JUDITIN KIRJA
5. Luku
Holofernes kyselee Israelin lasten tilaa. II. Akior juttelee niiden tapaukset ja turvan ja neuvoo Holofernestä. III. Voittaa vihat neuvonsa tähden.
1. Ja Holofernekselle, Assyrian sotapäämiehelle sanottiin, että Israelin lapset varustivat itsensä, ja tahtoivat itsensä varjella, ja kuinka he
olivat ottaneet vaarin kukkuloista mäillä.
2. Silloin julmistui Holofernes, ja kutsui kaikki Moabilaisten ja Ammonilaisten ylimmäiset ja päämiehet,
3. Ja sanoi heille: sanokaat minulle, mikä kansa se on, joka vuorilla asuu? Kutka heidän suuret kaupunkinsa ovat, mitä he voivat, ja mitkä heidän sotaväkensä ovat, ja kuka heidän kuninkaansa on?
4. Että he ainoasti kaikista muista itäisellä maalla katsovat meitä ylön, ja ei ole tulleet meitä vastaan, ottamaan meitä vastaan rauhalla.
II 5. Silloin vastasi Akior, kaikkien Ammonin lasten päämies , ja sanoi: minun herrani, jos sinä tahdot mielelläs kuulla, niin minä sanon sinulle totuuden tästä kansasta, joka vuorilla asuu; ja en minä tahdo valhetella sinun edessäs.
6. Tämä kansa on Kaldeasta tullut; ja on ensisti asunut
Mesopotamiassa; ettei he tahtoneet seurata isäinsä jumalia
Kaldeassa.
7. Sentähden hylkäsivät he isäinsä säädyt, joilla paljon jumalia oli.
8. Ja palvelivat yhtä ainoaa taivaan Jumalaa, joka heidän käski mennä sieltä pois, ja asua Haranissa. Kuin kaikissa niissä maakunnissa kallis aika oli. vaelsivat he alas Egyptin maalle ; siellä ovat he paljoksi tulleet neljässä sadassa ajastajassa , ettei heidän joukkoansa taidettu lukea.
9. Mutta kuin Egyptin kuningas vaivasi heitä saven kantamisella ja tiilien teolla, rakentaa hänen kaupunkiansa. huusivat he Herransa tykö , joka löi koko Egyptin moninaisilla vitsauksilla
10. Kuin Egyptiläiset olivat ajaneet pois heidät tyköänsä,
ja vaiva lakkasi heistä, ja tahtoivat heitä taas käsittää ,
ja viedä orjuuteen jälleen,
11. Avasi taivaan Jumala meren, niin että vedet kahden
puolen seisoivat, niin kuin muurit; ja he kävivät kuivin
jaloin meren pohjaa myöten, ja pääsivät pois.
12. Mutta kuin Egyptiläiset kiiruhtivat heidän peräänsä koko joukkonsa kanssa, tulivat he kaikki upotetuksi mereen, niin ettei yksikään jäänyt, joka sen muille olis ilmoittanut.
13. Ja kuin tämä kansa tuli Punaisesta merestä, sioittivat he itsensä Sinain vuorten korpeen, jossa ei yksikään ihminen ennen asua eli elää taitanut.
14. Siellä tuli halkia vesi makiaksi, niin he saivat juoda, ja he saivat leipää taivaasta neljäkymmentä ajastaikaa
15. Ja kuhunka he menivät ilman jousia ja nuolia, ilman kilpeä ja miekkaa, siellä soti heidän Jumalansa heidän edestänsä, ja he saivat voiton.
16. Ja ei yksikään taitanut tätä vahingoittaa, mutta ainoastaan silloin, kun he luopuivat Herran Jumalansa käskyistä.
17. Sillä niin usein kuin he rukoilivat muita paitsi Jumalaansa, niin heidät lyötiin ja vietiin pois häpiällä.
18. Mutta niin usein kuin he katuivat, että heidän Jumalansa käskyistä poikenneet olivat, antoi taivaan Jumala heille taas voiton vihollisiansa vastaan.
19. Sentähden hävittivät he Kanaanealaisten kuninkaat, Jebusilaiset, Phereläiset, Hetiläiset, Heviläiset, Amorilaiset, ja kaikki voimalliset Hesbonissa, ja ottivat heidän maansa ja kaupunkinsa.
20. Ja he menestyivät niin kauan kuin ei he syntiä tehneet Jumalaansa vastaan; sillä heidän Jumalansa vihaa vääryyttä.
21. He ovat myös usein ennen tätä aikaa olleet ajetut pois monelta kansalta, ja viedyt pois vieraalle maalle, että he olivat poikenneet siitä käskystä, jonka Jumala heille oli antanut, että heidän piti siinä vaeltaman.
22. Mutta he ovat äsken tulleet siitä viheliäisyydestä, jossa he olleet olivat, sittekuin he olivat kääntyneet Herran Jumalansa tykö, ja niin ovat asettaneet itsensä tälle vuorelle: ja asuvat Jerusalemissa, jossa heidän pyhänsä on.
23. Sentähden, minun herrani, anna kysellä, jos tämä kansa on syntiä tehnyt Jumalaansa vastaan, niin me menemme sinne ylös, ja heidän Jumalansa antaa totisesti heitä sinun käsiis; niin että sinä heitä saat vaatia sinua vainos ikeen alle.
24. Mutta jos ei he ole syntiä tehneet Jumalaansa vastaan, niin emme voi mitään heitä vastaan; sillä heidän Jumalansa varjelee heidät, ja me tulemme häpiään kaikessa maassa.
25. Kuin Akior näitä sanonut oli, tulivat kaikki Holoferneksen päämiehet vihaisiksi, ja ajattelivat häntä tappaa, ja sanoivat toinen toisellensa:
26. Kuka tämä on, joka sitä sanoa tohtii, että Israelin lapset taitavat varjella itsensä kuningas Nebukadnetsaria ja hänen sotajoukkoansa vastaan? Eikö he kaikki ole aseettomat, ja ei yksikään ole sotamies.
27. Mutta että Akior näkis itsensä valhetelleeksi, niin käykäämme sinne ylös; ja kuin me heidän parhaan väkensä käsitämme, niin me annamme pistää Akiorin lävitse ynnä heidän kanssansa.
28. Että kaikki kansa ymmärtäis Nebukadnetsarin olevan jumalan maan päällä, ja ei yhdenkään muun.