtens.’ž Pois se sinusta/ ettäs sen tekisit/ ja cuoletaisit wanhurscan jumalattoman cansa/ ja että wanhurscaille käwis nijncuin jumalattomillekin. Pois se sinusta/ joca caiken mailman duomari on/ eikö hän duomidzis:’ž Jos Caupungis olis wijsikymmendä wanhurscasta/ hucutaisitcos myös ne/ ja et säästäis sitä sia wijdenkymmenen wanhurscan tähden/ jotca siellä olisit?’ž Mutta Abraham seisatti wielä HERran eteen. Ja Abraham astui hänen tygöns/ ja sanoi: hucutackos wanhurscan jumalattoman cansa?’ž Ja miehet käänsit caswons/ ja menit Sodoman päin.’ž Sentähden minä astun alas ja cadzon/ jos he caicki tehnet owat huudon jälken/ cuin minun eteeni tullut on/ taicka jos ei nijn ole/ että minä sen tiedäisin.’ž JA HERra sanoi: Sodomas ja Gomorras on suuri huuto ja heidän syndins owat sangen rascat.’ž Sillä minä teidän että hän käske hänen lapsians ja hänen huonettans hänen jälkens/ HERran tietä pitämän/ ja tekemän mikä oikia ja hywä on/ että HERra saattais Abrahamille caicki cuin hän hänelle luwannut on.’ž Että hän tule suurexi ja wäkewäxi Canssaxi/ ja caicki Canssat maan päällä siunatan hänes.’ž Ja HERra sanoi: cuinga minä salan Abrahamilda jota minä teen?’ž Silloin nousit miehet sieldä/ ja käänsit heitäns Sodoman päin/ ja Abraham meni heidän cansans/ saattain heitä.’ž Nijn Sara kielsi/ sanoden: en minä nauranut: sillä hän hämmästyi. Mutta hän sanoi: ei ole nijn/ sinä nauroit.’ž Ongo HERralle jotakin mahdotoinda? cosca minä palajan sinun tygös/ jos eletän/ nijn Saralla on poica.’ž Silloin sanoi HERra Abrahamille: mixi Sara nauroi? sanoden: luuletcos että se taita olla/ että minä wielä wanhana synnytän?’ž Sentähden nauroi Sara idzelläns/ ja sanoi: nyt cosca minä wanha olen/ annango minä idzeni hecumaan? ja minun herran on wanhutta woitu.’ž Mutta Abraham ja Sara olit molemmat wanhat ja ijälisexi juotunet/ nijn ettei Saralla ollut waimolisia menoja.’ž Hän sanoi: Minä palajan sinun tygös/ jos eletän/ cadzo/ nijn Saralla emännälläs on poica. Sara cuuldeli näitä majan owella/ josa hän seisoi hänen tacanans.’ž NIjn sanoit he hänelle: cusa on Sara sinun emändäs? hän wastais: täällä majas.’ž Ja hän toi woita ja pijmä/ ja wasicasta jota hän walmistanut oli/ ja pani heidän eteens/ ja hän seisoi heidän edesäns puun alla/ ja he söit.’ž Mutta hän juoxi carjan tygö/ ja toi caunin wasican/ ja andoi palweliallens/ joca riensi walmistaman sitä.’ž Abraham riensi majaan Saran tygö/ ja sanoi: riennä sinus ja secoita colme mitta sämbylä jauhoja/ sotcu ja leiwo kyrsiä.cLVALGŸ F  ( › Ś h ć w ¤é1‡Zn·4³‰1ĒŒ$§ Ja cadzahti Sodoman ja Gomorran päin/ ja caiken sen maan lak’ž Ja cadzahti Sodoman ja Gomorran päin/ ja caiken sen maan lakeuteen/ ja näki että sauwu nousi maasta nijncuin pädzin sauwu:’ž MUtta Abraham nousi warhain amulla/ ja meni sijhen paickaan/ cusa hän oli ennen seisonut HERran edes.’ž Ja hänen emändäns cadzoi tacans ja muuttui suolapadzaxi.’ž Ja cukisti ne Caupungit/ ja caiken sen lakeuden/ ja caicki nijden Caupungein asuwaiset/ ja maan caswon.’ž Nijn andoi HERra sata Sodoman ja Gomorran päälle/ tulikiwe ja tulda HERralda taiwast.’ž Ja auringon nostua joudui Loth Zoarijn.’ž Riennä/ pelasta sinus siellä: sillä en minä tee mitän/ sijhenasti ettäs sinne joudut/ sentähden cudzui hän sen Caupungin Zoar.’ž Nijn sanoi hän hänelle: cadzo/ täsä asias olen minä myös cadzonut sinun tygös/ eten minä cukista sitä Caupungita/ jostas puhuit.’ž Cadzos/ tuolla on Caupungi läsnä/ johon minä taidaisin paeta/ ja hän on wähä/ siellä minä idzeni pelastan: cosca hän nijn wähä Caupungi on/ että minun sielun siellä eläwänä pysyis.’ž Cadzo/ sinun palwelias on löytänyt armon sinun edesäs/ nijn tee sijs sinun laupiudes suurexi/ jongas minulle osotit/ pelastaxes minun sieluani/ en taida minä pelasta minuani wuorella/ ettei minun jotacuta paha tapahduis/ ja cuolisin.’ž Ja Loth sanoi heille: älkät minun HERRANI.’ž Ja cosca he johdatit heitä/ sanoit he: pelasta sinun sielus/ ja älä cadzata tacas/ ja älä myös seisata coco tälle lakeudelle/ waan turwa sinus wuorelle/ ettes huckuis.’ž Cosca hän wijpyi/ tartuit miehet hänen käteens/ ja hänen emändäns/ ja hänen cahden tyttärens käteen/ ( sillä HERra tahdoi säästä heitä ) talutit hänen ja weit hänen Caupungist ulos.’ž COsca amurusco käwi ylös/ kijrutit Engelit Lothin joutuman/ ja sanoit: walmista sinus/ ota emändäs ja caxi tytärtäs jotca saapuilla owat/ ettet sinäkän huckuis tämän Caupungin pahudes.’ž Nijn Loth meni ulos ja puhutteli wäwyjäns/ jotca piti saaman hänen tyttärens/ ja sanoi: noscat ja lähtekät tästä siast: sillä HERra hucutta tämän Caupungin: mutta se oli nijncuin houraus heidän silmäins edes.’ž Me hucutam tämän paican: sillä heidän huutons on suuri HERran edes/ joca meidän lähetti heitä hucuttaman.’ž JA miehet sanoit Lothille: ongo sinulla täsä wäwyjä/ poikia eli tyttäritä/ caicki jotca omas owat Caupungis/ wie ulos tästä siast.’ž Ja miehet/ cuin huonen owen edes olit/ löit he sokeudella/ suuret ja pienet/ nijn että he wäsyit owe edzeisäns.’ž Ja he teit suurella wäkiwallalla miehelle Lothille ylläkön/ ja cosca he juoxit owe särkemän/ nijn miehet pistit kätens ulons/ ja temmaisit Lothin tygöns huoneseen/ ja paiscaisit owen kijnni.’ž Mutta he sanoit: tule tänne. Ja sanoit: etkös ole yxinäns muucalainen täsä/ ja tahdot hallita? olcon/ me waiwam sinua cowemmin cuin heitä.’ž Cadzo/ minulla on caxi tytärtä/ jotca ei wielä miehestä mitän tiedä/ ne minä tuotan teille/ tehkät heille mitä te tahdot/ ainoastans näille miehille älkät mitän paha tehkö/ sillä sentähden owat he tullet minun cattoni warjon ala.’ž Ja sanoi: älkätte rackat weljeni tehkö nijn pahoin.’ž Silloin Loth meni ulos heidän tygöns owen eteen/ ja sulki owen jälkens.’ž Ja cudzuit Lothin ulos/ ja sanoit hänelle: cusa owat ne miehet jotca sinun tygös yöllä tulit? tuo heitä meidän tygöm tutaxem heitä.’ž MUtta ennencuin he lewätä panit/ tulit Caupungin miehet Sodomast/ nuoret ja wanhat/ ja caicki Canssa jocaculmalda/ ja pijritit huonen.’ž Silloin hän cowin waadei heitä/ ja he poickeisit hänen tygöns/ ja tulit hänen huoneseens. Ja hän walmisti heille aterian/ ja leiwoi happamattomia leipiä/ ja he söit.’ž Ja sanoi: cadzo HERra/ poiketcat teidän palweljan huoneseen yöxi/ ja andacat pestä jalcan/ ja amulla warhain nostuan menette matcaan. Ja he sanoit: ei suingan/ catulla me yötä pidäm.]LVALiąUō e   Ļ [ ą v ī N į;u™ ŹcķCĆuŸ Ja sanoi Saralle: cadzo/ minä olen andanut weljelles tuhanen hopia penningitä/ cadzo/ ne pitä oleman sin’ž Ja sanoi Saralle: cadzo/ minä olen andanut weljelles tuhanen hopia penningitä/ cadzo/ ne pitä oleman sinulle silmäin peittexi/ caickein edes jotca sinun cansas owat/ ja jocapaicas. Ja se oli hänen rangaistuxens.’ž Ja sanoi: cadzo/ minun maani on aldis sinun edesäs/ asu cusa parhain kelpa.’ž Nijn Abimelech otti lambaita/ ja palweljoita/ ja pijcoja/ ja anoi Abrahamille/ ja andoi hänelle jällens Saran hänen emändäns.’ž Cosca Jumala käski minun waelda Isäni huonest/ sanoin minä hänelle: tee tämä laupius minun cansani/ ettäs jocapaicas/ cuhungaikänäns me tulem/ sanoisit minun weljexes.’ž Ja hän on tosin minun sisaren: sillä hän on minun Isäni tytär/ waan ei äitini tytär/ ja minä otin hänen emännäxeni.’ž Abraham sanoi: minä ajattelin/ ei täsä sias ole Jumalan pelco/ ja he surmawat minun emändäni tähden.’ž Ja Abimelech sanoi wielä Abrahamille: mitäs näit/ ettäs tämän teit?’ž Ja Abimelech cudzui myös Abrahamin/ ja sanoi hänelle: mixis tämän meille teit? ja mitä minä olen rickonut sinua wastan/ ettäs tahdoit saatta minulle ja minun waldacunnalleni nijn suuren ricoxen? et sinä ole tehnyt minua wastan nijncuin sinun tulis.’ž Nijn Abimelech nousi warhain amulla/ ja cudzui caicki palwelians/ ja puhui caicki nämät sanat heidän cuuldens/ ja miehet pelkäisit suurest.’ž Nijn anna nyt miehelle hänen emändäns jällens: sillä hän on Propheta/ ja anna hänen rucoilla sinun edestäs/ nijns saat elä. Mutta jos et sinä luowu hänestä/ nijn tiedä ettäs totisest cuolet/ ja caicki mitä sinulla on.’ž Ja Jumala sanoi hänelle unes: minä myös tiedän ettäs sydämes yxikertaisudes sen tehnyt olet. Sentähden minä myös estin sinun/ ettes rickois minua wastan/ engä myös sallinut sinua ryhtymän häneen.’ž Eikö hän sanonut minulle? hän on minun sisaren/ ja hän myös idze sanoi: hän on minun weljeni/ yxikertaisella sydämellä ja wiattomilla käsillä olen minä sen tehnyt.’ž Mutta Abimelech ei ollut wielä ryhtynyt häneen/ ja sanoi: HERra/ tahdotcos myös surmata wiattoman Canssan?’ž Mutta Jumala tuli Abimelechin tygö yöllä unes/ ja sanoi hänelle: cadzo/ sinun pitä cuoleman sen waimon tähden jongas ottanut olet: sillä hänellä on awiomies.’ž Ja Abraham sanoi Sarast hänen emännästäns: hän on minun sisaren. Nijn Abimelech Gerarin Cuningas lähetti ja andoi nouta hänen tygöns.’ž Nijn Abraham waelsi sieldä etelän päin/ ja asui Cadexen ja Zurrin waihella/ ja oli muucalainen Geraris.’ž Ja nuorembi myös synnytti pojan/ ja cudzui hänen nimens Ben Ammi/ hänestä tulit Ammonin lapset/ haman tähän päiwän asti.’ž Ja wanhembi synnytti pojan/ ja cudzui hänen nimens Moab/ hänestä owat Moabiterit tullet/ haman tähän päiwän asti.’ž Ja nijn molemmat Lothin tyttäret tulit Isästäns rascaxi.’ž Nijn he juotit myös sinä yönä Isäns wijnalla/ ja nuorembi meni ja macais hänen cansans/ ja ei hän huomainnut cosca tytär lewätä tuli/ taicka nousi.’ž Toisna päiwänä sanoi wanhembi nuoremmalle/ cadzo/ minä macaisin mennen yönä Isäni cansa/ juottacam myös händä tänä yönä wijnalla/ ja mene sinä ja maca hänen cansans/ herättäxem Isästäm siemendä.’ž Nijn he juotit Isäns sinä yönä wijnalla. Ja wanhembi tuli ja macais Isäns cansa/ ja ei hän huomainnut cosca tytär lewätä tuli/ taicka nousi.’ž Käykäm/ juottacam meidän Isäm wijnalla/ ja maatcam hänen cansans/ herättäxem Isästäm siemendä.’ž Nijn sanoi wanhembi nuoremmalle: meidän Isäm on wanha/ eikä ole muuta miestä maan päällä/ macaman meidän cansam/ coco maan tawan jälken.’ž JA Loth läxi Zoarist/ ja asui cahden tyttärens cansa wuorella: sillä hän pelkäis asua Zoaris/ ja oli luolas molembain tytärdens cansa.’ž Sillä cosca Jumala cukisti sen lakeuden Caupungit muisti Jumala Abrahamin/ ja pelasti Lothin nijstä Caupungeista jotca hän cukisti/ joisa Loth asui.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:ųŒ[@) ÷Œ]@) öŒ¢@) õŒ…@) ōŒs@) óŒ€@) ņŒj@( ńŒ\@( šŒ°@) ļŒÆ@) īŒü@) ķŒ y@( ģŒ u@( ėŒ ~@( źŒ ±@( éŒ W@( čŒk@( ēŒ@( ęŒO@( 匄@( äŒ_@( ćŒ‰@( āŒx@( įŒT@( ąŒg@ ( ߌ@ ( ŽŒV@ ( ŻŒ¼@ ( ܌‡@ ( ŪŒƒ@( ŚŒ/@( ŁŒ ¾@( ŲŒ ,@( ׌ æ@( ֌ Æ@( Ռ ®@( ŌŒ¶@( ӌY@( ŅŒĄ@' ь=@' ŠŒŸ@' ĻŒK@' ĪŒp@' ĶŒ6@' ĢŒZ@' ĖŒ]@' ŹŒA@' Ɍ]@' Ȍ{@' ĒŒp@' ʌa@' Ō™@' Č`@' ƌG@' ĀŒf@' ĮŒ Æ@ ' ĄŒ Į@ ' æŒ E@ ' ¾Œ D@ ' ½Œ »@ ' ¼ŒZ@' »Œ³@' ŗŒ†@' ¹Œš@' øŒP@' ·ŒŃ@' ¶ŒĆ@' µŒS@' “Œ"6@"& ³Œ!Æ@' ²Œ #@!& ±ŒT@ & °Œ@& ƌ_@& ®Œ1@& ­Œe@& ¬Œ@& «Œl@& ŖŒ#@& ©Œš@& ،}@& §ŒO@& ¦Œ[@& „Œx@& ¤ŒT@& £Œ±@& ¢Œø@& ”Œ>@&  Œ®@& ŸŒ L@& žŒ Ø@ & Œ J@ & œŒ x@ & ›Œ a@ & šŒg@ & ™Œƒ@& ˜Œe@& —ŒM@& –ŒR@& •Œj@& ”Œw@& “Œ^@& ’Œj@& ‘Œs@& ŒÖ@$ ŒN@$ ŽŒ€@$ Œ Ŗ@$ ŒŒ v@$ ‹Œ g@$ ŠŒ F@$ ‰Œ ū@$ ˆŒŽ@$ ‡ŒÜ@$ †ŒĘ@$ …Œ¦@$ „Œm@ $ ƒŒ @ $ ‚Œˆ@ $ Œj@ $ €Œ&{@ $ Œ%t@$ ~Œ$;@$ LVAL##ÅNä ’ E ą ] ö •  Ó + ß 1 ó;Š6¾c—§„ˆ#ņ“Ąg Ja oli muucalainen Phili’ž Ja oli muucalainen Philisterein maalla cauwan aica.’ž Ja nijn he teit lijton BerSabas.’ž Sentähden cudzui hän sen sian BerSaba: sillä sijnä he molemmat wannoit keskenäns.’ž Hän wastais: nämät seidzemen caridza/ pitä sinun ottaman minun kädestäni/ todistoxexi/ että minä olen tämän caiwon caiwanut.’ž Ja Abimelech sanoi Abrahamille: mihingä ne seidzemen caridza/ jotcas olet asettanut erinäns?’ž Ja Abrahamin asetti seidzemen caridza erinäns.’ž Nijn otti Abraham lambaita ja carja/ ja andoi Abimelechille/ ja he teit molemmat lijton keskenäns.’ž Silloin wastais Abimelech: en ole minä tietänyt cuca sen teki/ etkä sinä ilmoittanut minulle/ engä minä sitä ole ennen cuullut/ cuin tänäpän.’ž Ja Abraham nuhteli Abimelechi sen wesicaiwon tähden cuin Abimelechin palweliat olit wäkiwallalla ottanet.’ž Nijn sanoi Abraham: minä wannon.’ž Nijn wanno nyt minulle Jumalan cautta/ ettes ole minun lapsilleni/ eli minun lasteni lapsille/ petollinen/ waan sen laupiuden jälken/ cuin minä tein sinun cansas/ tee sinä myös minun cansani/ ja sen maan cansa josa sinä olet muucalainen.’ž SIlloin puhui Abimelech ja hänen sodans päämies Phicol Abrahamille/ sanoden: Jumala on sinun cansas caikis mitä sinä teet.’ž Ja asui Paranin corwes/ ja hänen äitins otti hänelle emännän Egyptin maalda.’ž Ja Jumala oli pojan cansa/ ja hän caswoi/ ja asui corwes/ ja tuli tarcaxi joudzimiehexi.’ž Ja Jumala awais hänen silmäns/ että hän näki wesicaiwon/ nijn hän meni ja täytti leilin wedellä ja andoi pojan juoda.’ž Nouse/ ota poica/ ja pitele händä kädest: sillä minä teen hänen suurexi Canssaxi.’ž Ja nijn Jumala cuuli pojan änen/ ja Jumalan Engeli huusi Hagarita taiwast/ ja sanoi hänelle: mikä sinun on Hagar? älä pelkä: sillä Jumala on cuullut pojan änen cusa hän maca.’ž Ja meni pois/ ja istui hänen cohdallens taamma joudzen candamata/ sillä hän sanoi: en minä woi nähdä pojan cuolemata. Ja cuin hän istui hänen cohdallens/ corgotti hän änens ja itki.’ž Cosca wesi oli loppunut leilist/ heitti hän pojan puun ala/’ž NIjn nousi Abraham amulla warhain/ ja otti leipiä ja wesileilin/ ja pani Hagarin selkään ja pojan myös/ ja andoi hänen mennä. Ja hän meni matcans/ ja exyi BerSaban corwes.’ž Minä teen myös pijcas pojan suurexi Canssaxi/ että hän sinun siemenes on.’ž Mutta Jumala sanoi hänelle: älä ota sitä nijn pahaxes pojastas ja pijcastas: caicki mitä Sara sinulle sano/ nijn cuule händä: sillä Isaachis sinulle siemen cudzutan.’ž Ja tämä sana oli Abrahamin mielest sangen carwas/ hänen poicans tähden.’ž Ja sanoi Abrahamille: aja ulos tämä pijca poikinens: sillä pijcan pojan ei pidä perimän minun poicani Isaachin cansa.’ž JA Sara näki sen Egyptiläisen Hagarin pojan/ jonga se Abrahamille synnyttänyt oli/ pilckajaxi.’ž Ja lapsi caswoi ja wieroitettin/ ja Abraham teki suuren pidon sinä päiwänä/ jona Isaac wieroitettin.’ž Ja sanoi wielä: cuca olis uscaldanut sanoa Abrahamille/ että Sara oli imettäwä lasta/ ja on synnyttänyt pojan hänen wanhudesans?’ž Ja Sara sanoi: Jumala on tehnyt minulle nauron: sillä cucaikänäns sen saa cuulla/ hän naura minua.’ž Abraham oli sadan ajastaicainen/ cosca Isaac hänen poicans hänelle syndyi.’ž Ja ymbärinsleickais hänen cahdexandena päiwänä/ cuin Jumala hänen käskenyt oli.’ž Ja Abraham nimitti hänen poicans/ joca hänelle syndynyt oli/ Isaac/ jonga Sara hänelle synnyttänyt oli.’ž Ja Sara tuli rascaxi/ ja synnytti Abrahamille pojan hänen wanhudesans/ sillä ajalla cuin Jumala hänelle sanonut oli.’ž JA HERra edzei Sara/ cuin hän luwannut oli/ ja teki hänen cansans nijncuin hän puhunut oli.’ž Sillä HERra oli ennen peräti sulkenut caicki cohdut Abimelechin huones/ Saran Abrahamin emännän tähden.’ž Ja Abraham rucoili Jumalata/ ja Jumala paransi Abimelechin/ ja hänen emändäns/ ja hänen pijcans/ ja ne synnytit:LVALQž;j  € ś G ķ 2 ī © č9ÓŒ,“2ĀGź©Lņ¼Lb%e Cuule meitä racas herra/ sinä olet Jumalan Ruhtinas meidän seasam/ hauta sinun cuollues caick’ž Cuule meitä racas herra/ sinä olet Jumalan Ruhtinas meidän seasam/ hauta sinun cuollues caickein parhaisijn hautoin/ ei yxikän meistä sinua kiellä hautamast sinun cuolluttas hänen hautaans.’ž Nijn wastaisit Hethin lapset Abrahamille/ sanoden hänelle:’ž Minä olen muucalainen ja cuitengin asuwainen teidän tykönän/ andacat minulle perindöhauta teidän tykönän/ haudataxen minun cuollueni/ joca on minun edesäni.’ž Sijtte nousi hän hänen cuollens tykö/ ja puhui Hethin lapsille/ sanoden:’ž Ja cuoli Arban Caupungis/ joca cudzutan Hebron Canaan maalla. Nijn tuli Abraham murhettiman ja itkemän händä.’ž SAra eli sata/ caxikymmendä ja seidzemen ajastaica.’ž Mutta hänen jalcawaimons/ Rehuma nimeldä/ synnytti Tebahn/ Gahamin/ Tahaxen ja Maachan.’ž Mutta Bethuel sijtti Rebeckan. Nämät cahdexan synnytti Milca Nahorille Abrahamin weljelle.’ž Ja Kesedin ja Hasonin/ ja Pildaxen ja Jedlaphen/ ja Bethuelin.’ž Uzin hänen esicoisens/ ja Buzin hänen weljens/ ja Kemuelin/ josta Syrialaiset tullet owat.’ž JA cosca tämä oli tapahtunut/ ilmoitettin Abrahamille/ cadzo/ Milca on myös synyttänyt poikia sinun weljelles Nahorille.’ž Sijtte Abraham palais palwelioittens tygö/ ja walmistit idzens/ ja ynnä matcustit BerSabaan/ ja asuit siellä.’ž Ja sinun siemenesäs siunatan caicki Canssat maan päällä/ ettäs minun änelleni cuuliainen olit.’ž Minä siunan ja lisän sinun siemenes nijncuin taiwan tähdet/ ja nijncuin sannan meren reunalla. Ja sinun siemenes on omistawa hänen wiholistens portit.’ž Minä olen wannonut idze cauttani/ sano HERra: ettäs tämän teit/ ja et säästänyt ainoa poicas.’ž MUtta HERran Engeli huusi Abrahamille toistamisen taiwast/ ja sanoi:’ž Ja Abraham nimitti sen paican/ HERra näke/ josta wielä tänäpän sanotan: wuorella cusa HERra nähdän.’ž Nijn Abraham nosti silmäns/ ja äckäis oinan tacanans/ sarwista secandunen orjantappura pensaseen. Nijn Abraham meni/ ja otti sen oinan/ ja uhrais poltouhrixi poicans edest.’ž Hän wastais: täsä minä olen. Hän sanoi: älä satuta kättäs poicaan/ älä myös hänelle mitän tee: sillä nyt minä tiedän ettäs pelkät Jumala/ ja et ole säästänyt ainocaista poicas minun tähteni.’ž Nijn HERran Engeli huusi händä taiwast/ sanoden: Abraham/ Abraham.’ž Ja ojensi kätens/ ja siwalsi weidzen/ teurastaxens hänen poicans.’ž JA cuin he tulit sille paicalle/ josta Jumala oli hänelle sanonut/ teki Abraham sijhen Altarin/ ja pani halgot/ ja sidoi Isaachin hänen poicans/ ja pani hänen Altarille holcoin päälle.’ž Abraham wastais: kyllä Jumala/ poican/ cadzo edes lamban poltouhrixi. Ja he käwit ynnä.’ž Nijn sanoi Isaac Abrahamille hänen Isällens: minun Isän. Abraham wastais: cadzo/ täsä minä olen poican. Ja hän sanoi: cadzo/ täsä on tuli ja halgot/ cusa on lammas poltouhrixi?’ž Ja Abraham otti poltouhrin halgot/ ja sälytti poicans Isaachin selkään/ waan idze hän otti tulen ja weidzen käteens/ ja käwit ynnä.’ž Ja Abraham sanoi palwelioillens: olcat täsä Asin tykönä/ mutta minä ja poica käymme tuonne. Ja cosca me olemma rucoillet/ nijn me palajam teiden tygön.’ž Mutta colmandena päiwänä/ nosti Abraham silmäns/ ja näki sen paican taambana.’ž Nijn Abraham nousi warhain amulla/ ja waljasti Asins/ ja otti caxi palweliatans cansans/ ja Isaachin hänen poicans/ ja halcoja poltouhrijn/ ja nousi/ ja meni sille paicalle/ cuin Jumala oli hänelle sanonut.’ž Ja hän wastais: cadzo/ täsä minä olen. Ja sanoi: ota Isaac sinun ainoa poicas/ jotas racastat/ ja mene Morian maalle/ ja uhra händä siellä poltouhrixi wuorella/ jonga minä sinulle sanowa olen.’ž JA cosca se oli tapahtunut/ coetteli Jumala Abrahami/ ja sanoi hänelle: Abraham.’ž Ja Abimelech nousi ja Phicol hänen sodans päämies ja palaisit Philisterein maalle. Ja Abraham istutti puita BerSabas/ ja saarnais sijnä HERran ijancaickisen Jumalan nimest.LVAL§ńC” Õ © ė ¼ 9 ² ö    ŖVŽUöQž“<‹ ˜ĆY Hän sanoi: juo minun herran/ ja hän kijrust laski ’ž Hän sanoi: juo minun herran/ ja hän kijrust laski alas wesiastians kätens päälle/ ja andoi hänen juoda.’ž Nijn palwelia juoxi händä wastan/ ja sanoi: annas minun juoda wähä wettä sinun astiastas.’ž Cadzo/ minä seison täsä wesicaiwon tykönä/ ja heidän tyttärens/ jotca asuwat täsä Caupungis/ tulewat wettä ammundaman.’ž Ja sanoi: HERra minun herrani Abrahamin Jumala/ cohta minua tänäpän/ ja tee laupius minun herrani Abrahamin cansa.’ž Ja hän lewätti Camelejä ulcona Caupungist wesicaiwon tykönä ehtona/ jolla ajalla waimowäen tapa oli lähte wettä ammundaman.’ž NIin otti palwelia kymmenen Cameliä hänen herrans Cameleist/ ja läxi matcan/ ja otti cansans caickinaisest hänen herrans tawarast/ ja waelsi Mesopotamiaan Nahorin Caupungijn.’ž Nijn laski palwelia kätens Abrahamin hänen herrans cupen ala/ ja wannoi hänelle sen.’ž Jos ei waimo seura sinua/ nijns olet wapa tästä walasta/ ainoastans älä wie minun poicani sinne jällens.’ž HERra Taiwan Jumala/ joca minun otti Isäni huonest/ ja syndymä maaldani/ ja joca minun cansani puhui ja myös wannoi minulle/ sanoden: sinun siemenelles minä annan tämän maan/ hän lähettä Engelins sinun edelles/ ettäs ottaisit minun pojalleni emännän sieldä.’ž Abraham sanoi hänelle: cawata sinuas/ ettes wie minun poicani sinne jällens.’ž Palwelia sanoi: jos nijn tapahduis/ ettei waimo seurais minua tähän maahan/ pitäkö minun cummingin wiemän jällens sinun poicas sille maalle/ jostas lähtenyt olet?’ž Waan mene minun Isäni maalle ja minun sucuni tygö/ ja ota minun pojalleni Isaachille emändä.’ž Ja wanno minulle HERran taiwan ja maan Jumalan cautta/ ettes ota emändätä minun pojalleni Cananerein tyttärist/ joiden seas minä asun.’ž Nijn sanoi hän wanhimmalle huonens palwelialle/ joca caicki hallidzi/ cuin hänellä oli: laske kätes minun cupeni ala.’ž JA Abraham oli wanha ja joutunut ijällisexi/ ja HERra oli siunannut hänen caikis.’ž Nijn wahwistettin sijs wainio ja luola/ joca sijnä oli/ Hethin lapsilda/ Abrahamille perindöhaudaxi.’ž JA sijtte hautais Abraham Saran hänen emändäns/ sijhen caxikertaiseen luolaan/ joca oli wainios Mamren cohdalla/ se on Hebron Canaan maalla.’ž Hethin lasten nähden/ ja caickein/ jotca käwit sisälle ja ulos hänen Caupungistans.’ž Ja nijn Ephronin wainio/ josa se caxikertainen luola on Mamren cohdalla omistettin Abrahamille omaxi ijancaickisest/ ynnä luolan joca sijnä oli/ ja caickein puiden cansa ymbäri wainion/’ž Abraham cuuli Ephronia/ ja punnidzi hänelle rahan/ cuin hän nimittänyt oli Hethin lasten cuulden/ neliäsata sicli hopia/ käypä raha.’ž Minun herran/ cuule sijs minua/ maa maxa neljäsata sicli hopiata/ waan mitä se on minun ja sinun wälilläs? hauta sinun cuollues.’ž Ephron wastais Abrahamille/ sanoden hänelle:’ž Ja puhui Ephronille maan Cassan cuulden/ sanoden: jos sinä minua cuulet/ nijn ota raha minulda wainion edestä/ jonga minä sinulle annan/ ja nijn minä sijtte hautan minun cuollueni sijhen.’ž Abraham cumarsi idzens maan Canssan edes.’ž Ei minun herran/ waan cuule minua mitä minä sanon: sen wainion minä annan sinulle/ ja luolan joca sinä on/ ja minä annan sen sinulle minun Canssan lasten nähden/ haudataxes sinun cuollues.’ž Sillä Ephron asui Hethin lasten seas. Nijn wastais Ephron se Hetheus Abrahamille/ Hethin poicain cuulden/ caikille sisälle ja ulos käywäisille hänen Caupungistans/ sanoden:’ž Että hän annais minulle hänen caxikertaisen luolans/ joca hänellä on/ hänen wainions perällä/ perindöhaudaxi andacan sen minulle/ sen jälken cuin se maxa teidän keskellän.’ž Ja hän puhui heille/ sanoden: jos teidän mielen on/ että minä hautan minun cuollueni/ joca minun edesäni on/ nijn cuulcat minua/ ja rucoilcat minun edestäni Ephronit Zoarin poica.’ž NIjn Abraham nousi ja cumarsi idzens maan Canssan edes/ nimittäin/ Hethin lasten edes. LVALU„ % ² - ‹ . Ó w E u 4  ’ģ…F—#Ūš’f Cadzo/ nijn seison minä täsä wesicaiwon tykönä/ cosca yxi pijca tule wettä’ž Cadzo/ nijn seison minä täsä wesicaiwon tykönä/ cosca yxi pijca tule wettä ammundaman/ ja minä sanon hänelle: anna minulle wähä wettä juoda astiastas/’ž Nijn tulin minä tänäpän caiwolle/ ja sanoin: HERra minun herrani Abrahamin Jumala/ jos sinä olet tehnyt minun matcan onnellisexi/ jota minä nyt waellan.’ž Nijns tulet wapaxi walasta/ cosca sinä tulet minun sucuni tygö/ ja jos ei he anna sinulle/ nijns olet wapa walasta.’ž Nijn hän sanoi minulle: HERra/ jonga edes minä waellan/ lähettä hänen Engelins sinun cansas/ joca teke sinun matcas onnellisexi/ ottaman minun pojalleni emändä minun sugustani/ ja minun Isäni huonest.’ž Mutta minä sanoin minun herralleni: cuinga/ jos ei waimo seura minua?’ž Waan mene minun Isäni huoneseen/ minun sucuni tygö/ ja ota sieldä minun pojalleni emändä.’ž Ja minun herran wannotti minua/ sanoden: ei sinun pidä ottaman minun pojalleni emändätä Cananerein tyttärist/ joiden maalla minä asun.’ž Nijn myös Sara minun herrani emändä on synnyttänyt minun herralleni pojan/ wanhalla ijälläns/ hänelle on hän andanut caicki mitä hänellä on.’ž Ja HERra on runsast siunannut minun herrani/ ja hän on suurexi tullut/ ja on andanut hänelle lambaita ja carja/ hopiata ja culda/ palwelioita ja pijcoja/ Camelejä ja Aseja.’ž He wastaisit: puhu. Hän sanoi: minä olen Abrahamin palwelia/’ž Ja pandin ruoca hänen eteens. MUtta hän sanoi: en minä syö ennencuin minä olen puhunut minun asiani.’ž Nijn wei hän miehen huoneseen/ ja rijsui camelit/ ja andoi olkia ja ruoca Cameleille/ ja wettä pestä hänen jalcojans/ ja miesten jalcoja/ jotca hänen cansans olit.’ž Ja sanoi: tule sisälle/ sinä HERran siunattu/ mitäs seisot ulcona? minä olen sinulle huonen walmistanut/ ja sian Cameleilles.’ž Ja Laban juoxi miehen tygö caiwolle. Ja cosca hän näki odzaladin ja rannerengat sisarens käsis/ ja cuuli sisarens Rebeckan puhet/ sanowan: näin on mies puhunut minulle/ tuli hän miehen tygö/ ja cadzo/ hän seisoi Camelein tykönä caiwolla.’ž Oli myös Rebeckalla weli/ jonga nimi oli Laban.’ž NIin pijca juoxi ja ilmoitti caicki nämät hänen äitins huones.’ž Ja sanoi: kijtetty olcon HERra minun herrani Abrahamin Jumala/ joca ei ottanut pois laupiuttans/ ja totuuttans minun herraldani: sillä HERra on minun johdattanut oikia tietä minun herrani weljen huoneseen.’ž Ja mies cumarsi idzens maahan ja rucoili HERra/’ž Ja hän wielä sanoi hänelle: on myös olkia ja carjan ruoca kyllä meillä/ ja sia yötä olla.’ž Hän sanoi hänelle: minä olen Bethuelin Milcan pojan tytär/ jonga hän synnytti Nahorille.’ž Ja sanoi: kenengäs tytär olet? sanos minulle se/ ongo Isäs huones sia meidän yötä ollaxem?’ž Ja cosca caicki Camelit olit juonet/ toi mies culdaodzaladin/ joca painoi puolen sicli/ ja caxi rannerengast hänen käsijns/ jotca painoit kymmenen sicli culda.’ž Mutta mies ihmetteli händä ja oli äneti/ nijncauwan cuin hän tutkisteli/ jos HERra oli tehnyt hänen matcans onnellisexi taicka ei.’ž Ja hän caasi cohta weden astiastans ruuheen/ ja juoxi taas caiwolle ammundaman/ ja juotti caicki hänen Camelins.’ž Ja cuin hän oli andanut hänen juoda/ sanoi hän: minä ammunnan wettä myös Cameleilles/ nijncauwan että he caicki saawat juoda.’ž Ja se pijca oli sangen ihana caswoilda ja wielä neidzy/ ja ei yxikän mies ollut häneen ryhtynyt/ hän tuli sen caiwon tygö/ ja täytti hänen astians/ ja tahdoi palata cotians.’ž JA ennencuin hän lackais puhumast/ cadzo/ Rebecka tuli/ joca syndynyt oli Bethuelille/ Milcan Nahorin Abrahamin weljen emännän pojalle. Ja hänen wesiastians hänen olallans.’ž Jos jocu pijca tule/ jolle minä sanon: callista tänne wesiastias juodaxeni/ ja hän sano: juo/ minä juotan myös sinun Camelis/ että hän on se jongas olet edescadzonut palwelialles Isaachille/ ja sijtä ymmärräisin tehnes laupiuden minun herrani cansa. yįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  åʧˆiJ+ ķĪƐqR3õÖ·˜yZ;żĆ¤…fG( źĖ¬nO0ņÓ—xY:üŻ¾Ÿ€aB#åʧˆiJ+ q Q@ . pD@. ot@. nj@. m‡@. lf@. kY@. jJ@. i @. h#@@. g"‡@- f!W@- e z@- d€@- c4@- bĘ@- a›@- `w@- _h@- ^}@- ]Ł@- \€’ž SIitte meni hän BerSabaan.5 [Č@- Z]@- Y¤@- XU@ - WŪ@ - VG@ - Uu@ - T€@ - Sv@- R c@- Q \@- P ‹@- O ³@- N Ē@- M„@- LŚ@- K€’ž Nijn Isaac asui Geraris.3 Jd@- I©@, Hį@, Gm@, F@, E"‹@, D!d@, C J@, B<@, Aƒ@, @B@, ?i@, >v@, =©@, <_@, ;B@, :„@, 9•@, 8‡@ , 7§@ , 6K@ , 5@ , 4@ , 3‰@, 2(@, 1€’ž Misma/ Duma/ Masa/- 0 ‡@, / n@, . x@, - t@, , Œ@, +j@, *Z@, )£@+ (/@+ '_@+ &[@+ %M@+ $,@+ #C‚@+ "Bq@+ !An@+  @T@+ ?k@+ >i@+ =‚@+ <”@+ ;}@+ :e@+ 9;@ + 8Œ@ + 7°@ + 6V@ + 5t@ + 4[@+ 3m@+ 2@+ 1Ī@+ 0@+ /’@+ .³@+  -—@+  ,„@+  +™@)  *›@)  )v@) (Ė@) 'H@) &\@) %‰@) $@) #Æ@) "?@) !g@)  ¦@) ’Œ€@) žŒš@) żŒ2@ ) üŒA@ ) ūŒŠ@ ) śŒ2@ ) łŒ\@ ) wLVAL|å2  Ÿ Ń P ć ˆ  ¾  ‚GāeŃOę{'¹HĘšMņ“dĮ Mutta nijlle lapsille jotca jalcawaimoista olit/ andoi hän lahjoja/ ja lähetti ’ž Mutta nijlle lapsille jotca jalcawaimoista olit/ andoi hän lahjoja/ ja lähetti heidän pois poicans Isaachin tykö/ wielä eläisäns/ idän puoleen/ idaiselle maale.’ž Ja Abraham andoi caiken hywydens Isaachille.’ž Midianin lapset olit: Epha/ Epher/ Hanoch/ Abida/ ja Eldaa/ nämät caicki owat Keturan pojat.’ž Mutta Jaksan synnytti Seban ja Dedanin. Dedanin lapset olit: Assurim/ Letusim ja Leumim.’ž Hän synnytti hänelle Simran ja Jaksan/ Medan ja Midian/ Jesbakin ja Suahn.’ž ABraham taas otti emännän nimeldä Ketura.’ž Ja Isaac wei hänen äitins majaan/ ja otti Rebeckan emännäxens/ ja racasti händä. Ja nijn Isaac lohdutettin hänen äitins jälken.’ž Nijn hän otti waatten ja peitti idzens. Ja palwelia jutteli Isaachille caiken asian/ cuin hän oli toimittanut.’ž Ja sanoi palwelialle: mikä mies tämä on joca kedolla käy meitä wastan? palwelia wastais se on minun herran.’ž Ja Rebecka nosti silmäns ja näki Isaachin. Ja maahan laski idzens Camelin pääldä.’ž Ja oli lähtenyt rucoileman kedolle ehtopuolella/ ja nosti silmäns/ ja näki/ ja cadzo/ Camelit lähestyit.’ž MUtta Isaac palais sildä caiwolda/ joca cudzuttin sen eläwän ja näkewän: sillä hän asui etelän maalla.’ž Nijn Rebecka nousi pijcoinens/ ja istuit Camelein päälle/ ja seuraisit sitä miestä. Ja palwelia otti Rebeckan/ ja meni matcans.’ž Ja he siunaisit Rebeckat ja sanoit hänelle: sinä olet meidän sisarem/ lisänny tuhanen tuhandeen/ ja sinun siemenes omistacon wihamiestens portit.’ž Nijn he laskit sisarens Rebeckan menemän/ ja hänen imettäjäns/ Abrahamin palwelian cansa/ ja ne cuin hänen seurasans olit.’ž Ja he cudzuit Rebeckan/ ja sanoit hänelle: tahdockos mennä tämän miehen cansa? hän wastais: menen.’ž Nijn he sanoit: cudzucam pijca ja kysykäm mitä hän sano?’ž Nijn sanoi hän heille: älkät wijwyttäkö minua: sillä HERra on tehnyt minun matcani onnelisexi/ laskecat minua menemän minun herrani tygö.’ž Amulla hän nousi/ ja sanoi: päästäkät minua minun herrani tygö. Mutta hänen weljens ja äitins sanoit: olcan pijca meiden tykönäm päiwän eli kymmenen/ sijtte sinä saat mennä.’ž Nijn he söit ja joit/ hän ja miehet jotca hänen cansans olit/ ja siellä pidit yötä.’ž Ja toi hopia ja culdacalut/ ja waattet/ ja andoi Rebeckalle/ waan hänen weljellens ja äitillens andoi hän yrtejä.’ž Ja cosca Abrahamin palwelia cuuli heidän sanans/ cumarsi hän idzens maahan HERran eteen.’ž Sijnä on Rebecka edesäs/ ota händä ja mene/ ja olcan sinun herras pojan emändä/ nijncuin HERra on sanonut.’ž NIin wastais Laban ja Bethuel/ ja sanoit: tämä asia tule HERralda/ sentähden en me taida sinua wastan puhua/ hywä taicka paha.’ž Ja nyt/ jos te oletta ne/ jotca osotatte minun herralleni laupiuden ja totuden/ nijn sanocat minulle. Ja jos ei/ nijn sanocat myös minulle/ että minä käändäisin idzeni oikialle taicka wasemalle puolelle.’ž Nijn minä panin odzaladin hänen odzaans/ ja rannerengat hänen käsijns/ ja cumarsin maahan ja rucoilin HERra/ ja kijtin HERra minun herrani Abrahamin Jumalata/ joca minun oli johdattanut oikiata tietä/ ottaman hänen pojallens minun herrani weljen tytärtä.’ž Ja minä kysyin hänelle/ ja sanoin: kenengä tytär sinä olet? hän wastais: minä olen Bethuelin Nahorin pojan tytär/ jonga Milca hänelle synnytti.’ž Ja minä sanoin hänelle: annas minun juoda. Ja hän riensi ja laski wesiastian olaldans alas/ ja sanoi: juo/ minä juotan myös Camelis. Nijn minä join/ ja hän juotti myös Camelit.’ž Ja ennencuin minä lackaisin puhumast sydämesäni/ cadzo/ nijn Rebecka tuli/ ja hänen wesiastians hänen olallans/ joca astui alas caiwolle ja ammunsi.’ž Ja hän sano minulle: juo sinä/ minä juotan myös sinun Camelis/ se on se waimo/ jonga HERra on edescadzonut minun herrani pojalle.8LVAL¦<°<Ä V Ļ §    Ó , „  k)Ź!«B}A÷“{-„ Ja enännän sinun siemenes nijncuin taiwan tähdet/ ja annan sinun siemenelles caick’ž Ja enännän sinun siemenes nijncuin taiwan tähdet/ ja annan sinun siemenelles caicki nämät maat/ Ja sinun siemenes cautta caicki Canssat maan päällä siunatuxi tulewat:’ž Ole muucalainen tällä maalla/ ja minä olen sinun cansas/ ja annan sinun menestyä: sillä sinulle ja sinun siemenelles minä annan caicki nämät maat/ ja wahwistan sen walan/ jonga minä Abrahamille sinun Isälles wannonut olen.’ž Nijn HERra ilmestyi hänelle/ ja sanoi: älä mene Egyptijn/ waan asu sillä maalla/ jonga minä sanon sinulle.’ž Nijn callis aica tuli maalle sen endisen jälken/ joca oli Abrahamin ajalla/ ja Isaac meni Abimelechin Philisterein Cuningan tykö Gerarijn.’ž Nijn Jacob andoi Esaulle leiwän/ ja sen ruskian hercun/ ja hän söi ja joi/ ja nousi ja meni pois. Ja nijn Esau cadzoi esicoisudens ylön.’ž Ja Jacob sanoi: nijn wanno minulle tänäpän. Ja hän wannoi hänelle/ ja myi Jacobille esicoisudens.’ž Esau wastais: cadzo/ minä cuolen cuitengin/ mitä minun esicoisudest on?’ž Mutta Jacob sanoi: myy minulle tänäpän sinun esicoisudes.’ž Ja Esau sanoi Jacobille: anna minun syödä tästä ruskiast hercust: sillä minä olen wäsyxis/ sentähden cudzutan hänen nimens Edom.’ž JA Jacob keitti hercun/ nijn Esau tuli medzäst/ ja oli wäsyxis.’ž Ja Isaac racasti Esaut: sillä hän söi mielelläns hänen medzäsaalistans. Mutta Rebecka racasti Jacobit.’ž Ja poicaiset caswoit/ ja Esau tuli jaloxi medzä ja peldomiehexi. Mutta Jacob oli yxikertainen mies/ ja asui majois.’ž Senjälken tuli ulos hänen weljens/ joca piti kädelläns Esaun candapäästä/ ja he cudzuit hänen nimens/ Jacob. Cuudenkymmenen ajastaicainen oli Isaac heidän syndyisäns.’ž Ensimäinen cuin tuli ulos oli ruskia ja carwainen nijncuin nahca/ ja he cudzuit hänen/ Esau.’ž Cosca aica tuli synnyttä/ cadzo/ caxoiset olit hänen cohdusans.’ž Ja HERra sanoi hänelle: caxi Canssa owat sinun cohdusas/ ja cahtalainen wäki ercane sinun rumistas/ ja toinen Canssa woitta toisen/ ja suurembi palwele wähembätä.’ž Ja lapset sysäisit toinen toistans hänen cohdusans. Nijn hän sanoi: jos näin piti käymän/ mixi minä olen rascaxi tullut? Ja meni kysymän HErralle.’ž Mutta Isaac rucoili HERra emändäns edest/ sillä hän oli hedelmätöin/ ja HERra cuuli händä/ nijn Rebecka hänen emändäns tuli rascaxi.’ž Mutta Isaac oli neljän kymmenen ajastaicainen/ cosca hän otti Rebeckan Bethuelin Syrialaisen Mesopotamiast tyttären Labanin Syrialaisen sisaren/ hänellens emännäxi.’ž NÄmät owat Isaachin Abrahamin pojan sucucunnat/ Abraham sijtti Isaachin.’ž Mutta hän asui Hewilast haman Zurrin asti/ joca on Egyptin cohdalla Assyriaan mendäis. Ja hän caadui caickein weljeins edes.’ž Ja tämä on Ismaelin ikä: sata ja seidzemenneljättäkymmendä ajastaica/ ja hän tuli sairaxi/ ja cuoli/ ja coottin Canssans tygö.’ž Nämät owat Ismaelin lapset/ ja nämät heidän nimens/ heidän kylisäns ja Caupungeisans/ caxitoistakymmendä Ruhtinast hiedän Canssoisans.’ž Hadar/ Thema/ Jetur/ Naphis ja Kedma.’ž Ja nämät owat Ismaelin poicain nimet/ heidän nimeins ja sucucundains jälken: Ismaelin esicoinen oli/ Nebaoth/ Kedar/ Adbeel/ Mibsam/’ž MUtta nämät owat Ismaelin Abrahamin pojan sucucunnat jonga Hagar Egyptiläinen Saran pijca hänelle synnytti.’ž Ja Abrahamin cuoleman jälken/ siunais Jumala hänen poicans Isaachin. Ja hän asui sen eläwän ja näkewän caiwon tykönä.’ž sille kedolle/ jonga Abraham oli ostanut Hethin lapsilda/ sijhen on Abraham haudattu/ Saran hänen emändäns cansa.’ž Ja hänen poicans Isaac ja Ismael hautaisit hänen sijhen caxikertaiseen luolaan/ Ephronin/ Zoarin/ Hethein pojan wainios/ Mamren cohdalle/’ž Ja tuli sairaxi/ ja cuoli lewolises ijäs/ wanhana ja elämästä kylläns saanut/ ja coottin Canssans tygö.’ž JA tämä on Abrahamin elinaica/ cuin hän eli/ sata ja wijsicahdexattakymmendä ajastaica.ēLVALœĀ>w Ä 9 Ż z  „  Č ķ˜ō—Ļöyš’9… “- COsca Esau oli neljänkymmenen ajastaicainen/ otti hän Judith Beri’ž COsca Esau oli neljänkymmenen ajastaicainen/ otti hän Judith Berin emännäxens/ Hethein tyttären/ ja Basmath Elonin Hethein tyttären:’ž Ja hän cudzui hänen Saba/ sijtä nimitetän Caupungi BerSaba/ haman tähän päiwän asti.’ž Sinä päiwänä tulit Isaachin palweliat/ ja sanoit hänelle caiwosta jonga he caiwoit/ ja sanoit hänelle: me löysim weden.’ž Ja nousit amulla warhain/ ja wannoit toinen toisellens/ ja Isaac laski heidän menemän/ ja he menit pois heidän tyköns rauhas.’ž Ja hän walmisti heille pidon/ ja he söit ja joit.’ž Ettes tekis meille mitän wahingot/ nijncuin en mekän ole sinuun ryhtynet/ ja nijncuin en me myös tehnet sinun muuta cuin hywä/ ja laskim sinun rauhas menemän. Mutta nyt sinä olet HERran siunattu.’ž He sanoit: me näim ilmeisens/ että HERra on sinun cansas/ sentähden me sanoim: olcon nyt wala meidän waihellam ja sinun/ ja me teem lijton sinun cansas.’ž Mutta Isaac sanoi heille: mixi te tulitte minun tygöni: ja te wainoisitte minua/ ja ajoitte minun pois teidän tykön.’ž Nijn Abimelech meni hänen tygöns Gerarist/ ja Ahusath hänen ystäwäns/ ja Phicol hänen sodans päämies.’ž Ja hän rakensi sijnä Altarin/ ja saarnais HERran nimest/ ja teki sijhen majans/ ja hänen palwelians caiwoit sijhen caiwon.’ž Nijn HERra ilmestyi hänelle sinä yönä/ ja sanoi: minä olen sinun Isäs Abrahamin Jumala/ älä pelkä/ sillä minä olen sinun cansas/ ja siunan sinun/ ja annan lisändyä sinun siemenes/ minun palweliani Abrahamin tähden.’ž Nijn hän riensi idzens sieldä/ ja caiwoi toisen caiwon/ josta ei he rijdellet. Sentähden nimitti hän sen Rehoboth/ ja sanoi: nyt HERra on andanut meille sia/ ja on andanut meidän caswa maan päällä.’ž Nijn caiwoit he myös toisen caiwon/ ja he rijtelit myös sijtä/ nijn hän nimitti sen Sitna.’ž Mutta Gerarin paimenet rijtelit Isaachin paimenden cansa/ ja sanoit: tämä on meidän wetem. Nijn hän cudzui sen caiwon Esek/ että he hänelle siellä wääryttä teit.’ž Nijn caiwoit myös Isaachin palweliat sijhen laxoon/ ja löysit sieldä luondolähten.’ž Ja andoi jällens caiwa ne wesicaiwot/ jotca he olit caiwanet hänen Isäns Abrahamin aicana/ ja jotca Philisterit Abrahamin cuoleman jälken olit tukinnet/ ja nimitti ne nijllä nimillä/ cuin hänen Isäns ne cudzunut oli.’ž Nijn Isaac läxi sieldä ja teki majans Gerarin laxoon/ ja asui sijnä.’ž Nijn että Abimelech myös sanoi Isaachille: mene pois meidän tyköm: sillä sinä olet tullut paljo wäkewämmäxi meitä.’ž Ja he tukidzit caicki caiwot/ jotca hänen Isäns palweliat olit caiwanet/ hänen Isäns Abrahamin aicana/ ja täytit ne mullalla.’ž Ja hänellä oli paljo tawarata lambaist ja carjast/ oli myös paljo perhettä/ ja sentähden cadetit Philisterit händä.’ž Ja mies tuli woimalisexi/ ja menestyi sangen suurest/ sijhen asti että hän juuri suurexi joudui.’ž JA Isaac kylwi sillä maalla/ ja sai sinä wuona satakertaisest: sillä HERra siunais hänen.’ž Nijn Abimelech andoi käskyn caikelle Canssalle/ sanoden: joca ryhty tähän mieheen/ taicka hänen emändääns/ hänen pitä totisest cuoleman.’ž Abimelech sanoi: mixis tämän meille teit? olis picaiseld tapahtunut/ että jocu Canssasta olis maannut sinun emändäs cansa/ ja nijn sinä olisit saattanut meidän päällem ricoxen.’ž Nijn cudzui Abimelech Isaachin/ ja sanoi: cadzo/ totisest hän on sinun emändäs/ mixis olet sanonut? hän on minun sisaren. Ja Isaac sanoi hänelle: minä ajattelin/ etten minä tapetais hänen tähtens.’