Propheta Jeremia.
XLV. Lucu.
JEremia lohdutta Baruchi yhteistä häwitystä wastan/ joca Judalle ja Jerusalemille tarjona oli/ että hän oli cuitengin saapa hengens pitä/ v. 1.
Jer 45:1 TÄmä on se sana/ cuin Propheta Jeremia puhui Baruchille Nerian pojalle/ cosca hän nämät sanat kirjoitti Jeremian suusta neljändenä Jojachimin Josian pojan Judan Cuningan wuonna/ ja sanoi:
Jer 45:2 Näin sano HERra Zebaoth/ Israelin Jumala sinusta Baruch:
Jer 45:3 Sinä sanot: woi minua/ cuinga on HERra waiwa minun kiwulleni lisännyt/ minä huocan minuni wäsyxin/ ja en löydä lepo.
Jer 45:4 Sanos hänelle näin: Näin sano HERra/ cadzo/ mitä minä rakensin/ sitä minä ricon/ ja mitä minä istutin/ sitä minä häwitän/ nijn myös coco tämän maan. Ja sinä edzit idzelles suuria cappalita.
Jer 45:5 Älä nijtä pyydä/ sillä cadzo/ minä tahdon anda tulla onnettomuden caikelle lihalle/ sano HERra/ mutta sinun sielus minä tahdon sinulle nijncuin saalin anda/ cuhungas waellat.
Vers. 1. Neljändenä wuonna ) Tämä on tapahtunut ennencuin Jerusalem tuli häwitetyxi/ nijncuin Cuningan Jojachimin hallituxen ajasta on nähtäwä/ 4. Reg. 23:36. ja cap. 24. Mutta tähän pandu opetusten tähden.