Salomon Kirjain Esipuhe .
XVI. Lucu.
Usiammat täsä lugus löytän sananlascut/ joista ihmisen ymmärrys kyllä hyöty/ nimittäin/ että oikeus ja cohtuus on tekeminen/ apu Jumalalda rucoileminen/ asian loppu Jumalan haldun andaminen. Caunit sanat Jumalan edescadzomisest/ ylpeyden rangaistuxest/ Jumalan tygö palajamisest ja mailmallisest säädyst.
Sananl 16:1 IHminen aicoi sydämesäns/ waan HERralda tule kielen wastaus.
Sananl 16:2 Jocaidzen mielest on hänen tiens puhdas/ mutta HERra ainoastans teke sydämen wahwaxi.
Sananl 16:3 Anna HERran haldun sinun työs/ nijn sinun aiwoituxes menesty.
Sananl 16:4 HERra teke caicki idze tähtens/ nijn myös jumalattoman pahaxi päiwäxi.
Sananl 16:5 Ylpiä sydän on HERralle cauhistus/ ja ei pääse rangaisemat/ ehkä he caicki pidäisit yhtä.
Sananl 16:6 Hywyden ja uscollisuden cautta pahateco sowitetan/ ja HERran pelwolla paha wäldetän.
Sananl 16:7 Jos jongun tiet owat HERralle kelwolliset/ nijn hän myös käändä wihamiehens rauhaan.
Sananl 16:8 Parambi on wähä wanhurscaudesa/ cuin suuri saalis wäärydesä.
Sananl 16:9 Ihmisen sydän aicoi hänen tiens/ waan HERra ainoa anda menestyä.
Sananl 16:10 ENnustus on Cuningan huulisa/ ei hänen suuns puhu duomios wäärin.
Sananl 16:11 Oikia pundaxi ja waaca on HERralda/ ja caicki painokiwet cuckarosa/ owat hänen tecons.
Sananl 16:12 Cuningan edes wäärin tehdä on cauhistus/ sillä wanhurscaudella istuin wahwistetan.
Sananl 16:13 Oikia neuwo on Cuningalle otollinen/ ja joca oikein puhu/ händä racastetan.
Sananl 16:14 Cuningan wiha on cuoleman sanansaattaja/ ja wijsas mies lepyttä hänen.
Sananl 16:15 Cosca Cuningan caswo on lepyinen/ sijnä on elämä/ ja hänen armons on nijncuin hiljainen sade.
Sananl 16:16 OTa wijsautta tygös/ sillä se on parembi culda/ ja toimellisus on callimbi hopiata.
Sananl 16:17 Siwiän tiet wälttäwät paha/ ja joca tiestäns otta waarin/ hänellä on elämä.
Sananl 16:18 Joca aletan/ se ensist tule ylpiäxi/ ja ylpeys on aina langemuxen edellä.
Sananl 16:19 Parembi on nöyränä olla siweitten cansa/ cuin jaca suurta saalista ylpeitten cansa.
Sananl 16:20 Joca jongun asian wijsast alca/ hän löytä onnen/ ja se on autuas/ joca idzens luotta HERraan.
Sananl 16:21 Toimellinen mies ylistetän wijsaudens tähden/ ja suloinen puhe lisä oppia.
Sananl 16:22 Wijsaus on elämän lähde/ hänelle joca sen saanut on/ waan tyhmäin curitus on hulluus.
Sananl 16:23 Wijsas sydän puhu toimellisest/ ja opetta hywin.
Sananl 16:24 Suloiset sanat owat mesileiwät/ lohduttawat sielua ja wirwottawat luut.
Sananl 16:25 Monella on tie mielestäns otollinen/ waan se johdatta wijmein cuolemaan.
Sananl 16:26 Moni tule suureen wahingoon/ oman suuns cautta.
Sananl 16:27 Irtainen ihminen caewa onnettomutta/ ja hänen suusans pala tuli.
Sananl 16:28 Wäärä ihminen saatta rijdan ja panettelia teke Ruhtinat eripuraisexi.
Sananl 16:29 Wiecas ihminen haucuttele lähimmäistäns/ ja johdatta hänen pahalle tielle.
Sananl 16:30 Joca silmä iske/ ei hän hywä ajattele: ja joca huulians pureskele/ hän paha matcan saatta.
Sananl 16:31 Harmat hiuxet owat cunnian Cruunu/ joca löytän wanhurscauden tieldä.
Sananl 16:32 Kärsiwälinen on parembi cuin wäkewät/ ja joca hillidze mielens/ on parembi cuin se joca Caupungin woitta.
Sananl 16:33 Arpa heitetän sylijn/ waan hän puto nijncuin HERra tahto.
Vers 1. HERralda ) Jos me jotakin hywä taidam ajatella/ puhua ja tehdä/ nijn se on HERralda/ ja ei meidän omasta toimellisudestam/ 2. Cor. 3:5. sentähden andacam meidän tiem HErran halduun. v. 4. Jumalattoman ) Ei Jumala ole wicapää johongun jumalattomuteen eli cadotuxeen/ Psal. 5:4. mutta estä heidän pahan aiwoituxens/ ja rangaise/ jollei he paranna idzens/ sysä heitä cadotuxeen/ ja ei anna tulla heidän puoli ikään/ Psal. 55:24. Cuitengin/ nijn paljo cuin heidän ruumins ja sieluns tule/ on Jumala heidän/ nijncuin myös caickein muiden ihmisten luoja/ ja anda heidän syndyä mailmaan luonnon juoxun jälken/ ehkä hän kyllä hywin ennen näke heidän luopuwan Jumalast/ ja waeldawan jumalattomas elämäs. Waan ettei he tahdo cuulla Jumalan sana/ ja parata heitäns/ rangaise hän heitä/ ja nijn Jumalan wanhurscaus tule sen cautta ilmei/ ja hänen nimens cunnioitetan. v. 6. Sowitetan ) Sekä Jumalan että ihmisten tykönä: sillä Jumala käändä rangaistuxen pois/ ja ihmiset tulewat sen cautta ystäwyteen. v. 10. Cuningan ) Sillä hän duomidze lain ja oikeuden jälken/ jonga Jumala wahwista ja käske/ nijncuin julkises wiras. v. 22. Curitus ) Heidän oppins ja wijsaudens.