ž JA cosca hän siellä cappalen aica wijpyi/ cadzoi Abimelech Philisterein Cuningas ackunast/ ja näki Isaachin hywäilewän emändätäs.’ž Ja cosca sen maan Canssa kysyit hänen emännästäns/ sanoi hän: hän on minun sisaren: sillä hän pelkäis sanoa/ hän on minun emändäni/ ettei he joscus löis händä cuoliaxi Rebeckan tähden: sillä hän oli ihana caswoilda.’ž sillä Abraham oli cuuliainen minun änelleni/ ja piti minun oikeuteni/ käskyni/ säätyni ja lakini.?LVAL Ą Ö} & ² n  Ņ u  k  ˆ C ńŒąUęaē„ń™Ū†³ Ja hän myös walmisti ruoca/ ja wei Isällens/ ja sanoi hänelle: nouse m’ž Ja hän myös walmisti ruoca/ ja wei Isällens/ ja sanoi hänelle: nouse minun Isän/ ja syö sinun poicas saalista/ että sinun sielus siunais minua.’ž COsca Isaac oli päättänyt siunauxens Jacobille/ ja Jacob sijtäsijhen oli lähtenyt Isäns Isaachin tygö/ nijn Esau hänen weljens tuli pyydyxildäns.’ž Canssat palwelcan sinua/ ja sucucunnat cumartacon sinua. Ole sinun weljes herra/ ja sinun äitis lapset langetcon sinun jalcais juureen/ kirottu olcon se joca sinua kiro/ ja siunattu olcon se joca sinua siuna.’ž Jumala andacon sinulle taiwan castest ja maan lihawudest yldäkyllä jywiä ja wijna.’ž Ja hän astui liki/ ja suuta andoi hänen. Nijn hän tunsi hänen waattens hajun/ ja siunais händä/ ja sanoi: Cadzo/ minun poicani haju on nijncuin jongun kedon haju/ jonga HErra siunanut on.’ž Ja Isaac hänen Isäns sanoi hänelle: tules nyt liki minun poican/ ja anna minun suuta.’ž Nijn hän sanoi: tuo sijs tänne syödäxeni minun poican sinun saalistas/ että minun sielun siunais sinua. Nijn hän toi sen hänelle/ ja hän söi/ toi myös hänelle wijna/ ja hän joi.’ž Ja sanoi hänelle: oletcos minun poican Esau? hän wastais: olen.’ž Ja ei tundenut händä: sillä hänen kätens olit nijncuin Esaun hänen weljens kädet/ carwaiset/ ja nijn hän siunais händä.’ž Nijn Jacob astui Isaachin hänen Isäns tygö. Ja cuin hän siweli händä/ sanoi hän: äni on Jacobin äni/ mutta kädet owat Esaun kädet.’ž Nijn sanoi Isaac Jacobille: tules tänne minun poican siwelläxeni/ jos sinä olet minun poican Esau taicka et.’ž Mutta Isaac sanoi pojallens: minun poican/ cuingas olet nijn nopiast löytänyt? hän wastais: HERra sinun Jumalas andoi minun sen cohdata.’ž Jacob sanoi: minä olen Esau sinun esicoises/ minä olen nijn tehnyt cuins minulle käskit/ nouse sijs/ istu ja syö tästä minun saalistani/ että sinun sielus siunais minua.’ž JA hän toi Isäns tygö/ ja sanoi: minun Isän/ hän wastais: täsä minä olen. Cucas olet minun poican?’ž Ja andoi ruan ja leiwän/ cuin hän walmistanut oli Jacobin hänen poicans käteen.’ž Waan wohlain nahat käärei hän hänen käsijns ja paljaseen caulaans.’ž Ja otti wanhemman poicans parhat waattet/ jotca huones hänen tykönäns olit/ ja puetti Jacobin hänen nuoremman poicans nijhin.’ž Nijn hän meni ja otti ja toi äitillens/ ja hänen äitins walmisti ruan/ jota hänen Isäns racasti.’ž Nijn hänen äitins sanoi hänelle: se kirous tulcon minun päälleni minun poican/ ainoastans ole minun änelleni cuuliainen/ mene ja tuo se minulle tänne.’ž Mitämax/ Isäni siwele minua/ ja luule minun händäns pettäwän/ ja minä saatan päällen kirouxen ja en siunausta.’ž Jacob sanoi äitillens Rebeckalle: cadzo/ weljen Esau on carwainen/ mutta minä olen paljas.’ž Wie se Isälles hänen syödäxens/ että hän siunais sinua cuolemans edellä.’ž Mene laumaan/ ota sieldä minulle caxi hywä wohla/ tehdäxeni Isälles himoruoca.’ž Nijn cuule sijs minun poican minun änen/ mitä minä sinulle sanon:’ž Tuo minulle medzänotus ja tee minulle ruoca syödäxeni/ ettän siunaisin sinua/ minun cuolemani edellä HERran edes.’ž NIin sanoi Rebecka pojallens Jacobille: cadzo/ minä cuulin Isäs puhuwan weljes Esaun cansa/ ja sanowan:’ž Mutta Rebecka cuuli Isaachin näitä puhuwan Esaun hänen poicans cansa. Ja Esau meni medzään/ pyytämän medzänotust/ tuodaxens hänelle.’ž Ja tee minulle himoruoca/ ja tuo syödäxeni/ että minun sielun siunais sinua/ ennencuin minä cuolen.’ž Ota sijs sinun calus/ wijnes ja joudzes/ ja mene kedolle/ ja pyydä minulle medzänotus/’ž Ja hän sanoi: cadzo/ minä olen wanhennut/ engä tiedä cosca minä cuolen.’ž Ja cosca Isaac tuli wanhaxi/ ja hänen silmäns pimiäxi/ cudzui hän Esaun wanhemman poicans/ ja sanoi hänelle: minun poican: hän wastais händä: täsä minä olen.’ž Jotca molemmat olit Isaachille ja Rebeckalle mielicarwaudexi.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:ģ„@ 3 ė€@ 3 ź3@ 3 éx@ 3 荰@ 3 ēl@3 ę€@3 å5@3 äI@3 ć=@3 ā°@3 įC@3 ą_@3 ߍT@3 ŽĄ@2 ŻŅ@2 ܍š@2 Ū h@2 Ś 7@2 Ł 8@2 Ų 2@2 ׍ p@2 ֍†@2 ՍP@2 Ō‰@2 ӍV@2 Ņ8@2 э†@2 Šp@2 Ļƒ@2 Ī#›@2 Ķ"·@2 Ģ!£@ 2 Ė @ 2 Źl@ 2 ɍ@ 2 ȍL@ 2 Ēd@2 ʍˆ@2 ōW@2 č‹@2 ƍI@2 Āa@2 ĮG@2 Ąe@2 æp@2 ¾g@1 ½w@1 ¼U@1 »V@1 ŗ@1 ¹l@1 ø ¹@1 · s@1 ¶ \@1 µ @1 “ e@1 ³r@1 ²‡@1 ±q@1 °O@1 ƍP@1 ®@ 1 ­¶@ 1 ¬3@ 1 «‡@ 1 ŖH@ 1 ©„@1 ؍>@1 §@1 ¦s@1 „g@1 ¤Ņ@1 £“@1 ¢ Ć@1 ” @1   •@0 Ÿ /@0 ž @0 H@0 œM@0 ›ć@0 š@0 ™©@0 ˜|@0 —‹@0 –o@0 •-Ā@ 0 ”,Č@ 0 “+L@ 0 ’*m@ 0 ‘)­@ 0 (ŗ@0 '–@0 Ž&‰@0 %„@0 Œ$ļ@0 ‹#ä@0 Š"X@0 ‰!”@0 ˆ .@0 ‡’@. †”@. …Ó@. „U@. ƒ¾@. ‚X@. “@. €B@. z@. ~…@. }o@. |‹@. {¬@. ze@. yR@. xE@. w€@. vc@. u ™@ . t q@ . s ]@ . r K@ . LVALŅ>ę     p ¶ œPˆĘWĢP§7ź¢!ņ] Ja joudui yhteen paickaan ja oli sijnä yötä: sillä Auringo oli jo lasken’ž Ja joudui yhteen paickaan ja oli sijnä yötä: sillä Auringo oli jo laskenut/ ja otti kiwen sijtä paicast ja pani pääns ala/ ja macais sijnä paicas.’ž MUtta Jacob läxi BerSabast ja meni Haranijn.’ž Meni Esau Ismaelin tygö/ ja otti Mahalathin Ismaelin Abrahamin pojan tyttären/ Nabojothin sisaren/ emännäxens/ paidzi endisiä.’ž Esau näki myös/ ettei Isaac hänen Isäns woinut nähdä Canaan tyttärit:’ž Ja että Jacob oli Isällens ja äitillens cuuliainen/ ja meni Mesopotamiaan.’ž COsca Esau näki että Isaac oli siunanut Jacobin/ ja lähettänyt Mesopotamiaan/ ottaman hänellens emändätä/ ja että hän/ sijttecuin hän hänen siunanut oli/ käski händä ja sanoi: ei sinun pidä ottaman emändätä Canaan tyttärist.’ž Nijn lähetti Isaac Jacobin tyköns menemän Mesopotamiaan/ Labanin Bethuelin Syrialaisen pojan tygö/ Rebeckan Jacobin ja Esaun äitin weljen.’ž Andacon myös sinulle Abrahamin siunauxen/ sinulle ja sinun siemenelles sinun cansas/ periäxes sitä maata/ josas muucalainen olet/ jonga Jumala Abrahamille andanut on.’ž Ja HErra Jumala siunatcon sinua/ ja tehkön sinun hedelmälisexi/ ja enätkön sinun/ ettäs tulisit suurexi Canssain joucoxi.’ž Waan walmista ja mene Mesopotamiaan/ Bethuelin sinun äitis Isän huoneseen/ ja ota sinulles sieldä emändä/ Labanin sinun enois tyttärist.’ž NIin Isaac cudzui poicans Jacobin ja siunais händä/ käski ja sanoi hänelle: älä ota emändä Canaan tyttärist.’ž JA Rebecka sanoi Isaachille: minä suutun minun elämäni Hethin tytärten tähden/ jos Jacob otta waimon Hethin tyttärist/ jotca owat nijncuin tämän maan tyttäret/ mitä minun sijtte autta elämän?’ž Ja sijhenasti että hänen wihans lacka sinusta/ ja unhotta mitäs händä wastan tehnyt olet. Nijn minä lähetän ja tuotan sinun sieldä. Mixi teidän molembain pidäis yhtenä päiwänä minulda tuleman pois?’ž Ja ole hänen tykönäns cappale aica/ sijhenasti että weljes kiucku asettu.’ž Minun poican/ ole minun änelleni cuuliainen/ walmista sinus ja pakene minun weljeni Labanin tygö Haranijn.’ž Mutta Rebeckalle ilmoitettin Esaun hänen wanhemman poicans sanat/ joca lähetti ja cudzui Jacobin nuoremman poicans/ ja sanoi hänelle: cadzo/ weljes Esau uhca sinua tappa.’ž JA Esau wihastui Jacobin päälle siunauxen tähden/ jolla hänen Isäns hänen siunanut oli/ ja sanoi sydämesäns: minun Isäni murhepäiwät pitä lähestymän: sillä minä tapan weljeni Jacobin.’ž Sinun miecallas pitä sinun elättämän idzes/ ja palweleman sinun weljes. Ja tapahtu että sinä myös tulet herraxi/ ja kirwotat niscas hänen ikestäns.’ž Nijn wastais Isaac hänen Isäns/ ja sanoi hänelle: Cadzo/ lihawa asuinsia pitä sinulla oleman maan päällä/ ja castetta taiwast ylhäldä/’ž Esau sanoi Isällens: yxiköst siunaus sinulla waiwoin ongin minun Isän? siuna myös minuakin minun Isän/ ja corgotti änens ja itki.’ž Nijn wastais Isaac/ ja sanoi hänelle: minä olen asettanut hänen sinun herraxes/ ja caicki hänen weljens olen minä hänelle palweliaxi pannut/ jywillä ja wijnalla olen minä hänen warustanut: mitäst minä sijs nyt sinulle teen minun poican?’ž Nijn hän sanoi: hän myös oikein cudzutan Jacob/ sillä hän jo cahdest minun on polkenut/ minun esicoisudeni hän sai/ ja cadzo/ nyt hän wei pois minun siunauxeni minulda/ ja sanoi: etkös yhtäkän siunaust minun waraxeni pitänyt?’ž Nijn hän sanoi: sinun weljes on tullut cawaluxella/ ja wienyt pois siunauxen sinulda.’ž Cosca Esau cuuli Isäns puhen/ huusi hän suurella änellä/ ja hänen mielens tuli sangen carwaxi/ ja sanoi Isällens: siuna myös minuakin minun Isän.’ž Nijn wastais Isaac hänen Isäns hänelle: cucas olet? hän sanoi: minä olen Esau sinun esicoises.\line Nijn Isaac hämmästyi sangen cowan/ ja sanoi: cuca? cusast sijs se medzämies on/ joca minulle sen toi? ja minä söin caikista ennencuin sinä tulit/ ja siunaisin hänen/ hänen pitä myös siunatun oleman.BLVALp­ł ' Ą M Ą ‚ Ż •  Ū % •Eö…žŒ'˜<ɤæjóŒ Laban wastais: parambi on että minä hänen annan s’ž Laban wastais: parambi on että minä hänen annan sinulle/ cuin jollakin toiselle/ ole minun tykönäni.’ž Ja Jacob racasti Rahelit/ ja sanoi: minä palwelen sinua seidzemen ajastaica Rahelin sinun nuoremman tyttäres tähden.’ž Mutta Lea oli pehmiä silmist/ waan Rahel oli caunin muotoinen/ ja ihana caswoilda.’ž Ja Labanilla oli caxi tytärtä/ wanhemman nimi oli Lea/ ja nuoremman nimi oli Rahel.’ž Sijtte sanoi Laban Jacobille: waickas olet minun weljen/ palweletcos minua sentähden ilman mitäkän? ilmoita minulle mikä sinun palckas olis?’ž Nijn sanoi Laban hänelle: sinä olet minun luun ja lihan. Ja cosca hän oli ollut cuucauden hänen tykönäns.’ž JA cosca Laban cuuli sanoman Jacobist sisarens pojast/ juoxi händä wastan/ ja otti hänen sylijns/ ja suuta andoi hänen/ ja wei hänen huonesens/ ja hän jutteli Labanille caiken asian.’ž Ja ilmoitti hänelle/ että hän oli hänen Isäns weli ja Rebeckan poica. Nijn juoxi Rahel ja ilmoitti sen Isällens.’ž Ja juotti Labanin enoins lambat. Ja Jacob suuta andoi Rahelin/ ja corgotti änens ja itki.’ž Cosca Jacob näki Rahelin/ Labanin enoins tyttären/ ja Labanin hänen enoins lambat/ meni Jacob hänen tygöns/ ja wieritti kiwen caiwon suulda.’ž Wielä hänen puhuisans heidän cansans/ tuli Rahel Isäns lammasten cansa: sillä hän caidzi lambaita.’ž He sanoit: emme saa/ sijhenasti cuin caicki laumat cootan/ ja wieritämme kiwen caiwon suulda/ juottaxem lambat.’ž Ja sanoi: cadzo/ wielä on paljo päiwä/ eikä wielä ole aica carja cotia aja/ nijn juottacat sijs lambaita/ mengät ja caidzecat heitä.’ž Hän sanoi: ongo hän rauhas? he wastaisit: rauhas hän on. Ja cadzo/ Rahel hänen tyttärens tule lammasten cansa.’ž Hän sanoi heille: tunnettaco Labanin Nahorin pojan? he sanoit: tunnem kyllä.’ž JA Jacob sanoi heille: minun weljeni custa te oletta? he wastaisit: Haranist.’ž Sillä he cocoisit sinne caicki laumat/ ja wieritit kiwen caiwon suulda/ ja juotit lambaita/ ja wieritit kiwen jällens siallens caiwon suulle.’ž Ja cadzeli ymbärillens/ ja cadzo/ caiwo oli kedolla. Ja cadzo/ oli myös siellä colme lammaslauma sen tykönä: sillä sijtä caiwost juotit he laumat/ ja suuri kiwi oli caiwon suulla.’ž Nijn Jacob läxi matcan ja tuli idäiselle maalle.’ž Ja tämä kiwi jonga minä panin pystyälle muistoxi/ on Jumalan huone/ ja caikista jotcas minulle annat/ annan minä sinulle kymmenexet.’ž ja saatta minun rauhas cotia Isäni tygö/ nijn HERra on minun Jumalan.’ž Nijn Jacob lupais/ sanoden: jos Jumala on minun cansan/ ja warjele minua tällä tiellä jota minä waellan/ anda myös minulle leipä syödäxeni/ ja waatetta werhaxeni/’ž Cudzui sijs sen paican BethEl/ waan ennen se cudzuttin Luz.’ž Ja Jacob nousi warhain amulla/ ja otti kiwen jonga hän oli pannut pääns ala/ ja pani sen pystyälle muistoxi/ ja wuodatti öljyä sen päälle.’ž Nijn hän pelkäis/ ja sanoi: cuinga peljättäpä on tämä paicka/ ei täsä muu ole/ cuin Jumalan huone ja taiwan owi.’ž COsca Jacob heräis unestans/ nijn hän sanoi: totisest on HERra täsä paicas/ ja en minä sitä tiennyt.’ž Ja cadzo/ minä olen sinun cansas/ ja warjelen sinua cuhungas ikänäns joudut/ ja saatan sinun jällens tälle maalle: sillä en minä hyljä sinua/ sijhenasti että minä caicki teen/ mitä minä sinulle puhunut olen.’ž Sinun siemenes pitä oleman nijncuin maan tomun/ ja sinun pitä lewiämän länden ja itän/ pohjan ja etelän päin. Ja sinun ja siemenes cautta siunatan caicki sucucunnat maan päällä.’ž Ja HERra seisoi nijden ylimmäises pääs/ ja sanoi: Minä olen HERra Abrahamin sinun Isäs Jumala/ ja Isaachin Jumala/ tämän maan/ jonga päällä sinä macat/ annan minä sinulle ja sinun siemenelles.’ž Ja näki unda/ ja cadzo/ ticapuut seisoit maan päällä/ joiden pää ulotui taiwaseen/ ja cadzo/ Jumalan Engelit käwit ylös ja alas nijtä myöden.JLVAL +äƒ:Æ X Š l ” 5 ˜ õ > £ °*ņœĆ=Ķ›c,Ä*X˜ Cosca Jacob ehtona kedolda palais/ meni Lea händä wastan/ ja sanoi: minun cansani pitä sinun ’ž Cosca Jacob ehtona kedolda palais/ meni Lea händä wastan/ ja sanoi: minun cansani pitä sinun macaman: sillä minä olen sinun ostanut poicani cuckaisilla. Ja hän macais sen yön hänen cansans.’ž Hän wastais hänelle: wähäkö sinun sijnä on/ ettäs olet minulda miehen wienyt/ mutta tahdot myös otta poicani cuckaiset? Ja Rahel sanoi: sentähden maatcan hän tänä yönä sinun cansas/ poicas cuckaisten tähden.’ž RUben meni ulos nisun elonaicana/ ja löysi cuckaisi wainiolda/ ja toi ne Lealle äitillens. Nijn sanoi Rahel Lealle: anna minulle osa poicas cuckaisist.’ž Ja Lea sanoi: autuasta minua/ sillä tyttäret sanowat minua autuaxi/ ja hän cudzui hänen nimens Asser.’ž Ja Silpa Lean pijca synnytti Jacobille toisen pojan.’ž Ja Lea sanoi: warustettu/ ja cudzui hänen nimens Gad.’ž Nijn synnytti Silpa Lean pijca Jacobille pojan.’ž COsca Lea näki että hän lackais synnyttämäst/ otti hän Silpan hänen pijcans/ ja andoi sen Jacobille emännäxi.’ž Nijn sanoi Rahel: minä olen jalosti kilwoitellut minun sisareni cansa/ ja olen myös woittanut/ Ja hän cudzui hänen nimens Nephtali.’ž Ja taas Bilha Rahelin pijca tuli rascaxi/ ja synnytti Jacobille toisen pojan.’ž Ja Rahel sanoi: Jumala ratcais minun asiani/ ja cuuli myös minun äneni/ ja andoi minulle pojan/ sentähden cudzui hän hänen nimens Dan.’ž Ja Jacob macais hänen cansans. Nijn Bilha tuli rascaxi ja synnytti Jacobille pojan.’ž Nijn hän andoi hänelle Bilhan hänen pijcans emännäxi.’ž Ja hän sanoi: täsä on minun pijcan Bilha/ maca hänen cansans/ että hän synnytäis minun helmani/ ja saisin sijttekin hänestä lapsia.’ž Jacob wihastui cowin Rahelin päälle/ ja sanoi: olengo minä Jumala/ joca on sinulda kieldänyt cohdun hedelmän?’ž COsca Rahel näki ettei hän synnyttänyt Jacobille/ cadehti hän sisartans/ ja sanoi Jacobille: anna minun lapsia/ eli minä cuolen.’ž Neljännen kerran tuli hän rascaxi/ ja synnytti pojan/ ja sanoi: nyt minä kijtän HERra/ sentähden cudzui hän hänen nimens/ Juda/ ja lackais synnyttämäst.’ž Ja hän jällens tuli rascaxi ja synnytti pojan/ ja sanoi: nyt taas minun miehen pysy minun tykönäni: sillä minä synnytin hänelle colme poica. Sentähden hän cudzui hänen nimens Lewi.’ž Ja hän taas tuli rascaxi ja synnytti pojan/ ja sanoi: HERra on cuullut minua cadzottawan ylön/ ja on myös tämän minulle andanut/ ja cudzui hänen nimens/ Simeon.’ž Nijn Lea tuli rascaxi/ ja synnytti pojan/ ja cudzui hänen nimens/ Ruben/ ja sanoi: HERra on nähnyt minun ahdistuxeni/ nyt sijs minun miehen racasta minua.’ž MUtta cosca HERra näki Lean cadzottawan ylön/ teki hän hänen hedelmälisexi/ mutta Rahelin hedelmättömäxi.’ž Nijn hän macais myös Rahelin cansa/ ja piti Rahelin rackambana cuin Lean/ ja palweli händä wielä toiset seidzemen ajastaica.’ž Ja Laban andoi Rahelille hänen tyttärellens hänen pijcans Bilhan pijcaxi.’ž Jacob teki nijn/ ja täytti hänen wijckons/ ja hän andoi hänelle Rahelin hänen tyttärens emännäxi.’ž Täytä wielä tämä wijcko/ nijn minä hänen myös sinulle annan/ sijtä palweluxest cuins palwelet minua wielä toiset seidzemen ajastaica.’ž Wastais Laban: ei nijn ole meidän maan tapa/ että nuorembi annetan ennen wanhembata?’ž Amulla/ cadzo se oli Lea. Ja hän sanoi Labanille: mixis tämän minulle teit? engö minä Rahelin tähden palwellut sinua? mixis minun petit?’ž Ja Laban andoi hänen tyttärellens Lealle hänen pijcans Silpan pijcaxi.’ž Mutta ehtona otti hän Lean hänen tyttärens/ ja wei sen hänen tygöns/ ja hän macais sen tykönä.’ž Nijn Laban coconcudzui caiken sen paickacunnan miehet/ ja piti häät.’ž Ja Jacob sanoi Labanille: anna minun emändän minulle: sillä nyt on aica minun maata hänen cansans.’ž Nijn palweli Jacob Rahelin tähden seidzemen ajastaica/ ja se aica näkyi lyhyexi/ nijn rackana hän piti hänen.qLVAL¬M ZŌ Ÿ  ³  ‹ X Ų T l }l1kõƒżžégyµ JA hänen eteens tuli Labanin lasten puhe/ että he sanoit: Jacob on saattanut idzellens caiken m’ž JA hänen eteens tuli Labanin lasten puhe/ että he sanoit: Jacob on saattanut idzellens caiken meidän Isäm tawaran/ ja sijtä meidän Isäm hywydest on hän saattanut idzellens caiken tämän tawaran.’ž Mutta cosca äpöiset sijtit/ ei hän pannut nijtä sisälle. Nijn tulit äpöiset Labanille ja warhain cannetut Jacobille. Sijtä tuli mies sangen äweriäxi/ nijn että hänellä oli paljo lambaita ja pijcoja ja palwelioita/ ja Camelejä ja Aseja.’ž Mutta cosca se warhain candawa lauma oli sicoillans/ pani Jacob sauwat laumain silmäin eteen/ että he sijtäisit sauwain päällä.’ž Silloin eroitti Jacob caridzat/ ja asetti sen eroitetun lauman pilculisten ja mustain cohdalle Labanin laumasa/ ja teki idzellens eri lauman/ ja ei laskenut nijtä Labanin secaan.’ž Ja nijn laumat sijtit nijden sauwain päällä/ ja cannoit pilculisia/ juondeisia ja kirjawita.’ž Ja pani ne sauwat/ jotca hän cuorinut oli/ laumain eteen/ wesiruuhijn/ joihin he tulit juoman/ että he juomalle tulduans sijtäisit.’ž Mutta Jacob otti wiherjäisiä haapaisia sauwoja/ sarapuisia ja castaneapuisia/ ja cuorei nijhin walkiat juondet:’ž Ja asetti colmen päiwäcunnan matcan/ idzens ja Jacobin waihella/ ja Jacob caidzi nijtä jotca Labanin laumasta jäit.’ž Ja sinä päiwänä eroitti hän pilculiset ja kirjawat caurit ja caicki pilculiset ja kirjawat wuohet/ caicki joisa jotakin walkeutta oli/ ja caicki mustat caridzat/ ja andoi ne hänen lastens haldun.’ž Nijn sanoi Laban: minä tydyn sijhen/ olcon sanas jälken.’ž Nijn minun wanhurscauten on todistapa tänäpänä taicka huomena/ minust sinun edesäs/ cosca se sijhen tule/ että minä palckani sinulda otan/ nijn että caicki jotca ei ole pilculiset taicka kirjawat/ eikä ole caridzoista ja wohlista mustat/ se luettacon minulle warcaudexi.’ž Minä käyn tänäpän caiken sinun laumas läpidze/ eroittaden sieldä caicki pilculiset ja kirjawat lambat/ ja caicki mustat caridzain seas/ ja kirjawat ja pilculiset wuohet/ mitä sijtte kirjawaxi ja pilculisexi tule/ se olcon minun palckan.’ž Cosca minä sijs oman huoneni parasta cadzon? Ja Laban sanoi: mitäst minä sinulle annan? Ja Jacob sanoi: ei sinun pidä mitän andaman minulle. Mutta jos sinä tämän minulle teet/ nijn minä wielä nyt caidzen ja warjelen sinun laumas.’ž Sinulla oli wähä ennencuin minä tulin/ mutta nyt se on paljoxi caswanut/ ja HERra on siunannut sinun/ minun jalcajuondeni cautta.’ž Mutta hän sanoi hänelle: sinä tiedät cuinga minä olen palwellut sinua/ ja cuinga paljo sinun carjas on minun halduni annettu.’ž Määrä sijs sinun palckas minulle/ ja minä annan.’ž Ja Laban sanoi hänelle: anna minun löytä armo sinun edesäs/ minä ymmärrän että HERra on siunannut minun sinun tähtes.’ž Anna minulle minun emändäni ja lapseni/ joiden tähden minä olen sinua palwellut/ että minä menisin pois: sillä sinä tiedät minun palweluxeni/ cuin minä olen sinua palwellut.’ž JA cosca Rahel oli synnyttänyt Josephin/ sanoi Jacob Labanille: päästä minua menemän cotiani ja maalleni.’ž Jumala on ottanut pois minun häwäistyxeni/ ja cudzui hänen nimens Joseph/ sanoden: HERra lisätkön minulle wielä toisen pojan.’ž Nijn hän tuli rascaxi ja synnytti pojan/ ja sanoi:’ž Mutta Jumala muisti myös Rahelin/ cuuli hänen ja saatti hedelmälisexi.’ž Sijtte synnytti hän tyttären/ ja cudzui hänen nimens Dina.’ž Ja Lea sanoi: Jumala on minun hywästi lahjoittanut/ nyt taas asu minun miehen minun tykönän: sillä minä olen synnyttänyt hänelle cuusi poica. Ja cudzui hänen nimens Sebulon.’ž Ja Lea taas tuli rascaxi/ ja synnytti Jacobille cuudennen pojan.’ž Ja Lea sanoi: Jumala on costanut minun andamast pijcan miehelleni/ ja cudzui hänen Isaschar.’ž Ja Jumala cuuli Lean/ ja hän tuli rascaxi/ ja synnytti Jacobille wijdennen pojan.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:gŽ"‘@8 fŽ"V@8 eŽ"s@8 dŽ"y@8 cŽ"d@8 bŽ!G@8 aŽ!g@8 `Ž!ž@8 _Ž!Š@8 ^Ž!>@8 ]Ž!Ø@ 8 \Ž!µ@ 8 [Ž! ­@ 8 ZŽ! E@ 8 YŽ! @ 8 XŽ! Ś@8 WŽ! <@8 VŽ!‚@8 UŽ!}@8 TŽ!>@8 SŽ!£@8 RŽ!q@8 QŽ!w@8 PŽ!w@8 OŽ!@7 NŽ P@7 MŽ m@7 LŽ ‰@7 KŽ Ž@7 JŽ A@7 IŽ p@7 HŽ ‡@7 GŽ r@7 FŽ X@7 EŽ ļ@7 DŽ O@7 CŽ Ł@7 BŽ Ŗ@7 AŽ ‚@ 7 @Ž ¦@ 7 ?Ž š@ 7 >Ž @ 7 =Ž V@ 7 <Ž k@7 ;Ž @7 :Ž y@7 9Ž Ž@7 8Ž Ŗ@7 7Ž V@7 6Ž –@7 5Ž †@7 4Ž ‡@7 3Ž ˜@6 2Ž `@6 1Ž i@6 0Ž I@6 /Ž7†@6 .Ž6k@6 -Ž5@6 ,Ž4„@6 +Ž3v@6 *Ž2·@6 )Ž1k@6 (Ž0}@6 'Ž/I@6 &Ž.m@ 6 %Ž-4@ 6 $Ž,\@ 6 #Ž+@ 6 "Ž*Õ@ 6 !Ž)ć@6  Ž(X@6 Ž'¬@6 Ž& @6 Ž%³@6 Ž$Ŗ@6 Ž#ø@6 Ž"Ž@6 Ž!@6 Ž ¬@5 Žy@5 Žn@5 ŽĘ@5 Ž`@5 Ž¤@5 Ž@5 Ž{@5 Ž@5 Žu@5 ŽD@5  Žl@5  Žh@5  ŽP@5  Ž”@5  ŽB@5 Ž«@5 Žf@ 5 Žn@ 5 Ž ’@ 5 Ž Æ@ 5 Ž R@ 5 Ž ™@5 Ž B@5 Ž»@5 ’‰@5 žH@5 ż@5 üN@5 ūb@5 śd@5 łÄ@3 ų*ī@3 ÷)‚@3 ö(µ@3 õ'_@3 ō&†@3 ó%r@3 ņ$v@3 ń#Ę@3 š";@3 ļ!@3 ī ļ@3 ķč@3 ąLVALœ:ģO~ Ć  č – ē U ē  Ö”°Hܘ#”‰å…æQŲ, Mutta kenengä tykö sinä löydät jumalas/ se cuolcon täsä meidän weljeim edes. Edzi o’ž Mutta kenengä tykö sinä löydät jumalas/ se cuolcon täsä meidän weljeim edes. Edzi omas minun tyköni/ ja ota pois se ( mutta ei Jacob tietänyt Rahelin nijtä warastanen. )’ž Ja Jacob wastais/ ja sanoi Labanille: minä pelkäisin ja luulin sinun wäkiwallalla ottawan pois minulda sinun tyttäres.’ž JA nyt ettäs cummingin menit pois/ ja nijn surest ikäwöidzit Isäs huoneseen: mixis warastit minun jumalani?’ž Ja minulla olis kyllä/ Jumalan kijtos/ nijn paljo woima/ että minä tekisin teille paha/ mutta teidän Isän Jumala/ sanoi mennen yönä minulle: cawata idzes puhumast mitän Jacobille muuta cuin hywä.’ž Ja et sallinut minun suuta anda minun pojilleni ja tyttärilleni? tämäns olet tyhmästi tehnyt.’ž Ja mixis sala pakenit ja warastit sinus minulda/ ja et ilmoittanut minulle? että minä olisin sinua saattanut ilolla/ ja lauluilla/ ja trumbuilla/ ja candeleilla.’ž Nijn sanoi Laban Jacobille: mitäs olet tehnyt/ ettäs warastit minun sydämeni/ ja olet wienyt pois minun tyttäreni nijncuin miecalla fangitut?’ž Ja Laban lähestyi Jacobi. Mutta Jacob oli majans tehnyt wuorelle. Ja Laban teki weljinens myös majans Gileadin wuorelle.’ž Mutta Jumala oli tullut Labanin Syrialaisen tygö yöllä unes/ ja sanonut hänelle: cawata sinuas/ ettes mitän puhu Jacobille muuta/ cuin hywä.’ž Ja hän otti weljens cansans/ ja ajoi händä taca seidzemen päiwäcunnan matcan/ ja saawutti hänen Gileadin wuorella.’ž Colmandena päiwänä ilmoitettin Labanille/ että Jacob oli paennut.’ž Nijn hän pakeni/ ja caicki mitä hänellä oli/ nousi ja meni wirran ylidze/ ja meni Gileadin wuorta cohden.’ž Nijn warasti Jacob Labanin Syrialaisen sydämen sijnä/ ettei hän ilmoittanut hänelle cosca hän pakeni.’ž Mutta Laban oli mennyt keridzemän laumans. Ja Rahel warasti Isäns epäjumalat.’ž Ja wei pois caiken hänen carjans/ ja caiken hänen tawarans/ cuin hän oli pannut cocoon Mesopotamias/ mennäxens Isäns Isaachin tygö Canaan maalle.’ž NIin nousi Jacob/ ja nosti lapsens ja emändäns Camelein päälle.’ž Sentähden caicki hywyys/ jonga Jumala on ottanut meidän Isäldäm/ se tule oikeudella meille ja meidän lapsillem. Nyt sijs caicki mitä Jumala sinulle on käskenyt/ se tee.’ž Eikö hän ole pitänyt meitä muucalaisna? sillä hän on myynyt meidän/ ja peräti syönyt meidän hindam.’ž Nijn wastaisit Rahel ja Lea/ ja sanoit hänelle: ei ole meillä enämbi osa/ eikä perimist meidän Isäm huones.’ž Minä olen Jumala BethElis/ josa sinä woitelit kiwen/ ja teit minulle lupauxen/ nouse sijs nyt ja lähde täldä maalda/ ja palaja syndymä maalles.’ž Mutta hän sanoi: nosta silmäs/ ja cadzo/ caicki caurit nousewat juondeisten/ pilculisten ja kirjawain laumain päälle: Sillä minä olen nähnyt caicki mitä Laban sinulle teke.’ž Ja Jumalan Engeli sanoi minulle unes: Jacob/ ja minä wastaisin: täsä minä olen.’ž Ja tapahdui lauman sijttämisen ajalla/ nostin minä silmäni ja näin unes/ ja cadzo/ caurit nousit juondeisten/ pilculisten ja kirjawain laumain päälle.’ž Nijn on Jumala ottanut teidän Isän hywyden/ ja andanut minulle.’ž Cosca hän sanoi: kirjawat pitä oleman sinun palckas/ nijn caicki lauma candoi kirjawita. Mutta jos hän sanoi: pilculiset pitä oleman sinun palckas/ nijn caicki lauma candoi pilculisia.’ž Mutta hän on wietellyt minua ja muuttanut minun palckan jo kymmenen kerta/ ei cuitengan sallinut Jumala hänen wahingota tehdä minulle.’ž Ja te tiedätte/ että minä olen caikella wäellä palwellut teidän Isän.’ž Ja sanoi heille: minä näen teidän Isän caswon/ ettei hän ole minua wastan nijncuin eilän ja endispäiwänä/ mutta minun Isäni Jumala on ollut minun cansani.’ž Nijn lähetti Jacob ja cudzutti Rahelin ja Lean kedolle/ hänen laumans tygö.’ž JA HERra sanoi Jacobille: palaja sinun Isäis maalle/ ja sucuis tygö/ ja minä olen sinun cansas.’ž Ja Jacob näki Labanin caswon/ ja cadzo/ ei ollut se händä wastan/ nijncuin eilän ja endispäiwänä.LVALså-ƒ Š 0 „ , I t täw.±Ftåzō«BāJ Ja käski heitä/ sanoden: sanocat näin minun herralleni Esaulle: sinun pal’ž Ja käski heitä/ sanoden: sanocat näin minun herralleni Esaulle: sinun palwelias Jacob käski sinulle sanoa: minä olen ollut Labanin tykönä tähän asti.’ž NIjn Jacob lähetti sanan edelläns Esaun hänen weljens tygö/ Seirin maacundaan/ Edomin maalle.’ž Ja cosca hän näki heidän/ sanoi hän: nämät owat Jumalan sotajoucko. Ja hän cudzui sen paican Mahanaim.’ž MUtta Jacob meni hänen tietäns/ ja Jumalan Engelit tulit händä wastan.’ž Mutta amulla warhain nousi Laban/ ja suuta andoi hänen poicains ja tytärtens/ ja siunais heitä/ ja meni matcans/ ja palais cotians.’ž Ja Jacob uhrais wuorella/ ja cudzui hänen weljens syömän. Ja cuin he olit syönet/ olit he yötä wuorella.’ž Abrahamin Jumala ja Nahorin Jumala/ ja heidän Isäins Jumala/ ratcaiscon meidän wälilläm. Ja Jacob wannoi hänen Isäns Isaachin pelgon cautta.’ž Tämä rouckio olcon todistus/ jos minä käyn ylidze tämän rouckion sinun tygös/ taicka jos sinä käyt ylidze tämän rouckion ja kiwen minun tygöni/ wahingota tekemän.’ž Ja Laban sanoi wielä Jacobille: cadzo/ tämä on rouckio/ ja tämä on kiwi/ jonga minä panin minun ja sinun waihelles.’ž Jos sinä waiwat minun tyttäritäni/ taicka otat muita emänditä/ paidzi minun tyttäritäni. Ei ole ketän täsä meidän cansam/ mutta cadzo/ Jumala on todistaja minun ja sinun waihellas.’ž Ja Mizpah/ sillä hän sanoi: HERra cadzocon sinun ja minun waihelleni/ cosca me ercanem toinen toisestam.’ž Nijn Laban sanoi: tämä rouckio olcon todistus tänäpän sinun ja minun waihellani/ sentähden cudzui hän hänen nimens Gilead.’ž Ja Laban cudzui hänen Jegar Sahaduta: mutta Jacob cudzui hänen Gilead.’ž Ja Jacob sanoi weljillens: cootcat kiwiä. Ja he toit kiwiä/ ja teit rouckion/ ja söit sen rouckion päällä.’ž Nijn otti Jacob kiwen ja pani pystyälle muistoxi.’ž Tule sijs nyt ja tehkäm lijtto/ minä ja sinä/ joca on todistus sinun ja minun waihellani.’ž WAstais Laban/ ja sanoi Jacobille: tyttäret owat minun tyttäreni/ ja pojat owat minun poicani/ ja laumat owat minun laumani/ ja caicki cuins näet/ owat minun/ mitä minä teen tänäpän minun tyttärilleni taicka heidän lapsillens/ jotca he owat synnyttänet?’ž Jollei minun Isäni Abrahamin Jumala/ ja Isaachin pelco olis ollut minun puolellani/ peräti tyhjänä olisit sinä minun päästänyt. Mutta Jumala on nähnyt minun waiwani ja käteni työt/ ja nuhteli mennen yönä sinua.’ž Minä olen jo caxikymmendä ajastaica ollut sinun huonesas/ neljätoistakymmendä ajastaica palwelin minä sinua cahden tyttäres tähden ja cuusi ajastaica sinun laumas tähden/ ja sinä olet muuttanut minun palckani kymmenen kerta.’ž Päiwällä on minun helle wäsyttänyt ja yöllä wilu/ ja uni on paennut minun silmistäni.’ž Engä ole tuonut sinulle pedolda haascattua/ mutta minun piti sen maxaman. Mitä ikänäns sinulda yöllä eli päiwällä warastettu oli/ sen olet sinä minun kädestäni waatinut.’ž Minä olen ollut sinun tykönäs jo caxikymmendä ajastaica/ ja sinun lambas ja wuohes ei ole hedelmättömät ollet/ ja en ole minä syönyt oinaita sinun laumastas.’ž Sinä olet edziskellyt caicki minun taloini calut/ mitäs olet löytänyt caikesta sinun talois caluista? tuo tähän minun ja sinun weljeis eteen/ ratcaista meidän cahden waihellam.’ž JA Jacob wihastui ja rijteli Labanin cansa/ wastais ja sanoi hänelle: mitä minä olen rickonut/ ja mikä minun pahatecon on/ ettäs minua olet nijn wihaisest ajanut taca?’ž Ja Rahel sanoi Isällens: älkön minun herran nyt wihastuco/ etten minä saa nosta sinun edesäs: sillä minulle tapahtu waimoin menon jälken. Ja hän edzei/ ja ei löytänyt epäjumalitans.’ž Mutta Rahel oli ottanut epäjumalat/ ja pannut Camelein pahnain ala/ ja istui nijden päälle/ mutta Laban edzei caiken majan/ ja ei löytänyt.’ž Nijn Laban meni Jacobin majaan/ ja Lean/ ja heidän molembain pijcains majaan/ ja ei löytänyt. Ja läxi Lean majast/ ja tuli Rahelin majaan. LVALyó]]   y  ø 9 Ÿ łwĶō„¶^ģeõ“&0ąP JAcob nosti silmäns/ ja näki weljens Esaun tulewan/ neljän sadan mieh’ž JAcob nosti silmäns/ ja näki weljens Esaun tulewan/ neljän sadan miehen cansa. Ja jacoi lapsens Lealle ja Rahelille/ ja molemmille pijcoille.’ž Ja Auringo nousi cosca hän Pnielin ohidze käwi/ ja hän ondui reisisuonestans.’ž Ja Jacob cudzui sen paican Pniel: sillä minä olen nähnyt Jumalan caswosta caswoon/ ja minä olen wapadettu.’ž Ja Jacob kysyi hänelle/ ja sanoi: sanos nyt sinun nimes. Mutta hän sanoi: mixis minun nimeni kysyt? Ja hän siunais händä sijnä paicas.’ž Ja hän sanoi: ei sinua sillen pidä cudzuttaman Jacob/ waan IsraEl: sillä sinä olet taistellut Jumalan ja Ihmisten cansa/ ja olet woittanut.’ž Ja hän sanoi hänelle: mikä sinun nimes on? hän wastais: Jacob.’ž Ja hän sanoi: päästä minua/ sillä amurusco nouse. Mutta hän wastais: en minä päästä sinua jolles siuna minua.’ž Ja cuin hän näki ettei hän woittanut händä/ rupeis hän hänen reiteens/ nijn että Jacobin reisiluu horjahtui painelles hänen cansans.’ž Mutta Jacob jäi sille puolelle yxinäns. Silloin paineli yxi mies hänen cansans/ sijhenasti cuin amurusco nousi.’ž Ja otti ne ja wei heidän wirran ylidzen/ ja wei myös ylidzen caicki mitä hänellä oli.’ž Ja nousi yöllä ja otti caxi hänen emändätäns/ ja ne caxi pijcans/ ja hänen yxitoistakymmendä lastans/ ja meni Jabokin luotus paickan.\line Sentähden ei syö Israelin lapset reisisuonda tähän päiwän asti/ että Jacobin reisiluu horjahtui.’ž Nijn lahjat menit hänen edelläns/ mutta hän oli idze sijnä yötä jouckoinens.’ž Ja sanocat myös: cadzo/ sinun palwelias Jacob on myös meidän jälisäm/ sillä hän ajatteli: minä lepytän hänen lahjalla joca edelläni mene/ sijtte minä näen hänen caswons/ mitämax/ hän otta wastan minua ystäwälisest.’ž Nijn käski hän myös toiselle ja colmannelle/ ja caikille nijlle/ jotca käwit lauman jälis/ sanoden: tämän minun sanani jälken puhucat Esaulle/ cosca te hänen löydätte.’ž Nijn sano: nämät owat sinun palwelias Jacobin lahjat/ lähetetyt minun herralleni Esaulle/ ja hän tule myös idze meidän jälisäm.’ž Ja käski ensimäiselle/ sanoden: Cosca minun weljen Esau cohta sinun/ ja kysy sinulle: kenengäs olet/ ja cuhungas menet? ja kenengä nämät owat/ joitas ajat edelläs?’ž Ja andoi ne palwelioittens käsijn/ idzecungin lauman erinäns/ ja sanoi palwelioillens: mengät minun edellän/ ja pitäkät wäli jocaidzen lauman waihella.’ž Imettäwiä Camelejä warsoinens colmekymmendä/ neljäkymmendä lehmä ja kymmenen härkä/ caxikymmendä Asia kymmenen warsan cansa.’ž Caxisata wohta/ ja caxikymmendä caurista/ caxisata lammasta/ ja caxikymmendä jäärä.’ž JA hän yödyi sinne/ ja otti nijstä/ jotca osaisit olla käsillä/ lahjoja/ lähettäxens weljellens Esaulle.’ž Sinä olet cummingin sanonut: minä teen sinulle hywä/ ja lisän sinun siemenes nijncuin sannan meres/ joca paljouden tähden ei luetta taita.’ž Pelasta sijs nyt minua minun weljeni Esaun käsist: sillä minä pelkän hänen tulewan ja lyöwän minun ja äitin lapsinens.’ž Minä olen mahdotoin caicken sijhen armon/ ja caicken sijhen totuuten/ jonga sinä teit palwelialles. Sillä cosca minä tämän Jordanin ylidze menin/ ei minulla muuta ollut cuin tämä sauwa/ mutta nyt minulla on caxi joucko.’ž JA Jacob sanoi: HERra minun Isäni Abrahamin Jumala/ ja minun Isäni Isaachin Jumala/ sinä joca sanoit minulle: palaja maalles ja sucuis tygö/ ja minä teen sinulle hywä.’ž Ja sanoi: jos Esau tule toisen joucon päälle/ ja lyö sen/ nijn toinen joucko pääse.’ž Nijn peljästyi Jacob cowan/ ja ahdistus tuli hänen päällens/ ja jacoi wäen joca oli hänen cansans/ ja lambat/ ja carjan ja Camelit cahteen jouckon.’ž SAnansaattajat palaisit Jacobin tygö/ sanoden: me tulim Esaun sinun weljes tykö/ ja hän tule sinua wastan neljänsadan miehen cansa.’ž Ja minulla on carja ja Aseja/ lambaita/ palwelioita ja pijcoja/ ja lähetin ilmoittaman minun herralleni/ löytäxen armo sinun edesäs.$LVAL‰”ž Ą C Į … «  É  g æ÷Yņ«GĪ[t6[Ń_ņn Ja Sichem sanoi hänen Isällens ja weljillens: andacat minun löy’ž Ja Sichem sanoi hänen Isällens ja weljillens: andacat minun löytä armo teidän edesän/ ja mitä te sanotte minulle/ sen minä annan.’ž Ja asucat meidän cansam/ maan pitä oleman teille aldin/ asucat/ myykät ja ostacat sijnä/ ja omistacat maa.’ž Yhtennaittacat teitän meidän cansam/ andacat teidän tyttären meille/ ja ottacat jällens meidän tyttärem teille.’ž NIjn puhui Hemor heidän cansans/ sanoden: minun poicani Sichemin sydän halaja teidän tyttären jälken/ andacat sijs se hänelle emännäxi.’ž Silloin tulit Jacobin pojat kedolda: ja cosca he sen cuulit/ tulit miehet surullisexi/ ja wihastuit sangen cowan/ että hän oli tehnyt häpiälisen työn Israelis/ maaten Jacobin tyttären: sillä ei ollut se oikein tehty.’ž Ja Hemor Sichemin Isä meni Jacobin tygö puhutteleman händä.’ž Ja Jacob cuuli että hänen tyttärens Dina oli häwäisty/ ja hänen poicans olit lauman cansa kedolla. Ja Jacob waickeni sijhenasti cuin he tulit.’ž Ja Sichem sanoi hänen Isällens Hemorille/ sanoden: ota minulle tämä pijca emännäxi.’ž Ja hänen sydämens paloi Dinan Jacobin tyttären päälle/ ja racasti pijca/ ja puhutteli händä suloisilla sanoilla.’ž Cosca Sichem Hemorin Hewein/ sen maacunnan Ruhtinan poica näki hänen/ otti hän hänen ja macais hänen/ ja häwäis hänen.’ž JA Dina Lean tytär/ jonga hän Jacobille synnyttänyt oli/ meni cadzeleman sen maacunnan tyttäritä.’ž Ja rakensi sijnä Altarin/ ja rucoili wäkewätä Israelin Jumalan nime.’ž Ja osti murun peldo/ johonga hän teki majans/ Hemorin Sichemin Isän lapsilda/ sadan penningin edest.’ž SIjtte tuli Jacob Salemijn sijhen Caupungijn Sichem/ joca on Canaan maalla/ sijtte cuin hän oli tullut Mesopotamiast/ ja sioitti idzens Caupungin cohdalle.’ž Mutta Jacob matcusti Suchotthijn/ ja rakensi idzellens huonen/ ja teki majat hänen carjallens. Sentähden cudzui hän sen paican Suchoth.’ž Nijn Esau palais sinä päiwänä hänen tietäns myöden Seirijn.’ž Esau sanoi: minä jätän cuitengin sinun tygös jotakin sijtä wäest/ cuin minun cansan on. Hän wastais: mihingä se? anna minun ainoastans löytä armo minun Herrani edes.’ž Nijn mengän minun Herran hänen palwelians edellä/ mutta minä seuran hiljaxens/ senjälken cuin carja ja lapset käydä woiwat/ sijhenasti cuin minä tulen minun Herrani tygö Seirijn.’ž Nijn hän sanoi hänelle: minun Herran tietä minulla olewan pieniä lapsia/ ja imettäwäisiä lambaita ja carja/ jos ne yhtenä päiwänä äkist ajetaisin/ nijn cuolis coco lauma.’ž JA Esau sanoi: lähtekäm jo matcustaman/ minä waellan sinun cansas.’ž Ota sijs se siunaus/ jonga minä olen tuonut sinulle: sillä Jumala on sen minulle andanut/ ja minulla on kyllä caickinaista. Nijn hän waadei händä ottaman.’ž Nijn Jacob wastais: ei nijn/ mutta jos minä olen löytänyt armon sinun edesäs/ nijn ota minun lahjani minun kädestäni: sillä minä näin sinun caswos/ nijncuin minä olisin nähnyt Jumalan caswot/ ota se hywäxes minulda.’ž Ja Esau sanoi: minulla on kyllä/ minun weljen/ pidä omas.’ž Ja hän sanoi: mitäs tahdot caiken tämän joucon cansa/ cuin minä cohdannut olen? hän wastais: löytäxeni armo minun Herrani edes.’ž Ja lähestyi myös Lea lapsinens/ ja cumarsit hänen edesäns. Sijtte tuli Joseph ja Rahel/ jotca myös cumarsit hänen edesäns.’ž Nijn pijcat lähestyit lapsinens/ ja cumarsit hänen edesäns.’ž Ja hän nosti silmäns/ ja näki waimot ja lapset/ ja sanoi: cutca nämät cansas owat? hän wastais: ne owat lapset/ jotca Jumala on lahjoittanut sinun palwelialles.’ž Ja Esau juoxi händä wastan/ ja sylijns otti hänen/ ja halais händä caulast/ ja suuta andoi hänen/ ja he itkit.’ž Mutta idze hän käwi heidän edelläns/ ja cumarsi hänens maahan seidzemen kerta/ sijhenasti cuin hän weljens lähestyi.’ž Ja asetti pijcat lapsinens ensimäisixi/ sitälähin Lean hänen lastens cansa/ ja Rahelin Josephin cansa jälkimmäisexi.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:āŽ%…@= įŽ%h@= ąŽ% @= ߎ%i@= ŽŽ%t@= ŻŽ%Ż@= ܎%j@= ŪŽ%–@= ŚŽ%;@= ŁŽ%i@= ŲŽ%@= ׎%M@ = ֎%T@ = Վ%¢@ = ŌŽ% ‚@ = ӎ% =@ = ŅŽ% O@= ю% Ž@= ŠŽ% µ@= ĻŽ%•@= ĪŽ%™@= ĶŽ%C@= ĢŽ%`@= ĖŽ% @= ŹŽ%™@= Ɏ%@"< Ȏ%`@!< ĒŽ$+ˆ@ < ʎ$**@< Ŏ$)O@< Ď$(@< Ǝ$'æ@< ĀŽ$&J@< ĮŽ$%Q@< ĄŽ$$0@< æŽ$#•@< ¾Ž$"@@< ½Ž$!O@< ¼Ž$ P@< »Ž$m@< ŗŽ$t@< ¹Ž$j@< øŽ$#@< ·Ž$-@< ¶Ž$9@< µŽ$=@< “Ž$w@ < ³Ž$B@ < ²Ž$H@ < ±Ž$B@ < °Ž$x@ < Ǝ$=@< ®Ž$®@< ­Ž$Ń@< ¬Ž$@< «Ž$@< ŖŽ$@< ©Ž$ k@< ؎$ p@< §Ž$ F@< ¦Ž$ m@!; „Ž$ @@ ; ¤Ž$9@; £Ž$›@; ¢Ž$ą@; ”Ž$m@;  Ž$A@; ŸŽ$6@; žŽ$z@; Ž$/@; œŽ#»@; ›Ž#‰@; šŽ#s@; ™Ž#5@; ˜Ž#*@; —Ž#…@; –Ž#Š@; •Ž#M@; ”Ž#f@; “Ž#V@; ’Ž#Š@ ; ‘Ž#‚@ ; Ž#‚@ ; Ž#M@ ; ŽŽ#‹@ ; Ž# \@; ŒŽ# y@; ‹Ž# ‰@; ŠŽ# ¢@; ‰Ž# `@; ˆŽ#@; ‡Ž#z@; †Ž#k@; …Ž#p@; „Ž#³@: ƒŽ#®@: ‚Ž#¶@: Ž#Ø@: €Ž"@: Ž"p@: ~Ž"X@: }Ž"p@: |Ž"…@: {Ž"Ņ@ : zŽ"ģ@ : yŽ"š@ : xŽ"æ@ : wŽ"Ļ@ : vŽ"n@: uŽ"ž@: tŽ"E@: sŽ"m@: rŽ"y@: qŽ"‰@: pŽ"Š@: oŽ" ‹@: nŽ" |@: mŽ" „@8 lŽ" m@8 kŽ" r@8 jŽ"Š@8 iŽ"Ū@8 hŽ">@8 „LVAL„łoę m »  Æ ą ! ‡ ›ÉDŌ| ×!sĄ Nijn he annoit Jacobille caicki wierat jumalat jotca heidän käsisäns olit/ ja heidän co’ž Nijn he annoit Jacobille caicki wierat jumalat jotca heidän käsisäns olit/ ja heidän corwarengans. Ja Jacob caiwoi ne sen tammen ale/ joca oli Sichemin tykönä/ ja he matcustit.’ž Ja noscam ja mengäm BethElin päin/ että minä tekisin sijhen Altarin Jumalalle/ joca minua cuuli minun hätä aicanani/ ja on ollut minun cansani tiellä/ jota minä matcustin.’ž Nijn sanoi Jacob perhellens/ ja caikille jotca hänen cansans olit/ eroittacat teistän wierat jumalat/ jotca teidän seasan owat/ ja puhdistacat teitän/ ja muuttacat teidän waatten.’