JUDITIN KIRJA
7. Luku
Holofernes piirittää Betulian ja pidättää veden kaupungilta. II. Betulialaiset tahtovat itsensä antaa Holoferneksen alle, mutta Otsia käskee heidän odottaa apua vielä viisi päivää.
1. Toisena päivänä käski Holofernes sotaväkensä olla valmiina Betuliaa vastaan.
2. Ja hänellä oli sata ja kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä ja kaksitoistakymmentä tuhatta hevosmiestä,
paitsi sitä joukkoa, jonka hän oli ottanut kaikista nuorukaisista joka kaupungista, kussa hän jonkun maakunnan saanut oli.
3. Tämä sotajoukko valmisti itsensä Israelin lapsia vastaan, ja sioitti itsensä vuorille, Dotaimin kohdalle, aina Belmasta hamaan Kelmoniin asti, joka oli Esdrelomin kohdalla.
4. Kuin Israelin lapset näkivät Assyrian kansan paljouden, lankesivat he maahan, ja priiskottivat
tuhkaa päänsä päälle, ja rukoilivat kaikki yksimielisesti,
että Israelin Jumala tahtois näyttää laupiutensa
kansallensa.
5. ja he varustivat itsensä sota-aseinensa, ja pitivät vaarin vuortensa kukkuloista, ja varjelivat niitä yöt ja päivät.
6. Mutta kuin Holofernes vaelsi siinä ympäriinsä, ymmärsi hän, että ulkoisella puolella kaupunkia oli kaivo, joka torvilla kaupunkiin johdatettu oli; nämät torvet antoi hän poikki hakata.
7. Ja vaikka vähät kaivot ei olleet kaukana muurista, joista he salaa vettä toivat; niin niissä oli kuitenkin tuskin niin paljon, että he itsensä virvoittaa taisivat.
8. Sentähden tulivat Ammonilaiset ja Moabilaiset Holoferneksen tykö, ja sanoivat: ei Israelin lapset tohdi varjella itsiänsä meitä vastaan keihäillä ja nuolilla; mutta vuorilla ja kukkuloilla, joissa he rauhassa ovat.
9. Sentähden anna varjella kaivot, ettei he saisi vettä; niin täytyy heidän kuolla ilman miekkaa, eli hätä vaatii heidät antamaan kaupungin, jonka he luulevat voittamattoman olevan, että se on vuorilla.
10. Tämä neuvo kelpasi Holofernekselle ja hänen sotaväellensä; ja hän asetti miestä joka kaivon tykö.
II 11. Kuin he kaksikymmentä päivää olivat kaivoja vartioineet, ja Betulisaas ei ollut enää vettä, ei kaivoissa eikä muualla, niin ettei he yhtään päivää enään itsiänsä taitaneet virvoittaa, ja heidän täytyi joka päivä antaa mitalla vettä kansalle.
12. Silloin tulivat kaikki miehet ja vaimot, nuoret ja vanhat Otsian tykö, vanhimmat ja lapset, valittivat kaikki yhteen suuhun.
13. Ja sanoivat: Jumala olkoon teidän ja meidän vaiheellamme tuomari, että te saatatte meidät senkaltaiseen hätään, ettette anna meidän tehdä rauhaa Assyrialaisten kanssa.
14. Ja sentähden Jumala on meidät myynyt heidän käsiinsä, ja ei meillä ole yhtään apua, mutta meidän täytyy nääntyä janoon heidän silmiensä edessä, ja hukkua surkiasti.
15. Sentähden kutsukaat kokoon kaikki, jotka kaupungissa ovat, että me antaisimme itsemme Holoferneksen haltuun;
16. Sillä on parempi, että me annamme itsemme ja pääsemme henkiin, kunnioittain Jumalaa, kun että me hukumme, ja tulemme kaikelle maailmalle häpiäksi, kuin meidän täytyy nähdä, että meidän vaimomme ja lapsemme surkiasti meidän silmäimme edessä kuoleman pitää.
17. Me todistamme tänäpänä taivaan ja maan ja meidän isäimme Jumalan edessä, joka meitä rankaisee meidän syntiemme tähden, että me olemme rukoilleet teitä antamaan Holofernekselle kaupunkia, ettemme äkisti kuolisi miekalla, ja ettemme kaikki nääntyisi janosta.
18. Silloin oli suuri itku ja valitus kaikella kansalla; muutamat seisoivat kauvan ja huusivat Jumalaa tykö ja sanoivat:
19. Me olemme syntiä tehneet ynnä meidän isäimme kanssa, me olemme väärin tehneet ja olleet jumalattomat.
20. Mutta sinä olet laupias, sentähden ole meille armollinen ja rankaise itse meitä: ja että me sinun tunnustamme, niin älä meitä hylkää pakanain käsiin, jotka eivät sinua tunne;
21. Ettei he kerskaisi, sanoen, kussa on nyt heidän Jumalansa?
22. Kuin he jo kauvan huutaneet ja itkeneet olivat ja jo jotakin jälleen vaikenivat,
23. Nousi Otsia, itki ja sanoi, hyvät veljet, olkaat kuitenkin kärsivälliset, ja odottakaamme vielä viisi päivää Jumalan apua:
24. Jos hän tahtoo meille armon osoittaa, ja nimensä kuuluisaksi tehdä.
25. Jos ei meitä näinä viitenä päivänä auteta, niin me teemme, niinkuin te anoneet olette.