ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
16. Luku
Johanneksen Simonin pojan urhoollisuudesta, niin myös Ptolomeuksen murhatyöstä appiansa Simonia vastaan.Sentähden meni Johannes Gatsasta isänsä Simonin tykö, ja ilmoitti hänelle, että Kendebeus oli maalle tullut, ja paljon vahinkoa tehnyt.
2. Silloin Simon kutsui kaksi vanhinta poikaansa tykönsä, Juudaan ja Johanneksen, ja sanoi heille: minä ja minun veljeni ja koko minun isäni huone olemme hamasta nuoruudesta niin tähän aikaan asti sotineet Israelin vihollisia vastaan, ja Jumala on meille onnen antanut, ja Israel on monasti meidän kättemme kautta holhottu.
3. Mutta että minä vanha ja heikko olen, niin teidän pitää nyt astuman minun ja minun veljeni siaan, ja menemän sotimaan kansanne edestä. Jumala taivaasta auttakoon teitä ja olkoon teidän kanssanne!
4. Niin hän antoi valita maakunnasta kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä ja muutamia hevosmiehiä; tällä joukolla meni Johannes ja Juudas Kendebeusta vastaan, ja olivat yötä Modissa.
5. Mutta huomeneltain, kuin he Modista tulivat lakialle kedolle, tuli suuri sotaväki heitä vastaan, sekä ratsasmiehiä että jalkaväkeä. Ja siellä oli virta molempain sotajoukkojen välillä.
6. Niin Johannes meni virran tykö, ja käänsi itsensä vihollisia vastaan, ja kuin hän näki, ettei sotaväki tahtonut virtaan mennä, niin hän rohkaisi itsensä, ja meni ensisti ylitse, ja kuin muu väki sen näki, menivät he myös ylitse hänen perässänsä.
7. Niin Johannes asetti väkensä rinnan vihollisia vastaan, ja pani hevosmiehet
jalkaväen tykö, mutta vihollisilla oli paljoa enempi sotaväkeä.
8. Kuin siis Johannes antoi pappein vaskitorviin puhaltaa, ja löi vihollista, niin Kendebeus pakeni sotajoukkoinensa, ja siinä tuli monta haavoitetuksi ja lyödyksi; ja ne muut pakenivat vähään, vahvaan
kaupunkiin.
9. Siinä sodassa tuli myös Juudas, Johanneksen veli, haavoitetuksi, mutta Johannes ajoi takaa vihollisia Kedronin linnaan asti.
10. Ja viholliset pakenivat Atsodin maan paikoille linnoihin. Silloin Johannes poltti ne linnat, niin että vihollisista liki kaksituhatta miestä tuli surmatuiksi. Senjälkeen meni Johannes rauhassa kotiansa Juudeaan.
11. Mutta siellä oli yksi asetettu Jerihon maan päämieheksi, nimeltä Ptolomeus, Abodin poika, joka oli sangen rikas.
12. Ja ylimmäinen pappi Simon oli hänelle antanut tyttärensä avioksi,
13. Jonka tähden hän myös oli ylpiä sydämestä, ja pyysi maan ruhtinaaksi, ja etsi tilaa Simonia ja hänen poikiansa petoksella päiviltä ottaa pois.
14. Kuin Simon vaelsi ympäri Juudan maata, kaikkia paikkoja katselemassa, ja hallitusta hyvin toimittamassa, ja tuli Jerihoon kahden poikansa Matatiaan ja Juudaan kanssa, seitsemäntenä vuotena kahdeksattakymmentä toista sataa, ensimäisenä kuuna toistakymmentä, joka kutsutaan Sabat:
15. Silloin otti Abodin poika heidät vastaan linnassa, joka kutsutaan Dok, ja valmisti heille suuren pidon, mutta se oli petosta täynnä, sillä hänellä oli siinä sotaväki kätkettynä.
16. Ja kuin Simon ja hänen poikansa tulivat iloisiksi ja juopuneiksi, nousi Ptolomeus palvelioinensa, ja otti aseensa ja karkasi Simonin päälle, siinä kussa hän istui, ja löi hänen ja kaksi hänen poikaansa, ja heidän palveliansa kuoliaaksi.
17. Tämän häpiällisen petoksen teki Ptolomeos Israelissa, ja osoitti pahuutensa hyväin töiden edestä.
18. Senjälkeen kirjoitti hän kuningas Antiokuksen tykö, ja rukoili häneltä sotaväkeä avuksensa, omistaaksensa maakuntaa ja kaupungeita ja mitä niissä oli.
19. Hän lähetti myös joukon Gatsaan, surmaamaan Johannesta, ja kirjoitti päämiesten tykö, ja kutsui heitä tykönsä, ja lupasi heille antaa suuren palkan ja lahjat,
20. Ja lähetti sotaväkensä Jerusalemia ja templiä omistamaan.
21. Mutta yksi sanansaattaja joutui edellä Gatsaan, joka ilmoitti Johannekselle, että hänen isänsä ja veljensä tapetut olivat, ja että myös häntä oli aiottu tappaa.
22. Kuin Johannes nämät kuuli, peljästyi hän sangen kovin, Ja antoi ottaa kiinni ne, jotka lähetetyt olivat häntä tappamaan, ja kuin hän ymmärsi, että tämä on heidän ajatuksensa, niin hän antoi heidät tappaa.
23. Mutta mitä Johannes sen jälkeen muuta teki, Ja millaisia sotia hän piti vihollisia vastaan, ja kuinka hän hallitsi ja muurit rakensi,
24. Se on kirjoitettu erinomaiseen kirjaan, hänen aikansa hallituksesta, niinkauvan kuin hän isänsä jälkeen ylimmäinen pappi oli.
Ensimäisen Makkabealaisten kirja loppu