ž JA Jumala sanoi Jacobille: nouse ja mene BethElin päin/ ja asu siellä/ ja tee sijhen Altari Jumalalle/ joca sinulle ilmestyi/ cosca sinä pakenit weljes Esaun edestä.’ž Ja Jacob sanoi Simeonille ja Lewille: te oletta minulle mielicarwauden tehnet/ saattaden minun haisewaisexi tämän maacunnan asuwaisille/ Cananereille ja Pheresereille/ ja minä olen wähä joucko/ cosca he heidäns cocowat minun päälleni/ nijn he tappawat minun/ minä hucutetan ja caicki minun huoneni. Mutta he wastaisit: pitiköst heidän tekemän meidän sisarem cansa/ nijncuin jongun porton cansa.’ž Ja caicki heidän hywydens/ lapsens ja heidän waimons he otit fangixi/ ja ryöstäisit caicki mitä huoneisa oli.’ž Ja weit pois heidän lambans/ carjans/ Asins/ ja mitä sekä Caupungis että kedolla oli.’ž Nijn tulit Jacobin pojat tapettuiden päälle/ ja ryöstäisit Caupungin/ että he olit häwäisnet heidän sisarens.’ž Ja tapoit myös Hemorin/ ja hänen poicans Sichemin miecan terällä/ ja otit heidän sisarens Dinan/ Sichemin huonesta/ ja menit pois.’ž JA tapahdui colmandena päiwänä/ cosca he kipiämmälläns olit/ otit ne caxi Jacobin poica Simeon ja Lewi/ Dinan weljet/ cumbikin heidän mieckans/ ja menit rohkiast Caupungijn/ ja tapoit jocaidzen miehenpuolen.’ž Ja he olit Hemorille cuuliaiset/ ja Sichemille hänen pojallens/ caicki jotca hänen Caupungins portista käwit ulos ja sisälle/ ja ymbärinsleickaisit heidäns/ jocainen miehenpuoli/ jotca hänen Caupungins portista käwit ulos ja sisälle.’ž Heidän carjans ja hywydens/ ja caicki cuin heillä on/ tule meidän omaxem/ jos me muutoin olem heidän tahtons jälken/ nijn että he asuwat meidän cansam.’ž Mutta sijhen ne miehet andawat meille suosions/ asuaxens meidän cansam ja tullaxens yhdexi Canssaxi/ jos meistä ymbärinsleicatan caicki miehenpuoli/ nijncuin he myös ymbärinsleicatut owat.’ž Nämät miehet owat rauhalliset meidän cansam/ ja tahtowat asua ja elä tällä maalla/ ja cadzo/ maa on kyllä awara heidän edesäns/ ottacam heidän tyttärens meille emännäxi/ ja andacam meidän tyttärem heille.’ž NIjn tuli Hemor ja hänen poicans Sichem Caupungins porttijn/ ja puhuit heidän Caupungins miehille/ sanoden:’ž Ja se nuori mies ei wijwytellyt sitä tehdäxens: sillä hän racasti suurest Jacobin tytärtä/ ja hän oli cunnias pidettäpä caickein ylidze hänen Isäns huones.’ž Ja heidän puhens kelpais Hemorille/ ja Sichemille Hemorin pojalle.’ž Mutta jollette cuule meitä/ ja anna teitän ymbärinsleicata/ nijn me otam meidän tyttärem/ ja menem matcam.’ž Nijn me annam meidän tyttärem teille/ ja otam teidän tyttären meille/ ja asum teidän cansan/ ja tulem yhdexi Canssaxi.’ž Mutta cuitengin sijnä me suostum teihin/ jos te tuletta meidän caldaisexem/ että caicki miehenpuoli teidän seasan ymbärinsleicataisin.’ž Ja sanoit heille: en me taida sitä tehdä/ että me annam meidän sisarem ymbärinsleickamattomalle miehelle: sillä se olis meille häpiäxi.’ž Nijn wastaisit Jacobin pojat Sichemille/ ja hänen Isällens Hemorille/ ja puhuit petoxella/ että hän oli heidän sisarens Dinan häwäisnyt.’ž Anocat minulda rohkiast huomenlahja ja andimita/ ja minä annan mitä te anotte/ andacat minulle waiwoin se pijca emännäxi.ųLVAL"%«,Ģ * ” ( Ģ A ō r š f  Ŗ]ÓN$ļ|ó8 Y«Ė0÷·J Nämät owat Esaun poicain nimet: Eliphaz/ Adan/ Esaun’ž Nämät owat Esaun poicain nimet: Eliphaz/ Adan/ Esaun emännän poica. Reguel/ Basmathin Esaun emännän poica.’ž Nämät owat Esaun sucucunnat Edomiterein Isän Seirin wuorella.’ž Nijn asui Esau Seirin wuorella/ ja tämä Esau/ on Edom.’ž Sillä heidän tawarans oli nijn suuri/ ettei he taitanet asua ynnä/ ja se maa josa he muucalaiset olit/ ei wetänyt heitä heidän carjans paljouden tähden.’ž Ja Esau otti hänen emändäns/ poicans ja tyttärens/ ja caicki hänen huonens sielut/ ja caiken carjans ja caiken hänen tawarans/ cuin hän oli pannut cocoon Canaan maalla/ ja meni toiselle maalle/ Jacobin hänen weljens tykö.’ž Ahalibama synnytti Jeun/ Jaelamin ja Korahn. Nämät owat Esaun lapset/ jotca hänelle synnyit Canaan maalla.’ž Ja Ada synnytti Esaulle Eliphan. Ja Basmath synnytti Reguelin.’ž Ja Basmathin Ismaelin tyttären/ Nebajothin sisaren.’ž Esau otti emännät Canaan tyttärist: Adan Elonin Hethein tyttären/ ja Ahalibaman Anan Zibeonin Hewein tyttären tyttären.’ž TÄmä on Esaun sucucunda/ joca cudzutan Edom.’ž Ja Isaac oli sadan ja cahdexankymmenen ajastaicainen/ ja tuli sairaxi/ ja cuoli/ ja coottin Canssans tygö/ wanhana ja suuttunun elämäst. Ja hänen poicans Esau ja Jacob hautaisit hänen.’ž JA Jacob tuli hänen Isäns Isaachin tygö Mamreen/ Arban caupungijn/ joca cudzutan Hebron/ josa Abraham ja Isaac olit muucalaiset ollet.’ž Silpan Lean pijcan pojat olit: Gad ja Asser. Nämät owat Jacobin pojat/ jotca hänelle syndynet olit Mesopotamias.’ž Bilhan Rahelin pijcan pojat olit: Dan ja Nephtali.’ž Rahelin pojat olit: Joseph ja BenJamin.’ž JA Jacobilla oli caxitoistakymmendä poica. Lean pojat oli nämät: Jacobin esicoinen Ruben/ Simeon/ Lewi/ Juda/ Isaschar ja Zebulon.’ž Ja se tapahdui/ cosca IsraEl asui sijnä maacunnas/ meni Ruben ja macais Bilhan hänen Isäns jalcawaimon cansa. Ja IsraEl sai sen cuulla.’ž JA IsraEl matcusti edespäin/ ja teki majans tuolle puolelle Ederin tornia.’ž Ja Jacob pani padzan hänen hautans tygö/ ja tämä on Rahelin haudan padzas/ haman tähän päiwän asti.’ž Nijn cuoli Rahel/ ja haudattin Ephrathin tien wiereen/ joca nyt cudzutan BethLehem.’ž Mutta hänen hengens lähteis/ cosca hänen piti cuoleman/ cudzui hän hänen nimens BenOni/ mutta hänen Isäns cudzui hänen nimens BenJamin.’ž Ja cosca synnyttäminen oli hänellä rascaimmallans/ sanoi lastenämmä hänelle: älä pelkä/ sillä tämä poica on sinulla myös olewa.’ž JA he matcustit BethElist/ ja cuin wielä wähä matca oli Ephrathijn/ synnytti Rahel/ ja synnyttäminen oli hänelle sangen rascas.’ž Ja Jacob cudzui sen paican/ josa Jumala oli puhunut hänen cansans/ BethEl.’ž Mutta Jacob asetti sijhen paickaan kiwen muistoxi/ josa hän hänen cansans puhunut oli/ ja uhraris juomauhria/ ja caasi öljyä sen päälle.’ž Ja nijn meni Jumala ylös hänen tyköns/ sijtä paicast/ cuin hän hänen cansans puhunut oli.’ž Ja sen maan jonga minä olen andanut Abrahamille ja Isaachille/ annan minä sinullen/ ja sinun siemenelles sinun jälkes.’ž Ja Jumala sanoi hänelle: Minä olen caickiwaldias Jumala/ ole hedelmälinen ja enäne/ Canssa ja Canssain joucko tulewat sinun cupeistas.’ž Ja sanoi hänelle: sinun nimes on Jacob/ mutta ei sillen pidä sinun nimes cudzuttaman Jacob/ waan IsraEl/ pitä sinun nimes oleman. Ja nijn hän cudzuttin IsraEl.’ž JA Jumala ilmestyi taas Jacobille/ sijttecuin hän oli tullut Mesopotamiast/ ja siunais händä.’ž Nijn cuoli Debora Rebeckan imettäjä/ ja haudattin alemmaiselle puolelle BethElitä/ sen tammen ala joca cudzutan itcutammexi.’ž Ja rakensi sijhen Altarin/ ja cudzui sen paican ElBethEl/ sillä Jumala ilmestyi sijnä hänelle/ paetesans weljens edest.’ž Nijn tuli Jacob Luzijn Canaan maalle joca cudzutan BethEl/ caiken sen wäen cansa cuin hänen cansans oli.’ž Ja Jumalan pelco tuli nijlle Caupungeille/ jotca olit heidän ymbärilläns ettei he ajanet Jacobin poikia taca.ZLVAL#ŗJßP³ 4 c µ x ¾ v 4 ½ € G  ÷¬\ Ķ8·m®!ŅØ Ą® Ja nämät owat Jacobin sucucunnat: Joseph oli seidzementoistakymmenen ajastaicainen/ cosca hän caidzi carja weljeins cansa/ ja hän oli ’ž Ja nämät owat Jacobin sucucunnat: Joseph oli seidzementoistakymmenen ajastaicainen/ cosca hän caidzi carja weljeins cansa/ ja hän oli hänen nuorella ijälläns Bilhan ja Silpan/ hänen Isäns emändäin lasten cansa/ ja Joseph ilmoitti Isällens/ mikä paha sanoma heistä cuului.’ž JA Jacob asui sillä maalla/ josa hänen Isäns muucalainen oli ollut/ nimittäin/ Canaan maalla.’ž Se Ruhtinas Magdiel/ se Ruhtinas Iram. Nämät owat Edomin Ruhtinat/ nijncuin he asunet owat perindö maallans/ ja Esau on Edomerein Isä’ž Se Ruhtinas Theman/ se Ruhtinas Mibzar.’ž Se Ruhtinas Ahalibama/ se Ruhtinas Ela/ se Ruhtinas Pinon/ se Ruhtinas Knas.’ž Ja nämät owat Esaun Ruhtinasten nimet heidän suguisans/ paicoisans ja nimisäns: se Ruhtinas Thimna/ se Ruhtinas Alua/ se Ruhtinas Jetheth/’ž Cosca Baalhanan Achborin poica cuoli/ tuli Hadar Cuningaxi hänen siaans/ ja hänen Caupungins nimi oli Pagu/ ja hänen emändäns nimi oli Mehetabeel/ Matredin tytär/ joca Mesahabin tytär oli.’ž Cosca Saul cuoli/ tuli Baalhanan Achborin poica Cuningaxi hänen siaans.’ž Cosca Samla cuoli/ tuli Saul Cuningaxi hänen siaans/ Rehobothin wirran tykönä.’ž Cosca Hadad cuoli/ hallidzi Samla Masrechast.’ž Cosca Husam cuoli/ tuli Hadad Bedadin poica cuningaxi hänen siaans/ joca löi Midianiterit Moabiterein kedolla/ ja hänen Caupungins nimi oli Awith.’ž Cuin Jobab cuoli/ tuli Husam Themanerein maalda hänen siaans.’ž Ja cosca Bela cuoli/ tuli Jobab Serahn poica Basrast Cuningaxi hänen siaans.’ž Nijn hallidzi Edomis Bela Beorin poica/ ja hänen Caupungins nimi oli Dinhaba.’ž MUtta Cuningat cuin Edomin maalla hallidzit/ ennencuin jocu Cuningas hallidzi Israelin lapsia/ owat nämät:’ž Se Ruhtinas Dison/ se Ruhtinas Ezer/ se Ruhtinas Disan. Nämät owat Horein Ruhtinat jotca Seirin maalla hallidzit.’ž Nämät owat Horein Ruhtinat: se Ruhtinas Lothan/ se Ruhtinas Sobal/ se Ruhtinas Zibeon/ se Ruhtinas Ana.’ž Disanin lapset olit: Uz ja Aran.’ž Ezerin lapset olit: Bilhan/ Sawan ja Akan.’ž Disonin lapset olit: Hemdan/ Esban/ Jethran ja Charan.’ž Mutta Ananin lapset olit: Dison ja Ahalibama Ananin tytär.’ž Nämät olit Sibeonin lapset: Aja ja Ana. Tämä on se Ana joca corwes löysi Muuli Asit/ caitesans Isäns Sibeonin Aseja.’ž Sobalin lapset olit nämät: Alwan/ Manahat/ Ebal/ Sepho ja Onam.’ž Mutta Lothanin lapset owat: Hori ja Heman/ ja Lothanin sisar/ Thimna.’ž Nämät owat Horein Ruhtinat/ caicki Seirin lapset Edomin maalla.’ž MUtta nämät owat Seirin sen Horein lapset jotca sillä maalla asuit: Lothan/ Sobal/ Sibeon/ Ana/ Dison/ Ezer ja Dizan.’ž Nämät owat Esaun lapset/ ja heidän Ruhtinans. Hän on Edom.’ž Mutta nämät owat Ahalibaman Esaun emännän lapset: se Ruhtinas Jeus/ se Ruhtinas Jaelam/ se Ruhtinas Korah. Nämät owat Ruhtinat Ahalibamast/ Anan tyttärest/ Esaun emännäst.’ž Ja nämät owat Reguelin Esaun pojan lapset: se Ruhtinas Nahath/ se Ruhtinas Serah/ se Ruhtinas Samma/ se Ruhtinas Misa. Nämät owat Ruhtinat Reguelist Edomerein maalla/ ja owat Basmathin Esaun emännän lapset.’ž Se Ruhtinas Korah/ se Ruhtinas Gaetham/ se Ruhtinas Amalek. Nämät owat Ruhtinat Eliphast Edomin maalla/ ja owat Adan lapset.’ž Nämät owat Ruhtinat Esaun lapsista: Eliphan Esaun esicoisen lapset owat nämät: se Ruhtinas Theman/ se Ruhtinas Omar/ se Ruhtinas Zepho/ se Ruhtinas Kenas.’ž Mutta nämät olit Ahalibaman Esaun emännän pojat/ Anan tyttären/ Zibeonin tyttären lapset/ jotca hän synnytti Esaulle: Jeus/ Jaelam ja Korah.’ž Mutta Reguelin lapset owat nämät: Nahath/ Zerah/ Samma/ Misa. Nämät owat Basmathin Esaun emännän lapset.’ž Mutta Thimna oli Eliphan Esaun pojan jalcawaimo/ hän synnytti Amalekin. Nämät owat Adan Esaun emännän lapset.’ž Ja Eliphan pojat olit nämät: Theman/ Omar/ Zepho/ Gaetham ja Kenas. LVALgĒg$‹ ö A c  × U ³ _  ƒßIߎ%…˜ć;ļj Ja lähetit sen kirjawan hamen/ ja annoit canda Isällens/ ja sano’ž Ja lähetit sen kirjawan hamen/ ja annoit canda Isällens/ ja sanoit: tämän me löysim/ tunnustele jos tämä on poicas hame taicka ei?’ž Nijn he otit Josephin hamen/ ja tapoit caurin/ ja tahraisit hamen wereen/’ž Ja palais weljeins tygö/ ja sanoi: ei ole nuorucainen siellä/ cuhunga minä menen?’ž COsca Ruben palais cuopalle/ ja ei löytänyt Josephia sieldä/ rewäis hän waattens/’ž Cosca Midianiterein cauppamiehet sijtä menit ohidze/ wedit he Josephin cuopast/ ja myit hänen Ismaelitereille/ cahtenkymmeneen hopiapenningijn/ jotca weit Josephin pois Egyptijn.’ž Käykäm ja myykäm händä Ismaelitereille/ ja älkäm satuttaco käsiäm häneen: sillä hän on meidän weljem ja liham. Ja he cuulit händä.’ž Nijn sanoi Juda weljillens: mitä me sijtä hyödym/ että me murham meidän weljem ja salam hänen werens?’ž Cosca he nostit silmäns/ ja näit Ismaeliterein joucon tulewan Gileadist/ Cameleinens/ cannattaden callita juuria/ Balsamia ja Mirrhamia/ ja menewän Egyptijn.’ž Ja otit hänen ja heitit cuoppaan/ ja cuoppa oli tyhjä/ ja ei ollut sijnä wettä/ nijn he istuit syömän.’ž COsca Joseph tuli weljeins tygö/ rijsuit he häneldä hamen/ nimittäin/ sen kirjawan hamen joca hänen päälläns oli.’ž Ja Ruben wielä sanoi: älkät wuodattaco werta/ waan heittäkät händä tähän cuoppaan joca on corwesa/ ja älkät satuttaco kättän häneen: sillä hän tahdoi pelasta händä heidän käsistäns/ saattaxens händä jällens Isäns tygö.’ž Cosca Ruben sen cuuli/ tahdoi hän händä pelasta heidän käsistäns/ ja sanoi: älkäm hänen hengens ottaco.’ž Käykäm sijs ja tappacam händä/ ja heittäkäm händä cuoppaan/ ja sanocam: paha peto on hänen syönyt/ nijn saadan nähdä/ mihingä hänen unens joutuwat.’ž Ja sanoit toinen toisellens: cadzo/ toi unen näkiä tule.’ž CUin he caucana näit hänen/ ennencuin hän heitä lähestyi/ pidit he newo händä wastan/ tappaxens händä.’ž Ja mies sanoi: he läxit tääldä/ ja minä cuulin heidän sanowan: käykäm Dothanijn. Nijn Joseph meni weljeins perän/ ja löysi heidän Dothanist.’ž Hän wastais: minä edzin weljejäni/ sanos minulle/ cusa he caidzewat carja?’ž Nijn yxi mies löysi hänen exyxis kedolla/ ja kysyi hänelle/ sanoden: mitäs edzit?’ž Hän sanoi: mene ja cadzo/ owatco weljes ja carja rauhas/ ja palaja minulle sanoman/ cuinga heidän käy. Ja hän lähetti hänen Hebronin laxosta menemän Sichemijn.’ž Sanoi Israel Josephille: eikö weljes caidze carja Sichemis? tule/ minä lähetän sinun heidän tygöns/ hän wastais täsä minä olen.’ž COsca hänen weljens menit caidzeman Isäns carja Sichemijn:’ž Ja hänen weljens cadetit händä/ mutta hänen Isäns piti nämät sanat mielesäs.’ž Ja cuin hän sitä saneli Isällens ja weljillens/ nuhteli hänen Isäns händä ja sanoi hänelle: mikä uni se on cuin sinä olet nähnyt? pitäkö minun ja sinun äitis/ ja weljes/ tuleman ja cumartaman meitäm sinun edesäs maahan?’ž Ja hän taas näki toisen unen/ ja jutteli sen weljillens/ ja sanoi: cadzo/ minä näin wielä unda: minä olin näkewänäns/ että Auringo/ Cuu ja yxitoistakymmendä tähte cumarsit minua.’ž Nijn sanoit hänen weljens hänelle: sinäkö tulet meidän Cuningaxem hallidzeman meitä? ja cadetit händä wielä enämmin/ hänen unens ja puhens tähden.’ž Me olimma sitowanans jalalisia wainiolla/ ja minun jalalisen nousi ja seisoi/ mutta teidän jalalisen seisoit ymbärillä/ ja cumarsit minun jalalistani.’ž Sillä hän oli sanonut heille: cuulcas tätä unda jonga minä näin.’ž Nijn Joseph näki unen ja ilmoitti sen weljillens/ josta he rupeisit händä enämmin cadehtiman:’ž Cuin hänen weljens näit/ että hänen Isäns racasti händä enä cuin caickia hänen welijäns/ cadetit he händä/ ja ei woinet sanacan puhutella händä ystäwälisest.’ž MUtta Israel racasti Josephita enä cuin caickia muita lapsians/ että hän oli syndynyt hänelle hänen wanhalla ijälläns/ ja teki hänelle kirjawan hamen.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:])(„@C \)'Œ@B [)&c@B Z)%B@B Y)$–@B X)#œ@B W)"€@B V)!Y@B U) V@B T)x@B S)­@B R)@@B Q)f@B P)½@B O)@B N)p@B M)Ø@B L)U@B K)`@ B J)‘@ B I)M@ B H)”@ B G)f@ B F)M@B E)e@B D)Ŗ@B C) @B B) k@B A) ¢@B @) s@B ?) v@B >) ]@B =)Ą@A <){@A ;)I@A :)z@A 9)k@A 8)†@A 7)f@A 6)[@A 5(ü@A 4(Ī@A 3(œ@A 2(-@A 1(z@A 0(¢@A /(f@A .(‰@A -( Ō@ A ,( )@ A +( @ A *( Y@ A )( w@ A ((Ž@A '(@@A &(F@A %(Ž@A $(d@A #(P@A "(j@A !(@A  '@A '|@@ 'z@@ 'y@@ '–@@ 'J@@ '‚@@ 'H@@ 'a@@ 'Č@@ ' 3@@ ' u@@ ' k@@ ' Œ@@ ' Ļ@@ '‘@ @ 'u@ @ 'Ŗ@ @ 'Š@ @  '£@ @  'y@@  'r@@  '™@@  &Y@@ &œ@@ &@@ &E@@ &†@@ &Æ@@ &­@? &s@? &ƒ@? &‚@? ’Ž&y@? žŽ&X@? żŽ&¹@? üŽ&y@? ūŽ&°@? śŽ&Q@? łŽ&ę@? ųŽ& S@? ÷Ž& Ą@? öŽ& ł@? õŽ& M@ ? ōŽ& ¹@ ? óŽ&v@ ? ņŽ&T@ ? ńŽ&K@ ? šŽ&g@? ļŽ&K@? īŽ&j@? ķŽ&U@? ģŽ&~@? ėŽ%$f@? źŽ%#Ę@? éŽ%"W@? čŽ%!ƒ@? ēŽ% …@= ęŽ%L@= åŽ%T@= äŽ%T@= ćŽ%µ@= LVAL}&`ś | ' ½ r Ą l ö = š ÷7äž­ż„Ėsśxõ‚Õ Colmen cuucauden jälken ilmoitettin Judalle: sinun miniäs Thamar on salawuotes ollut’ž Colmen cuucauden jälken ilmoitettin Judalle: sinun miniäs Thamar on salawuotes ollut/ ja cadzo/ salawuotest on hän myös rascaxi tullut. Juda sanoi: wiekät händä poldetta.’ž Juda sanoi: pitäkän ne/ etten me/ mitämax/ häpiään tulis: cadzo/ minä lähetin caurin/ ja et sinä löytänyt händä.’ž Mutta hän palais Judan tygö/ ja sanoi: en minä löynnyt händä/ sanoit myös sen paican miehet/ ettei täsä ole yhtäkän porto ollut.’ž Nijn hän kyseli sen paican miehille/ sanoden: cusa on se porto cuin istui tiellä? he wastaisit: ei yxikän porto ole täsä ollut.’ž Mutta Juda lähetti caurin ystäwäns cansa Odollamist/ että hän waimolda ottais pandin jällens/ ja ei hän löynnyt händä.’ž Ja hän nousi ja meni/ ja otti werhan pääldäns/ ja puki jällens leskiwaattet päällens.’ž Hän sanoi: mitäst minä sinulle pandixi annan? Hän wastais: sormuxes/ sites ja sauwas joca kädesäs on. Nijn hän andoi ne hänelle/ ja macais hänen cansans/ ja hän tuli rascaxi hänestä.’ž Hän sanoi: minä lähetän sinulle caurin laumastani. Hän wastais: anna sijs minulle panti nijncauwaxi cuins sen lähetät.’ž Ja hän poickeis tieldä hänen tygöns/ ja sanoi: annas minun maata cansas: sillä ei hän tiennyt sitä miniäxens. Hän wastais: mitäs minun annat jos sinä macaisit minun cansani?’ž Cosca Juda näki hänen/ luuli hän sen portoxi: sillä hän oli peittänyt caswons.’ž Nijn rijsui hän pääldäns leskiwaattens joilla hän käwi/ ja peitti idzens/ ja käärei ymbärins caswons/ ja istui ulcona weräjäst tiellä Thimnathin päin: sillä hän näki että Sela oli caswanut/ ja ei händä annettu hänelle emännäxi.’ž Nijn ilmoitettin Thamarille: cadzo/ Appes mene Timnathijn keridzemän lambaitans.’ž COsca monda päiwä olit culunet/ cuoli Suahn tytär Judan emändä. Ja sijttecuin Judan murhen aica oli loppunut/ meni hän Thimnathijn/ lambaitans keridzemän/ ystäwäns Hiran cansa/ Odollamista.’ž Nijn sanoi Juda Thamarille hänen miniällens: ole leskenä sinun Isäs huones/ sijhenasti cuin minun poican Sela caswa: Sillä hän ajatteli: tohti tapahtua/ että hän myös cuole/ nijncuin hänen weljensäckin. Nijn Thamar meni pois/ ja oli Isäns huones.’ž Ja se paha cuin hän teki/ ei kelwannut HERralle/ joca cuoletti myös hänen.’ž Mutta Onan tiesi ettei siemen ollut hänen omans: cosca hän sijs macais weljens emännän cansa/ andoi hän sen pudota maahan/ ja turmeli sen/ ettei hän olis andanut weljellens siemendä.’ž Nijn sanoi Juda pojallens Onanille: maca weljes emännän cansa/ ja ota händä awioxes/ herättäxes weljelles siemendä.’ž Mutta Ger Judan esicoinen oli paha HERran edes/ jongatähden HERra cuoletti hänen.’ž JA Juda otti Gerille hänen esicoisellens emännän/ jonga nimi oli Thamar.’ž Ja hän synnytti taas pojan/ ja cudzui hänen nimens Sela. Ja Juda oli Chesibis cosca hän ne synnytti.’ž Ja hän taas tuli rascaxi ja synnytti pojan/ ja cudzui hänen nimens Onan.’ž Ja cosca hän oli maannut hänen cansans/ tuli hän rascaxi ja synnytti pojan/ ja cudzui hänen nimens Ger.’ž Ja Juda näki siellä Cananean miehen tyttären/ hänen nimens oli Sua/ ja otti hänen:’ž SE tapahtui sijhen aican/ että Juda meni alas weljeins tykö/ ja poickeis yhden miehen tygö Odollamijn/ jonga nimi oli Hira.’ž Mutta Midianiterit myit hänen Egyptijn/ Potipharille/ Pharaon Camaripalwelialle ja huowinhaldialle.’ž Ja caicki hänen poicans ja tyttärens nousit händä lohduttaman/ waan ei hän tahtonut anda idzens lohdutetta/ mutta sanoi: minä murehtien menen alas poicani tygö hautaan. Ja hänen Isäns itki händä.’ž Ja Jacob rewäis waattens/ ja käärei säkin cupeijns/ ja murhetti poicans monda päiwä.’ž Ja hän tunsi sen/ ja sanoi: tämä on minun poicani hame/ paha peto on hänen syönyt/ ja raatelewaiselda pedolda on Joseph reweldy.dLVALQĖ†ö Z  h ö } Ś ` ėZ‹’”ģ$Ć{łÆ &Ŗ Nijn että hän andoi caicki fangit fangihuones hänen kätens ’ž Nijn että hän andoi caicki fangit fangihuones hänen kätens ala/ että caicki mitä siellä tehtin/ se tehtin hänen cauttans.’ž Mutta HERra oli Josephin cansa/ ja käänsi laupiudens hänen tygöns/ ja andoi hänen löytä armon fangihuonen haldian edes.’ž NIin otti hänen Isändäns hänen/ ja pani fangihuoneseen/ josa Cuningan fangit olit/ ja nijn hän oli siellä fangihuones.’ž Cosca hänen isändäns cuuli emändäns sanat/ cuin hän puhui hänelle/ sanoden: nijn on sinun palwelias tehnyt minua wastan/ wihastui hän sangen cowin.’ž Mutta cosca minä riahdin ja huusin/ jätti hän minulle hamens ja pakeni.’ž Ja puhui hänelle ne sanat/ sanoden: se Hebrerin palwelia/ jongas olet meille tuonut/ tuli minun tyköni saattaman minua häpiään.’ž Nijn hän piti hänen hamens sijhenasti cuin hänen Isändäns cotia tuli/’ž Ja cosca hän cuuli että minä riahdin ja huusin/ jätti hän minulle hamens/ pakeni ja meni ulos.’ž Huusi hän perhettäns/ ja sanoi heille: cadzocat/ hän on tuonut meille yhden Ebrerin miehen/ saattaman meitä häpiään/ hän tuli minun tyköni macaman minun cansani/ mutta minä huusin corkialla änellä.’ž Cosca hän näki että hän jätti hamens/ ja pakeni:’ž Ja hän tartui hänen hamesens/ sanoden: maca minun cansani. Mutta hän jätti hamens hänelle ja pakeni huonesta ulos.’ž JA tapahtui yhtenä päiwänä/ että Joseph meni huoneseen ascaroidzeman/ ja ei ollut yxikän perhestä läsnä.’ž Mutta hän piti jocapäiwä sencaltaiset puhet Josephin cansa/ mutta ei hän totellut maata hänen cansans/ eli hänestä jotacan lucua pitänyt.’ž Ja ei ole hänellä mitän nijn suurta hänen huonesans/ jota ei hän minun halduni ole andanut/ paidzi sinua/ ettäs olet hänen emändäns/ cuinga sijs minä nijn paljo paha tekisin/ ja rickoisin Jumalata wastan?’ž Mutta hän kielsi/ ja sanoi hänelle: cadzo/ minun Isändän ei tiedä mitä hänen huonesans on/ ja caicki mitä hänellä on/ andoi hän minun käteeni.’ž JA tapahtui tämän jälken/ että hänen Isändäns emännän silmät paloit Josephin päälle/ ja sanoi: maca minun cansani.’ž Sentähden andoi hän caicki Josephin halduun mitä hänellä oli/ ja ei idze mistän murhetta pitänyt/ waan söi ja joi. Ja Joseph oli caunin luondoinen/ ja ihana caswoilda.’ž Ja sijtä ajasta cuin hän oli hänen pannut huonens ja caiken tawarans päälle/ siunais HERra sen Egyptiläisen huonen Josephin tähden/ ja HERran siunaus oli caikisa nijsä jotca hänellä cotona ja kedolla olit.’ž Nijn että hän löysi armon hänen Isändäns edes/ ja tuli hänen palweliaxens/ hän asetti hänen huonens päälle/ ja caicki mitä hänellä oli/ andoi hän hänen käteens.’ž Ja hänen Isändäns näki/ että HERra oli hänen cansans: sillä caicki mitä hän teki/ andoi HERra menestyä hänen kädesäns.’ž Ja HERra oli Josephin cansa/ nijn että hän tuli onnellisexi miehexi/ ja oli hänen Isändäns Egyptiläisen huones.’ž JA Joseph wietin Egyptijn/ ja Potiphar Egyptiläinen/ Pharaon Camaripalwelia ja huowinhaldia/ osti hänen Ismaelitereildä/ jotca hänen sinne wienet oli.’ž Sijtte tuli ulos hänen weljens/ jonga kädes oli se punainen langa/ ja cudzuttin Serah.’ž Mutta cosca hän kätens tacaperin weti/ tuli ulos hänen weljens/ ja hän sanoi: mixis olet tämän rickirewäisemyxen tehnyt sinun tähtes: ja cudzuttin Perez.’ž Ja hänen synnyttäisäns/ pisti toinen ulos kätens/ johonga lastenämmä tartui/ ja sitoi sijhen punaisen langan/ sanoden: tämä tule ensist ulos.’ž Ja hänen synnyttämisens ajalla/ löyttin caxoiset hänen cohdustans.’ž Juda tunsi ne/ ja sanoi: hän on minua hurscambi: etten minä hänelle poicani Selat andanut. Cuitengin ei hän enämbätä maannut händä.’ž Mutta cosca hän tuotin edes/ lähetti hän Appens tygö/ sanoden: sijtä miehestä jonga nämät owat/ olen minä rascas. Ja sanoi: tunnetcos kenengä on tämä sormus/ side ja sauwa?0LVALcäz*Ę 8 ņ ² $ ­ T Å œ Č ? Ł7½ō&*Ļićxžµ:z Ja amulla oli hänen hengens murhelinen/ lähetti ja andoi cudzua cocon caicki Egyptin noidat j’ž Ja amulla oli hänen hengens murhelinen/ lähetti ja andoi cudzua cocon caicki Egyptin noidat ja tietäjät/ ja Pharao jutteli heille unens. Mutta ei ollut/ joca sen taisi selittä Pharaon edes.’ž Ja ne seidzemen laiha/ nielit ne seidzemen paxua ja täysinäistä tähkäpäätä. Nijn Pharao heräis/ ja näki että se oli uni.’ž Sijtte näki hän seidzemen piendä ja surcastunutta tähkäpäätä caswawan.’ž Ja hän nuckui jällens/ ja näki toisen kerran unda/ että seidzemen täysinäistä ja paxua tähkäpäätä caswoit yhdesä oljes.’ž Ja ne rumat ja laihat seidzemen lehmä/ söit ne seidzemen lihawata ja caunista lehmä. Nijn Pharao heräis.’ž Sijtte näki hän toiset seidzemen lehmä tulewan wirrasta ylös ruma ja laiha/ ja käwit nijden toisten lehmäin tykönä wirran reunalla.’ž Ja cadzo/ wirrasta astui ylös seidzemen caunista ja lihawata lehmä jotca käwit hywällä laituimella.’ž JA cahden ajastajan perästä/ näki Pharao unen/ nijncuin hän olis seisonut wirran tykönä.’ž Ja asetti ylimmäisen juomanlaskian jällens endiseen wircaans/ andaman Pharaon käteen juomaastiata. Mutta ylimmäisen leipojan andoi hän hirttä/ nijncuin Joseph oli selittänyt. Mutta ylimmäinen juomanlaskia/ ei muistanut Josephita/ waan unhotti hänen.’ž JA tapahtui colmandena päiwänä/ cosca Pharao piti syndymä päiwäns/ teki hän pidon caikille palwelioillens/ ja ylönsi ylimmäisen juomanlaskian pään/ ja ylimmäisen leipojan pään/ hänen palwelioittens seas.’ž Colme coria owat colme päiwä/ ja colmen päiwän peräst ylöndä Pharao sinun pääs/ ja ripusta sinun hirsipuuhun/ ja linnut syöwät sinun lihas sinun pääldäs.’ž Joseph wastais/ ja sanoi: tämä on selitys.’ž Ja ylimmäises coris oli caikinaisia leiwotuita ruokia Pharaon tarpexi/ ja linnut söit nijtä corista minun pääni pääldä.’ž Cosca ylimmäinen leipoja näki että selitys oli hywä/ sanoi hän Josephille: minä olen myös unda nähnyt/ että minä cannoin colme palmicoittua coria pääni päällä.’ž Sillä minä olen warastettu Hebrerein maalda/ engä ole täsä mitän tehnyt/ että he minun tänne panit.’ž Mutta muista minua cosca sinun hywin käy/ ja tee sijtte laupius minun cansani muistuttain Pharaolle että hän minun ottais tääldä ulos.’ž Colme oxa owat colme päiwä/ ja colmen päiwän perästä corgotta Pharao sinun pääs/ ja asetta jällens endiseen wircaas/ ja sinä annat Pharaon käteen juomaastian nijncuin ennengin/ coscas olit hänen juomanslaskia.’ž Joseph sanoi hänelle: tämä on selitys/’ž Ja Pharaon juomaastia oli minun kädesäni/ nijn minä otin wijnamarjat/ ja pusersin ne juomaastiaan/ ja annoin sen juomaastian Pharaon käteen.’ž Ja sillä oli colme oxa/ ja se wiherjöidzi/ caswoi ja cucoistui/ ja sen marjat kypsyit.’ž Nijn ylimmäinen juomanlaiska jutteli unens Josephille/ ja sanoi hänelle: minä näin unda/ wijnapuu oli minun edesäni/’ž He wastaisit: me olem nähnet unda/ ja ei ole joca sen selittä. Nijn sanoi Joseph heille: Jumalan on selitys/ cuitengin jutelcat se minulle.’ž Kysyi hän heille/ ja sanoi: mixi te oletta tänäpän suruliset?’ž Cosca Joseph tuli amulla heidän tygöns/ ja näki heidän murhelisexi.’ž JA molemmat Egyptin Cuningan sekä jumanlaskia että leipoja näit unda/ cumbikin unens yhtenä yönä/ ja cummangin unella oli hänen selityxens.’ž Ja huowinhaldia pani Josephin heidän päällens cadzoman heitä. Ja he olit fangiudes cappalen aica.’ž Ja heitti heidän fangiuteen huowinhaldian huoneseen/ josa Joseph oli fangina.’ž Nijn Pharao wihastui molemmitten palweliains/ ylimmäisen juomanslaskian ja ylimmäisen leipojans päälle.’ž JA sijtte tapahtui että Egyptin Cuningan ylimmäinen juomanlaskia ja leipoja ricoit heidän herrans Egyptin Cuningasta wastan:’ž Ja fangihuonen haldia ei pitänyt mistän murhetta nijstä jotca hänen kädesäns olit: sillä HERra oli Josephin cansa/ ja mitä hän teki/ andoi HERra menestyä.LVAL£-ŗ­ c ž ± K · j Ł y $ | |æYlōžEÅ)“Qīb Ja Pharao sanoi Josephille: että Jumala on tämän caiken sinulle ilm’ž Ja Pharao sanoi Josephille: että Jumala on tämän caiken sinulle ilmoittanut/ ei ole yhtän nijn taitawata ja ymmärtäwäistä cuin sinä olet.’ž Ja Pharao sanoi palwelioillens: taidammaco me löytä taincaltaisen miehen/ josa Jumalan Hengi on?’ž JA se puhe kelpais Pharaolle/ ja caikille hänen palwelioillens.’ž Että ruoca olis tähdellä pandu maacunnan elatuxexi/ nijnä seidzemenä nälkäwuonna/ jotca tulewat Egyptin maalle/ ettei maa häwitetäis näljän tähden.’ž Ja cootcan caickinaista rawindo nijnä hywinä wuosina/ jotca tulewat/ ja andacan tulla jywiä Pharaon jywäaittaan/ waraxi Caupungeisa/ ja tallella pitäkän/’ž Toimittacan Pharao ja asettacan ottomiehiä maacundaan/ ja ottacan wijdennen osan Egyptin maalda nijnä seidzemenä wiljawuonna.’ž Nyt sijs Pharao edzikän toimelist ja taitawata miestä/ asettaxens Egyptin maan päälle.’ž Mutta että uni on kerroittu Pharaolle/ awista Jumalan totisest ja pian sen tekewän.’ž Ja ei enämbi tietä sijtä wiljan kyllydest maacunnasa/ sen callin ajan tähden joca tule: sillä se tule sangen rascaxi.’ž Ja nijden jälken tulewat seidzemen cowa wuotta/ nijn että caicki sencaltainen wiljan kyllyys unhotetan/ cuin on ollut Egyptin maalla/ ja se callis aica häwittä maacunnan.’ž Cadzo/ seidzemen wiljaist wuotta tulewat coco Egyptin maalle.’ž Se on nyt se/ cuin minä Pharaolle sanonut olen/ että Jumala ilmoitti Pharaolle/ mitä hän tekewä on.’ž Mutta ne seidzemen laiha ja ruma lehmä/ jotca astuit ylös heidän jälkens/ owat seidzemen wuotta/ ja ne seidzemen laiha ja itätuulelda surcastunutta tähkäpäätä owat seidzemen cowa wuotta.’ž Ne seidzemen caunista lehmä/ owat seidzemen wuotta/ ja ne seidzemen täysinäistä tähkäpäätä/ owat myös seidzemen wuotta/ se on yhtäläinen uni.’ž JOseph sanoi Pharaolle: molemmat Pharaon unet owat yhtäläiset: Jumala ilmoitta Pharaolle/ mitä hän tekewä on.’ž Ja ne seidzemen piendä tähkäpäätä nielit ne seidzemen paxua tähkäpäätä. Ja minä olen sen sanonut minun noidilleni/ mutta ei ole ollut joca sen taisi minulle selittä.’ž Sijtte käwit ylös seidzemen cuiwa/ piendä ja itätuulelda surcastunutta tähkäpäätä.’ž Ja taas näin minä unesani/ seidzemen tähkäpäätä caswanen yhdesä oljesa/ täysinäistä ja paxua.’ž Ja cosca ne olit syönet/ ei heidän päälläns mitän tundunut/ että he olit syönet/ waan olit nijn rumat nähdä cuin ennengin. Nijn minä heräisin.’ž Ja ne laihat ja rumat lehmät/ söit ne ensimäiset seidzemen lihawata lehmä:’ž Ja heidän jälkens näin minä toiset seidzemen piendä ja juuri ruma ja laiha lehmä tulewan ylös/ en ole minä coco Egyptin maalla nähnyt nijn rumia.’ž Ja näin wirrasta tulewan ylös sedzemen lihawata ja caunista lehmä/ jotca käwit hywällä laituimella.’ž Nijn puhui Pharao Josephille: unesani olin minä seisowana wirran reunalla/’ž Joseph wastais Pharaota/ sanoden: ei se ole minulla/ mutta Jumala awista cuitengin Pharaolle hywä.’ž Nijn sanoi Pharao Josephille: minä olen unda nähnyt/ ja ei ole sen selittäjä/ mutta minä olen cuullut sinusta sanottawan: coscas unen cuulet/ nijns taidat sen selittä.’ž Nijn lähetti Pharao/ ja andoi cudzua Josephin/ ja he hopust otit hänen fangeudest ulos. Ja hän andoi hiuxens keritä/ ja muutti waattens ja tuli Pharaon tygö.’ž Ja nijncuin hän meille selitti/ nijn se tapahtui: sillä minä asetettin minun wircaani/ ja hän hirtettin.’ž Ja siellä oli meidän cansam Hebrerin nuorucainen/ huowinhaldian palwelia/ ja me juttelim hänelle/ ja hän selitti meille meidän unem/ cummallengin unens jälken.’ž Nijn me molemmat näimme yhtenä yönä unda/ cumbikin unens/ ja cummallengin tapahtui hänen unens selityxen jälken.’ž Cosca Pharao wihastui palweliains päälle/ ja pani minun ja ylimmäisen leipojan fangiuteen/ huowinhaldian huoneseen.’ž Nijn puhui ylimmäinen juomanlaskia Pharaolle/ sanoden: minä muistan tänäpän minun ricoxen.HLVAL[żfÓ E Ŗ  Ļ  ‡ w  Ē5ƒģ‰)°sūš(čYų Me olemma caicki yhden miehen pojat/ me olemma wa’ž Me olemma caicki yhden miehen pojat/ me olemma wagat/ eikä sinun palwelias ole ikänäns ollet wacojat.’ž He wastaisit händä: ei minun herran/ mutta sinun palwelias owat tullet ostaman heillens jywiä.’ž Nijn Joseph muisti unens/ jonga hän oli nähnyt heistä/ ja sanoi heille: te oletta wacojat/ ja oletta tullet cadzoman custa maa awojoin olis.’ž Ja ehkä Joseph tunsi weljens/ ei cuitengan he händä tundenet.’ž Ja Joseph näki hänen weljens/ ja tunsi heidän/ ja teeskeli hänens oudoxi heitä wastan/ ja puhui cowast heidän cansans/ ja sanoi heille: custa te tuletta? he wastaisit: Canaan maalda/ ostaman jywiä.’ž MUtta Joseph oli hallidzia macunnas/ hän andoi myydä jywiä caikelle maan Canssalle. Nijn tulit Josephin weljet/ ja cumarsit maahan caswoillens hänen eteens.’ž Nijn läxit Israelin lapset matcan jywiä ostaman muiden seurasa: sillä callis aica oli myös Canaan maalla.’ž Mutta BenJaminita Josephin welje/ ei lähettänyt Jacob weljiens cansa/ sillä hän sanoi: ettei hänen wahingo tapahduis.’ž Nijn menit kymmenen Josephin welje ostaman jywiä Egyptist.’ž Cadzo/ minä cuulin Egyptis olewan jywiä kyllä/ mengät sinne ja ostacat meille sieldä/ että me eläisim/ ja emme cuolis.’ž MUtta cosca Jacob näki olewan jywiä myydä Egyptis/ sanoi hän pojillens: mixet te cadzo perän?’ž Ja caicki maacunnat tulit Egyptijn ostaman Josephilda: sillä suuri nälkä oli caikisa maacunnisa.’ž Cosca nälkä tuli coco maacundaan/ awais Joseph caicki jywä aitat jocapaicas/ ja myi Egyptiläisille: sillä nälkä tuli aina rascammaxi Egyptin maalla.’ž Cuin Egyptin maa myös kärsei nälkä/ huusi Canssa Pharaon tygö leiwän tähden. Mutta Pharao sanoi caikille Egyptiläisille: mengät Josephin tygö/ mitä hän sano teille/ se tehkät.’ž Rupeisit ne seidzemen cowa wuotta tuleman/ nijncuin Joseph oli sanonut/ ja nälkä tuli caickijn maacundijn. Mutta coco Egyptin maalla oli leipä.’ž COsca seidzemen wiljawuotta olit culunet Egyptin maalla/’ž Mutta toisen nimen hän cudzui Ephraim/ sillä ( sanoi hän ) Jumala on andanut minun caswa minun radolisudeni maasa.’ž Ja cudzui hänen esicoisens nimen Manasse/ sillä ( sanoi hän ) Jumala on andanut minun unhotta caiken minun waiwani/ ja caiken minun Isäni huonen.’ž JA Josephille synnyit caxi poica/ ennencuin callis aica tuli/ jotca hänelle synnytti Asnath/ Potipheran Onin papin tytär.’ž Ja Joseph cocois sangen paljo jywiä/ nijncuin sanda meresä/ nijn että hän lackais lukemasta/ sillä ne olit epälucuiset.’ž Ja hän cocois nijnä seidzemenä wuonna/ caickinaisen elatuxen/ joca oli Egyptin maalla/ ja pani sen tähdelle Caupungeihin/ mitä elatusta maa caswoi ymbärins cungin Caupungin/ sen hän sijhen tähdelle pani.’ž Ja maa caswoi yldäkyllä nijnä seidzemenä wiljawuonna.’ž Ja Joseph oli colmenkymmenen ajastaicainen/ cosca hän seisoi Pharaon Egyptin Cuningan edes. Ja Joseph läxi Pharaon tykö/ ja waelsi ymbärins caiken Egyptin maan.’ž Ja Pharao cudzui hänen salaisexi neuwoxi/ ja andoi hänelle Asnathin/ Potipheran Onin papin tyttären emännäxi. Nijn Joseph meni cadzeleman Egyptin maata.’ž Ja Pharao sanoi Josephille: minä olen Pharao/ ilman sinun tahdotas ei pidä yhdengän lijcuttaman kättäns taicka jalkans coco Egyptin maalla.’ž Ja andoi aja hänen toisesa waunusans/ ja andoi huuta hänen edelläns/ että he cumarraisit/ ja tiedäisit hänen asetetuxi coco Egyptin maan päälle.’ž Ja Pharao otti sormuxen kädestäns/ ja pani sen Josephin käteen/ ja puetti hänen walkeisijn silcki waatteisin/ ja ripusti culdakäädyn hänen caulaans/’ž Ja Pharao sanoi Josephille: cadzo/ minä olen asettanut sinun coco Egyptin maacunnan päälle.’ž Ole sinä minun huoneni päällä/ ja sinun sanalles pitä caiken minun Canssani cuuliaisen oleman/ ainoastans Cuningalises istuimes/ tahdon minä olla corkiambi sinua.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:Ų,"’@ H ׏,!y@ H ֏, æ@ H Տ,±@ H Ō,„@ H ӏ,†@H Ņ,z@H я,h@H Š,Ä@H Ļ,R@H Ī,_@H Ķ,ƒ@H Ģ,{@H Ė,^@H Ź,Į@G ɏ,R@G ȏ,Ļ@G Ē,”@G ʏ,ė@G ŏ,z@G ď,x@G Ə, ]@G Ā, b@G Į, L@G Ą, l@G æ, j@G ¾,§@G ½,e@G ¼,<@G »,W@ G ŗ,Ó@ G ¹,D@ G ø,y@ G ·,œ@ G ¶+"ƒ@G µ+!„@G “+ Ź@G ³+[@G ²+Æ@G ±+Ÿ@G °+o@G Ə+v@G ®+~@G ­+€@F ¬+“@F «+¦@F Ŗ+„@F ©+²@F ؏+<@F §+c@F ¦+å@F „+Z@F ¤+·@F £+‰@F ¢+ß@ F ”+ N@ F  + ™@ F Ÿ+ @ F ž+ ]@ F + ø@F œ+µ@F ›+Ę@F š+v@F ™+Ŗ@F ˜+b@F —+¢@F –+œ@F •+#@F ”*&é@E “*%¾@E ’*$Ź@E ‘*#@E *"Ē@E *!ž@E Ž* ‚@E *I@E Œ*R@E ‹*‚@E Š*Ą@E ‰*b@E ˆ*4@E ‡*¢@ E †*@ E …*U@ E „*„@ E ƒ*Ō@ E ‚*o@E *™@E €*p@E */@E ~*Č@E }*„@E |*]@E {* «@E z* W@E y* h@C x* a@C w* @C v*@@C u*Č@C t*Ÿ@C s*l@C r*x@C q*=@C p*y@C o*`@C n)9c@C m)8—@C l)7²@C k)6’@C j)5;@ C i)4u@ C h)3”@ C g)2|@ C f)1z@ C e)0Ī@C d)/8@C c).£@C b)-›@C a),Ž@C `)+“@C _)*—@C ^))^@C LVAL©ž”U & ¶  ® Ś 5 ą C ”m KÉw.¬G·ķ/F Hän sanoi: ei minun poican pidä menemän teidän cansan: sillä hänen weljens on cuollut/ ja hän on jäänyt yxin/ ja j’ž Hän sanoi: ei minun poican pidä menemän teidän cansan: sillä hänen weljens on cuollut/ ja hän on jäänyt yxin/ ja jos hänelle tapahduis jotakin paha tiellä/ jota te waellatte/ nijn te saatatte minun harmat carwani murhella hautaan.’ž Ruben wastais Isällens/ sanoden: jollen minä händä jällens sinulle cotia tuo/ nijn tapa molemmat minun poicani/ ainoastans anna händä minun halduni/ minä hänen sinulle jällens cotia tuon.’ž NIin sanoi Jacob heidän Isäns: te oletta saattanet minun lapsitomaxi/ Joseph ei ole eläwisä/ jo on myös Simeon pois/ ja BenJaminin tahdotta te wielä wiedä pois/ minun cohtani nämät caicki tapahtuwat.’ž Ja cosca he tyhjänsit heidän säckejäns/ löysi idzecukin rahakääröns säkistäns/ ja cuin he näit heidän rahakääröns/ hämmästyit he Isäns cansa.’ž Ja tuocat teidän nuorin weljen tänne minun tygöni/ nijn minä ymmärrän ettet te ole wacojat/ waan wagat/ nijn annan minä myös teidän weljen jällens/ ja saatte tehdä teidän parastan täsä maacunnasa.’ž Sanoi maan herra meille: sijtä minä tunnen jos te oletta wagat/ yxi teidän weljistän jättäkät minun tygöni/ ja ottacat teidän taloin tarwe/ ja mengät pois.’ž Me olemma caxitoistakymmendä weljestä meidän Isäm poica/ yxi ei ole sillen eleis/ ja nuorin on wielä Isäm tykönä Canaan maalla.’ž Ja me wastaisim händä: me olem wagat/ ja em ole ikänäns ollet wacojat.’ž Se mies/ sen maan herra puhui cowast meidän tygöm/ ja piti meitä maan wacojana.’ž COsca he cotia jouduit Jacobin heidän Isäns tygö Canaan maalle/ ilmoitit he hänelle caicki/ mitä heille tapahtunut oli sanoden:’ž Ja sanoi weljillens: minulle on annettu minun rahan jällens/ cadzo/ se on minun säkisäni. Nijn heidän sydämens wawahdui/ ja hämmästyit keskenäns/ sanoden: mixi on Jumala meille näin tehnyt?’ž Cosca yxi heistä awais säckins/ syöttäxens Asians syötinsialla/ ja äckäis rahans säckins suusa.’ž Ja he panit caluns Aseins päälle ja läxit sieldä.’ž Ja käski heidän säckins täytettä jywillä/ ja annetta heidän rahans jällens idzecungin omaan säckijns/ ja annetta heille ewästä matcalle. Ja heille tehtin nijn.’ž Ja hän käänsi idzens heistä/ ja itki. Cosca hän jällens käänsi heidän puolens ja puhutteli heitä/ otti hän Simeonin heildä/ ja sidoi hänen heidän nähtens.’ž Waan ei he tiennet Josephin sitä ymmärtäwän: sillä hän puhui heille tulkin cautta.’ž Ruben wastais heitä/ sanoden: engö minä puhunut teille? sanoden: älkät tehkö wääryttä nuorucaiselle/ ja ette tahtonet cuulla? Ja nyt hänen werens meildä waaditan.’ž Mutta he sanoit keskenäns: tämän me olem ansainnet meidän ricoxellam weljem wastan: sillä me näim hänen ahdistuxens/ cosca hän rucoili meitä/ ja en me händä cuullet/ sentähden olem me tähän murheseen joutunet.’ž Ja tuocat teidän nuorin weljen minun tygöni/ nijn minä uscon teidän sanan/ ettet te cuolis. Ja he teit nijn.’ž Jos te oletta wagat/ nijn andacat yxi teidän weljistän olla sidottuna fangeuxes/ mutta mengät te ja wiekät cotia/ mitä te ostanet oletta nälkä wastan.’ž JA colmandena päiwänä sanoi Joseph heille: jos te tahdotta elä/ nijn tehkät näin/ sillä minä pelkän Jumalata.’ž Nijn hän pani heidän kijnni colmexi päiwäxi.’ž Lähettäkät yxi teistän joca tuo teidän weljen tänne/ mutta teidän pitä fangina oleman/ nijn teidän puhen coetellan/ jos teisä totuus on/ mutta jollei/ nijn totta cuin Pharao elä/ te oletta wacojat.’ž Sijnä teitä pitä coeteldaman. Nijn totta cuin Pharao elä/ ei teidän pidä tääldä pääsemän/ jollei teidän nuorin weljen tule tänne.’ž Joseph sanoi heille: sepä se on cuin minä olen teille puhunut/ sanoden/ wacojat te oletta.’ž He sanoit: me sinun palwelias olemma caxitoistakymmendä weljestä/ yhden miehen pojat Canaan maalda/ nuorin on nyt meidän Isämme tykönä/ mutta yxi ei ole sillen eleillä.’ž Hän sanoi heille: eisuingan/ mutta te oletta tullet cadzoman custa maa awojoin olis.oLVALŻAŸ=“  W ¢ ź  ‚ 雼3|"=ŚžģhĀ/Æ Mutta he walmistit lahjojans/ sijhenasti cuin Joseph tuli päi’ž Mutta he walmistit lahjojans/ sijhenasti cuin Joseph tuli päiwäliselle: sillä he olit cuullet että heidän piti siellä syömän.’ž Ja hän toi Simeonin heidän tygöns. Ja wei heidän Josephin huoneseen/ andoi heille wettä pestä heidän jalcojans/ ja andoi ruoca heidän Aseillens.’ž Mutta hän sanoi: olcat hywäs turwas/ älkät peljätkö/ teidän Jumalan ja teidän Isän Jumala/ on teille tawaran andanut teidän säckijn/ teidän rahan olen minä saanut.’ž Olemma myös toisen rahan myötäm tuonet/ ostaxem jywiä. Waan en me sitä tiedä/ cuca on pannut jällens meidän raham meidän säckijm.’ž Ja cosca me tulimme syötin sialle/ ja awaisim meidän säckim/ cadzo/ nijn oli idzecungin raha hänen säckins suusa täydellä painolla/ sentähden olem me ne jällens myötäm tuonet.’ž Minun herran/ me olimme ennen tänne tullet ostaman jywiä/’ž Sentähden he menit Josephin huonenhaldian tygö/ ja puhuttelit händä huonen owen edes/ ja sanoit:’ž JA he pelkäisit että he wietin Josephin huoneseen/ ja sanoit: me wiedän tänne sen rahan tähden jonga me löysim meidän säkeistäm/ että hän soimais meitä/ ja saattais meitä oikeuden ala/ ja ottais meitä orjaxens/ ja meidän Asim.’ž Ja se mies teki nijncuin Joseph oli hänelle käskenyt/ ja wei miehet Josephin huoneseen.’ž Ja cuin Joseph näki BenJaminin heidän cansans sanoi hän huonens haldialle: wie nämät miehet huoneseen/ ja tee teurasta ja walmista: sillä heidän pitä minun cansan päiwälist syömän.’ž NIin otit he nämät lahjat/ ja caxi sen werta raha myötäns/ ja BenJaminin: walmistit idzens ja menit Egyptijn/ ja tulit Josephin eteen.’ž Jumala Caickiwaldias andacon teidän löytä laupiuden sen miehen edes/ että hän päästäis jällens teille toisen teidän weljen/ ja tämän BenJaminin. Mutta minun täyty olla nijncuin se/ jonga lapset owat temmatut peräti pois.’ž Ottacat myös teidän weljen ja hangitcat/ ja mengät jällens sen miehen tygö.’ž Ottacat myös toinen raha teidän myötän/ ja se raha jonga te toitte jällens säckein suusa/ wiekät myötän/ taita olla että se on epähuomiost tapahtunut.’ž Nijn sanoi Israel heidän Isäns heille: jos cummingin nijn pitä oleman/ tehkät sijs nijn/ ja ottacat maan parhaista hedelmistä teidän säckein/ ja wiekät sille miehelle lahjoja/ jotakin Balsamita ja hunajata/ ja callita juuria/ ja Mirrhamita ja Dadelita ja Mandelia.’ž Sillä jollei meillä olis ollut wijwytystä/ totisest me olisim jo caxikerta tullet jällens.’ž Minä tacan hänen/ caipa händä minun käsistäni/ jollen minä tuo händä jällens sinun tygös/ ja pane händä sinun etees/ nijn minä olen wicapää sinun edesäs caickena minun elinaicanani.’ž NIin sanoi Juda Israelille hänen Isällens: lähetä nuorucainen minun cansani/ nijn me hangidzem ja lähdem matcan/ että me eläisim ja em cuolis/ sekä me että sinä ja meidän lapsem.’ž He wastaisit: se mies kysyi meistä nijn wisust/ ja meidän sugustam/ sanoden: wieläkö teidän Isän elä? nijn me wastaisim hänelle cuin hän kysyi. Mistä me tiesim hänen sanowan: tuocat weljen tänne?’ž Israel sanoi: mixi te teitte minua wastan nijn pahoin/ että te sanoitta sille miehelle teillän wielä olewan weljen.’ž Waan jolles händä lähetä meidän cansam/ nijn en mekän mene/ sillä se mies sanoi meille: ei teidän pidä näkemän minun caswojani/ jollei teidän weljen ole teidän cansan.’ž Jos sijs sinä nyt lähetät meidän weljem meidän cansam/ nijn me menem ja ostam sinulle elatusta.’ž Nijn wastais händä Juda/ sanoden: se mies haastoi meitä sangen cowin/ ja sanoi: ei pidä teidän näkemän minun caswojani/ jollei teidän weljen ole teidän cansan.’ž Ja cosca he lopit syödä ne jywät cuin he Egyptist tuonet olit/ sanoi heidän Isäns Jacob heille: mengät jällens sinne/ ja ostacat meille jotakin elatusta.’ž MUtta callis aica ahdisti maata.ÜLVAL‚ ž O ō * ¦ # ‡  Ź ÷ d’Xī‚6Ōw’…š7å$ Nijn me wastaisimme: meillä on wanha Isä ja nuorucainen/ syndynyt hänen wanhalla ijälläns/ jon’ž Nijn me wastaisimme: meillä on wanha Isä ja nuorucainen/ syndynyt hänen wanhalla ijälläns/ jonga weli on cuollut/ ja hän on yxinäns jäänyt hänen äitistäns/ ja hänen Isäns pitä hänen rackana.’ž Minun herran kysyi hänen palwelioillens/ sanoden: ongo teillä Isä taicka welje.’ž NIin Juda astui hänen tygöns/ ja sanoi: minun herran/ suo nyt sinun palwelias puhua yxi sana minun herrani corwisa/ ja älkön julmistuco sinun wihas sinun palwelias päälle/ sillä sinä olet nijncuin Pharao.’ž Mutta hän sanoi: pois se/ että minä nijn tekisin/ sen miehen/ jolda malja on löytty/ pitä oleman minun orjan/ mutta mengät te rauhas Isänne tygö.’ž Ja Juda sanoi: mitä me wastamme minun herralleni? taicka mitä me puhumme? taicka millä me taidam idzem puhdista? Jumala on löytänyt sinun palweliais wääryden/ cadzo/ me olem meidän herram orjat/ sekä me/ että se jolda malja löyttin.’ž Joseph sanoi heille: cuinga te tohdeitte sen tehdä? ettäkö te tiedä/ että sencaltainen mies cuin minä olen/ on tietäjä.’ž Ja Juda meni weljinens Josephin huoneseen ( sillä hän oli wielä silloin siellä ) ja he langeisit maahan hänen eteens.’ž NIin he rewäisit waattens/ ja idzecukin pani cuormans Asin päälle/ ja palaisit Caupungijn.’ž Ja hän edzei ruweten wanhimmast/ nijn nuorimban asti/ ja hopiamalja löyttin BenJaminin säkistä.’ž Ja he laskit kijrust idzecukin säckins maahan/ ja jocainen awais säckins.’ž Hän sanoi: olcon teidän sanan jälken/ jonga tykö se löytän/ hän olcan minun orjan/ mutta te oletta wapat.’ž Jonga tykö sinun palwelioistas se löytän/ hän cuolcan/ nijn tahdom me myös olla orjat minun herralleni.’ž Cadzo/ rahan jonga me löysim säckeimme suusta/ olemma me jällens sinulle tuonet Canaan maalda/ cuingasta sijs me warastimme hopiata eli culda sinun herras huonesta?’ž He wastaisit händä: mixi minun herran sencaltaista puhu? pois se/ että sinun palwelias nijn tekis.’ž Ja cuin hän käsitti heidän/ puhui hän nämät sanat heille.’ž Eikö se ole/ josta minun herrani juo? ja jolla hän ennusta? te oletta pahoin tehnet.’ž Ja cosca he olit lähtenet Caupungista/ eikä wielä cauwas joutunet/ sanoi Joseph huonens haldialle: nouse ja aja taca miehiä/ ja coscas heidän saat taca/ nijn sano heille: mixi te oletta hywän pahalla maxanet?’ž MUtta amulla päiwän waljetes/ päästettin miehet menemän Aseinens.’ž Ja minun hopiamaljan pane nuorimman säkin suuhun/ ynnä jywäin hinnan cansa. Ja hän teki nijncuin Joseph hänelle käski.’ž JA Joseph käski hänen huonens haldiata/ sanoden: täytä miesten säkit jywillä/ nijn paljo cuin he woiwat cannatta/ ja pane idzecungin raha säckins suuhun.’ž Ja heille cannettin ruoca hänen pöydäldäns/ mutta BenJaminille wijsi kerta enä cuin muille. Ja he joit ja juowuit hänen cansans.’ž Ja he istutettin hänen cohdallens/ esicoinen hänen esicoisudens jälken/ ja nuorin nuorudens jälken/ sitä he ihmettelit keskenäns.’ž Ja pandin erinäns henälle/ ja erinäns heille/ nijn myös Egyptiläisille/ jotca hänen cansans atrioidzit/ erinäns: sillä Egyptiläiset ei saa syödä Hebrerein cansa/ sillä se on Egyptiläisille cauhistus.’ž Ja cuin hän oli pesnyt caswons/ tuli hän ulos ja pidätti idzens/ ja sanoi: tuocat leipä.’ž Jumala olcon sinulle armollinen minun poican. Ja Joseph kijruhti: sillä hänen sydämens paloi hänen weljens päälle/ ja edzei sia itkexens/ ja meni Camarijns/ ja itki siellä.’ž Nijn hän nosti silmäns/ ja näki weljens BenJaminin/ hänen äitins pojan/ ja sanoi: ongo tämä teidän nuorin weljen/ josta te sanoitte minulle? ja sanoi wielä:’ž He wastaisit: meidän Isän sinun palwelias on rauhas/ ja elä wielä/ ja he maahan langeisit ja cumarsit händä.’ž Ja hän terwetti heitä rackast/ ja sanoi: ongo teidän wanha Isän rauhas/ josta te minulle sanoitte? wieläkö hän elä.’ž COsca Joseph tuli huoneseen/ cannoit he lahjoja huoneseen hänelle heiden käsisäns/ ja cumarsit heitäns maahan hänen eteens.īLVAL¢'¤Eó / Ē M Ē C ’ Ó Z Čå‘ęW–.ÆPŖ2¾2 Ja ilmoittacat minun Isälleni caicki minun cunniani Egyptis/ ja cai’ž Ja ilmoittacat minun Isälleni caicki minun cunniani Egyptis/ ja caicki mitä te nähnet oletta. Riendäkät sijs ja tuocat minun Isäni tänne.’ž Ja cadzo/ teidän silmän näkewät/ ja minun weljeni BenJaminin silmät/ että minä puhun teidän cansan suusta suuhun.’ž Siellä minä elätän sinua/ wielä on wijsi nälkäwuotta/ ettet sinä ja sinun huones/ ja caicki cuin sinulla on/ huckuis.’ž Ja sinä olet asuwa Gosenis/ ja olet olewa juuri läsnä minua/ sinä ja sinun lapses ja sinun lastes lapset/ sinun carjas pienet ja suuret/ ja caicki mitä sinulla on.’ž Riendäkät ja mengät minun Isäni tygö/ ja sanocat hänelle: näin sano sinun poicas Joseph: Jumala on minun asettanut coco Egyptin maan herraxi/ tule minun tygöni/ ja älä wijwyttele.’ž Ja nyt et te ole minua tänne lähettänet/ waan Jumala/ joca myös minun asetti Isäxi Pharaolle/ ja herraxi caiken hänen huonens päälle/ ja coco Egyptin maan Esimiehexi.’ž Mutta Jumala on minun lähettänyt teidän edellän/ tallella pitämän teitä maan päällä/ ja elättämän teitä suuren ihmen cautta.’ž Caxi nälkäwuotta on jo ollut täsä maasa/ ja wielä nyt on wijsi wuotta nijn ettei kynnetä eikä nijtetä’ž Ja älkät surulliset olco/ ja älkät ajatelco minua sentähden wihaisexi/ että te oletta minun tänne myynet: sillä teidän hengen elatuxen tähden on Jumala minun teidän edellän tänne lähettänyt.’ž Nijn sanoi Joseph weljillens: tulcat sijs minun tygöni. Ja he tulit. Ja hän sanoi: minä olen Joseph teidän weljen/ jonga te myitte Egyptijn.’ž Ja Joseph sanoi weljillens: minä olen Joseph. Wieläkö minun Isän elä? mutta ei hänen weljens taitanet händä wastata: sillä he olit nijn hämmästynet hänen caswoins edes.’ž Ja hän itki corkialla änellä/ nijn että Egyptiläiset ja Pharaon perhe sen cuulit.’ž NIin ei Joseph woinut idzens sillen pidättä caickein nijden edes/ jotca hänen tykönäns seisoit/ ja hän huusi: mengät ulos caicki minun tyköni/ ja ei yxikän seisonut hänen tykönäns/ cosca Joseph idzens ilmoitti weljeins edes.’ž Sillä cuinga minä taidan mennä minun Isäni tygö/ jollei nuorucainen olis minun cansani? etten minä näkis sitä surkeutta johon minun Isän joutu.’ž Ja nyt sijs jääkän sinun palwelias/ nuorucaisen edest minun herralleni orjaxi/ waan nuorucainen mengän weljeins cansa.’ž Sillä minä sinun palwelias olen taannut nuorucaisen minun Isäni edes/ sanoden: jollen minä händä tuo jällens sinun tygös/ nijn minä senedestä caiken minun elinaicani olen wicapää kärsimän.’ž Nijn tapahduis/ cosca hän näkis/ ettei nuorucainen cansa olis/ että hän cuolis/ nijn me sinun palwelias saattaisim meidän Isäm sinun palwelias harmat carwat murhella hautaan.’ž Jos minä nyt tulisin sinun palwelias minun Isäni tygö/ ja ei olis nuorucainen meidän cansam ( hänen hengens rippu tämän hengesä )’ž Jos te tämän myös minulda wiette pois/ ja hänelle tapahtuis jotakin paha/ nijn te saattaisit minun harmat carwani murhella hautaan?’ž Ja se toinen läxi minun tyköni/ josta sanottin/ että hän on cuoliaxi reweldy/ ja en ole minä händä wielä sijtte nähnyt.’ž Nijn sinun palwelias minun Isän sanoi meille: te tiedätte/ että minun emändäni synnytti minulle caxi.’ž Mutta me sanoim: en me tohdi sinne mennä/ waan jos meidän nuorin weljem on meidän cansam/ nijn me menem: sillä en me saa nähdä sen miehen caswoja/ jollei meidän nuorin weljem ole meidän cansam.’ž Nijn sanoi meidän Isäm: mengät jällens pois ja ostacat meille jotakin elatusta.’ž Ja cosca me menim sinun palwelias minun Isäni tygö/ ja ilmoitim hänelle minun herrani sanat.’ž Nijn sinä sanoit palwelioilles: jollei teidän nuorin weljen tule teidän cansan/ nijn ei teidän pidä enä minun caswojani näkemän.’ž Mutta me wastaisim minun herralleni: ei taida nuorucainen tulla pois Isäns tykö/ jos hän jättäis Isäns/ nijn hän cuolis.’ž Nijn sinä sanoit palwelioilles: tuocat händä tänne minun tygöni/ ja minä hänelle hywä teen.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ ¼  ~ _ @ !  ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:üŻ¾Ÿ€aB#S1‘@M R1ž@M Q1[@M P1‹@M O1‰@M N1c@M M1K@M L1€@M K0Ž@M J0x@ M I0É@ M H0ć@ M G0a@ M F0³@ M E0Ļ@M D0²@M C0Ź@M B0 Ē@M A0 ]@M @0 Ÿ@M ?0 œ@M >0 œ@M =0=@M <0Ē@L ;0‰@L :0§@L 90³@L 80f@L 70€@L 60ƒ@L 5/\@L 4/£@L 3/ż@L 2/ˆ@ L 1/]@ L 0/”@ L //w@ L ./Ę@ L -/—@L ,/½@L +/J@L */¢@L )/ß@L (/@L '/¹@L &/i@L %/³@L $/‹@K #/ y@K "/ †@K !/ ¬@K  / 3@K / §@K /3@K /a@K /ę@K /W@K /Ü@K /„@K /D@K /Ź@K ."Ż@K .!@@ K . @ K .½@ K .n@ K .£@ K .m@K .¢@K .°@K  .y@K  .5@K  .€’ž Danin lapset: Husim./  .e@K  .X@K .v@K .6@K .€@ J .m@J .B@J .«@J .,@J . 2@J . ‚@J ’. *@J ž. V@J ż. 3@J ü.m@J ū.@J ś.—@J ł.ž@J ų.p@J ÷.~@J ö.R@J õ.„@J ō-~@J ó-¹@ J ņ-™@ J ń-E@ J š-K@ J ļ-˜@ J ī-„@J ķ-y@J ģ-e@J ė-ˆ@J ź-€@J é-“@J č-–@J ē-p@J ę-\@J å- Œ@H ä- t@H ć- x@H ā- ¦@H į- ¶@H ą-©@H ߏ-@H Ž-h@H Ż-Į@H ܏-@H Ū-«@H Ś-T@H Ł-ć@H éLVAL!¤4ž ‹  ž % ” ¾ y ą ' ©%ÓUåG°¦sóq?h&¹9 Nämät owat Silpan lapset/ jonga Laban andoi Lealle hänen tytt’ž Nämät owat Silpan lapset/ jonga Laban andoi Lealle hänen tyttärellens/ ja synnytti Jacobille nämät cuusitoistakymmendä henge.’ž Asserin lapset: Jemna/ Jesua/ Jesui/ Bria ja Serah heidän sisarens. Mutta Brian lapset: Heber ja Malchiel.’ž Gadin lapset: Ziphion/ Haggi/ Suni/ Ezbon/ Eri/ Arodi ja Areli.’ž Nämät owat Lean lapset/ jotca hän synnytti Jacobille Mesopotamias/ ja Dinan hänen tyttärens. Caicki hänen poicans ja tyttärens olit yhteen/ colmeneljättäkymmendä henge.’ž Sebulonin lapset: Sered/ Elon ja Jahleel.’ž Isascharin lapset: Thola/ Phuua/ Job ja Simron.’ž Judan lapset: Ger/ Onan/ Sela/ Perez ja Serah. Mutta Ger ja Onan cuolit Canaan maalla. Ja Perezin pojat olit: Hetzron ja Hamul.’ž Lewin lapset: Gerson/ Cahath ja Merari.’ž Simeonin lapset: Jemuel/ Jamin/ Ohad/ Jachin/ Zohar ja Saul/ Cananean waimon poica.’ž Rubenin lapset: Hanoch/ Pallu/ Hezron ja Charmi.’ž JA nämät owat Israelin lasten nimet jotca tulit Egyptijn: Jacob ja hänen poicans. Jacobin esicoinen Ruben.’ž Hänen lapsens/ ja hänen lastens lapset hänen cansans/ hänen tyttärens ja hänen lastens tyttäret/ ja caicki hänen siemenens wei hän hänen cansans Egyptijn.’ž Ja he otit heidän carjans ja heidän tawarans/ jotca he olit coonnet Canaan maalla/ ja tulit Egyptijn/ Jacob ja caicki hänen siemenens hänen cansans.’ž Ja Jacob läxi BerSabast/ ja Israelin lapset weit Jacobin heidän Isäns/ ynnä lastens ja emändäins cansa/ waunuisa/ jotca Pharao oli heitä tuoman lähettänyt.’ž Minä menen sinne sinun cansas/ ja minä jällens sinun sieldä johdatan. Ja Joseph laske kätens sinun silmilles.’ž Ja hän sanoi: Minä olen Jumala/ sinun Isäs Jumala/ älä pelkä mennä Egyptijn: sillä minä teen sinun siellä suurexi Canssaxi.’ž Ja Jumala puhui yöllä nägys hänelle: Jacob/ Jacob. Hän wastais: täsä minä olen.’ž NIin läxi Israel caiken sen cansa cuin hänellä oli. Ja cosca hän tuli BerSabaan/ uhrais hän uhria hänen isäns Isaachin Jumalalle.’ž Ja Israel sanoi: nyt minulla kyllä on/ että minun poican Joseph wielä elä/ minä menen händä cadzoman ennencuin minä cuolen.’ž Nijn he sanoit hänelle caicki Josephin sanat/ cuin hän heille puhunut oli. Ja cuin hän näki waunut/ jotca Joseph oli lähettänyt händä tuoman/ nijn Jacobin heidän Isäns hengi wircois.’ž Ja ilmoitit hänelle/ sanoden: wielä Joseph elä/ ja on coco Egyptin maan herra/ mutta hänen sydämens ajatteli paljo toisin: sillä ei hän usconut heitä.’ž NIin he läxit Egyptist/ ja tulit Canaan maalle Isäns Jacobin tygö.’ž Nijn hän lähetti weljens matcan/ ja sanoi heille: älkät rijdelkö tiellä.’ž Mutta Isällens lähetti hän kymmenen Asia sälytettyä Egyptin hywydellä/ ja kymmenen Asintamma/ cannattaden jywiä ja leipä ja ewästä Isällens matcalle.’ž Ja andoi heille caikille idzecullekin juhlawaattet/ mutta BenJaminille andoi hän colmesata hopiapenningi/ ja wijdet juhlawaattet.’ž Ja Israelin lapset teit nijn/ ja Joseph andoi heille waunut Pharaon käskyn jälken/ ja andoi myös heille ewän matcalle.’ž Älkät myös sureco teidän taloin cappalistan: sillä caicki Egyptin maan hywyyys pitä teidän oleman.’ž Ja käske heitä: tehkät nijn/ ottacat teillen waunut Egyptin maalda teidän lapsillen/ ja emännillen/ ja ottacat teidän Isän ja tulcat.’ž Nijn ottacat teidän Isän ja perhen/ ja tulcat minun tygöni/ minä annan teille Egyptin maan hywyden/ ja te syötte maan ytymen.’ž Ja Pharao sanoi Josephille: sano weljilles/ tehkätte nijn/ sälyttäkät teidän juhtain päälle/ ja mengät matcan/ ja cuin te tuletta Canaan maalle:’ž COsca se sanoma cuului Pharaon huoneseen/ nimittäin/ että Josephin weljet tullet olit/ oli se hywä Pharaon mielestä/ ja caickein hänen palweliains.’ž Ja hän andoi suuta caikille weljillens/ ja itki heidän tähtens/ ja sijtte puhuit hänen weljens hänen cansans.’ž Ja hän halais weljens BenJaminit caulast/ ja itki/ ja BenJamin myös itki hänen caulasans. LVALŹTü—bé 9 — * ‡  \ æ  ¢Ų”4Ż÷–c¼‰ŻWŽS Ja Joseph cocois caiken rahan cuin löyttin Egyptin ja Canaan maalda’ž Ja Joseph cocois caiken rahan cuin löyttin Egyptin ja Canaan maalda/ jywäin edestä cuin he ostit. Ja Joseph wei rahan Pharaon huoneseen.’ž JA ei ollut leipä caikesa maasa: sillä sangen rascas nälkä oli/ nijn että Egyptin ja Canaan maa näändyi näljän tähden.’ž Ja Joseph elätti hänen Isäns/ ja hänen weljens/ ja coco hänen Isäns huonen/ toimittaden cullakin sen jälken cuin heillä lapsia oli.’ž Nijn Joseph toimitti Isäns ja weljens asuman/ ja andoi heille asuin paican Egyptin maalla/ parhas maan paicas/ nimittäin/ Ramesexen maalla/ nijncuin Pharao oli käskenyt.’ž Ja Jacob siunais Pharaota/ ja läxi hänen tyköns.’ž Jacob sanoi Pharaolle: minun radolisudeni aica on/ sata ja colmekymmendä ajastaica/ wähä ja paha on minun elämäni aica/ ja ei ulotu minun Isäini radolisuden aicaan.’ž Nijn Pharao sanoi Jacobille: cuinga wanhas olet?’ž JA Joseph toi Jacobin hänen Isäns sisälle/ ja asetti Pharaon eteen. Ja Jacob siunais Pharaota.’ž Egyptin maa on aldis sinun edesäs/ aseta Isäs asuman ja weljes/ caicken parhaseen paickaan täsä maasa/ asucan Gosenin maalla. Ja jos sinä ymmärrät että heidän seasans on kelwolisia miehiä/ nijn aseta heitä minun carjani päälle.’ž Nijn Pharao puhui Josephille/ sanoden: sinun Isäs ja weljes owat tullet sinun tygös.’ž Ja sanoit wielä Pharaolle: me olem tullet asuman teidän cansan tälle maalle: sillä sinun palwelioillas ei ole laidunda heidän carjallens/ nijn cowa nälkä on Canaan maalla. Nijn suo sinun palwelias asua Gosenin maalla.’ž Nijn Pharao sanoi hänen weljillens: mikä teidän wircan on? he wastaisit: sinun palwelias owat paimenet/ sekä me että meidän Isäm.’ž Ja hän otti wijsi nuorimmist weljistäns/ ja asetti Pharaon eteen.’ž NIin Joseph tuli ja ilmoitti Pharaolle/ ja sanoi: minun Isän ja minun weljeni/ heidän carjans/ pienet ja suuret/ ja caicki mitä heillä on/ owat tullet Canaan maalda/ ja cadzo/ he owat Gosenin maalla.’ž nijn sanocat: sinun palwelias owat tottunet carja caidzeman/ hamasta meidän nuorudestam nijn tähänasti/ sekä me että meidän Isäm/ että te saisit asua Gosenin maalla: sillä caicki paimenet owat cauhistus Egyptiläisille.’ž Cosca sijs Pharao cudzu teitä ja sano: mikä teidän wircan on?’ž Ja he owat paimenet/ sillä he owat tottunet carja caidzeman/ nijn myös heidän suuret ja pienet carjans/ ja caicki mitä heillä oli/ owat he tuonet myötäns.’ž Ja Joseph sanoi weljillens/ ja hänen Isäns huonelle: minä menen ja ilmoitan Pharaolle/ ja sanon hänelle: minun weljeni ja Isäni huone/ jotca olit Canaan maalla/ owat tullet minun tygöni.’ž Nijn sanoi Israel Josephille: nyt minä mielelläni cuolen/ että minä näin sinun caswos/ ja ettäs wielä elät.’ž Nijn walmisti Joseph waununs/ ja meni Isäns Israeli wastan Gosenijn. Ja cosca hän sai nähdä hänen/ halais hän händä caulast ja itki hetken aica hänen caulasans.’ž JA hän lähetti edellens Judan Josephin tygö/ osottaman hänelle tietä Gosenijn/ ja he tulit Gosenin maalle.’ž Ja Josephin pojat/ jotca hänelle olit syndynet Egyptis/ olit caxi henge. Nijn että caicki henget Jacobin huonest/ jotca tulit Egyptijn/ olit seidzemenkymmendä.’ž Caicki henget/ cuin tulit Jacobin cansa Egyptijn/ jotca olit tullet hänen cupeistans ( paidzi Jacobin poicain emänditä ) owat caicki yhteen/ cuusi seidzemettäkymmendä henge.’ž Nämät owat Bilhan lapset/ jonga Laban andoi hänen tyttärellens Rahelille/ ja synnytti Jacobille nämät seidzemen henge.’ž Nephtalin lapset: Jahseel/ Guni/ Jezer/ ja Sillem.’ž Nämät owat Rahelin lapset/ jotca owat Jacobille syndynet caicki yhteen/ neliätoistakymmendä henge.’ž BenJaminin lapset: Bela/ Becher/ Asbel/ Gera/ Naaman/ Ehi/ Ros/ Mupim/ Hupim/ ja Ard.’ž Ja Josephille olit syndynet Egyptis: Manasse ja Ephraim/ jotca hänelle synnytti Asnath Potipheran Onin papin tytär.’ž RAhelin Jacobin emännän lapset: Joseph ja BenJamin.ēLVALMä+ 7 • K Ž ÷ 1 ŗ¼47”8µ5Ļuģ% Ja cosca minä tulin Mesopotamiast/ cuoli minulda Rahel Canaan maalla tiellä/ cosca wielä cappale ’ž Ja cosca minä tulin Mesopotamiast/ cuoli minulda Rahel Canaan maalla tiellä/ cosca wielä cappale matca oli Ephrathaan/ ja minä hautaisin hänen siellä Ephrathan tiellä/ joca nyt cudzutan BethLehem.’ž Mutta sinun lapses/ jotcas sijtät nijden jälken/ pitä oleman sinun/ ja pitä nimitettämän heidän weljeins nimellä/ heidän perimisesäns.’ž Nyt sijs ne caxi sinun poicas Ephraim ja Manasse/ jotca sinulle owat syndynet Egyptis/ ennencuin minä tulin tänne sinun tygös/ owat minun/ nijncuin Ruben ja Simeon.’ž Ja sanoi minulle: cadzo/ minä annan sinun caswa ja lisändyä/ ja teen sinun paljoxi Canssaxi/ ja annan myös tämän maan sinun siemenelles sinun jälkes/ ijancaickisexi perimisexi.’ž Ja Jacob sanoi Josephille: Jumala Caickiwaldias näyi minulle Luzis Canaan maalla/ ja siunais minua.’ž Nijn Jacobille ilmoitettin/ sanoden: cadzo/ sinun poicas Joseph tule sinun tygös. Ja Israel wahwisti idzens ja istui wuotesa.’ž SIitte sanottin Josephille: cadzo/ sinun Isäs sairasta. Ja hän otti molemmat hänen poicans hänen cansans/ Manassen ja Ephraimin.’ž Hän sanoi: wanno minulle. Ja hän wannoi hänelle. Ja Israel callisti idzens päänalaiselle.’ž Mutta minä tahdon maata minun Isäini tykönä/ ja sinun pitä wiemän minua Egyptist/ ja hautaman minua heidän hautaans. Ja hän sanoi: minä teen sinun sanas jälken.’ž JA cosca Israelin päiwät jouduit cuolla/ cudzui hän poicans Josephin/ ja sanoi hänelle: jos minä olen löytänyt armon sinun edesäs/ nijn laske nyt kätes minun cupeni ala/ ettäs tekisit laupiuden ja totuuden minun cansani/ ettes hautais minua Egyptijn.’ž Ja Jacob eli Egyptin maalla/ seidzementoistakymmendä ajastaica/ ja coco hänen ikäns oli/ sata ja seidzemenwijdettäkymmendä ajastaica.’ž NIin Israel asui Egyptis Gosenin maalla/ ja omisti sen ja he caswoit ja suurest lisännyit.’ž Ja Joseph teki määrän coco Egyptin maalle/ haman tähän päiwän asti/ että Pharaolle piti annettam wijdes osa/ paidzi pappein maata/ se ei tullut Pharaon omaxi.’ž Nijn he sanoit: anna ainoastans meidän elä/ ja löytä armo sinun meidän herram edes/ ja me tahdom olla Pharaon orjat.’ž Ja teidän pitä andaman tulosta wijdennen osan Pharaolle/ mutta neljä osa pitä oleman teille pellon siemenexi/ ja teille rawinnoxi/ ja nijlle jotca owat teidän huonesan/ ja ruaxi teidän lapsillen.’ž NIin Joseph sanoi Canssalle: cadzo/ minä olen ostanut tänäpän teidän ja teidän maan Pharaolle: cadzo/ täsä on teille siemenet/ kylwäkät teidän maan.’ž Paidzi pappein peldo/ jota ei hän ostanut: sillä se oli säätty Pharaolda/ että papit söisit sen nimitetyn osan/ cuin hän heille andoi/ sentähden ei heidän tarwittu myymän heidän maatans.’ž Ja hän jacoi Canssan Caupungeihin/ yhdestä Egyptin ärestä nijn toiseen.’ž Nijn Joseph osti coco Egyptin maan Pharaolle: sillä Egyptiläiset myit idzecukin heidän peldons/ että nälkä heitä nijn cowin ahdisti. Ja maa tuli Pharaon omaxi.’ž Mixis annat meidän cuolla/ ja meidän peldom tulla kylmille? osta meitä ja meidäm maam leiwän edest/ ja me sekä meidän maan tulem Pharaon omaxi/ ja anna siemenitä/ että me eläisim ja emme cuolis/ ja ei maa tulis kylmille.’ž COsca se wuosi oli culunut/ tulit he hänen tygöns toisna wuonna/ ja sanoit hänelle: en me taida salata meidän herraldam/ ettei ainoastans raha/ mutta myös caicki carja on meidän herrallam/ ja ei ole mitän jäänyt meidän herram edes/ paidzi meidän ruumistan ja meidän peldoam.’ž Ja he toit heidän carjans Josephille. Ja hän andoi heille leipä/ hewoisten/ lammasten/ carjan ja Asein edest/ ja hän ruockei heitä leiwällä sen wuoden/ caicken heidän carjans edestä.’ž Joseph sanoi: tuocat teidän carjan/ ja minä annan teille teidän carjan edestä/ että raha on puuttunut.’ž Cosca raha puuttui Egyptin ja Canaan maalda/ nijn tulit caicki Egyptiläiset Josephin tygö/ sanoden: anna meille leipä/ mixis annat meidän cuolla edesäs/ että raha on puuttunut?WLVALĆ'‹ģ  Č ž L } Ź i †½E·7ģ‰u|ė— Ei waldica oteta pois Judalda/ eikä opettaja hänen jalcains juure’ž Ei waldica oteta pois Judalda/ eikä opettaja hänen jalcains juurest/ sijhen asti cuin sangar tule/ ja hänesä Canssat rippuwat kijnni.’ž Juda on nuori lejoni/ suuresta woitosta olet sinä corgonnut minun poican/ hän on idzens cumartanut maahan/ ja lewännyt nijncuin lejoni/ ja nijncuin naaras lejoni/ cuca tohti asetta idzens händä wastan?’ž JUda/ sinä olet/ sinua pitä sinun wejes kijttämän/ sinun kätes pitä oleman sinun wiholistes niscalle/ sinun Isäs lapset pitä sinua cumartaman.’ž Kirottu olcon heidän kiuckuns/ että se nijn tuima on/ ja heidän julmudens/ että se nijn paatunut on/ minä eroitan heitä Jacobis/ ja hajotan heitä Israelis.’ž sillä heidän kiucusans owat he miehen murhannet/ ja heidän ylpeydesäns turmellet härjän.’ž SImeonilla ja Lewillä/ weljexillä owat murha aset. Ei minun sielun pidä tuleman heidän neuwoons/ ja minun cunniani heidän seuracundaans:’ž Hän juoxe ulos äkist nijncuin wesi/ ei sinun pidä oleman ylimmäisen: sillä sinä astuit Isäs wuoteseen/ jollas saastutit minun wuoteni.’ž RUben minun esicoisen/ minun woiman ja wäkewyden alcu/ ylimmäinen cunnias/ ja ylimmäinen wallas.’ž Tulcat cocoon ja cuulcat te Jacobin lapset/ cuulcat teidän Isän Israeli.’ž NIin cudzui Jacob hänen poicans/ ja sanoi: cootcat teitän/ ja minä ilmoitan teille mitä teille tapahtu tulewaisilla aigoilla.’ž Minä olen myös andanut sinulle osan maata/ päälle sinun weljeis osan/ jonga minä miecallani ja joudzellani Amorrerein käsistä ottanut olen.’ž JA Israel sanoi Josephille: cadzo/ minä cuolen/ ja Jumala on teidän cansan/ ja wie teitä jällens teidän Isäin maalle.’ž Nijn hän siunais heitä sinä päiwänä/ sanoden: joca tahto jongun siunata Israelis/ nijn sanocan näin: Jumala tehkön sinun nijncuin Ephraimin ja Manassen. Ja nijn asetti hän Ephraimin Manassen edelle.’ž Mutta hänen Isäns kielsi sen/ ja sanoi: minä tiedän kyllä minun poican/ minä tiedän/ tämä myös tule suurexi Canssaxi/ mutta cuitengin hänen nuorembi weljens tule suuremmaxi cuin hän/ ja hänen siemenens tule suurexi Canssaxi.’ž Ja sanoi hänelle: ei nijn minun Isän/ tämä on esicoinen/ laske oikia kätes hänen pääns päälle.’ž MUtta cosca Joseph näki Isäns laskewan oikian kätens Ephraimin pään päälle/ otti hän sen pahaxi/ ja rupeis Isäns käteen/ sijrtäxens Ephraimin pään pääldä/ Manassen pään päälle.’ž Engeli joca minun pelastanut on caikesta pahasta/ hän siunatcon näitä nuorucaisia/ että he nimitettäisin minun ja minun Isäini/ Abrahamin ja Isaachin nimellä/ että he caswaisit ja lisändyisit maan päällä.’ž Ja hän siunais Josephita/ ja sanoi: Jumala/ jonga caswon edes minun Isäni/ Abraham ja Isaac waeldanet owat/ Jumala/ joca minun rawinnut on minun elinaicanan tähän päiwän asti.’ž Nijn Israel ojensi oikian kätens/ ja laski Ephraimin pään päälle/ joca oli nuorembi/ mutta hänen wasemman kätens Manassen pään päälle/ ja muutti tiettäwäst hänen kätens/ waicka Manasse oli esicoinen.’ž Nijn Joseph otti heidän molemmat/ Ephraimin oikian käteens/ jonga hän asetti Israelin wasemmalle kädelle/ ja Manassen hänen wasemban käteens/ Israelin oikialle kädelle/ ja wei heidän hänen tygöns.’ž Ja Joseph otti heidän pois hänen sylistäns/ ja cumarsi idzens maahan hänen caswoins eteen.’ž Ja Israel sanoi Josephille: cadzo/ minä olen nähnyt sinun caswos/ jota en minä olis ajattellut/ ja cadzo/ Jumala on andanut minun myös nähdä sinun siemenes.’ž Sillä Israelin silmät olit pimiät wanhudesta/ eikä tainnut hywin nähdä. Ja hän wei heidän hänen tygöns. Ja hän andoi suuta heidän/ ja otti heitä sylijns.’ž Ja Joseph wastais hänen Isällens: ne owat minun poican/ jotca Jumala on minulle täällä andanut. Ja hän sanoi: tuos heitä minun tygöni/ siunataxeni heitä.’ž JA Israel näki Josephin pojat/ ja sanoi: cutca nämät owat?yįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ x : žßĄ”‚cD%ēČ©ŠkL-ļŠ±’sT5÷Ų¹š{\=’ąĮ¢ƒdE&čÉŖ‹lM.šŃ²“tU6ųŁŗ›|]>Ģ„@S Ė·@S Źx@R ɐ@R ȐS@R Ēž@R ʐŖ@R Őń@R Đ@R Ɛ@R Ā ė@R Į Č@R Ą e@ R æ j@ R ¾ ‰@ R ½ņ@ R ¼¾@ R »Ŗ@R ŗ[@R ¹|@R øŽ@R ·6@R ¶‚@R µD@R “m@R ³§@R ²ž@Q ±h@Q °t@Q Ɛ`@Q ®i@Q ­q@Q ¬w@Q «‰@Q Ŗ½@Q © ‰@Q ؐ …@Q § «@Q ¦ ¤@Q „ @Q ¤M@ Q £™@ Q ¢@ Q ”“@ Q  L@ Q Ÿ«@Q žz@Q <@Q œ–@Q ›G@Q šX@Q ™½@Q ˜o@Q —|@Q –‹@P •c@P ”½@P “ E@P ’ p@P ‘ Œ@P  ½@P  Y@P Ž?@P r@P Œb@P ‹p@P Š€’ž Dan/ Nephtali/ Gad/ Asser.5 ‰€’ž Isaschar/ Zebulon/ BenJamin.7 ˆ€’ž Ruben/ Simeon/ Lewi/ Juda.5 ‡^@P †2h@P …2m@P „2ø@ P ƒ2|@ P ‚2\@ P 2@ P €2…@ P 2N@P ~2m@P }2ł@P |2T@P {2·@P z2 @P y2 ¶@P x2 <@P w2 Ņ@P v2 „@ O u2 @O t2D@O s2@O r2R@O q2Ü@O p2„@O o2@O n2:@O m2B@O l1!‚@O k1 E@O j1„@O i1@O h1@O g1Ŗ@O f1P@O e1É@O d1Æ@O c1 @ O b1\@ O a1Q@ O `13@ O _1F@ O ^1;@O ]1%@O \1t@O [1D@O Z1e@O Y1:@O X1 \@O W1 ‚@O V1 W@O U1 ˆ@M T1 Ģ@M ÷LVAL!©'Ė‘,č t O  Ī › J ī N Ÿ Ö † Ü?¢żø6ōŗ-ˆ¬ZĶ‰ģG Ja cosca he tulit Atadin rijhen tygö/ joca on sillä puolen Jordani/ nijn he pidi’ž Ja cosca he tulit Atadin rijhen tygö/ joca on sillä puolen Jordani/ nijn he pidit sijnä suuren ja catkeran walituxen/ ja hän murhetui hänen Isäns seidzemen päiwä.’ž Ainoastans heidän lapsens/ ja lambans/ ja carjans jätit he Gosenin maalle/ menit myös hänen cansans waunut ja radzasmiehet. Ja se oli sangen suuri joucko.’ž Caicki myös Josephin wäki/ ja hänen weljens/ ja hänen Isäns wäki.’ž Nijn Joseph meni hautaman Isäns/ ja hänen cansans menit caicki Pharaon palweliat/ hänen huonens wanhimmat/ ja caic Egyptin maan wanhimmat.’ž Pharao sanoi hänelle: mene ja hauta sinun Isäs nijncuins hänelle wannonut olet.’ž Minun Isän wannotti minun/ sanoden: cadzo/ minä cuolen/ hauta minua minun hautaani/ jonga minä olen caiwanut minulleni Canaan maalla: nijn tahdoisin minä nyt sijs mennä ja haudata minun Isäni/ ja palata tänne jällens.’ž COsca hänen murhepäiwäns olit culunet/ puhui Joseph Pharaon palwelioille/ sanoden: jos minä olen armon löytänyt teidän edesän/ nijn puhucat Pharaolle/ ja sanocat:’ž Ja läkärit woitelit Israeli neljäkymmendä päiwä: sillä nijn monda oli woitelus päiwä. Ja Egyptiläiset itkit händä seidzemenkymmendä päiwä.’ž JA Joseph käski palwelioitans läkäreitä woidella Isäns.’ž NIin Joseph langeis Isäns caswoille/ itki ja andoi suuta hänen.’ž JA cosca Jacob lopetti käskyn hänen lastens tygö/ pani hän jalcans cocoon hänen wuotesans/ ja loppui/ ja coottin Canssans tygö.’ž Sihen wainioon ja sijhen luolaan/ cuin on ostettu Hethin lapsilda.’ž Sinne owat he haudannet Abrahamin/ ja hänen emändäns Saran. Sinne owat he myös haudannet Isaachin ja Rebeckan hänen emändäns. Sinne olen minä myös haudannut Lean.’ž Sijhen caxikertaiseen luolaan/ joca on Mamren cohdalla Canaan maalla/ jonga Abraham osti hautamisen perimisexi wainion cansa/ sildä Hetherildä Ephronilda.’ž Ja hän käski heitä/ ja sanoi heille: minä cootan minun Canssani tygö/ haudatcat minua minun Isäini tygö/ sijhen luolaan joca on Ephronin Hetherin wainios.’ž NÄmät caicki owat caxitoistakymmendä Israelin sucucunda. Ja tämä on se cuin heidän Isäns heille puhui siunatesans heitä/ idzecutakin hänen erinomaisella siunauxellans.’ž BEnJamin on raatelewainen susi/ amulla hän syö saalin/ ja ehtona saalin jaca.’ž Sinun Isäs siunauxet owat wäkewämmät minun Isäni siunauxia ( nijden toiwotuxen jälken/ jotca corkiat mailmas owat ) ja tulewat Josephin pään päälle/ ja Nazirein pään laelle/ hänen weljeins keskellä.’ž Sinun Isäs Jumalalda on sinulle apu tullut/ ja caickiwaldialda olet sinä siunattu taiwan siunauxella ylhäldä/ ja sywyden siunauxella alhalda/ nisäin ja cohtuin siunauxella.’ž On cuitengin hänen joudzens wahwistunut/ ja hänen käsiwartens miehustunut/ sen wäkewän kätten cautta Jacobis/ hänestä owat tullet paimenet ja kiwet Israelis.’ž Ja waicka ambujat saatit hänen mielens carwaxi/ rijtelit hänen cansans ja wihaisit händä:’ž JOseph on caswawa/ ja caswa nijncuin lähten tykönä/ tyttäret astuwat muurille.’ž NEphtali on nopia peura/ ja anda suloiset puhet.’ž ASserista tule hänen lihawa leipäns/ ja hän anda Cuningalle hercut.’ž GAd/ warustettu/ wie edes ja tuo tacaperin sotajouckons.’ž HERra minä odotan sinun autuuttas.’ž Dan on kärmenä tiellä/ ja kyykärmenä polgulla/ ja pure hewoista wuocoiseen/ nijn että sen ajaja seljällens lange.’ž DAn hallidze hänen Canssans/ nijncuin jocu Israelin sucucunnista.’ž Hän näki lewon hywäxi/ ja maan ihanaxi/ ja cumarsi hartions candaman/ ja on weronalainen palwelia.’ž ISaschar on luja Asi/ ja sioitta idzens rajain wälille.’ž ZEbulon on asuwa meren sataman ja hahtein satamain wieresä/ ja on ulottuwa haman Sidonin.’ž Hän pese waattens wijnas/ ja hänen hamens wijnamarjan weres. Hänen silmäns owat punaisemmat wijna/ ja hambans walkemmat riesca.’ž Hän sito warsans wijnapuuhun/ ja hänen Asintammans warsan parhaseen wijnapuun oxaan.ILVAL.ņ<œ å ‘ ˜ + Ż X Ł }  IÜt¦DŅ“:}ń<‘ Cosca te autatte Hebrerein waimoja heidän synnyttäisäns/ jos se poi’ž Cosca te autatte Hebrerein waimoja heidän synnyttäisäns/ jos se poica on/ nijn surmatcat händä/ mutta jos se tytär on/ nijn andacat elä.’ž JA Egyptin Cuningas sanoi Hebrerein lastenämmille/ joista toisen nimi oli Siphra/ ja toisen Pua:’ž Ja saatit heidän elämäns catkeraxi/ rascalla sawein ja tijlein työllä/ ja caickinaisella rasituxella kedolla/ ja caickinaisella työllä cuin he taisit heidän päällens panna/ armaidzemata.’ž Ja Egyptiläiset waiwaisit Israelin lapsia orjudella/ armaidzemata.’ž Mutta jota enämmin he rascautit Canssa/ sitä enämmin se lisändyi ja leweis. Ja he cauhistuit Israelin lapsia.’ž Nijn asetettin heidän päällens teettäjät/ waiwaman heitä orjudella: sillä Pharaolle rakettin Pithomin ja Ramesexen Caupungi/ werohuonexi.’ž Käykäm cawaludella häwittämän heitä/ ettei heitä tulis nijn paljo. Sillä jos jocu sota nousis/ tohtisit he mennä meidän wihamiestem puolelle/ ja sotia meitä wastan/ ja lähte maalda pois.’ž Hän sanoi hänen Canssallens: cadzo/ Israelin lasten joucko on suuri ja enä cuin meitä.’ž NIin usi Cuningas tuli Egyptijn/ joca ei Josephita tundenut.’ž Caswoit Israelin lapset ja sijtit lapsia/ ja lisännyit/ ja sangen woimalisest enänit/ nijn että he täytit maan.’ž Cosca Joseph oli cuollut/ ja caicki hänen weljens/ ja caicki ne jotca sijhen aican elänet olit:’ž Ja caicki henget/ jotca Jacobin cupeista olit tullet/ olit seidzemenkymmendä. Mutta Joseph oli ennen Egyptis.’ž NÄmät owat Israelin lasten nimet/ jotca Jacobin cansa tulit Egyptijn/ idzecukin huoneinens.’ž Ja nijn Joseph cuoli/ sadan ja kymmenen ajastaicaisna/ ja he woitelit hänen ja panit arckuun Egyptis.’ž Nijn wannotti Joseph Israelin lapsia/ sanoden: cosca Jumala on teitä edziwä/ wiekät minungin luuni tääldä.’ž Joseph sanoi hänen weljillens: minä cuolen/ ja Jumala totisest edzi teitä/ ja wie teidän täldä maalda sijhen maahan/ jonga hän on idze wannonut Abrahamille/ Isaachille ja Jacobille.’ž Ja näki Ephraimin lapset colmandeen polween. Olit myös Machirin Manassen pojan lapset/ caswatetut Josephin polwen juures.’ž Ja nijn asui Joseph Egyptis/ hän ja hänen Isäns huone/ ja eli sata ja kymmenen ajastaica.’ž Älkät sijs nyt peljätkö/ minä rawidzen teitä ja teidän lapsian. Ja hän rohwais heitä/ ja puheli ystäwälisest heidän cansans.’ž Te ajattelitte minua wastan paha/ mutta Jumala on käändänyt sen hywäxi/ että hän tekis/ cuin nähtäwä on/ pelastaxens paljo Canssa.’ž Joseph sanoi heille: älkät peljätkö: sillä minäkin olen Jumalan käden alla.’ž Ja hänen weljens myös tulit ja langeisit maahan hänen eteens/ ja sanoit: cadzo/ me olemma sinun palwelias.’ž Nijn sanocat Josephille: anna weljilles andexi heidän ricoxens ja pahattecons/ että ne nijn pahoin owat tehnet sinua wastan. Anna nyt meille andexi/ jotca olem sinun Isäs Jumalan palweliat/ tämä pahateco. Mutta Joseph itki heidän näitä puhuisans.’ž Sentähden käskit he sanoa hänelle: sinun Isäs käski ennencuin hän cuoli/ sanoden:’ž MUtta cosca Josephin weljet näit heidän Isäns cuollexi/ sanoit he: mitämax/ Joseph on meidän päällem wihainen/ ja tohti meille costa sen pahan/ jonga me händä wastan tehnet olemma.’ž Nijn palais Joseph Egyptijn/ sijtte cuin hän oli hänen Isäns haudannut/ hän ja hänen weljens/ ja caicki jotca hänen cansans olit mennet hautaman hänen Isäns.’ž Ja weit hänen Canaan maalle/ ja hautaisit hänen sen wainion caxikertaiseen luolaan/ jonga Abraham wainion cansa ostanut oli perindöhaudaxi/ Ephronilda Hetherildä/ Mamren cohdalla.’ž Nijn hänen lapsens teit nijncuin hän oli heidän käskenyt.’ž Ja cosca Canaan maan asuwaiset näit heidän itcuns Atadin rijhen tykönä/ sanoit he: Egyptiläiset murehtiwat siellä sangen cowin. Sijtä se paicka cudzutan: Egyptiläisten walitus/ joca on sillä puolen Jordanin.\LVAL„X¹ # ē m Ā v Ā C Ŗ ] Š,üs¶-¶EÜ| ¢ Hän synnytti pojan ja cudzui hänen nimens Gerson? sillä hän sanoi: minä olen muucalainen wieralla maalla. ( Ja hän wielä syn’ž Hän synnytti pojan ja cudzui hänen nimens Gerson? sillä hän sanoi: minä olen muucalainen wieralla maalla. ( Ja hän wielä synnytti pojan/ sen hän cudzui Elieser/ ja sanoi: minun Isäni Jumala on minun auttajani/ ja on minun wapahtanut Pharaon käsistä. )’ž Ja Moses mielistyi asuman sen miehen tykönä/ ja hän andoi Mosexelle hänen tyttärens Ziporan emännäxi.’ž Ja hän sanoi tyttärillens: cusa hän on? mixi te nijn jätitte miehen/ ja ette cudzunet händä syömän meidän cansam?’ž He sanoit: Egyptin mies autti meitä paimenitten käsistä/ ja ammunsi meille/ ja juotti lambat.’ž Ja cuin he tulit Reguelin heidän Isäns tygö/ sanoi hän: mixi te tänäpän pikemmin jouduitte cuin ennen?’ž Nijn tulit muutamat paimenet ja ajoit heidän pois. Mutta Moses nousi ja autti heitä/ ja juotti heidän lambans.’ž MUtta Midianin Papilla oli seidzemen tytärtä/ ne tulit wettä ammundaman ja täytit ruuhet/ juottaxens Isäns lambaita.’ž Ja se tuli Pharaon eteen/ ja hän edzei Mosesta tappaxens. Mutta Moses pakeni Pharaota/ ja tuli Midianin maalle/ ja asui caiwon tykönä.’ž Hän wastais: cuca sinun on asettanut meidän päämiehexem ja Duomarixem? tahdotcos minungin tappa/ nijncuins tapoit Egyptiläisen? Nijn Moses pelkäis/ ja sanoi: cuinga on tämä ilmei tullut?’ž Ja hän meni toisna päiwänä ulos/ ja näki caxi Hebrerein miestä rijtelewän keskenäns/ ja sanoi wäärintekiälle: mixis lyöt lähimmäistäs?’ž Ja hän cadzeli ymbärillens sinne ja tänne/ ja cuin hän näki ettei yhtän läsnä ollut/ tappoi hän sen Egyptiläisen ja kätki sandaan.’ž SIihen aican cosca Moses oli suurexi tullut/ meni hän weljeins tygö/ ja näki heidän orjudens/ ja äckäis yhden Egyptiläisen lyöwän yhtä Ebrerein miestä hänen weljistäns.’ž Mutta cosca lapsi oli caswanut/ toi hän sen Pharaon tyttärelle/ ja hän otti sen pojaxens/ ja cudzui hänen Mose/ sillä hän sanoi: wedestä olen minä hänen ottanut.’ž Ja Pharaon tytär sanoi hänelle: ota tämä lapsi ja imetä händä minulle/ ja minä annan palcan sinulle. Nijn waimo otti lapsen ja imetti sen.’ž Pharaon tytär sanoi hänelle: mene. Nijn pijca meni ja cudzui lapsen äitin.’ž Nijn sanoi hänen sisarens Pharaon tyttärelle: tahdotcos että minä menen cudzuman sinulle imettäwäisen Ebrerin waimon/ joca sinulle sen lapsen imetäis.’ž Ja cuin hän awais/ näki hän lapsen/ ja cadzo/ lapsi itki/ nijn hän armahti sen päälle/ ja sanoi: tämä on Hebrerein lapsista.’ž Nijn Pharaon tytär tuli idzens pesemän wirtaan/ ja hänen neidzens käyskendelit wirran partalla/ ja cuin hän näki arcun caisilistos/ lähetti hän pijcans ja andoi hänen otta ylös.’ž Ja hänen sisarens seisoi taambana/ että hän näkis mitä hänelle tapahduis.’ž Ja cuin ei hän tainnut händä enä salata/ otti hän caisilaisen arcun/ ja siwui sen sawella ja pigillä/ ja pani lapsen sijhen/ ja laski sen caisilistoon/ wirran partalle.’ž Ja se waimo tuli rascaxi/ ja synnytti pojan. Ja cosca hän näki että se oli ihana lapsi/ salais hän sen colme Cuucautta.’ž NIin yxi mies Lewin huonesta meni ja otti Lewin tyttären.’ž Nijn käski Pharao caikelle hänen Canssallens/ sanoden: caicki pojat cuin syndywät pitä teidän heittämän wirtaan/ mutta caicki tyttäret andacat elä.’ž Ja että lastenämmät pelkäisit Jumalata/ rakensi hän heille huoneita.’ž Sentähden teki Jumala lastenämmille hywin/ ja Canssa lisändyi ja tuli sangen paljoxi.’ž Nijn lastenämmät wastaisit Pharaolle: Hebrerein waimot ei ole nijncuin Egyptiläiset: sillä he owat wahwemmat luonnostans/ ja ennencuin lastenämmä tule heidän tygöns/ owat he synnyttänet.’ž Nijn Egyptin Cuningas cudzui lastenämmät/ ja sanoi heille: mixi te tämän teette/ että te annatte lasten elä?’ž Mutta lastenämmät pelkäisit Jumalata/ ja ei tehnet nijncuin Egyptin Cuningas oli heille sanonut/ mutta annoit lasten elä.dLVALYģØ&š b ę ‹ į # 1 Ø > Ł&§•¤śü©¢ Ja minä annan armon tälle Canssalle Egyptiläisten edes/ e’ž Ja minä annan armon tälle Canssalle Egyptiläisten edes/ että cosca te lähdette/ ei teidän pidä tyhjin käsin lähtemän:’ž Silloin minä ojennan käteni/ ja lyön Egyptin caickinaisilla minun ihmeilläni/ jotca minä siellä teen/ ja sijtte pitä hänen teidän päästämän.’ž Mutta minä tiedän ettei Egyptin Cuningas laske teitä/ waan wäkewän käden cautta.’ž Ja cosca he cuulewat sinun änes/ pitä sinun ja wanhimmat Israelist menemän Egyptin Cuningan tygö/ ja sanoman hänelle: HERra Hebrerein Jumala on cudzunut meitä. Anna sijs nyt meidän mennä colmen päiwän matca corpeen/ uhraman HERralle meidän Jumalallem.’ž Ja olen sanonut: minä johdatan teitä Egyptin surkeudesta/ Cananerein/ Hetherein/ Amorrerein/ Phereserein/ Hewerein ja Jebuserein maalle/ josa riesca ja hunajata wuota.’ž Sentähden mene ja coco wanhimmat Israelist/ ja sano heille: HERra teidän Isäin Jumala on näkynyt minulle/ Abrahamin Jumala/ Isaachin Jumala ja Jacobin Jumala/ sanoden: minä olen edzinyt teitä/ ja nähnyt mitä teille on tapahtunut Egyptisä.’ž Ja Jumala sanoi wielä Mosexelle: nijn pitä sinun sanoman Israelin lapsille: HERra teidän Isäin Jumala/ Abrahamin Jumala/ Isaachin Jumala ja Jacobin Jumala/ on minun lähettänyt teidän tygön/ tämä on minun nimen ijancaickisest/ ja tämä on minun muiston sugusta nijn sucuun.’ž Minä olen se cuin Minä olen. Ja sanoi: nijn pitä sinun sanoman Israelin lapsille: Minä olen/ hän lähetti minun teidän tygön.’ž Moses sanoi Jumalalle: cadzo/ cosca minä tulen Israelin lasten tygö/ ja sanon heille: teidän Isäin Jumala on minun lähettänyt teidän tygön/ ja he sanowat minulle: mikä hänen nimens on? mitä minä heille sanon? Sanoi Jumala Mosexelle:’ž Hän sanoi: minä olen sinun cansas/ ja tästä sinun pitä tietämän että minä olen sinun lähettänyt. Coscas olet johdattanut minun Canssani Egyptistä/ nijn teidän pitä uhraman Jumalalle tällä wuorella.’ž JA Moses sanoi Jumalalle: mikä minä olen menemän Pharaon tygö/ ja wiemän Israelin lapset Egyptist?’ž Nijn mene sijs nyt/ ja minä lähetän sinun Pharaon tygö/ minun Canssani Israelin lapsia wiemän Egyptist.’ž Ja että Israelin lasten huuto on tullut minun eteni/ ja minä myös olen nähnyt heidän ahdistuxens/ jolla Egyptiläiset heitä ahdistawat:’ž Ja olen astunut alas heitä wapahtaman Egyptiläisten käsistä/ ja wiemän heitä täldä maalda/ hywään ja lawiaan maahan/ josa riesca ja hunajata wuota/ sille paicalle josa Cananerit/ Hetherit/ Amorerit/ Phereserit/ Hewerit ja Jebuserit asuwat.’ž Ja HERra sanoi: Minä olen nähnyt minun Canssani surkeuden/ joca on Egyptis/ Ja Minä olen cuullut heidän huutons/ nijden tähden jotca heitä ahdistawat: Minä olen ymmärtänyt heidän tuscans.’ž Ja hän wielä sanoi: Minä olen sinun Isäs Jumala/ Abrahamin Jumala/ Isaachin Jumala ja Jacobin Jumala. Ja Moses peitti caswons: sillä hän pelkäis cadzoa Jumalan päälle.’ž Hän sanoi: älä lähesty/ rijsu kengäs jalgoistas: sillä paicka josas seisot/ on pyhä maa.’ž Cosca HERra näki hänen menewän cadzoman/ huusi Jumala händä pensast/ ja sanoi: Moses/ Moses: Hän wastais: täsä minä olen.’ž Ja hän näki että pensas paloi tulesta/ ja ei cuitengan culunut: ja sanoi: minä käyn tuonne/ ja cadzon tätä suurta näkyä/ mixei pensas culu?’ž JA HERran Engeli näyi hänelle pensast tulen liekis.’ž JA Moses caidzi appens Jethron Midianin Papin lambaita/ ja hän ajoi lambat taamma corpeen/ ja tuli Jumalan wuoren Horebin tygö.’ž Ja Jumala cadzahti Israelin lasten päälle/ ja piti heistä murhen.’ž Ja Jumala cuuli heidän walituxens/ ja muisti hänen lijttons päälle/ Abrahamin/ Isaachin ja Jacobin canssa.’ž JA pitkän ajan perästä/ cuoli Egyptin Cuningas. Ja Israelin lapset huocaisit orjuden tähden ja huusit/ ja heidän huutons tuli Jumalan eteen/ heidän orjudens tähden.;LVALIÅ‚~ ó k Ē I „ Ó 6 ä©ŌCÉ‹œ°ŻĻOž JA HERra sanoi Aaronille: mene Mosesta wastan corpeen. Ja hä’ž JA HERra sanoi Aaronille: mene Mosesta wastan corpeen. Ja hän meni/ ja tuli händä wastan Jumalan wuorella/ ja andoi suuta.’ž Nijn luopui hän hänestä. Mutta hän sanoi: weriylkä/ ymbärinsleickauxen tähden.’ž Nijn Zipora otti kiwen/ ja ymbärinsleickais poicans esinahan/ ja rupeis hänen jalcoins/ ja sanoi: sinä olet minulle weriylkä.’ž Ja cosca hän oli tiellä majasa/ cohdais HERra hänen ja tahdoi tappa.’ž Ja minä käsken sinulle: päästä minun poican palweleman minua/ ja jos sinä sitä estät/ nijn minä surman sinun esicoises.’ž Ja sinun pitä sanoman hänelle/ näin sano HERra: Israel on minun esicoisen.’ž Ja HERra sanoi Mosexelle: cadzo/ coscas tulet Egyptijn jällens/ ettäs teet caicki ne ihmet Pharaon edes/ jotca minä olen andanut sinun kätes ala. Ja minä paadutan hänen sydämens/ nijn ettei hän päästä Canssa.’ž Ja Moses otti emändäns ja poicans/ ja pani Asin päälle/ ja palais Egyptijn/ ja otti Jumalan sauwan käteens.’ž Ja HERra sanoi Mosexelle Midianis: mene ja palaja Egyptijn: sillä ne caicki owat cuollet/ jotca sinun henges perän seisoit.’ž NIin Moses läxi sieldä/ ja tuli jällens Jethron hänen Appens tygö/ ja sanoi hänelle: annas minun mennä/ että minä palajaisin weljeini tygö jotca owat Egyptis/ ja näkisin heitä jos he wielä eläwät. Ja Jethro sanoi Mosexelle: mene rauhan.’ž Ja ota tämä sauwa kätees/ jolla sinun pitä tekemän ihmeitä.’ž Ja hänen pitä puhuman sinun puolestas Canssalle. Hänen pitä oleman sinun suunas/ ja sinun pitä oleman hänelle Jumalana.’ž Sinun pitä puhuman hänelle/ ja paneman sanat hänen suuhuns/ ja minä olen sinun ja hänen suuns cansa/ ja opetan teitä mitä teidän pitä tekemän.’ž Nijn HERra wihastui suurest Mosexen päälle/ ja sanoi: engö minä tiedä että Aaron sinun weljes/ Lewin sugusta/ on puheljas? ja cadzo/ hän tule sinua wastan/ ja cosca hän näke sinun/ nijn hän iloidze sydämestäns.’ž Moses sanoi: minun HERran/ lähetä jongas tahdot lähettä.’ž Mene sijs nyt/ minä olen sinun suusas/ ja opetan sinua mitä sinun puhuman pitä.’ž Ja HERra sanoi hänelle: cuca on luonut ihmisen suun? eli cuca on tehnyt mykän taicka cuuroin/ eli näkewän taicka sokian? engö minä HERra ole nijtä tehnyt.’ž NIin sanoi Moses HERralle: ah HERra/ en ole minä tähän asti puheljas mies ollut/ sitten cuins sinun palwelias cansa puhunut olet: sillä minulla on hidas puhe ja cangia kieli.’ž Jollei he usco nijtä cahta ihmettä/ eikä ole cuuliaiset sinun änelles/ nijn ota wettä wirrasta/ ja caada cuiwalle maalle/ nijn se wesi/ jongas olet ottanut wirrasta/ tule werexi cuiwalla maalla.’ž Jollei he sinua usco/ eikä ole cuuliaiset sinun änelles yhden ihmen tähden/ nijn he uscowat sinun änes toisen ihmen tähden.’ž Ja hän sanoi: pistä kätes jällens powees/ ja hän pisti kätens jällens poweens/ ja weti jällens sen ulos powestans/ ja cadzo/ se tuli nijncuin muukin hänen ihons.’ž Ja HERra sanoi wielä hänelle: pistä kätes sinun powees. Ja cosca hän weti sen ulos/ cadzo/ hänen kätens oli spitalinen nijncuin lumi.’ž Sentähden pitä heidän uscoman/ että HERra on näkynyt sinulle/ heidän Isäins Jumala/ Abrahamin Jumala/ Isaachin Jumala ja Jacobin Jumala.’ž Mutta HERra sanoi Mosexelle: ojenna sinun kätes/ ja rupe hänen pyrstööns. Nijn hän ojensi kätens ja rupeis häneen/ ja se muuttui sauwaxi hänen kädesäns.’ž Ja hän sanoi: heitä se maahan/ ja hän heitti sen maahan/ ja se muuttui kärmexi/ ja Moses pakeni händä.’ž HERra sanoi hänelle: mikä se on sinun kädesäs? hän sanoi: sauwa.’ž MOses wastais/ ja sanoi: cadzo/ ei he usco minua/ eikä ole cuuliaiset minun änelleni/ waan sanowat: ei ole HERra näkynyt sinulle:’ž waan jocaidzen waimon pitä anoman kyläns waimolda/ ja perhens emännäldä hopia ja culdacalut ja waattet/ ja paneman ne teidän poican ja tyttären päälle/ ja paljastaman Egyptiläiset.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:G‘i@ X F‘Z@X E‘ Y@X D‘ |@X C‘ ˆ@X B‘ v@X A‘ Ń@X @‘¬@X ?‘]@X >‘u@X =‘›@W <‘`@W ;‘å@W :‘_@W 9‘x@W 8‘A@W 7‘z@W 6‘B@W 5‘‚@W 4‘Ž@W 3‘Å@W 2‘:@W 1‘Ž@W 0‘¼@W /‘¼@ W .‘¦@ W -‘T@ W ,‘ R@ W +‘ l@ W *‘ f@W )‘ ¢@W (‘ —@W '‘2@W &‘€@W %‘:@W $‘Š@W #‘£@W "‘`@W !‘œ@V  ‘@V ‘m@V ‘`@V ‘<@V ‘@V ‘i@V ‘•@V ‘U@V ‘@V ‘1@V ‘1@V ‘¤@V ‘J@V ‘w@V ‘4@V ‘@V ‘~@ V ‘›@ V ‘ ˜@ V  ‘ ¬@ V  ‘ _@ V  ‘ *@V  ‘ |@V  ‘§@V ‘š@V ‘Ē@V ‘…@V ‘}@V ‘š@V ‘@@V ‘½@U ‘ @U ‘v@U ’Ä@U žh@U ż™@U ü€@U ūk@U ś­@U łf@U ųÉ@U ÷ p@U ö i@U õ m@U ō ƒ@ U ó f@ U ņĀ@ U ń’@ U šY@ U ļ@U ī‹@U ķ½@U ģ“@U ė@U ź @U éa@U č>@U ēv@U ę}@S åQ@S 䐀@S ćG@S āz@S įM@S ąÓ@S ߐn@S Ž~@S Żļ@S ܐ>@S Ūz@S Ś‘@S ŁÕ@S Ų ;@ S א R@ S ֐ @ S Ր ±@ S Ō Å@ S Ӑ~@S Ņ¤@S ѐˆ@S Š‹@S Ļ›@S Īi@S ĶC@S öLVALŠLė^Ń >  ö w  Œ Ź d įt ›ŅlæTŌ;Ó™ł< Nijn sanoi HERra Mosexelle: nyt sinä näet/ mitä minä Pharaolle teen: sillä hänen pitä heitä ’ž Nijn sanoi HERra Mosexelle: nyt sinä näet/ mitä minä Pharaolle teen: sillä hänen pitä heitä päästämän wäkewän käden cautta/ ja hänen myös pitä wäkewän käden cautta heitä ajaman maaldans.’ž Sillä sijtte cuin minä menin Pharaon tygö/ puhutteleman händä sinun nimesäs/ on hän wielä cowemmin waiwannut Canssa/ ja et sinä ole pelastanut sinun Canssas.’ž Moses palais HERran tygö/ ja sanoi: HERra/ mixis nijn pahasti teet tätä Canssa wastan? mixis olet minun lähettänyt?’ž Joille he sanoit: HERra nähkön teitä ja costacon: sillä te oletta tehnet meidän haisewaisexi Pharaon edes/ ja hänen palwelians edes/ että te oletta miecan andanet heidän käteens/ surmata meitä.’ž Ja cosca he läxit Pharaon tykö/ cohtaisit heidän Moses ja Aaron/ jotca seisoit heidän edesäns tiellä.’ž Nijn Israelin lasten haldiat näit/ että se pahemmaxi tuli/ sillä heille sanottin: ei teidän pidä wähendämän teidän tijleistän/ cungin päiwän määrästä.’ž Nijn mengät nyt/ ja tehkät teidän päiwätyön/ olkia ei pidä teille annettaman/ mutta tijlilugun pitä teidän cuitengin andaman.’ž Pharao sanoi: te oletta joutilat/ joutilat te oletta/ sentähden te sanotta: mengäm ja uhratcam HERralle.’ž Ei anneta sinun palwelioilles olkia/ ja pitä cuitengin tekemän tijlit cuin meille määrätty on/ ja cadzo/ sinun palwelias piestän/ ja sinun Canssas wäärintekiäxi soimatan.’ž NIin Israelin lasten haldiat menit/ ja huusit Pharaon tygö/ sanoden: mixis näin teet palwelioilles?’ž Ja Israelin lasten haldiat/ jotca Pharaon teettäjät heidän päällens asettanet olit/ piestin ja sanottin heille: mixet te eilän eikä tänäpän täyttänet teidän määrättyä päiwätyötän/ nijncuin ennengin?’ž Ja teettäjät waadeit heitä/ sanoden: täyttäkät teidän päiwätyön/ nijncuin silloingin/ cosca teillä olkia oli.’ž Nijn canssa hajotti idzens coco Egyptin maan ymbärins hakeman heillens sängiä/ että heillä olkia olis.’ž Mengät idze cocoman teillen olkia custaikänäns te löydätte/ mutta teidän työstän ei pidä mitän wähettämän.’ž Nijn Canssan teettäjät ja heidän haldians menit ja puhuit Canssalle/ sanoden: näin sano Pharao: ei teille pidä olkia annettaman.’ž Rascauttacam Canssa työllä/ että heillä olis kyllä tekemist/ ja ei luottais heitäns walhepuheisijn.’ž Cuitengin se tijlilucu cuin he teit tähän asti/ laskecat heidän päällens/ ja älkät sijtä wähendäkö: sillä he owat joutilassa/ sentähden he huutawat/ sanoden: mengäm uhraman meidän Jumalallem.’ž Ei teidän pidä tästälähin olkia cocoman ja andaman Canssalle tijlejä polta/ nijncuin ennen/ andacat heidän idze mennä/ ja coota heillens olkia.’ž SEntähden käski Pharao sinä päiwänä Canssan teettäille ja heidän haldioillens sanoden:’ž Pharao sanoi wielä: cadzo/ ilmangin on Canssa paljo maalla/ ja te wielä nyt tahdotta heitä joutilaxi saatta heidän töistäns.’ž Nijn Egyptin Cuningas sanoi heille: mixi te nijn teette/ sinä Moses ja Aaron/ että tämä Canssa jättä heidän työns? mengät teidän työhön.’ž Ja he sanoit: Hebrerein Jumala on cudzunut meitä/ anna sijs nyt meidän mennä colmen päiwän matca corpeen/ uhraman HERralle meidän Jumalallem/ ettei rutto eli miecka meidän päällem tulis.’ž Pharao wastais: cuca on HERra/ jonga ändä minun pidäis cuuleman/ ja päästämän Israelin? en minä sijtä HERrasta mitän tiedä/ engä päästä Israeli.’ž SIitte menit Moses ja Aaron Pharaon tygö/ ja sanoit: näin sano HERra Israelin Jumala: päästä minun Canssan/ pitämän minulle juhla corwesa.’ž Ja Canssa uscoi. Ja cuin he cuulit että HERra oli edzinyt Israelin lapsia/ nähnyt myös heidän surkeudens/ langeisit he maahan ja rucoilit.’ž Ja Aaron puhui caicki ne sanat cuin HERra Mosexelle puhunut oli/ ja teki ihmeitä Canssan edes.’ž Nijn he menit ja cocoisit caicki Israelin lasten wanhemmat.’ž Ja Moses ilmoitti Aaronille caicki HERran sanat/ joca hänen lähetti/ ja caicki ihmet cuin hän hänelle käskenyt oli.MLVALĄ&©$] Ć    v  k Ó 8 ŗ+÷€6’a0 K¶M½!“5™ Sinun pitä puhuman caicki cuin minä käsken sinulle/ waan Aaron sinun weljes’ž Sinun pitä puhuman caicki cuin minä käsken sinulle/ waan Aaron sinun weljes pitä sen puhuman Pharaolle/ että hän päästäis Israelin lapset hänen maaldans.’ž HERra sanoi Mosexelle: cadzo/ Minä olen asettanut sinun Pharaon jumalaxi. Ja Aaron sinun weljes pitä oleman sinun Prophetas.’ž Nijn wastais Moses HERralle: cadzo/ minä olen ymbärinsleickamatoin huulilda/ cuingasta Pharao minua cuule?’ž Ja sanoi: Minä olen HERra/ puhu Pharaolle Egyptin Cuningalle/ caicki mitä minä sinulle puhun.’ž Ja sinä päiwänä puhui HERra Mosexen cansa Egyptin maalla.’ž Nämät owat ne jotca puhuit Pharaon Egyptin Cuningan cansa/ että heidän piti johdattaman Israelin lapset Egyptistä/ nimittäin/ Moses ja Aaron.’ž Nämät owat Aaron ja Moses/ joille HERra sanoi: johdattacat Israelin lapset Egyptin maalda jouckoinens.’ž Mutta Eleazar Aaronin poica otti hänellens Putielin tyttärist emännän/ joca synnytti Pinehan. Nämät owat Lewitain Isäin päät heidän sucucunnisans.’ž Korahn lapset owat: Assir/ Elcana ja Abiassaph. Nämät owat Koritherein sucucunnat.’ž Aaron otti hänellens emännän: Elizeban/ Aminadabin tyttären/ Nahassonin sisaren joca hänelle synnytti Nadabin/ Abihun/ Eleazarin ja Itamarin.’ž Usielin lapset owat: Misael/ Elzaphan/ Sithri.’ž Jezearin lapset owat: Korah/ Nepheg ja Sichri.’ž Ja Amram otti Jochebethin hänen Isäns sisaren emännäxens/ joca synnytti hänelle Aaronin ja Mosexen. Ja Amram oli sadan colmenkymmenen ja seidzemen ajastaicainen.’ž Merarin pojat: Maheli ja Musi/ nämät owat Lewin sugut heidän lapsisans.’ž Kahathin lapset owat: Amram/ Jezear/ Hebron ja Usiel. Mutta Kahath oli sadan colmenkymmenen ja colmen ajastaicainen.’ž Gersonin lapset: Libni ja Simei heidän suguisans.’ž Ja nämät owat Lewin lasten nimet heidän suguisans: Gerson/ Kahath ja Merari. Mutta Lewi oli sadan colmenkymmenen ja seidzemen ajastaicainen.’ž Simeonin lapset owat: Jemuel/ Jamin/ Ohad/ Jachin/ Zoar ja Saul/ sen Cananean waimon poica/ nämät owat Simeonin sucucunnat.’ž NÄmät owat heidän Isäins huonetten päät. Rubenin Israelin esicoisen lapset owat nämät: Hanoch ja Pallu/ Hezron ja Charmi/ nämät owat Rubenin sucucunnat.’ž Nijn puhui HERra Mosexelle ja Aaronille/ ja käski heitä Israelin lasten ja Pharaon Egyptin Cuningan tygö/ johdattaman Israelin lapsia Egyptin maalda.’ž Mutta Moses puhui HERran edes sanoden: cadzo/ Israelin lapset ei ole cuulet minua/ cuingasta Pharao cuulis minua/ sijhen myös minulla owat ymbärinsleickamattomat huulet.’ž Mene ja puhu Pharaolle Egyptin Cuningalle/ että hän päästäis Israelin lapset hänen maaldans.’ž SIlloin puhui HERra Mosexelle/ sanoden:’ž Näitä caickia puhui Moses Israelin lapsille: waan ei he cuullet Mosesta heidän hengens ahdistuxen ja rascan työns tähden.’ž Ja wien teitä sille maalle/ jonga ylidzen minä nostin minun käteni/ andaxeni sen Abrahamille/ Isaachille ja Jacobille/ sen minä nyt annan teille omaxen: Minä HERra.’ž Ja otan teitä minun Canssaxeni/ ja olen teidän Jumalan/ että te tiedäisitte että minä olen teidän HERran Jumalan/ joca teitä jodatan Egyptin orjudesta.’ž Sentähden sano Israelin lapsille: Minä olen HERra/ ja minä johdatan teitä Egyptin cuorman alda/ ja pelastan teitä teidän orjudestan/ ja wapahdan teitä ojetulla käsiwarrella ja suurella oikeudella.’ž Ja minä olen myös cuullut Israelin lasten surkian walituxen/ joita Egyptiläiset työllä waiwawat/ ja olen minun lijttoni muistanut.’ž Ja minä tein myös minun lijttoni heidän cansans/ andaxeni heille Canaan maan/ josa he owat waeldanet ja muucalaiset ollet.’ž Ja olen näkynyt Abrahamille/ Isaachille ja Jacobille/ että minä olen heidän caickiwaldias Jumalans. Mutta minun nimen/ HERRA/ ei ole heille ilmoitettu.’ž JA Jumala puhui Mosexelle/ ja sanoi hänelle: Minä olen HERRA.!LVAL żs9¹ ‡ š N č | * Ö 0 t ø*š+Ł_¦Gbg Ja HERra sanoi Mosexelle: sanos Aaronille: ojenna kätes sauwoinens/ wirtain’ž Ja HERra sanoi Mosexelle: sanos Aaronille: ojenna kätes sauwoinens/ wirtain/ jokein ja järwein ylidze/ ja anna sammacot tulla ylidzen coco Egyptin maan.’ž Ja sinun/ ja sinun Canssas/ ja caickein sinun palwelioittes päälle/ pitä sammacot hyppelemän.’ž Nijn että wirta cuohu sammacoista/ ja ne pitä astuman ylös ja tuleman sinun huonesees/ ja sinun lepocammioos/ ja sinun wuotesees/ ja sinun palwelioittes huoneseen/ ja sinun Canssas secaan/ ja sinun pädzijs/ ja sinun taikinaas.’ž Waan jos et sinä tahdo päästä/ cadzo/ nijn minä rangaisen caicki sinun maasäret sammacoilla.’ž JA HERra sanoi Mosexelle: mene Pharaon tygö/ ja sano hänelle: näin sano HERra: päästä minun Canssan palweleman minua.’ž Ja se oli seidzemen päiwä/ sijttecuin HERra oli lyönyt wirran.’ž Mutta caicki Egyptiläiset caiwoit wirran ymbärillä/ ja edzeit wettä juodaxens/ sillä ei he saanet juoda wirran wesistä.’ž Ja Pharao käänsi hänens ja palais cotians/ ja ei lucua pitänyt.’ž Egyptin noidat teit myös nijn heidän noituuxillans. Mutta Pharaon sydän paatui ja ei cuullut heitä/ nijncuin HERra sanonut oli.’ž Ja calat/ jotca olit wirrasa/ cuolit/ ja wirta haisi/ nijn ettei Egyptiläiset saanet juoda wettä wirrasta. Ja weri oli coco Egyptin maalla.’ž Nijn Moses ja Aaron teit nijncuin HERra oli käskenyt/ ja nosti sauwans ja löi weteen/ joca wirrasa oli/ Pharaon ja hänen palwelioittens edes/ ja caicki wedet/ jotca olit wirrasa/ muutuit werexi.’ž Ja HERra sanoi Mosexelle: sano Aaronille: ota sauwas ja ojenna kätes Egyptin wetten ylidzen/ ja heidän wirtains ylidzen/ ja heidän jokeins ylidzen/ ja heidän alhoins ylidzen/ ja caickein heidän culjuins ylidzen/ että ne tulisit werexi/ ja olcon weri coco Egyptin maasa/ sekä puuastioisa/ että myös kiwiastioisa.’ž Nijn että calat/ jotca wirrasa owat/ pitä cuoleman/ ja wirran pitä haiseman/ ja Egyptiläiset pitä kyylymän/ cosca he juowat wettä wirrasta.’ž Sentähden sanoi HERra näin: tästä pitä sinun tundeman minun olewan HERran/ cadzo/ minä lyön tällä sauwalla/ joca on minun kädesäni weteen/ joca wirrasa on/ ja sen pitä muuttuman werexi.’ž Ja sano hänelle: HERra Hebrerein Jumala on minun lähettänyt sinun tygös/ ja käski sinulle sanoa: laske minun Canssan/ palweleman minua corwesa/ ja et ole sinä cuullut tähän päiwän asti.’ž Mene Pharaon tygö warhain amulla/ cadzo/ hän käwele wetten tykönä/ ja mene händä wastan wirran reunalle/ ja se sauwa/ joca oli kärmexi muuttunut/ ota sinun kätees.’ž JA HERra sanoi Mosexelle: Pharaon sydän on cowettunut/ ja ei tahdo päästä Canssa.’ž Nijn Pharaon sydän paatui/ eikä myös cuullut heitä/ nijncuin HERra oli sanonut.’ž Ja idzecukin heistä heitti sauwans maahan/ ja ne tulit kärmexi. Mutta Aaronin sauwa nieli heidän sauwans.’ž Nijn Pharao myös cudzui tietäjät ja noidat/ ja Egyptin noidat teit myös nijn heidän noitumisillans.’ž NIjn Moses ja Aaron menit Pharaon tygö/ ja teit nijncuin HERra oli käskenyt. Ja Aaron heitti sauwans Pharaon ja hänen palwelioittens eteen/ ja se tuli kärmexi.’ž Cosca Pharao puhu teille/ sanoden: osottacat teidän ihmen. Nijn sinun pitä sanoman Aaronille: ota sauwas/ ja heitä Pharaon eteen ja se tule kärmexi.’ž Ja HERra puhui Mosexelle ja Aaronille/ sanoden:’ž Ja Moses oli cahdexankymmenen ajastaicainen/ ja Aaron yhdexänkymmenen ja colmen ajastaicainen/ cosca he puhuit Pharaon cansa.’ž Moses ja Aaron teit nijncuin HERra oli heille käskenyt.’ž Ja Egyptiläiset pitä ymmärtämän että minä olen HERra/ ojetesani kättäni Egyptin ylidzen/ ja johdattaisan Israelin lapset heidän tyköns.’ž Ja ei Pharao teitä cuule: sillä minä osotan minun käteni Egyptis/ ja johdatan minun jouckoni/ minun Canssani Israelin lapset Egyptin maalda suurella oikeudella.’ž Mutta minä paadutan Pharaon sydämen tehdäxen monda ihmettäni ja tunnustähteni Egyptin maalla.&LVAL‹.‚± ; ³ 7 Ž „  „  ” ^mµU¾X nOh Ja HERra teki nijncuin Moses sanonut oli/ ja otti turilat Pharaolda/ ja hänen palwelioildans/ ja hänen Canssaldan’ž Ja HERra teki nijncuin Moses sanonut oli/ ja otti turilat Pharaolda/ ja hänen palwelioildans/ ja hänen Canssaldans pois/ nijn ettei yhtäkän jäänyt. Mutta Pharao paadutti sydämens wielä nyt tälläkin haawa/ ja ei päästänyt Canssa.’ž Ja Moses läxi Pharaon tykö/ ja rucoili HERra.’ž Moses sanoi: Cadzo/ cuin minä menen sinun tykös/ nijn minä rucoilen HERra/ että turilat otetaisin pois Pharaolda ja hänen palwelioildans/ ja hänen Canssaldans huomena/ ainoastans älä minua enä wiettele/ nijn ettes päästä Canssa uhraman.’ž Pharao sanoi: minä päästän teidän/ että te uhraisitte HERralle teidän Jumalallen corwesa/ ainoastans/ ettei te cauwas menis/ ja rucoilcat minun edestäni.’ž Colmen päiwäcunnan matcan menem me corpeen/ ja uhramme HERralle meidän Jumalallem/ nijncuin hän on meille sanonut.’ž Moses sanoi: Ei se nijn sowi/ että me nijn teemme: Sillä me uhraisimme HERralle meidän Jumalallem Egyptiläisten cauhistuxen: Cadzo/ jos me Egyptin maan cauhistuxet uhraisimme heidän edesäns/ eikö he meitä kiwitäis?’ž Nijn cudzui Pharao Mosexen ja Aaronin/ ja sanoi: mengät ja uhratcat teidän Jumalallen tällä maalla.’ž Ja HERra teki nijn. Ja tuli paljo turilaita Pharaon huoneseen/ ja hänen palweliains huoneisijn/ ja coco Egyptin maalle/ ja maa turmeldin turilailda.’ž Ja minä panen lunastuxen minun ja sinun Canssas wälille. Huomena pitä tämän ihmen tapahtuman.’ž Ja minä teen sinä päiwänä jotakin erinomaista Gosenin maalle/ cusa minun Canssan asu/ ettei sijnä yhtän turilasta pidä oleman/ ettäs tiedäisit minun olewan HERran coco maan ylidzen.’ž Jos ei/ Cadzo/ nijn minä annan tulla sinulle ja sinun palwelioilles/ ja sinun Canssalles/ ja sinun huoneisijs caickinaiset turilat/ nijn että caicki huonet Egyptis täytetän caickinaisista turilaista/ nijn myös se maa jonga päällä he owat.’ž JA HERra sanoi Mosexelle: nouse huomena warhain ja seiso Pharaon edes/ Cadzo/ hän mene wetten tygö/ ja sano hänelle: Näin sano HERra: päästä minun Canssan palweleman minua.’ž Nijn sanoit noidat Pharaolle: tämä on Jumalan sormi. Mutta Pharao paadutti sydämens/ ja ei cuullut heitä nijncuin HERra sanonut oli.’ž Teit myös noidat noituuxillans nijn/ täitä matcan saattaxens/ waan ei he woinet. Ja täit olit ihmisis ja eläimis.’ž Ja he teit nijn. Aaron ojensi kätens sauwoinens ja löi maan tomua/ ja täit tulit/ ihmisijn ja eläimijn: caicki maan tomu muuttui täixi coco Egyptin maasa.’ž Ja HERra sanoi Mosexelle: sano Aaronille: ojenna sauwas ja lyö maan tomuun/ että se tulis täixi coco Egyptin maasa.’ž Cuin Pharao näki lewon saanens/ paadutti hän sydämens/ ja ei cuullut heitä nijncuin HERra sanonut oli.’ž Ja he heitit heitä rouckioihijn/ tähän yhden/ sijhen toisen joucon/ ja maa haisi sijtä.’ž Ja HERra teki Mosexen sanan jälken/ ja sammacot cuolit huoneista/ kylistä ja kedoilda.’ž Nijn Moses ja Aaron läxit Pharaon tykö/ ja Moses huusi HERran tygö sammackoin tähden nijncuin hän Pharaolle luwannut oli.’ž Silloin sammacot pitä pakeneman sinulda/ ja sinun huoneistas/ ja sinun palwelioildas/ ja sinun Canssaldas/ ainoastans wirtaan jäämän.’ž Hän sanoi huomena. Hän wastais: olcon sanas jälken/ ettäs tiedäisit ettei yxikän ole nijncuin HERra meidän Jumalam.’ž Moses sanoi: pidä sinä se cunnia/ ettäs määrät/ cosca minun pitä rucoileman edestäs/ ja palwelioittes ja Canssas edestä/ että sammacot pidäis otettaman sinulda ja sinun huonestas/ ainoastans wirtaan jäämän.’ž NIin Pharao cudzui Mosexen ja Aaronin/ ja sanoi: rucoilcat HERra että hän otais pois sammacot minulda/ ja minun Canssaldani/ nijn minä päästän Canssan/ uhraman HERRalle.’ž Teit myös noidat nijn heidän noituuxillans/ ja annoit sammacot tulla Egyptin maan ylidzen.’ž Ja Aaron ojensi kätens Egyptin wetten ylidze/ ja sammacot tulit sieldä ylös/ nijn että coco Egyptin maa peitettin.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:Ā‘ !p@^ Į‘ s@^ Ą‘ É@^ æ‘  @^ ¾‘ ½@] ½‘ X@] ¼‘ ³@] »‘ a@] ŗ‘ y@] ¹‘ H@] ø‘ Ę@] ·‘ Ā@] ¶‘ š@] µ‘ n@ ] “‘ Ē@ ] ³‘ ¬@ ] ²‘ Ė@ ] ±‘ Ż@ ] °‘ !@] Ƒ x@] ®‘ Õ@] ­‘ Ņ@] ¬‘ Å@] «‘ c@] Ŗ‘ {@] ©‘ e@] ؑ r@] §‘ ”@\ ¦‘ r@\ „‘ ›@\ ¤‘ Ø@\ £‘ l@\ ¢‘ 5@\ ”‘ ’@\  ‘ c@\ Ÿ‘ Ü@\ ž‘ ²@\ ‘ `@\ œ‘ ±@\ ›‘ U@\ š‘ @\ ™‘ ‚@ \ ˜‘ ¾@ \ —‘ N@ \ –‘ ¤@ \ •‘ C@ \ ”‘ ī@\ “‘ €@\ ’‘ @\ ‘‘ §@\ ‘ j@\ ‘ {@\ Ž‘ M@\ ‘ ¦@\ Œ‘ 2@\ ‹‘ “@[ Š‘ z@[ ‰‘ Ū@[ ˆ‘ @[ ‡‘ £@[ †‘ ŗ@[ …‘ @[ „‘  @[ ƒ‘ @[ ‚‘ –@[ ‘ «@[ €‘ @ [ ‘ µ@ [ ~‘ v@ [ }‘ ¹@ [ |‘ ŗ@ [ {‘ —@[ z‘ #m@[ y‘ "’@[ x‘ !’@[ w‘ C@[ v‘ \@[ u‘ b@[ t‘ ·@[ s‘ y@[ r‘ ²@Z q‘ M@Z p‘ ž@Z o‘ ©@Z n‘ °@Z m‘ Ę@Z l‘ W@Z k‘ ^@Z j‘ Ķ@Z i‘ ¬@Z h‘ J@Z g‘ ‘@Z f‘ t@Z e‘ Æ@ Z d‘ ¦@ Z c‘ l@ Z b‘ ƒ@ Z a‘ ‰@ Z `‘ €@Z _‘ @Z ^‘ Ž@Z ]‘ t@Z \‘ B@Z [‘ @Z Z‘ µ@Z Y‘ 1@Z X‘ †@Z W‘ē@X V‘0@X U‘ļ@X T‘œ@X S‘u@X R‘Ł@X Q‘f@X P‘—@X O‘`@X N‘ø@X M‘ń@X L‘Æ@X K‘‡@ X J‘t@ X I‘@ X H‘v@ X „LVALzI”Ń ] Ļ N Ī E Ā V °  ü²9Ū„¾eĒzČ NIin lähetti Pharao ja cudzui Mosexen ja Aaronin/ ja sanoi heille: minä olen tällä haa’ž NIin lähetti Pharao ja cudzui Mosexen ja Aaronin/ ja sanoi heille: minä olen tällä haawalla pahoin tehnyt/ HERra on wanhurscas/ waan minä ja minun Canssan olemma jumalattomat.’ž Ainoast Gosenin maacunnas/ josa Israelin lapset olit/ ei rakehita satanut.’ž Ja raket löit coco Egyptin maalla caicki cuin kedolla olit/ sekä ihmiset että carjan/ caicki mitä maan päällä wihotti/ caicki myös puut medzäs ricki särki.’ž Että raket ja tuli secaisin maahan langeisit nijn hirmuisest/ ettei ikänäns sencaltaista Egyptin maasa tapahtunut ollut/ sijtä ajasta cuin Canssa sijnä asuman rupeis.’ž Nijn ojensi Moses sauwans taiwasen päin/ ja HERra andoi jylistä ja rakehita sata/ nijn että tuli leimahti maan päälle/ ja nijn andoi HERra sata rakehita Egyptin maan päälle.’ž Nijn sanoi HERra Mosexelle: ojenna sinun kätes taiwasen päin/ että rakehita satais coco Egyptin maan päälle/ ihmisten päälle/ carjan päälle ja caickein päälle mitä kedolla wihotta Egyptin maalla.’ž Waan joidenga sydän ei totellut HERran sana/ ne jätit kedolle palwelians ja carjans.’ž Joca Pharaon palwelioista pelkäis HERran sana/ hän palwelians ja carjans huoneseen corjais.’ž Lähetä sijs nyt ja corja sinun carjas ja caicki mitä sinulla on kedolla: sillä caicki ihmiset ja carja/ cuin kedolla löytän/ ja ei ole corjatut huoneseen/ ja raket langewat heidän päällens/ ne cuolewat.’ž Cadzo/ huomena tällä ajalla annan minä sangen suuria rakehita sata/ jonga caltaisita ei ole ollut Egyptis/ hamasta sijtä päiwästä cuin se perustettu on/ nijn tähän asti.’ž JA sinä wielä nyt poljet minun Canssani sinun alas/ ja et päästä heitä:’ž Ja tosin sentähden olen minä herättänyt sinun/ osottaxeni minun Woimani sinun päälles/ ja että minun nimeni julistettaisin caikesa maacunnasa.’ž Sillä nyt minä ojennan käteni ja lyön sinun ja sinun Canssas ruttotaudilla/ että sinun pitä huckuman maan pääldä.’ž Muutoin minä tällä haawalla lähetän caicki minun rangaistuxeni sinun päälles/ ja sinun palweliais/ ja sinun Canssas päällen/ tietäxes ettei caikesa maasa ole minun wertani:’ž NIin sanoi HERra Mosexelle: nouse huomena warhain/ ja mene Pharaon eteen/ ja sano hänelle: Näin sano HERra Hebrerein Jumala: päästä minun Canssan palweleman minua.’ž Mutta HERra paadutti Pharaon sydämen/ nijn ettei hän cuullut heitä/ nijncuin HERra Mosexelle sanonut oli.’ž Nijn ettei noidatcan saanet seiso Mosexen edes paisumain tähden: Sillä paisumat olit nijn noitain päällä/ cuin Egyptiläistengin.’ž Ja he otit noke totoista/ ja seisoit Pharaon edes/ ja Moses paiscais sen taiwasen päin/ nijn tulit pahat paisumat ihmisijn ja carjaan.’ž Ja pitä tuleman tomuxi coco Egyptin maan päällä/ ja pitä oleman ihmisten ja carjan päällä pahat paisumat coco Egyptin maalla.’ž JA HERra sanoi Mosexelle ja Aaronille: ottacat kätenne täyten totoin noke/ ja Moses paiscatcan sen taiwasen päin Pharaon edes.’ž Nijn Pharao lähetti tiedusteleman/ ja cadzo/ ei ollut Israelin carjast yhtäkän cuollut. Mutta Pharaon sydän paatui/ ja ei päästänyt Canssa.’ž ja HERra teki nijn amulla/ ja caicki carja cuoli Egyptiläisildä/ waan Israelin lasten carjast ei yhtäkän cuollut.’ž Ja HERra määräis ajan/ sanoden: tämän HERra teke huomena maasa.’ž Ja HERra teke jotakin erinomaist Israelin ja Egyptiläisten wälillä/ nijn ettei mitän cuole caikesta cuin Israelin lapsilla on.’ž Cadzo/ HERran käsi on sinun carjas päällä/ jotca owat kedolla/ hewoisten päällä/ Asein päällä/ Camelein päällä/ härkäin päällä/ lammasten päällä/ sangen rascan ruttotaudin cansa.’ž waan jolles päästä/ mutta wielä pidätät heitä:’ž HERRA sanoi Mosexelle: mene Pharaon tygö/ ja sano hänelle: näin sano HERra Hebrerein Jumala: päästä minun Canssan palweleman minua:õLVAL‡ŠnĻ = « > § ķ 4 ¾ YĆ6–]ŗBČ5 Andacat minulle andexi minun ricoxen wielä tällä erällä/ ja rucoilcat H’ž Andacat minulle andexi minun ricoxen wielä tällä erällä/ ja rucoilcat HERra teidän Jumalatan/ että hän ottais minulda pois weilä tämän cuoleman.’ž Nijn cudzui Pharao kijrust Mosexen ja Aaronin/ ja sanoi: minä olen paha tehnyt HERra teidän Jumalatan/ ja teitä wastan:’ž Sillä he peitit caiken maan/ ja teit sen mustaxi. Ja he söit caicki maan wihannon/ ja caicki puiden hedelmät cuin jäänet olit rakehilda/ ja ei jäänyt ensingän wiherjäistä puihijn ja kedon ruohoin coco Egyptin maalla.’ž Ja tulit coco Egyptin maan päällen/ laskit idzens jocapaickaan Egyptin maalle sangen epäluguin/ ettei heidän caltaisitans ennen ollut/ eikä tästedes tule.’ž Moses ojensi sauwans Egyptin maan ylidze/ ja HERra andoi tulla itätuulen sille maalle caiken sen päiwän ja caiken sen yön/ ja amulla nosti itätuuli heinäsircat.’ž NIin sanoi HERra Mosexelle: ojenna sinun kätes Egyptin maan ylidze heinäsirckain tähden/ että he tulisit Egyptin maan päälle/ ja söisit caiken maan wihannon/ cuin on rakehilda jäänyt.’ž Ei nijn/ mutta mengät te miehet ja palwelcat HERra/ sillä sitä te oletta pyytänetkin. Ja he ajoit heidän pois Pharaon edest.’ž Ja hän sanoi heille: ikän nijn/ olcon HERra teidän cansan. Pidäiskö minun päästämän teidän ja teidän lapsen? cadzocat jollei teillä jotakin paha sydämes ole?’ž Ja Moses sanoi: me menem meidän nuorten ja wanhain cansa/ poikinem ja tyttärinem/ lammastem ja carjam cansa/ sillä meillä on HERran juhla.’ž Nijn Moses ja Aaron cudzuttin jällens Pharaon tygö/ joca sanoi heille: mengät ja palwelcat HERra teidän Jumalatan: Waan cutca ne owat cuin menewät?’ž Nijn sanoit Pharaon palweliat hänelle: cuinga cauwan me kärsimme näitä widzauxia? päästä Canssa palweleman HERra heidän Jumalatans: edkös wielä tiedä Egypti häwitetyxi?’ž Ja pitä täyttämän sinun huones/ ja caickein sinun palweliais huonet/ ja caickein Egyptiläisten huonet/ jongacaltaista sinun Isäs ja Isäsisät ei nähnet ole/ sijtä päiwäst cuin he maan päälle tulit/ tähän päiwän asti. Ja hän käänsi idzens ja meni Pharaon tykö.’ž Nijn että heidän pitä peittämän maan/ nijn ettei maa pidä näkymän/ ja heidän pitä syömän tähtet/ cuin teille on jäänet rakehilda/ ja pitä syömän caicki wihottawaiset puut medzäs.’ž Waan jos sinä estelet päästä minun Canssani/ Cadzo/ nijn minä huomena tuotan heinäsircat caickijn sinun maas ärijn.’ž Nijn menit Moses ja Aaron Pharaon tygö/ ja sanoit hänelle: näin sano HErra Hebrerein Jumala/ cuinga cauwan et sinä nöyrytä idzes minun edesäni? päästä minun Canssan palweleman minua.’ž Ja että sinä ilmoitaisit sinun lastes/ ja lasteslasten corwijn/ mitä minä tehnyt olen Egyptis/ ja minun ihmeni/ jotca minä tein heidän seasans/ että te tietäisit että minä HERra olen.’ž JA HERra sanoi Mosexelle: mene Pharaon tygö/ sillä minä paadutin hänen ja hänen palwelioittens sydämet/ tehdäxeni nämät minun ihmeni heidän seasans.’ž Nijn paadui Pharaon sydän/ ettei hän päästänyt Israelin lapsia/ nijncuin HERra Mosexen cautta sanonut oli.’ž Cosca Pharao näki/ että sade/ ja raket/ ja jylinät lackaisit/ teki hän wielä enämmän paha ja paadutti sydämens/ sekä hän että hänen palwelians.’ž Nijn Moses meni Caupungista/ Pharaon tykö/ ja ojensi kätens HERran tygö/ ja jylinä ja raket lackaisit/ ja sade ei enämbi tiuckunut maan päälle.’ž Mutta nisu ja ruis eiwät turmeldunet/ sillä ne olit hiljakylwöt.’ž Nijn pellawat ja ohrat maahan lyötin: sillä ohra oli tähkäpäällä ja pellawa oli culculla.’ž Mutta minä sen kyllä tiedän/ ettet sinä eikä sinun palwelias wielä nytkän pelkä HERra Jumalata.’ž Ja Moses sanoi hänelle: cosca minä menen Caupungista/ nijn minä ojennan käteni HERran tygö/ nijn jylinä lacka ja rakehita ei pidä enämbi oleman/ ettäs tietäisit maan olewan HERran.’ž Sentähden rucoilcat HERra/ että Jumalan jylinä ja raket lackaisit/ nijn minä päästän teidän ja en enämbi pidätä teitä.&LVALĪ(Ū`ö O ² 2 D  ]  Q Ļ?ź9Ł'KčV!µ rl Ja sen teidän pitä tallella pitämän neljändentoistakymmenden päiwän ast’ž Ja sen teidän pitä tallella pitämän neljändentoistakymmenden päiwän asti tätä cuuta/ ja coco Israelin Canssan cocous pitä sen teurastaman ehtona.’ž Ja sen caridzan pitä oleman wirhittömän/ ajastaicaisen oinan. Caridzoist ja wohlist pitä teidän sen walidzeman.’ž Waan jos yxi huone wähä on caridzata syömän/ nijn ottacan kylänsmiehen cansans/ joca likin händä asu/ että nijn monda tulis/ cuin woisit caridzan syödä.’ž Puhucat coco Israelin Seuracunnalle/ sanoden: kymmendenä päiwänä tällä cuulla/ ottacan idzecukin hänellens caridzan/ se joca perhenisändä on/ caridzan joca huonelle:’ž Tämä cuucausi pitä oleman teidän tykönän ensimäinen Cuu/ hänestä pitä teidän alcaman ajastajan cuucaudet.’ž HERra sanoi Mosexelle ja Aaronille Egyptin maalla:’ž Ja Moses ja Aaron teit caicki nämät ihmet Pharaon edes/ waan HERra paadutti hänen sydämens/ ettei hän päästänyt Israelin lapsia hänen maaldans.’ž Mutta HERra sanoi Mosexelle: ei Pharao cuule teitä/ että paljo ihmeitä tapahduis Egyptin maalla.’ž Silloin caicki nämät sinun palwelias/ pitä tuleman minun tygöni/ ja cumartaman minua/ sanoden: lähde ulos sinä ja caicki Canssa jotca sinun allas owat/ ja sijtte minä lähden. Ja hän läxi Pharaon tykö sangen wihoisans.’ž Mutta caickein Israelin lasten seas ei coiracan kieldäns wärwäyttämän pidä hamast ihmisist/ nijn eläimihin asti/ että te tiedäisitte/ cuinga HERra eroitta Egyptin ja Israelin.’ž Ja suuren pargun pitä oleman Egyptin maalla/ jonga caltaista ei ole ollut/ eikä tuleman pidä.’ž Ja jocainen esicoinen Egyptin maalla pitä cuoleman/ Pharaon esicoisest/ joca hänen istuimellans istu/ haman pijcan esicoisen asti/ joca jauha/ ja caikein eläinden esicoiseen.’ž JA Moses sanoi: näin sano HERra: puoliyön aican minä waellan Egyptin maan läpidze.’ž Sillä HERra anda armon Canssalle Egyptiläisten edes. Ja Moses oli sangen cuuluisa mies Egyptin maalla/ Pharaon palwelioitten ja Canssan edes.’ž Nijn sano sijs nyt Canssalle: että jocamies anois lähimmäiseldäns/ ja jocainen waimo hänen lähimmäiseldäns hopia ja culdacalua.’ž JA HERra sanoi Mosexelle: wielä minä annan tulla yhden rangaistuxen Pharaolle ja Egyptijn sijtte hän päästä teidän tääldä/ eikä ainoastans päästä teitä/ mutta myös aja teidän tääldä ulos.’ž Moses wastais: nijncuin sinä sanonut olet/ en tule minä enämbi sinun etees.’ž Ja Pharao sanoi hänelle: mene pois minun tyköni/ ja carta ettes enämbi sillen tule minun eteeni: sillä jona päiwänä sinä tulet minun eteeni/ pitä sinun cuoleman.’ž Mutta HERra paadutti Pharaon sydämen/ ettei hän päästänyt heitä.’ž Meidän carjam pitä myös menemän meidän cansam/ ja ei yhtäkän sorcka jäämän: Sillä sijtä meidhän pitä ottaman ja tekemän palweluxen HERralle meidän Jumalallem: sillä en me tiedä millä me palwelem HERra/ sijhenasti cuin me sinne tulemma.’ž Moses sanoi: sinun pitä myös salliman minun käsijn uhrin/ ja poltouhrin/ jota meidän pitä tekemän HERralle meidän Jumalallem.’ž Nijn cudzui Pharao Mosexen/ ja sanoi: mengät ja palwelcat HERra/ ainoastans teidän lamban ja carjan jääkän tänne/ teidän lapsen mengän myös teidän cansan.’ž Nijn ettei yxikän toinen toistans nähnyt/ eikä myös nosnut sijtä paicast/ colmena päiwänä josa he olit. Mutta caikilla Israelin lapsilla oli walkeus/ cusa he asuit.’ž Ja Moses ojensi kätens taiwasen päin/ nijn tuli syngiä pimeys coco Egyptin maan päälle colmexi päiwäxi.’ž JA HERra sanoi Mosexelle: ojenna kätes taiwasen päin/ että pimeys tuis Egyptin maan päälle/ nijn että ruwetta taitaisin.’ž Mutta HERra paadutti Pharaon sydämen/ ettei hän päästänyt Israelin lapsia.’ž Nijn HERra käänsi tuulen jaloxi länsituulexi ja nosti heinäsircat ja heitti heidän punaiseen mereen/ nijn ettei yhtäkän heinäsircka jäänyt coco Egyptin maan ärijn.’ž Ja hän meni pois Pharaon tykö ja rucoili HERra.uLVALŽ)®K† “ ß g F i žņ+½#a›SŚyĘn± JA puoliyön aicana/ löi HERra caicki esicoiset Egyptin maalla/ Pharaon esicoisest/ joca häne’ž JA puoliyön aicana/ löi HERra caicki esicoiset Egyptin maalla/ Pharaon esicoisest/ joca hänen istuimellans istui/ nijn fangin esicoisen asti/ joca oli fangihuones/ ja eläinden esicoiset.’ž Ja Israelin lapset menit/ ja teit nijncuin HERra Mosexelle ja Aaronille käskenyt oli.’ž tämä on HERran Pääsiäis uhri/ joca ohidzen meni Israelin lasten huonet Egyptis/ cosca hän rangais Egyptiläisiä/ ja meidän huonem wapahti: nijn Canssa maahan cumartain rucoilit.’ž Ja cosca teidän lapsen sanowat teille: mikä palwelus tämä teillä on? Nijn teidän pitä sanoman:’ž Ja cosca te tuletta sijhen maahan/ jonga HERRra teille andawa on/ nijncuin hän sanonut on/ nijn pitäkät tämä palwelus.’ž Sentähden pidä tämä sääty sinulle ja sinun lapsilles ijancaickisesta.’ž Sillä HERra käy ja waiwa Egyptiläisiä/ ja cosca hän saa nähdä weren owenpäälises/ ja molemmisa pihtipielis/ mene HERra sen owen ohidze/ ja ei salli hucuttajan tulla teidän huoneisijn rangaiseman.’ž Ja ottacat side Isoppia/ ja castacat wereen joca on waskimaljas/ ja siwucat sillä owenpäälinen/ ja molemmat pihtipielet: ja ei yxikän ihminen pidä menemän ulos huonens owesta huomenisen asti.’ž JA Moses cudzui caicki Israelin wanhimmat/ ja sanoi heille: walitcat ja ottacat teillen lambaita cukin perhecundans jälken/ ja teurastacat Pääsiäisexi.’ž Sentähden älkät ensingän syökö hapoinda leipä: waan happamatoinda leipä syökät caikisa teidän asuinsioisan.’ž Nijn ettei seidzemenä päiwänä löytä hapoinda leipä teidän huoneisan: sillä jocainen cuin hapoinda leipä syö/ hänen sieluns pitä hucutettaman Israelin joucosta/ joco hän muucalainen on eli omainen.’ž Neljändenätoistakymmendenä päiwänä ensimäisestä cuusta ehtona/ pitä teidän syömän happamatoinda leipä/ haman ensimäisen päiwän asti colmattakymmendä sijtä cuusta ehtona.’ž Ja tytykät happamattoman leipän: Sillä sinä päiwänä olen minä teidän jouckon johdattanut Egyptin maalda sentähden pitä myös teidän ja caicki teidän lapsen pitämän tämän päiwän/ ijancaickisexi säädyxi.’ž Ensimäisnä päiwänä on teille pyhä cocous/ ja myös seidzemendenä päiwänä on teille pyhä cocous. Ei yhtäkän työtä pidä tehtämän nijnä päiwinä/ mutta waiwoin mitä ruaxi tarwitan jocaidzelle hengelle/ se ainoastans tehkät.’ž Seidzemen päiwä pitä teidän syömän syömän happamatoinda leipä/ nimittäin/ ensimäisnä päiwänä/ ei pidä ensingän oleman hapoinda leipä teidän huoneisan. Sillä jocainen cuin hapoinda leipä syö ensimäisestä päiwästä/ nijn seidzemenden päiwän asti/ hänen sieluns pitä hucutettaman Israelist.’ž JA teidän pitä tämän päiwän muistos pitämän/ ja pyhittämän juhlaxi HERralle/ ja teidän lapsen ijancaickisexi säädyxi.’ž Ja weren pitä oleman teille merkixi huoneisan cusa te oletta/ että cosca minä weren näen/ nijn minä menen teidän ohidzen/ ja ei pidä teille tuleman se rangaistus cadottaman teitä/ cosca minä lyön Egyptin maata.’ž Sillä minä käyn sinä yönä Egyptin maan läpidze/ ja lyön caicki esicoiset Egyptin maalla/ ihmisist haman carjan asti/ ja annan tulla minun rangaistuxen caickein Egyptiläisten epäjumalitten päälle: Minä HERra.’ž Mutta näin pitä teidän syömän sitä: teidän pitä oleman wyötetyt cupeista/ ja kengät jalasan/ ja sauwan kädesän/ ja pitä sen syömän nijncuin matcaan kijruttawaiset/ sillä se on HERran Pääsiäinen.’ž Eikä teidän pidä jättämän mitän huomenexi/ ja jos jotakin jää huomenexi/ se tulella poltettacan.’ž Ei teidän pidä sitä syömän unna/ eikä wedellä keitettynä/ mutta tulella paistettuna/ pään/ jalcain ja sisällysten cansa.’ž Ja pitä sinä yönä syömän liha tulella paistettua/ ja happamatoinda leipä/ catkerain ruohoin cansa.’ž Ja teidän pitä ottaman weren/ ja siwuman molemmat pihtipielet/ ja huonetten owenpäälisen/ joisa he sitä syöwät.ILVAL`—$“ S Ū f   ® V  q  ·„Łä—AéÄ1e3<Ł+“ Ja sinun pitä sanoman sinun pojalles sinä päiwänä/ sanoden: tämän me pidä’ž Ja sinun pitä sanoman sinun pojalles sinä päiwänä/ sanoden: tämän me pidämme sentähden/ että HERra teki näin meidän cansam/ cosca me läxim Egyptistä.’ž Sentähden pitä sinun seidzemen päiwä syömän happamatoinda leipä/ ettei sinun tykönäs yhtän hapoinda taikinata/ eikä hapoinda leipä pidä nähtämän/ caikisa sinun maas ärisä.’ž Seidzemen päiwä pitä sinun syömän happamatoinda leipä/ ja seidzemendenä päiwänä on HERran juhla.’ž Cosca HERra anda tulla sinun Cananerein/ Hetherein/ Amorrerein/ Hewerein ja Jebuserein maalle/ jonga hän sinun Isilles on wannonut/ andaxens sinulle sen maan/ josa riesca ja hunajata wuota/ nijn sinun pitä tämän palweluxen tekemän tällä cuulla:’ž Tänäpänä oletta te lähtenet/ sillä cuulla Abib.’ž Nijn sanoi Moses Canssalle: muistacat tämä päiwä/ jona te oletta lähtenet Egyptist/ orjuden huonesta/ että HERra on teidän tääldä johdattanut wäkewällä kädellä. Sentähden ei sinun pidä syömän hapoinda.’ž Pyhitä minulle jocainen esicoinen/ cucaikänäns ensin äitins cohdun awa Israelin lasten seas/ sekä ihmisistä että eläimistä/ sillä ne owat minun.’ž JA HERra puhui Mosexelle ja sanoi:’ž Nijn HERra yhtenä päiwänä johdatti Israelin lapset Egyptin maalda/ heidän joucoisans.’ž Ja caicki Israelin lapset teit/ nijncuin HERra oli Mosexelle ja Aaronille käskenyt.’ž Yxi sääty pitä oleman omaidzella ja muucalaisella/ joca asu teidän seasan.’ž Jos jocu muucalainen asu sinun tykönäs/ ja tahto pitä HERralle Pääsiäistä/ nijn ymbärinsleicattacan caicki miehenpuolet ja sijtte käykän sitä tekemän/ ja olcan nijncuin maan omainen: sillä ei yhdengän ymbärinsleickamattoman pidä sijtä syömän.’ž Coco Israelin seuracunda pitä näin tekemän.’ž Yhdesä huonesa pitä se syötämän. Ei teidän pidä huonesta wiemän ulos sijtä lihasta/ eikä teidän pidä luuta rickoman sijtä.’ž Huonecunnan ja päiwämiehen ei pidä syömän sijtä.’ž Jocainen ostettu orja pitä ymbärinsleicattaman/ ja sijtte syökän sijtä.’ž Ja HERra sanoi Mosexelle ja Aaronille: tämä on tapa pitä Pääsiäistä/ ei yxikän muucalainen pidä sijtä syömän.’ž Sentähden tämä yö pidetän HERralle/ että hän wei heidän ulos Egyptin maalda/ ja Israelin lapset pitä sen pitämän HERralle/ he ja heidän lapsens.’ž Ja cosca ne olit culunet läxi coco HERran joucko yhtenä päiwänä Egyptin maalda.’ž Se aica cuin Israelin lapset asuit Egyptis/ oli neljäsata ja colmekymmendä ajastaica.’ž Ja he leiwoit sijtä udesta taikinasta/ jonga he olit tuonet Egyptistä/ happamattomia leipiä/ sillä ei se ollut hapannut/ sentähden että he ajettin Egyptistä pois/ eikä myös saanet wijpyä/ ja ei semmengän saanet heillens ewästä walmista.’ž Ja myös paljo yhteistä Canssa meni heidän cansans/ ja lambait/ ja carja/ ja sangen paljo eläimitä.’ž NIin matcustit Israelin lapset Ramesexest Suchothijn cuusisatatuhatta jalcamiestä/ paidzi lapsia.’ž Ja HERra oli andanut Canssalle armon Egyptiläisten edes/ että he annoit heille/ ja nijn he tyhjänsit Egyptiläiset.’ž Ja Israelin lapset olit tehnet Mosexen sanan jälken: ja olit anonet Egyptiläisildä hopia ja culdacaluja ja waatteita.’ž JA Canssa cannoit olallans uden taikinan/ ennencuin se happani/ ruaxens sidottuna waatteisijn.’ž Ja Egyptiläiset waadeit Canssa/ ja hoputtaden ajoit heitä pois maalda: sillä he sanoit: me cuolemma jocainen.’ž Ottacat myös myötän teidän lamban ja carjan/ nijncuin te sanonet oletta/ mengät matcaan ja siunatcat myös minua.’ž Ja hän cudzui Mosexen ja Aaronin yöllä/ ja sanoi: walmistacat teitän ja mengät pois minun Canssastani/ sekä te että Israelin lapset/ ja mengät matcaan ja palwelcat HERra/ nijncuin te sanonet oletta.’ž Sinä yönä nousi Pharao ja caicki hänen palwelians/ ja caicki Egyptiläiset/ ja suuri parcu oli Egyptis: sillä ei siellä ollut huonetta/ josa ei cuollut ollut.zįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ’sT5÷Ų¹š{\=<’į@c ;’ž@c :’€@ c 9’@ c 8’J@ c 7’Ł@ c 6’S@ c 5’§@c 4’Ć@c 3’m@c 2’ T@c 1’ Ė@c 0’ €’ž Ja HERra sanoi Mosexelle:4 /’ ‰@c .’ }@c -’ō@c ,’š@c +’t@b *’y@b )’Ī@b (’@b '’N@b &’Õ@b %’†@b $’y@b #’n@b "’@@b !’{@b  ’Œ@b ’…@ b ’v@ b ’©@ b ’1@ b ’”@ b ’ß@b ’u@b ’J@b ’ |@b ’ 5@b ’ Ž@b ’ l@b ’ °@b ’m@b ’Ž@a ’Z@a ’A@a ’p@a  ’2@a  ’¤@a  ’Æ@a  ’ @a  ’3@a ’D@a ’z@a ’£@a ’“@a ’@a ’¾@ a ’‚@ a ’{@ a ’}@ a ’‘•@ a ž‘”@a ż‘¤@a ü‘Ž@a ū‘¹@a ś‘Š@a ł‘`@a ų‘?@a ÷‘ Ó@a ö‘ Æ@a õ‘ §@` ō‘ §@` ó‘ Ņ@` ņ‘‘@` ń‘r@` š‘7@` ļ‘Ó@` ī‘Ā@` ķ‘Z@` ģ‘Å@` ė‘$@` ź‘ H@ ` é‘ ¦@ ` č‘ F@ ` ē‘ š@ ` ę‘ †@ ` å‘ é@` ä‘ †@` ć‘ *@` ā‘ Æ@` į‘ æ@` ą‘ “@` ߑ |@` Ž‘ 4@` Ż‘ Ą@` ܑ ˜@^ Ū‘ ®@^ Ś‘ c@^ Ł‘ ÷@^ Ų‘ 2@^ ב Ģ@^ ֑ “@^ Ց %@^ Ō‘ 3X@^ ӑ 2V@^ Ņ‘ 1M@^ ё 0õ@^ Š‘ /.@^ Ļ‘ .}@^ Ī‘ -3@^ Ķ‘ ,J@^ Ģ‘ +p@ ^ Ė‘ *“@ ^ Ź‘ )R@ ^ ɑ (X@ ^ ȑ 'ļ@ ^ Ē‘ &e@^ ʑ %d@^ ő $u@^ đ #x@^ Ƒ "a@^ 0LVAL@ ż >  e ß ö p ֐ź¢~¹_Ź“!¾p Ja he sanoit Mosexelle: eikö hautoja ollut Egyptis/ ettäs rupeisit meitä johdatta’ž Ja he sanoit Mosexelle: eikö hautoja ollut Egyptis/ ettäs rupeisit meitä johdattaman corpeen cuoleman? mixis meille nijn olet tehnyt/ ettäs meitä johdatit Egyptist?’ž Ja cuin Pharao lähestyi heitä/ nostit Israelin lapset silmäns/ ja cadzo/ Egyptiläiset tulit heidän peräsäns/ ja he peljästyit sangen suurest/ ja huusit HERran tygö.’ž Nijn Egyptiläiset ajoit heitä taca/ ja saawutit heidän meren tykönä/ cusa he idzens sioittanet olit/ hewoisten/ waunuin/ radzasmiesten/ ja coco Pharaon sotawäen cansa/ Hijrothin laxos/ BaalZephonin cohdalla.’ž Silloin HERra paadutti Pharaon Egyptin Cuningan sydämen/ ja hän ajoi taca Israelin lapsia/ jotca cuitengin olit corkian käden cautta lähtenet.’ž Ja otti cuusisata parasta waunua/ nijn myös caicki muut Egyptin waunut/ ja caicki hänen sotajouckons päämiehet.’ž Ja hän walmisti waununs/ ja otti sotawäkens myötäns.’ž JA cuin se sanottin Egyptin Cuningalle/ että Canssa pakeni: tuli hänen ja hänen palweliains sydän käätyxi Canssa wastan/ ja he sanoit: mixi me olemme nijn tehnet/ että me päästimme Israelin palwelemast meitä?’ž Ja minä paadutan Pharaon sydämen/ että hän aja heitä taca/ ja woitan cunnian Pharaosta ja caikesta hänen sotawäestäns. Ja Egyptiläisten pitä ymmärtämän/ että minä olen HERra. Ja he teit nijn.’ž Sillä Pharao sano Israelin lapsista: he käywät exyxis maalla/ corpi on heidän sulkenut.’ž Puhu Israelin lapsille ja sano: että he palajaisit ja sioitaisit heitäns Hijrothin laxon cohdalle/ Migdolin ja meren waihelle/ BaalZephonin eteen/ ja sen cohdalle/ sioittaden heidäns meren tygö.’ž JA HERra puhui Mosexelle sanoden:’ž Pilwen padzas ei erinnyt Canssasta päiwällä/ eikä tulen padzas yöllä.’ž Ja HERra käwi heidän edelläns päiwällä pilwen padzas/ johdataxens heitä oikiata tietä: ja yöllä tulen padzas/ walistaxens heitä waeldaman sekä yöllä että päiwällä.’ž Nijn he läxit Suchothista/ ja sioitit heidäns Etamin corpe likemmä.’ž Ja Moses otti myötäns Josephin luut: sillä hän oli wannottanut Israelin lapset/ sanoden: Jumala on teitä edziwä/ nijn wiekät minun luuni tääldä myötän.’ž Sentähden hän johdatti Canssan ymbärins corwen läpidze punaista merta cohden. Ja Israelin lapset läxit warustettuna Egyptin maalda.’ž COsca Pharao oli päästänyt Canssan/ ei Jumala johdattanut heitä sitä teitä Philisterein maan läpidze/ joca tärkin oli: sillä Jumala ajatteli että Canssa joscus catuis/ cosca he näkisit sodan heitäns wastan/ ja palajaisit Egyptijn.’ž Ja tämän pitä oleman merkixi sinun kädesäs/ ja muistoxi sinun edesäs/ että HERra on johdattanut meidän wäkewällä kädellä Egyptistä.’ž Sillä cosca Pharao ei tahtonut meitä päästä/ löi HERra cuoliaxi jocaidzen esicoisen Egyptin maalla/ ihmisen esicoisesta nijn eläinden esicoisen asti: sentähden uhran minä HERralle jocaidzen cuin ensin äitins cohdun awa/ joca miehenpuoli on/ ja jocaidzen esicoisen minun lapsistani lunastan minä.’ž Ja cosca sinun poicas kysy sinulle tänäpänä eli huomena: mikä tämä on? sinun pitä sanoman hänelle: HERra on johdattanut meidän wäkewällä kädellä Egyptistä orjuden huonesta.’ž Mutta caicki Asin esicoiset pitä sinun lunastaman lamballa: Jollet sinä lunasta sitä/ nijn wäännä niscat ricki. Mutta jocaidzen esicoisen ihmisistä sinun lastes seas pitä sinun lunastaman.’ž Nijn pitä sinun eroittaman HERralle jocaidzen cuin awa äitins cohdun/ ja esicoisen eläinden seas/ cuin sinulla on/ caicki miehenpuoli on HERran.’ž COsca HERra on sinun wienyt Cananerein maalle/ nijncuin hän sinulle ja sinun Isilles wannonut on/ ja andanut sen sinulle.’ž Sentähden pidä tämä sääty ajallans wuosiwuodelda.’ž Sentähden tämän pitä oleman sinulle merkixi sinun kädesäs/ ja muistoxi sinun edesäs/ että HERran käsky pitä oleman sinun suusas/ että HERra on wäkewällä kädellä sinun johdattanut Egyptistä.?LVALQ~?ß U œ  j Ö A Ä I Ē zĘ#©e2£ōP®m… Ja sinun suurella cunniallas olet sinä sinun wiholises cukistanut/ S’ž Ja sinun suurella cunniallas olet sinä sinun wiholises cukistanut/ Sillä cosca sinä lähetit hirmuisudes/ culutti se heidän nijncuin corren.’ž HERra sinun oikia kätes teke suuren ihmen/ HERra sinun oikia kätes on lyönyt wiholisen.’ž Sywyys on heitä peittänyt/ ja wajoisit pohjaan/ nijncuin kiwi.’ž Pharaon waunut ja hänen sotawäkens syöxi hän mereen. Hänen walitut päämiehens owat upotetut punaiseen mereen.’ž HERra on äsken sotamies/ HERra on hänen nimens.’ž HERra on minun wäkewyten ja kijtoswirten/ ja on minun autuuden. Hän on minun Jumalan/ ja minä cunnioitan händä/ hän on minun Isäni Jumala/ ja minä ylistän händä.’ž SIlloin weisais Moses ja Israelin lapset HERralle tämän wirren/ ja sanoit: Minä weisan HERralle/ sillä hän on sangen jalon työn tehnyt/ hewoisen ja waunun hän mereen syöxi.’ž Ja sen suuren käden/ jonga HERra oli osottanut Egyptiläisten päälle. Ja Canssa pelkäisit HERra/ ja uscoit hänen ja hänen palwelians Mosexen.’ž Ja he näit Egyptiläiset cuolluna meren reunalla.’ž Ja nijn HERra wapahti Israelin sinä päiwänä Egyptiläisten kädest.’ž Mutta Israelin lapset käwit cuiwana käskeldä merta/ ja wedet olit heille nijncuin muuri oikialla ja wasemalla puolella.’ž Nijn että wesi palais ja käwi waunuin/ ja radzasmiesten/ ja coco Pharaon sotawäen ylidzen/ jotca heitä olit seurannet mereen: nijn ettei yxikän heistä pääsnytt.’ž Nijn ojensi Moses kätens meren ylidze/ ia meri palais ennen huomenda hänen wirtaans. Ja cosca Egyptiläiset pakenit/ cohtais heidän wesi/ ja HERra pijritti heidän käskelle merta.’ž Mutta HERra sanoi Mosexelle: ojennä kätes meren ylidze/ että wedet juoxisit Egyptiläisten ylidzen heidän waunuins ja radzasmiestens ylidzen.’ž Ja hän syöxi rattat erinäns heidän waunuistans/ ja cukisti heidän woimalisest ylösalaisin. Nijn sanoit Egyptiläiset: paetcam Israeli: sillä HERra soti heidän edestäns Egyptiläisiä wastan.’ž Cosca amuwartio tuli/ cadzatti HERra Egyptiläisten joucon päälle tulen padzasta ja pilwestä/ ja saatti pelgon heidän jouckoons.’ž Ja Egyptiläiset ajoit taca ja seuraisit heidän peräsäns/ caicki Pharaon hewoiset/ waunut ja radzasmiehet keskelle merta.’ž Ja Israelin lapset käwit keskeldä merta cuiwa myöden/ ja wedet olit heille nijncuin muuri/ oikialla ja wasemalla puolella.’ž Cosca Moses ojensi kätens meren ylidze/ andoi HERra wedet juosta pois jalolla itä tuulella coco sen yön/ ja teki meren cuiwille/ ja wedet ercanit.’ž Ja tuli Egyptiläisten ja Israelin jouckoin waihelle/ ja oli pimiä pilwi/ ja walais yön/ nijn ettei he coco yönä toinen toistans tainnet lähestyä.’ž NIin Jumalan Engeli nousi/ joca Israelin joucon edellä käwi/ ja meni heidän taans: ja pilwen padzas sijrsi idzens heidän caswons edestä/ ja käwi heidän tacanans.’ž Ja Egyptiläiset pitä tietämän/ että minä olen HERra/ cosca minä olen cunnian woittanut Pharaosta/ ja hänen waunuistans ja radzasmiehistäns.’ž Cadzo/ minä paadutan Egyptiläisten sydämet/ että he seurawat teidän jälisän/ nijn minä woitan cunnian Pharaosta ja caikesta hänen sotawäestäns/ hänen waunuistans ja radzasmiehistäns.’ž Mutta nosta sinun sauwas/ ja ojenna kätes meren ylidzen/ ja eroita se yhdest/ että Israelin lapset käwisit keskeldä merta cuiwa myöden.’ž HERra sanoi Mosexelle: mitäs huudat minun tygöni? sano Israelin lapsille/ että he waellaisit.’ž HERra soti teidän puolestan/ ja teidän pitä alallans oleman.’ž Moses sanoi Canssalle: älkät peljätkö/ seisocat ja cadzocat/ mingä autuuden HERra tänäpänä teke teille: sillä näitä Egyptiläisiä/ jotca te tänäpän näitte/ ei teidän pidä ikänäns enämbi näkemän ijancaickisest.’ž Eikö tämä se ole cuin me sanoimme sinulle Egyptisä? anna meidän olla/ että me palwelisim Egyptiläisiä: sillä meidän olis parambi palwella Egyptiläisiä/ cuin cuolla corwesa.PLVAL“ćwé “ 8 ī y š ł Č  © $ ˜Żoöp›MM’ Moses ja Aaron sanoit Israelin lapsille: ehtona pitä te’ž Moses ja Aaron sanoit Israelin lapsille: ehtona pitä teidän ymmärtämän/ HERran johdattanen teidän Egyptin maalda.’ž Cuudendena päiwänä pitä heidän idzens walmistaman cocoman caxikertaisest sen ehton/ cuin he muutoin jocapäiwä cocowat.’ž Nijn sanoi HERra Mosexelle: Cadzo/ minä annan sata teille leipä taiwast/ ja Canssan pitä cocoman jocapäiwä nijn paljo cuin he tarwidzewat/ coetellaxeni heitä/ jos he waeldawat minun käskyisäni elickä ei.’ž Ja sanoit heille: josca Jumala että me olisim Egyptin maalla HERran käden cautta cuollet cosca me istuim lihapatain tykönä/ ja oli leipä yldäkyllä syötä: sillä te oletta sentähden meidän johdattanet tähän corpeen cuolettaxen näljällä caicke tätä joucko.’ž Ja coco Israelin lasten joucko napisit Mosesta ja Aaronita wastan/ corwesa.’ž Nijn he matcustit Elimist ja tuli coco Israelin lasten joucko Sinnin corpeen ( joca on Elimin ja Sinain wälillä ) wijdendenä toistakymmendenä päiwänä toisella cuulla/ sijttecuin he Egyptin maalda lähtenet olit.’ž JA he tulit Elimijn/ siellä oli caxitoistakymmendä lähdettä/ ja seidzemenkymmendä palmupuuta/ siellä he sioitit idzens wetten tygö.’ž Sijnä pani hän heidän eteens käskyn ja oikeuden ja kiusais sijnä heitä/ ja sanoi: jos sinä cuulet sinun HERras Jumalas änen/ ja teet mikä oikeus on hänen edesäns/ ja panet hänen käskyns sinun corwijs/ ja pidät caicki hänen säätyns/ nijn en minä pane sinun päälles yhtäkän widzausta nijstä/ jotca minä Egyptiläisten päälle pannut olen/ sillä minä olen HERra sinun parandajas.’ž Mutta hän huusi HERran tygö: Ja HERra osotti hänelle puun/ jonga hän heitti weteen/ ja wedet tulit makiaxi.’ž Sijnä napisit Canssa Mosesta wastan/ sanoden: mitä me juomme?’ž Nijn he tulit Maraan/ waan ei he saanet juoda sitä wettä Maras/ sillä se oli ylön carwas/ josta se paicka cudzutan Mara.’ž NIin Moses andoi waelda Israelin lapset punaisen meren tykö Surrin corpe cohden/ ja he matcustit colme päiwä corwes ja ei löytänet wettä.’ž Ja MirJam weisais heidän edelläns: Weisatcam HERralle/ sillä hän on sangen jalon työn tehnyt/ miehen ja hewoisen hän mereen syöxi.’ž JA MirJam Prophetissa Aaronin sisar otti candelen käteens/ ja caicki waimot seuraisit händä candeleilla ja hypyllä.’ž Sillä Phrao meni mereen hewoisinens/ waunuinens ja radzasmiehinens/ ja HERra palautti meren wedet heidän päällens. Mutta Israelin lapset käwit cuiwana keskeldä merta.’ž HERra hallidze ijancaickisest ja ilman loputa.’ž Johdata heitä ja istuta heitä sinun perimises wuorelle/ jonga sinä HERra asumisexes tehnyt olet/ sinun pyhydes tygö HERra/ ionga sinun kätes walmistanet owat.’ž Tulcon hämmästys heidän päällens/ ja pelco sinun wäkewän käsiwartes cautta/ että he puunduisit nijncuin kiwi: sijhenasti/ että sinun Canssas HERra läpidzen käy/ sijhenasti että Canssa läpidze käy/ jonga sinä saanut olet.’ž Silloin hämmästywät Edomin Ruhtinat/ ja wapistus tarttu Moabin sangareihin/ caicki Canaan maan asuwaiset raukewat.’ž Cosca Canssat sen cuulewat/ wapisewat he: ahdistus käsittä Philisterit.’ž Sinä olet johdattanut laupiudesas tämän Canssan jongas pelastit/ ja olet wienyt heidän wäkewydesäs sinun pyhän asumisees.’ž Coscas oikian kätes ojensit/ nijn maa heitä nieli.’ž HERra/ cuca on sinun wertas jumalten seas? cuca on sinun caltaises/ joca olet nijn jalo ja pyhä: hirmullinen/ kijtettäpä ja ihmetten tekiä.’ž Silloin sinun tuules puhalsi/ ja meri heitä peitti/ ja he pohjaan wajoisit/ nijncuin Blyjy wäkewis wesis.’ž Wiholinen sanoi: minä ajan taca ja saawutan heitä/ ja saalista jaan/ ja heihin minun mieleni jähdytän: minä wedän ulos minun mieckani/ ja minun käteni pitä heitä hucuttaman.’ž Sinun puhaldamises cautta cocounsit wedet/ ja wirrat seisoit rouckioisa: sywydet cocounsit keskellä merta.ŹLVALfrõ l ” M ą  v # J cćEdō†Ąi‹]Ų  JA Moses sanoi: tämä on se cuin HERra käskenyt on: täytä Gomor sijtä/ kätkettä teidän lapsillen/ ett’ž JA Moses sanoi: tämä on se cuin HERra käskenyt on: täytä Gomor sijtä/ kätkettä teidän lapsillen/ että se leipä nähtäisin jolla minä olen teitä ruockinut corwesa/ cosca minä johdatin teitä Egyptin maalda.’ž Ja Israelin huone cudzui hänen nimens Man/ ja se oli nijncuin Corianderin siemen walkia/ ja maisti nijncuin sämbylä hunajan cansa.’ž Nijn lewäisit Canssa seidzemendenä päiwänä.’ž Cadzocat/ HERra on teille andanut Sabbathin/ ja sentähden on hän andanut teille cuudendena päiwänä cahden päiwän leiwän/ nijn olcan sijs jocainen cotona idzellens/ ja älkän yxikän lähtekö siastans seidzemendenä päiwänä.’ž Nijn sanoi HERra Mosexelle: cuinga cauwan et te pidä minun käkäskyjäni ja säätyjäni?’ž Mutta seidzemendenä päiwänä läxit muutamat Canssan seast cocoman/ ja ei he löynnet mitän.’ž Cuusi päiwä pitä teidän cocoman/ mutta sedzemendenä päiwänä on Sabbathi/ ja sinä päiwänä ei löytä sitä.’ž Nijn sanoi Moses: syökät se tänäpänä/ sillä tänäpänä on HERran Sabbathi/ tänäpänä et te sitä löydä kedolda.’ž Ja he jätit sijtä huomenexi/ nijncuin Moses käskenyt oli: ja ei tullut se haiseman/ eikä matoa tullut sijhen.’ž Ja hän sanoi heille: tämä on se cuin HERra sanonut on: huomena on Sabbathi/ se pyhä lepo HERralle/ mitä te leiwotte se leipocat/ ja mitä te keitätte se keittäkät/ mutta mitä lijaxi on jättäkät se/ tähdelle panda huomenexi.’ž JA cuudendena päiwänä cocoisit he caxikertaisest sijtä leiwästä/ caxi Gomoria cullengin. Ja caicki päämiehet Canssan seast tulit ja ilmoitit sen Mosexelle.’ž Nijn he cocoisit sijtä joca aamu/ nijn paljo cuin jocainen syödäxens tarwidzi. Mutta cosca päiwä tuli palawaxi/ nijn se suli.’ž Mutta ei he cuullet Mosesta/ waan monicahdat jätit sijtä jotakin huomenexi. Nijn madot caswoit sijhen ja tuli haiseman. Ja Moses wihastui heidän päällens.’ž Ja Moses sanoi heille: ei kenengän pidä sijtä huomenexi mitän jättämän.’ž Waan cuin he mittaisit sen Gomorilla/ nijn ei hänellä mitän lijaxi ollut/ joca paljo coonnut oli/ eikä sildä mitän puuttunut/ joca wähemmän cocois: mutta jocainen oli coonnut nijn paljo cuin he syödäxens tarwidzit.’ž Ja Israelin lapset teit nijn/ ja cocoisit muutamat enämmän ja muutamat wähemmän.’ž Tämä on se josta HERra käskenyt on. Jocainen cootcan sijtä nijn paljo cuin hän idze syö/ ja ottacat Gomor joca päälugulle/ hengilugun jälken cuin on hänen majasans.’ž Ja cuin Israelin lapset sen näit/ sanoit he toinen toisellens: Man tämä on/ sillä ei he tiennet mikä se oli. Mutta Moses sanoi heille: tämä on se leipä/ jonga HERra teille on andanut syödäxen.’ž Ja cuin caste tuli pois: cadzo/ nijn oli corwes jotakin ymmyrjäistä ja piendä/ nijncuin härmä maan päällä.’ž Ja ehtona tulit peldocanat ja peitit leirin/ ja amulla oli caste leirin ymbärins.’ž Minä olen cuullut Israelin lasten napistuxen/ puhu heille: ehtona pitä teillä oleman liha syödäxen/ ja amulla rawituxi tuleman leiwästä/ ja teidän pitä ymmärtämän/ että minä olen HERra teidän Jumalan.’ž Ja cuin Aaron näitä puhunut oli caikelle Israelin lasten joucolle: käänsit he idzens corpen päin/ ja cadzo/ HERran cunnia näyi pilwes.’ž Ja Moses sanoi Aaronille: sano coco Israelin lasten joucolle: tulcat HERran eteen/ sillä hän on cuullut teidän napistuxen.’ž Wielä sanoi Moses: HERra anda teille ehtona liha syödäxen/ ja huomena leipä yldäkyllä/ että HERra on cuullut teidän napistuxen/ jolla te olette napisnet händä wastan. Sillä mitkä me olemme? teidän napistuxen ei ole meitä/ mutta HERra wastan.’ž Ja huomena pitä teidän näkemän HERran cunnian: sillä hän on cuullut teidän napistuxen HERra wastan. Ja mitkä me olemme/ että te napisetta meitä wastan?yįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽ„E ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"µ’y@h “’ µ@h ³’ F@h ²’ S@h ±’ @h °’ V@h ƒÓ@h ®’G@h ­’³@h ¬’g@h «’Ę@h Ŗ’z@h ©’„@ h ؒB@ h §’d@ h ¦’’@ h „’Š@ h ¤’…@h £’ˆ@h ¢’O@h ”’’@h  ’t@h Ÿ’@h ž’ß@h ’C@h œ’€’ž Ei sinun pidä warastaman.4 ›’ €’ž Ei sinun pidä huorin tekemän.8 š’ €’ž Ei sinun pidä tappaman.2 ™’ u@h ˜’ “@g —’ ś@g –’ @@g •’#@g ”’‚@g “’Z@g ’’Ś@g ‘’Ś@g ’6@g ’\@g Ž’/@g ’;@g Œ’·@g ‹’@g Š’^@ g ‰’Š@ g ˆ’@ g ‡’c@ g †’£@ g …’P@g „’Æ@g ƒ’R@g ‚’M@g ’ ć@g €’ «@g ’ {@g ~’ m@g }’ Ń@g |’~@f {’p@f z’ˆ@f y’Ž@f x’•@f w’™@f v’t@f u’i@f t’:@f s’—@f r’Č@f q’B@f p’a@f o’į@ f n’@ f m’Å@ f l’I@ f k’‘@ f j’2@f i’¼@f h’J@f g’Ņ@f f’ y@f e’ š@f d’ r@f c’ œ@f b’ ~@f a’½@e `’–@e _’‡@e ^’Œ@e ]’|@e \’x@e [’H@e Z’„@e Y’{@e X’A@e W’‰@e V’ @@e U’ ę@e T’ r@e S’ {@ e R’ ˜@ e Q’9@ e P’¢@ e O’Ī@ e N’œ@e M’g@e L’Į@e K’æ@e J’‡@e I’$#@e H’#¬@e G’"d@e F’!}@e E’ Ī@c D’…@c C’.@c B’Ž@c A’W@c @’\@c ?’j@c >’n@c =’p@c  LVALƒsPÉ I ā F x Ö   Š2ņi(­ĄHĢ@¹#f Nijn jutteli Moses apellens caicki mitä HERra tehnyt oli Pharaolle ja Egyptiläisille Israeli’ž Nijn jutteli Moses apellens caicki mitä HERra tehnyt oli Pharaolle ja Egyptiläisille Israelin tähden/ ja caiken sen waiwan cuin heillä tiellä oli ollut/ ja että HERra oli auttanut heitä.’ž Nijn meni Moses appens wastan/ ja cumarsi idzens hänen edesäns ja suuta andoi hänen. Ja cosca he olit terwehtänet toinen toistans/ menit he majaan.’ž Käski hän sano Mosexelle: minä Jethro sinun appes olen tullut sinun tygös ja sinun emändäs/ ja molemmat hänen poicans hänen cansans.’ž COsca JEthro Mosexen appi ja hänen poicans ja hänen emändäns tulit Mosexen tygö corpeen/ cusa hän idzens sioittanut oli Jumalan wuorelle.’ž Ja toisen nimi Eliezer/ sillä hän sanoi: minun Isäni Jumala on ollut minun apun/ ja on pelastanut minun Pharaon miecasta.’ž Ja caxi hänen poicans/ joista toisen nimi oli Gerson/ sillä hän sanoi: minä olen tullut muucalaisexi wieralla maalla.’ž Otti hän Ziporan Mosexen emännän/ jonga hän oli tacaperin lähettänyt.’ž JA cosca Jethro Midianin pappi Mosexen appi/ cuuli caicki mitä Jumala Mosexen ja Israelin Canssan cansa oli tehnyt: että HERra oli johdattanut Israelin Egyptistä.’ž Sillä hän sanoi: se on muisto HERran istuimen tykönä/ että HERran sota pitä oleman Amalechiä wastan sugusta nijn sucuun.’ž Ja Moses rakensi Altarin/ ja cudzui hänen nimens: HERra Nissi.’ž Ja HERra sanoi Mosexelle: kirjoita nämät muistoxi kirjaan/ ja muistuta Josuan corwisa/ sillä minä pyhin Amalechin muiston taiwan alda.’ž Ja Josua hucutti Amalechin ja hänen Canssans/ miecan terällä.’ž Mutta Mosexen kädet olit rascat/ sentähden otit he kiwen ja asetit hänen alans/ että hän istuis sen päällä. Waan Aaron ja Hur pidit ylhällä hänen käsiäns cumbikin puoleldans/ nijn wahwistuit hänen kätens auringon laskeman asti.’ž Ja nijncauwan cuin Moses piti kätens ylhällä/ woitti Israel/ mutta cosca hän kätens laski alas/ woitti Amalech.’ž Ja Josua teki nijncuin Moses sanoi hänelle/ ja sodei Amalechia wastan. Mutta Moses/ Aaron ja Hur astuit mäen cuckulalle.’ž Ja Moses sanoi Josualle: walidze meille miehiä/ mene ja sodi Amalechiä wastan: huomena minä seison mäen cuckulalla/ ja pidän Jumalan sauwan kädesäni.’ž NIin Amalech tuli: ja sodei Israeli wastan Raphidimis.’ž Sentähden cudzui hän sen paican Massa Meriba Israelin lasten toran tähden/ ja sentähden että he kiusaisit HERra/ sanoden: olleco HERra meidän seasam elickä ei?’ž Cadzo/ minä seison siellä sinun edesäs calliolla Horebis/ siellä sinun pitä calliota lyömän/ ja sijtä pitä wedet juoxeman/ nijn että Canssa sijtä juoda saa. Ja Moses teki nijn Israelin wanhimmitten edes.’ž Sanoi HERra Mosexelle: mene Canssan edellä/ ja ota cansas muutamat Israelin wanhimmista/ ja sinun sauwas jolla sinä löit wettä/ ota sinun kätees ja mene.’ž MOses huusi HERran tygö/ sanoden: mitä minä teen tälle Canssalle? wähä puuttu ettei he kiwitä minua.’ž Cosca Canssa siellä janoisit wettä/ napisit he Mosesta wastan/ ja sanoit: mitä wasten sinä olet meidän johdattanut Egyptist/ cuolettaxes meitä ja meidän lapsiam/ ja meidän eläimitäm janolla?’ž Siellä ei ollut wettä Canssalla juoda. Ja Canssa napisit Mosesta wastan ja sanoit: andacat meille wettä juodaxem. Moses sanoi heille: mitä te torutte minun cansani? Mixi te kiusatte HERra?’ž JA coco Israelin lasten joucko matcustit Sinnin corwesta/ heidän päiwäcunnisans HERran käskyn jälken/ ja sioitit idzens Raphidimijn.’ž Ja Gomor on kymmenes osa Ephast.’ž Ja Israelin lapset söit Manna neljäkymmendä ajastaica/ sijhen asti cuin he tulit sille maalle cuin heidän asuman piti/ cuin he tulit Canaan maan rajoille/ söit he Manna.’ž Nijncuin HERra käskenyt oli Mosexelle. Nijn Aaron pani sen todistuxen eteen tallella pidettäwäxi.’ž Ja Moses sanoi Aaronille: ota astia/ ja pane sijhen Gomorin täysi Manna/ ja pane HERran eteen/ tallella pidettä lapsillen.@LVAL‚ętŚ a  E ‰ W Ę } ø °Ļn,dĶ“*¶ˆśr„ Ja caicki Canssa wastais/ ja sanoi: caicki mitä HERra puhunu’ž Ja caicki Canssa wastais/ ja sanoi: caicki mitä HERra puhunut on/ me teemme. Ja Moses sanoi jällens Canssan sanat HERralle.’ž Moses tuli ja cudzui cocoon wanhimmat Canssan seast/ ja jutteli heille caicki sanat jotca HERra käskenyt oli.’ž Ja teidän pitä oleman minullen papillinen waldacunda ja pyhä Canssa. Nämät owat ne sanat/ jotca sinun pitä Israelin lapsille sanoman.’ž Jos te sijs minun äneni cuuletta ja pidätte minun lijttoni/ nijn teidän pitä oleman minun omani caikist Canssoist/ sillä coco maa on minun.’ž Te oletta nähnet mitä minä Egyptiläisille tehnyt olen/ ja cuinga minä olen teitä candanut cotcain sijwillä/ ja olen saattanut teidän minun tygöni.’ž JA Moses astui ylös Jumalan tygö. Ja HERra huusi händä wuorelda/ ja sanoi: tätä sinun pitä sanoman Jacobin huonelle: ja Israelin lapsille ilmoittaman.’ž Sillä he olit lähtenet Raphidimist/ ja tahdoit Sinain corpeen/ ja sioitit idzens sijhen corpeen: wuoren cohdalle.’ž COlmandena Cuucautena Israelin lasten lähtemisest Egyptin maalda tulit he sinä päiwänä Sinain corpeen.’ž Ja nijn Moses andoi appens mennä cotia omalle maallens.’ž Että heidän aina piti Cansan asiat ratcaiseman. Mutta jotca rascat asiat olit/ lyckäisit he Mosexen ala/ waan caicki pienet asiat he idze ratcaisit.’ž Ja walidzi wagat miehet caikest Israelist/ ja asetti heidän Canssan päämiehixi/ monicahdat tuhannen päälle/ monicahdat sadan päälle/ monicahdat wijdenkymmenen päälle/ ja monicahdat kymmenen päälle.’ž Moses cuuli appens änen/ ja teki caicki cuin hän sanoi hänelle.’ž Jos sinä sen teet/ nijns taidat Jumalan käskyn toimitta/ ja caicki Canssa mene cotians rauhas.’ž Että ne aina Canssalle oikeuden tekisit. Mutta cosca jocu rascas asia tule/ että he sen tuowat sinun etees/ mutta caicki pienet asiat he idze ratcaiscan: ja nijn se sinulle on huokiambi/ ja he candawat cuorma sinun cansas.’ž Mutta edzi sinulles caiken Canssan seast wagat miehet/ Jumalata pelkäwäiset/ totiset/ ja jotca ahneutta wihawat/ ja aseta ne heille päämiehixi/ monicahdat tuhannen päälle/ monicahdat sadan päälle/ monicahdat wijdenkymmenen päälle/ ja monicahdat kymmenen päälle.’ž Holho sinä Canssa Jumalan edes/ ja tuota heidän asians Jumalan eteen/ ja muistuta heille oikeudet ja käskyt/ ja osota heille tie/ jota heidän waeldaman pitä/ ia ne työt cuin heidän tekemän pitä.’ž Mutta cuule minun äneni/ minä neuwon sinua/ ja Jumala on sinun cansas.’ž Sinä wäsytät peräti idzes sekä tämän Canssan cuin sinun cansas on: sillä tämä asia on sinulle ylön rascas/ et taida sinä sitä yxinäs toimitta.’ž Hänen appens sanoi hänelle: et sinä oikein tee.’ž Sillä cosca heillä on jotakin asiata/ tulewat he minun tygöni/ että minun pitä oikeutta tekemän jocaidzen wälillä/ ja hänen lähimmäisens/ ja osottaman heille Jumalan oikeudet ja käskyt.’ž Moses wastais händä: Canssa tule minun tygöni/ ja kysy Jumalalda neuwo.’ž Cosca hänen appens näki caicki mitä hän teki wäen cansa/ sanoi hän: mikä tämä on cuin sinä teet tälle wäelle? mixi sinä istut yxinäns/ ja caicki Canssa sinun ymbärilläs seisowat/ hamast amusta nijn ehtoseen?’ž JA toisna päiwänä istui Moses oikeutta tekemän Canssalle/ ja Canssa seisoi Mosexen ymbärillä amusta nijn ehtosen asti.’ž Ja Jethro Mosexen appi otti poltouhria ja uhrais Jumalalle. Nijn tuli Aaron ja caicki wanhimmat Israelist syömän leipä Mosexen apen cansa Jumalan edes.’ž Nyt minä tiedän että HERra on suurembi cuin caicki jumalat/ sentähden että he ylpiäst heitä wastan tehnet olit.’ž Ja Jethro sanoi: kijtetty olcon HERra/ joca teidän pelastanut on Egyptiläisten ja Pharaon kädest/ joca myös taita wapahta Canssans Egyptiläisten kädestä.’ž Ja Jethro riemuidzi caikesta hywästä/ cuin HERra oli tehnyt Israelille/ että hän oli pelastanut heitä Egyptiläisten kädest.uLVAL/ĀGœ ¹ l  k  x  ” ¬Xī’\‚ØNĢ©io» Sillä cuutena päiwänä on HERra taiwan/ maan ja meren tehnyt/ ja caicki mitä nijsä owat/’ž Sillä cuutena päiwänä on HERra taiwan/ maan ja meren tehnyt/ ja caicki mitä nijsä owat/ ja lewäis seidzemendenä päiwänä. Sentähden siunais HERra Sabbathin päiwän ja pyhitti sen.’ž Mutta seidzemendenä päiwänä on HERran sinun Jumalas/ Sabbathi: Silloin ei sinun pidä työtä tekemän/ eikä sinun poicas/ eikä sinun tyttäres/ eikä sinun palwelias/ eikä sinun pijcas/ eikä sinun juhtas/ eikä sinun muucalaises/ joca sinun portisas on.’ž Cuusi päiwä pitä sinun työtä tekemän/ ja caicki asias ajaman.’ž Muista Sabbathin päiwä/ pyhittä.’ž Ei sinun pidä turhan lausuman sinun HERras Jumalas nime: sillä ei HERra pidä sitä rangaisemata/ joca hänen nimens turhan lausu.’ž Ja teen laupiuden monelle tuhannelle/ jotca minua racastawat/ ja pitäwät minun käskyni.’ž Ei sinun pidä cumartaman nijtä/ eikä myös palweleman heitä: Sillä minä HERRA sinun Jumalas/ olen kijwas Jumala/ joca edziskelen Isäin pahat tegot lasten päälle/ colmandeen ja neljändeen polween/ jotca minua wihawat.’ž Ei sinun pidä yhtäkän cuwa/ eikä jongun muoto sinulles tekemän/ taica nijden muotoista cuin ylhällä taiwas owat/ eli nijden muotoista jotca alhalla owat maan päällä/ eikä nijden muotoista jotca wesis maan alla owat.’ž Ei sinun pidä muita Jumalita pitämän minun edesäni.’ž Minä olen HERra sinun Jumalas/ joca sinun Egyptin maalda orjuden huonesta ulos wienyt on.’ž JA Jumala puhui caicki nämät sanat/ sanoden:’ž Ja Moses astui alas Canssan tygö/ ja sanoi nämät heille.’ž Ja HERra sanoi hänelle: mene ja astu alas/ sinä/ ja Aaron pitä sinun cansas astuman ylös. Mutta Papit ja Canssa älkän lähestykö/ astuman ylös HERran tygö/ ettei hän heitä hucutais.’ž Moses sanoi HERralle: eipä Canssa saa astua ylös Sinain wuorelle: sillä sinä olet meille todistanut ja sanonut: pane rajat wuoren ymbärille/ ja pyhitä se.’ž Nijn myös Papit jotca HERra lähestywät pitä heitäns pyhittämän/ ettei HERra heitä hucutais.’ž Nijn sanoi HERra hänelle: astu alas ja sano Canssalle/ ettei he käwis rajan ylidze HERran tygö/ händä näkemän/ ja monda heistä langeis.’ž Cuin nyt HERra oli tullut alas Sinain wuoren cuckulalle/ nijn hän cudzui Mosexen wuoren cuckulalle. Ja Moses astui sinne ylös.’ž Ja sen Basunan helinä enämmin ja enämmin enäni. Moses puhui ja Jumala wastais händä cuulttawast.’ž Mutta coco Sinain wuori suidzi/ sijtä että HERra astui alas sen päälle tules/ ja sen sawu käwi ylös nijncuin pädzistä/ nijn että coco wuori sangen cowan wapisi.’ž Ja Moses johdatti Canssan leirist Jumalata wastan: nijn he astuit wuoren ala.’ž CUin colmas päiwä tuli/ nijn amulla rupeis pitkäinen cuuluman/ paxun pilwen cansa wuorella/ ja sangen wäkewä Basunan äni/ nijn caicki Canssa/ jotca leiris olit/ peljästyit.’ž Ja hän sanoi heille: olcat colmandena päiwänä walmit/ ja älkät ryhtykö waimoin.’ž Moses astui wuorelda Canssan tygö/ ja pyhitti heitä/ ja he pesit waattens.’ž Ei yxikän käsi pidä häneen rupeman/ waan hänen pitä kiwillä kiwitettämän/ eli nuolilla ammuttaman läpidze/ joco se eläin taicka ihminen olis/ ei pidä sen elämän. Cosca äni rupe pitkän cajahtaman/ silloin he wuorelle astucan.’ž Ja pane raja Canssan ymbärille/ sanoden heille: carttacat teitän ettet te wuorelle astu taicka satu sijhen: Sillä joca sijhen wuoreen sattu/ sen pitä totisest cuoleman.’ž Ja olisit colmandena päiwänä walmit/ sillä colmandena päiwänä HERra on astuwa alas caiken Canssan eteen Sinain wuorelle.’ž JA HERra sanoi Mosexelle: mene Canssan tygö ja pyhitä heitä tänäpänä ja huomena/ että he waattens pesisit.’ž Nijn HERra sanoi Mosexelle: cadzo/ minä tulen sinun tygös paxus pilwes/ että Canssa cuule minun sanani/ jotca minä sinun cansas puhun/ ja usco sinun ijancaickisest. Ja Moses ilmoitti HERralle Canssan puhen.ALVAL‹HiŁ e Ó „ ü w §  ± o ėq«D‘Jw!¢O TŪœ?ž‹ COsca miehet keskenäns rijtelewät/ ja toinen lyö toista’ž COsca miehet keskenäns rijtelewät/ ja toinen lyö toista kiwellä eli rusicalla/ ja ei cuole/ waan maca wuotesans/’ž Ja joca kiroile Isäns ja äitiäns/ hänen pitä toisest cuoleman.’ž Joca warasta ihmisen ja myy hänen/ ja löytän hänen tykönäns/ hänen pitä totisest cuoleman.’ž JOca lyö Isäns taicka äitiäns/ hänen pitä totisest cuoleman.’ž Mutta jos jocu ylpeydest tappa lähimmäisens cawaludella/ sen sinun pitä ottaman minun Altarildanikin pois/ cuoletetta.’ž Waan jollei hän ole hänen hengens jälken wäjynnyt/ mutta Jumala on andanut hänen tapaturmast langeta hänen käsijns/ nijn minä määrän sinulle paican/ johonga hänen pakeneman pitä.’ž Joca lyö ihmisen nijn että hän cuole/ hänen pitä totisest cuoleman.’ž Jollei hän tee hänelle näitä colme: nijn hänen pitä wapana lähtemän lunastamata.’ž Jos hän pojallens otta toisen/ nijn ei hänen pidä kieldämän häneldä hänen rawindotans/ waatteitans/ ja Awioskäskyn oikeutta.’ž Mutta jos hän naitta pojallens hänen/ nijn andacan hänen nautita tyttären oikeutta.’ž Jollei hän kelpa Isännällens/ ja ei tahdo händä awioxi otta/ nijn hänen pitä andaman hänen lunastetta/ mutta muucalaiselle Canssalle ei pidä oleman hänellä woima händä myydä/ sillä hän on cadzonut hänen ylön.’ž JOs jocu myy tyttärens orjaxi/ ei hänen pidä lähtemän nijncuin orja.’ž Nijn hänen Isändäns wiekän hänen jumalten tygö/ taicka seisautacan hänen oween/ taicka pihtipieleen/ ja läwistäkän Isändä hänen corwans nascalilla/ ja olcan ijäns hänen orjans.’ž Mutta jos orja sano: minä racastan minun Isändäni/ emändäni ja lapsiani/ en tahdo minä tulla wapaxi.’ž Jos hänen Isändäns andoi hänelle emännän/ ja hän on synnyttänyt hänelle poikia ja tyttäritä/ nijn hänen emändäns ja lapsens pitä oleman hänen Isändäns omat/ waan idze hänen pitä lähtemän yxinäns.’ž Jos hän naimatoina on tullut/ naimatoina pitä hänen myös lähtemän/ waan jos hän nainuna tuli/ nijn lähtekän emändinens.’ž Jos sinä ostat Hebrerin orjan/ hänen pitä sinua palweleman cuusi wuotta/ waan seidzemendenä pitä hänen lähtemän wapana ehdollans.’ž NÄmät owat ne oikeudet/ jotca sinun pitä paneman heidän eteens.’ž Ei myös sinun pidä astuimilla minun Altarilleni astuman/ ettei sinun häpiäs siellä paljastettais.’ž Ja jos sinä teet minulle kiwisen Altarin/ nijn älä tee sitä wuolduista kiwistä: sillä jos sinä rupet sijhen weidzelläs/ nijn sinä sen turmelet.’ž Tee Altari maasta minulle/ jonga päällä sinun poltouhris ja kijtosuhris/ sinun lambas ja carjas uhrat: sillä mihingä paickaan minä säädän minun nimeni muiston/ sinne minä tulen sinun tygös ja siunan sinua.’ž Sentähden ei teidän pidä yhtän cappaletta minun wertanani pitämän. Hopiaisia ja cullaisia jumalita ei teidän pidä teillen tekemän.’ž Ja HERra sanoi Mosexelle: nijn sinun pitä Israelin lapsille sanoman: te oletta nähnet/ että minä olen taiwasta teidän cansan puhunut.’ž Ja Canssa astui taamma: mutta Moses meni sen pimeyden tygö/ josa Jumala oli.’ž Moses puhui Canssalle: älkät peljätkö/ sillä Jumala on tullut teitä coetteleman/ ja että hänen pelcons olis teidän edesän/ ettet te paha tekis.’ž Ja sanoit Mosexelle: puhu sinä meidän cansam/ me cuulemme/ ja älkän Jumala meidän cansam puhuco/ etten me cuolis.’ž JA caicki Canssa näit pitkäisen jylinän/ ja tulen leimauxet/ ja Basunan helinän/ ja wuoren suidzewan: ja pelkäisit ja pakenit astuden taamma.’ž Ei sinun pidä pyytämän sinun lähimmäises huonetta. Ei sinun pidä himoidzeman sinun lähimmäises emändätä/ eikä hänen palweliatans/ eikä pijcans/ eikä hänen härkäns/ eikä hänen Asians/ eikä mitän cuin sinun lähimmäises on.’ž Ei sinun pidä wäärä todistust sanoman sinun lähimmäistäs wastan.’ž SInun pitä cunnioittaman Isäs ja äitiäs: ettäs cauwan eläisit maan päällä/ jonga HERra sinun Jumalas anda sinulle.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:0“j@!m /“Z@ m .“|@m -“J@m ,“N@m +“`@m *“ B@m )“ ½@m (“ t@m '“ ‹@m &“ x@m %“J@m $“H@m #“E@m "“8@m !“Q@m  “S@m “s@m “%@m “y@m “b@ m “‚@ m “7@ m “§@ m “ W@ m “ Å@m “ l@m “ m@m “ X@m “š@m “›@m “f@m “k@m “¼@m “¤@l  “t@l  “Œ@l  “!«@l  “ N@l  “¹@l “X@l “v@l “q@l “—@l “p@l “@ l “¶@ l “Ÿ@ l “•@ l ’’£@ l ž’@l ż’@l ü’‚@l ū’L@l ś’ž@l ł’@l ų’5@k ÷’ ž@l ö’ ½@l õ’ Ž@l ō’ E@k ó’ @k ņ’a@k ń’@k š’?@k ļ’n@k ī’g@k ķ’4@k ģ’‚@k ė’_@k ź’@k é’ @k č’p@k ē’b@k ę’@k å’y@k ä’Ÿ@k ć’ƒ@ k ā’c@ k į’C@ k ą’y@ k ߒN@ k Ž’R@k Ż’*@k ܒn@k Ū’Œ@k Ś’n@k Ł’ˆ@k Ų’ \@j ג H@j ֒ Š@k Ւ “@k Ō’ @k Ӓ„@j Ņ’¢@j ђ¬@j Š’Ģ@j Ļ’Ō@j Ī’L@j Ķ’€@j Ģ’–@j Ė’$¹@j Ź’#ž@j ɒ"^@j Ȓ!i@j Ē’ ‰@ j ʒW@ j Œf@ j ĒŃ@ j ƒ@ j Ā’s@j Į’`@j Ą’:@j æ’>@j ¾’M@j ½’ō@j ¼’\@j »’n@j ŗ’Ę@j ¹’s@h ø’A@h ·’]@h ¶’?@h TLVAL:Ģp| / ń · W ä G v  ¹ 0 ĒiĖ|ü°ÜdĀ>öš Mutta jos se raadeldu on/ nijn pitä hänen t’ž Mutta jos se raadeldu on/ nijn pitä hänen todistajat tuoman/ ja ei mitän jällens andaman.’ž Jos waras sen warasta häneldä/ nijn pitä hänen sen maxaman Isännälle.’ž Ja jos ei waras löytä/ nijn pitä huonen isännän tuotaman jumalitten eteen/ jos ei hän ole käsiäns satuttanut lähimmäisens caluun.’ž JOs jocu anda lähimmäisellens raha eli muuta calua kätköön/ ja se warastetan hänen huonestans: jos se waras löytän/ nijn hänen pitä sen caxikertaisest maxaman.’ž JOs walkia wallallens pääse/ ja orjantappuroihin sytty/ nijn että kykät eli laiho/ joca wielä ottamata on/ eli peldo poldetan/ nijn sen pitä maxaman cuin walkian päästi.’ž JOs jocu wahingon teke toisen pellos eli wijnamäes/ nijn että hän päästä carjans ja wahingota teke toisen pellos/ hänen pitä sijtä parhasta/ cuin hänen omasa pellosans eli wijnamäesäns löytän/ maxaman.’ž Warcan pitä jällens maxaman/ jollei hänellä ole wara/ nijn myytäkän hän warcaudens tähden. Jos warcan cappale löytän eläwänä hänen tyköns/ härkä/ Asi eli lammas/ nijn pitä hänen jällens caxikertaisest maxaman.’ž Waan jos auringo on nosnut/ nijn pitä tappajan cuolemaan wicapään oleman.’ž JOs waras käsitetän/ cosca hän idzens sisälle cangotta/ ja hän lyödän cuoliaxi: nijn ei pidä tappajan wereen wicapään oleman.’ž JOs jocu warasta härjän taicka lamban/ ja teurasta eli myy sen/ hänen pitä andaman wijsi härkä yhdestä härjästä/ ja neljä lammast yhdestä lambasta.’ž Elickä jos se oli tiettäwä/ että se härkä on ennen tottunut cuockiman/ ja hänen Isändäns ei corjannut händä/ nijn hänen pitä andaman härjän härjästä/ ja se cuollut pitä hänen oleman.’ž JOs jongun härkä cuocki toisen miehen härjän/ että se cuole/ nijn pitä heidän myymän sen eläwän härjän/ ja jacaman rahan/ nijn myös cuollen härjän jacaman.’ž Nijn pitä sen cuopan Isändä maxaman rahalla toiselle/ mutta sen cuolluen pitä hänen oleman.’ž JOs jocu awa cuopan/ taicka caiwa cuopan/ jos ei hän sitä jällens peitä/ ja härkä eli Asi sijhen puto.’ž Jos jocu härkä cuocaise palcollisen/ nijn pitä hänen andaman heidän Isännällens colmekymmendä hopia sicli/ ja härkä pitä kiwitettämän.’ž Sillä tawalla pitä myös hänen cansans tehtämän/ jos hän pojan eli tyttären cuocaise.’ž Mutta jos hän rahalla pääse/ nijn pitä hänen andaman hengens lunastuxexi/ nijn paljo cuin määrätän.’ž Mutta jos härkä ennen oli harjandunut cuockiman/ ja hänen Isännällens oli sanottu/ ja ei hän corjannut händä/ jos hän sijtte tappa miehen eli waimon/ nijn pitä härkä kiwitettämän ja hänen Isändäns cuoleman.’ž JOs härkä cuocaise miehen eli waimon/ nijn että hän cuole/ se härkä pitä kiwitettämän/ ja ei pidä hänen lihans syötämän/ ja nijn on härjän Isändä wiatoin.’ž Nijn myös jos hän lyö hänen palcolliseldans hamban suusta/ nijn pitä hänen päästämän händä wapaxi hamban tähden.’ž JOca lyö palcollisens silmän ja turmele sen/ hänen pitä päästämän hänen wapaxi silmän tähden.’ž Polton poltost/ haawan haawast/ sinimarjan sinimarjast.’ž Silmän silmäst/ hamban hambast: käden kädest/ jalan jalast.’ž Mutta jos jotacuta wahingota tule/ nijn pitä hänen andaman hengen hengest.’ž JOs miehet rijtelewät keskenäns/ ja louckawat rascan waimon/ nijn että häneldä lapsi huckan tule/ ja ei wahingo tapahdu/ nijn hänen pitä rahalla rangaistaman/ senjälken cuin waimon mies häneldä ano/ ja se pitä annettaman arwiomiesten ehdost.’ž Waan jos hän päiwän taicka caxi elä/ ei pidä händä costettaman/ sillä se on hänen rahans.’ž COsca jocu lyö palcollistans sauwalla/ nijn että hän cuole hänen käsijns/ hänen pitä rangaistuxen kärsimän.’ž Jos hän parane/ nijn että hän käy ulos sauwans nojalla/ nijn sen pitä syyttömän oleman joca löi/ ainoastans maxacan hänen työns wahingon/ josta hän on estetyxi tullut/ ja andacan Lääkärin palcan.LVAL žJz ņ „ ų Š `  Ą G  ”  w„u”`ł‹LĶlßše COlmasti wuodes pitä tei’ž COlmasti wuodes pitä teidän minulle juhla pitämän.’ž Cuusi wuotta pitä sinun kylwämän sinun maas: ja cocoman sen tulon.’ž EI teidän pidä solwaiseman muucalaisia/ sillä te tiedätte muucalaisten sydämet/ että te myös idze oletta ollet muucalaiset Egyptin maalla.’ž EI sinun pidä lahjoja ottaman: sillä lahjat socaisewat näkewät/ ja käändäwät hurscasten asiat.’ž Ja ole caucana wääristä asioista. Wiatoinda ja hurscasta ei sinun pidä tappaman/ sillä en minä anna jumalattomalle oikeutta.’ž EI sinun pidä sortaman sinun köyhäs oikeutta hänen asiasans.’ž Coscas näet wiholises Asin olewan cuorman alla/ cawata ettes händä jättäis/ waan unhota omas hänen tähtens.’ž COsca sinä cohtat wiholises härjän eli Asin exyxis: nijn sinun pitä johdattaman sen hänelle jällens.’ž Ei sinun pidä caunisteleman köyhä hänen asiasans.’ž Ei sinun pidä joucko seuraman pahuteen: eikä myös wastaman oikiuden edes/ nijn että sinä poicket joucon jälken pois oikeudesta.’ž EI sinun pidä uscoman walheita/ ettäs auttaisit jumalatoinda ja tulisit wääräxi todistajaxi.’ž Teidän pitä oleman pyhä Canssa minulle. Sentähden ei teidän pidä syömän liha/ joca medzän pedoilda raadeldu on/ mutta heittämän sen coirille.’ž Nijn pitä myös sinun tekemän härkäis ja lammastes cansa. Seidzemen päiwä anna heidän olla emäins tykönä/ cahdexandena päiwänä pitä sinun sen andaman minulle.’ž SInun utistas ja pisaroitas ei sinun pidä wijwyttelemän. Esicoisen sinun pojistas pitä sinun andaman minulle.’ž JUmalita ei sinun pidä kiroileman/ ja sitä ylimmäistä sinun Canssasas ei sinun pidä häwäisemän.’ž Sillä hänen waattens on hänen ihons ainoa werho/ josa hän lepä. Jos hän huuta minun tygöni/ nijn minä cuulen händä/ sillä minä olen laupias.’ž COsca sinä lähimmäiseldäs waatten otat pandixi/ nijn sinun pitä andaman sen hänelle jällens/ ennen cuin auringo laske.’ž COsca sinä lainat minun Canssalleni raha/ köyhälle cuin sinun tykönäs on/ ei sinun pidä angaran oleman händä wastan hänelle wahingoxi/ eli caswoja waatiman.’ž Ja minun wihan julmistu/ nijn että minä tapan teidän miecalla/ ja teidän emändän pitä tuleman leskixi/ ja teidän lapsen orwoixi.’ž Jos sinä heitä murhelisexi saatat/ nijn he huutawat minun tygöni/ ja minä cuulen heidän huutons.’ž EI teidän pidä yhtän leske eli orwoilasta murhelisexi saattaman.’ž MUucalaisia ei sinun pidä ryöstämän/ eikä myös polcuna pitämän/ sillä te oletta myös ollet muucalaisna Egyptin maalla.’ž Se joca uhra jumalille/ ja ei ainoalle HERralle/ hänen pitä kirottu oleman.’ž Joca järjettömäin luondocappalden cansa yhteyndy/ hänen pitä totisest cuoleman.’ž WElhonaisia ei sinun pidä salliman elä.’ž Jos hänen Isäns ei suo händä hänelle/ nijn hänen pitä andaman raha/ nijn paljo cuin neidzen huomenlahja on.’ž JOs jocu wiettele neidzen/ joca ei wielä ole kihlattu/ ja maca hänen/ sen pitä hänelle andaman huomenlahjan/ ja ottaman hänen emännäxens.’ž Mutta jos sen Isändä on sijnä tykönä/ nijn ei hänen pidä sitä maxaman: että hän sen rahallans palcannut on.’ž JOs jocu otta lainaxi lähimmäiseldäns/ ja se tule riwinomaxi eli cuole/ nijn ettei sen Isändä ole läsnä/ nijn hänen pitä sen maxaman.’ž Nijn pitä walan heidän molembain wälilläns käymän HERran cautta/ ettei hän ole satuttanut kättäns lähimmäisens caluun. Ja sen jonga calu oma oli/ pitä sijhen walaan tytymän. Ja toisen ei pidä sitä maxaman.’ž JOs jocu anda lähimmäisellens Asin eli härjän/ eli lamban/ taicka mikä eläin se olis/ tähdelle/ ja se cuole taicka saa muutoin wamman/ taicka ajetan pois/ ettei yxikän sitä näe/’ž JOs jocu soimu on härjäst/ eli Asist/ taicka lambast/ eli waattest/ eli jongun muun tähden cuin on tullut pois/ nijn pitä heidän molembain asians tuleman jumalitten eteen/ cumman jumalat wicapääxi löytäwät/ sen pitä lähimmäisellens caxikertaisest maxaman.LVAL"eĒ Ŗ Ą > ”  n Ł:„õ…ī}ÆöØżqżY JA Moses tuli ja jutteli Canssalle caicki oikeudet. NIjn wastais caicki Canssa ’ž JA Moses tuli ja jutteli Canssalle caicki oikeudet. NIjn wastais caicki Canssa yhdellä änellä/ ja sanoit: caicki ne sanat cuin HERra puhunut on/ tahdom me tehdä.’ž Mutta Moses lähestykön yxinäns HERran tygö/ ja älkön muut lähestykö/ älkön myös Canssa astuco ylös hänen cansans.’ž JA hän sanoi Mosexelle: astu HERran tygö/ sinä ja Aaron/ Nadab ja Abihu/ ja seidzemenkymmendä wanhinda Israelistä/ ja cumartaca taambana.’ž Waan älä salli heidän asua sinun maasas/ ettei he kehotais sinun syndiä tekemän minua wastan: sillä jos sinä palwelet heidän jumalitans/ nijn se on sinulle pahennoxexi.’ž Ei sinun pidä lijtto tekemän heidän cansans/ eikä heidän jumalittens cansa.’ž Ja minä panen sinun maas rajat punaisesta merestä nijn Philisterein meren asti/ ja corwesta nijn wirtan asti: sillä minä annan maan asuwaiset sinun kätees/ ajaxes heitä ulos edestäs.’ž Wähittäin minä heitä ajan ulos sinun edestäs sijhenasti ettäs caswat ja omistat maan.’ž En minä heitä aja ulos yhtenä wuonna sinun edestäs/ ettei maa autiaxi tulis/ eikä medzän pedot enänis sinua wastan.’ž Minä lähetän hörhöläiset/ sinun edelles/ jotca pitä ajaman pois sinun edestäs/ Hewerit/ Cananerit ja Hetherit.’ž Minä lähetän minun pelconi sinun edelles/ ja teen caiken Canssan epäilewäisexi/ cungas tulet: ja saatan caicki sinun wiholises pacoon sinun edestäs.’ž Ei yxikän kesken synnyttäwäinen eikä hedelmätöin pidä oleman sinun maasas/ ja minä annan sinun wanhaxi tulla.’ž Mutta HERra teidän Jumalatan pitä teidän palweleman/ nijn hän siuna sinun leipäs ja sinun wetes/ ja minä otan sinulda pois caicki sairaudet.’ž Nijn ei sinun pidä cumartaman heidän jumalitans/ eikä myös heitä palweleman/ ja älä tee heidän tecoins jälken/ mutta sinun pitä heidän epäjumalans heittämän pois/ ja lyömän ricki.’ž Cosca minun Engelin käy sinun edelläs/ ja johdatta sinun Amorrerein/ Hetherein/ Phereserein/ Cananerein/ Hewerein ja Jebuserein tygö: ja minä häwitän heitä.’ž Waan jos sinä cuulet hänen änens/ ja teet caicki cuin minä sinulle käsken/ nijn minä olen sinun wiholistes wiholinen/ ja sinun wainoittes wainoja.’ž Sentähden carta hänen caswons/ ja cuule hänen änens/ älä hänen mieldäns pahoita: sillä ei hän jätä rangaisemata teidän ylidzekäymistän/ Ja minun nimen on hänes.’ž CAdzo/ minä lähetän Engelini sinun edelles warjeleman sinua tiellä/ ja johdattaman sinun sijhen paickaan/ cuin minä olen sinulle walmistanut.’ž Utista ensimäisest sinun maas hedelmäst/ pitä sinun tuoman sinun HERras Jumalas huoneseen. Ja ei sinun pidä keittämän wohla nijncauwan cuin hän emäns ime.’ž Ei sinun pidä uhraman minun uhrini werta happaman taikinan cansa. Ja minun juhlani lihawus ei pidä ylidze yön jäämän huomenexi.’ž COlmasti wuodes pitä caicki sinun mieswäkes tuelman HERran Jumalan eteen.’ž Ja sen juhlan coscas ensin rupet pellolda corjaman/ mitäs sijhen kylwänyt olet. Ja corjamisen juhlan/ wuoden lopus/ cosca sinä työs kedolda corjannut olet.’ž Nimittäin/ happamattoman leiwän juhlan pitä sinun pitämän/ nijn että sinä seidzemen päiwä syöt happamatoinda leipä ( nijncuin minä sinulle käskenyt olen ) sijhen aican sillä cuulla Abib. Sillä että sillä ajalla olet sinä lähtenyt Egyptistä: mutta älä tule tyhjin käsin minun eteeni.’ž Caicki ne cuin minä olen teille sanonut/ pitä teidän pitämän. Ja wierasten jumalitten nime ei pidä teidän muistaman/ ja teidän suustan ei pidä ne cuuluman.’ž CUusi päiwä pitä sinun työtäs tekemän/ mutta seidzemendenä päiwänä pitä sinun lepämän: että sinun härkäs ja Asis saisit lewätä/ ja sinun pijcas poica ja muucalainen sais idzens wirwotta.’ž Waan seidzemendenä wuonna/ pitä sinun sen lewolle ja kyndämätä jättämän/ että kyöhät sinun Canssastas sijtä syödä saisit. Ja mitä jää/ sen medzän pedot syökän. Nijn pitä myös sinun tekemän wijnamäkes ja öljymäkes cansa.öLVAL#DŁsŲ > ę y H ń J  ‘ / ¶‘ĖzBżµkóhō7õ•Gż'½J Ja sinun pitä asettaman Armonistuimen Arkin päälle/ ja ’ž Ja sinun pitä asettaman Armonistuimen Arkin päälle/ ja paneman Arckijn sen Todistuxen/ jonga minä sinulle annan.’ž Että yxi Cherub on täsä pääsä/ ja toinen toises pääsä: ja näin owat caxi Cherubimi Armonistuimen päisä.’ž Ja sinun pitä tekemän caxi Cherubimi lujasta cullasta/ molembijn päihijn armonistuinda.’ž SInun pitä myös tekemän Armonistuimen puhtasta cullasta/ puoldacolmatta kynärätä pitkän/ ja puoldatoista kynärätä lewiän.’ž Ja sinun pitä paneman Arckijn sen Todistuxen/ jonga minä sinulle annan.’ž Sen Arkin rengaisa pitä oleman corennot/ ja ei pidä nijstä wedettämän ulos.’ž Ja pitä pistämän corennot regaisijn/ jotca owat Arkin siwulla/ että nijllä Arcki cannetaisin.’ž Ja sinun pitä tekemän corennot hongasta ja silaman ne cullalla.’ž Ja pitä myös walaman neljä cullaista rengasta/ jotca sinun pitä paneman neljään culmaan/ nijn että caxi rengast owat hänen yhdellä puolellans/ ja toiset caxi rengast toisella puolellans.’ž Ja sinun pitä sen silaman puhtalla cullalla/ sisäldä ja ulco ja sinun pitä tekemän culdaisen wanden sen ymbärins.’ž TEhkät Arcki hongasta: jonga pituus pitä oleman puolicolmatta kynärätä/ ja leweys puolitoista kynärätä/ ja corkeus puolitoista kynärätä.’ž Nijncuin minä osotan sinulle Tabernaclin muodon/ ja caicken calun mitä sijhen tarwitan: nijn pitä teidän sen tekemän.’ž Ja heidän pitä tekemän minulle Pyhän: että minä asuisin heidän seasans.’ž Onichinkiwiä ja sisälle sowitettuja kiwiä pääliswaateseen ja kilpeen.’ž Öljyä lampuin/ yrttejä woitexi/ ja hywänhajulisexi sawuittamisexi.’ž Punaisita oinan nahcoja/ Thechaschim nahcoja/ hongia.’ž Kellaista silckiä/ skarlacani rosinpunaista/ walkiata silckiä/ wuohen carwoja.’ž Ja tämä on ylönnysuhri/ jonga teidän pitä ottaman heildä: culda/ hopiata/ waske.’ž Puhu Israelin lapsille/ että he tuowat minulle ylönnysuhrin jocamieheldä/ jonga sydän hywästä tahdosta anda sen.’ž JA HERra puhui Mosexelle/ sanoden:’ž Ja Moses meni keskelle pilwe/ ja astui ylös wuorelle: ja Moses oli wuorella neljäkymmendä päiwä ja neljäkymmendä yötä.’ž JA HERran cunnia oli nähdä nijncuin culuttawainen tuli wuoren cuckulalla/ Israelin lasten edes.’ž Ja HERran cunnia asui Sinain wuorella ja peitti sen pilwellä/ cuusi päiwä: ja hän cudzui Mosexen pilwest seidzemendenä päiwänä.’ž Cosca Moses tuli wuorelle/ nijn pilwi peitti wuoren.’ž JA sanoi wanhimmille: olcat täsä sijhenasti cuin me palajamme teidän tygön: cadzo/ Aaron ja Hur owat teidän tykönän/ jos jocu asia tule/ se saattacat heidän eteens.’ž Silloin nousi Moses ja hänen palwelians Josua/ ja Moses astui ylös Jumalan wuorelle.’ž JA HERra sanoi Mosexelle: astu ylös minun tygöni wuorelle/ ja ole siellä/ että minä annan sinulle kiwiset taulut/ lait/ ja käskyt/ cuin minä kirjoittanut olen/ jotca sinun pitä heille opettaman.’ž Eikä satuttanut kättäns Israelin lasten päämiehijn/ Ja cuin he olit nähnet Jumalan/ nijn he söit ja joit.’ž JA näit Israelin Jumalan: hänen jalcains alla oli nijncuin caunis Saphijri ja cuin taiwas/ cosca sejäs on.’ž NIin astui Moses/ Aaron/ Nadab ja Abihu ylös/ ja seidzemenkymmendä Israelin wanhinda.’ž NIin Moses otti weren ja prijscotti Canssan päälle/ ja sanoi: cadzo/ tämä on lijton weri/ jonga HERra teke teidän cansan caickein näiden sanain päälle.’ž Ja otti lijton kirjan/ ja luki sen Canssan corwain cuulden. Ja cuin he sanoit: caicki cuin HERra puhunut on/ tahdom me tehdä ja olla hänelle cuuliaiset.’ž JA Moses otti puolen werestä ja pani maljaan/ mutta toisen puolen werestä prijscotti hän altarille.’ž Ja lähetti sinne nuoria miehiä Israelin lapsista/ uhraman poltouhria ja kijtosuhria/ HERralle mulleista.’ž NIin kirjoitti Moses caicki HERran sanat/ ja nousi warhain amulla/ ja rakensi altarin wuoren paltaan/ cahdentoistakymmenen padzan cansa/ cahdentoistakymmenen Israelin sucucunnan jälken:ELVAL3iĢ l Ø 8 Ö `   ; ž J ālÉo gĆg»&Ÿ?Ŗł Ja sinun pitä tekemän wijsikymmendä silmusta cungi’ž Ja sinun pitä tekemän wijsikymmendä silmusta cungin waatten reunoijn/ yhdistäxes ärist toinen toisijns.’ž Wijsi waatetta pitä sinun toinen toiseens yhdistämän/ ja myös cuusi waatetta toinen toiseens: nijn ettäs teet sen cuudennen waatten caxikertaisexi etiseldä puolen Tabernacli.’ž Jocaidzen waatten pituuden pitä oleman colmekymmendä kynärätä/ ja leweyden neljä kynärätä. Ja caicki yxitoistakymmendä pitä oleman yhden suurudet.’ž JA sinun pitä tekemän yxitoistakymmendä waatetta wuohen carwoist peittexi Tabernaclin päälle.’ž Ja sinun pitä tekemän wijsikymmendä cullaista couckua: joillas ne waattet yhdistät toinen toiseens/ nijn että se tulis Tabernaclixi.’ž Nijn sinun pitä tekemän wijsikymmendä silmusta jocaidzeen waatteseen/ yhdistettä toinen toiseens/ ja silmuxet pitä oleman toinen toisens cohdalla.’ž Sinun pitä myös tekemän silmuxet kellaisest silkist ymbärins waatten reunoja/ liki toinen toistans/ joillas caxittain ja caxittain toinen toiseens culmista sidot kijnni.’ž Ja wijsi pitä yhdistettämän toinen toiseens/ ja taas wijsi yhdistettämän toinen toiseens.’ž Cungin waatten pituus pitä oleman cahdexan kynärätä colmattakymmendä/ ja leweys pitä oleman neljä kynärätä/ ja nijllä caickilla waatteilla pitä yxi mitta oleman.’ž TAbernaclin pitä sinun tekemän kymmenest waattest/ walkiast kerratust silkist/ kellaisest silkist/ skarlacanast ja rosinpunaisest. Cherubimin sinun pitä tekemän taitawast sen päälle.’ž Ja cadzo/ että sinä caicki teet sen muoden jälken/ jonga sinä näit wuorella.’ž Yhdestä Centneristä puhdast culda pitä sinun sen tekemän: caickein hänen caluins cansa.’ž Ja kyntilän nijstimet ja sammmutos calut puhtast cullast.’ž Ja sinun pitä tekemän seidzemen lampua sen päälle: nijn että ne walistaisit toinen toisens cohdalla.’ž Sillä molemmat/ sekä cnupit että haarat/ pitä sijtä käymän: ja caickityynni pitä oleman lujast puhtaimmast cullast.’ž Ja yxi cnuppi pitä oleman idzecungin cahden haaran alla/ nijstä cuudesta/ jotca kyntiläjalast käywät.’ž Mutta kyntiläjalan warres pitä oleman neljä malja/ ja sijhen cnupit ja cuckaiset.’ž Ja jocaidzes haaras pitä oleman colme malja/ nijncuin mandel pähkinät/ cnupit ja cuckaiset. Nämät pitä oleman ne cuusi haara/ jotca kyntiläjalasta käywät.’ž Cuusi haara pitä käymän ulos hänen kyljistäns: colme haara cummastakin kyljest.’ž SInun pitä myös tekemän kyntiläjalan lujast puhtaimmast cullast: jonga warsi pitä oleman haarains/ maljains/ cnuppeins ja cuckaistens cansa.’ž Ja sinun pitä paneman aina pöydälle minun eteeni cadzomus leiwät.’ž Ja sinun pitä sijhen myös tekemän fatit/ lusicat/ cannut ja maljat/ puhtast cullast: että nijllä pöytä peitetäisin.’ž Ja sinun pitä tekemän ne corennot hongasta/ ja silaman cullalla: että pöytä nijllä cannetaisin.’ž Juuri wanden cohdalla pitä ne rengat oleman/ että nijhin taittaisin pistä corennot/ joilla pöytä cannetaisin.’ž Ja sinun pitä tekemän neljä cullaista rengasta neljään culmaan/ jotca owat neljän jalan päällä.’ž Ja sinun pitä tekemän wanden sen ymbärins kämmendä corkian ja cullaisen palden wanden ymbärins.’ž Ja sinun pitä silaman sen puhtalla cullalla/ ja tekemän ymbärins sen päälle cullaisen wanden:’ž JA sinun pitä tekemän pöydän hongasta: cahta kynärätä pitä oleman hänen pituudens/ ja kynärätä hänen leweydens/ ja puoldatoista kynärätä hänen corkeudens.’ž Ja sieldä minä sinulle todistan ja puhuttelen sinua/ nimittäin Armonistuimesta/ cahden Cherubimin wälildä/ jotca owat todistuxen Arkin päällä: caikista mitä minä sinun käsken sanoa Israelin lapsille.’ž Ja ne Cherubimit pitä hajottaman sijpens sen ylidzen/ nijn että he peittäwät Armonistuimen sijwilläns/ ja heidän caswons pitä oleman toinen toisens puoleen: ja heidän pitä cadzoman Armonistuimen päälle.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:«“+@s Ŗ“*i@s ©“)²@s ؓ(e@s §“'o@s ¦“&ß@r „“%c@r ¤“$u@r £“#Æ@r ¢“" @r ”“!Č@r  “ @r Ÿ“S@r ž“ę@r “Œ@r œ“±@r ›“Ø@r š“§@r ™“›@r ˜“P@ r —“W@ r –“x@ r •“ @ r ”“R@ r ““(@r ’“.@r ‘“j@r “@r “¶@r Ž“‡@r “ *@r Œ“ ²@r ‹“ n@r Š“ Z@q ‰“ V@q ˆ“™@q ‡“\@q †“‰@q …“j@q „“ā@q ƒ“Ź@q ‚“c@q ““@q €“ @q “T@q ~“‹@q }“Œ@q |“”@q {“_@ q z“Ł@ q y“e@ q x“n@ q w“ B@ q v“ ˆ@q u“ Ŗ@q t“ ~@q s“ –@q r“k@q q“o@q p“H@q o“m@q n“m@q m“Œ@p l“V@p k“¶@p j“%¢@p i“$‹@p h“#Ÿ@p g“"^@p f“!µ@p e“ Š@p d“®@p c“R@p b“–@p a“f@p `“”@p _“j@p ^“x@p ]“§@ p \“O@ p [“H@ p Z“D@ p Y“W@ p X“¢@p W“p@p V““@p U“\@p T“S@p S“@p R“ l@p Q“ ’@p P“ •@p O“ j@n N“ ±@n M“•@n L“`@n K“‡@n J“•@n I“¬@n H“\@n G“¤@n F“¹@n E“(O@n D“'Z@n C“&<@n B“%g@n A“$v@n @“#h@n ?“"T@ n >“!@ n =“ R@ n <“@ n ;“D@ n :“v@n 9“b@n 8“p@n 7“b@n 6“b@n 5“`@n 4“@n 3“Ź@n 2“s@"m 1“Ķ@n ęLVALkŁmŠ } ! Ž  | % į ™ J £ + Į-Ē1ß1§ņ”õjČ¼0 Tee myös hänen tuhcaastians/ ja lapions/ ja maljans/ ja courirautan’ž Tee myös hänen tuhcaastians/ ja lapions/ ja maljans/ ja courirautans/ ja hijlicattilans: caicki hänen caluns pitä sinun waskesta tekemän.’ž Sarwet sinun pitä myös tekemän hänen neljän culmaans: ja pitä sen waskella silaman.’ž JA sinun pitä tekemän myös Altarin hongasta/ wijttä kynärätä pitä oleman pituuden/ ja wijttä kynärätä leweyden/ neljäculmaisen pitä sen oleman/ ja colme kynärätä hänen corkeudens.’ž Tätä peittowaatetta warten/ pitä sinun tekemän wijsi hongaista cullalla silattua padzasta/ culdacnuppeinens: ja sinun pitä walaman nijlle wijsi waskista jalca.’ž Ja sinun pitä tekemän waatten Tabernaclin oween/ cudotun kellaisest silkist/ rosinpunaisest/ skarlacanast ja walkiast kerratust silkist.’ž Waan pöydän pitä sinun paneman ulcoiselle puolen esirippua/ ja kyntiläjalan pöydän cohdalle/ päiwän puolelle Tabernaclia: nijn että pöytä seiso pohjan päin.’ž Armonistuimen pitä sinun myös paneman todistusArkin päälle: Sijhen caickein pyhimbän siaan.’ž Ja sinun pitä yhdistämän sijhen esiripun coucuilla/ ja todistusArkin sisälliselle puolen esirippua paneman: nijn että se olis teille eroitus/ Pyhän ja caickein Pyhimmän waihella.’ž Ja sinun pitä ripustaman sen neljän hongaisen cullalla silatun padzan päälle/ cullaisten cnuppeins cansa: ja neljän hopiajalcans cansa.’ž ESiripun pitä myös sinun tekemän kellaisest silkist/ skarlacanast/ ja rosinpunaisest/ ja walkiast kerratust silkist: ja sinun pitä tekemän Cherubimin sen päälle taitawast.’ž Ja näin pitä sinun Tabernaclin tekemän/ sen muodon jälken/ cuins näit wuorella.’ž Ja sinun pitä laudat cullalla silaman/ ja cullasta rengat nijhin tekemän: joihinga corennot pistetän. Ja sinun pitä myös corennot cullalla silaman.’ž Ja corennot pitä keskeldä lautoja käymän/ yhdest culmast nijn toiseen/ ja caicki yhteen yhdistämän.’ž Ja wijsi corendo nijhin lautoin/ cuin toisella Tabernaclin siwulla owat: ja wijsi myös nijhin lautoin/ jotca perällä Tabernacli owat länden päin.’ž SInun pitä myös tekemän corennot hongast: wijsi nijhin lautoin/ jotca yhdellä Tabernaclin siwulla owat.’ž Nijn että yhteen olis cahdexan lauta/ ja heidän hopiajalkans cuusitoistakymmendä: aina caxi jalca cungin laudan alla.’ž Nijn että cumbikin nijstä taittaisin yhdistettä culmalaudalla sekä alhalda että ylhäldä: yhdellä tawalla pitä heidän molemmist culmist yhdistettämän culmakiscoilla.’ž Ja caxi lauta pitä sinun tekemän Tabernaclin perälle nijhin cahteen culmaan.’ž Mutta perälle Tabernacli länden päin/ pitä sinun tekemän cuusi lauta.’ž Ja neljäkymmendä hopia jalca: aina caxi jalca cungin laudan alla.’ž Nijn myös toisella siwulla pohjan puolella pitä pystyällä oleman caxikymmendä lauta.’ž Ja neljäkymmendä hopiajalca pitä sinun tekemän cahdenkymmenen laudan ala: nijn että jocaidzen laudan alla pitä oleman caxi jalca/ hänen cahden waarnans päällä.’ž Ja sinun pitä tekemän Tabernaclin laudat/ nijn että caxikymmendä lauta pitä oleman pystyällä etelän puolella.’ž Caxi waarna pitä jocaidzes laudas oleman/ nijn että he taittaisin yhdistettä toinen toiseens. Näin pitä sinun tekemän caicki Tabernaclin laudat.’ž Jocaidzen laudan pituus pitä oleman kymmenen kynärätä: waan leweys puoli toista kynärätä.’ž SInun pitä myös tekemän Tabernaclin laudat hongast/ jotca pystyällä oleman pitä.’ž Mutta tämän ensimäisen peitten päälle/ sinun pitä tekemän toisen peitten punaisist oinan nahgoist/ ja wielä sitten ylimmäisen peitten Techaschim nahgoist.’ž Nijn että se cuin lijaxi on waatten pituudelda/ jää Tabernaclin siwulle/ ja peittä sen molemmilda puolin.’ž Waan se cuin lijaxi jää Tabernaclin waatten pituudesta/ sinun pitä puolen andaman rippua Tabernaclin ylidze molemmin puolin kynärän pituudelda.’ž Nijn myös pitä sinun tekemän wijsikymmendä waskicouckua: ja paneman coucut silmuxijn/ nijn että waattet ydistettäisin ja tulisit yhdezi peitoxexi."LVAL“&Žon š F ¾ |  © Š q ŠD¹eŮ䘳Äj Cuusi nime yhteen kiween/ ja cuusi nime to’ž Cuusi nime yhteen kiween/ ja cuusi nime toiseen kiween/ sen jälken cuin he owat wanhat.’ž Ja sinun pitä ottaman caxi Onichin kiwe/ ja caiwaman nijhin Israelin poicain nimet.’ž Ja hänen wyöns sen päällä pitä oleman yhdellä tawalla tehty/ cullast/ kellaisest silkist/ skarlacanast/ rosinpunaisest/ ja kerratust walkiast silkist.’ž Että se yhdistettäisin molembain olcain pääldä/ ja sidotaisin yhteen molemmilda puolilda.’ž PÄäliswaatten pitä heidän tekemän cullast/ kellaisest silkist/ skarlacanast/ rosinpunaisest/ ja kerratust walkiast silkist/ taitawast.’ž Sijhen pitä heidän ottaman/ culda/ kellaista silckiä/ skarlacanata/ rosinpunaista/ ja walkiata silckiä.’ž Ja nämät owat waattet/ jotca heidän tekemän pitä/ kilpi/ pääliswaate/ silckihame/ ahdashame/ hijppa ja wyö. Ja näin pitä heidän tekemän sinun weljelles Aaronille ja hänen pojillens pyhät waattet/ että hän minun pappin olis.’ž Sinun pitä myös puhuman caickein nijden cansa/ joilla taitawa sydän on/ jotca minä taidon hengellä täyttänyt olen/ että he tekewät waatteita Aaronille hänen wihkimisexens/ että hän olis minun pappin.’ž Ja sinun pitä tekemän sinun weljelles Aaronille pyhät waattet/ jotca cunnialiset ja caunit owat.’ž JA sinun pitä ottaman tygös sinun weljes Aaronin poikinens Israelin lasten seast/ että hän olis minun pappin/ nimittäin/ Aaron ja hänen poicans Nadab/ Abihu/ Eleazar ja Ithamar.’ž Ja Aaron poikinens pitä sen toimittaman amusta nijn ehtosen asti HERran edes. Se pitä teille oleman ijancaickinen tapa teidän suguisan/ Israelin lasten seas.’ž Todistuxen Tabernaclis ulcoisella puolella esirippua/ joca rippu Todistuxen edes.’ž JA käske Israelin lapsille/ että he toisit sinulle caickein selkiämbä öljyä öljypuusta puserdettua/ walistuxexi/ että lampu aina palais.’ž Ja caicki Tabernaclin calut/ cuin caickinaiseen palweluxeen tarwitan: caicki hänen waarnans ja caicki pihan waarnat pitä oleman waskesta.’ž Ja pihan pituus pitä oleman sata kynärätä/ leweys wijsikymmendä/ corkeus wijsi kynärätä/ walkiast kerratust silkist: heidän jalcans myös pitä oleman waskesta.’ž Caikilla padzailla ymbärins pihan/ pitä oleman hopia wandet/ hopia cnupit ja waskiset jalat.’ž MUtta pihan läpikäytäwäs pitä oleman yxi waate/ cahtakymmendä kynärätä lewiä/ cudottu kellaisest silkist/ skarlacanast/ rosinpunaisest/ ja walkiast kerratust silkist/ sijhen myös neljä padzasta neljän jalan päällä.’ž Ja wijsitoistakymmendä kynärätä toisella puolella/ sijhen myös colme padzasta colmen jalan päällä.’ž Nijn että waattella yhdellä puolella on wijsitoistakymmendä kynärätä ja colme padzasta colmen jalan päällä.’ž Ja itän päin pihan lawiuden pitä oleman wijsikymmendä kynärätä.’ž Mutta pihan lawiudelle lännen puoleen/ pitä oleman waattet/ wijsikymmendä kynärätä pitkät ja kymmenen padzasta kymmenen jalan päällä.’ž Nijn myös pohjan puoleen pituudelle pitä oleman esiwaattet sata kynärärä pitkät/ ja caxikymmendä padzasta cahdenkymmenen waskijalan päällä/ ja cnupit wöinens hopiasta.’ž Ja hänen padzaitans pitä oleman caxikymmendä/ cahdenkymmenen waskijalan päällä/ heidän cnuppeins ja wöidens cansa hopiasta.’ž SInun pitä myös tekemän pihan meren puoleen: ja pihan waattet pitä oleman walkiast kerratust silkist/ sata kynärätä pitä oleman yhden siwun pituus.’ž Ja laudoista pitä sinun sen tekemän/ nijn että se on tyhjä sisäldä: nijncuin sinulle osotettin wuorella.’ž Ja pitä pistämän corennot rengaisijn: nijn että corennot owat cahden puolen Altarita/ joilla se cannetaisin.’ž Ja sinun pitä tekemän hongast corennot Altarille/ ja silaman waskella’ž Sinun pitä sen paneman alhalda Altarin ymbärins nijn ylöspäin: nijn että se häcki ulottu keskelle Altarita’ž Ja sinun pitä myös tekemän hänelle waskihäkin/ nijncuin wercon: neljä waskirengasta hänen näljän culmaans.#LVAL’ą¶/y ų Ž ` 8 ę F Ī w ' Œ å=ŒĒ7oĻ «Hi Ja sen pitä oleman Aaronin odzalla/ nijn että Aaron canda pyhäin wääryden/ cuin Israelin lapset pyhittäwät/ c’ž Ja sen pitä oleman Aaronin odzalla/ nijn että Aaron canda pyhäin wääryden/ cuin Israelin lapset pyhittäwät/ caikisa heidän pyhydens lahjoisa. Ja se pitä alinoma oleman hänen odzasans/ että hän heitä sowitais HERran edes.’ž Ja sinun pitä sen sitoman kellaisella langalla/ nijn että se on hijpan päällä etisellä puolella.’ž SInun pitä myös tekemän odzaladin puhtasta cullasta/ ja caiwaman sijhen/ nijncuin sinetti caiwetan/ HERran Pyhyys.’ž Ja Aaron pitä sen päälläns pitämän/ cosca hän palweluxen teke/ nijn että sijtä cuuldan culina/ cosca hän mene Pyhään/ HERran eteen/ ja cosca hän käy ulos/ ettei hän cuolis.’ž Nijn että sijnä on cullainen culcuinen/ ja sitälikin Granatin omena/ ja taas cullainen culcuinen Granatin omenan cansa/ caicki ymbärins silckihamen liepeitä.’ž Ja alhalle hänen liepeisins pitä sinun tekemän nijncuin Granatin omenat kellaisest silkist/ skarlacanast/ ja rosinpunaisest/ caicki ymbärins/ ja nijden keskelle cullaiset culcuiset caicki ymbärins.’ž Ja ylinnä sijnä pitä keskellä oleman pään läpi/ ja sepalus sen läwen ymbärins/ pallistettu yhteen nijncuin pantzarin läpi/ ettei se kehkiäis.’ž SInun pitä myös tekemän pääliswaatten ala silckihamen caiken kellaisest silkist.’ž Ja sinun pitä paneman wirankilpeen walkeuden/ ja täydellisyden/ jotca pitä oleman Aaronin sydämen päällä/ cosca hän mene HERRAN eteen. Ja nijn pitä Aaronin candaman Israelin lasten wiran/ hänen sydämens päällä aina HERran edes.’ž Ja nijn pitä Aaronin candaman Israelin lasten nimet wirankilwes sydämens päällä/ cosca hän Pyhään mene muistoxi HERran edes alinomaisest.’ž Ja rindawaate pitä yhdistettämän rengastens cansa kellaisella sitellä pääliswaatten rengaisijn/ nijn että se olis pääliswaatetta liki/ ettei rindawaate eriäis pääliswaattest.’ž Ja sinun pitä taas tekemän caxi culdarengasta/ ja kijnnittämän ne toinen toisens cohdalle/ ulcoiselle puolelle alaspäin cahden pääliswaatten culman päälle taitawast.’ž Ja sinun pitä tekemän caxi muuta cullaista rengasta/ ja kijnnittämän ne nijhin toisijn cahteen kilwen culmijn: cungin siallens sisälliselle puolelle pääliswaatetta.’ž Mutta ne caxi päätä nijstä cahdesta widjasta/ pitä sinun andaman tulla cahteen nastaan/ ja kijnnitä pääliswaatteseen hartioille toinen toisens cohdalle.’ž Ja anna tulla ne caxi culdawidja cahteen rengaseen molembain kilpein culmijn.’ž Ja caxi culdarengasta/ nijn että sinä yhdistät caxi rengast/ cahteen kilwen culmaan.’ž Ja sinun pitä tekemän widjat kilpeen cahden pään cansa/ nijn että rengat toinen toisisans rippuwat puhtasta cullasta.’ž Ja ne kiwet pitä oleman cahdentoistakymmenen Israelin lasten nimen jälken caiwetut kiwenwuolialda jocainen nimeldäns/ cahdentoistakymmenen sucucunnan jälken.’ž Neljäs Turchos/ Onix ja Jaspis/ culdaan pitä ne istutettaman caikilda riweildä.’ž Colmas/ Lincurius/ Achat ja Amethist.’ž Toinen pitä oleman Rubijn/ Saphijr/ Dimant.’ž Ja sinun pitä täyttämän sen neljällä kiwiriwillä. Ensimäinen riwi pitä oleman Sardius/ Topatz/ Smaragd.’ž Neljäculmaisen pitä sen oleman ja caxikertaisen/ kämmenen leweys pitä oleman hänen pituudens/ hänen leweydens kämmenen leweys.’ž WIrankilwen pitä sinun tekemän taitawast/ nijncuin pääliswaattengin pitä sinun sen tekemän/ cullasta/ kellaisest silkist/ skarlacanast/ rosinpunaisest/ kerratust walkiast silkist.’ž Ja cahdet widjat puhtasta cullasta/ cahden pään cansa/ nijn että rengat toinen toisisans rippuwat/ ne pitä sinun yhdistämän nastoin.’ž Ja sinun pitä tekemän cullaiset nastat.’ž Ja sinun pitä ne kijnnittämän hartioille pääliswaatteseen/ että ne owat muiston kiwet Israelin lapsille/ että Aaron canda heidän nimens molemmilla olillans/ muistoxi HERralle.’ž Sen sinun pitä toimittaman kiwenwuoliain cautta/ jotca caiwawat sinettiä/ nijn että ne suljetaisin culdaan. LVAL‘,z † Ü ~  d  µ k …ÅDŸ+¶RÄX÷2Q Sijtte pitä ottaman oinasta lihawuden/ saparon/ ja sen lihawuden cuin sisällyxet peittä/ ja maxan calwon/ ja m’ž Sijtte pitä ottaman oinasta lihawuden/ saparon/ ja sen lihawuden cuin sisällyxet peittä/ ja maxan calwon/ ja molemmat munascuut/ sen lihawuden cansa cuin nijden päällä on/ ja oikian lawan ( Sillä se on täyttämisen oinas. )’ž Ja pitä ottaman Altarilda weren/ ja woidellusöljyn/ ja prijscottaman Aaronin ja hänen waatettens päälle/ ja hänen poicains ja heidän waatettens päälle/ nijn tule hän idze wihityxi/ waatteinens/ ja hänen poicans waatteinens.’ž Ja teurastaman oinan ja ottaman hänen werestäns/ ja siwuman Aaronin ja hänen poicains oikian corwan lehteen ja oikian käden peucaloon/ ja heidän oikian jalcans isoin warpaseen/ ja pitä prijscottaman weren Altarille ymbärins.’ž SEn toisen oinan pitä sinun ottaman/ ja Aaron poikinens pitä paneman kätens oinan pään päälle.’ž Ja sinun pitä polttaman Altarilla coco oinan: sillä se on polttouhri HERralle/ makia haju ja HERran tuli.’ž Mutta oinan pitä sinun leickaman cappaleixi/ ja pesemän hänen sisällyxens ja jalcans/ ja pitä paneman sen hänen cappaldens ja pääns päälle.’ž Sijtte pitä sinun teurastaman hänen ja ottaman hänen werens/ ja prijscottaman Altarille ymbärins.’ž MUtta sen ensimäisen oinan pitä sinun ottaman/ ja Aaronin poikinens pitä paneman heidän kätens hänen pääns päälle.’ž Mutta mullin lihan ja hänen wuotans ja rapans pitä sinun polttaman tulella ulcona leirist/ sillä se on ricosuhri.’ž Ja sinun pitä ottaman caiken lihawuden cuin sisällyxet peittä/ ja maxan calwon/ ja molemmat munascuut/ ja lihawuden joca on nijden päällä/ ja polttaman Altarilla.’ž Ja sinun pitä ottaman mullin werestä/ ja siwuman Altarin culmille sormellas/ mutta caicki se muu weri wuodata Altarin pohjaan.’ž Nijn sinun pitä teurastaman mullin HERran edes/ seuracunnan majan owen tykönä.’ž Ja sinun pitä tuoman mullin seuracunnan majan eteen. Ja Aaronin poikinens pitä paneman kätens mullin päälle.’ž Ja sinun pitä wyöttämän heidän wyöllä ymbärins/ sekä Aaronin että hänen poicans/ ja paneman hijpat heidän päähäns/ että heillä olis pappeus ijancaickisexi säädyxi. Ja sinun pitä täyttämän Aaronin käden/ ja hänen poicains käden.’ž Ja hänen poicans anna tulla edes/ ja pueta heidän päällens ahtat hamet.’ž Ja sinun pitä ottaman woidellusöljyn/ ja wuodattaman hänen pääns päälle ja woiteleman händä.’ž Sinun pitä myös paneman hijpan hänen päähäns/ ja pyhän Cruunun hijpan päälle.’ž Ja sinun pitä ottaman waattet/ ja puettaman Aaronin päälle/ sen ahtan hamen ja silckisen hamen/ ja pääliswatten ja rindawaatten/ ja pitä ymbärins wyöttämän hänen ulcoiselda puolelda.’ž Ja sinun pitä tuoman Aaronin poikinens seuracunnan majan owen eteen/ ja pesemän heitä wedellä.’ž Ja sinun pitä paneman ne corijn/ ja corisa candaman sen edes/ mullin ja cahden oinan cansa.’ž Ja happamatoinda leipä/ ja happamattomat kyrsät secoitetut öljyllä/ ja happamattomat ohuet kyrsät woidellut öljyllä/ nisuisista jauhoista pitä sinun caicki ne tekemän.’ž TÄmän pitä sinun myös tekemän heille/ wihkimän heitä/ että he olisit minun pappini. Ota nuori mulli/ ja caxi wirhitöindä oinasta.’ž Ja Aaron poikinens pitä ne päälläns pitämän/ cosca he menewät seuracunnan Majaan/ taicka Altarin eteen palwelusta tekemän Pyhäs/ ettei heille costetais heidän wääryttäns/ ja cuolis. Se pitä oleman hänelle ja hänen siemenellens hänen jälkens ijancaickinen tapa.’ž Ja pitä tekemän heille lijnaiset alaswaattet/ peittäxens heidän häpylihans/ cupeista nijn reisin asti.’ž Ja sinun pitä ne puettaman sinun weljes Aaronin ja hänen poicains päälle/ ja pitä woiteleman heitä/ ja täyttämän heidän kätens/ ja wihkimän heitä/ että he olisit minun pappin.’ž Ja Aaronin pojille pitä sinun tekemän hameita/ wöitä ja hijpoja/ jotca owat cunnialiset ja caunit.’ž SInun pitä myös tekemän ahtan hamen walkiast silkist/ ja hijpan walkiast silkist ja taitawast ommellun wyön.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:&” p@ x %” @ x $” ‘@ x #” j@ x "” e@x !” Z@x  ” @x ” I@x ” @x ” é@x ” Ć@x ” u@x ” U@x ” Ū@w ” y@w ” ›@w ” i@w ” ø@w ” e@w ” ¤@w ” @w ”Ŗ@w ”¬@w ”m@w ”Ø@w  ”ŗ@w  ” ¹@w  ” $@ w  ” x@ w  ” ]@ w ” C@ w ”X@ w ”k@w ”ŗ@w ”`@w ”5@w ”a@w ”W@w ”%@w ’“&Q@w ž“%s@w ż“$¤@v ü“#s@v ū“"ƒ@v ś“!w@v ł“ §@v ų“t@v ÷“S@v ö“p@v õ“?@v ō“U@v ó“F@v ņ“V@v ń“L@v š“³@v ļ“%@v ī“˜@v ķ“”@ v ģ“F@ v ė“@ v ź“,@ v é“Ę@ v č“˜@v ē“d@v ę“ ©@v å“ ±@v ä“ %@v ć“ Ī@v ā“ Ž@v į“Ø@v ą“s@v ߓŠ@u Ž“B@u Ż“†@u ܓ•@u Ū“¦@u Ś“A@u Ł“.¤@u Ų“-9@u ד,V@u ֓+J@u Փ*}@u Ō“)‘@u ӓ(–@u Ņ“'1@u ѓ&q@u Š“%›@u Ļ“$ @ u Ī“#”@ u Ķ“"@ u Ģ“!@ u Ė“ l@ u Ź“S@u ɓŸ@u ȓ‹@u Ē“Ś@u ʓ‚@u œ’@u ē‹@u Ɠe@u Ā“u@u Į“į@s Ą“ā@s æ“ć@s ¾“a@s ½“l@s ¼“Ž@s »“d@s ŗ“u@s ¹“t@s ø“ „@s ·“ @s ¶“ Q@s µ“ o@s ““ ę@ s ³“J@ s ²“_@ s ±“P@ s °“¹@ s Ɠa@s ®“^@s ­“Ŗ@s ¬“„@s LVAL‹&› ‡ ­ " ƒ 0 Ä 7 Ŗ  vŪj9£•Kõ¼×1œŌJ Ja aseta se esiripun eteen/ joca todistusArkin edes rippu/ Armonis’ž Ja aseta se esiripun eteen/ joca todistusArkin edes rippu/ Armonistuimen edes/ joca on Todistuxen päällä: sieldä minä sinulle todistan.’ž Sinun pitä myös tekemän corennot hongasta: ja silaman cullalla.’ž Ja caxi cullaista rengasta molemmille tahwoille cahteen hänen culmaans wanden ala/ että corennot pistetäisin ja nijllä cannetaisin.’ž Ja sinun pitä silaman sen puhtalla cullalla/ hänen lakens ja seinäns ymbärins/ ja sen sarwet. Ja sinun pitä tekemän cullaisen wanden sen ymbärins.’ž Kynärätä pitä oleman hänen pituudens ja kynärätä leweydens/ neliculmaisen pitä sen oleman/ ja caxi kynärätä hänen corkeudens: sijtä myös pitä oleman hänen sarwens.’ž SInun pitä myös tekemän suidzutusAltarin hongasta suidzutetta.’ž Ja heidän pitä tietämän/ että minä olen HERra heidän Jumalans/ joca heidän johdatin Egyptin maalda/ että minä asuisin heidän seasans. Minä HERra heidän Jumalans.’ž Ja asun Israelin lasten seas/ ja olen heidän Jumalans.’ž Ja pyhitän todistuxen majan Altareinens/ ja wihin Aaronin poikinens minulle papexi.’ž Siellä minä Israelin lapsille ilmoitetan ja pyhitetän minun cunniasani.’ž Tämä on jocapäiwäinen poltouhri teidän lapsillen todistuxen majan owen edes HERralle/ cusa minä todistan ja puhun sinulle.’ž Sen toisen caridzan cansa ehtona/ pitä sinun nijn tekemän cuin amullisengin ruocauhrin ja juomauhrin cansa/ HERralle makiaxi hajuxi ja tulexi.’ž Ja kymmenennen osan sämbylä jauhoja/ secoitettu neljännexeen Hin/ pusertetun öljyn cansa. Ja neljännexen Hin wijna juomauhrixi/ yhdelle caridzalle.’ž Yhden caridzan amulla/ toisen caridzan ehtona.’ž JA näin sinun pitä tekemän Altarin cansa: Caxi wuosicunnaista caridza pitä sinun uhraman jocapäiwä sen päällä.’ž Ja seidzemen päiwä pitä sinun puhdistaman ja wihkimän Altarin/ että se olis caickein pyhin Altari/ cucaikänäns sijhen Altarijn tarttu/ hän on pyhitetty.’ž Ja jocapäiwä teurastaman mullin ricosuhrin sowinnoxi. Ja sinun pitä puhdistaman Altarin/ coscas uhrat sen päälle/ ja pitä woiteleman sen/ että se wihitäisin.’ž Ja näin pitä sinun tekemän Aaronille ja hänen pojillens/ nijncuin minä sinulle olen käskenyt. Seidzemen päiwä pitä sinun heidän kätens täyttämän.’ž Jos jotakin tähtexi jää/ täyttämisen lihasta ja leiwistä amun asti/ sen pitä sinun polttaman tules/ ja ei andaman syötä: sillä se on pyhä.’ž Sillä sen cansa on sowindo tehty täyttämän heidän käsiäns/ että he wihitäisin. Ei yhdengän muucalaisen pidä sitä syömän/ sillä se on pyhä.’ž Ja Aaronin poikinens pitä syömän sen oinan lihasta/ ja leiwän joca on coris/ seuracunnan majan owen edes.’ž Sinun pitä myös ottaman täyttämisen oinan/ ja keittämän hänen lihans pyhäs sias.’ž Joca hänen pojistans tule papixi hänen siaans/ hänen pitä pukeman ne päällens seidzemen päiwä/ että hänen pidäis käymän seuracunnan majaan palweleman Pyhäs.’ž MUtta Aaronin pyhät waattet pitä oleman hänen pojillans hänen jälkens/ että heidän pitä nijsä woideldaman/ ja heidän kätens täytettämän.’ž Ja sen pitä oleman Aaronille ja hänen pojillens ijancaickisexi säädyxi Israelin lapsilda: sillä se on ylönnysuhri/ ja ylönnysuhrin pitä oleman HERran oman Israelin lapsilda/ heidän kijtosuhrisans ja ylönnysuhrisans.’ž Ja pitä pyhittämän häälytysrinnan ja ylönnyslawan/ joca häälytetty ja ylötty on/ Aaronin ja hänen poicains täyttämisen oinasta.’ž Ja sinun pitä ottaman rindapuolen/ Aaronin täyttämisen oinasta/ ja pitä sen häälyttämän häälytysuhrixi HERran eteen/ se pitä oleman sinun osas.’ž Ja nijn pitä sinun ne ottaman heidän käsistäns/ ja polttaman Altarilla polttouhrixi ja makiaxi hajuxi HERralle: sillä se on HERran tuli.’ž Ja sinun pitä paneman caicki nämät Aaronin ja hänen poicains kätten päälle/ ja ylönnä ne HERralle.’ž Ja yhden leiwän ja yhden öljykyrsän/ ja ohuen kyrsän corista/ sen happamattoman leiwän cansa/ cuin HERran edes on.sLVALåW‰ d ³ ¦  H   9 ˜Ū(܆@ė¬<éuĪWŌa½ Ja sullo se pienexi/ ja sinun pitä sen paneman Todistuxen eteen/ todistuxen maj’ž Ja sullo se pienexi/ ja sinun pitä sen paneman Todistuxen eteen/ todistuxen majaan/ custa minä idzeni ilmoitan sinulle: sen pitä teille oleman caickein pyhimmän.’ž Sinun pitä sijtä tekemän suidzutuxen/ yrttein walmistajain tawan jälken secoitettu/ että se puhdas ja pyhä olis.’ž JA HERra sanoi Mosexelle: ota sinulles parhaita yrttejä/ Balsamia/ Stacten/ Galbanum/ puhdasta pyhä sawua/ yhden werta custakin.’ž Se joca teke sencaltaista woidetta/ eli joca pane sijtä muucalaisen päälle/ hän pitä häwitettämän hänen Canssastans.’ž Ihmisen rumin päälle ei pidä se woidellus wuodatettaman/ ia ei teidän pidä myös sencaltaista tekemän: sillä se on pyhä/ sentähden pitä myös sen teildä pyhitettämän.’ž Sinun pitä myös puhuman Israelin lapsille/ sanoden: tämä öljy pitä oleman minulle pyhä woidellus teidän suguisan.’ž Aaronin ja hänen poicans sinun myös pitä woiteleman ja wihkimän minulle papeixi.’ž Näin sinun ne pitä wihkimän/ että he tulisit caickein pyhimmäxi/ cucaikänäns nijhin tarttu/ hän on pyhitetty.’ž Poltouhrin Altarin myös caluinens/ ja pesoastian jalcoinens.’ž Ja pöydän ja caicki hänen astians/ ja kyntiläjalan caluinens/ ja suidzutusAltarin.’ž Sen cansa sinun pitä woiteleman todistuxen majan ja todistus Arkin.’ž Ja sinun pitä sijtä tekemän pyhän woidellusöljyn/ yrttein walmistajan tawan jälken.’ž Mutta Casiat wijsisata/ Pyhän Siclin jälken/ ja öljyä öljypuusta yxi Hin.’ž Ota sinulles parhaita yrtejä/ caickein callimbata Mirrhamita/ wijsisata Sicli/ ja puoli sen werta Caneliä/ caxisata ja wijsikymmendä: ja myös Calmust caxisata ja wijsikymmendä.’ž Ja HERra puhui Mosexelle/ sanoden:’ž Pitä heidän pesemän kätens ja jalcans/ ettei he cuolis/ se pitä heille oleman ijancaickisexi säädyxi/ hänelle ja hänen siemenellens heidän suguisans.’ž Cosca he menewät todistuxen majaan/ pitä heidän idzens pesemän wedellä/ ettei he cuolis: taicka cosca he lähestywät Altarin tygö palweleman HERra sawuuhrilla.’ž Että Aaron ja hänen poicans pesisit sijtä heidän kätens ja jalcans.’ž Sinun pitä myös tekemän waskisen pesoastian waskijalan cansa/ ja sen pitä sinun asettaman/ seuracunnan majan ja Altarin waihelle/ ja paneman sijhen wettä.’ž NIin HERra taas puhui Mosexelle/ sanoden:’ž Ja sinun pitä sencaltaiseen Jumalan palweluxeen sowindorahan ottaman Israelin lapsilda/ ja andaman sen todistuxen majaan: Israelin lapsille muistoxi HERran edes/ että hän leppy teidän sieluillen.’ž Warallisen ei pidä sijhen lisämän/ ja köyhän ei pidä wähendämän puolesta Siclistä/ cosca he andawat HERralle ylönnysuhrin heidän sieluins lepytyxexi.’ž Joca cahdenkymmenen wuotisen lugus löytän ja sen ylidzen/ sen pitä andaman HERralle ylönnysuhrin.’ž Ja pitä jocaidzen andaman/ joca lugusa on/ puolen Sicli/ Pyhän Siclin jälken: Sicli maxa caxikymmendä Geraht: sencaltainen puoli Sicli pitä oleman HERran ylönnysuhri.’ž Coscas Israelin lapset luettelet/ nijn heidän idzecungin hänen sieluns edest pitä andaman sowinnoxi HERralle/ ettei heidän päällens jocu rangaistus tulis/ cosca he luetellan.’ž JA HERra puhui Mosexelle/ sanoden:’ž Ja Aaronin pitä Altarin sarwein päällä lepyttämän wihdoin wuodesa/ ricosuhrin werellä/ lepyttämisexi. Tämä lepytys pitä tapahtuman wihdoin joca wuosi teidän suguisan: sillä se on HERralle caickein pyhin.’ž Ei teidän pidä yhtän muucalaista suidzutusta tekemän sen päälle/ eikä poltouhria/ eikä ruocauhria/ eikä myös juomauhria uhraman sen päälle.’ž Nijn myös cosca Aaron sytyttä ehtona kyntilät/ pitä hänen sawuittaman sencaltaisen suidzutuxen: sen pitä oleman alinomaisen suidzutuxen HERran edes/ teidän suguisan.’ž Ja Aaron pitä sen päällä sawuittaman hywänhajullisia suidzutuxia joca huomeneldain/ cosca hän walmista kyntilät.»LVAL<Ą_*Ź  „ M ­ 5  X ž ö‰Ż3vYšUÜ He äkist poickeisit pois sildä tieldä/ jonga minä heille käskin. He teit heillens waletun wasican/ ja cumar’ž He äkist poickeisit pois sildä tieldä/ jonga minä heille käskin. He teit heillens waletun wasican/ ja cumarsit sitä/ ja uhraisit sille/ ja sanoit: Nämät owat sinun jumalas Israel/ jotca sinun Egyptin maalda johdatit.’ž Mutta HERra puhui Mosexelle: mene/ astu alas: sillä sinun Canssas/ jonga sinä Egyptin maalda johdatit/ turmeli idzens.’ž JA he warhain amulla nousit toisna päiwänä/ ja uhraisit polttouhria/ ja cannoit edes kijtosuhria. Ja Canssa istuit syömän ja juoman/ ja nousit mässämän.’ž Cosca Aaron sen näki/ rakensi hän Altarin heidän eteens/ huusi ja sanoi: huomena on HERran juhlapäiwä.’ž Jotca hän otti heidän kädestäns ja krijpusteli sen caiwinraudalla/ ja teki sijtä waletun wasican: ja he sanoit: nämät owat sinun jumalas Israel/ jotca sinun Egyptin maalda johdatit.’ž Nijn caicki Canssa rewäisit heidän cullaiset corwarengans heidän corwistans/ ja toit Aaronin tygö.’ž Nijn sanoi Aaron heille: rewäiskät ne cullaiset corwarengat/ jotca owat teidän emännitten corwisa/ ja teidän poicain/ ja teidän tytärten/ ja tuocat minun tygöni.’ž MUtta cosca Canssa näki/ että Moses wijwyi tulemast alas wuorelda/ nijn he cocounsit Aaronita wastan/ ja sanoit hänelle: nouse/ tee meille jumalita/ jotca meidän edelläm käywät: sillä en me tiedä/ mitä tälle miehelle Mosexelle tapahtunut on/ joca meidän Egyptin maalda johdatti.’ž Ja sijttecuin HERra oli lopettanut puhens Mosexen cansa Sinain wuorella/ andoi hän hänelle caxi todistuxen taulua/ jotca olit kiwestä/ ja Jumalan sormella kirjoitetut.’ž Minun ja Israelin lasten wälillä on se ijancaickinen muisto: Sillä cuutena päiwänä teki HERra taiwan ja maan/ mutta seidzemendenä päiwänä hän lepäis/ ja wirwotti idzens.’ž Sentähden pitäkän Israelin lapset Sabbathin/ että he sen pidäisit heidän suguisans ijancaickisexi lijtoxi.’ž Cuusi päiwä pitä työtä tehtämän/ mutta seidzemendenä päiwänä on Sabbathi/ pyhä lepo HERralle. Cucaikänäns työte teke Sabbathin päiwänä/ hänen pitä totisest cuoleman.’ž Sentähden pitäkät minun Sabbathin: sillä se pitä teille pyhä oleman: Joca sen ricko/ hänen pitä totisest cuoleman. Joca silloin työtä teke/ sen sielu pitä häwitettämän Canssans seast.’ž Puhus Israelin lapsille/ sanoden: pitäkät minun Sabbathin: sillä se on muisto minun wälilläni ja teidän/ teidän suguisan: että te tiedäisitte minun olewan HERran/ joca teitä pyhitän.’ž JA HERra puhui Mosexelle sanoden:’ž Woidellusöljyn ja suidzutuxen yrteistä Pyhään. Caiken senjälken cuin minä olen sinulle käskenyt/ pitä heidän tekemän.’ž Ja wircawaattet/ ja pyhät waattet/ Papin Aaronin ja hänen poicains waattet/ Papin wircaan.’ž PolttouhriAltarin ja caicki sen calut/ ja pesoastiat jalcoinens.’ž Pöydän ja sen calut/ ja sen caunin kyntiläjalan/ ja caicki sen calut/ ja sawuAltarin.’ž Nimittäin todistuxen majan ja lijton Arkin/ ja Armonistuimen/ joca sen päällä on/ ja caicki majan calut.’ž Ja cadzo/ minä annoin myös hänelle awuxi Ahaliabin Ahisamachin pojan Danin sugusta: ja idzecungin taitawan sydämeen annoin minä taidon tekemän caickia mitä minä olen sinulle käskenyt.’ž Taitawast leickaman ja sisälle paneman kiwet/ ja taitawast tekemän puusta caickinaista calua.’ž Taitawast tekemän cullasta/ hopiasta/ ja waskesta.’ž Ja täytin hänen Jumalan hengellä/ tiedolla ja ymmärryxellä/ toimella ja caickinaisella työllä.’ž Cadzo/ minä cudzuin nimeldäns Urin pojanpojan Bezaleelin Hurin pojan/ Judan sugusta.’ž JA HERra puhui Mosexelle/ sanoden:’ž Joca sencaltaista teke suidzuttaxens/ hän pitä häwitettämän hänen Canssastans.’ž Ja sencaltaista suidzutusta/ ei teidän pidä idzellen tekemän: mutta tämän pitä oleman sinulle pyhän HERran edes.ŒLVAL«6sŠ o & — = Ų n Ż @ ŠuÉDŃH`õqčaźŒĪ Nijn mene sijs nyt/ ja johdata Canssa sille sialle/ josta minä olen sinulle puhunut: Cadzos/’ž Nijn mene sijs nyt/ ja johdata Canssa sille sialle/ josta minä olen sinulle puhunut: Cadzos/ minun Engelin käy sinun edelläs. Mutta sinä minun edzickopäiwäni/ costan minä heidän ricoxens.’ž Ja HERra sanoi Mosexelle: Cuinga? Joca minua wastan ricko/ sen minä pyhin minun kirjastani.’ž Nyt sijs anna heidän ricoxens andexi/ mutta jolleica/ nijn pyhi minua pois sinun kirjastas jongas kirjoittanut olet.’ž Nijn Moses palais HERran tygö/ ja sanoi: minä rucoilen/ tämä Canssa teki suuren synnin: sillä he teit idzellens cullaisita jumalita.’ž TOisna päiwänä sanoi Moses Canssalle: te oletta tehnet suuren pahan: nyt minä astun ylös HERran tygö/ jos minä lepytän teidän ricoxen.’ž Moses sanoi: Täyttäkät tänäpänä teidän käten HERralle idzecukin pojasans ja weljesäns/ että hän tänäpänä andais teille siunauxen.’ž Nijn Lewin pojat teit Mosexen käskyn jälken. Ja sinä päiwänä langeis Canssasta liki colmetuhatta miestä.’ž Joille hän sanoi: näin sano HERra Israelin Jumala: jocainen sitocan miecan cupeillens/ waeldacat läpidze ja palaitcat portist nijn porttijn leirisä/ ja tappacan idzecukin weljens/ ja idzecukin ystäwäns/ ja idzecukin lähimmäisens.’ž Nijn Moses astui leirin porttijn ja sanoi: joca on HERran oma/ se tulcan minun tygöni: nijn cocounsit hänen tygöns caicki Lewin pojat.’ž COsca Moses näki että Canssa oli paljas ( sillä Aaron oli heidän paljastanut häwäistyxexi heidän wiholisillens )’ž Joille minä sanoin: jolla on culda/ rewäiskän sen pois/ ja andacan minulle/ ja minä heitin sen tuleen/ ja sijtä tuli tämä wasicka.’ž He sanoit minulle: tee meille jumalita/ jotca meidän edelläm käywät: sillä en me tiedä/ mitä tälle miehelle Mosexelle tapahtunut on/ joca meidän Egyptin maalda johdatti.’ž Aaron sanoi: älkön minun herrani wiha julmistuco/ sinä tiedät/ että tämä Canssa on paha.’ž Ja Moses sanoi Aaronille: mitä tämä Canssa on sinun tehnyt/ ettäs nijn suuren ricoxen saatit heidän päällens?’ž Hän otti myös wasican/ jonga he tehnet olit/ ja poltti tulella ja musersi sen tuhwaxi/ sijtte hän secoitti sen weteen/ ja andoi sen Israelin lasten juoda.’ž Ja cosca hän lähestyi leiriä/ näki hän wasican ja hypyn. Ja Mosexen wiha julmistui/ ja heitti pois käsistäns taulut/ ja löi ricki wuoren alla.’ž Hän wastais: ei se ole woittaitten eikä woitettuiden huuto/ mutta minä cuulen hyppäwäisten weisun änen.’ž Cosca Josua cuuli Canssan huudon/ että he riemuidzit/ sanoi hän Mosexelle: Sodan meteli on leiris.’ž Ja taulut olit Jumalan teco/ ja kirjoitus oli myös Jumalan kirjoitus/ caiwettu tauluin.’ž JA Moses käänsi idzens ja astui alas wuorelda/ ja hänen kädesäns oli caxi todistuxen taulua/ ja taulut olit kirjoitetut molemmilda puolilda.’ž Nijn HERra catui sitä pahutta/ jonga hän uhcais tehdäxens Canssallens.’ž Muistele sinun palweliais Abrahamin/ Isaachin ja Israelin päälle/ joille sinä idze cauttas wannoit/ ja sanoit heille: Minä enännän teidän siemenen nijncuin taiwan tähdet/ ja caiken tämän maan/ josta minä sanoin: annan teidän siemenellen/ ja heidän pitä sen perimän ijancaickisest.’ž Mixi Egyptiläiset pidäis puhuman ja sanoman: heidän wahingoxens hän heitä johdatti ulos/ tappaxens heitä wuorella/ ja häwittäxens heitä maan pääldä? käännä pois sinun wihas hirmuisudesta/ ja ole armollinen sinun Canssas pahudelle.’ž Mutta Moses hartast rucoili hänen HERrans Jumalans edes/ ja sanoi: HERra/ mixi sinun wihas julmistu sinun Canssas päälle/ jongas Egyptin maalda johdatit suurella woimalla ja wäkewällä kädellä?’ž Sentähden salli nyt minun wihan julmistua heidän päällens/ ja niellä heitä: nijn minä teen sinun suurexi Canssaxi.’ž Ja HERra sanoi Mosexelle: minä näen tämän Canssan/ ja cadzo/ se on niscuri Canssa.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:””$O@}  ”$J@} Ÿ”$t@} ž”$Q@} ”$ z@} œ”$ ±@} ›”$ [@} š”$ Y@} ™”$ @} ˜”$Å@} —”$b@} –”$•@} •”$‡@} ””$j@} “”$¹@} ’”$ø@ } ‘”$ģ@ } ”##ļ@ } ”#"^@ } Ž”#!r@ } ”# 7@} Œ”#c@} ‹”#@} Š”#@} ‰”#a@} ˆ”#`@} ‡”#m@} †”#—@} …”#¬@} „”#ø@| ƒ”#Ś@| ‚”#Ā@| ”#K@| €”#r@| ”#$@| ~”#D@| }”#]@| |”#p@| {”#L@| z”# 7@| y”# 1@| x”# l@| w”# U@| v”# P@| u”#S@| t”#G@| s”#U@| r”#˜@ | q”#\@ | p”#R@ | o”#Ø@ | n”#{@ | m”"#¼@| l”""Ģ@| k”"!X@| j”" €@| i”"Œ@| h”"m@| g”"­@| f”"Ŗ@| e”"~@| d”"›@{ c”"Ž@{ b”"Ģ@{ a”"b@{ `”"k@{ _”"}@{ ^”"Ż@{ ]”"z@{ \”"Ī@{ [”"5@{ Z”"¬@ { Y”"Ė@ { X”"o@ { W”" n@ { V”" †@ { U”" ›@{ T”" 8@{ S”" Ž@{ R”"<@{ Q”"ß@{ P”"’@{ O”"`@{ N”"²@{ M”"œ@{ L”"m@z K”"¬@z J”!j@z I”!°@z H”!Z@z G”!i@z F”!Ā@z E”!5@z D”!”@z C”!.@z B”!L@z A”! Š@ z @”! ü@ z ?”! Į@ z >”! }@ z =”! e@ z <”!¦@z ;”!Č@z :”!C@z 9”!Ó@z 8”!i@z 7”!–@z 6”!t@z 5”!Ź@z 4” #V@z 3” "¾@x 2” !^@x 1” w@x 0” ‡@x /” ‰@x .” „@x -” k@x ,” č@x +” ‰@x *” s@x )” …@x (” ¬@x '” [@ x ?LVALŖąlÖ m š W  é „  F Jz.l7u ²˜ģ Ole sijs huomena walmis/ ja astu warhain Sinain wuor’ž Ole sijs huomena walmis/ ja astu warhain Sinain wuorelle/ ja seiso siellä minun edesäni wuoren cuckulalla.’ž JA HERra sanoi Mosexelle: wuole sinulles caxi kiwistä taulua endisten caltaista/ ja minä kirjoitan nijhin tauluin ne sanat jotca endisis tauluis olit/ jotcas löit ricki.’ž Sijtte cosca minä otan pois minun käteni/ saat sinä nähdä minun taca/ waan minun caswon ei taita nähtä.’ž Ja pitä tapahtuman/ cosca minun cunnian sinun edelläs waelda/ nijn minä panen sinun callion rotcoon. Ja minä peitän sinun minun kädellän nijncauwan cuin minä waellan ohidze.’ž Wielä sanoi HERra: cadzos/ sia on minun tykönäni: siellä pitä sinun seisoman calliolla.’ž Ja sanoi taas: et sinä taida nähdä minun caswoni: sillä ei yxikän ihminen/ joca minun näke/ taida elä.’ž Joca wastais: minä annan caicki minun hywyden käydä sinun caswos edellä/ ja saarnatta HERran nime sinun edesäs. Ja minä armaidzen ketä minä armaidzen/ ja olen laupias jolle minä laupias olen.’ž Mutta hän sanoi: osota sijs minulle sinun cunnias.’ž Ja HERra sanoi Mosexelle: Ja minä myös tämän teen/ cuin sinä sanoit: sillä sinä olet löytänyt armon minun edesäni/ ja minä tunnen sinun nimeldäs.’ž Ja hän sanoi hänelle: jollei sinun caswos käy edellä/ nijn älä wie meitä tästä pois. Ja mistä se tätä tietä saadan/ että minä ja sinun kanssas olen löytänyt armon sinun edesäs? eikö/ coscas waellat meidän cansam? Ja minä ja sinun Canssas ylistetän caikista Canssoista/ jotca owat maan pijrin päällä.’ž Ja hän sanoi: minun caswoni käy sinun edelläs/ sillä minä johdatan sinun.’ž Nyt sijs jos minä muutoin olen armon löytänyt sinun edesäs/ nijn osota nyt minulle sinun ties/ että minä sinun tundisin ja löytäisin armon sinun edesäs. Ja cadzo cuitengin/ että tämä wäki on sinun Canssas.’ž JA Moses sanoi HERralle: cadzo/ sinä sanot minulle: johdata tämä Canssa/ ja et sinä ilmoittanut minulle/ kenengä sinä lähetät minun cansani. Ja cuitengin sinä sanoit minulle: minä tunnen sinun nimeldäs ja sinä olet myös armon löytänyt minun edesäni.’ž Ja HERra puhutteli Mosesta caswosta nijn caswoon/ nijncuin jocu ystäwätäns puhuttele. Ja cosca hän palais leirijn/ nijn hänen palwelians Josua Nunin poica se nuorucainen ei lähtenyt majasta.’ž Ja caicki Canssa näki pilwen padzan seisowan majan owen edes/ nijn caicki Canssa nousit ja idzecukin cumarsi majan owella.’ž Ja cosca Moses tuli majaan/ tuli pilwen padzas alas/ ja seisoi majan owella/ ja puhutteli Mosesta.’ž Ja tapahtui cosca Moses meni majan tygö/ nijn nousi caicki Canssa/ ja idzecukin seisoi majans owella/ ja cadzelit Mosexen jälken sijhen asti/ että hän tuli majaan.’ž Mutta Moses otti majan ja pani sen ylös cauwas leiristä/ ja cudzui sen seuracunnan majaxi. Ja cucaikänäns tahdoi kysyä HERralle/ hänen piti menemän seuracunnan majan tygö/ joca oli ulcona leiristä.’ž Nijn rijsuit Israelin lapset caunistuxens Horebin wuoren tykönä.’ž HERra sanoi Mosexelle: sanos Israelin lapsille: te oletta niscuri Canssa/ minä äkistä tulen sinun päälles/ ja hucutan sinun/ rijsu sijs nyt caunistuxes sinuldas/ että minä tiedäisin mitä minä sinulle tekisin.’ž Cosca Canssa cuuli tämän pahan puhen/ tulit he surullisexi/ ja ei yxikän pukenut caunistusta päällens.’ž Sille maalle josa riesca ja hunaja wuota: sillä en minä mene sinun cansas/ sillä sinä olet niscuri Canssa/ etten minä teitä joscus tiellä hucutais.’ž Ja lähetän sinun edelles Engelin/ ja ajan pois Cananerin/ Amorrerin/ Hetherin/ Phereserin/ Hewerin/ ja Jebuserin.’ž JA HERra puhui Mosexelle: mene tääldä/ sinä ja Canssa/ jongas johdatit Egyptin maalda/ sille maalle/ cuin minä wannoin Abrahamille/ Isaachille ja Jacobille/ sanoden: sinun siemenelles minä sen annan.’ž Ja nijn rangais HERra Canssa/ että he olit tehnet wasican/ jonga Aaron heille teki.CLVALd²RĄ į „ Ē  ō n ‘ĘåĄCŲvŖ Ensimäisestä sinun maas caswon utisesta/ pitä sinun tuoman sinun HERras Jum’ž Ensimäisestä sinun maas caswon utisesta/ pitä sinun tuoman sinun HERras Jumalas huoneseen: Ei sinun pidä keittämän wohla/ nijncauwan cuin hän emäns ime.’ž EI sinun pidä uhraman minun uhrini werta happamattoman leiwän päälle. Ja pääsiäis juhlan uhrista ei pidä mitän jäämän yön ylidze huomenexi.’ž Sillä minä ajan ulos pacanat sinun edestäs/ ja lewitän sinun maas äret. Ja ei pidä yhdengän himoidzeman sinun maatas/ cosca sinä menet ylös/ näyttämän idzes HERralle sinun Jumalalles/ colmasti wuodesa.’ž Colmasti wuodes pitä caicki miehenpuoli näkymän sen caickiwaldian HERran Israelin Jumalan edes.’ž Wijckojuhlan sinun pitä pitämän/ ensimäisestä nisun elon utisesta/ ja corjamisen juhlan/ wuoden lopulla.’ž CUusi päiwä pitä sinun työtä tekemän. Seidzemendenä päiwänä pitä sinun lepämän/ sekä pellon kyndämisest että nijttämisest.’ž Mutta Asin esicoisen pitä sinun lunastaman lamballa/ jos et sinä lunasta/ nijn wäännä hänen niscans poicki. Jocaidzen esicoisen sinun pojistas pitä sinun lunastaman. Ja ei yxikän pidä tyhjin käsin minun eteeni tuleman.’ž CAicki jotca ensin awawat äitins cohdun/ owat minun/ caicki härkyiset carjast/ ja oinat lambaist/ jotca esicoiset owat.’ž Happamattoman leiwän juhlan sinun pitä pitämän. Seidzemen päiwä pitä sinun happamatoinda leipä syömän/ nijncuin minä sinulle käskenyt olen/ Abibin cuulla: sillä sinä olet lähtenyt Egyptist Abibin cuulla.’ž EI sinun pidä waletuita jumalita tekemän sinulles.’ž Ja otat heidän tyttäristäns sinun pojilles emänditä/ jotca hauristelewat heidän jumalittens cansa/ ja saattawat sinun poicas myös heidän jumalittens cansa hauristeleman.’ž Ei sinun pidä joscus tekemän lijtto sen maan asuwaisten cansa: sillä/ cosca he hauristelewat heidän jumalittens cansa/ ja uhrawat jumalillens/ ja cudzuwat sinun sisälle/ ettäs söisit heidän uhristans.’ž Sillä ei sinun pidä rucoileman muita jumalita: Sillä HERran nimi on kijwoittelja/ että hän on kijwas Jumala.’ž Waan heidän Altarins pitä teidän cukistaman/ ja heidän cuwans rickoman/ ja heidän medzistöns maahan lyömän.’ž Cawata sinuas/ ettet sinä tee lijtto sen maan asuwaisten cansa/ johongas tulet/ ettei se olis sinulle pahennuxexi teidän keskellän.’ž Pidä ne caicki/ cuin minä sinulle tänäpänä käsken: cadzo/ minä ajan ulos sinun edestäs Amorrerit/ Cananerit/ Hetherit/ Phereserit/ Hewerit ja Jebuserit.’ž JA hän sanoi: cadzo/ minä teen lijton caiken sinun Canssas edes/ ja minä myös teen ihmellisiä tecoja/ joidenga caldaisia ei ikänäns josacusa maasa ennen tehty ole/ ja caiken Canssan seas/ ja caicki Canssa/ joinen seas sinä olet/ näke HERran tegot: sillä se pitä oleman peljättäpä/ cuin minä sinun cansas teen.’ž Ja sanoi: HERra/ jos minä olen löytänyt armon sinun edesäs/ nijn käykän sijs HERra meidän cansam: sillä tämä on niscuri Canssa/ että sinä olisit meidän wäärydellem ja ricoxellem armollinen/ ja omistaisit meitä sinulles.’ž Ja Moses kijrust cumarsi idzens maahan/ ja rucoili händä.’ž Sinä osotat laupiuden tuhandeen polween/ ja otat pois wääryden/ ylidzekäymisen ja wian/ jonga edes ei yxikän ole wiatoin/ sinä joca edzit Isäin wääryden lasten ja lastenlasten päälle/ haman colmanden ja neljänden polwen.’ž Ja cosca HERra hänen caswons edestä waelsi/ huusi hän: HERra/ HERra/ Jumala laupias ja armollinen pitkämielinen suuresta armosta ja totuudesta.’ž Silloin HERra astui alas pilwesä/ ja seisoi hänen cansans siellä/ ja saarnais HERran nimestä.’ž Ja Moses teki caxi kiwistä taulua endisten caltaista/ ja nousi amulla ja astui ylös Sinain wuorelle/ nijncuin HERra hänen käskenyt oli. Ja otti ne caxi kiwistä taulua käteens.’ž Waan älkän yxikän astuco ylös sinun cansas/ älkän myös yxikän coco sillä wuorella näkykö/ ja eikä lambaita eikä carja pidä caittaman sen wuoren cohdalla.!LVAL ‚Ų+¾ 2 ² Z Ž Ņ W Æ ]  iĶz*Õi8µE褀Ć'o Ja jocainen joca tyköns löysi kellaista silckiä/ skarlacanata/ rosinpunaista/ walkiata si’ž Ja jocainen joca tyköns löysi kellaista silckiä/ skarlacanata/ rosinpunaista/ walkiata silckiä/ wuohen carwoja/ punalla painetuita oinan nahcoja/ ja Thechaschim nahcoja/ hän ne toi.’ž Ja tulit sekä miehet että waimot/ caicki joilla oli hywänsuopainen sydän/ ja toit rannerengaita/ corwarengaita/ sormuxita ja solkia/ ja caickinaisia cullaisia caluja/ toi myös jocamies culda häälytysuhrixi HERralle.’ž Ja tulit jocainen jonga sydän kehoitettin/ ja jolla oli hywänsuopainen hengi/ ja toit ylönnysuhrin HERralle/ seuracunnan majan tarpexi/ ja caiken sen palweluxen/ ja nijhin pyhijn waatteisijn.’ž SIlloin meni coco Israelin lasten seuracunda ulos Mosexen caswon edestä.’ž Wircawaattet Pyhän palweluxeen/ pyhät waattet papille Aaronille/ hänen poicains waatetten cansa/ papin wircaan.’ž Majan ja pihan waarnat köysinens.’ž Pihan waatten padzainens ja jalcoinens/ waatten pihan owen eteen.’ž Polttouhrin Altarin waskihäkin cansa/ corennot ja caicki sen calut/ pesoastian jalcoinens.’ž Ja sawuAltarin corendoinens/ woidellusöljyn ja hywänhajuiset yrtit suidzutuxeen/ ja waatten majan owen eteen.’ž Kyntiläjalan caluinens walistaman/ ja hänen lampuns ja öljyä walistuxexi.’ž Pöydän corendoinens ja caluinens/ ja cadzomusleiwän.’ž Arkin corendoinens/ Armonistuimen ja esiripun.’ž Nimittäin majan waatteinens/ peitteinens/ rengainens/ lautoinens/ corendoinens/ padzainens ja jalcoinens.’ž Ja jocainen taitawa teidän seasan/ tulcan ja tehkän caicki mitä HERra käskenyt on.’ž Onichin kiwiä ja sisällesuljetuita kiwiä Pääliswaatteseen ja rindawaatteseen.’ž Öljyä lampuin/ ja hywänhajuisita yrttejä woidellusöljyyn/ ja hywän suidzutuxeen.’ž Punalla painetuita oinan nahcoja/ ja Thechaschim nahcoja/ ja hongia.’ž Kellaista silckiä/ skarlacanat/ rosinpunaista/ walkiata silckiä ja wuohen carwoja.’ž Tuocat teidän seastan ylönnysuhria HERralle/ nijn että jocainen jolla hywäntahtoinen sydän on/ tuocan ylönnysuhrin HERralle/ culda/ hopiata ja waske.’ž JA Moses sanoi caikelle Israelin lasten seuracunnalle: tämä on se jota HERra käskenyt on.’ž Ei teidän pidä tulda sytyttämän Sabbathin päiwänä/ caikisa teidän asuinsioisan.’ž Cuusi päiwä teidän pitä työtä tekemän/ mutta seidzemennen päiwän pitä teidän pyhittämän HERran lepo Sabbathin. Joca jotacuta työtä silloin teke/ hänen pitä cuoleman.’ž JA Moses cocois caiken Israelin lasten seuracunnan/ ja sanoi heille: nämät owat ne/ cuin HERra käskenyt on teidän tehdä.’ž Nijn cadzoit Israelin lapset hänen caswoins/ cuinga hänen caswons nahca paisti: nijn weti hän jällens peitten caswons päälle/ nijncauwaxi/ cuin hän jällens läxi ulos puhutteleman händä.’ž Ja cosca hän meni sisälle HERran eteen puhutteleman händä/ pani hän peitten pois nijncauwaxi/ cuin hän läxi jällens ulos. Ja cosca hän läxi ulos/ puhui hän Israelin lapsille/ mitä hänelle käsketty oli.’ž Ja cosca hän oli nämät caicki puhunut heidän cansans/ pani hän peitten caswons eteen.’ž Sijtte lähestyit caicki Israelin lapset händä/ ja hän käski heille caicki ne/ cuin HERra puhui hänen cansans Sinain wuorella.’ž Nijn cudzui Moses heitä/ ja he käänsit heidäns hänen puoleens/ sekä Aaron että caicki ylimmäiset Canssan seast/ ja Moses puhutteli heitä.’ž JA cosca Aaron ja caicki Israelin lapset/ näit hänen caswons nahan paistawan/ pelkäisit he händä lähestyä.’ž Cosca Moses astui Sinain wuorelda alas/ oli hänellä caxi todistus taulua kädesäns/ ja ei tietänyt että hänen caswons nahca paisti/ sijtä/ että HERra oli puhutellut händä.’ž Ja hän oli siellä HERran tykönä neljäkymmendä päiwä ja neljäkymmendä yötä/ ja ei syönyt leipä/ eikä juonut wettä. Ja hän kirjoitti tauluin lijton sanat/ kymmenen sana.’ž Ja HERra sanoi Mosexelle: kirjoita nämät sanat/ sillä näiden sanain jälken olen minä lijton tehnyt sinun ja Israelin cansa. LVALT½Pš  ņ q  × e   , t»QŹ5ӏ6Ū*°_ė”R Ja teki wijsikymmendä silmusta joca w’ž Ja teki wijsikymmendä silmusta joca waatten reunalle/ joilla ne yhdistettin.’ž Ja yhdisti wijsi waatetta yhdelle puolelle/ ja cuusi toiselle puolelle.’ž Jocaidzen waatten pituus oli colmekymmendä kynärätä/ ja leweys neljä kynärätä/ yxi mitta oli caikilla waatteilla.’ž JA hän teki yxitoistakymmendä waatetta wuohen carwoist/ peittexi majan päälle.’ž Ja hän teki myös wijsikymmendä cullaista couckua/ joilla hän waattet toinen toiseens yhdisti/ nijn että se tuli majaxi.’ž Wijsikymmendä silmusta hän teki waatteseen/ ja wijsikymmendä silmusta toisen waatten reunaan/ joilla he toinen toisijns yhdistettin/ ja silmuxet olit toinen toisens cohdalla.’ž Ja teki myös silmuxet kellaisesta silkistä/ joca waatten reunaan/ joillä he yhdistettin.’ž Ja hän yhdisti wijsi waatetta toinen toiseens/ ja taas wijsi waatetta toinen toiseens.’ž Ja cungin waatten pituus oli cahdexancolmattakymmendä kynärätä/ ja leweys neljä kynärätä/ yxi mitta oli caikilla waatteilla.’ž JA nijn caicki taitawat miehet/ jotca sijnä työsä olit/ teit Majan kymmenen waatetta/ walkiasta kerratusta silkistä/ kellaisesta silkistä/ skarlacanasta/ rosinpunaisesta ja Cherubimit taitawast.’ž Sillä jo oli calua kyllä caickinaiseen tarpeseen cuin tehtämän piti/ ja wielä sijttekin lijaxi.’ž Nijn Moses käski caikille cuulutta leirisä/ sanoden: Älkän yxikän mies elickä waimo enämbi tuoco Pyhän ylönnyxexi. Ja nijn Canssa lackais tuomast:’ž Ja he puhuit Mosexelle/ sanoden: Canssa tuo ylönpaljo/ enäcuin tämän palweluxen rakennuxeen tarwitan/ jonga HERra on käskenyt tehtä.’ž Nijn tulit caicki taitawat miehet/ jotca työtä teit Pyhän rakennuxes/ idzecukin työstäns cuin hän teki.’ž Ja he otit Mosexelda caickinaiset ylönnyxet/ jotca Israelin lapset toit Pyhän palweluxen tarpexi/ että sen piti tehdyxi tuleman: sillä he toit joca amu hywänmielisen lahjans hänelle.’ž Ja Moses cudzui Bezaleelin ja Ahaliabin/ ja caicki taitawat miehet/ joiden sydämijn HERra oli taidon andanut/ caicki ne jotca mielelläns idzens taridzit ja menit sitä työtä tekemän.’ž NIin Bezaleel ja Ahaliab teit työtä/ ja jocainen taitawa mies/ joille HERra oli andanut taidon ja ymmärryxen tietämän/ cuinga heidän piti caickinaisia rakendaman/ jotca Pyhän palweluxeen tarwittin/ caicki nijncuin HERra käskenyt oli.’ž Ja on täyttänyt heidän sydämens taidolla/ tekemän caickinaista wisua työtä/ caiwaman/ cutoman ja neuloman/ kellaista silckiä/ skarlacanata/ rosinpunaista/ ja walkiata silckiä/ nijn että he tekewät ja ajattelewat caickinaiset wisut työt.’ž Ja on andanut taidon hänen sydämeens/ ynnä Ahaliabin Ahisamachin pojan cansa Danin sugusta.’ž Caiwaman ja sisälle kijnnittämän callita kiwiä/ weistämän puita/ ja tekemän taitawast caickinaista wisua työtä.’ž Ja taitawast tekemän cullasta/ hopiasta ja waskesta.’ž Ja on täyttänyt hänen Jumalan hengellä/ taidolla/ ymmärryxellä ja tiedolla caickinaiseen työhön.’ž JA Moses sanoi Israelin lapsille: cadzocat/ HERra on cudzunut Bezaleelin nimeldä Urin pojan/ Hurrin pojanpojan/ Judan sugusta.’ž Ja nijn Israelin lapset toit hywällä mielellä/ sekä miehet että waimot caickinaiseen tarpeseen/ nijncuin HERra Mosexelle käskenyt oli/ että tehtämän piti.’ž Ja hywänhajullisisa yrttejä/ ja öljyä walistuxexi/ ja woidellusöljyxi/ ja hywäxi suidzutuxexi.’ž Mutta päämiehet toit Onichin kiwiä/ ja kijnnitettyä kiwiä pääliswaatteseen ja rindawatteseen.’ž Ja ne waimot jotca sencaltaisita töitä taisit/ ja sijhen olit hywäntahtoiset/ ne kehräisit wuohen carwoja.’ž Ja caicki taitawat waimot/ kehräisit käsilläns ja toit heidän käsialans/ kellaisesta silkistä/ skarlacanasta/ rosinpunaisesta ja walkiasta silkistä.’ž Ja jocainen joca hopiata ja waske ylönsi/ hän sen toi ylönnysuhrixi HERralle. Ja jocainen joca tyköns löysi honga/ hän toi sen/ caickinaisexi Jumalan palweluxen tarpexi.)LVAL'½EĀN˜ C ż Å t  µ U  š    r—4į­f÷«iÓfĘ_¦=Ė… Cuusihaara käwit hänen kyljestän’ž Cuusihaara käwit hänen kyljestäns/ colme haara cummaldakin siwulda/’ž HÄn teki myös kyntiläjalan puhtasta ja lujasta cullasta/ jonga warres olit haarat/ maljat/ cnupit ja cuckaiset.’ž Hän teki myös pöydän calut puhtasta cullasta/ fatit/ lusicat/ cannut ja maljat/ joilla pöytä peitetän.’ž Ja hän teki myös corennot hongasta/ ja silais ne cullalla/ että pöytä nijllä cannetta taittin.’ž Juuri liki parrasta/ nijn että corennot pysyit sijnä sisällä/ joilla pöytä cannettin.’ž Ja waloi sijhen neljä cullaista rengasta/ ja pani ne neljälle culmalle heidän neljän jalcans päälle.’ž Ja teki partan sen ymbärins kämmendä lewiän/ ja cullaisen wanden partan ymbärille.’ž Ja silais sen puhtalla cullalla/ ja teki cullaisen wanden sen ymbärille.’ž HÄn teki myös pöydän hongasta cahta kynärätä pitkäxi/ kynärätä lewiäxi/ ja puoldatoista kynärätä corkiaxi.’ž Ja Cherubimit lewitit sijpens sen ylidzen/ ja peitit Armonistuimen/ ja heidän caswons olit toinen toisens puoleen/ ja cadzoit Armonistuimen päälle.’ž Yhden Cherubim tähän päähän/ ja toisen Cherubim toiseen päähän.’ž Ja teki caxi Cherubimi lujasta cullasta/ molembijn päihijn Armonistuinda.’ž JA hän teki Armonistuimen puhtasta cullasta/ puoldacolmatta kynärätä pitkän ja puoldatoista kynärätä lewiän.’ž Ja pisti ne rengaisijn Arkin siwulle/ nijn että se taittin cannetta.’ž Ja teki corennot hongasta/ ja silais ne cullalla.’ž Ja waloi neljä culdarengasta hänen neljään culmaans/ caxi cummallengin puolelle.’ž Ja silais sen puhtalla cullalla/ sekä sisäldä että ulco/ ja teki sen ymbärille cullaisen wanden.’ž JA Bezaleel teki Arkin hongasta/ puoldacolmatta kynärätä pitkän/ puoldatoista kynärätä lewiän ja corkian.’ž Ja wijsi padzasta heidän cnuppeins cansa/ ja silais cnupit/ ja heidän wandens cullalla/ ja wijsi waskijalca.’ž Ja teki waatten majan owen eteen/ taitawast neulotun kellaisesta silkistä/ skarlacanasta/ rosinpunaisesta/ ja walkiasta kerratusta silkistä.’ž Ja teki sijhen neljä padzasta hongasta/ ja silais ne cullalla/ ja nijden cnupit cullasta/ ja waloi nijlle neljä hopiajalca.’ž HÄn teki myös esiripun/ ja Cherubimim sen päälle taitawast/ kellaisesta silkistä/ skarlacanasta/ rosinpunaisesta ja walkiasta kerratusta silkistä.’ž Ja silais laudat pääldä cullalla/ mutta heidän rengans teki hän cullasta/ joihinga corennot pistettin/ ja silais corennot cullalla.’ž Ja teki corennon/ nijn että se lautain päälidzen sisälle sysättämän piti/ yhdestä culmasta nijn toiseen.’ž Ja toiset wijsi corendo toiselle puolelle maja/ ja wijsi perälle länden päin.’ž NIin teki hän myös corennot hongasta: wijsi nijhin lautoin/ jotca olit yhdellä puolella maja.’ž Nijn että cahdexan lauta oli/ ja cuusitoistakymmendä hopiajalca/ caxi jalca jocaidzen alla.’ž Nijn että cumbikin nijstä tulit yhteen alhalda nijn ylöspäin/ ja ylhäldä yhdistettin pienalla.’ž Ja teki caxi muuta lauta nijlle cahdelle culmalle majasta molemmille siwuille.’ž Mutta perälle maja länden päin/ teki hän cuusi lauta.’ž Neljänkymmenen hopiajalan cansa/ aina caxi jalca cungin laudan ala.’ž Hän teki myös toiselle siwulle maja/ cuin oli pohjan puolella/ caxikymmendä lauta.’ž Ja teki neljäkymmendä hopiajalca heidän alans/ joca laudan ala caxi jalca/ aina cahden waarnan cansa.’ž Ja hän teki majan laudat/ nijn että caxikymmendä nijstä seisoi etelän päin.’ž Jocaidzeen lautaan/ teki hän caxi waarna/ joilla he toinen toiseens lijtettin. Nijn teki hän caicki majan laudat.’ž Jocaidzen laudan pituus oli kymmenen kynärätä/ ja leweys puolitoista kynärätä.’ž JA teki majan laudat hongast/ pystyällä oleman.’ž Ja teki peitten majan päälle/ punalla painetuista oinan nahgoista/ ja wielä peitten sen päälle Thechaschim nahgoista.’ž Ja hän teki wijsikymmendä waskicouckua/ joilla maja yhdistettin.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:•'*d@‚ •')‹@‚ •'(¤@‚ •''f@‚ •'&L@‚ •'%p@‚ •'$'@‚ •'#0@‚ •'"`@ ‚ •'!Y@ ‚ •' …@ ‚ •'y@ ‚ •'s@ ‚ •'ž@‚ •'s@‚  •'d@‚  •'„@‚  •'u@‚  •'Ž@‚  •'J@‚ •'V@‚ •'Ō@‚ •'Ź@ •'Ÿ@ •'Œ@ •'O@ •'q@ •'O@ •'š@ ’”' P@ ž”' (@ ż”' %@ ü”' X@ ū”' Y@ ś”'µ@ ł”'Š@ ų”'n@  ÷”'ŗ@  ö”'K@  õ”'”@  ō”'~@  ó”'ø@ ņ”&y@ ń”&q@ š”&j@ ļ”&™@ ī”&‰@ ķ”&Ī@ ģ”&š@ ė”&¾@ ź”&Č@!€ é”&i@ € č”&³@€ ē”&B@€ ę”&@€ å”&ū@€ ä”&C@€ ć”&v@€ ā”&>@€ į”&k@€ ą”& *@€ ߔ& …@€ Ž”& Ž@€ Ż”& w@€ ܔ& h@€ Ū”&@€ Ś”&Z@€ Ł”&4@€ Ų”&\@€ ה&S@€ ֔&i@ € Ք&V@ € Ō”&@ € Ӕ%p@ € Ņ”%8@ € є%n@€ Š”%|@€ Ļ”%‡@€ Ī”%L@€ Ķ”%c@€ Ģ”%U@€ Ė”%O@€ Ź”%C@€ ɔ%_@€ Ȕ%F@&~ Ē”%r@%~ ʔ%i@$~ Ŕ%a@#~ Ĕ%X@"~ Ɣ% g@!~ Ā”% U@ ~ Į”% K@~ Ą”% m@~ æ”% –@~ ¾”%B@~ ½”%L@~ ¼”%o@~ »”%G@~ ŗ”%4@~ ¹”%S@~ ø”%c@~ ·”%l@~ ¶”$&o@~ µ”$%@~ “”$$~@~ ³”$#•@~ ²”$"†@~ ±”$!k@~ °”$ P@~ Ɣ$`@ ~ ®”$^@ ~ ­”$a@ ~ ¬”$Q@ ~ «”$8@ ~ Ŗ”$F@~ ©”